TAITEESTA

Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan.

20 000-40 000 vuotta vanhat kalliomaalaukset (mm. Lascaux’n luolassa Ranskassa) osoittavat melkoista taidonnäytettä esittävän taiteen saralla. Seinillä kirmaa jos jonkinlaista sen aikakauden eläintä.

Monien hahmojen sijoittelussa on käytetty hyväksi kallionmuotoja korostaen eläimiä “3D-nä”. Taiteentekijöiden motiiveja ei
luonnollisesti tunneta: oliko kyseessä “jumalten” rituaalitila, metsästysonnen takaaminen vai piirreltiinkö siellä ihan muina
miehinä?

“Lähdenpäs tästä vähän piirustelemaan, kun ei nyt huvita siivota noita luujätteitä tuosta nuotiosta, vaikka käskettiin”.

Mielenkiintoisinta on taiteilijoiden kädenjäljet kallioissa;  jo tuolloin haluttiin “puumerkitä” omat teokset. Tai mikä lienee niiden merkitys sitten, mutta tällainen ajatushan siinä mieleen tulee.

Taidehan kehittyy koko ajan, muuttaa muotoaan ja tarkoitusperiään ja blaa blaa blaa. Joissakin nykypäivän tauluissa on sanomaa, kun taulun tila on jaettu kahtia mustaan ja valkoiseen osioon. Siinä on varmaan sitten mennyt joitakin kuukausia taiteilijan miettiessä, että vedänkö nyt harmaan viivan tuohon väliin:

“No en sittenkään vedä, se rikkoo tämän kombinaation. Samalla koko merkitys muuttuu.”

Tähän ei ole meikäläisellä mitään sanomista, ei yhtikäs mitään.

SAAMATONTA MEININKIÄ

Mikä kumma ohjelmointivirhe löytyy pienestä ihmisestä, kun mitään 5-10 minuutin hommaa ei saa millään aikaiseksi. Lattialista repsottaa, taulu pitäisi mitata ja kiinnittää seinälle, ommella nappeja kiinni ja korjata joitakin vaatteita saumojen purkauduttua. Parista kaapista pitäisi korjata saranat…  ja lukemattomia muita pikkufiksauksia.

SYY TÄHÄN KAIKKEEN ON SELVÄ: kun se perhanan tavaroiden hakeminen kestää kauemmin kuin itse työ. Etsi/hanki sopivat ruuvit, sopiva lanka, neula, mittanauha, lyijykynä, porakoneen teräpaketti, vasara, naulat, kulmaviivoitin… (hommasta riippuen).

Aina kun tehtävään työhön täytyy ottaa jotakin esille tai etsiä, niin tulos on NOLLA.

Tähän pitää erikseen mainita myös jatkojohdon etsiminen; mikäli sille on tarvetta. Kuulokkeiden johtosolmut ovat asia erikseen; jatkojohtojen ominaisuus on piiloutua aina eri paikkaan.

Jos tehtävä työrupeama on ulkona, niin etsi nyt perkele se ulkojatkojohto solmuineen sieltä, minne sen viime kesänä lykkäsit pois silmistä. Tässä vaiheessa on säätökalja jo vedetty ja toisen haku alkaa. Sitten alkaa paistaa aurinko ja koko hemputin johto unohtuu: “ehtii sen huomennakin”.

Tätä kuuluisaa lausetta voi toistella mielin määrin.

Sitten alkaa seuraava vaihe: siitä korjauksen aiheesta johtuva nalkuttaminen. Tämä kestää 10 kertaa kauemmin kuin tavaroiden etsiminen ja tehtävä työ.

RATKAISU ASIAAN: järjestä yksi hylly jostakin kaapista tyhjäksi. Mikäli kaapeissa ei ole tilaa, niin anna se Hilma-mummon antama käyttämätön leipäkone eteenpäin. Aseta kaikki tarvittavat hätäapu-korjaustarvikkeet tälle hyllylle. Helpottaa kummasti, kun ei ole sitä etsimisen vit… ketutusta.

Varaa hyllylle myös sakset, pari laastaria ja rättejä/talouspaperia. Been there, seen that.

PUOLIMURHEELLISTEN LAULUJEN MAA

Miten ihmeessä Suomi on aina yksi onnellisimpien maiden joukossa. Särkylääkkeitä, masennuslääkkeitä, itsemurhia, lasten huostaanottoja ja viinanjuontia riittää yms. Tilastojen valossa täällä ei kovinkaan moni ole onnellinen.

Onko kyseessä taas tällainen tilastollinen “keskiverto”-ihminen, jota ei ole olemassa. Että kun tietyt indeksit näyttävät ok, niin olemme kaikki sellaisia puolionnellisia kaiken suhteen.

Tämä keskiverto pätee esim. vaateteollisuudessa, vaatteet tehdään keskivertoihmiselle.

Kuuluisa laulu voisikin olla nykymuodoltaan “puolionnellisten laulujen maa” tai näkökulmasta riippuen “puolimurheellisten
laulujen maa”. (Viittaan tällä sanontaan lasi on puoliksi tyhjä/täysi.)

Se onkin vaan hankalampi homma sanoa ihmiselle, että ole nyt puoliksi onnellinen tai surullinen. Se nyt vaan ei mene niin.

Keskivertoihminen menisi täten lääkäriin ja sanoisi: “No, kyllä nyt ottaa päähän toi naula jalassa ihan kympillä, mut samalla oon tyytyväinen, että ei ole molemmissa jaloissa naulaa.”

Juu ei, pojat, ei sen pidä olla näin.

NEVER HEARD – LAUSEITA

Me lähetään äijien kanssa pääsiäisreissulle. Juudas ei tuu, siltä puuttuu about 30 hopearahaa koko potista.
– Jeesus noin 30 j.a.a.

Voidaanko me perua se Teksasin matka. Flunssaa pukkaa.
– JFK lokakuun lopulla 1963

Voitko, muori, tuoda sitä vahvaa unilääkettä. Elukat on hoidettu ja unilla. Ei täällä mitään tapahdu.
-Maatilan isäntä, Roswell 1947

Tuuli siellä vaan suhisee – ei siellä mikään pala.
-Turkulainen asukas v. 1827

Ne höyryävät ihan turhaan kaikesta, täähän on uppoamaton laiva. Niin meille mainostettiin.
– Titanicin matkustaja, v. 1912