MYSTISET KIVIPALLOT

1930-luvulta lähtien Costa Ricasta on löytynyt satoja kivipalloja lojumassa maan kamaralla. Pallojen koot vaihtelevat muutamista senttimetreistä yli kahteen metriin. On arvioitu, että kivipalloja on tehty n. 2000 vuoden aikana. Syytä pallojen työstämiseen ei tiedetä, mutta niiden arvellaan olleen jonkinlaisia statuksen merkkejä. Mitä suurempi boltsi, sitä coolimpi olet.

Monet pallot on siirretty pois alkuperäisiltä paikoiltaan, joten tutkijat eivät pysty todentamaan esim. sijaintiin liittyviä astronomisia tarkoituksia. Palloista on toki arveltu, että ne voisivat esittää uskonnollisina symboleina aurinkoa tai kuuta; onhan ammoisista ajoista lähtien palvottu näitä taivaan pyöreitä jumalia.

Erityistä palloissa on se, että ne on työstetty erittäin kovasta kivimateriaalista mahdollisimman pyöreiksi eli työ on ollut hidasta ja aikaavievää. Tekijöistäkään ei tiedetä sen enempää; mutta mikäli statusteoria pitää paikkansa, niin he olivat kyllä tosi cooleja. Tai hikisiä. Jotkut pallot painavat tonneja.

Euroopasta puolestaan on löytynyt yli 500 pienempää kivipalloa Skotlannista, Orkneysaarilta, Irlannista ja Norjasta. Nämä pallot ovat jopa 5000 vuotta vanhoja. Useissa palloissa on kaiverruksia ja syvennyksiä. On arveltu, että palloja on käytetty esim. eteläamerikkalaisen bola-heittoaseen tapaan naruun köytettynä. Tietenkin käyttötarkoituksena voi olla myös uskonnollisuus ja ”yllättäen”… statusarvo.

Näissä palloissa on huomattavia eroavaisuuksia: toisissa on uurteita (narua varten?) ja toiset näyttävät lähinnä rosoisilta vadelmilta. Ihmetyttää kyllä, mitä uskonnollista merkitystä tällaisilla voisi olla. ”Teenpä tästä mötikästä tällaisen taskuun sopivan pikku pallon, jotta Kunnianarvoisa Vadelmanjumala suojelee minua matkoillani”.

Kuten kaikissa muissakin arkeologisissa mysteereissä, yhtenä vaihtoehtona on TIETENKIN Pienet Vihreät Miehet. On se merkillistä, millä motiivilla alienit olisivat vaikuttaneet jokaikisen kivisen rakennuksen/monoliitin/pyramidin yms. rakentamiseen. Nämä kaiffarit osaavat lennellä toisille planeetoille, miksi ne tulisivat tänne osallistumaan alkeellisen ihmiskunnan kivitöihin?

Jospa armas planeettamme onkin/on ollut Pienten Vihreiden Miesten Puuhamaa: ”Viikonloppureissut Maahan nyt puoleen hintaan, tuo koko perheesi askartelemaan! Lisämaksusta voitte abduktoida mukaanne tuliaisiksi yhden ihmisyksilön!”

RUOKAHISTORIAA

Maailma on täynnä huippukokkeja, osa heistä esiintyy (valitettavasti) tv:ssä monella eri kanavalla. Meille taviksille tämä on nöyryyttävää, aina saa tuntea itsensä surkeaksi kun ei ole koskaan kuullutkaan mistään ”cevichestä”. Ruokaohjelmissa nämä mestarit tekevät mitä oudoimmista raaka-aineista huippuannoksia, samalla kun omassa keittiössä vesi palaa pohjaan kattilassa.

Tämän jälkeen kuuluu naps, kun hernekeittopurkki aukeaa. Samalla tv-kanava vaihtuu; ihan sama mille kanavalle, kunhan siellä ei ole Gordon Ramsay kiroilemassa tai Jamie Olivier esittämässä täydellistä perheenisää. Ja kappas, sattumalta sieltä löytyykin ostoskanava, jossa mainostetaan… paistinpannuja! Aargh! ”Nyt perheesi saa aina herkullista ja terveellistä ruokaa!” Aargh toisen kerran!

Tästäpä juolahti mieleeni tutkia muutamia historiallisia seikkoja eri ruokalajien alkuperästä:

  • Kukapa arvaisi, että ranskalaiset perunat ovatkin todennäköisesti peräisin Belgiasta. On kerrottu, että 1. maailmansodan aikana jenkkisotilaat luulivat olevansa Ranskassa ja nimesivät syömänsä perunat tämän maan mukaan. Tämä on vain yksi selitys, sillä termiä ”french fries” on käytetty jo ennen sotaakin.
  • Inkat keksivät pakasteet: he veivät perunoita yöksi jäätymään Andien vuorenrinteille. Kerrassaan nerokasta!
  • Asteekit keksivät popcornin ja kaakaon. Mayat ja pohjois-Amerikan intiaaniheimot käyttivät purukumina puun mahlaa. Myös Suomesta on löydetty 5000 vuotta vanha koivuntuohitervasta tehty klöntti, jossa näkyy hampaanjäljet. Pure Jenkki, nyt uutuusmaku: koivuntuohiterva! Omnomnom.
  • Sandwichin jaarli pyysi 1700-luvulla kokkiaan tekemään hänelle leivän, joka ei sotkisi kesken ollutta korttipeliä. Kokki lätkäisi leipäpalaset vastakkain, ja näin syntyi kuuluisa eväsleipä. Oli kyllä melkoisen laiska jaarli, kun ei viitsinyt edes korttipeliä kesken jättää…! Kunpa tuolloin olisi ollut patenttioikeudet, kokki olisi tienannut miljoonia keksinnöllään.
  • Maailman vanhimmat reseptit ovat n. 4000 vuoden takaa; Babylonian kuninkaan Hammurabin alainen virkamies kirjoitti kahteen savitauluun 21 liharuokaohjetta. Nämä ohjeet eivät nähtävästi olleet äitien tekemää ruokaa… Mukana oli kuitenkin myös 4 kasvisruokaohjetta!
  • Vanhin juusto on peräisin yli 3000 vuoden takaa Egyptistä faarao Ramses 1:n aikakaudelta. Tätä löytöä voisi varmaan kutsua nykypäivänä homejuustoksi, heh heh.
  • Mainitun Gordon Ramsayn suosikin ”Wellingtonin pihvin” alkuperä on löyhästi liitetty 1800-luvulla eläneeseen herttua Wellingtoniin. Tätä liharuokaa on kuitenkin tehty myös Ranskassa ja Irlannissa, nimitys lienee vain muotoseikka. Herttua on varmaankin pitänyt tästä taikinaan kääritystä lihakimpaleesta ja nimi on jäänyt elämään.
  • Vanhin todiste alkoholin valmistuksesta löytyy Kiinasta 9000 vuoden takaa, viinin ja oluen valmistuksesta on löydetty todisteita n. 4000 vuoden takaa. Kuuluisa ”Marskin ryyppy” on syntynyt, kun marsalkka Mannerheim halusi peittää huonolaatuisen vodkan maun joillakin kalliimmilla ainesosilla.

Näiden tietojen valossa se valmis hernari on ihan kelpo ruoka. Ei kannata odottaa pannukakkua jälkiruoaksi, se on todennäköisesti raakaa keskeltä ja reunoista palanut. Ja se on ihan uunin vika.

MUUTAMIA MIELENKIINTOISIA HENKILÖMYSTEEREITÄ

  1. AGATHA CHRISTIE

Dame Agatha Christie (1890-1976) lienee maailman tunnetuin dekkarikirjailija. Ainakin joku hänen kirjojaan on lukenut 2 miljardin kappaleen painosten myötä. Christien dekkareille on tunnusomaista se, että murhaajaa ei arvaa millään. Juonessa on aina joitakin yllättäviä pointteja, joita ei voi päättelemällä tietää. Ainoa varma nakki on aina se, että hovimestari ei ole syyllinen.

Puuttumatta sen kummemmin Agathan monipuoliseen elämään hyppään suoraan hänen mystiseen katoamiseensa v. 1926. Tuolloin Agatha ja hänen miehensä olivat pitkään etsiskelleet taloa ja olivat sellaisen sitten ostaneetkin. Agathan äiti oli kuollut samana vuonna. Yllättäen Agathan aviomies vaati avioeroa; hän oli rakastunut toiseen naiseen.

Agatha katosi joulukuussa ja hänen aviomiestään epäiltiin jopa murhasta. Tuhansittain ihmisiä osallistui hänen ruumiinsa etsimiseen, Agatha oli tuolloin jo saanut mainetta kirjailijana. Lopulta Agatha löytyi hotellista parin viikon jälkeen, hän oli kirjoittautunut salanimellä sisään. Hotellin henkilökunta ja paikalliset ihmiset olivat hänet tunnistaneetkin, mutta kenellekään ei tullut mieleen ilmoittaa poliisille… Katoamisen syyksi ilmoitettiin muistinmenetys, mutta tätä ei kukaan oikein uskonut. Kirjailijaa syytettiin jopa mainosmielessä tehdystä tempusta, olihan lehdistö ollut innoissaan uutisoimassa etsintöjen etenemisestä.

Lopullista varmuutta asiaan ei koskaan tullut, mutta loppuelämänsä Agatha varjeli yksityisyyttään. Avioeron jälkeen hän avioitui uudelleen ja tämä liitto lienee ollut onnellinen kestettyään Agathan kuolemaan asti.Loppu hyvin, kaikki hyvin, vai…?

Kyllä itse kullekin tulee mieleen kadota ja ”menettää muistinsa”, kun tarpeeksi kaadetaan paskaa niskaan. Mikäli se vielä taloudellisesti on mahdollista, niin mikä ettei katoaisi. Ihmettelen vain, ettei ”katoaminen” tapahtunut kauemmaksi kuin perienglantilaiselle pikkupaikkakunnalle. Olisi nyt mennyt sinne asti, missä pippuri kasvaa tai huitsin Nevadaan, pois keltaisen lehdistön jaloista. Muistinmenetysteoria on aika epäuskottava, kun kirjautuu hotelliin samalla sukunimellä kuin aviomiehen uuden rakkauden sukunimi…

Hercule Poirot ja Jane Marple elävät kuitenkin ikuisesti.

R.I.P Dame Agatha.

2. BILLY THE KID

William H. Bonney alias Henry McCarty alias Billy the Kid (1859-1881) tuli lyhyen elämänsä aikana kuuluisaksi jopa 21 ihmisen taposta. Varmuutta lukumäärästä ei ole. Joka tapauksessa monien mutkien jälkeen sheriffi Pat Garrett sai lopulta Billyn kiinni ja ampui tämän.

Billy the Kidin kuolemasta ja hautapaikasta on useita versioita ja monet eri ihmiset tulivat myöhemmin julkisuuteen väittäen olevansa Billy the Kid. Heidän motiiveistaan ei ole tietoa, mutta uskottavin henkilö tuli esiin v. 1948: Ollie Roberts, paikallisten tuntemana nimellä Brushy Bill Roberts. Tämän miehen motiivina oli saada hänelle luvattu armahdus New Mexicon kuvernööriltä, tosin lupaus oli tehty jo noin 70 vuotta aikaisemmin. Brushy Bill väitti väsyneensä pakoiluun ja tuli siksi esiin vanhuudenpäivillään.

Brushy Billin tavannut lakimies tapasi Billy the Kidin tunteneita henkilöitä ja vakuuttui siitä, että kyseessä oli Billy the Kid. Brushy Bill oli mittasuhteiltaan samanlainen, hänellä oli samat arvet ja hän osasi kertoa Billy the Kidin aikaisista rakennuksista. Kuvernööri ei ollut samaa mieltä, hänen mielestään Brushy Bill oli huijari kuten muutkin. Brushy Bill menehtyi kaksi vuotta myöhemmin sydänkohtaukseen kävellessään postitoimistoon, mutta väitti loppuun asti olevansa Billy the Kid.

Tarina tuntuu uskottavalta; Brushy Billille pystytettiin jopa hautakivi nimellä Billy the Kid. Kidin alkuperäinen hautapaikka joutui tulvan alle ja useita ruumiita siirrettiin muualle. Jopa Billyn hautapaikalle pystytetty lautaristi oli kadonnut jo vuosia aikaisemmin.

Mene ja tiedä, mikä totuus tässä tarinassa on, mutta esitän tapahtuneen seuraavaa:

aikalaisten mukaan Billy the Kid ei ollut mikään pahis, vaan vaikeasta lapsuudesta huolimatta ilkikurinen ja fiksu nuorimies. Hänen rikoksensa liittyivät aina selviytymiseen, eivät huvikseen tehtyihin tappoihin tai varkauksiin. Pat Garrett oli vastavalittu sheriffi ja luonnollisesti hän tarvitsi meriittiä ja arvovaltaa. Mikäpä sopisi tarkoitukseen paremmin kuin väitetty Billy the Kidin kiinniotto ja ampuminen.

Ehkäpä Pat Garrett sääli tätä nuorukaista ja teki sopimuksen: Billy pääsee vapaaksi ja sheriffi saa ”15 minuuttia kuuluisuudessa” hänen tapostaan. Miksi muuten tämä Brushy Bill Roberts olisi vanhoilla päivillään vaatinut armahdusta, hän ei ollut rahan perässä vaatimassa elokuvasopimuksia tai mitään muutakaan hyötyä. Armahdus oli hänelle ainoa tärkeä asia elämän lähestyessä loppuaan. Ruusunpunaisten silmälasien läpi toivon todellakin, että Brushy Billy Roberts oli oikeasti Billy the Kid.

R.I.P Billy.

3. AMELIA EARHART

Amelia Earhart (1897-1937) tuli kuuluisaksi lentäessään ”ensimmäisenä naisena Atlantin yli” v. 1928. Itseasiassa Amelia ei lentänyt konetta, hän oli mukana matkustajana. Tokihan Amelia oli jo ottanut lentotunteja, tehnyt ennätyksiä ja ostanut ensimmäisen lentokoneensa, joten hän oli luonnollinen valinta Atlantin ylitykseen. Pitihän lehdistölle saada jotakin uutisoitavaa ja lehdistö tekikin Ameliasta varsinaisen supertähden.

Amelia ja hänen suunnistajansa Fred Noonan lähtivät maailmanympärilennon yritykseen v. 1937. Hankaluuksia tietenkin ilmaantui, mutta matkaa saatiin tehtyä 35 000 km. Viimeisen osuuden pituus olisi ollut yli 11 000 km ja tämä osuus olisi kokonaan Tyynenmeren yllä, välilaskuja koneen huoltoa varten oli toki tarkoitus tehdä. Lentäessä radioyhteyteen alkoi tulla ongelmia: Amelian puhe kuultiin mutta Amelian koneessa ei kuultu mitään. Arvioitiin, että kone olisi joutunut ulos suunnitellulta lentoreitiltä ja polttoaineen loppuessa pudonnut mereen tai laskeutunut saareen.

Valtavista etsinnöistä huolimatta konetta ei tuolloin löydetty. Myöhemmät etsinnät ovat keskittyneet Nikumaroron saareen, josta on löydetty luita, naisen kenkä, puuterirasia ja navigointiväline. Myös yksi todennäköisesti lentokoneeseen kuuluva osa on löydetty. Löydetyt luut katosivat mystisesti jossakin vaiheessa, joten dna-tutkimuksista ei ole apua. Uusimmat tutkimukset luiden mittojen perusteella (kuvat eivät ilmeisesti sentään kadonneet) antavat vahvasti ymmärtää, että kyseessä on Amelia Earhartin kokoinen naishenkilö.

Kuten useissa mysteereissä, tässäkin tapauksessa esitettiin katoamisen olleen lavastettu. Oli miten oli, toivon että laskeutumisen yhteydessä Amelia ja Fred saivat nopeasti surmansa ilman vammautumista. Saarella elävät kookosravut syövät mitä tahansa, kuten eräässäkin dokumentissa esitettiin. Saarelle viety sianruho tuhottiin rapujen toimesta muutamissa tunneissa.

Tässä yhteydessä ei sovi esittää kysymystä, mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle. On sen verran rankkaa tuollaista vaihtoehtoa ajatella, hyi hirvitys sentään.

R.I.P Amelia ja Fred.

UUSI VUOSI

Uusi vuosi – uudet kujeet, sanotaan. Tai ainakin joskus on sanottu. Kyllä meikäläinen vetää ihan samalla tavalla pannullisen kahvia aamuisin kuten viime vuonnakin. Samahan se on, koska niitä muutoksia vuoden aikana tekee – jos niitä haluaa tehdä. Ihminen on siitä merkillinen eläin, että pitää syyllistää itseään keksimällä onttoja uudenvuodenlupauksia. Sitten vain harmittaa, kun asiat jäävät tekemättä. ”Ehtii sitä sitten ensi vuonnakin, ihan varmasti”.

Kiinalaisten uuden vuoden ajankohta vaihtelee tammikuun lopusta helmikuun alkuun, johtuen heidän käyttämästään kuukalenterista. Tämä jo todistaa, että ei se lupausten tai muutosten tekeminen ole päivämäärästä kiinni.

Kaikki tietävät, että ilotulitteet ja ruuti on keksitty Kiinassa. Ennen ruudin keksimistä kiinalaiset sytyttelivät bambunruokoja palamaan. Palaessa ruoko paukahtaa äänekkäästi rikki. Tällä karkotettiin pahoja henkiä, samasta syystä ilotulitteita alettiin alunperin käyttää. Täytyy kyllä ihmetellä, miksi pahat henget pelkäisivät kovia ääniä. Aika nössöjä, nämä pahat henget.

Ruutikin keksittiin vahingossa, kun kiinalainen alkemisti yritti kehittää ikuisen elämän eliksiiriä. Jep, meni pikkuisen metsään tämä homma häneltä.

Suomessa vanhan kansan uskomukset liittyivät tulevan vuoden ennustamiseen. Ikkuna avattiin, jotta vanha vuosi menisi ulos ja uusi tulisi sisään. 12 kahvikupin alle kätkettiin erilaisia enteellisiä esineitä (sormus, kolikko, musta kangas ym.) Sormus merkitsi kihlajaisia, kolikko vaurautta, musta surua jne. Monesti nämä vanhat uskomukset liittyvätkin tulevan puolison löytämiseen; kuten juhannuksenakin. Merkillisin tapa oli lakaista lattia, viedä roskat kolmen tien risteykseen (josta ruumisvaunut ovat kulkeneet), jolloin voisi nähdä tulevan puolisonsa.

Tällaisesta menettelystä nykypäivänä voisi seurata ikävyyksiä. Eduskunta kokoontuisi hätäkokoukseen ja julistaisi EHDOTTOMAN KIELLON SAKON UHALLA kaikille, jotka veisivät roskapussejaan risteyksiin. EU:kin älähtäisi moiselle ympäristön roskaamiselle.

Tinan valanta on jo kielletty (lyijyn takia), seuraavaksi kiellettäneen ilotulitteet tavalliselta kansalta. Joissakin maissa näin on jo tehtykin.

Täytyy alkaa kehittelemään uusia tapoja uuden vuoden vastaanottoon. Ei niitä pahoja henkiä tarvitse enää metelöimällä pelotella, se on ihan poissuljettu juttu. Samoin se tulevan puolison katselu, sitä varten on jo tarpeeksi keinoja ihan internetin kautta.

Ehdotankin ihan päinvastaista toimintaa: ollaan ihan hiljaa, ei katsella puhelimesta deittejä eikä jo mahdollista olemassaolevaa puolisoa, lukitaan ovet ja ikkunat ja ollaan muutenkin epäsosiaalisia. Ehkä pienen tuikkukynttilän voisi sytyttää, ennenkuin nekin kielletään. Sitten vain katseltaisiin tv:stä hiljaisella volyymillä, kun raketteja posautellaan ammattilaisten toimesta. Paras tapa olisi lukittautua erämaamökkiin kauas kaikesta, kenelle sellainen olisi mahdollista.

Uskaliaimmat voisivat töräyttää vappupilliä kerran tai kaksi keskiyöllä, kunnes nekin vempeleet kiellettäisiin liian voimakkaan desibelimäärän takia. Aremmat yksilöt voisivat kuiskata ”jipii” tai ””jee” vappupillin sijaan. Tästä ei seuraisi mitään harmia kenellekään ja kotieläimetkin pysyisivät rauhallisina. Ah, mitä juhlan tuntua ilmassa olisikaan!

SUOMALAISIA SANANLASKUJA

Lueskelinpa tuossa wanhan cansan sananlaskuja. Se oli suuri virhe; maailmankuvani entisaikojen idyllisestä ja yksinkertaisesta arjesta peltojen keskellä karisi välittömästi. Suuri osa sananlaskuista on ihan räävitöntä luettavaa (mutta hauskaa kuitenkin, täytyy myöntää… )

Tietyt peruslausahdukset, kuten ”levisi ku Jokisen eväät” tai ”putosi ku eno veneestä” ovat tunnetuimpia sanontoja nykypäivänä.  Tällaiset sananlaskut lienevät tositapahtumiin perustuvia lausahduksia. Miksi muuten ne olisivat edelleen olemassa, ellei niistä olisi jo aikoinaan tullut lentäviä lauseita?

Tässä muutamia esimerkkejä wanhoista sananlaskuista:

”Akoil ja susill on tä mailma pilattu” (Lemi).  Voisinpa sanoa tähän muutaman vastalauseen, jos toisenkin.

”Ei koira siitä suutu, jos sitä leivällä viskaa” (ei paikkaa). Ei varmaan suutukaan, vaan yrittää napata sen leivän. Siitä se kyllä suuttuu, jos yrittää nakata jotakin muuta painavampaa.

”Saunas täytty olla ku kirkos” (Kisko). Eli siis parhaat pyhävaatteet päällä, hattu ja virsikirja kädessä, kuten ennen vanhaan?

”Puuro miähen tiellä pittää, velli ojahan kaataa” (Evijärvi). Jep, pitää paikkansa. Varsinkin liiallinen vellin nautiskelu.

”Hullu kiittää akkaansa, miälipuoli lapsiansa” (Asikkala). Unohdetaan sitten positiivisen palautteen antaminen ja kannustava kasvatus ihan kokonaan.

”Varis ei o lintu eikä tamma hevone” (Kivennapa) . Kannattaisi lukea eläinbiologiaa vähän tarkemmin; olen melko varma, että ne on luokiteltu nykyään eri tavalla.

”Toisen housuilla on hyvä tuleen istua” (Renko) . Noh, mikäli ne housut ovat palomiehen työhousut.

”Rakkaus on ankara ja lempi kova, siihen kuolee seisaalleen ja silmät jää auki!” (Hollola) Todistettavasti yksissäkään häissä ei ole tällaista tapahtumaa nähty.

”Pimiäss on kaikki siat mustii” (Kivennapa) . Olenkin ihmetellyt, miksi kaikki minipossuni ovat päivällä pinkkejä, mutta yöllä ne näyttävät mustilta.

”Voi sielun rieska, ku sais tapella kirkossa ja purra pappia!” (Ähtäri) Tätähän me kaikki salaisesti haluamme, nyt se tuli julki!

”Hankalaa on mäenlasku kesällä!” (Laukaa) Ei ole, mikäli asentaa muovisen vesiliukualustan letkuineen omalle pihalleen tai mökilleen.

”Paska on talonpojan kultaa.” (Himanka) Tämän perusteella kaikkien kannattaisi ottaa talteen jätöksensä ja perustaa ihkaoma Fort Knox.

 ”Vieraat vierekkäin, talonväki piällekkäin” (Joensuu) . Nykyisten minitalojen ja -asuntojen aikakaudella tämä sääntö pätee ihan mainiosti edelleen.

Niitä räävittömiä sanontoja ”en voine alka täsä laithaman, tulee sanomist taasen”.

(Sananlaskut ja paikat: Wikisitaatit)

OLE POSITIIVISEMPI IHMINEN

Viime vuosina on  kovasti ollut trendinä ”kasvattaa omaa onnellisuuttaan” olemalla kiitollinen siitä, mitä sinulla on. Että joka päivä lausuttuna nämä mantrat auttavat ihmistä olemaan positiivisempi kaikkea kohtaan.

Ajatus on todella hyvä; ilman muuta pitää osata arvostaa ihan perusasioita. Monesti ne perusasiat vaan jäävät unohduksiin arjen pyörityksessä. Pesukoneelle voisi sanoa joka päivä: ”Kiitos, että toimit!”

Tätä pitääkin testata ihan käytännössä, kun nykypäivänä mitään ei tehdä kestämään ja pesukoneen arvioitu kestoaika on noin 5 vuotta. Mikäli tällainen tekniikka toimii, pitää valmistajien lätkäistä koneen kylkeen lappu: jos haluat pidentää koneen käyttöikää, puhu sille joka päivä!

Olen puhunut kukillekin. Tämä on vanha uskomus; kukat kasvavat tällöin paremmin. Harmillista kyllä, olen laulanut kukat suohon, kuten Väinämöinen Kalevalassa.

On siis aika kokeilla uusia niksejä ja listata asioita, joita kukaan ei ole osannut arvostaa:

1. Olen kiitollinen, etten ole joutunut kohtaamaan Tarzanin kohtaloa: jäädä yksin viidakkoon eläinten keskelle. Ei vanhempia, ei kasvatusta, ei älyllistä seuraa, pitää osata puhua ”apinoiden kieltä” ja pitää heilutella itseään liaanista toiseen huutaen legendaarista älämölöä.

2. Samasta syystä olen kiitollinen, etten ole Jane. Perusteluja ei tarvita edellisen jälkeen.

3. Olen kiitollinen, ettei mikään hyönteinen tms. ole purrut minua tai läheisiäni niin, että siitä seuraisi joitakin omituisia seurauksia. En haluaisi nähdä Spidermania kotioloissa tai ylipäätään olla katsomassa, kun joku muuntautuu ihmissudeksi, vampyyriksi tai supersankariksi.

Hulkin kalsarit täyttäisivät koko edellämainitun pesukoneen ja pesukoneelle pitäisi taas puhua nätisti, että se toimisi. Ihmissusi pitäisi lukita johonkin kerran kuussa ja vampyyri tietäisi harmia ja veristä sotkua koko ajan.

Tästä eteenpäin listaa voisi jatkaa loputtomasti tällä huumorimeiningillä, mutta jatkanpa tärkeämpään aiheeseen:

4. Olen kiitollinen, että joku keksi tulen, pyörän, kirjoituksen, puhekielen, yhteisöllisyyden ja maanviljelyksen. Ilman näitä taitoja nykypäivän meikäläisiä ei olisi olemassa.

Olen kiitollinen näille esi-isille, että he antoivat meille eväät. Seurauksista he eivät ole vastuussa, kuten me olemme. Ole siinä sitten positiivinen ihminen, kun me tuhotaan koko hela hoito ja sitten katsellaan, että OH HOH, mitäs tuli tehtyä!

TEKSTIVIESTEJÄ RIIMUILLA

Törmäsinpä hauskaan aiheeseen vanhassa lehdessä: Norjasta oli löydetty keppimäisiä puutikkuja riimuteksteillä.

Riimukirjoitus on todennäköisesti kehittynyt n. 100-luvusta eteenpäin useista eri kulttuureista kootuilla kirjoitusmerkeillä sekä Euroopassa että Skandinaviassa.  Viikinkiajalla riimukirjoituksella oli suuri merkitys, tosin riimuista oli kehittynyt useita eri versioita eri alueille. Kristinuskon vallatessa yhä suurempia alueita riimukirjoitus jäi taka-alalle, kuten vanhat pakanajumaluudetkin.

Riimuja oli suhteellisen helppo kaivertaa kiveen ja puumateriaaliin. Löydetyissä puutikuissa luki mm. ”se ja se on minulle velkaa” tai ”tämän minä xxxx omistan”, ”pahoittelen että sisaresi on sairas” yms.
Käytännöllisiä tekstareita, postikortteja tai post-it -lappuja!

Kyllä osattiin ennenkin ilman mitään puhelimia välittää pienikokoisia viestejä!

Riimukivistä puheenollen: yksi mielenkiintoinen tarina löytyy Amerikan Minnesotasta 1800-luvun loppupuolelta. Ruotsista Minnesotaan muuttanut maanviljelijä löysi nk. ”Kensingtonin riimukiven”,
joka hänen mielestään todisti viikinkien käyneen Amerikassa 1300-luvulla.  Ukkoparka raaputteli merkkejä enemmän esiin nähdäkseen, mitä kirjoituksessa voisi lukea. Tästä syystä hänen kiveään epäillään väärennetyksi ja tutkimustulokset todistavat sekä puolesta että vastaan.

Riimukiven tekstissä kerrotaan, että yhteensä 30 henkilöä (ruotsalaisia ja norjalaisia) oli matkalla Vinlandista kauas länteen. Vinland oli viikinkien käyttämä nimitys Amerikan tai Kanadan rannikosta. He olivat leiriytyneet päivän matkan päähän kivestä ja osa porukasta oli lähtenyt kalastamaan. 10 miestä oli tänä aikana tapettu leiripaikalla. Kivessä on myös teksti ” 10 miestä vahtii laivaamme 14 päivämatkan päässä tästä saaresta tai niemimaasta 1362.”

Kivessä lukenut ”Ave Maria save from evil” oli käytetty termi tietyissä luostareissa Ruotsissa 1300-1400-luvuilla. Kivessä on myös vuosiluku 1362. Olisipa mielenkiintoista tietää tästä riimukivestä totuus, mutta johan sitä on tutkittu yli sata vuotta.

Nykypäivänä olisi mielenkiintoista raapustaa (metallisella kynsiviilalla) riimuilla eskimotikkuun viestiksi ”älä prkl pelaa Minecraftia”, ”jääkaapissa on välipalaa” tai ”läksyt klo 15”.

Siihen viereen tulostettu skandinaavien käyttämä riimutaulukko kirjaimista: a vot, ja homma hoituu!

Juu ei toimi; tulee sanomista!

TULIVUORISTA JA MUINAISISTA JUMALISTA

Kuuluisin tulivuorenpurkaus lienee Vesuviuksen purkaus v. 79 jaa. Tämä tapahtumaketju tuhosi Pompejin ja muutamia muitakin kaupunkeja. Nykyisin Pompejin alue on suosittu turistikohde, paikalla käy yli 2 miljoonaa turistia vuosittain. Aluetta tutkitaan edelleen ja paikalla on tehty suomalaistenkin toimesta merkittävää tutkimustyötä ”suomalaiskorttelissa”.

Tuhoisa purkaus alkoi maanjäristyksellä ja jatkui hohkakivien ja tuhkan sateella. Ne, jotka jäivät henkiin kattojen sortuessa ja kivien sataessa, kuolivat lopulta pyroklastiseen pilveen. Tällöin peli oli lopullisesti menetetty eikä pakomahdollisuutta ollut. Pyroklastinen pilvi etenee liian nopeasti, myrkylliset kaasut ja kuumuus tappavat ihmisen hetkessä ja käytännössä ihminen kiehuu kuoliaaksi.

Tapahtumasta on saatu tarkkaa tietoa Plinius nuoremman silminnäkijäkuvauksesta. Tilanne on ollut kerrassaan kauhistuttava, varmaankin tuon ajan ihmiset luulivat maailmanlopun koittaneen.
Niin se koittikin kaikille, jotka eivät olleet ehtineet tai ymmärtäneet paeta heti ensimetreillä maanjäristyksen jälkeen.

Kipsivalokset tomuksi muuttuneista ihmisten ja eläinten ruumiista kertovat omaa, karua tarinaansa. Me tuijotamme tällaisia valoksia matkailunähtävyytenä. Hyi meitä. Samalla tavalla töllötämme muumioita miettimättä pätkääkään, että nuo ovat olleet joskus oikeita ihmisiä. Kato, nehän on vaan muumioita!

Toinen kuuluisa purkaus repi Santorinin (Theran) saarta n. 1500-1600 vuotta aikaisemmin. Tämä aiheutti myös valtaisan tsunamin. On epäilty, että Platonin kertomus Atlantiksesta liittyisi oleellisesti tähän purkaukseen.

Kolmas merkittävä purkaus tapahtui Krakataussa v. 1883 aiheuttaen myöskin tsunamin. Tuhannet ihmiset menettivät henkensä ja tapahtuman vaikutus oli maailmanlaajuinen. Tuona aikana tehdyt maalaukset esittävät usein punahehkuista taivasta, mm. Edvard Munchin ”Huuto”-maalauksen taustaa on epäilty Krakataun innoittamaksi.

Nykyajan vaikuttavin purkaus tapahtui v. 2010 Islannissa Eyjafjallajökullin purkautuessa. Tämä vaikutti eniten globaaliin lentoliikenteeseen ja paikallisten ihmisten evakuointiin. Menetykset laskettiin rahana, toisin kuin aiemmissa purkauksissa laskettiin ihmishenkinä.

En kyllä yhtään ihmettele, että tällaiset luonnonmullistukset on nähty jumalten suuttumisena. Miten menneiden aikojen ihmiset olisivat voineet ymmärtää tällaisia tapahtumia.

Suomessakin Ukko ylijumala suuttui ja veteli kivirekeä taivaalla, kun oli ukkosilma. Varmaankin tsunamit ymmärrettiin maailmalla samalla tavalla: Ahti-perhana on taas pahalla päällä! Tai mikä tahansa vedenjumala sitten onkaan eri kulttuureissa ollut; kuten esim. Poseidon Kreikassa. Nykyajan Aquaman ei kuulu tähän joukkoon.

Kaikkien mullistusten jälkeen ollaan varmaan oltu nöyrää poikaa ja uhrattu ties mitä uhrilahjoja suuttuneille jumalille: ihmisiä, eläimiä, verta, viinaa, viljaa, hedelmiä, vihanneksia… tällaiset lahjat auttoivat varmasti, ettei tulivuori purkaudu uudestaan tai maa ei järise. Mikäli näin pääsi kuitenkin käymään, tuplattiin annetut uhrilahjat tai annettiin jotakin muuta. Sitten olikin pitkän aikaa hiljaiseloa ja jumalat olivat tyytyväisiä.

Nykypäivänä uhrataan etukäteen rahaa vakuutusyhtiöille ja sitten katsellaan seurauksia, taistellaan jopa oikeudessa kuka korvaa mitäkin. Tai korvaako ollenkaan; force majeure-periaatteen takia.

KRYPTOZOOLOGIA

Tämä näennäistiede tutkii tieteelle tuntemattomia eläinlajeja eli kryptideja. Tähän joukkioon kuuluu mm. merihirviöt ja ne kuuluisat lumimiehet ja isojalat, joita maailmalla tuntuu vilisevän joka ikisessä metsikössä. Tämän otsikon alle voi laittaa myös lajit, joiden on väitetty kuolleen sukupuuttoon, mutta havaintoja on silti olemassa. Tämän määritelmän nimi on elävä fossiili.

Tällaisesta ”elävästä fossiilista” kuuluisin on Latimeria; varsieväkala. Tämän lajin luultiin vetäneen viimeisen henkäyksensä dinosaurusten aikana, kunnes v.1938 eteläafrikkalaiset kalastajat olivat saaneet latimeria-yksilön pyydykseensä. On se merkillistä, että tällainen parimetrinen ja 80-kiloinen kala on jäänyt aiemmin huomaamatta. Olisit käynyt… optikolla, voisi todeta tässä.

Otsikon alle mahtuu myös yksisarvinen eli tarueläin. Olen aina ihmetellyt, mistä yksisarvisen taru on muodostunut. Jotenkin lohikäärmeen voi ymmärtää; onkohan muinaisissa kulttuureissa löydetty dinosaurusten luita ja niille on pitänyt keksiä selitys. Jostakin on bongattu lentoliskon fossiili ja kivettyneitä dinosaurusten munia. Miksi muuten lohikäärmeet lentäisivät ja munisivat, ellei tästä syystä. Yksisarvinen onkin jo hankalampi, mutta sarvivalaan fossiili voisi olla tämän legendan pohjana. Onhan sarvivalaan sarvi kierteinen kuten yksisarvisella. Fossiilia on vaan kaunisteltu tarinoissa, että saadaan aikaiseksi kaunis laji mytologiaan.Tämän seurauksena ollaan saatu mytologiaan My Little Ponyt, kiitos vaan muinaisille esi-isille tästä (oletetusta) fossiililöydöstä.

Täällä meilläpäin kryptozoologia on ihan todellista tiedettä. Aidan takana häärii usein yllättävän sosiaalinen yksilö, joka kuuluu tähän isojalka-määritelmään. Kuvamateriaalia kohteesta ei ole, mutta tämä kohde puhuu usein itsekseen ja yrittää muodostaa korvin kuultavia sanoja. Alkeellisen puhekielen yritys on mieltälämmittävää. Kyseessä on tietenkin naapurin Alma; tai lempinimellä ”Megapötsi”, kuten häntä täälläpäin kutsutaan.

Toinen yksilö lienee elävä fossiili, josta on vähäisempiä havaintoja. Alman mies on selkeästi etäisempi eikä sosiaalista käyttäytymistä ole juuri ollenkaan. Tämä kohde ei kuulukaan isojalkoihin, vaikka kahdella jalalla käveleekin; sen verran paranormaalista ilmiöstä on kyse. Voisi jopa väittää, että lajinimike zombi sopisi paremmin tähän yksilöön. Tälle yksilölle on annettu leikkisästi nimi ”Tanssii örkkien kanssa”.

Lajien määrittämiseksi pitäisi kutsua paikalle Isojalka-tiimi, paleontologi, biologi, demonologi, voodoo-pappi ja varmuuden vuoksi vielä aaveenmetsästäjät. Näiden jälkeen voisivat saapua valkotakkiset, poliisi ja palokunta. Mitä enemmän, sitä paremmat juhlat!

HULLUJA NUO ROOMALAISET

Tämä lausahdus on tuttu vanhoista Asterix-sarjakuvista. Tämä lause on ihan totta, mikäli vähänkään perehtyy antiikin Rooman keisareihin.

John F. Kennedy totesi presidenttikautenaan ”tämä on maailman yksinäisin työ”. Roomalaiset keisarit olisivat voineet todeta:” tää on maailman paras työ, mä voin sekoilla ihan miten haluan ja rahaa riittää! Harmi vaan, että joku sit lopulta murhaa mut!”

Esimerkkinä mainittakoon ensimmäisenä Caligula (12-41 jaa). Caligula-nimitys (pikku saapikas) muodostui hänen korkealle nyöritetyistä sandaaleistaan. Tällaiset sandaalit olivat vain korkea-arvoisille tarkoitettuja kenkiä. Caligulaa nimitettiin hulluksi jo hänen elinaikanaan. Hänen haaveenaan oli mm. hukuttaa homoseksuaaleja. Hänen julmuutensa oli äärimmäistä ja hän tuhlasi koko valtionkassan ylelliseen elämään, orgioihin, palatseihin ja huvialuksiin. Rahojen loputtua
hän mm. perusti palatsiinsa bordellin kartuttaakseen varojaan. Tämä keisari on kuuluisa siitä, että hän uhkasi nimittää hevosensa senaattoriksi. Hevoselle oli mm. rakennettu marmorinen talli ja syöttökaukalo.

Lopulta hänet murhattiin v. 41 jaa. Yllättävää.

Toisena mainittakoon Commodus (161 jaa.- 192 jaa.). Commodus halusi intohimoisesti taistella gladiaattorina ja lukuisat ottelut järjestettiin aina niin, että hän voitti. Commodus nuiji rampoja ja vajaamielisiä henkilöitä hengiltä areenoilla ja mm. syötti ulosteita senaattoreille. Gladiaattoriotteluidensa aikana hän heitteli rahoja miljoonittain yleisön sekaan. Hänen yksityisessä bordellissaan oli useita satoja naisia ja miehiä.

Lopulta hänet murhattiin v. 192 jaa. Yllättävää.

Kolmantena mainittakoon Heliogabalus (tai Elagabalus) (203/4 – 222 jaa.) Hän piti pukuleikeistä ja mm. solmi useita avioliittoja miesten kanssa naisten ohella. Hän järjesti ihmisuhrauksia ja omituisia juhlia; joissa saatettiin sammuneet vieraat pelästyttää päästämällä tilaan villieläimiä irralleen. Hän etsitytti kylpylöistä erityisesti isoilla sukupuolielimillä varusteltuja henkilöitä omaksi huvituksekseen. Kaduille heiteltiin rahaa, jotta ihmiset tallautuisivat väkijoukkoon rahoja havitellessaan.

Lopulta hänet murhattiin v. 222 jaa. Yllättävää.

Keisari Nero (37-68 jaa.) lienee kuuluisin näistä omituisista hallitsijoista. On mm. epäilty, että Nero sytytti Rooman palamaan ja soitti palon aikana lyyraa nauraen. Tämä ei ole mahdollista, sillä palon aikaan Nero ei ollut kaupungissa. Lukuisia murhia hän toki sai aikaiseksi kuten muutkin keisarit, mm. oman äitinsä murhan. Edellisistä keisareista poiketen Nero teki itsemurhan, mutta ei hänkään siis kokenut luonnollista kuolemaa.

Hulluja nuo roomalaiset, todellakin.