AREA 52

Area 51; tätä legendaarista aluetta ei tarvinne kenellekään selittää. Ufoja tai testilentokoneita siellä on lennätetty useita vuosikymmeniä. Suuressa Ameriikassa riittää sitä pinta-alaa ja aavikkoa vaikka mihin hankkeisiin, siellä on valtavia alueita ihan pelkästään lentokoneiden hautausmaina. Minkä takia niitä ei kierrätetä romumetallin osalta, onko se halvempaa vain dumpata koneet jättimäisille ”parkkiaavikoille”, joihin kukaan ei eksy sattumalta.

Nyt on lisäksi löytynyt jättikokoisia autojen dumppauspaikkoja. Että terveisiä Volkswagenin 300 000 autolle sinne Amerikkaan päästövilpin myötä.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että perustan takapihalle area 52:n. Sinne mahtuu joko pienlentokone, pieni hävittäjä, suurehko ufo tai vajaa 10 pienehköä henkilöautoa.

Kohtuullista kuukausivuokraa vastaan peittelen salattavat kulkuvälineet pressuilla, teen pahviset camouflaget päälle (näyttämään veneen säilytykseltä) ja tienvarteen nousee kyltit ”Restricted area – danger – you are in camera – you will be prosecuted if you cross the line”.

Paikastahan tulee tietenkin turistinähtävyys; japanilaisten turistien tilausbussit täyttävät ajotien. Tässä vaiheessa on hyvä myydä
t-paitoja tekstillä ”I visited area 52 and survived” ja muuta vastaavaa turistikrääsää kovalla hinnalla.

Mainittakoon lisäksi, että ydinaseita en ota säilytykseen enkä mahdollisia ufon matkustajia. Jättävät kuitenkin vessan kannen ylös ja sotkevat paikat.

Eikä kukaan tiedä, miten ne lisääntyvät. On sitten pieniä alieneita nurkat täynnä vipeltämässä.

SUOMEN PAIKANNIMET

Suomen paikannimet… voi hyvää päivää. Tästähän on vaikka minkälaisia tutkimuksia, että useimmat polveutuvat tuntemattomasta suomea edeltävästä alkukielestä. Taitaa olla asialla tämä aargh-öörgh-klöö-alkukieli. Siitä muotoutui ennen pitkää selvästi havaittavia sanoja kuten ”tua, siä, pask, siu, mulk, tän.” (Oma teoria, hah…).

Mutta tästä eteenpäin: paikannimistä ei saada mitään järkevää tietoa. Kaikillehan on selvää, että Lepaa, Pyhtää, Espoo, Helsinki,
Vantaa ovat paikannimiä. MIKSI TÄLLAISIA? Juankoski on selvä juttu, espanjalainen Juan on hukkunut koskeen ja siitä on tullut paikannimi. Hah, as if…!!

Mutta nyt asiaan:

Ennen muinoin paikkoja nimettiin paikallisten tilallisten mukaan keskiajalta lähtien, sukunimien suomentamisinnon myötä paikannimet saattoivat muuttua radikaalistikin.  On olemassa mm. Heinävesi, Haukilahti ja Mäntyniemi. Kaikki ymmärrettäviä luonnonmukaisia paikannimiä. Kaipa tämä suomentamisinto on vaikuttanut näihin erikoisiin Oittaa-tyyppisiin nimiin.

Mikäli Helsinki, Espoo ja Vantaa joskus yhdistyvät, on tulevan suurkaupungin nimi esimerkiksi Heesva, Esheva, Vahees kaupunkinimien yhdistelminä.  Tästä puuttuu vielä Kauniainen ja ympäryskunnat, voi hevon… kavio.

Tai sitten keksitään nimikilpailu tulevalle metropolille. Tulen ehdottamaan Gotham Cityä.

Paskolammetkin (yleisin Suomen lampien nimi) ovat tämän rinnalla ihan järkeenkäypiä nimiä. Entäpä tämä mystinen Nahkahousu (saari pk-seudun edustalla)? Siellä on joku joskus hihhuloinnut nahkahousuissa?

ASTRONOMIASTA

Kaikki me tiedämme, mistä maailmankaikkeus koostuu. Atomeista ja pienistä muista härpäkkeistä, joiden nimiä ei kukaan muista.

Paitsi astronomit ja astrofyysikot muistavat, nuo pienet nerokkaat otukset. Ja ihan varmoja ei siltikään voida olla mistään, kun tuolta avaruudesta ei vaan mitenkään tiedetä kaikkea ja lääniä riittää jonkun verran tutkittavaksi. Ei pääse lapion ja ämpärin kanssa kaivamaan, ei, vaikka miten mieli tekisi.

Perustallaajalle kaikki termit tältä saralta ovat käsittämättömiä, tälläkin alalla tilanne muuttuu koko ajan. On pimeää ainetta, pimeää energiaa ja ihan vaan TYHJIÄ kohtia avaruudessa. Kyllä siinä jo mieli pimenee tai vähintään tyhjenee, kun näitä lähtee pohtimaan. Ja kaikessa on sana ”ehkä”. Ei perkules, parempi jättää pohtimatta; joillekuille maksetaan siitä palkkaa.

Ihan vaan periaatteesta on pakko mainita muutama iskulause baaritiskille tämän alan ihmisille (lupauksella että näillä lähtee):

– Mun pitää vapauttaa mun kvarkit, voitsä olla siinä mukana?
– Sulla on tosi nätit nukleotidit, tiesitsä?
– Mun sielu kuolee tähän tyhjyyteen, onko sulla mitään kittiä siihen?
– Mun protonit on ihan plussalla sun suhteen.
– Haluutsä nähdä mun terraarion? Siellä on Myoni ja Tau, ne on ihan   kilttejä eikä ne pure.
– Mä olin ihan pimeessä aineessa, mut sä toit mulle valon.
– Me ollaan tavattu toisessa rinnakkaistodellisuudessa. Sä oot kaikissa yhtä upee.
– Sä balansoit mun spinin heti ensinäkemältä.

(Jep; perunkin jo sen lupauksen, että näillä lähtee.)

NEVER HEARD – LAUSEITA

Me lähetään äijien kanssa pääsiäisreissulle. Juudas ei tuu, siltä puuttuu about 30 hopearahaa koko potista.
– Jeesus noin 30 j.a.a.

Voidaanko me perua se Teksasin matka. Flunssaa pukkaa.
– JFK lokakuun lopulla 1963

Voitko, muori, tuoda sitä vahvaa unilääkettä. Elukat on hoidettu ja unilla. Ei täällä mitään tapahdu.
-Maatilan isäntä, Roswell 1947

Tuuli siellä vaan suhisee – ei siellä mikään pala.
-Turkulainen asukas v. 1827

Ne höyryävät ihan turhaan kaikesta, täähän on uppoamaton laiva. Niin meille mainostettiin.
– Titanicin matkustaja, v. 1912

ASTEROIDIT

Nasassa kehitellään kuumeisesti keinoja torjua mahdollisesti maapalloon osuvia asteroideja. On esitetty erilaisia ohjusiskuja, joilla asteroidi saataisiin muuttamaan kulkusuuntaansa. Villein ajatus on asteroidiverkko, jolla kimpale hinataan pois radaltaan.

Näyttäkääpä minulle; miten ja millä esim. 3 km:n mötikkää hinataan. Siihen tarvitaan jo isompi kuppikoko kuin naapurin Alman liiveissä on. Ei riitä edes Alman mummokalsarien koko tähän hommaan, vaikka ensinäkemältä näin voisi kuvitella.

Ohjuksilla pelleily aiheuttaisi sen, että todennäköisesti nämä jättiboltsit hajoaisivat osiin ja erikokoiset klöntit putoilisivat sitten mihin mielivät pudota. Onko se nyt sitten parempi. Noh, mikäli se estää koko maapallon todennäköisen tuhoutumisen, niin eiköhän joku Luvia ja Kankaanpää ole varaa menettää. Ei siellä Siperiassakaan mitään muuta ole kuin hammastenkiristelyä pakkasessa, että joutaa sekin samalle listalle.

Mikäli toiveita saa esittää, niin meikäläisen takapihalle sopisi kyllä yksi kiva pikkumonttu. Ei tarvitsisi kaivaa kuoppaa koristealtaalle. Jäljelle jäänyttä murikkaa voisi kivasti sommitella pikku vesiputousta varten. Kyllä siinä sitten silmä lepäisi luonnollisen vesielementin äärellä ilman kaivamisen vaivaa.

Mikäli jonkin jättiboltsin on havaittu tulevan maapalloa kohti lähivuosina, niin kukapa siitä meille kertoisi. Tällä hetkellä kun mitään ei ole tehtävissä.

Siellä ne Nasan jehut kasailevat 2012-elokuvan hengessä pelastusaluksia itselleen. Tiedotustilaisuuksissa sitten toteavat, jotta: ”Kaikki erilaiset torjuntatekniikat ovat tuottaneet lupaavia koetuloksia ja testaamme
paraikaa uusimpia mahdollisuuksia”.

Tämä tarkoittaa, että pelastusaluksiin rakennettavien elokuvateattereiden istuinpäällisten materiaali ja väri on
viimein valittu.

Me muut olemme ihan asteroidin syötävissä ja bunkkerit/alukset on varattu silmäätekeville. Se ei kyllä haittaa, en tykännyt siitä sinisestä istuimien päällysteestä ollenkaan. Olisin ottanut vihreän.

MIELENI MINUN TEKEVI

”Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi” alkaa Kalevala. Kuka muistaa tämän runoelman jatkon? En minä ainakaan. Muistinpa vielä väärin, että olisi ollut Kantelettaren alkusanat; sen verran on aikaa kulunut peruskoulun äidinkielen tunneista.

Tämä alkulause kuuluisi nykySuomen kesäpäivänä: ”Mieleni minun tekevi (kylmää tuoppii), aivoni ajattelevi (kylmää tuoppii)”.

Kummasti lauseen ensimmäisen osan toistuessa useampaan kertaan aivo-osasto ajattelevi yhä enemmän mitä kummallisempia asioita.

Loppuillasta sopii jo mainiosti lausuella ihan Kalevalasta lainattuna ”tieohesta tempomia, kanervoista katkomia, risukoista riipomia, vesoista vetelemiä”… jne.

Että kyllä jo muinaisina aikoina on tiedetty, mitä huurupäissään tulee
tehtyä terassi-illan jälkeen. Ojanpohjan kautta kotiin.