Ihan kuin tässä maailmassa ei olisi jo tarpeeksi painajaisten aihetta, niin piti sitten vielä tällaiseenkin törmätä – meksikolaiseen nukkesaareen. Saaresta on muodostunut kammottava turistinähtävyys, sillä saaressa on puihin ripustettuna tuhansittain rikkinäisiä ja vanhoja nukkeja. Tällaisissa omituisissa paikoissa on yleensä taustalla traaginen tarina, niin tässäkin:
Mexico Cityn eteläpuolella sijaitsee siis turistikohteena suosituksi tullut La Isla de las Munecas – kirjaimellisesti käännettynä Nukkiensaari. Saarelle on vuosien mittaan kertynyt huima kokoelma nukkeja saaren omistajan Don Julian Santa Barreran toimesta. Tosin turistit tuovat nykyään myös nukkeja mukanaan, joten lelujen määrä tietenkin kasvaa edelleen.
Don Julian alkoi kerätä nukkeja 1950-luvulla, kun saaren rannasta löytyi nuoren tytön ruumis. Samalta paikalta löytyi myös nukke, jonka Don Julian ripusti puuhun tytön muistoksi. Don Julian oli murtunut, kun hän ei pystynyt pelastamaan tytön henkeä ja nukkien avulla hän ajatteli tytön hengen pysyvän tyytyväisenä.
Ajan kuluessa Don Julian ripusti kaikki löytämänsä nuket ja nukenosat saaren puihin, sillä hän alkoi kuulla kuiskauksia, ääniä ja askelia tällä pienellä saarellaan. 50 vuodessa niitä ehtii kertyä paljon; varsinkin jos nuket on hylätty rikkinäisinä ja heitetty pois. Juuri tällaisia nämä nuket ovat – ajan kuluttamia, jotkut silmättömiä, joistakin on tallella vain pää ja joiltakin on säästynyt vain irtonaisia raajoja. Aikalaisten mukaan Don Juliania tuntui riivaavan kuolleen tytön henki – niin erilaiseksi hänen luonteensa muuttui nukkienkeruun myötä.
Don Julian sai sydänkohtauksen v. 2001 ja tarinan mukaan hän kuoli samalle rantapenkereelle, mistä tytön ruumis alunperin löytyi. Sittemmin saaresta on tehty useita dokumentteja, youtube -lyhytfilmejä ja tietenkin paikalla on käynyt lukuisia aaveenmetsästäjiä. Varsinkin öiseen aikaan saari mahtaa olla melkoisen creepy – kun nuket todistajien mukaan liikkuvat, kuiskailevat ja nauravat…
Vaikea sanoa, mikä ihmisen saa tekemään jotakin tällaista peräti 50 vuoden ajan – syynä täytyy olla kyllä voimakas usko pahoihin henkiin tai sitten herralla alkoi vaan viiraamaan päästä. Ihmettelen kyllä myös, mistä nämä kaikki risaiset nuket löytyivät… ellei sitten kaatopaikalta. Ehkäpä äijäparka käytti kaiken liikenevän aikansa nukkien etsimiseen.
Alueelle pääsee jokea pitkin venekuljetuksella, sillä kyseessä on käytännössä kelluva puutarhasaari. Osa kuljettajista tosin kieltäytyy taikauskoisena menemästä saarelle – enkä yhtään ihmettele. Rikkinäisissä nukeissa on jotakin niin ällöttävää, varsinkin jos niiltä puuttuu silmiä, hyi! Ei kannata kysyä miksi – fobiansa kullakin eikä siitä sen enempää!!
Kuvat: Wikimedia Commons
