KAKSIPYÖRÄISTEN HISTORIASTA

Mitä enemmän on sateisia päiviä, sitä enemmän Akan nurkilla vallitsee fengshui-hiljaisuus. Tai zen-hiljaisuus, miten sitä nyt haluaa kutsua.

Tällöin ei nimittäin kuulu jatkuvaa mopojen pärinää! Tämä aiheuttaa leppoisan hiljaisuuden rikkoutumisen, siitä voi kuka tahansa (Akka) hermostua ja tällöin tunnetusti kenen tahansa (Akan) äänenvoimakkuus nousee. Olikin selvitettävä, keitä henkilöitä tästä ihanasta ilmiöstä saa tuomitsevasti syyttää!

Jos tällainen tulee Akan kulmille, Akka alkaa leikkiä vanteenpyöritystä kepillä!

Olipa yllättävää havaita, että 1. moottoripyörä kulkikin höyryllä: pariisilainen Michaux et Cie-yritys valmisti alkujaan polkupyöriä, mutta v. 1867 pyöriin saatiin mukaan höyrykone. Äijille tulikin kiire hakea keksinnölleen patentti, sillä muutama muukin yritteliäs keksijä kehitti itsenäisesti samankaltaista menopeliä samoihin aikoihin. Taisi olla kaikilla vauhdin hurmaa rinnassa!

Joka tapauksessa: Akka syyttää teitä sydämensä pohjasta; Michaux et Cie, kotirauhan rikkomisesta (vain 150 v myöhässä)!

Motskari v. 1915.

Bensiinimoottorilla toimivan kulkuneuvon kehittivät Daimler&Maybach v. 1885, tämä vempele kulki huimat 11 km/h.

Suomen varhaisin moottoripyörämainos löytyy vuodelta 1895; ilmoituksen mukaan kaupan oli “Moottori-velosipeedeja, käyttövoimana benzinikaasu”. Että ihan benzini, ja velosipeedi, antakaa mun kaikki kestää!!

1900-luvun puolelle tultaessa monet eri yritykset valmistivat pyöriä jo useita kymmeniä tuhansia kappaleita/vuosi. Tässä vaiheessa perustettiin mm. Indian, Harley-Davidson ja Triumph. Tietenkin oltiin päästy jo kilpailemaankin erinäisissä kisoissa! Jo 1920-luvun puolelle tultaessa vauhdin kehitys olikin ollut nopeaa; tuolloin saavutettiin jo yli 160 km/h -nopeuksia.

Moottoripyörä vm. 1931.

Sota-aikoina monet moottoripyörävalmistajat valjastettiin sotatarviketuotantoon, kuinka yllättävää…! 1. maailmansotaan kehitettiin jopa moottoripyöräambulansseja.

2-paikkainen ambulanssimotskari.

2. maailmansodassa pyöriä muutettiin tankeiksi.

Kattengrad-tankki.
Moottoripyöräpoliisit mittaavat, että pyörään kiinnitetty keppi estää kuljettajan loukkaantumisen. Tien yli saattoi olla viritetty naru, joka suisti kuljettajan pyörän selästä. V. 1944.
Moottoripyörämainos v. 1948.

1950-luvulla maailman suurin valmistaja oli Honda, 1960-luvulla mukaan liittyivät japanilaiset Suzuki, Kawasaki ja Yamaha (Yamaha valmisti alunperin pianoja!). Suomen legendaariset pappa-Tunturit ilmestyivät myös katukuvaan. Sotien jälkeen perustettiin myös ensimmäiset moottoripyöräkerhot.

Nykypäivänä nämä japanilaiset ovat edelleen myydyimpiä moottoripyörämerkkejä, unohtamatta toki Harley-Davidsonia, Ducatia ja BMW:ta. Nykypäivän huippunopeus on jo yli 600 km/h (ennätyksissä mitattuina).

Vanha Harley-Davidson.

Siihen nopeuteen päristelevät mopojätkät eivät onneksi pääse, vaikka kuinka yrittäisivät viritellä vempeleitään! Sehän niitä mahtaakin harmittaa! Toisaalta: jos pääsisivät, olisi maailmassa hyvin, hyvin monta mopojätkää vähemmän eli kyllä niillä nopeuksilla pitää olla jotain rajaa ihan syystäkin!

Akka osti kesällä faijalleen paidan, jossa lukee:” Ei riemulla rajaa, kun mopolla ajaa” (pappa-Tunturilla). Näiden poikien pitäisi oppia ihan samanlainen meininki.

Mikäli Akan nurkilla kruisailtaisiin sellaisia 300-400 km/h -nopeuksia, olisi jatkuvan pärinän sijasta kuultavissa ääniä kuten “VRRROOOOOMMM; TSUDUMMMMM, KABOOOOMMM, DOJOINNNNG” ja näiden jälkeen PII-PAA PII-PAA.

Akan on siis vain laitettava kuulokkeet korvilleen ja oltava valittamatta jatkuvaa pientä pärinää kuunnellessaan.

Sitten kaikki onkin taas ihan zen… tai kiviä päällekkäin… tai Michelin-ukko…!

Muutamia muita faktoja moottoripyöriin liittyen:

  • Varastetuista moottoripyöristä noin 30% löydetään, autoista noin 60%.
  • Kallein moottoripyörärotsi on Givenchy-muotitalon malli, hinnaltaan noin 9000 dollaria.
  • Maailman pisin moottoripyörä on 26,29 metriä (Guinness World Records).
  • Lontoossa on lailla kiellettyä “puuhastella” parkissa olevan moottoripyörän päällä. Jep, ihan mukava julkinen paikka alkaa hommiin!
  • Thaimaassa on kiellettyä ajaa moottoripyörällä tunneleissa tai silloilla. Tätä kieltoa ei millään tavalla valvota. Mitä järkeä?!
  • Joissakin Intian osissa vain kuljettajilta vaaditaan kypäränkäyttöä, matkustaja saa pärjätä miten parhaaksi näkee.
  • Sydneyssä, Australiassa saa 425 dollarin sakot, jos joutuu moottoripyöräonnettomuuteen. Syynä on huolimattomuus liikenteessä.
Pappa-Tunturi vm. 1972/Wikimedia Commons. Terveisiä faijalle, sun versio on vanhempi!

AUTON TAKANA ON NAINEN!

Jostakin syystä sukunimi Benz kuulostaa tutulta… liittyyköhän tämä jotenkin Mercedes Benz-automerkkiin? Kyllä vain liittyy: herra Karl Benz patentoi v. 1879 bensiinikäyttöisen polttomoottorin. Tuohon aikaan auto oli lähinnä vitsi ja tarkoitettu varakkaiden miesten huviajelukäyttöön.

Hysteeriset englantilaiset määräsivät jopa jossain vaiheessa, että auton edessä piti kulkea mies heiluttamassa punaista lippua! Tämä kertoo paljon tuon ajan autojen nopeudesta: “Hirvittävä vaaratilanne, auto tulee! Kävelen lipun kanssa tässä auton edessä, jotta ihmiset säästyvät onnettomuuksilta!”

Herra Karl Benzin ensimmäisessä autossa oli kolme pyörää ja nykyisen ratin sijasta vipu kääntymistä varten. Benz kehitteli polttomoottorin lisäksi muitakin auton ominaisuuksia mm. “kaasun, polttoainejärjestelmän, akusta virtansa ottavan sytytysjärjestelmän, sytytystulpan, kytkimen, vaihdetangon ja vesijäähdyttimen. Benz kehitti myös makaavan yksisylinterisen nelitahtimoottorin”.

Kiitos Wikipedialle näistä tiedoista, sillä kahdesta asiasta akka ei tiedä mitään: urheilusta ja autoista. Eikä avaruudesta, eikä tietokoneista. Eikä lentokoneista tai laivoista tai maanviljelystä tai lääketieteestä. Matematiikasta akka tietää, sillä akka osaa laskea kahteen.

Joka tapauksessa herra Benz tuskaili automobiilinsa huonon menekin/taloudellisten paineiden myötä, samalla hänen vaimonsa Bertha Benz tuki hänen pyrkimyksiään rahallisesti omaisuutensa ansiosta.

Ihastuttava pikkuauto “huviajeluun”.

Vuonna 1888 Bertha teki radikaalin päätöksen: hän lähti kahden teini-ikäisen poikansa kanssa ajelemaan tällä kolmipyöräisellä hirvityksellä vanhempiensa luokse 105 km:n päähän. Lähtöpaikkana oli heidän kotinsa Saksan Mannheimissa ja vanhempien koti sijaitsi vuoristoisessa Pforzheimissa.

Bertha Benzin muotokuva.

Tuohon aikaan tällainen ratkaisu oli ennenkuulumatonta; hän lähti ilman aviomiehensä lupaa. Ja vielä autolla. Herregud sentään!

Matkan aikana Bertha koki monia vastoinkäymisiä. Auto kulki petrolieetterin jatkojalosteella (ligroiini) ja polttoainetankki oli pieni. Hän joutui hankkimaan täydennystä matkan varrelta apteekista, luonnollisesti huoltamoita tuohon aikaan ei vielä ollut. Autoa jouduttiin myös työntämään korkeiden mäkien sattuessa kohdalle, senpä takia varmaankin teinipojat olivat matkalla mukana työntöapuna.

Mekaanisia ongelmiakin toki ilmaantui: eräs kyläseppä joutui korjaamaan akseliketjun, Bertha korjasi tukkeutuneen polttoaineputken hattuneulalla sekä viallisen sytytysjohtimen eristeeksi hän laittoi sukkanauhansa. Jarrupaloja hän joutui myös korjailemaan kengänpalasilla, sillä eristeenä toimineet nahkapalat kuluivat käytössä. Jonkinlaista naisenergiaa tähänkin on tarvittu 1800-luvulla!

Berthan matkan seurauksena herra Benz teki useita parannuksia näihin havaittuihin ongelmiin.

Bertha poikineen oli lähtenyt matkaan aamuvarhaisella herra Benzin vielä nukkuessa. Perillä he olivat illansuussa; 105 km:n matka taittui noin 12 tunnissa. Päätähuimaava nopeus! Tuohon aikaan hevoskyydillä matkaan olisi toki kulunut enemmän aikaa ja hevosia olisi jouduttu välissä vaihtamaan. Berthan tarkoituksena olikin näyttää, että autollakin tällainen pitkä matka onnistuu. Perille päästyään Bertha lähetti sähkeen miehelleen, että kaikki on kunnossa ja he ovat päässeet määränpäähänsä.

Olisinpa tuolloin ollut näkemässä herra Benzin naaman! Tulikohan sanomista tällaisesta luvattomasta retkestä vai mitä tapahtui… ! Seuraavana päivänä kuitenkin Bertha lähti taittamaan samaa matkaa takaisin kotiin.

Matkan seurauksena Benzit saivat runsaasti julkisuutta, kokemusperäisiä parannuksia auton ominaisuuksiin ja täten lisää autotilauksia. Tämä olikin Berthan tavoite.

Bertha Benz ajelulla miehensä kanssa… tällä kertaa mies on mukana!

Aikamoinen onnenpekka tämä herra Karl Benz: kuka nainen nykypäivänä rämpisi mutaisilla teillä miehensä keksinnön puolesta… tai kuka nainen ylipäätään keksisi tällaisen markkinointitempauksen! Matkan tärkein tarkoitus oli kuitenkin osoittaa, että pitkätkin matkat onnistuvat tällaisella uudella automobiililla. Tästä matkasta käytännössä alkoi autoteollisuuden kehitys.

Toisin kuin luullaan; Mercedes Benz ei ole saanut nimeään Benzin tyttären mukaan. Karl Benzin ohella autoa kehitteli samaan aikaan Gottlieb Daimler. Heidän yrityksensä yhdistyivät lopulta v. 1926, mutta jo v. 1902 tuotenimi Mercedes tuli käyttöön yritysrahoittaja Emil Jellinekin tyttären lempinimestä.

Bertha Benzille on perustettu kaksi yhdistystä ylläpitämään tätä historiallista matkareittiä Mannheimista Pforzheimiin. Reitti on nykyään museotie ja matkan varrella on lukuisia nähtävyyksiä. Meikäläisen mielestä paras ratkaisu olisi kuitenkin ollut auton nimeäminen Bertha Benziksi alunperinkin.

“Ai, sulla on uus Mersu!” sanotaan. Parempi olisi sanoa: “Ai, sulla on uus Bertha!”