ALASTOMIA NAISIA (KLIK!) JA HIRVIELÄIMIÄ (EI-KLIK!)

Maailman tunnetuimmasta, ihmistä esittävästä patsaasta voidaan olla montaa mieltä – riippuen tietenkin siitä, mistä päin maailmaa ihminen tätä asiaa katsoo. Jenkeille Vapaudenpatsas ja Mount Rushmoren presidentit ovat tuttuja, mutta buddhalaisille tärkein ja tunnetuin lienee jokin lukuisista Buddha-patsaista… ja niitähän riittää. Etelä-Amerikan Kristus-patsas ja Pääsiäissaaren moai-patsaat ovat tietenkin legendaarisia, nekin. Akkaa ei nyt kiinnosta nämä “modernit” esimerkit ollenkaan, vaan Akan on taas (jostakin kummallisesta syystä) ujutettava kätensä pidemmälle historian rectumiin… no nih, tulipas taas mieltäylentävä termi…!

Mount Rushmore, Etelä-Dakota, USA.

Peräti 230 000 vuoden takaa on löydetty kaksi patsasta, jotka ovat tällä hetkellä kiistanalaisia. Israelin Berekhat-Ramin venus ja Marokon Tan-Tanin venus ovat vanhimmat figuurit, mikäli ne todellakin ovat ihmisen muovaamia. Löydöt ovat kiistanalaisia, sillä osa tutkijoista uskoo niiden olevan eroosion muovaamia eikä niitä täten lasketa ihmisen aikaansaannoksiksi.

Berekhat-Ramin venus, Israel.

Vaikka kalliotaidetta alettiinkin tehdä jo n. 80 000 vuotta sitten, vanhimmat varmasti ihmistä esittävät patsaat löytyvät vasta n. 40 000 vuoden takaa.

V. 2008 Saksasta löydettiin Hohler Felsin venus, iältään 35-40 000 vuotta. Tämä hahmo kuuluu naisfiguureihin, joita on löydetty Euroopasta ja Siperiasta yhteensä n. 200. Näitä patsaita yhdistää runsas muoto sekä kasvojen ja raajojen puuttuminen/alkeellisuus. Onkin arveltu, että patsaat ovat pienikokoisuudestaan johtuen jonkinlaisia hedelmällisyysamuletteja. Hohlerin venuksessa pään paikalla on lenkki, joten tätä mammutinluusta tehtyä figuriinia on käytetty nahkanauhassa riipuksena.

Hohler Felsin venus (sivusta ja edestä) ja eläinfiguureja.

Samanikäinen patsas on myöskin saksalainen “Leijonamies”-patsas, joka on samalla vanhin zoomorfinen figuriini (yhdistelmä ihmistä ja eläintä). Tämäkin esine on kaiverrettu mammutinluusta ja sen ikä on n. 27-31 000 vuotta.

Löwenmensch/Leijonamies.

Vanhin keraaminen veistos on Dolni Vestonicen venus, joka löydettiin Tsekeistä v. 1925. Tämä hahmo on poltettu alhaisissa lämpötiloissa 25-29 000 vuotta sitten ja sen pinnalta on löytynyt lapsen jättämä sormenjälki. Ehkä tämä lapsi kiikutti hahmon poltettavaksi jättäen näin jälkensä historiaan!

Dolni Vestonicen venus.

Tunnetuin kaikista venuksista on tietenkin Willendorfin venus, joka on iältään n. 30 000 vuotta. Tämä uhkea täti on kaiverrettu kalkkikivestä ja viimeisimmät tutkimukset kertovat, että alun perin patsaan materiaali on tuotu pohjoisesta Italiasta Itävaltaan, josta patsas sittemmin löytyi. Tämä useiden satojen kilometrien matka osoittaa, että noina aikoina ihmiset liikkuivat pitkiäkin matkoja ympäri Eurooppaa.

Willendorfin venus eri puolilta kuvattuna.

Lausselin venus löydettiin Ranskasta, ja tämä venus on kaiverrettu kalkkikiveen reliefinä n. 20 000 vuotta sitten. Kuviossa on jälkiä punaokrasta; väriaineesta, jota on löydetty myös monien hautausten yhteydessä mm. luurangoista. Tässä kuviossa naishahmo pitelee sarvea, johon on merkitty 13 viivaa. Tämän uskotaan liittyvän joko kuukalenteriin tai menstruaatioon, mutta eihän tätä voi kukaan lopullisesti tietää. Ehkä viivat ovat vain koristeita tai… ehkä viivat näyttävät naisen tekemiä kaatoja (ihmisten/saaliseläinten)! Mene ja tiedä…

Lausselin venus.

Tutkijat ovat lisäksi havainneet näiden naishahmojen runsauden liittyvän jäätiköiden etenemiseen: mitä enemmän jäätä, sitä runsaampia hahmoja tuolta ajanjaksolta löytyy. Onkin siis arveltu, että hahmot ovat nimenomaan olleet “taikakaluja” tai jumalhahmoja, joilla on yritetty ylläpitää esim. raskaana olevien naisten hyvinvointia aikana, jolloin ravintoa oli niukasti saatavilla. Tämä kuulostaa ihan järkevältä, jos yrittää ajatella asiaa kivikauden ihmisen näkökulmasta. Tällaisia reheviä naisia ei tosiaankaan luontaisesti ollut olemassa, kun olosuhteet olivat kylmät ja karmeat.

Onkin siis kysyttävä: miksi näiden venusten löytöpaikoilta löytyy myös huomattavia määriä eläinveistoksia? Ehkäpä juuri samasta syystä, eläinhahmoilla voitiin esim. toivoa hyvää metsästysonnea. Esim. Vogelherdin luolasta, Saksasta, on löydetty n . 30 000 vuotta vanhoja eläinpatsaita, jotka esittävät hevosia, mammutteja ja luolaleijonia. Nämä figuurit on kaiverrettu hyvin taidokkaasti mammutinluusta.

Vogelherdin luolan mammutti.

Hyönteisenpistoa-nuoleva-biisoni on vipukeihään heittovivun palanen n. 15 000:n vuoden takaa. Tämä upea reliefi löydettiin Ranskasta ja materiaalina tähän käytännölliseen -mutta samalla esteettiseen- työkaluun on käytetty hirvieläimen sarvea. Vipukeihäällä aseeseen saatiin tavallista suurempi lähtönopeus, joten saaliseläintä ei tarvinnut jallittaa “silmästä silmään.”

Bison Licking Insect Bite.

Ranskasta löydettiin toinenkin, kuuluisa veistos “uivat hirvet/porot.” Tässä taideteoksessa uivaa naarasporoa seuraa urosporo mammutin syöksyhampaasta tehdyssä kuvaelmassa. Miksiköhän uros seuraa naarasta? Onko tarkoituksena virkistäytyä uimalla ja sen jälkeen suunnata rannalle mukavalle piknikille? Yeah, todellakin…!

Swimming reindeer.

Nyt kun päästiin hirvi-poro-teemaan, täytyy ehdottomasti mainita Huittisten hirvenpää. Tämä kaunis esine on kaiverrettu vuolukivestä ja on iältään n. 8000-9000 vuotta vanha, ollen täten Suomen vanhin kiviveistos. Esineen läpi kulkee reikä puuvartta varten, joten se on saattanut olla rituaalisauvan koriste. Tämä hirvi löytyi perisuomalaisesti perunapellon kaivamisen yhteydessä v. 1904.

Huittisten hirvenpää/Finna.

Tältä samalta ajanjaksolta (n. 9000 vuoden takaa) löytyy myös vanhimmat, lähes-luonnollista-kokoa olevat ihmishahmot. Jordanian Ain Ghazalin patsaiksi kutsutaan 32:a kalkkikivikipsistä tehtyä ihmishahmoa, joista osa on kaksipäisiä rintakuvia. Miksi, oi miksi; voisi tässä epätoivoinen maallikko kysyä vaikeroiden…!

Ain Ghazal, Jordan Archeological Museum.

Näiden hahmojen kasvojen muotoiluun on käytetty aikaa ja silmät ovatkin ilmeikkäät. Onkin hauska ajatella, että nämä patsaat olisivat oikeita muotokuvia tuolloin eläneistä ihmisistä, eivätkä vain symbolisia jumalhahmoja.

Noh, joka tapauksessa nämä ovat Akan mittapuulla maailman vanhimpia mallinukkeja, hah!

Että tässä niitä alastomia naisia tällä erää. Akka pahoittelee tuottaessaan joillekuille pettymyksen… paitsi pervoille, jotka sattuvat innostumaan tällaisista naisfiguriineista. Hyi; hävetkää, mokomat! Akka ei ota edes puheeksi näitä eläinhahmoja tässä yhteydessä…!

Charging Bull, New York/Arturo Di Modica.

NYKYAIKAAN VAIKUTTANEITA TIEDENAISIA

Tiedenaisista ensimmäisenä tulee mieleen tietenkin Marie Curie. Ihan perustaviksen tiedot hänestä ovat valitettavan puutteelliset: “Hömm, jonkun alkuaineen se löysi, voitti ainakin Nobelin. Sit se kuoli siihen radioaktiivisuuteen, kun siitä ei tiedetty mitään!”

Itse asiassa Marie Curie (s. 1867) miehensä Pierren kansssa löysi kaksi uutta alkuainetta; poloniumin ja radiumin. Nobelpalkintoja hän sai kaksi, toisen kemiasta ja toisen fysiikasta. Marie edisti myös lääketiedettä, hän mm. kehitti siirrettäviä röntgenlaitteita 1. maailmansodan sotilaiden hoitoon.

Itse muistelin jopa, että miehensä Pierrekin olisi kuollut radioaktiivisuuteen, mutta äijäparka joutuikin hevosvankkureiden yliajamaksi v. 1906.

Marie nimitettiin Sorbonnen yliopiston 1. naisprofessoriksi v. 1908. Marie kuoli aplastiseen anemiaan v. 1934, hänen tyttärensä Irene sai myöhemmin miehensä kanssa Nobelin palkinnon radioaktiivisuuden jatkotutkimuksista.

Curien perhepotretti.

Ihan normiperheeltä vaikuttaa: vedetään nyt sitten useampia Nobeleita, kun sille tielle ollaan lähdetty!

Toisena naisena mieleen tulee Florence Nightingale: sairaanhoidon merkittävä edistäjä 1800-luvulla. Jopa meikäläinen muisti, että Krimin sodassa hän edisti sotilaiden hyvinvointia monin tavoin.

Florence Nightingale.

Florence (s.1820) syntyi hyvätuloiseen perheeseen ja halusi opiskella matematiikkaa. Tätä ei perhe hyväksynyt, sitä ei pidetty sopivana naiselle. Päädyttyään hoitoalalle perhe vastusti tätäkin, sairaanhoitajia pidettiin ammattitaidottomina, karkeina ja juoppoina. Useiden sairaalaharjoittelujen jälkeen perhekin lopulta taipui ja Krimin sodan puhjettua v.1854 Florence lähti Turkkiin johtamaan sairaanhoitoryhmää. Täällä hän kehitti myös diagrammeja sotilaiden kuolleisuudesta eli kehitti täten tilastotiedettäkin.

Sodan jälkeen Florence vaikutti sairaanhoidon kehitykseen ja hoitotyön arvostukseen ympäri maailmaa kuolemaansa asti v. 1910. Florence ei mennyt koskaan naimisiin (Jumala ei halunnut hänen avioituvan) eli hän keskittyi perheen sijasta hoitotyöhön.

Ensimmäinen uraohjus? Lienee parempi määritellä, että hänellä todellakin oli hoitotyössä “kutsumusammatti”.

Kolmas henkilö onkin perusmaatiaiselle tuntemattomampi tapaus: Ada Lovelace. AI KUKA?

Ada Lovelacea (s. 1815) kutsutaan merkittäväksi tietokoneohjelmoinnin kehittäjäksi. Ada (Lovelacen kreivitär) kehittyi taitavaksi matemaatikoksi ja hän mm. tutki lentävien laitteiden kehittämisen mahdollisuuksia. Hänen merkittävin työnsä oli kuitenkin kehittää konetta, joka laskisi, käsittelisi ja tallentaisi loputtomasti tehtäviä, eli puhutaan tietojenkäsittelytieteestä 1800-luvulla.

Augusta Ada King, Lovelacen kreivitär.

Ada julkaisi kattavan tutkimuksensa, joka perustui reikäkorttitekniikkaan (vanhin tunnettu tietojenkäsittelymetodi). Tähän tutkimukseen sisältyy sanoja kuten “koodi-algoritmi-aliohjelma-iterointi”, joihin meikäläinen ei puutu sen enempää. Puhutaan kuitenkin maailman ensimmäisestä tietokoneohjelmoijasta eli hänen merkityksensä on ollut suuri nykypäivän tietojenkäsittelylle.

Ada sairasteli paljon koko elämänsä ajan ja kuoli kolmen lapsen jälkeen vain 36-vuotiaana kohtusyöpään v. 1852. Maailma taisi tässä tapauksessa menettää erittäin tärkeän tiedenaisen turhan aikaisin.

Näistä kolmesta naisesta on hankalaa tehdä vertailua:

kuka olisi nykynaisille merkittävin tieteen ja naisten tekemän tutkimustyön edistäjä?


Tässä muutamia havaintoja vertailukohdista näiden naisten osalta:

  • Marie Curie ei ollut varakas, toisin kuin kuin Florence ja Ada, joten Marie ja hänen perheensä joutuivat puurtamaan enemmän saadakseen edes koulutusta Marielle.
  • Florencella (lopulta) ja Adalla oli mahdollisuus perheidensä rahallisen tuen kautta opiskella ja matkustaa.
  • Toisaalta Ada oli jatkuvasti sairas, mutta onnistui jatkamaan tutkimuksiaan sairaudesta ja lapsista huolimatta varhaiseen kuolemaansa asti.
  • Florence kuoli naimattomana vasta 90-vuotiaana.
  • Marie joutui koko elämänsä puolustamaan itseään tieteentekijänä, koska hän oli nainen aviomiehensä “assistenttina”.

Ei, ei, ei… tämä on mahdoton tehtävä ratkaista…!

Tässä kohtaa pitää varmaan todeta:

Kukaan ei istu koneella! Ikinä!

Ilman sairaanhoidon kehitystä osa meistä nykypäivän naisista ei olisi täällä ollenkaan… käyttämässä internetiä. Sairaanhoitoa kehitteli sekä Florence että Marie, tietotekniikkaa Ada…

Tämä kysymys on alunperinkin järjetön; kuka tällaisia kyselee? En minä ainakaan kysynyt mitään!! (terveenä, käyttämässä internetiä).