HEI, TONTTU-UKOT HYPPIKÄÄ…

Markettien ja kauppojen krääsäpaljoudesta päätellen joulunaika on käsillä. Ikkunasta katsoessa sitä ei huomaa; taitaa tänä vuonna pukki saapua mönkijällä reen sijaan.

Meille opetetaan jo pienestä pitäen, että joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Tämä lienee höpönlöpöä: joulun ajankohta juontuu roomalaisten viettämästä Saturnalia-juhlasta. Juhla oli pyhitetty maanviljelyksen jumalalle Saturnukselle. Kristinuskon yleistyessä vanhoista, PAKANALLISISTA juhlista haluttiin päästä eroon ja Jeesuksen syntymäajankohta lätkäistiin tämän koko vuoden suosituimman juhlan tilalle.


Eipä ihme, että juhlasta haluttiin eroon, sillä Saturnaliaa juhlittiin jopa 5-7 päivää talvipäivänseisauksen ympärillä. Tällöin meno oli hillitöntä: koko yhteiskunta heitti kuperkeikkaa. Orjat saivat vapaiden ihmisten oikeudet ja heidän isäntänsä toimivat palvelijoina. Orjat saivat ryypiskellä, pelata uhkapelejä ja vastustaa isäntiään. Voi vain kuvitella, millaisia orgioita tuolloin on pidetty. Viikon rellestämisen jälkeen saat kaksi viikkoa kestävän darran ja olet yllättäen lihonut 5 kiloa. Hip hip hurraa, Saturnus! Otetaax uusix?

Saturnalian lopuksi ihmiset antoivat toisilleen lahjoja (mm. kynttilöitä ja herkkuja), tästä juontunee nykyinen lahjanantoperinne ja kynttilöiden merkitys jouluna.

Myös misteli on roomalaisen ajan peruja, roomalainen historioitsija Plinius kertoi kelttien leikkaavan mistelinoksia sirpeillään. Misteliä pidettiin hedelmällisyyden symbolina ja sen uskottiin suojaavan pahoilta hengiltä. Kirkkohan tästä ei pitänyt; taas oli kyse PAKANALLISISTA tavoista! 1800-luvulla mistelinoksa oli oiva tapa saada edes yksi suudelma viktoriaanisessa (tiukkapipoisessa) Englannissa, joten tapa on lopulta vakiiintunut joulunajan viettoon.

Kirkko ei pitänyt myöskään 1400-luvulla alkaneesta joulukuusiperinteestä. Talo koristeltiin ikivihreillä kuusenoksilla merkkinä talven pimeyden väistymisestä ja lopulta oksat vaihtuivat kokonaisiksi puiksi. PAKANAT rellestivät jälleen muinaisine uskomuksineen, hyi olkoon! Joulukuusiperinne laajeni Saksasta aina Englannin kuninkaallisiin, jolloin kuusi koki varsinaisen läpimurtonsa jouluun kuuluvana koristeena. 1800-luvulla olikin tapana, että taloon tuotiin kuusi jokaista perheenjäsentä varten; voi sitä neulasten määrää!

Joulupukki perustuu Turkin alueella 300-luvulla jaa. eläneeseen piispa Nikolaokseen. Hänen sanottiin tehneen ihmetekoja ja katoliset julistivatkin hänet myöhemmin pyhimykseksi. Pyhän Nikolaoksen hauta on avattu; alkuperäinen “joulupukki” oli 150 cm pitkä, hintelä mies. Hänen luunsa sijaitsevat nykyään Italiassa kahdessa eri paikassa. Tuollainen pieni, laiha mies kyllä sujahtaisi savupiipusta sisään helpommin kuin nykyinen möhömahapukki… Mutta möhömaha tai ei, se on sitä joulun taikaa!

Tonttuihin uskominen oli yleistä jo ennen 1000-lukua. Tämäkin uskomus oli tietenkin… PAKANALLINEN. Kirkko varoitteli, että tontut ovat saatanallisia ja niitä jopa manattiinkin ulos taloista. Kansanväki kuitenkin uskoi vuosisatoja, että kotitonttu pysyi tyytyväisenä, kun sitä lahjottiin oluella, maidolla ja leivonnaisilla. Tässähän on selvästi kyseessä pirullinen, kiristävä alivuokralainen! Hus matkoihisi siitä, hiippalakki hipinkuvatus!

Joulupukin apureiksi tontut siirtyivät vasta 1800-luvulla, tällöin niiden luonnekin muuttui lempeäksi oikullisuuden sijaan. Hiippalakki otti opikseen, kun sai tarpeeksi luudasta persuksiin!

Joulusaunan tärkeys suomalaisten joulunvietossa juontuu PAKANALLISESTA kekrijuhlasta eli sadonkorjuun päättymisen juhlasta. Kristinuskon yleistyessä kekrijuhlat hiipuivat pois, mutta monet uskomukset ja tavat siirtyivät joulunviettoon tai uuteen vuoteen. Ennen muinoin uskottiin, että vainajatkin saunovat joulusaunassa ja saunomisen tuli olla hiljaista ja kunnioittavaa. Saunassa tuli käydä aikaisin, jotta vainajat ehtisivät sen jälkeen saunomaan. Sanottiin jopa, että “jos myöhään kylpi, piru tulisi kylvettäjäksi!”

Edellisten tietojen perusteella Akka viettää pakanallista joulua joulukuusineen. Syötän ja juotan kotitontun tainnoksiin ja raahaan hänet saunaan MYÖHÄÄN illalla. Samalla odotan innokkaasti pirun tai aaveiden esilletuloa laulaen otsikon tonttu-ukko-biisiä: “hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää!” Kuinka ihana, positiivinen jouluidylli odottaakaan!

SUOMALAISIA SANANLASKUJA

Lueskelinpa tuossa wanhan cansan sananlaskuja. Se oli suuri virhe; maailmankuvani entisaikojen idyllisestä ja yksinkertaisesta arjesta peltojen keskellä karisi välittömästi. Suuri osa sananlaskuista on ihan räävitöntä luettavaa (mutta hauskaa kuitenkin, täytyy myöntää… )

Tietyt peruslausahdukset, kuten “levisi ku Jokisen eväät” tai “putosi ku eno veneestä” ovat tunnetuimpia sanontoja nykypäivänä.  Tällaiset sananlaskut lienevät tositapahtumiin perustuvia lausahduksia. Miksi muuten ne olisivat edelleen olemassa, ellei niistä olisi jo aikoinaan tullut lentäviä lauseita?

Tässä muutamia esimerkkejä wanhoista sananlaskuista:

“Akoil ja susill on tä mailma pilattu” (Lemi).  Voisinpa sanoa tähän muutaman vastalauseen, jos toisenkin.

“Ei koira siitä suutu, jos sitä leivällä viskaa” (ei paikkaa). Ei varmaan suutukaan, vaan yrittää napata sen leivän. Siitä se kyllä suuttuu, jos yrittää nakata jotakin muuta painavampaa.

“Saunas täytty olla ku kirkos” (Kisko). Eli siis parhaat pyhävaatteet päällä, hattu ja virsikirja kädessä, kuten ennen vanhaan?

“Puuro miähen tiellä pittää, velli ojahan kaataa” (Evijärvi). Jep, pitää paikkansa. Varsinkin liiallinen vellin nautiskelu.

“Hullu kiittää akkaansa, miälipuoli lapsiansa” (Asikkala). Unohdetaan sitten positiivisen palautteen antaminen ja kannustava kasvatus ihan kokonaan.

“Varis ei o lintu eikä tamma hevone” (Kivennapa) . Kannattaisi lukea eläinbiologiaa vähän tarkemmin; olen melko varma, että ne on luokiteltu nykyään eri tavalla.

“Toisen housuilla on hyvä tuleen istua” (Renko) . Noh, mikäli ne housut ovat palomiehen työhousut.

“Rakkaus on ankara ja lempi kova, siihen kuolee seisaalleen ja silmät jää auki!” (Hollola) Todistettavasti yksissäkään häissä ei ole tällaista tapahtumaa nähty.

“Pimiäss on kaikki siat mustii” (Kivennapa) . Olenkin ihmetellyt, miksi kaikki minipossuni ovat päivällä pinkkejä, mutta yöllä ne näyttävät mustilta.

“Voi sielun rieska, ku sais tapella kirkossa ja purra pappia!” (Ähtäri) Tätähän me kaikki salaisesti haluamme, nyt se tuli julki!

“Hankalaa on mäenlasku kesällä!” (Laukaa) Ei ole, mikäli asentaa muovisen vesiliukualustan letkuineen omalle pihalleen tai mökilleen.

“Paska on talonpojan kultaa.” (Himanka) Tämän perusteella kaikkien kannattaisi ottaa talteen jätöksensä ja perustaa ihkaoma Fort Knox.

 “Vieraat vierekkäin, talonväki piällekkäin” (Joensuu) . Nykyisten minitalojen ja -asuntojen aikakaudella tämä sääntö pätee ihan mainiosti edelleen.

Niitä räävittömiä sanontoja “en voine alka täsä laithaman, tulee sanomist taasen”.

(Sananlaskut ja paikat: Wikisitaatit)