PATSAS JA TRAAGINEN KOLMIODRAAMA

Diana-patsas.

Madison Square Gardenin tornin huipulla New Yorkissa seisoi alaston patsas v. 1893. Patsas esitti roomalaista metsästyksen jumalatarta Dianaa. Diana oli alaston, sillä kylpiessään metsälammella hän joutui stalkatuksi – ja ampui jousellaan häntä kyttäävän prinssi Actaeonin. Siitäs sait, antiikkinen stalkkeri!

Nykyinen Madison Square Garden on järjestyksessään jo neljäs; kyseessä oleva rakennus oli järjestyksessään toinen.

Tuon ajan mittapuulla patsas oli hävytön: sen alastomuutta tiirailtiin jopa kiikareilla! Patsas olikin sijoitettu korkeimmalle paikalle New Yorkissa, joten se oli nähtävissä kaupungin joka kolkasta.

Madison Square Garden II.

Kuvanveistäjä Augustus Saint-Gardens valmisti patsaan rakennuksen arkkitehdin Stanford Whiten toimeksiannosta. Arkkitehti White oli avioliitostaan huolimatta tunnettu naistenmies; hänellä oli jopa useita asuntoja ympäri New Yorkia “lemmenluolina”.

Arkkitehti White tutustui tuon ajan kuuluisimpaan ja kauneimpaan malliin/näyttelijään tämän ollessa teini-ikäinen; Evelyn Nesbit joutui arkkitehdin viettelemäksi kuten niin monet muutkin naiset. Evelyn sanoi joutuneensa huumatuksi ja arkkitehdin käyttäneen häntä hyväkseen. Tiedän, missä tällaisille lieroille on tilaa: saunan takana!!

Evelyn v. 1901.
Evelyn 16-vuotiaana.

Myöhemmin epäiltiin, että Evelyn olisi toiminut mallina alastomalle Diana-patsaalle, sillä Evelynin kauneus oli lumonnut kaikki.

Avioiduttuaan myöhemmin miljonääri Harry Thaw’n kanssa Evelyn kertoi miehelleen tapahtumista arkkitehti Whiten kanssa. Harry Thaw oli upporikas ja hänellä oli vakava huumeongelma. Nämä kaksi miestä vihasivat toisiaan; arkkitehti oli jopa estänyt Thaw’ta pääsemästä joihinkin herraklubeihin. Kaikesta raivostuneena (ja arvatenkin jatkuvassa kokaiinipöllyssä) Harry Thaw kihisi kiukusta. Hänkin oli kuullut epäilyjä, että alastoman patsaan mallina olisi ollut hänen kaunis vaimonsa. Arkkitehdin seksuaalinen hyväksikäyttö oli jo liikaa: arkkitehti saisi maksaa karvaasti!

Harry Thaw.

Kesäkuussa 1906 Harry Thaw osallistui vaimonsa kanssa musiikkiesitykseen Madison Square Gardenissa, Diana-patsaan alla. Kas kummaa, niin osallistui arkkitehti Whitekin. Harry Thaw tempaisi aseen taskustaan ja ampui arkkitehtiä kasvoihin kolme kertaa! Bang! Bang! Bang!

Herää kyllä kysymys, oliko Harry Thaw’lla tapana kulkea aina ase taskussa vai oliko hän etukäteen tietoinen arkkitehdin osallistumisesta esitykseen. Ainakaan hän ei suostunut riisumaan paksua päällystakkiaan koko illan aikana, mutta toisaalta hän oli varannut liput itselleen ja vaimolleen tulevalle Euroopan-risteilylle… hmm… mene ja tiedä. Ehkä hän vain odotti sopivaa tilaisuutta ja se tilaisuus tuli.

Pidätyksestä ja oikeudenkäynnistä seurasi valtava mediamylläkkä; kaikki lehdet raportoivat tapauksen kulusta. Jo tuohon aikaan lehdistö tiesi, että julkkiksien avulla lehdet myyvät. Monien mutkien ja oikeudenkäyntien jälkeen Harry Thaw lopulta sai vapautensa oltuaan “tilapäisessä mielenhäiriössä”. Joidenkin mielestä Harry Thaw teki vain oikein puolustaessaan vaimonsa kunniaa, murhasta viis!

Huumeongelmasta huolimatta Harry Thaw eli 76-vuotiaaksi. Evelyn, hänen kaunis vaimonsa, katosi lopulta julkisuudesta ja kuoli 82-vuotiaana. Aviopari oli eronnut jo vuosia aiemmin. Herra liero-arkkitehti ei kohdannutkaan loppuaan saunan takana, vaan itse suunnittelemassaan rakennuksessa. Ihan sama missä, jos Akalta kysytään…

Evelyn ei lopulta kuitenkaan voinut olla Diana-patsaan mallina, sillä patsaan valmistuessa Evelyn oli vain 8-vuotias. Dianaa ei siis voi tästä murhasta syyttää, hän ampui ainoastaan kuvitteellisen mytologiahahmon jousellaan! Ollessaan hänkin “tilapäisessä mielenhäiriössä” (ja ollessaan itsekin kuvitteellinen mytologiahahmo)!

Giuseppe Cesari: Diana and Actaeon (1602-03)