UNELMAKAUPUNKI?

Walt Disney.

Harva meikäläinen tietää Ameriikan “unelmakaupungista”; Celebrationista. Kaupunki, paremminkin “yhteisö” perustettiin 1996. Vuonna 1995 kaikki halukkaat asunnonostajat jouduttiin arpomaan suuren suosion takia, vaikka asunnot eivät olleet valmiita.

Kaupunki on Disney-yhtiön perustama. 1960-luvulla Walt Disney haaveili rakentavansa Epcot-kaupungin 20 000 ihmiselle. Ihmiset voisivat asua lasikuvun sisällä turvassa saasteilta ja kaikelta pahuudelta.

Epcot Center toki rakennettiin 16 vuotta Walt Disneyn kuoleman jälkeen, mutta kyseessähän ei ollut asuttava kaupunki…

Epcot Center, Florida.

Celebration sijaitsee Floridassa lähellä Disney Worldia. Kaupungin ajatuksena oli “ihanneyhteisö” ja asukkaat joutuivat allekirjoittamaan sopimuksen, jossa määriteltiin sallittavat ja ei-sallittavat asiat.  Alkuperäisessä sopimuksessa kerrotaan mm. julkisivun puolelle näkyvien verhojen väri, sallitut ulkomaalaussävyt ja jouluvalojen väri. Disney-yhtiö määritteli myös tontille sopivat pensaat ja puut.

Celebration, Florida.
Sopiiko nämä valojen värit…? EI!!

Ymmärrän kyllä täysin Walt Disneyn perusajatuksen turvallisesta asumalähiöstä. Sillä rahamäärällä voi tällaisiakin suureellisia hankkeita saada aikaan (vaikka tämä tapahtuikin post mortem). En olisi kyllä ollut ensimmäisten joukossa muuttamassa Celebrationiin. Amerikkalainen “ihanne” ei sovi meikäläisen pirtaan.

Ihan väkisinkin piruilumielessä tuonne pitäisi tehdä pari graffitia tai muuta jäynää; mutta todennäköisesti alueelle syntyneet teinit ovat tällä hetkellä aivopestyjä tähän idylliin. Tekevät piruilujaan alueen ulkopuolella.

Pahin skenaario: teinit ovat niin aivopestyjä, etteivät kapinoi mitenkään/millään tavalla!

Nope, ei Celebrationissa, kiitos!

KOIRAT, ANIMAATIOT JA POKEMON

On se hemmetin vaikeaa kuvitella, että sudet ja koirat ovat samaa lajia.

Useimpien koiralajien osalta alkuperä viittaa kyllä ihan muualle. Jotkut ovat risteytyneet mopin kanssa, toiset puuterihuiskun tai pulloharjan kanssa. Jotkut näyttävät siltä, että toisena osapuolena on ollut kolarinukke.

Aina näkee koirien “nylkyttävän” jotakin ihan muuta kuin niiden pitäisi nylkyttää. Usein nylkytyksen kohde on joku koiran oma pehmolelu.

Tämä selittää Pokemonit ja japanilaiset animaatiot, joita Suomessakin lapsille esitetään aamuisin tv:ssä. Näissä on mitä oudoimpia hahmoja.

Varmaankin Japanissa ne hahmonkehittelijät katselevat, kun koirat vetelevät menemään omaa strutsiaan, pikkupossuaan tai kumikanaansa.

Kuumeisesti tehdään luonnoksia, että “nyt se schääfferi näyttäis tältä ton tiikerin kanssa. Nyt pojat tehdään tiliä näillä!”

Mitä erikoisempi pehmolelu yhdistettynä erikoiseen lajiin, sitä harvinaisempi Pokemon tai oudompi animaatiohahmo, joka ampuu laseraseella.

Sitten voi hessumaisesti hihitellä partaansa, että “kaikki ne meni ihan lankaan, hö höö!” Hulluja nuo japanilaiset animaattorit.

KIPU JA SÄRKY

Mikään ei ole hirveämpää kuin hammassärky. Tai migreeni. Tai silmäsärky. Tai paise. Tai synnytys. Tai tulehtuneen kudoksen leikkaus. Tai…tai…tai! Joka ikinen kipu tai särky sillä nimenomaisella hetkellä on se pahin, niitä ei voi vertailla. Lisäksi kivun kokemus on erilainen ihmisestä riippuen.

On merkillistä ajatella niitä ihmisiä, joilla ei ole kivuntunnetta. Tällainen ilmiö johtuu geenimuunnoksesta ja aiheuttaa vakavia vammoja, kun henkilö ei osaa varoa tai ei edes huomaa itseen kohdistuneita vaaratilanteita. Tällaista tilaa on vaikea ymmärtää.

Pahinta on kuitenkin aina, kun oma lapsi sairastaa. Tällöin ei ole väliä, oletko itse samalla kipeä; kunhan lapsen olo helpottuu. Tällöin usein katsotaan dvd- tai muita elokuvia, silloin ajatukset ovat muualla kuin siinä kipeässä olossa.

Muutama vinkki näihin tilanteisiin: lapsia naurattavat aina sananmuunnokset ja huonotkin vitsit. Meillä naurua herätti Harry
Potter-elokuvien nimimuunnokset:

Harry Potter ja viisastelijoiden kiivi (viisasten kivi)
Harry Potter ja kalaisa sammio (salaisuuksien kammio)
Harry Potter ja liekehtivät pikkarit (liekehtivä pikari)
Harry Potter ja tuolinvärinen prinssinnakki (puoliverinen prinssi)

Harkinnan alla ovat vielä Paskapään vanki (hyi!), Feenixin ketsuppisilta ja Kuolemattomat Karjahdukset osa 1-2. (Azkabanin vanki, Feeniksin kilta, Kuoleman varjelukset).

Ja voin ylpeästi todeta, että olen Potter-fani eikä aikomuksenani ole loukata ketään tai liittää mitään yhtiötä halventavasti tähän yhteyteen.

Kiivejä, kaloja, pikkareita, ketsuppia eikä nakkeja ole vahingoitettu muunnoksia keksiessä.

STAND-UP

Tiedetään kyllä, mistä tämä nimitys on lähtöisin: meikäläiset voivat ihan tuosta vaan nousta estradille lausumaan omia mietelmiään. Tämähän toimii Suomessa eritoten hyvin!!

Juu ei, ei voi edes sille nimekkäälle standup-esiintyjälle vastata mitään yleisöltä kysyttäessä. Pitää vaan punastella ja naureskella kämmeniin, ettei terveyskeskuksessa heikosti hoidetut hampaat näy.

Mutta jos stand-up-nimikettä lähdetään tästä tarkentamaan; onko istuvan esittäjän stand-up-esitys nimeltään sit-down?

Jos esiintyjänä on hemaiseva naisihminen lyhyehkössä mekossa ja ohuissa sukissa, onko esityksen nimenä stay-up (kahdella eri merkityksellä)?

NEANDERTALINIHMINEN JA MUITA LAJEJA, OSA 1

Arvoisat tiedemiehet ja -naiset ovat geenitutkimusten perusteella varmoja, että homo sapiens ja homo neanderthalis ovat aikojen saatossa risteytyneet.

Neandertalinihminen kuoli lopulta sukupuuttoon noin 30 000 vuotta sitten kituutettuaan pikkupopulaatiossa Espanjan tienoilla. Syitä tähän lopulliseen lajin häviämiseen on esitetty useita, mutta mitään yhtä ratkaisua ei tiettävästi ole olemassa.

Joka tapauksessa ihmisapinoiden ja myöhempien melkein-meikäläislajien kirjo on hämmentävä sekasotku, välillä jopa tutkijoille.

Mutta voiko tuosta tutkijoita syyttää, kun dinosauruslajejakin on jouduttu jo nimeämisen jälkeen poistamaan listoilta (jonkin lajin nuoret yksilöt nimettiin omaksi lajikseen, koska ne poikkesivat ulkomuodoltaan niin suuresti täysikasvuisista vanhemmistaan).

Ei ole heleppoo, ei! Kokeilepa itse, ota löydetty luunpala käteen ja tutki sitä kaikella mahdollisella tekniikka-arsenaalilla ja totea sitten että “eikun se olikin 5-vuotiaan lapsen lohjennut hammas. Meni vissiin pyöräilyä opetellessa”.

En kadehdi tieteentekijöitä. Pitää olla niin perhanan varma, ettei joudu pilkatuksi kunnianarvoisissa tiedeyhteisöissä. Siltikin voi mennä metsään ja tulla myöhemmin pilkatuksi historiankirjoissa.

“No tää Homo Escargots oli nyt sitten vikatikki, kun sit löytykin niitä Homo Bouillabaissen luita. Täältä löytyi vielä Pasta Carbonaran luitakin.” Eehhehe!

Tutkijat ovat lisäksi esittäneet, että meidän skandinaavien vaalea iho ja hiukset ovat peräisin luonnonvalinnasta. Että on sitten valittu lisääntymiseen sellaiset vaaleat mutaatioyksilöt historian hämärissä.

On se nyt merkillistä, että blondivitsien alkuperä on peräisin alkukantaisesta hämmästyksestä: “Mikä helvetti tuo on! Sitä pitää kyllä heti lähestyä ruusuin ja illallisen merkeissä ilman mitään muuta tarkoitusperää!”

No entäpä punatukkaiset? Ovat aikoinaan kulkeutuneet sinne Irlannin ja Britannian tienoille. Sielläpäin on tuumittu samalla tavalla mutta värimieltymys on erilainen. Samojen pyyteettömien aikeiden kanssa.

Kuulemma jopa neandertalilaisissa on ollut punatukkaisia yksilöitä, ei vain meikäläisissä.

Olen kyllä vakuuttunut, että suurin osa meikäläisistä on sattunut risteytymään ties minkä lajin kanssa. Ihan “sattumalta”. On kyllä sennäköistä hiihtäjää liikkeellä, että eiköhän perus-homo sapiens ala olla katoava laji. Ei tarvitse kuin katsoa naapurin Alman körmyniska-äijää, joka murahtelee viedessään roskapusseja. Siinä on kyllä risteytymää tapahtunut, en tosin halua tietää hänen sukupuustaan tuon taivaallista.

NEANDERTALINIHMINEN JA MUITA LAJEJA, OSA 2

Meikäläisellä on näköjään tapana tehdä tällaisia listauksia (“astronomiasta”), mutta kun tällaisiin saa niin mukavasti pikkujippoja.

Tässä muutamia vinkkejä eri lajien tunnistamiseen baaritiskeillä iskuyrityksissä:

Ardipithecus ramidus (kiistanalainen lajimääritys): “Moro, mä oon Rami, Rampe tai Rampesteri kaverien kesken mut ei sit mitää Rampe ja Naukkis-juttuja”

Australopithecus africanus: “Lähtisitsä messiin jos vetäsen sun ponnarista, mulla on tosi siisti mancave?”

Australopithecus afarensis: “Mä oon käyny Afarissa Etiopiassa, haluutsä kuulla mun miehuuden rituaaleista, mitä mä suoritin?”

Paranthropus robustus (roteva-ihminen): “Hei haluutsä nähä mun haban, kato mikä haba mulla on!”

Homo habilis (kätevä-ihminen, ehkä australopithecus): “Mulla on tajuton työkalupakki, mä voin näyttää sen sulle!”

Homo floresiensis (kääpiölaji Indonesian Flores-saarelta, n. 1 m:n pituuden takia kutsuttu hobitiksi): “Kaikki mussa ei oo pientä, tiätsä” tai “Mennääx hei meille kattoon Hobitti-trilogiaa. LOTR ei sillee kiinnosta meikää.”

Homo neanderthalis: “Tuutsä kattoon mun ehkä-tekemää-taidetta tai miten mä oon osannu haudata mun kuolleita sukulaisia, vaikka kukaan ei uskonu et mä osaan?”

Homo erectus: “Hei c’mon, mä en tarvi mitään iskurepliikkejä.”

Homo sapiens: “Onks taivas soittanu et enkeli on pudonnu, voinxmä tarjota kaljan, sä oot muute hyvännäköne, mennääx tanzzii tai jotai, kato prkl tuol on mun kaveri Ville OOTA Villeee! Tuu tänne!”

Että näistäkin muutamista esitetyistä lajeista jäi sitten homo sapiens jäljelle. Näillä mennään!

UNIEN TULKINTAA

Ihmisen unessa on monta eri vaihetta, joissa aivojen aktiivisuus toimii eri tavoin. Unia nähdään vilkeunessa eli REM-unessa, joka pääsääntöisesti tapahtuu aamuyöllä ja aamulla. Jos herätys tapahtuu kesken REM-unen, tällöin uni jää selkeästi muistiin. Muutoin emme tiedä, mitä muuta ohjelmaa “unikanava” on tarjoillut kyseisenä yönä.

Huvikseni aloin tutkia, mitä mahtaisi tarkoittaa yksi näkemäni uni:

Unessa olin sokkeloisessa kaupassa mukanani suurikokoinen olkalaukku. Ei aavistustakaan, miksi olin tuossa putiikissa, mutta vahingossa laukkuni tönäisi sinisen ja vihreän lasimaljakon alas hyllyltä. Pirullinen kauppias kirjoitti minulle 200 euron laskun astioista vastusteluistani huolimatta. Kiukuissani lähdin kaupasta ulos ja ulosmenomatkalla löysin lattialta 3 paria korvakoruja.

Eri sivustoilta löytämieni unien symbolien merkityksiä:

Jos kaupankäynti ei suju toivotulla tavalla, ei ole tiedossa menestystä. Laukku voi piilottaa tai esiintuoda naiseutta. Risa maljakko tuo surua. Vihreä väri merkitsee paranemista tai kasvua, sininen puolestaan viittaa henkisyyteen. Korvakoru merkitsee uusia töitä. 200 euron laskun merkitys ei selvinnyt, pitäisi kahlata numerologiaa…

Mitenkäs tätä sitten tulisi tulkita?

Nähtävästi en menesty mitenkään, naiseuteni on helkkarin iso mutta eksyksissä (kaupan sokkeloisuus), olen surullinen rikottuani mahdollisuuteni kasvuun, paranemiseen ja henkisyyteen. Lisäksi minulle tarjotaan kolmea uutta duunia, mutta en siis menesty yhdessäkään niistä.

Oma tulkintani menee ihan eri tavalla: ostin kirpparilta epäkäytännöllisen, liian ison olkalaukun, joka ottaa minua päähän. Siksi ärsytykseni näkyy unessa astioiden rikkoutumisena (eli laukku on aina tiellä). Astiat olivat sinisiä ja vihreitä, koska en pidä tällaisista lasiastioista (eli siksi ne joutivat rikkoutua unessa). 200 euron lasku kiukutti, koska olen ärsyyntynyt eräästä suuresta laskusta.

Korvakorut olivat rumia, muovisia 80-luvun jättikorviksia. Tätä en osaa selittää, en kaipaa 80-lukua. Kai ne olivat rumia ihan vaan vit… ärsyyntymisen vuoksi. Tai sitten 80-luvusta on jäänyt ikuinen trauma.

LOGIIKKAA PARISUHTEESSA

Ilman rautalankaa voi esittää peruslogiikan käsitteen vanhalla vitsillä: “Miksi kana ylitti tien? Se halusi mennä tien toiselle puolelle.”

On se kummallista, että tällainen terve järki ei aina toimi. (Herää kyllä kysymys, mitä siellä tien toisella puolella oli, mutta se onkin jo ihan toinen asia).

Tämä peruslogiikka voi muuttua kummasti esim. parisuhdeasioissa:

Nainen: “Mitä sä nyt teet, etsä voi laittaa sitä iltapalaa!!”
Mies: “Joojoo ihan kohta”
Nainen: “Sä sanoit että sä laitat!”
Mies: “Joojoo ihan just”

Seuraukset:

Nainen: No miten ois niinku nyt!! (mutisee itsekseen “eixenyt voi kerrankin laittaa, nyt en puhu sille vähään aikaan ja sit se voi ihmetellä ihan keskenään että mikä ottaa päähän, prkl!”)

Mies: Joojoo mä laitan! (mutisee itsekseen “eixenyt voi vähän odottaa, mä pelaan vielä vähän ja sit mä fixaan sen ruohonleikkurin ja moottorisahan tai sit ens viikolla, prkl!”).

NÄIN! Homo sapiens on taas osoittanut oman ylemmyytensä ihmislajin kehityksen kruununa vaihtamalla älyllistä informaatiota puhekielellä.

Tämä on parisuhdelogiikkaa, jolla ei ole mitään tekemistä rautalangan tai loogisen ajattelun kanssa.

UHANALAISTEN ELÄINLAJIEN SPONSOROINTI

Yritykset/kaupungit voisivat lahjoittaa rahaa uhanalaisten eläinlajien pelastamiseksi samalla tavalla kuin urheiluseuroja, urheilijoita ja yksittäisiä kampanjoita sponsoroidaan.

Ketään ei enää kiinnosta, minkä nimisellä areenalla se must-see-lemppari-ever-muusikko esiintyy, kunhan sinne saa lippuja! Kaikki urheilutapahtumatkin ovat niin mainoksia täynnä, että se tuntuu ihan normaalilta.

Eläinten kanssa on tietenkin mahdotonta mainostaa samalla tavalla kuin urheilutoiminnassa. Että laitetaan nyt tämän uhanalaisen sammakon viereen nää sponssisukset ja -lippis sille päähän. Tai “voisko se olla sellasen leluformula-auton vieressä, et se muka ois lähdössä ajamaan? Pitää hankkia sille minikypärä!”

Vaihtoehtoisesti yritys voisi ottaa nimikkoeläimekseen minkä tahansa eläinlajin ja maksaa tästä tietyn summan (esim. 5 ziljardia dollaria) uhanalaisten lajien suojelutyöhön. Seuraavana muutamia esimerkkejä tästä:

Mittarimato = Cittarimato (Citymarketilla on kyllä kampanja Mammuttimarkkinat, nähtävästi kampanja on 10 000 v myöhässä).

Kookaburra (nyk. isonauraja) = K-kaburra yleisesti K-ryhmän kaupoille.

Valkoselkätikka (Suomessa luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi) = Alkoselkätikka. Vaihtoehtoisesti Alkohäntäpeura. (Eiih, sanon itsekin)

Sinivalas= S-valas S-ryhmän kaupoille. Pienempää kokoluokkaa tarvittaessa sinitiainen= S-tiainen.

Anakonda= Panadolkonda.

Bushmannijänis (äärimmäisen uhanalainen) = Tokmannijänis.

Vancouverinmurmeli = Helsingin/Vantaan/Espoon/Huittisten/Lepaanmurmeli tai minkä tahansa kaupungin murmeli.

Kahvipeukaloinen (äärimmäisen uhanalainen lintu) = tarvitseeko edes mainita eri tuotemerkkejä kahvin osalta…

Malabarinisotäpläsivettikissa on uhanalainen laji, jonka nimestä en heti keksi sopivaa sponsoria.

PIRATES OF THE CARIBBEAN

Pirates of the Itämeri nykypäivänä. Ai että, ihan sitä viinarallia Tallinnan lisäksi pitää harrastaa Riikaan asti vielä halvemman viinan perässä.

Mikäli näistä reissuista tehtäisiin elokuva Jack Sparrow’n hengessä, ensimmäinen osa olisi nimeltään “Liian monen keissin kirous” (Mustan helmen kirous). Toinen osa olisi nimeltään “Sammuneen miehen keissi” (Kuolleen miehen kirstu). Seuraavat “Maailman laidalla” ja “Vierailla vesillä” olisivat luonnollisesti…hmm…”Tullimiehen paidalla” ja “Liiankin tutuilla vesillä”. Äh, ei lisättävää tähän keissiin.

Paitsi viimeisin osa; Salazarin kosto.  Superalkon hohto?

Sivuhuomautuksena voisi lisätä, että Will Turner olisi voinut raahata elokuvassa mukanaan hyvän dermatologin isänsä avuksi, oli meinaan isukilla melkoinen iho-ongelma. Siinä ei Bepanthen auta, ei, vaikka miten mainostettaisiin.

PYRAMIDIT

Pyramidien rakennustavoista on esitetty monia erilaisia vaihtoehtoja. Pyramidia kiertävä ramppi on yksi parhaista teorioista, mutta totuuttahan ei vieläkään tiedetä. Ufouskovaiset tosin tietävät, että ulkoavaruuden jätkäthän siellä puuhastelivat.

Pyramidien vierellä sijainneet kylät ovat antaneet tietoa rakentajista; on ollut leipomoita, nahanparkitsijoita ja asuinpaikkoja rakentajien perheille. Niilin tulvien mukaan maanviljelijät hoitivat maatilkkunsa ja muina aikoina faarao antoi töitä rakennustoimissaan; tämä oli suuri kunnia.

Faaraoita pidettiin jumaluuksien ruumiillistumina. No, mikä ettei puuhastelisi kivihakkujen ja tonnien painoisten järkäleiden kanssa jumaluuden eteen, kun sellainen paikka köyhälle suodaan perheen
elatukseksi! Orjateoria rakentajista on täten lähestulkoon jo unohdettu.

Puuttumatta rakennustapoihin tai -menetelmiin väitän, että Espoon metron rakentajien esi-isät ovat olleet asialla:

“Sori hei faarao, tästä piti tulla kuutio mut ku me ei nyt mitenkään saada sitä tehtyä, tästä tulikin ylöspäin kapeneva systeemi!”

“Joo, kyl me tehään, mut ku puolet on jo vajonnu maan alle, kai tääl on jotain paskaa maassa. Me puhdistetaan tätä nyt pari vuotta ja kasataan uudestaan!”

Entä sfinksi?

“Pomo hei, haittaaks jos tää ei oo ihan faaraon näköinen? Joku taiteilija teki vähän omia vapauksia ilmaisun suhteen et sillä on niinku leijonan alaosa?” ja tämän jälkeen: “Ai, älä lyö, älä lyö enää sillä piiskalla!!”

TV-OHJELMAT, OSA 2

Lopettakaa jo keksimästä näitä “julkkisohjelmia” eri muodoissaan. Julkkikset kokkaa, retkeilee, matkailee…

Suomessa ei ole julkkiksia! Tämä maa on asukasluvultaan niin pieni, että oikeat julkkikset ovat ulkomailla tekemässä sitä, mistä heille maksetaan heidän ollessaan hyviä.

Suomen mukamasjulkkiksia kierrätetään siis ohjelmasta toiseen, koska ei ole ketään muutakaan kierrätettävää.

Suomen mukamasjulkkikset ovat tietynlaisissa lehdissä piilokuvattuina syömässä hampurilaista. Ja että meitä kiinnostaa, miten sitä mussutetaan! Että oliko ihan kananmuna-grillimättö kostean illan jälkeen? Kenen seurassa?

Suomen mukamasjulkkis-kategoriaan pääsee myös ottamalla isommat silikonit ja sitten pienentämällä niitä. Sitä pitää perinteiseen tapaan päivitellä sitten kaikkien lehtien palstoilla. ´”Kuva on mukava yllätys” sanottiin ennen, näissä tapauksissa ei.

Puuttuu enää kilpailu “kuvaa julkkis riu’ulla paskalla, paras kuva palkitaan.” Että saadaan siihenkin sitä talvisodan meininkiä
mukaan.

TV-OHJELMAT, OSA 1

Männävuosina huomasin sattumalta, että jollakin Ylen kanavalla esitettiin tuntitolkulla junamatkaa Norjan läpi veturista kuvattuna. Liekö ohjelman pituus ollut 8 tuntia, todellinen junamatka kesti 12 tuntia. Me suomalaiset nähtävästi haluamme tällaista ohjelmaa.

Mikäli ohjelmaa ei tule Norjasta, voi vaihtoehtoisesti katsoa ruotsalaisia pipertämässä pajunoksista sisustuselementtejä.

Eri kanavien katsojaluvut kyllä väittävät maustamme ihan muuta. Ykkösenä löytyy lähes aina uutiset, muutoin haluamme katsoa kilpailuohjelmia, tosi-tv-sarjoja tai elokuvia. MIKSI MEIDÄN PITÄISI KATSOA JUNAMATKAA NORJAN VUONOILLA?

Suomen suorasanaisin/suosituin radio-ohjelma vuodesta toiseen liittyy meijeritoimintaan. Tässä on viesti ohjelmapäälliköille: heittäkää nyt jo minimiin kaikki kulttuuriohjelmat Ruotsi-Norja-akselilla. Me emme katso, kun norjalainen Ragnar kalastaa pikku purrellaan silliä.

Me katsomme tv:stä suomalaisia häpäisemässä itseään erilaisissa kilpailuissa (jotta voimme nauraa heille myötähäpeästä) ja kuuntelemme radiosta alapäähuumoria kirosanoilla. Tällainen toiminta helpottaa
meitä, kun emme muutoin voi ilmaista itseämme.

Nauramme mukana, kun päin naamaa nauraminen ei ole kohteliasta.

JO MUINAISET ROOMALAISET…

Roomalaisten sanontoja voisi hieman modernisoida. Tässä muutamia esimerkkejä:

ARS LONGA, VITA BREVIS (Taide pitkä, elämä lyhyt): Mulla on pitkä taideapuraha, mut yllättäen visa on nyt rikki.

ALEA IACTA EST (arpa on heitetty): No käväsin Casinolla; meni aika pitkään… paritonnii meni.

ANNO DOMINI (herran vuonna): Joo, se vuosi oli ihan kauhee. Pomo oli ihan paska, ei antanu yhtään someaikaa.

ET TU, BRUTE (sinäkin, Brutukseni): Nyt jumaliste, Brutus, lakkaat tuhoamasta sohvia ja kenkiä tai vien sut eläinlääkäriin!
(koira)

AUT CAESAR AUT NIHIL (joko Caesar tai ei mitään): Me ei lähetä mihinkään metsäreissulle jos ei Kessu lähe mukaan!

CARPE DIEM (tartu hetkeen): Ota se nyt nopeesti ja lähetää vetää, kytät on kohta tääl!

PER ASPERA AD ASTRA (kärsimysten kautta voittoon): Tiätsä miten mä oon kärsiny! Hirveesti! Mut sillai se taide syntyy!

PECUNIA NON OLET (raha ei haise): Et ole begonia. (kukka)

PAX ROMANA (roomalainen rauha): Onx tää pizza laktoositon ja gluteeniton? Mä saan ilmavaivoja mikäli ei ole!

OPTIMUS MAXIMUS (paras ja suurin): Tämän kvartaalin jälkeen voidaan optimoida voitot maksimaaliseen tasoon. Saatte kaikki 0,2 %:n palkankorotuksen.

Tästä puuttuu vielä PER ANUM (peräaukon kautta), jota ei tarvitse modernisoida. Jo muinaiset roomalaiset tiesivät, mihin se paska lopulta päätyy.

TAITEESTA

Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan.

20 000-40 000 vuotta vanhat kalliomaalaukset (mm. Lascaux’n luolassa Ranskassa) osoittavat melkoista taidonnäytettä esittävän taiteen saralla. Seinillä kirmaa jos jonkinlaista sen aikakauden eläintä.

Monien hahmojen sijoittelussa on käytetty hyväksi kallionmuotoja korostaen eläimiä “3D-nä”. Taiteentekijöiden motiiveja ei
luonnollisesti tunneta: oliko kyseessä “jumalten” rituaalitila, metsästysonnen takaaminen vai piirreltiinkö siellä ihan muina
miehinä?

“Lähdenpäs tästä vähän piirustelemaan, kun ei nyt huvita siivota noita luujätteitä tuosta nuotiosta, vaikka käskettiin”.

Mielenkiintoisinta on taiteilijoiden kädenjäljet kallioissa;  jo tuolloin haluttiin “puumerkitä” omat teokset. Tai mikä lienee niiden merkitys sitten, mutta tällainen ajatushan siinä mieleen tulee.

Taidehan kehittyy koko ajan, muuttaa muotoaan ja tarkoitusperiään ja blaa blaa blaa. Joissakin nykypäivän tauluissa on sanomaa, kun taulun tila on jaettu kahtia mustaan ja valkoiseen osioon. Siinä on varmaan sitten mennyt joitakin kuukausia taiteilijan miettiessä, että vedänkö nyt harmaan viivan tuohon väliin:

“No en sittenkään vedä, se rikkoo tämän kombinaation. Samalla koko merkitys muuttuu.”

Tähän ei ole meikäläisellä mitään sanomista, ei yhtikäs mitään.

KARVATON KISSA JA…

Jo noin 9000 vuotta sitten on pidetty “kotikissoja” tuhoeläinten torjunnassa Kiinassa. Egyptissä kissa oli pyhä eläin ja niitä muumioitiin ahkerasti, kissan surmaamisesta sai jopa kuolemantuomion. Jumalatar Bast/Bastet oli kissapäinen jumalatar, tämä selittää kissojen arvostuksen.

Yksi arkeologinen kammiolöytö sisälsi arviolta n. 2 miljoonaa muumioitua kissaa eli kyseessä oli varsinainen miukujen hautalehto.

Kissamuumioita myytiin Eurooppaan 1800-luvulla lannoitteeksi. Samaan aikaan ihmismuumioita kaupattiin mm. lääkkeiden ainesosiksi, taikakaluiksi ja viihdykkeeksi ylimystön kutsuille. O tempora, o mores (oi aikoja, oi tapoja, Cicero) voisi sanoa tässä.

Karvaton kissa on mutaatio 1960-luvulta. Mikäpä siinä sitten. Mikäli meikäläisellä olisi karvaton kissa, odottaisin jatkuvasti sen sanovan “ET phone home, miauu”.

Näyttäkää minulle karvaton koira, sitten olen samaa mieltä siitäkin: “ET phone home, hauu”.

Mukava karvaton eläin on kilpikonna. Se ei juokse karkuun ja jotkut lajit voivat talvehtia jääkaapin vihanneslokerossa, kuten eräs tv-ohjelma näytti. Siellä se konna lepäili horroksessa talven yli talouspaperin päällä.

Ihan mukava elukka tuo kilpikonna; lapset varmaan riemuitsevat keväällä:

“No nyt Aatu herää! Aatu varmaan osaa agilityä, kun opetetaan
sitä sille!” Ja Aatu -kilpikonna yrittää sitten päästä hammastikun yli lasten iloksi…

ELÄINTEN KUTSUMINEN

Kissa-aiheesta seuraavaan merkilliseen ilmiöön: miksi kissoja kutsutaan sanomalla “kis kis kis”.

Kutsutaanko koiria “koi, koi, koi” tai hevosia “hev, hev, hev”.

Tällä samalla metodilla voi huutaa lastaan pihalta syömään huutamalla “lap, lap, lap”. Tai mikä nimitys sitten onkaan personoitu ipanalle, esim. “ipa, ipa, ipa”.

Koirille sanotaan usein “tse, tse, tse”, joskus myös “tseh”. Mikä tämän sanonnan alkuperä on? Huudetaan tsetsekärpästä?

SAAMATONTA MEININKIÄ

Mikä kumma ohjelmointivirhe löytyy pienestä ihmisestä, kun mitään 5-10 minuutin hommaa ei saa millään aikaiseksi. Lattialista repsottaa, taulu pitäisi mitata ja kiinnittää seinälle, ommella nappeja kiinni ja korjata joitakin vaatteita saumojen purkauduttua. Parista kaapista pitäisi korjata saranat…  ja lukemattomia muita pikkufiksauksia.

SYY TÄHÄN KAIKKEEN ON SELVÄ: kun se perhanan tavaroiden hakeminen kestää kauemmin kuin itse työ. Etsi/hanki sopivat ruuvit, sopiva lanka, neula, mittanauha, lyijykynä, porakoneen teräpaketti, vasara, naulat, kulmaviivoitin… (hommasta riippuen).

Aina kun tehtävään työhön täytyy ottaa jotakin esille tai etsiä, niin tulos on NOLLA.

Tähän pitää erikseen mainita myös jatkojohdon etsiminen; mikäli sille on tarvetta. Kuulokkeiden johtosolmut ovat asia erikseen; jatkojohtojen ominaisuus on piiloutua aina eri paikkaan.

Jos tehtävä työrupeama on ulkona, niin etsi nyt perkele se ulkojatkojohto solmuineen sieltä, minne sen viime kesänä lykkäsit pois silmistä. Tässä vaiheessa on säätökalja jo vedetty ja toisen haku alkaa. Sitten alkaa paistaa aurinko ja koko hemputin johto unohtuu: “ehtii sen huomennakin”.

Tätä kuuluisaa lausetta voi toistella mielin määrin.

Sitten alkaa seuraava vaihe: siitä korjauksen aiheesta johtuva nalkuttaminen. Tämä kestää 10 kertaa kauemmin kuin tavaroiden etsiminen ja tehtävä työ.

RATKAISU ASIAAN: järjestä yksi hylly jostakin kaapista tyhjäksi. Mikäli kaapeissa ei ole tilaa, niin anna se Hilma-mummon antama käyttämätön leipäkone eteenpäin. Aseta kaikki tarvittavat hätäapu-korjaustarvikkeet tälle hyllylle. Helpottaa kummasti, kun ei ole sitä etsimisen vit… ketutusta.

Varaa hyllylle myös sakset, pari laastaria ja rättejä/talouspaperia. Been there, seen that.

KAMMOT, FOBIAT, PELOT, USKOMUKSET

Maailmassa on merkillisen paljon pelättävää. Tällaisille peloille löytyy usein syy ihan itsesuojelun puitteissa. Vaaratilanteita välttämällä ihmislaji on selviytynyt tähän kunniakkaaseen loistoonsa. Hämähäkit voivat olla myrkyllisiä, korkealta paikalta voi pudota ja aukiolla olet helposti saalistettavissa. Sosiaaliset pelot eivät ole mikään ihmetys nykymaailmassa, kun koko ajan pitää päteä.

Joillekin peloille en todellakaan osaa sanoa syytä ilman psykologian tutkintoa. Esim. ablutofobia tarkoittaa peseytymisen pelkoa. Tätä “harrastettiin” laajalti aina 1800-luvun puolelle asti, kun peseydyttiin vain muutaman kerran vuodessa… 1700-luvun järkälemäiset peruukit kuhisivat täitä ja raapimista varten oli ihan oma täikeppi.

Nykypäivänä ei voi päiväkotiin tai kouluun viedä omaa täikeppiä, tulee sanomista.

Joillekin peloille löytyy syy historiasta tai taikauskosta. Tetrafobia eli numero 4:n pelko on yleinen Itä-Aasiassa, jossa numeron 4 äänneasu on sama kuin kuolemaa tarkoittava sana. Ihan ymmärrettävää heille,
kun hotelleista puuttuvat kerrokset 40-49.

Minkä ihmeen takia numeroa 4 ei ole alunperin nimetty jollakin toisella tavalla, joka ei muistuta kuolemaa?? Suomessa on numero kuusi ja puu nimeltä kuusi. Apua, pelkään numeroa 6 koska pelkään kuusia!

Länsimaissa numero 13 on samalla tavoin vältetty mutta eri syistä. Temppeliherrojen ritarikunnan jäsenet Ranskassa vangittiin perjantaina 13.10.1307.

Juonipaljastus: vangituille oli luvassa kidutuksia ja tappoja; kuinka yllättävää. Yksikään helikopteri tai auto ei tiettävästi kuitenkaan räjähtänyt.

Perjantai 13. päivä on tästä syystä joidenkin mielestä epäonnen päivä ja hotelleissa ei välttämättä ole kerrosta tai huonetta numero 13.

Mustat kissat liittyvät myöskin taikauskoon, niitä pidettiin noitien kissoina tai itse paholaisina länsimaissa. Kadulla mustan kissan kohdatessaan piti sylkeä olan yli epäonnen välttääkseen. Kummallista kyllä, monet uskomukset ovat eri paikoissa ihan päinvastaisia; esim. Skotlannissa musta kissa kuistilla tuo rahaonnea taloon ja Britanniassa paljon kosijoita.

Mustan kissan omistajana en täten tiedä mitä tehdä: lopetanko jatkuvan räkimisen, odotanko rahasadetta vai käännytänkö kaikki kosijat ovelta?

EVOLUUTIO

Herra Darwin; olipa hänellä onnea reissata ympäri maailmaa tutkimusmatkoillaan. Meni siinä sitten jokseenkin 20 vuotta
evoluutioteorian kehittelyyn, josta hänen nimensä tunnetaan. Eipä hän uskaltanut aiemmin mietelmiään tuoda julki, sen verran
jumalanpilkkaajaksi pelkäsi itseään kutsuttavan.

Teoria alkoi kuitenkin kehittyä, kun Galapagos-saarilla oli saman lajin linnuille kehittynyt erilaisia nokanmuotoja saaliiden pyyntitarkoituksiin. Toiset nakuttelivat pähkinöitä rikki kivillä yhdellä saarella, toiset
pyydystivät hyönteisiä omalla saarellaan.

Pienestä ihmettelystä ne oivallukset lähtevät. Herra Darwin kirjoitti jopa omiin muistiinpanoihinsa “What if…” eli suomeksi “jottamitävittuahäh”.

Evoluution perusideahan on joka tapauksessa lisääntyminen ja siihen johtavien ominaisuuksien kehittyminen. Sademetsissä
joillakin linnuilla on hermeettiset (jopa lentämistä haittaavat) sulat ihan vain naaraiden houkuttelemiseksi. Mitä järkeä!

Mikä niitä naarastipusia vaivaa; tuumailevat siellä keskenään jotta: “ootetaan nyt, oikeesti, kyllä jostain löytyy vielä pidemmät haivenet!”

Tällä samalla periaatteella naisihmisille olisi jo aikoja sitten kehittyneet valtavat melonit etupuskureiksi, koripallopakarat ja ankanhuulet. “Että näitä ne uroot tahtovat, uskokaa nyt vaan!” ja “Jaksetaan vaan poseerata koko ajan, kyllä ne sieltä tulee!”

Lieviä poikkeuksia tästä evoluution perussäännöstä toki löytyy, kuten sukupuoltaan vaihtavat eläimet ja neitseellisesti lisääntyvät
eläimet (partenogeneesi)… huh huh!

Jottamitävittuahäh.

Siinä sitä on ihmeteltävää ihan tarpeeksi perusmaatiaiselle saunan terassilla istuessa. Siinä voi sitten tokaista ohikiitävälle itikalle:

“Sussa on kyllä ihan äitis näköä, heh heh, taidat olla partenogeneettinen olento!”