AKU ANKKA EDUSKUNTAAN! MIKSIPÄ EI?

Nyt on sitten eduskuntavaalit taputeltu. Arkadianmäelle äänestettiin taas useita kertoja mm. Aku Ankkaa ja ”kirkkovenettä”, joita ei (harmi kyllä) hyväksytä ehdokkaiksi yleisön jatkuvista pyynnöistä huolimatta. Koko puoluejärjestelmä pitäisi laittaa ihan uusiksi.

Nykyinen puoluemäärä (19) aiheuttaa hämminkiä äänestäjille, paras vaihtoehto olisi perustaa vain 5 puoluetta:

  1. Ankkalinnan Ahkerat (kaikki Ankkalinnat eläinrodut, myös toistaiseksi tunnistamattomat lajit)
  2. Keskimaalaiset (hobitit, haltiat, kääpiöt, entit jne.)
  3. Scifi-heebot (Star Wars, Star Trek ja muut vastaavat avaruusaiheiset sarjat ja elokuvat)
  4. SuperSankarit (Marvelin/DcComicsin yms. luomat, erikoisia voimia omaavat hahmot)
  5. Tylypahkan Totuus (puolueen sisällä käytetään leikkisästi nimeä ” Me Potteristit”)

Näistä puolueista olisi helppo valita itselleen se mieluisin aihepiiri. Tarvitsisi ainoastaan miettiä, ketä tästä valitusta puolueesta haluaisi äänestää!

Esimerkkejä vaaliteemoista puolueittain:

Ankkalinnan Ahkerat: ”Meillä on yksi yhteinen tavoite – Akulle vihdoinkin pysyvä työpaikka!”
Keskimaalaiset: ”Make Kontu great again!”
Scifi-heebot: ”Kaikille kansalaisille ilmainen ruokareplikaattori ja kiituri!”
SuperSankarit: ”Pakotetaan Batman vihdoinkin pukeutumaan valkoiseen!”
Tylypahkan Totuus: ”Huispaus olympialajiksi myös jästien maailmassa!”

Luonnollisesti kaikissa näissä puolueissa näkyvimmät hahmot olisivat ehdokkaina. Aku Ankka, Mikki Hiiri ja Hessu Hopo olisivat Ankkalinnan ennakkosuosikit. Hessulle tosin aiheutti päänvaivaa se, että kuuluisiko hänen olla SuperSankarit-puolueessa käyttämänsä punaisen kalsariasun takia. Yhteisesti on kuitenkin puolueen sisällä sovittu, että Hessu pysyy Ankkalinnan puolueessa eikä syö maapähkinöitä vaalitaiston aikana. Pelle Pelotonta ei aseteta ehdolle huonon imagovaikutuksen takia; pellejä ei arvosteta eduskunnassa. Iines Ankka ja Minni Hiiri kieltäytyivät ehdokkuudesta: heillä on tarpeeksi kiireitä pitää Aku ja Mikki poissa hankaluuksista.

Keskimaalaisten ehdokkuuksista on käyty kovaa kilpaa. Haltioiden mielestä heillä pitäisi olla eniten näkyvyyttä pitkälle ulottuvan historiansa johdosta. Loppupeleissä päätettiin, että hobitit ovat hyviä ehdokkaita; he voittavat sympatiaa puolelleen kokonsa ja luonnollisen elämäntapansa puolesta. Frodo ja Sam ovat ennakkosuosikkeja, mutta myös Gandalf puolueen johtajana on vahvasti yleisön suosiossa. Gandalfin kuuluisa lause ”You shall not pass” on muuttunut muotoon ”We WILL pass”. Legolas ja Tauriel ovat kieltäytyneet ehdokkuudesta: heillä kuluu liikaa aikaa pitkien hiustensa hoitoon.

Scifi-heeboillakin on ollut tiukkaa taistoa. Kapteeni Kirk, kapteeni Picard ja Mr. Spock kävivät melkein käsirysyyn Darth Vaderin ja Luke Skywalkerin kanssa prinsessa Leian ja C-3PO:n katsellessa vierestä. Leia ja C-3PO ovat suostuneet ehdokkaiksi, Yodaakin pyydettiin. Hän ei halunnut osallistua, sillä ”liian paljon muuta tehtävää maailmassa on”. Herrojen yhteenotto päättyi kuitenkin rauhallisesti, kun Darth Wader suostui lopulta sanomaan ”I am NOT your father, Mr. Spock”.

SuperSankarien osalta ilmassa on ollut vain lievää jännitystä. Heillä on ollut niin paljon tekemistä maailman pelastamisessa ihan konkreettisesti, että ehdokkuuksista ei ole käyty suurtakaan kilpaa. Tällä puolueella on eniten naisia mukana, sen jälkeen kun WonderWoman päätti asettua ehdolle. Batman on puoluekokouksissa loistanut poissaolollaan ihan puolueelle valitun teeman johdosta. Spiderman on ollut innokas ehdokas, hän mm. pyysi saada puolueelta uutta ”suuaukollista kasvonaamaria” vaalikampanjointiinsa vedoten. Ironman taasen on luvannut hoitaa maan asiat kuntoon ”rautaisin ottein”.

Tylypahkan Totuuden ehdokkuuksissa on korostunut velhomaailman ja jästien välit, josta vaaliteemakin kertoo. Puolue melkein jakautui kahtia tämän asian takia. Ainoaksi ehdokkaaksi ilmoittautui Hagrid, hänen tavoitteenaan oli saada näkyvyyttä lohikäärmeille ja hämähäkeille. Lopulta asioista päästiin yhteisymmärrykseen ja Hermione valittiin ainoaksi ehdokkaaksi. Kukaan muu ei osannut sanoa mitään yhtä täydellistä kannanottoa puoluekokouksissa, joten Hermione oli luonnollinen valinta. Lisko Scamander osallistui kyllä puoluekokouksiin ahkerasti, mutta hävisi aina yhtäkkiä pyydystämään taas jotakin kadonnutta eläintä. Harry Potter ja Ron kieltäytyivät ehdokkuudesta, sillä he halusivat kannattaa Hermionea ihan ystävyyden nimessä.

Vaalimenestyksen perusteella pääministeriehdokkaina saattaisivat olla Mikki Hiiri, Gandalf, kapteeni Kirk, Ironman ja Hermione.

Mikki Hiiri varmaankin johtaisi joukkoa etsivän tavoin, mutta ryntäilisi Mustakaavun ja Mustan Pekan perässä tämän tästä.

Gandalf nojailisi keppiinsä, sukisi partaansa ja lausahtelisi kummallisia arvoituksia, kuten ”olen viiden päivän päästä joen rannalla, kun aurinko nousee tai ei nouse”.

Kapteeni Kirk teleporttaisi itsensä jonnekin muualle aina sopivan tilaisuuden tullen. ”Beam me up, Scotty!”

Ironman lähtisi lentoon aina hätätilanteessa, hänen varamiehenään olisi ”suuaukollinen”Spiderman.

Hermione varmaankin hoitaisi homman ihan kympillä kotiin. Hänen taialla laajennetussa laukussaan olisivat täydelliset ratkaisut budjettiin, työllisyyteen, soteen, kikyyn ja mitä muita termejä vaan voikaan keksiä…

Hermione pääministeriksi! Ja lopulta presidentiksi! Ja Akulle se pysyvä työpaikka!

OMITUISIA LAKEJA JA OMIA LAKEJA

Maailma (ja internet) on täynnä omituisia, voimassaolevia lakeja. Joidenkin lakien alkuperä on vuosisatojen takana, toiset lienee säädetty ihan tietyn tapahtuman johdosta.

Esimerkkejä Ameriikasta:

Kaliforniassa ei saa syödä sammakkoa, joka on kuollut hyppykisan aikana.

Älä syö minua, vaikka olenkin vaan pyöräkilpailussa!

Floridassa ravintolanpitäjät eivät saa järjestää kääpiönheittokisoja (tai osallistua niihin).

Kentuckyssä virkamiehet ja asianajajat joutuvat vannomaan valalla, etteivät he ole osallistuneet kaksintaisteluun kuolettavilla aseilla.

Nebraskassa ei voi mennä naimisiin, jos kärsii samaan aikaan sukupuolitaudista.

En todellakaan lähde sun kanssa metsästämään!

Tennesseessä ei saa tappaa tai vahingoittaa albiinohirveä (mikäli sellaisen sattuu kohtaamaan…).

Länsi-Virginiassa ei saa käyttää frettiä metsästyksen apuna.

Esimerkkejä muualta maailmasta:

Englannissa on kiellettyä käsitellä lohta epäilyttävissä olosuhteissa. Lailla viitataan esim. laittomaan maahantuontiin, mutta lain sanamuoto on …epäilyttävä.

En mä käsittele lohia mitenkään epäilyttävissä olosuhteissa!

Englannin aluevesillä pyydystetyt valaat, sammet ja delfiinit kuuluvat vallassaolevalle kuninkaalle/kuningattarelle. Tämä laki on peräisin 700 vuoden takaa.

Meksikossa pyöräilijä ei saa nostaa jalkojaan polkimilta. Laki on astunut voimaan v. 1892 pyöräilijöiden suojelemiseksi.

Sveitsissä ei saa patikoida alasti. Laki tuli voimaan v. 2009, kun eräs saksalainen mies toimi juuri näin Alpeilla… kävellessään piknikillä olleen perheen ohi…

Voi ei, mä unohdin ihan kokonaan pukea vaatteet päälle näissä maisemissa!

Ranskassa on kiellettyä avioitua kuolleen kanssa.

Samoalla on kiellettyä unohtaa vaimon syntymäpäivä.

Australiassa miehet saavat pukeutua naisten mekkoon, kunhan mekko ei ole olkaimeton.

Olisi mukavaa, jos Suomessa saisi säätää omaan kotiinsa vaikkapa… 5 omaa lakia. Pyyntö ei ole kohtuuton; tässä olisikin jollekulle kansanedustajaksi pyrkivälle hyvä vinkki vaalitaistoon! ”Laitetaan työttömyys ja vanhustenhoito kuntoon! Ai niin, sit saatte lisäksi säätää ihan omat lait kotiinne! Peräti 5 omaa lakipykälää!”

Meikäläisen lakipykälät kuuluisivat seuraavanlaisesti:

1. Jos astut pyytämättä tontilleni, olet minun omaisuuttani. Voin laittaa sinut vaikka pihatöihin, jos niin haluan.

2. Sisään astuessa on emännälle aina puhuttava kunnioittavaan äänensävyyn. Tähän tyyliin: ”Sinä se vaan nuorrut päivä päivältä!” tai ”Ai että, oot kivasti tuonut luontoa sisälle näiden matolla olevien neulasten muodossa!”

3. Meikäläisen torpassa akka on aina oikeassa. Vaikka akka ei sanoisi mitään, akka on silti oikeassa. Akan hiljaisuus merkitsee, että kyseessä oleva keskustelunaihe ei ole puhumisen arvoinen.

4. Lehtiä tai sähköyhtiön vaihtoa ei saa kaupitella puhelimitse päivisin klo 6 – 22 välisenä aikana. Yöllä saa soittaa, tällöin puhelin on äänetön.

5. Saapuessasi kutsuttuna illalliselle tuot ruokatarvikkeet mukanasi. Ja valmistat sen ruoan ja toimit tarjoilijana. Ja siivoat tämän jälkeen jälkesi. Tarjoillessasi et käytä Iittalan Essence-laseja, rikot ne kuitenkin tiskatessasi.

Akan keittiö on pidettävä siistinä, kun valmistat illallista!

Ääh… niitä saikin säätää vain viisi!!

Ihan typerä homma, mä tarvin ainakin 10 omaa lakia! Nyt meni ihan maku koko eduskuntavaaleista; pitäkää tunkkinne. Äänestän sitä, joka lupaa ne 10 omaa lakipykälää! (Tämä ei koske kuitenkaan Paavo Väyrystä…)

HAPPILY EVER AFTER… OR NOT?

Törmäsin sattumalta Pinokkio-tarinan historiikkiin. Samaan aikaan aihetta (”todellisia” satuja) on käsitelty suositussa viihdeohjelmassa; joten pakkohan oli alkaa selvittää oikeiden satujen alkuperää ihan periaatteen takia. Tässä siis muutama esimerkki nykyajan tunnetuista saduista:

PINOKKIO:

Carlo Collodin Pinokkio-satu ilmestyi Italiassa jatkokertomuksena lastenlehdessä v. 1881. Alunperin puuseppä Geppetto ei alkanutkaan veistää itselleen toivomaansa poikalasta; hänen oli määrä tehdä naapurilleen pöydänjalka. ”Ei tästä mitään jalkaa tullutkaan, tästä tulikin puhuva poika!”

Samu Sirkka varoitti Pinokkiota olemasta paha poika, jolloin Pinokkio heitti vasaran Samu Sirkan päälle tappaen tämän. Ihan normaali reaktio moiseen varoitteluun! ( … Jos olet puinen, puhuva poika).

Pinokkio lähti Lelumaahan, jossa ei koskaan tarvitsisi tehdä töitä; mutta siellä Pinokkio ja hänen ystävänsä muutettiin aaseiksi huolettoman elämäntavan (mm. jatkuvan pelaamisen) takia. Pinokkio-aasi myytiin lopulta miehelle, joka yritti hukuttaa tämän. Kalat söivät Pinokkio-aasista lihat, jolloin alkuperäinen puinen poika pääsi pakenemaan ilkeän miehen kynsistä.

Pinokkiolle tapahtuu jotakin ”kummaa” tässä kuvitetussa sadussa vuodelta 1936. Köysi ja veitsi…hmm… kauniita unia tämän iltasadun myötä!

Disneyn Pinokkio ja Samu Sirkka ovat todellakin kaukana näistä hahmoista. Kun Samu Sirkka esiintyy taas seuraavana jouluna tv:ssä Disneyn yltiö-ällö-siirappisen-makeassa joulukimarassa,
aion tähdätä tv-ruutua vasaralla.

POCAHONTAS:

Pocahontasin tarinaa on kaunisteltu. Kuinka yllättävää.

Pocahontasin alkuperäiset nimet olivat Amonute ja Matoaka. Pocahontas oli lempinimi, joka tarkoitti ”leikkisää”. Tapana oli, että tämän heimon jäsenillä on useampia nimiä eri tarkoituksiin.

Pocahontasin tarina alkaa 1600-luvun alusta, kapteeni John Smithin hän tapasi ollessaan n. 10-vuotias. Oletettavasti heidän välillään ei ollut koskaan rakkaustarinaa, juuri Pocahontasin iästäkin johtuen. Joidenkin lähteiden mukaan Pocahontas nai miehen toisesta heimosta ollessaan 14-vuotias ja he saivat 2 lasta.

Pocahontas.

Ainoa varma tieto on, että kapteeni Samuel Argall kidnappasi Pocahontasin v. 1613 lunnaiden toivossa ja hänen aviomiehensä tapettiin. Vankeudessa Pocahontas oppi englannin kielen ja kääntyi kristinuskoon. Tämän jälkeen hän muutti nimensä Rebeccaksi ja meni naimisiin tupakkaviljelijä John Rolfen kanssa. Heille syntyi poikalapsi.

Muutamia vuosia myöhemmin he lähtivät Englantiin, jossa Pocahontasia esiteltiin esimerkkinä ”kuinka villi-ihmisistä voi tulla sivistyneitä”. Tässä vaiheessa olisi kannattanut kaivaa sotakirveet esille tai ainakin pakata kimpsut ja kampsut välittömästi.

Palatessaan myöhemmin Amerikkaan Rebecca kuoli laivalla vain 21-vuotiaana. Hänet haudattiin Englantiin.

On ymmärrettävää, ettei tällaisesta tarinasta saa romanttista satua aikaiseksi. Kyllä se ”Pocis” on niin nätti laulaessaan siellä kanootissa; pitkät hiukset hulmuten.

Olisi aika irvokasta katsella, kun tämä kaunotar kuolee laivalla joko ripuliin tai keuhkokuumeeseen. Jotkut tahot tosin epäilevät, että hänet myrkytettiin.

KAUNOTAR JA HIRVIÖ:

Kaunottaren ja hirviön tarinan kirjoitti Gabrielle-Suzanne Barbot de Villeneuve v. 1740. Tarina perustuu 1500-luvulla eläneeseen Petrus Gonsalvuksen elämään. Hän kärsi hypertrikoosista eli liiallisesta kehon karvankasvusta. Tästä syndroomasta lienee saanut alkunsa ihmissusi-legenda ylipäätään vuosisatojen saatossa.

Ennen vanhaan sirkuksissa esiteltiin kummajaisina mm. ”parrakkaita naisia”, jotka sairastivat perinnöllistä hypertrikoosia. Karvaisuus ei siis liity pelkästään sukupuoleen, tässä sairaudessa naisillakin voi olla kokonaan karvaiset kasvot.

Maalaus Petrus Gonsalvuksesta.

Tarinan Petrus-parka lähetettiin Ranskaan KRUUNAJAISLAHJANA kuningas Henrik II:lle. Häntä kohdeltiin siellä puoli-ihmisenä ja hänet vangittiinkin, mutta lopulta kuningas antoi hänen elää kuten tavallisen ihmisen kuuluukin elää. Hän sai jopa opetusta, kuten muutkin linnassa asuvat lapset.

Kuninkaan kuoltua hänen vaimonsa Katariina de’ Medici päätti vakaasti, että Petrusin piti mennä naimisiin. Puolisoksi hän valitsi erittäin kauniin naisen, jotta ”kokeilu” olisi mahdollisimman mielenkiintoinen: syntyykö liitosta puoliksi eläimiä/puoliksi ihmisiä.

Petrus ja hänen vaimonsa Catherine saivat kaksi lasta, joilla kummallakaan ei ollut hypertrikoosia. Kuningatar oli pettynyt kokeilunsa epäonnistumiseen, kuten myöskin siihen, että Petrus ja Catherine todellakin rakastuivat toisiinsa.

Kaunotar ja Hirviö (Eleanor Vere Boyle).

Seuraavat 4 lasta saivat kuitenkin perintönä hypertrikoosin – jonka johdosta heidät lähetettiin LAHJOINA Euroopan aristokraateille. Kuollessaan Petrus ja Catherine eivät saaneet edes kunnollisia hautajaisia, heidän hautapaikkaansa ei tiedetä.

Tästä tarinasta saisi nykypäivänä aika monta syytettä aikaiseksi. Ulkomuotoon perustuva syrjintä? Ihmiskauppa? Paritus? Kidnappaus? Listaa voi jatkaa mielinmäärin eteenpäin.

Sadun olisi pitänyt perustua tähän tarinaan pikkuisen enemmän. Lopulta hirviö ei olisikaan muuttunut prinssiksi, hän olisi käynyt rakkaan vaimonsa kanssa vuosia jatkuneen oikeudenkäyntiprosessin näitä tarinan todellisia hirviöitä vastaan. Elokuvan loppukohtauksessa he suutelisivat onnellisina voitettuaan satoja miljoonia dollareita ja rahaa sataisi taivaalta. Heidän lapsensa olisivat luonnollisesti edelleen perheensä parissa juhlimassa tätä voittoa. Katariina de’ Medici olisi varsinainen ”ilkeä äitipuoli”, joka raahattaisiin dramaattisesti vankilaan. Häh hää, siitäs sait, pahis!

Tällainen leffa olisi todellinen kassamagneetti, vink vink, sinne Hollywoodiin! (Emma Watsonin tähdittämä leffa v.2017 keräsi fyffeä ainoastaan 1,26 miljardia dollaria eli ei juuri mitään… vaikka olikin sen vuoden eniten tuottanut elokuva!)

PETER PAN

Finding Neverland-elokuva on kuvitteellinen tarina Peter Panin luojan J.M. Barrien ja Sylvia Llewelyn-Daviesin suhteesta. Tosielämässä Barrie tapasi Sylvian ensimmäistä kertaa kahden poikansa kanssa puistossa (kuten elokuvassakin), mutta Sylvian aviomies oli elossa: Sylvia ei ollut leski. He saivat avioliitossaan yhteensä 5 poikaa ennen aviomiehen kuolemaa.

Kuvitus v. 1915.

Barrie avioitui itse kahdesti, mutta isää hänestä ei koskaan tullut. Hänestä tuli Llewellyn-Daviesin perheen rakastettu ystävä, ja hän itse kertoi kehittäneensä Peter Panin sekä kadotetut pojat ”yhdistelmänä näistä kaikista pojista”. On myös arvioitu, että Barrien nuorena kuollut veli olisi ollut innoittajana tarinaan pojasta, joka ”ei koskaan kasvanut aikuiseksi”.

Arthur Llewellyn-Davies kuoli luusyöpään v. 1907, hänen vaimonsa Sylvia kuoli 3 vuotta myöhemmin (myöskin syöpään). Tällöin J.M.Barriesta tuli lasten virallinen huoltaja varallisuutensa takia. Huoltajuudessa oli pari muutakin henkilöä perheen suvusta mukana, eli pelkästä rahasta ei ollut kyse.

Poikien elämänkohtalot ovat mieltäriipaisevia:

  • Vanhin poika George menehtyi 1. maailmansodassa 21-vuotiaana. Hän oli ilmoittautunut vapaaehtoisena armeijaan.
  • Michael hukkui the Thames-jokeen ollessaan opiskelijana Oxfordissa. Michaelin oletettiin eniten innoittaneen Barrieta Peter Pan-tarinan luomisessa.
  • John ei koskaan pitänyt kirjailijasta, hänen mielestään Barrie yritti ottaa hänen kuolleen isänsä paikan. John kuoli 65-vuotiaana keuhkosairauteen.
  • Peterin nimeä käytettiin tähän tarinaan, josta hän ei pitänyt ollenkaan. Peter oli myös ainoa pojista, joka jätettiin pois J.M. Barrien testamentista. 63-vuotias alkoholisoitunut Peter heittäytyi metrojunan alle saatuaan tietää vaimonsa ja 3 lapsensa Huntingtonin taudista. (Kyseessä on perinnöllinen, hermostoa rappeuttava sairaus).
  • Nuorin poika Nicholas (Nico) eli 76-vuotiaaksi. Hän toimi konsulttina dokumentissa ”The Lost Boys”, BBC, 1978.
J.M.Barrie.

J.M. Barrie kuoli keuhkokuumeeseen Lontoossa v. 1937.

Peter Pan elää kuitenkin meissä. Varsinkin joissakin miestyyppisissä olioissa, jotka eivät koskaan kasva aikuisiksi. Joissakin meissä elää Wendy/Leena, mutta hänenkään ei ole aina pakko huolehtia kaikista. Wendy/Leena voi vetää ihan omanlaisensa sukkahousut jalkaansa ja mennä eteenpäin: ”Morjens jätkät, mä lähden! Nähdään!”

Leena ja kadotetut pojat.