”Jos et tunne historiaa, tulet toistamaan sen virheitä." Akka kirjoittaa näistä asioista tunteella ja huumorilla faktoihin perustuen. Akka ei käytä somea, koska Akkaa ei kiinnosta kakkujen kuorrutus eikä sekään, miksi kaikkien pitää olla tietoisia toistensa toiminnasta. Oppikaa nyt jotakin historiasta, edes huumorin kautta!
Tällä viikolla pitää keskittyä päivityksiin (joita Akka on hätäpäissään rustannut paperille muutaman viikon ajan), sillä Akan läppäri Baby (vrt. Dean Winchester/Supernatural) on jo pitkään ollut saattohoidossa. Vihdoin ja viimein vehje valitettavasti ilmoitti luopuvansa maallisesta tomumajastaan yhdellä rysäyksellä – juuri, kun Akka oli ajatellut muistitikkuloida viimeiset tiedostonsa ”huomenna, kun se nyt ainakin tänään vielä toimii…”
Sinne jäivät mm. viimeisimmät, useat kymmenet linkit ja tutkimusmateriaalit uusista aiheista, mutta eipä hätää – ensi viikolla saapuu jonkinlainen (varmastikin)alienteknologiaa oleva laite, jolla näitä tiedostoja saa edelleen esiin.
Hah, tämän enempää Akka ei tästä laitteesta tiedä, mutta toivottakaamme Babylle hyvää ja ansaittua matkaa tuonpuoleiseen. Samalla Akka toivoo nöyrästi pitkää ikää kaikenlaisille kodinkoneilleen: imurit Old B*tch ja White B*tch, tiskikone Super B*tch ja pesukone Ultimate B*tch; voikaa hyvin tietäen, että teitä kaikkia arvostetaan suuresti! Erityismaininta kuuluu kahvinkeittimelle Master B*tch.
Tämä uusi Wanna-Be-Baby 2 nimetään sitten virallisesti vasta, kun kelpoisuus on osoitettu. Ei ritariksikaan ketä tahansa lyöty ensi näkemältä, eihän?
All That’s interesting -sivuston juttu Mary Fieldsistä, josta tuli Amerikan sisällissodan jälkeen ensimmäinen musta nainen postivaunujen ajajana – ja legenda jo eläessään.
Ja näin sitä taas jo syyskuun puolella pääsee ah, aina niin ihastuttavien kallojen ja luurankojen pariin. Akalla nuo elementit kulkevat kyllä mukana ympäri vuoden, mutta siitä viis, kun täytyy taas porhaltaa eteenpäin ennen joulukrääsän saapumista!
(thegraphicsfairy.com)
Johan niitä joulukalentereita on saanut jo ainakin kuukauden ajan netistä tilattua! Mihin näillä kauppiailla on taas kiire; onko tulossa taas joku uusi mayojen maailmanloppu vai joko ne Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa kolkuttelevat markettien ovia? Siltä tämä maailmanmeno kyllä pahasti näyttää… noh, hypätäänpä tästä apokalypsista pahvilaatikoiden ihmeelliseen maailmaan!
Nyt Akka on teipin avulla yhdistänyt menestyksellisesti (as if…) toisiinsa pahviputkia ja pienempiä laatikoita. Kuvaamatta jäi yksi laatikko, joka liittyy oleellisesti tarinaan, mutta sehän nyt on vain yksi laatikko muiden joukossa. Laatikoita on maailma pullollaan!
Ja kyllä, kissa on mukana tälläkin kerralla.
Tällä kertaa Luigi the Luuranco on saanut käsiinsä ihka oikean lentävän aluksen, sillä muuan presidentti Atlantin takana lupasi tänä vuonna täydellisen UFO DISCLOSUREN paljastamalla kaikkien kolmikirjaimisten virastojen salat tästä aiheesta. (Tämä on sarkasmia: ukkoparka varmaan unohtaa sanomisensa jo saman päivän kuluessa tai ainakin siltä on viime aikoina näyttänyt…) Niin tai näin, mutta Luigilla on nyt ihan oma ufo/uap käytössään, jolla hän onkin laskeutunut synkän linnan katolle:
Laskeuduttuaan Luigi huomaa, että yhdelle tornin ikkunoista johtavat tikapuut (jotka eivät varmastikaan noudata työturvallisuussäännöksiä millään muotoa; tällaisia ei saa kiivetä missään tapauksessa. Linnan katolla tulisi olla myös tukevat kaiteet ja hätäliukumäki, palosammutin, turvavaljaat ja kelluntaliivit, jos katolla olija putoaakin vallihautaan. Jota linnassa ei ole. Hah!)
Kun Luigi kurkistaa tornin ikkunasta sisään, hän melkein putoaa tikapuilta! (Mitäs juuri äsken sanottiinkaan niistä turvatoimista?!) Tornin pienessä huoneessa on valtavankokoinen divaani, jolla istuu pieni noita-akka kissoineen. Lisäksi tässä pienessä tyrmänkaltaisessa huoneessa näyttää kuitenkin olevan jonkinlaista muutakin sisustusta, jollaista ei yleensä vangeille suoda. Luigi puhuttelee noita-akkaa:
Luigi: Päivää taloon! Saisiko noin niinku häiritä emäntää näin yllättäen? Noita: Siinähän sitä teet jo. Peremmälle sieltä sitten.
Luigi noudattaa kehotusta ja katselee ympärilleen. Kissa on noita-akkaan nähden suurikokoinen, mutta enemmän Luigia ihmetyttää huoneen tavarat. Seinillä on kuvia ja nurkassa valtava peili, lattialla näyttää olevan myös kissalle paistivati isoine pihveineen. Luigi esittäytyy noidalle nostaen kuvitteellisen hatun ilmaan:
Luigi: Luigi the Luuranco, palveluksessanne. Missäpä mahtanenkaan olla tällä hetkellä, arvon madam…? Noita: Helene de Hellbent. Paikka on Salem, Massachusetts vuonna 1692. Meikäläinen on täällä vangittuna, kun naapuri syytti noidaksi… sen lehmällä oli kierot silmät ja se on kuulemma nyt sitten minun tekosiani.
Luigilla välähtää: pitihän se arvata, että UFOn nappulaa ”Turn Back Time” ei olisi pitänyt painaa! Nyt sitä on sitten jouduttu ojasta allikkoon!
Luigi yrittää keventää tunnelmaa, kun hän katselee ympärilleen. Seinällä on kuva herrasmiehestä, jonka Luigi uskoo tunnistavansa:
Luigi: Onko tuo Galileo Galilei? Noita: Jep. Siinä on vieressä Galileon piirtämiä kuun vaiheita, kun se katsoi niitä kaukoputkella vuonna 1609. Luigi: Ahaa. Entäpä tuo polkupyörä tuolla toisella seinällä? Tai siis tuo potkupyörä… eikö sellainen keksitty vasta 1800-luvulla? Noita: En osaa siitä sanoa, näin vaan sellaisen enteen ja piirsin sen itse. Olen nähnyt sellaisiakin enteitä, että ihmiset lentävät ilmassa, mutta se on kyllä jo liian paksua ihan meikäläisenkin mittapuulla.
Seinällä tuntemattoman tekijän litografiasta vuodelta 1818 tehty kuva, leikattu vanhasta Geo-lehdestä.
Luigi ei sano tähän mitään, sillä yhtäkkiä hän huomaa seisovansa noidan korkeakorkoisissa ja kimaltavissa saappaissa. Noita hekottaa ääneen sohvallaan.
Noita: Sorry vaan, täällä on vaan välillä niin tylsää eikä täällä vierailijoitakaan käy. Ei sillä, että näin introverttinä haluaisinkaan, mutta jäynä on aina jäynä… Luigi: No problem, eipä siinä mitään.
Samassa Luigi huomaa seinällä suuren avaimen ja tiedustelee sen käyttötarkoitusta.
Noita: Ei harmainta hajuakaan. Luulin, että se on vaan jokin koriste. Olen lähinnä vaan kaivellut sillä hippusia noista mun loitsupulloista…
Luigi hätkähtää; pöydällä on tosiaan neljä pientä pulloa täynnä kimaltavaa jauhetta ja hän katsoo kysyvästi noitaa.
Noita: Ne on vaan sellaisia pieniä taikoja… joillakin pääsen vähäksi aikaa ulos tästä huoneesta, mutta palaan aina tunnin päästä takaisin ja joillakin… höm! Luigi: Nii-in? Noita: Ne on ihan omaan viihdekäyttöön. Se on ihan minun oma asiani eikä siitä sen enempää!
Luigi ei viitsi tiedustellakaan enempää, vaan tekee edelleen huomautuksen avaimesta, sillä tyrmän oven lukko näyttää olevan juuri avaimen kokoinen.
Luigi: Ei ole sitten tullut mieleen, että tuo avain saattaisi sopia tämän tyrmän oveen? Ja pääsinhän minäkin ikkunasta sisään tuosta vaan, pääseehän siitä kuka tahansa uloskin! Noita: Eipä ole tullut mieleen, ei. Täällä on ihan mukavat oltavat, kun on niin hiljaista ja rauhallista. Palvelu pelaa hyvin, se on tosiaan sanottava! Katso nyt, mitä tuo kissakin saa ruoakseen kaksi kertaa päivässä!
Luigi ei usko korviaan! Onko noita tosiaan omasta tahdostaan ”lukittuna” tähän torniin?
Noita: Annoin viis tähtee kaikissa arvosteluissa, mitä vaan löysin netistä… tää on tosi hyvä paikka, suosittelen. Laitoin kuviakin joka paikkaan.
Nyt Luigi ei ymmärrä enää yhtään mitään. Tämä noita-akka väittää olevansa Salemissa odottamassa noitaoikeudenkäyntiä, mutta samaan aikaan hän puhuu internetistä ja valokuvista satoja vuosia ennen niiden keksimistä. Tässä täytyy olla jokin juoni takana, tuumii Luigi.
Luigi: Nyt tämä alkaa kuulostaa vähän oudolta, jos näin sallitaan sanoa. Onko tämä paikka tosiaan Salem ja vuosi 1692?
Noita-akka huokaa ja katsoo Luigia hattunsa alta. Sitten hän ottaa hattunsa ja laskee sen lattialle sohvansa viereen.
Noita: Äh, no… nyt taisin kyllä paljastua. Olen kyllä Salemista ja 1600-luvulta, mutta tulen aina joka vuosi vähän fiilisteleen tähän taloon omaksi huvikseni. Ne oli aikoja ne, nykyään on ihan toisenlainen meininki… Luigi: Fiilisteleen? Siis olemalla vangittuna jossakin tyrmässä?! Noitaoikeudenkäyntien aikaan? Noita: Sitä vois kutsua sellaiseksi spa-henkiseksi hommaksi. Mulla on aina välillä vähän tylsää, joskus pitää irrottautua arjesta ihan kunnolla. Kävin tosiaan laittamassa sen lehmänkin silmät kieroon, että saatiin vähän säpinää.
Luigi ei saa sanaa suustaan näiden tietojen paljastuttua. Noidan asenne on aivan järkyttävän ylimielinen! Samalla silmänräpäyksellä noita kuitenkin kapuaa divaanilta alas ja avaa yhden loitsupullon, jolloin kimaltava jauhe pölläyttää esille ihmeellisen näyn.
Noita: Sorry, mun kyyti tuli. Mun pitää mennä, nähdään!
Luigi jää kissansa kanssa haukkomaan henkeään, kun noita ja jättikissa katoavat kääpiön kanssa pölypilveen. Jo on aikoihin eletty, tuumii Luigi ja huomaa, kun hänen oma kissansa siirtyy lattialla olevan paistovadin ääreen.
Vai että hyvä palvelu… pitäisköhän kokeilla… miettii Luigi kavutessaan divaanille. Että ihan viisi tähteä… mikäs siinä sitten, kun katolla on ihan ilmainen parkkipaikkakin ufolle. Onkohan täällä jossain huonepalvelulistaakaan… onneksi tuli ensi hätään omat eväät mukaan!
Samassa Luigi huomaa noidan jättäneen loitsupullot pöydälle ja hän kurottautuu avaamaan niistä yhden. Ilmaan leijailee taas hienoista taikapölyä ja yllättäen tilaan ilmestyy kylpyamme, jättikokoinen kalajaTiivi-Taavi.
Vai sillä lailla… tuumii Luigi. Että ihan omaan viihdekäyttöön eikä siitä sen enempää! En todellakaan halua tietääkään tästä yhtään enempää!
Ihan vaan omaan viihdekäyttöön…!
Salemin noitaoikeudenkäynneissä yli 200 naista, lasta ja miestä joutui syytöksen kohteiksi vuosina 1692-1963 ja heistä 20 teloitettiin. Seuraavassa linkissä on teloitettujen lista:
https://salemwitchmuseum.com/faqsSalemin museon usein kysyttyjä kysymyksiä, kohdassa ”How many people were executed during the Salem witch trials” on teloitettujen nimilista ja päivämäärät.Sivustolla on myös paljon muutakin historiallista tietoa.
Kaiken kaikkiaan Euroopassa ja Amerikassa uskotaan teloitetun jopa 60 000 noidaksi syytettyä vuosien 1400-1700 välisenä aikana. Suurin osa heistä oli tietenkin naisia, mutta muutamia poikkeuksiakin löytyi myös Salemissa.
Tällä tarinalla ei ole tarkoitus väheksyä näitä kammottavia syytöksiä tai noitaoikeudenkäyntejä, joita tietenkin kristinuskonnimissä suoritettiin. Tässä tarinassa sattuu nyt vain olemaan pääosassa ”mukamas oikea” witch, joka on ihan bitch.Ei siitä sen enempää, vain mustaa huumoria!
https://guides.bpl.org/salemwitchtrialsBoston Public Libraryn kattava infopaketti aiheesta. Vasemman reunan valikosta löytyy mm. lisätietoa paikoista, syyttäjistä ja syytetyistä sekä heidän jälkeläisistään. Historian havinaa kerrassaan!
Lisäksi Wikin eri linkeissä mainitaan ainakin seuraavat henkilöt: Antti Lieroinen, Aikia Aikianpoika, Anna Olavintytär, Erkki Antinpoika ja Beata Pietarintytär, joita joko syytettiin tai myös teloitettiin noituudesta. Karua meininkiä, syytettyjä on kuitenkin ollut satoja Suomessakin eri vuosisatojen aikana.
Kas kummaa, toteaa taas Akka. Jostakin merkillisestä syystä Akan mieleen juolahti vanha suomalainen kehtolauluTuu tuu tupakkarulla.
Onko kukaan moisesta enää kuullutkaan? Kenties ajatus pälkähti päähän juurikin siksi, että nykyään niin moni asia ja varsinkin nimi on ns.kiellettyjenlistalla, ja tämähän on siitä oikein oppikirjaesimerkki! Hui kamala, nyt kaikki rientävät kioskille ostamaan… sitä hirveätä kamaluutta, ellei sensuuri heti iske!
The Lullaby/Sir Joseph Noel Paton/1861 (National Galleries of Scotland).
Akka muistaa tämän laulun kaksi ensimmäistä säkeistöä vuosikymmenien takaa, tosin Akka muistaa sen muodossa ”Tuu tuu tupakkirulla.” Hah, väliäkö tuolla, mutta tähän lauluunhan liittyy oleellisesti tietenkin Hämeen vanha Härkätie.
Nyt on Akka mennyt lopullisesti sekaisin, voi moni tuumia – mutta eipäs hätää, selvennetäänpä asiaa hieman! Kuten arvata saattaa, tuo laulu ja Härkätie ovat Akalle itsestäänselvyyksiä, koska Akka on itse asiassa muinoin Metusalemin aikoina asunut tämän 160 kilometriä pitkän Härkätien läheisyydessä. Metusalem (nyk. Metuselah) oli hyvä jätkä; eli peräti 969-vuotiaaksi! Sillä lailla!
Détail du tableau Le Christ conduisant les Patriarches au Paradis/Bartolome Bermejo/1480. Ihan timmissä kunnossa tämä Metusalem!
No niin ja asiaan taas näiltä harhapoluilta:Mikä on tämän laulun sanoma ja miten se liittyy Härkätiehen?
Laitetaanpa nämä kaksi ensimmäistä säkeistöä tähän alkuun, jotta asian ymmärtäisi paremmin (koko viisu löytyy tekstin lopusta):
Mistäs tunsit meidän portin? Siitä tunsin uuden portin: haka alla, pyörä päällä karhuntalja portin päällä. (Wikisource)
No niin, jokos tämä asia aukeaa paremmin? Härkätieksi on siis kutsuttu jo ainakin 800-luvulta alkaen tietä, joka johti Turusta Hämeenlinnaan tai toisinpäin. Alun alkaen tie oli vain joitakin pätkäosuuksia, mutta yleiseksi kauppareitiksi tie muodostui vuosisatojen aikana juurikin siksi, ettei tällä osuudella ollut yhtäkään yhtenäistä vesireittiä. Sisämaasta rannikolle kuljetettiin turkiksia ja haustetta, rannikolta taasen metallitavaraa ja suolaa sisämaahan.
Akka onnittelee edelleen Hausjärveä. Mainiota, poijjaat, mainiota! Majavia edelleen, niinkö?
Härkätien nimeä on ihmetelty, sillä härkiä ei yleisesti käytetty kuormajuhtina ennen 1600-lukua. Ruotsin vallan aikaisissa kartoissa tien nimi on ollut (almänna) Väg till/ifrå Åbo/Tawastehus. Wikipediassa nimen arvellaan muodostuneen armeijan marssitie -nimityksestä härväg.
Varhaisimmat asutukset tien muodostumisen varrella ovat olleet Vanajaveden varrella Hämeenlinnassa ja Rengossa Renkajoen läheisyydessä. Rengon kirkko on rakennettu 1400-luvun loppupuolella ja se on edelleen käytössä. Kun kirkko omistettiin Pyhälle Jaakolle, siitä tuli osa pyhiinvaellusreittiä kohti Santiago de Compostelaa ainakin kirjallisin todistein jo 1500-luvun alussa.
Sekä Turun linna että Hämeen linna on rakennettu 1200-luvulla (Turun linna 1280-luvulla, Hämeen linna 1200-luvun lopulla). Nämä linnat rakennettiin, kun Etelä-Suomi liitettiin Ruotsin valtioon ja Aurajoen suistosta muodostui hallinnollinen keskus. Tähän mennessä myös Härkätiestä oli muodostunut yhtenäinen kauppareitti.
Hämeen linna (WikimediaCommons).
1400-luku oli kiivasta kirkonrakennusaikaa. Hattulan Pyhän Ristin kirkko on Hämeen vanhin ja sen rakentamisajankohta on ollut 1400-luvun loppupuolella, tosin aiempi kirkko mainitaan kirjallisissa lähteissä jo v. 1324. Myös tämä kirkko mainitaan Rengon ohella pyhiinvaelluskohteena. Ihan jo perusjärkikin sanoo, että tällaiset kirkot Härkätien varrella ovat houkuttaneet matkailijoita, sillä samaan aikaan kaupankäynti meriteitse oli kiivaimmillaan Hansaliiton hallitessa Itämerta.
Ai että, silloin sitä Temua ja Scheisse-Sheinia raijattiin puisilla paateilla yötä päivää ah, niinarmaaseen Turkkusse ja siitä sisämaahan.
Viipurin linnanpaikalta on löytynyt jäänteitä palaneista, puisista rakennelmista ja esineistöstä, jotka on ajoitettu 1100-1200 -luvuille. Varsinainen linnarakennus rakennettiin tälle paikalle vuoden 1293 jälkeen, kun aiemmat kauppa- ja varastorakennukset tuhoutuivat ruotsalaisten hyökkäyksessä. Mitä te ruåtsalaiset siellä teitte? Ette kai vaan kulkeneet meijjän hämäläisten Härkätietä sinne asti, perhana! Mocomat ryöcäleet!
(Finna/Museovirasto ID 933633)
On siis selvää, että Härkätiestä muodostui kauppatoiminnan lisäksi tärkeä reitti Viipuriin asti myös armeijalle ja virkamiehistölle. Vanhin kartta Suomen teistä löytyy vuosilta 1555-1556, kun Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan (1496-1560) sihteeri JaakkoLaurinpoikaTeitti (n. 1520-1588/96) laati kuninkaalle valitusluettelon aatelin harjoittamista väärinkäytöksistä.
Tässä kartassa korostuu tietenkin Härkätie ja sen varrella sijaitsevat kartanot, jotka toimivat tuolloin kestikievareina ja hallinnon/armeijan väen majoitustiloina. Jaakko Teitti puolestaan kuoli ruttoon joko v. 1588 tai 1596, huh huh. Tämä kartta löytyy jutun loppupuolen ELY:n tutkielmasta.
Karttojen perusteella Härkätie on pysynyt jokseenkin samanlaisena usean vuosisadan ajan, tosin joitakin tieosuuksia on muutettu esim. juurikin Rengon ja Someron ympäristössä sekä Renko-Hämeenlinna -tieosuudella ainakin 1600-luvulla ja 1800-luvun puolivälissä.
Location of Somero. Tiedoksi ihan ulkomaalaisillekin. Somero; Rauli Baddingin kotipitäjä, jossa on myös museo.
1600-luvulla Härkätiestä muodostui myös postireitti, jota pitkin posti kulki Ruotsista Viipuriin saakka.
Härkätien merkitys alkoi kuitenkin lopulta 1800-luvulla vähentyä, kun Helsinki nousi pääkaupungiksi v. 1812 keisari Aleksanteri I:n (1777-1825) määräyksestä. Helsinki-Hämeenlinna -junarata avattiin v. 1865 ja samaan aikaan valtatieverkostoa rakennettiin kuljetustarpeisiin paremmin sopivaksi teollisuuden ajan alkaessa. Sinne jäivät tupakkirullat ja karhuntaljat portin päälle, kun höyryveturit puskivat (varmasti terveellistä) savuaan ja nokeaan joka torppaan ja aittaan ah, niin armaisessa Hämeessä!
A1-veturi Pohja Hämeenlinnan rautatieasemalla. Vanhin Suomen rautateitä esittävä valokuva v. 1865 (Wikimedia Commons).
Vanha Härkätie Liedossa ja Porras-Renkotie on nykyään nimetty museoteiksi. Akka löysikin tällaisen Porras-Renkotien ylläpito- ja parannussuunnitelman, jota Akka on myös käyttänyt yhtenä lähteenään tässä jutussa. Loistavaa historiainfoa ennen tiestöön paneutumista!
Näissä kotimaisissa aiheissa onkin usein suurena puutteena lähteiden vähyys, sillä kaikenlaisista digiarkistoista saa kaivaa tuntitolkulla löytämättä yhtään mitään.
Been there, seen that. Yst.terv. Akka. Vinkkinä tällaisten arkistojen kehittäjille: tehkää ne hakupalvelut IDIOOTEILLE. Yst.terv. Idiootti.
Tupakkirulla-yhteys sivulla 10. Tupakkirulla tunnetaan siis juurikin Härkätien alueella Varsinais-Suomessa ja Hämeessä.
Härkätien omalla sivustolla on mainioita linkkejä nähtävyyksistä ja kohteista tämän historiallisen reitin varrella. Kannattaa katsahtaa, jos suunnittelee reissua tuolle historialliselle tienpätkälle:
Eritoten tuossa Kuninkaankivi-linkissä pistää silmään Kurikassa sijaitseva Kusikivi. Että ihan kuninkaan pissimäpaikka saa oman muistolaatan, jo on aikoihin eletty!
Suomen historialliset nähtävyydet: kuninkaan kusta kivellä vuodesta 1752 lähtien! Ja sen jälkeen varmastikin jokaisen tallikissan, ahman, suden, ketun jne. kusijäännökset ihan niiden hajujen merkkaamisen tarpeen takia! Vuosisatojen aikaista hajumateriaalia nähtävillä, tulkaa sankoin joukoin katsomaan! Tai paremminkin haistamaan!
Yllä oleva artikkeli on loistava esimerkki hienosta kirjoituksesta Kotiseutulainen-lehdestä tänä vuonna. Harmillisesti Akka ei löytänyt kirjoittajan nimeä mistään.
Akka löysi arkistojen kätköistä kuitenkin ainakin seuraavanlaisen helmen; K.V. Elovaaran listauksen ”Rengon seurakunnan hautausmaan hautakirjoitukset ja muistomerkit” vuodelta 1931.
Tällainen vihkonen kertoo karulla tavalla varsinkin lapsikuolleisuudesta 1800- luvulla ja vielä 1900-luvun puolella. Erikoista on myös se, että monissa hautakivissä vainajan ikä on kerrottu tarkasti vuosina, kuukausina ja päivinä. Nähtävästi näihin hautakiviin on myös usein haluttu kirjata vainajan titteli, kuten ”Nahkurinsälli” tai ”Talon Vanha Isäntä.” Akka löysi jo itselleen oman tittelin: Kunniallinen Talon Emäntä.
Tämä nimitys on ainakin parempi kuin vihkosessa mainittu Ijäkäs kristisisar (hautakivi nro 25):
”Nyt täältä mua kuolema Jo noutamaan on tullut, Se onkin odotettuna Jo kauan aikaa ollut. Se vaivani nyt päättää Jot’ ei tää mailma voinut Siin olenkin mä kyllältä Jo aikoja vaikeroinut.”
Voi ihmisparka Ulrika Grönberg, kuollessaan 90-vuotias (1807-1897). Akan ymmärryksen mukaan ”kyllältä” tarkoittaa kyllikseni, ei siis ”kylällä” vaikeroinut. Jos Akka on väärässä, voi kyläläisparkoja myöskin…
Tähän loppuun siis tämä tupakkirulla-laulu kokonaisuudessaan, kuten alussa tuli mainittua:
Lapsennimi-sivuston mukaan tupakkirulla on hellittelynimi kapaloon kääritylle vauvalle. Akalle tällainen ei ole koskaan edes tullut mieleen; pelkästään se, että laulu kertoo konkreettisestitupakkakasvin saapumisesta Suomeenjuurikin Härkätien kautta! Kirjallisten lähteiden mukaan tämä on tapahtunut viimeistään 1500-1600-lukujen taitteessa.
Illustration from an article on “The History and Mystery of Tobacco,” 1855.
Tässäpä hyvä esimerkki siitä, miten me ihmiset ajattelemme asioita hyvinkin eri tavoin!
Akka onkin aina ihmetellyt, miksi vauvoille on laulettu tällaista laulua… nyt Akan täytyy lähteä kieriskelemään naurusta sille portin päällä olleelle karhuntaljalle…!Voi lentävät lehmät sentään!
Katsahdetaanpa tällä kertaa historiallisia raunioita hieman arkipäiväisemmästä näkökulmasta – nykyajan kiinteistönvälittäjän silmin (jollainen Akka ei tosiaankaan ole)!
Edlingham Castle (English Heritage).
Nämä kohteet on valittu randomisti ihan ulkoasun ja siitä saatavan tiedon mukaan, sillä Akka kahlasi läpi Google Mapsia alue kerrallaan hakusanalla ”ruins” eli rauniot. Kylläpä siinä vierähti tovi jos toinenkin, mutta harmillisesti useista kohteista ei ollut minkäänlaista infoa saatavilla. Nämä herkulliset raunioläjät oli siis jätettävä suosiolla pois näistä seuraavista asuntoesittelyistä.
Akka suosittelee kokeilemaan tätä Akan älytöntä karttametodia (jos olet tarpeeksi hullu sellaiseen), sillä samalla voi löytää vaikka mitä mielenkiintoista tämän valtaisan pallomme pinnalta. Akka löysi sattumalta peräti yhden ”työmiehen hymyn” Googlen kamera-auton ikuistamana. Työmiehen hymyä Akka ei suosittele kenellekään, sillä vyöt on toki jo ammoisina aikoina keksitty.
Matkaan, mars!
DEFIANCE HOUSE – GLEN CANYON, UTAH
Oletko aina haaveillut hyppääväsi pois oravanpyörästä ja hankkivasi kodikkaan mökin kaupungin hälinän ulkopuolella? Tässä kohteessa toiveesi toteutuu: tämä hurmaava pikkumökki ei tosiaankaan naapureita kaipaa ja luonto aukeaa suoraan kotiovelta!
Huom! Mökissä ei ole ovea, mutta ilmanvaihto toimii sitäkin paremmin! Sisusta tämä mökki omannäköiseksi vaikka luonnon antimilla eli kivillä. Niitä täältä löytyy ihan kivipuutarhaksi asti (vihreää puutarhaa kohteeseen ei valitettavasti voi perustaa).
Defiance House on Pueblointiaanien vuosina 1250-1285 jaa. asuttama rakennus Powell-järven tuntumassa. Mökki on säilynyt nykypäiviin asti, sillä se on rakennettu luonnolliseen alkoviin vuoren rinteellä. Alueelta on löydetty useita rakennelmia sekä kalliomaalauksia.
Tämä pikkuruinen tilaihme on jokaisen pikkukodista haaveilevan unelma! Nimensä mukaisesti usean kukkulan alueelle rakennettu pikkumökki kaipaa uutta omistajaa ja hellää huolenpitoa. Tämä kohde sopii erinomaisesti yksineläjälle, joka arvostaa avaraa luontoa ja vuoristomaisemia historiallisessa kulttuuriperintökohteessa. Kohde on pienen kattoremontin tarpeessa, mutta pienen pinta-alan takia tämä onnistuu käden käänteessä!
Qulu qulu on Mapuche-alkuperäisheimon pyhä arkeologinen kohde, joka on nimetty 1500-luvulla eläneen heimopäällikön mukaisesti. Alue on nimetty kansalliseksi kulttuuriperintökohteeksi Chilessä.
Oletko aina haaveillut omistavasi linnan keskellä kaupunkia? Nyt se on mahdollista tässä hurmaavassa pikkukaupungissa – ja vieläpä aivan veden äärellä! Aiemmin linnaa ympäröi jopa vallihauta, mutta nyt vesialue rajoittuu linnan itäpuolelle. Linnan suurista ikkunoista voi vaikkapa pulahtaa suoraan aamu-uinnille!
Tämä historiallisesti merkittävä kohde vaatii pientä remontointia varsinkin pohjoispuolella (ylimmän kerroksen seinä puuttuu) sekä yläpuolella (katto puuttuu). Nämä seikat ovat vain kosmeettisia haittoja, joihin voi muuton jälkeen paneutua myöhemminkin (mutta mielellään ennen talven tuloa).
Lippspringen linna mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran v. 1312. Linna on kärsinyt vuosisatojen ajan useista piirityksistä ja välillä kokonaankin tuhoutunut, mutta se on rakennettu uudelleen useita kertoja. Vuoden 1785 jälkeen linnaa ei enää korjattu ja se myytiin v. 1816 yksityishenkilölle, joka purkasi muut rakennukset sekä täytti vallihaudat. Nykyään rauniot ovat kaupungin omistuksessa.
Aavan peltomaiseman, Bride-joen ja historiallisen luostarin läheisyydessä sijaitsee tämä upea 1400-luvun remontointikohde. Historian havinan tuntee varsinkin 5-kerroksisessa tornissa, jossa linnan rakennuttaja Muskerryn 9:s jaarli on varmaankin katsonut samoja peltomaisemia! Jaarli Cormac Laidir MacCarthy on myös haudattu läheisen luostarin alueelle, joten tässä kohteessa voi todellakin tuntea kuuluvansa ylhäiseen sukuun.
Rakennus vaatii pientä kunnostusta, mutta tilojen avaruus ja laajuus saavat kenet tahansa huokailemaan ihastuksesta. Jykeville kiviseinille ei tosin suositella tapetointia tai edes maalausta, joten linnan alkuperäinen sisustus kannattaa jo historialliselta arvoltaan säilyttää autenttisena!
V. 1465 valmistunut linna rakennettiin pronssikautisen linnoituksen paikalle ja samaan aikaan rakennettiin läheinen luostari. Jaarli kaatui taisteluissa v. 1494 ja hänet tosiaankin haudattiin luostarin maille. Hän omisti myös Blarneyn linnan ja Carrignamuckin linnat Corkissa, Irlannissa. Linnan vallihaudan halkoi 1800-luvun puolivälissä rautatie, joka sittemmin jäi pois käytöstä.
INCH ABBEY – DOWNPATRICK, POHJOIS-IRLANTI (KUULUU ISO-BRITANNIAAN)
Valtaisa tanssisali ja kimaltavat kattokruunut – vain taivas on (kirjaimellisesti) rajana tässä loistokohteessa! Entinen luostarirakennus palveli tarkoitustaan noin 400 vuotta, mutta nyt sen on aika astua 2000-luvulle ammattitaitoisen kunnostusporukan käsissä. Alueella sijaitsee myös useiden muiden rakennusten jäänteet, joista voi halutessaan loihtia vaikkapa vierailijamökkejä! Läheinen junarata ja -asema takaavat helpon perillepääsyn, joten sijoittajalle tämä kohde on pomminvarma valinta (viereiselle hautausmaalle ei toki saa rakentaa). Aitoa maaseudun tunnelmaa ja pikkukaupungin palvelut lähietäisyydellä!
Inch Abbey rakennettiin sistersiläismunkkien luostariksi 1100-luvulla. Alunperin paikalla sijaitsi jo 800-luvulla luostari Inis Cumhscraighn, jonka mm. viikingit ryöväsivät 1000-luvulla jaa. Nykyinen luostari jäi pois käytöstä 1500-luvulla ja sen omistaa nykyään Kildaren jaarli.
Tämä kohde sijaitsee tunnelmallisen metsäalueen keskellä ilman hälinää ja kutsumattomia vierailijoita. Introvertin unelmakohde, josta saa helposti muokattua mieleisensä piilopirtin! Vihreä lehvästö johdattaa tämän kodin omistajan sisään uljaita kiviportaita pitkin ja oven sisäpuolelle voi jopa kuvitella upean ruokasalin ja olohuoneen.
Jopa 2,5-metriset muurit vähentävätkin talvisaikaan lämmityskuluja, mikäli huoneisiin rakennetaan useita tulisijoja. Tartu tähän haasteeseen ja rakenna tästä oma piilopirttisi satumetsän keskellä! (Huom! Kohde ei sovi liikuntarajoitteisille!)
Alunperin jo 800-luvulla paikalla sijaitsi linnoitus normannien hyökkäyksiä vastaan, mutta nykyinen linna rakennettiin arvioiden mukaan 1200-luvulla. Linnasta on käytännössä jäljellä enää pääportti ja osa muuria, mutta kirjallisia todisteita rakennuttajista tai sen asutushistoriasta ei ole tiedossa. Rakennuttajiksi arvellaan joko Leiningerin lordeja tai Limburgin luostarin apotteja. Linnaa asutettiin kuitenkin vielä 1300-luvulla ja sen portti rekonstruoitiin 1800-luvulla.
Aivan kaupungin keskustassa sijaitseva kohde tarjoaa henkeäsalpaavat näkymät huipulta! Unohda juoksuportaat – tässä kohteessa voit kuntoilla suoraan kotisi seinustoilla! Huomioi toki se, että aivan kotisi juurella sijaitsee muitakin taloja, joten kunnioitathan naapuriesi rauhaa ja vältät yöjuoksuja.
Kaikki kaupungin palvelut ovat kävelyetäisyydellä ja kuntoiluasi voit jatkaa viereisessä metsässäkin tai läheisellä (vielä korkeammalla) pyramidilla Kinick Kakmolla. Aloita hiilineutraali kuntoilu tänään ja hanki tästä loppuelämäsi kuntosali ikiomaksi! (HUOM! Tarkistathan tapaturmavakuutuksesi putoilevien kivenjärkäleiden osalta!)
Itzamatul on kaupungin toiseksi korkein pyramidi ja sen erikoisuutena on pohjoispään pyöristetyt reunat ja tasanteet. Pyramidi sijaitsee sananmukaisesti keskellä keltaiseksi maalattuja asuintaloja eli käytännössä näiden talojen takapihalla. Mayaintiaanit rakensivat pyramidin taivaan ja luomisen jumala Zamnan kunniaksi vaiheittain vuosien 400-1150 jaa. välisenä aikana ja se on nykyään suosittu turistikohde.
Tekstissä mainitut talot sijaitsevat pyramidin toisella puolella (Turismo Yucatan). Google Mapsissa talot näkyvät hyvin osoitteessa Calle 26 296.
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä… linna, jossa on vielä jäljellä vallihauta!
BESIEKIERY CASTLE – BESIEKIERY, PUOLA
Oma linna saarella ja ympärillä vallihauta – tohtiiko sitä ihminen enempää toivoa! Tämä kaunis, punatiilinen linna on alkujaan ollut jopa kolmikerroksinen upea kokonaisuus muureineen. Kohde sijaitsee tosiaan omalla, luonnollisella saarellaan keskellä kaunista peltomaisemaa. Vallihauta on keinotekoisesti rakennettu ja sitä voi halutessaan laajentaa syvemmäksikin. Linnan ympärille kannattaisi myös harkita aidan rakentamista, sillä nykyiset kävelytiet mahdollistavat ohikulkijoiden uteliaat katseet.
Tässä loistokkaassa rakennuksessa haluat varmasti säilyttää oman rauhasi ja yksityisyytesi, sitähän varten vallihauta on rakennettu! Tule paikan päälle katsomaan ja ihastu: paksut seinät mahdollistavat täysin avoimen pohjakaavan (open concept) ja vallihautaan voi perustaa vaikkapa nykyään suosittujen koikarppien altaan! Tämä linna on täynnä mahdollisuuksia ja unelmiesi koti odottaa jo sinua (seinien ja katon lisäksi)!
Linnan rakennuttajaa ei varmasti tiedetä, mutta linna rakennettiin 1500-luvun loppupuolella. Seuraavien vuosisatojen aikana linnaa korjattiin useasti mm. tulvan ja ruotsalaisten hyökkäyksen takia, kunnes v. 1731 tapahtunut tulipalo tuhosi linnaa ja sen toinen ja kolmas kerros purettiin lopullisesti. 1800-luvulle tultaessa linnassa ei enää asuttu eikä sitä korjattu, kunnes v. 2007 alue avattiin yleisölle. Tuolloin linnaa konservoitiin ja vallihaudan puinen silta rakennettiin.
