KORALLILINNAN KUNINGAS

Latvialaissyntyinen Edward Leedskalnin pettyi pahasti saadessaan morsiameltaan rukkaset ennen heidän hääpäiväänsä v. 1920. Äijäparka pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja muutti Yhdysvaltoihin Floridaan jättäen 16-vuotiaan morsmaikkunsa Latviaan. Niin sisuuntunut Edward olikin, että hän päätti näyttää kykynsä koko maailmalle mitä merkillisemmällä tavalla: hän alkoi veistää alkeellisilla työkaluillaan kalkkikivestä erilaisia rakennelmia, jotka nykyään tunnetaan nimellä Coral Castle.

Coral Castle, Homestead, Florida.

Korallilinna ei siis ole linna eikä materiaalikaan ole korallia, vaan eräänlaista huokoista kalkkikiveä. Joka tapauksessa; äijä pykäsi rakennelmiaan yön pimeydessä aivan yksin ja huhut alkoivat tietenkin kiertää. Kukaan ei koskaan nähnyt Edwardia työssään, joten hän oli tietenkin saanut rakennelmiinsa apua ulkoavaruudesta tai hänellä oli vähintäänkin yliluonnollisia voimia. Tietenkin, sehän on ihan selvä homma. Vuosikymmenien aikana ehdoteltiin, että Edward sai kiviä siirreltyä mm. laulamalla niille, maan magnetismin avulla tai ihan pelkästään ajatuksen voimalla.

Alueen ainoa linnamainen rakennus; torni, johon Edward siirtyi asumaan.

Edward ahersi kiviensä parissa kuolemaansa asti v. 1951 ja hänen jäljiltään on löydetty mm. hakkuja, väkipyöriä ja vinssejä. Ihan selvästi paranormaaleja esineitä, hui kauhistus! Edwardin itse väitetään sanoneen, että “tiedän, miten pyramidit aikoinaan rakennettiin,” joka tietenkin lisäsi vettä hihhuleiden huhumyllyyn.

Edwardin työkaluja esillä museossa.

Erikoisen museonsa Edward avasi yleisölle jo vuonna 1923, jolloin sisäänpääsy maksoi 10 centiä Ameriikan massia. Myöhemmin summaa kohotettiin 25 centiin ja nykyään museoalueelle pääsy kustantaa 18 dollaria. Akka ei maksaisi tällaisia summia nähdäkseen vain kiviä; mutta maksakoon, ken haluaa.

Alkuperäinen sisäänpääsymaksu kaiverrettuna kiveen.

Edwardin kuoleman jälkeen tämän hyvä ystävä Orval Irwin julkaisi kirjan, jossa esiteltiin seikkaperäisesti Edwardin käyttämiä rakennusmenetelmiä. Tämä äijä olikin rakennusmestari, joten hän ilmeisesti tiesi, mistä puhui: Edward sai kaiken rakennettua juuri niillä työkaluilla ja apuvälineillä, joita alueelta löydettiinkin.

Mikäs tässä nyt sitten on niin ihmeellistä? Se, että joku vaivautuu kovertamaan kalkkikiveä vuosikymmeniä vain sen takia, että v*tuttaa ja morsmaikulle pitää päästä näyttämään pitkää nenää?

Itse asiassa Edwardilla olikin aikamoisia mielipiteitä yhteiskunnallisista asioista. Hän julkaisi omakustanteisesti pamfletteja, joissa hän mm. väitti, että koulut ja kirkot halventavat tyttölapsia järjestellessään kaikenlaisia retkiä, leirejä ja piknikkejä poikien kanssa. Näissä yhteisissä tapahtumissa heitä sitten paritetaan ja tytöt pääsevät harjoittelemaan… intiimiä kanssakäymistä ihan omakohtaisesti. Yeah, tällainen toiminta tuleekin ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan seurakuntien järjestämistä munanpiilotuksista pääsiäisen aikoihin!

Edward Leedskalnin noin v. 1910.

Toisessa esitteessään Edward esitti, että työttömien ja heikkokuntoisten ei pitäisi saada äänestää, sillä heidän mielipiteensä heikentävät yhteiskuntaa. Mikäli henkilö ei pysty pitämään itsestään huolta, ei tämä siis ole arvollinen vaikuttamaan yhteisiinkään asioihin. Hmm, miksiköhän tämä latvialainen morsian Agnes antoi äijälle rukkaset juuri ennen häitä? Ehkäpä Edward erehtyi sanomaan joitakin mielenkiintoisia ajatuksiaan ääneen ja tyttö otti jalat alleen.

Voisi nimittäin kuvitella, että tällaisten ajatusten seuraksi löytyy monia muitakin vastaavia teorioita mm. naisen paikasta yhteiskunnassa –mars, hellan ääreen– tai –istu hiljaa ja näytä nätiltä-. Tämä nyt on pelkkää spekulointia, mutta naimisiin Edward ei kuitenkaan koskaan sitten mennytkään. Kukapa tuollaista jokaöistä kiviennykertelyä olisi vuosikymmenien ajan jaksanutkaan katsoa, häh?

KIERRÄTYSTÄ MAALAUSTAITEESSA

Menneinä vuosisatoina jokainen itseään kunnioittava taiteilija suuntasi Ranskaan tai Italiaan – mikäli massia tällaiseen reissuun löytyi. Osa heistä suuntasi maaseudulle, osa Pariisiin imemään uusimpia vaikutteita taiteen saralla. Todellisuus löi kuitenkin useimpia avokämmenellä vasten kasvoja -PLÄTS- jos töille ei ollut kysyntää ja rahavarat vain hupenivat. Tästä johtuen useimmat nälkätaiteilijat maalasivat jo kertaalleen maalatun kankaan päälle jonkin toisen teoksen.

Gustave Courbet: View of Ornans, n. 1850. Esimerkki ranskalaisesta maalaismaisemasta.

Kankaat ja maalit olivat kalliita, joten tällainen toiminta oli ihan ymmärrettävää. Joskus alkuperäisiä maalauksia vain muutettiin paremmin ajan henkeen sopivaksi. Nykyajan röntgen- ja infrapunakuvaukset paljastavat tällaisia, ennennäkemättömiä töitä päällimmäisten maalikerrosten alta:

Vincent van Gogh: Patch of Grass 1887

Vincent van Gogh maalasi rahasyistä jo kertaalleen maalatuille kanvaaseilleen, joitakin jopa useita kertoja. Tämä ruohikkoinen maalaus peittää alla olevan naisen muotokuvan. Mallin henkilöllisyyttä ei tiedetä, mutta hänen arvellaan olevan maalaisnainen.

Vasemmalla nykyinen muotokuva, oikealla alkuperäinen.

Portrait of Isabella de Medici, n. 1560-1570, taiteilija tuntematon

Tämä muotokuva on kaunisteltu versio kuuluisan Medici-suvun jäsenestä. Alkuperäinen, todenmukaisempi versio on muutettu ilmeisesti sen takia, että maalaus olisi helpommin myytävissä.

Vasemmalla nykyinen (röntgenkuvana), oikealla alempi muotokuva.

Woman at a Window, 1500-luvun alkupuoli, taiteilija tuntematon

Vaaleatukkaisen, uhkeapovisen naisen päälle on maalattu maltillisempi brunetti. Tuohon aikakauteen sijoittuen alkuperäinen maalaus onkin melkoisen hävytön, joten sitä lienee muutettu ihan häveliäisyyssyistä (todennäköisesti vasta 1800-luvulla).

University of Cambridge.

Hendrick van Anthonissen: View of Scheveningen Sands, 1641

Jostakin syystä rantaan ajautunut kuollut valas on maalattu piiloon. Ehkäpä ihmiset olisivat raivostuneet tällaisesta näkymästä, varsinkin, kun valaan selässä seisoo joku hahmo. Ympäristöaktivismia vanhan ajan malliin…

(The Daily Mail.)

Leonardo da Vinci: Lady with an Ermine, 1489–1491

Alkuperäinen nainen istuu ilman kärppää kädet puuskassa. Miksiköhän kärppä piti liittää kuvaan mukaan; kuinka yleistä oli ylhäisönaisen silitellä kärppää sylissään…? Eräs teoria esittää, että muotokuvan malli on Milanon herttuan rakastajatar. Herttuan tunnus oli kärppä.

(BBC.)

Pablo Picasso, The Blue Room, 1901

Picasson siniseen kauteen kuuluvan maalauksen alta löytyy muotokuva parrakkaasta miehestä. Tämä teos lienee maalattu piiloon ihan puhtaasti säästösyistä.

(The Washington Post.)

Vincent van Gogh, Still Life With Meadow Flowers And Roses, 1886

Tämän kukka-asetelman on katsottu olevan liian poikkeava van Goghin maalaamaksi. Totuus varmistui vasta, kun asetelman alta paljastui kahden nyrkkeilijän hahmot. van Gogh kuvaili kirjeessään tätä nyrkkeilijämaalaustaan: hän oli ollut tyytyväinen lopputulokseen. Jostakin syystä hän kuitenkin päätti myöhemmin maalata hahmot piiloon.

 (Musée Fabre, Montpellier Méditerranée Métropole.)

Frédéric Bazille, Ruth and Boaz, 1870

Tämän maalauksen alta paljastui kadonneeksi luultu taiteilijan aiempi teos. Young Woman at the Piano (1866) ei siis ollutkaan hävinnyt, ainoastaan piilotettu. Taiteilijalta on jäänyt kirjeitä, joissa hän kuvailee vaikeuksiaan naisen puvun maalaamisessa. Ilmeisesti hän ei ollut tyytyväinen lopputulokseen ja maalasi teoksen päälle. Tämä päällemaalattu teos jäi taiteilijan viimeisiksi töiksi hänen kuollessaan Ranskan armeijan taistelussa v. 1870.

Young Woman at the Piano (Musée Fabre, Montpellier Méditerranée Métropole).

Nykyiset kuvanmuokkausohjelmat ovat ihan lastenleikkiä tällaisten teosmuokkausten rinnalla. Aiemmin mainitut muotokuvien “kaunistelut” kertovat kuitenkin, että osattiin sitä ennenkin manipuloida katsojan silmää; se vaati vain hieman enemmän vaivannäköä ja osaamista. Kyllä ihminen on sitten kummallinen otus, voi jälleen kerran todeta.

MAKAABERIT MATKAKOHTEET

Moni miettii mielessään, voisiko kesälle jo varata rantaloman tai voiko mökille lähteä hyvillä mielin. Akka ei mieti tällaisia, vaan tutkailee asiaa ihan päinvastaisesta näkökulmasta: maailmassa nimittäin riittää merkillisiä turistikohteita, joissa voi käydä pällistelemässä kuolleita ihmisiä. Jep, kuinka ihanan inspiroivaa! Tässä joitakin esimerkkejä ympäri maailmaa:

  1. Pariisin maanalaiset katakombit. Pariisin alla mutkittelee n. 320 km tunneleita, joissa makaa n. 6 miljoonan ihmisen luita. Tähän ratkaisuun päädyttiin v. 1780, kun runsaat sateet alkoivat nostaa ruumiita esiin hautausmailta. Tunneliverkosto syntyi jo 1200-luvulla, kun maan alta louhittiin kalkkikiveä. Turisteja paikassa käy vuosittain n. 300 000 ja opastettu kierros kestää tunnin. Omin päin tunneleihin ei ole asiaa, sillä osa tunneleista on romahdusvaarassa.

Huonon suunnistusvaistonsa ansiosta Akka eksyisi opastetullakin kierroksella keskimäärin noin 3 minuutin kävelemisen jälkeen. Ajan mittaan alettaisiin kertoa tarinaa, jonka mukaan “hullun suomalaisen haamu kiroilee käytävillä ja mäiskii turisteja persuksille.”

  1. St. Michan’s-kirkossa Dublinissa, Irlannissa on muumioituneita ruumiita ja luurankoja. Joitakin kymmeniä ruumiita on säilynyt kuivissa olosuhteissa jopa useiden satojen vuosien ajan. Erikoista täällä on se, että “Ristiretkeilijäksi” nimetyn muumion sormeen saa koskea; tämän uskotaan tuovan hyvää onnea. Kerrotaan jopa, että Draculan kirjoittaja Bram Stoker vieraili tässä kohteessa.

Muumioituneen 800-vuotiaan äijän sormi?! Ai, saanko kunnian koskettaa sitä? Juu… ei kiitos. EI KIITOS, SANOIN JO!!

  1. Tsekkiläisen Brnon kaupungin kirkon katakombit, jotka löydettiin vasta vuonna 2001. Mutatulvien jäljiltä n. 50 000:n ihmisen luut olivat sikin sokin , mutta ne järjestettiin uudelleen kauniiseen järjestykseen. Sanotaan, että luiden väristä näkee kyseisen ihmisen kuolinsyyn: punertavat ovat kuolleet ruttoon ja kellertävät koleraan.

Kenelle tuli mieleen alkaa järjestellä 50 000:n ihmisen mutaisia luita nättiin järjestykseen? Ja keitä hulluja tähän hommaan värvättiin! Ja millä palkalla tällaista duunia tehdään?

  1. Pyhän Fransiskuksen luostarin ja kirkon katakombit Limassa, Perussa. Näissä tunneleissa majailee noin 25 000 ihmisen luita ja niistä on mm. muodostettu geometrisiä kuvioita. Katakombit olivat käytössä vuoteen 1808 asti, kunnes uusi hautausmaa avattiin kaupungin ulkopuolelle. Täällä väitetään olevan salaisia tunneleita ja erään kauan aikaa sitten kuolleen munkin haamun kerrotaan seikkailevan käytävillä.

Ai niistä 25 000:sta ainoastaan yksi munkki kummittelee? Mikä sitä munkkia nyt niin harmittaa?

  1. Sedlecin luukirkko Kutna Horan kaupungissa Tsekissä. 1500 -luvulta peräisin oleva kappeli on koristeltu – sananmukaisesti koristeltu – n. 10 000 ihmisen luilla. Kirkosta löytyy jopa luista koottu kattokruunu. Erikoisuudestaan johtuen kirkkoa on käytetty kuvauspaikkana monissa elokuvissa.

Tämä menee Akan järjen yli. Tähän löytyy vain yksi kysymys: MIKSI? Voi hyvät ihmiset, MIKSI…!!!!

6. Italian Palermon Catacombe Dei Cappuccini; ehkä hurjin vaihtoehto näistä edellä mainituista. Luostarin yhteyteen on sijoitettu 1600-luvulta lähtien n. 8000 muumioitunutta tai palsamoitua ruumista. Alunperin tänne haudattiin vain munkkeja, mutta varsinkin yläluokan väestö alkoi myös hankkia hautapaikkoja luostarista. Ruumiit on järjestelty ryhmittäin eri käytäville: papisto, lapset, eri ammattialat ja jopa neitsyet ovat saaneet omat osastonsa.

Luostarin kuuluisin asukki on nyt jo yli 100-vuotias Rosalia Lombardo, alunperin 2-vuotiaana espanjantautiin kuollut tyttölapsi vuodelta 1920. Rosalian palsamointi on niin hyvin onnistunut, että tyttö näyttää vain nukkuvan. On väitetty, että välillä Rosalian silmät aukenevat, mutta ilmiötä selitetään optisella harhalla.

RIP Rosalia 1918-1920.

Akalta pääsisi löysät housuun, jos tällaisen ilmiön näkisi ihan omin silmin. Silloin olisi pakko poistua vaivihkaa takavasemmalle ja ulos päästyään kirkua ja juosta helkkariin niin kovaa kuin pääsee. Optinen harha tai ei; tällainen aktiviteetti kuuluu osastoon “too creepy”.

MAJAKKAMYSTEERI

Pikkuruinen majakka Flannan-saariryhmällä Ulko-Hebrideillä nousi puheenaiheeksi 26.12. vuonna 1900. Tämä saariryhmä on niin pieni ja keskellä-ei-mitään Skotlannin luoteispuolella, että Akkakin hukkaa sen Google Mapsista koko ajan.

Saariryhmä vasemmalla pienenä pisteenä.

Joka tapauksessa; saarella sijaitsi vuotta aiemmin rakennettu majakka, jota valvoi tuolla hetkellä kolme miestä: James Ducat, Thomas Marshall ja Donald MacArthur. Joulukuussa saarelle oltiin tuomassa täydennysmiestä, Joseph Moorea, kun majakan oli havaittu olevan pimeänä. Rantauduttuaan Moore kiipesi 23-metriselle majakalle johtavat 160 porrasta ja havaitsi paikan täysin autioksi.

MacArthur, Marshall, Ducat ja heidän esimiehensä Robert Muirhead.

Saarella ei muutenkaan ollut muuta asutusta, vain pieni kappeli oli saarelle aiemmin pykätty. Nämä kolme miestä oleskelivat majakassaan siis täysin keskenään keskellä hevonper… hevonkuusta. Kahden muun merimiehen kanssa Moore tutki majakan asuintilat: keittiön kello oli pysähtynyt, tuoli oli kaadettu kumoon ja pöydällä oli syömätön ateria, joka selvästi oli ollut jo pidempään paikoillaan. Naulakosta löytyi vain yksi öljykangastakki; nähtävästi yksi miehistä oli lähtenyt ulos ilman päällystakkia. Takin pääteltiin kuuluvan MacArthurille.

Eilean Mor – majakka ja kivikappeli.

Ulkoa löytyi merkkejä raivokkaasta myrskystä. Tarvikelaatikko oli tuhoutunut ja sen sisältö oli hajallaan, tonnien painoinen kivi oli siirtynyt pois paikoiltaan ja rautakaiteita polun viereltä oli vääntynyt. Tästä pääteltiin, että miehet olivat huuhtoutuneet mereen yrittäessään suojella majakan tarvikkeita.

Majakan rantaan johtavat portaat.

Mysteeriin asti päästiin, kun alettiin tutkia majakan lokikirjaa. Joulukuun 12. päivä Marshall oli kuin olikin kirjoittanut suuresta myrskystä, jollaista hän ei ollut koskaan nähnyt. Hän oli kirjoittanut myös, että miehistä Ducat oli epätavallisen hiljainen ja MacArthur oli itkeskellyt, vaikka tämä tunnettiin karskina merimiehenä. Seuraavan päivän merkinnät kertoivat, että myrskyn jatkuessa miehet peräti rukoilivat. Joulukuun 15. päivän merkintä vaatikin sitten selitystä: myrsky oli laantunut ja sää oli täysin tyyni. Mikä merkillisintä, alueella ei raportoitu minkäänlaista myrskyä näinä ajankohtina. Viimeinen merkintä herätti kuitenkin epäilykset, etteivät miehet olleet voineet huuhtoutua mereen myrskyn vielä raivotessa. Kuka olisi tuolloin enää ollut kertomassa sään tyyntymisestä?

Nopeasti syytettiin aavelaivaa, valtavaa merikäärmettä tai jotakin muuta karmaisevaa otusta. Loogista päättelyä kaikinpuolin…! Jotkut epäilivät MacArthurin aloittaneen riidan ja tappaneen toiset miehet, lopuksi hän olisi itse omatoimisesti heittäytynyt alas kalliolta. MacArthur tiedettiin äkkipikaiseksi ja tämä oli usein ollutkin osallisena nyrkkitappeluissa, mutta todisteita tästä murhatyöstä ei kuitenkaan löytynyt.

Kraken-merihirviö laivan kimpussa.

Seuraavaksi kiinnitettiin huomiota siihen, että Marshall oli kerran joutunut korvaamaan 5 shillinkiä menettämistään majakan varusteista. Tuolloin tarvikkeita ei ollut kiinnitetty kunnolla ja ne olivat huuhtoutuneet mereen. Tuohon aikaan rahasumma oli iso tavalliselle työläiselle, joten varmastikaan Marshall ei halunnut toistaa virhettään. Hän ja Ducat pukivat tässä skenaariossa takit päälleen ja painelivat ulos sitomaan tarvikkeita. He huuhtoutuivat mereen ja kun heitä ei kuulunut takaisin, MacArthur meni tarkastamaan tilannetta. Mutta miksi hän menisi ilman takkia ulos, varsinkaan, jos myrskysi? Ja miten tämä selittäisi lokikirjan viimeiset merkinnät myrskyn laannuttua?

Tyypillinen majakan lokikirja vuodelta 1901.

Ehkä MacArthurilla tosiaan vain napsahti päässä – olisiko hän aiemmin itkenytkin juuri hermoromahduksen takia – ja hän tappeli toiset miehet alas kallioilta. On hankalaa kuvitella, millaista on 24/7 tuijottaa samoja naamoja pitkän aikaa eristyksissä. Hmm… hups, eihän se olekaan niin vaikeaa, kuulostaa peräti ihan tutulta! Tämä teoria on ainakin uskottavampi kuin paikalle lehahtaneet Lentävä Hollantilainen tai jättikokoinen Kraken. Tajuttuaan tekonsa ja sitä katuessaan MacArthur olisi hyvinkin voinut kirjoittaa lokikirjaan siinä olevan viimeisen lauseen: “Jumala on kaikkialla.

Lentävä Hollantilainen noukki miehet pois kuljeksimasta. Perässä seurasi Black Pearl ja Jack Sparrow.

Keittiön syömätön ateria selittyisi sillä, että jompikumpi toisista miehistä olisi naljaillut MacArthurille, että miksi tämä sai aina syödä viimeisen pihvin tai jotakin muuta yhtä typerää. Ja naps, helvetti repeää peruuttamattomin seurauksin!

Näpit irti mun pihvistä!!

Mitä opimmekaan tästä? Älä kadehdi naapurisi tai läheisesi pihviä tai mitään muutakaan omaisuutta, vaikka toisen naama ottaisi kuinka paljon tahansa kupoliin. Ugh, Akka on puhunut ja suuressa viisaudessaan ratkaissut tämän mysteerin hyvin luonnollisella tavalla. Siihen vaaditaan vain ymmärrystä siitä, kuinka pientä ihmistä alkaa v…ttaa hyvin pienetkin asiat, kun tarpeeksi pitkälle pinnaa venytetään.

IDOLEITA TUHANSIEN VUOSIEN TAKAA

Vaviskaa, kaikki tulevaisuuden Idols-kisaan pyrkivät; teidät kaikki tulee päihittämään peräti 12 100 vuotta vanha puunaamainen idoli Ancient Idols-kisassa. Ai kuka? Ai missä?

Tämä 5,3 metriä korkea Shigirin idoli (esiintyjänimeltään tässä Puu Ukkeli) näyttää valmiiksi jo laulavan teidät kaikki suohon, sen verran ammollaan Puu Ukkelin suu jo on. Mikä tämä kuvatus on miehiään?

Tämä puinen idoli eli jumalankuva löytyi Keski-Uralin soista jo v. 1894 kullan- ja malminkaivajien toimesta. Ukkeli löytyi neljän metrin syvyydestä, suon hapettomat olosuhteet olivat säilöneet lehtikuusesta tehdyn Ukkelin hyvin. Valitettavasti äijä oli hajonnut 10 kappaleeseen, joista osa on sittemmin jopa kadonnut! Nykyinen Ukkeli on koottu varhaisten osien piirustusten perusteella.

Vuonna 1894 Ukkeli koottiin ihan väärin. Onko Ukkelilla pissahätä…?
Puu Ukkeli nykypäivänä.

Ukkelin pinnassa on useita geometrisia kuvioita ja jopa 8 kasvot. Kuviot on kaiverrettu kivisillä koverruskirveillä ja on epäilty, että kuviointiin olisi käytetty jopa majavan alaleukaa hampaineen. Mitä nämä kuviot sitten kertovat? Kuten tavallista, selityksiä on yhtä monta kuin niiden esittäjiäkin: sukulaisten henkiä, jumaluuksia, luomismyyttiä, karttakuvioita, metsän henkiä tai idoli voisi jopa olla rajamerkkinä muille, että alueelle ei tarvitse tulla könyämään. Tai jopa päinvastoin: merkki siitä, että meidän tontille voi vapaasti tulla remuamaan, tervetuloa. Ota tästä nyt sitten taas selvää…

Samanlaista kuviointia on löytynyt vastaavalta ajalta (n. 15 000 – 5000 eaa) Euroopastakin, joten on epäilty jopa suurten välimatkojen välisiä kontakteja metsästäjä-keräilijöiden välillä.

Turkin Göbekli Tepessä kuvioinnit ovat myös samankaltaisia. Göbekli Tepe on maailman vanhin tunnettu kivitemppelialue ajalta n. 10 800 – 9500 eaa.

Göbekli Tepe, Turkki.

Erikoista Puu Ukkelissa on se, että se on vanhin tunnettu puinen idoli, vastaavia löytöjä ei ole tehty. Luonnollisesti muiden puuidoleiden aines on lahonnut jo aikapäiviä sitten, ellei sitten soista löydy lisää Puu Ukkelin kavereita.

Missä ovat Suomen idolit?

Tuima (Yle/Jan Fast)

V. 1989 Vantaan Jokiniemestä löytyi savinen idoli, joka on saanut nimekseen Tuima. Tuimalla on ikää 5500 vuotta, joten Puu Ukkeliin verrattuna Tuima on lupaava nuori haastaja – tosin Tuima ansaitsee iällään Pohjois-Euroopan vanhimman ihmisfiguurin arvonimen.

6000 vuotta sitten Jokiniemessä sijaitsi merenranta, josta on löydetty paljon arkeologisia jäänteitä eli alue on ollut vilkas asutuspaikka. V. 2014 alueelta löydettiin myös kaksi hyvin pientä savi-idolia, jotka ovat muodoltaan toukkamaisia. He voivat esiintyä nimillä Dougga ja Toucca4U. Samankaltaisia löytöjä on tehty Baltian maista, joten alueet ovat todennäköisesti olleet vuorovaikutuksessa keskenään.

Vantaan Jokiniemen kaivauksilta löytyi harvinainen savifiguuri | Yle Uutiset | yle.fi

Näidenkään savi-idoleiden tarkoitusperiä ei tiedetä, mutta epäilykset kallistuvat aina vahvasti jumaluuksiin, henkiolentoihin tai vainajiin – ihan mihin tahansa mystiseen maan ja taivaan välillä.

Pihtiputaan Made-N-Eva.

Pihtiputaan Madenevan käyräidoli on hyvä esimerkki näistä Suomesta löydetyistä tyypillisimmistä idoleista. Usein tällaiset hahmot löytyvät valitettavasti rikkoutuneina, mutta ajoitukseltaan tällaiset sijoittuvat yleensä n. 3300-2200 eaa. eli myöhäisemmälle kivikaudelle. Tämä Pihtiputaan nuori esiintyy nimellä Made-N-Eva.

Ancient Idols-kilpailu voi alkaa, äänestä omaa suosikkiasi (vain 50 kultadublonia/äänestys)! Ehdokkaat siis ovat:

  1. Puu Ukkeli
  2. Tuima
  3. Dougga
  4. Toucca4U
  5. Made-N-Eva

KRÄSH-BOOM-BÄNG! Valitettavasti kilpailu on peruuntunut! 5-metrinen Puu Ukkeli kaatui tuhoten kaikki savi-idolit, tämän jälkeen lavalle vyöryivät Göbekli Tepen kivirakennelmat ja lopuksi kaikki kiukustuneet mystiset henget, vainajien henget ja jumaluudet pistivät loputkin lavasta päreiksi. Pahoittelemme tapahtunutta.

Äänestysrahoja ei palauteta eikä kiukkuisiin puheluihin vastata.

LEIPOMINEN VAARANTAA TERVEYTESI

Yhdysvaltain sisällissodan verisin taistelu käytiin Gettysburgin kaupungissa 1.- 3. heinäkuuta v. 1863. Sekä Unionin että Konfederaation puolelta miehiä kaatui, haavoittui tai vangittiin yhteensä 46 – 51 000. Lopulta kenraali Leen oli peräännyttävä konfederaattijoukkoineen. Taistelua pidetään käännekohtana sodassa, jonka Unioni lopulta voitti v. 1865.

Ja mitä hittoa tällä on mitään tekemistä leipomisen kanssa??

Gettysburgiin virtasi solkenaan haavoittuneita sotilaita ja lopulta taistelut saavuttivat kaupungin.

Jennie Wade 1843-1863.

Tuolloin 20-vuotias Jennie Wade asui Gettysburgissa äitinsä ja sisarustensa kanssa. Jennien (oik. Mary Virginia) isä joutui mielisairaalaan, joten hän elätti perhettä äitinsä kanssa ompelemalla. Taistelujen alkaessa 1.7. Jennie, äiti ja sisarukset päättivät lähteä Jennien avioituneen sisaren Georgian luokse. Georgian aviomies oli rintamalla ja tuore äiti oli synnyttänyt muutamia päiviä aiemmin pienen pojan. Sisar oli selvästikin avun tarpeessa, oli taisteluja tai ei.

Taistelujen laajentuessa Jennie huolehti perheensä ohella myös sotilaista antaen näille leipää ja vettä. Yllättäen 3.7. Georgian sängynpäätyyn osui ikkunasta harhaluoti, joka ei jäänytkään ainoaksi. Taloon osui yhteensä 150 luotia, kuten myöhemmissä tutkimuksissa on käynyt ilmi. Jennie oli keittiössä leipomassa lisää leipää sotilaille, kun yksi näistä luodeista läpäisi kaksi ovea ja osui Jennieen. Luoti lävisti hänen lapaluunsa ja sydämensä ja Jennie menehtyi välittömästi.

Talon keittiö (Tripadvisor).

Jennien taskusta löytyi Johnson “Jack” Kellyn valokuva. Jack oli Jennien lapsuudenystävä ja on epäilty, että Jack oli voinut olla hänen kihlattunsa. (Tästä ei ole kuitenkaan varmaa tietoa.) Jennien tietämättä Jack oli haavoittunut vakavasti kaksi viikkoa aiemmin sotatantereella ja kuoli Jennien jälkeen noin viikkoa myöhemmin. Kumpikaan ei siis ehtinyt saada tietoa toisen kuolemasta.

Georgian talo, nykyään Jennie Wade House. Edessä näköispatsas.

Ulkona olevat Unionin sotilaat kuulivat Georgian huudon hänen löytäessään Jennien ja ryntäsivät taloon. Jennie vietiin väliaikaisesti kellariin ja seuraavana päivänä taistelujen päätyttyä Jennie haudattiin takapihalle. Myöhemmin Jennie haudattiin Evergreenin hautausmaalle Gettysburgiin, jossa hän lepää lähellä Jack Kellya.

Jennien hauta (Gettysburgbattlefieldtours).

Jennien äiti leipoi Jennien leipätaikinan valmiiksi ja sotilaille paistettiin siitä 15 leipää. 20 vuotta myöhemmin äiti sai valtiolta eläkkeen, sillä Jennie oli kuollut avustaessaan taistelevia sotilaita. Reilu meininki… Jennie olikin lopulta ainoa siviili, joka sai taistelun tuoksinassa surmansa.

Luodinreikä ulko-ovessa (Gettysburgbattlefieldtours).

Nykyisin tämä talo on suosittu sisällissodan turistikohde. Lattialaudoissa on edelleen veriläikät ja ovissa on kohtalokkaan luodin jättämät reiät eli talo on käytännössä alkuperäisessä kuosissaan.

Akka jää ihmettelemään sitä, miten jollakulla voi olla noin huono tuuri, peräti pahempi kuin Akalla. Toinen siinä leipoo laupiaana samarialaisena ja saa luodista kauniit kiitokset. Tämä talo tai tarina ei koskaan olisi jäänyt elämään, jos Jennie olisi vaikkapa pudottanut puisen kauhansa lattialle juuri samalla hetkellä, kun luoti viuhuu ovesta sisään. Mutta ei, tosielämässä ei ole Hannuhanhia, on vain meitä epäonnisia Akuankkoja, perhana vieköön!

AMERIKKALAINEN PRINSSI

Ei, nyt ei ole kyse Eddie Murphyn esittämästä pelleprinssistä, vaan walesilaisesta prinssi Madocista. Tämä prinssi syntyi v. 1145 tienoilla. Prinssin isän Owain Gwyneddin kuoltua v. 1170 hänen lapsensa ajautuivat ilmiriitaan, kenestä tulisi uusi hallitsija tällä Walesin alueella.

Dolwyddelan Castle, Wales.

Tällä menehtyneellä äijällä olikin peräti 19 lasta, joten valinnanvaraa poikaporukassa riitti. Lisäänny ja täytä maa, herra Owain Gwynedd!

Prinssi Madoc.

Sanotaan, että prinssi Madoc ja hänen veljensä Rhirid kyllästyivät riitaisuuksiin ja he lähtivät seilaamaan kohti Amerikkaa. Madociin lienee vaikuttanut muinaisten druidien kertomukset “lännessä sijaitsevasta suuresta mantereesta” tai peräti viikinkien tunnetut reissut Amerikan/Kanadan Vinlandiin.

Veljespari varusti kaksi laivaa ja mukaan lähti muutakin porukkaa; miehiä, naisia ja lapsia. Tarkoitus oli perustaa uusi, onnellinen yhteisö kaukaiseen maahan. On esitetty, että Madocin retkue olisi peräti käynyt Meksikossa ja vaikuttanut asteekkien jumalkäsityksiin, mutta tästä ei ole todisteita. Legendataruissa kaikki on toki mahdollista.

Veljekset lähtevät Walesista.


Yleisin käsitys on kuitenkin se, että laivat rantautuivat Mobile Bayn alueelle Alabamaan, sillä merivirrat Atlantin yli johtavat juuri tähän lahteen. Myöhemmätkin tutkimusretkeilijät Euroopasta ovat saapuneet maihin juuri tässä paikassa.

Käsitykset retkueen koosta (20-130 ihmistä) ja laivojen lukumäärästä (2-13) vaihtelevat suuresti. Kirjallisia todisteita ei juuri mistään ole, kyse on kuitenkin melkein tuhat vuotta vanhasta legendasta. Joitakin hataria todisteita on kuitenkin löydettävissä:

Alabama- joen alueelta on löydetty raunioita, jotka on määritelty rakennetun ennen 1400-lukua. Erään linnakkeen pohja, muoto ja rakennustapa ovat identtisiä Walesissa sijaitsevan Dolwyddelanin linnan kanssa. Tässä linnassa prinssi Madoc syntyi.

Mobile Bay, Alabama.

Alueella asuneet intiaanit rakensivat samanlaisia jollia/veneitä, kuin Walesissa rakennettiin. Intiaaneilla kulki muutenkin perimätieto alueelle tulleista harmaasilmäisistä valkoihoisista, jotka puhuivat walesia. Walesin kieli juurtui jopa erään heimon sanastoon niin, että kielet kuulostivat samoilta.

Kalastusvene, jollaisia Walesissa käytettiin.

Kerrotaan, että ensimmäisen reissunsa jälkeen prinssi Madoc palasi Walesiin ja haali mukaansa lisää siirtolaisia Uuteen Maailmaan. Takaisin Englantiin hän ei sitten enää koskaan tullut. On esitetty, että prinssi ja hänen väkensä sulautuivat pikkuhiljaa intiaaniväestöön vaikuttaen kielen lisäksi mm. intiaanien ihonväriin ja parrankasvuun.


Tällaiset tarinat pysyivät kerrottuna perimätietona hengissä useita vuosisatoja. Vielä jopa 1800-luvulla tutkimusretkikunta Lewis&Clarkille annettiin ohjeeksi etsiä näitä walesinkielisiä heimoja, mutta ainakaan he eivät tällaisia kohdanneet.

Lewis&Clark – retkikunta.

Walesissa prinssin matkoista kerrottiin runoudessa, lauluissa ja historiikeissa, tosin vasta joitakin vuosisatoja myöhemmin. Ensimmäinen runo aiheesta on tehty 1450- luvun jälkeen. Ihan samalla tavalla kerrotaan kuningas Arthurista, Merlinistä ja Robin Hoodista. Heidänkään mahdollisesta olemassaolostaan ei kuitenkaan ole varmuutta, ainoastaan spekulaatioita.

Kuningas Arthur, Merlin ja Guinevere/kaiverrus v. 1881. (British Heritage)

Skeptikoiden mielestä tarinat prinssi Madocin “Amerikanvalloituksesta” olivat vain propagandakeino, jolla perusteltiin Englannin oikeutta siirtokuntien perustamiseen ja alueiden hallinnointiin. Mene ja tiedä, mutta mm. presidentti Thomas Jefferson uskoi Madocin tulleen Amerikkaan. Totta tai ei, mutta prinssi Madoc ainakin päätyi legendaksi pelkästään kiukustumalla riitelevään perheeseensä ja hyppäämällä laivaan.

Tuhannen vuoden päästä ihmetellään, onko Donald Trump ollut todellakin presidenttinä vai ei, sillä ajatushan on kertakaikkiaan “mahdoton ja naurettava”. Tutkijat nauravat moiselle älyttömyydelle sydämensä pohjasta ja siirtyvät parempiin aiheisiin.

MUINAISIA POPPAKEINOJA ERI SAIRAUKSIIN

Tässä edes-jonkin-merkkistä-ajankohtaista-lääkevalmistetta odotellessa voi pohtia, kuinka merkillisiä hoitokeinoja ennen wanhaan onkaan ollut. Pidemmittä puheitta Akka menee suoraan asiaan:

  1. Kiinan keisari Qin Shi Huang (200-luvulla eaa.) kuoli nautiskeltuaan hänelle määrättyjä elohopeapillereitä. Hänen tuli näiden avulla saavuttaa kuolemattomuus ja kyky kävellä vetten päällä, mutta toisinpa kävi ukkoparalle! Elohopeaa käytettiin eri tarkoituksiin seuraavinakin vuosisatoina; se oli mm. ensisijainen keino parantaa syfilistä.

Qin Shi Huang: “Hovilääkäri, tuohan nyt niitä ihmepillereitä, joita mainostit niin kovasti. Olen täysin valmis ryhtymään jumalaksi. Saat ylennyksen heti, kun se on tapahtunut!” Lääkäri joutui pettymään pahasti…

2. Vuonna 1910 USA:ssa julkaistussa lääkärikirjassa suositeltiin heinänuhaan 4-prosenttista kokaiiniliuosta. Kokaiinia suositeltiin myös mm. ruoansulatusvaivoihin, yskään ja peräpukamiin. Myös Coca-colan alkuperäisaineksiin kuului kokaiini. On arvioitu, että 1900-luvulle tultaessa Amerikassa oli jo 200 000 kokaiiniriippuvaista.

“Emmä enää muistakaan, oliko mussa mitään vikaa… aika tehokas lääke tuntuu olevan! Otan vähän lisää varmuuden vuoksi…”

3. Tämä ei olekaan hoitokeino, vaan – yllätys, yllätys – raskaustesti muinaisessa Egyptissä v. 1350 eaa. Raskautta epäilevä nainen ei suinkaan liritellyt tikkuun, vaan useiden päivien ajan vehnän- ja ohransiemenille. Raskaus varmistui, kun jompikumpi näistä kasveista alkoi kasvaa vartta. Uskottiin jopa, että vehnä ennusti tyttölasta, ohra poikaa.

Uskomatonta kyllä, v. 1963 tätä luonnonmukaista raskaustestiä testattiin, ja se tuntui jotenkin pitävän paikkansa: 70 % raskaana olleista naisista saivat kasvinsiemeniä itämään. Sukupuolta nämä taimet eivät sentään varmuudella kertoneet oikein. Ilmeisesti naisten kohonnut estrogeenipitoisuus auttoi kuitenkin taimia itämään.

“Saisko olla vehnänorasta sun salaattiin? Ihan itse kasvatin luomumenetelmällä!”

  1. Evankelista John Wesleyn mukaan astman pystyi parantamaan keitetyillä porkkanoilla 1740-luvulla. Peräti kaksi viikkoa tuli puputtaa pelkkiä porkkanoita.

“Ei lähtenyt astma, mutta laihduin 10 kiloa ja pitkät korvat alkoivat kasvamaan… Kakkakin muuttui papanoiksi.”

  1. Roomalaiset yrittivät parantaa malariaa 200-luvulla jaa. eriskummallisella tempulla. Paperilapulle tuli kirjoittaa seuraava loitsu:
    ABRAKADABRA
    ABRAKADABR
    ABRAKADAB
    ABRAKADA
    ABRAKAD
    ABRAKA
    ABRAK
    ABRA
    ABR
    AB
    A
    Tämä paperilappu kaulassa tuli sitten kulkea 9 päivän ajan, jonka jälkeen lappu heitettiin itään virtaavaan jokeen. Jos tämä ei auttanut, piti hieroa itseään leijonanrasvalla.
Leijonamosaiikki 500-luvulta jaa./Metropolitan Museum of Art.

“Odotas, käyn apteekissa hakemassa vähän leijonanihraa! Mähän sanoin, että mikään hokkuspokkustemppu tässä ei auta, kyllä se rasva auttaa ihan varmasti!”

  1. Antiikin roomalaiset uskoivat, että kuolleiden gladiaattorien veri saattoi parantaa epilepsian. Satoja vuosia uskottiin muutoinkin, että kuolleen ihmisen ruumiinosat saattoivat auttaa erilaisiin sairauksiin pulvereiksi jauhettuina. Myös muumioita on jauhettu erilaisissa parantamistarkoituksissa.
Hyvin säilynyt gladiaattorimosaiikki 200-luvulta jaa.

“Ai hitto, että alkaa närästää… Vaimo, jauhapas vähäsen pulveria siitä viime viikolla saadusta mummos sääriluusta.”

  1. Muinaisessa Roomassa hampaat valkaistiin virtsalla. Virtsassa ajan myötä muodostuva ammoniakki toimii valkaisu- ja puhdistusaineena. Roomassa pesulat jopa maksoivat virtsasta saadakseen sitä käyttöönsä.

“Miten niin mun henki haisee? Just huuhtelin hampaani kusella.”

  1. Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät kylmettymiseen ja uneliaisuuteen lääkkeeksi tupakansavua ahterissa. Myöhemmin myös eurooppalaiset omivat tämän tavan ja parantelivat tällä keinolla milloin mitäkin vaivaa. Hoitoa varten keksittiin letku ja pumppu, jolla savua pumpattiin potilaan persuksiin.
Luksusluokan laite tupakansavun pumppaukseen.

“Anna tulla sitä savua ihan kunnolla, vaikutus alkaa ihan selvästi jo tuntumaan! On se ihmelääke ihan kaikkeen, tuo tupakka.”

  1. Antiikin Kreikassa uskottiin, että naisen kohtu saattoi lähteä liikuskelemaan, mikäli aktiivista petipuuhaa ei ollut. Tämä aiheutti kohtauksia ja hysteriaa. Tätä estettiin… menemällä naimisiin ja tekemällä lapsia. Mikäli kohtu oli kuitenkin lähtenyt vaeltelemaan, lääkityksenä annettiin kylpyjä, hierontoja ja pahanhajuisia voiteita reisille. Pahan hajun takia kohtu säikähtäisi ja palaisi takaisin paikalleen.

“Siis mä en kestä enää yhtään tätä mun kohtua, se vaeltaa taas!! Taidan lähtee kylpylään… ja hierontaan… mulla menee tosi kauan, älä turhaan odottele. Käyn shoppailemassa samalla, se yleensä palaa sit paikoilleen tosi nopeesti…!”

  1. Muinaisessa Babyloniassa uskottiin, että hampaiden narskuttelu öisin (bruksismi) johtui siitä, että joku kuollut sukulainen yritti ottaa henkilöön yhteyttä. Hengen sai karkotettua, kun potilas nukkui viikon ajan ihmisen kallo vieressään. Kalloa tuli myös nuolla ja suudella 7 kertaa joka ilta, jotta hengen karkotus onnistuisi.

“Narsk, narsk, ihan turhaan tuli hommattua tää purentakisko yöksi, kun purin senkin jo paskaks. Mistäköhän sais hommattua kallon? En kyllä ala sitä nuoleskelemaan! Tai jos sittenkin… jos Paavo-setä yrittää kertoa sen piilotetusta testamentista!”

Tällä erää Akalla ei ole muuta asiaa… muuta kuin: ei kannata noudattaa mitään tällaisia poppakonsteja! Raskaustesti lienee harmiton, kunhan sen tuloksia ei tarjota kenellekään…!

PAKENEMISEN LYHYT OPPIMÄÄRÄ

Kuinka moni on kuullut herrasmies Jack Sheppardista nykyaikana? Ei Akka ainakaan! Kyse on 1700-luvun todellisesta julkkiksesta, jonka uskomaton tarina on hiipunut vuosisatojen aikana historian syövereihin.

Tämä tarina sijoittuu 1700-luvun Lontooseen. (Image: Marcin Nowak)

Jack Sheppard (1702-1724) syntyi köyhään perheeseen köyhälistöalueella Lontoon Spitalfieldsissa. Alue oli tunnettu prostituutiosta ja rikollisista. Köyhän lapsuuden jälkeen Jack sentään pääsi puusepän oppipojaksi, mutta hän ajautui 5 vuoden jälkeen ihan muihin puuhiin: Wikipedian mukaan hän vietti aikaansa “drinking and whoring”.

Jack sai tänä aikana -yllättäen- rosvokavereita ja hän tapasi prostituoitu Bess Lyonin, josta tuli hänen rakastajattarensa. Samalla hän varasteli asiakkailta (jotka kävivät vähiin) sekä paikallisista pikkuputiikeista. Tavernoissa hän oli oikein pidetty mies ja saikin lempinimen “Herrasmies Jack”. Puusepäntyöt saivat lopulta jäädä kokonaan, kun rosvojoukkio laajensi toimintaansa asuntomurtoihin.

Slummielämää Lontoossa 1800-luvun puolella.

Keväällä 1723 kirjattiin Jackin 1. todistettu varkaus: kaksi hopealusikkaa, mutta seuraamuksia tästä ei vielä Jackille tullut. Rutkasti niitä sitten olikin tulossa hyvin lyhyen ajan sisällä:

1. pidätys ja pako: ryöstöjengiläinen kavalsi Jackin 40 punnasta, Jack pidätettiin ja vangittiin St. Giles’s Roundhouse-vankilaan. Jotenkin Jack onnistui rikkomaan hirsiseinän ja pakeni lakanaköydellä (!!!) vain 3 tunnin vankeuden jälkeen.

Jackin ja Bessin pako piirrettynä.


2. pidätys ja pako: rakastajatar Bess ja Jack lukittiin yhdessä Clerkenwellin vankilaan peräti samaan selliin, koska he olivat “aviopari”. He onnistuivat irrottamaan kahleensa, väänsivät ikkunasta metallikalterin irti ja pakenivat taas ikkunasta lakanaköydellä (!!!). Yhdessä he kiipesivät melkein 7 m korkean muurin yli vapauteen. Jack oli pienikokoinen (163 cm) ja Bess… runsas, joten kiipeämisen oli pakko olla melkoisen ponnistelun tulosta.


3. pidätys ja pako: Jack pidätettiin viinakaupasta ilmiannon perusteella, hänet vietiin tällä kertaa Newgaten vankilaan. Bess Lyon ja toinen prostituoitu tulivat Jackia tapaamaan; he hämäsivät vartijaa (mitenköhän…) ja Jack sai taas kalterin irti päästen sellistä käytävälle. Naiset toivat mukanaan vaatteita, joihin pukeutumalla Jack pääsi naisena ulos. Jackin maine oli jo alkanut kiiriä kansan korviin; hänestä puhuttiin ja hänen pakojaan ihailtiin.


4. pidätys ja pako: muutamien päivien jälkeen Jack pidätettiin taas ja vietiin takaisin Newgateen. Tällä kertaa hänelle laitettiin käsiraudat ja jalkaraudat. Yleisö oli huumaantunut Jackista ja häntä kävikin moni katsomassa. Jack sai jopa työkaluja joiltakin vierailta pakoa varten, mutta vartijat toki keräsivät tällaiset esineet pois. Jackille jäi kuitenkin rautanaula; hän tiirikoi käsirautansa tällä naulalla ja irroitetun kalterin avulla hän sai jalkarautansa irti seinästä, rikkoi samalla seinän ja pakeni katolle kahleet edelleen jaloissaan. Jack laski sänkyviltillään kattoa alas viereisen talon katolle, meni sisään taloon ja poistui tyylikkäästi tämän talon etuovesta. Jack sai myöhemmin jalkakahleiden irroittamiseen apua sepältä. Hän pukeutui kerjäläiseksi ja palasi muina miehinä takaisin kaupunkiin.

Tämäntyyppisen asun (mustana) ja tällaisen valkoisen peruukin Jack ehti varastaa. (Victoria&Albert Museum).


5. Lopullinen pidätys: vain muutaman päivän sisällä paostaan Jack murtautui panttiliikkeeseen ja varasti mustan silkkipuvun, timanttisormuksia ja ison, valkoisen peruukin. Jack vietti aikaa 2 rakastajattarensa kanssa, kunnes hänet taas pidätettiin umpijurrissa pukeutuneena näihin hienoihin tamineisiin. Ilmeisesti Jack oli taas “drinking and whoring” eli lempiharrastuksensa parissa.

Daniel Defoe (Robinson Crusoen kirjoittaja) ihaili Jackia siinä määrin, että hän oli jo ehtinyt kirjoittaa tämän “elämäkerran”. Teoksen myötä Jackin suosio oli jo kohonnut pilviin ja kansa seurasi tapahtumien etenemistä jännittyneenä.

Daniel Defoe v. 1660.

Jack vietiin taas Newcastleen, hänelle laitettiin 150 kg:n kahleet ja ympärivuorokautinen valvonta. Vierailijoita oli nyt tulossa niin paljon, että heiltä pyydettiin 4 shillinkiä pääsymaksua (!). Suosion myötä taiteilija James Thornhill tuli vankilaan maalaamaan Jackista muotokuvan, joka valitettavasti ei ole säilynyt.

Thornhillin muotokuvan pohjalta tehty kaiverrustyö. (National Portrait Gallery). Jackin tukka on leikattu lyhyeksi ennen teloitusta ja hän osoittaa dramaattisesti sellin ovelle.

Tuomionluvussa Jack sai hirttotuomion, sillä hän ei suostunut ilmiantamaan rikoskumppaneitaan.

200 000 ihmistä seurasi Jackin kärrymatkaa hirttopuulle, tämä ihmismäärä oli kolmasosa koko Lontoon väestöstä. Koko tapahtuma muistutti lähinnä karnevaalikulkuetta tai paraatia. Matkan aikana tuomittu kävi jopa tavernassa ottamassa viimeisen lasillisen. Vartijat kuitenkin löysivät Jackin hallusta vielä taskuveitsen, jolla hänen piti leikata hirttoköysi poikki; tämä oli hänen viimeinen pakosuunnitelmansa.

Hirttämiset suoritettiin aina julkisella paikalla. Tässä kuvassa 3 onnetonta tuomittua 1700-luvulla.


Jackin ystävillä oli oma suunnitelmansa: heidän piti ottaa Jack nopeasti alas pakollisen 15 minuutin hirttämisen jälkeen ja elvyttää hänet lääkärin avulla. Tällainen toiminta oli joskus pelastanut tuomittujen henkiä, mutta yleisöryntäys esti tällaisen ihmepelastuksen ja Jack menehtyi köydenjatkona. Tavallinen kansa näet pelkäsi, että Jackin ruumista käytettäisiin anatomian tutkimuksiin, tuohon aikaan oli tapana käyttää hirtettyjen ruumiita lääketieteen edistämiseen. Sankaria ei kuitenkaan haluttu luovuttaa tähän tarkoitukseen. Hänet haudattiin hiljaisuudessa St. Martin-of-The-Fields-kirkon hautausmaalle Lontoossa samana iltana.

Jackin kuoleman jälkeen kirjoitettiin useita lauluja ja näytelmiä, ensimmäinen näytelmä peräti jo 2 viikkoa hirttämisen jälkeen. Viranomaiset päättivät lopulta kieltää Jack Sheppardin nimen mainitsemisen missään teoksessa, jotta rikollisuutta ei ihannoitaisi. Tämä kielto oli voimassa peräti 40 vuotta. Huh huh!

Jack vangittuna/J. Sketch/The History of Jack Sheppard.

Aikamoinen legenda jo eläessään, tämä 20-vuotiaana kuollut veijari. On kerrottu, että hirttokulkueen varrella naiset olivat pukeutuneet valkoisiin mekkoihin, he itkivät ja heittelivät kukkia Jackin päälle. Tästä tulee mieleen hysteeriset naiset The Beatlesin tai Elviksen konserteissa.

Mitä me nykyajan ihmiset opimme tästä? Emmepä kai mitään. Tiukan paikan tullen kannattaa kuitenkin pitää lähettyvillä lakanoita, rautanaulaa, hienoja asusteita ja yhtä tällaista “Herrasmies Jackia”. Eikä missään tapauksessa kannata viettää aikaa “drinking and whoring”, kuten Jack Sheppard. Siitä tulee sanomista.

FOLIOHATUT ESIIN!

Elämme salaliittoteorioiden kulta-aikaa. Akka ei puutu tässä pöljiin covid19-teorioihin, vaan muihin, omituisiin salaliittoväitteisiin. Kiistellyimmät ja tunnetuimmat salaliittoteoriat koskevat tietenkin seuraavanlaisia tapahtumia/paikkoja:

  • John F. Kennedyn salamurha – useita kymmeniä eri teorioita, useista kymmenistä eri syistä.
  • Kuussakäynti oli lavastettu – Stanley Kubrick ohjasi ja kuvasi väitetyt filmaukset Kuusta.
  • Area 51 vilisee sekä ufoja, niiden uudelleenmallinnuksia että pieniä, vihreitä ukkeleita, joista hallitus ei kerro mitään. Alienit pörräävät ympärillämme koko ajan, siitäkään ei puhuta.
  • Illuminati/Vapaamuurarit/Skientologit hallitsevat koko maailmaa meidän tietämättämme.
  • 9/11 oli sekin hallituksen järjestämä juttu – WTC-tornit räjäytettiin tarkoituksellisesti.
  • Prinsessa Diana salamurhattiin – Hovi ei halunnut prinsessan avioituvan muslimin kanssa.
  • Djatlovin solan tapaus Venäjällä v. 1959 (9 kuolonuhria) – useita kymmeniä teorioita: mm. hallituksen epäonnistuneet ohjus-/rakettikokeet ja niiden peittely-yritykset.
Djatlovin solassa kuoli 9 retkeilijää merkillisissä olosuhteissa (engl. Dyatlov Pass). Eri teorioita pohditaan edelleen maailmanlaajuisesti yli 60 vuotta myöhemmin.

Isojalka/jeti ja Loch Nessin hirviö yms. eivät kuulu tähän listaan, sillä niiden ympärille ei ole muodostettu ns. salaliittoa. Kyse on vain mysteereistä.

Katsotaanpa seuraavana joitakin omituisia, ehkä vähemmän tunnettuja salaliittoteorioita:

1. Maa on ontto ja siellä asuu kokonaan toinen älyllinen sivilisaatio. Tätä teoriaa kannatti jopa itse Edmond Halley 1600-luvulla (jep, hänen mukaansa nimettiin Halleyn komeetta). Teoriaa kuulemma puoltaa se, että maan magneettikentässä on muutoksia. Maan sisuksiin pääsee joko etelä- tai pohjoisnavalta.

Jep. Ainakin Aku Ankassa maan sisuksiin on menty useita kertoja.

Kuvakudos vuodelta 1066 esittää komeetan saapumista – Halleyn komeetaksi se nimettiin vuosisatoja myöhemmin. Ehkäpä komeetta on menossa maan sisuksiin!! (Mitä tuo kuningas oikealla oikein tekee??)

2. Maapalloa hallitsee reptiliaanit eli liskoihmiset. Tämä laji on tietenkin saapunut maapallolle Lohikäärmeen tähdistöstä. He osaavat muuttaa muotoaan, joten normaalisti he näyttävät ihan tavallisilta pulliaisilta. Useat julkisuuden henkilöt ovat tällaisia reptiliaaneja: mm. kuningatar Elisabet, Madonna, Barack Obama, Angelina Jolie, Bill Clinton, Mark Zuckerberg ja edesmennyt Michael Jackson.

Jep. Mitenköhän tätä “maailman hallitsemista” edisti Madonnan biisi “I’m A Virgin”? Ehkä hänen olisi pitänyt laulaa “I’m A Lizard”.

“Well, hello… Madonna tässä!”

3. Englannin hovista puheenollen: kuningatar on siis lisko, mutta prinssi Charles on VAMPYYRI. Itse asiassa Charlesin sukulinjat juontavat peräti itse Vlad Seivästäjään, Draculan esikuvaan, joka eli 1400-luvulla. Jotkut kuitenkin epäilevät, että prinssi Charles ei ainoastaan ole sukua tälle murhanhimoiselle ruhtinaalle, vaan että heillä olisi “samanlaiset mieltymykset” veren suhteen.

Jep. Prinssi Charles on tunnettu luomuruokaintoilustaan, ihan ensimmäiseksi ei tule mieleen, että Charles vetelisi nautinnollisia veriaterioita yrttipiperrystensä lisäksi. Kaipa se olisi jo tullut julki, että palatsista katoaa mystisesti ihmisiä tämän tästä. Tai että Charlesin nähdään usein hiippailevan nurkissa veripisaroita suurilla korvillaan.

“Mitään en oo ottanut! En pisaraakaan!”

4. Paul McCartney on kuollut, häntä esittää kaksoisolento. Hänen väitetään kuolleen autokolarissa jo v. 1966. Tätä perustellaan useilla eri tavoilla: mm. kappaletta “A Day In the Life” takaperin soitettaessa kuuluu “Paul is dead, miss him, miss him”. Kappaleessa “Strawberry Fields Forever” Lennon mumisee “I buried Paul”. Albumin “Abbey Road” kansikuva esittää hautajaiskulkuetta, jossa Lennon on valkoiseen pukeutunut pappi.

Jep. Soittakaa takaperin mitä tahansa; kuulette juuri sen, mitä haluatte kuulla. Akka soittelee takaperin kappaletta “Paljon onnea vaan” ja kuulee sanat “Olen piru suoraan helvetistä ja tulin syömään sinun pääsi!!”

The Beatles: Abbey Road – albumin kansi. Itse ruumis kävelee kulkueen mukana.

5. Suomea ei ole olemassa. Tämä väite nousi maailmalla esiin vitsimielessä v. 2016. Eikös siitäkin sitten joidenkin mielestä tullut totisinta totta. Väitteen mukaan Venäjä ja Japani keksivät Suomen v. 1918, jotta Japani saisi rauhassa kalastella Suomen aluevesillä (Suomen tilalla on siis pelkkää merta). Teoriaa perustellaan myös väitteillä, että mikään maa maailmassa ei voi olla näin hyvä: paras terveydenhuolto, koulutus, onnellisin kansa, vähiten korruptoitunut jne.

Jep. Suomi ratkaisi vihdoinkin koronakriisin tehokkaasti: meitä ei ole olemassa.

Ihan tekaistu maisema Suomesta! Pelkkää propagandaa!

6. CERNin suuri hadronitörmäytin Sveitsin ja Itävallan rajalla on muodostanut portin toiseen todellisuuteen. Kun törmäytin käynnistettiin v. 2008, sen pelättiin muodostavan mustan aukon, joka nielaisee maapallon. Kun tätä ei tapahtunut, porttiteoria nousi esiin. Jotkut myös uskovat, että Cernin tutkijat itse asiassa manaavat esiin Shivaa – tuhon jumalaa. Todisteena tästä on Intian lahjoittama Shiva-patsas laitoksen edessä.

Jep. Kaiken järjen mukaan Cernin tutkijat olisivat jo kadonneet sinne toiseen todellisuuteen tai Shiva olisi jo tuhonnut koko mestan. Kun nämäkään teoriat eivät tunnu käyvän toteen, niin keksitäänpä taas joku uusi teoria: jospa siellä vaikkapa tutkitaan alkeishiukkasia! Hui kamala!!

“Oon just menossa toiseen todellisuuteen… eiku manaamaan Shivaa… eiku… unohda!!”

7. Denverin lentokenttä Coloradossa ei ole suinkaan vain lentokenttä. Se on naamioitu päämaja maailmaneliitille, natseille, Illuminateille tai jopa portti helvettiin. Lentokentän maanalaiset tunnelit ovat bunkkereita, joihin valitse-minkä-ryhmän-jäsenet voivat paeta maailmanlopun koittaessa. Lentokentällä on omituista taidetta, omituisia patsaita ja suurimpana näistä on sininen hevonen punaisine silmineen. (Tämä patsas itse asiassa tappoi veistäjänsä, kun heppa kaatui onnettoman taiteilijan päälle). Kentän kiitoratojen muoto ja suunnat muistuttavat hakaristiä. Teorioita esiintyy niin paljon, että kentällä ei enää edes yritetä hillitä niitä.

Jep. Kieltämättä tuo sininen heppa on aika karmiva, mutta mitä se todistaa? Se todistaa, että… sininen hevospatsas on olemassa. Huu! Ainakin lentokenttä saa hyvin matkustajavirtaa kaikkien omituisuuksien myötä, joten ehkä tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan vain hyvin onnistunut markkinointikikka.

“Älä tuijota! Tällainen sininen jättiheppa lentokentällä on ihan normaali näky!”

Akka asettelee foliohatun päähänsä, kuuntelee levyjä takaperin, kaivaa pihalleen portin helvettiin ja lähettää terveisiä maasta, jota ei ole olemassa. Kappas, Akan ovikello soi! “Ohhoh, päivää, sehän onkin itse prinssi Charles…! Älä pure, Charles, älä pure…!!”

Päivällinen on katettu! Luomuituja, luomusalaattia ja tuoreverikastiketta!

AKKOJEN HAUTAUSMAA

Kerrankin Akalla on akkamaista asiaa ihan koti-Suomestakin (juu, ei mitään liittyen koronaan!!). Isossakyrössä sijaitsee nimittäin Leväluhdan suokalmisto, johon on pääsääntöisesti haudattu naisia! Toki miesten ja lastenkin luita joukosta on löytynyt, mutta löydöksestä peräti 3/4 on naisten luita. Eli nyt ollaan 75-prosenttisesti akkamaisilla asioilla!

Leväluhdan kalmisto/Kaj Höglund.

Paikalta on löydetty noin 70:n aikuisen ja 30:n lapsen luita. Mistään Euroopasta löydetyistä suoruumiista tässä ei kuitenkaan ole kyse; pehmytkudokset eivät näissä haudatuissa ole säilyneet kuten esim. Tollundin miehessä Tanskassa tai Lindow’n miehessä Englannissa.

Tollundin mies kuristettiin, nahkanauha ja -hattu säilyivät suossa. Mies on kokonaisuudessaan hyvin säilynyt hapettomissa olosuhteissa.

Leväluhta on arkeologeille erityisen merkityksellinen, sillä vesihautaus oli poikkeuksellista toimintaa yleisemmän polttohautauksen sijasta. Mistä ihmeestä tässä siis on kyse?

Paikalta tiedettiin löytyneen luita jo 1600-luvulla. Isönkyrön kirkkoherra Israel Alftanus mainitsi kirjeessään Tukholmaan, että paikalla on “lähde, jossa on nähty joukoittain ihmisluita kaikkina aikoina, ja vieläkin nähdään.”

Nykyinen Leväluhta on vain muutaman pienen lähteen alue, jossa rauta värjää lähdeveden punertavaksi keväisin. Aiemmin paikalla on kuitenkin ollut pieni järvi tai lampi, sillä tutkimuksissa on löytynyt jälkiä lummekasveista ja vesikirpuista. Ruumiit on sijoitettu tähän järveen/lampeen vuosina 400-800 jaa. eli hautausmaana se toimi useamman vuosisadan ajan. Kyse ei siis voi olla mistään yksittäisestä joukkohaudasta esim. tautiepidemian takia. Paikalla on selvästi ollut tärkeä merkitys näille rautakautisille ihmisille. Edelleen; mistä ihmeestä tässä on kyse?

Luurangoista ei ole löytynyt mitään väkivallan merkkejä eikä kuolinsyitä ole pystytty määrittelemään. Vainajat ovat olleet keskipituisia, hyväkuntoisia, tavallisia tuon ajan ihmisiä. Orjia he eivät ole olleet, sillä paikalta on löydetty arvokasta esineistöä: rannekoruja, solkia ja astioita jopa Suomen ulkopuolelta tuotuina. Orjille tällaisia arvoesineitä ei hautoihin laitettu. Ihmisuhraus on myös poissuljettu, sillä uhraukselle tyypilliset väkivallan merkit puuttuvat.

Tollundin mies Tanskassa siis uhrattiin kuristamalla, Englannista löytynyt Lindow’n mies uhrattiin monella eri tapaa: 3 iskua päähän (joista seurasi tajuttomuus), polvenisku murtaen kylkiluun, kuristaminen köyden ja kepin avulla (ns. kaularauta), kuoleman jälkeen vielä kaulan katkaisu ja upotus suohon. Jos mikään on overkill, niin tämä tapaus!!

Total overkill: Lindow’n miehen jäänteet The British Museumissa/Mike Peel.

Siis mistä tässä Leväluhdassa nyt oikein on kyse, viimeisen kerran??

Leväluhta ei ole minkään “kylän oma hautausmaa”, sillä lähiasutuksesta ei ole löytynyt mitään merkkejä. Tämäkin on sinänsä merkillistä, sillä yleensä hautojen lähellä on ollut asutusta, jotta hautapaikalla pystyttiin usein vierailemaan.

DNA-tutkimuksissa on selvinnyt, että perimästä löytyy niin saamelaista, baltialaista, norjalaista kuin islantilaistakin alkuperää. Tämä seikka kertoo jo aiemmin tiedetyistä, vuosisatojen aikaisista muuttoliikkeistä Suomeen. Tutkijat ovat jopa löytäneet DNA-pankkien avulla 18 elossaolevaa jälkeläistä näille Leväluhdan naisille. Huu, onpa jännittävä juonenkäänne!

Tässä erään perheen jäsenet vierailevat Leväluhdassa ja tutustuvat esiäitinsä leukaluuhun:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/06/11/dna-testi-yllatti-ahervuon-perheen-mystiseen-lampeen-1600-vuotta-sitten

Ainoa toinen tiedetty suokalmisto on löytynyt Isonkyrön naapurista Vöyrin Käldamäestä. Sieltä on löytynyt kuuden ihmisen luita vuodelta 600 jaa. sekä rannerengas ja katiskan jäänteitä. Yksi Käldamäen pääkalloista on onnistuttu mallintamaan: kyseessä on arviolta 16-20-vuotias nainen.

Kuva ja mallintaja: MSc Heidi Kuivamäki-Smith/Kalmistopiirin kuva.

Miksi nämä ihmiset siis haudattiin täysin poikkeuksellisella tavalla kyseiseen ajankohtaan nähden? Keitä he olivat?

Leväluhdan kohdalla on epäilty, että paikalla on ollut jokin pyhä merkitys. Tuohon aikaan uskottiin luonnossa esiintyviin haltijoihin enemmän kuin jumaluuksiin. Kristinusko ei vielä tuolloin ollut saanut jalansijaa Suomesta. Tietyt kalliot, lähteet, järvet, mäet ja puut olivat pyhiä ja tavallista elämää elettiin haltijoiden ja henkiolentojen ehdoilla. Tälläkin muinaisella Leväluhdan järvellä on saattanut olla ihan oma henkensä tai haltijansa, jonka huomaan vainajat on kunnioittaen asetettu.

Leväluhdan lähde/Anna Wessman/Helsingin Yliopisto.

On myös esitetty, että haudatut naiset olivat jollakin tavalla yhteisölle merkityksellisiä henkilöitä; parantajia, lapsenpäästäjiä (kätilöitä) tai jostakin muusta syystä erityisiä yksilöitä. Tällöin he olisivat ansainneet hautapaikan juuri tällaisessa pyhäksi koetussa paikassa. Kuulostaa järkeenkäyvältä.

Lasten tai miesten luulöytöjä tämä ei selitä, mutta ehkäpä erityisten naisten perheillä oli sama oikeus pyhään hautapaikkaan, mene ja tiedä…! Eipä näitä asioita enää kukaan tule meille kertomaan. Löydökset ovat kyllä mielenkiintoisia ja laittavat ajatukset kulkemaan menneeseen aikaan, jolloin edes jotkut asiat elämässä olivat vielä pyhiä; toisin kuin nykyään!

Kaikki kunnioitus heille, jotka tuonne haudattiin: ette jääneet unohduksiin, keitä ikinä olittekin. Tutkimukset jatkuvat teidän osaltanne. RIP Leväluhdan ja Käldamäen vainajat.

Akkakin keksi itselleen pyhän hautapaikan jo melkein 20 vuotta sitten. Akan keittiön yläkaapissa säilytetään erityisen pyhää tuhkauurnaa: Suomen ensimmäisistä Lidleistä hankittua 5 litran oluttynnyriä. (Sisältö on luonnollisesti tuhottu jo mainittuna ajankohtana). Tähän pyhään astiaan Akka aikoo joskus asettautua ihan tulevaisuuden tutkijoiden kiusaksi.

.

Mukaan voisi lätkäistä vielä jonkin hyvin pyhän esineen, vaikkapa Akan rakkaat aurinkolasit. Siinä ei kyllä olisi tutkijoille mitään ihmettelemistä: “Jaahas, taas löytyi yksi tällainen tapaus. Graffaria on joskus vedetty ja samalla on yritetty näyttää coolilta. Pistetään pakettiin tää tapaus, tässä ei ole mitään uutta.”

Damn, Akan täytyy keksiä parempi suunnitelma kunnon jäynää varten!!

(Huom! Sekä Leväluhta että Levänluhta ovat molemmat hyväksyttyjä kirjoitusmuotoja tämän mainitun kalmiston nimenä, tutkijat käyttävät yleensä muotoa Levänluhta. Akka ei lukeudu tähän joukkoon, joten nimitys tässä tekstissä on Leväluhta.)

KETTUMAINEN KUNKKU

Richard III (Englannin kuninkaana 1483-85) taisikin olla murhamies, mikäli uusiin tutkimuksiin on uskomista. Jo vuosisatoja on epäilty, että tämä kunkku Rikhard murhautti veljenpoikansa: 12-vuotiaan Edvard V:n ja tämän 9-vuotiaan veljen Rikhardin.

Richard III (taiteilija tuntematon).

Ai miksikö? No siksi, että kruunu kuului lain mukaan tälle 12-vuotiaalle Edvardille. Tällä tavalla Rikhardin oli helppo julistaa itsensä kuninkaaksi. Prinssien isä, kuningas Edvard IV, oli hiljattain menehtynyt vain 41-vuotiaana. Ennen kuolemaansa hän ehti antaa veljelleen (tuleva-kunkku) Rikhardille vastuun poikien hyvinvoinnista. Hyvinpä äijä hoiti homman kotiin, prkl!

Menehtynyt kuningas Edvard IV istumassa (James Edmund William Doyle 1864).

Poikaparat vangittiin samantien Lontoon Toweriin, josta he sittemmin katosivat. Towerissa oli tuohon aikaan pahamaineinen vankila, jossa mm. vankeja kidutettiin. Tuhatvuotisen historiansa aikana Towerissa menetti henkensä yksi jos toinenkin…

Tower of London.

Mistä murhaepäilyt sitten juontuvat? Tällä epäilyllä on pitkät perinteet. Vuonna 1535 mestattu kirjailija sir Thomas More kirjoitti aiheesta kirjassaan “Kuningas Rikhard III:n historia”. Tässä teoksessa More väittää, että kunkku Rikhard antoi murhakäskyn sisäpiiriläiselleen sir JamesTyrellille. Sir Tyrell laittoi kaksi miestä asialle: hevostenhoitaja John Dighton ja Towerin vartija Miles Forest saisivat liata kätensä!

Prinssit Edvard V (12 v) ja Rikhard (9 v). (John Everett Millais 1878).

Kertoman mukaan miehet tekivät työtä käskettyä ja tukahduttivat pikkuprinssit heidän omiin tyynyihinsä. Pirulaiset, lapsenmurhaajat!! Mutta onko tästä mitään todisteita? Asiakirjat osoittavat, että sir Thomas Moren kirjoittaessa tarinaansa vartija Forestin kaksi poikaa olivat vaikutusvaltaisessa asemassa hovissa. On siis hyvinkin mahdollista, että sir More sai näitä yksityiskohtaisia tietoja murhista juuri näiltä aikuisilta pojilta, joille isä oli murhat tunnustanut.

William Shakespearen näytelmässä “Rikhard III” (oletettavasti vuodelta 1591) kunkku Rikhard esitetään itsekkäänä tyrannina, joka tapattaa veljenpoikansa ja muutaman muunkin siinä sivussa. Kyseessä on kuitenkin vain näytelmä, jolla ei ole mitään todistusarvoa; mutta se osoittaa, miten sinnikkäästi käsitys kunkun toimeenpanemista lapsenmurhista on ollut olemassa.

Näytelmän kansilehti v. 1597. “The pittiefull murther of his iunocent nephewes…”

Vuonna 1674 Towerin kunnostustöiden yhteydessä portaiden alta haudattuina löydettiin kahdelle nuorelle pojalle kuuluvat luut. Tutkimukset ovat osoittaneet, että nämä luut sopivat juuri mainittujen pikkuprinssien ikään. Eiköhän tämä keissi ole täten ratkaistu? Sinne ne pienet prinssiparat sitten päätyivät, todennäköisesti juuri tämän vallanhimoisen k*sipään toimesta. RIP ja nyyh.

Richardin kallon perusteella tehty kasvomallinnus (Richard III Society).

Mitä sitten tapahtui kunkku Rikhardille, joka hallitsi ainoastaan kaksi vuotta? Joutuiko hän syytteeseen murhista, teloitettiinko hänet syyllisenä? Eipä suinkaan. Vuonna 1485 oli käynnissä kuuluisa Ruusujen sota, jossa kaksi eri sukua tappeli Englannin kruunusta. Kunkku Rikhard sai surmansa taistelun tuoksinassa elokuun 22. päivä 1485. Mikä merkillisintä, vasta vuonna 2012 kunkun luuranko löytyi parkkipaikan alta Leicesterissä. Miten hitossa hän sinne päätyi??

Richardin luuranko parkkipaikan alla (Smithsonian Magazine).

Kunkku haudattiin pikaisesti taistelun jälkeen. Paikalla sijaitsi tuolloin kirkko ja luostari, joiden jäänteitä on myös tullut esille kaivauksissa. Kunkun luista pystyttiin osoittamaan, että kunkku sai yhteensä 11 miekaniskua, joista 9 pään alueelle. Kunkun on siis täytynyt riisua kypäränsä, luonnollisesti hän olisi ollut haarniskoitu. On myös osoitettu, että kuoleman jälkeen hänet on riisuttu kokonaan haarniskasta ja häntä on ilmeisesti häpäisymielessä sivallettu vielä persuksiin miekalla. Jaloa toimintaa! Siitäs sait, murhaaja!!

Tyypillinen kokohaarniska keskiajalta.

Luista kävi ilmi myös erittäin vääntynyt selkäranka; kunkulla oli skolioosi. Mitä ihmeen tekemistä hänellä oli taistelussa ylipäätään…?

Kunkku Rikhard haudattiin tutkimusten jälkeen uudelleen v. 2015 Leicesterin katedraaliin. Äijä sai ihan televisioidut hautajaiset kuninkaalliseen tyyliin. Toisin kuin ne hiljaisuudessa murhatut ja haudatut pikkuprinssit. Ärgh.

Hauta Leicesterin katedraalissa (BBC).

Akka on vain tyytyväinen, että tämä murhaaja sai lopulta miekasta pers**seensäkin, sanokaa mitä sanotte. Akka olisi mäiskinyt menemään enemmänkin, ihan silkasta pieksemisen ilosta. Hemmetin häikäilemätön p*skiainen, tämä run… kunkku Rikhard!!

KADONNEEN SIIRTOKUNNAN MYSTEERI

Vuonna 1587 Englannista lähteneet 115 siirtolaista perustivat uuden siirtokunnan Roanokeen, Pohjois-Carolinaan. Joukkoa johti englantilainen kuvernööri John White. Herra kuvernööri palasi Englantiin hakemaan lisätarvikkeita, mutta sota Espanjan kanssa esti hänen paluunsa alueelle. Vasta 3 vuoden päästä hänen onnistui “pummata” kyyti takaisin, mutta koko siirtokunta oli mystisesti kadonnut.

Herra kuvernööri oli pyytänyt, että mikäli siirtokunta päättäisi muuttaa muualle, olisi porttiin kaiverrettava sana Croatoan. Tämä nimi tarkoitti sekä saarta että alueella asuvaa intiaaniheimoa. Mikäli jotakin häslinkiä tapahtuisi intiaanien kanssa, porttiin olisi kaiverrettava myös maltanristi. Tätä merkkiä ei löytynyt, mutta puusta löytyi lisäksi sana Cro.

John Whiten tekemä kartta, pinkki pläntti keskellä on Roanoke ja alareunan saari on Croatoan.

Herra kuvernööri oli murheenmurtama; hänen olisi palattava Englantiin tietämättä siirtokunnan tapahtumista. Hänen lapsenlapsensa ja tyttärensä Eleanor Dare olivat kadonneet siirtokunnan mukana. Herra kuvernöörin laivakyyti kuljettikin hänet muutamalle etsintäpaikalle, mutta sään muuttuessa myrskyisäksi laiva lähti painelemaan takaisin Englantiin. Siihen ei ollut herra kuvernöörillä mitään sanomista, ja muutaman vuoden päästä hän kuolikin Englannissa.

Akka olisi painellut hullun raivolla menemään pusikoihin mieluummin, kuin jäänyt asiasta epätietoisuuteen!! Herra kuvernöörin muistiinpanoista kävi tosin ilmi, että hän uskoi tyttärensä ja lapsenlapsensa päässeen hyviin hoteisiin heimon pariin, joten annetaan äijälle vähän armoa…!

John Whiten piirtämä kuva Secoton-intiaanikylästä.

Vuonna 1607 perustettiin Jamestownin siirtokunta Roanokea pohjoisemmaksi (ks. kartta). Tämä siirtokunta yritti selvittää Roanoken kohtaloa, John White oli tietenkin kertonut tilanteesta Englantiin palattuaan. Powhatan-intiaanipäällikkö väitti tapattaneensa kaikki siirtokuntalaiset, mutta todisteita tästä ei löydetty. Kuulostaako Powhatan tutulta? Jep, Pocahontasin faija!!

Powhatan. (Nimi on sekä heimon että päällikön nimi.)

Oli myös kuulopuheita, että joitakin siirtolaisia olisi otettu vangiksi intiaaniheimoihin ja loput olisi surmattu. Tästäkään ei sitten enempää todisteita löytynyt.

Yleisin teoria on, että olosuhteiden huonontuessa ja tarvikkeiden huvetessa jäljelle jääneet siirtolaiset olisivat liittyneet tähän paikalliseen Croatoan- intiaaniheimoon. Perimätieto kertoo, että myöhemmin tässä heimossa olisi esiintynyt sinisilmäisiä ja vaaleaihoisia intiaaneja. Aika selvä homma nro 1; sanoo Akka!

Nykytutkimuksilla on saatu myös selville, että alueen nykyasukkailla on englantilaista perimää. Aika selvä homma nro 2; sanoo Akka!

Löydetty kultasormus.

Croatoanin (nyk. osa Cape Hatterasia) alueella on suoritettu kaivauksia ja intiaanien keramiikkaa onkin löydetty. Lisäksi on löydetty kultasormus, englantilaisen miekan osa, kuparipalasia, aseen piippu, lyijykuula ja piirtoalusta lyijyisine kynineen. Myöhemmin löytyi vielä helmiä ja hollantilainen kolikko. Aika selvä homma nro 3; sanoo Akka!

Mikäpä tässä tarinassa sitten on merkillistä? Vuonna 1937 Virginian ja Pohjois-Carolinan rajalta löytyi kaiverrettu kivenmurikka, ns. Dare Stone. Tällaisia kiviä löytyikin sittemmin vielä 47 lisää, mutta nämä muut kivet on arvioitu väärennöksiksi. Kummasti väärennysintoa mahtoi lisätä se, että löydetyistä kivistä luvattiin ja maksettiin löytöpalkkioita! Tämä ensimmäinen mötikkä on kuitenkin edelleen kiistanalainen ja uusinta tutkimustietoa siitä ei tunnu löytyvän, viimeisimmät tutkimukset ovat muutaman vuoden takaa.

Mikä tässä mötikässä sitten on erikoista? Se, että mikäli kivi on aito; on se itsensä John Whiten tyttären kaivertama. Jep, juuri sen, joka oli raskaana, synnytti tyttären ja katosi, nimeltään Eleanor Dare. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta; melkein kuin jostain saippuasarjasta. Joka tapauksessa, kiven teksti karkeana suomennoksena kuuluu seuraavasti:

Kiven etupuolella: “Ananias Dare ja Virginia menivät taivaaseen 1591. Kuka tahansa englantilaismies, näytä tämä kivi Englannin kuvernööri John Whitelle”.

Kiven takapuolella: “Isä, vähän lähtösi jälkeen me tulimme tänne. Vain sotaa ja kurjuutta 2 vuotta. Puolet kuolivat, lähinnä sairauksiin, yhteensä 24. Alkuasukas toi meille viestin tulevasta laivasta. Äkisti he alkoivat pelätä kostoa ja pakenivat. Emme usko, että se olit sinä. Sitten he kertoivat, että henget ovat vihaisia. Murhasivat kaikki paitsi seitsemän. Surukseni Ananias ja lapseni surmattiin myös. Kaikki haudattiin kukkulalle 4 mailia tästä joesta. Nimet kirjoitettiin kiviin. Tämäkin kivi laitettiin sinne. Jos alkuasukas näyttää tämän sinulle, lupasimme sinun antavan hänelle paljon lahjoja. EWD.

https://en.wikipedia.org/wiki/Dare_Stones alkuperäinen kirjoitusasu vanhalla englannilla

Tässä tapauksessa kirjainten EWD on uskottu tarkoittavan Eleanor White Darea, Ananias oli hänen miehensä ja Virginia hänen tyttärensä. Kuten tavallista; tutkijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen kiven aitoudesta. Jotkut uskovat, että patina kaiverruksissa on aito, toiset epäilevät kaiverretun kielen oikeellisuutta ollakseen 1500-luvulta. Mitään kaiverrettuja hautakiviä ei ole löydetty, eikä kiven alkuperäinen löytöpaikkakaan ole enää tiedossa. Luulisi nyt nykyajan menetelmien paljastavan tämänkin mysteerin, onko se nyt niin pirun vaikeaa, häh?

Monumentti Roanoken saarella.

Mikäli kivi olisi aito, olisi se aikamoinen pommi… Voi Eleanor-parka; karua meininkiä! Perheen kohtalosta ei ole edelleenkään mitään tietoa, mutta ainakin tytär Virginia on mm. saanut oman muistomerkin, postimerkin ja muistokolikon, olihan hän ensimmäinen uudessa siirtokunnassa syntynyt lapsi. Lohduttaapa suuresti pientä ihmistä…!

Kerrankin toivoisi, että tämäkin kivi olisi väärennös ja lopulta kävisi ilmi, että pikku-Virginia Dare oppi kasvattamaan maissia ja ratsastamaan uljaasti hevosella kohti auringonlaskua. Siinäpä vasta idyllinen mielikuva!

Koppoti koppoti, Virginia ja heppa!!

MIELENKIINTOINEN HISTORIIKKI… VAI ONKO?!

Miten mielenkiintoinen onkaan Myrtles-plantaasin monisatavuotinen tarina! Tämä kaunis ja arvokas talo sijaitsee St. Francisvillessa, eteläisessä Louisianassa.

Myrtles.

Plantaasi perustettiin peräti jo vuonna 1796 kenraali David Bradfordin toimesta. Alkujaan taloa nimitettiin Laurel Groveksi, myöhempinä vuosisatoina nimi muuttui Myrtlesiksi (myrttikasvi) pihan runsaiden pensaistojen myötä. Taloa ympäröivän kuistin taidokkaat metallikoristelut korostavat talon omaleimaisuutta.

Kuten tavallista; arvokkaat kiinteistöt vaihtavat omistajaa sukupolvien aikana. Bradfordin tytär meni naimisiin Clarke Woodruffin kanssa, näin tästä herrasmieshestä tuli talon pää. Paitsi että tämä herrasmies aloitti salasuhteen palvelijaorja Chloen kanssa!

Tuohon aikaan talossa oli useita satoja orjia, eikä tiedetä, pakotettiinko Chloe suhteeseen isännän toimesta. Chloe lienee tehnyt työtä käskettyä säästyäkseen raskaalta ja kuormittavalta peltotyöltä. Puuvilla- ja tupakkaviljelmiä Amerikan eteläosissahan riitti silmänkantamattomiin.

Puuvillan keruuta orjatyövoimalla.

Kuinka ollakaan, Chloe alkoi kuunnella salaa perheen keskusteluja ovien takana; korva avaimenreiässä kiinni. Hän halusi kuulla, puhutaanko hänestä tai tästä kielletystä suhteesta jotakin. Jäätyään kiinni hänen korvansa leikattiin irti ja siitä lähtien hän käytti vihreätä turbaania peittääkseen iljettävän vamman.

Jonkun aikaa myöhemmin Woodruffin vaimo ja kaksi kolmesta tyttärestä kuolivat myrkytykseen syötyään Chloen tarjoilemaa kakkua. Woodruff itse ja nuorin tytär eivät olleet ottaneet kakkupalaa. Syy tuntui ilmiselvältä: Chloe halusi kostaa kokemansa vääryydet. Muut orjat pelkäsivät heille tulevia seurauksia ja ottivat ohjat omiin käsiinsä. Yhteistuumin he hirttivät Chloe-paran pihan puuhun!

Chloen haamu kuljeskelee kahden rakennuksen välissä. Tätä kuvaa myydään postikorttina edelleen.

Talo myytiin muutamaankin kertaan seuraavina vuosikymmeninä, kunnes Yhdysvaltain sisällissodan aikoihin talon osti muuan William Winter. Eräänä tavallisena perheiltana hän kuuli pihalta saapuvan hevosen kavionkopsetta ja meni ovelle tulijaa vastaan. Tuntematon ratsastaja ampui häntä ja kiirehti tiehensä. William onnistui raahautumaan sisälle kohti yläkerran portaita, hän yritti ilmeisesti pyytää yläkerrassa olevaa vaimoaan apuun. William menehtyi 17:nnelle portaalle, vaimonsa käsivarsille.

Seuraavan sadan vuoden aikana talo myytiin useita kertoja ja 1970-luvulla talosta tehtiin… yllätys, yllätys… bed&breakfast-hotelli. Jossa tietenkin kummittelee, koska talo on rakennettu intiaanien hautausmaan päälle ja kertoman mukaan jopa 10 ihmistä talossa on väkivaltaisesti kuollut. Tämän seurauksena b&b-toiminta on ollut suuri menestys, sillä talossa majailee 12 aavetta.

1800-luvun pikkutytön haamu kurkistaa ikkunasta.

On ymmärrettävää, että näinkin vanhalla talolla on värikästä historiaa takanaan. VÄÄRIN.

Taloa ei rakennettu intiaanien hautausmaalle. Mitään todisteita Chloesta ei ole tuon ajan orjaluetteloissa, eikä hänen korvanleikkuustaan tai hirttämisestäkään. Woodruffin vaimo ja kaksi tytärtä kuolivat keltakuumeeseen, eivät syötyään myrkkyä. William Winter kyllä ammuttiin, mutta hän menehtyi kuistille eikä portaisiin. Muita väkivaltaisia kuolemia ei talossa tiedetä tapahtuneen.

Vuosikymmenien tai peräti satojen vuosien aikana syntyy kaikenlaisia legendoja, joita sitten paisutellaan ja kerrotaan väritettyinä eteenpäin. Näihin kummallisiin juttuihin Akka sitten törmää yhä uudelleen ja uudelleen, ihan tahtomattaan.

Akka keskittyy seuraavaksi vaikka… kreikkalaisiin jumaliin. (Jotka tietenkin kummittelevat.) Tai vaikka… uponneisiin laivanhylkyihin. (Joissa tietenkin kummittelee). Ärgh, antaa olla! Akka selvittää seuraavaksi, miten tunnistetaan luonnosta löytyviä ruokasieniä syötäväksi. Siinäpä mukavan leppoisa aihe! (Jonka Akka toteuttaa ihan väärin ja popsittuaan vääriä sieniä päätyy itse kummittelemaan.) Äh, peli on jo menetetty!

MYSTEERIVEMPELEITÄ MAAILMALTA

Akan maailmankuva laajentui taas omituisten löytöjen myötä. Yksi tällainen löytö on roomalainen dodekaedri eli 12-tahokas. Mikä helv…!? Tällaisia kummallisia esineitä on löytynyt ympäri Eurooppaa yli 200 kappaletta. Ne on tehty pronssista, niiden laatat ovat viisikulmioita ja niissä olevat reiät ovat erikokoisia. Kaikissa kulmissa on aina merkillinen nuppi, joten esineiden työstämiseen on kyllä nähty aikaa ja vaivaa. Esineet on ajoitettu 100-200-luvuille jaa.

Dedo… doda… dodekaedri.

Mitä ihmeen virkaa tällaisilla esineillä on ollut?? Kuten sanottua, ei kukaan huvikseen ala tällaisia näpräämään. “Onpas perhanan tylsää, alanpa tässä työstämään tällaista pientä proggista…”

On esitetty, että vehkeet olisivat jonkinlaisia mittavälineitä, kalentereita, pelivälineitä, uskonnollisia esineitä tai jopa kynttilänjalkoja…! Eräs tubettaja näyttää videollaan, kuinka vehkeellä kudotaan sormikkaita (hups, tulipa vahingossa kaksimielinen ilmaisu…). Eipä tuo touhu kovinkaan järkevältä tai helpolta näytä, vaikka Akka onkin näppärä lankojenkesyttäjä. Ei voi edes kuvitella, miten kauan aikaa tuollaisen esineen tekemiseen menee; ovatko sormikkaat sen ajan väärti??

YouTube-video, pituus 4,50 min. (TheMartinHallett)

Varhaispronssikautiset (1300-1000 eaa.) pronssikepukat ovat myös herättäneet ihmetystä tutkijoiden keskuudessa. Näitä kepukoita on kaivettu esiin yli 5000 kappaletta lähinnä Keski-Euroopan alueelta. Koruiksi tällaiset Barbi-nuken jousipyssyt eivät oikein sovellu, sillä niissä ei ole minkäänlaisia kiinnityssolkia tms. On kuitenkin havaittu, että kaikki löydetyt kepukat ovat kooltaan ja painoltaan suhteellisen yhtäläisiä, joten uusi teoria onkin järkeenkäypä: kepukat ovat RAHAA. Eli massia, valuuttaa, tuohta, pätäkkää, fyffee jne. Akka ei keksi järkevämpää selitystä, onneksi joku fiksu esitti tällaisen käyttötavan (eikä Barbi-nuken jousipyssyä…).

Kepukkakasa/M.H.G. Kuijpers

Manchesterissa sijaitseva Science And Industry Museum taasen on keksinyt järkevän keinon esineiden tunnistamiseen: kysytään kansalta! Apua tarvitaan mitä kummallisempien värkkien tunnistamiseen.

Tuikitärkeitä… vipstaakkeleita!

Onhan se nyt ymmärrettävää, että satojen vuosien takaisten esineiden käyttötapa on unohtunut tai esinettä ei tiedetä edes keksityn.

Ilmiselvästi muinainen lumipallokauha!

https://www.theguardian.com/science/gallery/2020/jul/19/mystery-objects-from-the-science-museum-in-pictures

Vuonna 1872 Waynman Dixon löysi Khufun pyramidin kuilusta 3 esinettä: kivipallon, metallikoukun ja puunpalasia. Sittemmin esineet toimitettiin Englantiin, mutta ne mystisesti katosivat. Anna mun kaikki kestää…! Kunnes… lopulta viime vuoden lopulla (nämä ainoat pyramidista koskaan löydetyt) esineet löytyivät Skotlannista pakattuina sikarilaatikkoon.

Kivipallo ja metallikoukku/Vincent Brown.


Puunpalasille tehty radiohiiliajoitus osoitti puun olevan ajalta 3341-3094 eaa., eli huomattavasti ennen Khufun valtakautta vuosina 2580- 2560 eaa. On tosin esitetty, että arvokas seetripuu on saattanut olla käytössä useita vuosisatoja esim. uskonnollisena esineenä, joten satavarmasti sen perusteella ei voida arvioida pyramidin
rakennusajankohtaa. Ihan loogista päättelyä…!

Puunkappaleet laatikossa/University of Aberdeen.

Kivipallo ja metallikoukku ovat herättäneet keskustelua niiden käyttötarkoituksesta ja merkityksestä. Vaihtoehtoina on esitetty tietenkin uskonnollisia käyttötarkoituksia; koukku näyttää esineeltä, jollaisella muumion suu rituaalisesti avattiin kuolemanjälkeistä elämää varten. Toisena vaihtoehtona on, että esineet liittyivät jotenkin astronomiaan tai arkkitehtuuriin: ne pudotettiin kuiluun, jotta tällaiset salaisuudet pysyvät salassa. Yeah, kuulostaa tosi uskottavalta…! Kivipallossa yksi kohta on hieman litteämpi kuin muut kohdat, joten sitä on epäilty vasaraksi. Mitään varmuutta näihin epäilyihin ei ole vielä saatu.

Mitä jos viimeiset rakentajat vain heittivät ne käsistään lähtiessään pyramidista ennen lopullista sulkemista? Tuumivat siinä, että: “Jätetääs vähän jälkipolville pähkäilemistä, häh hää! Siinähän miettivät sitten, mitä me duunarit näillä on tehty!”

Sisältä kuuluu: “Lähetään meneen, jätkät, ja nopeesti!!

Ja näinhän siinä sitten pääsi käymään. Ensin meni “vain” joitakin tuhansia vuosia, ennenkuin tavarakätkö löydettiin ja sitten ne hävisivät taas noin 150 vuodeksi. Kunnes ne sitten taas löydettiin eikä me olla yhtään sen viisaampia. Kunnon jäynä, perhanan egyptiläiset!


Ne roomalaiset dedo… dadeko.. dodekaedrit saa Akan puolesta olla mitä vain, ärsyttäviä mötiköitä ne ovat joka tapauksessa. Sormikkaita, joopa joo…!!

MURHATALO MYYTÄVÄNÄ

Fall River, Massachusetts, USA. Täältä Akka löysi vihdoinkin harkinnan arvoisen kummitustalon (viitaten juttuun “Muutto kummitustaloon? Kyllä kiitos! Toukokuu 2020).

MUUTTO KUMMITUSTALOON? KYLLÄ, KIITOS! – Akalla on asiaa

Kyseessä on Bed&Breakfast-motelli, hinta vaivaiset 2 miljoonaa dollaria. Talo on rakennettu vuonna 1845 ja sen omisti aikoinaan Lizzie Bordenin perhe. Jep, Lizzie; se kuuluisa kirvesmurhaaja!

230 2nd Street, Fall River, Massachusetts.

Tapauksesta on kulunut jo niin paljon aikaa, että on parempi kertailla jutun yksityiskohtia:

Vuonna 1892 talossa murhattiin Andrew (70) ja Abby Borden (64). Kyseessä olivat Lizzie Bordenin (32) ja hänen sisarensa Emman (42) isä ja äitipuoli. Uhrit saivat lukuisia kirveeniskuja, Abby murhattiin ensin yläkerrassa 19 kirveeniskulla niskan ja pään alueelle. Veren hyytymisjäljistä pääteltiin, että jopa 90 minuuttia myöhemmin murhattiin alakerran sohvalla nukkuva Andrew. Hänen osakseen koitui 11 iskua kasvoihin.

Andrew Borden, 70 vuotta ja Abby Borden, 64 vuotta.


Talon 3 ovea olivat lukittuina, talossa olivat paikalla ainoastaan sisäkkö Bridget Sullivan omassa huoneessaan sekä Lizzie. Emma, vanhempi sisar, oli tuolloin toisella puolen kaupunkia. Perheen setä John Morse oli myöskin lähtenyt aamulla kaupungille, hän oli viettänyt yön nukkuen talon vierashuoneessa.

Lizzie Borden, 32 vuotta.

Lizzie joutui nopeasti syytetyksi, mutta oikeudenkäynnissä hänet vapautettiin syytteistä. Yleisön mielipide kuitenkin oli, että Lizzie päästettiin kuin koira veräjästä. Lizzien syyllisyyttä puoltaakin moni seikka:

1.Andrew Borden oli menestynyt, mutta pihi liikemies. Hänen omaisuutensa kuoleman jälkeen oli n. 350 000 dollaria, nykyrahassa noin 10 miljoonaa. Omaisuudesta huolimatta hänen tyttärensä elivät vaatimatonta elämää isänsä talossa. Kummatkin sisaret olivat naimattomia eikä suhde äitipuoleen ollut hyvä.
2. Tyttärien mitta täyttyi, kun Andrew lahjoitti erään omistamansa talon vaimonsa sisarelle. Tyttäristä varmaan tuntui, että tuleva perintö alkoi lipsua heiltä sivu suun; olihan isälläkin ajan mittapuun mukaan jo ikää.
3. Abby murhattiin ensin yläkerran huoneeseen. Mikäli Andrew olisi murhattu ensin, olisi koko perintö siirtynyt Abbyn suvulle. Tästä syystä varmaankin murhien välissä oli niin suuri aikahaarukka: tällöin pystyttiin näyttämään toteen, että Abby kuoli ensin ja tyttäret saivat perintönsä.
4. Päivää ennen kirvesmurhia Lizzie oli yrittänyt ostaa apteekista sinihappoa eli vetysyanidia puhdistaakseen nahkavaatteita. Apteekkari kieltäytyi, sillä kyseessä oli reseptilääke eikä sillä ollut tarkoitus puhdistaa mitään.
5. Mitään todisteita taloon murtautumisesta ei ollut. Etuovi oli kolmessa lukossa ja muutkin ovet lukittuina. Käytyään pikaisesti asioilla aamupäivällä Andrew ei kotiin palatessaan päässyt etuovesta sisään, vaan sisäkön piti avata hänelle sivuovi. Pohdittiin myös, että missä ulkopuolinen tunkeutuja olisi piilotellut murhien välisen ajan ja miksi ylipäätään hän olisi niin tehnytkään. Lisäksi lukuisat kirveeniskut kertoivat silmittömästä raivosta, kun tappamiseen olisi riittänyt 1-2 iskua. Huomioitavaa on myös, että vaimo Abby sai enemmän iskuja kuin ei-pidetty liikemies Andrew.
6. Talon kellarista löydettiin murhiin sopiva ase: pienehkö kirves. Sen varsi oli katkaistu hiljattain ja sen terä oli tungettu tuhka-astiaan. Verijälkiä ei aseessa ollut enää löydettävissä. Mitään sormenjälkiä ei tuohon aikaan myöskään aktiivisesti tutkittu.
7. Murhien aikaan sisäkkö oli ollut pesemässä ikkunoita ja vetäytynyt sitten levolle ullakkohuoneeseensa. Hän ei täten osannut sanoa, missä Lizzie oli ollut tai mitä hän oli tehnyt.
8. Lizzie löysi isänsä ruumiin olohuoneesta ja hälytti sisäkön yläkerrasta paikalle. Lizziellä olisi siis ollut aikaa siistiytyä omista verisistä vaatteistaan ennen mainittua “löytöä”.
9. Murhien jälkeen tyttäret jäivät taloon asumaan, vaikka mm. uhrien ruumiinavaukset suoritettiin talon RUOKAILUHUONEESSA. Järkevintä olisi ollut lähteä talosta muualle, mikäli ulkopuolinen murhaaja olisi vaikka tullut takaisin taloon! Tällaista pelkoa heillä ei tuntunut olevan.
10. Kuulusteluissa Lizzie antoi tekemisistään ristiriitaisia tietoja. Tämä saattoi tosin johtua siitä, että hänen rauhoittamisekseen hänelle annettiin ajan tavan mukaisesti suuria määriä morfiinia. Tuohon aikaan morfiini oli yleislääke mihin tahansa.
11. Hautajaisten jälkeen Lizzie poltti erään leninkinsä keittiön takassa väittäen, että mekossa oli kuivunutta maalia. Tämä seikka lopulta johti hänen pidättämiseensä. Myöhemmin vanhempi sisar Emma väitti, että hän oli kehottanut Lizzietä polttamaan pilaantuneen mekon.
12. Oikeudenkäynnin juryssa oli 12 miestä, jotka tekivät vapauttavan päätöksen 1,5, tunnissa. Tuohon aikaan olikin mahdotonta uskoa, että hyvän kasvatuksen saanut NAINEN olisi ollut kykenevä näin julmiin murhiin.
13. Vapauttavan tuomion jälkeen Lizzie ja Emma ostivat yhdessä perintörahoillaan hulppean talon kaupungin parhaalta alueelta ja elivät aiempaa ylellisempää elämää. Molemmat elivät koko elämänsä naimattomina omissa oloissaan. Onkin syytä epäillä, että sisaret olivat juonineet murhat keskenään perinnön saadakseen. Emma antoi myöhemmin lausunnon, että hän puolustaa sisarensa syyttömyyttä kuolemaansa asti, kuten tapahtuikin.

Tuohon aikaan uutislehdet kuvitettiin käsin piirtämällä. Kuvassa Lizzie Borden oikeudenkäynnissä.

Tapaukseen ei varmastikaan saada varmuutta enää koskaan, mutta tällaisten seikkojen perusteella kukin voi muodostaa oman mielipiteensä. Tapauksen oikeudenkäynnin paperit löytyvät sivustolta famous-trials.com. Mielenkiintoista luettavaa!

The Trial of Lizzie Borden: An Account (famous-trials.com)

Bordenien talostahan tässä piti olla puhe… Noh, siellä tietenkin kummittelee, onko se nyt mikään ihme. Talossa väitetään olevan kaikkien asianosaisten haamut, jopa sisäkön kissa palloilee paikalla. Lisäksi kaksi tunnistamatonta lapsiaavetta pelaavat marmorikuulilla.

Tervetuloa pelaamaan, lapset! Kunhan pelaatte nätisti!

Talossa on hienoa se, että se on kyseisen aikakauden asussaan, joten se on kuin ovi menneeseen maailmaan. Akka pistää Eurojackpottia vetämään ja megahermeettisen voiton osuessa kohdalle pistää ostopaperit vireille. Sille kissahaamulle ei ainakaan tarvitse ostaa kissanruokaa eikä se kaki pitkin nurkkia. Kelpaa Akalle mainiosti!

Kyllä tänne muutamia haamuja mahtuu… kamala tapetti täytyisi kyllä vaihtaa neutraalimpaan…!

TONTUN UUDEN VUODEN TERVEISET… JOSTAIN HEVONKUUSESTA

Tontulla on asiaa, viimeisen kerran:

“Heiii, Akka! Kiva nähdä näin vuoden viimeisinä päivinä! Juhuu, vuosi 2000 alkaa pian!”

Akka: “Joo, niin on kiva nähdä; varsinkin kun ette enää hengailleet täällä! Missä te nyt sitten olette, pääsittekö Amerikkaan asti?”

Tonttu: “No WTF, ei tietenkään päästy! Mene ite tämännäköisenä lentokentälle ja yritä todistaa, ettei meillä ole koronaa! Siinä käy huonosti, voin kertoa… Sieltä tuli kaikenlaista vartijaa paikalle ja meidät pakotettiin ulos ihan uhkailemalla. Yksi vartijamies sai jonkun kohtauksen; taisi laskea alleen. Aika moni otti videokuvaakin. Me paettiin paikalta hyvin nopeasti.”

Akka: “Niin, taidatte olla vähän sellaisia erinäköisiä kuin me ihmiset…”

Tonttu: “Hirveetä rasismia, sanon minä! Ihan viattomasti tallustellaan lentokentälle suurten haaveiden kera; ja tällaiset järkäleet keskeyttää meidän unelmien toteuttamisen.”

Akka: “Eihän se nyt rasismia ole, me ihmiset ei olla totuttu näkemään smurffeja tai tonttuja normaalisti! Te siis oikeasti kuvittelitte, että voitte tallustella lentokentälle muina miehinä?”

Smurffiina: “Joo, kyllä se kävi mielessä. Mutta kun niitä smurffielokuvia on tehty; niin aateltiin, että se on ihan ok!”

Akka: “Ne on animaatioita, se on eri asia… Mutta asiasta toiseen: missä te nyt sitten olette, kun ette Amerikkaan asti päässeet? Tossa kuvassa teillä lukee, että vuosi on 2000!”

Smurffiina: “Me ollaan täällä Smurffikylässä; täällä meillä kaikki on ihan ok. Ihan sama mikä vuosi on kyseessä.”

Tonttu: “Paitsi se ihme tyyppi, mikä hiippailee täällä koko ajan. Sellanen koukkunenä, oon pari kaljaa ottanu sen terassilla ja se on kuitenkin ihan ok.”

Smurffiina: “MITÄ?”

Akka samaan aikaan: “MITÄ?”

Tonttu: “Joo, ihan reilu kaveri se on. Heitettiin tikkaa ja grillattiin makkaraa. Annettiin sen kissallekin vähän maistiaisia. Hyvin se söi niitä. Sovittiin, että mennään kalastamaan jonain päivänä.”

Akka ja Smurffiina samaan aikaan: “SIIS MITÄ sä oot sopinut Gargamelin kanssa?”

Tonttu: “Että mennään kalastamaan. Sillä on tylsää, se vaan hyökkäilee tänne kylään ihan huvikseen. Me aletaan yhdessä suunnittelemaan jotain kivaa kalastusproggista. Se on ihan ok- jätkä.”

Akka: “Ymmärrätkö nyt, kenestä puhut? Se on yrittänyt saalistaa smurffeja koko ajan!”

Smurffiina: “Niin, se otti minutkin vangiksi useaan otteeseen, kuten ehkä olet nähnyt!”

Tonttu: “Joo, oon kuullut. Sillä oli tylsää; se kehitti oman juttunsa, joka oli ihan perseestä. Nyt se sai kaverin, ei sen enää tarvi kehitellä mitään sellaista scheissea. Mä lähen kalastamaan huomenna, joten oon pitkään poissa. Ehkä pari päivää tai viikon, sillä on kalastusmaja tuolla niemennokassa.”

Akka ja Smurffiina katsovat toisiinsa, kun tonttu poistuu.

Akka: “Piirakat, pikkutarjoilut, perunasalaatti?”

Smurffiina: “Done.”

Akka: “Skumppaa? Olutta? Viiniä?”

Smurffiina: “Laatikoittain, kaikkea.”

Akka tilaa taksin smurffikylään seuraavalle päivälle.

Akka: “Ehkä tästä tulee paras uusivuosi ikinä… SMURFFIKYLÄSSÄ, ILMAN KORONAA!”

“Uups, sori mutsi, tää meni ihan vahingossa, he he :)”
Oikein hyvää tulevaa parempaa vuotta äiskälle! Tästä mennään kevääseen faijan jälkeen, katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan. Ehkä jopa nähtäisiin pitkästä aikaa ilman koronatestissä käymistä. Kaikkea hyvää muillekin ihmisille tulevalle vuodelle. Lisää samanlaista paskahuumoria faijan kunniaksi on luvassa, jatkan isäni perintöä huumorin suhteen.

AKAN ANTIJOULUKALENTERI

Tontulla on asiaa, 24. päivä:

“Hei kaikki ihanat ihmiset, oliot ja olennot! Minä ja tuleva vaimoni olemme ylpeitä saadessamme tiedottaa, että hyväntekeväisyysjärjestömme (massintekosysteemimme) nimi on: MAAILMAN KAIKKIEN ERISKUMMALLISTEN OLENTOJEN JA OLIOIDEN HÄTÄAPUTARVIKEKONEISTO! Eli lyhyesti vain MKEOJOHATK! Se on helppo muistaa ja painuu nopeasti kaikkien mieleen.”

Smurffiina: “Olen niin ylpeä sinusta, Mr. Big!”

Tonttu: “Mun nimi on John, etkö muista, kun kerroin?”

Smurffiina: “Joo, tietenkin, totuin vaan sanomaan sua Mr. Bigiksi.”

Tonttu: “Luonnollisesti, luonnollisesti…!”

Sex And the City, Carrie + Mr. Big/John.

Akka seuraa sivummalla ja melkein oksentaa.

Akka: “Hei, c’mon! Nyt on jouluaatto. Teidän piti muuttaa sinne Amerikkaan teeskentelemään Harrya ja Meghania.. Mitäs sille tapahtui?”

Tonttu: “Me lähdetään huomenna. Me herkistellään vielä tässä kuusen alla.”

Smurffiina: “Niin, sitten mulle jää lämpimät muistot tästä paikasta. Se joulurusetti kuuluu tähän juttuun.”

Tonttu: “Todellakin kuuluu, sen lahjan voi avata aina uudestaan ja uudestaan! Monta kertaa päivässä.”

Akka: “Jep, ymmärrän…”

Akka poistuu ja sulkee oven perässään:

“Jos ne on huomenna poissa, niin todellakin tästä tulee PARAS JOULU IKINÄ…!”

AKAN ANTIJOULUKALENTERI

Tontulla on asiaa, 23. päivä:

“Eikö ole kiva, että nyt ollaan kaikki täällä teidän luona yhdessä? Minä ja Smurffiina ollaan ihan liekeissä!”

Akka: “Jep, tosi kiva nähdä. Mitenkäs te sovitte yhteen; kun toinen on smurffi ja toinen on tonttu? Kun en sen paremmin tiedä tällaisista asioista…

Tonttu: “Ei mitään ongelmaa! Me ollaan kuvitteellisia olentoja molemmat, siinä se!”

Smurffiina: “Niin just, se on se pointti! Meillä on ihan samat vapaudet ja mahdollisuudet kuin teillä ihmisillä!”

Akka: “En mä mitään väittänytkään, kunhan kysyin; kun en tiedä…”

Tonttu: “Nimenomaan, kun ei tiedetä! Me perustetaan uus järjestö edustamaan meitä kuvitteellisia olentoja.”

Smurffiina: “Meistä tulee uusi Harry ja Meghan. Me muutetaan Amerikkaan. Me edustetaan niidenkin hyväntekeväisyysjärjestöjä ja VAIKUTETAAN TOSI TOSI TOSI PALJON ASIOIHIN.”

Tonttu: “Ihan hirveän monilla tavoilla! Kerätään massia siinä sivussa, samaan aikaan!”

Smurffiina: “Tonttu, voisitko laittaa ne joulukoristeet päällesi taas; niinkuin sulla oli siinä kuusen alla otetussa kuvassa?”

Tonttu: “Ilman muuta voin…!”

Akka: “Olen tosi vaikuttunut asioista… Ja hyvistä tarkoituksista. Ja poistun… nyt… heti… takavasemmalle…”

Akka poistuu takavasemmalle.

AKAN ANTIJOULUKALENTERI

Tontulla on asiaa, 22. päivä:

“Moi Akka! Oon vieläkin täällä Smurffiinan luona, sutinaa ja juhlantuntua on ilmassa! Me aloitetaan täällä kinkunvalmistelut!”

Possu: “MITÄ??”

Tonttu: “Älä huoli Juuso, se oli vitsi!”

Possu: “Oon Repa, senkin vanha urpo!”

Tonttu: “Ihan sama, hyvin pyyhkii joka tapauksessa!”

Smurffiina: “Kerro nyt Akalle, että me tullaan niille huomenna.”

Tonttu: “Joo, kerron, rakkaani! Akka, me tullaan teille huomenna!”

Akka: “Ketkä “te kaikki” tulette huomenna?”

Tonttu: “Minä ja Smurffiina tullaan, Juuso ei tuu. Se menee takaisin kotisikalaan.”

Possu: “Oon Repa, ja meen vi**u ihan omaan kotiin enkä mihinkään sikalaan. Morjens vaan, nähdään taas. Tai sit ei nähdä… sovitaan vaikka niin, että meidän SIKALASSA ei kännykät toimi!”