”Jos et tunne historiaa, tulet toistamaan sen virheitä." Akka kirjoittaa näistä asioista tunteella ja huumorilla faktoihin perustuen. Akka ei käytä somea, koska Akkaa ei kiinnosta kakkujen kuorrutus eikä sekään, miksi kaikkien pitää olla tietoisia toistensa toiminnasta. Oppikaa nyt jotakin historiasta, edes huumorin kautta!
Kissasi on yrittänyt ladata tabletillesi hiiripeliä (siinä onnistumatta) ja päätynyt katsomaan “awesome-cute-kittens” -videota 138 kertaa.
Koirasi on googlannut hotelleja, joihin saa ottaa lemmikin mukaan. Visakortin käyttö ei onnistunut, joten kortti ja esille jättämäsi keskeneräiset veropaperit löytyvät revittyinä lattialta. Ja sohvalta (tai siitä rungosta, mikä sohvasta on jäljellä).
… talosi katolle on oikeasti laskeutunut ufo?
Naapurin pask… urpo on lomamatkalla, joten se ei voi olla hänen typerä pilailuyrityksensä.
… takapihasi metsikössä vilahti oikeasti Isojalka?
Ks. edellinen kohta.
… tyylitajusi pukeutumisen suhteen kaipaa päivittämistä?
Ostit mielestäsi ihanat, nuorekkaat leggingsit ja menet kauppaan tuntien itsesi läpikotaisin uudistuneeksi. Kaupan nurkalla notkuvat teinit kierivät maassa nauraen ja sinua osoitellen.
… lapsellasi on uhmaikä?
Olet ottamassa keittiön kaapista ruokatarvikkeita. Lapsesi huutaa “eiiii, minä itte avaan!!!” Kaapin avattuaan lapsen huuto jatkuu: “eiiii, miks mun piti se avata!!!”
… autosi kannattaisi vaihtaa uuteen?
Autosi on kysellyt läheiseltä romuttamolta, saako sieltä eutanasiaa ja ottavatko he vastaan autojen elinluovutustestamenttia.
… olet huono historiassa?
Tietokilpailupeleissä vastaat kaikkiin historiakysymyksiin joko “Kanada”, “1923” tai “Napoleon” kysymyksen laadusta riippuen.
… olet omasta mielestäsi hyvä laulaja, mutta muut eivät välttämättä ole samaa mieltä?
Mennessäsi suihkuun peililläsi on kuulosuojaimet, shampoosi ja hoitoaineesi löytyvät piilosta pyykkikasan alta ja hammasharjasi on hukkunut tyhjiinpuserrettuun hammastahnaputkiloon.
… olet onnistunut lastenkasvatuksessa?
Lapsesi lähtee päiväkotiin/kouluun suurin piirtein vaatteet oikeinpäin päällä ja suurin piirtein hereillä. Tämä on jo hyvä saavutus.
… olet onnistunut ruoanlaitossasi?
Uhrasit tuntitolkulla aikaa valmistamaasi uunipataan, teit kylkiäisiksi kermaperunoita ja pilkoit kauniisti salaatin tarjolle. Ruoka lapioitiin kahdessa minuutissa napaan ja kommenttina oli “joo, iha jees!” Tämä vastaa kokkien kehumia annoksia Master Chefissä, et ole toistaiseksi pudotusuhan alla.
… kuntosi on pahasti retuperällä?
Kuntosi lähetti sinulle postikortin Bahamalta. Kortissa luki: “Moii, mä chillaan tääl palmun alla, nähään taas tammikuussa ku alat rehkiä uudenvuoden jälkeen sen kokonaiset 2 päivää!”
… sinun kannattaisi harkita työpaikan vaihtoa?
Mennessäsi töihin näet aina merkillisesti pomosi huoneessa banaaniterttua repivän apinan ja työkaverisi tarjotessa kahvimukia luulet sen olevan kranaatti, joka räjähtää millä sekunnilla hyvänsä.
… kannattaisi siivota useammin?
Lemmikin karvoista kertyneet palloset ovat järjestäytyneet imurin viereen heiluttamaan pikkuruisia mielenosoituskylttejä: “Meilläkin on arvoa!” ja “Ryhmässä olemme vahvoja!”
… kärsit kaamosmasennuksen oireista?
Tiedostamattomasti olet iltojen pimentyessä alkanut kerätä kuivia heiniä sänkyysi. Sinulla ei ole mitään tietoa siitä, mistä heinät ovat peräisin. Katsoessasi peiliin näet silmäkulmassasi valkoisen, pitkäkuonoisen, muumimaisen hahmon. Katsoessasi puhelintasi olet mm. twiittaillut #hyvää talviunta ja #nähdään keväällä yms. Häpeällisintä on ehkä eri keskustelupalstoille lähettämäsi viestit: “Nuuskamuikkunen, I love youuu! Miss you so much! Where are youuu??”
Näiden havaintojen jälkeen todellakin kaivaudut heiniin, unohdat joululoman Lapissa ja heräät viiden kuukauden päästä.
Jostakin syystä sukunimi Benz kuulostaa tutulta… liittyyköhän tämä jotenkin Mercedes Benz-automerkkiin? Kyllä vain liittyy: herra Karl Benz patentoi v. 1879 bensiinikäyttöisen polttomoottorin. Tuohon aikaan auto oli lähinnä vitsi ja tarkoitettu varakkaiden miesten huviajelukäyttöön.
Hysteeriset englantilaiset määräsivät jopa jossain vaiheessa, että auton edessä piti kulkea mies heiluttamassa punaista lippua! Tämä kertoo paljon tuon ajan autojen nopeudesta: “Hirvittävä vaaratilanne, auto tulee! Kävelen lipun kanssa tässä auton edessä, jotta ihmiset säästyvät onnettomuuksilta!”
Herra Karl Benzin ensimmäisessä autossa oli kolme pyörää ja nykyisen ratin sijasta vipu kääntymistä varten. Benz kehitteli polttomoottorin lisäksi muitakin auton ominaisuuksia mm. “kaasun, polttoainejärjestelmän, akusta virtansa ottavan sytytysjärjestelmän, sytytystulpan, kytkimen, vaihdetangon ja vesijäähdyttimen. Benz kehitti myös makaavan yksisylinterisen nelitahtimoottorin”.
Kiitos Wikipedialle näistä tiedoista, sillä kahdesta asiasta akka ei tiedä mitään: urheilusta ja autoista. Eikä avaruudesta, eikä tietokoneista. Eikä lentokoneista tai laivoista tai maanviljelystä tai lääketieteestä. Matematiikasta akka tietää, sillä akka osaa laskea kahteen.
Joka tapauksessa herra Benz tuskaili automobiilinsa huonon menekin/taloudellisten paineiden myötä, samalla hänen vaimonsa Bertha Benz tuki hänen pyrkimyksiään rahallisesti omaisuutensa ansiosta.
Ihastuttava pikkuauto “huviajeluun”.
Vuonna 1888 Bertha teki radikaalin päätöksen: hän lähti kahden teini-ikäisen poikansa kanssa ajelemaan tällä kolmipyöräisellä hirvityksellä vanhempiensa luokse 105 km:n päähän. Lähtöpaikkana oli heidän kotinsa Saksan Mannheimissa ja vanhempien koti sijaitsi vuoristoisessa Pforzheimissa.
Bertha Benzin muotokuva.
Tuohon aikaan tällainen ratkaisu oli ennenkuulumatonta; hän lähti ilman aviomiehensä lupaa. Ja vielä autolla. Herregud sentään!
Matkan aikana Bertha koki monia vastoinkäymisiä. Auto kulki petrolieetterin jatkojalosteella (ligroiini) ja polttoainetankki oli pieni. Hän joutui hankkimaan täydennystä matkan varrelta apteekista, luonnollisesti huoltamoita tuohon aikaan ei vielä ollut. Autoa jouduttiin myös työntämään korkeiden mäkien sattuessa kohdalle, senpä takia varmaankin teinipojat olivat matkalla mukana työntöapuna.
Mekaanisia ongelmiakin toki ilmaantui: eräs kyläseppä joutui korjaamaan akseliketjun, Bertha korjasi tukkeutuneen polttoaineputken hattuneulalla sekä viallisen sytytysjohtimen eristeeksi hän laittoi sukkanauhansa. Jarrupaloja hän joutui myös korjailemaan kengänpalasilla, sillä eristeenä toimineet nahkapalat kuluivat käytössä. Jonkinlaista naisenergiaa tähänkin on tarvittu 1800-luvulla!
Berthan matkan seurauksena herra Benz teki useita parannuksia näihin havaittuihin ongelmiin.
Bertha poikineen oli lähtenyt matkaan aamuvarhaisella herra Benzin vielä nukkuessa. Perillä he olivat illansuussa; 105 km:n matka taittui noin 12 tunnissa. Päätähuimaava nopeus! Tuohon aikaan hevoskyydillä matkaan olisi toki kulunut enemmän aikaa ja hevosia olisi jouduttu välissä vaihtamaan. Berthan tarkoituksena olikin näyttää, että autollakin tällainen pitkä matka onnistuu. Perille päästyään Bertha lähetti sähkeen miehelleen, että kaikki on kunnossa ja he ovat päässeet määränpäähänsä.
Olisinpa tuolloin ollut näkemässä herra Benzin naaman! Tulikohan sanomista tällaisesta luvattomasta retkestä vai mitä tapahtui… ! Seuraavana päivänä kuitenkin Bertha lähti taittamaan samaa matkaa takaisin kotiin.
Matkan seurauksena Benzit saivat runsaasti julkisuutta, kokemusperäisiä parannuksia auton ominaisuuksiin ja täten lisää autotilauksia. Tämä olikin Berthan tavoite.
Bertha Benz ajelulla miehensä kanssa… tällä kertaa mies on mukana!
Aikamoinen onnenpekka tämä herra Karl Benz: kuka nainen nykypäivänä rämpisi mutaisilla teillä miehensä keksinnön puolesta… tai kuka nainen ylipäätään keksisi tällaisen markkinointitempauksen! Matkan tärkein tarkoitus oli kuitenkin osoittaa, että pitkätkin matkat onnistuvat tällaisella uudella automobiililla. Tästä matkasta käytännössä alkoi autoteollisuuden kehitys.
Toisin kuin luullaan; Mercedes Benz ei ole saanut nimeään Benzin tyttären mukaan. Karl Benzin ohella autoa kehitteli samaan aikaan Gottlieb Daimler. Heidän yrityksensä yhdistyivät lopulta v. 1926, mutta jo v. 1902 tuotenimi Mercedes tuli käyttöön yritysrahoittaja Emil Jellinekin tyttären lempinimestä.
Bertha Benzille on perustettu kaksi yhdistystä ylläpitämään tätä historiallista matkareittiä Mannheimista Pforzheimiin. Reitti on nykyään museotie ja matkan varrella on lukuisia nähtävyyksiä. Meikäläisen mielestä paras ratkaisu olisi kuitenkin ollut auton nimeäminen Bertha Benziksi alunperinkin.
“Ai, sulla on uus Mersu!” sanotaan. Parempi olisi sanoa: “Ai, sulla on uus Bertha!”
Johan täällä etelä-Suomessakin on koettu muutamia yöpakkasia. Sinnikkäimmät pihakukat yrittävät vielä avuttomasti huojua pystyssä ja oravien takapuolet alkavat muuttua harmaiksi. Tämä jälkimmäinen on kummallinen ilmiö; näyttää siltä, että oravilla on harmaat vaipat. Ehkä tämä ilmiö esiintyy vain meikäläisen torpan ympärillä; mene ja tiedä.
Akkakin syöttää mielellään oravia näin viehkeässä asennossa. Kuva v. 1892.
Tulevaa ensilunta ja talven kylmyyttä on aina yritetty ennustaa. Ennen vanhaan syyskauden tärkein päivä oli Mikkelin-/Mikonpäivä 29.9. Kristillisenä aikana tämä päivä oli arkkienkeli Mikaelin muistopäivä, mutta sen juuret juontavat “pakanalliseen” satokauden päättymisjuhlaan. On olemassa mm. sanonta: “Mikkelistä akat tupaan, perunat kellariin”. Tämä pitää osin paikkansa; akka on ollut tuvassa jo viikkoja loppumattoman flunssan järsittävänä. Perunat ovat tosin jääkaapin vihanneslaatikossa, en omista kellaria.
Varokaa, nurmikolla mahdollisia säänennustamisen läjiä!
Syyskuun 21. päivälle on myös oma sanontansa: “Jos Mattina lehmänpaska jäätyy, niin tulee pitkä syksy”. Harmillista, ettei tällaista ennustusmateriaalia ole saatavilla kenenkään tuttuni pihapiirissä.
Matinpäivä siirrettiin sittemmin syyskuusta helmikuulle, sillä apostoli Mattias mestattiin 24.2 ja hänen muistopäivänsä on nykyään Matin nimipäivä.
Syksyiseen Matinpäivään liittyi merkillisiä uskomuksia: – Jos Matinpäivänä ompeli, käärme purisi kesällä – jos Matinpäivänä kampasi tukkaa, tukka alkaisi lähteä päästä – jos Matinpäivänä jauhoi jauhoja, ne olisivat matoisia – jos Matinpäivänä makasi paikoillaan, itikat pistelisivät kesällä – jne. Mitäköhän Matinpäivänä SAI tehdä ilman kammottavia seuraamuksia? Pyöriä ympyrää aamusta iltaan tekemättä varsinaisesti mitään?
Pihlajan marjasadosta on myös ennustettu tulevan talven lumen määrää. Jos pihlajassa on paljon marjoja, tiedossa on vähäluminen talvi. Tämä näyttäisi tällä hetkellä pitävän paikkansa – marjamäärät ovat suuria kaikissa näkemissäni pihlajissa. Tämän ennusteen voisi kyllä muuttaa nykyaikaan sopivammaksi: “Ilmastonmuutosraporttien mukaan KAIKKI tulevat talvet ovat vähälumisia pihlajanmarjoista riippumatta”.
Varhaisimmat ensilumet Helsingissä ovat sataneet syys-lokakuun vaihteessa vuosina 1912 ja 1928. (Tämä ei tarkoita pysyvää lunta, vaan ihan ensimmäisiä lumisateita). Tästä siis noin 100 vuotta eteenpäin lämpötilalukemat käyvät yli kymmenen asteen puolella ja yöpakkasetkin ovat niitä satunnaisia öitä. Terveisiä vaan taas Amerikkaan: ehei, eivät ne taulukot mitään todista, ne ovat keksittyjä! Tässä on takana salaliitto! Kamalaa vainoamista joka suunnalta!
Mistä lähtien ihmiset ovat sitten säätä ennustaneet? Varmaankin jo vuosituhansia, mutta siitä ei ole jäänyt todistusaineistoa jäljelle. Muinaiset kulttuurit olivat tiiviissä yhteydessä luontoon ja osasivat varmasti tulkita luonnon merkkejä ja eläinten käyttäytymistä.
Kreikassa Aristoteles kirjoitti teoksensa “Meteorologica” v. 350 eaa, jossa hän käsitteli mm. fysiikkaa, sääilmiöitä ja niiden syntyä.
Tornado Ameriikan mantereella.
Esimerkkejä salamasta ja tornadosta: “Kun on paljon haihtumista ja se on harvinaista ja puristuu pilvessä itsessään, saamme salaman.” “Pyörretuuli saa alkunsa kun alkuasteella oleva pyörremyrsky epäonnistuu pakenemaan pilvestään: vastustuksen vuoksi syntyy pyörre, ja se koostuu spiraalista joka laskeutuu maahan ja vetää mukanaan pilven jota se ei voi karistaa. Se liikuttaa asioita tuulellaan siihen suuntaan mihin se puhaltaa suorassa linjassa, ja pyörii ympäri kiertoliikkeellään ja tempaa väkisin mukaansa kaiken minkä kohtaa.” (Lainaus: Wikipedia)
Salamointia.
Aika hyvin määritelty tuohon maailmanaikaan! Nykytieteen valossa tämä kuulostaa n. 8-vuotiaan, sääilmiöistä innostuneen pikkunörtin selostukselta.
Varsinainen sään ennustaminen yleistyi vasta lennättimen mahdollistamana 1800-luvun puolivälissä, kun tietoja oli paremmin saatavilla maailman eri kolkista. Ensimmäinen sääennuste painettiin Lontoossa the Times-lehteen v. 1861. Sääennuste piti tiettävästi paikkansa: “17 astetta, navakkaa lounaistuulta, selkeää”.
Menneen Mikkelinpäivän toisesta sanonnasta: “Mikkelistä päre pihtiin, tutti rukkiin (what?), kaali kuppiin, akat pirttiin ja nauriit kuoppaan” muodostan myös uutta versiota:
Unohda päreet – varsinkin päreiden polttaminen, älä luulekaan koskevasi pihteihin, unohda tutit ja rukit, älä-helkkarissa-syö-kaalia-hajun-takia, älä kaiva nauriille kuoppia, sillä sinulla ei ole nauriita…
Tästä sanonnasta jäi siis jäljelle vain yksi kohta: “Akat pirttiin, ettet tartuta muitakin ja muista ottaa kaikki lääkkeet! Atsiuh!”
Tutkimusmatkailijat kuten James Cook, Marco Polo, Fernando de Magalhaes ja David Livingstone lienevät tuttuja nimiä kaikille.
Marco Polo Kublai-kaanin luona.
Marco Polo kierteli Kiinassa 1200-luvulla, tosin hänen matkojaan on epäilty suureksi huijaukseksi. On esitetty, että hänen matkakertomuksensa on koottu pelkkien kuulopuheiden mukaan. Tämä kuulostaa samanlaiselta salaliittoteorialta, kuin kuussakäynneistä on kehitetty:
“Emmä usko et siel ois käyty, studiossa ne kuvat on otettu, ihan persiillään kaikki valot ja varjot…”
James Cook ja Fernando de Magalhaes kiertelivät ympäri maailmaa; nämä reissut lienevät kaikkien mielestä tositapahtumiin perustuvaa historiaa. Magalhaes paineli laivojensa kanssa menemään 1500-luvulla, Cook puolestaan 1700-luvulla. Molemmat herrat pääsivät kartoittamaan täysin tuntemattomia alueita useilla tutkimusretkillään maailman ympäri.
“Emmä tiiä, kävix ne muka oikeesti jossakin, onx mitää todisteita…”
David Livingstone.
David Livingstonen nimi on tuttu mm. legendaarisesta löytymisestään. “Tohtori Livingstone, otaksun?” lausahti häntä etsimään tullut toimittaja Henry Stanley keskellä Afrikan syvintä viidakkoa. Livingstone oli aiemmin löytänyt Victorian putoukset omien tutkimusretkiensä aikana.
“Ei siel missää oo käyty, se toimittaja keksi hyvän jutun; se oli varmaan Seiskassa töissä…”
Sir Richard F. Burton v. 1890.
Samoihin aikoihin 1800-luvulla Afrikkaa tutki vähemmän tunnettu tutkimusmatkailijakaksikko: John Speke ja Richard Burton. Heidän tarkoituksenaan oli löytää Niilin lähteet. Tällä matkalla löytyi mm. Tanganjika- ja Victoriajärvi, mutta heidän tiensä erosivat Burtonin sairastuttua vakavasti. Speke palasi Englantiin ja piti Royal Geographic Societylle puheen Niilin lähteiden löytymisestä yksin (tämä seura oli merkittävässä asemassa tutkimusmatkojen rahoittajana ja maantieteen edistäjänä). Tästäkös Burton hermostui; heidän oli pitänyt puhua aiheesta yhdessä. Koko homma räjähti käsiin ja heille sovittiinkin lopulta yhteinen keskusteluaika syyskuulle v. 1864.
John H. Speke v. 1827.
Keskustelua edeltävänä päivänä Speke kuoli metsästyksen yhteydessä, kun hänen aseensa laukesi itsestään.
“Ei se mitään itexeen lauennut, joku niittas sen ketoon ihan varmasti…”
Vähemmän tunnettuihin tutkimusmatkailijoihin kuuluu myös Percy Fawcett. Tämän herran sanotaan olleen oikeana esikuvana Indiana Jonesille. Fawcett tutki erityisesti etelä-Amerikkaa, jonne hän palasi kerta toisensa jälkeen edellisen tutkimusmatkansa päätyttyä. Hän mm. raportoi aiemmin löytymättömistä eläinlajeista jo aiemmin mainitulle Royal Geographic Societylle.
Percy Fawcett otti viimeiselle matkalleen mukaansa poikansa Jackin; heidän tarkoituksenaan oli viimein löytää kullastaan kuuluisa kaupunki El Dorado. Tosin Percy itse nimesi etsittävän kaupungin nimellä “Z”. Tällä matkalla he sitten yhtäkkiä katosivat v. 1925.
Ennen katoamistaan yksi Percyn viimeisimmistä viesteistä vaimolleen oli: “Jack voimistuu päivä päivältä, retki ei tule epäonnistumaan”.
Fawcettin seurueen kohtalosta on tietenkin useita teorioita. On esitetty, että alueen intiaanit ovat vanginneet heidät/syöneet heidät/tappaneet heidät, koska he olivat sairaita. Yksi teoria esittää, että Percy poikansa kanssa halusikin kadota ja he perustivat oman, teosofisen yhteisönsä viidakkoon.
Mitään näistä teorioista ei ole pystytty todistamaan, mutta lukuisten etsintäretkien aikana 100 etsijää on menettänyt henkensä; muutamat etsijät ovat kadonneet viidakkoon samalla tavoin jälkiä jättämättä.
“Ei siel oo kukaan kadonnu, aina pitää saada lisää seuraajii Instaan…”
James Cook kuoli Havaijilla alkuasukkaiden hyökkäyksen seurauksena, samoin kuoli Magalhaes Filippiineillä. Marco Polo kuoli varakkaana miehenä Venetsiassa. Livingstone kuoli Sambiassa, hänen sydämensä on haudattu puun alle ja kuivattu ruumis kuljetettiin Englantiin. Speken kuolema on tässä jo kerrottu, mutta ei selitetty. Riitakumppani Richard Burton kuoli 69-vuotiaana, jolloin hän oli saanut ritarinarvon ja osasi 29 kieltä.
“Ketä kiinnostaa, missä ne kuoli, jotai vanhoi äijjii, anyway”.
Percy Fawcett poikineen on jäänyt viidakon uumeniin, mutta miten ja miksi… itse epäilen sairausteoriaa, tuohon aikaan sairastuminen saattoi olla kohtalokasta kenelle tahansa. Tutankhamonin haudan etsinnän rahoittaja lordi Carnarvon kuoli äkillisesti moskiitonpiston aiheuttamaan tulehdukseen muutamia viikkoja haudan avaamisen jälkeen, sillä antibiootteja ei oltu vielä tuolloin kehitetty ihmiselle sopivaan muotoon.
Kiva pieni apuväline viidakossa myllertämiseen.
Menepä siinä sitten viidakkoon näillä eväillä; ilman kuvausryhmää ja ilman mitään lääkinnällistä apua hätätilanteessa. Nykyajan survival game-ohjelmat eivät ole mistään kotoisin, sillä tuotantoyhtiö pitää kuitenkin kaikista osallistujista huolta. Todelliset äijät painuivat aikoinaan macheten ja/tai laivan kanssa etsimään jotakin; ilman tietoa kotiinpaluusta.
“Ääh, ei ne mitään etsiny. Ne vaan lähti v****un, ku ne ei jaksanu kuunnella kaikkee nalkutusta”.
Bucket list tarkoittaa listaa, johon henkilö kirjaa esim. 100 asiaa, jotka haluaa tehdä ennen veivinheittoa. Bucket list- nimitys tulee englanninkielen termistä “to kick the bucket” eli potkaista tyhjää. Suomessa tämä usein käännetään ämpärilistaksi… aargh, kuinka yllättävää!
Netistä löytyy useita vinkkejä oman ämpärilistan muodostamiseen. Ideoita löytyy esim. matkailukohteista, aktiviteeteista, hyväntekeväisyyskohteista tai opeteltavista taidoista. Vaihtoehtoja löytyy niin runsaasti, että voisi alkaa puhumaan saavilistasta tai uima-allaslistasta.
Akan ämpäri on jo ihan nurin.
Meikäläiselle tuottaa kylmiä väreitä koko ajatuskin; pitäisikö tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa alkaa keräämään lisää itseaiheutettuja paineita? Ei kiitos, yst.terv. Akka.
Ymmärrän kyllä, että joillekin ihmisille tavoiteltavien asioiden konkreettinen listaus auttaa niiden toteuttamisessa; eipä siinä mitään. Tässäkin asiassa olisi kuitenkin hyvä muistaa, että voi aloittaa pienemmästäkin määrästä kuin esim. tuo 100 eri asiaa…
Otanpa tarkasteluun muutaman esimerkin eri aihealueista:
1. Vieraile kaikissa maailman maissa. – Maiden lukumäärä on hieman epäselvä, sillä osa valtioista odottaa edelleen itsenäiseksi valtioksi julistamista. Lukumäärä vaihtelee laskutavasta riippuen 200 molemmin puolin. Mikäli tämän aikoo toteuttaa, ämpärilistan 1. kohta voisi olla “ala keräämään hemmetin paljon massia”. Toisena voisi olla: “varaudu hirvittävään vastalauseryöppyyn kaiken sen lentämisen aiheuttamasta hiilijalanjäljestä”.
Macchu Picchu, Peru.
2. Vieraile Macchu Picchulla. – Turistien määrää rajoitetaan, sillä vuosittain alueella käy 1,5 miljoonaa turistia. Alueelle on kehittynyt varsinainen jäteongelma, sillä vaikean maaston ja korkeuden (2400 m merenpinnan yläpuolella) takia roskahuolto on hankalaa. Jokainen turisti jättää jälkeensä arviolta 2-3 kg roskia, joista suurin osa on muovia (Yle/Reuters).
3. Vieraile Niagaran putouksilla. – Tätä nähtävyyttä käy ihmettelemässä 30 miljoonaa turistia vuosittain. Alueella on mahdollista (tietenkin hermeettistä maksua vastaan) lennellä pienkoneella tai helikopterilla, erilaisia laiva- ja veneretkiäkin on tarjolla. Erääseen risteilyyn kuuluu mm. ilotulitus pimeän aikaan. Tässä vaiheessa voi taas miettiä niitä ympäristöasioita…
Niagaran putoukset.
4. Aloita uusi liikuntaharrastus. – Suomessa tapahtuu vuosittain yli 300 000:lle ihmiselle tapaturma urheiluharrastuksessa. Vammoista aiheutuvat kustannukset ovat n. 1 miljardin euron luokkaa. Kannattaa miettiä, mitä aloittaa ja miten.
5. Mene kihloihin/naimisiin/perusta perhe. – Koko Euroopassa yli 30 % talouksista on sinkkutalouksia, Ruotsissa jopa yli 50 %. Suomessa luku on tänä vuonna 44 % eli 1,2 miljoonaa henkilöä. Lapsettomia avo-/aviopareja oli tilastojen mukaan (v. 2016) n. 750 000. Sinkkunaisista 53 % kokevat elämän ilman avioliittoa olevan tyydyttävää, sinkkumiehistä vain 38 % (Väestöliitto/Kontula 2016). Että mene siinä sitten yrittämällä naimisiin, jos olet mies. Puolet sinkkunaisista ei halua.
6. Kaada oma joulukuusesi. – Joissakin kunnissa myönnetään maksua vastaan puunkaatolupa. Suurimmat kaupungit eivät hyväksy tällaista ollenkaan ja sakkomaksu on 50 e/metri luvatta kaadetusta kuusesta.
Läjä joulukuusia New Yorkissa noin v. 1910-15.
7. Adoptoi orpo elefanttivauva. – MITÄ?? Ei mitään kommentoitavaa.
8. Valitse julkisuuden henkilö, jonka kanssa aiot ottaa selfien. Vainoamislaki tuli Suomessa voimaan vasta v. 2014, josta lähtien tapauksia on tullut esiin vajaa 3000. Tutkijat arvelevat, että useista tapauksista ei tehdä edes ilmoitusta. Lähestymiskieltoja myönnetään Suomessa vuosittain n. 1600 kappaletta. N. 90 % lähestymiskiellon saajista on miehiä. Suosittelen, ettei kannata alkaa stalkkaamaan ketään henkilöä oman ämpärilistan takia.
9. Käy piknikillä. – Tämä lienee suhteellisen harmitonta, kunhan et “pikniköi” toisen omistamalla maalla. Kotirauhan rikkomisesta voi saada sakot tai vankeutta enintään 6 kk.
Idyllinen kuva perheestä piknikillä.
10. Kävele sateessa alasti. – Alastomana esiintyminen julkisella paikalla ei sinänsä ole rikos (WHAT?), ellei joku harmistu asiasta. Tällöin poliisit saapuvat paikan päälle arvioimaan tilannetta. Henkilöä pyydetään pukemaan vaatteet päälle, kieltäytymistilanteessa voi saada sakot tai vankeutta. Kyse on sukupuolisiveellisyyden julkisesta loukkaamisesta (kunhan joku on ensin närkästynyt ja tehnyt ilmoituksen). Ei ihan mene meikäläisen ymmärrykseen tällainen “kunhan-joku-nyt-vetää-herneen-nenään-nudismilaki”.
Nämä esimerkit riittänevät tällä erää.
Akan listassa on tällä hetkellä 1. asia valmiina: “Älä ole niin negatiivinen asioiden suhteen”. Taisi mennä sekin kohta ihan persiilleen tämän myötä. Damn, pitää aloittaa alusta! Ihan hirvee vaiva!
Tiedenaisista ensimmäisenä tulee mieleen tietenkin Marie Curie. Ihan perustaviksen tiedot hänestä ovat valitettavan puutteelliset: “Hömm, jonkun alkuaineen se löysi, voitti ainakin Nobelin. Sit se kuoli siihen radioaktiivisuuteen, kun siitä ei tiedetty mitään!”
Itse asiassa Marie Curie (s. 1867) miehensä Pierren kansssa löysi kaksi uutta alkuainetta; poloniumin ja radiumin. Nobelpalkintoja hän sai kaksi, toisen kemiasta ja toisen fysiikasta. Marie edisti myös lääketiedettä, hän mm. kehitti siirrettäviä röntgenlaitteita 1. maailmansodan sotilaiden hoitoon.
Itse muistelin jopa, että miehensä Pierrekin olisi kuollut radioaktiivisuuteen, mutta äijäparka joutuikin hevosvankkureiden yliajamaksi v. 1906.
Marie nimitettiin Sorbonnen yliopiston 1. naisprofessoriksi v. 1908. Marie kuoli aplastiseen anemiaan v. 1934, hänen tyttärensä Irene sai myöhemmin miehensä kanssa Nobelin palkinnon radioaktiivisuuden jatkotutkimuksista.
Curien perhepotretti.
Ihan normiperheeltä vaikuttaa: vedetään nyt sitten useampia Nobeleita, kun sille tielle ollaan lähdetty!
Toisena naisena mieleen tulee Florence Nightingale: sairaanhoidon merkittävä edistäjä 1800-luvulla. Jopa meikäläinen muisti, että Krimin sodassa hän edisti sotilaiden hyvinvointia monin tavoin.
Florence Nightingale.
Florence (s.1820) syntyi hyvätuloiseen perheeseen ja halusi opiskella matematiikkaa. Tätä ei perhe hyväksynyt, sitä ei pidetty sopivana naiselle. Päädyttyään hoitoalalle perhe vastusti tätäkin, sairaanhoitajia pidettiin ammattitaidottomina, karkeina ja juoppoina. Useiden sairaalaharjoittelujen jälkeen perhekin lopulta taipui ja Krimin sodan puhjettua v.1854 Florence lähti Turkkiin johtamaan sairaanhoitoryhmää. Täällä hän kehitti myös diagrammeja sotilaiden kuolleisuudesta eli kehitti täten tilastotiedettäkin.
Sodan jälkeen Florence vaikutti sairaanhoidon kehitykseen ja hoitotyön arvostukseen ympäri maailmaa kuolemaansa asti v. 1910. Florence ei mennyt koskaan naimisiin (Jumala ei halunnut hänen avioituvan) eli hän keskittyi perheen sijasta hoitotyöhön.
Ensimmäinen uraohjus? Lienee parempi määritellä, että hänellä todellakin oli hoitotyössä “kutsumusammatti”.
Kolmas henkilö onkin perusmaatiaiselle tuntemattomampi tapaus: Ada Lovelace. AI KUKA?
Ada Lovelacea (s. 1815) kutsutaan merkittäväksi tietokoneohjelmoinnin kehittäjäksi. Ada (Lovelacen kreivitär) kehittyi taitavaksi matemaatikoksi ja hän mm. tutki lentävien laitteiden kehittämisen mahdollisuuksia. Hänen merkittävin työnsä oli kuitenkin kehittää konetta, joka laskisi, käsittelisi ja tallentaisi loputtomasti tehtäviä, eli puhutaan tietojenkäsittelytieteestä 1800-luvulla.
Augusta Ada King, Lovelacen kreivitär.
Ada julkaisi kattavan tutkimuksensa, joka perustui reikäkorttitekniikkaan (vanhin tunnettu tietojenkäsittelymetodi). Tähän tutkimukseen sisältyy sanoja kuten “koodi-algoritmi-aliohjelma-iterointi”, joihin meikäläinen ei puutu sen enempää. Puhutaan kuitenkin maailman ensimmäisestä tietokoneohjelmoijasta eli hänen merkityksensä on ollut suuri nykypäivän tietojenkäsittelylle.
Ada sairasteli paljon koko elämänsä ajan ja kuoli kolmen lapsen jälkeen vain 36-vuotiaana kohtusyöpään v. 1852. Maailma taisi tässä tapauksessa menettää erittäin tärkeän tiedenaisen turhan aikaisin.
Näistä kolmesta naisesta on hankalaa tehdä vertailua:
kuka olisi nykynaisille merkittävin tieteen ja naisten tekemän tutkimustyön edistäjä?
Tässä muutamia havaintoja vertailukohdista näiden naisten osalta:
Marie Curie ei ollut varakas, toisin kuin kuin Florence ja Ada, joten Marie ja hänen perheensä joutuivat puurtamaan enemmän saadakseen edes koulutusta Marielle.
Florencella (lopulta) ja Adalla oli mahdollisuus perheidensä rahallisen tuen kautta opiskella ja matkustaa.
Toisaalta Ada oli jatkuvasti sairas, mutta onnistui jatkamaan tutkimuksiaan sairaudesta ja lapsista huolimatta varhaiseen kuolemaansa asti.
Florence kuoli naimattomana vasta 90-vuotiaana.
Marie joutui koko elämänsä puolustamaan itseään tieteentekijänä, koska hän oli nainen aviomiehensä “assistenttina”.
Ei, ei, ei… tämä on mahdoton tehtävä ratkaista…!
Tässä kohtaa pitää varmaan todeta:
Kukaan ei istu koneella! Ikinä!
Ilman sairaanhoidon kehitystä osa meistä nykypäivän naisista ei olisi täällä ollenkaan… käyttämässä internetiä. Sairaanhoitoa kehitteli sekä Florence että Marie, tietotekniikkaa Ada…
Tämä kysymys on alunperinkin järjetön; kuka tällaisia kyselee? En minä ainakaan kysynyt mitään!! (terveenä, käyttämässä internetiä).
Me suomalaiset syömme jäätelöä eurooppalaisista eniten; noin 13-14 kg vuodessa/henkilö. Jäätelöä ostetaan siis vuosittain noin 60-70 MILJOONAA litraa pelkästään Suomessa! Kesäisin tätä herkkua puputetaan noin kerran viikossa, talvisin kulutus vähenee noin yhteen/kahteen kertaan kuukaudessa. Kukapa sitä talvipakkasilla nenä jäätyneenä miettisikään ensimmäisenä viilentävää jädeä, mielessä on tällöin enemmänkin höyryävä uunipata ja takkatuli.
Omnomnom. Ei lunta eikä kamferia minulle, kiitos!
Mistä ihmeestä tämä herkku onkaan peräisin? Ennen pakastinten aikakautta? Hmm…
Persiassa tarjoiltiin jälkiruokana jo 500-luvulla eaa. jäätä, jota maustettiin erilaisilla mausteilla. 400-luvulla eaa. sekoitus oli jäätä, vermiselli-pastaa ja mausteita, mm. sahramia ja hedelmiä.
Kiinassa syötiin “jäätelöä” noin 200 eaa, kun riisin ja maidon sekoitusta jäädytettiin lumella. Mahtoi olla herkullista mössöä; jonkinlaista jäädytettyä riisipuuroa. Jäätelöä maustettiin myös kamferilla, jota saadaan juurikin Aasiassa kasvavasta kamferipuusta.
Antiikin Kreikassa ja Roomassa jäätelöä tehtiin maustetusta lumesta, lunta ei siis käytetty herkun jäähdyttämiseen. Lumeen sekoitettiin hedelmiä ja hunajaa. Nykypäivänä ei tulisi mieleenkään syödä lunta takapihalta; sen verran raskasmetalleja taitaa tällaisessa jätskissä olla…
Kuningas Kaarle I, v. 1636
Legendan mukaan Englannin kuningas Kaarle 1 maksoi 1600-luvulla kokilleen ylimääräisen bonuksen joka vuosi, jotta tämä pitäisi jäätelöreseptinsä salaisena. Tällöin tämä ylellinen herkku pysyisi vain eliitin nautittavana jälkiruokana. Herra Kaarle 1 taisi olla aika itsekäs pask… kuningas.
1700-luvulla jäätelöreseptit alkoivat kuitenkin yleistyä; tällöin perusainekset koostuivat jäästä, sokerista ja erilaisista makuaineista. Jäätelön teollista valmistusta edisti teollinen vallankumous 1800-luvun puolella, tällöin perusainekseksi vaihdettiin jään sijasta kerma. Jäätelö alkoi olla siis ihan perustavistenkin saatavilla, ei vain harvojen herkkua.
Mikä sitten on nykypäivän suosikkimaku jäätelössä? Ei varmaankaan kamferi?
Tämä 50’s- neito tarjoilee muutakin kuin jäätelöä…
Suomalaiset luottavat vaniljaan, mansikkaan ja suklaaseen valtavasta tarjonnasta huolimatta. Mitä erikoisempia makuja mietitään varmaan kiivaasti jäätelötehtaissa, mutta menekkihän lopulta ratkaisee, mistä mausta muodostuu kestosuosikki.
Meikäläinen muistaa saaneensa Jättis-tuutin sen tultua markkinoille v. 1979. Voi sitä ihmetyksen määrää; miten iso tuutti! Ihmetys muuttui nopeasti pettymykseksi, kun paperinpoiston jälkeen koko tuutin yläosa putosi auton lattialle. Tämän jälkeen tajusin pitää paperin paikoillaan, kunnes yläosa oli syöty. Kantapään kautta ne tärkeimmät asiat opitaan!
On sanottu, että ihmisellä on ns. maku- ja hajumuisti. Tällöin jokin maku tai haju tuo elävästi mieleen jonkin menneen tapahtuman. Joku muistaa tietyn ihmisen haistaessaan jonkin parfyymin ja joku toinen muistaa ensitreffinsä maistaessaan tietynlaisia ruokia. Tämä voi selittää jäätelönkin menestyksen: “Kuinka ihanalta aurinko laiturilla tuntuikaan, kun söin sitä kinuskituuttia laineiden liplattaessa…” Tällaisen makuelämyksen kautta koko tapahtuman voi kokea uudestaan myöhemmin: auringon lämpö, kaislojen suhina, lokkien kirkuna, lempeä tuulenvire ja järven/meren tuoksu ovat piirtyneet alitajuntaan.
Mökkilaituri.
Suomen kesä on kuitenkin niin lyhyt muihin vuodenaikoihin verrattuna, että tällaisia muistoja on mukava vaalia ympäri vuoden vaikka jäätelöä syömällä. Me suomalaiset olemme monessakin asiassa listojen kärjessä (mm. kahvin/viinan/jäätelön ym.) kulutuksen suhteen, että selvästikin me kompensoimme jotakin syömällä ja juomalla.
Mitä me sitten kompensoimme? Sitä, että Suomessa on kaksi vuodenaikaa neljän sijasta: märkä-pimeä-kylmä-luminen-kausi (9 kk) ja lämmin-vihreä-rentouttava-uudistava kausi (3 kk). Tästä jälkimmäisestä on otettava kaikki irti, jotta me jaksamme sen seuraavat 9 kk rämpiä ihan järjettömissä olosuhteissa.
On merkillistä, että maailmassa on tuhansia ihmisiä, jotka muistavat asioita “entisestä elämästään”. Yksi nuorimmista lienee 3 – vuotias (s. 1929) intialainen Shanti-tyttö, joka hämmästytti vanhempansa puheillaan aviomiehestään ja kuolemisestaan synnytykseen.
AI SIIS MITÄ?! (1. kerran)
Shantin kertomukset asuinpaikastaan ja tästä “aiemmasta” elämästä olivat erittäin tarkkoja ja tätä tapausta tutkittiinkin ihan Intian virkamiesten johdolla. Kaikki esiintulleet seikat todettiin paikkansapitäviksi (koskien tytön aiempaa kotikaupunkia, kotia, lapsia, aviomiestä jne…).
AI SIIS MITÄ?! (2. kerran)
Tämä tapaus on vain yksi monien joukossa. Esim. v. 1970 ohiolainen kotirouva Dolores alkoi yllättäen puhua saksaa aviomiehelleen ja kertoi samalla, että hän oli aiemmin elänyt 1800-luvulla Saksassa pikkukaupungin pormestarin tyttärenä (nimellä Gretchen). Hänet oli tuolloin murhattu nuoruusiällään.
Näillä asusteilla kelpaa hoitaa päivittäisiä askareita, Gretchen!
Tämä aviopari lähtikin sitten ihan Saksaan asti etsimään “Gretchenin” sukujuuria, mutta etsinnät eivät tuottaneet toivottua tulosta. Jotkut seikat pitivät kyllä paikkansa, mutta esim. mainittua pormestaria ei löydetty mistään arkistoista. Hämmästystä tietenkin herätti ainakin se, että Dolores/Gretchen osasi yhtäkkiä puhua täydellistä saksaa ja tunnisti useita paikkoja ja rakennuksia Saksassa.
AI SIIS MITÄ?! (3. ja viimeisen kerran!)
Usko jälleensyntymiseen on erityisesti hindulaisuudessa voimakas; kaikki tietänevät ns. karman lain. Eli jos olet muita kohtaan ilkeä, saatat syntyä uudestaan kärpäsenä. Tästä juontuukin legendaarinen kysymys: jos käytän kärpäslätkää ja liiskaan kärpäsen, synnynkö itse uudestaan kärpäseksi?
Perusajatuksena kuitenkin on, että hyvillä teoilla päästään syntymään aina uudelleen parempaan tasoon. Mm. osa hindulaisista munkeista lakaisee harjalla tietä edessään, jotta he eivät vahingossakaan astu hyönteisten päälle. Se hyönteinen saattaa olla edesmennyt kaveri/sukulainen/kuka-tahansa-alkutasolla-oleva-heebo.
Jälleensyntymään on uskottu myös mm. Amerikan intiaanien keskuudessa ja muinaisessa Kreikassa. Yksi hyvä esimerkki on myös Tiibetin Dalai Lama. Buddhalaisuutta edustava Dalai Lama on arvonimi, joka on peräisin jo 1300-luvulta. Tämän hengellisen johtajan uskotaan olevan jälleensyntynyt Buddha. Tälle on oma nimityskin: “bodhisattva”.
14:s Dalai Lama, Tenzin Gyatso.
Nykyinen Dalai Lama (Tenzin Gyatso) valittiin tehtäväänsä muutaman vuoden ikäisenä hänen tunnistettuaan edelliselle Dalai Lamalle kuuluneita esineitä. “Tämä on minun!” hän oli huudahtanut.
Jep, annetaanpa 2-vuotiaalle vaikka legopaketti; vastaus on varmasti “tämä on minun” tai “onko näitä lisää” tai “onko verkkokauppa auki”. (Verkkokauppa on ihan just mennyt kiinni, kuten taaperoikäisten vanhemmat osaavat kertoa).
Psykologien mielestä tällaiset kokemukset johtuvat sivupersoonahäiriöstä. Ihan ymmärrettävä selitys, mutta se ei mielestäni selitä tällaisia “kappas, osaan puhua saksaa” -ilmiöitä. Tai miten Coloradossa koko ikänsä elänyt nainen osasi kertoa yksityiskohtia elämästään Irlannissa yli 100 vuotta aiemmin.
Mikäli meikäläiseltä kysytään: olen aiemmassa elämässäni ollut kissa. Tai ehkä olen alunperin ollut koppakuoriainen, olen tietämättäni voinut saada ylennyksen seuraavaan tasoon!
Hauskinta tietenkin olisi, jos olisinkin joskus ollut erittäin arvovaltainen ja elegantti prinsessa, joka on auttanut vähäosaisia ja ollut esimerkkinä muille! Hmm… tämä tosin tarkoittaa nykyelämästä päätellen, että olen sitten kuitenkin pudonnut arvoasteikolla! Mitäköhän pahaa meninkään prinsessana tekemään, damn!
Edellisessä elämässään Akka jopa pelasti albiinokauriin!
Tähän loppuun pitää mainita (otsikkoon viitaten; luulin tuota sananlaskuksi) Aleksis Kiven “Seitsemän veljestä”, jossa Juhani lauleskelee:
Nähtävästi Juhani on ollut edellisessä elämässään jonkinlainen alkueliö, joka on asustellut ojassa tai sen takana. Tai sitten hän on ollut ihan vaan joku hörhö, joka on “juonut ojasta olutta” ja poltellut muina miehinä “ojapuita”.
Imuroidessa tulee mietittyä (kiroiltua), kuinka monta kilometriä sähköjohtoja huushollissa pitää olla! Vanhassa talossa kaikki pistorasiat ovat lisäksi väärässä paikassa tai niitä on liian vähän. Tästä seuraa se, että jokaikisen seinän vierellä olevan huonekalun/sähkölaitteen takana on jumalaton jatkojohtosyndrooma. Näitä johtosotkuja tulee tökittyä imurilla ihan tarkoituksella kiukuspäissään: pois mun tieltä, penteleet!
Akalla on ajanmukaiset vempeleet kaikkeen siivoukseen!
Benjamin Franklin teki kuuluisan leijanlennätyskokeensa ukkosilmalla v. 1752 todistaen täten, että ukkonen on sähköistä. Samalla hän keksi ukkosenjohdattimen. Omaan pieneen mieleeni ei tulisi alkaa pelleilemään salamoiden kanssa, mutta ajatus alkaa kiehtoa ihan näiden johtojen takia.
Mikäli yhden salamaniskun voisi kerätä talteen, siitä saisi energiaa jopa 150 kWh. Tällä määrällä saisi esim. noin 150 tuntia virtaa höyrysilitysrautaan. “Viritä sinäkin pihallesi helposti ja kätevästi oma salama uudella FlashCatcherilla! Saat näppärästi ilmaista virtaa koko perheesi käyttöön! Nyt vain ostos-TV:stä!”
Tämän ostoksen jälkeen kuuluisi TSUDUM ja tönö olisi ilmiliekeissä. Siinä riittäisi sitä virtaa sitten ihan koko perheen ja naapurien iloksi.
Nikola Tesla.
Nikola Tesla siirsi jo v. 1899 sähköä langattomasti 40 kilometrin päähän 200 sähkölamppuun. Mihin ihmeeseen tämä systeemi on jäänyt? Onko tämän keksinnön unohtumisen takana jatkojohtojen valmistajien ja myyjien salaliitto? Ilman muuta tässä salaliitossa ovat myös pistorasioiden valmistajat ja sähköasentajat! Ja ufot!
Langattomassa sähkössä ei puhuta esim. nykypäivän johdottomista imureista, jotka ladataan akuilla. Langaton sähkö on ilmateitse siirtyvää sähkövirtaa ilman johtoja. Langatonta sähkönsiirtoa yritetään kaupallistaa jo lukuisten eri toimijoiden kokeiden avulla. Tällä hetkellä teknologia riittää puhelinlatureihin, mutta tilanne tulee varmasti muuttumaan ihan muutaman vuoden aikana.
Ongelmana on ollut sähkönsiirron heikko hyötysuhde, eli suurin osa sähköstä menee siirron aikana “harakoille”. Tämän ymmärtää meikäläinenkin, puuttumatta sen paremmin eri tekniikoihin, joilla hyötysuhdetta yritetään parantaa. En puutu, sillä sanat kuten “resonanssi -kuparikäämi – värähtelytaajuus – magneettikenttä” kuuluvat sähkönörteille, joihin en lukeudu. Lisäksi tuollaisia sanoja sisältävä teksti on äärimmäisen tylsää (ellei satu olemaan mainittu sähkönörtti).
Odotan innolla langattoman sähkön esiinmarssia. Todennäköisesti siihen menee kuitenkin vielä vuosia/vuosikymmeniä, ennenkuin mitään systeemiä on saatavilla järkevään hintaan kotitalouskäyttöön. Tosin aurinkokennojakin saa jo kohtuulliseen hintaan, toisin kuin 10 – 15 vuotta sitten. Toiveita siis on, tekniikan kehityksellä on tapana … kehittyä!
Langattoman sähkönsiirron myötä tosin syntynee uusi foliohatturyhmä ihmisistä, jotka uskovat, että tällaisesta teknologiasta saa syövän tai se vaikuttaa muutoin heidän kehoonsa ja mieleensä. Siihen mennessä folionkin käyttö kotitalouksissa on varmaan jo kielletty, joten heidän ensisijainen ongelmansa lienee keksiä uusi, korvaava materiaali hatuillensa.
Näillä kaikilla on hyviä vaihtoehtoja foliohatuille!
“Joka kuritta kuolee, se kunniatta kasvaa” on Raamatusta peräisin oleva sananlasku. Sama asia on ilmaistu myös muodossa “joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa”. Aikalailla nykypäivään sopimatonta kasvatusoppia, sillä ruumiillinen kuritus on nykyään rikos.
Joka toisella on nykyään mielipide erilaista kasvatusmetodeista. Pahinta ääripäätä edustavat nämä imetyshihhulit, jotka ovat oman mielipiteensä kanssa aina oikeassa. Siitäkin pitää vääntää kättä, että miten imetetään. Yksi maailman luonnollisimmista asioista on väännetty eriskummalliseksi mielipidekamppailuksi.
Pitäisi varmaan perustaa keskusteluryhmä, jossa pohditaan kiivaasti saako imettäviä eläinemoja katsella vai pitäisikö sekin kieltää ihan pervona toimintana…
Juu, ei se ole ollenkaan sama asia, kun kissaäiti adoptoi orpoja oravanpentuja ja imettää niitä. Sitten katsellaan siitä videota: “Eiii, tää on ihan ylisöpöö, mä en kestä!”
On ymmärrettävää, että Raamattu oli tärkeä osa kasvatusta ennen muinoin. Asiat olivat vielä 100-150 vuotta sitten ihan toisin (sekä Suomessa että koko maailmassa). Lapsikuolleisuus oli suurta; imeväiset kuolivat ihan perustauteihin, joita nykyään hoidetaan mennen ja tullen antibiooteilla.
Menneen ajan lääkearsenaali-mainos.
Yleisesti leviäviä tauteja olivat hinkuyskä, tuhkarokko, kurkkumätä, keuhkokuume, tuberkuloosi, kolera ja isorokko. Perhe saattoi esim. 1800-luvulla saada 8 lasta, joista puolet selvisi hengissä hyvällä tuurilla aikuisikään asti.
Hygieniasta ei tiedetty mitään, ja se olikin sen ajan suurimpia ongelmia. Varakkailla perheillä saattoi olla imettäjiä, mutta esim. Englannissa kehitettiin jo pulloruokintaa. Alkeellisia tutteja ja pulloja ei juurikaan pesty, joten mikäpä sen otollisempi paikka bakteerien pesiytymiseen kuin likainen maitopullo…
Ennen vanhaan oli myös tavallista antaa lapsen itkeä niin kauan kuin jaksaa. Tämä liittyi lasten karaistumiseen. Vaippoina käytetyt rätit jätettiin pesemättä, ne vain kuivatettiin ja käytettiin uudelleen.
Tällainen “happy family”-kuva oli kaukana todellisuudesta.
Mm. USA:ssa tuli myyntiin voide, jota mainostettiin sopivaksi myös pikkuvauvoille. Tuote sisälsi arsenikkia. Myös oopiumia eli heroiininsukuista huumaavaa lääkettä on annettu ihan pienille lapsille. Äideille suositeltiin vielä 1900-luvun puolella konjakkia lääkkeeksi ihan loppuraskaudessakin. Ja niin edelleen…
Englannissa lapset olivat yleistä työvoimaa teollistumisen alkukausina 1800-luvulla. Lapset olivat pieniä ja sopivat hiilikaivoskuiluihin avustamaan kaivosmiehiä. Useita räjähdyksiäkin tapahtui; monet hiilikaivostyöläiset ja lapset menettivät henkensä (he olisivat kuitenkin lopulta kuolleet hiilipölykeuhkoon, aargh!).
Hiilikaivoksessa Puolassa.
Tällaista menneiden aikojen lasten normielämää tutkiessa ei kiinnosta pätkääkään, ketä imetetään ja kuinka pitkään.
Pitäisi vaan olla iloinen, että neuvolatoimintaa on olemassa eikä pidä miettiä, että lähteekö se 6-vuotias poika nyt sitten isän mukana kaivokselle töihin tienaamaan rahaa. Ei lähde.
Se 6-vuotias on eskarissa ja todennäköisesti hän tuo jonkun järkyttävän dinosaurus-munakenno-härpäkkeen äitienpäiväaskarteluna kotiin. Jos perheessä on vanhempia lapsia; voi olla tyytyväinen, että he ovat selviytyneet hengissä toisin kuin lapset 100 vuotta sitten.
Nyt on sitten eduskuntavaalit taputeltu. Arkadianmäelle äänestettiin taas useita kertoja mm. Aku Ankkaa ja “kirkkovenettä”, joita ei (harmi kyllä) hyväksytä ehdokkaiksi yleisön jatkuvista pyynnöistä huolimatta. Koko puoluejärjestelmä pitäisi laittaa ihan uusiksi.
Nykyinen puoluemäärä (19) aiheuttaa hämminkiä äänestäjille, paras vaihtoehto olisi perustaa vain 5 puoluetta:
Ankkalinnan Ahkerat (kaikki Ankkalinnat eläinrodut, myös toistaiseksi tunnistamattomat lajit)
Tylypahkan Totuus (puolueen sisällä käytetään leikkisästi nimeä ” Me Potteristit”)
Näistä puolueista olisi helppo valita itselleen se mieluisin aihepiiri. Tarvitsisi ainoastaan miettiä, ketä tästä valitusta puolueesta haluaisi äänestää!
Esimerkkejä vaaliteemoista puolueittain:
Ankkalinnan Ahkerat: “Meillä on yksi yhteinen tavoite – Akulle vihdoinkin pysyvä työpaikka!” Keskimaalaiset: “Make Kontu great again!” Scifi-heebot: “Kaikille kansalaisille ilmainen ruokareplikaattori ja kiituri!” SuperSankarit: “Pakotetaan Batman vihdoinkin pukeutumaan valkoiseen!” Tylypahkan Totuus: “Huispaus olympialajiksi myös jästien maailmassa!”
Luonnollisesti kaikissa näissä puolueissa näkyvimmät hahmot olisivat ehdokkaina. Aku Ankka, Mikki Hiiri ja Hessu Hopo olisivat Ankkalinnan ennakkosuosikit. Hessulle tosin aiheutti päänvaivaa se, että kuuluisiko hänen olla SuperSankarit-puolueessa käyttämänsä punaisen kalsariasun takia. Yhteisesti on kuitenkin puolueen sisällä sovittu, että Hessu pysyy Ankkalinnan puolueessa eikä syö maapähkinöitä vaalitaiston aikana. Pelle Pelotonta ei aseteta ehdolle huonon imagovaikutuksen takia; pellejä ei arvosteta eduskunnassa. Iines Ankka ja Minni Hiiri kieltäytyivät ehdokkuudesta: heillä on tarpeeksi kiireitä pitää Aku ja Mikki poissa hankaluuksista.
Keskimaalaisten ehdokkuuksista on käyty kovaa kilpaa. Haltioiden mielestä heillä pitäisi olla eniten näkyvyyttä pitkälle ulottuvan historiansa johdosta. Loppupeleissä päätettiin, että hobitit ovat hyviä ehdokkaita; he voittavat sympatiaa puolelleen kokonsa ja luonnollisen elämäntapansa puolesta. Frodo ja Sam ovat ennakkosuosikkeja, mutta myös Gandalf puolueen johtajana on vahvasti yleisön suosiossa. Gandalfin kuuluisa lause “You shall not pass” on muuttunut muotoon “We WILL pass”. Legolas ja Tauriel ovat kieltäytyneet ehdokkuudesta: heillä kuluu liikaa aikaa pitkien hiustensa hoitoon.
Scifi-heeboillakin on ollut tiukkaa taistoa. Kapteeni Kirk, kapteeni Picard ja Mr. Spock kävivät melkein käsirysyyn Darth Vaderin ja Luke Skywalkerin kanssa prinsessa Leian ja C-3PO:n katsellessa vierestä. Leia ja C-3PO ovat suostuneet ehdokkaiksi, Yodaakin pyydettiin. Hän ei halunnut osallistua, sillä “liian paljon muuta tehtävää maailmassa on”. Herrojen yhteenotto päättyi kuitenkin rauhallisesti, kun Darth Wader suostui lopulta sanomaan “I am NOT your father, Mr. Spock”.
SuperSankarien osalta ilmassa on ollut vain lievää jännitystä. Heillä on ollut niin paljon tekemistä maailman pelastamisessa ihan konkreettisesti, että ehdokkuuksista ei ole käyty suurtakaan kilpaa. Tällä puolueella on eniten naisia mukana, sen jälkeen kun WonderWoman päätti asettua ehdolle. Batman on puoluekokouksissa loistanut poissaolollaan ihan puolueelle valitun teeman johdosta. Spiderman on ollut innokas ehdokas, hän mm. pyysi saada puolueelta uutta “suuaukollista kasvonaamaria” vaalikampanjointiinsa vedoten. Ironman taasen on luvannut hoitaa maan asiat kuntoon “rautaisin ottein”.
Tylypahkan Totuuden ehdokkuuksissa on korostunut velhomaailman ja jästien välit, josta vaaliteemakin kertoo. Puolue melkein jakautui kahtia tämän asian takia. Ainoaksi ehdokkaaksi ilmoittautui Hagrid, hänen tavoitteenaan oli saada näkyvyyttä lohikäärmeille ja hämähäkeille. Lopulta asioista päästiin yhteisymmärrykseen ja Hermione valittiin ainoaksi ehdokkaaksi. Kukaan muu ei osannut sanoa mitään yhtä täydellistä kannanottoa puoluekokouksissa, joten Hermione oli luonnollinen valinta. Lisko Scamander osallistui kyllä puoluekokouksiin ahkerasti, mutta hävisi aina yhtäkkiä pyydystämään taas jotakin kadonnutta eläintä. Harry Potter ja Ron kieltäytyivät ehdokkuudesta, sillä he halusivat kannattaa Hermionea ihan ystävyyden nimessä.
Vaalimenestyksen perusteella pääministeriehdokkaina saattaisivat olla Mikki Hiiri, Gandalf, kapteeni Kirk, Ironman ja Hermione.
Mikki Hiiri varmaankin johtaisi joukkoa etsivän tavoin, mutta ryntäilisi Mustakaavun ja Mustan Pekan perässä tämän tästä.
Gandalf nojailisi keppiinsä, sukisi partaansa ja lausahtelisi kummallisia arvoituksia, kuten “olen viiden päivän päästä joen rannalla, kun aurinko nousee tai ei nouse”.
Kapteeni Kirk teleporttaisi itsensä jonnekin muualle aina sopivan tilaisuuden tullen. “Beam me up, Scotty!”
Ironman lähtisi lentoon aina hätätilanteessa, hänen varamiehenään olisi “suuaukollinen”Spiderman.
Hermione varmaankin hoitaisi homman ihan kympillä kotiin. Hänen taialla laajennetussa laukussaan olisivat täydelliset ratkaisut budjettiin, työllisyyteen, soteen, kikyyn ja mitä muita termejä vaan voikaan keksiä…
Hermione pääministeriksi! Ja lopulta presidentiksi! Ja Akulle se pysyvä työpaikka!
Maailma (ja internet) on täynnä omituisia, voimassaolevia lakeja. Joidenkin lakien alkuperä on vuosisatojen takana, toiset lienee säädetty ihan tietyn tapahtuman johdosta.
Esimerkkejä Ameriikasta:
Kaliforniassa ei saa syödä sammakkoa, joka on kuollut hyppykisan aikana.
Älä syö minua, vaikka olenkin vaan pyöräkilpailussa!
Floridassa ravintolanpitäjät eivät saa järjestää kääpiönheittokisoja (tai osallistua niihin).
Kentuckyssä virkamiehet ja asianajajat joutuvat vannomaan valalla, etteivät he ole osallistuneet kaksintaisteluun kuolettavilla aseilla.
Nebraskassa ei voi mennä naimisiin, jos kärsii samaan aikaan sukupuolitaudista.
En todellakaan lähde sun kanssa metsästämään!
Tennesseessä ei saa tappaa tai vahingoittaa albiinohirveä (mikäli sellaisen sattuu kohtaamaan…).
Länsi-Virginiassa ei saa käyttää frettiä metsästyksen apuna.
Esimerkkejä muualta maailmasta:
Englannissa on kiellettyä käsitellä lohta epäilyttävissä olosuhteissa. Lailla viitataan esim. laittomaan maahantuontiin, mutta lain sanamuoto on …epäilyttävä.
En mä käsittele lohia mitenkään epäilyttävissä olosuhteissa!
Englannin aluevesillä pyydystetyt valaat, sammet ja delfiinit kuuluvat vallassaolevalle kuninkaalle/kuningattarelle. Tämä laki on peräisin 700 vuoden takaa.
Meksikossa pyöräilijä ei saa nostaa jalkojaan polkimilta. Laki on astunut voimaan v. 1892 pyöräilijöiden suojelemiseksi.
Sveitsissä ei saa patikoida alasti. Laki tuli voimaan v. 2009, kun eräs saksalainen mies toimi juuri näin Alpeilla… kävellessään piknikillä olleen perheen ohi…
Voi ei, mä unohdin ihan kokonaan pukea vaatteet päälle näissä maisemissa!
Ranskassa on kiellettyä avioitua kuolleen kanssa.
Samoalla on kiellettyä unohtaa vaimon syntymäpäivä.
Australiassa miehet saavat pukeutua naisten mekkoon, kunhan mekko ei ole olkaimeton.
Olisi mukavaa, jos Suomessa saisi säätää omaan kotiinsa vaikkapa… 5 omaa lakia. Pyyntö ei ole kohtuuton; tässä olisikin jollekulle kansanedustajaksi pyrkivälle hyvä vinkki vaalitaistoon! “Laitetaan työttömyys ja vanhustenhoito kuntoon! Ai niin, sit saatte lisäksi säätää ihan omat lait kotiinne! Peräti 5 omaa lakipykälää!”
1. Jos astut pyytämättä tontilleni, olet minun omaisuuttani. Voin laittaa sinut vaikka pihatöihin, jos niin haluan.
2. Sisään astuessa on emännälle aina puhuttava kunnioittavaan äänensävyyn. Tähän tyyliin: “Sinä se vaan nuorrut päivä päivältä!” tai “Ai että, oot kivasti tuonut luontoa sisälle näiden matolla olevien neulasten muodossa!”
3. Meikäläisen torpassa akka on aina oikeassa. Vaikka akka ei sanoisi mitään, akka on silti oikeassa. Akan hiljaisuus merkitsee, että kyseessä oleva keskustelunaihe ei ole puhumisen arvoinen.
4. Lehtiä tai sähköyhtiön vaihtoa ei saa kaupitella puhelimitse päivisin klo 6 – 22 välisenä aikana. Yöllä saa soittaa, tällöin puhelin on äänetön.
5. Saapuessasi kutsuttuna illalliselle tuot ruokatarvikkeet mukanasi. Ja valmistat sen ruoan ja toimit tarjoilijana. Ja siivoat tämän jälkeen jälkesi. Tarjoillessasi et käytä Iittalan Essence-laseja, rikot ne kuitenkin tiskatessasi.
Akan keittiö on pidettävä siistinä, kun valmistat illallista!
Ääh… niitä saikin säätää vain viisi!!
Ihan typerä homma, mä tarvin ainakin 10 omaa lakia! Nyt meni ihan maku koko eduskuntavaaleista; pitäkää tunkkinne. Äänestän sitä, joka lupaa ne 10 omaa lakipykälää! (Tämä ei koske kuitenkaan Paavo Väyrystä…)
Törmäsin sattumalta Pinokkio-tarinan historiikkiin. Samaan aikaan aihetta (“todellisia” satuja) on käsitelty suositussa viihdeohjelmassa; joten pakkohan oli alkaa selvittää oikeiden satujen alkuperää ihan periaatteen takia. Tässä siis muutama esimerkki nykyajan tunnetuista saduista:
PINOKKIO:
Carlo Collodin Pinokkio-satu ilmestyi Italiassa jatkokertomuksena lastenlehdessä v. 1881. Alunperin puuseppä Geppetto ei alkanutkaan veistää itselleen toivomaansa poikalasta; hänen oli määrä tehdä naapurilleen pöydänjalka. “Ei tästä mitään jalkaa tullutkaan, tästä tulikin puhuva poika!”
Samu Sirkka varoitti Pinokkiota olemasta paha poika, jolloin Pinokkio heitti vasaran Samu Sirkan päälle tappaen tämän. Ihan normaali reaktio moiseen varoitteluun! ( … Jos olet puinen, puhuva poika).
Pinokkio lähti Lelumaahan, jossa ei koskaan tarvitsisi tehdä töitä; mutta siellä Pinokkio ja hänen ystävänsä muutettiin aaseiksi huolettoman elämäntavan (mm. jatkuvan pelaamisen) takia. Pinokkio-aasi myytiin lopulta miehelle, joka yritti hukuttaa tämän. Kalat söivät Pinokkio-aasista lihat, jolloin alkuperäinen puinen poika pääsi pakenemaan ilkeän miehen kynsistä.
Pinokkiolle tapahtuu jotakin “kummaa” tässä kuvitetussa sadussa vuodelta 1936. Köysi ja veitsi…hmm… kauniita unia tämän iltasadun myötä!
Disneyn Pinokkio ja Samu Sirkka ovat todellakin kaukana näistä hahmoista. Kun Samu Sirkka esiintyy taas seuraavana jouluna tv:ssä Disneyn yltiö-ällö-siirappisen-makeassa joulukimarassa, aion tähdätä tv-ruutua vasaralla.
POCAHONTAS:
Pocahontasin tarinaa on kaunisteltu. Kuinka yllättävää.
Pocahontasin alkuperäiset nimet olivat Amonute ja Matoaka. Pocahontas oli lempinimi, joka tarkoitti “leikkisää”. Tapana oli, että tämän heimon jäsenillä on useampia nimiä eri tarkoituksiin.
Pocahontasin tarina alkaa 1600-luvun alusta, kapteeni John Smithin hän tapasi ollessaan n. 10-vuotias. Oletettavasti heidän välillään ei ollut koskaan rakkaustarinaa, juuri Pocahontasin iästäkin johtuen. Joidenkin lähteiden mukaan Pocahontas nai miehen toisesta heimosta ollessaan 14-vuotias ja he saivat 2 lasta.
Pocahontas.
Ainoa varma tieto on, että kapteeni Samuel Argall kidnappasi Pocahontasin v. 1613 lunnaiden toivossa ja hänen aviomiehensä tapettiin. Vankeudessa Pocahontas oppi englannin kielen ja kääntyi kristinuskoon. Tämän jälkeen hän muutti nimensä Rebeccaksi ja meni naimisiin tupakkaviljelijä John Rolfen kanssa. Heille syntyi poikalapsi.
Muutamia vuosia myöhemmin he lähtivät Englantiin, jossa Pocahontasia esiteltiin esimerkkinä “kuinka villi-ihmisistä voi tulla sivistyneitä”. Tässä vaiheessa olisi kannattanut kaivaa sotakirveet esille tai ainakin pakata kimpsut ja kampsut välittömästi.
Palatessaan myöhemmin Amerikkaan Rebecca kuoli laivalla vain 21-vuotiaana. Hänet haudattiin Englantiin.
On ymmärrettävää, ettei tällaisesta tarinasta saa romanttista satua aikaiseksi. Kyllä se “Pocis” on niin nätti laulaessaan siellä kanootissa; pitkät hiukset hulmuten.
Olisi aika irvokasta katsella, kun tämä kaunotar kuolee laivalla joko ripuliin tai keuhkokuumeeseen. Jotkut tahot tosin epäilevät, että hänet myrkytettiin.
KAUNOTAR JA HIRVIÖ:
Kaunottaren ja hirviön tarinan kirjoitti Gabrielle-Suzanne Barbot de Villeneuve v. 1740. Tarina perustuu 1500-luvulla eläneeseen Petrus Gonsalvuksen elämään. Hän kärsi hypertrikoosista eli liiallisesta kehon karvankasvusta. Tästä syndroomasta lienee saanut alkunsa ihmissusi-legenda ylipäätään vuosisatojen saatossa.
Ennen vanhaan sirkuksissa esiteltiin kummajaisina mm. “parrakkaita naisia”, jotka sairastivat perinnöllistä hypertrikoosia. Karvaisuus ei siis liity pelkästään sukupuoleen, tässä sairaudessa naisillakin voi olla kokonaan karvaiset kasvot.
Maalaus Petrus Gonsalvuksesta.
Tarinan Petrus-parka lähetettiin Ranskaan KRUUNAJAISLAHJANA kuningas Henrik II:lle. Häntä kohdeltiin siellä puoli-ihmisenä ja hänet vangittiinkin, mutta lopulta kuningas antoi hänen elää kuten tavallisen ihmisen kuuluukin elää. Hän sai jopa opetusta, kuten muutkin linnassa asuvat lapset.
Kuninkaan kuoltua hänen vaimonsa Katariina de’ Medici päätti vakaasti, että Petrusin piti mennä naimisiin. Puolisoksi hän valitsi erittäin kauniin naisen, jotta “kokeilu” olisi mahdollisimman mielenkiintoinen: syntyykö liitosta puoliksi eläimiä/puoliksi ihmisiä.
Petrus ja hänen vaimonsa Catherine saivat kaksi lasta, joilla kummallakaan ei ollut hypertrikoosia. Kuningatar oli pettynyt kokeilunsa epäonnistumiseen, kuten myöskin siihen, että Petrus ja Catherine todellakin rakastuivat toisiinsa.
Kaunotar ja Hirviö (Eleanor Vere Boyle).
Seuraavat 4 lasta saivat kuitenkin perintönä hypertrikoosin – jonka johdosta heidät lähetettiin LAHJOINA Euroopan aristokraateille. Kuollessaan Petrus ja Catherine eivät saaneet edes kunnollisia hautajaisia, heidän hautapaikkaansa ei tiedetä.
Tästä tarinasta saisi nykypäivänä aika monta syytettä aikaiseksi. Ulkomuotoon perustuva syrjintä? Ihmiskauppa? Paritus? Kidnappaus? Listaa voi jatkaa mielinmäärin eteenpäin.
Sadun olisi pitänyt perustua tähän tarinaan pikkuisen enemmän. Lopulta hirviö ei olisikaan muuttunut prinssiksi, hän olisi käynyt rakkaan vaimonsa kanssa vuosia jatkuneen oikeudenkäyntiprosessin näitä tarinan todellisia hirviöitä vastaan. Elokuvan loppukohtauksessa he suutelisivat onnellisina voitettuaan satoja miljoonia dollareita ja rahaa sataisi taivaalta. Heidän lapsensa olisivat luonnollisesti edelleen perheensä parissa juhlimassa tätä voittoa. Katariina de’ Medici olisi varsinainen “ilkeä äitipuoli”, joka raahattaisiin dramaattisesti vankilaan. Häh hää, siitäs sait, pahis!
Tällainen leffa olisi todellinen kassamagneetti, vink vink, sinne Hollywoodiin! (Emma Watsonin tähdittämä leffa v.2017 keräsi fyffeä ainoastaan 1,26 miljardia dollaria eli ei juuri mitään… vaikka olikin sen vuoden eniten tuottanut elokuva!)
PETER PAN
Finding Neverland-elokuva on kuvitteellinen tarina Peter Panin luojan J.M. Barrien ja Sylvia Llewelyn-Daviesin suhteesta. Tosielämässä Barrie tapasi Sylvian ensimmäistä kertaa kahden poikansa kanssa puistossa (kuten elokuvassakin), mutta Sylvian aviomies oli elossa: Sylvia ei ollut leski. He saivat avioliitossaan yhteensä 5 poikaa ennen aviomiehen kuolemaa.
Kuvitus v. 1915.
Barrie avioitui itse kahdesti, mutta isää hänestä ei koskaan tullut. Hänestä tuli Llewellyn-Daviesin perheen rakastettu ystävä, ja hän itse kertoi kehittäneensä Peter Panin sekä kadotetut pojat “yhdistelmänä näistä kaikista pojista”. On myös arvioitu, että Barrien nuorena kuollut veli olisi ollut innoittajana tarinaan pojasta, joka “ei koskaan kasvanut aikuiseksi”.
Arthur Llewellyn-Davies kuoli luusyöpään v. 1907, hänen vaimonsa Sylvia kuoli 3 vuotta myöhemmin (myöskin syöpään). Tällöin J.M.Barriesta tuli lasten virallinen huoltaja varallisuutensa takia. Huoltajuudessa oli pari muutakin henkilöä perheen suvusta mukana, eli pelkästä rahasta ei ollut kyse.
Poikien elämänkohtalot ovat mieltäriipaisevia:
Vanhin poika George menehtyi 1. maailmansodassa 21-vuotiaana. Hän oli ilmoittautunut vapaaehtoisena armeijaan.
Michael hukkui the Thames-jokeen ollessaan opiskelijana Oxfordissa. Michaelin oletettiin eniten innoittaneen Barrieta Peter Pan-tarinan luomisessa.
John ei koskaan pitänyt kirjailijasta, hänen mielestään Barrie yritti ottaa hänen kuolleen isänsä paikan. John kuoli 65-vuotiaana keuhkosairauteen.
Peterin nimeä käytettiin tähän tarinaan, josta hän ei pitänyt ollenkaan. Peter oli myös ainoa pojista, joka jätettiin pois J.M. Barrien testamentista. 63-vuotias alkoholisoitunut Peter heittäytyi metrojunan alle saatuaan tietää vaimonsa ja 3 lapsensa Huntingtonin taudista. (Kyseessä on perinnöllinen, hermostoa rappeuttava sairaus).
Nuorin poika Nicholas (Nico) eli 76-vuotiaaksi. Hän toimi konsulttina dokumentissa “The Lost Boys”, BBC, 1978.
J.M.Barrie.
J.M. Barrie kuoli keuhkokuumeeseen Lontoossa v. 1937.
Peter Pan elää kuitenkin meissä. Varsinkin joissakin miestyyppisissä olioissa, jotka eivät koskaan kasva aikuisiksi. Joissakin meissä elää Wendy/Leena, mutta hänenkään ei ole aina pakko huolehtia kaikista. Wendy/Leena voi vetää ihan omanlaisensa sukkahousut jalkaansa ja mennä eteenpäin: “Morjens jätkät, mä lähden! Nähdään!”
Yleisessä tiedossa on, että musta aukko on jonkinlainen avaruuden kummallisuus, joka nielaisee kaiken tielleen osuvan. Valokaan sieltä ei pääse pakenemaan suuren painovoiman takia. Ihan ymmärrettävää.
NO EI OLE YMMÄRRETTÄVÄÄ!
Jo 1700-luvun loppupuolella geologi John Michell ennusteli mustien aukkojen olemassaoloa, termi “musta aukko” tuli tosin käyttöön vasta 1960-luvulla. Tunnetuin mustien aukkojen teoriaa kehittänyt tutkija oli edesmennyt Stephen Hawking (1942 – 2018).
The Aurinko (NASA).
Musta aukko syntyy, kun punaiseksi jättiläiseksi muuttunut tähti räjähtää. Oma tähtemme (kavereiden keskuudessa tunnetaan nimellä the Aurinko) on tällä hetkellä keltainen jättiläinen. Noin viiden miljardin vuoden päästä the Aurinko pääsee seuraavalle levelille eli räjähtää punaisena jättiläisenä.
Mm. Linnunradan keskuksessa sijaitsee musta aukko. Tähtitieteilijät ovat tosin arvioineet, että Linnunradalla saattaakin olla peräti 100 miljoonaa mustaa aukkoa! Tämän mainitun Linnunradan keskuksen mustan aukon koko vastaa 4 miljoonaa aurinkoa. Vertailukohtana voi todeta, että aurinkoon mahtuu melkein miljoona maapalloa.
Älkää nyt viitsikö! Näitä mustia aukkoja ei voi edes suoraan tutkia, niiden olemassaolo havaitaan vain niiden vaikutuksesta ympäristöönsä. Tähtitieteilijät tutkivat, että “kyllä tämä homma haisee nyt… ihan mustalle aukolle”. Siinä vaiheessa kaikki muut älyävät poistua takavasemmalle.
Kato, mulla on ihan parhaat vehkeet koko maailmankaikkeuden tutkimiseen!
N. 13 miljardin valovuoden päästä on löydetty musta aukko, jonka koko vastaa 20 miljardia aurinkoa.
Älkää nyt siis todellakaan viitsikö! Meille taviksille tuottaa hankaluuksia arvioida mitään etäisyyksiä, jo pelkästään remonttitarpeessa olevan olohuoneen koko on suuri mysteeri! “Toi seinä on ehkä…about… 2 metriä. Oho, mittanauha näyttikin että se on 3,5 metriä”.
Jos aletaan puhua valovuosista, mittayksikön ymmärrys vaihtuu heti termiksi “emmätiä, jossain huitsin Nevadassa” tai “emmätiä, siel jossain ihan persiissä”.
Päänsärky alkaa jo ajatuksesta, että avaruudessa on jotakin näin suurta, käsittämätöntä ja niin kaukanakin vielä. 7,5 miljardia ihmistä maapallolla miettii oman elämänsä tarkoitusta ja näissä mittakaavoissa sillä ei periaatteessa ole mitään väliä.
Supernovan jäänteitä (NASA).
Musta aukko miettii tällä välin ihan itsekseen: “Hei, oonxmä tosi lihava, kun mä syön niin paljon” tai “mix mä oon aina niin yksin…”.
Itse asiassa mustat aukot voivat törmätä toisiinsa ja yhdistyäkin tähtien romahtamisvaiheessa. Tällöin muodostunut musta aukko miettii: “Eiiih, miks mä söin mun puolison, nyt mä oon taas niiin lihava ja niiin yksin!”
Päästyään katastrofista yli musta aukko miettii: “Pitäisköhän mun käydä kampaajalla värjäyksessä, jos olisinkin sen jälkeen Valkoinen Aukko? Vois tulla enemmän vastauxii Tinderissä!”
Johan tätä Suomen koulusysteemiä on käynyt ihmettelemässä useampikin ulkomaalainen valtuuskunta. Ai että, meillä on niin hieno koululaitos! (Ja taas kerran on Suomi valittu maailman onnellisimmaksi valtioksi! Nyt me ollaankin ihan ikionnellisia jälleen kerran! Ihan kaikki!)
Onnellisten ihmisten maa!
Samaan aikaan kitistään, että opettajat eivät ehdi muuta kuin päivittää Wilmaa ja vastata vanhempien jatkuvaan, kriittiseen viestitulvaan. Opettajien puolelta taas kritisoidaan, että ihan perustaidot pitäisi oppia kotona vanhempien johdolla eikä koulussa.
“On se nyt merkillistä, kun pikku-Petterin erityisominaisuuksia ei oteta huomioon”, valittaa ärtynyt pikku-Petterin vanhempi. “On se nyt merkillistä, ettei pikku-Petteri ole oppinut 7 ikävuoteen mennessä pois vaipoista”, voisi todeta ärtynyt opettaja. Mutta ei totea, jottei tule sanomista rehtorilta ja vanhemmilta.
Toista se oli ennen Etelä-Amerikassa.
Asteekkeja juhlimassa.
Asteekeilla sentään oli maksuton koulu sekä tytöille että pojille. Poikia tietenkin huomioitiin enemmän ja he saivat valita ammattinsa oman tahtonsa mukaan. Tytöistä koulutettiin vaimoja. Noh, kaiken takana on nainen…
Mayalapsilla ei ollut varsinaista koulua muille kuin varakkaille eliitin poikalapsille. Papit toimivat opettajina. Tytöistä koulutettiin “yllättäen” …vaimoja… ja poikien piti ehdottomasti seurata isänsä jalanjälkiä. Tunnettiinkohan näinä aikoina ollenkaan mitään teini-iän kapinointia: “Hei faija, mä en halua olla mikään kivenhakkaaja!” Faijan vastaus: “No kyllä sä oot, näin on jumalat määränneet!”
Inkojen viestinviejä. Kutsuja tulossa!
Myös inkat kouluttivat varakkaiden perheiden poikia. Tyttöjen ainoa mahku oli päästä “Auringon neitsyeksi”, jolloin hänet lopulta kunniakkaasti saatettiin uhrata jumalalle. Mikäli tällainen valinta ei osunut kohdalle, hänet saatettiin antaa palkinnoksi ansioituneille sotureille. Ai että, mitkä uramahdollisuudet olivat edessä! “Nyt se meidän nuorimmainen joko valitaan tai ei valita, pitäiskö järjestää juhlat kumminkin?”
Antiikin Roomassa pidempi koulunkäynti oli maksullista, alkeisopetus (luku-, kirjoitus- ja laskutaito) oli kaikille mahdollista. Paitsi orjien lapsille… Koulurakennuksia ei ollut ja opetus tapahtui usein ulkosalla. Mikäli opetustilanne häiritsi muita, koulupäivä joko loppui siihen tai etsittiin uusi paikka opetukseen. Korkeampi koulutus oli lähinnä tekstien ulkoa oppimista ja ruumiillinen kuritus oli yleistä. Opettajat kärvistelivät heikolla palkalla eikä heitä arvostettu ollenkaan. Tärkeintä koulun korkeamman tason opetuksessa oli oppia puhumaan hienosti ja osata lainata kuuluisia ajattelijoita.
Suomen ensimmäinen koulu on oletettavasti perustettu Turkuun 1200-luvulla munkkien toimesta. Mikael Agricola on tunnetuin Suomen koululaitoksen edistäjä, hänen toimestaan saatiin ensimmäinen aapinen 1500-luvulla.
Tokihan opetus on ollut ensimmäiset vuosisadat uskontopainotteista, sillä Suomea käännytettiin voimakkaasti kristinuskoon tanskalaisten johdolla jo ennen koululaitosten perustamista; siinä hyvin onnistuen. Siihen aikaan ei varmaankaan tullut valituksia vanhemmilta, että “älkää nyt koko ajan puhuko siitä Jumalan armosta, meidän poika Johan on ihan uskontovapaa yksilö!!”
Vanha opettajanpöytä.
Suomen kansakoulu kehittyi hiljakseen 1850-luvusta lähtien, oppivelvollisuuslaki tuli kuitenkin voimaan vasta v. 1921. Peruskouluksi kansakoulu- ja oppikoulujärjestelmä muutettiin vasta 1970-luvun aikana.
Monien nykypäivän lapsien isovanhemmat ovat käyneet kansakoulua ja/tai oppikoulua, joista ei ymmärretä enää yhtään mitään. Ainakin tiedetään, että silloin on saattanut saada viivoittimesta näpäytyksen sormille tai joutua nurkkaan. Silloin joskus, siis “ihan-järkky-muinaisina-aikoina”.
Pitää mainita lisäksi näiden ulkomaalaisten valtuuskuntien mielenkiintoisin ihmettelynaihe: maksuton kouluruokailu. Tämän ihmeellisyyden historia juontaa 1830-luvulle, jolloin varattomien perheiden lapset saivat ilmaista kouluruokaa. Muut saivat maksaa ruoastaan. Vasta v. 1948 maksuton kouluruoka on ollut kaikille mahdollista. Sekä 1. että 2. maailmansota vaikuttivat kovasti koko maailman ruokatalouteen säännöstelyjen myötä. Nykypäivänä mikään ruoka ei enää kelpaa.
Kouluruokailua vanhaan malliin.
Tämä on toisaalta ymmärrettävää, sillä ruoka-annos/oppilas on erihintainen eri kunnissa. Vantaa on vuodesta toiseen alimmalla sijalla; n. 1,70 e/oppilas. Pikkupaikkakunnat kuten Puumala tarjoavat 7-8 euron lounaan SEKÄ välipalan koululaisilleen ilmaiseksi.
Meikäläisellä ei ole kuitenkaan mitään valittamista tästä peruskouluasiasta. Voisi olla huonomminkin.
Ketään ei kuitenkaan nykyään uhrata jumalille kevätjuhlassa, ainoastaan jaetaan eri säätiöiden stipendejä arvosanojen tai muun menestyksen perusteella.
Uskonnon harjoittaminen on valinnaista ja sille on olemassa eri vaihtoehtoja. Kotitalous on valinnainen aine, vaimokoulutusta ei täten myöskään enää toteuteta pelkästään tytöille.
Näin sitä ennen kokkailtiin!
Käsitöissä on vuorottain sekä puukässää että tekstiilityötä. Koulunkäynti on mahdollista kaikille perheen varallisuudesta riippumatta; ja ruokaakin on tarjolla ilman mitään maksua.
Tässä yhteydessä en ota kantaa Suvivirren laulamiseen. Laulakaa tai älkää laulako, maailma ei siihen(kään) lopu.
Johan tässä kevääntuloa on odoteltu. Ei auta, vaikka kaivaisi varvassandaalit valmiiksi esille, lunta tulee edelleen joka toinen päivä. Siinä välissä sitten sataa vettä. On se kummallista, että ihminen odottaa tiettyä vuodenaikaa kuin kuuta nousevaa. Itse asiassa ei olekaan kummallista; puolet vuodesta kuluu siihen, että tallustellaan rännässä tai sitten liukastellaan pakkaskeleillä.
Auringon paistaessa on jo odotukset korkealla: no NYT se kevät tulee! Jopa linnutkin alkavat äännellä aamuvarhain, kun sää on suosiollinen. Seuraavana aamuna eivät sitten enää ääntelekään, koska taas sataa jotakin valkoista töhnää taivaalta. Varvassandaalitkin täytyy taas tunkea takaisin kenkälaatikon perälle!
Tästä herääkin kysymys: minkä takia linnut laulavat juuri keväisin niin valtavalla volyymilla?? Vastaus on yksinkertainen: niiden pitää saada pesää… rakennettua. Eli laulullahan sitä perhettä perustetaan: mitä komeampi ääni, sitä paremmat mahkut. Tämä ei ihmislajin osalta pidä ollenkaan paikkaansa, kukaan ei tykkää hyvistä laulajista!
Kevättä rinnassa itse kullakin! (v. 1905).
Tokihan linnut laulavat myös vaaran uhatessa varoittaakseen muita lajitovereita. “Tsirp tsirp” voi tarkoittaa, että naapurin vanha kissa yrittää juuri tulla syömään lintubuffetista. Siinä tietenkin onnistumatta. Vanhan kissaköntyksen löntystelyn jälkeen kuuluva “kvirk kvirk” voi tarkoittaa, että siinä se vanha hölmö taas meni; vaara on ohi. Jos sitä vaaraa edes olikaan…
Muut eläinlajit eivät noteeraa tällaisia varoituslauluja ollenkaan, poikkeuksen tästä tekee Madagaskarilla elelevä gekkolaji. Sen on huomattu piiloutuvan aina, kun linnut tekevät varoitushuutoja. Meikäläisellä tapahtuu sama efekti aina, kun joku mainitsee sanan “karaoke”.
Linnut ääntelevät myös merkitäkseen reviiriään. Tämä on sinänsä merkillistä: kaiffarit osaavat lentää ja silti pitää olla jokin tietty reviiri? Lentäisivät vaan jonnekin muualle! Kai tämäkin liittyy siihen pesän… rakentamiseen. Jos kuulee äänen “tviik tviik KRIIK”, on pesimäalue todennäköisesti jonkun hohdokkaan lintu-uroksen toimesta varattu. Tällöin voisi aitaan ripustaa kyltin: “DO NOT DISTURB! MAKING A FAMILY HERE!”
Menkää POIS! Nothing to see here!
Tällainen kyltti voisi tosin aiheuttaa hämmästystä naapureiden osalta. Tai postinjakajien, ystävien, pizzalähettien, paketintoimittajien yms. parissa. Parempi kyltti olisikin “MAKING A BIRD FAMILY HERE!” Tämä ei varmaankaan herättäisi ollenkaan huomiota tai minkäänlaista hämminkiä (kunnes virkavalta olisi oven takana kyselemässä tarkemmin asiasta).
New Yorkin edustalla seisova Lady Liberty on kaikille tuttu ikoninen maamerkki. Tämä kuparilla verhottu teräspatsas on Ranskan lahja Amerikalle. Alunperin lahjaa ehdotti ranskalainen Édouard de Laboulaye v. 1865. Monien mutkien jälkeen patsas vihdoin paljastettiin kansalle v. 1886. Amerikkalaiset itse kustansivat lahjoitusvaroilla patsaan jalustan, joka lopulta maksoi yhtä paljon kuin teräsrouva itse (n. 100 000 dollaria silloista rahaa).
Lady Liberty.
Yli satavuotisen historiansa aikana patsaan väri on muuttunut vihreäksi kuparin hapettumisen johdosta, alkuperäinen väri oli (tietenkin) kuparinruskea. Patsas koki myös suuria vahinkoja v. 1916, kun saksalaiset räjäyttivät pommin läheisellä saarella. Tästä johtuen lyhtyyn ei ole enää yleisölle pääsyä korjauksista ja lyhdyn vaihdosta huolimatta.
Amerikkaan saapuvat siirtolaiset näkivät aina patsaan matkatessaan viereiselle Ellis Islandille vastaanottokeskukseen.
Patsaan suunnittelutyöstä oli vastuussa Frédéric Auguste Bartholdi, mukaansa hän sai myöhemmin insinööri Gustave Eiffelin. Ei liene tarvetta mainita, mistä Eiffelin nimi on kuuluisa. Eiffel suunnitteli Vapaudenpatsaan sisäiset teräsrakenteet.
Kruunuun sentään vielä pääsee, kunhan varaa lipun puoli vuotta etukäteen. Kruunuun päästetään vain n. 240 ihmistä päivässä. Vuosittaisen 4 miljoonan turistimäärässä tämä on aika vähän…
Herra Eiffel ei lopulta ollut patsaan paljastustilaisuudessa, sillä hän oli samaan aikaan kiireinen toisen proggiksensa parissa. Eiffel-torni valmistui Pariisin maailmannäyttelyyn v. 1889. Pariisilaiset itse inhosivat ensin koko tornia, ja se olikin tarkoitettu myöhemmin purettavaksi.
Torni suunniteltiin maailman korkeimmaksi rakennukseksi (antennin kanssa 324 m), eli pytinki on noin 3 Vapaudenpatsaan kokoinen (jalustan kanssa 93 m). Tätä saavutusta torni pitikin hallussaan 40 vuotta, kunnes Chrysler Building ohitti sen korkeuden.
Rakennustöissä kuoli ainoastaan 1 työmies, mikä on uskomaton saavutus 1800-luvun työolosuhteissa. Herra Eiffel piti huolta työturvallisuudesta! Tornia ei sitten kuitenkaan purettu, sillä sitä käytettiin tehokkaana antennimastona. Nykypäivänä tornissa käy 6,7 milj. turistia vuodessa.
Herra Eiffel vasemmalla.
Gustave Eiffelin lisäksi Vapaudenpatsaalla ja Eiffel-tornilla on muutakin yhteistä: ne molemmat on myyty. Siis todellakin MYYTY.
Huijari nimeltään Arthur Ferguson myi Vapaudenpatsaan eräälle australialaiselle 100 000 dollarilla. Myynnin syynä oli mukamas “sataman laajennus, jonka johdosta patsas halutaan purkaa”. Hän oli aiemmin höynäyttänyt useita muitakin hyväuskoisia ja myynyt mm. Lontoon Big Benin ja Buckinghamin palatsin. Lisäksi hän oli “vuokrannut” Valkoisen talon 100 000 dollarin vuosihinnalla. Heppu jäi sitten kuitenkin lopulta kiinni ja istui vankilassa 5 vuotta rikoksistaan. Vankilakakun jälkeen hän eli loppuikänsä ylellistä elämää edelleen ihmisiä huijaten; kuolemaansa saakka v. 1938. (Tässä kohdassa pitää kysyä WHAT?! Vain 5 vuoden tuomio, jatkoi huijauksiaan eikä jäänyt enää ikinä kiinni??)
Tarinan opetus? Älä usko mitään, mikä vaikuttaa liian hyvältä! Äläkä usko ihan ketä tahansa!
Vanhaa selliosastoa (v. 1898).
Eiffel-tornin myynnistä oli vastuussa kuuluisa huijari “kreivi” Victor Lustig. Tämä herra eli koko elämänsä pelkillä huijauksilla ja höynäytti myös mm. Al Caponea. Victor Lustig käytti hyväkseen Eiffel-tornin purkuaikeita ja halusi myydä sen “romurautana” hyvällä hinnalla. Victoria ei saatu kiinni, sillä hänen uhreikseen joutuneet ihmiset häpeilivät liikaa todistaakseen häntä vastaan. Valekreivin hyvä onni loppui kuitenkin ennen pitkää ja hän istui tuomiotaan mm. Alcatrazissa yhdessä veropetoksesta tuomitun Al Caponen kanssa. Kuinka ironista. Victor Lustig kuoli vankilassa keuhkokuumeeseen v. 1947.
Voi Victor, mitäs menit tekemään! (Victor Lustig keskellä).
Tarinan opetus? Samat kuin edellä.
Tällaiset tarinat tuovat mieleen esim. nykyajan nigerialaiskirjeet, joihin turhan moni lankeaa. Näillä mainituilla herroilla oli tosin kanttia esiintyä ihan naamatusten uhriensa kanssa ja esittää tilanteista riippuen erilaisia rooleja. Merkillistä ajatella, millainen luonne tällaisilta huijareilta vaaditaan: tyypit ovat ihan kuin suoraan elokuvista. Agentti- tai vakoojameininkiä!
Tai sitten vaan tarvitaan jollain lailla häiriintynyt persoonallisuus; mene ja tiedä… aika veijareita kuitenkin!
Kanadalle kuuluvasta Newfoundlandin saaresta löytyi 1960-luvulla viikinkikylän jäännökset; paikan nimi on L’Anse aux Meadows. Tällä alueella tehtiin arkeologisia kaivauksia vuosikymmenten ajan ja nykyään se on ainoa aidoksi todistettu paikka viikinkien asutuksesta Amerikan mantereella. Alueella on ajoitusten perusteella asuttu noin 1000-luvulla, 500 vuotta ennen Kristoffer “Ähäkutti” Kolumbusta.
Paikalta on löydetty 8 asumusta, joista osaa on käytetty työpajoina. Naisten läsnäolosta todistavat luinen neula, värttinänpala ja mahdolliset kutomavälineiden osat. Vaikka paikassa asuttiinkin suhteellisen lyhyt ajanjakso, ei kyseessä näköjään ollut mikään miesten huviretkipaikka. “Lähetääs, poijjaat, taas vähän rentoutuun sinne meidän kesämökille. Matkassa menee vaan pari viikkoa.”
Viikinkien “pitkätalo” Ruotsissa.
Nykyään paikalla on useita rekonstruktioita näistä viikinkien asumuksista. On tutkittu, että ennen viikinkejäkin paikka on ollut asuttu; tällöin siellä majaansa piti ns. Dorsetin kulttuuri eli inuiteja edeltävä alkuperäisväestö.
L’Anse aux Meadows kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.
On myös esitetty väitteitä, että kuuluisa Vinlandin kartta olisi aito ja tämä kartta näyttäisi konkreettisesti kyseisen asuinalueen. Vinlandin kartta ilmestyi julkisuuteen n. 60 vuotta sitten ja siinä näkyy nimenomaan tällainen saarialue, josta ei kartan tekoaikana (1440-luvulla) olisi pitänyt olla mitään havaintoa. Kartan aitoudesta on mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta mitäpä sillä on väliä, kun asutusalue todistaa viikinkien siellä oleskelleen. Aidon kartan arvo olisi 25 milj. dollaria, joten kai sillä onkin jotain väliä…
Islantilaiset saagat mainitsevat myös Vinlandin, jonka on oletettu tarkoittavan juuri Amerikan pohjoisosan aluetta. Toisin kuin luullaan, nimi ei tarkoita “Viinimaata” vaan alavaa niemeä. Asutusalueelta on löydetty mm. maapähkinöitä, joiden saamiseksi viikingit ovat todennäköisesti käyneet etelämmässäkin. Nämä löydetyt pähkinät eivät kasva noin pohjoisessa.
Mahdollista aurinkokivi-materiaalia.
Lukuisat dokumentit ovat lisäksi näyttäneet, kuinka taitavia merenkävijöitä viikingit olivat. Suunnistuksen apuna käytetty aurinkokivi (islanninsälpä) näytti auringon sijainnin pilviselläkin säällä.
Herra Kolumbus luuli koko elämänsä ajan löytäneensä meritien Intiaan. Äijä keräsi mainetta ja mammonaa ihan väärien oletusten pohjalta.
Herää kyllä kysymys: jos tämä viikinkien asutuspaikka on löydetty jo 60 vuotta sitten, miksi meikäläisellekin opetettiin peruskoulun historiatunneilla, että Kolumbus löysi Amerikan vuonna 1492? Haloo, löytyykö vastausta?
Herra Kolumbus Epsanjassa.
Täytyykö tässä kyseenalaistaa sekin, että maapallo on pallo. Itse asiassa maapallo muistuttaa enemmän perunaa kuin palloa, kuten olen myöhemmin oppinut… opettakaa nyt nykypäivän kouluissa edes se, että maapallo onkin maaperuna!!
1930-luvulta lähtien Costa Ricasta on löytynyt satoja kivipalloja lojumassa maan kamaralla. Pallojen koot vaihtelevat muutamista senttimetreistä yli kahteen metriin. On arvioitu, että kivipalloja on tehty n. 2000 vuoden aikana. Syytä pallojen työstämiseen ei tiedetä, mutta niiden arvellaan olleen jonkinlaisia statuksen merkkejä. Mitä suurempi boltsi, sitä coolimpi olet.
Monet pallot on siirretty pois alkuperäisiltä paikoiltaan, joten tutkijat eivät pysty todentamaan esim. sijaintiin liittyviä astronomisia tarkoituksia. Palloista on toki arveltu, että ne voisivat esittää uskonnollisina symboleina aurinkoa tai kuuta; onhan ammoisista ajoista lähtien palvottu näitä taivaan pyöreitä jumalia.
Suhteellisen pieni pallo Costa Ricassa. Omistaja lienee ollut vain pikkuisen cool.
Erityistä palloissa on se, että ne on työstetty erittäin kovasta kivimateriaalista mahdollisimman pyöreiksi eli työ on ollut hidasta ja aikaavievää. Tekijöistäkään ei tiedetä sen enempää; mutta mikäli statusteoria pitää paikkansa, niin he olivat kyllä tosi cooleja. Tai hikisiä. Jotkut pallot painavat tonneja.
Euroopasta puolestaan on löytynyt yli 500 pienempää kivipalloa Skotlannista, Orkneysaarilta, Irlannista ja Norjasta. Nämä pallot ovat jopa 5000 vuotta vanhoja. Useissa palloissa on kaiverruksia ja syvennyksiä. On arveltu, että palloja on käytetty esim. eteläamerikkalaisen bola-heittoaseen tapaan naruun köytettynä. Tietenkin käyttötarkoituksena voi olla myös uskonnollisuus ja “yllättäen”… statusarvo.
Yksinkertainen malli kiviboltsista.
Näissä palloissa on huomattavia eroavaisuuksia: toisissa on uurteita (narua varten?) ja toiset näyttävät lähinnä rosoisilta vadelmilta. Ihmetyttää kyllä, mitä uskonnollista merkitystä tällaisilla voisi olla. “Teenpä tästä mötikästä tällaisen taskuun sopivan pikku pallon, jotta Kunnianarvoisa Vadelmanjumala suojelee minua matkoillani”.
Koristeellinen boltsi Skotlannista.
Kuten kaikissa muissakin arkeologisissa mysteereissä, yhtenä vaihtoehtona on TIETENKIN Pienet Vihreät Miehet. On se merkillistä, millä motiivilla alienit olisivat vaikuttaneet jokaikisen kivisen rakennuksen/monoliitin/pyramidin yms. rakentamiseen. Nämä kaiffarit osaavat lennellä toisille planeetoille, miksi ne tulisivat tänne osallistumaan alkeellisen ihmiskunnan kivitöihin?
Jospa armas planeettamme onkin/on ollut Pienten Vihreiden Miesten Puuhamaa: “Viikonloppureissut Maahan nyt puoleen hintaan, tuo koko perheesi askartelemaan! Lisämaksusta voitte abduktoida mukaanne tuliaisiksi yhden ihmisyksilön!”
Maailma on täynnä huippukokkeja, osa heistä esiintyy (valitettavasti) tv:ssä monella eri kanavalla. Meille taviksille tämä on nöyryyttävää, aina saa tuntea itsensä surkeaksi kun ei ole koskaan kuullutkaan mistään “cevichestä”. Ruokaohjelmissa nämä mestarit tekevät mitä oudoimmista raaka-aineista huippuannoksia, samalla kun omassa keittiössä vesi palaa pohjaan kattilassa.
Tämän jälkeen kuuluu naps, kun hernekeittopurkki aukeaa. Samalla tv-kanava vaihtuu; ihan sama mille kanavalle, kunhan siellä ei ole Gordon Ramsay kiroilemassa tai Jamie Olivier esittämässä täydellistä perheenisää. Ja kappas, sattumalta sieltä löytyykin ostoskanava, jossa mainostetaan… paistinpannuja! Aargh! “Nyt perheesi saa aina herkullista ja terveellistä ruokaa!” Aargh toisen kerran!
Tästäpä juolahti mieleeni tutkia muutamia historiallisia seikkoja eri ruokalajien alkuperästä:
Kukapa arvaisi, että ranskalaiset perunat ovatkin todennäköisesti peräisin Belgiasta. On kerrottu, että 1. maailmansodan aikana jenkkisotilaat luulivat olevansa Ranskassa ja nimesivät syömänsä perunat tämän maan mukaan. Tämä on vain yksi selitys, sillä termiä “french fries” on käytetty jo ennen sotaakin.
Perunat vuorille, ei vihanneslaatikkoon!
Inkat keksivät pakasteet: he veivät perunoita yöksi jäätymään Andien vuorenrinteille. Kerrassaan nerokasta!
Asteekit keksivät popcornin ja kaakaon. Mayat ja pohjois-Amerikan intiaaniheimot käyttivät purukumina puun mahlaa. Myös Suomesta on löydetty 5000 vuotta vanha koivuntuohitervasta tehty klöntti, jossa näkyy hampaanjäljet. Pure Jenkki, nyt uutuusmaku: koivuntuohiterva! Omnomnom.
John Montagu, 4. Sandwichin jaarli.
Sandwichin jaarli pyysi 1700-luvulla kokkiaan tekemään hänelle leivän, joka ei sotkisi kesken ollutta korttipeliä. Kokki lätkäisi leipäpalaset vastakkain, ja näin syntyi kuuluisa eväsleipä. Oli kyllä melkoisen laiska jaarli, kun ei viitsinyt edes korttipeliä kesken jättää…! Kunpa tuolloin olisi ollut patenttioikeudet, kokki olisi tienannut miljoonia keksinnöllään.
Maailman vanhimmat reseptit ovat n. 4000 vuoden takaa; Babylonian kuninkaan Hammurabin alainen virkamies kirjoitti kahteen savitauluun 21 liharuokaohjetta. Nämä ohjeet eivät nähtävästi olleet äitien tekemää ruokaa… Mukana oli kuitenkin myös 4 kasvisruokaohjetta!
Vanhin juusto on peräisin yli 3000 vuoden takaa Egyptistä faarao Ramses 1:n aikakaudelta. Tätä löytöä voisi varmaan kutsua nykypäivänä homejuustoksi, heh heh.
Wellingtonin herttua.
Mainitun Gordon Ramsayn suosikin “Wellingtonin pihvin” alkuperä on löyhästi liitetty 1800-luvulla eläneeseen herttua Wellingtoniin. Tätä liharuokaa on kuitenkin tehty myös Ranskassa ja Irlannissa, nimitys lienee vain muotoseikka. Herttua on varmaankin pitänyt tästä taikinaan kääritystä lihakimpaleesta ja nimi on jäänyt elämään.
Vanhin todiste alkoholin valmistuksesta löytyy Kiinasta 9000 vuoden takaa, viinin ja oluen valmistuksesta on löydetty todisteita n. 4000 vuoden takaa. Kuuluisa “Marskin ryyppy” on syntynyt, kun marsalkka Mannerheim halusi peittää huonolaatuisen vodkan maun joillakin kalliimmilla ainesosilla.
Näiden tietojen valossa se valmis hernari on ihan kelpo ruoka. Ei kannata odottaa pannukakkua jälkiruoaksi, se on todennäköisesti raakaa keskeltä ja reunoista palanut. Ja se on ihan uunin vika.
