Jatkoa osasta 1:
Klo 4.20 jälkeen alkaa armoton puhelu- ja viestihässäkkä eloonjääneiden Bethanyn ja Dylanin välillä hyökkääjän poistuttua. Näistä(kin) tiedoista on tarkat listat saatavilla netistä niitä haluaville, mutta nämä viestit ovat lähinnä jatkuvaa tilanteen ihmettelyä ja soittoyrityksiä muille asukkaille. Kyseessä olivat kuitenkin 19-vuotiaat tytöt, jotka eivät osanneet toimia tai reagoida asiaan millään tavalla ja he ovat saaneet koko tämän ajan aivan liikaa syytöksiä tästä tapahtumasta.
Lisäksi kyseessä oli asukkaiden runsas alkoholinkäyttö alaikäisenä; Idahossa alkoholin ostamisen ja nauttimisen ikäraja on 21. Väsymystila varmastikin vaikutti nuorten tyttöjen toimintaan myöskin. Dylan juoksi lopulta alimpaan kerrokseen nukkumaan Bethanyn kanssa lukkojen taakse. Matkallaan alakertaan hän näki vilaukselta Xanan tämän huoneen lattialla, mutta Dylan luuli pimeässä Xanan vain sammuneen matolle.
Vasta seuraavana päivänä juuri ennen puoltapäivää Dylan ja Bethany vihdoin soittelivat kavereita avukseen. Kukaan neljästä asuintoverista ei ollut yöllä vastannut puhelimeen tai viesteihin; pää oli aamuun mennessä eloonjääneillä selvinnyt ja jotakin oli selvästikin vialla.
Apuun saapuikin lähialueella asuvia ystäviä, joista yksi nuorimies vasta ymmärsi tilanteen vakavuuden (Hunter Johnson). Hän kävi talossa sisällä, otti keittiöstä varmuuden vuoksi veitsen aseekseen ja kävi Xanan huoneessa. Tuolloin hän äkkiä kääntyi ympäri, kielsi välittömästi kaikkia muita menemästä enää sisälle ja käski soittamaan hätäkeskukseen. Tästäkin hätäkeskussoiton jälkeisestä tilanteesta on julkaistu poliisikameravideo YouTubessa, joka osoittaa tilanteen karmivuuden sekä paikkakunnan poliiseille että näille ystäville, jotka värjöttelevät itkuisina roskisten vierellä shortseissaan palellen.
(Akka muistuttaa edelleen, että suurin osa näistäkin tiedoista on peräisin vasta oikeudenkäynnin peruuntumisen johdosta tapahtuneista julkaisuista. Juttua käsittelevä tuomari Hippler oli kieltänyt kaiken materiaalin julkaisun ennen oikeudenkäyntiä.)
Hyökkääjää etsittiin seuraavat 7 viikkoa armottomalla pieteetillä. Apuna tässä oli se, että hyökkääjä jätti murhapaikalle ilmeisen arvokkaan tarvikkeen dna-näytteineen: Ka-Bar-veitsen nahkaisen TUPEN Madison Mogenin sänkyyn!
DNA-näyte löydettiin tupen kahvaa pitelevän nahkasuikaleen painonapin kierteistä (kuinka tarkkaa tämä voi ollakaan!), mutta sitä ei pystytty kohdistamaan kehenkään tiettyyn henkilöön ilman aiempaa rikosrekisteriä.
Tällöin alkoi/jatkui massiivinen kameratallenteiden keruu ja tarkastus kyseisiltä alueilta ja lopulta tutkijoiden huomio kiinnittyi useissa videoissa näkyvään valkoiseen Hyundai Elantra-autoon. Ilmoituksia jaeltiin ympäriä kaupunkia, vihjetippejä annettiin lopulta noin 20 000 ja näitä tarkastettiin – tuloksia ei kuitenkaan löytynyt. Tutkimuksia häiritsi tosin se, että ilmoituksissa etsittiin vanhempaa mallia kyseisestä autosta, kunnes tieto lopulta korjattiin muutamaa vuotta uudemmaksi malliksi. (Akka ei tosin käsitä, miten näistä kehnolaatuisista videotallenteista on saatu edes auton merkki selville.)
Lopulta viereisen Pullmanin pikkukaupungin (myöskin yliopistokaupunki viereisessä Washingtonin osavaltiossa) kampuksen poliisi osoitti vinkin juuri sopivaan autoon yliopiston parkkipaikalla. Tästä ilmoituksesta tutkijat hätkähtivät, sillä auton omistajan ajokortin kuva paljasti eloonjääneen Dylanin mainitsemat erittäin tuuheat kulmakarvat. Auto oli lisäksi sopiva, sillä siitä puuttui etukilpi kuten videoissakin (auton omistaja asui aiemmin osavaltiossa, jossa eturekisterikilpi ei ollut pakollinen). Palaset alkoivat loksahdella kohdalleen ja lisätietoa tarvittiin.
Kaupungeista kerätyt useat videotallenteet ja tämän kyseisen auton omistajan puhelimen pingit osoittivat hyökkääjän kiertäneen alueella jopa 23 kertaa ennen murhia vain muutamien kuukausien aikana. Murhayön aikana hän oli sammuttanut puhelimensa muutamaksi tunniksi ja kiersi aluetta useita kertoja asuinkortteleiden ympäri uudestaan ja uudestaan. Ehkä hän jopa näki aiemmin mainitun DoorDash-kuljettajan, joka kierteli aluetta samaan aikaan 15 minuuttia etsiessään osoitetta myös taskulampun kanssa kävellen.
Hyökkääjän DNA saatiin lopulta vasta varmistettua, kun hyökkääjä oli lähtenyt isänsä kanssa ajamaan maan halki kotiinsa (noin 3000 kilometriä) Pennsylvanian Albertsvilleen joulukuun puolivälin paikkeilla. Sillä samaisella valkoisella Hyundai Elantralla, jolla hän oli stalkannut King Roadin asuntoa jo kuukausia!
Perillä kohteessa FBI, paikallinen poliisi ja tutkijat ottivat näytteitä roskiksista, joita hyökkääjän kotitalon edessä sijaitsi. DNA-näyte saatiin hyökkääjän isän jättämästä vanupuikosta ja näyte osoitti todellakin täydellä varmuudella sukulaisuussuhteen isän ja Idahon murhien syyllisen välillä tarkkuudella 99,998 %. (Lähde: CNN)
Tässä vaiheessa Akka voi kuvitella, kuinka kihelmöinti alkoi joka ikisen asiasta tietävän tahon niskassa ja sormenpäissä. Jep, jotakin oli tehtävä ja sehän järjestyi 30.12.2022, kun SWAT-joukot rynnivät sisään hyökkääjän kotitaloon kello yhden jälkeen yöllä! Kirjaimellisesti ovista ja ikkunoista! Hyökkääjä tavoitettiin keittiöstä lajittelemassa omia roskiaan minigrip-pusseihin hanskat kädessään keskellä yötä, mutta hän yritti kuitenkin vielä paeta alimpaan kerrokseen omaan huoneeseensa.
Tässä samassa tilanteessa hyökkääjän vanhemmat otettiin kiinni ja heidän kätensä sidottiin nippusiteillä. Hyökkääjällä on kaksi sisarta, mutta heidän osuuttaan tähän tapahtumaan ei ole tiedossa. Julkisuudessa on liikkunut huhuja, että hyökkääjän toinen sisar olisi esittänyt epäilyjä veljensä syyllisyydestä ja tutkinut tämän autoa, mutta tällä hetkellä näitä tietoja ei ole varmistettu. Ainoa varmistettu uusi tieto on, että tämä sisar oli kuin olikin sekä puolustuksen että syyttäjän todistajalistoissa mainittu todistajaksi. Tämä johtunee ehkä siitä, että hyökkääjä varasti sisarensa Iphone-puhelimen aikoinaan ja myi sen 200 dollarilla eteenpäin ostaakseen huumeita...
Hyökkääjä oli siis ollut aikuisuuden kynnyksellä huumeriippuvainen ja hänen vanhempansa maksoivat kuitenkin hänen vieroitushoitonsa. ”Josko siitä nyt kuitenkin tulisikin jotain…” Akka voi kuvitella tällaisen KUVITELMAN, kun perheellä oli nähtävästi ollut kaksikin konkurssia yritystoiminnassaan… Akka ei voi tätä kirjoittaessa edes ajatella, mitä tämän murhaajan perheen sisällä nykyään tapahtuu. Aiemmin on kuitenkin kerrottu mediassa, että molemmat hyökkääjän sisaret menettivät työnsä tämän tapauksen myötä eikä isä osallistunut enää oikeuden kuulemisiin tai muihin tapahtumiin.
Noh, kukas tämä hyökkääjä sitten oikein olikaan? Bryan Christopher Kohberger. Perustavallisesta perheestä lähtöisin keskellä Pennsylvanian Poconos-vuoria, isohko talo tontteineen ja kolmilapsinen perhe. Sisaret valmistuivat aikanaan ammatteihin ja muuttivat pois kotoa, mutta Bryan asui 28-vuotiaaksi asti kotonaan opiskellen rikostutkintaa DeSalesin yliopistossa.
Bryan oli koulussa kiusattu ja ylipainoinen, mutta entisten opiskelijatovereiden mukaan hänen käytöksensä muuttui yllättäen teini-iässä: hän alkoi kuntoilla nyrkkeilemällä ja muuttui itse kiusatusta kiusaajaksi.
Sitten tämä hirviö 28-vuotiaana muuttaa vihdoinkin ensimmäiseen asuntoonsa maan toiselle laidalle 3000 kilometrin päähän? Tämä koko skenaario on creepy jo ennen seuraavia tietoja: hän puhui puhelulogien mukaan äitinsä kanssa jopa useita tunteja joka päivä monissa eri puheluissa. Mikäli äiti ei vastannut, hän kysyi heti isältään tekstiviestillä, miksi äiti ei vastaa.
Myös murha-aamuna Bryan soitteli äidilleen useaan otteeseen yhteensä noin kolmen tunnin ajan. Lainvalvojien toimesta tiedettiin myös, että hän palasi King Roadin osoitteeseen noin kello yhdeksän aikaan aamulla kymmeneksi minuutiksi ja sen jälkeen puhui äitinsä kanssa puhelimessa joitakin minuutteja. Tätähän murhaajat tekevät: palaavat paikalle katsoakseen huomiota ja hälinää, joita he itse aiheuttavat! Tuohon samaan aikaan Bryan oli myös seurannut poliisien tiedotuskanavia netissä, mutta kun hälytystä ei oltu tehty, hän todennäköisesti palasi paikalle katsomaan tilannetta omin silmin. Miksi hälytystä ei oltu tehty?
Myöhemmin julkaistut videotallenteet osoittavat hänen ajaneen useita kymmeniä kilometrejä etelään tuon hirvittävän sunnuntaipäivän aikana. Tällä alueella sijaitsee Lewistonin ja Clarkstonin kaupungit, joita sekä yhdistää että erottaa Snake River – joki. Onkin arveltu, että noina tunteina Kohberger olisi heittänyt aseensa tälle alueelle jokeen, sillä sitä ei ole vieläkään löydetty. Näillä alueilla onkin tehty vapaaehtoisvoimin etsintää ilman konkreettisia tuloksia.
Sittemmin julkistetut kameratallenteet ja nettihaut osoittavat myös merkkejä tietojen pyyhinnästä: hän oli poistanut tietokoneeltaan ja puhelimestaan paljon tiedostoja ja hakuja, mutta osittain takaisin saadut tiedot osoittavat hakuja sarjamurhaajista. Eritoten haut naisen huumaamisesta ja tainnuttamisesta seksuaalisessa tarkoituksessa ovat karua luettavaa.
Tätä tapausta on kuvailtu sanoilla Ted Bundy -wannabe, joka saattaa olla totta ainakin hänen selaushistoriansa mukaan. Lisäksi hänestä on tusinoittain selfie-kuvia eri asennoissa ja ilmeissä vanhempiensa keittiössä otettuina juurikin murhan jälkeen 2022. Kukaan ei todellakaan halua nähdä näitä hänen selfieitään, eikä hän koskaan niitä lähettänytkään kenellekään. Ne löytyivät varmaankin puhelimesta siksi, että hän ei odottanut ollenkaan pidätystä pelleillessään oman mahtavuutensa kanssa vanhempiensa keittiössä keskellä yötä. Murhista oli kuitenkin kulunut jo yli 1,5 kuukautta; hän ehkä kuvitteli olevansa selvillä vesillä!
Noh, tämä pelle laitettiin näppärästi pakettiin ja toimitettiin 3.1.2023 Pennsylvanian oikeuteen kuulemiseen, jossa hän suostui käymään oikeutta rikoksen tapahtumapaikalla Idahossa. Hänet oli täten siirrettävä 10 päivän sisällä takaisin Idahoon (nuo samaiset muutamat tuhannet kilometrit, jotka hän oli ajanut isänsä kanssa juurikin muutamia viikkoja aikaisemmin…)
Akka muistaa tämän siirto-operaation hypetyksen, sillä monet toimittajat luulivat siirron tapahtuvan tavallisella reittilentokoneella tai armeijan kuljetuskoneella. Nope, ei todellakaan tällaisen murhaajan kanssa! Asialla oli pieni, vuokrattu lentsikka, joka joutui laskeutumaan matkan aikana muutamankin kerran välitankkauksia varten. Matkasta muodostui todellakin pitkäkestoinen, mutta pelkästään jo se oli Bryanille ihan omaa aikaa nauttia lentämisestä yläilmoissa… ! I’m flying high, hän varmaankin ajatteli! Viimeistä kertaa ikinä!
JATKUU OSASSA 3
