”Jos et tunne historiaa, tulet toistamaan sen virheitä." Akka kirjoittaa näistä asioista tunteella ja huumorilla faktoihin perustuen. Akka ei käytä somea, koska Akkaa ei kiinnosta kakkujen kuorrutus eikä sekään, miksi kaikkien pitää olla tietoisia toistensa toiminnasta. Oppikaa nyt jotakin historiasta, edes huumorin kautta!
Tällä viikolla pitää keskittyä päivityksiin (joita Akka on hätäpäissään rustannut paperille muutaman viikon ajan), sillä Akan läppäri Baby (vrt. Dean Winchester/Supernatural) on jo pitkään ollut saattohoidossa. Vihdoin ja viimein vehje valitettavasti ilmoitti luopuvansa maallisesta tomumajastaan yhdellä rysäyksellä – juuri, kun Akka oli ajatellut muistitikkuloida viimeiset tiedostonsa ”huomenna, kun se nyt ainakin tänään vielä toimii…”
Sinne jäivät mm. viimeisimmät, useat kymmenet linkit ja tutkimusmateriaalit uusista aiheista, mutta eipä hätää – ensi viikolla saapuu jonkinlainen (varmastikin)alienteknologiaa oleva laite, jolla näitä tiedostoja saa edelleen esiin.
Hah, tämän enempää Akka ei tästä laitteesta tiedä, mutta toivottakaamme Babylle hyvää ja ansaittua matkaa tuonpuoleiseen. Samalla Akka toivoo nöyrästi pitkää ikää kaikenlaisille kodinkoneilleen: imurit Old B*tch ja White B*tch, tiskikone Super B*tch ja pesukone Ultimate B*tch; voikaa hyvin tietäen, että teitä kaikkia arvostetaan suuresti! Erityismaininta kuuluu kahvinkeittimelle Master B*tch.
Tämä uusi Wanna-Be-Baby 2 nimetään sitten virallisesti vasta, kun kelpoisuus on osoitettu. Ei ritariksikaan ketä tahansa lyöty ensi näkemältä, eihän?
All That’s interesting -sivuston juttu Mary Fieldsistä, josta tuli Amerikan sisällissodan jälkeen ensimmäinen musta nainen postivaunujen ajajana – ja legenda jo eläessään.
Ja näin sitä taas jo syyskuun puolella pääsee ah, aina niin ihastuttavien kallojen ja luurankojen pariin. Akalla nuo elementit kulkevat kyllä mukana ympäri vuoden, mutta siitä viis, kun täytyy taas porhaltaa eteenpäin ennen joulukrääsän saapumista!
(thegraphicsfairy.com)
Johan niitä joulukalentereita on saanut jo ainakin kuukauden ajan netistä tilattua! Mihin näillä kauppiailla on taas kiire; onko tulossa taas joku uusi mayojen maailmanloppu vai joko ne Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa kolkuttelevat markettien ovia? Siltä tämä maailmanmeno kyllä pahasti näyttää… noh, hypätäänpä tästä apokalypsista pahvilaatikoiden ihmeelliseen maailmaan!
Nyt Akka on teipin avulla yhdistänyt menestyksellisesti (as if…) toisiinsa pahviputkia ja pienempiä laatikoita. Kuvaamatta jäi yksi laatikko, joka liittyy oleellisesti tarinaan, mutta sehän nyt on vain yksi laatikko muiden joukossa. Laatikoita on maailma pullollaan!
Ja kyllä, kissa on mukana tälläkin kerralla.
Tällä kertaa Luigi the Luuranco on saanut käsiinsä ihka oikean lentävän aluksen, sillä muuan presidentti Atlantin takana lupasi tänä vuonna täydellisen UFO DISCLOSUREN paljastamalla kaikkien kolmikirjaimisten virastojen salat tästä aiheesta. (Tämä on sarkasmia: ukkoparka varmaan unohtaa sanomisensa jo saman päivän kuluessa tai ainakin siltä on viime aikoina näyttänyt…) Niin tai näin, mutta Luigilla on nyt ihan oma ufo/uap käytössään, jolla hän onkin laskeutunut synkän linnan katolle:
Laskeuduttuaan Luigi huomaa, että yhdelle tornin ikkunoista johtavat tikapuut (jotka eivät varmastikaan noudata työturvallisuussäännöksiä millään muotoa; tällaisia ei saa kiivetä missään tapauksessa. Linnan katolla tulisi olla myös tukevat kaiteet ja hätäliukumäki, palosammutin, turvavaljaat ja kelluntaliivit, jos katolla olija putoaakin vallihautaan. Jota linnassa ei ole. Hah!)
Kun Luigi kurkistaa tornin ikkunasta sisään, hän melkein putoaa tikapuilta! (Mitäs juuri äsken sanottiinkaan niistä turvatoimista?!) Tornin pienessä huoneessa on valtavankokoinen divaani, jolla istuu pieni noita-akka kissoineen. Lisäksi tässä pienessä tyrmänkaltaisessa huoneessa näyttää kuitenkin olevan jonkinlaista muutakin sisustusta, jollaista ei yleensä vangeille suoda. Luigi puhuttelee noita-akkaa:
Luigi: Päivää taloon! Saisiko noin niinku häiritä emäntää näin yllättäen? Noita: Siinähän sitä teet jo. Peremmälle sieltä sitten.
Luigi noudattaa kehotusta ja katselee ympärilleen. Kissa on noita-akkaan nähden suurikokoinen, mutta enemmän Luigia ihmetyttää huoneen tavarat. Seinillä on kuvia ja nurkassa valtava peili, lattialla näyttää olevan myös kissalle paistivati isoine pihveineen. Luigi esittäytyy noidalle nostaen kuvitteellisen hatun ilmaan:
Luigi: Luigi the Luuranco, palveluksessanne. Missäpä mahtanenkaan olla tällä hetkellä, arvon madam…? Noita: Helene de Hellbent. Paikka on Salem, Massachusetts vuonna 1692. Meikäläinen on täällä vangittuna, kun naapuri syytti noidaksi… sen lehmällä oli kierot silmät ja se on kuulemma nyt sitten minun tekosiani.
Luigilla välähtää: pitihän se arvata, että UFOn nappulaa ”Turn Back Time” ei olisi pitänyt painaa! Nyt sitä on sitten jouduttu ojasta allikkoon!
Luigi yrittää keventää tunnelmaa, kun hän katselee ympärilleen. Seinällä on kuva herrasmiehestä, jonka Luigi uskoo tunnistavansa:
Luigi: Onko tuo Galileo Galilei? Noita: Jep. Siinä on vieressä Galileon piirtämiä kuun vaiheita, kun se katsoi niitä kaukoputkella vuonna 1609. Luigi: Ahaa. Entäpä tuo polkupyörä tuolla toisella seinällä? Tai siis tuo potkupyörä… eikö sellainen keksitty vasta 1800-luvulla? Noita: En osaa siitä sanoa, näin vaan sellaisen enteen ja piirsin sen itse. Olen nähnyt sellaisiakin enteitä, että ihmiset lentävät ilmassa, mutta se on kyllä jo liian paksua ihan meikäläisenkin mittapuulla.
Seinällä tuntemattoman tekijän litografiasta vuodelta 1818 tehty kuva, leikattu vanhasta Geo-lehdestä.
Luigi ei sano tähän mitään, sillä yhtäkkiä hän huomaa seisovansa noidan korkeakorkoisissa ja kimaltavissa saappaissa. Noita hekottaa ääneen sohvallaan.
Noita: Sorry vaan, täällä on vaan välillä niin tylsää eikä täällä vierailijoitakaan käy. Ei sillä, että näin introverttinä haluaisinkaan, mutta jäynä on aina jäynä… Luigi: No problem, eipä siinä mitään.
Samassa Luigi huomaa seinällä suuren avaimen ja tiedustelee sen käyttötarkoitusta.
Noita: Ei harmainta hajuakaan. Luulin, että se on vaan jokin koriste. Olen lähinnä vaan kaivellut sillä hippusia noista mun loitsupulloista…
Luigi hätkähtää; pöydällä on tosiaan neljä pientä pulloa täynnä kimaltavaa jauhetta ja hän katsoo kysyvästi noitaa.
Noita: Ne on vaan sellaisia pieniä taikoja… joillakin pääsen vähäksi aikaa ulos tästä huoneesta, mutta palaan aina tunnin päästä takaisin ja joillakin… höm! Luigi: Nii-in? Noita: Ne on ihan omaan viihdekäyttöön. Se on ihan minun oma asiani eikä siitä sen enempää!
Luigi ei viitsi tiedustellakaan enempää, vaan tekee edelleen huomautuksen avaimesta, sillä tyrmän oven lukko näyttää olevan juuri avaimen kokoinen.
Luigi: Ei ole sitten tullut mieleen, että tuo avain saattaisi sopia tämän tyrmän oveen? Ja pääsinhän minäkin ikkunasta sisään tuosta vaan, pääseehän siitä kuka tahansa uloskin! Noita: Eipä ole tullut mieleen, ei. Täällä on ihan mukavat oltavat, kun on niin hiljaista ja rauhallista. Palvelu pelaa hyvin, se on tosiaan sanottava! Katso nyt, mitä tuo kissakin saa ruoakseen kaksi kertaa päivässä!
Luigi ei usko korviaan! Onko noita tosiaan omasta tahdostaan ”lukittuna” tähän torniin?
Noita: Annoin viis tähtee kaikissa arvosteluissa, mitä vaan löysin netistä… tää on tosi hyvä paikka, suosittelen. Laitoin kuviakin joka paikkaan.
Nyt Luigi ei ymmärrä enää yhtään mitään. Tämä noita-akka väittää olevansa Salemissa odottamassa noitaoikeudenkäyntiä, mutta samaan aikaan hän puhuu internetistä ja valokuvista satoja vuosia ennen niiden keksimistä. Tässä täytyy olla jokin juoni takana, tuumii Luigi.
Luigi: Nyt tämä alkaa kuulostaa vähän oudolta, jos näin sallitaan sanoa. Onko tämä paikka tosiaan Salem ja vuosi 1692?
Noita-akka huokaa ja katsoo Luigia hattunsa alta. Sitten hän ottaa hattunsa ja laskee sen lattialle sohvansa viereen.
Noita: Äh, no… nyt taisin kyllä paljastua. Olen kyllä Salemista ja 1600-luvulta, mutta tulen aina joka vuosi vähän fiilisteleen tähän taloon omaksi huvikseni. Ne oli aikoja ne, nykyään on ihan toisenlainen meininki… Luigi: Fiilisteleen? Siis olemalla vangittuna jossakin tyrmässä?! Noitaoikeudenkäyntien aikaan? Noita: Sitä vois kutsua sellaiseksi spa-henkiseksi hommaksi. Mulla on aina välillä vähän tylsää, joskus pitää irrottautua arjesta ihan kunnolla. Kävin tosiaan laittamassa sen lehmänkin silmät kieroon, että saatiin vähän säpinää.
Luigi ei saa sanaa suustaan näiden tietojen paljastuttua. Noidan asenne on aivan järkyttävän ylimielinen! Samalla silmänräpäyksellä noita kuitenkin kapuaa divaanilta alas ja avaa yhden loitsupullon, jolloin kimaltava jauhe pölläyttää esille ihmeellisen näyn.
Noita: Sorry, mun kyyti tuli. Mun pitää mennä, nähdään!
Luigi jää kissansa kanssa haukkomaan henkeään, kun noita ja jättikissa katoavat kääpiön kanssa pölypilveen. Jo on aikoihin eletty, tuumii Luigi ja huomaa, kun hänen oma kissansa siirtyy lattialla olevan paistovadin ääreen.
Vai että hyvä palvelu… pitäisköhän kokeilla… miettii Luigi kavutessaan divaanille. Että ihan viisi tähteä… mikäs siinä sitten, kun katolla on ihan ilmainen parkkipaikkakin ufolle. Onkohan täällä jossain huonepalvelulistaakaan… onneksi tuli ensi hätään omat eväät mukaan!
Samassa Luigi huomaa noidan jättäneen loitsupullot pöydälle ja hän kurottautuu avaamaan niistä yhden. Ilmaan leijailee taas hienoista taikapölyä ja yllättäen tilaan ilmestyy kylpyamme, jättikokoinen kalajaTiivi-Taavi.
Vai sillä lailla… tuumii Luigi. Että ihan omaan viihdekäyttöön eikä siitä sen enempää! En todellakaan halua tietääkään tästä yhtään enempää!
Ihan vaan omaan viihdekäyttöön…!
Salemin noitaoikeudenkäynneissä yli 200 naista, lasta ja miestä joutui syytöksen kohteiksi vuosina 1692-1963 ja heistä 20 teloitettiin. Seuraavassa linkissä on teloitettujen lista:
https://salemwitchmuseum.com/faqsSalemin museon usein kysyttyjä kysymyksiä, kohdassa ”How many people were executed during the Salem witch trials” on teloitettujen nimilista ja päivämäärät.Sivustolla on myös paljon muutakin historiallista tietoa.
Kaiken kaikkiaan Euroopassa ja Amerikassa uskotaan teloitetun jopa 60 000 noidaksi syytettyä vuosien 1400-1700 välisenä aikana. Suurin osa heistä oli tietenkin naisia, mutta muutamia poikkeuksiakin löytyi myös Salemissa.
Tällä tarinalla ei ole tarkoitus väheksyä näitä kammottavia syytöksiä tai noitaoikeudenkäyntejä, joita tietenkin kristinuskonnimissä suoritettiin. Tässä tarinassa sattuu nyt vain olemaan pääosassa ”mukamas oikea” witch, joka on ihan bitch.Ei siitä sen enempää, vain mustaa huumoria!
https://guides.bpl.org/salemwitchtrialsBoston Public Libraryn kattava infopaketti aiheesta. Vasemman reunan valikosta löytyy mm. lisätietoa paikoista, syyttäjistä ja syytetyistä sekä heidän jälkeläisistään. Historian havinaa kerrassaan!
Lisäksi Wikin eri linkeissä mainitaan ainakin seuraavat henkilöt: Antti Lieroinen, Aikia Aikianpoika, Anna Olavintytär, Erkki Antinpoika ja Beata Pietarintytär, joita joko syytettiin tai myös teloitettiin noituudesta. Karua meininkiä, syytettyjä on kuitenkin ollut satoja Suomessakin eri vuosisatojen aikana.
Vihdoinkin jotakin uutta tapahtuu armaan arkeologian saralla, toteaa Akka luettuaan viimeaikaisia uutisia arkeologisesta Turkista. Mitäköhän ihmeellistä uutta siellä muka mahtaa olla, voisi joku todeta sarkastisesti… Akka ei totea sarkastisesti tähän yhtään mitään, muuta kuin… TAS TEPELERin 12 arkeologista kohdetta, joista tunnetuimmat ovat tietenkin Göbekli Tepe ja Karahan Tepe! Nämä kiviset kompleksit ovat viime vuosina jääneet aivan liian vähäiselle huomiolle, mutta vihdoinkin tilanne on siis muuttumassa.
Tas Tepeler-kohteet kartalla (WikimediaCommons).
Katsotaanpa siis ihan ensiksi, mistä oikein on kyse: Göbekli tepe on ajoitettu vanhimmillaan 11 500:n vuoden ikäiseksi eli rakennustyö on tällä alueella alkanut n. v. 9500 eaa. Jostakin syystä kaivannot peitettiin tarkoituksellisesti n. 8000-luvulla eaa., ja yhtenä syynä tähän on esitetty mm. maanviljelyn yleistymistä. Nämä valtaisat, kukkulaiset alueet eivät sovi viljelyyn, mutta rakennelmat haluttiin ilmeisesti tärkeinä kohteina kuitenkin säilöä väestön siirtyessä alavimmille viljelysmaille.
Vain noin viitisen prosenttia alueen laajuudesta on viime vuosikymmeninä kaivettu esiin, mutta näissä kaivauksissa on löydetty ympyrämäisiä rakennelmia, joiden sisällä on valtaisia T-pilareiksi kutsuttuja 5-6 -metrisiä pylväitä. Näitä pylväitä koristavat joko eläinaiheiset, geometriset, symboliset tai ihmisaiheiset kaiverrukset. Näiden symbolien tarkoitusta emme tietenkään voi tietää, mutta näistä on esitetty tietenkin useita teorioita.
(Arkeonews).
Yksi yleinen teoria kertoo niiden esittävän taivaan tähtikuvioita, toinen teoria taasen uskoo niiden olevan metsästyksen onnistumiseen liittyviä symbolisia merkkejä (useimmat kuviot ovat kuitenkin eläimiä). Joissakin pylväissä näyttäisi olevan peräti vyö, lannevaate sekä ihmisen kädet suurinpiirtein navan kohdalla, joten näiden pylväiden on ajateltu esittävän joitakin tiettyjä ihmisiä. Tällöin se T-pilarin huippu olisikin ihmisen pää.
Kaivausalue ennen katosta (WikimediaCommons).
On myös huomattava, että alueen käyttöaikana rakennelmia on korjailtu ja uusittu useita kertoja ja tällainen toiminta on jatkunut noin 1500 vuoden ajan. Näissä korjauksissa muureja on hiljalleen rakennettu sisäänpäin kohti onkalon keskustaa, joten ulommaisimmat muurit ovat niitä vanhimpia. Nämä ajoitukset perustuvat orgaaniseen materiaaliin, jota on saatu muurien sisältämästä laastista.
Göbekli Tepen olemassaolo havaittiin jo 1960-luvulla, mutta vasta v. 1994 arkeologi Klaus Schmidt (1953-2014) aloitti mittavat kaivaukset, joita hän johti kuolemaansa saakka.
Viime vuosikymmeninä alueen ylle rakennettiin valtaisa katto sekä jalankulkijoille tarkoitetut korotetut kulkualueet, joita on kritisoitu siitä, että niiden rungot on peräti rakennettu vielä kaivamattomien raunioiden päälle (!). Lisäksi alueelle istutettiin useita satoja oliivipuita, joiden juuristot voisivat tietenkin vahingoittaa tätä valtaisaa raunioaluetta.
(TurkiyeToday).
Tämä seikka muuttui, kun Akankin jo viimeksi mainitsema tubettaja Jimmy Corsetti nosti asiasta hermeettisen haloon ja lopulta maailmanlaajuinen kritisointi sai päättäjät (syystä tai toisesta, tämä on spekulointia) poistamaan kaikki nämä istutetut puut. Näillä alueilla on nyt sitten alettu suorittaa laajamittaisia arkeologisia kaivauksia ja näistä kaivauksista alkaa paljastua sekä uusia soikionmuotoisia kaivantoja pilareineen että alueella asuneiden ihmisten asumuksia. Nämä asumukset näyttävät sijaitsevan suoraan suurimpien ympyräkaivantojen vieressä, eivät siis tosiaankaan missään poronkuseman päässä. Asutus on tosiaan ollut tiivistä ja laajaa näiden onkaloiden välittömässä läheisyydessä.
Aiemmin on ajateltu, että Göbekli Tepen tarkoitus on ollut pelkästään rituaalinen: ihmiset ovat kokoontuneet näihin ympyrän-/soikionmuotoisiin syvennyksiin ja suorittaneet ties minkälaisia rituaaleja palvoakseen alkukantaisia jumaluuksia. Nyt tämä visio alkaa siis muuttua, kun ihmisten todetaan myös asuneen alueella ja näistä uusista kaivauksista voikin löytyä jälkiä tuon ajan ihmisten jokapäiväisestä elämästä. Eläinten ja ihmisten luita on tähän mennessä aiemminkin löydetty, mutta muutoin asutuksesta kertovat esineet ovat vielä enimmäkseen tuloillaan. Joitakin astioita yms. pikkutavaraa on toki tähänkin mennessä kaivettu esiin.
Myös Karahan Tepessä kaivaukset ovat jatkumassa. Karahan Tepe löydettiin myös 1990-luvulla, mutta varsinaiset kaivaukset alkoivat vasta v. 2019. Alueella lasketaan olevan peräti noin 250 T-pilaria, mutta vasta murto-osa Göbekli Tepen kaltaisista rakennelmista on nähnyt päivänvalon. Erikoista Karahan Tepessä on se, että täältä löytyy suoraan peruskallioon kaiverrettu syvä ”allas”, jonka pohjasta nousee 11 fallosmaista pilaria.
Lisäksi altaan seinämään on kaiverrettu 3D-muodossa miehen pää, jonka vihaisen tarkkaileva ilme on varsin merkillinen. Tähän päähän auringon valonsäteet osuvat juurikin talvipäivänseisauksen aikaan, kuten Megalithomanian Hugh Newman on todennut:
MegalithomaniaUK video 20.23 min.
Karahan Tepen ja Göbekli Tepen sanotaan olevan kytköksissä toisiinsa ollessaan kuitenkin suhteellisen samankaltaisia. Näillä kohteilla on välimatkaa vain 35 kilometriä, joten varmastikin alueiden välillä on kuljeskeltu puolin ja toisin. Karahan Tepelle on kuitenkin ominaista suurten ja lukuisten ihmispatsaiden ominaispiirteet: näissä patsaissa näkyy usein kylkiluut ja selkäranka erityisen korostettuina. Parikin patsasta tosin pitelee käsissään tiettyä ruumiinosaansa, sellaisia voitte itse etsiä kuvahaulla...
Sayburcin patsaan pää (KarahanTepe.net).
Myös toisesta Tas Tepeler-kohteesta (Sayburc) on löytynyt vaikuttava patsas kylkiluineen. Tällä hahmolla on kuitenkin lisäksi kuvattu huulet ommelluiksi yhteen ja silmien paikalle on kaiverrettu kotiloiksi arvellut muodot. Tällaisia aitoja kalloja simpukoineen on löydetty mm. Jerikosta, Palestiinasta 7000-luvulta eaa.
On siis päivänselvää, että näillä patsailla kylkiluineen on ollut yhteys kuolemaan – peräti jopa siinä määrin, että näiden piirteiden on ollut tarkoitus kertoa kyseessä olleen nimenomaan kuollut ruumis. On kuitenkin epäselvää, keitä näillä patsailla on haluttu kuvata ja miksi näin on ylipäätänsä tehty. Tärkeitä miehiä varten tietenkin – ei kukaan näe näin paljon vaivaa jonkun ihan perusäijän takia!
Näistä patsaista lisää seuraavassa videossa:
MegalithomaniaUK video 17.10 min.
Karahan Tepestä on juuri löydetty uusi 70 cm korkea patsas, joka näyttää esittävän ihmistä istumassa leopardin päällä. Aiemmin löydettiin samankaltainen patsas, jossa asetelma on toisinpäin: leopardi ratsastaa ihmisen selässä! Jopas on merkillistä toimintaa; yrittäkää nyt jo päättää, kuka ratsastaa ja kenen selässä!
Uutena löytönä julkaistaneen piakkoin myös se, että alueella avataan kivillä ja laastilla suljettu ontto kammio, jonka sisällöstä emme tosiaan vielä tiedä. Akka aikoo seurata uutisointia tästä aiheesta.
Ancient Architects video 11.34 min.
Tuo suorakaiteen muotoinen alue kaivettiin esiin vasta v. 2025 ja tämä muoto onkin Karahan Tepessä erikoisuus. Se lieneekin rakennetun vasta reilusti myöhemmin kuin soikeanmuotoiset syvennykset, mutta tämänkään käyttötarkoitusta ei tarkasti tiedetä. Tämän alueen koko on kuitenkin 9×7 metriä ja sen peruskalliopohjassa näkyy polttojälkiä. Seinissä näkyy puolestaan laastijälkiä ja seinien korkeus on 3,5 metriä.
Jotenkin Akka mieltäisi tämän jonkinlaiseksi vesialtaaksi, mutta… samanlaista teoriaa on esitetty siitä fallosten täyttämästä onkalosta, sillä siihen johtaa suoraan kiveen kaiverrettu vesikanava. Mene ja tiedä… tämä piakkoin avattava kammio on tosiaan tuollainen pieni kivinen kuutio. Mitään kovinkaan suurta löytöä ei siis ole luvassa, ainakaan minkäänlaista muinaisajan Batmobilea sieltä ei varmastikaan löydy.
Avattava kammio kuvan keskellä alueen ylimmässä nurkassa (Arkeonews).
Noh, näitä uutisia odotellessa täytyy muistaa mainita nykyään yleinen olettamus: jo vuosia on arveltu, että näiden pyöreiden/soikeiden kaivantojen yllä olisi ollut katto ja tämä olettamus pitänee paikkansa. Monien tutkijoiden mielestä näillä pilareilla ja niiden sijainneilla olisi kuitenkin merkitystä juurikin näiden päiväntasausten – ja seisausten kannalta, mutta tämä kattoajatushan ei sitä kokonaan sulje pois. Onhan niissä katoissa saattanut olla vaikka läpällisiä aukkoja pelkästään jo savunpoistoa varten… ringissähän siellä ollaan istuttu ja paistettu makkaraa ja vaahtokarkkeja! Hah!
(Academia).
Noh, nämä kuolemanpatsaat ja useat löydetyt luunkappaleet kyllä viittaavat vahvasti näiden alueiden henkisyyteen ja jonkinlaiseen ”siirtymäriittiin” elämän ja kuoleman välillä. Ei se silti tarkoita, etteikö siellä olisi makkaraa (gasellinjalkaa) paistettu! Mistä me sen voisimme tietää?
Toivottavasti saamme siis vihdoin lisää vastauksia näihin merkillisiin rakennelmiin, sillä ilmeisesti näillä muillakin Tas Tepeler-kohteilla on tarkoitus pistää töpinäksi ja ottaa lapioita kauniisiin käsiin. Akka ilmoittautuu heti lapioijaksi, jos vain kuljetus järjestyy kamelikaravaanilla Suomesta asti. Lentokonehomma ei nimittäin kuulu Akan pirtaan, pitäkää alumiinituubinne ihan suosiolla.
Akka laittaa tähän loppuun linkkejä aiheesta kiinnostuneille. Ja uskokaa pois, näiden uusien kaivausten myötä jokaikinen tubetollo laittaa AI:n laulamaan näistä Tas Tepeler-alueista, joten kannattaa katsoa tarkkaan, mitä Tube-tuubaa katselee. Joka tapauksessa Akka kertoo lisää jossakin vaiheessa tästä aiheesta, varsinkin, jos edes sen Batmobilen osia kuitenkin löytyy!Tai itse Batman!
Akan suosikkiäijä assyriologi Irving Finkel kertoo videossa (11.34 min.) epäilevänsä, että Göbekli Tepestä löytynyt ”sinetti” kuvineen olisikin varhaista kuvakirjoitusta. Hän uskoo, että näitä rakennustöitä ei olisi pystytty suorittamaan ilman jonkinlaista kirjoitustaitoa.
Loistavan Ancient Architects -kanavan video (13.37 min), jossa kerrotaan Göbekli Tepeä vanhemman asuinpaikan löytymisestä Gedikkaya-luolassa Turkissa. Erikoista on mm. luolasta löytyneiden 25 kilpikonna”veistosten” löytyminen ja yhtäläisyydet aiemmin löytyneisiin paikkoihin. Luolaa on käytetty useita vuosituhansia, mutta merkitystä ei tiedetä.
Kappas vain; jokohan nyt vihdoinkin olisi tässä maailmassa edes yksi suuri mysteerisaatu ratkaistua? Tätä Akka – kuten niin moni muukin mysterioitsija – hartaasti toivoo. Akka keksi tuon sanan ihan päästään ja tarkoittaa sillä mysteereistä kiinnostunutta ihmispoloa.
Historioitsija on ihan virallinen nimitys, mutta Akka lukeutuu tähän mysteerienmetsästäjien monipuoliseen ja omituiseen joukkoon. Tämän jutun myötä Akka keksii vielä seuraavan karmaisevan sanan: kemioitsija eli kemian alan asiantuntija! Hyi olkoon, tällaisia sanahirviöitä ei saa koskaan lanseerata yleiseen käyttöön!
Part of Sachsayhuaman, the Seat Of the Inca/Ephraim George Squier/1877.
Jutun juoni kuuluu seuraavanlaisesti, oi auvoisat mysterioitsijat: jo vuosikausia Akkakin on raapinut päätään näiden maailmanmassiivisten megaliittien edessä ja tuuminut pienessä päässään, että miten näitä järkäleitä on muinaisina aikoina louhittu, siirrelty ja aseteltu niin tarkasti paikoilleen, ettei edes hiuskarvaa niiden väliin saa asetettua.
Asiasta tietämättömille otetaan esimerkeiksi vaikkapa Sacsayhuaman ja Ollantaytambo Perussa, Baalbekin louhos- ja temppelialue Libanonissa, Tiwanaku Boliviassa sekä Serapeum Egyptissä.
Stone Of the Pregnant Woman/Baalbek/WikimediaCommons.
Selvitetäänpä tähän väliin termit megaliitti ja monoliitti: megaliitti on ihmisen pystyttämä suuri kivi, monoliitti taasen joko luonnonmuodostelma tai yhdestä kivestä tehty arkkitehtoninen elementti, patsas tai pylväs. Akka käyttää kyllä kaikista näistä termiä megaliitti, sillä se kuvastaa juurikin näiden kivien MEGALIITTISTA kokoa.
Näitä samankaltaisia rakennelmia ovat myös esim. Japanissa Asukaja Ishi No Hoden sekä Britanniassa tietenkin Stonehenge. Kaikista näistä esimerkeistä löytyy googlaamalla lisäinfoa tonnikaupalla, Akan on turha tunkea tähän väliin miljoonakaupalla linkkejä – tällöin ei koskaan päästä itse asiaan. NO, MIKÄ SE ASIA NYT SITTEN OIKEIN OLIKAAN; joko Akka ehti sen unohtaa?
Asuka/Japani/The Ancient Connection.
Eipä suinkaan. Seuraavassa pari viikkoa sitten julkaistussa videossa Marcell Foti esittää meille tavan tallaajille, kuinka muinaisina aikoina kivilajeja on voitu muokata ihan luonnosta saatavilla antimilla ja alhaisilla lämpötiloilla. Jopa Akka itsekin ymmärsi näiden havainnollistavien kokeiden myötä, että tällainen toiminta on voinut olla ihan mahdollista.
Kannattaapa katsahtaa, mikäli olette koskaan katsoneet näitä järkäleitä ja ihmetelleet, miten tällaisia on ennen nostureita rakennettu. (Jos ainoa reaktionne näihin muinaisiin ihmeisiin on ollut ”no pärkkeles, hemmetin iso mötikkä, ohhoh… menenpä tästä sitten eteenpäin…” EI kannata katsoa.)Videon kesto 21.07.
Akalle huomionarvoista tässä teoriassa on myös se, että tällä metodilla selittyisivät myös ne mysteeriset nupit näissä kivimötiköissä, sillä niitä on tuntunut olevan siellä sun täällä ihan summamutikassa esiintyvinä ulkonemina. Näiden nuppien sijainnit eivät ole missään kohteessa loogisesti järjestyksessä esim. kivien ylä- tai alareunoissa. Tokihan osa nupeista on saatettu hioa pois, mutta siltikin ne sijaitsevat aivan epämääräisesti eri kohdissa.
Näistä nupeista on tietenkin esitetty useita teorioita. Yleisin teoria lienee se, että näitä nuppeja on tarvittu köysien asettelemiseksi kiveä nostaessa. HALOO, sanoo Akka ja niin on sanonut moni muukin. Näitä nuppeja (nubs) esiintyy myös niin valtavissa lohkareissa, ettei mikään muinainen köysi olisi sellaista edes kestänyt kannatella. Ja milläköhän vempeleellä tällaisia kiviä olisi köysineen nosteltu, puusta rakennetulla vipstaakkelilla vai oliko paikalla peräti muinainen Pekkaniska?
Tässä videossa (kesto 17.24) Ancient Architects esittelee erästä teoriaa, jossa kiviä nostellaan tarkoitusta varten rakennetulla nostotelineellä. Eli eräänlainen muinainen Pekkaniska tosiaan, mutta nämä pyramidien runkokivethän eivät painossaan vedä vertoja esim. joillekin Sacsayhuamanin kiville.
Seuraavan teorian mukaan tällaisia nuppeja olisi saattanut muodostua, kun tällaista geopolymeeriä on jonkinlaisten patterien avulla saatettu kiteiseen muotoon. Teoria se on tämäkin, tosin Akka ei ole energioitsija eli asiantuntija tässä(kään) asiassa.
Otetaanpa esimerkiksi tähän vielä vaikkapa Egyptissä sijaitseva, edelleen louhoksella makaava keskeneräinen obeliski (Unfinished Obelisk). Tämän obeliskin paino olisi valmistuessaan ollut noin 1200 tonnia ja tämä paino vastaa noin 100 linja-autoa. Miettikääpä tätä mielessänne, oi auvoisat mysterioitsijat: SATA BUSSIA.
Unfinished Obelisk/EncounterTravels.
Arvoisan herra Marcellin teoria ei kuitenkaan selitä tätä nosteluhommaa millään tavalla, mutta se selittää kyllä nuppien lisäksi tässä keskeneräisessä obeliskissa olevat kauhamaisetkaavintajäljet. Tällaisia jälkiä näkyy nuppien ohella joka puolella maailmaa megaliittisissa rakennelmissa; myös Stonehengessä ja Baalbekin raskaana olevan naisen (Stone of the Pregnant Woman) kivessä Libanonissa.
Näissä keskeneräisissä kivenjärkäleissä täytyy tosin muistaa se, että ne ovat tosiaankin KESKENERÄISIÄ. Louhintatyöt (tai mikä tekniikka onkaan ollut kyseessä) ovat syystä tai toisesta jääneet kesken, joten näiden järkäleiden aiottua kokoa ei voida tietää. Tietenkin tekniikasta huolimatta kivien lopullinen paino ja koko olisivat olleet pienempiä, mutta siltikin puhutaan useista tonneista.
Varsinkin Etelä-Amerikan rakennelmissa tämä kivien muotoiluteoria toimii hyvin, sillä juurikin Cuscon ympäristössä näitä tarkalleen aseteltuja ”palapelikiviä” löytyy ehkäpä eniten. Näitä onkin aina ihmetelty, sillä rakennelmien jokainen kivi on erilainen ja niiden nurkkien ja kulmien lukumäärä poikkeaa toisistaan merkittävästi. Erikoisin 12-kulmainen kivi sijaitsee nykyään Arkkipiispan palatsin rakenteissa, vaikkakin tämä palatsi oli aikoinaan Inkojen palatsi… Google Mapsista tämä kivi löytyy nimillä Piedra de los 12 angulos/Twelve Angled Stone.
The Peru Channel.
Tällaista rakennustekniikkaa on usein sanottu käytetyn siksi, että tällaiset epäsäännölliset kivet kestävät hyvin maanjäristyksiä – tämä lienee totta, mutta kukaan ei koverra 12 kulmaa kiveen ihan huvikseen, kun vähempikin määrä riittäisi. Nyt Akan tekisi mieli sanoa, ettei Akka tietenkään ole kivien asiantuntija eli geoloitsija, mutta jätetäänpä tämä sanomatta. HUPS.
https://www.bbc.com/news/articles/c0km6n3ng7koPerussa maanjäristykset ovat yleisiä ja juurikin eilen 20.8.2026 alueella tapahtui 6,7 magnitudin järistys iltapäivällä paikallista aikaa.Perun maanjäristyksille on peräti oma Wikipedia-sivu ja mm. MSN Weather-sivustolla tämä alue näkyy kartalla melkein jokaisena päivänä. Inkat ja heidän edeltäjänsä tosiaan tiesivät, miten rakentaa järistysherkälle alueelle kestäviä rakennelmia.
Näitä nuppeja ja kauhamaisia jälkiä ovat eritoten tutkineet tubettajat Ben van Kerkwyk (Unchartedx) sekä Jimmy Corsetti (Bright Insight). Ohessa ihan lyhyt pätkä Joe Rogan Experiencestä koskien näitä jäätelökauhan jälkiä (kesto 7.15):
Tokihan näitä on tutkinut moni muukin taho, mutta yhteistä näille kaikille asian ihmettelijöille on se, että heidät leimataan helposti pseudoarkeologian äänenkannattajiksi. Tämä tarkoittaa näennäistiedettä eli tieteellisten todisteiden ohittamista oman mielipiteen julkituomiseksi.
Tieteellinen arkeologia esittää näiden järkäleiden syntyneen siten, että vahvemmalla kivilohkareella on hakattu ja paukutettu tuntitolkulla heikompaa kiviainesta, jolloin muodot ovat hiljalleen muotoutuneet heikomman kivilaadun murtuessa. Muinaisesta Egyptistä tiedetään kyllä, että kivien halkaisemiseen on saatettu käyttää puisia kiiloja, tulta ja vettä, mutta esimerkiksi kuparisten/pronssisten työvälineiden pehmeä laatu ei ole sallinut kivien hakkaamista kovinkaan pitkään ilman terien tylsymistä. Tämä pätee myös Inka-kulttuuriin, sillä kuparia ja pronssia käytettiin aseissa ja työvälineissä yhtä lailla.
Kupariveitsiä 600-200-luvuilta eaa./Science Museum Group Collection.
Näissä varhemmissa kulttuureissa kuparisia ja pronssisia työvälineitä ei ole ollut lainkaan, joten mm. Stonehengeä ei tässä pronssitalttaosastossa voi huomioida.
On myös huomattava se, että esim. Ollantaytambossa Perussa lohkareiden louhintapaikan sanotaan olevan noin viiden kilometrin päässä vuoristossa. Tämä tarkoittaa sitä, että tällaisia noin 50-80 tonnin painoisia kiviä on täytynyt jotenkin kuljettaa paikalle vuorenrinteitä alas… ja taasen ylös ja ylittää useita laaksoja ja jokia siinä samalla. Huhheijaa.
Joidenkin matkalle jääneiden lohkareiden alta on sanottu löytyneen puisia rullia, mutta konkistadorien kirjoituksissa kerrotaan Inkojen tarinasta, jonka mukaan tällaista kiveä olisi Inkavoimin yritetty siirtää köysien avulla. Tuolloin kiven sanotaan katkaisseen kiinnitysköydet ja vyöryneen rinnettä alas tappaen samalla tuhansittain työmiehiä edetessään.
Wall of Six Monoliths/WikimediaCommons. Kivipaasien korkeus on n. 5 metriä.
Mikäli sitten oletetaan, että esim. näitä kiviä olisi muokattu/tuotettu jollakin tällä tavalla geopolymeeri-teorian mukaisesti, olisi tällöin tuo kivien louhintapaikka arkeologian saralla aivan väärä havainto. Hmm, mysteeristä paljastuu uusia aukkoja… olisiko siis mahdollista, että sieltä vuorilta olisi haettu irtonaista kivimateriaalia tonnitolkulla ja muokattu/tuotettu sitten näitä lohkareita MEGALIITTISESSA mittakaavassa tässä niiden sijaintipaikassa?
Akan mielestä tässä voisi olla järkeäkin, sillä jos 10 000 työmiestä kantaa selkäreppukoreissa kivimassaa paikalle liukuhihnana, niin kyllähän sitä muovailuvahaa syntyy muokattavaksi vaikka kuinka paljon! Tällöin tästä vuorilta tuodusta kivimatskusta olisi jäänyt kivien pintaan todisteita nimenomaan siitä, että järkäleet olisivat peräisin sieltä korkealta vuorelta. Onko tässä ajatuksenkulussa mitään tolkkua?
Mene ja tiedä, Akka ei myöskään ole selkäreppuoitsija ollenkaan. Eikä vuorten yli patikoitsija, saati sitten Inka tai minkäänlainen työmies.
Seuraava ongelma onkin sitten selittää se, miten tällaista menetelmää on voitu käyttää ympäri maailmaa samalla tavoin. Kuten sanottua, näiden nuppien ja kaapimisjälkien samankaltaisuus on merkittävä tekijä näissä teorioissa – olkoon sitten kyse Japanista, Pääsiäissaaresta, Turkista tai mistä tahansa kohteesta.
Marcellin teoria voisi selittää tämänkin, sillä kuten hänen esimerkkinsä osoittaa, ihmiset ympäri maailmaa ovat varmastikin huomanneet tällaisen ilmiön paistaessaan muina miehinä/naisina ruokaa nuotiolla. Jokaisesta heimosta on sitten täytynyt löytyä se yksi nörtti, joka on asiaan kiinnittänyt huomiota ja alkanut tutkia sen tuomia mahdollisuuksia. Ja näin sitä sitten on syntynyt se yhteisön ensimmäinen kemioitsija, jonka vastuulle sysättiin tämä merkillinen kivienkäsittelytaito!
Kyllä sitä ollaan sitten porukalla istuttu ihmettelemässä, kuinka se maaginen taikuri nuotiolla muokkailee kiviä ihan huvikseen iltapuhteina. Tästä Ihmeinsinööristä on sitten kerrottu vuosituhansien ajan perimätietona, kunnes loppupeleissä tieto on kaikilta kansoilta jäänyt unohduksiin ja jäljelle on jääneet vain me tollot, jotka emme ymmärrä mistään luonnontekniikoista mitään. Suurin osa meistä ei kuitenkaan ole myöskään kummoinenkaan nuotioitsija, vaan ihan tavallinen kaupungin asfaltin tallaaja. Talloitsija.
Pallogrillikin on joillekuille ihan liian suuri haaste käsiteltäväksi, kuten Akka on omasta kokemuksestaan havainnut. Sitä varten on olemassa sytytysnesteet, piru vie. Akka ei ole myöskään grilloitsija.
Cro-Magnon artists painting woolly mammoths in Font-de-Gaume, AMNH/Charles R. Knight/1920.
Noh, jätetäänpä tämä aihe nyt pohdiskeltavaksi, kun Akka on sen ilmoille heittänyt (ilmoitsija). Ja sovitaanko sitten myös, ettei näitä-oitsija -päätteisiä termejäenää käytetä, joohan? Ellei kyseessä ole tosiaan historioitsija tai loitsija. Tai ravintoloitsija.
On kuitenkin mielenkiintoista seurata, minkälaisen vastaanoton tämä Marcellin teoria maailmalla saa, vai painuuko tämäkin teoria valtavirta-arkeologian valtameren pohjaan. Saa nähdä, sanoo Akka, joka ei tämän jutun perusteella ole minkään asian tai alan asiantuntija. Eiköhän se nyt ole jo vuosikausien aikana tullut selväksi kaikille…!
Akka kuulisi mielellään, jos jollakulla on esittää asiantuntevaa mielipidettä näistä mainituista seikoista. Tai mitä tahansa mielipidettä, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ilman asiantuntemusta tai sen kanssa. Kyllä näin on näreet.
PÄIVITYS 28.8.2026:
Akka löysi juuri vanhasta Brien Foersterin kirjasta kuvan, jota ei ollut ennen nähnyt: tässä Cuscossa, Perussa näkyvässä muurissa Coricanchan historiallisen rakennuksen lähellä löytyy yhdestä kulmasta samaan aikaan nämä kolme eri rakennusmetodia. Kaikkien sanotaan olevan inkojen ajalta, mutta tämän järkäleen ympärille kasatut kivet todistavat ihan muuta. Näitä samanlaisia metodeja on kaikissa historiallisissa kohteissa ja ne on nimetty vanhimmasta nuorimpaan kauteen seuraavanlaisesti: Hanan Pacha, Uran Pacha ja (Gamarras) Ukan Pacha. Näistä viimeisin on siis juurikin nuo oikealla näkyvät kömpelöt lohkareet, joita inkat käyttivät korjaillakseen vanhoja rakenteita.
… oli synkkä ja myrskyinen yö v. 1972. Näin voisi alkaa jokin fiktiivinen kökköromaani, mutta näin tuona armon vuonna tosiaan tapahtui!
Yön synkkyydestä ja myrskyisyydestä ei tosin ole mitään havaintoa, mutta tapahtuman alullepanijana olivat Toronton yliopiston tohtorit A.R.G. Owen sekä Joel Whitton. He päättivät koota 8-jäsenisen ryhmän, jonka tarkoituksena oli keksiä täysin kuvitteellinenhenkiolento, jonka kanssa ryhmä kommunikoisi spiritistisissä istunnoissa.
Akan ottama kuva kirjasta Tiedon rajamailla. Vuodelta kivi ja keppi, peritty opus.
Ja auta armias sentään, näin sitä sitten syntyi tarina 1600-luvun yläluokkaisesta Sir Philipistä, jolle keksittiin myös yksityiskohtainen historia ja asuinpaikat. Tällä haluttiin taata, että Philip ei varmastikaan voinut olla historiallisesti olemassa.
Tutkimus sai nimekseen PHILIP EXPERIMENT.
Ryhmä koostui eri-ikäisistä henkilöistä, joilla ei tiedetty olevan ennestään mitään paranormaaleja kykyjä tai kokemuksia: Al (insinööri) Lorne (teollinen muotoilija) Andy/Andienne (Lornen vaimo, kotirouva, piirsi Philipin kuvan) Iris (tutkimuksen tohtori Owenin vaimo, sairaanhoitaja) Sue (kotirouva, sairaanhoitaja, tuolloinen Kanadan MENSAn puheenjohtaja) Sidney (collegeopiskelija ja myyjä) Bernice (kirjanpitäjä) Dorothy (kotirouva)
Käydäänpä seuraavaksi läpi Philipin tarinan pääpiirteet. Tarinan kehitti ryhmän jäsen Sue ja Andy myös piirsi Philipiä esittävän kuvan, joka asetettiin aina pöydälle istuntojen alkaessa.
Philipin kuva kirjasta Tiedon rajamailla (kuten yllä).
Sir Philip Aylesworth syntyi v. 1624 kuningas Kaarle I:n (1600-1649) hallitsemassa Englannissa. Philipin vanhemmat kuolivat isorokkoon pojan ollessa 10-vuotias, jolloin hän muutti Diddington Manorista aatelismiehen sir Cedricin kasvatettavaksi läheiseen Packenham Manoriin. Sir Cedricin tytär, Dorothea, oli koppava ja piloille hemmoteltu tyttö, mutta Philip lupasi naida tytön sir Cedricin kuolinvuoteella. Näin tapahtuikin sisällissodan runtelemassa Englannissa v. 1644.
Portrait of Charles I/taiteilija tuntematon.
Dorothea ei koskaan suostunut… krhm… aviollisiin velvollisuuksiin, mutta antoi Philipille luvan pitää rakastajattaria mielensä mukaan. Toisin kuitenkin kävi, kun Philip tapasi romaniheimon jäsenen Margon ja hullaantui tähän ylenpalttisesti.
Yhtäkkiä Dorothea olikin mustasukkainen Margosta, mutta tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta: teini-ikäisenä Dorothea oli peräti syyttänyt talonpojan tytärtä Agnesia noituudesta, sillä tämä oli ystävystynyt tuolloin 14-vuotiaan Philipin kanssa. Agnes päätyi kuin päätyikin lopulta hukutustestin kautta roviolle ja Philip oli tuolloin tästä Dorothean teosta silmittömän raivoissaan.
The Witch no. 3/Joseph E. Baker/1892 (LibraryOfCongress).
Sama kuvio toistui Margon kohdalla. Tälläkään kertaa Philip ei kyennyt pelastamaan raskaana ollutta rakastettuaan, koska Dorothea uhkasi paljastaa Philipin vakoilevan kuningas Kaarle II:n (1630-1685) puolesta. Philip pysyi vaiti, kun Margo poltettiin roviolla kylän torilla ja Dorothea palasi tapahtumasta innoissaan kerskumaan Philipille.
Tällöin Philip tarttui miekkaansa ja aikoi jo lävistää sillä Dorothean, kun Dorothea ilmoitti vihaavansa Philipiä niin paljon, että hän aikoisi kuolemansa jälkeen vainota Philipiä läpi taivaan tai helvetin. Philip luopui aikeistaan ja pudotti miekkansa lattialle.
Philip lähti kartanosta haahuilemaan kartanon metsään, sillä hän uskoi kuulevansa Margon äänen huutavan häntä. Philipin ruumis löydettiin kuitenkin sateisen ja myrskyisän (!) yön jälkeen tornin juurelta ja hänen ajateltiin epätoivoissaan heittäytyneen tornista alas.
Philipin uskotaan näyttäytyvän kummituksena kerran vuosisadassa, sillä hän etsii edelleen lohduttomana menettämäänsä elämänsä rakkautta; Margoa. Philip oli kuollessaan 30-vuotias.
Ruins of Wyresdale Tower/Tom Richardson (WikimediaCommons).
KAS NOIN. Melkein nousee tippa linssiin tästä traagisesta tarinasta… jonka voisi miltei uskoa olevan totta, sillä niin tarkasti tarinan keksijä Sue on kertonut mm. tuolloisen ajan poliittisista tapahtumista. Hatunnosto Suelle!
Mutta mitäpä tämän tarinan ympärillä sitten tapahtuikaan? Istuntojen alkaessa osanottajat keskustelivat Philipin historiasta ja keksivät lisää yksityiskohtia (mm. silmien väri, lempiruoka, kiinnostuksen kohteet, vanhemmat…) ja tutkivat lisää aikakautta, jolloin Philip olisi muka elänyt. Kuukausien ajan ryhmä kokoontui pöydän ympärille, kunnes ensimmäisen kerran osanottajat tunsivat vihdoin voimakkaan koputuksen pöydässä.
Ryhmä kokoontui joko kynttilöiden valossa tai eri väristen lamppujen valaisemana, toisin kuin viktoriaanisen ajan spiritistisissä istunnoissa. Tällä haluttiin varmistaa, ettei kukaan osallistujista koputtelisi tai liikuttaisi pöytää joko tietoisesti tai tahtomattaan.
(WikimediaCommons/1863).
Näiden koputusten lisääntyessä ryhmä päätti kysyä ”aaveelta” kyllä tai ei -kysymyksiä, jolloin yksi koputus tarkoittaisi kyllä ja kaksi koputusta ei. Nerokasta, arvoisa Watson… aaveiden Nobel-palkinto odottaa!
Philipin elämästä kyseltiin yksityiskohtia ja ajan mittaan yhä henkilökohtaisempiakin asioita. Tällöin Philip saattoi jättää vastaamatta tai koputuksen sijaan kuultiin raapimisen ääniä. Kysyttäessä mm. Philipin osallistumisesta sisällissotaan, koputukset kertoivat, että Philip oli sodassa ollessaan ampunut alle 10 miestä. Suhteistaan Dorotheaan ja Margoon Philip ei juurikaan halunnut vastata, mutta vähitellen Philipistä muodostui yksityiskohtaisten kysymysten ja vastausten avulla yhä enenevässä määrin oma persoonansa mieltymyksineen.
Ryhmällä oli tapana laulaa lauluja tai soittaa musiikkia ja näistä jotkin laulut muodostuivat peräti Philipin lempikappaleiksi. Ryhmän nuorin jäsen Sidney oli myös Philipille tärkeä, sillä hänen tullessaan usein (töidensä takia) myöhässä pöytä alkoi liikkua itsekseen kohti Sidneytä. Useita kertoja pöytä alkoi myös levitoida tai kallistella kahdelle jalalle, kun istuntojen määrä lisääntyi. Myös lamppujen valo saattoi välähdellä tai vaihtaa väriä, kun Philip osoitti ”olevansa paikalla”. Useista istuntovuosista huolimatta Philipiä ei koskaan fyysisesti nähty eli tällaista ”ilmaantumista” ei missään vaiheessa tapahtunut.
(TheOldOperatingTheatre).
Näiden vuosien jälkeen Iris Owen kirjoitti tapahtumista kirjan ”Conjuring up Philip – an adventure of psychokinesis” v. 1976. Yhtenä päivänä istunnosta kuvattiin myös dokumenttifilmi ”Philip, The Imaginary Ghost” vuonna 1974. Muutamat myöhemmät kauhuleffatkin pohjautuvat näihin istuntoihin.
Näitä tapahtumia ja menetelmiä on kuitenkin arvosteltu kovasti vuosikymmenien mittaan, sillä niiden ei katsota täyttävän tieteellisen tutkimuksen kriteerejä. Jokainen istunto toki äänitettiin nauhalle, mutta ilman mitään järjestelmällistä kuvamateriaalia todellisia tapahtumia on mahdotonta tulkita.
On siis kuitenkin edelleen epäselvää, miten nämä koputukset ja pöydän liikkumiset/levitaatiot voisi selittää, mutta ainakin ryhmän jäsenet ottivat ”tutkimuksen” tosissaan, sillä muutamat heistä peräti kävivät OIKEASSA Diddington Hallissa Warwickshiressa, Englannissa. Tämä paikka valittiin Philipin mukamas-kodiksi, sillä tällä tavoin talon historiasta voitiin tarkistaa, ettei talossa ja/tai suvussa ollut elänyt ketään Philipiä tarinassa mainittuna ajankohtana. Nerokasta, arvoisa Watson, osa 2…
Samankaltaisia tutkimuksia tehtiin myöhempinä vuosikymmeninä (Lilith ja Humphrey), mutta nämäkin tutkimukset todettiin tuloksettomiksi.
Akka ei nyt kyllä ymmärrä yhtään, miksi joku haluaa ”ryhmähallusinoida” minkä tahansa kummituksen ja jatkaa sitä öyhötystä peräti useiden vuosien ajan. Eikö olisi mukavampaa hankkia ihan jokin toisenlainen harrastus?
Toisaalta… olisihan se ehkä mukavaa kotiin tullessa moikata kotikummitus ”Perttiä” ja kuulla tämän koputuksia asiasta kuin asiasta.
Kaksoisvalotettu kuva v. 1899 (NationalArchivesUK).
Jatkuvia koputuksia… ihan joka paikassa ja koko ajan. KOP KOP. KOP. KOP KOP. KOP. KOP. Johan siinä alkaisi hermo kiristyä ja suustakin saattaisi päästä jonkinlaisia ärräpäitä.
”Hiljaa nyt, Pertti PERK#%#, sulta ei kysytty yhtään mitään!!”
Kaiken lisäksi pöydät alkaisivat keikkua ja lennellä pitkin seiniä ihan itsekseen. Niitä saisi sitten väistellä ja juosta välillä pakoonkin, kun Pertti oikein tulistuisi. Juu ei kiitos, sanoo Akka. Pitäkää ihan rauhassa kummituksenne ja hallusinaationne, niitä ei Akan torpassa tarvita.
KOP KOP. ”HILJAA NYT, SAAT&#&!!”
Iris Owenin kirja on luettavissa Internet Archivessa (vaatii kirjautumisen):
Kirjassa on yksityiskohtaisempaa tietoa sekä istuntojen etenemisestä että Philipin ”elämäntarinasta” poliittisine juonikuvioineen. Ihan mielenkiintoista luettavaa!
Ah, tämän aurinkoisen (sateisen) ja paahtavan (kylmän) heinäkuun jälkeen onkin aivan paikallaan uppoutua ihan muihin aiheisiin, kuten tällä kertaa vaikkapa mieltä kutkuttaviinpresidenttien salamurhiin!
Library of Congress.
Kuten useimmat tietänevät, presidentti Trumpin salamurhaa suunnitellut joukkio pidätettiin ennen suunnitelman toteutumista kesäkuun puolivälissä: ryhmän tarkoituksena oli nimenomaan surmata Trump tämän 80-vuotispäivänä 14.6.2026 ja hyökätä samalla Valkoiseen taloon. Suunnitelma kuitenkin epäonnistui tiedustelutietojen avulla, joten katsomme edelleenkin Yhdysvaltojen presidentin toilailuja lähes päivittäin.
Tunnetuimmat presidenttien salamurhat tapahtuivat tietenkin vuosina 1865 ja 1963.
V. 1865 presidentti Abraham Lincoln (1809-1865) ammuttiin Ford-teatterissa Washingtonissa ja ampuja John Wilkes Booth (1838-1865) ammuttiin tulitaistelussa kuoliaaksi 10 päivää kestäneen ajojahdin jälkeen.
Library of Congress/1865.
Tästä salamurhasta on tietenkin kaikkien vuosikymmenien aikana muodostettu useita salaliittoteorioita, ja mm. tässä seuraavassa videossa epäillään Boothin kuuluneen Konfederaatin kannattajien perustamaan salaseuraan the Knights of the Golden Circle. Tähän seuraan olisi tiettävästi kuulunut myös lainsuojaton Jesse James sekä Klux Klux Klanin johtaja Albert Pike.Kerrassaan viihdyttävää salaliittomässäilyä 43 minuutin edestä! Video kuuluu geologi Scott Wolterin juontamaan tv-sarjaan America Unearthed.
Vuonna 1963 taasenmurhattiin tietenkin presidentti John F. Kennedy (1917-1963) Dallasissa, Teksasissa.
Lienee sanomattakin selvää, että tähän tragediaan liittyy keskimäärin 6 443 289 eri salaliittoteoriaa (Akka repi luvun hatusta; numero on vain höpönlöpön -arvio).
Erään mainion salaliittoteorian esittää asianajaja/historioitsija Mark Shaw, jonka mukaan toimittaja Dorothy Kilgallenin (1913-1965), elokuvatähti Marilyn Monroen (1926-1962) sekä JFK:n ja Robert Kennedyn (1925-1968) murhat linkittyvät toisiinsa. Tämän herran kertomusta on hauska seurata, sillä ukko suoltaa faktaa kuin papupata kerrassaan!
Asiasta enemmän kiinnostuneille hänen yksi kirjansa ”The reporter who knew too much” löytyy Internet Archivesta (vaatii kirjautumisen):
Suomessa presidenttejä ei onneksi ole salaliittoiltu kuolemaan asti, mutta yksi ministeri joukosta kuitenkin löytyy: sisäasiainministeri Heikki Ritavuori (1880-1922) ammuttiin Helsingin Töölössä kotiovensa eteen 14.2.1922. Syyt ampumiseen olivat tietenkin poliittiset, kuinkas muuten…
Mutta, arvoisa herrasväki… kuka muistaa kaksi muuta salamurhattua Amerikan presidenttiä? Anybody? Heitä on siis kuitenkin yhteensä neljä.
Nyt seuraa juonipaljastuksia… kaksi muuta ovat arvoisat herrat James A. Garfield (1831-1881) sekä William McKinley (1843-1901).
Yhdysvaltain 20:spresidentti James A. Garfield lienee valtaosalta jääneen unohduksiin, sillä hänen presidenttikautensa kesti noin nelisen kuukautta v. 1881.
James A. Garfield.
Seuraavat kolme kuukautta hän makasi haavoittuneena sairaspedillään saatuaan 2.7.1881 kaksi ampumahaavaa Baltimore and Potomac -rautatieasemalla Washingtonissa.
Presidentti oli tuolloin aikeissa matkustaa junalla Williams Collegeen, Massachusettsiin kahden poikansa kanssa, sillä hän halusi esitellä pojilleen entisen opinahjonsa. Oih, miten ylevät pyrkimykset ja voih; nuo poikaparat!!
Tuolloisilla presidenteillä ei myöskään ollut palkattuja turvamiehiä seuranaan, joten presidenttiä jo pitkään stalkanneella ampujalla oli suora pääsy presidentin lähelle.
Akka on tyrmistynyt ajatuksesta, että White House on nykyään tätä muotoa.
Ampuja Charles J. Guiteau (1841-1882) toteutti tekonsa, sillä hän oli toistuvasti halunnut päästä suurlähettilääksi Eurooppaan, eritoten Ranskaan. Guiteauta on myös kuvailtu jo aikanaan mielenvikaiseksi ja sittemmin hänen on arvioitu olleen jopa skitsofreeninen tai psykopaatti. Joka tapauksessa hänet hirtettiin kesäkuussa 1882 ja hänen kerrotaan sanoneen ennen kuolemaansa: ”Minä vain ammuin presidenttiä, lääkärit lopulta tappoivat hänet.”
Tässä karmivassa lausahduksessa lienee totuuden siemen, sillä presidentti kuoli lopulta infektioihin ja komplikaatioihin 19.9.1881.
Toista, haimaan osunutta luotia yritettiin tuloksetta jäljittää jopa puhelimen keksijä Alexander Graham Bellin (1847-1922) kehittämällä metallinpaljastimella. Presidentti kuoli kuitenkin juurikin bakteeri-infektioihin, jotka aiheutuivat huonosta hygieniasta ja loppuvaiheessa hänellä on ollut keuhkokuume, verenmyrkytys ja tulehduksia mm. pernassa ja eturauhasessa.
Alexander Graham Bell.
Kuollessaan presidentin paino oli tippunut 95 kilogrammasta noin 58-59 kilogrammaan, sillä häntä hoidettiin myös peräruiskeilla ja nestemäisellä ruokavaliolla. On siis ihme, että tuohon aikaan presidentti eli ja koki edes sen kolmisen kuukautta tuskaa ja kärsimystä ampumahaavoista, jotka olisivat nykypäivänä olleet helposti hoidettavissa missä tahansa sairaalassa.
Ihan kauhea kohtalo, ei muuta voi sanoa. RIP presidentti James A. Garfield.
Yhdysvaltain 25:s presidenttiWilliam McKinley oli surmaamisensa aikaan jo toisella presidenttikaudellaan. Näinä vuosina käytiin mm. Espanjan ja Yhdysvaltain välinen sota, jonka seurauksena USA sai haltuunsa Puerto Ricon, Filippiinit, Guamin sekä Havaijin saaret osaksi Yhdysvaltoja. Samaan aikaan Kiinassa käytiin verinen boksarikapina, jonka taltuttamiseen myös presidentti McKinley lähetti joukkoja.
William McKinley (Wikimedia Commons).
5.9.1901 presidentti seurueineen oli puhujatilaisuudessa Buffalossa, New Yorkissa, kun kättelyjonossa ollut työtön anarkisti LeonCzolgosz (1873-1901) ampui häntä kahdesti.
Aseen hän oli piilottanut käteensä nenäliinan suojaan ja oli vähällä, ettei hän ehtinyt ampua kolmatta kertaa, ennen kuin ympärillä olevat ihmiset taltuttivat hänet maan tasalle. Jopa ammuttu presidentti itse joutui pyytämään, ettei väkijoukko hakkaisi ampujaa kuoliaaksi, voi pyhät pieksut sentään…
Presidentti kiidätettiin sairaalaan, mutta hätäleikkauksesta huolimatta toista luotia ei löydetty. Ensimmäinen luoti oli ilmeisesti osunut takin nappiin tai metalliseen esineeseen puvuntaskussa ja kimmonnut siitä, mutta tämä toinen luoti lävisti presidentin suolia, munuaisen ja selän lihaksia.
Presidentti kursittiin kuitenkin sairaalassa kasaan luoteineen päivineen (!) ja joitakin päiviä näyttikin jopa siltä, että presidentti olisi toipumaan päin. Toisin kuitenkin kävi: luoti oli aiheuttanut kuolion ympärilleen ja McKinley menehtyi tulehduksiin ja verenmyrkytykseen 14.9.1901.
Uskomatonta kyllä, saksalainen Wilhelm Röntgen (1845-1923) oli keksinyt nimeään kantavan laitteen v. 1895 ja vastaanotti siitä Nobelin fysiikanpalkinnon v. 1901. McKinleyn lääkärit eivät kuitenkaan yrittäneet etsiä luotia tällä menetelmällä, sillä he epäilivät laitteen aiheuttavan haittavaikutuksia presidentille. Voi järjen vähyys sentään, arvoisat tohtorit…
RIP presidentti William McKinley.
Wilhelm Röntgen.
Presidentin ampuja tuomittiin nopeassa oikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitus tapahtui sähkötuolilla 29.10.1901. Tuolloin tämä 28-vuotias murhaaja ei osoittanut mitään katumusta teostaan; hän päinvastoin uskoi, että presidentti oli työtä tekevän kansan vihollinen ja hänet piti täten ampua.
Ruumiinavauksessa todettiin, että ampujalla oli mm. pehmeä sankkeri-sukupuolitauti (kivuliaita haavaumia) ja hänen arkkuunsa kaadettiin rikkihappoa ennen hänen hautaamistaan nimettömään hautaan vankilan pihamaalle.
Abraham Lincoln: Oak Hill Cemetery, Springfield, Illinois
James A. Garfield: Lake View Cemetery, Cleveland, Ohio
William McKinley: McKinley National Memorial, Canton, Ohio
John F. Kennedy: Arlington National Cemetery, Arlington, Virginia
Useita Ameriikan presidenttejä on tietenkin yritetty salamurhata kautta aikojen. Lista on huimaavan pitkä ja siihen lukeutuvat mm. Ronald Reagan (1911-2004), jota ammuttiin 30.3.1981. Presidentti sai yhden osuman ammutuista kuudesta luodista, mutta palasi presidentillisiin tehtäviinsä onnistuneen leikkauksen jälkeen.
Korkeasta silinterihatustaan tunnettu Abraham Lincoln yritettiin surmata useita kertoja ja hänen hattunsa pelastikin hänen henkensä elokuussa 1864.
Tai no; ei nyt sentään pelastanut, mutta… tuntemattoman salamurhaajan luoti lävisti presidentin silinterin tämän ratsastaessa takaisin Valkoiseen taloon työhuoneena käyttämältään kiinteistöltään. Lincoln oli tunnetusti harvinaisen pitkä mies (peräti 193 cm) ja korkea silinteri on varmastikin ollut hyvä tähtäyskohde. Tuon aikaiset kiväärit eivät ole tunnettuja tarkkuudestaan, joten hattuosuma on ollut hyvin todennäköinen tapahtuma päähän tähdätessä.
Smithsonian. Tämä hattu on Ford-teatterin tapahtumasta peräisin.
Näihin tapahtumiin voi tutustua mm. Wikipediassa, jossa aiheesta on kokonainen oma sivustonsa. Akka suosittelee aina muidenkin lähteiden käyttöä, mutta asiasta kiinnostunut pääsee tällä tavoin alkuun.
Maailma on täynnä infoa, kunhan vain sähköverkot toimivat tulevien tai jatkuvien ukkosrintamien jäljiltä… sekin on varmasti jonkinlainen salaliitto: hallitukset säätelevät säätä ja aiheuttavat tuhoja ympäri maailmaa! Muahahhaa, tällaisiakin uskomuksia näihin mielenkiintoisiin salaliittoteorioihin kuuluu.
Pitäkää taas foliohatuistanne kiinni, oi arvoisat salaliittohihhulit! Suojatkaa myös kotieläimenne, sillä armeijahan kouluttaa delfiinejäkin tappajiksi ihan vain mielenhallinnalla, sehän on ihan yleistä tietoa… pitäisiköhän folioida ihan huonekasvitkin, etteivät mokomat vaan muutu lihansyöjäkasveiksi jollakin kummallisella energiansiirrolla? Tai ehkä ne on jo geneettisesti muunneltu muuttumaan sopivalla hetkellä? Hui kauhistus sentään…
Kaiken huipuksi: folionvalmistajat levittävät salaliittoteorioita saadakseen enemmän foliota myytyä!
Akka jää kieriskelemään foliorullassa tätä ultimate-salaliittoa pohtiessaan… uunikintaat käsissään ja huopasaapikkaat jalassa… kannattanee varmaan kieriskellä vielä kelmussakin varmuuden varalta. Ja vessapaperissa, joita voi kulua useita rullia! Vessapaperisalaliitto!
Parempi katsoa kuin katua, hah haa! Akka rests her case laughing.Akka pahoittelee, että suurin osa kuvista esittää vanhoja partaukkoja; sen siitä saa, kun kirjoittaa historiasta!
Ei tarvitse olla kummoinenkaan kukkahattutäti, viherpeukalo tai viherpipertäjä tunnistaakseen Arvoisan luonnontieteilijän Carl von Linnen (1707-1778) nimen.
Carolus Linnaeus/Per Krafft the Elder/1774.
Hänhän tunnetusti kehitti taksonomiaa eli eliöiden luokittelujärjestelmää tieteellisten tutkimusmatkojensa perusteella. Linnen tärkeimmän teoksen Systema Naturaen 1. painos julkaistiin v. 1735 ja tulevina vuosina siitä tehtiin lukuisia lisäpainoksia ajantasaisine päivityksineen. Tämä teos siis luokittelee eliölajit nisäkkäisiin, matelijoihin, kaloihin jne.
Näissä teoksissa Linne listaa noin 10-16 000 eri eliölajia, mikä kuitenkin tuolloiseen aikaan oli jo huima saavutus. Nykyisin uusia lajeja löydetään keskimäärin juurikin 16 000 vuodessa ja maailmassa arvioidaan olevan nyt n. 2,5 miljoonaa tunnettua eliölajia (University of Arizona).
Vampire hedgehog/BBC.
Lajimäärän arvioidaan kuitenkin olevan jopa lähemmäs 9 miljoonaa tai jopa siitäkin reippaasti enemmän.
Täytyy kuitenkin muistaa, että näihin eliölajeihin luokitellaan myös esim. sienet, hiivat ja kaikenlaiset muutkin kettumaiset pahukset, jotka vain ikinä elämää jollakin lailla pihisevät.
On siis ymmärrettävää, että edes arviointia lajien todellisesta määrästä on vaikeaa tehdä. Jotkut tutkijat veikkaavat jo miljardien asteikolla.
Harva kuitenkaan on koskaan kuullutkaan, että näissä Systema Naturaen viidessäensimmäisessä painoksessa on myös oma osastonsa myyttisille eläimille: AnimaliaParadoxa eli kyseenalaiset eläimet. Tässä osastossa mainitaan eläimiä, joista ei ole tieteellisiä havaintoja tai niistä on kuultu esim. alkuperäisasukkaiden kertomana.
Meille nykyajan ihmisille otukset kuten feeniks, yksisarvinen, seireeni ja lohikäärme ovat hyvinkin tuttuja, mutta Linne kirjasi näistä lajeista omat määritelmänsä ja kuulemansa tiedot ylös.
WikimediaCommons.
Linne kirjoitti esimerkiksi pelikaanista, että kertomusten mukaan tämä lintu nokkaisisi omaa jalkaansa ruokkiakseen verellä poikasiaan, mutta ilmeisesti hän itsekin epäili tällaista toimintatapaa tällä (tuolloin vielä) kyseenalaisella linnulla. Vasta kymmenennessä painoksessa Linne luokitteli pelikaanin oikeaksi eliölajiksi ja antoi sille latinankielisen lajinimen Pelecanus.
Feeniks-linnusta Linne puolestaan kertoi, että tätä lintua on olemassa vain yksi yksilö ja se nousee aina uudestaan roviosta poikasena elääkseen elämänsä onnellisia hetkiä uudelleen.
Noh, kaikkihan me tiedämme tämän lajin professori Dumbledoren lintuna, mutta myyttisenä hahmona tämä lintu on tunnettu ainakin muinaisessa Kreikassa, Egyptissä ja Persiassa useita vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua, ehkä peräti jo niinkin kaukaa kuin v. 1450 eaa.
On aina mielenkiintoista huomata, miten eri kulttuurien myyteissä ja legendoissa löytyy yhteneväisiä piirteitä, mutta kyllähän kaupankäyntiä ja asuinpaikan vaihtoa tuolloin tapahtuikin aivan eri tavalla kuin nykyään. Nykyään se on suhteellisen helppoa, kun taas entisaikaan oli mentävä leivän perässä vaikka maailman ääriin, jos sitä oli sieltä löydettävissä.
Tämän Animalia Paradoxa -osaston perusteella voisi sanoa, että täysin tieteellisesti suuntautunut ja kouluttautunut Linne havainnoi ensimmäisenä tällaisia väitettyjä kryptidejä eli eläimiä, joista ei ollut tieteellistä havaintoa.
Oliko Linne siis omalta osaltaan kryptozoologian edelläkävijä? Ainakin Akan mielestä näin voisi sanoa, huumorilla tietenkin, sillä Linnen tarkoitus oli selvästikin hälventää rajaa mystisten, myyttisten ja tunnistettujen eläinten välillä. Miksipä muutenkaan olisi otsikko kiistanalaiset/ristiriitaiset eläimet?
Tästä aiheesta Akan piti tietenkin ottaa onkeensa ja tarkastella, mitä nykyisiä, mystisiä eliölajeja voisimme lisätä tähän kunnianarvoiseen mysteerieläinten listaan!
Joten, let’s go:
Skinwalker on nykyään tunnettu termi mm. Skinwalker Ranch -sarjan perusteella. Tämä termi on lähtöisin erityisesti Pohjois-Amerikan Navajo-heimolta, mutta tällainen hamo on tunnettu muuallakin maailmassa eri nimillä. Skinwalkerille on tyypillistä kyky muuntautua minkä tahansa eläimen hahmoksi ja otus on aina pahantahtoinen noita, ei mikään poppamies tai parantaja. Joskus skinwalker osaa teeskennellä ihmisten ääniä ja esim. huutaa apua jonkun sukulaisen äänellä houkutellakseen uhrinsa lähemmäs. Tämä hahmo elää uhriensa pelolla ja tästä syystä se käyttää useita eri keinoja pelotteluun. Skinwalkerin silmät myös hohtavat pimeällä ja se voi haihtua yhtäkkiä näkyvistä.
Bigfoot/Sasquatch, Yeti, Alma, Almas, Yowie kuvaavat kaikki eri puolilla maailmaa esiintyvää karvaista, ihmisapinamaista otusta. Kuten skinwalker, nämä hahmot ovat tuttuja lukuisista tv-sarjoista. Alueesta riippuen turkin väriksi kuvaillaan valkoista, harmaata, mustaa ja punaruskeaa ja pituudeksi määritellään usein noin 2,5 m. Tunnusomaista näille ilmiöille on erittäin läpitunkeva haju alueella, vaikka havaintoa otuksesta ei olisikaan. On huomattavaa, että otuksen näköisiä kalliomaalauksia ja havaintoja on tehty jo useiden vuosisatojen ajan, joten mikään moderni ”tuote” tässä ei ole kyseessä.
Yksi parhaista kuvatuista videoista lienee edelleen Gimlin-Pattersonin filmi vuodelta 1967, jonka aitoudesta edelleen kiistellään.
Uudempi versio kymmenen vuoden takaa tarkennettuna.
Chupacabra eli suomeksi vuohenimijä tunnetaan erityisesti Etelä-Amerikassa. Tästä kojoottimaisesta olennosta on tehty havaintoja erityisesti Puerto Ricossa 1990-luvulta lähtien, mutta havaintoja tehdään edelleen. Otusta on kuitenkin kuvattu myös liskomaiseksi ja sen sanotaan usein seisovan kahdella jalalla pystyasennossa. Tällaisesta otuksesta on myös havaintoja eri puolilla maailmaa ja usein nämä ilmestykset saavat nimensä vanhan mytologian hahmon mukaan. Näitä on kussakin kulttuurissa niin paljon, että itse kukin voi tarkastella tällaista listaa:
Loch Nessin hirviö on tietenkin yksi tunnetuimpia olioita, ja tästä Akka on kirjoittanutkin joskus aiemminkin. Tämän otuksen varhaisin havainto on kuitenkin jo vuodelta 565, jolloin paikallinen munkki kuvaili näkemäänsä kirjallisessa muodossa:
Munkki seurueineen näki, kun mies oli uimassa tässä Loch Ness-lahdessa ja miehen kimppuun hyökkäsi hirvittävä peto. Kun lopulta veteen hypännyt pelastaja teki edessään ristinmerkin, peto perääntyi ja uhri pelastui.
Tästä syystä tarinaa epäilläänkin keksityksi, sillä tällaisilla tarinoilla munkkien oli helppoa levittää kristinuskoa kuulijoilleen. Noh, useat uudemmat havainnot on todistettu väärennöksiksi ja lukuisat tutkakuvat eivät ole juurikaan löytäneet mitään, mutta onhan näitä havaintoja kuitenkin mukava kenen tahansa bongata nykyteknologian avulla:
Ogopogo lienee Euroopassa vähemmän tunnettu järviotus. Ogopogon sanotaan asuvan Okanagan-järvellä Kanadassa ja sen alkuperä perustuu paikallisten alkuperäisasukkaiden havaintoihin ja kieleen. Otusta kutsuttiin mm. järvikäärmeeksi ja järvihirviöksi, mutta toisaalta sen uskottiin olevan myös järven pyhä olento. Alueen paikallisten heimojen uskomukset eroavat toisistaan, mutta havaintoja on kuitenkin useita. Otusta kuvataan samalla tavoin kuin Nessietä eli käärmemäinen ja vedessä näkyy yleensä sen kehon muodostamia kumpuja pinnan yläpuolella.
Mokele-mbembe -otus elelee puolestaan Kongossa ja Kamerunissa Afrikassa. Sitä kuvaillaan dinosauruksen näköiseksi ja kokoiseksi pitkän kaulansa ja häntänsä kanssa, mutta tutkijoiden mukaan tässä oliossa myytit ja legendat ovat tehneet tehtävänsä: kaikenlaiset äänet ja ilmestykset ovat muodostuneet asukkaiden keskuudessa myytiksi tästä omituisesta otuksesta, sillä sademetsää on surutta hakattu pelloiksi. Tällöin yksikin alueelle eksynyt suurehko eläin äänillään voi aiheuttaa paniikkia väestön keskuudessa ja legenda otuksesta elää. Mene ja tiedä; voihan siellä olla kuitenkin edes yksi sauropodi, kun ei näitä muitakaan ole vielä löydetty!
Tähän listaan voisi laittaa sadoittain kaikenlaisia havaintoja eri otuksista ympäri maailmaa, emmekä siltikään voisi ymmärtää ollenkaan näitä ilmiöitä. Nykyisen kuvausteknologian kanssa on mahdotonta käsittää, miksi näitä tarkkoja kuvia ei ole eikä niitä tule, tai edes kuvien todenperäisyyttä ei pystytä varmistamaan.
Joten: olemme kuitenkin edelleen Linnen kehittämällä listalla ja hänen sittemmin poistamallaan osastolla Animalia Paradoxa yli 300 vuotta myöhemmin!
Kiitos, arvoisa Herra Linne tekemästäsi valtavasta työstä, jonka laajuutta me emme enää välttämättä ymmärrä. Me vain joudumme/saamme opiskella tutkimustesi perusteella tekemää luokittelua.
Akan huomio ja lisäys tähän listaan:Yksisarvisetkuuluvat edelleen tähän kiistanalaiseen joukkoon. Niitä näkyy varsinkin Japanissa ja My Little Ponyn läheisyydessä. Niissä voi olla glitteriä ja erivärisiä harjoja ja häntiä. Niiden myyttiset nimet voivat viitata sateenkaareen, omanapiirakkaan tai ihan mihin tahansa.
Tämäkin huumorikuvaelma edellä on elävää tietoa, joka todennäköisesti jää unohduksiin muutamien satojen vuosien kuluessa. Sen jälkeen näitä poneja ihmetellään, että oliko niillä rituaalista tai uskonnollista merkitystä, kuten arkeologit yleensä pohtivat.
Kohta on taas käsillä se aika vuodesta, kun erään maailmankuulun laulukilpailun hypetys nousee korkeuksiin. Suomea veikataan taas varmaksi voittajaksi – kuten niin usein aiemminkin – mutta sehän jää taas kerran nähtäväksi. Arvoisa herra Lordi voitti hirviöpelimanneineen vuonna 2006, joten kaikki on toki mahdollista. Olisihan se hauskaa nähdä, kun voittajaksi julistettaisiin upean rummunpärinän säestämänä… FINLAND (mikäli tällaisella voitolla on jollekulle jotakin merkitystä). MUTTA… jos voittajaksi julistettaisiin VINLAND, voisi moni katsoja tähyillä kummissaan ympärilleen ja kysyä ettämitähäh.
Viikinkiajan VINLANDin sijainti on edelleen tutkijoille mysteeri, tokihan monia mahdollisia paikkoja on Vinlandin sijainniksi useina vuosikymmeninä esitetty. Mitään konkreettisia todisteita ei kuitenkaan tästä ”rehevästä viinirypälemaasta” ole kuitenkaan löydetty ja monet uskovat Vinlandin olevan jo 1960-luvulla löydetty L’Anse aux Meadows. Tästä paikasta Akka on kirjoittanut aiemmin jo vuosia sitten.
L’Anse aux Meadows/WikimediaCommons.
Kertomukset Vinlandin olemassaolosta pohjautuvat tietenkin viikinkien saagoihin. Nämä perimätietona kulkeneet kertomukset on kuitenkin kirjattu kirjalliseen muotoon vasta n. 250 vuotta niiden oletettujen tapahtuma-aikojen jälkeen, sillä viikingeillä ei esimerkiksi ollut käytössään pergamenttia kirjoitusta varten. Moni voi tietenkin kyseenalaistaa senkin, että ovatko saagat todellakin kirjoitettua historiaa vai mytologiaa, mutta niiden sisältö puhuu puolestaan ja monet seikat viittaavat niiden todellakin kertovan historiallisista tapahtumista. Useat eri kansat ja kulttuurit ovat säilöneet omaa historiaansa (yhdessä mytologian kanssa) suullisena tarinankerrontana, joten mitenkään poikkeuksellista ei tällainen toiminta ole.
Tällä kertaa paneudummekin tarkemmin siihen, MISSÄ Vinlandin uskotaan sijainneen ja MIKSI: mahdollisia paikkoja on siis esitetty tuhansittain, eikä mistään näistä ole vielä löydetty vedenpitäviä todisteita. Tärkein lähde Vinlandin metsästykseen löytyy tietenkin Erik Punaisen saagasta, sillä mitään muutakaan aineistoa ei tähän jahtiin ole saatavilla. Eri lähteet kertovat kuitenkin kukin omaa tarinaansa, joten katsahdetaanpa ensiksi tiedettyjä faktoja saagoista.
Erik Thorvaldsson/Punainen (n. 950-1003) syntyi Norjassa, mutta muutti jo lapsena perheensä kanssa Islantiin isänsä karkotuksen vuoksi (murhasyyte). Aikuisiällä Erik tappoi oman naapurinsa ja karkotettiin itsekin kolmeksi vuodeksi, joten hän lähti länteen ja perusti 980-luvulla Grönlantiin hyvin menestyvät siirtokunnat, itäisen ja läntisen. Erikin poika Leif oli kuitenkin kuullut islantilaiselta viikinki Bjarni Herjolfssonilta tämän purjehdusmatkasta, jolla seurue ajautui pois aiotulta reitiltä etsiessään näitä Erikin uusia tukikohtia. Tällä matkalla Bjarni miehistöineen näki heille ennen tuntemattomia rantakallioita ja saaria Islannista katsottuna lounaisella merellä. Bjarni ei kuitenkaan rantautunut näille rannikoille ja ajan mittaan seurue pääsi kuitenkin Grönlantiin, joka reissun tarkoituksena olikin.
Eric the Red Arngrimur Jonssonin teoksesta Gronlandia v. 1668.
Tämä mainittu Leif Erikinpoika (n. 970-1020) osti lopulta Bjarnin laivan ja lähti seurueineen (35 viikinkiä) tutkimaan näitä Bjarnin mainitsemia uusia rannikoita. Matkatessaan rannikkoa pitkin etelään maisemat vaihtuivat kallioisista jyrkänteistä metsäisiksi seuduiksi ja lopulta reheviksi… VINLANDin maiksi. Leif nimesi nämä alueet nimillä Helluland (kallioiset kielekkeet), Markland (metsäinen maa) ja Vinland, jonka nimityksestä täytyy kertoa erikseen. On lisäksi huomattava, että saagoissa näistä alueista kerrotaan hyvinkin tarkasti ja niiden sijaintia määritetään mm. sen mukaan, kuinka pitkään laivalla oli purjehdittava. Luulisi siis nykypäivänä olevan helppoa määrittää kyseiset kohteet ihan jo näillä tiedoilla? Kuinka nopeasti viikinkilaiva kulkee näillä merialueilla merivirtojen ja tuulten avulla?
Leif Erikson Discovers America/Hans Dahl/vuosi ei tiedossa.
VÄÄRIN. Kun tarkastelee tarkemmin kartalta näitä nykyisen Kanadan luoteis- ja lounaisosia Grönlannista alaspäin, ei voi olla huomaamatta alueen järjetöntä laajuutta ja mahdollisia rannikkokohteita tällaisille havainnoille löytyy silmänkantamattomiin. Yleisimmin kuitenkin nykypäivänä uskotaan, että Helluland on nykyinen Baffinin saari, jonka geologia ja sijainti täsmää saagojen tarinoihin.
Marklandin uskotaan olevan nykyinen Labradorin alue Newfoundlandissa samoista syistä ja sehän sijaitseekin luontevasti seuraavana matkalla etelään. Myös merivirrat tukevat tätä käsitystä, sillä ne ohjaavat mahdollista purjehtijaa suoraan rannikkoa pitkin alaspäin kartalla. Näiltä metsäisiltä alueilta oli saatavissa rakennuspuita, joiden jäänteitä on löydetty myös näiltä Grönlannin asutuksilta. L’Anse aux Meadows sijaitsee myös kätevästi juuri Newfoundlandin saaren pohjoiskärjessä, joten matkaa on tosiaankin tehty rannikkoa pitkin.
Nykyään on todistettu, että L’Anse aux Meadowsin rakennusmateriaali (puu) ajoittuu noin vuoteen 1021. Alueen uskotaan olleen käytössä joko vain muutamia kymmeniä vuosia tai sitten jopa noin 100 vuotta. Joka tapauksessa alue on ollut lähinnä tilapäinen asuinpaikka, kun materiaalia on hankittu ja työstetty Grönlantiin vietäväksi. Rautaa on työstetty alueen sepän pajassa ja naisiakin on ollut läsnä, sillä alueelta on löydetty kehruuseen tarkoitettu värttinä.
Jossakin vaiheessa alueelta on kuitenkin lähdetty lopullisesti, sillä tavarat ja härpäkkeet on huolellisesti viety pois ja tämän uskotaan johtuneen paikallisista alkuperäisasukasheimoista. Saagoissa kerrotaan useista taisteluista heimojen kanssa ja nämähän ovat tietenkin olleet verisiä tapahtumia. Mm. Leif Eriksonin veljen Thorvaldin sanotaan kuolleen alkuperäisasukkaiden ja viikinkien välisessä kahakassa. Lisäksi Grönlannista ja Islannista saatavat, eurooppalaisten himoitsemat turkikset ja mursuista saatava luu- ja öljymateriaali oli viikingeille suotuisaa ja tuottavaa kauppaa, joten kotiinpaluu lienee ollut viikingeille parempi vaihtoehto.
Yksityiskohta Bayeux-kuvakudoksesta v. 1077/viikinkejä veneessä.
Tulevina vuosina ja vuosisatoina näillä alueilla on kuitenkin käyty useita kertoja, mutta vaarallinen merimatka ja myrskyt ovat varmasti vieneet useita laivoja ja seurueita meren syvyyksiin. Toisaalta joidenkin viikinkien uskotaan jääneen tälle uudelle mantereelle näiden natiiviheimojen pariin ja Islannista on löydetty näiden heimojen perimää DNA:ssa. Viikingeillähän oli tapana ottaa orjia mukaansa matkoillaan, joten…
Mutta takaisin asiaan: entäpä se VINLAND? Missä tämä rehevä rypälekeidas nyt oikein sijaitsee?
Mm. eräs arvoisa herrasmies James Robert Enterline kertoi jo 1970-luvulla kirjassaan Viking America: the Norse crossings and their legacy hyvin seikkaperäisesti omista pohdinnoistaan näiden kolmen mainitun alueen sijainneista. Tämän opuksen voi lainata Internet Archive-palvelusta ilmaiseksi, jos jotakuta kiinnostaa aiheen tarkemmat analyysit.
Kirjoittajan mukaan on mahdollista, että VINlandin sana VIN on ylipäätään ymmärretty tai käännetty väärin juurikin siksi, että saagat kirjoitettiin muistiin satoja vuosia tapahtumien jälkeen ja oppineilla kirjoittajilla oli taustallaan klassisen latinan opinnot tuolloisissa yliopistoissa. Eurooppalaisille viini oli tunnettu tuote, jota raijattiin kauppalaivoilla etelästä ympäri Eurooppaa, kun taas viikingeille tuttua olivat vain kotitekoinen sima ja olut. Ei siis ole lainkaan järkevää, että viikingit olisivat nimenomaan kiinnittäneet huomioita rypäleisiin, joita noilla Newfoundlandin eteläisimmillä leveyksillä on toki villinä kasvanut.
Eräs mahdollisuus VIN-sanan merkitykselle onkin laidunalue: viikingeillä oli laivoissaan mukanaan karjaa ja eräs saagojen tarinoista kertookin, että alkuperäisasukkaat pelästyivät härkää, jonka viikingit olivat tarkoituksella jättäneet natiivien löydettäväksi. Tuolloin nämä yrittivät paeta häntä koipien välissä ja joutuivat tapetuiksi, kuten oli viikinkien tarkoituskin. Tokihan viikinkien oli rantauduttava maihin alueilla, joilla tällaista karjalle sopivaa, ruohikkoista laidunmaata oli nähtävissä.
Joidenkin tulkintojen mukaan VIN-sana voi viitata myös köynnöksiin tai erilaisiin pähkinätyyppisiin marjoihin (amerikanjalopähkinä) tai ties mihin tahansa muuhun. On siis kuitenkin epäselvää, onko tämä VIN-sana todellakin rypäle, kuten sen usein mainitaan olevan.
Amerikanjalopähkinä/1819.
Yllä mainitun kirjan kirjoittaja uskoo, että nämä Helluland-Markland-Vinland- alueet sijaitsevat sekä Hudsoninsalmen että Saint Lawrencen lahden ympärillä, jossa myös L’Anse aux Meadows sijaitsee. Hän mainitseekin nimeltä useita eri paikkoja näissä lahdissa ja salmissa, mutta tämähän on kuitenkin jo 50 vuoden takaista spekulaatiota. Tämä on vain yksi esimerkki aiheen tarkoista tutkimuksista, tokihan uudempiakin esimerkkejä on runsaasti saatavilla. Näissäkään ei kuitenkaan ole sen kummempia todisteita alueen nykyisestä sijainnista.
Kyseessä on kuitenkin siis noin 1500-kilometrinen rannikkoalue, jolla sijaitsee useita saaria, jokisuistoja ja suotuisia asuinalueita. Eli lapio käteen ja kaivamaan vaan, kyllä sieltä jotakin pitäisi löytyä! Vai onko mitään edes löytynyt L’Anse aux Meadowsin lisäksi?
L’Anse aux Meadows/Britannica.
Useita epäiltyjä viikinkiasutukseksi luultuja paikkoja on toki tutkittu, mutta toistaiseksi tällaiset alueet ovat osoittautuneet alkuperäisasukkaiden asuinpaikoiksi. Viikinkien ja alkuperäisasukkaiden paikat ovat tietenkin helposti erotettavissa, sillä mm. keramiikka, aseet ja muut jäännökset poikkeavat merkittävästi toisistaan. Viikingit olivat mestareita raudan työstämisessä ja paikallisilla heimoilla ei tällaista taitoa esiintynyt lainkaan. Kiviset ja luiset nuolenkärjet eivät todellakaan kuuluneet viikinkien pirtaan ja arvokkaista rautamateriaaleista pidettiin tietenkin visusti huolta. L’Anse aux Meadowsista onkin löytynyt vain raudan käsittelystä syntyvää kuonajätettä, joka sekin todistaa, että paikka on tarkoituksellisesti tyhjennetty viimeiseen kirveeseen asti lähtiessä. Reippaita ja tunnollisia muuttomiehiä on tuolloin ollut asialla!
Eräs tutkittu alue sijaitsee juurikin Newfoundlandin saaren eteläkärjessä. Kyseessä on PointRosee -niminen alue, jolta uskottiin satelliittikuvien perusteella löytyvän viikinkien pitkän talon jäänteet (22 m x 7 m). Koko vastasi täsmälleen L’Anse aux Meadowsin rakenteita, mutta valitettavasti tämäkin havainto veti vesiperän: kyseessä olikin luonnollinen muodostelma. Lisäksi paikalta löydettiin suosta peräisin olevaa rautamalmia, mutta tämäkin löytö julistettiin luonnolliseksi löydöksi (mahdollisesti alkuperäisasukkaiden tulisijan jäänteiksi).
On siis kuitenkin päivänselvää, että nämä viikinkien nimeämät maat on jo tuolloin 1000-luvulla nähty ja katsastettu, siitä ei ole mitään eripuraa tutkijoidenkaan piireissä. Ehkäpä jonakin kauniina päivänä tällainen uusi asuinalue löytyy tai sitten VINLANDin tapauksessa kyseessä oli vain viikinkien yleissanasuuremmalle aluekokonaisuudelle, jonne lopulta tällainen väliaikainen asuinpaikka L’Anse aux Meadows perustettiin.
Eihän näitä Hellulandia ja Marklandiakaan samalla tavoin yritetä etsiä suurennuslasin kanssa, vaan niiden kohdalla mainitaan vain järkyttävän kokoiset ja suurpiirteiset Baffinin saari/Labrador! Akan mielestä tällainen yleisluontoinen nimi Vinland on vain keksitty kuvaamaan aluetta, joka jollakin tavoin eroaa aiemmista alueista ihan vain maastonsa takia. Helluland: kivikkoa ja jyrkänteitä, Markland: puustoa ja metsää, Vinland: laitumia, rypäleitä, pähkinöitä, ihan mitä tahansa, mutta ei kivikkoa eikä metsää.
Vinlandin asuinalueesta ei kuitenkaan tullut pysyvää siirtokuntaa, joten sen merkitys on ollut viikingeille suhteellisen pieni. Ehkäpä Leif, Thorvald ja myöhemmät purjehtijat tosiaankin lähtivät reissuillaan ”mökille” kesäksi tai talvikaudeksi ja palasivat takaisin kotiinsa uusin voimin innosta puhkuen ja laivat täynnä rakennuspuuta, jota varsinkin Grönlannissa ja Islannissa tarvittiin kipeästi.
Oseberg-laiva Oslon viikinkimuseossa/VikingShipMuseum.
Ehkäpä tästä perinteestä muodostui lopulta tällainen pohjoismaalainen kesämökki-ilmiö jo tuhat vuotta sitten, mistäpä sen tietää! Jostakin tällainen perinne on tullut jäädäkseen; ehkäpä juuri näiltä mainituilta viikingeiltä.
Tällä erää hyvää vappua kaikille, olittepa sitten mökillä Vinlandissa/Finlandissa tai ihan jossakin muualla!
Tutkijat uskovat, että tämä kolikko Maine penny on kulkeutunut löytösijoilleen alkuperäisasukkaiden kaupankäynnin seurauksena. Kolikkoa lienee käytetyn kaulariipuksena, sillä rahallista arvoa tällaisella kaupankäynnillä ei alkuperäisille asukkaille ollut. Kolikon on kuitenkin arvioitu olevan peräisin kuningas Olaf III:n (n. 1050-1093) ajoilta ja päätyneen asukkaille viikinkien mukana heidän asettuessaan mm. Newfoundlandiin.
Tämä otsikko viittaa tietenkin erääseen vanhaan elokuvaan ”Neljät häät ja yhdet hautajaiset”… jos se nyt jäi jollekulle epäselväksi. Akka ei nyt keksinyt tähän mitään parempaa, joten tällä mennään! Häitä ei siis tietenkään ole luvassa! Höh!
Perusossuaari roomalaisajalta MET-museossa New Yorkissa ajalta ennen 100 jaa.
Tällä kertaa pääsemme tutustumaan Akan yhteen lempiaiheeseen eli Jerusalemista löytyneisiin hautoihin, joita kukin voi tulkita haluamallaan tavalla. Kuten aina uskonnollisessa arkeologiassa, aiheet herättävät väistämättä kiivaita puolesta ja vastaan -tulkintoja, mutta katsotaan nyt samalla, mitä näistä todisteista kukin voikaan päätellä. Akan tarkoitus ei ole aiheuttaa harmaita hiuksia ja päänsärkyä, vaan kertoa aiheesta tiedettyjen tosiasioiden pohjalta. Let’s sukelletaan näihin neljään hautaan, mars! Ensin täytyy määritellä, mistä tässä jutussa oikein höpistään, kun mainitaan tietynlaisia sanoja:
OSSUAARI: Hiekkakivestä kaiverrettu suorakaiteen muotoinen kannellinen astia, johon ruumiista jääneet luut kerättiin n. vuoden kalliohaudassa maatumisen jälkeen. Ossuaarit sijoitettiin usein kalliohautaan kaiverrettuihin pieniin ja syviin onkaloihin. Ossuaarihautaus oli käytössä n. 30-70 jaa. erityisesti Jerusalemissa ja yhdestä haudasta saattaa löytyä jopa kymmenien eri ihmisten jäänteitä.
Yhdestä ossuaarista saattaa tutkimuksissa löytyä monen eri ihmisen dna:ta luujäämistössä, mutta useimmiten yhdessä astiassa lepää yksi henkilö. Korkea-arvoisten ihmisten ossuaarit on usein kauniisti tilaustyönä koristeltu ja niiden kylkeen on esim. jokuperheenjäsen saattanut kirjoittaa myöhemmin kyseisen henkilön nimen. Usein käytetyt kuva-aiheet ovat kukkia, pylväitä ja geometrisiä muotoja, ei koskaan ihmisten tai eläinten kuvia, sillä niitä ei sallittu juutalaisessa hautauksessa.
APOKRYFISET TEKSTIT: Raamatun ulkopuolelle jääneet uskonnolliset kirjoitukset, joita aikaisemmin pidettiin kerettiläisinä tai niitä ei vain oltu vielä löydetty. Keisari KonstantinusSuuren (272/273-337 jaa.) koolle kutsuma Nikean kirkolliskokous v. 325 jaa. päätti, mitä kirjoituksia Raamattuun sallitaan ja mitä siitä jätetään pois. Nykyajan tunnetuimmat löydetyt kirjoitukset ovat Kuolleenmeren kääröt (Qumran 1947-1956) ja Nag Hammadin kääröt (1945).
Esimerkki Kuolleenmeren kääröistä. Nämä ovat hyväkuntoisia.
Tehdäänpä haudoista tällainen ylimalkainen katselmus, jotta kokonaiskuva avartuu:
HAUTA NUMERO 1: YLIPAPPI KAIFAS
Sijainti: Jerusalem, Peace Forest -nimisellä alueella metsikön läheisyydessä Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1990 Sisältö: Kuusi ehjää ja kuusi rikkoutunutta ossuaaria, luujäänteitä, öljylamppuja, lasiesine, keramiikkaa ja kuningas Herodes Agrippan aikainen kolikko vuosilta 37-44 jaa. Erityistä: Kaifaan ossuaarista löytyi ristiinnaulitsemisessa käytetty naula, toinen samanlainen löytyi haudan lattialta.
Tässä kirjailija ja dokumentaristi Simcha Jacobovichin video tilanteesta:
HAUTA NUMERO 2: NS. PATIO-HAUTA
Sijainti: Jerusalem, Dov Groner Street Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1981 Sisältö: Kahdeksan ossuaaria, luujäämistöjä, keraamisia keittoastioita. Yksi ossuaari ja yksi keittoastia museoitu Jerusalemissa. Erityistä: Äärijuutalaisten ryhmittymien protestien takia hauta jouduttiin sulkemaan nopeasti ja ossuaarit eivät ole haudan sisällä enää alkuperäisessä järjestyksessään. Myöhemmät tutkimukset ovat olleet mahdollisia vain kaapelikameralla ja ossuaarit on kuvattu. Hauta sijaitsee osittain asuinrakennuksen alapuolella.
Vapaasti netissä saatavilla oleva uskontojen tutkimuksen professori James Taborin tutkielma tästä haudasta valokuvineen ja piirroksineen. Erittäin havainnollinen ja kuvat ja piirrokset löytyvät tutkimussivujen loppupuolelta, mikäli koko juttua ei halua tarkastella.
HAUTA NUMERO 3: NS. JEESUS-HAUTA (tai TALPIOT-HAUTA)
Sijainti: 45 metrin päässä patio-haudasta tällä Talpiot-asuinalueella Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1980 Sisältö: Kymmenen ossuaaria, joissa esiintyy nimiä Jeesuksen lähiperheestä (mukaan lukien Maria Magdaleena). Yksi ossuaari löydettiin myöhemmin antiikinkeräilijältä, jota syytettiin nimen väärennöksestä (”James, Jeesuksen veli”). Teksti on sittemmin todistettu aidoksi. Uskonnolliset ryhmittymät hautasivat ossuaareissa olleet jäännökset tuntemattomaan paikkaan ja tämäkin hauta suljettiin jo muutamia päiviä löydön jälkeen. Osa ossuaareista sijaitsee Jerusalemin museossa. Hauta on suljettu betonilaatalla ja sijaitsee asuintalon vieressä. Tämäkin on käsitelty jo vuosia sitten Simchan yhdessä dokumentissa:
HAUTA NUMERO 4: TUHOTTU HAUTA
Sijainti: Vain 20 metriä Talpiot-haudan pohjoispuolella. Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1980 ja räjäytetty. Sisältö: Jäljellä on vain yksi seinä, jossa näkyy merkkejä syvennyksistä, joissa ossuaareja säilytettiin. Hautaa ei ole koskaan päästy tutkimaan ennen sen räjäytystä. Erityistä: Läheisten sijaintiensa takia nämä kolme viimeksi mainittua hautaa ovat todennäköisesti kuuluneet yhdelle varakkaalle suvulle ennen vuotta 70 jaa. Alueella on sijainnut myös oliiviöljyn tuotannossa käytetty puristamo, useita vesisäiliöitä ja rituaaleissa käytetty kylpyallas.
Tästä neljännestä kohteesta ei ole materiaalia näytettäväksi, joten menkäämme tarkastelemaan muita kohteita lähemmin:
Aloitetaanpa tästä ykkösestä eli ylipappi Kaifaan haudasta. Me kaikki muistanemme, että Kaifaalla oli tärkeä rooli erään herra Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa pääsiäisenä noin 2000 vuotta sitten. Kaifas (Josef Bar Kaifas, virassa 18-37 jaa.) meni naimisiin aiemman ylipapin Annaksen tyttären kanssa ja ilmeisesti Jeesus tuotiinkin ensin Annaksen eteen, sillä Annas oli edelleen vaikutusvaltainen mies. Lopulta sekä Kaifas että Rooman prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsivat Jeesuksen jumalanpilkasta ja niin edelleen. Näistä kahdesta herrasta on olemassa historiallista, kirjoitettua tietoa, joten tutkijoiden mukaan henkilöt ovat olleet oikeasti eläneitä ihmisiä. Jeesuksesta kirjoitetut useat historialliset lähteet osoittavat hänenkin olleen elävä ihminen ja siitä ei kukaan tutkija enää edes kiistele.
Kaifaan koristeellinen ossuaari löytyi v. 1990 haudasta, joka (tietenkin) oli jäämässä rakennustyömaan alle. Ossuaarin luut kuuluivat noin 60-vuotiaalle miehelle ja ossuaariin kahdesti kirjoitettu nimi oli ”Joseph, son of Caiaphas” englanniksi käännettynä. Alkuperäinen kaiverruksen kieli on arameaa ja kaiverrus on todistettu aidoksi.
Kaifaan ossuaari (the BAS Library).
Merkittävää haudan löytymisessä on tosiaankin se, että ristiinnaulitsemisessa käytetyt naulat ovat myös aitoja, sillä viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että niissä on jäänteitä luumateriaalista ja sienestä, jota kasvaa vain tässä mainitussa Kaifaan haudassa. Naulat ovat vääntyneet kärjistään, joten niitä on todennäköisimmin käytetty ristiinnaulitun henkilön käsissä: naulat on hakattu vinoon, jotta käsiä ei saa vedetyksi irti ristiltä.
Naulojen löytyminen haudan lattialta ja ossuaarista on kuitenkin outoa, joten spekulaatioita tästä on helppo esittää: Kaifas halusi pitää Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa käytetyt naulat, sillä hän uskoi niissä olevan jonkinlaista maagista voimaa. Tämä on toki mahdollista…
Crusifiction Nails (LiveScience).
Ristiinnaulitsemisessa käytettyjä nauloja on ylipäätään löydetty vain muutamia (sellaisia, jotka aivan varmasti liittyvät tähän makaaberiin teloitustapaan), sillä yleensä mikä tahansa kuollutta henkilöä koskenut materiaali oli epäpuhdasta ja siitä haluttiin vain päästä eroon. Mikäli Kaifas todellakin halusi pitää nämä naulat mukanaan aina hautaansa saakka, todennäköisesti ne ovatkin juuri Jeesuksen nauloja. Mene ja tiedä, mutta harvinaisia tällaiset löydökset kyllä ovat.
Kaifaan roolista ja ossuaarista infoa tässä linkissä enemmän.
Hauta numero kaksi eli PATIO-hauta on jäänyt vähemmälle huomiolle kuin Kaifaan ossuaari ja Talpiotin Jeesus-hauta. V. 2010 uskontotieteiden professori James Tabor tiimeineen tutki hautaa ilmanvaihtoputken kautta kaapelikameralla ja löydetyt ossuaarit olivatkin koristeellisia. Niihin kaiverretuista kirjoituksista on monia erilaisia tulkintoja, kuten herra Taborin tutkimus tässä kertoo:
Tutkimuksen lopussa on erinomaisia valokuvia ja piirroksia haudan sisällöstä ja sijainnista.
Huomionarvoista tässä haudassa on tietenkin se, että yhdessä ossuaarissa on kaiverrus kreikaksi ”MAPA” eli MARA. Tästä nimityksestä kerrotaan enemmän seuraavan haudan kohdalla. Lisäksi toinen ossuaari on koristeltu piirretyllä kuvalla, joka nähtävästi esittää suurta kalaa nielaisemassa ihmistä. Tämän herra prof. Tabor uskoo olevan kuvaus Joonasta valaan vatsassa ja täten varhaisin löydetty kuva tästä tapahtumasta.
Hän uskookin, että tässä haudassa saattaa olla jäänteitä Jeesuksen varhaisestaseuraajakunnasta, sillä tästä haudasta löydetyt ossuaarien kaiverrukset ovat ennen näkemättömiä juutalaisessa hautauskulttuurissa (kala ja kaiverrusten mahdolliset viittaukset ylösnousemukseen). Mikäli näin on, on loogista ajatella koko hauta-alueen olleen tosiaankin vain yhden suvun käytössä joitakin kymmeniä vuosia.
Talpiot Tomb (TaborBlog).
Tästä pääsemmekin kyseenalaisimpaan ja mielenkiintoisimpaan hautaan numero kolme. Akka kutsuu tätä Talpiot-haudaksi, sillä nimellä Talpiot Tomb se on tullut tutuksi jo useita vuosia sitten. Kuten muutkin, tämäkin hauta löytyi rakennustöiden yhteydessä ja sen seitsemän nimettyä ossuaaria ovat (englanniksi):
1)Jesus, son of Joseph 2)Judah, son of Jesus 3) aiemmin mainittu James, brother of Jesus 4) Yoseh 5) Mariamene Mara 6) Matthew 7) Maria.
Hmm… herättääkö tämä mitään mielleyhtymiä yhteen raamatulliseen perheeseen? Katsahdetaanpa tarkemmin näiden nimien tulkintoja ja merkityksiä:
1) Yeshua bar Yehosef arameaksi. Jeesus, Joosefin poika viittaisi usean tutkijan tulkinnan mukaan ristiinnaulittuun Jeesukseen, joka usein mainitaan Raamatussa Joosefin poikana. Ossuaari on koristelematon ja yksinkertaisuudessaan samankaltainen, kuin muut Jeesuksen lähiperheen nimetyt ossuaarit.
2) Yehuda bar Yeshua arameaksi. Juudas, Jeesuksen poika. Ossuaari on koristeltu ja viittaisi nimellään siis Jeesuksen jälkeläiseen. Tällaisesta ei ole mitään historiallisia tietoja eikä uskonnollisissa lähteissä mainita Jeesuksen lapsia.
3) Ya’akov bar Yosef Achui DeYeshua arameaksi. Jaakob, Joosefin poika, Jeesuksen veli. Tämä ossuaari ilmeisesti katosi Talpiotin haudasta joskus sen aikaisina löytöaikoina ja sen antiikkikauppiaalta hankkima omistaja Oded Golan haastettiin oikeuteen mm. väärennöksestä. Sittemmin syytteet hylättiin ja teksti on todistettu aidoksi. Myös patina ja kemialliset tutkimukset ovat osoittaneet tämän ossuaarin olevan todellakin peräisin Talpiotin haudasta, joten todennäköisyydet näille Jeesuksen perheen jäsenille nousevat kohisten. Kuten seuraavakin nimi…
4) Yoseh tai Yose arameaksi. Tämä nimi on historiallisissa lähteissä mainittu lempinimi Jeesuksen veljelle Joosefille ja äärimmäisen harvinainen – prof. Taborin mukaan nimi esiintyy arameaksi vain tässä Talpiotin haudassa. Muut löydetyt viisi nimeä on kirjoitettu muissa haudoissa kreikaksi muodossa Ioses tai Iose. Tämä on siis kirjaimellisesti ainutlaatuinen tapaus.
5) Mariamene Mara kreikaksi. Tämä nimi on herättänyt monia tulkintoja: nimi saattaisikin olla muotoa ”Maria ja Martha” joidenkin tutkijoiden mielestä. Tässä muodossaan nimi Mara tarkoittaa lähinnä mestaria, opettajaa, vaikutusvaltaista henkilöä ja englanniksi sen lähin vastine olisi lähinnä nimitys ”Sir” feminiinimuodossa. Mikäli tässä on kyse Maria Magdaleenasta, hänen olisi sukuun kuulumattomana täytynyt päätyä tähän hautaan ainoastaan avioliiton kautta.
Ossuaareissa olleita (jo aikoinaan uudestaan haudattuja) mikroskooppisia jäänteitä on tutkittu eivätkä Jeesuksen ja tämän naisen jäänteet osoittaneet mitään sukulaisuutta keskenään. Maria Magdaleena mainitaan useasti Raamatussa: hän oli paikalla, kun Jeesus ristiinnaulittiin, haudattiin (ja nimenomaan osallistui ruumiin PESUUN, joka olisi perheen ulkopuoliselle naiselle ollut mahdotonta) ja palasi seuraavanakin päivänä haudalle.
Apokryfisissä teksteissä apostoli Pietarin mainitaan valittaneen sitä, että Maria oli Jeesukselle tärkeämpi kuin muut opetuslapset (eli kaikki ne miehet). Maria Magdaleenasta tehtiin näkymätön henkilö varhaisen kirkon toimesta; hänen osuuttaan vähäteltiin ja hänet leimattiin prostituoiduksi jo alkutaipaleella. Kukaan ei halunnut, että nainen olisi johtanut Jeesuksen jälkeistä uskontoa.
6) Matya arameaksi, englanniksi Matthew. Jeesuksen yksi veljistä oli tämän niminen, mutta todellisuudessa emme tiedä, kuka tämä nimenomainen Matthew on. Ottaen huomioon kaikki haudassa esiintyvät nimet… tämä voisi olla yksi sopiva pala koko palapeliin.
7) Maria arameaksi. Tällä nimellä viitataan tietenkin Jeesuksen äitiin Neitsyt Mariaan. Mutta: huomionarvoista on sekin, että Jeesuksella oli myös sisar nimeltään Maria. Useat tutkijat ovatkin sitä mieltä, että nämä Jeesuksen perheen nimet ovat hyvin yleisiä löydetyissä haudoissa, mutta kaikkien näiden nimien löytyessä samasta hautakompleksista on jo ihan toinen juttu. Akka ymmärtää todennäköisyyksien päälle jonkin verran ja tällöin kaikkien näiden nimien ollessa yhteydessä toisiinsa samassa paikassa mahdollisuudet Jeesuksen sukuhaudan olemassaolosta ovat jo kovin korkealla.
MUTTA KUINKA KORKEALLA? Tätäkin on tietysti tutkittu yllin ja kyllin, joten… järkeviä tuloksia on kuitenkin vaikea löytää, joten Akka heittää haastetta muille eteenpäin. On ymmärrettävää, että tiedehenkilöt eivät halua millään tavalla ottaa kantaa näihin vaikeisiin, uskonnollisiin kysymyksiin, mutta c’mon… uskonnolliset sivustot sanovat tietenkin kaiken olevan täyttä humpuukia, mikä sinänsä on heidän kannaltaan täysin ymmärrettävää. Tässä kuitenkin muutamia lähteitä:
Tämän viimeisen linkin mukaan suhde sille, että nämä nimet esiintyisivät samassa haudassa on noin 1:600, mutta voi nousta jopa tasolle 1:1 000 000. Siinäpä teille tiedettä: riippuu ihan siitä, miten sitä kukin katsoo…
Akka jättää tämän jutun pohdittavaksi, sillä siitä neljännestä haudasta ei siis tietenkään ole minkäänlaista tutkimustietoa saatavilla. Se vain sitoo yhteen tämän koko hauta-alueen yhteen kolkkaan, jolla tällä hetkellä sijaitsee mukavia asuintaloja elää ja olla.
Laitetaanpa lisää näitä infolinkkejä tähän loppuun, tietenkin tietoa on saatavilla tuhansilla sivuilla puolesta ja vastaan, mutta tässäpä vasta alkua etsintään:
Seuraava linkki on yhteen monista Maria Magdaleenasta tehtyihin dokkareihin, niitähän riittää.
Akka rests her case, olkaa te muut mitä mieltä tahansa tästä aiheesta. Akkaa kiinnostaa vain totuus ja sellaista on vaikeaa löytää monista näistä mysteereistä, vaikka sitä yrittäisi mistä tahansa kaivaa.
Kai tässä vaiheessa pitäisi lohkaista Akan tyyliin ”God damn!” tai Josh Gatesin tyyliin ”Oh my word! Look at that!”
Noh, näillä mennään, mitä meille annetaan ja kiitos kysymästä; silmätilanne done and over! Mennään eteenpäin. Nothing to see here.
Jerusalem, Site of the Temple on Mount/John Anthony 1857 (MET).
Jaahas, viime vuonna onkin sitten taas julkaistu ties-kuinka-monesJurassic Park -elokuva. Jotenkin tämä on jäänyt Akalta huomaamatta, mutta eipä tuo ainakaan Akan maailmaa kaada – voisi jopa uskoa, että tässäkin leffassa esiintyy… (juonipaljastuksia!)dinojaja sittenkaikki meneekin hyvin nopeasti hirmuisella tavalla pieleen. Kas niin, siinähän säästyikin jo sitten katsomisen vaiva, mutta Akan kerrassaan pettämätön logiikka alkoi taas toimia ihan omalla tavallaan tämän asian tiimoilta.
(LiveScience)
Tästäpä tulikin nimittäin mieleen tuo merkillinen jurakautinen aika ja sen aikaiset olosuhteet tällä pallolla, jota Maaksi kutsutaan. Ja varsinkin Etelämanner, sillä sen huhutaan olleen vehreää sademetsää… niin, kuinkas kauan aikaa sitten? Ovatko nämä huhut lainkaan totta?
Lähtekäämme naparetkelle, oi auvoisat eteläisten merien urhot! Kannattaa pakata matkalaukkuun vähän parempaa toppatakkia, sillä… hups, siellä ollaankin tällä hetkellä nollan ja pikkupakkasen tienoilla, joten kamppeet kasaan ihan oman tarkenemisen mukaan! Kylmyysennätys on kuitenkin -89,2 Celsiusastetta, herranen aika sentään… Noh, laitetaan sitten vaikka varvassandaalit jalkaan ja menoksi!
(UK AntarcticHeritage)
Jurakautinen aikakausi maapallolla oli n. 201-145 miljoonaa vuotta sitten ja kuten useimmat muistanevat, taivaalta pudonnut 10 kilometriä leveä asteroidi hävitti nämä aiemmin mainitut dinosaurukset noin 66 miljoonaa vuotta sitten. Puhumattakaan kaikista muista eläin- ja kasvilajeista… on arvioitu, että merenelävistä jopa 50 % tuhoutui, kasvistosta jopa 70 % ja eläimistöstä kaikki yli 25 kg painavat lajit.
Tämän hirvittävän mötikän putoamispaikka sijaitsee Jukatanin niemimaalla ja sitä kutsutaan Chicxulub-kraatteriksi. Tämä kraatteri on halkaisijaltaan noin 200 kilometriä ja osittain meressä.
Jurakauden alkaessa tuolloin noin 200 miljoonaa vuotta sitten Pohjois- ja Etelä-Amerikka, Afrikka, Australia ja Etelämanner olivat vielä tiiviinä pakettina Gondwana-nimisenä mannerkappaleena. Noin 180-150 miljoonaa vuotta sitten alueet alkoivat kuitenkin jo irrota toisistaan, jolloin Etelämanner, Afrikka ja Australia alkoivat liikkua etelään Amerikoiden jatkaessa hiljaista matkaansa länteen.
Näiden tapahtumien aikoihin maapallon ilmasto oli huomattavasti lämpimämpi ja hiilidioksidipitoisuudet olivat korkealla, joten kasvillisuus tällä aiemmin yhtenäisellä alueella oli rehevää. Esim. saniaisia ja havupuita esiintyi myös Etelämantereen kasvilajeissa. Ja tietenkin niitä dinoja, mm. ankylosauruksia, mosasauruksia ja plesiosauruksia. Hmm… yksi plesiosaurus on jotenkin päätynyt pakenemaan ja päätynyt Loch Nessiin, kuten me kaikki varmasti tiedämme! Hah.
Tässä yksi tulkinta näistä mantereista, näitä on monia eri aikakausilta ja eri lähteistä (Britannica). Emmehän me voi kuitenkaan koskaan varmasti tietää, miten tällaiset siirtymät sujuivat useita miljoonia vuosia sitten.
Noin 100-90 miljoonaa vuotta sitten Afrikka irrottautui Etelämantereesta, jonka seuralaisena oli edelleen Australian manner. Näiden kahden erkaantuminen toisistaan tapahtui vasta noin 55-35 miljoonaa vuotta sitten (eri lähteistä riippuen). Vielä 60 miljoonaa vuotta sitten Etelämantereella tiedetään eläneen pussieläimiä, mutta dinosauruksia ei tietenkään tässä vaiheessa enää voinut olla (paitsi Loch Nessissa se yksi…).
Etelämantereen siirryttyä etelänavan kohdalle ilmasto mantereella alkoi hiljakseen kylmentyä (kuten muuallakin maapallolla), mutta kauttaaltaan jäinen alue Etelämanner alkoi olla n. 30 miljoonaa vuotta sitten. Näiden kaikkien maanosien erkaantuessa koko maapalloon ilmastoon vaikutti myös eri alueille kehittyvät merivirrat, joita ei yhtenäisen mantereen aikana tietenkään voinut ollut vielä olemassa. Ihanko totta… voisiko vääntää vielä rautalangasta?
Mutta, mutta… onkos tässä viimeisen 30 miljoonan vuoden aikana sitten ollut niitä vihreitä aikoja, kun Saharankin sanotaan olleen vihreä vielä vain 5000 vuotta sitten?
Tästä saamme varmastikin lisäinfoa tämän vuoden aikana, sillä tutkijat ovat saaneet porattua Etelämantereelta peräti 6 miljoonan vuoden takaista jäätä! Tällä hetkellä näyttää siltä, että tämän jäänäytteen perusteella tuolloin oli meneillään noin 12 Celsiusastetta kylmempi kausi.
Tällä hetkellä kuitenkin tiedetään, että ainakin noin 15 miljoonaa vuotta sitten Etelämantereen lämpötilat olivat noin 7-11 Celsiusastetta korkeammalla kuin nykypäivänä, joten ainakin lauhemmilla rannikkoalueilla on maaperän siitepölylöytöjen mukaan kasvanut kolmea eri puulajia ja edellä mainittuja saniaisia.
(TheGuardian)
Nykyisenkaltaisen ulkoasunsa Etelämanner saavutti mantereen itäisellä puolella n. 14miljoonaa vuotta sitten ja läntisellä puolella noin 6 miljoonaa vuotta sitten. Tästä on vielä pitkä matka siihen, kun meikäläiset (kaksijalkaiset ja höyhenettömät – Platon) löysivät edes koko Etelämantereen! Ja pitkä matka siihen, ettei kukaan ehtinyt edes pystyttää sinne edesmennyttä Anttilaa/Tiimaria/Seppälää/Askoa/Iskua!
Ptolemaios (100-170 jaa.), matemaatikko ja astronomi, ehdotti aikanaan, että pallon eteläpuoliskolla täytyisi sijaita suuri manner tasapainottamassa pohjoisessa tiedettyjen maanosien painoa. Myös matemaatikko ja maantieteilijä Marinus of Tyre (70-130 jaa.) yhtyi tähän näkemykseen ja tämä kuvitteellinen alue lisättiin karttoihin jo ainakin 500-luvulta lähtien. Myös polynesialaiset merenkävijät ovat kertoneet perimätietona kulttuurissaan Etelämantereesta ainakin 600-luvulta lähtien, mutta heidän alkuperäinen lähtöpaikkansa on nähtävästi kiistanalainen.
(OceanwideExpeditions)
Kapteeni James Cook (1728-1779) ylitti laivoillaan eteläisen napapiirin lopulta v. 1773, mutta virallisesti mantereen näki ensimmäistä kertaa amiraali Fabian Gottlieb Thaddeusvon Bellingshausen (1778-1852) tammikuussa 1820 (Onnea vain tuollaisen nimen kanssa, god damn!).
Vain muutamia päiviä myöhemmin brittiläisen aluksen eli Kuninkaallisen laivaston merimies Edward Bransfield (1785-1852) todisti näkevänsä valtavia, lumen peittämiä vuorenhuippuja samoilla vesillä.
(LiveScience)
Näistä havainnoista lähtien alueella alkoi massiivinen Etelämantereen tutkimisen aikakausi, jonka päätteeksi etelänavalle pääsi ensimmäisenä Roald Amundsen (1872-1928) seurueineen vuonna 1911. Samoihin aikoihin perille yritti päästä Robert Falcon Scott (1868-1912), joka kuitenkin seurueineen jäi viimeiselle matkalleen tällä yrityksellään. Eivätkä he suinkaan ole olleet ainoita, ehei…! Hulluja nuo room… tutkimusmatkailijat!
Nykypäivänä Etelämantereella sijaitsee 70 tutkimusasemaa 29:sta eri maasta, ja näissä keskuksissa tutkitaan tietenkin ilmaston ja sään tilannetta sekä niiden historiaa, jään muodostumista, maaperää, mikrobeja, eläinlajeja, avaruutta ja niin edelleen. Keskimäärin 1,6 kilometriä paksu jääpeite ei tietenkään helpota näiden tehtävien suorittamista, mutta jos sieltä lauhemmalta alueelta löytyy yksikin dinosaurus- tai pussieläinfossiili, niin sepä olisi ilon päivä!
Voisi sieltä suotuisasti löytyä salaliittohörhöjenkin mainostama reikä Maan sisuksiin sekä naazzien salainen tukikohta, mutta näistä Akka ei välttämättä löisi vetoa. Tai todisteita alien-toiminnasta alueella, mutta mistäpä sitä koskaan tietää!
Kas näin; kuinka loogisesti taas mentiinkään ojasta allikkoon eli dinosauruksista huitsin nevadaan Etelämantereelle. Sen leffan olisi tänä aikana ehtinyt katsoa moneen kertaan… tai koko hemmetin sarjan, kuinka monta niitä nyt sitten oikein onkaan… Who cares, hui hai!
Mukava ja tiivis tietopaketti Etelämantereesta ja siitä, mitä jään alta löytyy. Etelämanner ei ole kokonainen manner, vaan täynnä järviä ja vulkaanista toimintaa.
(Tiedoksi eräälle kyselijälle: tätä juttua varten on tutkittu ainakin 117 eri lähdettä viimeisen viikon päivinä/iltoina, monitahoisemmissa jutuissa määrä on tietenkin vielä suurempi. Suuri osa tutkitusta materiaalista on tietojen tarkistamista eri sivustoilta, jotta faktat olisivat mahdollisimman oikeita. Poikkeavuuksia löytyy yllättävän paljon ja siksi Akka ei ollenkaan luota AI:n suoltamaan sisältöön ilman omia tarkistuksia. Tämän jutun keskeisimmät asiasivustot on laitettu favorites-linkeiksi jo pari vuotta sitten ja aihe ehti kuitenkin muokkautua erilaiseksi matkan aikana. Näin tämä homma jotakuinkin etenee!)
Muitakin löytyy yllin kyllin googlaamalla, jos aihe edelleen kiinnostaa. Aina ei kuitenkaan kannata uskoa täysin siihen Wikiin, sillä niistä Akka on löytänyt eniten virheitä, epäjohdonmukaisuuksia ja kirjoittajan omia näkemyksiä viime vuosina.Nämä harmillisesti sitten kertautuvat siihen AI:n sisältöön, jota monet pitävät matalana aitana päästä läpi mistä tahansa.
Kun kapteeni Reinhold Lorenz astui kauppalaivaansa Amsterdamin satamassa 5.9.1771, hän tuskin tiesi, että määränpäänsä Pietarin sijasta hän päätyisi värjöttelemään luodolleTurun saaristossa. Ei hän voinut tietää sitäkään, että laiva arvokkaine lasteineen päätyisi noin 40 metrin syvyyteen merenpohjaan tässä myrskyisessä kolkassa, jonne hänen ei ylipäätään olisi pitänyt joutuakaan.
Turun saaristoa.
Toisin kuitenkin kävi: matkallaan Pietariin alus ilmoittautui Tanskassa Juutinrauman tullissa, jolloin sen lastiksi ilmoitettiin mm. noin 33 000 kg sokeria, kahvia 158 laatikkoa, kymmenen hopeatynnyriä, noin 10 000 kg arvokkaita värjäysaineita, elohopeaa n. 100 kg sekä sinkkiä 6758 kg. Lisäksi laivassa oli sadoittain kangaspakkoja ym. ylellistä käyttötavaraa, jota varsinkin Pietarin eliitti kovasti arvosti ja odotti.
Lasti oli siis suunnattoman arvokas, mutta… lisäksi laivan lastina saattoi olla peräti 35 kappaletta keisarinna Katariina II Suuren (1729-1796) Hollannista hankkimia arvokkaita maalauksia! Palataanpa tähän taideaarteeseen tarkemmin hieman myöhemmin.
Catherine II of Russia/Alexander Roslin/1780-luku ((WikimediaCommons).
Kun tämä Vrouw Maria-aluskarahti kuitenkin Nauvossa karille syysmyrskyn yhteydessä 3.10.1771, se ei suinkaan uponnut heti pinnan alle. Alus pysyi pinnalla kuin ihmeen kaupalla peräti viisi päivää, jolloin miehistöllä ja apuun rientäneillä saariston asukkailla oli aikaa pumpata vettä pois laivasta ja pelastaa sen lastia. Vihdoin 9.10.1771 alus vajosi meren syvyyksiin, jossa se vieläkin näyttäisi kuin purjehtivan merenpohjassa 41 metrinsyvyydessä.
Voi vain kuvitella aluksen kapteenin mielenliikkeet, kun kesken miehistön rukoushetken alus kopsahti karille ja keisarinnan maalaukset huusivat lastiruumassa hoosiannaa… itse kullakin säädyllä oli varmaan vetelät pöksyissä, sillä aluksen ei olisi millään muotoa pitänyt ajautua kohti Suomen rannikkoa! Mitkä saattoivat olla miehistön ja kapteenin kohtalot näiden kaikkien kalleuksien vajotessa aaltoihin?
Osa pelastetusta lastista huutokaupattiin Turussa ja osa kuljetettiin sääntöjen vastaisesti Venäjälle. Ainakin kaikki hopeatynnyrit, osa kahvilastista, kankaista, väriaineista yms. saatiin pelastettua, kuten osa muistakin ylellisyystavaroista, mutta… mitäpä siinä viiden kiireisen pelastuspäivän aikana sitten ehtiikään pelastaa täysin armottomissa olosuhteissa?
Storm at Sea/Ivan Aivazovsky/1873.
Sukellustutkimuksissa ei ole nähty mm. miehistöön liittyviä henkilökohtaisia esineitä, joten voikin hyvin kuvitella, kuinka omat tavarat on haalittu ensimmäiseksi turvaan myrskyiselle luodolle. Niinhän sitä nykyaikanakin tehdään: hätätilanteissa esim. lentokoneessa yritetään pelastaa ensin omat matkatavarat muista ihmisistä välittämättä!
Lastin ja laivan menetyksestä maksettiin myös vakuutuskorvauksia omistajille, mutta tarkkoja tietoja kaiken tavaran kohtalosta ei kuitenkaan ole tiedossa. Pelastetuiksi on kuitenkin tuolloin ilmoitettu ainakin kuusi pienempää maalausta, jotka pelastettiin pakattuina puulaatikkoon ja kuljetettiin Turkuun. Itse keisarinna Katariinakin vaati jo tuolloin taulujensa nostamista hylystä, mutta jo v. 1772 lastin nostoajatuksesta luovuttiin: se nyt vain oli kerta kaikkiaan mahdotonta. Katariina olikin jo tuolloin harkinnut hankkivansa lisää uusia teoksia Ranskasta, joten… rahalla saa ja hevosella pääsee!
Hylyn sijaintikin ehti jo unohtua seuraavien vuosisatojen kuluessa, kunnes 1970-luvulla merihistorian tutkija Christian Ahlström löysi arkistoista hylkyyn liittyvää aineistoa ja vihdoin hylky paikallistettiin Pro Vrouw Maria -sukellusryhmän toimesta v. 1999. Hylky (pit. 26 m, lev. 7 m) malliltaan snaulaiva makaa merenpohjassa kölinsä päällä ja kaksi mastoakin on edelleen pystyssä. Sijaintipaikkaa suojaa ympäri vuoden 1500-metrinen suoja-alue eli laitesukellusta tällä alueella ei ole luvallista harrastaa.
Museovirasto/piirros Tiina Miettinen.
Jo hylyn löytymisen yhteydessä aluksen nostosta alettiin tehdä suunnitelmia ja arvioita, näistä eri vaihtoehdoista löytyy linkki jutun lopussa. Esimerkkilaskelmat ovat vuodelta 2007, joten kannattaa muistaa rahan arvon muuttuminen jo pelkästään viimeisten 20 vuoden aikana. On siis kuitenkin äärimmäisen kallista edes nostaa mitään aluksia merestä, kun jo pelkästään konservointi ja ylläpito muodostavat tulevat, suuremmat menoerät! Tämä pätee varsinkin Ruotsin Vasa-laivan kohdalla, kuten tutkimuksestakin ilmenee.
Vasa-laiva (LibraryofCongress/HeatherCasey)
Noh, palataanpa nyt sitten kuitenkin näin PINNALLISENA (merenpinnan yllä) ihmisenä takaisin tähän arvolastiin; sehän meitä kaikkia kuitenkin kiinnostaa. Mitä siellä MERENPINNAN ALLA oikein on, onko niitä Katariinan tauluja tässä noin 26 vuoden aikana löydetty ja nostettu? Entäpä ne kaikki muutkin tavarat, tonnitolkulla väriaineita, kankaita ja kaikenlaista luksuskrääsää? Ja merirosvoarkku?
Vastaus näihin kysymyksiin on yksiselitteinen: ei ole eikä ole nostettu kuin liitupiippuja, savipullo, lasipullo, sinkkiharkko, lyijysinetti, puutappi ja köysiohjuri. Tutkimusten perusteella laivan sisälle ei sukeltajilla ole mitään asiaa mm. romahtamisvaaran vuoksi, mutta robottikamerallakaan ei ole saatu kuvattua esim. suurikokoisia, hyvin pakattuja puulaatikoita tai muutakaan vastaavaa materiaalia, mikä voisi viitata näihin kadonneisiin arvoteoksiin.
On siis toki mahdollista, että ainakin osa Katariinan maalauksista saatiin pelastettua ennen uppoamista ja toimitettiin ilman listauksia vaivihkaa eteenpäin, mutta tämä on vain spekulointia. Museoviraston tutkimuksessa s. 115 on lastiluettelo; onneksi saivat pelastettua tukon sammalta!
Itse asiassa juuri tästä tutkimuksesta käykin ilmi, että hollantilaisen Braamcampin huutokaupan jäljiltä on kadoksissa 35 taulua, joista 11 lienee ollut Vrouw Marian lastissa mukana matkalla Pietariin. Tutkimuksessa mainitaan myös nimeltä näiden teosten taiteilijat sekä se, että Vrouw Marian elohopealastia (110 kg) ei oltu merkitty pelastetuksi. Ainakaan mittausten mukaan elohopeaa ei ole vuotanut ympäristöön, eikä se määrällisesti myöskään ole vakava ympäristöriski. Kysykääpä tätä lähistöllä uiskentelevilta merieläimiltä ja merenneidoilta…!
Vrouw Maria on siis selviytynyt jo kohta 255 vuotta merenpohjassa suhteellisen hyvässä kunnossa, sillä Itämeren olosuhteet ovat sille(kin) otolliset. Meille taviksille hylystä on tehty sukellusvideoita ja 3D-mallinnuksia, sillä matalasta syvyydestä huolimatta sille suojellulle alueelle ei saa huvikseen mennä pällistelemään. Itämerellä näitä hylkyjä riitää satamäärin, kuten jokainen voi tarkistaa hylyt.net-sivustolta:
Onneksi kuitenkin tässä turmassa koko miehistö pelastui kapteeneineen (ja se sammaltukko!), mutta vain kapteenin ja kolmen miehistön jäsenen nimet ovat säilyneet nykypäivään asti: kapteeni siis (ilmeisesti) tanskalaissyntyinen Reinhold Lorenz, perämies Reidert Janssen, puosu Tönnes Koertsen ja kokki Johan Hansen. Haaksirikon jälkeen heistä tiedetään vain se, että tullilistojen perusteella kapteeni jatkoi kipparoimistaan kauppareiteillä Itämerellä. Hyvä niin! Ja varmastikin uusin housuin! Tässä vaiheessa voi kuitenkin jo perinteisesti sanoa R.I.P koko miehistölle.
Onkin mielenkiintoista ajatella, josko hylky saataisiin jollakin rahoituksella Vasa-laivan tavoin kansalliseksi kulttuuriaarteeksi, mutta tämän pitäisi ehdottomasti olla eurooppalainen yhteistyöprojekti. Vrouw Maria on kuitenkin hollantilainen kauppa-alus, joka oli matkalla Amsterdamista Pietariin. Suomen alueelle laiva ajautui myrskyssä eikä näin ollen ole millään muotoa suomalainen kulttuuriaarre. Historiallinen, vaikuttava ja merkittävä aarre toki, mutta ei suomalainen sellainen eikä lasku tästä kuulu kokonaisuudessaan Suomen maksettavaksi.
Hyvä esimerkki vuosikausia jatkuvista omistajuuskiistoista on edelleen maailman arvokkaimmaksi aarrelaivaksi tituleerattu San Jose, josta Akka on aiemmin lyhyesti kirjoittanut:
Tämän todellakin noin 17 miljardin dollarin arvoiseksi arvioidun aarrelaivan omistajuutta on havitellut mm. hylyn löytöryhmä (USA), Espanja, Kolumbia, Bolivian alkuperäisväestön jäsenet (joiden esi-isät kaivoivat lastina ollutta hopeaa) sekä pienet, vihreät huru-ukot ties mistä galaksista. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Kolumbia ”ownaa” eli määrittelee laivan omaisuudekseen ja tekee siellä mm. esinenostoja:
Smithsonianin pitkähkö artikkeli hylyn haaksirikosta, löytymisestä ja sen jälkeisistä omistusvaateista. Uusin artikkeli aiheesta tammikuulta tänä vuonna kuitenkin.
Kuten Museovirastonkin tutkimuksessa mainittiin, Katariinan taulujen löytäminenkään ei välttämättä olisi kovinkaan mieltä ylentävää, sillä teosten kunnosta tai niiden säilymisestä ei ole mitään takeita. Ei niitä elintarvikkeitakaan kukaan enää halua, joten pitäköön Itämeren sillit ja muut merenelävät Vrouw Mariaa ihan omana ruokabaarinaan edelleen.
Harmillisesti tämän maalauksen tekijän nimi on jäänyt historiaan nimellä unknown.
Siellä sitä merenneidot ja merenmiehetkin kerivät auki näitä arvokkaita kangaspakkoja aina uusia vaatteita halutessaan… hmm, vaatteita… siis bikiniyläosia? Akka ei nyt ihan ajatellut loppuun asti tätä ajatusta, hah!
Sammaltukon lisäksi pelastettiin neljä punottua koria linnunpesiksi?! Kyllä oli miehistöllä ja pelastajilla arvot kohdillaan… ”jätetään nämä järjettömän kalliit, kaukaa itämaista tuodut väriaineet ja kankaat suosiolla laivaan ja pelastetaan nämä linnunpesät kevään kottaraisille, joohan?” Sillä tavalla, poijjaat, sillä tavalla!
Kas niin, hyvä herrasväki – on taas se aika vuodesta, kun on aika tehdä niitä iänikuisia, katteettomia lupauksia. Juuh, ihan varmasti käydään lenkillä tai kuntosalilla AINAKIN kaksi kertaa viikossa eikä shoppailla järjettömiä aletavaroita netistä OLLENKAAN. Eikä missään nimessä siirretä mitään remontti- tai korjausaikeita taaskaan eteenpäin, niin kuin ei aiempinakaan vuosina ole tehty. Tämä maailma on täynnä hyviä aikomuksia ja varsinkin lauseita, jotka alkavat sanalla PITÄISI.
WikimediaCommons.
Katsotaanpa kuitenkin nyt ihan historian kautta, että kannattaako näitä aikomuksia puskea pieteetillä eteenpäin vai PITÄISIKÖ hanskat heittää naulaan saman tien ilman korkeampia ja pidempikestoisia tavoitteita.
Unohdetaanpa kokonaan kaiken maailman Nostradamukset ja muut vastaavat homeiset ukonpökkelöt, sillä nyt seuraa nimittäin ennustuskatsaus muinaisten (sekä ei-niin-muinaisten)NAISprofeettojen näkemänä! Noh, ensimmäinen ja ajankohtaisin esimerkkimme sai kyllä näkynsä ihan muulla tavoin kuin näkemällä…
BABA VANGA on itse asiassa ihan nykyaikainen profeetta, joka syntyi 3.10.1911 Strumicassa nykyisessä Pohjois-Makedoniassa. Vangeliya Pandeva Surchevaksi nimetty lapsi syntyi tuolloin Ottomaanien valtakuntaan köyhään perheeseen. Vanga menetti äitinsä kolmevuotiaana ja hänen isänsä mm. taisteli ensimmäisessä maailmansodassa, mutta varsinainen käänteentekevä tapahtuma sattui tytön ollessa vasta 12-13 -vuotias. Tuolloin pyörremyrskyn tai tornadon sanotaan nostaneen tytön ilmaan ja pudottaneen hänet läheiselle pellolle, jossa hän makasi etsintäjoukoista huolimatta joitakin päiviä. Löydettäessä tytön silmät olivat lian ja hiekan takia muurautuneet umpeen eikä hän pystynyt enää avaamaan silmiään ilman hirvittävää kipua.
Muutamista silmäoperaatioista huolimatta Vangan näkökyky ei koskaan palautunut, mutta tapahtuman myötä hän alkoi omien sanojensa mukaan saada näkyjä näkymättömiltä olennoilta, joita hän ei osannut sen tarkemmin määritellä. Aluksi Vanga ennusti näkyjään vain paikallisille, mutta tieto hänen näkijänlahjastaan alkoi kiiriä ympäri maailmaa jopa niin paljon, että merkittävät poliitikot, elokuvatähdet ja muut turhat julkimot parveilivat päästäkseen hänen pakeilleen. Baba Vanga alkoi lopulta periä maksuja näistä käynneistä ja hänestä tehtiin myös valtion virkamies kiinteine palkkoineen. Näillä tuloilla hän mm. rakennutti oman kirkon Rupiteen, Bulgariaan, jonne hänet myöskin lopulta haudattiin.
Baba Vangan kirkko Rupitessa (WikimediaCommons).
Baba Vanga kuoli 11.8.1996 rintasyöpään Sofiassa, Bulgariassa. Hän osasi peräti jo v. 1990 ennustaa tulevan kuolinpäivänsä tarkalleen oikein ja onkin arvioitu, että Vangan ennustusten toteutumisprosentti on peräti 85%.
Mitäpä muuta hän sitten oikein ennustikaan? Ja varsinkin juuri tälle alkavalle vuodelle 2026? Ja kuinka hän voisi mitään enää ennustaakaan kuolemansa jälkeen?
Itse asiassa Baba Vanga teki ennustuksia ennen kuolemaansa aina vuoteen 5079 asti, jolloin hän sanoi universumin lopulta lakkaavan olemasta. Herregud, että ihan vuoden tarkkuudella…
Noh, palataanpa hetkeksi vielä ajassa taaksepäin ennen universumin tuhoutumista ja katsotaan, miten aiemmat ennustukset ovat toteutuneet (vai ovatko…):
Vuosille 2010 – 2014/16 Vanga ennusti ydinsotaa, joka autioittaisi Euroopan, mutta tämä ennustus ei sitten onneksi koskaan toteutunut. Vuonna 1989 hänen kerrotaan ennustaneen tulevat 9/11–lentokonehyökkäykset New Yorkiin. Vapaasti suomennettuna ennustus kuuluu näin: ”Amerikkalaiset veljet kaatuvat metallilintujen hyökätessä. Sudet ulvovat pusikoissa (bush) ja viattomien veri vuotaa.” Tämän lauseen merkitys aukenee parhaiten, kun presidenttinä tuolloin oli todellakin George W. Bush ja viittaus 9/11- päivän tapahtumiin on todellakin ilmeinen.
NationalArchives.
Samoin Baba Vanga ennusti sukellusvene Kurskin uppoamisen (v. 2000) sekä sen, että Amerikan 44:s presidentti olisi mustaihoinen (Barack Obama). Samalla hän kuitenkin ennusti, että tuo presidentti olisi Amerikan viimeinen ja tämähän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Ellei ajatella, että Obaman jälkeiset presidentit ovat olleet varsinaista pellekastia eikä presidentillistä matskua laisinkaan… Hah haa!
Tälle alkavalle vuodelle 2026 Vanga ennusti kuitenkin seuraavanlaisia seikkoja tapahtuvaksi:
Marraskuussa 2026 ihmiskuntaa järisyttää suuressa urheilutapahtumassa paljastuva alieneiden emoaluksen ilmaantuminen taivaalle. Tuolloin ainakin urheilukalenterien mukaan järjestetään useita formulakisoja sekä mm. New Yorkin maraton, talviolympialaiset puolestaan järjestetään jo helmikuussa. Noh, Baba Vangan ennustukset saattoivat heittää kuitenkin jopa vuodella tai parilla, joten kannattanee varautua hyvissä ajoin foliohatulla jo olympialaisten aikaan. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin moinen emoalus saattaa tömpsähtää takapihalle missä päin maailmaa tahansa…
Lisäksi Baba Vanga ennusti kaikkia syöpiä paljastavan verikokeen käyttöönottoa, laajenevia ja tuhoisia ilmastohäiriöitä, vakavia konflikteja ympäri maailmaa ja huonoa taloustilannetta. Lisäksi AI eli tekoäly taitaa kaapata vallan, ihmiset pystyvät kommunikoimaan telepaattisesti ja muuta sellaista pientä kivaa. Kuinka yllättävän yllätyksetöntä… tuliko jo mainittua se jättikokoinen emoalus?? Sitä odotellessa! Ja sen myötä teletappipatiaa… siis telepatiaa!
LiveScience.
ÄITI SHIPTON eli Ursula Southeil (n. 1486-1561) puolestaan syntyi Knaresboroughissa,Englannissa. Ursulan äiti Agatha oli vain 15-vuotias, köyhä orpotyttö eikä hän suostunut koskaan paljastamaan tyttärensä isän henkilöllisyyttä. Pientä Ursula-raukkaa pilkattiin ja oudoksuttiin jo nuoresta iästä saakka, sillä häntä pidettiin rumana, outona, jälkeenjääneenä ja jopa itse saatanan siittämänä lapsena. Noina aikoina ei kukaan valtavirrasta poikkeava voinut välttyä noituussyytöksiltä… Agatha ja Ursula elivät pennittöminä Nidd-joen varrellaolevassa luolassa tytön ensimmäiset elinvuodet, kunnes paikallisen luostarin apotti toimitti Agathan nunnaluostariin ja tyttölapsen kasvatettavaksi sijaiskotiin. Jo näinä aikoina tyttö teki noitamaisia temppuja ja häntä pilkkaavat miehet saivat kuulla kunniansa.
Mother Shipton/1686.
Nuori Ursula oppi kuitenkin käyttämään kaikenlaisia luonnonkasveja tehdäkseen parantavia rohtoja. Tämä auttoi häntä saavuttamaan suosiota kyläläisten keskuudessa ja hän menikin naimisiin 24-vuotiaana paikallisen puusepän Toby Shiptonin kanssa. Aviomies kuoli kuitenkin vain muutamaa vuotta myöhemmin ja vaimon epäiltiin tietenkin vaikuttaneen asiaan noitavoimillaan. Noh, Ursula muutti takaisin luolaan ja alkoi rohtojensa lisäksi tehdä ihmisille ennustuksia tulevista tapahtumista.
Mitäpä hän sitten ennustikaan? Laskeutuiko emoalus hänen luolansa edustalle?
Eipä suinkaan, mutta ainakin hän ennusti mm. tuulimyllyyn yhdistetyn vesiputkistojärjestelmän rakentamisen, myrskyssä tuhoutuvan kirkon sortumisen sekä ilmeisesti Lontoon suuren palon v. 1666. Monet hänen lausumakseen sanotuista ennustuksista on kuitenkin myöhemmin paljastunut väärennöksiksi, mutta hänen legendansa on kuitenkin elänyt jo vuosisatojen ajan. Vielä nykyisinkin hänen luolansa Knaresboroughissa on suosittu turistikohde. Legendat elävät, ennustuksista viis!
DELFOIN ORAAKKELI eli Pythia ei suinkaan ole yksi ainoa ennustajatar, vaan tämä instituutio toimi noin tuhannen vuoden ajan 700-luvulta eaa. – 400-luvulle jaa. Oraakkeli Pythia oli kulloisenakin aikana Apollo-jumalan temppelin ylipapitar, joten tämä Delfoin oraakkeli-nimitys on lähinnä ammattinimike tai virkatitteli.
Lycurgus Consulting the Pythia/Eugene Delacroix/1835-45.
Näihin päiviin asti on historiankirjoituksiin jäänyt viitisensataa ennustusta, joita nämä oraakkelit perustaviksille ja hallitsijoille jakelivat. Delfoin oraakkeli oli kuitenkin tavattavissa vain yhtenä päivänä kuukaudessa yhdeksän kuukauden ajan vuodesta (eli 9 päivää), sillä Apollo-jumalan uskottiin viettävän kylmemmät kolme kuukautta suotuisemmassa ilmastossa.
Voi siis vain kuvitella, millainen vuoronumerohärdelli noina yhdeksänä päivänä per vuosi mahtoikaan olla! Siinä jää nykypäivän Kela/passitoimisto varmastikin kakkoseksi, hah!
Delfoin sanotaan valikoituneen oraakkelin ennustuspaikaksi ihan itse jumala Zeuksen lähettäessä matkaan kaksi kotkaa etsimään maan keskipistettä. Ja kas kummaa; kotkat löysivät Delfoin, jonne rakennettiin temppeli Apollo-jumalan pappien avustuksella 700-luvulla eaa. Oraakkelitoiminta oli valmiina alkamaan… ja jatkumaan… ja jatkumaan… ja niin edelleen.
Apollon temppeli/1895.
Mitäpä merkittäviä ennustuksia noina tuhantena vuotena onkaan sitten eri neitokaisten avulla tehty? Kai se emoalus nyt ainakin tuonne laskeutui jo muinaisina antiikin kulta-aikoina? Niinhän? Oliko kreikkalaisilla foliohattuja tai edes metallikypäriä yleisessä jaossa vuoronumeroiden lisäksi?
Ja vieläkin tärkeämpänä kysymyksenä… mihin nämä ennustukset oikein perustuivat? Nykyiset tutkimukset ovat osoittaneet, että useiden antiikin historioitsijoiden kuvailemat oraakkeleiden transsitilat ovat johtuneet luonnonkaasuista, joita purkautuu temppelialueen siirroslinjan halkeamista. Näihin kaasuihin kuuluu mm. etaani, metaani ja etyleeni, jotka voivat aiheuttaa erilaisia reaktioita, transsitiloja ja euforisia tuntemuksia.
Jälkipolville säilyneitä, kuuluisia ennustuksia on mm. keisari Nerolle (37-68 jaa.) v. 67 jaa. annettu ennustus, jonka mukaan Neron pitäisi varoa ikävuotta 73. Tämän uskottiin viittaavan Neron kuolinikään, mutta sen sijaan keisari Neron seuraajaksi valittiinkin seitsemänkymppinen Servius Sulpicius Galba Augustus eli lyhyesti Galba (3.eaa.-69 jaa.). Tämä ennustus ja sen toteutuminen vaikuttaa vähän väkisin keksityltä…
Aleksanteri Suuren (356-323 eaa.) puolestaan kerrotaan saapuneen oraakkelin pakeille v. 336 eaa. Tuolloin oraakkeli oli kuitenkin pyytänyt Aleksanteria palaamaan toisena ajankohtana, jolloin tämä Makedonian kuningas hermostui ja tarttui tuolloista Pythiaa hiuksista. Tällöin ennustaja rääkäisi ”olet voittamaton, poikani” saaden Aleksanterin rauhoittumaan. Tämän ennustuksen jälkeen Aleksanteri hyökkäsikin voitokkaasti Persiaan.
Lysandros (454-395 eaa.) taasen oli voitokkaana laivaston komentajana peloponnesolaissodan tuoksinassa, kun häntä varoitettiin Delfoissa käärmeestä, joka hyökkäisi komentajan selän takaa. Tämä ennustus toteutui v. 395 eaa., kun Lysandrosin surmaajalla oli kilvessään käärmeen kuva. Ja hyökkäys tapahtui tietenkin takaapäin…
Keisari Julianus (331-363 jaa.) oli viimeinen pakanakeisari kristinuskon levitessä yhä laajemmalle kohti maailmanvalloitusta. Hänen kerrotaan saaneen lääkärinsä Oribasiuksen kautta yhden viimeisistä Delfoin oraakkelin ennustuksista: ”Kerro kuninkaalle, että tämä koristeellinen temppeli on kaatunut. Apollolla ei ole enää kotia eikä ennustuksia, eikä lähteen vedellä ole enää ääntä.” (Vapaasti suomennettu)
Ja näin hiipui hiljalleen loppuun tämäkin tuhatvuotinen perinne kadotakseen iäksi. Tämän viimeisen ennustuksen epäillään kuitenkin voineen olla kristittyjen propagandaa, jotta nämä pakanalliset toimet saataisiin vihdoin loppumaan kokonaan. Mistäpä senkään enää tietää, vanhan sanonnan mukaan ”voittajat kirjoittavat historian.” Ugh, näinhän se lienee.
PublicDomain.
Ainakin Akan (ainoa) ennustus tälle vuodelle osui jo sataprosenttisesti nappiin: ”Akka katsoo Stranger Things -sarjan loppujakson.” Tämä ennustus toteutui jo aamulla alkaen klo 4.43. Että näin! Kannattaa tehdä ennusteita muutaman tulevan tunnin tai korkeintaan päivän päähän; silloin niiden onnistumisprosentti voi olla huikea!
Mukavaa alkavaa vuotta kaikille ennustajaeukoille ja homeisille ukonpökkelöille! Yst.terv. Akka
PÄIVITYS 31.1.2026:
Megalithomanian Hugh Newman esittelee Kreikan vanhinta oraakkelin temppeliä, jonka juuret ulottunevat jopa 2500-luvulle eaa. Näitä Newmanin videoita on mukava katsoa enemmänkin, sillä useilla alueilla käytetään lisäksi kuvausdroonia ja alueista saa paljon historiallista faktaa. Voi ihan kuvitella olevansa itse paikalla! Eikä tässä pakkasen panem… valtaamassa jääkauden esikartanossa!
Uusia linkkejä vanhaan v. 1996 tapahtuneeseen JonBenet’n kuolemaan liittyen. Tämä keissi ei jätä Akkaa koskaan rauhaan, ennen kuin syyllinen tunnustaa tekonsa.
Artikkeliin on liitetty linkki Richard III:n löytäjän Philippa Langleyn dokkarista noin vuosi sitten. Tässä skenaariosta Langley esittää, että pojat olisivatkin jääneet eloon – mielenkiintoinen, katsottava dokumentti!
Uusi 30 000 vuotta vanha löytö paljastaa jo maatuneen nahkapussin ohella työvälineitä, joita kivityökaluekspertti käytti elinaikanaan. Nätisti pussissa: 29 työkalua ja jopa rikkoutuneet työvälineet jäivät pussiin talteen hänen kuollessaan. Hmm, mikä lie siihen syynä… tutkijat sanovat, että ”sentimentaaliset syyt.” Mistäpä me voisimme tietää…?
Tällaista tällä erää! Idahon tapaukseen palataan myöhemmin.
Heinäkuun alusta lähtien maailmalla on hämmästelty uutta tulokasta taivaalta: kyseessä on tietenkin hölmösti nimetty ja komeetaksi epäilty 3I/Atlas -kummajainen.
Nimelle on kuitenkin olemassa ihan looginen selitys, sillä numero kolme tarkoittaa kolmatta havaittua ulkoavaruudesta tullutta kummajaista aurinkokunnassamme. Iso i nimessä tarkoittaa puolestaan interstellaria eli tähtienvälistä avaruuskappaletta. Atlas puolestaan on Chilessä sijaitseva teleskooppi Asteroid Terrestrial-impact Last Alert System, jolla tämä hämmästyttävä löytö tehtiin 1. heinäkuuta 2025. Vain muutama kuukausi sitten!
(NASA)
Akka on seurannut mielenkiinnolla uutisointia tästä aiheesta ja vasta nyt ollaankin saatu aiempaa tarkempia tutkimustuloksia James Webb-avaruusteleskoopin kautta, tästä lisäämyöhemmin. James Webb laukaistiin avaruuteen 25.12.2021 ja sen kuvien laatu on huomattavasti parempi, kuin edeltäjänsä Hubblen.
On tietenkin selvää, että tämän mystisen kappaleen yhtäkkinen löytyminen ja tietämättömyys mm. sen koosta ja koostumuksesta on herättänyt kiivasta uteliaisuutta ja jopa Harvardin yliopiston professori Avi Loeb on esittänyt näkemyksen, että kappale saattaisikin olla peräti esim. keinotekoisesti valmistettu alus. Onkin luonnollista, että tällainen esitys herättää runsaasti vastustusta akateemisessa maailmassa, mutta mm. YouTube-videoiden kommentoijat ottavat aiheesta kaiken ilon irti. ”Siältä se emoalus nyt tulee, vielä ehtii laittaa Visan vinkumaan!”
Noh, tarkastellaanpa ensin näitä kahta aiempaa interstellaria lähemmin, ennen kuin maalaillaan uhkakuvaa alienien silmittömästä hyökkäyksestä maapallolle.
Ensimmäinen havaittu kappale sai nimekseen 1I/2017 U1, mutta yleisesti tämä kappale tunnetaan nimellä OUMUAMUA. Tämä pitkulaisen pötkön muotoinen kappale havaittiin Havaijin PAN-Starrs1 -teleskoopilla 19.10.2017. Nimi tarkoittaa ”ensimmäistä, kaukaa tulevaa lähettilästä” havaijin kielellä.
Oumuamua (Astronomy.com)
Oumuamua oli lähimmillään maata 14.10.2017 noin 33 miljoonan kilometrin päässä. Sen nopeus matkalla vaihteli välillä 26-87 km/sekunti. Aivan: ei kilometriä tunnissa vaan SEKUNNISSA! Oumuamua jatkoi tätä huimaa matkaansa kohti Pegasuksen tähdistöä, joka sijaitsee noin 33 600 valovuoden päässä maasta.
Eli aivan hevonpersiin kuusessa Akan näkökulmasta katsottuna. Tällaisissa matkoissa on enemmän nollia kuin Akan lompakossa on reikiätai hiekkarannalla hiekanmurusia.
Oumuamuan merkillisin piirre oli tietenkin sen noin 400-metrinen sikarimainen muoto, joka jo tuolloin herätti epäilykset itse kussakin säädyssä. Lisäksi havaittiin, että kappale tosiaankin kiihdytti vauhtiaan poistuessaan auringon ohi ja jo tuolloinkin aiemmin mainittu Herra Professori Avi Loeb epäili kappaleen olevan jonkinlainen tarkkailulaite tai tutkimusmatkallaan oleva luotain.
Jos tuolloin olisi paniikissa laittanut ”Visan vinkumaan,” niin tälläkin hetkellä saisi edelleen maksella karvaasti lyhennyksiä tai jotakin vielä pahempaa…
Toinen interstellar-kappale sai nimekseen 2I/Borisov sen löydyttyä 30.8.2019. Tämä kappale on ensimmäinen komeetaksi varmistunut kappale ja se sai nimensä löytäjänsä amatööriastronomi Gennady Borisovin mukaan. Borisovin koko (komeetan, ei löytäjän) on huomattavasti Oumuamuaa suurempi; jopa noin 975 m – 1600 m, mutta nopeudessa se häviää sikaripötkön maksiminopeudelle: noin 32-44 km/s. Lähimmillään maata Borisov oli 28.12.2019 noin 300 miljoonankilometrin päässä.
Borisovin retkisuunnitelma aurinkokunnan halki (ESA/Hubble).
Tuolloin uuden vuoden juhlintaan valmistautuvat ihmiset pyyhkivät hikeä otsaltaan ja totesivat: ”Huh, johan liippasi läheltä. Onneks meni ohi kuitenkin!” Hah.
Borisovissa erikoisinta on sen tavallista komeettaa suurempi hiilimonoksidipitoisuus (häkä), joka saattaa johtua siitä, että Borisov olisikin kappale punaisesta kääpiötähdestä tai sitten se on voinut muodostua tällaisen tähden läheisyydessä. Borisovin arvioidaan kuitenkin olevan jopa vanhempaa perua kuin 4,5 miljardia vuotta (oman aurinkokuntamme ikä).
No niin, palataanpa näiden aiempien kappaleiden jälkeen tähän nykyiseen/tulevaan vierailijaamme (Atlas). Akka ei jaksa näitä etuliitenumeroita näpytellä kerta toisensa jälkeen, kyllähän kaikki ymmärtävät kuitenkin, mistä mötikästä on kyse. (EMOALUKSESTA, HEH!)
Uusimmat tiedot Atlaksesta kertovat, että Borisovista poiketen Atlaksen hiilidioksidipitoisuus on tavallista korkeampi ja sen noin/arviolta 56 000-kilometrinen ”häntä” olisi vasta muodostumassa. Marsin tämä kappale ohittaa 3. lokakuuta ja Atlaksen ohittaessa auringon kappale jää maasta katsottuna auringon taakse 30.10.2025.
”Elämme mielenkiintoisia aikoja!”
Uusimmat James Webb- luotaimen tiedot kertovat kuitenkin, että Atlaksen vesi– ja hiilimonoksidipitoisuudet ovat hyvin alhaiset. Kuitenkin kappaleella on havaittu korkea NIKKELIpitoisuus, ja tämähän vasta riemastuttaakin emoaluksen odottajia! Yleensä komeetoissa havaitaan sekä nikkeliä että rautaa, mutta Atlaksen kohdalla rautaa ei ole havaittu. (Nikkeliallergikot varokoot kuitenkin!)
Kappaleen ytimen koon arviot ovat heitelleet muutamista metreistä useisiin kymmeniin kilometreihin, mutta nykyisen tiedon mukaan kappaleen ytimen koon arvio olisi noin 300 m– 5,6 kilometriä. Luvuissa on siis edelleen suurta heittoa, mutta tästä ei ole maapallolle kuitenkaan huolta: Atlas ohittaa maan lähimmillään noin 270 miljoonan kilometrin päästä.
(”Huh, taas liippasi läheltä, mutta meni taas ohi! Ai mitä?? Se kiihdyttää ja kääntyy? Mitä jjjumalaut…!!!”)
Atlaksen iäksi on puolestaan arvioitu jopa 7 miljardia vuotta! WTF? Nyt täytyy taas hetkeksi pysähtyä ja miettiä näitä kaikkia numeroita ja nollia näiden avaruusasioiden perässä!
Näiden kolmen kappaleen yhteydessä on myös ihmetelty, miksi näitä kappaleita on yhtäkkiä alkanut putkahtelemaan tiedeihmisten ja perusmaatiaisten tietoisuuteen vain alle kymmenen vuoden sisällä. Vastaus on tämänkaltainen: niitä ei ole aiemmin havaittu kehnomman teknologian takia tai sitten niitä ei nyt vain ole sattunut niin useasti tulemaan aurinkokuntaamme. Siellä avaruudessa taitaa olla ”aika” paljon tilaa muutenkin, ei siellä ohituskaistoja tarvita!
Akka jää edelleen innolla tarkkailemaan tätä tapahtumaa, sillä harvoin pääsee näkemään (mahdollisia) historiallisia hetkiä niiden muodostuessa! Akka viittaa tällä kuuluisiin muutamia edellisiä sukupolvia eriyttäviin kysymyksiin: ”Missä olit, kun JFK murhattiin? Missä olit, kun 9/11 tapahtui?”
(LibraryOfCongress)
Tämän Atlas-tapahtuman jälkeen voisi kysyä joko ”Missä olit, kun NE tulivat?” tai sitten ei tarvitsisi kysyä yhtään mitään.
Tämä jälkimmäinen vaihtoehto tarkoittaisi sitä, että ”emoalus/komeetta/mikälie” viilettäisi maapallon ohi, kuten ne aiemmatkin mötikät tai sitten sitä, että NE tulivat, näkivät ja kokivat ihan tarpeeksi tuhotakseen jokaisen tavallisen tallaajan tämän piskuisen pallomme päällä. Siinä ei sitten kysytä mitään eikä vastaansanomisia oteta vastaan.
Tätä skenaariota odotellessa; älkää vinguttako sitä Visaa kuitenkaan sinne tappiin asti! Sitten itkettää jälkeenpäin ja harmittaa niin vietävästi, että pitikin uskoa kaiken maailman hömpötyksiä ihan vaan sen takia, että tuli katsottua samaan aikaan jotakin typerää maailmantuho-scifi-leffaa. Pahuksen alienit, aina ne ovat joko yliviisaita älykköjä tai sitten ihan vaan pahat mielessään!PRKL!
Elokuva vuodelta 1951. Ei, Akka ei ole nähnyt eikä ole ollut elossa tuolloin. Kuva ja nimi ovat … epic!
Akka ei toistaiseksi osaa löytää täältä muita kuin satunnaisia kuvanäkymiä eri planeetoilta ja tähtikarttoja, mutta te fiksummat osaatte varmastikin hyödyntää näin kattavaa sivustoa vaikka mihin!
Image Librarytämä NASAn sivusto Apollo-lennoista on hirvittävä, epäilyksiä herättävä sekamelska. Ai niin, Akka ei ole avaruusinsinööri, joten ei kommentoitavaa!
Eyes on Asteroids – Home – NASA/JPLAsteroidien tarkkailusivusto, jossa mm. Asteroid Watch- otsikkoa klikkaamalla voi nähdä seuraavien päivien tulevat mötikät. Lisätietoa myös luotaimista jne.
Mukava video Avi Loebin ja TOHTORI MAYIM BIALIKIN välillä. Ai siis kenen…?Rillit huurussa-sarjan näyttelijän välillä, tietenkin. Hän on todellakin näyttelijäuransa lisäksi neurotieteilijä. Akka odotti videon aikana Sheldonin astuvan ovesta… oumuahahhaa.
PÄIVITYS 19.11.2025: Kongressiedustaja Anna Paulina Luna on ilmeisesti toistuvasti pyytänyt NASAa julkaisemaan sen saamaa materiaalia (mm. kuvia ja muita havaintotietoja) kaikille tutkijoille julkisesti tarkasteltavaksi. Yhdysvaltojen hallinnon sulku on kuitenkin jatkunut edelleen, joten NASA ei ole toimittanut pyydettyjä tietoja.
Mutta; kuinka ollakaan: NASA pitää tänään lehdistötilaisuuden Suomen aikaa klo 22.00 alkaen! Rumpujen tasokasta pärinää!
Akka yritti laittaa tähän linkin NASAn julkaisemaan artikkeliin lehdistötilaisuudesta (vastauksena tuli pikseleillä tehty suruhymiö ja teksti ”NASA ei suostu antamaan lupaa tähän linkinlaittoon”).
Ihan kiva homma; mikäpä siinä sitten!Kertokaapa toki omat tietonne tästä mukavasta taivaan mötikästä, nähtävästi reippaasti sensuroituina ja varmaankin retusoituina versioina! Tähän asti netissä on nähty amatöörien ottamia parempilaatuisia kuvia, kuin NASAlta on ylipäätään julkaistu. Akkaa kiinnostaa kovasti, mitä NASA tietää. NASA= Never A Straight Answer.
Akka palaa asiaan vielä myöhemmin, mitään ihmeitä ei liene odotettavissa. Mikäli joku NASAssa kertoo tämän mötikän merkillisistä ominaisuuksista yhtään mitään, Akka putoaa tuoliltaan ja syö hattunsa. Valitettavasti se hattu ei ole Roope Ankan silinteri, koska sellaista ei ole saatavilla.
PÄIVITYS 21.11.2025: No niin, nyt on nähty NASAn pelleshow ihan livenä ja siitä seuranneet kommentit ja videot mm. Youtubessa.
Akka ei ihmettele ollenkaan ihmisten reaktioita asiaan, sillä NASAn tiedotustilaisuus oli ihan scheissea ja kerrassaan hävettävää… myötähävettävää idiotismia ja ihmisten älykkyyden aliarviointia.
C’mon NASA, kyllä te varmaan kaikilla mainostamillanne luotaimilla pystytte parempaan, kuin…
Akalla ei ole sanoja tähän. Amatööriastronomit ovat saaneet parempia kuvia ja koko NASA on tällä hetkellä suuri vitsi.
Avi Loebin listaamat 12 omituisuutta, jotka eivät päde tavalliseen komeettaan. NASA väitti koko tilaisuuden ajan, että kohde käyttäytyy kuten tavallinen komeetta… Noh, ei todellakaan pidä paikkaansa.
NASA, you are in trouble. Get your shit together.
Nähdään sitten, kun teillä on oikeasti jotakin asiaa ja oikeita kuvia!
PÄIVITYS 27.1.2026: Akka on edelleen seuraillut tämän merkillisen kappaleen edesottamuksia sen matkatessa kohti Jupiteria ja sen jälkeen kohti Ulkoavaruuden Huitsin Nevadaa. Avi Loeb on tähän mennessä kirjannut ylös peräti 18 eri omituisuutta (anomalies) tässä vikkelässä kulkijassa, joita voi tarkastella tässä mainitussa Loebin blogissa. Nyt NASA on kuitenkin vihdoinkin julkaissut uudet Hubble-teleskoopin kuvat 22.1.2026:
”Komeetalla” on nyt nähtävästi peräti neljä häntää, wow! Avi Loebin blogitekstin mukaan NASA ei ole julkistanut mitään muita tietoja näiden Hubblen kuvien lisäksi. Normimeininkiä!
Avi Loebin ja varsinkin 3IAtlaksen infoa jakelee Youtubessa varsin mainiosti The Angry Astronaut, jonka äänestä Akka eritoten pitää:
Uudempiakin ja muita avaruusaiheisia videoita on toki häneltä saatavilla, tässä kuitenkin listataan ne 18 omituisuutta.
Olikohan tämä linkki jo jossakin jutussa; laitetaan se tänne kuitenkin vielä varmuuden vuoksi asiasta kiinnostuneille:
https://theskylive.comkaikenlaisia taivaankulkijoita, etusivun listaa katsellessa ei voi kuin miettiä… voisiko näitä kimpaleita nimetä mitenkään muuten kuin 23S/Schieldelh-Bergmenstein? (Keksitty nimi, you get the point)
PÄIVITYS 21.2.2026:
Nähtävästi 13. tammikuuta 2026 on havaittu uusi komeetta C/2026 A1 (MAPS), jonka kiertorata suuntaa sen suoraan kohti Aurinkoa. Mikäli tämä noin 2-kilometrinen komeetta selviytyy tästä lähiohituksesta huhtikuussa (vain noin 160 000 km, joka on avaruusmitoilla hiiren pieru), se jatkaa matkaansa takaisin kohti lähtöpistettään. Näin ei kuitenkaan todennäköisesti käy, vaan kappale tuhoutuu Auringon läheisyydessä tällä etäisyydellä. Tällaista on tapahtunut ennenkin, kuten oheinen artikkeli kertoo:
Wikin seikkaperäinen ja tässä ajassa vähäinen tieto tästä löydöstä, joka on ymmärrettävää (löydetty tammikuussa 2026).
Jep, meidän aurinkokuntamme Aurinko pitää kirjoittaa isolla alkukirjaimella – tarkastakaa vaikka itse. Muiden aurinkokuntien auringot voivat olla nimeltään ihan mitä tahansa, eivät edes aurinkoja… pistää miettimään, mitä ne voisivatkaan olla?
… olisi voinut Muuan Herra Nooa ammoisina aikoina sanoa, mikäli Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan on uskominen (luvut 6-9). Tässä kaikkien tuntemassa tarinassa Jumala kyllästyy ihmisten pahuuteen, antaa oikeamieliselle Nooalle (yllättävän) tarkat ohjeet arkin rakentamiseksi ja varustamiseksi, ja kas kummaa: vettä lätisi sitten seuraavat 40 päivää ja yötä. Kaikkinensa veden laskeutuminen kesti 150 päivää, kunnes Nooa vihdoin onnistui parkkeeraamaan purkkinsa Ararat-vuorelle. Tästä kului vielä kuitenkin 40 päivää, ennen kuin Nooa päästi ilmaan korpin, sitten kyyhkysen muutamaankin otteeseen ja tämä pulu lopulta palasi arkkiin oliivinlehvä nokassaan. Kukapa ei olisi jotakin tämänlaista kuvaa nähnyt…
(Gospelimages)
Tuolloin Nooa ei vielä uskaltanut lähteä arkista, olihan hän jo kunnioitettavaan ikään päässyt 600-vuotias vanha herra! (Tämä todellakin mainitaan tekstissä). Nooa oli ehtinyt sitten jo täyttää kuitenkin 601 vuotta, kun hän vihdoin uskalsi astua kuivan maan kamaralle ja… rakensi ensimmäiseksi uhrialttarin uhratakseen Jumalalle juuri pelastamiansa eläimiä! Siis mitä v*##&a?!
Ei, Akka ei satuile tätä päästään ollenkaan. Herrasväki on hyvä ja tarkistaa tekstin ihan itse, mikäli Raamattu on jäänyt viime aikoina lukematta:
Meillä ei tietenkään voi olla vähäisintäkään tietoa, koska tällainen raamatullinen tulva olisi ajanlaskumme kiemuraisissa mutkissa tapahtunut, mutta mm. seuraavassa linkissä on mielenkiintoinen raamatullinen ajanlaskutapa, jonka mukaan tulva olisi tapahtunut osapuilleen vuonna 2105 eaa. Tämä laskutapa perustuu Raamatusta saataviin ajallisiin tietoihin, ei siis uskonnollisiin käsityksiin tai omiin mielipiteisiin.
Biblical ChronologyUseful Charts, mielenkiintoisia ja tarkkoja videoita eri aikakausien henkilöistä ja historiasta
Tämä meidän tuntemamme Nooa-tarina on arvioiden mukaan kirjoitettu noin 500 – 400-luvuilla eaa., mutta eihän tästäkään kukaan ole puumerkkiään kirjoituksiin jättänyt. ”Notta Mooses täällä, terve, kirjoitin tässä teille tulevaisuuden pilteille pikkuruisen iltasadun! Tässä ei ole prinsessoja, mutta loppu päättyy onnellisesti teurastettuihin eläimiin!”
Noah’s ark on the Mount Ararat/Simon de Myle v. 1570. Nooa taisikin muuten sitten elää 950-vuotiaaksi, sekin mainitaan Raamatussa.
Tekstien alkuperää ja ajankohtaa on mahdoton arvioida, sillä välttämättä vanhimmat kirjoitukset eivät ole missään edes säilyneet ja päätyneet löydettäväksi asti. Kuolleenmerenkääröt olivat löytyessään (alkaen) v. 1947 jo tarpeeksi suuri ihme, jonka pohjalta löydettiin useita Raamatun tekstejä sekä tietenkin apogryfisia kirjoja, joita Raamattuun ei aikoinaan huolittu Nikean kirkolliskokouksessa v. 325 jaa.
Varmaa on kuitenkin se, että muinaisessa Mesopotamiassa uurastettiin Gilgames–eepoksen parissa noin v. 2100 – 1200 eaa. Myös Gilgamesiin kuuluu oleellisesti tarina suuresta tulvasta ja tässä tarinassa Nooan tilalla päähenkilönä toimii Utnapishtim. Tarinalla on juuri samankaltaiset lähtökohdat kuin raamatullisessakin tarinassa, tässä eepoksessa tulva tosin kestää kuusi päivää ja seitsemän yötä. Jumalia on useita (mm. Enlil, Ea, Anu, Ninurta), mutta korppi ja kyyhkynen ovat esillä tässäkin versiossa.
Gilgames-patsas Sydneyn yliopistolla, Australiassa (WikimediaCommons).
Noin 15 000 Gilgamesin tarinaa sisältävää savitaulua löydettiin jo 1850-luvulla muinaisesta Niniven kaupungista ja näitä nuolenpääkirjoituksia on käännetty jo löytymisestään asti.
Tässä kuvioon mukaan astuu taas Akan suuri suosikki Irving Finkel (s. 1951), British Museumin kielitieteilijä ja assyriologi. Hän ”löysi” tulvatarinan savitaulusta v. 2014 ja on sittemmin myös osallistunut pyöreän arkin rakentamiseen. Finkelin tulkintana arkki on ollut alueelle tyypillinen pyöreä alus ja… kelluuhan se!!
Keltaisen joen ja Jangtse-joen tulviminen v. 1920 eaa. on saattanut edesauttaa tulvamyytin syntyä Kiinassa. Keisari Yaon (n. 2356–2255 eaa.) valtakaudella tulvat tuhosivat useita jokilaaksoja ja kertomusten mukaan keisari kysyi neuvoa sukulaiseltaan Gunilta. Gun keksi käyttää maagista multaa Xirangia (joka oli loppumaton raaka-aine) rakentaakseen barrikadeja ja patoja tulvavesien estämiseksi. Vuosien työ ei kuitenkaan tuottanut hedelmää ja lopulta vasta Gunin poika Yu sai vedet hallintaan mm. viemäriverkostojen avulla. Tässä työssä häntä avusti toki muutama maaginen apulainen; mm. tunneleita kaivava lohikäärme sekä mutaa lykkivä kilpikonna.
Keisari Yao.
Tämä tulvatarina kulkeekin nimellä Gun-Yun suuri tulva. Tästä tarinasta puuttuu siis jumalan/uskonnon aiheuttama tarkoituksellinen ihmiskunnan pahuuden tuhoaminen kokonaan. Virkistävä tulvatarina siis: maagiset mullat ja elikot ovat aina mukavia asioita edistämään tarinankerrontaa!Lentävien luutien lisäksi!
Kiinassa on muitakin tulvamyyttejä, mutta niissäkään ei ole yhtymäkohtia raamatulliseen Ukko-Nooaan (joka jostakin merkillisestä syystä laittoi laukun saunan naulaan…?)
Intiassa puolestaan tarinalla on samankaltainen rakenne: hindujen Matsya Purana– teksteissä (250-500 jaa.) kuvaillaan, kuinka jumala Vishnu varoittaa (kalaksi naamioituneena) Manu-nimistä kuningasta tulevasta tulvasta ja neuvoo häntä rakentamaan suuren laivan pelastaakseen kasvien siemenet ja kaikki eläinlajit. Tulvan laannuttua myös Manun paatti asettuu vuorelle. Tämän tarinan mukaan tulva on seurausta universumin luomisen ja tuhoamisen kiertokulusta, ei niinkään jumalallisesta alkuperästä.
Matsya Avatar of Vishnu Uttar Pradesh, India/tuntematon taiteilija n. v. 1870.
Kreikassa taasen jumala Zeus hurjistui ihmiskunnalle, kun Arkadian kuningas Lykaon uhrasi Zeukselle poikalapsen. Tästä seuranneesta tulvasta selviytyi isänsä Prometheuksen (ihmisten luojajumala) avulla nuori sankari Deukalion ja hänen vaimonsa Pyrrha.
Tulvaa varten rakennettu alus rantautui yhdeksän päivän jälkeen ilmeisesti Parnassos-vuorelle, jolloin tämä ainoana henkiin jäänyt aviopari kysyi Zeukselta neuvoa maailman uudelleen kansoittamiseksi. (Yeah… kukat ja mehiläiset?) Heitä neuvottiin heittämään kiviä olkapäidensä yli ja näistä kivistä muodostui uusia ihmisiä kivien osuttua maahan.
Nooan ei tulvan jälkeen tarvinnut moisia kysellä: Raamatun mukaan Nooan kolme poikaa Seem, Haam ja Jaafet kansoittivat tuolloin autioksi jääneen maan. Tehokkaita poikia, kerrassaan…!
Muinaistenasteekkien tulvamyytissä sateenjumala Tllaloc aiheuttaa tulvan, kun ihmiset ovat lakanneet palvomasta jumalia, mutta Tllaloc päättää säästää Tata ja Nena -nimisen pariskunnan. Tämä jumala käskee paria kovertamaan veneen ontosta puunrungosta ja ottamaan mukaan muutaman maissintähkän eikä mitään muuta. Kun tulva sitten asettuu, Tata ja Nena pyydystävät kalaa syödäkseen, jolloin Tllaloc tulistuu jälleen.
Olihan hänen kieltoaan rikottu; tarkoitus oli syödä ainoastaan mainitut maissintähkät! Tllaloc muuttikin sitten pariskunnan suutuspäissään koiriksi, sitten maailma tuhottiin ja maapallon viides kausi aloitettiin.
Tllaloc koodeksissa Ixtlilxochitl n. v. 1580. Viehättävä ilmestys!
Tarinasta on useita versioita eri nimillä (mm. Coxcox, Nene, Tete jne.) lähteestä riippuen. Tarinan opetus? Metallican tyyliin ”Obey your masters” eli tottele isäntiäsi/hallitsijaasi. Tai sitten… Älä syö kalaa, syö maissia! (Findus kiroaa, DelMonte kiittää).
Inkojen mytologiassa Unu Pachakuti-nimisen tulvan Titicaca-järvellä aiheutti luojajumala Viracocha (ihmisten kurittomuuden tähden tietenkin). Kertomuksesta on useita versioita, mutta pääsääntöisesti Viracocha suuttuu luomiensa jättiläisten korruptioon ja tottelemattomuuteen. Mikäpä avuksi? TULVA! Muutama ihminen pelastautuu luolaan ja Viracocha luo kivistä uuden, pienemmän ihmislajin maailmaa kansoittamaan. Jättiläiset tästä enää puuttuivatkin!
Amerikan alkuperäiskansoilla on tietenkin myös useita tulvatarinoita, niitä voi lukea vaikkapa tästä seuraavasta linkistä:
Entäpä sitten oi, Suomi synnyinmaa? Onkos täällä jumalan/jumalien kiukuttelun kautta kuoltu tukehtumalla valtaviin vesimassoihin?
On ja ei, riippuu miten asian määrittelee (Akan inhoama lause). Kalevalasta löytyy kuitenkin kertomus Väinämöisen polven haavasta, josta vuotaa tarpeeksi verta peittämään kaiken maan. Tarinassa Väiski veistää vuorella venettä ja jokin pahis (esim. hiisi, tuo typerä olio) aiheuttaa hänet lyömään kirveellä omaan polveensa.
Väinämöisen polvenhaava, luonnos/Robert Wilhelm Ekman v. 1873 (Suomen kansallisgalleria).
Tästä tapahtumasta on mm. Wikipediassa kaksi eri tulkintaa luettavaksi. Akka ei näe muita kuin kaukaisia yhtymäkohtia tulvatarinoihin ylipäätään tässä asiassa… Ihan selkeästi vaikutteita maailmalta on tarinoihin voitu saada, mutta tärkeämpänä tässä kertomuksessa on nimenomaan haavan parantaminen ja veren tyrehdyttäminen. Ainakin Akan mielestä, mutta eihän kukaan Akalta mitään kysy. Koskaan.
Noh, on kuitenkin merkillistä, että jopa yli 200 tulvatarinaa maailman eri kulttuureista löytyy tarkasteltavaksi ja useissa niissä onkin näitä merkillisiä veneenrakentamisia ja muutaman ihmisen pelastumisia. Vai onko se niin merkillistä? Ei suinkaan, sillä tällaisia tulvia on tietenkin vuosituhansien saatossa tapahtunut useita eri alueilla ja näistä on useita geologisia ja arkeologisia todisteita havaittu.
On jopa tosiaankin mahdollista, että viimeisen jääkauden loputtua äkillisesti esim. meteoriniskuun (Younger Dryas Impact -hypoteesi) valtaisat vesimassat ovat peittäneet osan maailmaa, joiden seurauksena merenpinta on nykyään 120 metriä korkeammalla. Kaivaukset todistavat, että juuri tuohon aikaan useissa eri arkeologisissa ja geologisissa kohteissa maan sisältä löytyy ns. musta raita eli muuta maa-aluetta tummempi kerros.
Mikäli tällainen räjähdys jääkautisen maapallon pohjoispuolelle on todellakin tapahtunut, vaikutus olisi ollut kaikin puolin hirvittävä ja valtaisa. Legenda tästä on voinut jäädä elämään harvojen eloonjääneiden keskuuteen, sillä tuolloin maapallo menetti todellakin suurimman osan ihmisistä ja kaikista suurista maaeläimistä.
Yeah, suullinen legenda olisi tosiaankin voinut elää pitkään yli sukupolvien vuosisadoista ja -tuhansista toiseen. ”Että se oli prkl jytky! Kyllä muuten oli semmonen jytky, että oksat pois, ainakin niin isomummo kertoi!” Isomummo oli tuolloin tarinaa eteenpäin kertoessaan todennäköisesti noin 35-45 -vuotias…
Akka on tutkinut tätä hypoteesia jo useita vuosia ja jokin linkki voisi olla paikallaan asiasta kiinnostuneelle:
Tätä aihetta on tutkinut eritoten Randall Carlson, Graham Hancock, Brien Foerster ja muut vastaavat toimijat, jotka on usein tavallisessa arkeologian piirissä luokiteltu pseudotieteen edistäjiksi. Akka ei näe mitään pseudoa heidän lukuisissa tutkimuksissaan asian eteen, kun aineistoa on selvästi kaikkien nähtävissä, tutkittavissa ja todistettavissa.
Entäpä ne yhteneväiset tulvatarinat? Osa tarinoista on voinut säilyä sukupolvelta toiselle, osa on voinut saada vaikutteita myöhemmistä alueellisista tulvista. Esimerkiksi tässä yksi arkeologinen aineisto todistaa muun muassa, että Välimeren vedet ovat todellakin valuneet Mustallemerelle useita tuhansia vuosia sitten. Aikana, jolloin jääkausi oli jo useita tuhansia vuosia vanha ”eilinen uutinen”:
Vastaavanlaisia tapahtumia on maailma pullollaan ja olisikin ihme, jos EI olisi. Ennen kirjoitettua tietoa pienissäkin yhteisöissä on varmasti ollut niitä vanhoja jääriä, jotka viihdyttivät muita ihmisiä (tai säikäyttivät lapsia) omalla perimätiedollaan: ”Se on kuule nyt niin, ipana, ettet mee sinne joenrantaan tai se sortuu ja tulee taas uus KAUHIA tulva! Sitte se on kuule jumalan viha sun päälles ja koko kylän tuho!”
(IFLScience)
Akka ei ihmettelisi tätä meininkiä ollenkaan. Perhanan pelottavat papparaiset (PPP) ennustamassa maailmanloppua tiedetään elokuvamaailmassakin: katastrofielokuvista löytyy aina joku äijänkäppyrä kylttinsä kanssa ”THE END IS NIGH!”
Yeah, niin on useita kertoja historiassa ollutkin! Akka itse haluaisi olla aikamatkaajan ominaisuudessa kärpäsenä katossa katsomassa, mitä tuolloin jääkauden jälkeen oikein tapahtuikaan – mutta tarkemmin ajatellen se ei taitaisikaan olla hyvä idea edes kärpäsille, saati katoille.Aihe on kyllä perhanan mielenkiintoinen ja tutkimusmatka tähän jatkuu edelleen – ja edelleen – ja edelleen…
Säiden puolesta tämä kesä ei taidakaan olla ohi, vaikka elokuu onkin päässyt reippaasti jo puoliväliin asti. Osittaisista sateista huolimatta elokuun lopulle lupaillaan vielä mukavia, aurinkoisia päiviä, mutta eihän sitä koskaan tiedä… eiväthän sadetutkatkaan koskaan tiedä, voisi sarkastisesti tässä mainita.On aina parempi katsoa ikkunasta ulos, kuin tsekkailla alati muuttuvaa sadetutkaennustetta…
Perinteisesti puhutaan syksyn aloituksesta samaan aikaan, kun koulut aloittavat uuden lukuvuotensa – ei sitä turhaan olekaan nimetty syyslukukaudeksi! Nähtäväksi jää, tuleeko tällaisista pitkittyneistä kesistä sitten ”uusi normaali” jossakin vaiheessa. Odotetaan nyt ensin, kun Golf-virta pysähtyy, kuten tutkijat meitä varoittelivat jo muutama vuosi sitten ja vielä edelleenkin:
Okei, aikahaarukat heittelevät lähteestä riippuen ja nämä tuomiopäivän skenaariot ulottuvat jopa vuoteen 2095 asti. Seuraillaan tilannetta ja eletään edes jotenkin sillä aikaa.
Noh, Akalle syysaika ei kuitenkaan ole se mieluisin vuodenaika, kun illat pimenevät ja ainoa edessä siintävä juhlanaihe on taas se Halloween keskellä pahinta pimeyttä ja märkyyttä. Akkahan tosin tykkää moisesta kauhuteemasta ympäri vuoden, mutta jotenkin kaipaisi jotakin muutakin tähän vuodenaikaan. Onkin jotenkin omituista, että näin elo-syyskuulle ei ole jäänyt historiasta mitään suurempia juhlapäiviä tai edes nykyaikana väkisin keksittyjä ”osta-lisää-kausiluonteista-muovikrääsää” -pippaloita.
(Halloweenin ajankohta aikaistuu nykyään vuosi vuodelta, kuten joulunkin. Akan veikkaus on, että hämähäkinverkot asettuvat kauppojen hyllyille jo syyskuun viimeisillä viikoilla. Seuraavana vuonna ne ilmestyvät jo toukokuussa heti vapunvieton jälkeen. Hah!)
Ursan mukaan tämän vuoden perseidien meteoriparvi esiintyy juurikin nyt ajankohdalla 17.7.–24.8, joten ainakin siinä on sitten jotakin möllötettävää edes fyysisen taivaan korkeuksissa (kirkollisia pyhiä on ihan tarpeeksi muutenkin, kiitos ja näkemiin). Onnea heille, jotka saattoivat ikuistaa hienoja lentoja aktiivisimmalla ajalla 10. – 14.8!
Nykyään pakanallisiksi kutsutuista uskonnoista löytyy kuitenkin runsaasti esimerkkejä juhlien järjestämiseen; jopa niin paljon, että vaikka jokaiselle päivälle löytyy jos jonkinlaista tekosyytä kekkereihin (… ken sellaisia syitä sitten ikinä tarvitseekaan).
Suomalaisessa muinaisuskossa on kyllä varmastikin juhlittu syksymmällä muutakin kuin sadonkorjuujuhlana pidettyä kekriä, mutta tällaisista muista alkusyksyn juhlista ei ole oikein jäänyt suullista tai kirjoitettua perimätietoa. Kekrinkin ajankohta on aiemmin määräytynyt satokauden mukaan, joten sitä on useimmiten kuitenkin vietetty vasta reippaasti syyskuun loppupuolella.
Henry Mosler/Harvest Festival v. 1884 (Cincinnati Art Museum)
Sadonkorjuujuhlaksi kutsuttiin kuitenkin jo kelttien/gaelien viettämää Lughnasadh-juhlaa elokuun alkupäivinä. Anglosakseille tämä juhla oli nimeltään Lammas ja juhlasta löytyy ensimmäinen kirjallinen merkintä noin v. 921 jaa. Juhlan ajatus oli kuitenkin nimien eroista huolimatta hyvin samankaltainen: sadonkorjuu, siihen liittyvät erilaiset rituaaliset toimet ja juhliminen. Tätä juhlaa vietetään edelleenkin mm. wicca-luonnonuskonnon kannattajien parissa. Tuolloin tähän juhlaan saatetaan tehdä oljista nukkeja, jotka edustavat äitijumalattaren sadonkorjuuta suojelevaa läsnäoloa.
Japanissa kuun alkupäivien historiallista juhlaa vietetään joka vuosi 2.-7. elokuuta Aomorin kaupungissa ja Aomori Nebuta -juhlaan osallistuu jopa 3 miljoonaa vierailijaa. Juhlan on ajateltu syntyneen alueen omien perinteiden ja kiinalaisen Tanabata-juhlan yhdistymisestä, mutta tämä ei ole mitenkään varmaa tietoa. Tässä Japanin juhlassa valtavia, valaistuja paperihahmoja johdatetaan halki kaupungin tanssin ja laulun säestyksellä lastattavaksi veneisiin. Juhla huipentuu tietenkin ilotulituksiin veneiden ajellessa yleisön ihailtavana.
(AomoriTravel)
Alun perin juhlaan kuului vaatimattomia, itse tehtyjä tai jopa sukupolvien yli saatuja paperilyhtyjä kynttilöillä, mutta nykypäivänä mainokset ja yritykset hallitsevat tätäkin kulttuurisesti merkittävää perinnettä. Ah, kuinka yllättävää! Toisaalta näitä linkin kuvia katsoessa ei voisi kuvitellakaan, että ilman pikku massia tällaisia teoksia voisi toteuttaa:
Muinaisessa antiikin Kreikassa alettiin järjestää suuria urheilujuhliaaina elokuun täysikuun aikaan noin v. 776 eaa. noin vuoteen 393 jaa. asti. Näissä vuosissa on tosin heittoja lähteistä riippuen, sillä varmuutta näistä ei ole tietenkään tiedossa.
Mahtoikohan kyseessä olla suojalkapallo vai eukonkanto noina vuosisatoina…? Yeah, näitä olympialaisia järjestettiin yleensä noin elokuun puolivälin paikkeilla jumala Zeuksen kunniaksi. Tai näin ainakin kuvitellaan, sillä useinhan näissä vuosiluvuissa, eri asioiden merkityksissä ja jumalissa varsinkin on useita eri mielipiteitä.
Kreikkalaiset painijat v. 510 eaa. (National Archaeological Museum, Ateena)
Seuraavassa linkissä antiikin Kreikan historian professori Paul Christesen kertoo meille, miten vuosisatojen aikana tätä kuuluisaa Olympian ”urheilukeskusta” muokattiin ja muutettiin eri jumalille sopiviksi:
Antiikin Roomassa puolestaan järkättiin pikkuruisia illanviettoja milloin haluttiin, mikäli historian eri lähteitä on uskominen! Ainakin termi ”bakkanaalit” on näistä lähteistä jäänyt elämään ja tarkoittaa eritoten viinin jumala Bacchukselle pyhitettyä juhlaa. Näitä illanviettoja kunkin talon isäntä sai järjestää koska tahansa ja syötävää/juotavaa todellakin riitti. Mikäli siis isännällä massia riitti…
A bacchanal in a grotto/Simon de Vos v. 1620-76 välillä. Tuon ajan kuvitelma muinaisista bakkanaaleista.
Historian kertomukset tietävät useitakin tällaisia poliittisia ökymässäilijöitä, joille valta oli lievästi sanottuna noussut hattuun ja sitä valtaa korostettiin kiertämällä pippaloista pippaloihin ja talosta toiseen jopa saman illan aikana.
(Kreikassa tämä Bacchusta vastaava jumala oli Dionysos. Akkakin saattaa mennä usein sekaisin näissä Kreikan ja Rooman jumalissa ihan sen takia, ettei muista koskaan mitään muitakaan (ihmisten) nimiä. Tässä onkin jonkinlainen lista avuksi tällaisille minkä-tahansa-nimen unohtajille:
Roomalaisten elokuun jumalajuhliin kuului myös mm. Vesta (kotilieden jumalatar), Diana (mm. metsästyksen ja synnytyksen jumalatar), Herakles (Zeuksen poika) sekä Vulkanus (tulen ja tulivuorten jumala). Roomalaisiin juhliin kuului usein uhrauksia, kulkueita, urheilukisoja ja hevosajoja kaikenlaisen edellä mainitun mässäilyn lisäksi.
”Hulluja nuo roomalaiset! ”- Ystävällisin terveisin Obelix
Egyptissä puolestaan juhlittiin elokuussa Niilin hedelmällisyyttä: tuota ainoata asiaa, joka tuossa maassa vieläkin pitää yllä maataloutta tuhansien vuosien jälkeen! (Turismin ohella …)
Vielä tänä päivänäkin Wafaa El-Nil -juhlassa kunnioitetaan maailman pisintä (6650 km) jokea, jota ilman Egypti olisi vain osa Saharan karua aavikkoa. Tänä vuonna tämä kaksiviikkoinen juhla järjestetään 15.-29.8.
Irlannin yksi vanhimmista juhlista tapahtui tänä vuonna juurikin tällä viikolla 10. – 12. elokuuta. Tämä mahdollisesti yli 400 vuotta vanha juhla kokoaa joka vuosi yhteen Killorglinin kaupungin väestön ja juhlan erityispiirteisiin kuuluu, että juhlan kuningatar (yleensä paikallinen koulutyttö) kruunaa vuohen kuninkaaksi.
Noituuden ystäville puolestaanSalemissa, Massachusettsissa, järjestetään vuosittain viikon kestävä Salemin perintökohde -juhla. Useimmat varmaan tietänevät Salemin kaupungin noitavainojen ja -oikeudenkäyntien tarinoista jotakin ja tämä viikko tarjoaakin sellaisen ystäville kaikenlaisia tapahtumia. Tämä viikko vietettiin tänä vuonna 2.- 10. elokuuta.
Accused of Witchcraft/Douglas Volk/1884 (Corcoran Gallery).
Samoihin aikoihin Nepalissa puolestaan juhlitaan Ghanta Karna– juhlaa, jossa juhlan aiheena on muinaisen demonin kukistaminen. Paikallisen Newari-kansan mytologian mukaan tämän niminen demoni käytti kiliseviä kelloja korvissaan hämätäkseen kansaa kuulemasta Shiva-jumalan nimeä. Tämä julma demoni ryösteli lapsia, teki varkauksia ja murhasi ihmisiä, joten tokihan tällaisen olion kukistaminen vaatii juhlallisuuksia!
Elokuussa myös hindut juhlivat mm. Krishnan syntymäpäivää:
Ja kuinka yllättävää; itse asiassa hindujen elokuun juhlakalenteri näyttää aika samalta kuin muinaisten roomalaisten kalenterikin eli jumalien juhlapäiviä on ylenpalttisesti tarjolla:
Viking Warriors Charging/Jef Louis van Leemputten v.1894 (Watford Museum)
Mikäpä siinä, onhan näitä juhlia aina mukava pitää, oli kyseessä sitten uskonnollinen/pakanajuhla tai ei kumpikaan edellä mainituista! Akan ajatuksena on keksiä ihan oma juhla elokuun puolelle; hiiteen vaan kaikki suomalaisen muinaisuskon Ukko ja Ukonvakat, joista seuraavassa linkissä kerrotaan:
Akanvakat tulevat siis sisältämään ihan näistä mainituista maailman kulttuureista ja uskomuksista johdettua perintöä, joten mietittävää riittää… hmm… täytyisi olla esimerkiksi divaaneja roomalaiseen tyyliin… ökyilyä tarjoilujen suhteen… urheilukisoja… hemmetisti kerättyä satoa… paraateja ja kulkueita… itse tehtyjä maskeja ja kiliseviä kelloja… metsästettävä vuohi ja kruunu… pikapyrähdys luudalla Salemiin…(jonka malli voisi olla Harry Potterin Nimbus 2000 -mallin voittava Dysonin uusin malli (about tonnin luokkaa oleva varsi-imuri). Huoh.
Hmm, kyllä vaikeaksi ja kalliiksi tällaisen monikulttuurisen ja historiallisen juhlan järjestäminen tulisi… ainoa järkevä vaihtoehto lienee bAKKAnaalit eli laatikkoviini, ihan tavalliset trikoovaatteet ja Netflix. Omat tohvelit ja kalsarit voisi tuoda mukana, jotta olo olisi mahdollisimman kotoisa! Ai että, siinä sitä sitten köllötellään television edessä muovilaseja kilistellen Tokmannin tarjous-fleecepeiton alla kauhtuneissa trikoohousuissa! Ilmaisia ämpäreitä ei tilaisuudessa kuitenkaan jaeta.
Näin sitä perintöä luodaan tuleville jälkipolville suoratoistopalvelujen avulla mukavasti ja kulutkin jäävät pieneksi.
Historialliset, kirjoitetut ja jopa jonkun toisen muistiin kirjoittamat suulliset lähteet kertovat meille omaa tarinaansa jopa vuosituhansien takaa, mutta meidän ajastamme jää varmastikin vain rippeitä jäljelle.
Perhe television ääressä v. 1958 (NationalArchives)
Meidän käyttämämme teknologia ei varmastikaan toimi edes 50 vuoden päästä millään tavalla, sillä ihmisellä on tarve hävittää vanhaa uuden teknologian tullessa. Nykypäivänä tämä onkin ihan kierrätyksen periaatteen kannalta toivottavaa ja järkevää, mutta menneinä aikoina tärkeät tavarat tehtiin kestämään ja siirtyivät usein sukupolvelta toiselle.
Ihan vain muutamien vuosikymmenien aikana vanhat kaitafilmit, -kamerat ja kelanauhurit jäivät historiaan, kun c-kasetit ja videokamerat yleistyivät. Lp-levyt, Polaroid-kamerat ja vanhat digikamerat menneiltä vuosikymmeniltä kännyköiden lisäksi alkavat olla taas kysyttyä tavaraa, mikäli sellaisia on vielä kenelläkään säästössä.
Gramofoni vuodelta 1914.
Jep, Akanvakat tulevatkin sisältämään myös seuraavanlaisia juhlahetkiä: vanhan rikkinäisen rukin tuijottelua ullakolla, usean kirjalaatikon tuijottelua myöskin ullakolla (kirjoja ei nykyään enää kukaan halua) sekä kaikkien v. 1996 jälkeen ostettujen kännyköiden tuijottamista hiljaisuudessa vähintään minuutin ajan. RIP kaikki vanhat luurit.
Vanhoja kirjoja. Näitä luettiin joskus ilman tietokoneita ja puhelimia, mikäli et ole sellaisesta kuullut (WikimediaCommons).
Seuraavaksi siirrymme sitten vihdoinkin hiljaisuuden vallitessa katsomaan Netflixiä tai vastaavaa suoratoistopalvelua. Kunnioittavassa hiljaisuudessa, sillä kyseessähän on meitä turruttava uusi jumaluus kuitenkin! Uhraamme uudelle/uusille jumaluuksille sentään perunalastumuruja ja dippisotkua, mikäli nämä uudet jumaluudet sellaista arvostavat!
Hyvin harva meistä osaisi enää toimia oikein, jos jotakin katastrofaalista tapahtuisi, mutta se ei ole meidän kenenkään vika: meitä on jo useita vuosikymmeniä kasvatettu olemaan tässä teknologisessa maailmassa ja toimimaan ainoastaan sen mukaan. On kuitenkin hienoa huomata, että useissa kulttuureissa noudatetaan vanhoja perinteitä juhlienkin suhteen – you’ll never know, when it is the last one!
Arthur Rackhamin teos Charles Dickensin tarinaan ”Joulukertomus” vuodelta 1914. Näyttää Akan ullakoilta, tässä on vain enemmän tilaa tuon haamun haahuilla.
Ah, tätä Akanvakkojen juhlan tuntua; melkein voi taian tuntea väreilevän ilmassa… ai, se olikin vain sen fleecepeiton ärsyttävää sähköistymistä, ärgh!
Koko Akanvakkojen idea täytyy varmaan miettiä uusiksi, näin tarkemmin ajatellen… (lievää sarkasmia havaittavissa). Aiempi ehdotus lienee sieltä, mihin aurinko ei ollenkaan paista – any ideas?(Lievää sarkasmia havaittavissa)
(Nämä suluissa olleet kommentit eivät ole AI:n tuottamia, vaan Akan itsensä kirjoittamia. Pitäähän sitä AI-scheissea morkata edes jollakin tavalla ihan periaatteesta, hah!)
Ainakin pk-seudulla tuli viime vuonna voimaan asetus, jonka mukaan kaikkien taloyhtiöiden ja torpanakkojen pitää siirtyä itsenäisesti ja oma-aloitteisesti biojätteen keräykseen. Mikäpä siinä sitten, Akkakin hommasi sitten köökkiinsä bokashiastiat, joiden avulla saadaan munankuoret ja sipulinkannikat kätevästi muutettua ajan kanssa muhevaksi mullaksi.
Tähän asti bokashointi on ollut toimiva konsepti ja paraikaa bokashiastia Bob 1 siirtyi jälleen nukkumatilaan, kun Bob 2 ottaa vuorostaan seuraavaksi ohjat käsiinsä. Akka nimesi nämä pöntöt Bobeiksi, mutta ei sentään pitänyt niille nimiäisiä tai ristiäisiä, herra paratkoon. Kastelahjoja otetaan silti vastaan *vink vink...*
Mutta mutta… jo peräti n. 2500 eaa. esikolumbiaaniset intiaanikulttuurit osasivat nykyisen Brasilian alueella muodostaa mehevää ja satoisaa viljelymultaa omin käsin. Tämä terrapretaksi eli sananmukaisesti mustaksi mullaksi kutsuttu maa-aines on edelleen tutkijoiden nähtävissä ja pähkäiltävissä. Tällainen ihmisten toimesta suoritettu maanmuokkaus viljelytarpeisiin on edistänyt kokonaisten kansakuntien ja kaupunkiyhteisöjen kehitystä, sillä väestön lisääntyessä viljelyalaa oli hengenpitimiksi tehtävä itse.
Tunnettuja terra pretan esiintymisalueita (Researchgate).
Varmasti jokainen inkakulttuureista kiinnostunut on nähnyt useankin dokumentin, miten lidar-tutkalla skannataan Amazonin sademetsiä ja aina vain löytyy uusia pyramideja, kaupunkeja ja valtavia tieverkostoja kaiken nykyisen kasvillisuuden alta. Jollakin keinolla nämä massiiviset asukasmäärät oli ruokittava, joten tuumasta käytiin toimeen.
Mitäpä tämä musta multa (joka saattaa tutkimusten mukaan ulottua jopa kahden metrin syvyyteen saakka) sitten oikein sisältää? Ainakin matalassa lämpötilassa poltettua puuhiiltä, eläinten ja kalojen luita, pieniä keramiikkasiruja, kaikenlaisia kuivia kasvinosia ja eläimistä peräisin olevaa lantaa. Nykyajan tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä maa-aines sisältää runsaasti mm. typpeä, fosforia, kalsiumia, sinkkiä ja mangaania. Myös kastematojen osuus tässä muhevassa mullassa on tärkeää, sillä madot hajottavat orgaanista ainesta tehokkaasti.
Läntiseen maailmaan tieto tällaisesta ihmeellisestä maa-aineksesta saapui – kuinkas muutenkaan – espanjalaisen konkistadori Francisco de Orellanan (1511-1546) myötä v. 1542. Tämä tyyppi oli tietenkin etsimässä kuuluisaa Eldoradoa, mutta keltainen kulta jäi tuolloin häneltäkin löytämättä.
Konkistadorin väitteet hyvinvoivista kylistä ja satoisasta maataloudesta jätettiin tietenkin huomioimatta ja myöhempienkin tutkimusmatkailijoiden havainnot uskottiin luonnon aiheuttamiksi: alueella saattoi olla tulivuoria, joten mullassa on varmaankin hedelmällistä vulkaanista tuhkaa. Alueella on lampia, joten mullassa on varmaankin valmiina tuhansienvuosien ”kompostia.”
Herbert Rudeen, 1959.
1800-luvun puolella uskottiin myös, että multa on saattanut syntyä ruoanpaistamisen oheistuotteena, mutta nykyiset tutkimukset ovat osoittaneet tämän mahdottomaksi. Terra pretan esiintyminen on alueellisesti niin suurta luokkaa, että yksittäisillä keittiöuuneilla ei ole ollut mitään tekemistä maan laadun parantamisen kanssa. Nykyään tutkijat ovat vahvistaneet, että mullan koostumus on tosiaan ”man-made” eli ihmisen tekemää, tietoista maanmuokkausta.
Mistä kummasta tulee heti mielleyhtymä kaskeamisesta ja kaskenpoltosta? Vaikka siitä ei mitään tietäisikään? Mielleyhtymään vaikuttaa varmasti ”Raatajat rahanalaiset/Kaski,” Eero Järnefeltin maalaus vuodelta 1893. Kukapa voisikaan tuon tytön ilmettä unohtaa sen kerran nähtyään..!
Asia on sinänsä mielenkiintoinen, sillä nähtävästi tämä poltettu puuaines (puuhiili) on yhdistävä tekijä jo vuosituhansien takaa niin Etelä-Amerikassa, Euroopassa kuin Suomessakin. Nykypäivänä lannoitteet ovat korvanneet nämä perinteiset, perimätietona tiedetyt menetelmät ja kyse on jälleen kerran unohdetusta historiasta länsimaisen tekniikan ja teknologian kehityttyä. Muinaiset kulttuurit, maanviljelijät ja metsästäjät tiesivät asioita, joista me nykyihmiset näemme vain jäänteitä mullan muodossa, maata kaivamalla tai luurankoja tutkimalla. Nämä tiedot piirtyvät esiin nykyisen teknologian avulla ja samalla olemme kuvitelleet, miten ”alkeellisia” me muinoin olimmekaan. Nope; emme olleet.
(natgeo)
Suomessa kaskenpoltto on aloitettu myös jo n. 2400-2000 -luvuilla eaa., ja olisikin mielenkiintoista tietää, mistä tämä maanparannuskeino on eri puolilla maailmaa edes keksitty. Ehkä metsäpalojen seurauksena havaittiin, että kasvusto menestyi paremmin näillä palaneilla alueilla; mene ja tiedä. Sama ilmiö näkyy siis edelleen myös tulivuorten lähettyvillä, sillä laava ja tuhka sisältää myös näitä arvokkaita mustan mullan ainesosia. Minkä takia muutoin ihmiset edelleen asuisivat ja viljelisivät tulivuorten lähettyvillä, kun yksikin purkaus saattaisi saada aikaan Pompeiji kakkosen (tuhoisa ykkönen tapahtui v. 79 jaa.)? Noin 500 miljoonaa ihmistä asuu tälläkin hetkellä lähellä aktiivista tulivuorta.
Nyt Akka ainakin tietää, mihin voi näin aluksi dumpata rikkoutuneet saviruukut, kaikenlaiset kuivien kasvien rippeet ja ulkotakan tuhkat. Viherpipertäjä tai viherpeukalo Akka ei ole koskaan ollut; pelkästään bokashipönttöjen ylläpito on Akalle suuri harppaus kohti vihreämpää eloa.
Tässä tapauksessa ainakin voi sanoa, että historia toistaa itseään: jo nämä muinaiset kulttuurit tiesivät kaikenlaiset keinot ja niksit hyvän sadon saamiseksi, kun ruokaa oli kerta kaikkiaan saatava itse tehtyä. Luonnonmukaisia viljely- ja kasvatusvinkkejä on netti pullollaan, joten ”kuka tahansa voi ryhtyä kasvattamaan vaikka kurkkuja ikkunalaudalla.”
Jep, jos saisi edes yrttien siemenet kasvamaan ensin, sillä sekään ei ole Akalta onnistunut. Tänä keväänä odotukset ovatkin korkealla bokashin multatehtaan ansiosta; jos tämäkään keino ei auta, pitää vihdoin ja viimein uskoa anopin ikiaikaiseen ohjesääntöön: ”Laita niille kasveille kananp**kaa ja puhu niille!”
Yeah. Ainakaan Akan tietoon ei ole tullut, että muinaisen Amazonin alueella olisi maissiviljelyksille käyty kertomassa päivän kuulumiset. Mutta mistäpä sitä tietää; eihän tällaisesta toiminnasta olisi mitään jälkiä jäänytkään, joten Akan salaisena aseena tänä keväänä on kullanarvoinen bokashimulta ja tauoton pas**njauhanta! Kyllä siinä sitten kurkut kasvavat ihan historiallisilla menetelmillä ja luomusti!
Dolni VestonicessaTsekin tasavallassa alkoi tapahtua kummia v. 1924, kun tämän nykyään 307 asukkaan pikkukylän alueelta löytyi arkeologisesti merkittävä ja laaja, myöhäispaleoliittinen asutuskohde. Erikoista paikassa on varsinkin se, että paikalta löytyi mm. saven polttamiseen tarkoitettu polttouuni sekä useita tuhansia valmiita figuriineja.
Dolni Vestonice/WikimediaCommons.
Nämä poltetut taideteokset ovat tiettävästi maailman vanhinta laatua ja niiden ohella on löydetty myös useita eläinten luista kaiverrettuja hahmoja. Eläinfiguriineissa on kuvattu mm. mammuttia, sarvikuonoa, leijonaa ja karhua, mutta erityistä huomiota on herättänyt naisfiguriini Venus of Dolni Vestonice.
Nämä figuriinit ovat radiohiiliajoituksessa saaneet iäkseen 26 000 vuotta.
Toinen, merkittävä löytö on nähtävästi maailman vanhin henkilöä esittävä muotokuva; hahmon oletetaan liittyvän paikalta löytyneen n. 40-vuotiaan korkea-arvoisen naisen hautaukseen. Tämän naisen kasvoissa oli samankaltaisia ”epämuodostumia” kuten kasvokuvahahmollakin, ja naisen onkin arveltu voineen olla paikallinen shamaani. Täten tämäkin löytö on maailman vanhin esimerkki naispuolisesta shamaanista, mikäli hän tosiaankin on tällainen eläessään ollut.
Naisen kallo ja kasvojen ennallistus.
Noh, hienoja löytöjä kerrassaan, voisi moni tässä vaiheessa todeta; mutta mitäpä muuta merkityksellistä näissä kaivauksissa onkaan paljastunut? Tässäkin tapauksessa kuva vastaa tuhatta sanaa, joten laitetaanpa nämä tuhat sanaa esille:
(historicmysteries)
MITÄ? MIKSI? MITÄ TÄSSÄ OIKEIN TAPAHTUU?
Tämä hautapaikan rekonstruktio kiinnitti Akan huomion ihan muita asioita etsiessä, sillä onhan tuo asetelma todellakin omituinen. Oli siis selvitettävä, miksi tämän vasemmanpuoleisen vainajan verinen käsi on tosiaankin keskimmäisen henkilön verisessä haarovälissä!
Noh, aivan alkajaisiksi: kyseessä ei tosiaankaan ole kuoleman yhteydessä tapahtunut murhatyö tai kastraatio, vaan punainen väri kuvaa yleisesti hautajaisissa käytettyä punaokraväriä.
Tämä kolmikko löydettiin vuoden 1986 kaivauksissa, ja tuolloinhan tietenkin oletettiin kolmikon keskimmäisen henkilön olleen nainen. Ai miksi? Ensinnäkin, keskimmäinen hahmo erottui kahta muuta heiveröisempänä/hoikempana eikä dna-tutkimuksilla tuolloin vielä saatu varmuutta sukupuolesta. Vasta viime vuosina on varmistunut, että keskimmäinen henkilö oli myöskin mies, jolla oli mm. selkäranka kaartunut vasemmalle sekä muitakin fysiologisia muutoksia luissaan.
Kaikki kolme miestä olivat ensiarvion mukaan 15-25-vuotiaita kuollessaan (keskimmäinen 17-20) ja yhdellä heistä on saattanut olla kasvoillaan jonkinlainen esim. poppamiehen/shamaanin maski tai maalattu naamio. Yhdellä miehistä oli lantionsa läpiisketty puukeppi, joten hänen kuolemansa ei todellakaan ollut luonnollinen.
Dna-tutkimuksissa on paljastunut myös, että kolmikko on ollut läheistä sukua toisilleen: keskimmäinen ja vasemmanpuoleinen peräti veljeksiä ja kolmas esim. velipuoli tai serkku. Aiemmin, kun keskimmäistä luultiin vielä naiseksi, tutkijoiden mielikuvitus lähti laukalle: tuolloin oletettiin, että keskimmäinen nainen oli kuollut synnytykseen ja hänen aviomiehensä (oikealla) ja shamaani/poppamies (vasemmalla) teloitettiin syyllisinä naisen kuolemantuottamuksesta. Ihan mainio päätelmä tuon aikaisilla tiedoilla, mutta metsään mentiin ja pahasti!
Asetelma on tosiaankin omituistakin omituisempi. Nimetäänpä nämä henkilöt nyt lähempää tarkastelua varten siten, että vasemmanpuoleinen henkilö (käsi haarovälissä) on Ville, keskimmäinen Kalle ja oikeanpuoleinen on Olli. Näin on helpompaa edetä, eikä tarvitse mainita koko ajan ”keskimmäinen miesoletettu henkilö/vainaja” tekstissä.
Kalle on siis tutkimusten perusteella ollut koko elämänsä ajan rampa/liikuntarajoitteinen sekä fyysiseltä olemukseltaan selvästi heiveröisempi. Akka ei tosiaankaan tiedä/löytänyt tarkemmin, minkälainen syndrooma tai oireyhtymä on ”chondrodysplasia calcificans punctata,” mutta ainakin se aiheuttaa muidenkin oireiden ohella juurikin mm. liikuntaelimistön ja luuston vajavaisuutta/epämuodostumia rajoittaen toimintakykyä.
Ville puolestaan lienee ollut se, jolta löytyi häntäluun ja lantion läpi työnnetty puukeppi ja oletettavasti maalattu shamaanin naamio (tieto löytynyt tosin ainoastaan yhdestä lähteestä). Ollin hautaaminen kasvot alaspäin oli poikkeuksellista, ja hänen kallonsa on hautaamisen yhteydessä murskaantunut. Kuitenkin kaikkien kolmen päihin oli siroteltu punaokraa (Kallella tietenkin myös lantion alueelle) ja Villellä ja Ollilla oli lisäksi helmistä ja luista tehtyjä koruja kaulassaan.
Koko hautaus oli peitetty palaneilla kuusen oksilla ja risuilla, eli jonkinlainen rakennelma oli haudattujen päälle kuitenkin kyhätty. Haudasta löytyi myös poron, suden ja ketun luita tai hampaita.
(Artist: Pavel Dvorsky)
Villen puukeppi ja käsi herättivät tietenkin jo löydön yhteydessä myös olettamuksen, että jonkinlainen homoseksuaalinen konteksti saattoi olla kyseessä: tämä siis tietenkin ajalta, jolloin kolmikon sukulaisuussuhteet eivät vielä olleet tiedossa.
Punaokraa käytettiin jopa neandertalien toimesta jo 250 000-300 000 sitten, ja hautaamisen yhteydessä sillä lienee ollut useita merkityksiä: vainajan symbolinen palauttaminen maahan, ruumiin suojelu tai jonkinlainen pyhittäminen tai jopa vainajan statusarvon esilletuominen. Näistä tulkinnoista ei tietenkään osata esittää muita kuin valistuneita arvauksia, sillä eri kulttuureissa tätä punaista väriainetta on varmastikin käytetty eri merkityksissä.
Punaokraa on yleisesti käytetty myös elävien henkilöiden kehojen koristelussa ja tämä näkyy nykypäivänäkin esim. masai-heimon keskuudessa Keniassa ja Tansaniassa. Tässä hautamysteerissä okran käyttö on kuitenkin selkeästi ristiriidassa Villen lantion puukepin kanssa, mikäli okralla oli tarkoitus kunnioittaa tai suojella vainajia. Hämmästystä tietenkin herättää tietenkin Kallen lantion alueen runsas punaokraisuus, jota helposti rekonstruktiossa voi kuvitella vereksi. (Akka zoomaili kuvaa useaan otteeseen ja Villen käsi näyttää todellakin veriseltä, ei OKRAISELTA).
Masai-heimon jäseniä.
Dolni Vestonicen kaivausalueelta on löydetty myös yksittäinen, vanhemman mieshenkilön hautauspaikka. Mies lienee haudatun majaan kylkiasennossa ja hänen päänsä ja lantionsa alueille oli myöskin siroteltu punaokraa. Tämä hauta osoittanee siis sen, että hautauksen yhteydessä okran levittäminen myös lantioon on voinut olla yleinen tapa eikä Kallen kohdalla siis poikkeuksellista. (Äh; tulkitaan tätä nyt sitten miten vaan, mutta omituiselta se kyllä vaikuttaa mistä tahansa suunnasta katsottuna !)
Vasemmalla kolmikko, oikealla yksittäinen mies.
On huomioitavaa, että alueelta on löydetty myös Välimereltä peräisin olevia simpukankuoria, joten yhteisöllä on joko ollut kanssakäymistä muiden yhteisöjen kanssa tai sitten omasta takaa Välimerelle asti matkanneita jäseniä. Välimatkaa rannikolle on kuitenkin useita satoja kilometrejä – ellei näin karkeasti arvioituna yli tuhat, joten mistään pienestä viikonloppureissusta uimarannalle ei ole todellakaan ollut kyse.
Onhan tässä tapauksessa tietenkin mahdollista, että miehet olisivat saaneet surmansa esim. tällaisten yhteisön ulkopuolisten reissaajien toimesta, mutta ainoana todisteena tästä olisi jäänyt vain paksu puukeppi (katkennut keihäs?) yhden miehen takamuksiin.
Oliko puukeppi peräisin tällaisesta…?
Luurangoista ei aina voi surmatapaa päätellä, ellei aseella tai hyökkäyksellä ole aiheutettu luihin asti ulottuneita vammoja. Yksi skenaario on tietenkin se, että sukulaiskolmikko on törttöillyt metsästyspuuhissaan itselleen vaikeat vammat esim. mammutin torahampaasta tai jonkin muun suuren pedon kynsistä. Tällä aikakaudella Euroopassa eli kuitenkin mm. luolaleijonia, mammutteja, villasarvikuonoja, luolakarhuja ja jättimäisiä hirvieläimiä. Nämä megafaunaan kuuluvat ja sittemmin jääkauden loppuessa sukupuuttoon kuolleet eläimet eivät olleet mitään kotieläinpihojen pörröisiä turreja; kaukana siitä! Esim. villasarvikuonon elopaino saattoi olla jopa 3600 kg.
Villasarvikuono.
Metsästysteoria ei kyllä selitä Kallen kuolemaa samassa yhteydessä, sillä hän ei ole kyennyt liikuntarajoittuneisuutensa takia mihinkään metsästykseen. Todistettavasti Kalle on kuitenkin sijoitettu hautaan ensin, ja kaikki kolme ovat kuolleet samanaikaisesti syystä tai toisesta. Hautaamiseen nähty vaivannäkö kertoo kuitenkin siitä, että hylkiöinä näitä ihmisiä ei haudattu.
Ehkäpä shamaani-Ville olikin juuri (naamiosta päätellen) suorittamassa jotakin veljensä parantamiseen tarkoitettua rituaalia, kun heidän päälleen hyökättiin joko jonkin eläimen tai kylän ulkopuolisen tahon toimesta. Olli on saattanut olla ihan vain sivustakatsojana rituaalissa, olihan hän kuitenkin läheistä sukua näille kahdelle veljekselle.
Siperialainen shamaani 1700-luvulta.
Akka voi hyvinkin kuvitella, kuinka pojat istuvat puutukeilla nuotion ympärillä, kun Villetanssahtelee transsissa ihan-kunkku-shamaanina, tarkoituksenaan vihdoinkin lopettaa velipoikansa kivut ja kärsimykset kertaheitolla. Villen tanssahdellessa ja laulaessa metsän pimeydestä tömistää TÖRKEÄN ISOKOKOINEN ja jostakin syystä pirun vihainen villasarvikuono suoraan tapahtumien keskelle ja tällä hetkellä poikien peli on menetetty!
Ensimmäiseksi kohteekseen tämä sarvinenä ottaa tietenkin (esim. linnuksi naamioituneen) Villen ja lävistää sarvellaan tämän vatsan! Villen vielä roikkuessa otuksen sarvessa Olli yrittää heittää keihäällään hirviötä, mutta osuukin valitettavasti Villeä takalistoon. Sarvikuono heittää nyt jo menehtyneen Villen sarvestaan ja hyökkää aseettomaksi joutuneen Ollin kimppuun kohtalokkain seurauksin.
Liikuntarajoitteinen Kalle on hirviölle tietenkin helppo kohde; aseettomana ja kauhusta kankeana tämäkin saalis on helppo lävistää sarvella vatsaan, kuten muutkin uhrit. Jälkiä luihin ei jää, kun hirviön sarvi osuu vain vatsan alueelle ja tarpeeksi mellastettuaan otuksen on helppo lähteä puhisten ja tuhisten pois näyttämöltä.
(HackneyMuseum)
Tässä kuvaelmassa eläin on tietenkin voinut olla ihan mikä tahansa kyseisen kauden jättiöttiäinen, mutta ainakin Akka näkee (taas) sielunsa silmin, kuinka Ville roikkuu otuksen sarvessa ja onneton Olli heittää keihään… suoraan Villen ahteriin! Oi voi; tästä näystä Akka saa vielä painajaisia, mutta tämä skenaario ei ole ollenkaan hullumpi. Sikäli mikäli alueella edes esiintyi villasarvikuonoja… äh, mitäpä pienistä!
Kyllä se nyt vaan oli villasarvikuono, sovitaanko vaikka niin! Saadaan edes yksi mysteeri joskus ratkaistua… tällä erää kohti uusia visioita!
Onko koskaan liian aikaista tehdä Halloween-asetelma? – Ei ole, mikäli Akalta kysytään. Onko koskaan liian aikaista myydä joulukalentereita, jos Akalta kysytään? – Kyllä on, kuten tänä vuonna on tehty, jos Akalta kysytään.
Noh, kukaan ei kuitenkaan kysy kumpaakaan seikkaa, joten aloitetaanpa legendaarisen sankarimme Luigi the Luurancon matka tänä vuonna tähän aikaan! Tällä kertaa käsittelyssä on random-pahvilaatikko, joka toki kiinnosti kissaa ennen projektia, mutta sen jälkeen tietenkään ei. Kissat ja pahvilaatikot sopivat yhteen mainiosti, kunnes joku ääliö leikkaa niistä reunat ja tunkee naurettavia asioita niiden sisälle.
Nope, ei kiinnosta enää, kiitos! ZZZ zzz zzz…
Näin on valitettavasti päässyt tapahtumaan jo joitakin kertoja (asioista tietämättömälle linkit aiempiin juttuihin):
Pidemmittä puheitta asiaan: Alkuasetelmana on siis tietenkin peruspahviboksi, joita me suomalaiset rakastamme, kuten ämpäreitä. Tässä kuvassa näkyy siis kaltoin kohdeltu pahvilaatikkopohja, täysin turmeltu pahvilautanen ja täysin turmeltu vanhan tyynyn sisus ullakolta. Kissan unelmalaatikkoa on siis tuhottu rankalla kädellä; luonnostakin on revitty vanhoja risuja ihan vain tätä raadollista asetelmaa varten! Hui kauhistus sentään!! Nyt pitäisi kissan vähintäänkin ottaa punaista maalia tassuihinsa ja turmella koko härpäke!
Kissan peti on edelleen vanhalla paikallaan. Kizza käyttää sitä vielä satunnaisesti sadan miljoonan muun nukkumapaikkansa ohella.
Kaiken vandalismin ohella ilmakuivuvasta savesta on tehty kurpitsoita, alien-kalloja ja muita tuiki tarpeellisia härpäkkeitä, joista paras esimerkki lienee taustalla.
Tällä kertaa Luigi the Luurancoon kutsuttu halloweenin viettoon vanhan ystävänsä luokse. Luigi ei ole käynyt ystävänsä mökillä vuosikymmeniin, mutta hän muistaa kuitenkin edelleen reitin, joka kulkee aavemaisen metsän läpi.
Silloin aikoinaan Luigi ei kiinnittänyt metsään sen kummempaa huomiota, mutta tällä kertaa Luigilla on outo aavistus: jotakin omituista on luvassa. Tästä tuntemuksesta pelästyneenä Luigi varustautuu ihan Pyhällä kirjalla… ja paremman puutteessa puutarhasaksilla.
Ensimmäiseksi Luigi havaitsee omituisia pääkalloja, luita ja hautaholveja. ”Mitä vattua täällä on tapahtunut, ei täällä viimeksi tältä näyttänyt,” miettii Luigi. ”Kyllä nyt on menty pahasti metsään, jos näin voi asian ilmaista…” Katsoessaan tarkemmin Luigi havaitsee koko tilanteen kauheuden. Tänne on laskeutunut joku… tai jotain.
Luigi jäykistyy kauhusta nähdessään tilanteen vakavuuden. Hän muistaa edelleen Roswellin ufo-tapauksen vuodelta 1947, jolloin hän itse oli ajelemassa Route 66-reittiä halki Amerikan (näkymättömällä haamuautolla, tietenkin…).
Tuolloin tapaus nostatti merkillisiä kysymyksiä ja aiheesta on sittemmin kirjoitettu enemmän kirjoja, kuin JFK:n salamurhasta. Luigia puistattaa kumpikin tapaus, mutta tällä hetkellä häntä karmii eniten tämä keskimmäinen hautaholvi. Joku -tai jokin- merkillisen tärkeä henkilö lienee haudatun tähän hautaholviin!
Luigi jatkaa epäröiden matkaansa tämän kirotun alueen läpi ja toivoo pääsevänsä ehjänä perille puutarhasakset tanassa… samalla hän ihmettelee näitä mystisiä kalloja, joita paikalle on jäänyt. Kallot ovat liian isoja mahtuakseen näihin hautoihin, joten jostakin aiemmasta ja suuremmasta lajista täytynee olla kyse…?
Ilta alkaa hämärtää, joten Luigi lähtee tosiaankin kipittämään kurpitsojen, kallojen ja hautojen keskeltä eteenpäin ystävänsä mökkiä kohti. ”Never again tänne,” tuumii Luigi matkallaan, ”I’m done.” Rajansa kaikella!
Kun Luigi poistuu maisemista, häntä jäävät kuitenkin kaipaamaanyllättävät, uudet ystävät – tai tuholaiset – tai ties mitkä.
Jep; pahvilautasesta tehty ufo oli huono idea- mutta tällaisesta se idea joskus lähtee. Vuonna 1947 pilotti Kenneth A. Arnold kuvaili näkemäänsä ilmiötä lentäväksi lautaseksi. Tästä se ajatus sitten lähti! Kuten myöskin medialle – lentävä lautanen juontuu juurikin tästä!
Nykyään on olemassa kaksi termiä: UAP ja USO. Ensimmäinen korvaa ufon; toinen kertoo, että kohde on merenalainen, selvittämätön ilmiö, joka nousee vedestä.
Luigi the Luuranco kohtasi jotakin selvittämätöntä matkallaan tällä(kin) kertaa huumorin merkeissä, toivottavasti jollakulla edes oli hauskaa. Akalla oli.
Tässä lottomiljoonia odotellessa onkin mukava haaveilla tulevien, historiallisten paikkojen näkemisestä, mutta vanhoissa mytologioissa kerrotaan myös toisenlaisia tarinoita.
René-Antoine Houasse/Story of Minerva – Dispute between Minerva and Neptune over the Naming of the City of Athens/1696.
On nimittäin runsaastikin sellaisia legendaarisia kohteita, jonne tavallinen tallaaja miljoonineenkaan ei pääse: myyttisiä paikkoja, joihin ei Onnibus eikä Finnair ainakaan toistaiseksi kulje. Katsahdetaanpa seuraavaksi, mitä kaikkea entisaikojen kansat ja mytologiat yrittivät aikanaan meille kertoa näistä kohteista (tyrkyttivät meille turistikohteita ihan ilman viiden tähden arvosteluita, pthyi):
AVALON
Kuningas Arthurin legendasta tuttua Avalon-saarta on kutsuttu paikaksi, jonne kyseinen, kuuluisa (legenda)kuningas haudattiin. Arthurin ei kuitenkaan uskota olleen todellinen henkilö, vaan 500-600-luvuilta peräisin oleva taruhahmo, jonka teki tunnetuksi v. 1136 jaa. muuan brittiläinen pappi Geoffrey of Monmouth teoksessaan Historia Regum Britanniae.
Glastonbury Abbey (VintageNews).
Avalonissa kerrotaan asuneen yhdeksän valtiatarta – mukaan lukien Arthurin noitasisar Morgan Le Fey – sekä tietenkin itse velho Merlin. Myös Arthurin kuninkaaksi nostanut miekka Excalibur taottiin kertoman mukaan Avalonin saarella.
Glastonburyn kaupunki Somersetin piirikunnassa on liitetty usein Avaloniin, sillä v. 1190 Glastonburyn luostarin munkit väittivät löytäneensä kuninkaan ja kuningatar Guineveren luurangot haudattuina luostarin mailta. Historioitsijat eivät nykyään usko löytöä todeksi, vaan mainostempuksi luostarin jälleenrakentamisen rahoittamiseksi v. 1184 palon jälkeen. Avalonin sijainniksi on esitetty myös lukuisia muita saaria mm. Englannin ja Ranskan rannikoilla, mutta myös esim. Grönlantia ja Mallorcaa on ehdotettu.
Atlantiksen määrittely lienee itse kullekin tuttu, mutta palautetaanpa mieleen tarinan lähtöasetelma ja pääpiirteet. Tarina on lähtöisin filosofi Platonin (427-347 eaa.) kirjoituksista Timaios ja Kritias. Platonin dialogissa tarina on peräisin Solonin (ateenalainen valtiomies n. 638 eaa. – 558 eaa.) matkoilta Egyptissä. Solonille oli tuolloin kerrottu egyptiläisen papin toimesta, että Atlantiksen tuho tapahtui n. 9000 vuotta aiemmin ja tuhon aiheutti jumalten suuttumus atlantislaisten paheellisuuteen.
(history.com)
Tuhon sanotaan sisältäneen maanjäristyksiä ja tulvia ja saaren sanotaan vajonneen mereen vain yhden vuorokauden aikana. Tuosta mainitusta ajasta on nyt n. 11 600 vuotta, joka monen tutkijan mielestä sopii jo todeksi tutkittuun katastrofiin jääkauden päättyessä äkillisesti juuri tuona aikana. Tämä ”Younger Drias Cataclysmic Event”-teoria on edelleen tutkinnan alla.
Ulkoasultaan Atlantiksen rengasmainen kaupunkirakenne lienee useimmille tuttu, mutta Platonin kirjoituksista käy myös ilmi kaupungin koko: n. 385×580 km. Tässä mittayksikkönä on kreikkalainen stadion, mutta mittayksiköksi on epäilty myös egyptiläistä khetiä. Tällöin kaupunki olisi huomattavasti pienempi, mutta Platon väitti myös Atlantiksen olevan ”suurempi kuin Libya ja (tuolloinen) Aasia yhteensä.” Lisäksi Atlantiksella olisi ollut miljoonapäinen armeijajoukko, joten kirjoitusten pohjalta kyseessä olisikin täytynyt olla hyvin suuri saari miljoonine muine asukkaineen, jotka viljelivät ja ylläpitivät koko systeemiä.
Noh, koosta viis; mutta tärkein tunnusmerkki Atlantiksen sijaintiin on Platonin sanat: ”Herakleen pylväiden takana.” Näillä pylväillä on antiikin aikana viitattu Gibraltarinsalmen molemmin puolin oleviin kallioihin, mutta muitakin tulkintoja tästä on toki esitetty.
Detail of Pillars of Hercules from Tabula Peutingeriana, 1-4th century CE.
Atlantiksen sijainnista on tuhansia ehdotuksia, kuten noin v. 1600 eaa. tulivuorenpurkauksen räjäyttämä Santorini/Theran saari. Myös Bahaman Bimini Road on suosittu kohde, varsinkin kun tämä merenalainen ”highway” löydettiin v. 1968.
Mauritaniassa sijaitseva Saharan silmä (Richat Structure) on myös ehdokkaiden listalla juurikin rakenteensa puolesta; lisäksi näistä Saharan renkaista on löydetty mm. merisuolaa ja merinilviäisten jäänteitä. Nykyään onkin tiedossa, että vielä n. 5000 vuotta sitten Sahara oli rehevämpi, kuin aiemmin oli luultu.
Richat/ISS-Nasa-31.12.2021/publicdomain.
Atlantiksesta onkin sanottu, että sormen voi tökätä kartalle mihin kohtaan tahansa ja todennäköisesti sitäkin paikkaa on ehdotettu tämän kaupungin sijaintikohdaksi. Mikäli enemmän aihetta tutkii, tämä väite pitää paikkansa! Akka väittää Atlantiksen olleen omalla eteläpihallaan; se on tällä hetkellä täysin saavuttamaton manner!
LEMURIA/MU – KADONNUT MANNER
Atlantikseen liittyy myös v. 1864 eläintieteilijä Philip Sclaterin ehdotus Intian valtamerellä muinoin sijainneesta mantereesta. Teoria oli laajalti suosittu tiedepiireissä muutoinkin, mutta myöhemmällä ajalla varsinkin teosofiset ja antroposofiset seurat ovat olleet teorian kannattajia. Mm. spiritualisti Helena Blavatsky/Madame Blavatsky (1831-1891), Teosofisen seuran perustaja, uskoi Lemurian olleen nykyihmisen edeltäjien alkukoti.
”The Lost Continent of Mu”/James Churchward 1926.
Tämän ajatuksen esitti tosin myös saksalainen biologi Ernst Haeckel (1834-1919) v. 1870. Haeckel oli innostunut tiedemies ja vaikuttava tieteellinen piirtäjä, jonka useita piirroksia on kuitenkin myöhemmin kritisoitu niiden oikeellisuudesta. Ottaen huomioon mm. darwinin teorian synnyn ja lääketieteen kehityksen miehen elinaikana, tämä lienee kuitenkin jotenkin ymmärrettävää…
Ernst Haeckel: Natürliche Schöpfungsgeschichte, Georg Reimer, Berlin 1868.
KULTAINEN EL DORADO
Tämän kaupungin legenda syntyi 1500-luvulla, kun espanjalaiset konkistadorit kuulivat muisca-intiaaneilta kullatun kuninkaan rituaaleista Guatavita-järvellä (lähellä Bogotaa nykyisessä Kolumbiassa). Tarinoiden mukaan kruunattava kuningas peitettiin kultapölyllä, hän sukelsi järveen ja veteen uhrattiin kansalaisten toimesta useita kultaesineitä seremonian aikana. (El Dorado tarkoittaakin siis kullattua miestä, ei todellakaan kaupunkia, joksi legenda jäi elämään…)
Seremonia ilmeisesti kuitenkin lopetettiin, kun toinen, hyökännyt intiaaniheimo valloitti alueen. Espanjalaiset yrittivät kuitenkin kultakuumeessaan tyhjentää järven ja löysivätkin useita uhrattuja esineitä, mutta heidän uskomustensa mukaan järven lähistöllä piti kuitenkin olla varsinainen, näiden kullattujen esineiden teko-/lähtöpaikka eli… kaupunki.
Tällaista Manoaksi nimettyä kaupunkia ei kuitenkaan useiden vuosisatojen aikana tehdyistä etsinnöistä huolimatta löytynyt. Jopa Roanoke-siirtokunnassa mukana ollut britti Sir WalterRaleigh (1552-1618) etsi El Doradoa v. 1595, kuten myöskin tutkimusmatkallaan kadonnut legendaarinen tutkimusmatkailija Percy Fawcett. Jep, Percy tunnetaan Etelä-Amerikan tutkimusmatkailijana, joka kiersi useilla reissuillaan täysin tuntemattomissa olosuhteissa.
Noh, Fawcett oli tietenkin kuullut tarinoita näistä useiden vuosisatojen etsinnöistä, ja lähtiessään matkalleen Jack-poikansa kanssa v. 1925 hän uskoi löytävänsä kadonneen Z-kaupungin. Näin hän ainakin itse löytöä nimitti. Tästä Akka on kirjoittanutkin viimeksi n. 100 vuotta sitten:
Fawcettin kohtalo on edelleenkin epäselvä, kuten jo tuolloisessa jutussa todetaan. Kullattu kaupunki/Eldorado/mystinen Z-kaupunki-legenda lienee siis peräisin tarinan paisumisesta valtaviin mittoihin vuosisatojen aikana – aikana, jolloin tutkimusmatkailu muutoinkin oli kukoistuksessaan. Tällaiset tarinat ja legendat ovat olleet omiaan saamaan rahoitusta erilaisille tutkimusmatkoille, joka tietenkin hyödyttää meitä nykypäivän pulliaisia.
1900-luvun puolella tutkimusmatkailu alkoikin jo muuttua enemmän ”kuka ehtii ensin”-tyyppiseksi kamppailuksi sekä lentokoneiden, vuorenharjanteiden että ääriolosuhteidenparissa. Kun maailma alkoi olla jotakuinkin kartoitettu, piti alkaa keksiä seuraavia kohteita erilaisten ennätysten ja rajapyykkien saavuttamiseksi. Ajan hiljalleen muuttuessa ennätykset alkoivat olla myös muotoa ”ensimmäinen nainen, joka…” Otettakoon tästä esimerkkeinä vaikkapa… hmm… Marie Curie (Nobel-palkinto 1903), Gertrude Ederle (ui yli Englannin kanaalin 1926), Annie G. Fox (Purppurasydän-kunniamerkki 1941).
Gertrude Ederle/George Grantham Bain/Library of Congress.
OLYMPOS-VUORI
Muinainen, kreikkalaisten jumalten olinpaikkaa Olympos kuvaillaan runoilija Homeroksen (800-700-luku eaa.) teoksessa Ilias. Hänen mukaansa tässä palatsikompleksissa oli kultaiset portit vartijoineen ja suurin palatsi oli tietenkin pääjumala Zeuksen käytössä. Rakennukset oli rakennettu kivestä pronssisine perustuksineen, mutta kävelytiet ja lattiat olivat peräti kullattuja. Lisäksi Olympoksella sijaitsi mm. talleja kuolemattomille hevosille! Wow! Ja varmastikin suuri, kultainen uima-allas tiki-baareineen… aahh!
Olympoksen sijainti taivaalla uskottiin olevan eetterissä, ns. puhtaaksi aineeksi kuvatussa tai jumalten hengittämässä välitilassa. Eetteri oli kuitenkin pitkään antiikin ajalla viides alkuaine maan, tulen, veden ja ilman lisäksi. Tämä uskomus jonkinlaisesta ”väliaineesta” jatkui erilaisine tutkimuksineen pitkälle 1800- ja 1900-luvuille asti, kunnes Albert Einsteinin (1879-1955) suhteellisuusteoria julkaistiin v. 1905.
Albert Einstein v. 1905.
Näistä kohteista on paha valita, mutta onneksi ei edes tarvitsekaan. Näihin ei kuitenkaan pääse edes massilla, vaikka lottomiljoonat tilillä polttelisivatkin. Siksipä onkin hauska taas katsoa, kun muutaman euron lottoarvonnasta tulee hyvässä lykyssä tilille taas se about 0,60 euroa: eipä sillä olis muailmaa kierrellytkään! Nope!
Näillä mennään taas ja palataan asiaan ensi viikolla lemmikkien historian merkeissä!
.jpg){kind=link}