AND THE WINNER IS… VINLAND!

Kohta on taas käsillä se aika vuodesta, kun erään maailmankuulun laulukilpailun hypetys nousee korkeuksiin. Suomea veikataan taas varmaksi voittajaksi – kuten niin usein aiemminkin – mutta sehän jää taas kerran nähtäväksi. Arvoisa herra Lordi voitti hirviöpelimanneineen vuonna 2006, joten kaikki on toki mahdollista. Olisihan se hauskaa nähdä, kun voittajaksi julistettaisiin upean rummunpärinän säestämänä… FINLAND (mikäli tällaisella voitolla on jollekulle jotakin merkitystä). MUTTA… jos voittajaksi julistettaisiin VINLAND, voisi moni katsoja tähyillä kummissaan ympärilleen ja kysyä ettämitähäh.

Viikinkiajan VINLANDin sijainti on edelleen tutkijoille mysteeri, tokihan monia mahdollisia paikkoja on Vinlandin sijainniksi useina vuosikymmeninä esitetty. Mitään konkreettisia todisteita ei kuitenkaan tästä ”rehevästä viinirypälemaasta” ole kuitenkaan löydetty ja monet uskovat Vinlandin olevan jo 1960-luvulla löydetty L’Anse aux Meadows. Tästä paikasta Akka on kirjoittanut aiemmin jo vuosia sitten.

L’Anse aux Meadows/WikimediaCommons.

Kertomukset Vinlandin olemassaolosta pohjautuvat tietenkin viikinkien saagoihin. Nämä perimätietona kulkeneet kertomukset on kuitenkin kirjattu kirjalliseen muotoon vasta n. 250 vuotta niiden oletettujen tapahtuma-aikojen jälkeen, sillä viikingeillä ei esimerkiksi ollut käytössään pergamenttia kirjoitusta varten. Moni voi tietenkin kyseenalaistaa senkin, että ovatko saagat todellakin kirjoitettua historiaa vai mytologiaa, mutta niiden sisältö puhuu puolestaan ja monet seikat viittaavat niiden todellakin kertovan historiallisista tapahtumista. Useat eri kansat ja kulttuurit ovat säilöneet omaa historiaansa (yhdessä mytologian kanssa) suullisena tarinankerrontana, joten mitenkään poikkeuksellista ei tällainen toiminta ole.

Tällä kertaa paneudummekin tarkemmin siihen, MISSÄ Vinlandin uskotaan sijainneen ja MIKSI: mahdollisia paikkoja on siis esitetty tuhansittain, eikä mistään näistä ole vielä löydetty vedenpitäviä todisteita. Tärkein lähde Vinlandin metsästykseen löytyy tietenkin Erik Punaisen saagasta, sillä mitään muutakaan aineistoa ei tähän jahtiin ole saatavilla. Eri lähteet kertovat kuitenkin kukin omaa tarinaansa, joten katsahdetaanpa ensiksi tiedettyjä faktoja saagoista.

Erik Thorvaldsson/Punainen (n. 950-1003) syntyi Norjassa, mutta muutti jo lapsena perheensä kanssa Islantiin isänsä karkotuksen vuoksi (murhasyyte). Aikuisiällä Erik tappoi oman naapurinsa ja karkotettiin itsekin kolmeksi vuodeksi, joten hän lähti länteen ja perusti 980-luvulla Grönlantiin hyvin menestyvät siirtokunnat, itäisen ja läntisen. Erikin poika Leif oli kuitenkin kuullut islantilaiselta viikinki Bjarni Herjolfssonilta tämän purjehdusmatkasta, jolla seurue ajautui pois aiotulta reitiltä etsiessään näitä Erikin uusia tukikohtia. Tällä matkalla Bjarni miehistöineen näki heille ennen tuntemattomia rantakallioita ja saaria Islannista katsottuna lounaisella merellä. Bjarni ei kuitenkaan rantautunut näille rannikoille ja ajan mittaan seurue pääsi kuitenkin Grönlantiin, joka reissun tarkoituksena olikin.

Eric the Red Arngrimur Jonssonin teoksesta Gronlandia v. 1668.

Tämä mainittu Leif Erikinpoika (n. 970-1020) osti lopulta Bjarnin laivan ja lähti seurueineen (35 viikinkiä) tutkimaan näitä Bjarnin mainitsemia uusia rannikoita. Matkatessaan rannikkoa pitkin etelään maisemat vaihtuivat kallioisista jyrkänteistä metsäisiksi seuduiksi ja lopulta reheviksi… VINLANDin maiksi. Leif nimesi nämä alueet nimillä Helluland (kallioiset kielekkeet), Markland (metsäinen maa) ja Vinland, jonka nimityksestä täytyy kertoa erikseen. On lisäksi huomattava, että saagoissa näistä alueista kerrotaan hyvinkin tarkasti ja niiden sijaintia määritetään mm. sen mukaan, kuinka pitkään laivalla oli purjehdittava. Luulisi siis nykypäivänä olevan helppoa määrittää kyseiset kohteet ihan jo näillä tiedoilla? Kuinka nopeasti viikinkilaiva kulkee näillä merialueilla merivirtojen ja tuulten avulla?

Leif Erikson Discovers America/Hans Dahl/vuosi ei tiedossa.

VÄÄRIN. Kun tarkastelee tarkemmin kartalta näitä nykyisen Kanadan luoteis- ja lounaisosia Grönlannista alaspäin, ei voi olla huomaamatta alueen järjetöntä laajuutta ja mahdollisia rannikkokohteita tällaisille havainnoille löytyy silmänkantamattomiin. Yleisimmin kuitenkin nykypäivänä uskotaan, että Helluland on nykyinen Baffinin saari, jonka geologia ja sijainti täsmää saagojen tarinoihin.

Marklandin uskotaan olevan nykyinen Labradorin alue Newfoundlandissa samoista syistä ja sehän sijaitseekin luontevasti seuraavana matkalla etelään. Myös merivirrat tukevat tätä käsitystä, sillä ne ohjaavat mahdollista purjehtijaa suoraan rannikkoa pitkin alaspäin kartalla. Näiltä metsäisiltä alueilta oli saatavissa rakennuspuita, joiden jäänteitä on löydetty myös näiltä Grönlannin asutuksilta. L’Anse aux Meadows sijaitsee myös kätevästi juuri Newfoundlandin saaren pohjoiskärjessä, joten matkaa on tosiaankin tehty rannikkoa pitkin.

Nykyään on todistettu, että L’Anse aux Meadowsin rakennusmateriaali (puu) ajoittuu noin vuoteen 1021. Alueen uskotaan olleen käytössä joko vain muutamia kymmeniä vuosia tai sitten jopa noin 100 vuotta. Joka tapauksessa alue on ollut lähinnä tilapäinen asuinpaikka, kun materiaalia on hankittu ja työstetty Grönlantiin vietäväksi. Rautaa on työstetty alueen sepän pajassa ja naisiakin on ollut läsnä, sillä alueelta on löydetty kehruuseen tarkoitettu värttinä.

Jossakin vaiheessa alueelta on kuitenkin lähdetty lopullisesti, sillä tavarat ja härpäkkeet on huolellisesti viety pois ja tämän uskotaan johtuneen paikallisista alkuperäisasukasheimoista. Saagoissa kerrotaan useista taisteluista heimojen kanssa ja nämähän ovat tietenkin olleet verisiä tapahtumia. Mm. Leif Eriksonin veljen Thorvaldin sanotaan kuolleen alkuperäisasukkaiden ja viikinkien välisessä kahakassa. Lisäksi Grönlannista ja Islannista saatavat, eurooppalaisten himoitsemat turkikset ja mursuista saatava luu- ja öljymateriaali oli viikingeille suotuisaa ja tuottavaa kauppaa, joten kotiinpaluu lienee ollut viikingeille parempi vaihtoehto.

Yksityiskohta Bayeux-kuvakudoksesta v. 1077/viikinkejä veneessä.

Tulevina vuosina ja vuosisatoina näillä alueilla on kuitenkin käyty useita kertoja, mutta vaarallinen merimatka ja myrskyt ovat varmasti vieneet useita laivoja ja seurueita meren syvyyksiin. Toisaalta joidenkin viikinkien uskotaan jääneen tälle uudelle mantereelle näiden natiiviheimojen pariin ja Islannista on löydetty näiden heimojen perimää DNA:ssa. Viikingeillähän oli tapana ottaa orjia mukaansa matkoillaan, joten…

Mutta takaisin asiaan: entäpä se VINLAND? Missä tämä rehevä rypälekeidas nyt oikein sijaitsee?

Mm. eräs arvoisa herrasmies James Robert Enterline kertoi jo 1970-luvulla kirjassaan Viking America: the Norse crossings and their legacy hyvin seikkaperäisesti omista pohdinnoistaan näiden kolmen mainitun alueen sijainneista. Tämän opuksen voi lainata Internet Archive-palvelusta ilmaiseksi, jos jotakuta kiinnostaa aiheen tarkemmat analyysit.

https://archive.org/details/vikingamerica0000unse/mode/2up erittäin yksityiskohtaista (raskasta) luettavaa ilmaisessa Internet Archive-palvelussa. Vaatii rekisteröitymisen, mutta Archivesta löytyy monenlaisia teoksia tutkittavaksi.

Kirjoittajan mukaan on mahdollista, että VINlandin sana VIN on ylipäätään ymmärretty tai käännetty väärin juurikin siksi, että saagat kirjoitettiin muistiin satoja vuosia tapahtumien jälkeen ja oppineilla kirjoittajilla oli taustallaan klassisen latinan opinnot tuolloisissa yliopistoissa. Eurooppalaisille viini oli tunnettu tuote, jota raijattiin kauppalaivoilla etelästä ympäri Eurooppaa, kun taas viikingeille tuttua olivat vain kotitekoinen sima ja olut. Ei siis ole lainkaan järkevää, että viikingit olisivat nimenomaan kiinnittäneet huomioita rypäleisiin, joita noilla Newfoundlandin eteläisimmillä leveyksillä on toki villinä kasvanut.

Eräs mahdollisuus VIN-sanan merkitykselle onkin laidunalue: viikingeillä oli laivoissaan mukanaan karjaa ja eräs saagojen tarinoista kertookin, että alkuperäisasukkaat pelästyivät härkää, jonka viikingit olivat tarkoituksella jättäneet natiivien löydettäväksi. Tuolloin nämä yrittivät paeta häntä koipien välissä ja joutuivat tapetuiksi, kuten oli viikinkien tarkoituskin. Tokihan viikinkien oli rantauduttava maihin alueilla, joilla tällaista karjalle sopivaa, ruohikkoista laidunmaata oli nähtävissä.

Joidenkin tulkintojen mukaan VIN-sana voi viitata myös köynnöksiin tai erilaisiin pähkinätyyppisiin marjoihin (amerikanjalopähkinä) tai ties mihin tahansa muuhun. On siis kuitenkin epäselvää, onko tämä VIN-sana todellakin rypäle, kuten sen usein mainitaan olevan.

Amerikanjalopähkinä/1819.

Yllä mainitun kirjan kirjoittaja uskoo, että nämä Helluland-Markland-Vinland- alueet sijaitsevat sekä Hudsoninsalmen että Saint Lawrencen lahden ympärillä, jossa myös L’Anse aux Meadows sijaitsee. Hän mainitseekin nimeltä useita eri paikkoja näissä lahdissa ja salmissa, mutta tämähän on kuitenkin jo 50 vuoden takaista spekulaatiota. Tämä on vain yksi esimerkki aiheen tarkoista tutkimuksista, tokihan uudempiakin esimerkkejä on runsaasti saatavilla. Näissäkään ei kuitenkaan ole sen kummempia todisteita alueen nykyisestä sijainnista.

Kyseessä on kuitenkin siis noin 1500-kilometrinen rannikkoalue, jolla sijaitsee useita saaria, jokisuistoja ja suotuisia asuinalueita. Eli lapio käteen ja kaivamaan vaan, kyllä sieltä jotakin pitäisi löytyä! Vai onko mitään edes löytynyt L’Anse aux Meadowsin lisäksi?

L’Anse aux Meadows/Britannica.

Useita epäiltyjä viikinkiasutukseksi luultuja paikkoja on toki tutkittu, mutta toistaiseksi tällaiset alueet ovat osoittautuneet alkuperäisasukkaiden asuinpaikoiksi. Viikinkien ja alkuperäisasukkaiden paikat ovat tietenkin helposti erotettavissa, sillä mm. keramiikka, aseet ja muut jäännökset poikkeavat merkittävästi toisistaan. Viikingit olivat mestareita raudan työstämisessä ja paikallisilla heimoilla ei tällaista taitoa esiintynyt lainkaan. Kiviset ja luiset nuolenkärjet eivät todellakaan kuuluneet viikinkien pirtaan ja arvokkaista rautamateriaaleista pidettiin tietenkin visusti huolta. L’Anse aux Meadowsista onkin löytynyt vain raudan käsittelystä syntyvää kuonajätettä, joka sekin todistaa, että paikka on tarkoituksellisesti tyhjennetty viimeiseen kirveeseen asti lähtiessä. Reippaita ja tunnollisia muuttomiehiä on tuolloin ollut asialla!

Eräs tutkittu alue sijaitsee juurikin Newfoundlandin saaren eteläkärjessä. Kyseessä on Point Rosee -niminen alue, jolta uskottiin satelliittikuvien perusteella löytyvän viikinkien pitkän talon jäänteet (22 m x 7 m). Koko vastasi täsmälleen L’Anse aux Meadowsin rakenteita, mutta valitettavasti tämäkin havainto veti vesiperän: kyseessä olikin luonnollinen muodostelma. Lisäksi paikalta löydettiin suosta peräisin olevaa rautamalmia, mutta tämäkin löytö julistettiin luonnolliseksi löydöksi (mahdollisesti alkuperäisasukkaiden tulisijan jäänteiksi).

https://en.wikipedia.org/wiki/Point_Rosee

On siis kuitenkin päivänselvää, että nämä viikinkien nimeämät maat on jo tuolloin 1000-luvulla nähty ja katsastettu, siitä ei ole mitään eripuraa tutkijoidenkaan piireissä. Ehkäpä jonakin kauniina päivänä tällainen uusi asuinalue löytyy tai sitten VINLANDin tapauksessa kyseessä oli vain viikinkien yleissana suuremmalle aluekokonaisuudelle, jonne lopulta tällainen väliaikainen asuinpaikka L’Anse aux Meadows perustettiin.

Eihän näitä Hellulandia ja Marklandiakaan samalla tavoin yritetä etsiä suurennuslasin kanssa, vaan niiden kohdalla mainitaan vain järkyttävän kokoiset ja suurpiirteiset Baffinin saari/Labrador! Akan mielestä tällainen yleisluontoinen nimi Vinland on vain keksitty kuvaamaan aluetta, joka jollakin tavoin eroaa aiemmista alueista ihan vain maastonsa takia. Helluland: kivikkoa ja jyrkänteitä, Markland: puustoa ja metsää, Vinland: laitumia, rypäleitä, pähkinöitä, ihan mitä tahansa, mutta ei kivikkoa eikä metsää.

Vinlandin asuinalueesta ei kuitenkaan tullut pysyvää siirtokuntaa, joten sen merkitys on ollut viikingeille suhteellisen pieni. Ehkäpä Leif, Thorvald ja myöhemmät purjehtijat tosiaankin lähtivät reissuillaan ”mökille” kesäksi tai talvikaudeksi ja palasivat takaisin kotiinsa uusin voimin innosta puhkuen ja laivat täynnä rakennuspuuta, jota varsinkin Grönlannissa ja Islannissa tarvittiin kipeästi.

Oseberg-laiva Oslon viikinkimuseossa/VikingShipMuseum.

Ehkäpä tästä perinteestä muodostui lopulta tällainen pohjoismaalainen kesämökki-ilmiö jo tuhat vuotta sitten, mistäpä sen tietää! Jostakin tällainen perinne on tullut jäädäkseen; ehkäpä juuri näiltä mainituilta viikingeiltä.

Tällä erää hyvää vappua kaikille, olittepa sitten mökillä Vinlandissa/Finlandissa tai ihan jossakin muualla!

NELJÄ HAUTAA JA YHDET… USEAT HAUTAJAISET

Tämä otsikko viittaa tietenkin erääseen vanhaan elokuvaan ”Neljät häät ja yhdet hautajaiset”… jos se nyt jäi jollekulle epäselväksi. Akka ei nyt keksinyt tähän mitään parempaa, joten tällä mennään! Häitä ei siis tietenkään ole luvassa! Höh!

Perusossuaari roomalaisajalta MET-museossa New Yorkissa ajalta ennen 100 jaa.

Tällä kertaa pääsemme tutustumaan Akan yhteen lempiaiheeseen eli Jerusalemista löytyneisiin hautoihin, joita kukin voi tulkita haluamallaan tavalla. Kuten aina uskonnollisessa arkeologiassa, aiheet herättävät väistämättä kiivaita puolesta ja vastaan -tulkintoja, mutta katsotaan nyt samalla, mitä näistä todisteista kukin voikaan päätellä. Akan tarkoitus ei ole aiheuttaa harmaita hiuksia ja päänsärkyä, vaan kertoa aiheesta tiedettyjen tosiasioiden pohjalta. Let’s sukelletaan näihin neljään hautaan, mars! Ensin täytyy määritellä, mistä tässä jutussa oikein höpistään, kun mainitaan tietynlaisia sanoja:

OSSUAARI: Hiekkakivestä kaiverrettu suorakaiteen muotoinen kannellinen astia, johon ruumiista jääneet luut kerättiin n. vuoden kalliohaudassa maatumisen jälkeen. Ossuaarit sijoitettiin usein kalliohautaan kaiverrettuihin pieniin ja syviin onkaloihin. Ossuaarihautaus oli käytössä n. 30-70 jaa. erityisesti Jerusalemissa ja yhdestä haudasta saattaa löytyä jopa kymmenien eri ihmisten jäänteitä.

Yhdestä ossuaarista saattaa tutkimuksissa löytyä monen eri ihmisen dna:ta luujäämistössä, mutta useimmiten yhdessä astiassa lepää yksi henkilö. Korkea-arvoisten ihmisten ossuaarit on usein kauniisti tilaustyönä koristeltu ja niiden kylkeen on esim. joku perheenjäsen saattanut kirjoittaa myöhemmin kyseisen henkilön nimen. Usein käytetyt kuva-aiheet ovat kukkia, pylväitä ja geometrisiä muotoja, ei koskaan ihmisten tai eläinten kuvia, sillä niitä ei sallittu juutalaisessa hautauksessa.

APOKRYFISET TEKSTIT: Raamatun ulkopuolelle jääneet uskonnolliset kirjoitukset, joita aikaisemmin pidettiin kerettiläisinä tai niitä ei vain oltu vielä löydetty. Keisari Konstantinus Suuren (272/273-337 jaa.) koolle kutsuma Nikean kirkolliskokous v. 325 jaa. päätti, mitä kirjoituksia Raamattuun sallitaan ja mitä siitä jätetään pois. Nykyajan tunnetuimmat löydetyt kirjoitukset ovat Kuolleenmeren kääröt (Qumran 1947-1956) ja Nag Hammadin kääröt (1945).

Esimerkki Kuolleenmeren kääröistä. Nämä ovat hyväkuntoisia.

Tehdäänpä haudoista tällainen ylimalkainen katselmus, jotta kokonaiskuva avartuu:

HAUTA NUMERO 1: YLIPAPPI KAIFAS

Sijainti: Jerusalem, Peace Forest -nimisellä alueella metsikön läheisyydessä
Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1990
Sisältö: Kuusi ehjää ja kuusi rikkoutunutta ossuaaria, luujäänteitä, öljylamppuja, lasiesine, keramiikkaa ja kuningas Herodes Agrippan aikainen kolikko vuosilta 37-44 jaa.
Erityistä: Kaifaan ossuaarista löytyi ristiinnaulitsemisessa käytetty naula, toinen samanlainen löytyi haudan lattialta.

Tässä kirjailija ja dokumentaristi Simcha Jacobovichin video tilanteesta:

HAUTA NUMERO 2: NS. PATIO-HAUTA

Sijainti: Jerusalem, Dov Groner Street
Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1981
Sisältö: Kahdeksan ossuaaria, luujäämistöjä, keraamisia keittoastioita. Yksi ossuaari ja yksi keittoastia museoitu Jerusalemissa.
Erityistä: Äärijuutalaisten ryhmittymien protestien takia hauta jouduttiin sulkemaan nopeasti ja ossuaarit eivät ole haudan sisällä enää alkuperäisessä järjestyksessään. Myöhemmät tutkimukset ovat olleet mahdollisia vain kaapelikameralla ja ossuaarit on kuvattu. Hauta sijaitsee osittain asuinrakennuksen alapuolella.

https://bibleinterp.arizona.edu/sites/bibleinterp.arizona.edu/files/docs/Tabor2!!!.pdf

Vapaasti netissä saatavilla oleva uskontojen tutkimuksen professori James Taborin tutkielma tästä haudasta valokuvineen ja piirroksineen. Erittäin havainnollinen ja kuvat ja piirrokset löytyvät tutkimussivujen loppupuolelta, mikäli koko juttua ei halua tarkastella.

HAUTA NUMERO 3: NS. JEESUS-HAUTA (tai TALPIOT-HAUTA)

Sijainti: 45 metrin päässä patio-haudasta tällä Talpiot-asuinalueella
Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1980
Sisältö: Kymmenen ossuaaria, joissa esiintyy nimiä Jeesuksen lähiperheestä (mukaan lukien Maria Magdaleena). Yksi ossuaari löydettiin myöhemmin antiikinkeräilijältä, jota syytettiin nimen väärennöksestä (”James, Jeesuksen veli”). Teksti on sittemmin todistettu aidoksi. Uskonnolliset ryhmittymät hautasivat ossuaareissa olleet jäännökset tuntemattomaan paikkaan ja tämäkin hauta suljettiin jo muutamia päiviä löydön jälkeen. Osa ossuaareista sijaitsee Jerusalemin museossa. Hauta on suljettu betonilaatalla ja sijaitsee asuintalon vieressä. Tämäkin on käsitelty jo vuosia sitten Simchan yhdessä dokumentissa:

HAUTA NUMERO 4: TUHOTTU HAUTA

Sijainti: Vain 20 metriä Talpiot-haudan pohjoispuolella.
Löydetty:
Rakennustöiden yhteydessä v. 1980 ja räjäytetty.
Sisältö: Jäljellä on vain yksi seinä, jossa näkyy merkkejä syvennyksistä, joissa ossuaareja säilytettiin. Hautaa ei ole koskaan päästy tutkimaan ennen sen räjäytystä.
Erityistä: Läheisten sijaintiensa takia nämä kolme viimeksi mainittua hautaa ovat todennäköisesti kuuluneet yhdelle varakkaalle suvulle ennen vuotta 70 jaa. Alueella on sijainnut myös oliiviöljyn tuotannossa käytetty puristamo, useita vesisäiliöitä ja rituaaleissa käytetty kylpyallas.

Tästä neljännestä kohteesta ei ole materiaalia näytettäväksi, joten menkäämme tarkastelemaan muita kohteita lähemmin:

Aloitetaanpa tästä ykkösestä eli ylipappi Kaifaan haudasta. Me kaikki muistanemme, että Kaifaalla oli tärkeä rooli erään herra Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa pääsiäisenä noin 2000 vuotta sitten. Kaifas (Josef Bar Kaifas, virassa 18-37 jaa.) meni naimisiin aiemman ylipapin Annaksen tyttären kanssa ja ilmeisesti Jeesus tuotiinkin ensin Annaksen eteen, sillä Annas oli edelleen vaikutusvaltainen mies. Lopulta sekä Kaifas että Rooman prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsivat Jeesuksen jumalanpilkasta ja niin edelleen. Näistä kahdesta herrasta on olemassa historiallista, kirjoitettua tietoa, joten tutkijoiden mukaan henkilöt ovat olleet oikeasti eläneitä ihmisiä. Jeesuksesta kirjoitetut useat historialliset lähteet osoittavat hänenkin olleen elävä ihminen ja siitä ei kukaan tutkija enää edes kiistele.

Kaifaan koristeellinen ossuaari löytyi v. 1990 haudasta, joka (tietenkin) oli jäämässä rakennustyömaan alle. Ossuaarin luut kuuluivat noin 60-vuotiaalle miehelle ja ossuaariin kahdesti kirjoitettu nimi oli ”Joseph, son of Caiaphas” englanniksi käännettynä. Alkuperäinen kaiverruksen kieli on arameaa ja kaiverrus on todistettu aidoksi.

Kaifaan ossuaari (the BAS Library).

Merkittävää haudan löytymisessä on tosiaankin se, että ristiinnaulitsemisessa käytetyt naulat ovat myös aitoja, sillä viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että niissä on jäänteitä luumateriaalista ja sienestä, jota kasvaa vain tässä mainitussa Kaifaan haudassa. Naulat ovat vääntyneet kärjistään, joten niitä on todennäköisimmin käytetty ristiinnaulitun henkilön käsissä: naulat on hakattu vinoon, jotta käsiä ei saa vedetyksi irti ristiltä.

Naulojen löytyminen haudan lattialta ja ossuaarista on kuitenkin outoa, joten spekulaatioita tästä on helppo esittää: Kaifas halusi pitää Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa käytetyt naulat, sillä hän uskoi niissä olevan jonkinlaista maagista voimaa. Tämä on toki mahdollista…

Crusifiction Nails (LiveScience).

Ristiinnaulitsemisessa käytettyjä nauloja on ylipäätään löydetty vain muutamia (sellaisia, jotka aivan varmasti liittyvät tähän makaaberiin teloitustapaan), sillä yleensä mikä tahansa kuollutta henkilöä koskenut materiaali oli epäpuhdasta ja siitä haluttiin vain päästä eroon. Mikäli Kaifas todellakin halusi pitää nämä naulat mukanaan aina hautaansa saakka, todennäköisesti ne ovatkin juuri Jeesuksen nauloja. Mene ja tiedä, mutta harvinaisia tällaiset löydökset kyllä ovat.

https://biblearchaeologyreport.com/2025/04/17/caiaphas-an-archaeological-biography

Kaifaan roolista ja ossuaarista infoa tässä linkissä enemmän.

Hauta numero kaksi eli PATIO-hauta on jäänyt vähemmälle huomiolle kuin Kaifaan ossuaari ja Talpiotin Jeesus-hauta. V. 2010 uskontotieteiden professori James Tabor tiimeineen tutki hautaa ilmanvaihtoputken kautta kaapelikameralla ja löydetyt ossuaarit olivatkin koristeellisia. Niihin kaiverretuista kirjoituksista on monia erilaisia tulkintoja, kuten herra Taborin tutkimus tässä kertoo:

https://bibleinterp.arizona.edu/sites/bibleinterp.arizona.edu/files/docs/Tabor2!!!.pdf

Tutkimuksen lopussa on erinomaisia valokuvia ja piirroksia haudan sisällöstä ja sijainnista.

Huomionarvoista tässä haudassa on tietenkin se, että yhdessä ossuaarissa on kaiverrus kreikaksi ”MAPA” eli MARA. Tästä nimityksestä kerrotaan enemmän seuraavan haudan kohdalla. Lisäksi toinen ossuaari on koristeltu piirretyllä kuvalla, joka nähtävästi esittää suurta kalaa nielaisemassa ihmistä. Tämän herra prof. Tabor uskoo olevan kuvaus Joonasta valaan vatsassa ja täten varhaisin löydetty kuva tästä tapahtumasta.

Hän uskookin, että tässä haudassa saattaa olla jäänteitä Jeesuksen varhaisesta seuraajakunnasta, sillä tästä haudasta löydetyt ossuaarien kaiverrukset ovat ennen näkemättömiä juutalaisessa hautauskulttuurissa (kala ja kaiverrusten mahdolliset viittaukset ylösnousemukseen). Mikäli näin on, on loogista ajatella koko hauta-alueen olleen tosiaankin vain yhden suvun käytössä joitakin kymmeniä vuosia.

Talpiot Tomb (TaborBlog).

Tästä pääsemmekin kyseenalaisimpaan ja mielenkiintoisimpaan hautaan numero kolme. Akka kutsuu tätä Talpiot-haudaksi, sillä nimellä Talpiot Tomb se on tullut tutuksi jo useita vuosia sitten. Kuten muutkin, tämäkin hauta löytyi rakennustöiden yhteydessä ja sen seitsemän nimettyä ossuaaria ovat (englanniksi):

1)Jesus, son of Joseph 2)Judah, son of Jesus 3) aiemmin mainittu James, brother of Jesus 4) Yoseh 5) Mariamene Mara 6) Matthew 7) Maria.

Hmm… herättääkö tämä mitään mielleyhtymiä yhteen raamatulliseen perheeseen? Katsahdetaanpa tarkemmin näiden nimien tulkintoja ja merkityksiä:

1) Yeshua bar Yehosef arameaksi. Jeesus, Joosefin poika viittaisi usean tutkijan tulkinnan mukaan ristiinnaulittuun Jeesukseen, joka usein mainitaan Raamatussa Joosefin poikana. Ossuaari on koristelematon ja yksinkertaisuudessaan samankaltainen, kuin muut Jeesuksen lähiperheen nimetyt ossuaarit.

2) Yehuda bar Yeshua arameaksi. Juudas, Jeesuksen poika. Ossuaari on koristeltu ja viittaisi nimellään siis Jeesuksen jälkeläiseen. Tällaisesta ei ole mitään historiallisia tietoja eikä uskonnollisissa lähteissä mainita Jeesuksen lapsia.

3) Ya’akov bar Yosef Achui DeYeshua arameaksi. Jaakob, Joosefin poika, Jeesuksen veli. Tämä ossuaari ilmeisesti katosi Talpiotin haudasta joskus sen aikaisina löytöaikoina ja sen antiikkikauppiaalta hankkima omistaja Oded Golan haastettiin oikeuteen mm. väärennöksestä. Sittemmin syytteet hylättiin ja teksti on todistettu aidoksi. Myös patina ja kemialliset tutkimukset ovat osoittaneet tämän ossuaarin olevan todellakin peräisin Talpiotin haudasta, joten todennäköisyydet näille Jeesuksen perheen jäsenille nousevat kohisten. Kuten seuraavakin nimi…

4) Yoseh tai Yose arameaksi. Tämä nimi on historiallisissa lähteissä mainittu lempinimi Jeesuksen veljelle Joosefille ja äärimmäisen harvinainen – prof. Taborin mukaan nimi esiintyy arameaksi vain tässä Talpiotin haudassa. Muut löydetyt viisi nimeä on kirjoitettu muissa haudoissa kreikaksi muodossa Ioses tai Iose. Tämä on siis kirjaimellisesti ainutlaatuinen tapaus.

5) Mariamene Mara kreikaksi. Tämä nimi on herättänyt monia tulkintoja: nimi saattaisikin olla muotoa ”Maria ja Martha” joidenkin tutkijoiden mielestä. Tässä muodossaan nimi Mara tarkoittaa lähinnä mestaria, opettajaa, vaikutusvaltaista henkilöä ja englanniksi sen lähin vastine olisi lähinnä nimitys ”Sir” feminiinimuodossa. Mikäli tässä on kyse Maria Magdaleenasta, hänen olisi sukuun kuulumattomana täytynyt päätyä tähän hautaan ainoastaan avioliiton kautta.

Ossuaareissa olleita (jo aikoinaan uudestaan haudattuja) mikroskooppisia jäänteitä on tutkittu eivätkä Jeesuksen ja tämän naisen jäänteet osoittaneet mitään sukulaisuutta keskenään. Maria Magdaleena mainitaan useasti Raamatussa: hän oli paikalla, kun Jeesus ristiinnaulittiin, haudattiin (ja nimenomaan osallistui ruumiin PESUUN, joka olisi perheen ulkopuoliselle naiselle ollut mahdotonta) ja palasi seuraavanakin päivänä haudalle.

Apokryfisissä teksteissä apostoli Pietarin mainitaan valittaneen sitä, että Maria oli Jeesukselle tärkeämpi kuin muut opetuslapset (eli kaikki ne miehet). Maria Magdaleenasta tehtiin näkymätön henkilö varhaisen kirkon toimesta; hänen osuuttaan vähäteltiin ja hänet leimattiin prostituoiduksi jo alkutaipaleella. Kukaan ei halunnut, että nainen olisi johtanut Jeesuksen jälkeistä uskontoa.

6) Matya arameaksi, englanniksi Matthew. Jeesuksen yksi veljistä oli tämän niminen, mutta todellisuudessa emme tiedä, kuka tämä nimenomainen Matthew on. Ottaen huomioon kaikki haudassa esiintyvät nimet… tämä voisi olla yksi sopiva pala koko palapeliin.

7) Maria arameaksi. Tällä nimellä viitataan tietenkin Jeesuksen äitiin Neitsyt Mariaan. Mutta: huomionarvoista on sekin, että Jeesuksella oli myös sisar nimeltään Maria. Useat tutkijat ovatkin sitä mieltä, että nämä Jeesuksen perheen nimet ovat hyvin yleisiä löydetyissä haudoissa, mutta kaikkien näiden nimien löytyessä samasta hautakompleksista on jo ihan toinen juttu. Akka ymmärtää todennäköisyyksien päälle jonkin verran ja tällöin kaikkien näiden nimien ollessa yhteydessä toisiinsa samassa paikassa mahdollisuudet Jeesuksen sukuhaudan olemassaolosta ovat jo kovin korkealla.

MUTTA KUINKA KORKEALLA? Tätäkin on tietysti tutkittu yllin ja kyllin, joten… järkeviä tuloksia on kuitenkin vaikea löytää, joten Akka heittää haastetta muille eteenpäin. On ymmärrettävää, että tiedehenkilöt eivät halua millään tavalla ottaa kantaa näihin vaikeisiin, uskonnollisiin kysymyksiin, mutta c’mon… uskonnolliset sivustot sanovat tietenkin kaiken olevan täyttä humpuukia, mikä sinänsä on heidän kannaltaan täysin ymmärrettävää. Tässä kuitenkin muutamia lähteitä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Talpiot_Tomb Loppupuolella joitakin lukemia, mutta Akka ei luota Wikiin juurikaan.

https://www.scientificamerican.com/article/feuerverger-the-statistician-who-calculated-the-odds-the-talpiot-tomb-belonged-to-jesus

Tämän viimeisen linkin mukaan suhde sille, että nämä nimet esiintyisivät samassa haudassa on noin 1:600, mutta voi nousta jopa tasolle 1:1 000 000. Siinäpä teille tiedettä: riippuu ihan siitä, miten sitä kukin katsoo…

Akka jättää tämän jutun pohdittavaksi, sillä siitä neljännestä haudasta ei siis tietenkään ole minkäänlaista tutkimustietoa saatavilla. Se vain sitoo yhteen tämän koko hauta-alueen yhteen kolkkaan, jolla tällä hetkellä sijaitsee mukavia asuintaloja elää ja olla.

Laitetaanpa lisää näitä infolinkkejä tähän loppuun, tietenkin tietoa on saatavilla tuhansilla sivuilla puolesta ja vastaan, mutta tässäpä vasta alkua etsintään:

https://allthatsinteresting.com/jesus-christ-crucifixion-nails All That’s Interesting-sivusto, jolla on mukavasti ymmärrettäviä juttuja historiasta

https://jamestabor.com jutussa mainitun proffan kotisivut

https://www.jamesossuary.com Lisäinfoa tästä Jeesuksen veljen ossuaarista

https://ehrmanblog.org/we-have-crucifixion-nails-isnt-that-evidence-for-jesus-burial Bart Ehrman on arvostettu uskontotieteilijä ja tämä juttu on häntä itseään hyvällä tavalla.

https://en.wikipedia.org/wiki/Caiaphas_ossuary perusfaktaa.

https://www.nationalgeographic.com/culture/article/why-caiaphas-broke-jewish-law-indict-jesus NatGeon juttu Kaifaan roolista Jeesuksen yhteydessä, ei viittauksia näihin hautoihin.

Seuraava linkki on yhteen monista Maria Magdaleenasta tehtyihin dokkareihin, niitähän riittää.

Akka rests her case, olkaa te muut mitä mieltä tahansa tästä aiheesta. Akkaa kiinnostaa vain totuus ja sellaista on vaikeaa löytää monista näistä mysteereistä, vaikka sitä yrittäisi mistä tahansa kaivaa.

Kai tässä vaiheessa pitäisi lohkaista Akan tyyliin ”God damn!” tai Josh Gatesin tyyliin ”Oh my word! Look at that!”

Noh, näillä mennään, mitä meille annetaan ja kiitos kysymästä; silmätilanne done and over! Mennään eteenpäin. Nothing to see here.

Jerusalem, Site of the Temple on Mount/John Anthony 1857 (MET).

JURASSIC PARKISTA ETELÄNAVALLE

Jaahas, viime vuonna onkin sitten taas julkaistu ties-kuinka-mones Jurassic Park -elokuva. Jotenkin tämä on jäänyt Akalta huomaamatta, mutta eipä tuo ainakaan Akan maailmaa kaada – voisi jopa uskoa, että tässäkin leffassa esiintyy… (juonipaljastuksia!) dinoja ja sitten kaikki meneekin hyvin nopeasti hirmuisella tavalla pieleen. Kas niin, siinähän säästyikin jo sitten katsomisen vaiva, mutta Akan kerrassaan pettämätön logiikka alkoi taas toimia ihan omalla tavallaan tämän asian tiimoilta.

(LiveScience)

Tästäpä tulikin nimittäin mieleen tuo merkillinen jurakautinen aika ja sen aikaiset olosuhteet tällä pallolla, jota Maaksi kutsutaan. Ja varsinkin Etelämanner, sillä sen huhutaan olleen vehreää sademetsää… niin, kuinkas kauan aikaa sitten? Ovatko nämä huhut lainkaan totta?

Lähtekäämme naparetkelle, oi auvoisat eteläisten merien urhot! Kannattaa pakata matkalaukkuun vähän parempaa toppatakkia, sillä… hups, siellä ollaankin tällä hetkellä nollan ja pikkupakkasen tienoilla, joten kamppeet kasaan ihan oman tarkenemisen mukaan! Kylmyysennätys on kuitenkin -89,2 Celsiusastetta, herranen aika sentään… Noh, laitetaan sitten vaikka varvassandaalit jalkaan ja menoksi!

(UK AntarcticHeritage)

Jurakautinen aikakausi maapallolla oli n. 201-145 miljoonaa vuotta sitten ja kuten useimmat muistanevat, taivaalta pudonnut 10 kilometriä leveä asteroidi hävitti nämä aiemmin mainitut dinosaurukset noin 66 miljoonaa vuotta sitten. Puhumattakaan kaikista muista eläin- ja kasvilajeista… on arvioitu, että merenelävistä jopa 50 % tuhoutui, kasvistosta jopa 70 % ja eläimistöstä kaikki yli 25 kg painavat lajit.

Tämän hirvittävän mötikän putoamispaikka sijaitsee Jukatanin niemimaalla ja sitä kutsutaan Chicxulub-kraatteriksi. Tämä kraatteri on halkaisijaltaan noin 200 kilometriä ja osittain meressä.

Jurakauden alkaessa tuolloin noin 200 miljoonaa vuotta sitten Pohjois- ja Etelä-Amerikka, Afrikka, Australia ja Etelämanner olivat vielä tiiviinä pakettina Gondwana-nimisenä mannerkappaleena. Noin 180-150 miljoonaa vuotta sitten alueet alkoivat kuitenkin jo irrota toisistaan, jolloin Etelämanner, Afrikka ja Australia alkoivat liikkua etelään Amerikoiden jatkaessa hiljaista matkaansa länteen.

Näiden tapahtumien aikoihin maapallon ilmasto oli huomattavasti lämpimämpi ja hiilidioksidipitoisuudet olivat korkealla, joten kasvillisuus tällä aiemmin yhtenäisellä alueella oli rehevää. Esim. saniaisia ja havupuita esiintyi myös Etelämantereen kasvilajeissa. Ja tietenkin niitä dinoja, mm. ankylosauruksia, mosasauruksia ja plesiosauruksia. Hmm… yksi plesiosaurus on jotenkin päätynyt pakenemaan ja päätynyt Loch Nessiin, kuten me kaikki varmasti tiedämme! Hah.

Tässä yksi tulkinta näistä mantereista, näitä on monia eri aikakausilta ja eri lähteistä (Britannica). Emmehän me voi kuitenkaan koskaan varmasti tietää, miten tällaiset siirtymät sujuivat useita miljoonia vuosia sitten.

Noin 100-90 miljoonaa vuotta sitten Afrikka irrottautui Etelämantereesta, jonka seuralaisena oli edelleen Australian manner. Näiden kahden erkaantuminen toisistaan tapahtui vasta noin 55-35 miljoonaa vuotta sitten (eri lähteistä riippuen). Vielä 60 miljoonaa vuotta sitten Etelämantereella tiedetään eläneen pussieläimiä, mutta dinosauruksia ei tietenkään tässä vaiheessa enää voinut olla (paitsi Loch Nessissa se yksi…).

Etelämantereen siirryttyä etelänavan kohdalle ilmasto mantereella alkoi hiljakseen kylmentyä (kuten muuallakin maapallolla), mutta kauttaaltaan jäinen alue Etelämanner alkoi olla n. 30 miljoonaa vuotta sitten. Näiden kaikkien maanosien erkaantuessa koko maapalloon ilmastoon vaikutti myös eri alueille kehittyvät merivirrat, joita ei yhtenäisen mantereen aikana tietenkään voinut ollut vielä olemassa. Ihanko totta… voisiko vääntää vielä rautalangasta?

Mutta, mutta… onkos tässä viimeisen 30 miljoonan vuoden aikana sitten ollut niitä vihreitä aikoja, kun Saharankin sanotaan olleen vihreä vielä vain 5000 vuotta sitten?

https://www.mpg.de/24407329/0328-evan-first-ancient-genomes-from-the-green-sahara-deciphered-150495-x Max Planck-instituutin juttu kertoo, että Saharan rehevä kausi tapahtui ja oli ainakin 14 500-5000 sitten.

Tästä saamme varmastikin lisäinfoa tämän vuoden aikana, sillä tutkijat ovat saaneet porattua Etelämantereelta peräti 6 miljoonan vuoden takaista jäätä! Tällä hetkellä näyttää siltä, että tämän jäänäytteen perusteella tuolloin oli meneillään noin 12 Celsiusastetta kylmempi kausi.

https://www.nationalgeographic.com/culture/article/120620-green-antarctica-trees-global-warming-science-ancient

Tällä hetkellä kuitenkin tiedetään, että ainakin noin 15 miljoonaa vuotta sitten Etelämantereen lämpötilat olivat noin 7-11 Celsiusastetta korkeammalla kuin nykypäivänä, joten ainakin lauhemmilla rannikkoalueilla on maaperän siitepölylöytöjen mukaan kasvanut kolmea eri puulajia ja edellä mainittuja saniaisia.

(TheGuardian)

Nykyisenkaltaisen ulkoasunsa Etelämanner saavutti mantereen itäisellä puolella n. 14 miljoonaa vuotta sitten ja läntisellä puolella noin 6 miljoonaa vuotta sitten. Tästä on vielä pitkä matka siihen, kun meikäläiset (kaksijalkaiset ja höyhenettömät – Platon) löysivät edes koko Etelämantereen! Ja pitkä matka siihen, ettei kukaan ehtinyt edes pystyttää sinne edesmennyttä Anttilaa/Tiimaria/Seppälää/Askoa/Iskua!

Ptolemaios (100-170 jaa.), matemaatikko ja astronomi, ehdotti aikanaan, että pallon eteläpuoliskolla täytyisi sijaita suuri manner tasapainottamassa pohjoisessa tiedettyjen maanosien painoa. Myös matemaatikko ja maantieteilijä Marinus of Tyre (70-130 jaa.) yhtyi tähän näkemykseen ja tämä kuvitteellinen alue lisättiin karttoihin jo ainakin 500-luvulta lähtien. Myös polynesialaiset merenkävijät ovat kertoneet perimätietona kulttuurissaan Etelämantereesta ainakin 600-luvulta lähtien, mutta heidän alkuperäinen lähtöpaikkansa on nähtävästi kiistanalainen.

(OceanwideExpeditions)

Kapteeni James Cook (1728-1779) ylitti laivoillaan eteläisen napapiirin lopulta v. 1773, mutta virallisesti mantereen näki ensimmäistä kertaa amiraali Fabian Gottlieb Thaddeus von Bellingshausen (1778-1852) tammikuussa 1820 (Onnea vain tuollaisen nimen kanssa, god damn!).

Vain muutamia päiviä myöhemmin brittiläisen aluksen eli Kuninkaallisen laivaston merimies Edward Bransfield (1785-1852) todisti näkevänsä valtavia, lumen peittämiä vuorenhuippuja samoilla vesillä.

(LiveScience)

Näistä havainnoista lähtien alueella alkoi massiivinen Etelämantereen tutkimisen aikakausi, jonka päätteeksi etelänavalle pääsi ensimmäisenä Roald Amundsen (1872-1928) seurueineen vuonna 1911. Samoihin aikoihin perille yritti päästä Robert Falcon Scott (1868-1912), joka kuitenkin seurueineen jäi viimeiselle matkalleen tällä yrityksellään. Eivätkä he suinkaan ole olleet ainoita, ehei…! Hulluja nuo room… tutkimusmatkailijat!

https://en.wikipedia.org/wiki/Comparison_of_the_Amundsen_and_Scott_expeditions Tässä linkissä vertaillaan nimenomaan näiden kahden retkikunnan varusteita ja olosuhteita, jotka johtivat Scottin ryhmän epäonnistumiseen.

Nykypäivänä Etelämantereella sijaitsee 70 tutkimusasemaa 29:sta eri maasta, ja näissä keskuksissa tutkitaan tietenkin ilmaston ja sään tilannetta sekä niiden historiaa, jään muodostumista, maaperää, mikrobeja, eläinlajeja, avaruutta ja niin edelleen. Keskimäärin 1,6 kilometriä paksu jääpeite ei tietenkään helpota näiden tehtävien suorittamista, mutta jos sieltä lauhemmalta alueelta löytyy yksikin dinosaurus- tai pussieläinfossiili, niin sepä olisi ilon päivä!

Voisi sieltä suotuisasti löytyä salaliittohörhöjenkin mainostama reikä Maan sisuksiin sekä naazzien salainen tukikohta, mutta näistä Akka ei välttämättä löisi vetoa. Tai todisteita alien-toiminnasta alueella, mutta mistäpä sitä koskaan tietää!

Kas näin; kuinka loogisesti taas mentiinkään ojasta allikkoon eli dinosauruksista huitsin nevadaan Etelämantereelle. Sen leffan olisi tänä aikana ehtinyt katsoa moneen kertaan… tai koko hemmetin sarjan, kuinka monta niitä nyt sitten oikein onkaan… Who cares, hui hai!

Mukava ja tiivis tietopaketti Etelämantereesta ja siitä, mitä jään alta löytyy. Etelämanner ei ole kokonainen manner, vaan täynnä järviä ja vulkaanista toimintaa.

(Tiedoksi eräälle kyselijälle: tätä juttua varten on tutkittu ainakin 117 eri lähdettä viimeisen viikon päivinä/iltoina, monitahoisemmissa jutuissa määrä on tietenkin vielä suurempi. Suuri osa tutkitusta materiaalista on tietojen tarkistamista eri sivustoilta, jotta faktat olisivat mahdollisimman oikeita. Poikkeavuuksia löytyy yllättävän paljon ja siksi Akka ei ollenkaan luota AI:n suoltamaan sisältöön ilman omia tarkistuksia. Tämän jutun keskeisimmät asiasivustot on laitettu favorites-linkeiksi jo pari vuotta sitten ja aihe ehti kuitenkin muokkautua erilaiseksi matkan aikana. Näin tämä homma jotakuinkin etenee!)

LINKKEJÄ ASIASTA KIINNOSTUNEILLE:

https://www.coolantarctica.com/Antarctica%20fact%20file/antarctica-fact-file-index.php

Infopainotteinen paketti, paljon luettavaa kiinnostuneille.

https://www.jpl.nasa.gov/news/study-finds-ancient-warming-greened-antarctica NASAn juttu. NASAn juttu, joten se on ihan NASA. Akka ei tykkää enää NASAsta.

https://www.antarcticacruises.com/guide/antarctic-exploration-history-and-expedition-timeline Hieno ja pitkä historiikki aiheesta.

https://oceanwide-expeditions.com/blog/a-brief-history-of-antarctica-in-maps?srsltid=AfmBOooyB32SQM3q6Z_Ug9LQiwGgxsqQUJAO_RvLH-dEhKNz6c1IH1gA Aiemmin kuvassa nähty linkki historiaan ja vanhoihin karttoihin.

Muitakin löytyy yllin kyllin googlaamalla, jos aihe edelleen kiinnostaa. Aina ei kuitenkaan kannata uskoa täysin siihen Wikiin, sillä niistä Akka on löytänyt eniten virheitä, epäjohdonmukaisuuksia ja kirjoittajan omia näkemyksiä viime vuosina. Nämä harmillisesti sitten kertautuvat siihen AI:n sisältöön, jota monet pitävät matalana aitana päästä läpi mistä tahansa.

TAIDEAARRE SAARISTOMERELLÄ?

Kun kapteeni Reinhold Lorenz astui kauppalaivaansa Amsterdamin satamassa 5.9.1771, hän tuskin tiesi, että määränpäänsä Pietarin sijasta hän päätyisi värjöttelemään luodolle Turun saaristossa. Ei hän voinut tietää sitäkään, että laiva arvokkaine lasteineen päätyisi noin 40 metrin syvyyteen merenpohjaan tässä myrskyisessä kolkassa, jonne hänen ei ylipäätään olisi pitänyt joutuakaan.

Turun saaristoa.

Toisin kuitenkin kävi: matkallaan Pietariin alus ilmoittautui Tanskassa Juutinrauman tullissa, jolloin sen lastiksi ilmoitettiin mm. noin 33 000 kg sokeria, kahvia 158 laatikkoa, kymmenen hopeatynnyriä, noin 10 000 kg arvokkaita värjäysaineita, elohopeaa n. 100 kg sekä sinkkiä 6758 kg. Lisäksi laivassa oli sadoittain kangaspakkoja ym. ylellistä käyttötavaraa, jota varsinkin Pietarin eliitti kovasti arvosti ja odotti.

Lasti oli siis suunnattoman arvokas, mutta… lisäksi laivan lastina saattoi olla peräti 35 kappaletta keisarinna Katariina II Suuren (1729-1796) Hollannista hankkimia arvokkaita maalauksia! Palataanpa tähän taideaarteeseen tarkemmin hieman myöhemmin.

Catherine II of Russia/Alexander Roslin/1780-luku ((WikimediaCommons).

Kun tämä Vrouw Maria-alus karahti kuitenkin Nauvossa karille syysmyrskyn yhteydessä 3.10.1771, se ei suinkaan uponnut heti pinnan alle. Alus pysyi pinnalla kuin ihmeen kaupalla peräti viisi päivää, jolloin miehistöllä ja apuun rientäneillä saariston asukkailla oli aikaa pumpata vettä pois laivasta ja pelastaa sen lastia. Vihdoin 9.10.1771 alus vajosi meren syvyyksiin, jossa se vieläkin näyttäisi kuin purjehtivan merenpohjassa 41 metrin syvyydessä.

Voi vain kuvitella aluksen kapteenin mielenliikkeet, kun kesken miehistön rukoushetken alus kopsahti karille ja keisarinnan maalaukset huusivat lastiruumassa hoosiannaaitse kullakin säädyllä oli varmaan vetelät pöksyissä, sillä aluksen ei olisi millään muotoa pitänyt ajautua kohti Suomen rannikkoa! Mitkä saattoivat olla miehistön ja kapteenin kohtalot näiden kaikkien kalleuksien vajotessa aaltoihin?

Osa pelastetusta lastista huutokaupattiin Turussa ja osa kuljetettiin sääntöjen vastaisesti Venäjälle. Ainakin kaikki hopeatynnyrit, osa kahvilastista, kankaista, väriaineista yms. saatiin pelastettua, kuten osa muistakin ylellisyystavaroista, mutta… mitäpä siinä viiden kiireisen pelastuspäivän aikana sitten ehtiikään pelastaa täysin armottomissa olosuhteissa?

Storm at Sea/Ivan Aivazovsky/1873.

Sukellustutkimuksissa ei ole nähty mm. miehistöön liittyviä henkilökohtaisia esineitä, joten voikin hyvin kuvitella, kuinka omat tavarat on haalittu ensimmäiseksi turvaan myrskyiselle luodolle. Niinhän sitä nykyaikanakin tehdään: hätätilanteissa esim. lentokoneessa yritetään pelastaa ensin omat matkatavarat muista ihmisistä välittämättä!

Lastin ja laivan menetyksestä maksettiin myös vakuutuskorvauksia omistajille, mutta tarkkoja tietoja kaiken tavaran kohtalosta ei kuitenkaan ole tiedossa. Pelastetuiksi on kuitenkin tuolloin ilmoitettu ainakin kuusi pienempää maalausta, jotka pelastettiin pakattuina puulaatikkoon ja kuljetettiin Turkuun. Itse keisarinna Katariinakin vaati jo tuolloin taulujensa nostamista hylystä, mutta jo v. 1772 lastin nostoajatuksesta luovuttiin: se nyt vain oli kerta kaikkiaan mahdotonta. Katariina olikin jo tuolloin harkinnut hankkivansa lisää uusia teoksia Ranskasta, joten… rahalla saa ja hevosella pääsee!

Hylyn sijaintikin ehti jo unohtua seuraavien vuosisatojen kuluessa, kunnes 1970-luvulla merihistorian tutkija Christian Ahlström löysi arkistoista hylkyyn liittyvää aineistoa ja vihdoin hylky paikallistettiin Pro Vrouw Maria -sukellusryhmän toimesta v. 1999. Hylky (pit. 26 m, lev. 7 m) malliltaan snaulaiva makaa merenpohjassa kölinsä päällä ja kaksi mastoakin on edelleen pystyssä. Sijaintipaikkaa suojaa ympäri vuoden 1500-metrinen suoja-alue eli laitesukellusta tällä alueella ei ole luvallista harrastaa.

Museovirasto/piirros Tiina Miettinen.

Jo hylyn löytymisen yhteydessä aluksen nostosta alettiin tehdä suunnitelmia ja arvioita, näistä eri vaihtoehdoista löytyy linkki jutun lopussa. Esimerkkilaskelmat ovat vuodelta 2007, joten kannattaa muistaa rahan arvon muuttuminen jo pelkästään viimeisten 20 vuoden aikana. On siis kuitenkin äärimmäisen kallista edes nostaa mitään aluksia merestä, kun jo pelkästään konservointi ja ylläpito muodostavat tulevat, suuremmat menoerät! Tämä pätee varsinkin Ruotsin Vasa-laivan kohdalla, kuten tutkimuksestakin ilmenee.

Vasa-laiva (LibraryofCongress/HeatherCasey)

Noh, palataanpa nyt sitten kuitenkin näin PINNALLISENA (merenpinnan yllä) ihmisenä takaisin tähän arvolastiin; sehän meitä kaikkia kuitenkin kiinnostaa. Mitä siellä MERENPINNAN ALLA oikein on, onko niitä Katariinan tauluja tässä noin 26 vuoden aikana löydetty ja nostettu? Entäpä ne kaikki muutkin tavarat, tonnitolkulla väriaineita, kankaita ja kaikenlaista luksuskrääsää? Ja merirosvoarkku?

Vastaus näihin kysymyksiin on yksiselitteinen: ei ole eikä ole nostettu kuin liitupiippuja, savipullo, lasipullo, sinkkiharkko, lyijysinetti, puutappi ja köysiohjuri. Tutkimusten perusteella laivan sisälle ei sukeltajilla ole mitään asiaa mm. romahtamisvaaran vuoksi, mutta robottikamerallakaan ei ole saatu kuvattua esim. suurikokoisia, hyvin pakattuja puulaatikoita tai muutakaan vastaavaa materiaalia, mikä voisi viitata näihin kadonneisiin arvoteoksiin.

On siis toki mahdollista, että ainakin osa Katariinan maalauksista saatiin pelastettua ennen uppoamista ja toimitettiin ilman listauksia vaivihkaa eteenpäin, mutta tämä on vain spekulointia. Museoviraston tutkimuksessa s. 115 on lastiluettelo; onneksi saivat pelastettua tukon sammalta!

Itse asiassa juuri tästä tutkimuksesta käykin ilmi, että hollantilaisen Braamcampin huutokaupan jäljiltä on kadoksissa 35 taulua, joista 11 lienee ollut Vrouw Marian lastissa mukana matkalla Pietariin. Tutkimuksessa mainitaan myös nimeltä näiden teosten taiteilijat sekä se, että Vrouw Marian elohopealastia (110 kg) ei oltu merkitty pelastetuksi. Ainakaan mittausten mukaan elohopeaa ei ole vuotanut ympäristöön, eikä se määrällisesti myöskään ole vakava ympäristöriski. Kysykääpä tätä lähistöllä uiskentelevilta merieläimiltä ja merenneidoilta…!

Vrouw Maria on siis selviytynyt jo kohta 255 vuotta merenpohjassa suhteellisen hyvässä kunnossa, sillä Itämeren olosuhteet ovat sille(kin) otolliset. Meille taviksille hylystä on tehty sukellusvideoita ja 3D-mallinnuksia, sillä matalasta syvyydestä huolimatta sille suojellulle alueelle ei saa huvikseen mennä pällistelemään. Itämerellä näitä hylkyjä riitää satamäärin, kuten jokainen voi tarkistaa hylyt.net-sivustolta:

https://hylyt.net

Onneksi kuitenkin tässä turmassa koko miehistö pelastui kapteeneineen (ja se sammaltukko!), mutta vain kapteenin ja kolmen miehistön jäsenen nimet ovat säilyneet nykypäivään asti: kapteeni siis (ilmeisesti) tanskalaissyntyinen Reinhold Lorenz, perämies Reidert Janssen, puosu Tönnes Koertsen ja kokki Johan Hansen. Haaksirikon jälkeen heistä tiedetään vain se, että tullilistojen perusteella kapteeni jatkoi kipparoimistaan kauppareiteillä Itämerellä. Hyvä niin! Ja varmastikin uusin housuin! Tässä vaiheessa voi kuitenkin jo perinteisesti sanoa R.I.P koko miehistölle.

Onkin mielenkiintoista ajatella, josko hylky saataisiin jollakin rahoituksella Vasa-laivan tavoin kansalliseksi kulttuuriaarteeksi, mutta tämän pitäisi ehdottomasti olla eurooppalainen yhteistyöprojekti. Vrouw Maria on kuitenkin hollantilainen kauppa-alus, joka oli matkalla Amsterdamista Pietariin. Suomen alueelle laiva ajautui myrskyssä eikä näin ollen ole millään muotoa suomalainen kulttuuriaarre. Historiallinen, vaikuttava ja merkittävä aarre toki, mutta ei suomalainen sellainen eikä lasku tästä kuulu kokonaisuudessaan Suomen maksettavaksi.

Hyvä esimerkki vuosikausia jatkuvista omistajuuskiistoista on edelleen maailman arvokkaimmaksi aarrelaivaksi tituleerattu San Jose, josta Akka on aiemmin lyhyesti kirjoittanut:

https://akallaonasiaa.fi/tiede/aarrejahti-alkakoon/

Tämän todellakin noin 17 miljardin dollarin arvoiseksi arvioidun aarrelaivan omistajuutta on havitellut mm. hylyn löytöryhmä (USA), Espanja, Kolumbia, Bolivian alkuperäisväestön jäsenet (joiden esi-isät kaivoivat lastina ollutta hopeaa) sekä pienet, vihreät huru-ukot ties mistä galaksista. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Kolumbia ”ownaa” eli määrittelee laivan omaisuudekseen ja tekee siellä mm. esinenostoja:

https://www.smithsonianmag.com/history/archaeologists-discovered-the-holy-grail-of-shipwrecks-a-decade-ago-now-theyre-finally-beginning-to-unravel-the-secrets-of-the-san-jose-180988050

Smithsonianin pitkähkö artikkeli hylyn haaksirikosta, löytymisestä ja sen jälkeisistä omistusvaateista. Uusin artikkeli aiheesta tammikuulta tänä vuonna kuitenkin.

Kuten Museovirastonkin tutkimuksessa mainittiin, Katariinan taulujen löytäminenkään ei välttämättä olisi kovinkaan mieltä ylentävää, sillä teosten kunnosta tai niiden säilymisestä ei ole mitään takeita. Ei niitä elintarvikkeitakaan kukaan enää halua, joten pitäköön Itämeren sillit ja muut merenelävät Vrouw Mariaa ihan omana ruokabaarinaan edelleen.

Harmillisesti tämän maalauksen tekijän nimi on jäänyt historiaan nimellä unknown.

Siellä sitä merenneidot ja merenmiehetkin kerivät auki näitä arvokkaita kangaspakkoja aina uusia vaatteita halutessaan… hmm, vaatteita… siis bikiniyläosia? Akka ei nyt ihan ajatellut loppuun asti tätä ajatusta, hah!

Sammaltukon lisäksi pelastettiin neljä punottua koria linnunpesiksi?! Kyllä oli miehistöllä ja pelastajilla arvot kohdillaan… ”jätetään nämä järjettömän kalliit, kaukaa itämaista tuodut väriaineet ja kankaat suosiolla laivaan ja pelastetaan nämä linnunpesät kevään kottaraisille, joohan?” Sillä tavalla, poijjaat, sillä tavalla!

LINKKEJÄ:

https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjreki/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1658

Kyppi.fi eli Museoviraston ylläpitämä arkeologisten kohteiden hakemisto

https://www.sadanvuodensatoa.fi/artikkelit/vrouw-maria-miten-hollantilaisesta-kauppa-aluksesta-tuli-osa-suomen-historiaa

https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginvaltuusto/Suomi/Paatos/2017/Keha_2017-09-27_Kvsto_16_Pk/C45DC646-619F-C430-B0D1-5CC9C7A00001/Liite.pdf

Museoviraston tutkimusraportti, johon Akka viittaa jutussa

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/talous/vrouw-marian-matka-jatkuu Helsingin yliopiston juttu, jossa on mielenkiintoista infoa näistä lastissa olleista väriaineista

https://www.museovirasto.fi/fi/ajankohtaista/vrouw-maria-hylyn-loytymisesta-20-vuotta-nyt-hylysta-kuvataan-3d-malli

ENNUSTUKSIA AKKOJEN MALLIIN

Kas niin, hyvä herrasväki – on taas se aika vuodesta, kun on aika tehdä niitä iänikuisia, katteettomia lupauksia. Juuh, ihan varmasti käydään lenkillä tai kuntosalilla AINAKIN kaksi kertaa viikossa eikä shoppailla järjettömiä aletavaroita netistä OLLENKAAN. Eikä missään nimessä siirretä mitään remontti- tai korjausaikeita taaskaan eteenpäin, niin kuin ei aiempinakaan vuosina ole tehty. Tämä maailma on täynnä hyviä aikomuksia ja varsinkin lauseita, jotka alkavat sanalla PITÄISI.

WikimediaCommons.

Katsotaanpa kuitenkin nyt ihan historian kautta, että kannattaako näitä aikomuksia puskea pieteetillä eteenpäin vai PITÄISIKÖ hanskat heittää naulaan saman tien ilman korkeampia ja pidempikestoisia tavoitteita.

Unohdetaanpa kokonaan kaiken maailman Nostradamukset ja muut vastaavat homeiset ukonpökkelöt, sillä nyt seuraa nimittäin ennustuskatsaus muinaisten (sekä ei-niin-muinaisten) NAISprofeettojen näkemänä! Noh, ensimmäinen ja ajankohtaisin esimerkkimme sai kyllä näkynsä ihan muulla tavoin kuin näkemällä…

BABA VANGA on itse asiassa ihan nykyaikainen profeetta, joka syntyi 3.10.1911 Strumicassa nykyisessä Pohjois-Makedoniassa. Vangeliya Pandeva Surchevaksi nimetty lapsi syntyi tuolloin Ottomaanien valtakuntaan köyhään perheeseen. Vanga menetti äitinsä kolmevuotiaana ja hänen isänsä mm. taisteli ensimmäisessä maailmansodassa, mutta varsinainen käänteentekevä tapahtuma sattui tytön ollessa vasta 12-13 -vuotias. Tuolloin pyörremyrskyn tai tornadon sanotaan nostaneen tytön ilmaan ja pudottaneen hänet läheiselle pellolle, jossa hän makasi etsintäjoukoista huolimatta joitakin päiviä. Löydettäessä tytön silmät olivat lian ja hiekan takia muurautuneet umpeen eikä hän pystynyt enää avaamaan silmiään ilman hirvittävää kipua.

Muutamista silmäoperaatioista huolimatta Vangan näkökyky ei koskaan palautunut, mutta tapahtuman myötä hän alkoi omien sanojensa mukaan saada näkyjä näkymättömiltä olennoilta, joita hän ei osannut sen tarkemmin määritellä. Aluksi Vanga ennusti näkyjään vain paikallisille, mutta tieto hänen näkijänlahjastaan alkoi kiiriä ympäri maailmaa jopa niin paljon, että merkittävät poliitikot, elokuvatähdet ja muut turhat julkimot parveilivat päästäkseen hänen pakeilleen. Baba Vanga alkoi lopulta periä maksuja näistä käynneistä ja hänestä tehtiin myös valtion virkamies kiinteine palkkoineen. Näillä tuloilla hän mm. rakennutti oman kirkon Rupiteen, Bulgariaan, jonne hänet myöskin lopulta haudattiin.

Baba Vangan kirkko Rupitessa (WikimediaCommons).

Baba Vanga kuoli 11.8.1996 rintasyöpään Sofiassa, Bulgariassa. Hän osasi peräti jo v. 1990 ennustaa tulevan kuolinpäivänsä tarkalleen oikein ja onkin arvioitu, että Vangan ennustusten toteutumisprosentti on peräti 85%.

Mitäpä muuta hän sitten oikein ennustikaan? Ja varsinkin juuri tälle alkavalle vuodelle 2026? Ja kuinka hän voisi mitään enää ennustaakaan kuolemansa jälkeen?

Itse asiassa Baba Vanga teki ennustuksia ennen kuolemaansa aina vuoteen 5079 asti, jolloin hän sanoi universumin lopulta lakkaavan olemasta. Herregud, että ihan vuoden tarkkuudella…

Noh, palataanpa hetkeksi vielä ajassa taaksepäin ennen universumin tuhoutumista ja katsotaan, miten aiemmat ennustukset ovat toteutuneet (vai ovatko…):

Vuosille 2010 – 2014/16 Vanga ennusti ydinsotaa, joka autioittaisi Euroopan, mutta tämä ennustus ei sitten onneksi koskaan toteutunut. Vuonna 1989 hänen kerrotaan ennustaneen tulevat 9/11lentokonehyökkäykset New Yorkiin. Vapaasti suomennettuna ennustus kuuluu näin: ”Amerikkalaiset veljet kaatuvat metallilintujen hyökätessä. Sudet ulvovat pusikoissa (bush) ja viattomien veri vuotaa.” Tämän lauseen merkitys aukenee parhaiten, kun presidenttinä tuolloin oli todellakin George W. Bush ja viittaus 9/11- päivän tapahtumiin on todellakin ilmeinen.

NationalArchives.

Samoin Baba Vanga ennusti sukellusvene Kurskin uppoamisen (v. 2000) sekä sen, että Amerikan 44:s presidentti olisi mustaihoinen (Barack Obama). Samalla hän kuitenkin ennusti, että tuo presidentti olisi Amerikan viimeinen ja tämähän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Ellei ajatella, että Obaman jälkeiset presidentit ovat olleet varsinaista pellekastia eikä presidentillistä matskua laisinkaan… Hah haa!

Tälle alkavalle vuodelle 2026 Vanga ennusti kuitenkin seuraavanlaisia seikkoja tapahtuvaksi:

Marraskuussa 2026 ihmiskuntaa järisyttää suuressa urheilutapahtumassa paljastuva alieneiden emoaluksen ilmaantuminen taivaalle. Tuolloin ainakin urheilukalenterien mukaan järjestetään useita formulakisoja sekä mm. New Yorkin maraton, talviolympialaiset puolestaan järjestetään jo helmikuussa. Noh, Baba Vangan ennustukset saattoivat heittää kuitenkin jopa vuodella tai parilla, joten kannattanee varautua hyvissä ajoin foliohatulla jo olympialaisten aikaan. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin moinen emoalus saattaa tömpsähtää takapihalle missä päin maailmaa tahansa…

Lisäksi Baba Vanga ennusti kaikkia syöpiä paljastavan verikokeen käyttöönottoa, laajenevia ja tuhoisia ilmastohäiriöitä, vakavia konflikteja ympäri maailmaa ja huonoa taloustilannetta. Lisäksi AI eli tekoäly taitaa kaapata vallan, ihmiset pystyvät kommunikoimaan telepaattisesti ja muuta sellaista pientä kivaa. Kuinka yllättävän yllätyksetöntä… tuliko jo mainittua se jättikokoinen emoalus?? Sitä odotellessa! Ja sen myötä teletappipatiaa… siis telepatiaa!

LiveScience.

ÄITI SHIPTON eli Ursula Southeil (n. 1486-1561) puolestaan syntyi Knaresboroughissa, Englannissa. Ursulan äiti Agatha oli vain 15-vuotias, köyhä orpotyttö eikä hän suostunut koskaan paljastamaan tyttärensä isän henkilöllisyyttä. Pientä Ursula-raukkaa pilkattiin ja oudoksuttiin jo nuoresta iästä saakka, sillä häntä pidettiin rumana, outona, jälkeenjääneenä ja jopa itse saatanan siittämänä lapsena. Noina aikoina ei kukaan valtavirrasta poikkeava voinut välttyä noituussyytöksiltä… Agatha ja Ursula elivät pennittöminä Nidd-joen varrella olevassa luolassa tytön ensimmäiset elinvuodet, kunnes paikallisen luostarin apotti toimitti Agathan nunnaluostariin ja tyttölapsen kasvatettavaksi sijaiskotiin. Jo näinä aikoina tyttö teki noitamaisia temppuja ja häntä pilkkaavat miehet saivat kuulla kunniansa.

Mother Shipton/1686.

Nuori Ursula oppi kuitenkin käyttämään kaikenlaisia luonnonkasveja tehdäkseen parantavia rohtoja. Tämä auttoi häntä saavuttamaan suosiota kyläläisten keskuudessa ja hän menikin naimisiin 24-vuotiaana paikallisen puusepän Toby Shiptonin kanssa. Aviomies kuoli kuitenkin vain muutamaa vuotta myöhemmin ja vaimon epäiltiin tietenkin vaikuttaneen asiaan noitavoimillaan. Noh, Ursula muutti takaisin luolaan ja alkoi rohtojensa lisäksi tehdä ihmisille ennustuksia tulevista tapahtumista.

Mitäpä hän sitten ennustikaan? Laskeutuiko emoalus hänen luolansa edustalle?

Eipä suinkaan, mutta ainakin hän ennusti mm. tuulimyllyyn yhdistetyn vesiputkistojärjestelmän rakentamisen, myrskyssä tuhoutuvan kirkon sortumisen sekä ilmeisesti Lontoon suuren palon v. 1666. Monet hänen lausumakseen sanotuista ennustuksista on kuitenkin myöhemmin paljastunut väärennöksiksi, mutta hänen legendansa on kuitenkin elänyt jo vuosisatojen ajan. Vielä nykyisinkin hänen luolansa Knaresboroughissa on suosittu turistikohde. Legendat elävät, ennustuksista viis!

https://en.wikipedia.org/wiki/Mother_Shipton%27s_Cave lyhyt kuvaus luolasta ja muutamia kuvia

DELFOIN ORAAKKELI eli Pythia ei suinkaan ole yksi ainoa ennustajatar, vaan tämä instituutio toimi noin tuhannen vuoden ajan 700-luvulta eaa. – 400-luvulle jaa. Oraakkeli Pythia oli kulloisenakin aikana Apollo-jumalan temppelin ylipapitar, joten tämä Delfoin oraakkeli-nimitys on lähinnä ammattinimike tai virkatitteli.

Lycurgus Consulting the Pythia/Eugene Delacroix/1835-45.

Näihin päiviin asti on historiankirjoituksiin jäänyt viitisensataa ennustusta, joita nämä oraakkelit perustaviksille ja hallitsijoille jakelivat. Delfoin oraakkeli oli kuitenkin tavattavissa vain yhtenä päivänä kuukaudessa yhdeksän kuukauden ajan vuodesta (eli 9 päivää), sillä Apollo-jumalan uskottiin viettävän kylmemmät kolme kuukautta suotuisemmassa ilmastossa.

Voi siis vain kuvitella, millainen vuoronumerohärdelli noina yhdeksänä päivänä per vuosi mahtoikaan olla! Siinä jää nykypäivän Kela/passitoimisto varmastikin kakkoseksi, hah!

Delfoin sanotaan valikoituneen oraakkelin ennustuspaikaksi ihan itse jumala Zeuksen lähettäessä matkaan kaksi kotkaa etsimään maan keskipistettä. Ja kas kummaa; kotkat löysivät Delfoin, jonne rakennettiin temppeli Apollo-jumalan pappien avustuksella 700-luvulla eaa. Oraakkelitoiminta oli valmiina alkamaan… ja jatkumaan… ja jatkumaan… ja niin edelleen.

Apollon temppeli/1895.

Mitäpä merkittäviä ennustuksia noina tuhantena vuotena onkaan sitten eri neitokaisten avulla tehty? Kai se emoalus nyt ainakin tuonne laskeutui jo muinaisina antiikin kulta-aikoina? Niinhän? Oliko kreikkalaisilla foliohattuja tai edes metallikypäriä yleisessä jaossa vuoronumeroiden lisäksi?

Ja vieläkin tärkeämpänä kysymyksenä… mihin nämä ennustukset oikein perustuivat? Nykyiset tutkimukset ovat osoittaneet, että useiden antiikin historioitsijoiden kuvailemat oraakkeleiden transsitilat ovat johtuneet luonnonkaasuista, joita purkautuu temppelialueen siirroslinjan halkeamista. Näihin kaasuihin kuuluu mm. etaani, metaani ja etyleeni, jotka voivat aiheuttaa erilaisia reaktioita, transsitiloja ja euforisia tuntemuksia.

https://www.scientificamerican.com/article/gaseous-emissions-at-orac

Jälkipolville säilyneitä, kuuluisia ennustuksia on mm. keisari Nerolle (37-68 jaa.) v. 67 jaa. annettu ennustus, jonka mukaan Neron pitäisi varoa ikävuotta 73. Tämän uskottiin viittaavan Neron kuolinikään, mutta sen sijaan keisari Neron seuraajaksi valittiinkin seitsemänkymppinen Servius Sulpicius Galba Augustus eli lyhyesti Galba (3.eaa.-69 jaa.). Tämä ennustus ja sen toteutuminen vaikuttaa vähän väkisin keksityltä…

https://delphi.culture.gr/the-temple-of-apollo Infoa ja kuvia temppelialueesta

Aleksanteri Suuren (356-323 eaa.) puolestaan kerrotaan saapuneen oraakkelin pakeille v. 336 eaa. Tuolloin oraakkeli oli kuitenkin pyytänyt Aleksanteria palaamaan toisena ajankohtana, jolloin tämä Makedonian kuningas hermostui ja tarttui tuolloista Pythiaa hiuksista. Tällöin ennustaja rääkäisi ”olet voittamaton, poikani” saaden Aleksanterin rauhoittumaan. Tämän ennustuksen jälkeen Aleksanteri hyökkäsikin voitokkaasti Persiaan.

Lysandros (454-395 eaa.) taasen oli voitokkaana laivaston komentajana peloponnesolaissodan tuoksinassa, kun häntä varoitettiin Delfoissa käärmeestä, joka hyökkäisi komentajan selän takaa. Tämä ennustus toteutui v. 395 eaa., kun Lysandrosin surmaajalla oli kilvessään käärmeen kuva. Ja hyökkäys tapahtui tietenkin takaapäin…

https://fi.wikipedia.org/wiki/Peloponnesolaissota

Keisari Julianus (331-363 jaa.) oli viimeinen pakanakeisari kristinuskon levitessä yhä laajemmalle kohti maailmanvalloitusta. Hänen kerrotaan saaneen lääkärinsä Oribasiuksen kautta yhden viimeisistä Delfoin oraakkelin ennustuksista: ”Kerro kuninkaalle, että tämä koristeellinen temppeli on kaatunut. Apollolla ei ole enää kotia eikä ennustuksia, eikä lähteen vedellä ole enää ääntä.” (Vapaasti suomennettu)

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_oracular_statements_from_Delphi#560_BC

Ja näin hiipui hiljalleen loppuun tämäkin tuhatvuotinen perinne kadotakseen iäksi. Tämän viimeisen ennustuksen epäillään kuitenkin voineen olla kristittyjen propagandaa, jotta nämä pakanalliset toimet saataisiin vihdoin loppumaan kokonaan. Mistäpä senkään enää tietää, vanhan sanonnan mukaan ”voittajat kirjoittavat historian.” Ugh, näinhän se lienee.

PublicDomain.

Ainakin Akan (ainoa) ennustus tälle vuodelle osui jo sataprosenttisesti nappiin: ”Akka katsoo Stranger Things -sarjan loppujakson.” Tämä ennustus toteutui jo aamulla alkaen klo 4.43. Että näin! Kannattaa tehdä ennusteita muutaman tulevan tunnin tai korkeintaan päivän päähän; silloin niiden onnistumisprosentti voi olla huikea!

Mukavaa alkavaa vuotta kaikille ennustajaeukoille ja homeisille ukonpökkelöille! Yst.terv. Akka

PÄIVITYS 31.1.2026:

Megalithomanian Hugh Newman esittelee Kreikan vanhinta oraakkelin temppeliä, jonka juuret ulottunevat jopa 2500-luvulle eaa. Näitä Newmanin videoita on mukava katsoa enemmänkin, sillä useilla alueilla käytetään lisäksi kuvausdroonia ja alueista saa paljon historiallista faktaa. Voi ihan kuvitella olevansa itse paikalla! Eikä tässä pakkasen panem… valtaamassa jääkauden esikartanossa!

PÄIVITYKSIÄ AKAN KIRJOITUKSIIN

HIRVITTÄVYYDEN HUIPENTUMA – Akalla on asiaa

Uusia linkkejä vanhaan v. 1996 tapahtuneeseen JonBenet’n kuolemaan liittyen. Tämä keissi ei jätä Akkaa koskaan rauhaan, ennen kuin syyllinen tunnustaa tekonsa.

HISTORIALLISIA HUIJAUKSIA – Akalla on asiaa

Tähän artikkeliin on lisätty linkki sivustoon Home | Tridactyls. Akalla ei ole keinoja selittää tätä sivustoa millään tavalla. Nope.

KETTUMAINEN KUNKKU – Akalla on asiaa

Artikkeliin on liitetty linkki Richard III:n löytäjän Philippa Langleyn dokkarista noin vuosi sitten. Tässä skenaariosta Langley esittää, että pojat olisivatkin jääneet eloon – mielenkiintoinen, katsottava dokumentti!

The Princes in the Tower – The New Evidence | Historical Enigma

KOLMET TERVEISET ULKOAVARUUDESTA! – Akalla on asiaa

Uusia faktoja tähän ulkoavaruudesta saapuvaan härpäkkeeseen, älkää klikatko niitä lukuisia idioottivideoita.

MAAILMAN VANHIN AMMATTI… – Akalla on asiaa

Uusi 30 000 vuotta vanha löytö paljastaa jo maatuneen nahkapussin ohella työvälineitä, joita kivityökaluekspertti käytti elinaikanaan. Nätisti pussissa: 29 työkalua ja jopa rikkoutuneet työvälineet jäivät pussiin talteen hänen kuollessaan. Hmm, mikä lie siihen syynä… tutkijat sanovat, että ”sentimentaaliset syyt.” Mistäpä me voisimme tietää…?

Tällaista tällä erää! Idahon tapaukseen palataan myöhemmin.

KOLMET TERVEISET ULKOAVARUUDESTA!

Heinäkuun alusta lähtien maailmalla on hämmästelty uutta tulokasta taivaalta: kyseessä on tietenkin hölmösti nimetty ja komeetaksi epäilty 3I/Atlas -kummajainen.

Nimelle on kuitenkin olemassa ihan looginen selitys, sillä numero kolme tarkoittaa kolmatta havaittua ulkoavaruudesta tullutta kummajaista aurinkokunnassamme. Iso i nimessä tarkoittaa puolestaan interstellaria eli tähtienvälistä avaruuskappaletta. Atlas puolestaan on Chilessä sijaitseva teleskooppi Asteroid Terrestrial-impact Last Alert System, jolla tämä hämmästyttävä löytö tehtiin 1. heinäkuuta 2025. Vain muutama kuukausi sitten!

(NASA)

Akka on seurannut mielenkiinnolla uutisointia tästä aiheesta ja vasta nyt ollaankin saatu aiempaa tarkempia tutkimustuloksia James Webb-avaruusteleskoopin kautta, tästä lisää myöhemmin. James Webb laukaistiin avaruuteen 25.12.2021 ja sen kuvien laatu on huomattavasti parempi, kuin edeltäjänsä Hubblen.

James Webb Space Telescope – NASA Science

James Webb-avaruusteleskooppi (NASA).

On tietenkin selvää, että tämän mystisen kappaleen yhtäkkinen löytyminen ja tietämättömyys mm. sen koosta ja koostumuksesta on herättänyt kiivasta uteliaisuutta ja jopa Harvardin yliopiston professori Avi Loeb on esittänyt näkemyksen, että kappale saattaisikin olla peräti esim. keinotekoisesti valmistettu alus. Onkin luonnollista, että tällainen esitys herättää runsaasti vastustusta akateemisessa maailmassa, mutta mm. YouTube-videoiden kommentoijat ottavat aiheesta kaiken ilon irti. ”Siältä se emoalus nyt tulee, vielä ehtii laittaa Visan vinkumaan!”

Is the Interstellar Object 3I/ATLAS Alien Technology? Avi Loebin PDF-tutkimus aiheesta

Noh, tarkastellaanpa ensin näitä kahta aiempaa interstellaria lähemmin, ennen kuin maalaillaan uhkakuvaa alienien silmittömästä hyökkäyksestä maapallolle.

Ensimmäinen havaittu kappale sai nimekseen 1I/2017 U1, mutta yleisesti tämä kappale tunnetaan nimellä OUMUAMUA. Tämä pitkulaisen pötkön muotoinen kappale havaittiin Havaijin PAN-Starrs1 -teleskoopilla 19.10.2017. Nimi tarkoittaa ”ensimmäistä, kaukaa tulevaa lähettilästä” havaijin kielellä.

Oumuamua (Astronomy.com)

Oumuamua oli lähimmillään maata 14.10.2017 noin 33 miljoonan kilometrin päässä. Sen nopeus matkalla vaihteli välillä 26-87 km/sekunti. Aivan: ei kilometriä tunnissa vaan SEKUNNISSA! Oumuamua jatkoi tätä huimaa matkaansa kohti Pegasuksen tähdistöä, joka sijaitsee noin 33 600 valovuoden päässä maasta.

Eli aivan hevonpersiin kuusessa Akan näkökulmasta katsottuna. Tällaisissa matkoissa on enemmän nollia kuin Akan lompakossa on reikiä tai hiekkarannalla hiekanmurusia.

Oumuamuan merkillisin piirre oli tietenkin sen noin 400-metrinen sikarimainen muoto, joka jo tuolloin herätti epäilykset itse kussakin säädyssä. Lisäksi havaittiin, että kappale tosiaankin kiihdytti vauhtiaan poistuessaan auringon ohi ja jo tuolloinkin aiemmin mainittu Herra Professori Avi Loeb epäili kappaleen olevan jonkinlainen tarkkailulaite tai tutkimusmatkallaan oleva luotain.

Jos tuolloin olisi paniikissa laittanut ”Visan vinkumaan,” niin tälläkin hetkellä saisi edelleen maksella karvaasti lyhennyksiä tai jotakin vielä pahempaa…

’Oumuamua – NASA Science

Toinen interstellar-kappale sai nimekseen 2I/Borisov sen löydyttyä 30.8.2019. Tämä kappale on ensimmäinen komeetaksi varmistunut kappale ja se sai nimensä löytäjänsä amatööriastronomi Gennady Borisovin mukaan. Borisovin koko (komeetan, ei löytäjän) on huomattavasti Oumuamuaa suurempi; jopa noin 975 m – 1600 m, mutta nopeudessa se häviää sikaripötkön maksiminopeudelle: noin 32-44 km/s. Lähimmillään maata Borisov oli 28.12.2019 noin 300 miljoonan kilometrin päässä.

Borisovin retkisuunnitelma aurinkokunnan halki (ESA/Hubble).

Tuolloin uuden vuoden juhlintaan valmistautuvat ihmiset pyyhkivät hikeä otsaltaan ja totesivat: ”Huh, johan liippasi läheltä. Onneks meni ohi kuitenkin!” Hah.

Borisovissa erikoisinta on sen tavallista komeettaa suurempi hiilimonoksidipitoisuus (häkä), joka saattaa johtua siitä, että Borisov olisikin kappale punaisesta kääpiötähdestä tai sitten se on voinut muodostua tällaisen tähden läheisyydessä. Borisovin arvioidaan kuitenkin olevan jopa vanhempaa perua kuin 4,5 miljardia vuotta (oman aurinkokuntamme ikä).

Interstellar Comet Borisov Reveals Its Chemistry and Possible Origins – NASA

No niin, palataanpa näiden aiempien kappaleiden jälkeen tähän nykyiseen/tulevaan vierailijaamme (Atlas). Akka ei jaksa näitä etuliitenumeroita näpytellä kerta toisensa jälkeen, kyllähän kaikki ymmärtävät kuitenkin, mistä mötikästä on kyse. (EMOALUKSESTA, HEH!)

Uusimmat tiedot Atlaksesta kertovat, että Borisovista poiketen Atlaksen hiilidioksidipitoisuus on tavallista korkeampi ja sen noin/arviolta 56 000-kilometrinen ”häntä” olisi vasta muodostumassa. Marsin tämä kappale ohittaa 3. lokakuuta ja Atlaksen ohittaessa auringon kappale jää maasta katsottuna auringon taakse 30.10.2025.

”Elämme mielenkiintoisia aikoja!”

Uusimmat James Webb- luotaimen tiedot kertovat kuitenkin, että Atlaksen vesi– ja hiilimonoksidipitoisuudet ovat hyvin alhaiset. Kuitenkin kappaleella on havaittu korkea NIKKELIpitoisuus, ja tämähän vasta riemastuttaakin emoaluksen odottajia! Yleensä komeetoissa havaitaan sekä nikkeliä että rautaa, mutta Atlaksen kohdalla rautaa ei ole havaittu. (Nikkeliallergikot varokoot kuitenkin!)

Kappaleen ytimen koon arviot ovat heitelleet muutamista metreistä useisiin kymmeniin kilometreihin, mutta nykyisen tiedon mukaan kappaleen ytimen koon arvio olisi noin 300 m – 5,6 kilometriä. Luvuissa on siis edelleen suurta heittoa, mutta tästä ei ole maapallolle kuitenkaan huolta: Atlas ohittaa maan lähimmillään noin 270 miljoonan kilometrin päästä.

(”Huh, taas liippasi läheltä, mutta meni taas ohi! Ai mitä?? Se kiihdyttää ja kääntyy? Mitä jjjumalaut…!!!”)

Atlaksen iäksi on puolestaan arvioitu jopa 7 miljardia vuotta! WTF? Nyt täytyy taas hetkeksi pysähtyä ja miettiä näitä kaikkia numeroita ja nollia näiden avaruusasioiden perässä!

(TheSkyLive)

Strange Metal Signatures Detected from 3I/ATLAS as It Approaches Mars – YouTube Hyvä ja informatiivinen katsaus lyhyessä paketissa

Telescopes Reveal Surprising Chemistry of a Rare Interstellar Object Passing Through Our Solar System Smithsonian Magazinen artikkeli elokuun lopulta

Näiden kolmen kappaleen yhteydessä on myös ihmetelty, miksi näitä kappaleita on yhtäkkiä alkanut putkahtelemaan tiedeihmisten ja perusmaatiaisten tietoisuuteen vain alle kymmenen vuoden sisällä. Vastaus on tämänkaltainen: niitä ei ole aiemmin havaittu kehnomman teknologian takia tai sitten niitä ei nyt vain ole sattunut niin useasti tulemaan aurinkokuntaamme. Siellä avaruudessa taitaa olla ”aika” paljon tilaa muutenkin, ei siellä ohituskaistoja tarvita!

Akka jää edelleen innolla tarkkailemaan tätä tapahtumaa, sillä harvoin pääsee näkemään (mahdollisia) historiallisia hetkiä niiden muodostuessa! Akka viittaa tällä kuuluisiin muutamia edellisiä sukupolvia eriyttäviin kysymyksiin: ”Missä olit, kun JFK murhattiin? Missä olit, kun 9/11 tapahtui?”

(LibraryOfCongress)

Tämän Atlas-tapahtuman jälkeen voisi kysyä joko ”Missä olit, kun NE tulivat?” tai sitten ei tarvitsisi kysyä yhtään mitään.

Tämä jälkimmäinen vaihtoehto tarkoittaisi sitä, että ”emoalus/komeetta/mikälie” viilettäisi maapallon ohi, kuten ne aiemmatkin mötikät tai sitten sitä, että NE tulivat, näkivät ja kokivat ihan tarpeeksi tuhotakseen jokaisen tavallisen tallaajan tämän piskuisen pallomme päällä. Siinä ei sitten kysytä mitään eikä vastaansanomisia oteta vastaan.

Tätä skenaariota odotellessa; älkää vinguttako sitä Visaa kuitenkaan sinne tappiin asti! Sitten itkettää jälkeenpäin ja harmittaa niin vietävästi, että pitikin uskoa kaiken maailman hömpötyksiä ihan vaan sen takia, että tuli katsottua samaan aikaan jotakin typerää maailmantuho-scifi-leffaa. Pahuksen alienit, aina ne ovat joko yliviisaita älykköjä tai sitten ihan vaan pahat mielessään! PRKL!

Elokuva vuodelta 1951. Ei, Akka ei ole nähnyt eikä ole ollut elossa tuolloin. Kuva ja nimi ovat … epic!

Aiheesta enemmän kiinnostuneille:

WorldWide Telescope

Akka ei toistaiseksi osaa löytää täältä muita kuin satunnaisia kuvanäkymiä eri planeetoilta ja tähtikarttoja, mutta te fiksummat osaatte varmastikin hyödyntää näin kattavaa sivustoa vaikka mihin!

NASA Image and Video Library NASAN arkisto.

Image Library tämä NASAn sivusto Apollo-lennoista on hirvittävä, epäilyksiä herättävä sekamelska. Ai niin, Akka ei ole avaruusinsinööri, joten ei kommentoitavaa!

Images | ESA/Hubble Euroopan avaruusjärjestön sivusto.

Eyes on Asteroids – Home – NASA/JPL Asteroidien tarkkailusivusto, jossa mm. Asteroid Watch- otsikkoa klikkaamalla voi nähdä seuraavien päivien tulevat mötikät. Lisätietoa myös luotaimista jne.

PÄIVITYS 1.10.2025:

NASA Spacecraft Observe Interstellar Comet 3I/ATLAS as It Approaches Mars

Nasan kitulias ja lyhyt video Atlas-omituisuudesta, joka päättyy sanoihin: ”We’ll soon find out!” No niinpä! No shit, Sherlock!

Comet or Alien Craft? Why Nasa Can’t Explain 3I/Atlas

Mukava video Avi Loebin ja TOHTORI MAYIM BIALIKIN välillä. Ai siis kenen…? Rillit huurussa-sarjan näyttelijän välillä, tietenkin. Hän on todellakin näyttelijäuransa lisäksi neurotieteilijä. Akka odotti videon aikana Sheldonin astuvan ovesta… oumuahahhaa.

PÄIVITYS 19.11.2025: Kongressiedustaja Anna Paulina Luna on ilmeisesti toistuvasti pyytänyt NASAa julkaisemaan sen saamaa materiaalia (mm. kuvia ja muita havaintotietoja) kaikille tutkijoille julkisesti tarkasteltavaksi. Yhdysvaltojen hallinnon sulku on kuitenkin jatkunut edelleen, joten NASA ei ole toimittanut pyydettyjä tietoja.

https://nypost.com/2025/11/05/science/us-lawmaker-calls-on-nasa-to-release-3i-atlas-images

https://www.hs.fi/maailma/art-2000011529866.html Yhdysvaltain hallinnon sulusta kerrottiin Hesarissa 1.10.2025.

Mutta; kuinka ollakaan: NASA pitää tänään lehdistötilaisuuden Suomen aikaa klo 22.00 alkaen! Rumpujen tasokasta pärinää!

Akka yritti laittaa tähän linkin NASAn julkaisemaan artikkeliin lehdistötilaisuudesta (vastauksena tuli pikseleillä tehty suruhymiö ja teksti ”NASA ei suostu antamaan lupaa tähän linkinlaittoon”).

Ihan kiva homma; mikäpä siinä sitten! Kertokaapa toki omat tietonne tästä mukavasta taivaan mötikästä, nähtävästi reippaasti sensuroituina ja varmaankin retusoituina versioina! Tähän asti netissä on nähty amatöörien ottamia parempilaatuisia kuvia, kuin NASAlta on ylipäätään julkaistu. Akkaa kiinnostaa kovasti, mitä NASA tietää. NASA= Never A Straight Answer.

Akka palaa asiaan vielä myöhemmin, mitään ihmeitä ei liene odotettavissa. Mikäli joku NASAssa kertoo tämän mötikän merkillisistä ominaisuuksista yhtään mitään, Akka putoaa tuoliltaan ja syö hattunsa. Valitettavasti se hattu ei ole Roope Ankan silinteri, koska sellaista ei ole saatavilla.

PÄIVITYS 21.11.2025: No niin, nyt on nähty NASAn pelleshow ihan livenä ja siitä seuranneet kommentit ja videot mm. Youtubessa.

Akka ei ihmettele ollenkaan ihmisten reaktioita asiaan, sillä NASAn tiedotustilaisuus oli ihan scheissea ja kerrassaan hävettävää… myötähävettävää idiotismia ja ihmisten älykkyyden aliarviointia.

C’mon NASA, kyllä te varmaan kaikilla mainostamillanne luotaimilla pystytte parempaan, kuin…

Akalla ei ole sanoja tähän. Amatööriastronomit ovat saaneet parempia kuvia ja koko NASA on tällä hetkellä suuri vitsi.

https://avi-loeb.medium.com/do-the-anomalies-of-3i-atlas-flag-alien-technology-or-an-unfamiliar-interstellar-iceberg-cc31269ba3a8

Avi Loebin listaamat 12 omituisuutta, jotka eivät päde tavalliseen komeettaan. NASA väitti koko tilaisuuden ajan, että kohde käyttäytyy kuten tavallinen komeetta… Noh, ei todellakaan pidä paikkaansa.

NASA, you are in trouble. Get your shit together.

Nähdään sitten, kun teillä on oikeasti jotakin asiaa ja oikeita kuvia!

PÄIVITYS 27.1.2026: Akka on edelleen seuraillut tämän merkillisen kappaleen edesottamuksia sen matkatessa kohti Jupiteria ja sen jälkeen kohti Ulkoavaruuden Huitsin Nevadaa. Avi Loeb on tähän mennessä kirjannut ylös peräti 18 eri omituisuutta (anomalies) tässä vikkelässä kulkijassa, joita voi tarkastella tässä mainitussa Loebin blogissa. Nyt NASA on kuitenkin vihdoinkin julkaissut uudet Hubble-teleskoopin kuvat 22.1.2026:

https://avi-loeb.medium.com/hubble-images-of-3i-atlas-during-its-rare-alignment-with-the-sun-earth-axis-on-january-22-2026-7ee2c20a70f0

”Komeetalla” on nyt nähtävästi peräti neljä häntää, wow! Avi Loebin blogitekstin mukaan NASA ei ole julkistanut mitään muita tietoja näiden Hubblen kuvien lisäksi. Normimeininkiä!

Avi Loebin ja varsinkin 3IAtlaksen infoa jakelee Youtubessa varsin mainiosti The Angry Astronaut, jonka äänestä Akka eritoten pitää:

Uudempiakin ja muita avaruusaiheisia videoita on toki häneltä saatavilla, tässä kuitenkin listataan ne 18 omituisuutta.

Olikohan tämä linkki jo jossakin jutussa; laitetaan se tänne kuitenkin vielä varmuuden vuoksi asiasta kiinnostuneille:

https://theskylive.com kaikenlaisia taivaankulkijoita, etusivun listaa katsellessa ei voi kuin miettiä… voisiko näitä kimpaleita nimetä mitenkään muuten kuin 23S/Schieldelh-Bergmenstein? (Keksitty nimi, you get the point)

PÄIVITYS 21.2.2026:

Nähtävästi 13. tammikuuta 2026 on havaittu uusi komeetta C/2026 A1 (MAPS), jonka kiertorata suuntaa sen suoraan kohti Aurinkoa. Mikäli tämä noin 2-kilometrinen komeetta selviytyy tästä lähiohituksesta huhtikuussa (vain noin 160 000 km, joka on avaruusmitoilla hiiren pieru), se jatkaa matkaansa takaisin kohti lähtöpistettään. Näin ei kuitenkaan todennäköisesti käy, vaan kappale tuhoutuu Auringon läheisyydessä tällä etäisyydellä. Tällaista on tapahtunut ennenkin, kuten oheinen artikkeli kertoo:

https://www.universetoday.com/articles/new-sungrazer-comet-a1-maps-could-be-bright-in-early-april-if-it-survives-perihelion

Erittäin hyvä artikkeli liittyen näihin muihinkin, aiempiin komeettoihin Auringon läheisyydessä.

https://theskylive.com/c2026a1-info

The SkyLiven visuaalinen havainnointi tästä komeetasta.

https://en.wikipedia.org/wiki/C/2026_A1_(MAPS)

Wikin seikkaperäinen ja tässä ajassa vähäinen tieto tästä löydöstä, joka on ymmärrettävää (löydetty tammikuussa 2026).

Jep, meidän aurinkokuntamme Aurinko pitää kirjoittaa isolla alkukirjaimella – tarkastakaa vaikka itse. Muiden aurinkokuntien auringot voivat olla nimeltään ihan mitä tahansa, eivät edes aurinkoja… pistää miettimään, mitä ne voisivatkaan olla?

TULVA TULLOO, OOKKONÄÄ VALMIS…

… olisi voinut Muuan Herra Nooa ammoisina aikoina sanoa, mikäli Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan on uskominen (luvut 6-9). Tässä kaikkien tuntemassa tarinassa Jumala kyllästyy ihmisten pahuuteen, antaa oikeamieliselle Nooalle (yllättävän) tarkat ohjeet arkin rakentamiseksi ja varustamiseksi, ja kas kummaa: vettä lätisi sitten seuraavat 40 päivää ja yötä. Kaikkinensa veden laskeutuminen kesti 150 päivää, kunnes Nooa vihdoin onnistui parkkeeraamaan purkkinsa Ararat-vuorelle. Tästä kului vielä kuitenkin 40 päivää, ennen kuin Nooa päästi ilmaan korpin, sitten kyyhkysen muutamaankin otteeseen ja tämä pulu lopulta palasi arkkiin oliivinlehvä nokassaan. Kukapa ei olisi jotakin tämänlaista kuvaa nähnyt…

(Gospelimages)

Tuolloin Nooa ei vielä uskaltanut lähteä arkista, olihan hän jo kunnioitettavaan ikään päässyt 600-vuotias vanha herra! (Tämä todellakin mainitaan tekstissä). Nooa oli ehtinyt sitten jo täyttää kuitenkin 601 vuotta, kun hän vihdoin uskalsi astua kuivan maan kamaralle ja… rakensi ensimmäiseksi uhrialttarin uhratakseen Jumalalle juuri pelastamiansa eläimiä! Siis mitä v*##&a?!

Ei, Akka ei satuile tätä päästään ollenkaan. Herrasväki on hyvä ja tarkistaa tekstin ihan itse, mikäli Raamattu on jäänyt viime aikoina lukematta:

1. Mooseksen kirja 6 – Raamattu 1992 – www.raamattu.fi ei tarvitse kirjautua, ihan vapaasti luettavissa

Meillä ei tietenkään voi olla vähäisintäkään tietoa, koska tällainen raamatullinen tulva olisi ajanlaskumme kiemuraisissa mutkissa tapahtunut, mutta mm. seuraavassa linkissä on mielenkiintoinen raamatullinen ajanlaskutapa, jonka mukaan tulva olisi tapahtunut osapuilleen vuonna 2105 eaa. Tämä laskutapa perustuu Raamatusta saataviin ajallisiin tietoihin, ei siis uskonnollisiin käsityksiin tai omiin mielipiteisiin.

Biblical Chronology Useful Charts, mielenkiintoisia ja tarkkoja videoita eri aikakausien henkilöistä ja historiasta

Tämä meidän tuntemamme Nooa-tarina on arvioiden mukaan kirjoitettu noin 500 – 400-luvuilla eaa., mutta eihän tästäkään kukaan ole puumerkkiään kirjoituksiin jättänyt. ”Notta Mooses täällä, terve, kirjoitin tässä teille tulevaisuuden pilteille pikkuruisen iltasadun! Tässä ei ole prinsessoja, mutta loppu päättyy onnellisesti teurastettuihin eläimiin!”

Noah’s ark on the Mount Ararat/Simon de Myle v. 1570. Nooa taisikin muuten sitten elää 950-vuotiaaksi, sekin mainitaan Raamatussa.

Tekstien alkuperää ja ajankohtaa on mahdoton arvioida, sillä välttämättä vanhimmat kirjoitukset eivät ole missään edes säilyneet ja päätyneet löydettäväksi asti. Kuolleenmeren kääröt olivat löytyessään (alkaen) v. 1947 jo tarpeeksi suuri ihme, jonka pohjalta löydettiin useita Raamatun tekstejä sekä tietenkin apogryfisia kirjoja, joita Raamattuun ei aikoinaan huolittu Nikean kirkolliskokouksessa v. 325 jaa.

Varmaa on kuitenkin se, että muinaisessa Mesopotamiassa uurastettiin Gilgameseepoksen parissa noin v. 2100 – 1200 eaa. Myös Gilgamesiin kuuluu oleellisesti tarina suuresta tulvasta ja tässä tarinassa Nooan tilalla päähenkilönä toimii Utnapishtim. Tarinalla on juuri samankaltaiset lähtökohdat kuin raamatullisessakin tarinassa, tässä eepoksessa tulva tosin kestää kuusi päivää ja seitsemän yötä. Jumalia on useita (mm. Enlil, Ea, Anu, Ninurta), mutta korppi ja kyyhkynen ovat esillä tässäkin versiossa.

Gilgames-patsas Sydneyn yliopistolla, Australiassa (WikimediaCommons).

Noin 15 000 Gilgamesin tarinaa sisältävää savitaulua löydettiin jo 1850-luvulla muinaisesta Niniven kaupungista ja näitä nuolenpääkirjoituksia on käännetty jo löytymisestään asti.

Tässä kuvioon mukaan astuu taas Akan suuri suosikki Irving Finkel (s. 1951), British Museumin kielitieteilijä ja assyriologi. Hän ”löysi” tulvatarinan savitaulusta v. 2014 ja on sittemmin myös osallistunut pyöreän arkin rakentamiseen. Finkelin tulkintana arkki on ollut alueelle tyypillinen pyöreä alus ja… kelluuhan se!!

Irving Finkel | The Ark Before Noah: A Great Adventure

Keltaisen joen ja Jangtse-joen tulviminen v. 1920 eaa. on saattanut edesauttaa tulvamyytin syntyä Kiinassa. Keisari Yaon (n. 2356–2255 eaa.) valtakaudella tulvat tuhosivat useita jokilaaksoja ja kertomusten mukaan keisari kysyi neuvoa sukulaiseltaan Gunilta. Gun keksi käyttää maagista multaa Xirangia (joka oli loppumaton raaka-aine) rakentaakseen barrikadeja ja patoja tulvavesien estämiseksi. Vuosien työ ei kuitenkaan tuottanut hedelmää ja lopulta vasta Gunin poika Yu sai vedet hallintaan mm. viemäriverkostojen avulla. Tässä työssä häntä avusti toki muutama maaginen apulainen; mm. tunneleita kaivava lohikäärme sekä mutaa lykkivä kilpikonna.

Keisari Yao.

Tämä tulvatarina kulkeekin nimellä Gun-Yun suuri tulva. Tästä tarinasta puuttuu siis jumalan/uskonnon aiheuttama tarkoituksellinen ihmiskunnan pahuuden tuhoaminen kokonaan. Virkistävä tulvatarina siis: maagiset mullat ja elikot ovat aina mukavia asioita edistämään tarinankerrontaa! Lentävien luutien lisäksi!

Kiinassa on muitakin tulvamyyttejä, mutta niissäkään ei ole yhtymäkohtia raamatulliseen Ukko-Nooaan (joka jostakin merkillisestä syystä laittoi laukun saunan naulaan…?)

Intiassa puolestaan tarinalla on samankaltainen rakenne: hindujen Matsya Purana– teksteissä (250-500 jaa.) kuvaillaan, kuinka jumala Vishnu varoittaa (kalaksi naamioituneena) Manu-nimistä kuningasta tulevasta tulvasta ja neuvoo häntä rakentamaan suuren laivan pelastaakseen kasvien siemenet ja kaikki eläinlajit. Tulvan laannuttua myös Manun paatti asettuu vuorelle. Tämän tarinan mukaan tulva on seurausta universumin luomisen ja tuhoamisen kiertokulusta, ei niinkään jumalallisesta alkuperästä.

Matsya Avatar of Vishnu Uttar Pradesh, India/tuntematon taiteilija n. v. 1870.

Kreikassa taasen jumala Zeus hurjistui ihmiskunnalle, kun Arkadian kuningas Lykaon uhrasi Zeukselle poikalapsen. Tästä seuranneesta tulvasta selviytyi isänsä Prometheuksen (ihmisten luojajumala) avulla nuori sankari Deukalion ja hänen vaimonsa Pyrrha.

Tulvaa varten rakennettu alus rantautui yhdeksän päivän jälkeen ilmeisesti Parnassos-vuorelle, jolloin tämä ainoana henkiin jäänyt aviopari kysyi Zeukselta neuvoa maailman uudelleen kansoittamiseksi. (Yeah… kukat ja mehiläiset?) Heitä neuvottiin heittämään kiviä olkapäidensä yli ja näistä kivistä muodostui uusia ihmisiä kivien osuttua maahan.

Nooan ei tulvan jälkeen tarvinnut moisia kysellä: Raamatun mukaan Nooan kolme poikaa Seem, Haam ja Jaafet kansoittivat tuolloin autioksi jääneen maan. Tehokkaita poikia, kerrassaan…!

Muinaisten asteekkien tulvamyytissä sateenjumala Tllaloc aiheuttaa tulvan, kun ihmiset ovat lakanneet palvomasta jumalia, mutta Tllaloc päättää säästää Tata ja Nena -nimisen pariskunnan. Tämä jumala käskee paria kovertamaan veneen ontosta puunrungosta ja ottamaan mukaan muutaman maissintähkän eikä mitään muuta. Kun tulva sitten asettuu, Tata ja Nena pyydystävät kalaa syödäkseen, jolloin Tllaloc tulistuu jälleen.

Olihan hänen kieltoaan rikottu; tarkoitus oli syödä ainoastaan mainitut maissintähkät! Tllaloc muuttikin sitten pariskunnan suutuspäissään koiriksi, sitten maailma tuhottiin ja maapallon viides kausi aloitettiin.

Tllaloc koodeksissa  Ixtlilxochitl n. v. 1580. Viehättävä ilmestys!

Tarinasta on useita versioita eri nimillä (mm. Coxcox, Nene, Tete jne.) lähteestä riippuen. Tarinan opetus? Metallican tyyliin ”Obey your masters” eli tottele isäntiäsi/hallitsijaasi. Tai sitten… Älä syö kalaa, syö maissia! (Findus kiroaa, DelMonte kiittää).

Inkojen mytologiassa Unu Pachakuti-nimisen tulvan Titicaca-järvellä aiheutti luojajumala Viracocha (ihmisten kurittomuuden tähden tietenkin). Kertomuksesta on useita versioita, mutta pääsääntöisesti Viracocha suuttuu luomiensa jättiläisten korruptioon ja tottelemattomuuteen. Mikäpä avuksi? TULVA! Muutama ihminen pelastautuu luolaan ja Viracocha luo kivistä uuden, pienemmän ihmislajin maailmaa kansoittamaan. Jättiläiset tästä enää puuttuivatkin!

Amerikan alkuperäiskansoilla on tietenkin myös useita tulvatarinoita, niitä voi lukea vaikkapa tästä seuraavasta linkistä:

Native American Indian Flood Myths

Entäpä sitten oi, Suomi synnyinmaa? Onkos täällä jumalan/jumalien kiukuttelun kautta kuoltu tukehtumalla valtaviin vesimassoihin?

On ja ei, riippuu miten asian määrittelee (Akan inhoama lause). Kalevalasta löytyy kuitenkin kertomus Väinämöisen polven haavasta, josta vuotaa tarpeeksi verta peittämään kaiken maan. Tarinassa Väiski veistää vuorella venettä ja jokin pahis (esim. hiisi, tuo typerä olio) aiheuttaa hänet lyömään kirveellä omaan polveensa.

Väinämöisen polvenhaava, luonnos/Robert Wilhelm Ekman v. 1873 (Suomen kansallisgalleria).

Tästä tapahtumasta on mm. Wikipediassa kaksi eri tulkintaa luettavaksi. Akka ei näe muita kuin kaukaisia yhtymäkohtia tulvatarinoihin ylipäätään tässä asiassa… Ihan selkeästi vaikutteita maailmalta on tarinoihin voitu saada, mutta tärkeämpänä tässä kertomuksessa on nimenomaan haavan parantaminen ja veren tyrehdyttäminen. Ainakin Akan mielestä, mutta eihän kukaan Akalta mitään kysy. Koskaan.

Väinämöisen polvenhaava – Wikipedia

Finnish flood myth – Wikipedia

Noh, on kuitenkin merkillistä, että jopa yli 200 tulvatarinaa maailman eri kulttuureista löytyy tarkasteltavaksi ja useissa niissä onkin näitä merkillisiä veneenrakentamisia ja muutaman ihmisen pelastumisia. Vai onko se niin merkillistä? Ei suinkaan, sillä tällaisia tulvia on tietenkin vuosituhansien saatossa tapahtunut useita eri alueilla ja näistä on useita geologisia ja arkeologisia todisteita havaittu.

Evidence Noah’s Biblical Flood Happened, Says Robert Ballard – ABC News vanhempi artikkeli, mutta linkissä on Robert Ballard (Titanicin löytäjä, serious guy ja Akka tykkää)

Overview of Geologic Evidence of the Flood | Biblical Science Institute

On jopa tosiaankin mahdollista, että viimeisen jääkauden loputtua äkillisesti esim. meteoriniskuun (Younger Dryas Impact -hypoteesi) valtaisat vesimassat ovat peittäneet osan maailmaa, joiden seurauksena merenpinta on nykyään 120 metriä korkeammalla. Kaivaukset todistavat, että juuri tuohon aikaan useissa eri arkeologisissa ja geologisissa kohteissa maan sisältä löytyy ns. musta raita eli muuta maa-aluetta tummempi kerros.

Mikäli tällainen räjähdys jääkautisen maapallon pohjoispuolelle on todellakin tapahtunut, vaikutus olisi ollut kaikin puolin hirvittävä ja valtaisa. Legenda tästä on voinut jäädä elämään harvojen eloonjääneiden keskuuteen, sillä tuolloin maapallo menetti todellakin suurimman osan ihmisistä ja kaikista suurista maaeläimistä.

Yeah, suullinen legenda olisi tosiaankin voinut elää pitkään yli sukupolvien vuosisadoista ja -tuhansista toiseen. ”Että se oli prkl jytky! Kyllä muuten oli semmonen jytky, että oksat pois, ainakin niin isomummo kertoi!” Isomummo oli tuolloin tarinaa eteenpäin kertoessaan todennäköisesti noin 35-45 -vuotias…

Akka on tutkinut tätä hypoteesia jo useita vuosia ja jokin linkki voisi olla paikallaan asiasta kiinnostuneelle:

The Younger Dryas Impact Hypothesis: A guide for the perplexed – Nexus Newsfeed

Tätä aihetta on tutkinut eritoten Randall Carlson, Graham Hancock, Brien Foerster ja muut vastaavat toimijat, jotka on usein tavallisessa arkeologian piirissä luokiteltu pseudotieteen edistäjiksi. Akka ei näe mitään pseudoa heidän lukuisissa tutkimuksissaan asian eteen, kun aineistoa on selvästi kaikkien nähtävissä, tutkittavissa ja todistettavissa.

Entäpä ne yhteneväiset tulvatarinat? Osa tarinoista on voinut säilyä sukupolvelta toiselle, osa on voinut saada vaikutteita myöhemmistä alueellisista tulvista. Esimerkiksi tässä yksi arkeologinen aineisto todistaa muun muassa, että Välimeren vedet ovat todellakin valuneet Mustallemerelle useita tuhansia vuosia sitten. Aikana, jolloin jääkausi oli jo useita tuhansia vuosia vanha ”eilinen uutinen”:

Evidence for a Flood Smithsonian Magazine

Vastaavanlaisia tapahtumia on maailma pullollaan ja olisikin ihme, jos EI olisi. Ennen kirjoitettua tietoa pienissäkin yhteisöissä on varmasti ollut niitä vanhoja jääriä, jotka viihdyttivät muita ihmisiä (tai säikäyttivät lapsia) omalla perimätiedollaan: ”Se on kuule nyt niin, ipana, ettet mee sinne joenrantaan tai se sortuu ja tulee taas uus KAUHIA tulva! Sitte se on kuule jumalan viha sun päälles ja koko kylän tuho!”

(IFLScience)

Akka ei ihmettelisi tätä meininkiä ollenkaan. Perhanan pelottavat papparaiset (PPP) ennustamassa maailmanloppua tiedetään elokuvamaailmassakin: katastrofielokuvista löytyy aina joku äijänkäppyrä kylttinsä kanssa ”THE END IS NIGH!”

Yeah, niin on useita kertoja historiassa ollutkin! Akka itse haluaisi olla aikamatkaajan ominaisuudessa kärpäsenä katossa katsomassa, mitä tuolloin jääkauden jälkeen oikein tapahtuikaan – mutta tarkemmin ajatellen se ei taitaisikaan olla hyvä idea edes kärpäsille, saati katoille. Aihe on kyllä perhanan mielenkiintoinen ja tutkimusmatka tähän jatkuu edelleen – ja edelleen – ja edelleen…

MUINAISIA ELOKUUN JUHLIA

Säiden puolesta tämä kesä ei taidakaan olla ohi, vaikka elokuu onkin päässyt reippaasti jo puoliväliin asti. Osittaisista sateista huolimatta elokuun lopulle lupaillaan vielä mukavia, aurinkoisia päiviä, mutta eihän sitä koskaan tiedä… eiväthän sadetutkatkaan koskaan tiedä, voisi sarkastisesti tässä mainita. On aina parempi katsoa ikkunasta ulos, kuin tsekkailla alati muuttuvaa sadetutkaennustetta…

Perinteisesti puhutaan syksyn aloituksesta samaan aikaan, kun koulut aloittavat uuden lukuvuotensa – ei sitä turhaan olekaan nimetty syyslukukaudeksi! Nähtäväksi jää, tuleeko tällaisista pitkittyneistä kesistä sitten ”uusi normaali” jossakin vaiheessa. Odotetaan nyt ensin, kun Golf-virta pysähtyy, kuten tutkijat meitä varoittelivat jo muutama vuosi sitten ja vielä edelleenkin:

Gulf Stream could collapse as early as 2025, study suggests | Climate crisis | The Guardian

Okei, aikahaarukat heittelevät lähteestä riippuen ja nämä tuomiopäivän skenaariot ulottuvat jopa vuoteen 2095 asti. Seuraillaan tilannetta ja eletään edes jotenkin sillä aikaa.

Noh, Akalle syysaika ei kuitenkaan ole se mieluisin vuodenaika, kun illat pimenevät ja ainoa edessä siintävä juhlanaihe on taas se Halloween keskellä pahinta pimeyttä ja märkyyttä. Akkahan tosin tykkää moisesta kauhuteemasta ympäri vuoden, mutta jotenkin kaipaisi jotakin muutakin tähän vuodenaikaan. Onkin jotenkin omituista, että näin elo-syyskuulle ei ole jäänyt historiasta mitään suurempia juhlapäiviä tai edes nykyaikana väkisin keksittyjä ”osta-lisää-kausiluonteista-muovikrääsää” -pippaloita.

(Halloweenin ajankohta aikaistuu nykyään vuosi vuodelta, kuten joulunkin. Akan veikkaus on, että hämähäkinverkot asettuvat kauppojen hyllyille jo syyskuun viimeisillä viikoilla. Seuraavana vuonna ne ilmestyvät jo toukokuussa heti vapunvieton jälkeen. Hah!)

Ursan mukaan tämän vuoden perseidien meteoriparvi esiintyy juurikin nyt ajankohdalla 17.7.–24.8, joten ainakin siinä on sitten jotakin möllötettävää edes fyysisen taivaan korkeuksissa (kirkollisia pyhiä on ihan tarpeeksi muutenkin, kiitos ja näkemiin). Onnea heille, jotka saattoivat ikuistaa hienoja lentoja aktiivisimmalla ajalla 10. – 14.8!

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa: Elokuu 2025

Nykyään pakanallisiksi kutsutuista uskonnoista löytyy kuitenkin runsaasti esimerkkejä juhlien järjestämiseen; jopa niin paljon, että vaikka jokaiselle päivälle löytyy jos jonkinlaista tekosyytä kekkereihin (… ken sellaisia syitä sitten ikinä tarvitseekaan).

Suomalaisessa muinaisuskossa on kyllä varmastikin juhlittu syksymmällä muutakin kuin sadonkorjuujuhlana pidettyä kekriä, mutta tällaisista muista alkusyksyn juhlista ei ole oikein jäänyt suullista tai kirjoitettua perimätietoa. Kekrinkin ajankohta on aiemmin määräytynyt satokauden mukaan, joten sitä on useimmiten kuitenkin vietetty vasta reippaasti syyskuun loppupuolella.

Henry Mosler/Harvest Festival v. 1884 (Cincinnati Art Museum)

Kekri – Wikipedia

Sadonkorjuujuhlaksi kutsuttiin kuitenkin jo kelttien/gaelien viettämää Lughnasadh-juhlaa elokuun alkupäivinä. Anglosakseille tämä juhla oli nimeltään Lammas ja juhlasta löytyy ensimmäinen kirjallinen merkintä noin v. 921 jaa. Juhlan ajatus oli kuitenkin nimien eroista huolimatta hyvin samankaltainen: sadonkorjuu, siihen liittyvät erilaiset rituaaliset toimet ja juhliminen. Tätä juhlaa vietetään edelleenkin mm. wicca-luonnonuskonnon kannattajien parissa. Tuolloin tähän juhlaan saatetaan tehdä oljista nukkeja, jotka edustavat äitijumalattaren sadonkorjuuta suojelevaa läsnäoloa.

Pagan Community Notes: Lughnasadh, 2025 – News, Paganism, Religion, The Wild Hunt, Witchcraft, World

Japanissa kuun alkupäivien historiallista juhlaa vietetään joka vuosi 2.-7. elokuuta Aomorin kaupungissa ja Aomori Nebuta -juhlaan osallistuu jopa 3 miljoonaa vierailijaa. Juhlan on ajateltu syntyneen alueen omien perinteiden ja kiinalaisen Tanabata-juhlan yhdistymisestä, mutta tämä ei ole mitenkään varmaa tietoa. Tässä Japanin juhlassa valtavia, valaistuja paperihahmoja johdatetaan halki kaupungin tanssin ja laulun säestyksellä lastattavaksi veneisiin. Juhla huipentuu tietenkin ilotulituksiin veneiden ajellessa yleisön ihailtavana.

(AomoriTravel)

Alun perin juhlaan kuului vaatimattomia, itse tehtyjä tai jopa sukupolvien yli saatuja paperilyhtyjä kynttilöillä, mutta nykypäivänä mainokset ja yritykset hallitsevat tätäkin kulttuurisesti merkittävää perinnettä. Ah, kuinka yllättävää! Toisaalta näitä linkin kuvia katsoessa ei voisi kuvitellakaan, että ilman pikku massia tällaisia teoksia voisi toteuttaa:

Aomori Nebuta Festival|Attractions|Amazing AOMORI – The Official Aomori Travel Guide

Muinaisessa antiikin Kreikassa alettiin järjestää suuria urheilujuhlia aina elokuun täysikuun aikaan noin v. 776 eaa. noin vuoteen 393 jaa. asti. Näissä vuosissa on tosin heittoja lähteistä riippuen, sillä varmuutta näistä ei ole tietenkään tiedossa.

Mahtoikohan kyseessä olla suojalkapallo vai eukonkanto noina vuosisatoina…? Yeah, näitä olympialaisia järjestettiin yleensä noin elokuun puolivälin paikkeilla jumala Zeuksen kunniaksi. Tai näin ainakin kuvitellaan, sillä useinhan näissä vuosiluvuissa, eri asioiden merkityksissä ja jumalissa varsinkin on useita eri mielipiteitä.

Kreikkalaiset painijat v. 510 eaa. (National Archaeological Museum, Ateena)

Seuraavassa linkissä antiikin Kreikan historian professori Paul Christesen kertoo meille, miten vuosisatojen aikana tätä kuuluisaa Olympian ”urheilukeskusta” muokattiin ja muutettiin eri jumalille sopiviksi:

Olympic History – from the home of Zeus in Olympia to the modern Games

Antiikin Roomassa puolestaan järkättiin pikkuruisia illanviettoja milloin haluttiin, mikäli historian eri lähteitä on uskominen! Ainakin termi ”bakkanaalit” on näistä lähteistä jäänyt elämään ja tarkoittaa eritoten viinin jumala Bacchukselle pyhitettyä juhlaa. Näitä illanviettoja kunkin talon isäntä sai järjestää koska tahansa ja syötävää/juotavaa todellakin riitti. Mikäli siis isännällä massia riitti…

A bacchanal in a grotto/Simon de Vos v. 1620-76 välillä. Tuon ajan kuvitelma muinaisista bakkanaaleista.

Historian kertomukset tietävät useitakin tällaisia poliittisia ökymässäilijöitä, joille valta oli lievästi sanottuna noussut hattuun ja sitä valtaa korostettiin kiertämällä pippaloista pippaloihin ja talosta toiseen jopa saman illan aikana.

(Kreikassa tämä Bacchusta vastaava jumala oli Dionysos. Akkakin saattaa mennä usein sekaisin näissä Kreikan ja Rooman jumalissa ihan sen takia, ettei muista koskaan mitään muitakaan (ihmisten) nimiä. Tässä onkin jonkinlainen lista avuksi tällaisille minkä-tahansa-nimen unohtajille:

Greek & Roman Mythology – Homer

Roomalaisten elokuun jumalajuhliin kuului myös mm. Vesta (kotilieden jumalatar), Diana (mm. metsästyksen ja synnytyksen jumalatar), Herakles (Zeuksen poika) sekä Vulkanus (tulen ja tulivuorten jumala). Roomalaisiin juhliin kuului usein uhrauksia, kulkueita, urheilukisoja ja hevosajoja kaikenlaisen edellä mainitun mässäilyn lisäksi.

Hulluja nuo roomalaiset! ”- Ystävällisin terveisin Obelix

Egyptissä puolestaan juhlittiin elokuussa Niilin hedelmällisyyttä: tuota ainoata asiaa, joka tuossa maassa vieläkin pitää yllä maataloutta tuhansien vuosien jälkeen! (Turismin ohella …)

Vielä tänä päivänäkin Wafaa El-Nil -juhlassa kunnioitetaan maailman pisintä (6650 km) jokea, jota ilman Egypti olisi vain osa Saharan karua aavikkoa. Tänä vuonna tämä kaksiviikkoinen juhla järjestetään 15.-29.8.

How Ancient Egyptians Celebrated ’Wafaa El-Nil’ and Truth behind Nile Bride Sacrifice | Sada Elbalad

Irlannin yksi vanhimmista juhlista tapahtui tänä vuonna juurikin tällä viikolla 10. – 12. elokuuta. Tämä mahdollisesti yli 400 vuotta vanha juhla kokoaa joka vuosi yhteen Killorglinin kaupungin väestön ja juhlan erityispiirteisiin kuuluu, että juhlan kuningatar (yleensä paikallinen koulutyttö) kruunaa vuohen kuninkaaksi.

Puck Fair | Official Site for Ireland’s Legendary Festival in Killorglin, County Kerry

Noituuden ystäville puolestaan Salemissa, Massachusettsissa, järjestetään vuosittain viikon kestävä Salemin perintökohde -juhla. Useimmat varmaan tietänevät Salemin kaupungin noitavainojen ja -oikeudenkäyntien tarinoista jotakin ja tämä viikko tarjoaakin sellaisen ystäville kaikenlaisia tapahtumia. Tämä viikko vietettiin tänä vuonna 2.- 10. elokuuta.

Accused of Witchcraft/Douglas Volk/1884 (Corcoran Gallery).

News Flash • City of Salem Announces Heritage Days 2025 Sche

Samoihin aikoihin Nepalissa puolestaan juhlitaan Ghanta Karna– juhlaa, jossa juhlan aiheena on muinaisen demonin kukistaminen. Paikallisen Newari-kansan mytologian mukaan tämän niminen demoni käytti kiliseviä kelloja korvissaan hämätäkseen kansaa kuulemasta Shiva-jumalan nimeä. Tämä julma demoni ryösteli lapsia, teki varkauksia ja murhasi ihmisiä, joten tokihan tällaisen olion kukistaminen vaatii juhlallisuuksia!

Elokuussa myös hindut juhlivat mm. Krishnan syntymäpäivää:

In pictures: Hindus celebrate Krishna’s birthday – BBC News

Ja kuinka yllättävää; itse asiassa hindujen elokuun juhlakalenteri näyttää aika samalta kuin muinaisten roomalaisten kalenterikin eli jumalien juhlapäiviä on ylenpalttisesti tarjolla:

Hindu Festivals in August 2025: Raksha Bandha, Krishna Janmashtami and Ganesh Chaturthi – Times of India

Jopa viikingeille löytyy useita juhlia kuukausittain ympäri maailmaa, kuten seuraava linkki osoittaa:

Viking Festivals 2025 – The Jelling Dragon – Viking Crafts & Living History Supplies

Viking Warriors Charging/Jef Louis van Leemputten v.1894 (Watford Museum)

Mikäpä siinä, onhan näitä juhlia aina mukava pitää, oli kyseessä sitten uskonnollinen/pakanajuhla tai ei kumpikaan edellä mainituista! Akan ajatuksena on keksiä ihan oma juhla elokuun puolelle; hiiteen vaan kaikki suomalaisen muinaisuskon Ukko ja Ukonvakat, joista seuraavassa linkissä kerrotaan:

» Ukonvakat Taivaannaula.org-sivusto

Akanvakat tulevat siis sisältämään ihan näistä mainituista maailman kulttuureista ja uskomuksista johdettua perintöä, joten mietittävää riittää… hmm… täytyisi olla esimerkiksi divaaneja roomalaiseen tyyliin… ökyilyä tarjoilujen suhteen… urheilukisoja… hemmetisti kerättyä satoa… paraateja ja kulkueita… itse tehtyjä maskeja ja kiliseviä kelloja… metsästettävä vuohi ja kruunu… pikapyrähdys luudalla Salemiin… (jonka malli voisi olla Harry Potterin Nimbus 2000 -mallin voittava Dysonin uusin malli (about tonnin luokkaa oleva varsi-imuri). Huoh.

Nimbus 2000 | Harry Potter Wiki | Fandom

Hmm, kyllä vaikeaksi ja kalliiksi tällaisen monikulttuurisen ja historiallisen juhlan järjestäminen tulisi… ainoa järkevä vaihtoehto lienee bAKKAnaalit eli laatikkoviini, ihan tavalliset trikoovaatteet ja Netflix. Omat tohvelit ja kalsarit voisi tuoda mukana, jotta olo olisi mahdollisimman kotoisa! Ai että, siinä sitä sitten köllötellään television edessä muovilaseja kilistellen Tokmannin tarjous-fleecepeiton alla kauhtuneissa trikoohousuissa! Ilmaisia ämpäreitä ei tilaisuudessa kuitenkaan jaeta.

Näin sitä perintöä luodaan tuleville jälkipolville suoratoistopalvelujen avulla mukavasti ja kulutkin jäävät pieneksi.

Historialliset, kirjoitetut ja jopa jonkun toisen muistiin kirjoittamat suulliset lähteet kertovat meille omaa tarinaansa jopa vuosituhansien takaa, mutta meidän ajastamme jää varmastikin vain rippeitä jäljelle.

Perhe television ääressä v. 1958 (NationalArchives)

Meidän käyttämämme teknologia ei varmastikaan toimi edes 50 vuoden päästä millään tavalla, sillä ihmisellä on tarve hävittää vanhaa uuden teknologian tullessa. Nykypäivänä tämä onkin ihan kierrätyksen periaatteen kannalta toivottavaa ja järkevää, mutta menneinä aikoina tärkeät tavarat tehtiin kestämään ja siirtyivät usein sukupolvelta toiselle.

Ihan vain muutamien vuosikymmenien aikana vanhat kaitafilmit, -kamerat ja kelanauhurit jäivät historiaan, kun c-kasetit ja videokamerat yleistyivät. Lp-levyt, Polaroid-kamerat ja vanhat digikamerat menneiltä vuosikymmeniltä kännyköiden lisäksi alkavat olla taas kysyttyä tavaraa, mikäli sellaisia on vielä kenelläkään säästössä.

Gramofoni vuodelta 1914.

Jep, Akanvakat tulevatkin sisältämään myös seuraavanlaisia juhlahetkiä: vanhan rikkinäisen rukin tuijottelua ullakolla, usean kirjalaatikon tuijottelua myöskin ullakolla (kirjoja ei nykyään enää kukaan halua) sekä kaikkien v. 1996 jälkeen ostettujen kännyköiden tuijottamista hiljaisuudessa vähintään minuutin ajan. RIP kaikki vanhat luurit.

Vanhoja kirjoja. Näitä luettiin joskus ilman tietokoneita ja puhelimia, mikäli et ole sellaisesta kuullut (WikimediaCommons).

Seuraavaksi siirrymme sitten vihdoinkin hiljaisuuden vallitessa katsomaan Netflixiä tai vastaavaa suoratoistopalvelua. Kunnioittavassa hiljaisuudessa, sillä kyseessähän on meitä turruttava uusi jumaluus kuitenkin! Uhraamme uudelle/uusille jumaluuksille sentään perunalastumuruja ja dippisotkua, mikäli nämä uudet jumaluudet sellaista arvostavat!

Hyvin harva meistä osaisi enää toimia oikein, jos jotakin katastrofaalista tapahtuisi, mutta se ei ole meidän kenenkään vika: meitä on jo useita vuosikymmeniä kasvatettu olemaan tässä teknologisessa maailmassa ja toimimaan ainoastaan sen mukaan. On kuitenkin hienoa huomata, että useissa kulttuureissa noudatetaan vanhoja perinteitä juhlienkin suhteen – you’ll never know, when it is the last one!

Arthur Rackhamin teos Charles Dickensin tarinaan ”Joulukertomus” vuodelta 1914. Näyttää Akan ullakoilta, tässä on vain enemmän tilaa tuon haamun haahuilla.

Ah, tätä Akanvakkojen juhlan tuntua; melkein voi taian tuntea väreilevän ilmassa… ai, se olikin vain sen fleecepeiton ärsyttävää sähköistymistä, ärgh!

Koko Akanvakkojen idea täytyy varmaan miettiä uusiksi, näin tarkemmin ajatellen… (lievää sarkasmia havaittavissa). Aiempi ehdotus lienee sieltä, mihin aurinko ei ollenkaan paista – any ideas? (Lievää sarkasmia havaittavissa)

(Nämä suluissa olleet kommentit eivät ole AI:n tuottamia, vaan Akan itsensä kirjoittamia. Pitäähän sitä AI-scheissea morkata edes jollakin tavalla ihan periaatteesta, hah!)

AMAZONIN MUSTA KULTA: MUSTA MULTA

Ainakin pk-seudulla tuli viime vuonna voimaan asetus, jonka mukaan kaikkien taloyhtiöiden ja torpanakkojen pitää siirtyä itsenäisesti ja oma-aloitteisesti biojätteen keräykseen. Mikäpä siinä sitten, Akkakin hommasi sitten köökkiinsä bokashiastiat, joiden avulla saadaan munankuoret ja sipulinkannikat kätevästi muutettua ajan kanssa muhevaksi mullaksi.

Tähän asti bokashointi on ollut toimiva konsepti ja paraikaa bokashiastia Bob 1 siirtyi jälleen nukkumatilaan, kun Bob 2 ottaa vuorostaan seuraavaksi ohjat käsiinsä. Akka nimesi nämä pöntöt Bobeiksi, mutta ei sentään pitänyt niille nimiäisiä tai ristiäisiä, herra paratkoon. Kastelahjoja otetaan silti vastaan *vink vink...*

Mutta mutta… jo peräti n. 2500 eaa. esikolumbiaaniset intiaanikulttuurit osasivat nykyisen Brasilian alueella muodostaa mehevää ja satoisaa viljelymultaa omin käsin. Tämä terra pretaksi eli sananmukaisesti mustaksi mullaksi kutsuttu maa-aines on edelleen tutkijoiden nähtävissä ja pähkäiltävissä. Tällainen ihmisten toimesta suoritettu maanmuokkaus viljelytarpeisiin on edistänyt kokonaisten kansakuntien ja kaupunkiyhteisöjen kehitystä, sillä väestön lisääntyessä viljelyalaa oli hengenpitimiksi tehtävä itse.

Tunnettuja terra pretan esiintymisalueita (Researchgate).

Varmasti jokainen inkakulttuureista kiinnostunut on nähnyt useankin dokumentin, miten lidar-tutkalla skannataan Amazonin sademetsiä ja aina vain löytyy uusia pyramideja, kaupunkeja ja valtavia tieverkostoja kaiken nykyisen kasvillisuuden alta. Jollakin keinolla nämä massiiviset asukasmäärät oli ruokittava, joten tuumasta käytiin toimeen.

Mitäpä tämä musta multa (joka saattaa tutkimusten mukaan ulottua jopa kahden metrin syvyyteen saakka) sitten oikein sisältää? Ainakin matalassa lämpötilassa poltettua puuhiiltä, eläinten ja kalojen luita, pieniä keramiikkasiruja, kaikenlaisia kuivia kasvinosia ja eläimistä peräisin olevaa lantaa. Nykyajan tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä maa-aines sisältää runsaasti mm. typpeä, fosforia, kalsiumia, sinkkiä ja mangaania. Myös kastematojen osuus tässä muhevassa mullassa on tärkeää, sillä madot hajottavat orgaanista ainesta tehokkaasti.

Läntiseen maailmaan tieto tällaisesta ihmeellisestä maa-aineksesta saapui – kuinkas muutenkaan – espanjalaisen konkistadori Francisco de Orellanan (1511-1546) myötä v. 1542. Tämä tyyppi oli tietenkin etsimässä kuuluisaa Eldoradoa, mutta keltainen kulta jäi tuolloin häneltäkin löytämättä.

Eldorado – Wikipedia

Konkistadorin väitteet hyvinvoivista kylistä ja satoisasta maataloudesta jätettiin tietenkin huomioimatta ja myöhempienkin tutkimusmatkailijoiden havainnot uskottiin luonnon aiheuttamiksi: alueella saattoi olla tulivuoria, joten mullassa on varmaankin hedelmällistä vulkaanista tuhkaa. Alueella on lampia, joten mullassa on varmaankin valmiina tuhansien vuosien ”kompostia.”

Herbert Rudeen, 1959.

1800-luvun puolella uskottiin myös, että multa on saattanut syntyä ruoanpaistamisen oheistuotteena, mutta nykyiset tutkimukset ovat osoittaneet tämän mahdottomaksi. Terra pretan esiintyminen on alueellisesti niin suurta luokkaa, että yksittäisillä keittiöuuneilla ei ole ollut mitään tekemistä maan laadun parantamisen kanssa. Nykyään tutkijat ovat vahvistaneet, että mullan koostumus on tosiaan ”man-made” eli ihmisen tekemää, tietoista maanmuokkausta.

Ancient Amazonians created mysterious ‘dark earth’ on purpose | Science | AAAS

Artikkelissa mainitaan, että terra pretaa lienee tehdyn jo n. 5000 vuotta sitten ja alueen asukkaat tekevät sitä aktiivisesti edelleen.

Musta kulta sitoo hiilidioksidia ilmakehästä ja saa kasvit kukoistamaan – biohiilelle ladataan jopa myyttisiä odotuksia, mutta monta asiaa on vielä ratkaistavana | Yle

Mistä kummasta tulee heti mielleyhtymä kaskeamisesta ja kaskenpoltosta? Vaikka siitä ei mitään tietäisikään? Mielleyhtymään vaikuttaa varmasti ”Raatajat rahanalaiset/Kaski,” Eero Järnefeltin maalaus vuodelta 1893. Kukapa voisikaan tuon tytön ilmettä unohtaa sen kerran nähtyään..!

Asia on sinänsä mielenkiintoinen, sillä nähtävästi tämä poltettu puuaines (puuhiili) on yhdistävä tekijä jo vuosituhansien takaa niin Etelä-Amerikassa, Euroopassa kuin Suomessakin. Nykypäivänä lannoitteet ovat korvanneet nämä perinteiset, perimätietona tiedetyt menetelmät ja kyse on jälleen kerran unohdetusta historiasta länsimaisen tekniikan ja teknologian kehityttyä. Muinaiset kulttuurit, maanviljelijät ja metsästäjät tiesivät asioita, joista me nykyihmiset näemme vain jäänteitä mullan muodossa, maata kaivamalla tai luurankoja tutkimalla. Nämä tiedot piirtyvät esiin nykyisen teknologian avulla ja samalla olemme kuvitelleet, miten ”alkeellisia” me muinoin olimmekaan. Nope; emme olleet.

(natgeo)

Suomessa kaskenpoltto on aloitettu myös jo n. 2400-2000 -luvuilla eaa., ja olisikin mielenkiintoista tietää, mistä tämä maanparannuskeino on eri puolilla maailmaa edes keksitty. Ehkä metsäpalojen seurauksena havaittiin, että kasvusto menestyi paremmin näillä palaneilla alueilla; mene ja tiedä. Sama ilmiö näkyy siis edelleen myös tulivuorten lähettyvillä, sillä laava ja tuhka sisältää myös näitä arvokkaita mustan mullan ainesosia. Minkä takia muutoin ihmiset edelleen asuisivat ja viljelisivät tulivuorten lähettyvillä, kun yksikin purkaus saattaisi saada aikaan Pompeiji kakkosen (tuhoisa ykkönen tapahtui v. 79 jaa.)? Noin 500 miljoonaa ihmistä asuu tälläkin hetkellä lähellä aktiivista tulivuorta.

Why Is Volcanic Soil (Andisol) Very Fertile?

Active volcano – Wikipedia

Popocatepetl-tulivuori Meksikossa (britishgeologicalsurvey).

Asiasta kiinnostuneille muutama linkki biohiilen luomiseen kotioloissa:

Make Your Own BioChar and Terra Preta : 5 Steps – Instructables

Biohiilen valmistus – näin teet biohiiltä itse | Viherpiha

Nyt Akka ainakin tietää, mihin voi näin aluksi dumpata rikkoutuneet saviruukut, kaikenlaiset kuivien kasvien rippeet ja ulkotakan tuhkat. Viherpipertäjä tai viherpeukalo Akka ei ole koskaan ollut; pelkästään bokashipönttöjen ylläpito on Akalle suuri harppaus kohti vihreämpää eloa.

Tässä tapauksessa ainakin voi sanoa, että historia toistaa itseään: jo nämä muinaiset kulttuurit tiesivät kaikenlaiset keinot ja niksit hyvän sadon saamiseksi, kun ruokaa oli kerta kaikkiaan saatava itse tehtyä. Luonnonmukaisia viljely- ja kasvatusvinkkejä on netti pullollaan, joten ”kuka tahansa voi ryhtyä kasvattamaan vaikka kurkkuja ikkunalaudalla.”

Jep, jos saisi edes yrttien siemenet kasvamaan ensin, sillä sekään ei ole Akalta onnistunut. Tänä keväänä odotukset ovatkin korkealla bokashin multatehtaan ansiosta; jos tämäkään keino ei auta, pitää vihdoin ja viimein uskoa anopin ikiaikaiseen ohjesääntöön:
”Laita niille kasveille kananp**kaa ja puhu niille!”

Yeah. Ainakaan Akan tietoon ei ole tullut, että muinaisen Amazonin alueella olisi maissiviljelyksille käyty kertomassa päivän kuulumiset. Mutta mistäpä sitä tietää; eihän tällaisesta toiminnasta olisi mitään jälkiä jäänytkään, joten Akan salaisena aseena tänä keväänä on kullanarvoinen bokashimulta ja tauoton pas**njauhanta! Kyllä siinä sitten kurkut kasvavat ihan historiallisilla menetelmillä ja luomusti!

TAPAHTUIPA KERRAN TSEKIN TASAVALLASSA…

Dolni Vestonicessa Tsekin tasavallassa alkoi tapahtua kummia v. 1924, kun tämän nykyään 307 asukkaan pikkukylän alueelta löytyi arkeologisesti merkittävä ja laaja, myöhäispaleoliittinen asutuskohde. Erikoista paikassa on varsinkin se, että paikalta löytyi mm. saven polttamiseen tarkoitettu polttouuni sekä useita tuhansia valmiita figuriineja.

Dolni Vestonice/WikimediaCommons.

Nämä poltetut taideteokset ovat tiettävästi maailman vanhinta laatua ja niiden ohella on löydetty myös useita eläinten luista kaiverrettuja hahmoja. Eläinfiguriineissa on kuvattu mm. mammuttia, sarvikuonoa, leijonaa ja karhua, mutta erityistä huomiota on herättänyt naisfiguriini Venus of Dolni Vestonice.

Dolní Věstonice – Google Maps

Nämä figuriinit ovat radiohiiliajoituksessa saaneet iäkseen 26 000 vuotta.

Toinen, merkittävä löytö on nähtävästi maailman vanhin henkilöä esittävä muotokuva; hahmon oletetaan liittyvän paikalta löytyneen n. 40-vuotiaan korkea-arvoisen naisen hautaukseen. Tämän naisen kasvoissa oli samankaltaisia ”epämuodostumia” kuten kasvokuvahahmollakin, ja naisen onkin arveltu voineen olla paikallinen shamaani. Täten tämäkin löytö on maailman vanhin esimerkki naispuolisesta shamaanista, mikäli hän tosiaankin on tällainen eläessään ollut.

Naisen kallo ja kasvojen ennallistus.

Noh, hienoja löytöjä kerrassaan, voisi moni tässä vaiheessa todeta; mutta mitäpä muuta merkityksellistä näissä kaivauksissa onkaan paljastunut? Tässäkin tapauksessa kuva vastaa tuhatta sanaa, joten laitetaanpa nämä tuhat sanaa esille:

(historicmysteries)

MITÄ? MIKSI? MITÄ TÄSSÄ OIKEIN TAPAHTUU?

Tämä hautapaikan rekonstruktio kiinnitti Akan huomion ihan muita asioita etsiessä, sillä onhan tuo asetelma todellakin omituinen. Oli siis selvitettävä, miksi tämän vasemmanpuoleisen vainajan verinen käsi on tosiaankin keskimmäisen henkilön verisessä haarovälissä!

Noh, aivan alkajaisiksi: kyseessä ei tosiaankaan ole kuoleman yhteydessä tapahtunut murhatyö tai kastraatio, vaan punainen väri kuvaa yleisesti hautajaisissa käytettyä punaokraväriä.

Tämä kolmikko löydettiin vuoden 1986 kaivauksissa, ja tuolloinhan tietenkin oletettiin kolmikon keskimmäisen henkilön olleen nainen. Ai miksi? Ensinnäkin, keskimmäinen hahmo erottui kahta muuta heiveröisempänä/hoikempana eikä dna-tutkimuksilla tuolloin vielä saatu varmuutta sukupuolesta. Vasta viime vuosina on varmistunut, että keskimmäinen henkilö oli myöskin mies, jolla oli mm. selkäranka kaartunut vasemmalle sekä muitakin fysiologisia muutoksia luissaan.

Kaikki kolme miestä olivat ensiarvion mukaan 15-25-vuotiaita kuollessaan (keskimmäinen 17-20) ja yhdellä heistä on saattanut olla kasvoillaan jonkinlainen esim. poppamiehen/shamaanin maski tai maalattu naamio. Yhdellä miehistä oli lantionsa läpi isketty puukeppi, joten hänen kuolemansa ei todellakaan ollut luonnollinen.

Dna-tutkimuksissa on paljastunut myös, että kolmikko on ollut läheistä sukua toisilleen: keskimmäinen ja vasemmanpuoleinen peräti veljeksiä ja kolmas esim. velipuoli tai serkku. Aiemmin, kun keskimmäistä luultiin vielä naiseksi, tutkijoiden mielikuvitus lähti laukalle: tuolloin oletettiin, että keskimmäinen nainen oli kuollut synnytykseen ja hänen aviomiehensä (oikealla) ja shamaani/poppamies (vasemmalla) teloitettiin syyllisinä naisen kuolemantuottamuksesta. Ihan mainio päätelmä tuon aikaisilla tiedoilla, mutta metsään mentiin ja pahasti!

Asetelma on tosiaankin omituistakin omituisempi. Nimetäänpä nämä henkilöt nyt lähempää tarkastelua varten siten, että vasemmanpuoleinen henkilö (käsi haarovälissä) on Ville, keskimmäinen Kalle ja oikeanpuoleinen on Olli. Näin on helpompaa edetä, eikä tarvitse mainita koko ajan ”keskimmäinen miesoletettu henkilö/vainaja” tekstissä.

Kalle on siis tutkimusten perusteella ollut koko elämänsä ajan rampa/liikuntarajoitteinen sekä fyysiseltä olemukseltaan selvästi heiveröisempi. Akka ei tosiaankaan tiedä/löytänyt tarkemmin, minkälainen syndrooma tai oireyhtymä on ”chondrodysplasia calcificans punctata,” mutta ainakin se aiheuttaa muidenkin oireiden ohella juurikin mm. liikuntaelimistön ja luuston vajavaisuutta/epämuodostumia rajoittaen toimintakykyä.

Ville puolestaan lienee ollut se, jolta löytyi häntäluun ja lantion läpi työnnetty puukeppi ja oletettavasti maalattu shamaanin naamio (tieto löytynyt tosin ainoastaan yhdestä lähteestä). Ollin hautaaminen kasvot alaspäin oli poikkeuksellista, ja hänen kallonsa on hautaamisen yhteydessä murskaantunut. Kuitenkin kaikkien kolmen päihin oli siroteltu punaokraa (Kallella tietenkin myös lantion alueelle) ja Villellä ja Ollilla oli lisäksi helmistä ja luista tehtyjä koruja kaulassaan.

Koko hautaus oli peitetty palaneilla kuusen oksilla ja risuilla, eli jonkinlainen rakennelma oli haudattujen päälle kuitenkin kyhätty. Haudasta löytyi myös poron, suden ja ketun luita tai hampaita.

(Artist: Pavel Dvorsky)

Villen puukeppi ja käsi herättivät tietenkin jo löydön yhteydessä myös olettamuksen, että jonkinlainen homoseksuaalinen konteksti saattoi olla kyseessä: tämä siis tietenkin ajalta, jolloin kolmikon sukulaisuussuhteet eivät vielä olleet tiedossa.

Punaokraa käytettiin jopa neandertalien toimesta jo 250 000-300 000 sitten, ja hautaamisen yhteydessä sillä lienee ollut useita merkityksiä: vainajan symbolinen palauttaminen maahan, ruumiin suojelu tai jonkinlainen pyhittäminen tai jopa vainajan statusarvon esilletuominen. Näistä tulkinnoista ei tietenkään osata esittää muita kuin valistuneita arvauksia, sillä eri kulttuureissa tätä punaista väriainetta on varmastikin käytetty eri merkityksissä.

Punaokraa on yleisesti käytetty myös elävien henkilöiden kehojen koristelussa ja tämä näkyy nykypäivänäkin esim. masai-heimon keskuudessa Keniassa ja Tansaniassa. Tässä hautamysteerissä okran käyttö on kuitenkin selkeästi ristiriidassa Villen lantion puukepin kanssa, mikäli okralla oli tarkoitus kunnioittaa tai suojella vainajia. Hämmästystä tietenkin herättää tietenkin Kallen lantion alueen runsas punaokraisuus, jota helposti rekonstruktiossa voi kuvitella vereksi. (Akka zoomaili kuvaa useaan otteeseen ja Villen käsi näyttää todellakin veriseltä, ei OKRAISELTA).

Masai-heimon jäseniä.

Dolni Vestonicen kaivausalueelta on löydetty myös yksittäinen, vanhemman mieshenkilön hautauspaikka. Mies lienee haudatun majaan kylkiasennossa ja hänen päänsä ja lantionsa alueille oli myöskin siroteltu punaokraa. Tämä hauta osoittanee siis sen, että hautauksen yhteydessä okran levittäminen myös lantioon on voinut olla yleinen tapa eikä Kallen kohdalla siis poikkeuksellista. (Äh; tulkitaan tätä nyt sitten miten vaan, mutta omituiselta se kyllä vaikuttaa mistä tahansa suunnasta katsottuna !)

Vasemmalla kolmikko, oikealla yksittäinen mies.

On huomioitavaa, että alueelta on löydetty myös Välimereltä peräisin olevia simpukankuoria, joten yhteisöllä on joko ollut kanssakäymistä muiden yhteisöjen kanssa tai sitten omasta takaa Välimerelle asti matkanneita jäseniä. Välimatkaa rannikolle on kuitenkin useita satoja kilometrejä – ellei näin karkeasti arvioituna yli tuhat, joten mistään pienestä viikonloppureissusta uimarannalle ei ole todellakaan ollut kyse.

Onhan tässä tapauksessa tietenkin mahdollista, että miehet olisivat saaneet surmansa esim. tällaisten yhteisön ulkopuolisten reissaajien toimesta, mutta ainoana todisteena tästä olisi jäänyt vain paksu puukeppi (katkennut keihäs?) yhden miehen takamuksiin.

Oliko puukeppi peräisin tällaisesta…?

Luurangoista ei aina voi surmatapaa päätellä, ellei aseella tai hyökkäyksellä ole aiheutettu luihin asti ulottuneita vammoja. Yksi skenaario on tietenkin se, että sukulaiskolmikko on törttöillyt metsästyspuuhissaan itselleen vaikeat vammat esim. mammutin torahampaasta tai jonkin muun suuren pedon kynsistä. Tällä aikakaudella Euroopassa eli kuitenkin mm. luolaleijonia, mammutteja, villasarvikuonoja, luolakarhuja ja jättimäisiä hirvieläimiä. Nämä megafaunaan kuuluvat ja sittemmin jääkauden loppuessa sukupuuttoon kuolleet eläimet eivät olleet mitään kotieläinpihojen pörröisiä turreja; kaukana siitä! Esim. villasarvikuonon elopaino saattoi olla jopa 3600 kg.

Villasarvikuono.

Metsästysteoria ei kyllä selitä Kallen kuolemaa samassa yhteydessä, sillä hän ei ole kyennyt liikuntarajoittuneisuutensa takia mihinkään metsästykseen. Todistettavasti Kalle on kuitenkin sijoitettu hautaan ensin, ja kaikki kolme ovat kuolleet samanaikaisesti syystä tai toisesta. Hautaamiseen nähty vaivannäkö kertoo kuitenkin siitä, että hylkiöinä näitä ihmisiä ei haudattu.

Ehkäpä shamaani-Ville olikin juuri (naamiosta päätellen) suorittamassa jotakin veljensä parantamiseen tarkoitettua rituaalia, kun heidän päälleen hyökättiin joko jonkin eläimen tai kylän ulkopuolisen tahon toimesta. Olli on saattanut olla ihan vain sivustakatsojana rituaalissa, olihan hän kuitenkin läheistä sukua näille kahdelle veljekselle.

Siperialainen shamaani 1700-luvulta.

Akka voi hyvinkin kuvitella, kuinka pojat istuvat puutukeilla nuotion ympärillä, kun Ville tanssahtelee transsissa ihan-kunkku-shamaanina, tarkoituksenaan vihdoinkin lopettaa velipoikansa kivut ja kärsimykset kertaheitolla. Villen tanssahdellessa ja laulaessa metsän pimeydestä tömistää TÖRKEÄN ISOKOKOINEN ja jostakin syystä pirun vihainen villasarvikuono suoraan tapahtumien keskelle ja tällä hetkellä poikien peli on menetetty!

Ensimmäiseksi kohteekseen tämä sarvinenä ottaa tietenkin (esim. linnuksi naamioituneen) Villen ja lävistää sarvellaan tämän vatsan! Villen vielä roikkuessa otuksen sarvessa Olli yrittää heittää keihäällään hirviötä, mutta osuukin valitettavasti Villeä takalistoon. Sarvikuono heittää nyt jo menehtyneen Villen sarvestaan ja hyökkää aseettomaksi joutuneen Ollin kimppuun kohtalokkain seurauksin.

Liikuntarajoitteinen Kalle on hirviölle tietenkin helppo kohde; aseettomana ja kauhusta kankeana tämäkin saalis on helppo lävistää sarvella vatsaan, kuten muutkin uhrit. Jälkiä luihin ei jää, kun hirviön sarvi osuu vain vatsan alueelle ja tarpeeksi mellastettuaan otuksen on helppo lähteä puhisten ja tuhisten pois näyttämöltä.

(HackneyMuseum)

Tässä kuvaelmassa eläin on tietenkin voinut olla ihan mikä tahansa kyseisen kauden jättiöttiäinen, mutta ainakin Akka näkee (taas) sielunsa silmin, kuinka Ville roikkuu otuksen sarvessa ja onneton Olli heittää keihään… suoraan Villen ahteriin! Oi voi; tästä näystä Akka saa vielä painajaisia, mutta tämä skenaario ei ole ollenkaan hullumpi. Sikäli mikäli alueella edes esiintyi villasarvikuonoja… äh, mitäpä pienistä!

Kyllä se nyt vaan oli villasarvikuono, sovitaanko vaikka niin! Saadaan edes yksi mysteeri joskus ratkaistua… tällä erää kohti uusia visioita!

HALLOWEEN-ASETELMA 3.0

Onko koskaan liian aikaista tehdä Halloween-asetelma? – Ei ole, mikäli Akalta kysytään. Onko koskaan liian aikaista myydä joulukalentereita, jos Akalta kysytään? – Kyllä on, kuten tänä vuonna on tehty, jos Akalta kysytään.

Noh, kukaan ei kuitenkaan kysy kumpaakaan seikkaa, joten aloitetaanpa legendaarisen sankarimme Luigi the Luurancon matka tänä vuonna tähän aikaan! Tällä kertaa käsittelyssä on random-pahvilaatikko, joka toki kiinnosti kissaa ennen projektia, mutta sen jälkeen tietenkään ei. Kissat ja pahvilaatikot sopivat yhteen mainiosti, kunnes joku ääliö leikkaa niistä reunat ja tunkee naurettavia asioita niiden sisälle.

Nope, ei kiinnosta enää, kiitos! ZZZ zzz zzz…

Näin on valitettavasti päässyt tapahtumaan jo joitakin kertoja (asioista tietämättömälle linkit aiempiin juttuihin):

KUINKA TEHDÄÄN KUNNON HALLOWEEN-ASETELMA – Akalla on asiaa

KUINKA TEHDÄÄN KUNNON HALLOWEEN-ASETELMA, OSA 2 – Akalla on asiaa Mukana kuvia aiemmin tehdystä hobittikylästä

PERTTI-KEIJUN PYYKKIPÄIVÄ (FAIRY GARDEN) – Akalla on asiaa Tämä linkki on tarkoitettu henkilöille, jotka eivät vedä hernettä nenään sanasta ”fairy” tai ”Pertti-keiju”

Pidemmittä puheitta asiaan: Alkuasetelmana on siis tietenkin peruspahviboksi, joita me suomalaiset rakastamme, kuten ämpäreitä. Tässä kuvassa näkyy siis kaltoin kohdeltu pahvilaatikkopohja, täysin turmeltu pahvilautanen ja täysin turmeltu vanhan tyynyn sisus ullakolta. Kissan unelmalaatikkoa on siis tuhottu rankalla kädellä; luonnostakin on revitty vanhoja risuja ihan vain tätä raadollista asetelmaa varten! Hui kauhistus sentään!! Nyt pitäisi kissan vähintäänkin ottaa punaista maalia tassuihinsa ja turmella koko härpäke!

Kissan peti on edelleen vanhalla paikallaan. Kizza käyttää sitä vielä satunnaisesti sadan miljoonan muun nukkumapaikkansa ohella.
Kaiken vandalismin ohella ilmakuivuvasta savesta on tehty kurpitsoita, alien-kalloja ja muita tuiki tarpeellisia härpäkkeitä, joista paras esimerkki lienee taustalla.

Tällä kertaa Luigi the Luuranco on kutsuttu halloweenin viettoon vanhan ystävänsä luokse. Luigi ei ole käynyt ystävänsä mökillä vuosikymmeniin, mutta hän muistaa kuitenkin edelleen reitin, joka kulkee aavemaisen metsän läpi.

Silloin aikoinaan Luigi ei kiinnittänyt metsään sen kummempaa huomiota, mutta tällä kertaa Luigilla on outo aavistus: jotakin omituista on luvassa. Tästä tuntemuksesta pelästyneenä Luigi varustautuu ihan Pyhällä kirjalla… ja paremman puutteessa puutarhasaksilla.

Ensimmäiseksi Luigi havaitsee omituisia pääkalloja, luita ja hautaholveja. ”Mitä vattua täällä on tapahtunut, ei täällä viimeksi tältä näyttänyt,” miettii Luigi. ”Kyllä nyt on menty pahasti metsään, jos näin voi asian ilmaista…” Katsoessaan tarkemmin Luigi havaitsee koko tilanteen kauheuden. Tänne on laskeutunut joku… tai jotain.

Luigi jäykistyy kauhusta nähdessään tilanteen vakavuuden. Hän muistaa edelleen Roswellin ufo-tapauksen vuodelta 1947, jolloin hän itse oli ajelemassa Route 66-reittiä halki Amerikan (näkymättömällä haamuautolla, tietenkin…).

Travel Route 66 (U.S. National Park Service) (nps.gov) Opastusta tähän legendaariseen reittiin

Roswellin tapaus – Wikipedia Perusinfoa Roswellista

Tuolloin tapaus nostatti merkillisiä kysymyksiä ja aiheesta on sittemmin kirjoitettu enemmän kirjoja, kuin JFK:n salamurhasta. Luigia puistattaa kumpikin tapaus, mutta tällä hetkellä häntä karmii eniten tämä keskimmäinen hautaholvi. Joku -tai jokin- merkillisen tärkeä henkilö lienee haudatun tähän hautaholviin!

Luigi jatkaa epäröiden matkaansa tämän kirotun alueen läpi ja toivoo pääsevänsä ehjänä perille puutarhasakset tanassa… samalla hän ihmettelee näitä mystisiä kalloja, joita paikalle on jäänyt. Kallot ovat liian isoja mahtuakseen näihin hautoihin, joten jostakin aiemmasta ja suuremmasta lajista täytynee olla kyse…?

Ilta alkaa hämärtää, joten Luigi lähtee tosiaankin kipittämään kurpitsojen, kallojen ja hautojen keskeltä eteenpäin ystävänsä mökkiä kohti. ”Never again tänne,” tuumii Luigi matkallaan, ”I’m done.” Rajansa kaikella!

Kun Luigi poistuu maisemista, häntä jäävät kuitenkin kaipaamaan yllättävät, uudet ystävät – tai tuholaiset – tai ties mitkä.

So classic, so kitsch! Kitsch – Wikipedia

Jep; pahvilautasesta tehty ufo oli huono idea- mutta tällaisesta se idea joskus lähtee. Vuonna 1947 pilotti Kenneth A. Arnold kuvaili näkemäänsä ilmiötä lentäväksi lautaseksi. Tästä se ajatus sitten lähti! Kuten myöskin medialle – lentävä lautanen juontuu juurikin tästä!

1947: Year of the Flying Saucer | National Air and Space Museum (si.edu)

Nykyään on olemassa kaksi termiä: UAP ja USO. Ensimmäinen korvaa ufon; toinen kertoo, että kohde on merenalainen, selvittämätön ilmiö, joka nousee vedestä.

Luigi the Luuranco kohtasi jotakin selvittämätöntä matkallaan tällä(kin) kertaa huumorin merkeissä, toivottavasti jollakulla edes oli hauskaa. Akalla oli.

TUNNETUIMPIA MATKAKOHTEITA MYTOLOGIASSA

Tässä lottomiljoonia odotellessa onkin mukava haaveilla tulevien, historiallisten paikkojen näkemisestä, mutta vanhoissa mytologioissa kerrotaan myös toisenlaisia tarinoita.

René-Antoine Houasse/Story of Minerva – Dispute between Minerva and Neptune over the Naming of the City of Athens/1696.

On nimittäin runsaastikin sellaisia legendaarisia kohteita, jonne tavallinen tallaaja miljoonineenkaan ei pääse: myyttisiä paikkoja, joihin ei Onnibus eikä Finnair ainakaan toistaiseksi kulje. Katsahdetaanpa seuraavaksi, mitä kaikkea entisaikojen kansat ja mytologiat yrittivät aikanaan meille kertoa näistä kohteista (tyrkyttivät meille turistikohteita ihan ilman viiden tähden arvosteluita, pthyi):

AVALON

Kuningas Arthurin legendasta tuttua Avalon-saarta on kutsuttu paikaksi, jonne kyseinen, kuuluisa (legenda)kuningas haudattiin. Arthurin ei kuitenkaan uskota olleen todellinen henkilö, vaan 500-600-luvuilta peräisin oleva taruhahmo, jonka teki tunnetuksi v. 1136 jaa. muuan brittiläinen pappi Geoffrey of Monmouth teoksessaan Historia Regum Britanniae.

Glastonbury Abbey (VintageNews).

Avalonissa kerrotaan asuneen yhdeksän valtiatarta – mukaan lukien Arthurin noitasisar Morgan Le Fey – sekä tietenkin itse velho Merlin. Myös Arthurin kuninkaaksi nostanut miekka Excalibur taottiin kertoman mukaan Avalonin saarella.

Glastonburyn kaupunki Somersetin piirikunnassa on liitetty usein Avaloniin, sillä v. 1190 Glastonburyn luostarin munkit väittivät löytäneensä kuninkaan ja kuningatar Guineveren luurangot haudattuina luostarin mailta. Historioitsijat eivät nykyään usko löytöä todeksi, vaan mainostempuksi luostarin jälleenrakentamisen rahoittamiseksi v. 1184 palon jälkeen. Avalonin sijainniksi on esitetty myös lukuisia muita saaria mm. Englannin ja Ranskan rannikoilla, mutta myös esim. Grönlantia ja Mallorcaa on ehdotettu.

WikimediaCommons/freeshare).

Glastonbury – Google Maps

ATLANTIS

Atlantiksen määrittely lienee itse kullekin tuttu, mutta palautetaanpa mieleen tarinan lähtöasetelma ja pääpiirteet. Tarina on lähtöisin filosofi Platonin (427-347 eaa.) kirjoituksista Timaios ja Kritias. Platonin dialogissa tarina on peräisin Solonin (ateenalainen valtiomies n. 638 eaa. – 558 eaa.) matkoilta Egyptissä. Solonille oli tuolloin kerrottu egyptiläisen papin toimesta, että Atlantiksen tuho tapahtui n. 9000 vuotta aiemmin ja tuhon aiheutti jumalten suuttumus atlantislaisten paheellisuuteen.

(history.com)

Tuhon sanotaan sisältäneen maanjäristyksiä ja tulvia ja saaren sanotaan vajonneen mereen vain yhden vuorokauden aikana. Tuosta mainitusta ajasta on nyt n. 11 600 vuotta, joka monen tutkijan mielestä sopii jo todeksi tutkittuun katastrofiin jääkauden päättyessä äkillisesti juuri tuona aikana. Tämä ”Younger Drias Cataclysmic Event”-teoria on edelleen tutkinnan alla.

Ulkoasultaan Atlantiksen rengasmainen kaupunkirakenne lienee useimmille tuttu, mutta Platonin kirjoituksista käy myös ilmi kaupungin koko: n. 385×580 km. Tässä mittayksikkönä on kreikkalainen stadion, mutta mittayksiköksi on epäilty myös egyptiläistä khetiä. Tällöin kaupunki olisi huomattavasti pienempi, mutta Platon väitti myös Atlantiksen olevan ”suurempi kuin Libya ja (tuolloinen) Aasia yhteensä.” Lisäksi Atlantiksella olisi ollut miljoonapäinen armeijajoukko, joten kirjoitusten pohjalta kyseessä olisikin täytynyt olla hyvin suuri saari miljoonine muine asukkaineen, jotka viljelivät ja ylläpitivät koko systeemiä.

Noh, koosta viis; mutta tärkein tunnusmerkki Atlantiksen sijaintiin on Platonin sanat: ”Herakleen pylväiden takana.” Näillä pylväillä on antiikin aikana viitattu Gibraltarinsalmen molemmin puolin oleviin kallioihin, mutta muitakin tulkintoja tästä on toki esitetty.

Detail of Pillars of Hercules from Tabula Peutingeriana, 1-4th century CE.

Atlantiksen sijainnista on tuhansia ehdotuksia, kuten noin v. 1600 eaa. tulivuorenpurkauksen räjäyttämä Santorini/Theran saari. Myös Bahaman Bimini Road on suosittu kohde, varsinkin kun tämä merenalainen ”highway” löydettiin v. 1968.

Bimini Road: Natural Rock Formation Or Path To Atlantis? (allthatsinteresting.com)

Mauritaniassa sijaitseva Saharan silmä (Richat Structure) on myös ehdokkaiden listalla juurikin rakenteensa puolesta; lisäksi näistä Saharan renkaista on löydetty mm. merisuolaa ja merinilviäisten jäänteitä. Nykyään onkin tiedossa, että vielä n. 5000 vuotta sitten Sahara oli rehevämpi, kuin aiemmin oli luultu.

Richat/ISS-Nasa-31.12.2021/publicdomain.

Atlantiksesta onkin sanottu, että sormen voi tökätä kartalle mihin kohtaan tahansa ja todennäköisesti sitäkin paikkaa on ehdotettu tämän kaupungin sijaintikohdaksi. Mikäli enemmän aihetta tutkii, tämä väite pitää paikkansa! Akka väittää Atlantiksen olleen omalla eteläpihallaan; se on tällä hetkellä täysin saavuttamaton manner!

LEMURIA/MU – KADONNUT MANNER

Atlantikseen liittyy myös v. 1864 eläintieteilijä Philip Sclaterin ehdotus Intian valtamerellä muinoin sijainneesta mantereesta. Teoria oli laajalti suosittu tiedepiireissä muutoinkin, mutta myöhemmällä ajalla varsinkin teosofiset ja antroposofiset seurat ovat olleet teorian kannattajia. Mm. spiritualisti Helena Blavatsky/Madame Blavatsky (1831-1891), Teosofisen seuran perustaja, uskoi Lemurian olleen nykyihmisen edeltäjien alkukoti.

”The Lost Continent of Mu”/James Churchward 1926.

Tämän ajatuksen esitti tosin myös saksalainen biologi Ernst Haeckel (1834-1919) v. 1870. Haeckel oli innostunut tiedemies ja vaikuttava tieteellinen piirtäjä, jonka useita piirroksia on kuitenkin myöhemmin kritisoitu niiden oikeellisuudesta. Ottaen huomioon mm. darwinin teorian synnyn ja lääketieteen kehityksen miehen elinaikana, tämä lienee kuitenkin jotenkin ymmärrettävää…

Ernst Haeckel: Natürliche Schöpfungsgeschichte, Georg Reimer, Berlin 1868.

KULTAINEN EL DORADO

Tämän kaupungin legenda syntyi 1500-luvulla, kun espanjalaiset konkistadorit kuulivat muisca-intiaaneilta kullatun kuninkaan rituaaleista Guatavita-järvellä (lähellä Bogotaa nykyisessä Kolumbiassa). Tarinoiden mukaan kruunattava kuningas peitettiin kultapölyllä, hän sukelsi järveen ja veteen uhrattiin kansalaisten toimesta useita kultaesineitä seremonian aikana. (El Dorado tarkoittaakin siis kullattua miestä, ei todellakaan kaupunkia, joksi legenda jäi elämään…)

Lake Guatavita – Google Maps

Seremonia ilmeisesti kuitenkin lopetettiin, kun toinen, hyökännyt intiaaniheimo valloitti alueen. Espanjalaiset yrittivät kuitenkin kultakuumeessaan tyhjentää järven ja löysivätkin useita uhrattuja esineitä, mutta heidän uskomustensa mukaan järven lähistöllä piti kuitenkin olla varsinainen, näiden kullattujen esineiden teko-/lähtöpaikka eli… kaupunki.

Gold Museum, Bogota (36145671394) – El Dorado – Wikipedia. Muisca-intiaanien kultainen esine Bogotassa, joka esittää tätä seremonian suorittamista/freeshare.

Tällaista Manoaksi nimettyä kaupunkia ei kuitenkaan useiden vuosisatojen aikana tehdyistä etsinnöistä huolimatta löytynyt. Jopa Roanoke-siirtokunnassa mukana ollut britti Sir Walter Raleigh (1552-1618) etsi El Doradoa v. 1595, kuten myöskin tutkimusmatkallaan kadonnut legendaarinen tutkimusmatkailija Percy Fawcett. Jep, Percy tunnetaan Etelä-Amerikan tutkimusmatkailijana, joka kiersi useilla reissuillaan täysin tuntemattomissa olosuhteissa.

Noh, Fawcett oli tietenkin kuullut tarinoita näistä useiden vuosisatojen etsinnöistä, ja lähtiessään matkalleen Jack-poikansa kanssa v. 1925 hän uskoi löytävänsä kadonneen Z-kaupungin. Näin hän ainakin itse löytöä nimitti. Tästä Akka on kirjoittanutkin viimeksi n. 100 vuotta sitten:

syyskuu 2019 – Akalla on asiaa Percy Fawcett

Fawcettin kohtalo on edelleenkin epäselvä, kuten jo tuolloisessa jutussa todetaan. Kullattu kaupunki/Eldorado/mystinen Z-kaupunki-legenda lienee siis peräisin tarinan paisumisesta valtaviin mittoihin vuosisatojen aikana – aikana, jolloin tutkimusmatkailu muutoinkin oli kukoistuksessaan. Tällaiset tarinat ja legendat ovat olleet omiaan saamaan rahoitusta erilaisille tutkimusmatkoille, joka tietenkin hyödyttää meitä nykypäivän pulliaisia.

The Enduring Mystery Behind Percy Fawcett’s Disappearance | HISTORY

Lake Guatavita – Google Maps

1900-luvun puolella tutkimusmatkailu alkoikin jo muuttua enemmän ”kuka ehtii ensin”-tyyppiseksi kamppailuksi sekä lentokoneiden, vuorenharjanteiden että ääriolosuhteiden parissa. Kun maailma alkoi olla jotakuinkin kartoitettu, piti alkaa keksiä seuraavia kohteita erilaisten ennätysten ja rajapyykkien saavuttamiseksi. Ajan hiljalleen muuttuessa ennätykset alkoivat olla myös muotoa ”ensimmäinen nainen, joka…” Otettakoon tästä esimerkkeinä vaikkapa… hmm… Marie Curie (Nobel-palkinto 1903), Gertrude Ederle (ui yli Englannin kanaalin 1926), Annie G. Fox (Purppurasydän-kunniamerkki 1941).

Gertrude Ederle/George Grantham Bain/Library of Congress.

OLYMPOS-VUORI

Muinainen, kreikkalaisten jumalten olinpaikkaa Olympos kuvaillaan runoilija Homeroksen (800-700-luku eaa.) teoksessa Ilias. Hänen mukaansa tässä palatsikompleksissa oli kultaiset portit vartijoineen ja suurin palatsi oli tietenkin pääjumala Zeuksen käytössä. Rakennukset oli rakennettu kivestä pronssisine perustuksineen, mutta kävelytiet ja lattiat olivat peräti kullattuja. Lisäksi Olympoksella sijaitsi mm. talleja kuolemattomille hevosille! Wow! Ja varmastikin suuri, kultainen uima-allas tiki-baareineen… aahh!

Who was Homer? | British Museum

Olympoksen sijainti taivaalla uskottiin olevan eetterissä, ns. puhtaaksi aineeksi kuvatussa tai jumalten hengittämässä välitilassa. Eetteri oli kuitenkin pitkään antiikin ajalla viides alkuaine maan, tulen, veden ja ilman lisäksi. Tämä uskomus jonkinlaisesta ”väliaineesta” jatkui erilaisine tutkimuksineen pitkälle 1800- ja 1900-luvuille asti, kunnes Albert Einsteinin (1879-1955) suhteellisuusteoria julkaistiin v. 1905.

Albert Einstein v. 1905.

Näistä kohteista on paha valita, mutta onneksi ei edes tarvitsekaan. Näihin ei kuitenkaan pääse edes massilla, vaikka lottomiljoonat tilillä polttelisivatkin. Siksipä onkin hauska taas katsoa, kun muutaman euron lottoarvonnasta tulee hyvässä lykyssä tilille taas se about 0,60 euroa: eipä sillä olis muailmaa kierrellytkään! Nope!

Näillä mennään taas ja palataan asiaan ensi viikolla lemmikkien historian merkeissä!

KIVILÖITÄ SIUN POLKUJEIS VARRELLE

Onpas joskus hauskaa törmätä termiin, josta ei ole koskaan kuullutkaan: kuka tunnustaa kuulleensa koskaan sanahirviötä ”laakiobasaltti” tai ”basalttilaakio”… tällaiseen termiin Akka tutustui etsiessään suomenkielistä vastinetta käsitteelle ”columnar jointed volcanics.”

Magmakivien luokittelu – Geologia.fi

Googlen kääntäjästähän ei tällaisessa ole mitään apua, kun käännökset ovat aina viivasuoria täysin mutkia oikoen. Kerran Akka yritti muistella, mikä huonekasvina tunnettu peikonlehti olikaan englanniksi, ja vastaushan oli tietenkin troll magazine. Akka laittoi tällaisen aikakauslehtitilauksen heti vetämään, sillä onhan se nyt tuiki tarpeellista tietää peikkojen maailmankatsomuksesta ihan yleisestikin kuvitettuna painoksena. Aiemmin sitä on päässyt tutkailemaan vain katsomalla peiliin.

Monstera leaf eli peikonlehti.

Noh, mutta miten tämä nyt sitten liittyy mihinkään? Akkaa on jo pitkään kummallisesti viehättänyt eri puolilla maailmaa esiintyvät, merkilliset kivimuodostelmat, joita nyt sitten ilmeisesti laakiobasalteiksi (tai toisinpäin) kutsutaan… ei siis ”pylväsjakoiset tulivuoret,” Google…!

Tunnetuin näistä on Giant’s Causeway Pohjois-Irlannissa, josta Akka jo aiemmin jossakin jutussa maininnutkin (mukavia luontokohteita maailmalla). Tällaiset ilmiöt ovat siis yleensä pitkiä basalttipylväitä, jotka ovat voineet muodostua useita vuosimiljoonia sitten sulan laavan kovettuessa ja sittemmin halkeillessa. Useimmiten tällaisessa tapahtumassa pylväät voivat olla jopa 30 metriä korkeita, läpimitaltaan muutamista senttimetreistä useisiin metreihin ja niiden muoto voi olla 3-8 -kulmainen. Giant’s Causewayn tapauksessa pylväät ovat muodostuneet 50-60 miljoonaa vuotta sitten ja niitä on laskettu paikalla olevan noin 40 000 kappaletta.

Giant’s Causeway, Irlanti ((WikimediaCommons).

Kuten arvata saattaa, näitä ilmiöitä löytyy runsaasti kaikista maista, joissa on tulivuoria (no shit, Sherlock), joten otetaanpa hyväksi esimerkiksi myös vaikkapa Pohjois-Amerikan Wyomingin tunnetuin pylväshässäkkä Devil’s Tower. Nämä useimmiten kuusikulmaiset pylväät muodostuivat n. 40 miljoonaa vuotta sitten, pisimmät niistä ovat 180-metrisiä ja leveimmät ovat jopa kuusimetrisiä. Tästä nähtävyydestä tehtiin Pohjois-Amerikan ensimmäinen kansallisnähtävyys v. 1906 presidentti Theodore Rooseveltin toimesta. Kah, mikäpä siinä on moista ihmetystä katsellessa, presidentti tahi ei!

Devil’s Tower, Wyomig (U.S.National Park Service).

Santa Maria Reglan basalttipylväät Meksikossa ovat hieno nähtävyys, sillä näiden pylväiden yhteydessä esiintyy kaksi vesiputousta. Täällä pylväät ovat viisi- ja kuusikulmioisia ja pituudeltaan noin 30-50-metrisiä. Kaiken lisäksi alueella on mm. riippusiltoja, joten kokonaisuus on korkean paikan kammoiselle oikea unelmakohde. Eiku siedätyshoitoon…!

Basaltic Prisms of Santa Maria Regla, Meksiko.

Intian länsirannikolla sijaitsee St. Mary’s Island -saari, jolla sijaitsee jopa 88 miljoonaa vuotta vanhoja basalttipylväitä, joista korkein on kuusimetrinen. Erikoista tällä saarella on se, että nämä pylväät lienevät muodostuneen, kun Madagascarin saari irtosi Intian mantereesta Seychellien saarijoukon ohella. Kaikkea ne tutkijat pystyvätkin selvittämään!

St.Mary’s Island, Intia.

St. Mary’s Islands – Google Maps

Vietnamin Ganh Da Dia puolestaan on 100×250 -metrinen merenrantakallio, jossa sijaitsee n. 35 000 erikorkuista pylväänpäätä. Nimi itsessään tarkoittaa kivilautasten merikalliota, ja tämä onkin kuvista päätellen oikein osuva nimi. Täällä pylväiden kulmien lukumäärä vaihtelee jopa pyöreästä muodosta kahdeksaan kulmaan.

Ganh Da Dia, Vietnam (WikimediaCommons).

Ganh Da Dia: A Gorgeous Paint in Real Life (youtube.com) pariminuuttinen video yläilmoista kuvattuna

Islannissa -tulivuorien luvatussa maassa- löytyy Gerdubergin kallioseinämä, jossa 7-14 -metriset pylväät seisovat rivissä kuin aseteltuina. Tämän pylväistön tasaisuuden selittää se, että sula laava on vyörynyt alaspäin hyvin tasaisesti ja meriveden viilentävä vaikutus on viimeistellyt… nimenomaan viimeistellyn lopputuloksen.

Gerðuberg Cliffs | Guide to Iceland

Detunatele eli Thunderstone Rocks Transilvaniassa, Romaniassa käsittää kaksi vuorenhuippua, joissa on peräti 1258-metrisiä pylväitä kilometrin päässä toisistaan. Kansantarustoissa ilmiötä on selitetty mm. sillä, että joku nimeltä mainitsematon kuningas olisi piilottanut massiivisen aarteensa kivien alle, ja itse Herra Vihtahousu olisi raivostunut turhaan aarretta etsiessään. Tällöin hän olisi kiukuspäissään halkonut salaman avulla kalliot näiksi kahdeksi huipuksi – Detunata Goalaksi ja Detunata Flocoasaksi.

Detunatele, Romania.

Tällaisia muodostelmia katsoessa tulee tietenkin väistämättä mieleen, eikö näitä luonnonmuovaamia pylväitä olisi voinut käyttää vaikkapa erilaisiin rakennuksiin? Siinähän tuollaiset ovat kuitenkin olleet tarjolla vapaasti jopa miljoonia vuosia – miksi niitä ei ole hyödynnetty missään?

Itse asiassa näin on tehtykin: Nan Madol -temppeli- ja asuinkeskus Mikronesian Pohnpei-saarella on rakennettu koralliriuttojen ja basalttipylväiden avulla. Kyseessä on huikea, mutta kuitenkin vain harvojen turistien nähtävyys, jonka rakennustapaa edelleenkin ihmetellään: paikalla sijaitsee 92 keinotekoisesti rakennettua saarta, joiden rakentaminen lienee aloitettu ensimmäisellä vuosituhannella jaa.

Nan Madol, Pohnpei.

Paikan legendat kertovat, että kaksosvelhot Olisihpa ja Olosohpa levitoivat rakennuskivet paikalle lohikäärmeen avulla. Paikka lopulta kuitenkin hylättiin todennäköisesti siksi, että juomavesi ja ravinto oli haettava muualta. Tämä megaliittinen rakennelma on kuitenkin edelleen suuri mysteeri, sillä arvioitu kivien kokonaismassa on peräti 750 000 tonnia. Jopa 50-tonnisia kivipylväitä on pinottu päällekäin, kuten hirsitaloissa, eikä kenelläkään ole tietoa, miten tämä työ on voitu tehdä. Lohikäärmeen avulla, johan se tuli selväksi…

Nan Madol: The City Built on Coral Reefs | History| Smithsonian Magazine

Toinen basalttilohkare-paikka on Gunung Padang, joka sijaitsee tulivuoren huipulla Indonesiassa Jaavan saarella. Alueen käyttötarkoitusta ei tiedetty vuosisatoihin – eikä tiedetä vieläkään, sillä rinne näyttää lähinnä basalttipylväiden kaatopaikalta. Tarkemmissa tutkimuksissa on selvitetty, että rinteellä sijaitsee viisi keinotekoisesti tehtyä terassia ja useita eri aikoina tehtyjä kerroksia, mutta koko paikan ajoitus on herättänyt viime vuosina runsaasti hälyä.

Gunung Padang, Jaava (Arkeonews).

Gunung Padangin rakentamisen on väitetty alkaneen ehkä jo peräti 27 000 vuotta sitten, joten tällöin se olisi tietenkin koko maailman vanhin ihmisen aikaansaama megaliittinen pyramidirakennelma. Tästä kuulemme varmaankin vielä lisää, mutta esim. seuraava tietopaketti kannattaa tsekata, jos on asiasta kiinnostunut:

Is Gunung Padang a 27,000 Year Old Man-Made Pyramid? Analysis, Controversy and Response! (youtube.com) UnchartedX:n video 52 min

On kuitenkin hauska nähdä, josko tämän pyramidirakennelman sisältä löytyisi aarteita tai muumioita, sillä tämähän kiukuttaisi vietävästi ihte Herra Vihtahousua. Siinä olisi sitten jäänyt sarvipäältä toinenkin aarre löytämättä… vielä hienompaa tietenkin olisi, jos nuo ajoitukset pitävät paikkansa, sillä tämähän mullistaisi kaikkien surkea-luuseri-metsästäjä-keräilijä– teorian kannattajien maailmankuvan.

Is Gunung Padang In Indonesia The Oldest Pyramid In The World? (allthatsinteresting.com)

Olisihan se nyt perin merkillistä, että samaan aikaan muualla rämmitään marjapöheiköissä muinaisia suurpetoja väistellen, kun toisaalla kaivetaan ja viännetään basalttipölkkyä toisen päälle jollakin merkillisellä tekniikalla, josta ei ole jäänyt mitään jälkiä. Ei se nyt ihan niinkään voi olla, että tällaista edistyksellisyyttä olisi ollut olemassa vain yhdessä paikassa… tosin taas nousee esiin nykyisetkin primitiiviset heimot, jotka elävät edelleen lähes neoliittisessa maailmassa, ärgh.

Nykyaikaan tällaista ”epätahtista” kulttuurien vertailua on vaikea sijoittaa, kun teknologia ylittää itsensä tämän tästä ja kohta varmaankin vain kaksi viikkoa vanha puhelin on jo auttamattoman vanhanaikainen vempele. Palataan suosiolla megaliittiseen rakentamiseen, Akka voi aloittaa latomalla pari pienempää basalttipötköä tiiligrillin muotoon.

Tulevaisuuden tutkijat nimittänevät sitäkin ”tuntemattoman jumalan alttariksi,” kun eivät muutakaan merkitystä sille kuitenkaan keksi. Viereen jääneen metallisen sinappipötkön pää on tietenkin ”amuletti,” joka on ripustettu tuubin reiästä narulla kaulaan. Tikkataulun maahan pudonnut tikka on sitten samaan syssyyn ase, jolla on tehty ihmisuhrauksia jumalien lepyttämiseksi. Yeah; Akan alttari makkaranjumalalle edistää varmastikin kevääntuloa!! Tuumasta toimeen ja basalttipötköjä piällekkäin!

Otsikon koko lainaus: ””Luulet sie saatana, että mie rupian pyöreitä kivilöitä siun polkujeis varrelle asettelemaan?” -Rokka/Väinö Linna: Tuntematon sotilas

HELVETIN HISTORIAA

Jo muinaiset roomalaiset”… kuuluu vanha lause, jota ei kuulemma missään tapauksessa saa käyttää missään yhteydessä. Syistä viis, mutta eivät ne roomalaiset nyt NIIN muinaisia olleet, kun verrataan esim. sumerialaiseen kulttuuriin 4000-2000 eaa. Eufrat- ja Tigris -jokien alueella.

Roomalaisten valta-ajan katsotaan kuitenkin alkaneen vasta n. 700-luvulta eaa. kaupungistumisen myötä. (Tämä seikka tuli siis mieleen, kun Akka yritti muistella, oliko Haades kreikkalaisten vai roomalaisten manala…)

Jesus Christ saving the souls of the damned/1300-luvulta.

Noh; mennäänpä itse aiheeseen: onko ennen kristinuskoa historiallisissa kulttuureissa ollut käsitystä helvetin olemassaolosta? Miten eri uskonnoissa aihetta on käsitelty tai kuvattu? Tarkoitus ei ole tutkia asiaa teologiselta kantilta (joka on loppumaton suo), vaan ainoastaan katsahtaa, miten meitä syntisiä on ennen muinoin peloteltu kuolemanjälkeisellä taipaleella.

Onhan se nyt aivan selvää, että helvetti-käsitys on kristinuskossa ollut erinomainen keino pitää kansa ruodussa ja kuosissa tässä maanpäällisessä maailmassa.

ELI: Haades oli totta tosiaan sekä Kreikassa että Roomassa kuolemanjälkeinen tuonpuoleinen. Haades oli Kreikassa myös itse jumalan nimi, joka hallitsi tätä maanalaista valtakuntaa, kun taas Roomassa jumalan nimi oli Pluto.

Monet muistanevat kuulleensa Styks-joesta, jonka yli kuolleen oli päästävä lahjomalla kolikolla manalan lautturi Kharon. Vielä nykyäänkin löydetään luurankoja, joiden suuhun on asetettu kultakolikko. Tämä todistaa ainakin, ettei lautturinpentele ole sitten kuitenkaan kolikkoa ottanut…! Roomalaisten Haades-käsitykseen vaikutti suuresti Homeroksen Odysseia-teos ja sielujen puhdistuminen/uudelleensyntyminen on vaikuttanut mm. kristinuskon kiirastuli-käsitykseen.

Entäpä ne sumerilaiset? Tuonpuoleisella olikin monta nimeä: Kur, Irkalla, Kukku, Arali ja Kigal. Erikoista tähän tuonelaan joutumisessa oli se, ettei ihmisiä mitenkään tuomittu pahoista teoistaan, vaan jumalatar Ereshkigal vain julisti henkilön kuolleeksi. Vainajat saivat tuonelassa juodakseen vain ”kuivaa pölyä,” joten menehtyneille annettiin sukulaisten toimesta usein juomauhreja jopa vuosikausien ajan. Onnettomimpia vainajia olivatkin siis lapsettomat, joiden uskottiin tämän takia jopa muuttuvan kummituksiksi ja piinaavaan vielä elossa olevia sukulaisiaan.

Kelttiläiseen kulttuuriin (n. 700 eaa.-400 jaa.) kuului useita erikielisiä kansoja ja heimoja eri alueilla, mutta yhteistä kaikille oli tuonpuoleisen käsitys. Varsinaista helvettiä ei ollut, vaan tuonpuoleinen (yleisin Annwn/Annwyn tai Tir na nOg) sijaitsi usein joko saarella tai maan alla. Tämä maailma olikin siis vain ”Otherworld,” ei helvetti eikä taivas.

Keski-Amerikkaan sijoittunut mayojen muinaiskulttuuri (n. 7000 eaa.-950 jaa.) kutsui alamaailmaa Xibalbaksi, jota hallitsi 12 jumalaa. Tämä tuonela oli täynnä koettelemuksia, ansoja ja testejä sielupoloiselle, joka epäonnistuessaan joutui pilkattavaksi jumalten eteen. Lukuisten luolaverkostojen uskottiin johtavan tähän alamaailmaan, joten usein näistä luolista löytyy esim. rikottuja tai ehjiä uhriastioita.

Muinaisessa Egyptissä tuonpuoleisen nimi oli Duat ja tätä maailmaa hallitsi jumala Osiris. Jotta vainaja pääsisi punnitsemaan sydämensä, hänen tuli suorittaa testejä ja ohittaa demoneita matkallaan manalan läpi. Perillä jumala Anubis (jep, se koiranpää) vertasi sydämen painoa jumalatar Maatin sulkaan. Mikäli sydän oli painavampi, jumalatar Ammit hotkaisi sielun pois kuljeksimasta. Testin läpäisseet pääsivät Aaru-nimiseen rauhaisaan ”paratiisiin.”

Kaikki tietänevät viikinkien Valhallan (jumala Odinin sali), jonne kaikki soturit havittelivat kunniakkaasti pääsevänsä. Vähemmän tunnettu termi lienee Hel/Helheim eli kuolleiden valtakunta, jonne joutuivat vanhuuteen tai sairauteen kuolleet tai muutoin epäkelvot yksilöt. Tätä maanalaista maailmaa hallitsi jumalatar Hel. Norjalaisessa mytologiassa muunkinlainen kuolemanjälkeinen elämä oli mahdollista; esim. merellä kuolleet noudettiin pois haahuilemasta jumalatar Ran verkkoihin.

Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön keskuudessa helvetin käsitettä ei ollut olemassa. Kuolemanjälkeisen elämän uskottiin jatkuvan joko entiseen malliin jo edesmenneiden sukulaisten ja ystävien parissa (esim. Pueblo-intiaanit), tai Cheyenne-intiaanien mukaan Linnunrataa pitkin kuolleiden maailmaan samoihin olosuhteisiin. Minkäänlaista järjetöntä rangaistusta eletystä elämästä ei siis ollut odotettavissa, kuten useimmissa muissakaan kulttuureissa. Australian aboriginaaleilla on tällainen samanlainen ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä: rangaistuksia eikä koetuksia ole heidänkään puoleltaan tiedossa!

Suomalaisessa ”pakana”maailmassa siirryttiin kuoleman jälkeen tietenkin Tuonelaan, Manalaan tai Vainajalaan… tai mikä parasta: Manan maille. Kuolleiden täytyi ylittää Tuonen virta huolimatta siitä, olivatko he eläessään olleet hyviä vai pahoja, ja tätä virtaa vartioi musta joutsen laulaen kuolonsäveleitä. Tähän virtaan joutuu myös Kalevalan Lemminkäinen epäonnistuttuaan surmaamaan tämän joutsenen (tehtävä, joka hänen täytyi läpäistä saadakseen itselleen Pohjolan Louhen tyttären).

Kuulostaa kummasti ihan samanlaisilta tehtäviltä, joita asetettiin muissakin muinaisissa kulttuureissa… hmm!

On kuitenkin päivänselvää, että Elias Lönnrot keräsi matkoillaan Kalevalan ja Kantelettaren perimätietoa vasta 1800-luvun alkupuolella, joten tällöin kristinusko oli jo ehtinyt vaikuttaa useita vuosisatoja näihin suomalaisiin mytologioihin ja niiden suullisena perimätietona kerrottuihin tarinoihin.

Tällaisten uskonnollisten uskomusten alkuperien selvitys on tietenkin hankalaa, mutta MUINAISIIN aikoihin viitatessa voisi mainita, että mm. Homo Naledi-yksilöt (335 000–236 000 eaa.) todistettavasti suorittivat hautausrituaaleja. Samoin on jo pitkään oletettu kukkien siitepölylöytöjen perusteella, että neandertalinihminen hautasi tarkoituksellisesti kuolleensa. Ohessa hieno artikkeli tällaisesta tutkimustoiminnasta Cambridgen yliopistolta:

Shanidar Z: what did Neanderthals do with their dead? (cam.ac.uk)

Näitä löytöjä (kuten myös uusia ihmislajeja) saattaa putkahdella esiin historian hämäristä uusien löytöjen myötä, mutta näiden lajien uskomuksia kuolemanjälkeisestä elämästä emme voi koskaan tietää. Ainakin tiedämme, että neandertalilaiset huolehtivat vammautuneista ja vanhoista jäsenistään huolella. Tämä linkki kertoo myös Shanidar-luolan löydöistä:

Shanidar Cave – Wikipedia

Human Family Tree | The Smithsonian Institution’s Human Origins Program (si.edu)

Tässä yhteydessä kannattanee lopuksi todeta, että suurin osa maailman ongelmista on seurausta eri uskontojen välisistä ongelmista. Menneessä maailmassa on eletty maan, riistan, sairauksien ja selviytymisen ehdoilla, kunnes on keksitty, että esim. kuu ja aurinko ovatkin jumaluuksia.

Jopa taivaalta putoavat tähdenlennot/meteoriitit/ukkoset ovat olleet enteitä jumalien suuttumisesta, joten jotakin pitäisi tehdä!? Lepyttää suuttuneita jumalia veriuhreilla, tuhansilla suoruumiilla, lasten kasvatuksella pelkästään uhrimenoja varten jne. Akka ei ollenkaan vähättele myöskään eläinuhrien asemaa tässä yhteydessä.

Ehkäpä se selviytymisen helvetti on muinaisille ihmisille ollut jo se maanpäällinen helvetti, joten alkuperäiskansoille(kaan) se termi ei ole ollut tarpeellinen. Sellaisella periaatteella ollaan menty, että ”Jotta vittuakos sitten; tästä etiäpäin kualemahan: parempoo o kuitennii luvassa!”

Akka tykkää tästä ajatuksesta. Pitäkää helvettinne, uskontonne ja tunkkinne, ne ovat moderneja keksintöjä.

LEGENDAA, KANNIBAALEJA JA KALEVALAA

Tämän hyytävän kylmyyden keskellä on mukava suunnata katse rapakon taakse keskelle huitsin Nevadaa. Kirjaimellisesti. Keskelle-ei-mitään.

Lovelock Cave (TravelNevada).

Lovelock Cave – Google Maps

Keskellä Nevadan osavaltion erämaalakeuksia ja vuorenhuippuja sijaitsee Lovelock Cave, johon liittyy pohjoisen Paiute-intiaaniheimon legenda punahiuksisista jättiläisistä. Tarina kertoo, että muinaisina aikoina tähän luolaan ajettiin sumppuun ”Si-Te-Cah” -heimon viimeiset jättiläiset, koska nämä jätit olivat suuren kokonsa lisäksi myös kannibaaleja.

Kyllästyttyään tämän heimon luomaan jatkuvaan uhkaan muut paikalliset asukkaat yhdistivät siis rintamansa, ajoivat jättiläiset luolaan (n. 46 x 11 m) ja sytyttivät luolan suulle oksia ja risuja palamaan. Luolaan paenneet jätit kuolivat joko tuskissaan palaen tai savuun tukehtuen; tosin muutaman naispuolisen heimon jäsenen kerrotaan päässeen pakoon tästä tulipätsistä.

A Paiute drawing his bow and arrow; two others in festive costume (v. 1872/the National Archives and Records Administration).

Vielä nykyäänkin luolan katossa on nähtävissä merkkejä suuresta palosta ja luolassa on tehty kaivauksia jo 1800-luvun puolella. Ei tosin arkeologisia kaivauksia, vaan luolasta kaivettiin tonnitolkulla guanoa, jota käytettiin mm. lannoitteena ja silloisen ruudin valmistuksessa. Jep, guano on siis lepakoiden scheissea, ja varsinkin rannikkoalueilla merilintujen kakkaa.

Vuonna 1886 kaivosinsinööri John T. Reid johdatettiin paikalle ja hän tekikin luolassa huomattavia löytöjä. Näihin löytöihin viitataan nykyisin termillä ”Reidin kokoelma.” Ukkeli ei siis kuitenkaan suorittanut kaivauksia järjestelmällisesti nykyarkeologian tapaan, mutta tuohon aikaan se ei ollut mitenkään tavatonta. Hän oli paikalla insinöörinä ja amatööriantropologina, ei suinkaan arkeologian edelläkävijänä.

Esineistöä.

Joka tapauksessa tämä arvon herra Reid löysi luolasta esinelöytöjen lisäksi useiden kymmenien yksilöiden luiden jäänteitä ja kokonaisia luurankoja, joiden perusteella hän arveli tosiaankin löytäneensä legendoissa mainitun jättiläisrodun. Käyttäen omaa reisiluutaan pituusvertailussa hän laskeskeli, että kyseisten yksilöiden pituus oli täytynyt olla peräti 230-290 cm:n välillä. Mutta… mm. seuraavassa linkissä Reidin on arveltu jättäneen huomioimatta esim. sellaisen seikan, että reisiluun yläpään palloniveltä ei tule huomioida pituuden arviointimittauksessa, joten tämä lienee vaikuttanut hänen arvioihinsa:

*210777-1984-4Winter.pdf (nv.gov) Nevada Historical Societyn neljännesvuosikatsaus v. 1984 (pdf).

Tässä koosteessa aihetta käsitellään n. 10 sivun verran ja taulukot osoittavat, etteivät Reidin kokoelman luiden pituudet poikkea juurikaan alueen muista hautalöydöistä: pituudet olivat miesyksilöiden kohdalla n. 160-180 cm:n välillä. Reid kuitenkin uskoi teoriaansa löytämästään jättiläisrodusta jo senkin takia, että osissa kalloista oli jäljellä pehmytkudosta ja punaisenruskeita hiuksia. Kyseisessä linkissä mainitaan myös tästä: useat muinaiset kulttuurit käyttivät jo eläessään ja/tai hautauksissa väriaineena punaokraa, joka myös tehokkaasti muuttaa mustien hiusten värin punaruskeaksi ajan kuluessa.

Yksi houkutuslinnuista (1900-luvun alun kuva).

Vuosina 1912 ja 1924 luolassa suoritettiin vihdoin arkeologisia kaivauksia, sillä vuonna 1911 guanonkaivajat olivat tehokkaasti rellestäneet luolassa kaivaen noin 250 tonnia sitä ihteään käytettäväksi teollisuuden tarkoituksiin. L. L. Loud Kalifornian yliopistosta ja myöhemmin mukaan liittynyt M. R. Harrington löysivät luolasta muumioiden ja luiden lisäksi mm. kalaverkkoja, sandaaleita, nuolen- ja keihäänkärkiä, koreja ja taidokkaasti höyhenistä ja meriheinästä tehtyjä ja maalattuja houkutuslintuja. Mm. seuraava sanomalehtiartikkeli vuodelta 1929 kertoo löydöistä tarkemmin:

22 Aug 1929, 6 – Oakdale Leader at Newspapers.com

Sanomalehtiartikkeli mainitsee, että mm. eläintennahoista huolellisesti ommellut viltit ja luusta kaiverretut metsästyspillit osoittavat, ettei tämä heimo voinut olla se alkeellinen, kannibalistinen heimo, josta legendoissa puhutaan. Aiemman linkin materiaalissa mainitaan myös, että löytöihin kuului kalaverkkoon haudattu lapsi, jonka mukaan oli laitettu taidokkaasti tehty helistin. (Kalaverkkojen löytyminen johtuu ylipäätään siitä, että alueella on ollut useitakin pienempiä järviä, jotka sittemmin ovat kokonaan kuivuneet.)

Sisäänkäynti.

Koska ja kuinka kauan luolaa onkaan sitten käytetty? Onko näissä punatukkajätti-legendoissa mitään perää? Berkeleyn yliopiston kirjaston materiaali kertoo, että luolaa olisi käytetty jo niinkin varhain, kuin 2740 eaa. aina 1800-luvun puolelle asti. Varmimmat ajoitukset luumateriaaleista sijoittuvat vuosille 1450 ja 1420 eaa. Luolaa on siis kuitenkin todistettavasti käytetty jo useita vuosituhansia. Guanokerrostumien varhaisimmat ajoitukset ovat vuosituhannelta 5000 eaa., joten lepakoita luolassa on ollut jo kauan ennen ihmislajia. Ilmankos sitä pa*kaa riitti tonnitolkulla lapioitavaksi asti!

Paiute-perhe v. 1906 (Library of Congress).

Noin vuonna 500 jaa. ilmeisesti maanjäristyksen seurauksena luolassa romahti useita suuria kivenlohkareita, joka lienee rajoittanut myöhempää toimintaa. Onkin siis mahdollista, että legenda jättiläisistä on peräti voinut periytyä sukupolvelta toiselle jo ennen tätä aikaa.

arf010-002.pdf (berkeley.edu) Yliopiston kirjaston materiaalia, jonka lopussa on mm. graafisia kuvia alueen/luolan rakenteesta sekä vanhoja valokuvia kaivauksista (pdf).

Eli onko legendoissa sitten mitään perää…? Mene ja tiedä; kaikki on toki mahdollista. Tällaisen luolan historialliset todisteet ajoituksineen ovat mielenkiintoisia: ainakin tuo kalaverkkoon haudattu lapsi helistimineen kertoo siitä, että luolaa on ainakin jossakin vaiheessa käytetty huolelliseen hautaustarkoitukseen. Onhan se ihan mahdollista, että luolan käyttötarkoitus on eri vuosisatoina vaihdellut suurestikin ja kenties joku jättiläiskannibaaliheimo luolaan on sumputettukin.

M. R. Harringtonin löytämä Moapa Paiute-kulttuurin punottu kori v. 1925 (National Museum of the American Indian).

Tällaisessa tilanteessa Akka näkee sielunsa silmin kuvaelman, jossa moiset lajitovereita syövät penteleet (legendoissa mainittu noin 20-30 jättiläisheimon viimeistä yksilöä) on tosiaankin ajettu luolaan ja palavien oksien ja pensaiden avulla tukahdutettu kuoliaaksi. Mitäpä sitten tämän jälkeen tapahtuisi? Akan kuvaelmassa on tietenkin lisätty pökköä pesään, notta ne pahikset varmastikin kärventyisivät ainakin muutamien päivien ajan. Lopuksi olisi oksien rippeet raivattu luolan suulta ja kaikki mahdolliset jäänteet olisi raahattu kuivalle aavikolle korppikotkien ja muiden lentävien öttiäisten mässäiltäväksi, kunnes jäljellä ei olisi enää ollut jänteen ripettäkään.

Klassinen koukkunokka.

”Menit sitten syömään mun mummon, pärkkeles! Siitäs sait!” olisi joku voinut tässä kohtaa todeta kiukuspäissään. Kuka näitä ilkeitä kannibaaleja olisi luolaankaan jättänyt tai niille hautoja kaivanut, jos luolaa aiottiin kuitenkin vielä heidän jälkeensäkin käyttää johonkin tarkoitukseen?

Luolassa on kuitenkin käyty vielä niinkin myöhään, kuin n. 1830-luvun aikana (tuolta ajalta on löydetty ase ja ihmisen scheissea), joten tällainen sumputustapahtuma (kenties peräti) vuosituhansien takaa olisi jo kauan aikaa sitten unohtunut suulliseksi perimätiedoksi ja täten legendaariseksi tarinaksi. Mikäpä ettei! Karttaa katsoessa alueella ei ole kerta kaikkiaan yhtikäs mitään, joten luolan olemassaolo ja sijainti on voinut olla hyvinkin tärkeä muinaisille metsästäjille vaikka miten pitkään. Luolasta on saatu suojaa metsästysretkillä, siellä on voitu korjata verkkoja ja metsästyskeihäitä, varastoida ruokaa ja nähtävästi myös saattaa omaisia haudan lepoon aikojen kuluessa.

Eräs teoria on sekin, että luolasta olisi tosiaankin löytynyt näitä peräti jopa kolmemetristen yksilöiden luurankoja, mutta Smithsonian-instituutti olisi tietenkin tapojensa mukaisesti jemmannut kaikki todisteet perushistoriasta poikkeavista löydöistä.

Tällaisten perimätietona kerrottujen tarinoiden alkuperä kiehtoo aina mieltä, mutta luulöytöjen perusteella Lovelockin jättiläisistä ei kuitenkaan toistaiseksi ole todisteita. Kuten ei ole todisteita sellaisestakaan perimätiedosta, että maailman synty johtui Ilmattaren yksinäisyydestä: hän meni uimaan, tuli raskaaksi meren tuulesta ja raskausaika kestikin peräti yhdeksän vuotta!

Ilmatar/Robert Wilhelm Ekman v. 1860 (Suomen kansallisgalleria).

Lapsi ei kuitenkaan syntynyt, joten sotka muni Ilmattaren polvelle seitsemän munaa. Nämä munat rikkoutuivat ja muodostivat maan, taivaan, tähdet jne. Lopulta lapsi päätti itse syntyä, joten omatoimisesti ihan-ilman-hyvinvointialueiden-apua syntyi tämä merkillinen lapsi Väinämöinen. Väiski osasi jo syntyessään loitsia ja laulaa, ja nykypäivänä Väiski olisikin jo saanut kaiken maailman diagnoosit eri kirjainyhdistelmillä jo heti syntymänsä jälkeen.

Väinämöisen pää/Akseli Gallen-Kallelan luonnos v. 1895 teokseen ”Väinämöisen lähtö.”

Lauloi, mokoma, vielä hauenleuka-kanteleensa avulla Joukahaisen suohon! Päästäkseen suosta Joukahainen lupaa sisarensa Väiskille vaimoksi, mutta tämä päättääkin mieluummin päättää omat päivänsä. Kerrassaan mieltäylentävä kaveri, tämä Väinämöinen!

Että näin! Legendoja on monenlaisia, mutta uskottavammalta tuntuu kuitenkin tämä kannibalistinen intiaaniheimo, kuin meikäläisten oma wannabe-Harry-Potter-ihmepoika Väinämöinen. Itsestään syntyvä ihmelapsi, my ass…!

HOUSKAN HAUSKA HELVETINKUILU

Noin 50 km Prahasta pohjoiseen sijaitsee merkillinen linna kallionkukkulalla keskellä-ei-mitään eli täydellisessä skutsissa.

Houska (allthatsinteresting).

Tämän Houskaksi kutsutun linnan paikalla sijaitsi perimätiedon mukaan 800-luvulla jaa. pieni, puinen linnake, mutta alueen asukkaat alkoivat vältellä ja pelätä paikkaa jo tuolloin ihan syystäkin: kallionlohkeamasta kerrottiin ilmestyvän kummallisia hirviöitä. Demonit, siivekkäät oliot ja aaveet kumpusivat tästä pohjattomasta helvetin portista eikä mikään määrä kiviä pystynyt tukkimaan tätä kallioon ilmestynyttä pohjatonta kuilua! Mahtoivat siinä paikallisten metsästäjien puntit tutista, kun näiden lentelevien olioiden kerrottiin syövän kotieläimiä ja vetävän ihmisiä mukaansa tähän helvetinkoloon…

Houska castle – Google Maps

Kuningas Ottokar II:n valtakaudella tämä kuilu päätettiin tukkia lopullisesti v. 1253-1278 välisenä aikana, ja tuolloin kuilu suljettiin kivipaasilla ja sen päälle rakennettiin arkkienkeli Mikaelille pyhitetty kappeli ja neliönmuotoinen linna sisäpihoineen. Ilmiselvästikään linnaa ei ole tarkoitettu linnakkeeksi puolustautumistarkoitukseen, sillä sen sijainti on tähän tarkoitukseen surkea: ei jokia, ei teitä, ei kaupunkeja eikä oikein mitään muutakaan. Ainoa vesilähde on ollut sadevettä keräävä säiliö, jolla ei puolustuslinnakkeen vaatimaa vedentarvetta olisi mitenkään pystytty pitämään yllä.

Sisäpiha(WikimediaCommons).

Kappelissa on mm. fresko arkkienkeli Mikaelista taistelemassa lohikäärmettä vastaan, mutta erikoiseksi on mainittu fresko naispuolisesta kentaurista, joka ampuu jousella pitäen nuolta vasemmalla kädellään. Vasenkätisyyttä pidettiin keskiajalla osoituksena satanismista ja muutoinkin tällainen pakanallinen hahmo on erikoinen ilmestys kristillisessä kappelissa.

Kappelin kentauri(WikimediaCommons).

Rakennustöiden aikana kuolemaantuomitut vangit saivat armahduksen, mikäli he suostuivat laskeutumaan köydellä laskettuna kuiluun ja kertomaan näkemästään. Erään vangin kerrotaan suostuneen tähän, mutta laskeutumisen aikana hän alkoi kirkua ja ylös vedettäessä huomattiin, että tämä tärisevä koekaniini oli vanhentunut iältään n. 30-40 vuotta ja hänen hiuksensakin olivat muuttuneet vitivalkoisiksi. Miespoloinen kuoli sitten kaksi päivää myöhemmin.

Maailman syvin porausreikä on tällä hetkellä 12,2-kilometrinen Kola Superdeep Borehole, joten ihan näin syvälle ei vankiparka tainnut kuitenkaan joutua. Johan siinä olisikin ollut köydellä mittaa…

Noh, seuraavina vuosisatoina linnaa kunnostettiin eri ylhäisösukujen toimesta, välillä jätettiin rappiolle ja taas kunnostettiin, kunnes linnan lopulta osti Skoda-automerkin perustaja Josef Simonek v. 1924. Hänen perillisensä omistavat linnan edelleen ja se on ollut avoinna yleisölle vuodesta 1999 alkaen.

Houska Castle Old Look/1895.

1630-luvulla linnaa asutti kuitenkin (legendan mukaan) ruotsalainen mustan magian harrastaja Oronto. Hänen kerrotaan yrittäneen kehittää linnassa ikuisen elämän eliksiiriä, ja paikallinen väestö pelkäsikin tämän alkemistin valjastavan tämän helvetin portin voimia okkultistisiin kokkailuihinsa. Viimein äijäparka murhattiinkin muutaman linnaan murtautuneen metsästäjän toimesta. Ja täten rauha laskeutui Houskan ylle; valtakunnassa oli kaikki hyvin ja… vai oliko? Kummituksia nähdään ja kuullaan Houskassa edelleen!

Tästä herää tietenkin kysymys: onko sitä pohjatonta kuilua koskaan mitattu tai tutkittu? Muutoin, kuin laskemalla kuiluun vankeja köydellä? Vastaus on ilmeisesti ei, sillä toisen maailmansodan aikana Wehrmacht (Saksan sotavoimat) otti linnan haltuunsa ja kuilussa/linnassa pelätään edelleen olevan sodanaikaisia räjähteitä. Kerrotaan jopa, että itse Heinrich Himmler olisi käyttänyt linnaa pakkomielteiseen okkultismiinsa ja mm. säilönyt linnassa arvokkaita käsikirjoituskokoelmiaan aiheeseen liittyen. Aikalaiset kertoilivatkin nähneensä linnassa kummallisia valoilmiöitä ja kuulleensa omituisia ääniä.

Fresko(WikimediaCommons).

Minkälaisia havaintoja linnan olioista ja kummituksista sitten onkaan tehty ja tehdään edelleen? Jo aiemmin mainitut demonit ovat tietenkin itsestäänselvyyksiä – onhan kyse kuitenkin suorasta reitistä helvettiin – mutta jo ennen linnan rakentamista kuilusta kerrottiin nousseen mm. päätön hevonen ja ihminen, jolla oli härkäsammakon pää. Kerrotaan myös, että kuilua vartioi aaveena munkinkaapuinen, kasvoton mies ja kappelin lattian alta kuullaan edelleen kynsien raapimista muistuttavia ääniä. Ei siis olekaan ihme, että linnan muurit on rakennettu suojaamaan rakennuksen sisäpuolta – ja osa ikkunoista on muurattu umpeen sisäpuolelta. Mikä tahansa lattian alta yrittääkin paeta, linna on tehty kestämään ja säilyttämään demoniset voimat nimenomaan seinien sisäpuolella. Paitsi ne juuri mainitut naazzit.

(WikimediaCommons)

Eri asia on sitten se, onko näissä tarinoissa ja myyteissä mitään perää, mutta jokin syyhän tällaisen rakennelman pystyttämiseen on täytynyt olla. Mistäpä sitä tietää, minkälaisia kaasuja sieltä maan sisuksista on höyrystynyt kallionlohkeaman kautta… ainakin seuraavanlaisia luonnonkaasuja kuten metaani, rikkivety ja häkä on mainittu maaperän kaasuiksi seuraavassa linkissä:

https://www.basements.org.uk/TBIC/Design/Ground-Gases.aspx

Näistä eritoten rikkivedyn terveysvaikutukset ovat mielenkiintoisia: altistuminen voi johtaa pahimmassa tapauksessa kuolemaan. Lievemmissä tapauksissa voi aiheuttaa mm. pahoinvointia, huimausta, tärinää, kouristuksia ja houreita. Hetipä tässä Akalle juolahti mieleen se syvyyksiin laskettu tärisevä vanginreppana; tosin rikkivety ei selitä ukon harmaantunutta kuontaloa! Houreilu sopii kyllä oireisiin ihan kenelle tahansa kuilun lähettyvillä käyneille henkilöille: ihmishybridi, jolla oli härkäsammakon päähui hai! Ja lentäviä demoneja!

Flying Monster/Robert Caney(NationalGalleryofArt).

Samapa tuo oikeastaan, minkälaiset voimat Houskassa sitten mellastavatkaan; ainakin tällainen kohde on historiallisesti mielenkiintoinen ja uniikki. Pari aavetta kaupanpäällisiksi turistikierroksella ei ole koskaan pahitteeksi, olkoon sitten päätön hevonen tai mustanpuhuva munkki. Ainakin on parempi sitten vetäytyä takavasemmalle, jos päänupissa alkaa huimata tai tasapainoaisti häiriintyy… tai jos alkaa näkyä sammakonpäisiä turistioppaita, jotka raahaavat juuri muita turisteja kohti pohjatonta kuilua!

HISTORIALLISIA HUIJAUKSIA

Puuttumatta sen kummemmin poliittiseen maailmantilanteeseen ja sen kummallisiin ilmiöihin mm. itärajalla… ja itse asiassa ympäri maailmaa… Akka keskittyy mieluummin olennaisiin päivänpolttaviin kysymyksiin. Onhan se nyt -herranen aika- paljon mielenkiintoisempaa seurata, josko olemme vihdoinkin saaneet todisteita maapallon ulkopuolisesta elämästä (sillä maapallolta älykästä eliölajia ei toistaiseksi ole vielä löydetty)!

Syyskuussa folioihin kääriytyneitä alienologeja kohahdutti laajalti uutinen, jonka mukaan Meksikon kongressille esiteltiin kahta ekstraterrerstriaalin muumioitunutta ruumista. Näiden pikkuruisten alieneiden ruumiit olivat väitetysti noin 1000 vuotta vanhoja ja toinen niistä sisälsi jopa pikkuruisia munia, ja kummallakin oli sisällään kadmiumista ja osmiumista tehtyjä implantteja. Tämän löydön uskottavuutta heikensi kuitenkin heti se, että alienit esitellyt ufologi Jaime Maussan on joitakin vuosia sitten esitellyt samankaltaista löytöä, ja tuolloin kyseiset muumiot todettiin huijauksiksi. Noh, kuinka ollakaan – muumiot palasivat kongressiin männä viikolla lukuisten tutkimusten jälkeen, ja nyt asiantuntijat sanoivat, ettei näissä uusissa ruumiissa ole mitään jälkeä vilunkipelistä eikä niitä ole kasattu kokoon eri yksilöiden jäänteistä.

(space.com)

Jaime Maussan on peräti nimennyt muumiot Claraksi ja Mauricioksi, joten seuraavaksi pidetään sitten varmaankin näiden lutuisten pikku heppujen ristiäiset. Tai nimenantojuhlat/nimiäiset, ihan miten vaan… Akka odottaa innolla kutsua näihin pippaloihin, sillä Akkaa masentaa tämä hemmetin pimeä marraskuu. Harmittaa vaan Claran puolesta; nähtävästi babyalienit jäivät sitten syntymättä. Tai kuoriutumatta, tai miten niiden nyt sitten olisikaan pitänyt syntyä…! Nimiäiset ja kuoppajaiset sitten samaan aikaan, perhana!

’Alien’ bodies with three-fingered hands, ’unknown DNA and eggs inside’ are presented by UFO expert at Mexican congress – with the ’non-humans’ found in Peru said to be 1,000 years old | Daily Mail Online

Mexican Congress holds second UFO session featuring Peruvian mummies | Reuters

Tätä tutkimusvyyhtiä on hauska seurata, mutta on sitä ennenkin osattu huijausyrityksiä tehdä – ja niissä usein onnistuttiinkin ennen nykyaikaisia tutkimusvälineitä ja -menetelmiä!

Tunnetuin tällaisesta huijausyrityksestä tieteessä lienee v. 1912 esitelty Piltdownin ihminen, jonka uskottiin olevan se kuuluisa puuttuva linkki ihmisen ja apinan kehityshistoriassa. Löydön esitteli harrastaja-arkeologi Charles Dawson Englannin Geologisen seuran kokouksessa ja löytö kirjattiin peräti katalogeihin nimellä Eoanthropus dawsoni.

Piltdownin ihminen (WikimediaCommons).

Vasta n. 40 vuotta myöhemmin tämä jo aiemminkin väärennökseksi epäilty kallolöytö todettiin huijaukseksi, sillä v. 1953 kallon leukaluun todettiin olevan värjätty orangin leuka ja hampaat todettiin kuuluvan simpanssille. Charles Dawson kuoli jo v. 1916, joten hänestä tehtiin pikaisesti todennäköisin syntipukki post mortem, mutta edelleenkään tämän huijausyrityksen todellista syyllistä ei tiedetä.

Kryptozoologian saralla tunnetuin huijaus lienee ns. ”Kirurgin valokuva” eli vuodelta 1934 peräisin oleva valokuva Loch Nessin hirviöstä. Tämän valokuvan Loch Nessin rannalta otti KIRURGI Robert Wilson, joten tottahan kuvan täytyi satavarmasti ja totisesti olla aito! Ihan kirurgin ottama valokuvatodiste, herregud!

Kirurgin kuva v. 1934.

Kuvan alkuperä selvisi vasta 60 vuotta myöhemmin, kun huijaukseen osallistunut Christian Spurling kertoi ennen kuolemaansa totuuden kuvan olennon alkuperästä: kyseessä olikin lasten lelusukellusvene, johon oli kiinnitetty ”Nessien” päätä muistuttava tekele. Joka tapauksessa tämä valokuva sai liikkeelle varsinaisen Loch Nessin hirviö -ilmiön, joka hyödyttää tänäkin päivänä alueen matkailuyrityksiä peräti jopa 40 miljoonalla punnalla vuosittain (arvio vuodelta 2018 ennen pandemiaa). Nykyisin alueella pyörii peräti live-kameroita Nessien metsästäjille, joten ei kun ruudun äärelle! Ympäri vuorokauden! Ne pentulive-koirat nukkuvat muutenkin niin hemmetin paljon!

Find the Loch Ness monster: Live Cameras (visitinvernesslochness.com)

Vuosina 1916-1920 otetut valokuvat tytöistä leikkimässä keijujen kanssa ovat saaneet nimekseen ”Cottingleyn keijukaiset.” Näiden valokuvien ottajina toimivat Cottingleyssa asuneet serkukset Frances Griffith ja Elsie Wright, jotka kuvissa leikkivät puutarhassa kekkaloivien keijujen ja peräti tontunkin kanssa. Nämä valokuvat saivat suurta huomiota, kun Sherlock Holmesin luoja sir Arthur Conan Doyle uskoi niiden olevan aitoja. Doyle oli laajalti tunnettu okkultismin ja spiritismin puolestapuhuja, joten hänen sanaansa luotettiin näissä piireissä.

Elsie tontun kanssa. Kiva siivekäs veitikka!

Tyttöjen suorittama kuvien lavastaminen paljastui vasta v. 1981, kun Elsie Wright tunnusti haastattelussa piirtäneensä keijujen kuvat kirjan ”Princess Mary’s Gift Book” kuvituksen perusteella. Nämä piirrokset leikattiin sitten saksilla irti ja aseteltiin puutarhaan kuvattavaksi hattuneulojen tukemana. Yhtä keijukuvaa Frances tosin väitti aidoksi, mutta… noh; mielikuvituksen puutteesta ei näitä tyttöjä voi ainakaan syyttää – näin ollaan toimittu aikana ennen kännyköitä, kun on ollut tylsää eikä ole ollut mitään hauskaa ajanvietettä! Tämä askartelupuuha on tosin aikansa elänyt, kun moinen piirtelyn ja asettelun vaiva onnistuu nykyään ihan vain photoshoppaamalla. ”Ai mikä hattuneula? Mitkä sakset?”

The Cottingley Fairies: A Study In Deception — Google Arts & Culture

Alieneihin liittyvä kuuluisin huijaus lienee v. 1995 julki tullut ”Alien Autopsy” -video, jonka väitettiin kuvaavan vuoden 1947 Roswellin ufo-tapauksen jälkeistä alienin ruumiinavausta. Musiikki- ja elokuvatuottaja Ray Santilli kertoi tuolloin saaneensa tämän 17-minuuttisen filmikopion nimettömänä pysytelleeltä armeijan kuvaajalta, joka olisi väitteidensä mukaan komennettu kuvaamaan tämän onnettoman alienin avausta v. 1947. Santilli väitti maksaneensa filmimateriaalista peräti 100 000 dollaria tälle kuvaajalle.

Epäilyt filmin aitoudesta nousivat kuitenkin heti, sillä kuvauksen laatu on huojuvaa ja epätarkkaa, sekä ”operaatiota” suorittavat ”kirurgit” näyttävät pitävän välineitä käsissään väärin yms. Santilli tunnustikin huijauksen v. 2006, mutta väitti samalla, että alkuperäisen filmin kehnon laadun takia hänen oli täytynyt lavastaa (omien sanojensa mukaan rekonstruoida) filmimateriaalissa nähty ruumiinavaus uudestaan.

Filmissä oli väitetysti käytetty taiteilija John Humphreysin väsäämiä kahta nukkea, jotka saatiin näyttämään aidoilta mm. käyttämällä eri eläinten sisälmyksiä. Vaikka Santilli siis myönsikin filmin feikiksi, hänen selityksensä ”ainoastaan aidon filmimateriaalin rekonstruktiosta” voi heittää romukoppaan välittömästi. Kuka pelle uskoo tällaiseen moskaan sen jälkeen, kun näperretään yhteistuumin kasaan alienin ruumiita käyttämällä joitakin god-damn-lampaanaivoja?? ”Ihan vaan rekonstruoidaan tässä sitä aitoa matskua, nääs!”

(allthatsinteresting)

Yksi uusimmista huijaustapauksista paljastui viime vuonna, kun tutkijat pääsivät luvan kanssa käsiksi japanilaisessa temppelissä vuosikymmeniä säilytettyyn ”merenneitoon.” Tämän kalanpyrstöisen, 30 cm pitkän olion uskottiin tarttuneen kalastajan pyydykseen vuosien 1736-1740 välillä, mutta tarkemmat tutkimukset paljastivat viritelmän olevan peräisin 1800-luvun alusta. Vaivaa tähän merenneitoon on kuitenkin nähty: otuksen yläruumis ja pää on muotoiltu taitavasti kankaasta, paperista ja pumpulista metallipiikkejä apuna käyttäen, kun taas alaosaan on käytetty useiden eri kalalajien suomuja ja nahkaa. Hampaat ja leuka ovat myös peräisin kaloista, mutta olion käsiä muistuttavat kourat ovat vielä tunnistamatonta alkuperää; keratiinia jostakin vielä nimeämättömästä eläimestä.

Ningyo v. 1791/Utagawa Toyokuni.

Joka tapauksessa tällaisen otuksen jäänteet ovat olleet arvokas reliikki japanilaisessa mytologiassa: tällaisen Ningyon uskottiin parantavan sairauksia ja pidentävän elinikää, joten temppelin lasikaappiin sijoittaminen on varmastikin tuonut runsaasti paikalle näihin myyttisiin olentoihin uskovia palvojia. Tällaisia olentoja löytyy muistakin Japanin temppeleistä, joten tällaisten esineiden tekeminen on ollut aiempina vuosisatoina varmaankin kannattavaa ja yleistä toimintaa. Vaaditaan vain hieman sorminäppäryyttä ja ei kun askartelemaan koko perheen voimin; tähän hauskaan askareeseen kelpaa kaikenlaiset kalanperkeet ja vanhat lakanat!

Ningyo – Wikipedia

Tässä tällaista tällä erää. Akka jää odottelemaan, josko niiden Meksikon alieneiden tutkimuksista saadaan myöskin 24 h -livekuvaa, jotta nähdään ”onko totuus tuolla ulkona.” Parhaimmassa tapauksessa Meksikoon pläjähtää oikein kunnon UFO/UAP hakemaan nämä ET:t kotiin; syytä nimittäin olisi. Onhan tuo nyt ihan ruumiinryöstöä ja haudanhäpäisyä, jos aitoja ovatkin!

(popularmechanics)

Siinä ei parane valitella rajalle saapuvista polkupyöristä tai ylipäätään presidenttiehdokkaista yhtään mitään, kun intergalaktinen laivue saapuu näyttävin valoin ja fanfaarein hakemaan omansa pois. Siinä voi monella mennä sormi suuhun, kun kesken feikkimerenneidon väsäämisen (tai polkupyöräajelun) taivaalla siintääkin 300-metrinen emoalus! Hupsheijaa, tulipas revittyä isoäidin kulahtaneet kapioliinat ihan turhaan!

PÄIVITYS 1.10.2025: Järkyttävää faktaa löydetyistä muumiojäänteistä:

Home | Tridactyls

Jos tämä sivusto ei ole feikkikökköä, niin nyt täytyy kyllä nostaa hattua näille tutkijoille! Voi hyvä ihme, mitä nuo oikein ovat! Ja yksi vielä raskaanakinvalaiskaa Akkaa somen osalta, miten näihin suhtaudutaan… This is very intriguing indeed!

TIETO LISÄÄ TUSKAA

Joskus sitä ihminen saa niin pirullisen flunssan (tai minkä-lie-koronavariantin), ettei käsien voima riitä pitelemään edes kirjaa luettavaksi – saati, että aivotoiminta lukemiseen edes riittäisikään. Siinä on turha haikailla sivistävänsä itseään vielä lukemattomilla klassikoilla, kun nivelet ja silmät huutavat hoosiannaa aivojen tolkuttaessa samaan aikaan mantraa: ”syö lisää särkylääkettä – monelta otinkaan sen viimeisimmän napin napaan…”

Tässä jutussa paino onkin siis sanoilla ”pirullinen” ja ”kirja,” joten katsahdetaanpa hermeettistä teosta, jonka pitelemiseen eivät tavallisen pulliaisen voimat riitä edes terveenä: PAHOLAISEN RAAMATTU eli Codex Gigas.

Tämä 1200-luvulta peräisin oleva teos on nykyään esillä Ruotsin kuninkaallisessa kansalliskirjastossa Tukholmassa. Opuksen matka Ruotsiin asti on ollut pitkä, mutta tarkastellaanpa ensin tämän möhkäleen hirvittävää kokoa ja olomuotoa: kirjan korkeus on 92 cm, leveys 50 cm ja paksuus 22 cm. Kirjan kannet ovat rautakoristeista, nahalla päällystettyä puuta ja sen 310 sivua ovat pergamenttia eli yleensä vasikannahasta tehtyä keskiaikaista kirjoitusmateriaalia. Pelkästään kirjan rakenne aiheuttaa siis sen, että koko järkäle painaa 74,8 kg! Well, siinäpä sitä iltalukemista itse kullekin säädylle!

The Codex Gigas – Kungliga biblioteket – Sveriges nationalbibliotek – kb.se

Kirjasta tekee legendaarisen… noh, ihan pelkästään legenda, jonka mukaan kirja olisi kirjoitettu yhden yön aikana ihtensä vihtahousun eli pirun avustuksella. Ennen tätä tarinaa on kuitenkin parempi katsahtaa kirjan syntypaikkaa ja sen matkaa peräti Ruotsin Tukholmaan, jossa se on majaillut vuodesta 1649 asti.

(Kungliga biblioteket).

Useiden lähteiden mukaan kirjan kirjoittajaksi epäillään benediktiiniläisluostarin munkkia Herman the Reclusea, (Akka ei löydä tälle käännöstä, mutta nimi tarkoittaa erakko-Hermania) joka eleli nyk. Tsekin alueella Podlazicen kaupungissa. Tämän jälkeen teos olisi sitten seikkaillut useammankin luostarin kautta – jopa niin, että kirja on peräti pantattu rahavaikeuksien takia, kunnes Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Rudolf II sai sen haltuunsa v. 1594. Teos jäi tällöin Prahaan vuoteen 1648 asti, jolloin ruotsalaiset sotilaat veivät sen mukanaan kolmikymmenvuotisen sodan sotasaaliina. Tällöin teos päätyi Tukholman linnaan, mutta linnapalon seurauksena se siirrettiin nykyiseen, pysyvään olinpaikkaansa nykyiseen Kansalliskirjastoon.

Portrait of Emperor Rudolf II/Hans von Aachen/1590-luku).

Entäpä se legenda? Tarinasta on kaksikin versiota; Akka käyttää tässä epäillystä benediktiiniläismunkista nimeä Herman. Legenda 1 kertoo, että munkki Herman olisi rikkonut munkkivalansa ja hänet olisi täten tuomittu muurattavaksi elävältä seinän sisään (kuollen lopulta nestehukkaan ja nälkään), jolloin Herman olisi pyytänyt luostarin apotilta armoa luvaten, että hän kirjoittaisi yhden yön aikana opuksen, joka kiteyttäisi koko luomakunnan tiedot yhteen teokseen. Apotin suostuttua Herman kirjoitti kirjoittamistaan keskiyöhön asti, mutta huomattuaan urakan toivottomaksi, hän lopulta myi sielunsa paholaiselle saadakseen urakan päätökseen.

Legenda 2 taasen kertoo, että Herman-parka oli tässäkin versiossa syyllistynyt nimeämättömään munkkivalan rikkomiseen, mutta apotti olisi antanut hänelle peräti vuoden aikaa tehdä teos kokonaisuudessaan. Tässäkin versiossa munkkiparka joutui myymään sielunsa, kuten ennalta olikin arvattavissa.

Mitäpä kirja sitten itse asiassa sisältää? Kirja on kirjoitettu latinaksi lukuunottamatta joidenkin kappaleiden alkukirjaimia ja se sisältää useita piirroksia monilla eri väreillä. Pelkästään eri lukujen alkukirjaimet ovat itsessään jo piirroksia, mutta nimen ”Paholaisen raamattu” tämä teos on saanut kuvasta, joka sijaitsee sivulla 290. Tässä on kyseessä sellainen pirulainen, että vähemmästäkin alkaa sukat pyöriä jaloissa! Tällainen kuva muistuttaa tosin hieman Akan passikuvaa; hmm…!

Sivu 290 (WikimediaCommons).

Kirjan kirjoitettu sisältö onkin se mielenkiintoinen osio, sillä kirjassa esiintyy useita eri aiheita: alkuun teoksessa kirjoitetaan tietenkin Raamatun Vanhan testamentin kappaleita vanhalla vulgata-käännöksellä, mutta teksteistä löytyy myös mm. eri aikojen historiikkia, lääketieteellisiä tekstejä, Uusi testamentti vaillinaisena, kalenterisivuja yms. On myös huomattava, että jossakin vaiheessa kirjasta on revitty irti 10 sivua, eikä kukaan tiedä kenen toimesta, koska ja miksi.

Image 1 of Devil’s Bible. | Library of Congress (loc.gov) Jokainen sivu nähtävissä kuvasarjana

Nyt pitää kyllä sanoa, ettei Akka ymmärrä tätä teosta ollenkaan. Tuollainen koristeellinen kirjoittaminen/piirtäminen sen aikaisilla välineillä olisi ollut monien vuosikymmenien tehtävä: onkin arvioitu, että yhdeltä tekijältä tällainen työ olisi kestänyt n. 20 vuotta. Samoin on myös tutkimusten mukaan todistettu, että kirjoittaja on kuitenkin ollut niin yhteneväinen kirjoitustyylinsä suhteen, että kyseessä lienee ainoastaan yksi henkilö. God damn, miten ärsyttävää!

Mysteeri kirjan tekotavasta on järkälemäinen; älkäämme kuitenkaan myykö sielujamme vihtahousulle kevein perustein. Siitä ei nähtävästi seuraa mitään hyvää. Akka tosin uskoo, että tämän kirjan legenda on syntynyt ihan jo sen koon, valtaisan työn ja vaivannäön jälkeisinä tulevina vuosisatoina. Ihan samalla tavalla on selitetty legendana Stonehengen kiviä: perimätiedon mukaan niiden kerrotaan leijuneen paikalleen aivan vaivattomasti ilman hikeä, kyyneleitä ja työmiesten persusten revähtämisiä.

Kaiken massiivisen, henkeäsalpaavan tai työlään homman takaa löytyy aina (nainen? Matti ja Teppo kaapissa?) jokin tarina, joka selittää tällaisen harvinaislaatuisen ihmetapahtuman syntymisen. Tekeväthän muurahaisetkin valtavia tunnelisysteemeitä kekoihinsa, vaikka ovatkin niin… nyt on pakko sanoa: PIRUN pieniä, hah haa!

(Kungliga biblioteket).

On tietenkin mahdollista, että tämä Arvoisa Herra Munkki Erakko on toiminut juurikin niin, kuten legendat kertovat, mutta mistäpä me sen saisimme tietää. Onkin siis uskottavaa ajatella, että joskus tuolloin on ollut olemassa nörttimunkki, jolle on annettu tehtäväksi tehdä tällainen opus ja kas kummaa: sen jälkeen tämä nörtti ei liikahtanut tuolistaan ennen kirjan valmistumista! Believe me, tämä on mahdollista ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä!

Vincent of Beauvais/1400-luvun loppupuolelta (WikimediaCommons).

Eikä tarvita kuin jonkun pelin päivitys keskellä yötä, niin jopas siinä unenrippeetkin karisevat silmistä ihan hujauksessa. Johan tämän teoksen hifistelymäinen ulkoasu senkin kertoo; ei tätä mikään tavallinen munkinpentele ole nauriiden kaivamisen ohella työstänyt!

Syyllinen ei siis tällä kertaa ole hovimestari eikä ihtensä vihtahousu… vaan maailman ensimmäinen NÖRTTI (kylmät väreet kulkevat Akan läpi… ihan vain flunssan jälkimaininkeina)!

Whitby Abbey – Wikipedia Jep, tällaisiin puitteisiin olisi mahtunut useitakin kirjoitushuoneita ja muutamia nörttejä – jopa yksi Akka! Kuva on vain yksi esimerkki luostareiden hulppeista puitteista noina aikoina. Tämä luostari on nimenomaan benediktiiniläisluostari, joten Akan mielestä kuva on hyvin kertova.

HENKIEN KÄTKEMÄÄ JA HAUTOJEN KERTOMAA

Jaahas, näin kauniina ja aurinkoisena päivänä onkin sopiva hetki tarkastella mm. viimeisintä luurankolöytöä piskuisesta Pienin kylästä Puolassa. Kyseessä on arkeologinen kaivaustyö 1600-luvulta peräisin olevalla hautausmaalla, josta on jo löydetty noin satakunta hautaa. Tämä hautausmaa ei sijaitse kirkon yhteydessä, joten tänne on haudattu vain köyhiä ja ”menetettyjä sieluja.” Viimeisin löytö on n. 5-7 -vuotias lapsi, joka on haudattu kasvot alaspäin, ja jonka jalkaan on kiinnitetty riippulukko haudasta nousun estämiseksi. Lapsen sukupuolta ei vielä tiedetä.

Puolan vampyyrilapsi (AncientOrigins).

Viime vuonna samaiselta hautausmaalta löytyi vampyyrinaiseksi kutsuttu luuranko, jonka jalassa oli samantyylinen lukko ja kaulalle oli asetettu sirppi. Tämä nainen oli kuitenkin varakkaasta suvusta, sillä hänen vaatteistaan löytyi kultajäämiä ja hänen kerrotaan nauttineen lääkettä, joka sisälsi kultaa (!). Tämä on saatu selville hänen kallonsa tutkimuksista ja jatkotutkimukset osoittanevat, että nainen oli kuolemansairas. (Vastaavista vampyyrihaudoista Akka on kirjoittanut aiemmin jutussa ”Omituisia hautalöytöjä.”)

Puolan vampyyrinainen (DailyExpress).

Well, siinäpä sitä sitten vampyyreja kerrakseen; mitäpä muita mielenkiintoisia luurankoja maailmalta onkaan löydetty? Akalla on merkillinen tapa kirjoitella usein hautalöydöistä, mutta mitäpä muutakaan meistä ihmisistä jälkeen jää muiden ihmeteltäväksi…?

Kennewickin mieheksi kutsuttu yksilö löydettiin Kennewickista, Washingtonista v. 1996. Huomattavan tästä löydöstä tekee se, että luuranko oli lähes kokonainen, erinomaisessa kunnossa ja sen iäksi varmistui n. 9000 vuotta. Täten tämä mieshenkilö oli vanhin luurankolöytö Ameriikkojen mantereella, mutta tätä vanhemmaksi löydöksi on varmistunut teini-ikäinen Naia-tyttö, joka putosi maanalaisessa Sistema Sac Actun -luolaverkostossa kuolemaansa Jukatanin niemimaalla.

Kennewickin mies (Science).

Naian valitettava onnettomuus tapahtui n. 12 000-13 000 vuotta sitten. Kennewickin miehen jäännökset luovutettiin lukuisten oikeustaistelujen jälkeen paikallisille intiaaniheimoille, ja hänet haudattiin salaiseen paikkaan yksityisissä hautajaisissa v. 2017 heimojen arvostettuna esi-isänä.

Naia (Nature).

Naian dna-tutkimukset ovat puolestaan osoittaneet, että hänen alkuperänsä juontaa Itä-Aasiaan ja Siperiaan; eli ensimmäiset Amerikan mantereen asuttajat lienevät tulleet 36 000 vuotta sitten omana ryhmänään näiltä seuduilta. Naian osittainen lantioluu on paljastanut myös, että nuoresta iästään (n. 15 v.) huolimatta hän oli jo ehtinyt synnyttää ainakin yhden lapsen, ja mahdollisesti hän oli pudotessaankin raskaana. Voi tyttöpoloista…!

Sistema Sac Actun – Google Maps

Cheddarin mies. Eehhe he!

Cheddarin mies on puolestaan vanhin eurooppalainen, lähes kokonainen luurankolöytö Cheddarin luolaverkostosta Somersetissa, Englannissa. Tämä v. 1903 löydetty parikymppinen mies koki väkivaltaisen kuoleman n. 10 000 vuotta sitten, sillä hänellä oli kallossaan murtuma. Tarkemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hänen ihonsa oli hyvin tumma ja hiuksensa kiharaiset, mutta silti hänellä oli siniset silmät. Alueella on tehty 20 vapaaehtoisen dna-tutkimuksia, ja näistä vapaaehtoisista KAKSI on peräti sukua Herra Juustomiehelle. Kuinka yllättävää! Siinäpä sitä onkin hauskaa järjestellä sukujuhlia, joissa tarjotaan alkupaloina pelkästään cheddarilla kuorrutettuja pikkupurtavia! Ja tietenkin cheddarin makuisia juustonaksuja!

Cheddarin mies, osa 2 (NaturalHistoryMuseum).

Björkö-saarella Ruotsissa suoritettiin arkeologisia kaivauksia jo 1880-luvulla. Viikinkiaikana saarella sijaitsi huomattava Birkan kauppakaupunki, ja paikalta onkin löydetty jo yli 3000 hautaa. Yksi näistä haudoista sisälsi huomattavan viikinkisoturin luurangon, jonka hautalahjoihin kuului mm. miekka, kirves, jousi, nuolia, kilpiä, taisteluveitsi, pelinappuloita ja KAKSI hevosta. Oli siis ilmiselvää, että kyseessä saattoi olla peräti viikinkiajan ”piällysmiäs.”

Björkö – Google Maps

Viikinkisoturin hauta (piirros Evald Hansen 1889). (Science)

Vasta 1970-luvulla havahduttiin siihen seikkaan, että luiden perusteella kyseessä saattoikin olla soturinainen, ja vasta viime vuosina suoritetut analyysit paljastavat tämän seikan todeksi. Tämän naisen dna paljastaa myös, ettei hän ollut syntynyt alueella, vaan muuttanut Birkaan lapsuusaikansa jälkeen. Hänen perimässään on yhteneväisyyksiä nykyisten Orkney-saarelaisten, englantilaisten, islantilaisten ja skandinaavien piirteisiin. Ihan perus-viikinki-meininkiä! Nuo kaksi heppaa haudassa varsinkin osoittavat, että kyseessä oli ihan kunnon bad ass -soturi!

Tsekkiläinen miesnainen (Historycollection).

Prahasta, Tsekistä on löydetty merkillisesti haudattu mies v. 2011. Tämä mies kuoli n. 2800-2500 eaa., ja hänet on haudattu naisille tyypilliseen tapaan vasemmalle kyljelleen ja kasvot kohti itää. Kuten päätellä voi, miehet haudattiin oikealle kyljelleen kasvot länttä kohti. MIesten haudoista on poikkeuksetta löydetty aseita, kun taas naisten hautalahjat olivat tyypillisesti pronssikoruja ja keramiikkaa. Tälle miehelle oli suotu hautaan mukaan viisi keramiikkakippoa ja naisille tyypillinen säilytyskulho jalkojen viereen – eikä yhtäkään asetta. Tästä onkin päätelty, että tämä mies on elänyt yhteisössään naisena, ja täten sillä tavoin haudattukin. Mikään ei kuitenkaan osoita, että hän olisi elänyt eristettynä yhteisöstään, joten hänet lienee hyväksytty muitta mutkitta ”naiseksi” omana aikanaan. Tähän väliin kannattanee mainita, että historiaa käsittelevissä jutuissa on TODELLAKIN PAKKO mainita eri sukupuolia, sillä tämäkään juttu ei mitenkään aukenisi ”henkilö oli haudattu henkilölle epätyypillisellä tavalla” -lauseella.

Siperialainen ajuri (LiveScience).

Siperiasta puolestaan löydettiin hiljattain koskematon 3000 vuotta vanha sotavaunujen ajajan hauta, joka ensimmäistä kertaa paljasti hevosvetoisten ajoneuvojen käytön alueella. Tämä seikka paljastui miehen jäänteistä: hänen vyötäröllään oli edelleen nahkainen vyö, jonka metalliset pidikkeet oli tarkoitettu hevosten ohjaksille. Täten soturi sai vapautettua kätensä esim. aseeseen. Hautalahjoina tällä heppakuskilla oli mm. pronssikoruja ja -aseita, joten arvostettu mies oli tässäkin aseteltu viimeiselle leposijalleen kivisen hautapaaden ja hautakummun alle.

Näitä ajurien vöitä on löydetty myös muinaisista kiinalaisista ja mongolialaisista haudoista, ja pitkään niiden tarkoitus tuottikin tutkijoille päänvaivaa, kunnes eräästä haudasta löydettiin vihdoinkin peräti hevoskärryt. Sillä hetkellä tutkijoilla varmaan välkähti lamppu päidensä yläpuolella, kuten sarjakuvissa konsanaan. Notta kas perhana; onpas kätevä ohjasten apuväline!

200-luvulla jaa. Rooman Fidenaessa kuoli puolestaan mies, joka on ensimmäinen todistettu tapaus gigantismista. Tämä v. 1991 löydetty mieshenkilö oli kuollessaan 16-20 -vuotiaana 202 cm pitkä, joten hän on ylittänyt tuon aikaisen keskivertopituuden (167 cm) reippaasti. MIehen kallon tutkimuksissa paljastui aivolisäkkeen kasvain, joka todistaa miehen kärsineen gigantismista. Lisäksi hänen luunsa ovat jatkaneet kasvamista jo aikuisiän saavuttamiseen jälkeenkin, joka osaltaan kertoo kasvuhormonin ylituotannosta. Miehelle rakennettu tavallista suurempi hautaholvi on kuitenkin merkki siitä, että mies oli arvostettu henkilö eläessään. Rooman ylimystöllä oli tapana viihdyttää vieraitaan mm. kääpiöiden ja kyttyräselkien esittelyillä, joten mies lienee ollut haluttu viihdyttäjä ylellisissä illallispidoissa. ”Tuakaa se jättiläinen tänne parin viiniamforan kanssa, pärkkeles, mulla on kuppi tyhjänä!!”

Jätin sääriluu vasemmalla (NatGeo/WorldArchaeology).

Clermont-Ferrandin (Ranska) lentokentän arkeologisilta kaivauksilta löydettiin v. 2021 noin yksivuotiaan lapsen ylellinen hauta 2000 vuoden takaa. Lapsi haudattiin yhdessä lemmikkikoiransa kanssa, ja lisäksi haudasta löydettiin lukuisia antimia tuonpuoleiseen: parikymmentä ruukkua, lasiesineitä, kaksi päätöntä kanaa, puolikas possua, kolme pässiä jne. Haudan huomattavan suuri koko ja runsaat eväkset kertovat siis lapsen olleen hyvin rikkaan perheen jälkeläinen ja huolellisesti haudattu. Siinäpä sitä on yksivuotiaan hyvä järsiä muutamilla hampaillaan pässin takajalkaa tuonpuoleisessa; tai ehkäpä nämä runsaat lihalahjat olikin tarkoitettu mukana haudatulle Rekku-koiralle.

(ItalianArtSociety).

Toisenlainen totuus lasten hautaamisesta roomalaisella ajalla löytyy mm. Israelista muinaisen Ashkelonin satamakaupungista, jossa vanhan roomalaisen kylpylän viemäriverkostosta löytyi yli 100:n vauvan luita. Aluksi näitä pieniä luita luultiin kananluiksi, mutta karmiva totuus paljastui tarkemmissa tutkimuksissa. Nämä vauvat jätettiin tarkoituksellisesti epätoivottuina kuolemaan (tai joidenkin tutkijoiden mukaan tukehdutettiin kuoliaiksi), sillä luiden perusteella lapset olivat alle yhden viikon ikäisiä kuollessaan eikä luista paljastunut minkäänlaisia sairauksia. Looginen johtopäätös onkin, että lapset ovat olleet bordellin työntekijöiden epätoivottuja raskauksia, sillä useiden kylpylöiden yhteydessä toimi kuitenkin asiakkaille avoin bordelli. Roomalaisessa yhteiskunnassa vastasyntyneitä vauvoja ei pidetty vielä ”kokonaan” ihmisinä, joten tällainen toiminta oli jotakuinkin yleistä.

(HistoryDaily).

Myös Englannin Hambledenista Buckinghamshiressa löydettiin jo v. 1921 jopa 97 vauvan jäänteet roomalaisajoilta, tällä kertaa tosin haudattuina, eikä heitettyinä viemäreihin. Näiden lasten kuolemat ovat edelleen epäselvien tapausten kansiossa, mutta yleinen käsitys on, että lapset tukahdutettiin ihan vain köyhyyden takia: perheillä ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia ruokkia enää yhtäkään ylimääräistä suuta. Tällaisissa tapauksissa lapsen tukahduttaminen lienee tehdyn armomielessä, eikä suinkaan pahantahtoisin tai välinpitämättömin aikein. Karua, kerrassaan karua.

Romans in the Hambleden Valley – Buckinghamshire’s Heritage Portal

Näihin aurinkoisiin kuviin ja näihin tunnelmiin; Akka kaivautuu takaisin arkkuunsa ja mustaan viittaansa käytyään ensin läpi tarkistuslistansa: Ei peilikuvaa? Check! Ei riippulukkoa jaloissa? Check! Ei valkosipulia? Check!

Kirjan kansikuvitus 1820-luvulta.