Kategoria: paikat

Julkaistu

KOLMAS KIVI AURINGOSTA… MUTTA MISTÄ LÄHTIEN?

Kuten arvoisa herrasväki saattanee muistaa, helmikuussa muuan Herra Isoherra Presidentti Trump käskytti alamaisiaan julkaisemaan aiemmin salattuja ufotiedostoja. Perjantaina 8.5.2006 Pentagon julkaisikin jonkinlaisen satsin videoita ja kuvia nöyrille kansalaisille ja näitä on sittemmin tulkittu puolin ja toisin.

UFO/Paul Trent/McMinnville, Oregon/11.5.1950.

Jokainen voi itse tarkastella näitä taivaalla näkyviä outouksia mm. Pentagonin ja The Black Vaultin sivustoilla.

https://www.war.gov/ufo Pentagonin sivusto

The Black Vault – Document Archive

Noh, mielipiteitä tästäkin julkaistusta sikermästä voisi esittää vaikka kuinka, mutta Akalle heräsikin kysymys paljon laajemmasta ihmetyksen aiheesta: miten, missä, koska ja ketkä ovat ylipäätään ammoisina aikoina oivaltaneet, että taivaankannella liikuskelee kaikenlaisia tähdiksi ja planeetoiksi kutsuttuja mollukoita?

Mitäköhän nuo muinaiset tarkkailijat ovat niistä ajatelleet; oliko kyseessä jumalat vai aivan konkreettiset toiset maailmat, aivan kuten heidän omansakin? Tätä viimeistä kysymystä lienee vaikea selvittää, mutta tarkastellaanpa tätä ensimmäistä osastoa kuitenkin tällä kertaa.

Useista kalliomaalauksista ja jopa mammutinluista on löydetty merkintöjä, joiden ikä on jopa 30-40 000 vuotta. Näitä merkintöjä on tietenkin vaikea varmasti tulkita, mutta yhtäläisyyksiä menneiden aikojen tähtikuvioihin ja niiden vuosittaisiin siirtymisiin taivaalla on todellakin olemassa.

Tähtikuvio Orion on yksi yleisimmistä kuvioista ja useissa kulttuurissa tämä tähtikuvio tulkitaankin miehen hahmoksi, jonka vyönä on kolme vierekkäistä tähteä. Samoin myös Göbekli Tepen pylväiden kuvioiden on esitetty olevan jonkinlaisia tähtitieteellisiä havaintoja kirjattuna ikuisesti kiveen, joten ainakin useiden kymmenien tuhansien vuosien aikana näitä havaintoja lienee kuitenkin tehty.

Nykyisen, haitallisen valosaasteen puuttuessa yläpuolella tuikkiva, mystinen maailma on varmasti kiinnostanut tuolloisia tavan tallaajia ihan urakalla leirinuotion äärellä. Ja sille maailmalle on tietenkin haluttu saada jonkinlaista selitystä, joten näiden kaukaisten led-lamppujen liikehdintää on jollakin tavalla alettu porukalla kirjata ylös.

Aboriginaalien Wandjina-kalliotaidetta/DailyTelegraph.

Planeetat ja tähtikuviot alkavat tietenkin esiintyä nimeltä mainittuina vasta kirjallisen historian aikana, mm. babylonialaiset kirjasivat tarkasti mm. Auringon, Kuun, Merkuriuksen, Jupiterin, Saturnuksen ja Venuksen liikehdintää ainakin vuodesta 1800 eaa. alkaen. Seurannan tarkoituksena oli lähinnä saada ennusmerkkejä ja viestejä jumalilta, joiden uskottiin taivaalla kiertävän. Varhaisimpia tähtientarkkailutorneja rakennettiin kuitenkin jo n. 4000 eaa.

Kreikan taivaankatselun historiassa on mainittava mm. moniosaajat Eratosthenes (276-194 eaa.), Klaudios Ptolemaios (85-165 jaa.) sekä Hipparkhos Nikaialainen (190-127 eaa.), jotka kukin edistivät omalta osaltaan käsitystä astronomiasta.

Aristarkhos Samoslainen (310-230 eaa.) oli ensimmäinen tähtitieteilijä, joka ehdotti heliosentristä eli aurinkokeskeistä maailmankuvaa, mutta varsinkin juuri aiemmin mainitun Ptolemaioksen käsitys maakeskeisestä maailmankuvasta piti pintansa aina 1400-luvulle asti. Tuolloin muuan Nikolaus Kopernikus (1473-1543) esitti perustelunsa heliosentriselle maailmankuvalle, mutta kesti vielä 100 vuotta, ennen kuin muuan Galileo Galilei (1564-1642) teleskooppeineen vaikutti asiaan ja aurinkokeskeinen malli valtasi lopulta nämä maakeskeiset teoriat. Onko kukaan koskaan kuullut näistä tyypeistä?

Portrait of Galileo Galilei/Justus Sustermans/n. v. 1640.

Egyptin astronomia 3000-luvulla eaa. näkyy edelleen mm. pyramidien suunnittelussa, sillä ne on tarkasti suunnattu kohti Pohjantähteä. Niilin vuosittaiset tulvat ennustettiin myös tähtien avulla ja useat temppelit on suunnattu jotakin tiettyä taivaankappaletta kohti. Egyptiläisille taivas oli täynnä jumalia ohjaamassa sieluja kohti ikuista elämää ja se näkyi kaikessa taiteessa ja mytologiassa, kuten hautakammioidenkin seiniltä voimme nykyään lukea (tai katsoa jostakin dokkarista, perustavis ei osaa lukea hieroglyfejä…). Orion edusti egyptiläisille Osirista -alamaailman jumalaa- ja Sirius edusti tämän vaimoa Isistä.

On myös esitetty (mm. Graham Hancock), että alkuperäinen sfinksin pää olisi ollut leijonanpää, sillä sfinksi on suunnattu suoraan Leijonan tähtikuvioon. Akka uskoo tämän sataprosenttisesti, sillä ihan vain koon puolesta tuo faaraon-irvikuva-naama on liian pieni sopiakseen muutoin jykevään vartaloon. Täytyy vain toivoa, ettei sfinksin alkuperäinen pää ollut Darth Vaderin kypärä, sillä sekin sopisi kyllä hyvin tähän muodostelmaan!

Sfinksi v. 1878/RareHistoricalPhotos.

Myös Kiinassa, Intiassa ja tietenkin maya-kulttuureissa tätä valtavaa astronomista karttaa on täydennetty aivan samalla tavalla tarkkailemalla ja seuraamalla. Mm. maya-kulttuurissa uskottiin maakeskeiseen maailmankuvaan ja taivaankannen jumaluuksiin, mutta havainnointia tehtiin tarkasti pimennysten ja päivänseisauksien ja -tasauksien suhteen. Yksi harvoista säilyneistä kirjallisista todisteista on Dresdenin koodeksi, jossa kuvataan mm. astrologiaa ja planeetta Venusta. Kukahan mahtoikaan tuhota juhannuskokossa kaikki mayojen kirjalliset historiikit… hmm… Aku Ankka vai espanjalaiset konkistadorit? Pitänee miettiä hetken aikaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Dresdenin_koodeksi

MUTTA: miten nämä loput planeetat löydettiin ja niiden pienemmät kuut? Yksinkertaista, rakas Watson: teleskooppien avulla tietenkin vasta myöhäisempinä aikakausina. Tai ainakin näin virallinen tarina kertoo; ehkäpä nuo merkilliset UAP:t ovat kertoneet meille jo aikapäiviä sitten kaiken tarpeellisen! Nykyään ne pyörivät vain ympyrää, jotta me moukat saamme ikuistettua heitä tutkakuviin ja videolle. Käynnissä onkin kiivas kamppailu: minkä lajin edustajat saavat itseään eniten kuvatuksi? Voittaja saa muhkean Tokmanni-ämpärin täynnä siivousvälineitä! Täytyyhän se UAP pitää puhtaana, kuten koditkin!

Vain viisi planeettaa tiedettiin muinaisina aikoina ennen teleskooppeja: Merkurius, Venus, Saturnus, Mars ja Jupiter. Vasta 1600-luvulla löydettiin Jupiterin neljä kuuta ja Saturnuksen viisi kuuta. Vasta vuonna 1781 löydettiin seuraava planeetta; Uranus. Löydön teki tähtitieteilijä Frederick William Herschel (1738-1822) ja hän uskoikin aluksi löytäneensä ”vain” komeetan.

William Herschel/Lemuel Francis Abbott/1785.

1800-luvulla löydettiin lisää muitakin planeettojen kuita, mutta listalta puuttuu vielä joku, joka ei kuitenkaan tähän listaan enää edes kuulu: PLUTO. Vuonna 1930 Clyde W. Tombaugh (1906-1997 vihdoin löysi Pluton Percival Lowellin (1855-1916) epäilysten pohjalta. Lowell epäili yhdeksännen planeetan olemassaoloa jo v. 1902 ja hän perustikin observatorion juuri tätä tarkoitusta varten. Eikä mennyt sitten enää kuin kolmisenkymmentä vuotta uuteen löytöön tuon ajan tekniikalla, mikä huikea saavutus!

https://lowell.edu/discover/history-of-pluto

Nykyään jo pelkästään teknologinen kehitys on ollut niin päätä huimaavaa, että kaikenlaisia löytöjä tehdään melkein päivittäin. Varsinkin tämä seuraava kuva herätti Akan mielenkiinnon.

https://www.sciencedaily.com/releases/2026/05/260511213136.htm Science Dailyn sivustolla uusin ja tarkin kuva universumista… ilmeisesti… ihan kuin ultraäänikuva jonkun vatsasta…

Jep, upeaa, fantastista, näitähän me moukat ymmärrämme mitä parhaiten! Akka lainaa tässä humoristisesti jotakuta nimeltä mainitsematonta presidenttiä…

Mikäpäs siinä, kunhan nämä asiantuntijat tarkkailevat niitä yllättäviä ja mahdollisesti putoavia mollukoita tarpeeksi, niin tällaiset kuvat ovat ihan ok. Jokuhan näitä osaa kuitenkin tulkita. On myös mielenkiintoista, että juuri äskettäin 10.5.2026 löydettiin taas uusi komeetta 2026 JH2, joka ohittaa Maan vain 90 000 kilometrin päästä 18.5.2026. Havainnolla ja ohituksella on siis eroa vain noin viikko… nykyisellä teknologialla? Miten tällainen on mahdollista?

https://www.virtualtelescope.eu/2026/05/13/near-earth-asteroid-2026-jx2-very-close-encounter-an-image-13-may-2026/ Virtual Telescope-sivusto, lisäinfoa uudesta löydöstä

Laittakaahan kuitenkin siellä rapakon takana lisää sitä UAP-materiaalia julkiseksi, sillä nämä viimeksi julkaistut matskut eivät sinällään ole mitään uutta. Kaikkihan meistä ovat kuitenkin nähneet jonkin videon tai kuvan lentävästä pallukasta taivaalla tai joistakin valoilmiöistä? Yeah, nyt pitää saada todisteita Roswellin v. 1947 alieneiden ruumiista dokumentoituina kirjallisesti sekä kuvina, kiitos! Sehän vasta olisikin jotakin suurta ja hienoa. ”Sorry, it was a weather balloon!”

Näillä taas mennään, onneksi saimme kuitenkin edes tietoa Euroviisujen tilanteesta: videolla näkyvät langat Lindan jousesta ovat siis soitossa katkenneita jouhia. Akka oikeasti luuli, että ne ovat jonkinlaisia lankoja sidottuina viuluun ja jouseen, ettei jousi pudotessaan joutuisi vahingossa kadoksiin vauhdikkaan soitannan mylläkässä. Kas näin ajattelee käytännöllinen Akka, joka ei tosiaankaan ymmärrä viuluista yhtikäs mitään ja luulee avaruuskuvia ultraäänikuviksi.

https://www.is.fi/viihde/art-2000012004672.html

Tai ainakin yhtä vähän kuin tässä maassa ymmärretään droonien päälle tänä armon vuonna 2026, toukokuun 15. päivä. Voi hallelujaa tätä häpeänaurua, vaikka asiassa ei olekaan mitään hauskaa. Pitääkö tässä kaikkien kansalaisten hankkia jonkinlainen droonin pudotustykki tai Liekinheitin? Muahahhaa ja tsemppiä huomiseen leikkimieliseen laulukilpailuun sinne Wieniin!

JOITAKIN LISÄLINKKEJÄ KIINNOSTUNEILLE:

https://www.space.com/what-did-ancient-humans-know-about-astronomy

https://astro4dev.org/7-ancient-cultures-and-how-they-shaped-astronomy-guest-blog/

https://medium.com/@jawadkhan2840/celestial-guides-and-divine-beings-how-ancient-civilizations-interpreted-the-stars-2e21ae30842a

Näissä linkeissä tarkastellaan muinaisia uskomuksia ja eri kulttuurien astronomisia havaintoja tarkemmin.

https://en.wikipedia.org/wiki/Pentagon_UFO_videos Pentagonin UFO-videot… oh, really…

https://en.wikipedia.org/wiki/Timeline_of_discovery_of_Solar_System_planets_and_their_moons#2020s Tarkat päivämäärät eri taivaankappaleiden löytymisistä

https://www.ursa.fi/tahtitieteesta/tietoa-tahtitieteesta/tahtitieteen-historia.html

Julkaistu

AND THE WINNER IS… VINLAND!

Kohta on taas käsillä se aika vuodesta, kun erään maailmankuulun laulukilpailun hypetys nousee korkeuksiin. Suomea veikataan taas varmaksi voittajaksi – kuten niin usein aiemminkin – mutta sehän jää taas kerran nähtäväksi. Arvoisa herra Lordi voitti hirviöpelimanneineen vuonna 2006, joten kaikki on toki mahdollista. Olisihan se hauskaa nähdä, kun voittajaksi julistettaisiin upean rummunpärinän säestämänä… FINLAND (mikäli tällaisella voitolla on jollekulle jotakin merkitystä). MUTTA… jos voittajaksi julistettaisiin VINLAND, voisi moni katsoja tähyillä kummissaan ympärilleen ja kysyä ettämitähäh.

Viikinkiajan VINLANDin sijainti on edelleen tutkijoille mysteeri, tokihan monia mahdollisia paikkoja on Vinlandin sijainniksi useina vuosikymmeninä esitetty. Mitään konkreettisia todisteita ei kuitenkaan tästä ”rehevästä viinirypälemaasta” ole kuitenkaan löydetty ja monet uskovat Vinlandin olevan jo 1960-luvulla löydetty L’Anse aux Meadows. Tästä paikasta Akka on kirjoittanut aiemmin jo vuosia sitten.

L’Anse aux Meadows/WikimediaCommons.

Kertomukset Vinlandin olemassaolosta pohjautuvat tietenkin viikinkien saagoihin. Nämä perimätietona kulkeneet kertomukset on kuitenkin kirjattu kirjalliseen muotoon vasta n. 250 vuotta niiden oletettujen tapahtuma-aikojen jälkeen, sillä viikingeillä ei esimerkiksi ollut käytössään pergamenttia kirjoitusta varten. Moni voi tietenkin kyseenalaistaa senkin, että ovatko saagat todellakin kirjoitettua historiaa vai mytologiaa, mutta niiden sisältö puhuu puolestaan ja monet seikat viittaavat niiden todellakin kertovan historiallisista tapahtumista. Useat eri kansat ja kulttuurit ovat säilöneet omaa historiaansa (yhdessä mytologian kanssa) suullisena tarinankerrontana, joten mitenkään poikkeuksellista ei tällainen toiminta ole.

Tällä kertaa paneudummekin tarkemmin siihen, MISSÄ Vinlandin uskotaan sijainneen ja MIKSI: mahdollisia paikkoja on siis esitetty tuhansittain, eikä mistään näistä ole vielä löydetty vedenpitäviä todisteita. Tärkein lähde Vinlandin metsästykseen löytyy tietenkin Erik Punaisen saagasta, sillä mitään muutakaan aineistoa ei tähän jahtiin ole saatavilla. Eri lähteet kertovat kuitenkin kukin omaa tarinaansa, joten katsahdetaanpa ensiksi tiedettyjä faktoja saagoista.

Erik Thorvaldsson/Punainen (n. 950-1003) syntyi Norjassa, mutta muutti jo lapsena perheensä kanssa Islantiin isänsä karkotuksen vuoksi (murhasyyte). Aikuisiällä Erik tappoi oman naapurinsa ja karkotettiin itsekin kolmeksi vuodeksi, joten hän lähti länteen ja perusti 980-luvulla Grönlantiin hyvin menestyvät siirtokunnat, itäisen ja läntisen. Erikin poika Leif oli kuitenkin kuullut islantilaiselta viikinki Bjarni Herjolfssonilta tämän purjehdusmatkasta, jolla seurue ajautui pois aiotulta reitiltä etsiessään näitä Erikin uusia tukikohtia. Tällä matkalla Bjarni miehistöineen näki heille ennen tuntemattomia rantakallioita ja saaria Islannista katsottuna lounaisella merellä. Bjarni ei kuitenkaan rantautunut näille rannikoille ja ajan mittaan seurue pääsi kuitenkin Grönlantiin, joka reissun tarkoituksena olikin.

Eric the Red Arngrimur Jonssonin teoksesta Gronlandia v. 1668.

Tämä mainittu Leif Erikinpoika (n. 970-1020) osti lopulta Bjarnin laivan ja lähti seurueineen (35 viikinkiä) tutkimaan näitä Bjarnin mainitsemia uusia rannikoita. Matkatessaan rannikkoa pitkin etelään maisemat vaihtuivat kallioisista jyrkänteistä metsäisiksi seuduiksi ja lopulta reheviksi… VINLANDin maiksi. Leif nimesi nämä alueet nimillä Helluland (kallioiset kielekkeet), Markland (metsäinen maa) ja Vinland, jonka nimityksestä täytyy kertoa erikseen. On lisäksi huomattava, että saagoissa näistä alueista kerrotaan hyvinkin tarkasti ja niiden sijaintia määritetään mm. sen mukaan, kuinka pitkään laivalla oli purjehdittava. Luulisi siis nykypäivänä olevan helppoa määrittää kyseiset kohteet ihan jo näillä tiedoilla? Kuinka nopeasti viikinkilaiva kulkee näillä merialueilla merivirtojen ja tuulten avulla?

Leif Erikson Discovers America/Hans Dahl/vuosi ei tiedossa.

VÄÄRIN. Kun tarkastelee tarkemmin kartalta näitä nykyisen Kanadan luoteis- ja lounaisosia Grönlannista alaspäin, ei voi olla huomaamatta alueen järjetöntä laajuutta ja mahdollisia rannikkokohteita tällaisille havainnoille löytyy silmänkantamattomiin. Yleisimmin kuitenkin nykypäivänä uskotaan, että Helluland on nykyinen Baffinin saari, jonka geologia ja sijainti täsmää saagojen tarinoihin.

Marklandin uskotaan olevan nykyinen Labradorin alue Newfoundlandissa samoista syistä ja sehän sijaitseekin luontevasti seuraavana matkalla etelään. Myös merivirrat tukevat tätä käsitystä, sillä ne ohjaavat mahdollista purjehtijaa suoraan rannikkoa pitkin alaspäin kartalla. Näiltä metsäisiltä alueilta oli saatavissa rakennuspuita, joiden jäänteitä on löydetty myös näiltä Grönlannin asutuksilta. L’Anse aux Meadows sijaitsee myös kätevästi juuri Newfoundlandin saaren pohjoiskärjessä, joten matkaa on tosiaankin tehty rannikkoa pitkin.

Nykyään on todistettu, että L’Anse aux Meadowsin rakennusmateriaali (puu) ajoittuu noin vuoteen 1021. Alueen uskotaan olleen käytössä joko vain muutamia kymmeniä vuosia tai sitten jopa noin 100 vuotta. Joka tapauksessa alue on ollut lähinnä tilapäinen asuinpaikka, kun materiaalia on hankittu ja työstetty Grönlantiin vietäväksi. Rautaa on työstetty alueen sepän pajassa ja naisiakin on ollut läsnä, sillä alueelta on löydetty kehruuseen tarkoitettu värttinä.

Jossakin vaiheessa alueelta on kuitenkin lähdetty lopullisesti, sillä tavarat ja härpäkkeet on huolellisesti viety pois ja tämän uskotaan johtuneen paikallisista alkuperäisasukasheimoista. Saagoissa kerrotaan useista taisteluista heimojen kanssa ja nämähän ovat tietenkin olleet verisiä tapahtumia. Mm. Leif Eriksonin veljen Thorvaldin sanotaan kuolleen alkuperäisasukkaiden ja viikinkien välisessä kahakassa. Lisäksi Grönlannista ja Islannista saatavat, eurooppalaisten himoitsemat turkikset ja mursuista saatava luu- ja öljymateriaali oli viikingeille suotuisaa ja tuottavaa kauppaa, joten kotiinpaluu lienee ollut viikingeille parempi vaihtoehto.

Yksityiskohta Bayeux-kuvakudoksesta v. 1077/viikinkejä veneessä.

Tulevina vuosina ja vuosisatoina näillä alueilla on kuitenkin käyty useita kertoja, mutta vaarallinen merimatka ja myrskyt ovat varmasti vieneet useita laivoja ja seurueita meren syvyyksiin. Toisaalta joidenkin viikinkien uskotaan jääneen tälle uudelle mantereelle näiden natiiviheimojen pariin ja Islannista on löydetty näiden heimojen perimää DNA:ssa. Viikingeillähän oli tapana ottaa orjia mukaansa matkoillaan, joten…

Mutta takaisin asiaan: entäpä se VINLAND? Missä tämä rehevä rypälekeidas nyt oikein sijaitsee?

Mm. eräs arvoisa herrasmies James Robert Enterline kertoi jo 1970-luvulla kirjassaan Viking America: the Norse crossings and their legacy hyvin seikkaperäisesti omista pohdinnoistaan näiden kolmen mainitun alueen sijainneista. Tämän opuksen voi lainata Internet Archive-palvelusta ilmaiseksi, jos jotakuta kiinnostaa aiheen tarkemmat analyysit.

https://archive.org/details/vikingamerica0000unse/mode/2up erittäin yksityiskohtaista (raskasta) luettavaa ilmaisessa Internet Archive-palvelussa. Vaatii rekisteröitymisen, mutta Archivesta löytyy monenlaisia teoksia tutkittavaksi.

Kirjoittajan mukaan on mahdollista, että VINlandin sana VIN on ylipäätään ymmärretty tai käännetty väärin juurikin siksi, että saagat kirjoitettiin muistiin satoja vuosia tapahtumien jälkeen ja oppineilla kirjoittajilla oli taustallaan klassisen latinan opinnot tuolloisissa yliopistoissa. Eurooppalaisille viini oli tunnettu tuote, jota raijattiin kauppalaivoilla etelästä ympäri Eurooppaa, kun taas viikingeille tuttua olivat vain kotitekoinen sima ja olut. Ei siis ole lainkaan järkevää, että viikingit olisivat nimenomaan kiinnittäneet huomioita rypäleisiin, joita noilla Newfoundlandin eteläisimmillä leveyksillä on toki villinä kasvanut.

Eräs mahdollisuus VIN-sanan merkitykselle onkin laidunalue: viikingeillä oli laivoissaan mukanaan karjaa ja eräs saagojen tarinoista kertookin, että alkuperäisasukkaat pelästyivät härkää, jonka viikingit olivat tarkoituksella jättäneet natiivien löydettäväksi. Tuolloin nämä yrittivät paeta häntä koipien välissä ja joutuivat tapetuiksi, kuten oli viikinkien tarkoituskin. Tokihan viikinkien oli rantauduttava maihin alueilla, joilla tällaista karjalle sopivaa, ruohikkoista laidunmaata oli nähtävissä.

Joidenkin tulkintojen mukaan VIN-sana voi viitata myös köynnöksiin tai erilaisiin pähkinätyyppisiin marjoihin (amerikanjalopähkinä) tai ties mihin tahansa muuhun. On siis kuitenkin epäselvää, onko tämä VIN-sana todellakin rypäle, kuten sen usein mainitaan olevan.

Amerikanjalopähkinä/1819.

Yllä mainitun kirjan kirjoittaja uskoo, että nämä Helluland-Markland-Vinland- alueet sijaitsevat sekä Hudsoninsalmen että Saint Lawrencen lahden ympärillä, jossa myös L’Anse aux Meadows sijaitsee. Hän mainitseekin nimeltä useita eri paikkoja näissä lahdissa ja salmissa, mutta tämähän on kuitenkin jo 50 vuoden takaista spekulaatiota. Tämä on vain yksi esimerkki aiheen tarkoista tutkimuksista, tokihan uudempiakin esimerkkejä on runsaasti saatavilla. Näissäkään ei kuitenkaan ole sen kummempia todisteita alueen nykyisestä sijainnista.

Kyseessä on kuitenkin siis noin 1500-kilometrinen rannikkoalue, jolla sijaitsee useita saaria, jokisuistoja ja suotuisia asuinalueita. Eli lapio käteen ja kaivamaan vaan, kyllä sieltä jotakin pitäisi löytyä! Vai onko mitään edes löytynyt L’Anse aux Meadowsin lisäksi?

L’Anse aux Meadows/Britannica.

Useita epäiltyjä viikinkiasutukseksi luultuja paikkoja on toki tutkittu, mutta toistaiseksi tällaiset alueet ovat osoittautuneet alkuperäisasukkaiden asuinpaikoiksi. Viikinkien ja alkuperäisasukkaiden paikat ovat tietenkin helposti erotettavissa, sillä mm. keramiikka, aseet ja muut jäännökset poikkeavat merkittävästi toisistaan. Viikingit olivat mestareita raudan työstämisessä ja paikallisilla heimoilla ei tällaista taitoa esiintynyt lainkaan. Kiviset ja luiset nuolenkärjet eivät todellakaan kuuluneet viikinkien pirtaan ja arvokkaista rautamateriaaleista pidettiin tietenkin visusti huolta. L’Anse aux Meadowsista onkin löytynyt vain raudan käsittelystä syntyvää kuonajätettä, joka sekin todistaa, että paikka on tarkoituksellisesti tyhjennetty viimeiseen kirveeseen asti lähtiessä. Reippaita ja tunnollisia muuttomiehiä on tuolloin ollut asialla!

Eräs tutkittu alue sijaitsee juurikin Newfoundlandin saaren eteläkärjessä. Kyseessä on Point Rosee -niminen alue, jolta uskottiin satelliittikuvien perusteella löytyvän viikinkien pitkän talon jäänteet (22 m x 7 m). Koko vastasi täsmälleen L’Anse aux Meadowsin rakenteita, mutta valitettavasti tämäkin havainto veti vesiperän: kyseessä olikin luonnollinen muodostelma. Lisäksi paikalta löydettiin suosta peräisin olevaa rautamalmia, mutta tämäkin löytö julistettiin luonnolliseksi löydöksi (mahdollisesti alkuperäisasukkaiden tulisijan jäänteiksi).

https://en.wikipedia.org/wiki/Point_Rosee

On siis kuitenkin päivänselvää, että nämä viikinkien nimeämät maat on jo tuolloin 1000-luvulla nähty ja katsastettu, siitä ei ole mitään eripuraa tutkijoidenkaan piireissä. Ehkäpä jonakin kauniina päivänä tällainen uusi asuinalue löytyy tai sitten VINLANDin tapauksessa kyseessä oli vain viikinkien yleissana suuremmalle aluekokonaisuudelle, jonne lopulta tällainen väliaikainen asuinpaikka L’Anse aux Meadows perustettiin.

Eihän näitä Hellulandia ja Marklandiakaan samalla tavoin yritetä etsiä suurennuslasin kanssa, vaan niiden kohdalla mainitaan vain järkyttävän kokoiset ja suurpiirteiset Baffinin saari/Labrador! Akan mielestä tällainen yleisluontoinen nimi Vinland on vain keksitty kuvaamaan aluetta, joka jollakin tavoin eroaa aiemmista alueista ihan vain maastonsa takia. Helluland: kivikkoa ja jyrkänteitä, Markland: puustoa ja metsää, Vinland: laitumia, rypäleitä, pähkinöitä, ihan mitä tahansa, mutta ei kivikkoa eikä metsää.

Vinlandin asuinalueesta ei kuitenkaan tullut pysyvää siirtokuntaa, joten sen merkitys on ollut viikingeille suhteellisen pieni. Ehkäpä Leif, Thorvald ja myöhemmät purjehtijat tosiaankin lähtivät reissuillaan ”mökille” kesäksi tai talvikaudeksi ja palasivat takaisin kotiinsa uusin voimin innosta puhkuen ja laivat täynnä rakennuspuuta, jota varsinkin Grönlannissa ja Islannissa tarvittiin kipeästi.

Oseberg-laiva Oslon viikinkimuseossa/VikingShipMuseum.

Ehkäpä tästä perinteestä muodostui lopulta tällainen pohjoismaalainen kesämökki-ilmiö jo tuhat vuotta sitten, mistäpä sen tietää! Jostakin tällainen perinne on tullut jäädäkseen; ehkäpä juuri näiltä mainituilta viikingeiltä.

Tällä erää hyvää vappua kaikille, olittepa sitten mökillä Vinlandissa/Finlandissa tai ihan jossakin muualla!

Julkaistu

NELJÄ HAUTAA JA YHDET… USEAT HAUTAJAISET

Tämä otsikko viittaa tietenkin erääseen vanhaan elokuvaan ”Neljät häät ja yhdet hautajaiset”… jos se nyt jäi jollekulle epäselväksi. Akka ei nyt keksinyt tähän mitään parempaa, joten tällä mennään! Häitä ei siis tietenkään ole luvassa! Höh!

Perusossuaari roomalaisajalta MET-museossa New Yorkissa ajalta ennen 100 jaa.

Tällä kertaa pääsemme tutustumaan Akan yhteen lempiaiheeseen eli Jerusalemista löytyneisiin hautoihin, joita kukin voi tulkita haluamallaan tavalla. Kuten aina uskonnollisessa arkeologiassa, aiheet herättävät väistämättä kiivaita puolesta ja vastaan -tulkintoja, mutta katsotaan nyt samalla, mitä näistä todisteista kukin voikaan päätellä. Akan tarkoitus ei ole aiheuttaa harmaita hiuksia ja päänsärkyä, vaan kertoa aiheesta tiedettyjen tosiasioiden pohjalta. Let’s sukelletaan näihin neljään hautaan, mars! Ensin täytyy määritellä, mistä tässä jutussa oikein höpistään, kun mainitaan tietynlaisia sanoja:

OSSUAARI: Hiekkakivestä kaiverrettu suorakaiteen muotoinen kannellinen astia, johon ruumiista jääneet luut kerättiin n. vuoden kalliohaudassa maatumisen jälkeen. Ossuaarit sijoitettiin usein kalliohautaan kaiverrettuihin pieniin ja syviin onkaloihin. Ossuaarihautaus oli käytössä n. 30-70 jaa. erityisesti Jerusalemissa ja yhdestä haudasta saattaa löytyä jopa kymmenien eri ihmisten jäänteitä.

Yhdestä ossuaarista saattaa tutkimuksissa löytyä monen eri ihmisen dna:ta luujäämistössä, mutta useimmiten yhdessä astiassa lepää yksi henkilö. Korkea-arvoisten ihmisten ossuaarit on usein kauniisti tilaustyönä koristeltu ja niiden kylkeen on esim. joku perheenjäsen saattanut kirjoittaa myöhemmin kyseisen henkilön nimen. Usein käytetyt kuva-aiheet ovat kukkia, pylväitä ja geometrisiä muotoja, ei koskaan ihmisten tai eläinten kuvia, sillä niitä ei sallittu juutalaisessa hautauksessa.

APOKRYFISET TEKSTIT: Raamatun ulkopuolelle jääneet uskonnolliset kirjoitukset, joita aikaisemmin pidettiin kerettiläisinä tai niitä ei vain oltu vielä löydetty. Keisari Konstantinus Suuren (272/273-337 jaa.) koolle kutsuma Nikean kirkolliskokous v. 325 jaa. päätti, mitä kirjoituksia Raamattuun sallitaan ja mitä siitä jätetään pois. Nykyajan tunnetuimmat löydetyt kirjoitukset ovat Kuolleenmeren kääröt (Qumran 1947-1956) ja Nag Hammadin kääröt (1945).

Esimerkki Kuolleenmeren kääröistä. Nämä ovat hyväkuntoisia.

Tehdäänpä haudoista tällainen ylimalkainen katselmus, jotta kokonaiskuva avartuu:

HAUTA NUMERO 1: YLIPAPPI KAIFAS

Sijainti: Jerusalem, Peace Forest -nimisellä alueella metsikön läheisyydessä
Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1990
Sisältö: Kuusi ehjää ja kuusi rikkoutunutta ossuaaria, luujäänteitä, öljylamppuja, lasiesine, keramiikkaa ja kuningas Herodes Agrippan aikainen kolikko vuosilta 37-44 jaa.
Erityistä: Kaifaan ossuaarista löytyi ristiinnaulitsemisessa käytetty naula, toinen samanlainen löytyi haudan lattialta.

Tässä kirjailija ja dokumentaristi Simcha Jacobovichin video tilanteesta:

HAUTA NUMERO 2: NS. PATIO-HAUTA

Sijainti: Jerusalem, Dov Groner Street
Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1981
Sisältö: Kahdeksan ossuaaria, luujäämistöjä, keraamisia keittoastioita. Yksi ossuaari ja yksi keittoastia museoitu Jerusalemissa.
Erityistä: Äärijuutalaisten ryhmittymien protestien takia hauta jouduttiin sulkemaan nopeasti ja ossuaarit eivät ole haudan sisällä enää alkuperäisessä järjestyksessään. Myöhemmät tutkimukset ovat olleet mahdollisia vain kaapelikameralla ja ossuaarit on kuvattu. Hauta sijaitsee osittain asuinrakennuksen alapuolella.

https://bibleinterp.arizona.edu/sites/bibleinterp.arizona.edu/files/docs/Tabor2!!!.pdf

Vapaasti netissä saatavilla oleva uskontojen tutkimuksen professori James Taborin tutkielma tästä haudasta valokuvineen ja piirroksineen. Erittäin havainnollinen ja kuvat ja piirrokset löytyvät tutkimussivujen loppupuolelta, mikäli koko juttua ei halua tarkastella.

HAUTA NUMERO 3: NS. JEESUS-HAUTA (tai TALPIOT-HAUTA)

Sijainti: 45 metrin päässä patio-haudasta tällä Talpiot-asuinalueella
Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1980
Sisältö: Kymmenen ossuaaria, joissa esiintyy nimiä Jeesuksen lähiperheestä (mukaan lukien Maria Magdaleena). Yksi ossuaari löydettiin myöhemmin antiikinkeräilijältä, jota syytettiin nimen väärennöksestä (”James, Jeesuksen veli”). Teksti on sittemmin todistettu aidoksi. Uskonnolliset ryhmittymät hautasivat ossuaareissa olleet jäännökset tuntemattomaan paikkaan ja tämäkin hauta suljettiin jo muutamia päiviä löydön jälkeen. Osa ossuaareista sijaitsee Jerusalemin museossa. Hauta on suljettu betonilaatalla ja sijaitsee asuintalon vieressä. Tämäkin on käsitelty jo vuosia sitten Simchan yhdessä dokumentissa:

HAUTA NUMERO 4: TUHOTTU HAUTA

Sijainti: Vain 20 metriä Talpiot-haudan pohjoispuolella.
Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1980 ja räjäytetty.
Sisältö: Jäljellä on vain yksi seinä, jossa näkyy merkkejä syvennyksistä, joissa ossuaareja säilytettiin. Hautaa ei ole koskaan päästy tutkimaan ennen sen räjäytystä.
Erityistä: Läheisten sijaintiensa takia nämä kolme viimeksi mainittua hautaa ovat todennäköisesti kuuluneet yhdelle varakkaalle suvulle ennen vuotta 70 jaa. Alueella on sijainnut myös oliiviöljyn tuotannossa käytetty puristamo, useita vesisäiliöitä ja rituaaleissa käytetty kylpyallas.

Tästä neljännestä kohteesta ei ole materiaalia näytettäväksi, joten menkäämme tarkastelemaan muita kohteita lähemmin:

Aloitetaanpa tästä ykkösestä eli ylipappi Kaifaan haudasta. Me kaikki muistanemme, että Kaifaalla oli tärkeä rooli erään herra Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa pääsiäisenä noin 2000 vuotta sitten. Kaifas (Josef Bar Kaifas, virassa 18-37 jaa.) meni naimisiin aiemman ylipapin Annaksen tyttären kanssa ja ilmeisesti Jeesus tuotiinkin ensin Annaksen eteen, sillä Annas oli edelleen vaikutusvaltainen mies. Lopulta sekä Kaifas että Rooman prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsivat Jeesuksen jumalanpilkasta ja niin edelleen. Näistä kahdesta herrasta on olemassa historiallista, kirjoitettua tietoa, joten tutkijoiden mukaan henkilöt ovat olleet oikeasti eläneitä ihmisiä. Jeesuksesta kirjoitetut useat historialliset lähteet osoittavat hänenkin olleen elävä ihminen ja siitä ei kukaan tutkija enää edes kiistele.

Kaifaan koristeellinen ossuaari löytyi v. 1990 haudasta, joka (tietenkin) oli jäämässä rakennustyömaan alle. Ossuaarin luut kuuluivat noin 60-vuotiaalle miehelle ja ossuaariin kahdesti kirjoitettu nimi oli ”Joseph, son of Caiaphas” englanniksi käännettynä. Alkuperäinen kaiverruksen kieli on arameaa ja kaiverrus on todistettu aidoksi.

Kaifaan ossuaari (the BAS Library).

Merkittävää haudan löytymisessä on tosiaankin se, että ristiinnaulitsemisessa käytetyt naulat ovat myös aitoja, sillä viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että niissä on jäänteitä luumateriaalista ja sienestä, jota kasvaa vain tässä mainitussa Kaifaan haudassa. Naulat ovat vääntyneet kärjistään, joten niitä on todennäköisimmin käytetty ristiinnaulitun henkilön käsissä: naulat on hakattu vinoon, jotta käsiä ei saa vedetyksi irti ristiltä.

Naulojen löytyminen haudan lattialta ja ossuaarista on kuitenkin outoa, joten spekulaatioita tästä on helppo esittää: Kaifas halusi pitää Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa käytetyt naulat, sillä hän uskoi niissä olevan jonkinlaista maagista voimaa. Tämä on toki mahdollista…

Crusifiction Nails (LiveScience).

Ristiinnaulitsemisessa käytettyjä nauloja on ylipäätään löydetty vain muutamia (sellaisia, jotka aivan varmasti liittyvät tähän makaaberiin teloitustapaan), sillä yleensä mikä tahansa kuollutta henkilöä koskenut materiaali oli epäpuhdasta ja siitä haluttiin vain päästä eroon. Mikäli Kaifas todellakin halusi pitää nämä naulat mukanaan aina hautaansa saakka, todennäköisesti ne ovatkin juuri Jeesuksen nauloja. Mene ja tiedä, mutta harvinaisia tällaiset löydökset kyllä ovat.

https://biblearchaeologyreport.com/2025/04/17/caiaphas-an-archaeological-biography

Kaifaan roolista ja ossuaarista infoa tässä linkissä enemmän.

Hauta numero kaksi eli PATIO-hauta on jäänyt vähemmälle huomiolle kuin Kaifaan ossuaari ja Talpiotin Jeesus-hauta. V. 2010 uskontotieteiden professori James Tabor tiimeineen tutki hautaa ilmanvaihtoputken kautta kaapelikameralla ja löydetyt ossuaarit olivatkin koristeellisia. Niihin kaiverretuista kirjoituksista on monia erilaisia tulkintoja, kuten herra Taborin tutkimus tässä kertoo:

https://bibleinterp.arizona.edu/sites/bibleinterp.arizona.edu/files/docs/Tabor2!!!.pdf

Tutkimuksen lopussa on erinomaisia valokuvia ja piirroksia haudan sisällöstä ja sijainnista.

Huomionarvoista tässä haudassa on tietenkin se, että yhdessä ossuaarissa on kaiverrus kreikaksi ”MAPA” eli MARA. Tästä nimityksestä kerrotaan enemmän seuraavan haudan kohdalla. Lisäksi toinen ossuaari on koristeltu piirretyllä kuvalla, joka nähtävästi esittää suurta kalaa nielaisemassa ihmistä. Tämän herra prof. Tabor uskoo olevan kuvaus Joonasta valaan vatsassa ja täten varhaisin löydetty kuva tästä tapahtumasta.

Hän uskookin, että tässä haudassa saattaa olla jäänteitä Jeesuksen varhaisesta seuraajakunnasta, sillä tästä haudasta löydetyt ossuaarien kaiverrukset ovat ennen näkemättömiä juutalaisessa hautauskulttuurissa (kala ja kaiverrusten mahdolliset viittaukset ylösnousemukseen). Mikäli näin on, on loogista ajatella koko hauta-alueen olleen tosiaankin vain yhden suvun käytössä joitakin kymmeniä vuosia.

Talpiot Tomb (TaborBlog).

Tästä pääsemmekin kyseenalaisimpaan ja mielenkiintoisimpaan hautaan numero kolme. Akka kutsuu tätä Talpiot-haudaksi, sillä nimellä Talpiot Tomb se on tullut tutuksi jo useita vuosia sitten. Kuten muutkin, tämäkin hauta löytyi rakennustöiden yhteydessä ja sen seitsemän nimettyä ossuaaria ovat (englanniksi):

1)Jesus, son of Joseph 2)Judah, son of Jesus 3) aiemmin mainittu James, brother of Jesus 4) Yoseh 5) Mariamene Mara 6) Matthew 7) Maria.

Hmm… herättääkö tämä mitään mielleyhtymiä yhteen raamatulliseen perheeseen? Katsahdetaanpa tarkemmin näiden nimien tulkintoja ja merkityksiä:

1) Yeshua bar Yehosef arameaksi. Jeesus, Joosefin poika viittaisi usean tutkijan tulkinnan mukaan ristiinnaulittuun Jeesukseen, joka usein mainitaan Raamatussa Joosefin poikana. Ossuaari on koristelematon ja yksinkertaisuudessaan samankaltainen, kuin muut Jeesuksen lähiperheen nimetyt ossuaarit.

2) Yehuda bar Yeshua arameaksi. Juudas, Jeesuksen poika. Ossuaari on koristeltu ja viittaisi nimellään siis Jeesuksen jälkeläiseen. Tällaisesta ei ole mitään historiallisia tietoja eikä uskonnollisissa lähteissä mainita Jeesuksen lapsia.

3) Ya’akov bar Yosef Achui DeYeshua arameaksi. Jaakob, Joosefin poika, Jeesuksen veli. Tämä ossuaari ilmeisesti katosi Talpiotin haudasta joskus sen aikaisina löytöaikoina ja sen antiikkikauppiaalta hankkima omistaja Oded Golan haastettiin oikeuteen mm. väärennöksestä. Sittemmin syytteet hylättiin ja teksti on todistettu aidoksi. Myös patina ja kemialliset tutkimukset ovat osoittaneet tämän ossuaarin olevan todellakin peräisin Talpiotin haudasta, joten todennäköisyydet näille Jeesuksen perheen jäsenille nousevat kohisten. Kuten seuraavakin nimi…

4) Yoseh tai Yose arameaksi. Tämä nimi on historiallisissa lähteissä mainittu lempinimi Jeesuksen veljelle Joosefille ja äärimmäisen harvinainen – prof. Taborin mukaan nimi esiintyy arameaksi vain tässä Talpiotin haudassa. Muut löydetyt viisi nimeä on kirjoitettu muissa haudoissa kreikaksi muodossa Ioses tai Iose. Tämä on siis kirjaimellisesti ainutlaatuinen tapaus.

5) Mariamene Mara kreikaksi. Tämä nimi on herättänyt monia tulkintoja: nimi saattaisikin olla muotoa ”Maria ja Martha” joidenkin tutkijoiden mielestä. Tässä muodossaan nimi Mara tarkoittaa lähinnä mestaria, opettajaa, vaikutusvaltaista henkilöä ja englanniksi sen lähin vastine olisi lähinnä nimitys ”Sir” feminiinimuodossa. Mikäli tässä on kyse Maria Magdaleenasta, hänen olisi sukuun kuulumattomana täytynyt päätyä tähän hautaan ainoastaan avioliiton kautta.

Ossuaareissa olleita (jo aikoinaan uudestaan haudattuja) mikroskooppisia jäänteitä on tutkittu eivätkä Jeesuksen ja tämän naisen jäänteet osoittaneet mitään sukulaisuutta keskenään. Maria Magdaleena mainitaan useasti Raamatussa: hän oli paikalla, kun Jeesus ristiinnaulittiin, haudattiin (ja nimenomaan osallistui ruumiin PESUUN, joka olisi perheen ulkopuoliselle naiselle ollut mahdotonta) ja palasi seuraavanakin päivänä haudalle.

Apokryfisissä teksteissä apostoli Pietarin mainitaan valittaneen sitä, että Maria oli Jeesukselle tärkeämpi kuin muut opetuslapset (eli kaikki ne miehet). Maria Magdaleenasta tehtiin näkymätön henkilö varhaisen kirkon toimesta; hänen osuuttaan vähäteltiin ja hänet leimattiin prostituoiduksi jo alkutaipaleella. Kukaan ei halunnut, että nainen olisi johtanut Jeesuksen jälkeistä uskontoa.

6) Matya arameaksi, englanniksi Matthew. Jeesuksen yksi veljistä oli tämän niminen, mutta todellisuudessa emme tiedä, kuka tämä nimenomainen Matthew on. Ottaen huomioon kaikki haudassa esiintyvät nimet… tämä voisi olla yksi sopiva pala koko palapeliin.

7) Maria arameaksi. Tällä nimellä viitataan tietenkin Jeesuksen äitiin Neitsyt Mariaan. Mutta: huomionarvoista on sekin, että Jeesuksella oli myös sisar nimeltään Maria. Useat tutkijat ovatkin sitä mieltä, että nämä Jeesuksen perheen nimet ovat hyvin yleisiä löydetyissä haudoissa, mutta kaikkien näiden nimien löytyessä samasta hautakompleksista on jo ihan toinen juttu. Akka ymmärtää todennäköisyyksien päälle jonkin verran ja tällöin kaikkien näiden nimien ollessa yhteydessä toisiinsa samassa paikassa mahdollisuudet Jeesuksen sukuhaudan olemassaolosta ovat jo kovin korkealla.

MUTTA KUINKA KORKEALLA? Tätäkin on tietysti tutkittu yllin ja kyllin, joten… järkeviä tuloksia on kuitenkin vaikea löytää, joten Akka heittää haastetta muille eteenpäin. On ymmärrettävää, että tiedehenkilöt eivät halua millään tavalla ottaa kantaa näihin vaikeisiin, uskonnollisiin kysymyksiin, mutta c’mon… uskonnolliset sivustot sanovat tietenkin kaiken olevan täyttä humpuukia, mikä sinänsä on heidän kannaltaan täysin ymmärrettävää. Tässä kuitenkin muutamia lähteitä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Talpiot_Tomb Loppupuolella joitakin lukemia, mutta Akka ei luota Wikiin juurikaan.

https://www.scientificamerican.com/article/feuerverger-the-statistician-who-calculated-the-odds-the-talpiot-tomb-belonged-to-jesus

Tämän viimeisen linkin mukaan suhde sille, että nämä nimet esiintyisivät samassa haudassa on noin 1:600, mutta voi nousta jopa tasolle 1:1 000 000. Siinäpä teille tiedettä: riippuu ihan siitä, miten sitä kukin katsoo…

Akka jättää tämän jutun pohdittavaksi, sillä siitä neljännestä haudasta ei siis tietenkään ole minkäänlaista tutkimustietoa saatavilla. Se vain sitoo yhteen tämän koko hauta-alueen yhteen kolkkaan, jolla tällä hetkellä sijaitsee mukavia asuintaloja elää ja olla.

Laitetaanpa lisää näitä infolinkkejä tähän loppuun, tietenkin tietoa on saatavilla tuhansilla sivuilla puolesta ja vastaan, mutta tässäpä vasta alkua etsintään:

https://allthatsinteresting.com/jesus-christ-crucifixion-nails All That’s Interesting-sivusto, jolla on mukavasti ymmärrettäviä juttuja historiasta

https://jamestabor.com jutussa mainitun proffan kotisivut

https://www.jamesossuary.com Lisäinfoa tästä Jeesuksen veljen ossuaarista

https://ehrmanblog.org/we-have-crucifixion-nails-isnt-that-evidence-for-jesus-burial Bart Ehrman on arvostettu uskontotieteilijä ja tämä juttu on häntä itseään hyvällä tavalla.

https://en.wikipedia.org/wiki/Caiaphas_ossuary perusfaktaa.

https://www.nationalgeographic.com/culture/article/why-caiaphas-broke-jewish-law-indict-jesus NatGeon juttu Kaifaan roolista Jeesuksen yhteydessä, ei viittauksia näihin hautoihin.

Seuraava linkki on yhteen monista Maria Magdaleenasta tehtyihin dokkareihin, niitähän riittää.

Akka rests her case, olkaa te muut mitä mieltä tahansa tästä aiheesta. Akkaa kiinnostaa vain totuus ja sellaista on vaikeaa löytää monista näistä mysteereistä, vaikka sitä yrittäisi mistä tahansa kaivaa.

Kai tässä vaiheessa pitäisi lohkaista Akan tyyliin ”God damn!” tai Josh Gatesin tyyliin ”Oh my word! Look at that!”

Noh, näillä mennään, mitä meille annetaan ja kiitos kysymästä; silmätilanne done and over! Mennään eteenpäin. Nothing to see here.

Jerusalem, Site of the Temple on Mount/John Anthony 1857 (MET).
Julkaistu

JURASSIC PARKISTA ETELÄNAVALLE

Jaahas, viime vuonna onkin sitten taas julkaistu ties-kuinka-mones Jurassic Park -elokuva. Jotenkin tämä on jäänyt Akalta huomaamatta, mutta eipä tuo ainakaan Akan maailmaa kaada – voisi jopa uskoa, että tässäkin leffassa esiintyy… (juonipaljastuksia!) dinoja ja sitten kaikki meneekin hyvin nopeasti hirmuisella tavalla pieleen. Kas niin, siinähän säästyikin jo sitten katsomisen vaiva, mutta Akan kerrassaan pettämätön logiikka alkoi taas toimia ihan omalla tavallaan tämän asian tiimoilta.

(LiveScience)

Tästäpä tulikin nimittäin mieleen tuo merkillinen jurakautinen aika ja sen aikaiset olosuhteet tällä pallolla, jota Maaksi kutsutaan. Ja varsinkin Etelämanner, sillä sen huhutaan olleen vehreää sademetsää… niin, kuinkas kauan aikaa sitten? Ovatko nämä huhut lainkaan totta?

Lähtekäämme naparetkelle, oi auvoisat eteläisten merien urhot! Kannattaa pakata matkalaukkuun vähän parempaa toppatakkia, sillä… hups, siellä ollaankin tällä hetkellä nollan ja pikkupakkasen tienoilla, joten kamppeet kasaan ihan oman tarkenemisen mukaan! Kylmyysennätys on kuitenkin -89,2 Celsiusastetta, herranen aika sentään… Noh, laitetaan sitten vaikka varvassandaalit jalkaan ja menoksi!

(UK AntarcticHeritage)

Jurakautinen aikakausi maapallolla oli n. 201-145 miljoonaa vuotta sitten ja kuten useimmat muistanevat, taivaalta pudonnut 10 kilometriä leveä asteroidi hävitti nämä aiemmin mainitut dinosaurukset noin 66 miljoonaa vuotta sitten. Puhumattakaan kaikista muista eläin- ja kasvilajeista… on arvioitu, että merenelävistä jopa 50 % tuhoutui, kasvistosta jopa 70 % ja eläimistöstä kaikki yli 25 kg painavat lajit.

Tämän hirvittävän mötikän putoamispaikka sijaitsee Jukatanin niemimaalla ja sitä kutsutaan Chicxulub-kraatteriksi. Tämä kraatteri on halkaisijaltaan noin 200 kilometriä ja osittain meressä.

Jurakauden alkaessa tuolloin noin 200 miljoonaa vuotta sitten Pohjois- ja Etelä-Amerikka, Afrikka, Australia ja Etelämanner olivat vielä tiiviinä pakettina Gondwana-nimisenä mannerkappaleena. Noin 180-150 miljoonaa vuotta sitten alueet alkoivat kuitenkin jo irrota toisistaan, jolloin Etelämanner, Afrikka ja Australia alkoivat liikkua etelään Amerikoiden jatkaessa hiljaista matkaansa länteen.

Näiden tapahtumien aikoihin maapallon ilmasto oli huomattavasti lämpimämpi ja hiilidioksidipitoisuudet olivat korkealla, joten kasvillisuus tällä aiemmin yhtenäisellä alueella oli rehevää. Esim. saniaisia ja havupuita esiintyi myös Etelämantereen kasvilajeissa. Ja tietenkin niitä dinoja, mm. ankylosauruksia, mosasauruksia ja plesiosauruksia. Hmm… yksi plesiosaurus on jotenkin päätynyt pakenemaan ja päätynyt Loch Nessiin, kuten me kaikki varmasti tiedämme! Hah.

Tässä yksi tulkinta näistä mantereista, näitä on monia eri aikakausilta ja eri lähteistä (Britannica). Emmehän me voi kuitenkaan koskaan varmasti tietää, miten tällaiset siirtymät sujuivat useita miljoonia vuosia sitten.

Noin 100-90 miljoonaa vuotta sitten Afrikka irrottautui Etelämantereesta, jonka seuralaisena oli edelleen Australian manner. Näiden kahden erkaantuminen toisistaan tapahtui vasta noin 55-35 miljoonaa vuotta sitten (eri lähteistä riippuen). Vielä 60 miljoonaa vuotta sitten Etelämantereella tiedetään eläneen pussieläimiä, mutta dinosauruksia ei tietenkään tässä vaiheessa enää voinut olla (paitsi Loch Nessissa se yksi…).

Etelämantereen siirryttyä etelänavan kohdalle ilmasto mantereella alkoi hiljakseen kylmentyä (kuten muuallakin maapallolla), mutta kauttaaltaan jäinen alue Etelämanner alkoi olla n. 30 miljoonaa vuotta sitten. Näiden kaikkien maanosien erkaantuessa koko maapalloon ilmastoon vaikutti myös eri alueille kehittyvät merivirrat, joita ei yhtenäisen mantereen aikana tietenkään voinut ollut vielä olemassa. Ihanko totta… voisiko vääntää vielä rautalangasta?

Mutta, mutta… onkos tässä viimeisen 30 miljoonan vuoden aikana sitten ollut niitä vihreitä aikoja, kun Saharankin sanotaan olleen vihreä vielä vain 5000 vuotta sitten?

https://www.mpg.de/24407329/0328-evan-first-ancient-genomes-from-the-green-sahara-deciphered-150495-x Max Planck-instituutin juttu kertoo, että Saharan rehevä kausi tapahtui ja oli ainakin 14 500-5000 sitten.

Tästä saamme varmastikin lisäinfoa tämän vuoden aikana, sillä tutkijat ovat saaneet porattua Etelämantereelta peräti 6 miljoonan vuoden takaista jäätä! Tällä hetkellä näyttää siltä, että tämän jäänäytteen perusteella tuolloin oli meneillään noin 12 Celsiusastetta kylmempi kausi.

https://www.nationalgeographic.com/culture/article/120620-green-antarctica-trees-global-warming-science-ancient

Tällä hetkellä kuitenkin tiedetään, että ainakin noin 15 miljoonaa vuotta sitten Etelämantereen lämpötilat olivat noin 7-11 Celsiusastetta korkeammalla kuin nykypäivänä, joten ainakin lauhemmilla rannikkoalueilla on maaperän siitepölylöytöjen mukaan kasvanut kolmea eri puulajia ja edellä mainittuja saniaisia.

(TheGuardian)

Nykyisenkaltaisen ulkoasunsa Etelämanner saavutti mantereen itäisellä puolella n. 14 miljoonaa vuotta sitten ja läntisellä puolella noin 6 miljoonaa vuotta sitten. Tästä on vielä pitkä matka siihen, kun meikäläiset (kaksijalkaiset ja höyhenettömät – Platon) löysivät edes koko Etelämantereen! Ja pitkä matka siihen, ettei kukaan ehtinyt edes pystyttää sinne edesmennyttä Anttilaa/Tiimaria/Seppälää/Askoa/Iskua!

Ptolemaios (100-170 jaa.), matemaatikko ja astronomi, ehdotti aikanaan, että pallon eteläpuoliskolla täytyisi sijaita suuri manner tasapainottamassa pohjoisessa tiedettyjen maanosien painoa. Myös matemaatikko ja maantieteilijä Marinus of Tyre (70-130 jaa.) yhtyi tähän näkemykseen ja tämä kuvitteellinen alue lisättiin karttoihin jo ainakin 500-luvulta lähtien. Myös polynesialaiset merenkävijät ovat kertoneet perimätietona kulttuurissaan Etelämantereesta ainakin 600-luvulta lähtien, mutta heidän alkuperäinen lähtöpaikkansa on nähtävästi kiistanalainen.

(OceanwideExpeditions)

Kapteeni James Cook (1728-1779) ylitti laivoillaan eteläisen napapiirin lopulta v. 1773, mutta virallisesti mantereen näki ensimmäistä kertaa amiraali Fabian Gottlieb Thaddeus von Bellingshausen (1778-1852) tammikuussa 1820 (Onnea vain tuollaisen nimen kanssa, god damn!).

Vain muutamia päiviä myöhemmin brittiläisen aluksen eli Kuninkaallisen laivaston merimies Edward Bransfield (1785-1852) todisti näkevänsä valtavia, lumen peittämiä vuorenhuippuja samoilla vesillä.

(LiveScience)

Näistä havainnoista lähtien alueella alkoi massiivinen Etelämantereen tutkimisen aikakausi, jonka päätteeksi etelänavalle pääsi ensimmäisenä Roald Amundsen (1872-1928) seurueineen vuonna 1911. Samoihin aikoihin perille yritti päästä Robert Falcon Scott (1868-1912), joka kuitenkin seurueineen jäi viimeiselle matkalleen tällä yrityksellään. Eivätkä he suinkaan ole olleet ainoita, ehei…! Hulluja nuo room… tutkimusmatkailijat!

https://en.wikipedia.org/wiki/Comparison_of_the_Amundsen_and_Scott_expeditions Tässä linkissä vertaillaan nimenomaan näiden kahden retkikunnan varusteita ja olosuhteita, jotka johtivat Scottin ryhmän epäonnistumiseen.

Nykypäivänä Etelämantereella sijaitsee 70 tutkimusasemaa 29:sta eri maasta, ja näissä keskuksissa tutkitaan tietenkin ilmaston ja sään tilannetta sekä niiden historiaa, jään muodostumista, maaperää, mikrobeja, eläinlajeja, avaruutta ja niin edelleen. Keskimäärin 1,6 kilometriä paksu jääpeite ei tietenkään helpota näiden tehtävien suorittamista, mutta jos sieltä lauhemmalta alueelta löytyy yksikin dinosaurus- tai pussieläinfossiili, niin sepä olisi ilon päivä!

Voisi sieltä suotuisasti löytyä salaliittohörhöjenkin mainostama reikä Maan sisuksiin sekä naazzien salainen tukikohta, mutta näistä Akka ei välttämättä löisi vetoa. Tai todisteita alien-toiminnasta alueella, mutta mistäpä sitä koskaan tietää!

Kas näin; kuinka loogisesti taas mentiinkään ojasta allikkoon eli dinosauruksista huitsin nevadaan Etelämantereelle. Sen leffan olisi tänä aikana ehtinyt katsoa moneen kertaan… tai koko hemmetin sarjan, kuinka monta niitä nyt sitten oikein onkaan… Who cares, hui hai!

Mukava ja tiivis tietopaketti Etelämantereesta ja siitä, mitä jään alta löytyy. Etelämanner ei ole kokonainen manner, vaan täynnä järviä ja vulkaanista toimintaa.

(Tiedoksi eräälle kyselijälle: tätä juttua varten on tutkittu ainakin 117 eri lähdettä viimeisen viikon päivinä/iltoina, monitahoisemmissa jutuissa määrä on tietenkin vielä suurempi. Suuri osa tutkitusta materiaalista on tietojen tarkistamista eri sivustoilta, jotta faktat olisivat mahdollisimman oikeita. Poikkeavuuksia löytyy yllättävän paljon ja siksi Akka ei ollenkaan luota AI:n suoltamaan sisältöön ilman omia tarkistuksia. Tämän jutun keskeisimmät asiasivustot on laitettu favorites-linkeiksi jo pari vuotta sitten ja aihe ehti kuitenkin muokkautua erilaiseksi matkan aikana. Näin tämä homma jotakuinkin etenee!)

LINKKEJÄ ASIASTA KIINNOSTUNEILLE:

https://www.coolantarctica.com/Antarctica%20fact%20file/antarctica-fact-file-index.php

Infopainotteinen paketti, paljon luettavaa kiinnostuneille.

https://www.jpl.nasa.gov/news/study-finds-ancient-warming-greened-antarctica NASAn juttu. NASAn juttu, joten se on ihan NASA. Akka ei tykkää enää NASAsta.

https://www.antarcticacruises.com/guide/antarctic-exploration-history-and-expedition-timeline Hieno ja pitkä historiikki aiheesta.

https://oceanwide-expeditions.com/blog/a-brief-history-of-antarctica-in-maps?srsltid=AfmBOooyB32SQM3q6Z_Ug9LQiwGgxsqQUJAO_RvLH-dEhKNz6c1IH1gA Aiemmin kuvassa nähty linkki historiaan ja vanhoihin karttoihin.

Muitakin löytyy yllin kyllin googlaamalla, jos aihe edelleen kiinnostaa. Aina ei kuitenkaan kannata uskoa täysin siihen Wikiin, sillä niistä Akka on löytänyt eniten virheitä, epäjohdonmukaisuuksia ja kirjoittajan omia näkemyksiä viime vuosina. Nämä harmillisesti sitten kertautuvat siihen AI:n sisältöön, jota monet pitävät matalana aitana päästä läpi mistä tahansa.

Julkaistu

HUUMORIA JA HISTORIAA NAISTENPÄIVÄÄN

Armollista akkainpäivää itse kullekin säädylle! Kuten arvata saattaa, tänään keskitymme pelkästään menneiden aikojen WonderWomaneihin ja kaikenlaisiin muihin historian supernaisiin! TRÖÖÖT! (vapputorven töräytys)

Elizabeth Cady Stanton istumassa ja Susan B. Anthony seisomassa/1880-1902/LibraryofCongress.

VÄÄRIN, parahin Watson. Tänään ihmettelemme, mikä ihme (WTF) mahtaakaan olla TRANSIENT LUNAR PHENOMENON ja milloin tällainen vähän tunnettu ilmiö on kirjattu ensimmäisen kerran historiankirjoihin. Tällaisesta ilmiöstä ei Akka muista Tylypahkassa kuulleensa, mutta niistä ajoista onkin vierähtänyt jo tovi ja Nimbus2000:kin on jo auttamattomasti vanhentunut… Aloittakaamme siis katsauksemme tähän hirvittävältä sanahelinältä kuulostavaan ilmiöön:

Transient Lunar Phenomenon (TLP) voidaan suomentaa Kuun lyhytkestoiseksi ilmiöksi. Tällaisesta merkillisestä ilmiöstä löytyy kirjallinen merkintä peräti tuhannen vuoden takaa 18.6.1178 Canterburyn munkkien kirjaamana tapahtumana: (vapaa suomennos)

”Uuden kuun aikaan sen sirpit osoittivat itään ja yhtäkkiä ylempi sirppi jakautui kahtia. Tästä jakautumasta roihusi liekehtivä soihtu, tulta, palavaa hiiltä ja kipinöitä. Sen alapuolella Kuu kiemurteli ja vääntelehti kuin haavoitettu käärme. Ilmiö toistui ainakin 12 kertaa, kunnes koko kuu näytti lopulta mustuvan.”

Hmm, kerrassaan merkillinen kuvaus…

1970-luvulla ajateltiin tämän vanhan kuvauksen perusteella, että kyseinen tapahtuma olisi kuvannut Giordano Bruno -kraatterin syntyajankohtaa, mutta sittemmin tämä teoria on hylätty. Tämän 22-kilometrisen kraatterin syntymä olisi näkynyt maapallolla ainakin viikon kestävänä meteorisateena, eikä tällaisesta tapahtumasta ole tuohon aikaan mitään kirjoitettua aineistoa.

Giordano Bruno -kraatteri.

Joka tapauksessa vastaavanlaisia havaintoja on kirjattu vuosisatojen aikana useitakin, mm. 19.4.1787 kuuluisa astronomi William Herschel todisti useita tunteja kestävää valoilmiötä: kolme punertavaa valoa uuden kuun aikaan tuon aikaisesta kaukoputkesta katsottuna. Kolme vuotta myöhemmin hän näki myös tähden kaltaisia ilmiöitä kuun pimeällä alueella uuden kuun aikaan.

William Herschel/Lemuel Francis Abbott/1785.

Kaukoputkien ja teleskooppien kehittyessä ilmiöistä alkoi tulla lisää havaintoja ja myös niiden ominaisuuksissa alkoi olla suuria eroavaisuuksia:

4.1.1873 astronomi Etienne Leopold Trouvelot havaitsi Kant-kraatterin olevan täynnä sumua.
31.8.1877 amatööriastronomi Arthur Stanley Williams havaitsi fosforin kaltaista valoa Platon-kraatterilla.
10.7.1941 amatööriastronomi Walter H. Haas havaitsi liikkuvan valopisteen Hansten-kraatterilla.

Tällaista listaa voisi jatkaa loputtomiin noin 3000 havainnon myötä, mutta kaikkien näiden raportointien perusteella ilmiölle alkoi löytyä erilaisia ilmenemismuotoja. Jotkut tarkkailijat näkivät sumumaista usvaa, useat näkivät punertavia valoja, mutta raportoiduissa havainnoissa esiintyy myös valkoisia, sinisiä, keltaisia ja vihreitä valoja. Ilmiöiksi luetaan myös merkilliset Kuun pinnan himmentymiset tai kirkastumiset.

Osa ilmiöistä on näkynyt vain sekunnin ajan, kun taas toiset ilmiöt ovat toistuneet tai jatkuneet jopa useita tunteja. On siis selvää, ettei kyseessä voi olla mikään YKSI AINOA kaiken selittävä tekijä. Mistä siis on oikein kyse?

Havaittuja kohteita v. 2001/Barbara Middlehurst ja Patrick Moore/publicdomain.

ESA eli Euroopan avaruusjärjestö tarkkaili näitä ilmiöitä vuosien 2017-2023 välisenä aikana NELIOTA-projektissaan (Near-Earth Object Lunar Impacts and Optical Transients). Tuona aikana kootun datan perusteella tutkijat arvioivat, että Kuussa välähtää noin 8 kertaa tunnissa ja näiden aiheuttajana pidetään yleensä golfpallon tai jopa biljardipallon kokoisia meteoroideja. Valoilmiön aiheuttaisi tällöin iskun voimasta purkautuva energia, joka kuumentaisi hetkellisesti tällaisen mötikän Kuun pinnalla. On huomionarvoista, että meteoriparvien aikana ilmiöitä havaittiin jopa 12 kertaa tunnissa, joten tämä selitys kuulostaa hyvinkin todelliselta ja mahdolliselta.

https://www.esa.int/Space_Safety/Learning_from_lunar_lights ESA:n katsaus aiheeseen

Erääksi ilmiöitä selittäväksi tekijäksi on ehdotettu radon-kaasun purkautumista Kuun sisuksista. Vuosina 2008-2009 julkaistut tutkimukset osoittavat, että pienet kuunjäristykset ja vulkaaninen toiminta vapauttavat radioaktiivista radonia, joka hajotessaan näkyy Maan pinnalle valonvälähdyksenä. Useat havainnot onkin tehty alueilta, joissa on suuria radonpitoisuuksia, esimerkkinä mainittakoon Aristarkhos-kraatteri. Ihan järkeenkäypää, tai siltä se ainakin kuulostaa maallikon korvissa.

Aristarkhos-kraatteri kuvattuna Apollo 15 -lennolta/NASA.

Yhdeksi syyksi on esitetty aurinkotuulta: aurinkotuuli ionisoi Kuun pinnan pieniä hiukkasia ja nostaa ne korkealle sadan kilometrin korkeudelle. Tällöin nämä hiukkaset ovat todellisuudessa korkealla Kuun kamaran yläpuolella, mutta Maasta katsottuna ne näyttävät olevan pinnallisia ilmiöitä. Järkeenkäypää tämäkin, tuumaa Akka.

Tietenkin osa ilmiöistä ja havainnoista voi johtua ihan havainnoijan virheellisestä tulkinnasta; esimerkiksi satelliitti saattaa aiheuttaa äkillisen, ohimenevän heijastuksen kiertoradallaan tai esim. revontulet Maan ilmakehässä voivat vääristää katsojan havainnointia. Katsojan havainnointia vääristää varmastikin eniten se, jos katsoja odottaa näkevänsä outoa toimintaa Kuun pinnalla: ”Nymmää kyllä kuvaan, mitä ne alienit siällä oikein puuhailee, prkl…”

Näistä kaikista selityksistä ja havainnoista tulee tietenkin mieleen: ONKO NIILTÄ KUULUISILTA APOLLO-LENNOILTA TEHTY NÄITÄ HAVAINTOJA? Vastaus tähän on lyhyt ja ytimekäs: KYLLÄ ON.

Jo peräti Apollo 11 -lennolla v. 1969 miehistölle (Neil Armstrong, Buzz Aldrin, Michael Collins) tiedotettiin Houstonista käsin, että näitä ilmiöitä oli havaittu juurikin aiemmin mainitun Aristarkhos-kraatterin liepeillä. Astronautti Neil Armstrong vastasi komentokeskukselle radioitse, että kraatterissa näytti todellakin olevan jotakin fluoresoivaa valoa ja jotkin alueet näyttivät toisia valoisemmalta.

Joulukuussa 1972 Apollo 17 -lennolla havaittiin myös näitä ilmiöitä. Astronautti Ronald Evans havaitsi valonvälähdyksen Mare Orientale -meren liepeillä ja astronautti Harrison Schmitt havaitsi vastaavanlaisen välähdyksen Grimaldi-kraatterin pohjoispuolella.

Apollo 17-miehistö kuvattuna 10.10.1972: Eugene A. Cernan istumassa, takana oikealla Ronald E. Evans ja vasemmalla Harrison H. Schmitt. NASA.

Yeah, nämä Apollo-miehistöjen havainnot saavat tämän merkillisen ilmiön tuntumaan… jopa arkipäiväiseltä. Miksi tällaisesta (jo ainakin tuhat vuotta esiintyneestä) oudosta ja monimuotoisesta ilmiöstä ei juurikaan puhuta? Mikäli tutkijatkaan eivät yksiselitteisesti osaa tällaisia havaintoja selittää, eikö olisi jo korkea aika kaikkien avaruusvirastojen kokoontua yhteen (= yhdistää voimavaransa, massinsa, teknologiansa ja kaikki tietonsa) ja selvittää, mitä ne alienit siällä oikein puuhailee. Hah haa!

Onkin mielenkiintoista havaita, että Apollo 12 -lennon kuumoduuli pudotettiin takaisin Kuun pinnalle marraskuun 1969 lennon yhteydessä. Pudotuksen paineaalto kesti kahdeksan minuuttia ja sen laantumiseen kului peräti tunti.

https://www.popsci.com/does-moon-sound-like-bell Popular Science-artikkeli

Myös epäonnistuneelta Apollo 13 -lennolta pudotettiin Kuun kamaralle Saturn V -raketin kolmas vaihe, jota kutsuttiin nimellä S-IVB. Tämä pudotus aiheutti huomattavasti suuremman paineaallon ja pidemmän keston, kuin aiemmin pudotettu kuumoduuli. Mm. näiden kokeilujen perusteella on todettu, että Kuussa nämä kuunjäristykset kestävät pidempään, koska Kuun rakenne on niin kuivaa ja käytännössä pelkkää kiveä ilman kosteutta. Uskokoon, ken uskoo, Akalla ei ole tähän mielipidettä ilman useita tohtorintutkintoja.

https://svs.gsfc.nasa.gov/4803 NASA:n video ja radiokeskustelu pudotuksesta

Jep, Akka on kuitenkin jo tullut siihen tulokseen, että me kaikki Wonderwomanit olemme asuttaneet Kuun jo aikapäiviä sitten. Ei siellä mitään alieneita ole, vain SuperAkkoja elelemässä mukavissa bunkkereissaan Kuun sisäpuolella.

Kaikki nämä TLP-ilmiöt (Akan kielellä WTF-ilmiöt) johtuvat vain siitä, että aina välillä on mukava pitää vaikkapa valoshow’ta, ilotulituksia tai hajukynttilöitä kuistilla ihan vain huvikseen. Onneksi näitä Apollo-miehistöjä ei ole viimeisinä vuosikymmeninä enää näkynyt, sillä ne aiemmat järistykset pudottivat kaikki pelargoniat kuistien kaiteilta. Me kaikki Akathan tykkäämme pelargonioista, eikö vain? (NOPE!!)

WikimediaCommons/PublicDomain).

Heh, hyvää naistenpäivää tai sitten ihan vain tavallista sunnuntaita kaikille!

Julkaistu

TAIDEAARRE SAARISTOMERELLÄ?

Kun kapteeni Reinhold Lorenz astui kauppalaivaansa Amsterdamin satamassa 5.9.1771, hän tuskin tiesi, että määränpäänsä Pietarin sijasta hän päätyisi värjöttelemään luodolle Turun saaristossa. Ei hän voinut tietää sitäkään, että laiva arvokkaine lasteineen päätyisi noin 40 metrin syvyyteen merenpohjaan tässä myrskyisessä kolkassa, jonne hänen ei ylipäätään olisi pitänyt joutuakaan.

Turun saaristoa.

Toisin kuitenkin kävi: matkallaan Pietariin alus ilmoittautui Tanskassa Juutinrauman tullissa, jolloin sen lastiksi ilmoitettiin mm. noin 33 000 kg sokeria, kahvia 158 laatikkoa, kymmenen hopeatynnyriä, noin 10 000 kg arvokkaita värjäysaineita, elohopeaa n. 100 kg sekä sinkkiä 6758 kg. Lisäksi laivassa oli sadoittain kangaspakkoja ym. ylellistä käyttötavaraa, jota varsinkin Pietarin eliitti kovasti arvosti ja odotti.

Lasti oli siis suunnattoman arvokas, mutta… lisäksi laivan lastina saattoi olla peräti 35 kappaletta keisarinna Katariina II Suuren (1729-1796) Hollannista hankkimia arvokkaita maalauksia! Palataanpa tähän taideaarteeseen tarkemmin hieman myöhemmin.

Catherine II of Russia/Alexander Roslin/1780-luku ((WikimediaCommons).

Kun tämä Vrouw Maria-alus karahti kuitenkin Nauvossa karille syysmyrskyn yhteydessä 3.10.1771, se ei suinkaan uponnut heti pinnan alle. Alus pysyi pinnalla kuin ihmeen kaupalla peräti viisi päivää, jolloin miehistöllä ja apuun rientäneillä saariston asukkailla oli aikaa pumpata vettä pois laivasta ja pelastaa sen lastia. Vihdoin 9.10.1771 alus vajosi meren syvyyksiin, jossa se vieläkin näyttäisi kuin purjehtivan merenpohjassa 41 metrin syvyydessä.

Voi vain kuvitella aluksen kapteenin mielenliikkeet, kun kesken miehistön rukoushetken alus kopsahti karille ja keisarinnan maalaukset huusivat lastiruumassa hoosiannaa… itse kullakin säädyllä oli varmaan vetelät pöksyissä, sillä aluksen ei olisi millään muotoa pitänyt ajautua kohti Suomen rannikkoa! Mitkä saattoivat olla miehistön ja kapteenin kohtalot näiden kaikkien kalleuksien vajotessa aaltoihin?

Osa pelastetusta lastista huutokaupattiin Turussa ja osa kuljetettiin sääntöjen vastaisesti Venäjälle. Ainakin kaikki hopeatynnyrit, osa kahvilastista, kankaista, väriaineista yms. saatiin pelastettua, kuten osa muistakin ylellisyystavaroista, mutta… mitäpä siinä viiden kiireisen pelastuspäivän aikana sitten ehtiikään pelastaa täysin armottomissa olosuhteissa?

Storm at Sea/Ivan Aivazovsky/1873.

Sukellustutkimuksissa ei ole nähty mm. miehistöön liittyviä henkilökohtaisia esineitä, joten voikin hyvin kuvitella, kuinka omat tavarat on haalittu ensimmäiseksi turvaan myrskyiselle luodolle. Niinhän sitä nykyaikanakin tehdään: hätätilanteissa esim. lentokoneessa yritetään pelastaa ensin omat matkatavarat muista ihmisistä välittämättä!

Lastin ja laivan menetyksestä maksettiin myös vakuutuskorvauksia omistajille, mutta tarkkoja tietoja kaiken tavaran kohtalosta ei kuitenkaan ole tiedossa. Pelastetuiksi on kuitenkin tuolloin ilmoitettu ainakin kuusi pienempää maalausta, jotka pelastettiin pakattuina puulaatikkoon ja kuljetettiin Turkuun. Itse keisarinna Katariinakin vaati jo tuolloin taulujensa nostamista hylystä, mutta jo v. 1772 lastin nostoajatuksesta luovuttiin: se nyt vain oli kerta kaikkiaan mahdotonta. Katariina olikin jo tuolloin harkinnut hankkivansa lisää uusia teoksia Ranskasta, joten… rahalla saa ja hevosella pääsee!

Hylyn sijaintikin ehti jo unohtua seuraavien vuosisatojen kuluessa, kunnes 1970-luvulla merihistorian tutkija Christian Ahlström löysi arkistoista hylkyyn liittyvää aineistoa ja vihdoin hylky paikallistettiin Pro Vrouw Maria -sukellusryhmän toimesta v. 1999. Hylky (pit. 26 m, lev. 7 m) malliltaan snaulaiva makaa merenpohjassa kölinsä päällä ja kaksi mastoakin on edelleen pystyssä. Sijaintipaikkaa suojaa ympäri vuoden 1500-metrinen suoja-alue eli laitesukellusta tällä alueella ei ole luvallista harrastaa.

Museovirasto/piirros Tiina Miettinen.

Jo hylyn löytymisen yhteydessä aluksen nostosta alettiin tehdä suunnitelmia ja arvioita, näistä eri vaihtoehdoista löytyy linkki jutun lopussa. Esimerkkilaskelmat ovat vuodelta 2007, joten kannattaa muistaa rahan arvon muuttuminen jo pelkästään viimeisten 20 vuoden aikana. On siis kuitenkin äärimmäisen kallista edes nostaa mitään aluksia merestä, kun jo pelkästään konservointi ja ylläpito muodostavat tulevat, suuremmat menoerät! Tämä pätee varsinkin Ruotsin Vasa-laivan kohdalla, kuten tutkimuksestakin ilmenee.

Vasa-laiva (LibraryofCongress/HeatherCasey)

Noh, palataanpa nyt sitten kuitenkin näin PINNALLISENA (merenpinnan yllä) ihmisenä takaisin tähän arvolastiin; sehän meitä kaikkia kuitenkin kiinnostaa. Mitä siellä MERENPINNAN ALLA oikein on, onko niitä Katariinan tauluja tässä noin 26 vuoden aikana löydetty ja nostettu? Entäpä ne kaikki muutkin tavarat, tonnitolkulla väriaineita, kankaita ja kaikenlaista luksuskrääsää? Ja merirosvoarkku?

Vastaus näihin kysymyksiin on yksiselitteinen: ei ole eikä ole nostettu kuin liitupiippuja, savipullo, lasipullo, sinkkiharkko, lyijysinetti, puutappi ja köysiohjuri. Tutkimusten perusteella laivan sisälle ei sukeltajilla ole mitään asiaa mm. romahtamisvaaran vuoksi, mutta robottikamerallakaan ei ole saatu kuvattua esim. suurikokoisia, hyvin pakattuja puulaatikoita tai muutakaan vastaavaa materiaalia, mikä voisi viitata näihin kadonneisiin arvoteoksiin.

On siis toki mahdollista, että ainakin osa Katariinan maalauksista saatiin pelastettua ennen uppoamista ja toimitettiin ilman listauksia vaivihkaa eteenpäin, mutta tämä on vain spekulointia. Museoviraston tutkimuksessa s. 115 on lastiluettelo; onneksi saivat pelastettua tukon sammalta!

Itse asiassa juuri tästä tutkimuksesta käykin ilmi, että hollantilaisen Braamcampin huutokaupan jäljiltä on kadoksissa 35 taulua, joista 11 lienee ollut Vrouw Marian lastissa mukana matkalla Pietariin. Tutkimuksessa mainitaan myös nimeltä näiden teosten taiteilijat sekä se, että Vrouw Marian elohopealastia (110 kg) ei oltu merkitty pelastetuksi. Ainakaan mittausten mukaan elohopeaa ei ole vuotanut ympäristöön, eikä se määrällisesti myöskään ole vakava ympäristöriski. Kysykääpä tätä lähistöllä uiskentelevilta merieläimiltä ja merenneidoilta…!

Vrouw Maria on siis selviytynyt jo kohta 255 vuotta merenpohjassa suhteellisen hyvässä kunnossa, sillä Itämeren olosuhteet ovat sille(kin) otolliset. Meille taviksille hylystä on tehty sukellusvideoita ja 3D-mallinnuksia, sillä matalasta syvyydestä huolimatta sille suojellulle alueelle ei saa huvikseen mennä pällistelemään. Itämerellä näitä hylkyjä riitää satamäärin, kuten jokainen voi tarkistaa hylyt.net-sivustolta:

https://hylyt.net

Onneksi kuitenkin tässä turmassa koko miehistö pelastui kapteeneineen (ja se sammaltukko!), mutta vain kapteenin ja kolmen miehistön jäsenen nimet ovat säilyneet nykypäivään asti: kapteeni siis (ilmeisesti) tanskalaissyntyinen Reinhold Lorenz, perämies Reidert Janssen, puosu Tönnes Koertsen ja kokki Johan Hansen. Haaksirikon jälkeen heistä tiedetään vain se, että tullilistojen perusteella kapteeni jatkoi kipparoimistaan kauppareiteillä Itämerellä. Hyvä niin! Ja varmastikin uusin housuin! Tässä vaiheessa voi kuitenkin jo perinteisesti sanoa R.I.P koko miehistölle.

Onkin mielenkiintoista ajatella, josko hylky saataisiin jollakin rahoituksella Vasa-laivan tavoin kansalliseksi kulttuuriaarteeksi, mutta tämän pitäisi ehdottomasti olla eurooppalainen yhteistyöprojekti. Vrouw Maria on kuitenkin hollantilainen kauppa-alus, joka oli matkalla Amsterdamista Pietariin. Suomen alueelle laiva ajautui myrskyssä eikä näin ollen ole millään muotoa suomalainen kulttuuriaarre. Historiallinen, vaikuttava ja merkittävä aarre toki, mutta ei suomalainen sellainen eikä lasku tästä kuulu kokonaisuudessaan Suomen maksettavaksi.

Hyvä esimerkki vuosikausia jatkuvista omistajuuskiistoista on edelleen maailman arvokkaimmaksi aarrelaivaksi tituleerattu San Jose, josta Akka on aiemmin lyhyesti kirjoittanut:

https://akallaonasiaa.fi/tiede/aarrejahti-alkakoon/

Tämän todellakin noin 17 miljardin dollarin arvoiseksi arvioidun aarrelaivan omistajuutta on havitellut mm. hylyn löytöryhmä (USA), Espanja, Kolumbia, Bolivian alkuperäisväestön jäsenet (joiden esi-isät kaivoivat lastina ollutta hopeaa) sekä pienet, vihreät huru-ukot ties mistä galaksista. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Kolumbia ”ownaa” eli määrittelee laivan omaisuudekseen ja tekee siellä mm. esinenostoja:

https://www.smithsonianmag.com/history/archaeologists-discovered-the-holy-grail-of-shipwrecks-a-decade-ago-now-theyre-finally-beginning-to-unravel-the-secrets-of-the-san-jose-180988050

Smithsonianin pitkähkö artikkeli hylyn haaksirikosta, löytymisestä ja sen jälkeisistä omistusvaateista. Uusin artikkeli aiheesta tammikuulta tänä vuonna kuitenkin.

Kuten Museovirastonkin tutkimuksessa mainittiin, Katariinan taulujen löytäminenkään ei välttämättä olisi kovinkaan mieltä ylentävää, sillä teosten kunnosta tai niiden säilymisestä ei ole mitään takeita. Ei niitä elintarvikkeitakaan kukaan enää halua, joten pitäköön Itämeren sillit ja muut merenelävät Vrouw Mariaa ihan omana ruokabaarinaan edelleen.

Harmillisesti tämän maalauksen tekijän nimi on jäänyt historiaan nimellä unknown.

Siellä sitä merenneidot ja merenmiehetkin kerivät auki näitä arvokkaita kangaspakkoja aina uusia vaatteita halutessaan… hmm, vaatteita… siis bikiniyläosia? Akka ei nyt ihan ajatellut loppuun asti tätä ajatusta, hah!

Sammaltukon lisäksi pelastettiin neljä punottua koria linnunpesiksi?! Kyllä oli miehistöllä ja pelastajilla arvot kohdillaan… ”jätetään nämä järjettömän kalliit, kaukaa itämaista tuodut väriaineet ja kankaat suosiolla laivaan ja pelastetaan nämä linnunpesät kevään kottaraisille, joohan?” Sillä tavalla, poijjaat, sillä tavalla!

LINKKEJÄ:

https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjreki/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1658

Kyppi.fi eli Museoviraston ylläpitämä arkeologisten kohteiden hakemisto

https://www.sadanvuodensatoa.fi/artikkelit/vrouw-maria-miten-hollantilaisesta-kauppa-aluksesta-tuli-osa-suomen-historiaa

https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginvaltuusto/Suomi/Paatos/2017/Keha_2017-09-27_Kvsto_16_Pk/C45DC646-619F-C430-B0D1-5CC9C7A00001/Liite.pdf

Museoviraston tutkimusraportti, johon Akka viittaa jutussa

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/talous/vrouw-marian-matka-jatkuu Helsingin yliopiston juttu, jossa on mielenkiintoista infoa näistä lastissa olleista väriaineista

https://www.museovirasto.fi/fi/ajankohtaista/vrouw-maria-hylyn-loytymisesta-20-vuotta-nyt-hylysta-kuvataan-3d-malli

Julkaistu

PÄIVITYKSIÄ JUTTUIHIN 2026:

https://akallaonasiaa.fi/tiede/kolmet-terveiset-ulkoavaruudesta/

Tässä uusimpia päivityksiä 3I/Atlas-vekkulin liikkeistä viime aikoina.

https://akallaonasiaa.fi/tiede/maailman-vanhin-ammatti/

Tässä vanhojen ammattien artikkelissa on päivitetty myrkkynuolilöydöt 60 000 vuoden takaa ja vanhimmat käsisiluettimaalaukset Indonesiassa 67 800 vuoden takaa. Nämä löydöt vain vanhenevat koko ajan, kun uusimpia arkeologisia tutkimuksia tehdään entistä tarkemmin menetelmin!

https://akallaonasiaa.fi/tiede/maailman-vanhimpia-keksintoja/

Tässä päivityksessä kerrotaan Englannista löytyneestä todisteesta 400 000 vuoden takaa: hallinnoitua tulentekotaitoa parhaimmillaan!

https://akallaonasiaa.fi/tiede/kissa-vai-koira-ikuinen-kysymys/

Norjasta on löydetty viikinkiaikainen venehautaus, jossa nainen haudattiin koiranpennun kanssa.

https://akallaonasiaa.fi/tiede/luurankoja-kaapissa-vai-lattian-alla/

Turun Maarian kirkon arkeologiset kaivaukset ovat valmistuneet.

https://akallaonasiaa.fi/historia/kaninkolosta-rotankoloon-osa-3/

Idahosta julkaistiin uusia valokuvia tammikuussa, mutta ne poistettiin nopeasti julkisesta levityksestä. Lisäksi on linkki toiseen uutiseen, jonka mukaan murhissa käytettiin toistakin asetta. Piti nyt sitten näitäkin uutisia katsoa, vaikka tapauksen piti jäädä Akan osalta jo historiaan. Näin siinä sitten kävi…

https://akallaonasiaa.fi/tiede/ennustuksia-akkojen-malliin/

Akalta olikin jäänyt huomioimatta tämä mainio herrasmies Hugh Newman jutun kirjoituksen yhteydessä. Aina ei jaksa Youtubea kahlatakaan, mutta tämä herra kiertää muailmaa kartoittaen menestyksellisesti näitä upeita historiallisia kohteita.

Palaillaan taas helmikuussa asiaan!

Reader’sDigest.

https://nsidc.org/learn/parts-cryosphere/snow/science-snow Piti sitten tällainenkin sivusto löytää… Coloradon kansallinen lumen ja jään tutkimuslaitos!! AARGH! Keep it coming…

Julkaistu

KAUPUNKIEN HISTORIALLISIA NIMIÄ

Tulipas taas upottua pohjattomaan kuiluun kaikenlaisten asioiden tutkimisten kanssa – uskokaa pois, näihin juttuihin uppoaa tuntitolkulla tutkittavaa ja sadoittain sivuja ihan vaan kaikkien tietojen tarkistamiseksi.

Jos se ei ole vielä tullut selväksi, Akka ei käytä minkäänlaista tekoälyä ihan periaatteen vuoksi: oikeiden taiteilijoiden pitää saada taiteilla ja oikeiden tutkijoiden pitää saada tutkia ja hutkia, näin se vaan on. Aidan alta meneminen sallitaan vain hätätilanteessa, esim. Bigfootin hyökkäyksessä, joka on tosiaankin varteenotettava uhka ihan kaikille Euroopan kansalaisille. Jep, todellakin! Hah hah!

Unesco World Heritage site of Derbent.

Noh, tekoäly käyttää Akan tietoja lähteenään joissakin asioissa ja merkitsee nämä tiedot lähteenä ”epäluotettaviksi, koska kyseessä on yksityinen blogi.” Haista sinä tekoäly pitkä p***a! Et ole Akan kaveri eikä sellaista suhdetta edes tarvita.

Sukelletaanpa siis (tällä kertaa ei katsahdeta, hah) vanhojen kaupunkien nimiin, ennen kuin niistä tuli niitä nykyisiä meidän tuntemiamme kaupunkeja:

Danzig – Gdansk (Puola)

Pronssikautiset arkeologiset löydöt ajoittavat alueen tullen asutetuksi vähintään v. 2500-1700 eaa. aikana. Kaupunki oli tärkeä satamakaupunki keskiajalta lähtien ja kuului täten tietenkin Hansaliittoon. Danzig-nimellä tunnettu kaupunki vaihtoi kuitenkin nimensä toisen maailmansodan jälkeen Gdanskiksi saksalaisten vallan vihdoinkin loputtua. Gdansk oli siitä lähtien täysin puolalainen kaupunki ja nimi sen mukainen.

Gdansk old town (TripAdvisor).

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hansaliitto

Akan mielestä puolalainen Kleszczewo Koscierskie -niminen kylä on nimeltään loistava esimerkki asuinpaikan nimeämisestä. Kleszcz… lempinimeltään tämä kaupunki voisi olla vaikka KLESI.

https://visitgdansk.com/muzea?setLanguage=en linkki Gdanskin museoihin

Nyk. asukasluku: 487 371

Reval-Rääveli – Tallinna (Viro)

Tallinnan kaupunkina nykyään tunnetun alueen historialliset löydökset ajoittuvat aikaisimmillaan noin 3000-luvulle eaa. Myöhemmät historialliset merkinnät kaupungista löytyvät viikinkien saagoista noin 1000-luvulta jaa. Vuonna 1219 tanskalaiset miehittivät Tallinnan, jota tuolloin kutsuttiin myös nimellä Taani-linn eli tanskalaisten linna. Valloituksen jälkeen nimi muuttui kuitenkin yleisesti Revaliksi, kunnes Viron itsenäistyessä v.1918 nimeksi lopulta vakinaistettiin Tallinna-Tallinn. Kaupungilla on ollut aiemmin toistakymmentä eri nimeä, joista suomalaisittain tunnistamme Rääveli-nimityksen. Sijaintinsa takia tämä kaupunki kuului tietenkin myös Hansaliittoon.

Taanilinna olisi kyllä juhlava nimitys kaupungille kuin kaupungille, mutta eihän tuo kaupunki enää tanskalaisille kuulu (toisin kuin Grönlanti kokonaisuudessaan).

https://visitestonia.com/fi/nae-ja-koe/tallinnan-parhaat-museot?utm_source=google&utm_medium=cpc&utm_campaign=search_generic_fi_fi_prm921&utm_content=to_go_cities_tallinn_history_&_culture_fi&gad_source=1&gad_campaignid=10120211499&gbraid=0AAAAADxyfPI9AEMwCn4zgW3BA3tMlSimu&gclid=EAIaIQobChMIhJyQp7CQkgMV4QWiAx1hExYOEAAYAiAAEgJmivD_BwE pahoittelut hirvittävästä linkistä Viron museoihin, Akan pitäisi opetella laittamaan näitä uudistetulla ohjelmistolla eri tavalla…

Nyk. asukasluku: 456 518

Dorpat – Tartto (Viro)

Tämän Viron toiseksi suurimman kaupungin me suomalaiset myöskin tunnemme – Tarton varhaisimmat arkeologiset löydökset sijoittuvat vasta 400-luvulle jaa. Ihan varmasti tälläkin alueella on ollut aiempaa asutusta; sitä ei vain ole vielä löydetty… Tarton nimen uskotaan viittaavan sukupuuttoon kuolleeseen nautaeläimeen, mutta tälläkin kaupungilla on ollut useita nimiä, kuten Dorpat ja Tarbatu. Nimi Tartto vakinaistettiin Viron itsenäistymisen myötä v.1918, kuten Tallinnakin.

(VisitTallinn)

Tarton kartassa herätti mielenkiintoa Puusepa Tervisekeskus, joka onkin näköjään lääkäriasema eikä puusepän tarvikekauppa. Samoin Tammeka Jalgpalliklubi näkyy selkeästi kartassa. On hauskaa, miten samankaltaisia suomen ja viron kielet ovat… mutta silti niin erilaisia.

https://visitestonia.com/en/tartu-city-museum

Nyk. asukasluku: 97 759

Konstantinopoli – Istanbul (Turkki)

Pitkän historiansa aikana tämä Mustanmeren helmi on ollut nimeltään mm. Lygos (noin 1200-luvulla eaa.), Byzantion (kreikkalaisten valtauksen jälkeen 657 eaa.) ja Nova Roma vuodesta 330 jaa. alkaen, kun Rooman keisari Konstantinus Suuri (272/3-337 jaa.) siirsi valtakuntansa pääkaupungin sijaintia. Vasta Konstantinuksen kuoleman jälkeen kaupunkia alettiin kutsua nimellä Konstantinopoli, joka tarkoittaa sananmukaisesti Konstantinuksen kaupunkia. Koska kaupungista muodostui merkittävä solmukohta idän ja lännen väliselle kaupankäynnille, sitä kutsuttiin useissa eri kielissä ”suureksi kaupungiksi.”

Konstantinus teetti itsestään useita rintakuvia. Tämä patsas on Musei Capitolinissa Roomassa.

Kyllä kannattikin käyttää jotakin lyhyempää termiä tästä kaupungista, mikäli sellainen sana oli omassa kielessä olemassa. Kyllähän jo tuo Konstanttinnoop… Konstantin-noppa-peli tuottaa muutenkin jo harmaita hiuksia.

Istanbul-nimen kaupunki sai sitten v. 1453 turkkilaisten valloituksen myötä, mutta Konstantinopoli-nimeä käytettiin jopa 1930-luvulle asti, kunnes Turkin ensimmäinen presidentti Kemal Ataturk (1881-1938) vakinaisti nimen Istanbuliksi.

https://muze.gen.tr Istanbulin museoiden englanninkielinen linkkisivusto, joka nimen ulkoasustaan huolimatta on turvallinen käyttää.

Nyk. asukasluku: 15,7 miljoonaa

Londinium – Lontoo (Englanti)

Lontoon suuralueelta varhaisimmat radiohiiliajoitetut arkeologiset löydökset sijoittuvat vuosien 4800-4500 eaa. välille, mutta vasta roomalaisen asutuksen myötä kaupungista kehittyi tulevina vuosikymmeninä suurkaupunki Londinium (v. 47 jaa. lähtien). Ennen roomalaisaikaista kaupungin nimeä kutsumanimestä liikkuu useita eri teorioita, joiden todenperäisyyttä on hankala varmistaa, mutta esim. kelttiläistä alkuperää oleva nimi Plowonida tarkoittaa suurta, virtaavaa jokea, samoin kuin Lowonidonjon tai Londonjon. Hmm… onkohan siellä Lontoossa mitään suurta jokea? Nimi ei nyt millään muistu mieleen…

Roomalaisten jälkeen kaupunki tunnettiin kuitenkin nimillä Lundenwic (anglosaksit alkaen v. 670 jaa.) sekä Lundenburgh. Viikinkien aikana ja jälkeen alueesta käytettiin mm. nimiä Lundin, Londen, Londoun jne.

Mikä tahansa Lon-alkuinen versio oli käytössä, tiettävästi ei kuitenkaan Longjohn – vapaasti suomennettuna pitkät kalsarit.

(HeritageDaily).

https://www.museumslondon.org/category/8/local-history useita eri museoita koko Lontoon alueella

Nyk. asukasluku: 8,866 miljoonaa

Edo – Tokio (Japani)

Varhaisimmat merkit asutuksesta nykyisen Tokion alueelta löytyvät noin 3000-luvulta eaa. Kaupungin varhaisin nimitys Edo löytyy kirjallisista lähteistä kuitenkin vasta 1100-luvulla jaa. ja tämä nimi tarkoittaa jokisuistoa. Tämän alueen nimi siirtyi myös paikalliselle samuraiklaanille sekä 1400-luvulta alkaen rakennetulle Edo-linnalle. Tämän linnan paikalla on nykyään Japanin keisarillinen palatsi.

Tokio-nimen kaupunki sai vasta v. 1848, kun keisari Meiji (1852-1912) uudisti Japania merkittävin tavoin (mm. teollistuminen, koulutusjärjestelmän kehittäminen, parlamentin avaaminen jne.).

Edo-linnoitus (Wikipedia)

Kaikesta historiastaan huolimatta Tokion yksi pakollisista nähtävyyksistä nykypäivänä lienee Shibuya Crossing; yksi maailman ruuhkaisimmista risteyksistä viiden suojatien kera. On arvioitu, että jokaisen suojatievalon vaihtuessa vihreäksi teitä ylittää kerrallaan n. 1000-2500 ihmistä. Kuvittelepa ajavasi autokoulun ajokoetta tässä risteyksessä!

https://www.japan.travel/en/spot/2177 Shibuya Crossing!

https://www.gotokyo.org/en/see-and-do/history/history-museums/?PageSpeed=noscript historiallisia museoita Tokiossa

Nyk. asukasluku: 14,25 miljoonaa

Anslo/Christiania – Oslo (Norja)

Viikinkiaikana Oslon alue tunnettiin Vikeninä, mutta v. 1040 alue sai nimen Anslo. Kaupunkiin viitattiin myös nimillä Aslo, Oslo ja Opslo. Nimitysten uskotaan juontuvan Ekeberg-kukkulasta kaupungin kupeessa, mutta nimitykset saattavat viitata myös ”jumalten niittyyn.” 1300-luvulle tultaessa nimi oli kuitenkin muotoutunut jo Osloksi, kunnes v. 1624 kaupungin tuhosi tulipalo. Tuolloinen kuningas Kristian IV (1577-48) nimesi jälleenrakennettavan kaupungin Christianiaksi ja tästä muodosta muotoutui lopulta Kristiania v. 1877. Vuonna 1925 kaupungin nimi palautettiin kansan vastustuksesta huolimatta Osloksi, sillä olihan Kristiania-nimen eri muotoineen antanut kuitenkin tuolloinen Tanskan ja Norjan kuningas.

Kristian IV /Karel van Mander III (n. 1645).

Jep, Kristian IV tykkäsi nähtävästi sotia ja valloitella maita ja mantuja ihan riittämiin asti… nykyisissä paikan- ja kadunnimissä näkyy kuitenkin edelleen vaikutteita Oslon aiemmista nimityksistä eri muodoissaan. Opslo on kerrassaan ihastuttava versio; kuulostaa ihan joltakin pehmoeläimeltä tai… mopsilta. Opslo-mopsi, ai että…!

https://www.historiskmuseum.no/english Oslon historiallisen museon sivut, Oslossa on toki myös viikinkimuseo yms.

Nyk. asukasluku: 724 290

Bombay – Mumbai (Intia)

Alkujaan seitsemälle saarelle perustettua nyk. Mumbaita on myöskin kutsuttu monella eri nimityksellä. Alueelta on löytynyt merkkejä asutuksesta ja kalastuksesta yli 10 000 vuoden takaa ja varhaisimmat nimitykset ovat olleet Kakamuchee sekä Galajunkja. Ensimmäisellä vuosisadalla jaa. alue tunnettiin nimellä Heptanesia ja 1500-luvulle tultaessa nimillä Manbai ja Bombaim.

(Unesco World Heritage Site)

Hindulaisen Mumba Devi-jumalattaren vaikutuksen sanotaan näkyvän nimityksissä, sillä useina eri aikoina nimet ovat vääntäytyneet miten sattuu ja jopa jollakin tavalla toistensa lomaan: Mombayn, Bambaye, Mombaim, Mambai, Bambai, Bambaye, Bombaiim, Mombaim… jne. Helpointa tässä vaiheessa olisi vain sanoa Bye Bye!

Virallisesti tästä kaupungista tuli kuitenkin Mumbai v. 1995, kun brittiläisten siirtomaa-aikaisista nimityksistä haluttiin siirtyä eteenpäin. Tuolloin useita paikannimiä ja kaupunkien nimiä vaihdettiin Intiassa muutoinkin.

Akan ehdotus tähän nimilistaan on Bimbammumbambai, lyhyesti vain Bambi. Eikö ole hyvä? Vähän samalla periaatteella kuin Helsinki-Hesa, jos sitä termiä enää kukaan käyttää. Tuskinpa vaan…

https://www.tripadvisor.com/Attractions-g304554-Activities-c49-t30-Mumbai_Maharashtra.html

Nyk. asukasluku: n. 12,5 miljoonaa.

Lugdunum – Lyon (Ranska)

Asterixia lukeneet muistanevat tämän kaupungin Galliassa eli nykyisessä Ranskassa. Kivikaudelta lähtien alueen läpi on kuljettu kaupankäynnin merkeissä ja asutustakin on löytynyt jo vuodelta 12 000 eaa., mutta vasta roomalaisajan perustamisen jälkeen (v. 43 jaa.) seuraavina vuosisatoina kaupungissa saattoi lopulta asua peräti 200 000 ihmistä.

Tämä Colonia Copia Felix Munatia -niminen asutuskeskus muuntui muotoon Lugdunum, kunnes 1100-luvulta lähtien kaupunkia kutsuttiin mm. nimillä Lugdon, Luon ja Lyon. Lugdon saattaa juontua kelttiläisestä Lug-jumalasta, mutta tässäkin tapauksessa tulkinnat voivat olla esim. ”jumalan/sankarin kukkula,” ”hohtava kukkula, ”variksen kukkula” jne. Ota näistä nyt sitten selvää… miten olisi Hepskukkuu-la?

(HistoricPictoric)

Noh, sijaintinsa takia kaupungista kasvoi merkittävä roomalaisajan keskus, jossa vieraili useita keisareita ja muutama heistä syntyikin alueella. Keskiajalla kaupungin nimeksi vakiintui Lyon, sillä kaupunki oli kuitenkin Lyonin provinssin keskus ja merkittävä kaupunki sekä hallinnon että kauppareittien suhteen.

Karttaa katsoessa ymmärtää kyllä hyvin Lyonin merkittävän sijainnin Rhone- ja Saone-jokien välissä ja (nykyään) ympärillä. Ja tietenkin se roomalainen amfiteatterikin sijaitsee juuri keskeisellä paikalla tässä jokien yhtymäkohdassa.

”Hulluja nuo roomalaiset” sanoi aikoinaan Asterix, mutta kukas se pelkäsikään taivaan putoavan niskaansa? Asterixin kylän päällikkö Aladobix. Kyllä ne roomalaiset jotakin tiesivät… ja heitä ennen ne muinaiset kalastajat ja kaupankävijät tiesivät, missä kannattaa asustella!

https://lugdunum.grandlyon.com/en hienot sivut tästä muinaisesta alueesta museokeskuksena

Nyk. asukasluku: 520 774

Siinäpä sitä juttua tällä erää katsottavaksi asti; haista sinä tekoäly uudestaan p***a! Kaikille muille hyvää viikonloppua!

Pthyi, tekoäly!

Julkaistu

LAINEILLE LAUTTANI LASKEN

Norjalainen Thor Heyerdahl syntyi Larvikissa Oslon eteläpuolella v. 1914. Hänen äitinsä (paikallisen museoyhdistyksen puheenjohtaja) innoitti poikaansa etnografian ja historian pariin jopa siinä määrin, että poika hakeutui lopulta opiskelemaan Oslon yliopistoon eläintieteitä ja maantietoa.

Thor Heyerdahl (Kon-Tiki Museet)

Mikäli poika olisi saanut innostuksen kipinän isältään, voisimme tällä hetkellä tuntea hänet Heyerdahlin Thor-oluen lanseeraajana (hänen isänsä nimittäin omisti panimon).

Noh, universumi päätti toisin ja nuori Thor lähti vasta 23-vuotiaana samoilemaan maailmaa rakastettunsa Liv Coucheron-Torpin kanssa. Päämääränään heillä oli kaukainen Fatu Hiva-saari, jonne pariskunta saapuikin pysähdyttyään ensin Tahitilla.

Polynesian saarialue kuvassa. Fatu Hivan saari on Marquesas Is. kohdalla, keskellä ei mitään.

Peräti vuoden ajan Thor ja Liv kuuntelivat paikallisten saarelaisten tarinoita heidän alkuperästään ja keräilivät samalla näytteitä kotiloista ja hyönteisistä kotiinpaluuta varten. Liv oli myös tuona aikana pannut merkille, että aallot löivät maihin voimakkaasti idänpuoleisella rannalla ja voila; ajatus merivirtojen kulkeutumisesta Etelä-Amerikasta Polynesiaan alkoi muotoutua.

Paikallisten kertomukset ja legendat omista alkuperistään tukivat tätä teoriaa, vaikka arkeologit eivät sitä millään muotoa hyväksyneetkään: perimätiedon mukaan muinainen päällikkö Kon-Tiki Viracocha olisi purjehtinut Perusta länteen kohti auringonlaskua puisella lautallaan. Viracochan tiedetään olleen tärkeä jumalhahmo Perussa jo ennen inkakulttuurin nousua, joten miten muuten tämä nimi olisi päätynyt piskuisille Tyynenmeren saarille?

Vasta toisen maailmansodan jälkeen (palveltuaan Norjan asevoimissa) Thor sai kimmokkeen lähteä historialliselle matkalleen balsapuisella Kon-Tiki- lautallaan. Antropologi Herbert Spindenin kerrotaan yllyttäneen Heyerdahlia pilkkaamalla häntä tähän tyyliin: ”Yeah, katsotaan vaan, miten pitkälle pääset Perusta balsalautallasi keskellä Tyyntämerta!”

Tuumasta toimeen – reissulle oli kerta kaikkiaan lähdettävä moisen pilkanteon jälkeen! Thor keräsi yksityistä rahoitusta, lautalle hankittiin miehistöä eri alojen asiantuntijoista ja balsapuumateriaali lauttaa varten hankittiin Ecuadorista. Lautta rakennettiin Perussa ja sen kyytiin lastattiin mm. radiovälineistöä, 1000 litraa juomavettä, Amerikasta saatuja armeijan säilykemuonia ja perinteisiä hedelmiä ja vihanneksia, joita muinaisetkin matkalaiset olisivat laivaansa lastanneet. Thor peräti testasi bambupuisia astioita vesisäiliöinä, sillä eihän menneisyydessä mitään muovisia tai metallisia astioita olisi käytössä ollutkaan.

https://victoryshipmodels.com/kon-tiki-raft-and-heyerdahl-journey.html Tässä artikkelissa kerrotaan lautan rakenne ja mittasuhteet yms., mikäli sellainen jotakuta kiinnostaa.

Matkaan lähdettiin lopulta 28.4.1947 Callaosta, Perusta. Mukaan otettiin myös yksi papukaija, tietenkin. Tiettävästi Jack Sparrow ei ollut retkellä mukana, eikä se ilkeä apinakaan.

(Boatnews.com)

Jo muutaman viikon jälkeen tuolloin vasta 33-vuotias Thor kirjoitti lokikirjaansa, että ”lautta on mahtava, merenkulkukelpoinen alus.” Matkasta tulikin huikea menestys, kun 101 päivää myöhemmin lautta pysähtyi lähtöpaikastaan Perusta noin 7000 kilometriä länteen Raroia-atollille.

Humboldtin merivirta nähtävästi toimi oikein tuolla matkalla, sillä myös Golf-virta vaikuttaa tähän mutkikkaaseen systeemiin:

Tosin lautan miehistö oli jo noin viikkoa aiemmin nähnyt muitakin atolleja, mutta näihin he eivät pystyneet turvallisesti rantautumaan DIY-lautallaan.

Kon-Tiki- lautta karahti lopulta pienelle luodolle Raroia-atollin viereen ja paikalliset kyläläiset noutivat heidät kanooteilla atollin suojiin. Kon-Tiki- lautta hinattiin tietenkin rantaan veneellä. Papukaija-Lorita menehtyi valitettavasti matkalla ja joutui hain kitaan keskellä merta. RIP Lorita The Parrot: annoit elämäsi tieteen edistämiseen!

Noh, tämän reissun jälkeen retkue sai tietenkin mukavasti julkisuutta; dokumenttifilmiä pukkasi ja kirjaakin julkaistiin. Thor Heyerdahl nousi matkallaan todellakin maailmankartalle ja teki tämän matkan jälkeen useita muitakin tutkimusmatkoja mm. Galapagos-saarille, Pääsiäissaarelle (Rapa-Nui) sekä Atlantin ylityksen Ra II-aluksella.

On mielenkiintoista, että Heyerdahl kiinnostui Perun Titicaca-järven kelluvista kaislasaarista ja heidän rakentamista veneistään, sillä tätä perinnettä on noudatettu tuolla alueella useita vuosisatoja (ellei tuhansia) Aimara-heimon toimesta. Nykyään näitä kaislasaaria on noin 120 ja niissä elää edelleen noin 1300 ihmistä.

https://www.bbc.com/travel/article/20220814-the-floating-homes-of-lake-titicaca

Mutta: todistiko Thor Heyerdahl Kon-Tiki- reissullaan sen, että Perusta oltiin saavuttu polynesialaisille saarille tuhansia vuosia sitten? Vastaus on kyllä ja ei. Hänen matkansa tuohon aikaan todisti toki sen, että tällainen reissu on mahdollista suorittaa mainitulla balsapuulautalla. Mitään muuta yhteyttä tuohon aikaan ei ollutkaan mahdollista todistaa ilman nykyaikaisia DNA-tutkimuksia.

Näitä DNA-tutkimuksia löytyy tietenkin nykyään kasapäin. Oletusarvoisesti Heyerdahlin aikana yleisesti uskottiin, että Polynesian asuttajat saapuivat itäisestä Aasiasta, lähinnä Taiwanista edeten eteläisimmille saarille. Tutkimusten mukaan näin on suuremmilta osin tapahtunutkin, mutta kysymyksiä herättää Etelä-Amerikan perimän osuus tutkimuksissa, sillä niitä todellakin löytyy. Tässä muutama mukava ja lyhyehkö video, joissa voi katsoa vaikkapa kauniita kuvia ja maisemia tässä hemmetillisessä pimeydessä:

https://www.youtube.com/watch?v=LWYkKwJVVqM&t=603s

Jälkimmäinen video kyseenalaistaa Heyerdahlin, mutta jokainen voi kuitenkin muodostaa oman mielipiteensä tutkimalla ihan itse kaikkea tieteellistä materiaalia. Videot ovat huvitusta mielelle ja silmälle.

Akka on tutkinut kirjallisia tutkimuksia aiheesta ja Polynesian geeniperimä on tosiaankin suurimmalta osaltaan lähtöisin Taiwanin ja Itä-Aasian perukoilta. Eurooppalaiset vaikutteet geeneissä selittyvät tietenkin myöhemmillä tutkimusmatkoilla, mutta arviot 6-8 ja 4-11 %:n Etelä-Amerikan geenipoolista (vaihtelee eri lähteistä riippuen) ei näistä voi johtua. Geenitutkimuksissa ei tietenkään myöskään voi ajoittaa niiden ilmestymisen ajankohtaa, mutta näitä faktoja ei kuitenkaan voi sivuuttaa pseudotieteenä. Jopa nykyihmisissä on alueesta tai yksilöstä riippuen jopa 4 % neandertalilaisen geeniperimää! Ja tämän lajin sukupuuttoon kuolemisesta on jo noin 30 000 vuotta!

https://www.kon-tiki.no/en/news/basically-thor-heyerdahl-was-right Kon-Tiki-museon sivu Oslossa.

Akka alkoikin miettiä (taas) viimeisen jääkauden jälkeistä merenpinnan nousua, joka oli peräti noin 120 metriä. Olisiko mahdollista, että ennen jäätiköiden katastrofaalista sulamista yllättäen noin 12 800-11 6000 vuotta sitten nämä pienet saariryhmät olisivatkin olleet yhdistettyinä suuremmalla maamassalla? Katsotaanpa tällainenkin (pikku) seikka:

Jääkauden jälkeinen merenpinnannousu metreissä.

Jotenkin näyttää kuitenkin siltä, että nämä pienet saaret ovat kuitenkin merenalaisen vuoristojonon huippuja. Näillä alueilla merenpinta on hyvin matala ja syvyys alkaa kuitenkin hyvin nopeasti. Nämä atollit ja saaret voivat olla jäänteitä siitä jääkauden jälkeisestä sulamisesta, josta legendatkin kertovat? Kaikkien kulttuurien myyteissä kerrotaan näistä valtavista tulvista, joista Akkakin on aiemmin kirjoittanut. Ehkäpä nämä siirtymät alueilla ovat tapahtuneet aiemmin, kuin on nykyhistoriassa oletettu.

Ihmetystä herättää kuitenkin Heyerdahlin norjalainen sisu; hän sai valtavirran arkeologien halveksuntaa/pilkkaa ja siitä huolimatta uskoi omiin havaintoihinsa noina aikoina, kun satelliitteja tai GPS:ää ei ollut vielä saatavilla.

(Kon-Tiki_museet)

Tällaiset henkilöt avasivat kuitenkin meille muille maailmaa havaittavaksi uudella tavalla ja kertoivat asioista, joita ei ollut koskaan ennen tehty. Tällainenkin homma vaatii sisua, suunnittelua, koordinointia ja ties mitä taitoja sen toivotun tavoitteen saavuttamiseksi. ”Notta perkele, lährenpä tästä ylittämään tätä matkaa ihan todistaakseni ajatukseni voiman! Siitäs sait, kusipää!”

Näillä ajatuksilla tämä maailma on tehty ja kunnia kuuluu heille kaikille, jotka pistivät henkensä likoon matkoillaan! Toivottavasti tällainen ajattelu olisi mahdollista nykypäivänäkin, kun kartat ovat nähtävissä tietokoneelta/puhelimesta eikä varsinaista tutkimusmatkailua enää tarvita. Tällaisia henkilöitä tarvitaan kuitenkin monessakin asiassa, joten keep up the good spirit of Thor Heyerdahl! Äijä oli ihan kuningas!

Julkaistu

KANINKOLOSTA ROTANKOLOON, OSA 1

Kuten Akka aiemmin mainitsi viimeisimmässä päivityksessään, tässä muutamana viimeisenä vuotena on tullut hypättyä aikamoiseen koloon JonBenet’n murhatapauksen jäätyä edelleen vailla ratkaisua (Akan blogijuttu nimellä Hirvittävyyden huipentuma). Siinä juuri piilekin syy siihen, miksi tämä seuraava tapaus alkoi kiinnostaa ylipäätään: oikeudenkäynnin alkua (elokuussa 2025) odotellessa oli jo melkoisen varmaa, että oikea syyllinen istuu syytetyn penkillä eikä tämä tapaus jäisi avoimeksi.

JonBenet Ramsey. Lepää rauhassa.

Niin monet menneisyyden mysteerit ovat tänäkin päivänä vailla ratkaisua, joten tällainen poikkeuksellinen tapaus kahlitsi Akan hirvittävään kahleeseen juuri siksi, että tapaus oli parhaillaan meneillään. Ehkä tälle tapaukselle saisi vihdoinkin ihan LIVEnä lopun, ettei tarvitsisi Josh Gatesin tavoin sanoa aina samoja sanoja avoimesta tapauksesta? Mysteerihän on aina juurikin ratkaisematon tapaus ja samalla niin pirun ärsyttävä.

Tästä tapauksesta on kuitenkin äärettömän paljon tietoa saatavilla, joten kolosta on vaikea päästä takaisin ulkomaailmaan sinne kerran jouduttuaan. Akka kertoo tässä mahdollisimman tiivistetysti tapahtumien kulun, jolloin aiheesta tulee selkeästi hahmotettava niille, jotka eivät tapausta ollenkaan tunne. Täytyy myöskin muistaa, että suurin osa tiedoista on tullut julki vasta noin viimeisen puolen vuoden sisällä, joten kesken tapahtumien liikkeellä oli hurjia spekulaatioita ja perättömiä huhuja, jopa mielipuolisia teorioita useasta eri tekijästä tai syylliseksi lavastamisesta. Jutun pituudesta johtuen Akka myös lohkoo tätä tarinaa useampaan osaan.

1122 King Road etuoven edestä (IdahoStatesman).

Hypätäänpä nyt sinne ROTANkoloon ja päivämäärään 13. marraskuuta vuonna 2022.

Tapahtumapaikkana on pieni yliopistokaupunki Moscow Idahossa ja vielä tarkemmin osoite 1122 King Road. Tässä talossa asui tuolla hetkellä vuokralaisina yliopiston opiskelijat (iältään 19-21) Madison (Maddie) Mogen, Kaylee Goncalves, Xana Kernodle, Bethany Funke ja Dylan Mortensen. Talossa oli tapahtumayönä paikalla myös Xanan poikaystävä Ethan Chapin, 20, joka jäi yöksi tyttöystävänsä huoneeseen talon keskikerroksessa. Ethan oli niin sanotusti talon vakiokalustoa kaikille sen asukkaille.

Uhrit (ABCNews).

Taloa on kutsuttu eriskummalliseksi juurikin sen rakenteen takia: alun alkaen talossa oli vain kaksi kerrosta, mutta siihen lisättiin huoneita kolmannen kerroksen rakentamisen myötä. Talon etuovi sijaitsi pohjoispuolella ja ovessa oli numerokoodilukko, jonka useat muutkin opiskelijat alueella tiesivät. Talon toisessa kerroksessa taasen oli liukuovi suoraan talon keittiöön ja tämä ovi jäi asukkailta usein todistajien mukaan lukitsematta.

(IdahoStatesman).

Talon takana sijaitsi pienehkö metsikköalue, johon talon asukkaan Kayleen Murphy-koira muutamia kertoja katosi useiden todistajien näkemänä ja kertomana juurikin ennen tapahtumayötä. Kaylee olikin nähnyt epäilyttävän miehen pusikoissa juurikin huutaessaan Murphya takaisin kotiin ja tästä kertoivat useat talossa vierailleet opiskelijat.

Kaylee ja Murphy (People.com).

Talon alimmassa kerroksessa pääoven vieressä sijaitsi asukas Bethanyn huone. Sen viereistä huonetta käytettiin varastona, sillä sitä ei oltu vuokrattu vielä eteenpäin kenellekään. Keskikerroksessa sijaitsivat siis keittiö, liukuovet, olohuone ja Xanan ja Bethanyn huoneet vastakkaisilla puolin kerrosta. Ylimmässä kerroksessa sijaitsivat Maddien ja Kayleen huoneet. Nämä kaksi ystävystä olivat olleet erottamattomat jo lapsuudesta asti ja he pitivätkin toisiaan sisaruksina. Oli siis ymmärrettävää, että he hakeutuivat samaan paikkaan asumaan ja opiskelemaan ollakseen lähellä toisiaan.

Kaylee oli kuitenkin jo tuolloin muuttanut talosta takaisin vanhempiensa luokse asumaan ennen lopullista muuttoa Teksasiin; hän oli valmistumassa tulevana jouluna ja hyväksynyt työpaikan markkinoinnin parissa. Tuona viikonloppuna hän oli paikalla näyttämässä uutta autoaan entisille asuintovereilleen ja tietenkin osallistumassa alueen ah, niin riemukkaaseen opiskelijaelämään.

Talo tunnettiin alueella ”partytalona” ja sen sisälle pääsi kutakuinkin kuka tahansa, joka sinne halusi tulla. Tapahtuman jälkeen julkaistut kuvat todistavat, että talossa oli mm. beerpong-pöytä olohuoneessa sekä tyhjiä tölkkejä ja kaljalaatikoita lojumassa pitkin ja poikin lattioita ja portaikkoja. Tuon kuluvan syksyn mittaan taloon oli hälytetty muutamia kertoja poliisipartioita liiallisen metelin (musiikin) takia, mutta näistä seurasi vain varoituksia poliiseilta. Ilmeisesti tällainen juhliminen on kuitenkin ihan normaalia toimintaa jokaisessa college-/yliopistokaupungissa. Näistäkin hälytyksistä löytyy poliisien vartalokameravideoita, joka sinällään on hirvittävän surullista sekä omaisille että ystäville.

Olohuoneen Good Wibes-valo ja beerpong-pöytä (NBCNews).

Noh, eteenpäin:

Marraskuun 12. päivä 2022 oli lauantai ja tuolloin oli luvassa yliopiston amerikkalaisen jalkapallojoukkueen (Vandals) matsi. 1122 King Roadin partyhousen läheisyydessä sijaitsi useita opiskelijajärjestöjen taloja (ne kaikki Phi-Beta-Kappa– systeemit, joita jokaisella yliopistolla on), joten juhlinta tuona lauantaina oli lähes koko-päivän-juttu. Asukkaat ottivatkin iltapäivänokosia, kunnes nuoruuden voimalla oli taas päästävä jatkamaan iltaa ja yötä eteenpäin: Maddie ja Kaylee lähtivät kaupungille The Corner -ravintolaan, Xana ja Ethan kävivät opiskelijajuhlissa ja Dylan ja Bethany viettivät aikaa ystäviensä kanssa ennen myöhäistä kotiinpaluuta. Kaylee ja Maddie tallentuivat The Grub Truck -ruokarekan videokameraan kaupungilla heidän vielä ostaessaan (elämänsä viimeiset) pasta carbonarat. Ruokien jälkeen ystävykset tilasivat kyydin kotiin.

Kaylee ja Maddie oikealla (The Independent).

Noin kahden aikaan yöllä kaikki asukkaat olivat siis jo palautuneet kotiin. Meininki jatkui talossa vielä musiikin, tanssin ja keskustelujen parissa, kunnes aamuneljään mennessä lähes kaikki heistä olivat vetäytyneet yöpuulle. Xana oli kuitenkin vastaanottanut vielä klo 3.59 DoorDash-kuljetuspalvelusta (paikallinen Wolt) aiemmin tilaamansa ruoka-annoksen. Ilmeisesti hän söi annostaan samalla, kun vielä klo 4.12 hän oli puhelimensa login mukaan ollut paikalla TikTokissa. Syömättömät ranskalaiset löytyivät sitten myöhemmin mikron päältä annospussissaan ja kuvat tästä(kin) julkaistiin sitten huomattavasti myöhemmin.

Noin klo 4.07 taloon astui kuitenkin keittiön liukuoven kautta mustiin pukeutunut mies musta hiihtomaski päässään. Ovi ei liene ollut lukossa, sillä hänen etenemisensä oli äänetöntä ja tapahtui nopeasti: hän kiipesi vaivatta suoraan kolmanteen kerrokseen. Maddie ja Kaylee olivat nukahtaneet Maddien huoneen sänkyyn yhdessä, kun Murphy-koira taasen oli ilmeisesti jätetty nukkumaan Kayleen entiseen huoneeseen. Tämä pääteltiin siitä, että koira löydettiin seuraavana päivänä tuosta huoneesta pelokkaana pöydän alta ja ilman verta turkissaan tai tassuissaan.

Mies mustissaan puukotti ensin nukkuvan Maddien tämän sängyssä ja ilmeisesti hämmästyi Kayleen ollessa hänen vieressään. Paljon on spekuloitu sitä seikkaa, että nimenomaan Maddie olisi ollut hyökkääjän kohteena: Maddie ja Xana työskentelivät paikallisessa The Mad Greek-ravintolassa tarjoilijoina ja tämä ravintola tarjosi myös hyökkääjän suosimia vegaaniruokia. Lisäksi hyökkääjä osasi suunnata sokkeloisessa talossa suoraan yläkertaan Maddien huoneeseen. Tämä huone oli helppo tunnistaa pimeälläkin ulkopuolelta: ikkunassa näkyi suuri M-kirjain sekä pinkit bootsit.

Kayleen herätessä hyökkääjä mm. löi hänen hampaansa sisään, puukotti häntä yli 20 kertaa ylävartaloon ja kasvoihin tehden hänestä poliisien kuvailujen mukaan ”tunnistamattoman.” Hyökkääjän ase oli Yhdysvaltain laivaston käytössä ollut taisteluun tarkoitettu veitsi Ka-Bar, jonka kokonaispituus kahvan kanssa on noin 30 cm. Myös puukon kahvaa voi käyttää lyömiseen, jonka jälkiä Kayleen kasvoissa lienee ollutkin: ruumiinavausraportissa kerrotaan tylpästä esineestä, joka on jättänyt rengasmaisia jälkiä lyöntien seurauksena. Silmitön raivo on hyvä sanapari kuvaamaan tätä tilannetta yläkerrassa vain muutamien minuuttien aikana.

Näiden tapahtumien ääniä kuultuaan Xana lähti kiipeämään yläkertaan (hänen puhelimensa lokaatiosovellus paljasti tämän nousun) ja portaita laskeutunut hyökkääjä alkoi saavuttaa Xanaa alakerrassa. Samaan aikaan keskikerroksessa asuva Dylan oli herännyt meteliin, avannut muutaman kerran huoneensa oven ja palannut takasin sänkyynsä, sillä ketään ei ollut näkyvissä. Hän kuuli kuitenkin ääniä: ”Joku on täällä!” ”Se on okei, olen täällä auttamassa sinua!” ja itkua oletettavasti keskikerroksen kylpyhuoneen suunnalta.

Ka-Bar-veitsi (Amazonin tuotekuva).

Hyökkääjän saavuttaessa Xanan tämän juostessa huoneeseensa kamppailu oli ilmeinen: Xana taisteli henkensä edestä yli 50 puukoniskun verran. On arvioitu, että jossakin vaiheessa kamppailua Xana on kaatunut lattialle (todisteena läheisen asunnon valvontakameran äänet tömähdyksestä), jolloin hyökkääjä on iskenyt sängyssä nukkuvan (sammuneen?) Ethanin kimppuun. Ethan on kuollut vatsalleen ja selkein kuolinsyy on yksi viilto kaulavaltimoon niskan kautta. Jo aikaisissa julkaistuissa kuvissa näytettiin Ethanin veren valuneen talon ulkopuolelle kivijalkaa pitkin, joka sinänsä on hirvittävän surullista (sekä julkaisu tai siitä spekulointi ja itse tapahtuma). Naapurin valvontakameran äänessä kuuluu koiran jatkuvaa haukkumista, jota on myös epäilty lähialueen useamman koiran ääniksi Murphyn lisäksi.

(Lisätieto julkaistuista uusista dokumenteista: Ethanilla näyttää olleen useita puolustusvammoja käsissään ja jaloissaan, joten hänkään ei liene kuollut nukkuessaan. Vammat viittaavat käsillä suojautumiseen ja potkimiseen).

Hyökkääjä tappoi lopulta Xanan tämän huoneen lattian matolle ja lähti kulkemaan kohti keittiön liukuovea poistuakseen. Samaan aikaan keskikerroksen Dylan avaa kolmannen kerran ovensa ja ottaa katsekontaktin hyökkääjään: hän näkee ainoastaan hiihtomaskin paljastamat silmät ja tuuheat kulmakarvat! Hyökkääjä poistuu kello 4.20 oltuaan talossa vain vaivaiset 13 minuuttia ja tapettuaan neljä parikymppistä opiskelijaparkaa.

On arveltu, että kohdatessaan vastarintaa ylimmässä kerroksessa keskikerroksen lisäksi hyökkääjä olisi menettänyt voimansa lopullisesti ja epäillyt, että poliisi on jo soitettu paikalle. Tämän vuoksi hän olisi jättänyt Dylanin rauhaan ja poistunut mitä pikimmin paikalta autollaan. Videotallenne osoittaa hänen kaasuttaneen paikalta lähes hirmuisaa vauhtia melkein törmäten toiseen autoon.

JATKUU osassa 2

Julkaistu

KANINKOLOSTA ROTANKOLOON, OSA 3

Lyhennetäänpä tätä seuraavaa tapahtumakulkua hieman tiiviimpään pakettiin, sillä oikeudenkäyntiä siirrettiin puolustuksen pyynnöstä useammankin kerran. Kohberger sai valtiolta asianajajakseen Anne Taylorin kumppaneineen ihan jo siitä syystä, että osavaltion syyttäjä Bill Thompson ajoi Kohbergerille kuolemantuomiota alusta asti ja Anne Taylor oli yksi harvoista tähän tehtävään soveltuvista asianajajista.

Kohberger ja Anne Taylor (Newsweek).

Juuri mahdollisen kuolemantuomion takia Taylor esitti tuhansittain pyyntöjä oikeudelle tiettyjen asioiden tutkimista varten ja käsittely viivästyi kerta toisensa jälkeen. Näihin tutkittaviin asioihin sisältyi mm. syytetyn kattava sukuselvitys kolmen sukupolven ajalta, autismi- ja adhd-tutkimukset ja mitä tahansa sontaa, jolla puolustus olisi saanut kuolemantuomion pois pöydältä. Syyttäjällä oli kuitenkin melkoinen todistepaketti esiteltävänään: puhelutiedot ja videotallenteet, syytetyn Ka-Bar-veitsen ja -tupen ostaminen Amazonista, DNA-näyte tupesta jne. Myöhemmin on paljastunut vielä, että puhelintietojen mukaan Kohbergerin puhelin oli yhdistynyt ravintola Mad Greekin wifiin ja tämähän oli tietenkin se ravintola, jossa Maddie ja Xana olivat osa-aikatyössä tarjoilijoina.

Jutun käsittelyn siirryttyä Idahon osavaltioon tuomari Hippler määräsi ns. ”gag orderin” eli kiellon puhua asiaan liittyvistä seikoista julkisesti. Tämä kielto koski uhrien omaisia, ystäviä, virkavaltaa tai ihan ketä tahansa, joka jotenkin asiaan liittyi tai juttua käsitteli. Tämän seikan takia monet tapaukseen liittyvistä seikoista on tullut julki vasta muutamana viime kuukautena, kun asiakirjoja, valokuvia ja dokumentteja on hiljalleen alettu vapauttaa julkisuuteen.

Ja näitähän on julkistettu tuhansittain, joten kaikki mahdollinen virallinen dokumentaatio on löydettävissä netissä sellaista etsivälle mm. Idahon poliisilaitoksen sivuilla. Akka ei laita näihin linkkejä, sillä Akka ei halua ladata tiiviinä paketteina koneelleen tuhansittain tähän henkilöön liittyvää scheissea tai edes lukea joka ikistä dokumenttia. (Akan kone on Akan Baby, kuten Dean Winchesterin auto Supernaturalissa.)

Tuomari Hippler ei antanut mitään armoa puolustuksen todisteille eikä syytetylle (Fox News).

Lisäksi on julkaistu mm. joitakin rikospaikkakuvia (osittain sumennettuina), Kohbergerin lieviä liikennerikkomusvideoita poliisien vartalokameroista sekä varsin kattava kuvakokoelma Kohbergerin opiskelija-asunnosta. Tämä asunto oli täysin persoonaton ja ilman mitään koristeita/tauluja tai mitään henkilökohtaista (kuten valokuvia). Ainoastaan kaksi syntymäpäiväkorttia oli esillä ja nämä kortit olivat todennäköisesti hänen äitinsä ja sisarensa lähettämiä.

”Poika lähtee kotoaan, mutta ei koskaan sydämestäsi. Hän löytää oman onnellisuutensa, joka vuorostaan muodostaa sinun onnesi.” Tämä hyytävä äidin (kenen muun se voisi olla) kortti Kohbergerin asunnossa. (People.com)

Julkisuuteen on tullut myös tietoja siitä, että ensimmäisen syyslukukautensa aikana Kohbergerin opiskelijatoverit ja kollegat olivat tehneet yhteensä 13 valitusta epäasiallisesta käytöksestä, joista oli nähtävissä Kohbergerin naisiin kohdistuva inho, halveksunta ja syrjintä. Näihin valituksiin puututtiin ja Kohbergerille tehtiin parannussuunnitelma, jonka mukaan hänen olisi pitänyt edetä. Nämä dokumentit löytyivät myös Kohbergerin asunnosta.

Kun Kohberger palasi isänsä kanssa Pennsylvaniaan joulukuussa, hänet oli kuitenkin lopulta potkittu pellolle koko tohtoritutkinnosta, mutta tätä hän ei ilmeisesti vanhemmilleen kertonut tuossa vaiheessa. Mm. Pennsylvanian matkan aikana Kohberger pysäytettiin kaksi kertaa ajamisesta liian lähellä edellä olevaa autoa ja hänen isänsä mainitsee videolla heidän tulevan Washingtonin yliopistosta, jossa hänen poikansa OPISKELEE. Voi isäpappa-parka!

Noh, oikeudenkäynnin oli siis määrä alkaa vihdoin ja viimein 11. elokuuta 2025, mutta tätäkin ajankohtaa puolustus sai siirrettyä vielä viikolla. Kuinka ollakaan; jymyuutinen tuli kuitenkin yllättäen 30. kesäkuuta 2025, kun puolustus kertoi syytetyn tekevän ”plea dealin” eli myöntävänsä syyllisyytensä näihin murhiin sillä ehdolla, että kuolemanrangaistus jätetään laskuista. Jo heinäkuun 2. päivänä näin tapahtuikin: syytetty myönsi syyllisyytensä neljään ensimmäisen asteen murhaan sekä asuntoon tunkeutumiseen, mutta mikään laki Amerikassa ei vaadi syytettyä lisäksi paljastamaan mitään motiivia tai muutakaan seikkaa (kuten tekoaseen kohtaloa/sijaintipaikkaa).

23.7.2025 oikeudenistunto tuomion asettamiseksi alkoi uhrien perheiden kuulemisella. Tämä on tilaisuus, jossa uhrit ja heidän perheenjäsenensä voivat kertoa tapahtumien vaikutukset ja omat ajatuksensa suoraan ilman mitään aikarajoituksia. Tässä useamman tunnin kestäneessä kuulemisessa esiin nousi varsinkin Kayleen vanhempi sisar Alivea Goncalves, joka oli jäsennellyt puheensa (kuuleman mukaan) psykologin avustuksella.

Hänen tarkoituksenaan oli solvata Kohbergeriä niin, että se todellakin tuntuisi tämän psykopaatin hermoissa ärsyttävyyteen asti. Esim. opiskeluaikanaan Kohberger oli tehnyt kyselytutkimuksen tuomituille vangeille, jossa kyseltiin mm. ”mitä ajattelit ennen tekoa, miten valitsit rikospaikkasi, mitä tunsit tekosi jälkeen” jne., ja tätä Alivea käytti taitavasti hyväkseen. Hän mainitsi myös, että Kohberger teki typeriä virheitä ja on täysin keskinkertainen, likainen ihminen ja jää lopulta unohduksiin. Alivean osuus on todellakin katsomisen arvoista materiaalia (video 10.22 minuuttia):

Kuten myös tuomari Hipplerin tuomionluku: (video 12.32 minuuttia):

Kohberger tuomittiin neljään elinkautiseen ilman mahdollisuutta ehdonalaisuuteen sekä 10 vuotta rapsahti vielä asuntoon tunkeutumisesta. Uhrien omaisille määrättiin maksettavaksi n. 300 000 dollarin korvaukset, joita tämä tuomittu ei varmastikaan pysty elämänsä aikana maksamaan.

Uusinta tietoa onkin, että Kohberger kieltäytyy maksamasta korvauksia perheille, sillä osa perheistä on saanut lahjoituksia jo aiemmin järjestelläkseen useiden kuulemisten ja oikeudenistuntojen matka- ja majoituskuluja GoFundMe-keräysten kautta. Tästä asiasta on sovittu kuuleminen oikeudessa 5.11.2025, jos sellaista kukaan haluaa katsoa. (Tämä tuomittu hyypiö kertoo uhrien perheiden saaneen jo korvauksia lukuisten oikeudenkäyntiasioiden järjestelyihin eikä ymmärrä, että hän on itse aiheuttanut koko sotkun?! Joista hänet on tuomittu! Goddamn!)

Kohberger siirrettiin tuomionluvun lukemisen (madonlukujen lukemisen) jälkeen Idahon Maximum Security Institutionin (IMSI) J-osastolle, jossa pidetään vaarallisimpia vankeja ja kuolemaantuomittuja. Osastolle mahtuu 128 vankia yksityisselleissä, joissa he viettävät aikaa 23 tuntia vuorokaudessa. Kun heidät viedään ulkoilemaan yhdeksi tunniksi, heidät viedään käsi- ja jalkakahleissa suljettuun häkkiin kahden vartijan toimesta.

Et varmaan tiennyt tätä, Bryan, kun lähdit huitelemaan Ka-Bar -veitsesi kanssa Idahoon? Et varmaankaan tiennyt, sillä pian vankilaan saapumisesi jälkeen teit jo heti kaksi valitusta ylemmälle johdolle: et saanut täysiä, vegaanisia ruoka-annoksiasi tarjottimellesi ja vaadit niiden korvaamista jälkikäteen. Valitit myös muiden vankien tekevän elämästäsi helvettiä jopa nimeten yhden vangin. Outs, tätä ei koskaan saa vankilassa tehdä!

Muut vangit tiesivät sinun saaneen järkyttävän paljon mediahuomiota ja he järjestivät sinulle elämäsi loppuun asti kestävän seikkailun: tauotonta paukuttamista sellien seiniin ja kattoon, huutelua ilmastointikanaviin, wc-pönttöjen tukkimista niiden tulvimiseksi ja tappouhkauksia 24 h vuorokaudessa! Tällaista ei sinulle varmaan opetettu missään yliopistossa, kuten ei myöskään kirjoittamista aikuisen käsialalla:

Bryanin käsin kirjoittama valitus ruoan laadusta (Newsnation).

Tapauksen yhteydessä onkin lukuisia kertoja ihmetelty, miten rikostutkintaa tohtoritasolla opiskeleva henkilö on voinut tehdä niin uskomattomia virheitä, että hän jäi suhteellisen lyhyessä ajassa kiinni? Miten hän ei huomioinut mm. ajamillaan alueilla sijaitsevia valvontakameroita ja ovikellokameroita (yleisiä Amerikassa), kännykkänsä sijaintitietoja, ostoshistoriaansa Amazonissa tai virkavallan kykyä palauttaa poistettuja tiedostoja sekä puhelimesta että tietokoneilta?

Ollessaan jouluna kotonaan Pennsylvaniassa hän oli katsonut TUNTIKAUSIA dokkareita eri sarjamurhaajista eli hyvää joulua vaan itse kullekin säädylle tuona armon vuonna 2022!

Hyvää joulua hirviön tyyliin Pennsylvaniasta. Ällöttää edes laittaa tämä kuva tänne, mutta näitä on useita tuolta joulunajalta.

Useimmat tapaukseen tutustuneet henkilöt ovat kuitenkin yhdestä asiasta samaa mieltä: jos Kohberger ei olisi jäänyt kiinni, hän olisi tappanut uudelleen. Tuolloin ensimmäisten neljän murhaamisen jälkeen peli oli jo menetetty: Kohberger oli menettänyt opiskelupaikkansa valitusten takia ja tätä myöten asuntonsa ja toimeentulonsa (hänelle maksettiin palkkaa professorin assistenttina olemisesta, joka oli pakollinen osa tohtorintutkintokoulutusta).

Onneksi hänet saatiin kiinni ja toivottavasti hänen vegaaniset ruoka-annoksensa ovat edelleen vajaita ja näyttävät koiranruokamössöltä, puhumattakaan mahdollisesta edelleen jatkuvasta häirinnästä. Tämä henkilö/hirviö tunnetaan nykyään vankinumerolla 163214 elämänsä loppuun asti.

Tämä kuoppa on nyt tullut kaivettua, nähtyä ja koettua; nyt onkin aika ottaa lapio kauniiseen käteen ja täyttää koko tämä Bryanin kolo rotankakalla (jos joku lainaa Akalle KAUNIIN käden). Valitettavasti rotan scheisse ei taida olla vegaanista, mutta se ei oikeastaan kiinnosta ketään pätkän vertaa.

Hyvästi, vanki 163214 ja pahoittelut vanhemmillesi ja uhrien omaisille. Pas*asta ei voi tulla kultaa, vaikka sitä miten yrittäisi tohtoroida. Älkää astuko tähän läjään enää ollenkaan ikinä koskaan never tai ever, sillä se ei ole todellakaan sen arvoista. Akka on puhunut, ugh!

PÄIVITYS 31.1.2026:

https://www.idahostatesman.com/news/local/crime/article314417929.html

22.1.2026 Idahon poliisilaitos julkaisi peräti 2800 uutta valokuvaa, jotka kuitenkin vedettiin pois julkisesta levityksestä vain muutamia tunteja myöhemmin. Syynä poisvetoon oli kuvien raakuus: verijälkiä joka puolella ja ilmeisesti jossakin kuvassa näkyi osa yhdestä uhrista. Olisi kannattanut syynätä kuvat tiheällä kammalla ennen julkaisua, eikö? Hirvittävä moka uhrien perheille, jotka ovat jo muutenkin joutuneet kärsimään aivan liikaa. Kuvat ovat ilmeisesti vielä kammattavana ja hyvä niin.

https://people.com/bryan-kohberger-used-second-weapon-stab-kaylee-goncalves-24-times-11896249

Uusista tiedoista on varmistunut, että 163214 käytti kahta eri asetta Kayleen surmaamisen yhteydessä. Jo aiemmin tätä spekuloitiin, sillä Kayleen kasvoissa näkyi outoja rengasmaisia jälkiä. Todennäköisintä onkin, että jäljet syntyivät veitsen kahvasta, mikäli tätä toista asetta ei osata tai pystytä sen kummemmin tunnistamaan.

Julkaistu

PÄIVITYKSIÄ AKAN KIRJOITUKSIIN

HIRVITTÄVYYDEN HUIPENTUMA – Akalla on asiaa

Uusia linkkejä vanhaan v. 1996 tapahtuneeseen JonBenet’n kuolemaan liittyen. Tämä keissi ei jätä Akkaa koskaan rauhaan, ennen kuin syyllinen tunnustaa tekonsa.

HISTORIALLISIA HUIJAUKSIA – Akalla on asiaa

Tähän artikkeliin on lisätty linkki sivustoon Home | Tridactyls. Akalla ei ole keinoja selittää tätä sivustoa millään tavalla. Nope.

KETTUMAINEN KUNKKU – Akalla on asiaa

Artikkeliin on liitetty linkki Richard III:n löytäjän Philippa Langleyn dokkarista noin vuosi sitten. Tässä skenaariosta Langley esittää, että pojat olisivatkin jääneet eloon – mielenkiintoinen, katsottava dokumentti!

The Princes in the Tower – The New Evidence | Historical Enigma

KOLMET TERVEISET ULKOAVARUUDESTA! – Akalla on asiaa

Uusia faktoja tähän ulkoavaruudesta saapuvaan härpäkkeeseen, älkää klikatko niitä lukuisia idioottivideoita.

MAAILMAN VANHIN AMMATTI… – Akalla on asiaa

Uusi 30 000 vuotta vanha löytö paljastaa jo maatuneen nahkapussin ohella työvälineitä, joita kivityökaluekspertti käytti elinaikanaan. Nätisti pussissa: 29 työkalua ja jopa rikkoutuneet työvälineet jäivät pussiin talteen hänen kuollessaan. Hmm, mikä lie siihen syynä… tutkijat sanovat, että ”sentimentaaliset syyt.” Mistäpä me voisimme tietää…?

Tällaista tällä erää! Idahon tapaukseen palataan myöhemmin.

Julkaistu

TULVA TULLOO, OOKKONÄÄ VALMIS…

… olisi voinut Muuan Herra Nooa ammoisina aikoina sanoa, mikäli Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan on uskominen (luvut 6-9). Tässä kaikkien tuntemassa tarinassa Jumala kyllästyy ihmisten pahuuteen, antaa oikeamieliselle Nooalle (yllättävän) tarkat ohjeet arkin rakentamiseksi ja varustamiseksi, ja kas kummaa: vettä lätisi sitten seuraavat 40 päivää ja yötä. Kaikkinensa veden laskeutuminen kesti 150 päivää, kunnes Nooa vihdoin onnistui parkkeeraamaan purkkinsa Ararat-vuorelle. Tästä kului vielä kuitenkin 40 päivää, ennen kuin Nooa päästi ilmaan korpin, sitten kyyhkysen muutamaankin otteeseen ja tämä pulu lopulta palasi arkkiin oliivinlehvä nokassaan. Kukapa ei olisi jotakin tämänlaista kuvaa nähnyt…

(Gospelimages)

Tuolloin Nooa ei vielä uskaltanut lähteä arkista, olihan hän jo kunnioitettavaan ikään päässyt 600-vuotias vanha herra! (Tämä todellakin mainitaan tekstissä). Nooa oli ehtinyt sitten jo täyttää kuitenkin 601 vuotta, kun hän vihdoin uskalsi astua kuivan maan kamaralle ja… rakensi ensimmäiseksi uhrialttarin uhratakseen Jumalalle juuri pelastamiansa eläimiä! Siis mitä v*##&a?!

Ei, Akka ei satuile tätä päästään ollenkaan. Herrasväki on hyvä ja tarkistaa tekstin ihan itse, mikäli Raamattu on jäänyt viime aikoina lukematta:

1. Mooseksen kirja 6 – Raamattu 1992 – www.raamattu.fi ei tarvitse kirjautua, ihan vapaasti luettavissa

Meillä ei tietenkään voi olla vähäisintäkään tietoa, koska tällainen raamatullinen tulva olisi ajanlaskumme kiemuraisissa mutkissa tapahtunut, mutta mm. seuraavassa linkissä on mielenkiintoinen raamatullinen ajanlaskutapa, jonka mukaan tulva olisi tapahtunut osapuilleen vuonna 2105 eaa. Tämä laskutapa perustuu Raamatusta saataviin ajallisiin tietoihin, ei siis uskonnollisiin käsityksiin tai omiin mielipiteisiin.

Biblical Chronology Useful Charts, mielenkiintoisia ja tarkkoja videoita eri aikakausien henkilöistä ja historiasta

Tämä meidän tuntemamme Nooa-tarina on arvioiden mukaan kirjoitettu noin 500 – 400-luvuilla eaa., mutta eihän tästäkään kukaan ole puumerkkiään kirjoituksiin jättänyt. ”Notta Mooses täällä, terve, kirjoitin tässä teille tulevaisuuden pilteille pikkuruisen iltasadun! Tässä ei ole prinsessoja, mutta loppu päättyy onnellisesti teurastettuihin eläimiin!”

Noah’s ark on the Mount Ararat/Simon de Myle v. 1570. Nooa taisikin muuten sitten elää 950-vuotiaaksi, sekin mainitaan Raamatussa.

Tekstien alkuperää ja ajankohtaa on mahdoton arvioida, sillä välttämättä vanhimmat kirjoitukset eivät ole missään edes säilyneet ja päätyneet löydettäväksi asti. Kuolleenmeren kääröt olivat löytyessään (alkaen) v. 1947 jo tarpeeksi suuri ihme, jonka pohjalta löydettiin useita Raamatun tekstejä sekä tietenkin apogryfisia kirjoja, joita Raamattuun ei aikoinaan huolittu Nikean kirkolliskokouksessa v. 325 jaa.

Varmaa on kuitenkin se, että muinaisessa Mesopotamiassa uurastettiin Gilgames–eepoksen parissa noin v. 2100 – 1200 eaa. Myös Gilgamesiin kuuluu oleellisesti tarina suuresta tulvasta ja tässä tarinassa Nooan tilalla päähenkilönä toimii Utnapishtim. Tarinalla on juuri samankaltaiset lähtökohdat kuin raamatullisessakin tarinassa, tässä eepoksessa tulva tosin kestää kuusi päivää ja seitsemän yötä. Jumalia on useita (mm. Enlil, Ea, Anu, Ninurta), mutta korppi ja kyyhkynen ovat esillä tässäkin versiossa.

Gilgames-patsas Sydneyn yliopistolla, Australiassa (WikimediaCommons).

Noin 15 000 Gilgamesin tarinaa sisältävää savitaulua löydettiin jo 1850-luvulla muinaisesta Niniven kaupungista ja näitä nuolenpääkirjoituksia on käännetty jo löytymisestään asti.

Tässä kuvioon mukaan astuu taas Akan suuri suosikki Irving Finkel (s. 1951), British Museumin kielitieteilijä ja assyriologi. Hän ”löysi” tulvatarinan savitaulusta v. 2014 ja on sittemmin myös osallistunut pyöreän arkin rakentamiseen. Finkelin tulkintana arkki on ollut alueelle tyypillinen pyöreä alus ja… kelluuhan se!!

Irving Finkel | The Ark Before Noah: A Great Adventure

Keltaisen joen ja Jangtse-joen tulviminen v. 1920 eaa. on saattanut edesauttaa tulvamyytin syntyä Kiinassa. Keisari Yaon (n. 2356–2255 eaa.) valtakaudella tulvat tuhosivat useita jokilaaksoja ja kertomusten mukaan keisari kysyi neuvoa sukulaiseltaan Gunilta. Gun keksi käyttää maagista multaa Xirangia (joka oli loppumaton raaka-aine) rakentaakseen barrikadeja ja patoja tulvavesien estämiseksi. Vuosien työ ei kuitenkaan tuottanut hedelmää ja lopulta vasta Gunin poika Yu sai vedet hallintaan mm. viemäriverkostojen avulla. Tässä työssä häntä avusti toki muutama maaginen apulainen; mm. tunneleita kaivava lohikäärme sekä mutaa lykkivä kilpikonna.

Keisari Yao.

Tämä tulvatarina kulkeekin nimellä Gun-Yun suuri tulva. Tästä tarinasta puuttuu siis jumalan/uskonnon aiheuttama tarkoituksellinen ihmiskunnan pahuuden tuhoaminen kokonaan. Virkistävä tulvatarina siis: maagiset mullat ja elikot ovat aina mukavia asioita edistämään tarinankerrontaa! Lentävien luutien lisäksi!

Kiinassa on muitakin tulvamyyttejä, mutta niissäkään ei ole yhtymäkohtia raamatulliseen Ukko-Nooaan (joka jostakin merkillisestä syystä laittoi laukun saunan naulaan…?)

Intiassa puolestaan tarinalla on samankaltainen rakenne: hindujen Matsya Purana– teksteissä (250-500 jaa.) kuvaillaan, kuinka jumala Vishnu varoittaa (kalaksi naamioituneena) Manu-nimistä kuningasta tulevasta tulvasta ja neuvoo häntä rakentamaan suuren laivan pelastaakseen kasvien siemenet ja kaikki eläinlajit. Tulvan laannuttua myös Manun paatti asettuu vuorelle. Tämän tarinan mukaan tulva on seurausta universumin luomisen ja tuhoamisen kiertokulusta, ei niinkään jumalallisesta alkuperästä.

Matsya Avatar of Vishnu Uttar Pradesh, India/tuntematon taiteilija n. v. 1870.

Kreikassa taasen jumala Zeus hurjistui ihmiskunnalle, kun Arkadian kuningas Lykaon uhrasi Zeukselle poikalapsen. Tästä seuranneesta tulvasta selviytyi isänsä Prometheuksen (ihmisten luojajumala) avulla nuori sankari Deukalion ja hänen vaimonsa Pyrrha.

Tulvaa varten rakennettu alus rantautui yhdeksän päivän jälkeen ilmeisesti Parnassos-vuorelle, jolloin tämä ainoana henkiin jäänyt aviopari kysyi Zeukselta neuvoa maailman uudelleen kansoittamiseksi. (Yeah… kukat ja mehiläiset?) Heitä neuvottiin heittämään kiviä olkapäidensä yli ja näistä kivistä muodostui uusia ihmisiä kivien osuttua maahan.

Nooan ei tulvan jälkeen tarvinnut moisia kysellä: Raamatun mukaan Nooan kolme poikaa Seem, Haam ja Jaafet kansoittivat tuolloin autioksi jääneen maan. Tehokkaita poikia, kerrassaan…!

Muinaisten asteekkien tulvamyytissä sateenjumala Tllaloc aiheuttaa tulvan, kun ihmiset ovat lakanneet palvomasta jumalia, mutta Tllaloc päättää säästää Tata ja Nena -nimisen pariskunnan. Tämä jumala käskee paria kovertamaan veneen ontosta puunrungosta ja ottamaan mukaan muutaman maissintähkän eikä mitään muuta. Kun tulva sitten asettuu, Tata ja Nena pyydystävät kalaa syödäkseen, jolloin Tllaloc tulistuu jälleen.

Olihan hänen kieltoaan rikottu; tarkoitus oli syödä ainoastaan mainitut maissintähkät! Tllaloc muuttikin sitten pariskunnan suutuspäissään koiriksi, sitten maailma tuhottiin ja maapallon viides kausi aloitettiin.

Tllaloc koodeksissa  Ixtlilxochitl n. v. 1580. Viehättävä ilmestys!

Tarinasta on useita versioita eri nimillä (mm. Coxcox, Nene, Tete jne.) lähteestä riippuen. Tarinan opetus? Metallican tyyliin ”Obey your masters” eli tottele isäntiäsi/hallitsijaasi. Tai sitten… Älä syö kalaa, syö maissia! (Findus kiroaa, DelMonte kiittää).

Inkojen mytologiassa Unu Pachakuti-nimisen tulvan Titicaca-järvellä aiheutti luojajumala Viracocha (ihmisten kurittomuuden tähden tietenkin). Kertomuksesta on useita versioita, mutta pääsääntöisesti Viracocha suuttuu luomiensa jättiläisten korruptioon ja tottelemattomuuteen. Mikäpä avuksi? TULVA! Muutama ihminen pelastautuu luolaan ja Viracocha luo kivistä uuden, pienemmän ihmislajin maailmaa kansoittamaan. Jättiläiset tästä enää puuttuivatkin!

Amerikan alkuperäiskansoilla on tietenkin myös useita tulvatarinoita, niitä voi lukea vaikkapa tästä seuraavasta linkistä:

Native American Indian Flood Myths

Entäpä sitten oi, Suomi synnyinmaa? Onkos täällä jumalan/jumalien kiukuttelun kautta kuoltu tukehtumalla valtaviin vesimassoihin?

On ja ei, riippuu miten asian määrittelee (Akan inhoama lause). Kalevalasta löytyy kuitenkin kertomus Väinämöisen polven haavasta, josta vuotaa tarpeeksi verta peittämään kaiken maan. Tarinassa Väiski veistää vuorella venettä ja jokin pahis (esim. hiisi, tuo typerä olio) aiheuttaa hänet lyömään kirveellä omaan polveensa.

Väinämöisen polvenhaava, luonnos/Robert Wilhelm Ekman v. 1873 (Suomen kansallisgalleria).

Tästä tapahtumasta on mm. Wikipediassa kaksi eri tulkintaa luettavaksi. Akka ei näe muita kuin kaukaisia yhtymäkohtia tulvatarinoihin ylipäätään tässä asiassa… Ihan selkeästi vaikutteita maailmalta on tarinoihin voitu saada, mutta tärkeämpänä tässä kertomuksessa on nimenomaan haavan parantaminen ja veren tyrehdyttäminen. Ainakin Akan mielestä, mutta eihän kukaan Akalta mitään kysy. Koskaan.

Väinämöisen polvenhaava – Wikipedia

Finnish flood myth – Wikipedia

Noh, on kuitenkin merkillistä, että jopa yli 200 tulvatarinaa maailman eri kulttuureista löytyy tarkasteltavaksi ja useissa niissä onkin näitä merkillisiä veneenrakentamisia ja muutaman ihmisen pelastumisia. Vai onko se niin merkillistä? Ei suinkaan, sillä tällaisia tulvia on tietenkin vuosituhansien saatossa tapahtunut useita eri alueilla ja näistä on useita geologisia ja arkeologisia todisteita havaittu.

Evidence Noah’s Biblical Flood Happened, Says Robert Ballard – ABC News vanhempi artikkeli, mutta linkissä on Robert Ballard (Titanicin löytäjä, serious guy ja Akka tykkää)

Overview of Geologic Evidence of the Flood | Biblical Science Institute

On jopa tosiaankin mahdollista, että viimeisen jääkauden loputtua äkillisesti esim. meteoriniskuun (Younger Dryas Impact -hypoteesi) valtaisat vesimassat ovat peittäneet osan maailmaa, joiden seurauksena merenpinta on nykyään 120 metriä korkeammalla. Kaivaukset todistavat, että juuri tuohon aikaan useissa eri arkeologisissa ja geologisissa kohteissa maan sisältä löytyy ns. musta raita eli muuta maa-aluetta tummempi kerros.

Mikäli tällainen räjähdys jääkautisen maapallon pohjoispuolelle on todellakin tapahtunut, vaikutus olisi ollut kaikin puolin hirvittävä ja valtaisa. Legenda tästä on voinut jäädä elämään harvojen eloonjääneiden keskuuteen, sillä tuolloin maapallo menetti todellakin suurimman osan ihmisistä ja kaikista suurista maaeläimistä.

Yeah, suullinen legenda olisi tosiaankin voinut elää pitkään yli sukupolvien vuosisadoista ja -tuhansista toiseen. ”Että se oli prkl jytky! Kyllä muuten oli semmonen jytky, että oksat pois, ainakin niin isomummo kertoi!” Isomummo oli tuolloin tarinaa eteenpäin kertoessaan todennäköisesti noin 35-45 -vuotias…

Akka on tutkinut tätä hypoteesia jo useita vuosia ja jokin linkki voisi olla paikallaan asiasta kiinnostuneelle:

The Younger Dryas Impact Hypothesis: A guide for the perplexed – Nexus Newsfeed

Tätä aihetta on tutkinut eritoten Randall Carlson, Graham Hancock, Brien Foerster ja muut vastaavat toimijat, jotka on usein tavallisessa arkeologian piirissä luokiteltu pseudotieteen edistäjiksi. Akka ei näe mitään pseudoa heidän lukuisissa tutkimuksissaan asian eteen, kun aineistoa on selvästi kaikkien nähtävissä, tutkittavissa ja todistettavissa.

Entäpä ne yhteneväiset tulvatarinat? Osa tarinoista on voinut säilyä sukupolvelta toiselle, osa on voinut saada vaikutteita myöhemmistä alueellisista tulvista. Esimerkiksi tässä yksi arkeologinen aineisto todistaa muun muassa, että Välimeren vedet ovat todellakin valuneet Mustallemerelle useita tuhansia vuosia sitten. Aikana, jolloin jääkausi oli jo useita tuhansia vuosia vanha ”eilinen uutinen”:

Evidence for a Flood Smithsonian Magazine

Vastaavanlaisia tapahtumia on maailma pullollaan ja olisikin ihme, jos EI olisi. Ennen kirjoitettua tietoa pienissäkin yhteisöissä on varmasti ollut niitä vanhoja jääriä, jotka viihdyttivät muita ihmisiä (tai säikäyttivät lapsia) omalla perimätiedollaan: ”Se on kuule nyt niin, ipana, ettet mee sinne joenrantaan tai se sortuu ja tulee taas uus KAUHIA tulva! Sitte se on kuule jumalan viha sun päälles ja koko kylän tuho!”

(IFLScience)

Akka ei ihmettelisi tätä meininkiä ollenkaan. Perhanan pelottavat papparaiset (PPP) ennustamassa maailmanloppua tiedetään elokuvamaailmassakin: katastrofielokuvista löytyy aina joku äijänkäppyrä kylttinsä kanssa ”THE END IS NIGH!”

Yeah, niin on useita kertoja historiassa ollutkin! Akka itse haluaisi olla aikamatkaajan ominaisuudessa kärpäsenä katossa katsomassa, mitä tuolloin jääkauden jälkeen oikein tapahtuikaan – mutta tarkemmin ajatellen se ei taitaisikaan olla hyvä idea edes kärpäsille, saati katoille. Aihe on kyllä perhanan mielenkiintoinen ja tutkimusmatka tähän jatkuu edelleen – ja edelleen – ja edelleen…

Julkaistu

MUINAISIA ELOKUUN JUHLIA

Säiden puolesta tämä kesä ei taidakaan olla ohi, vaikka elokuu onkin päässyt reippaasti jo puoliväliin asti. Osittaisista sateista huolimatta elokuun lopulle lupaillaan vielä mukavia, aurinkoisia päiviä, mutta eihän sitä koskaan tiedä… eiväthän sadetutkatkaan koskaan tiedä, voisi sarkastisesti tässä mainita. On aina parempi katsoa ikkunasta ulos, kuin tsekkailla alati muuttuvaa sadetutkaennustetta…

Perinteisesti puhutaan syksyn aloituksesta samaan aikaan, kun koulut aloittavat uuden lukuvuotensa – ei sitä turhaan olekaan nimetty syyslukukaudeksi! Nähtäväksi jää, tuleeko tällaisista pitkittyneistä kesistä sitten ”uusi normaali” jossakin vaiheessa. Odotetaan nyt ensin, kun Golf-virta pysähtyy, kuten tutkijat meitä varoittelivat jo muutama vuosi sitten ja vielä edelleenkin:

Gulf Stream could collapse as early as 2025, study suggests | Climate crisis | The Guardian

Okei, aikahaarukat heittelevät lähteestä riippuen ja nämä tuomiopäivän skenaariot ulottuvat jopa vuoteen 2095 asti. Seuraillaan tilannetta ja eletään edes jotenkin sillä aikaa.

Noh, Akalle syysaika ei kuitenkaan ole se mieluisin vuodenaika, kun illat pimenevät ja ainoa edessä siintävä juhlanaihe on taas se Halloween keskellä pahinta pimeyttä ja märkyyttä. Akkahan tosin tykkää moisesta kauhuteemasta ympäri vuoden, mutta jotenkin kaipaisi jotakin muutakin tähän vuodenaikaan. Onkin jotenkin omituista, että näin elo-syyskuulle ei ole jäänyt historiasta mitään suurempia juhlapäiviä tai edes nykyaikana väkisin keksittyjä ”osta-lisää-kausiluonteista-muovikrääsää” -pippaloita.

(Halloweenin ajankohta aikaistuu nykyään vuosi vuodelta, kuten joulunkin. Akan veikkaus on, että hämähäkinverkot asettuvat kauppojen hyllyille jo syyskuun viimeisillä viikoilla. Seuraavana vuonna ne ilmestyvät jo toukokuussa heti vapunvieton jälkeen. Hah!)

Ursan mukaan tämän vuoden perseidien meteoriparvi esiintyy juurikin nyt ajankohdalla 17.7.–24.8, joten ainakin siinä on sitten jotakin möllötettävää edes fyysisen taivaan korkeuksissa (kirkollisia pyhiä on ihan tarpeeksi muutenkin, kiitos ja näkemiin). Onnea heille, jotka saattoivat ikuistaa hienoja lentoja aktiivisimmalla ajalla 10. – 14.8!

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa: Elokuu 2025

Nykyään pakanallisiksi kutsutuista uskonnoista löytyy kuitenkin runsaasti esimerkkejä juhlien järjestämiseen; jopa niin paljon, että vaikka jokaiselle päivälle löytyy jos jonkinlaista tekosyytä kekkereihin (… ken sellaisia syitä sitten ikinä tarvitseekaan).

Suomalaisessa muinaisuskossa on kyllä varmastikin juhlittu syksymmällä muutakin kuin sadonkorjuujuhlana pidettyä kekriä, mutta tällaisista muista alkusyksyn juhlista ei ole oikein jäänyt suullista tai kirjoitettua perimätietoa. Kekrinkin ajankohta on aiemmin määräytynyt satokauden mukaan, joten sitä on useimmiten kuitenkin vietetty vasta reippaasti syyskuun loppupuolella.

Henry Mosler/Harvest Festival v. 1884 (Cincinnati Art Museum)

Kekri – Wikipedia

Sadonkorjuujuhlaksi kutsuttiin kuitenkin jo kelttien/gaelien viettämää Lughnasadh-juhlaa elokuun alkupäivinä. Anglosakseille tämä juhla oli nimeltään Lammas ja juhlasta löytyy ensimmäinen kirjallinen merkintä noin v. 921 jaa. Juhlan ajatus oli kuitenkin nimien eroista huolimatta hyvin samankaltainen: sadonkorjuu, siihen liittyvät erilaiset rituaaliset toimet ja juhliminen. Tätä juhlaa vietetään edelleenkin mm. wicca-luonnonuskonnon kannattajien parissa. Tuolloin tähän juhlaan saatetaan tehdä oljista nukkeja, jotka edustavat äitijumalattaren sadonkorjuuta suojelevaa läsnäoloa.

Pagan Community Notes: Lughnasadh, 2025 – News, Paganism, Religion, The Wild Hunt, Witchcraft, World

Japanissa kuun alkupäivien historiallista juhlaa vietetään joka vuosi 2.-7. elokuuta Aomorin kaupungissa ja Aomori Nebuta -juhlaan osallistuu jopa 3 miljoonaa vierailijaa. Juhlan on ajateltu syntyneen alueen omien perinteiden ja kiinalaisen Tanabata-juhlan yhdistymisestä, mutta tämä ei ole mitenkään varmaa tietoa. Tässä Japanin juhlassa valtavia, valaistuja paperihahmoja johdatetaan halki kaupungin tanssin ja laulun säestyksellä lastattavaksi veneisiin. Juhla huipentuu tietenkin ilotulituksiin veneiden ajellessa yleisön ihailtavana.

(AomoriTravel)

Alun perin juhlaan kuului vaatimattomia, itse tehtyjä tai jopa sukupolvien yli saatuja paperilyhtyjä kynttilöillä, mutta nykypäivänä mainokset ja yritykset hallitsevat tätäkin kulttuurisesti merkittävää perinnettä. Ah, kuinka yllättävää! Toisaalta näitä linkin kuvia katsoessa ei voisi kuvitellakaan, että ilman pikku massia tällaisia teoksia voisi toteuttaa:

Aomori Nebuta Festival｜Attractions｜Amazing AOMORI – The Official Aomori Travel Guide

Muinaisessa antiikin Kreikassa alettiin järjestää suuria urheilujuhlia aina elokuun täysikuun aikaan noin v. 776 eaa. noin vuoteen 393 jaa. asti. Näissä vuosissa on tosin heittoja lähteistä riippuen, sillä varmuutta näistä ei ole tietenkään tiedossa.

Mahtoikohan kyseessä olla suojalkapallo vai eukonkanto noina vuosisatoina…? Yeah, näitä olympialaisia järjestettiin yleensä noin elokuun puolivälin paikkeilla jumala Zeuksen kunniaksi. Tai näin ainakin kuvitellaan, sillä useinhan näissä vuosiluvuissa, eri asioiden merkityksissä ja jumalissa varsinkin on useita eri mielipiteitä.

Kreikkalaiset painijat v. 510 eaa. (National Archaeological Museum, Ateena)

Seuraavassa linkissä antiikin Kreikan historian professori Paul Christesen kertoo meille, miten vuosisatojen aikana tätä kuuluisaa Olympian ”urheilukeskusta” muokattiin ja muutettiin eri jumalille sopiviksi:

Olympic History – from the home of Zeus in Olympia to the modern Games

Antiikin Roomassa puolestaan järkättiin pikkuruisia illanviettoja milloin haluttiin, mikäli historian eri lähteitä on uskominen! Ainakin termi ”bakkanaalit” on näistä lähteistä jäänyt elämään ja tarkoittaa eritoten viinin jumala Bacchukselle pyhitettyä juhlaa. Näitä illanviettoja kunkin talon isäntä sai järjestää koska tahansa ja syötävää/juotavaa todellakin riitti. Mikäli siis isännällä massia riitti…

A bacchanal in a grotto/Simon de Vos v. 1620-76 välillä. Tuon ajan kuvitelma muinaisista bakkanaaleista.

Historian kertomukset tietävät useitakin tällaisia poliittisia ökymässäilijöitä, joille valta oli lievästi sanottuna noussut hattuun ja sitä valtaa korostettiin kiertämällä pippaloista pippaloihin ja talosta toiseen jopa saman illan aikana.

(Kreikassa tämä Bacchusta vastaava jumala oli Dionysos. Akkakin saattaa mennä usein sekaisin näissä Kreikan ja Rooman jumalissa ihan sen takia, ettei muista koskaan mitään muitakaan (ihmisten) nimiä. Tässä onkin jonkinlainen lista avuksi tällaisille minkä-tahansa-nimen unohtajille:

Greek & Roman Mythology – Homer

Roomalaisten elokuun jumalajuhliin kuului myös mm. Vesta (kotilieden jumalatar), Diana (mm. metsästyksen ja synnytyksen jumalatar), Herakles (Zeuksen poika) sekä Vulkanus (tulen ja tulivuorten jumala). Roomalaisiin juhliin kuului usein uhrauksia, kulkueita, urheilukisoja ja hevosajoja kaikenlaisen edellä mainitun mässäilyn lisäksi.

”Hulluja nuo roomalaiset! ”- Ystävällisin terveisin Obelix

Egyptissä puolestaan juhlittiin elokuussa Niilin hedelmällisyyttä: tuota ainoata asiaa, joka tuossa maassa vieläkin pitää yllä maataloutta tuhansien vuosien jälkeen! (Turismin ohella …)

Vielä tänä päivänäkin Wafaa El-Nil -juhlassa kunnioitetaan maailman pisintä (6650 km) jokea, jota ilman Egypti olisi vain osa Saharan karua aavikkoa. Tänä vuonna tämä kaksiviikkoinen juhla järjestetään 15.-29.8.

How Ancient Egyptians Celebrated ’Wafaa El-Nil’ and Truth behind Nile Bride Sacrifice | Sada Elbalad

Irlannin yksi vanhimmista juhlista tapahtui tänä vuonna juurikin tällä viikolla 10. – 12. elokuuta. Tämä mahdollisesti yli 400 vuotta vanha juhla kokoaa joka vuosi yhteen Killorglinin kaupungin väestön ja juhlan erityispiirteisiin kuuluu, että juhlan kuningatar (yleensä paikallinen koulutyttö) kruunaa vuohen kuninkaaksi.

Puck Fair | Official Site for Ireland’s Legendary Festival in Killorglin, County Kerry

Noituuden ystäville puolestaan Salemissa, Massachusettsissa, järjestetään vuosittain viikon kestävä Salemin perintökohde -juhla. Useimmat varmaan tietänevät Salemin kaupungin noitavainojen ja -oikeudenkäyntien tarinoista jotakin ja tämä viikko tarjoaakin sellaisen ystäville kaikenlaisia tapahtumia. Tämä viikko vietettiin tänä vuonna 2.- 10. elokuuta.

Accused of Witchcraft/Douglas Volk/1884 (Corcoran Gallery).

News Flash • City of Salem Announces Heritage Days 2025 Sche

Samoihin aikoihin Nepalissa puolestaan juhlitaan Ghanta Karna– juhlaa, jossa juhlan aiheena on muinaisen demonin kukistaminen. Paikallisen Newari-kansan mytologian mukaan tämän niminen demoni käytti kiliseviä kelloja korvissaan hämätäkseen kansaa kuulemasta Shiva-jumalan nimeä. Tämä julma demoni ryösteli lapsia, teki varkauksia ja murhasi ihmisiä, joten tokihan tällaisen olion kukistaminen vaatii juhlallisuuksia!

Elokuussa myös hindut juhlivat mm. Krishnan syntymäpäivää:

In pictures: Hindus celebrate Krishna’s birthday – BBC News

Ja kuinka yllättävää; itse asiassa hindujen elokuun juhlakalenteri näyttää aika samalta kuin muinaisten roomalaisten kalenterikin eli jumalien juhlapäiviä on ylenpalttisesti tarjolla:

Hindu Festivals in August 2025: Raksha Bandha, Krishna Janmashtami and Ganesh Chaturthi – Times of India

Jopa viikingeille löytyy useita juhlia kuukausittain ympäri maailmaa, kuten seuraava linkki osoittaa:

Viking Festivals 2025 – The Jelling Dragon – Viking Crafts & Living History Supplies

Viking Warriors Charging/Jef Louis van Leemputten v.1894 (Watford Museum)

Mikäpä siinä, onhan näitä juhlia aina mukava pitää, oli kyseessä sitten uskonnollinen/pakanajuhla tai ei kumpikaan edellä mainituista! Akan ajatuksena on keksiä ihan oma juhla elokuun puolelle; hiiteen vaan kaikki suomalaisen muinaisuskon Ukko ja Ukonvakat, joista seuraavassa linkissä kerrotaan:

» Ukonvakat Taivaannaula.org-sivusto

Akanvakat tulevat siis sisältämään ihan näistä mainituista maailman kulttuureista ja uskomuksista johdettua perintöä, joten mietittävää riittää… hmm… täytyisi olla esimerkiksi divaaneja roomalaiseen tyyliin… ökyilyä tarjoilujen suhteen… urheilukisoja… hemmetisti kerättyä satoa… paraateja ja kulkueita… itse tehtyjä maskeja ja kiliseviä kelloja… metsästettävä vuohi ja kruunu… pikapyrähdys luudalla Salemiin… (jonka malli voisi olla Harry Potterin Nimbus 2000 -mallin voittava Dysonin uusin malli (about tonnin luokkaa oleva varsi-imuri). Huoh.

Nimbus 2000 | Harry Potter Wiki | Fandom

Hmm, kyllä vaikeaksi ja kalliiksi tällaisen monikulttuurisen ja historiallisen juhlan järjestäminen tulisi… ainoa järkevä vaihtoehto lienee bAKKAnaalit eli laatikkoviini, ihan tavalliset trikoovaatteet ja Netflix. Omat tohvelit ja kalsarit voisi tuoda mukana, jotta olo olisi mahdollisimman kotoisa! Ai että, siinä sitä sitten köllötellään television edessä muovilaseja kilistellen Tokmannin tarjous-fleecepeiton alla kauhtuneissa trikoohousuissa! Ilmaisia ämpäreitä ei tilaisuudessa kuitenkaan jaeta.

Näin sitä perintöä luodaan tuleville jälkipolville suoratoistopalvelujen avulla mukavasti ja kulutkin jäävät pieneksi.

Historialliset, kirjoitetut ja jopa jonkun toisen muistiin kirjoittamat suulliset lähteet kertovat meille omaa tarinaansa jopa vuosituhansien takaa, mutta meidän ajastamme jää varmastikin vain rippeitä jäljelle.

Perhe television ääressä v. 1958 (NationalArchives)

Meidän käyttämämme teknologia ei varmastikaan toimi edes 50 vuoden päästä millään tavalla, sillä ihmisellä on tarve hävittää vanhaa uuden teknologian tullessa. Nykypäivänä tämä onkin ihan kierrätyksen periaatteen kannalta toivottavaa ja järkevää, mutta menneinä aikoina tärkeät tavarat tehtiin kestämään ja siirtyivät usein sukupolvelta toiselle.

Ihan vain muutamien vuosikymmenien aikana vanhat kaitafilmit, -kamerat ja kelanauhurit jäivät historiaan, kun c-kasetit ja videokamerat yleistyivät. Lp-levyt, Polaroid-kamerat ja vanhat digikamerat menneiltä vuosikymmeniltä kännyköiden lisäksi alkavat olla taas kysyttyä tavaraa, mikäli sellaisia on vielä kenelläkään säästössä.

Gramofoni vuodelta 1914.

Jep, Akanvakat tulevatkin sisältämään myös seuraavanlaisia juhlahetkiä: vanhan rikkinäisen rukin tuijottelua ullakolla, usean kirjalaatikon tuijottelua myöskin ullakolla (kirjoja ei nykyään enää kukaan halua) sekä kaikkien v. 1996 jälkeen ostettujen kännyköiden tuijottamista hiljaisuudessa vähintään minuutin ajan. RIP kaikki vanhat luurit.

Vanhoja kirjoja. Näitä luettiin joskus ilman tietokoneita ja puhelimia, mikäli et ole sellaisesta kuullut (WikimediaCommons).

Seuraavaksi siirrymme sitten vihdoinkin hiljaisuuden vallitessa katsomaan Netflixiä tai vastaavaa suoratoistopalvelua. Kunnioittavassa hiljaisuudessa, sillä kyseessähän on meitä turruttava uusi jumaluus kuitenkin! Uhraamme uudelle/uusille jumaluuksille sentään perunalastumuruja ja dippisotkua, mikäli nämä uudet jumaluudet sellaista arvostavat!

Hyvin harva meistä osaisi enää toimia oikein, jos jotakin katastrofaalista tapahtuisi, mutta se ei ole meidän kenenkään vika: meitä on jo useita vuosikymmeniä kasvatettu olemaan tässä teknologisessa maailmassa ja toimimaan ainoastaan sen mukaan. On kuitenkin hienoa huomata, että useissa kulttuureissa noudatetaan vanhoja perinteitä juhlienkin suhteen – you’ll never know, when it is the last one!

Arthur Rackhamin teos Charles Dickensin tarinaan ”Joulukertomus” vuodelta 1914. Näyttää Akan ullakoilta, tässä on vain enemmän tilaa tuon haamun haahuilla.

Ah, tätä Akanvakkojen juhlan tuntua; melkein voi taian tuntea väreilevän ilmassa… ai, se olikin vain sen fleecepeiton ärsyttävää sähköistymistä, ärgh!

Koko Akanvakkojen idea täytyy varmaan miettiä uusiksi, näin tarkemmin ajatellen… (lievää sarkasmia havaittavissa). Aiempi ehdotus lienee sieltä, mihin aurinko ei ollenkaan paista – any ideas? (Lievää sarkasmia havaittavissa)

(Nämä suluissa olleet kommentit eivät ole AI:n tuottamia, vaan Akan itsensä kirjoittamia. Pitäähän sitä AI-scheissea morkata edes jollakin tavalla ihan periaatteesta, hah!)

Julkaistu

PÄIVITYKSIÄ VANHOIHIN KIRJOITUKSIIN

Akka on laittanut erilaisia päivityksiä vanhoihin juttuihin, sillä uusia löytöjä tulee kuitenkin esiin mm. tekniikan kehittyessä. Tai ihan vaan sattumalta lapiota ja kuokkaa kääntäessä…

Tiedätkö sen tunteen, kun jokin hyvä dokumenttiohjelma tai -sarja jättää asian täysin auki tai loppusanat ovat esim. ”jos aarre/löytö/kohde on löydettävissä, vain aika sen meille kertoo” tai muuta ihan yhtä tyhjänpäiväistä liibalaabaa? Tämän takia uusista löydöistä tai hyvistä artikkeleista kannattaisi tehdä päivityksiä myös Akan puolelta, joka näitä kuitenkin aktiivisesti seuraa. Päivitykset löytyvät kunkin jutun loppupuolelta:

TEKEVÄLLE SATTUU – Akalla on asiaa

Pipsa Possun perheeseen on saapunut tyttövauva Evie. Tämä tieto on ykkössijalla uuden tiedon ja tutkimuksen saralla, ihan ehdottomasti.

KUKA LOPULTA VALLOITTI MOUNT EVERESTIN? – Akalla on asiaa

Sandy Irvinen sukka löydetty.

SOTASANKAREITA YLI 150 VUODEN TAKAA – Akalla on asiaa

Hunleyn esineistöä esillä sekä ensimmäisen maailmansodan aikainen sukellusvene löydetty Kaliforniasta.

ÄHÄKUTTI, KOLUMBUS – Akalla on asiaa

Miksi viikingit eivät asuttaneet löytämäänsä uutta manteretta? Live Sciencen artikkeli.

KIVISIÄ KARTTOJA MENNEISYYDESTÄ – Akalla on asiaa

Vanhimpien tähtikarttojen pohdintaa parissa eri linkissä.

ANTAKAA LUUNI TAKAISIN! JA KEITTOASTIANI! – Akalla on asiaa

Suomen uusin repatriaatio Kansallismuseosta.

ÖKYVENEITÄ JA SAUNALAUTTOJA – Akalla on asiaa

Alkuperäiskansojen kanootteja löydetty Ameriikan järviltä; Smithsonianin artikkeli.

KADONNEEN SIIRTOKUNNAN MYSTEERI – Akalla on asiaa

Roanoken siirtokunnan kohtalosta uutta tietoa; Hatterasin saarelta löytynyt esineistö viittaa väestön sulautumiseen alkuperäisasukkaiden kanssa.

LUURANKOJA KAAPISSA… VAI LATTIAN ALLA? – Akalla on asiaa

Ylen juttu Turun kirkon vainajista.

AKKAENERGIAA ERÄMAASSA – Akalla on asiaa

Sacagawean elämästä kertova National Geographicin artikkeli.

MAAILMAN VANHIN AMMATTI… – Akalla on asiaa

Taideosastoon tuli hyppäys useilla tuhansilla vuosilla… neandertalien toimesta, tietenkin! Lisäksi sivuhyppäys homo erectuksen simpukankuoren kuviointiin jopa puoli miljoonaa vuotta sitten.

MURHATALO MYYTÄVÄNÄ – Akalla on asiaa

Kartanoa pukkaa, kartanoa pukkaa ja tällä kertaa kummituksineen. Ja tietenkin mehevällä historialla ja massiivisella rahapussilla!

Palataan asiaan taas ensi kerralla uuden jutun parissa, tällä erää kiitos ja näkemiin!

(publicdomain)

Julkaistu

KIVISIÄ KARTTOJA MENNEISYYDESTÄ

Voi elämän kevät, kuinka aika onkaan taas rientänyt Akan ohitse… Tällä kertaa kyseessä on ollut uusi virus ja siitä seurannut poskiontelontulehdus, joten suoraan sanottuna tervettä päivää ei tänä vuonna ole nähty. Tässä Suuren V**utuksen Äärellä on mieli ollut maassa ja katse siirtynyt taas kaiholla kaukaisuuteen: tuolla jossakin on suuri maailma, jonne pääsemiseksi tarvitaan vain se kuuluisa yksi askel.

Mutta: mihinkäs suuntaan niitä askelia on menneessä maailmassa otettu, kun satelliitteja ei taivaalla vielä pörrännyt eikä jokaista askeltasi seurattu ties-minkä-sovellusten avulla? Tai edes ennen paperisia, käsin piirrettyjä karttoja tai puhelinluetteloita?

Painu sinne, missä pippuri kasvaa | Yle missä pippuri kasvaa?

Muinaisessa maailmassa ei tunnettu valtioita tai niiden rajoja, teitä ei oltu vielä rakennettu ja tavoitteellisen suunnistamisen oli pakko tapahtua ihan ympäristöä seuraamalla. Tosin sitä tavoitteellisuutta ei välttämättä ollut kovinkaan paljon ollut olemassa, sillä ihmispopulaatiot ovat kuitenkin menestyksellisesti levittäytyneet kaikille mantereille.

Onkin hauska ajatella, että maapallon asuttaminen on tapahtunut ihan eksymisen pohjalta: on menty ruoan perässä sananmukaisesti sinne, minne nenä näyttää! Ah, sitä huolettomuutta ja elämisen vapautta (kunnes kivilohkareen laelta on hypännyt sapelihammaskissa tällaisen auvoisan matkaajan selkään).

Jossakin vaiheessa ympäristöä on kuitenkin haluttu oppia tuntemaan, sillä maailman vanhimmaksi kutsuttu kartta on löydetty Pavlovista, Tsekistä v. 1962. Kartalla on ikää n. 25 000 vuotta.

(WikimediaCommons)

Tämä mammutin syöksyhampaaseen kaiverrettu kartta kuvaa tiettävästi Pavlovin kukkuloita ja joenrantalaaksoja, vaikka kuviot ovatkin kauttaaltaan geometrisia ja graafisia. Noh, ainakin tällä keinolla on yritetty kertoa muille, millä suunnalla kannattaa metsästää tai kerätä luonnonantimia. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki luun kaivertajalle ihan siitä hyvästä, että tätä tietoa on yritetty välittää seuraavillekin sukupolville.

Suunnistamisen apuna on tietenkin käytetty myös taivaallisia tähtikuvioita, joiden muinaista kirkkautta nykypäivän valosaasteessa on nykyihmisen vaikea ymmärtää.

Yksi hyvin vanha esimerkki tällaisesta tähtikartasta löytyy kuuluisasta Lascaux’n luolasta Ranskassa, joka yleensä tunnetaan vain taidokkaista eläinmaalauksistaan. Lascaux’n luola löydettiin v. 1940 ja maalausten iäksi on arvioitu n. 17-22 000 vuotta. Munchenin yliopiston professori Michael Rappengluck on kuitenkin esittänyt teorian, että tunnetussa härkämaalauksessa sijaitsevat mustat pisteet edustaisivat kuitenkin tähtikuvioita, varsinkin Plejadeja, joita usein seitsemäksi sisareksikin kutsutaan. Pistemuodostelmista voi löytää myös Orionin sekä Härän tähdistön, kuten oheinen kuva näyttää.

(rockart.blogspot) Lähteen luotettavuudesta Akka ei ota kantaa eikä vastaa.

Tällainen tulkinta ei varmastikaan saa koskaan lopullista hyväksyntää, sillä arkeologiassa usein vähätellään ja paheksutaan mitään edistyksellistä ajattelutapaa näin muinaisissa kulttuureissa. Mene ja tiedä; näiden upeiden maalausten taiteilijat ovat poistuneet paikalta lopullisesti jo tuhansia vuosia sitten eivätkä voi täten tarkoitusperiään enää meille kertoa. Samankaltaisia tähtikarttateorioita on esitetty myös Göbekli Tepestä Turkissa, jonka iäksi on arvioitu n. 12 000 vuotta. Tunnetuin teorian esittäjä lienee Graham Hancock, joka on loistava esimerkki perinteisen arkeologian haastajana: aina pitäisi ajatella asiaa kuin asiaa ”out of the box,” tuumii Akka.

Göbekli Tepe – Wikipedia (mutsille suomeksi)

Göbekli Tepe – Wikipedia (englanniksi)

Noh, palataanpa tähtitaivaalta ihan maan pinnalle. Läntisen Euroopan vanhin kartta on löydetty v. 1994 Abauntz Lamizulon luolasta Espanjassa. Noin 14 000 vuotta sitten tässä luolassa kaiverrettiin kiveen runsaita graafisia kuvioita ja eläinhahmoja, jotka tutkijoiden mukaan esittävät luolan ympäristön metsästyspaikkoja. Kivi on todellakin ollut mukaan otettava esine, sillä se on tehty juuri kämmeneen sopivaksi. Kuinka kätevää! Tällainen ihka oma reissukivi on varmastikin ollut tärkeä esine, joka on luovutettu vain luotettavan metsästäjän kannettavaksi!

(DailyMail)

Kivessä kuvataan luolan lähialueita ja jokia Zaragozan yliopiston tutkija Pilar Utrillan mukaan, mutta tämäkin teoria on tietenkin kiistanalainen. On aina harmillista, ettei näistä historiallisista löydöistä saada täyttä varmuutta, mutta minkäs sille mahtaa. Olisi kuitenkin järkeenkäypää, että ihmiset olisivat toimineet juurikin näin; merkinneet parhaita metsästyspaikkoja tai alueita ylipäätään jotenkin konkreettisesti muistiin. Kukapa ei olisi (ennen Google mapsia) piirtänyt lyijykynällä ruutupaperille edes jonkinlaisia suuntaviivoja kaverille, joka yrittää jotenkin löytää perille ihan-mihin-tahansa…)

Finisteresta, Ranskasta löydettiin v. 1900 merkillinen kivi, joka on ilmeisesti maailman vanhin 3D-KARTTA (uskomatonta, mutta totta…)! Tämä Saint Belecin laataksi kutsuttu kivi katosi löytymisensä jälkeen yksityisen keräilijän huomaan, mutta Ranskan kansallismuseo osti sen lopulta kokoelmiinsa v. 2014. Kivi on herättänyt hämmästystä tutkijoissa kerta toisensa jälkeen, sillä vuosiin 2150–1600 eaa. ajoitettu kivi on jo kooltaan massiivinen: noin 2×1,5 metriä. Hautakummusta löydetty kivi esittää nähtävästi noin 20×30 kilometriä käsittävän alueen erityispiirteitä jopa 80% tarkkuudella.

Kiveen on kuvioitu jokia, teitä, asutuksia ja peltoja, jotka tuohon aikaan olivat tärkeitä maaston tuntomerkkejä kenelle tahansa kulkijalle. Kivi itsessään löydettiin rikkoutuneena hautakummusta ja sen on arvioitu olleen jopa neljä metriä pitkä! Painoa kivellä on tonnin verran, joten edelliseen esimerkkiin verrattuna tätä kiveä ei oltu tehty kannettavaksi…!

Tutkija Clement Nicolas Bournemouthin yliopistosta uskoo myös, että tällä kivellä on haluttu osoittaa tietyn alueen hallitsijan valtaa tai alueiden omistusta.

Mielenkiintoista, hmm… päiväkausia hakataan otsa hiessä kiveen kuvioita ja kaikille hyökkääjille kerrotaan sitten, että: ”Nope, me omistetaan tää koko mesta tässä. Se on kiveen hakattu, ei tänne voi tulla.” Tämän jälkeen hyökkääjät poistuvat häntä koipien välissä muualle, niinkö…? Akka alkaa hakata omaa aluekiveään heti, kun sellainen sopiva päivä tulee.

Babylonian maailmankartta eli Imago Mundi lienee yksi tärkeimmistä karttalöydöistä historian saralla, johan sen todistaa itse iki-ihana herra Irving Finkel (josta Akka on kirjoittanut jutussa Lautapelien historiaa).

The Babylonian Map of the World with Irving Finkel | Curator’s Corner S9 Ep5

Tämä noin (12×8 cm) savitaulu kuudennelta vuosisadalta eaa. näyttää meille maailman keskuksena olevan kaupungin ja sitä halkovan joen, jota Eufrat-joeksi nykyään kutsutaan. Kuvattuna on myös merkittävä Babylonin kaupunki sekä muita asutuksia. Kahden ringin muodostama alue ”Bitter river” on tulkittu suolaiseksi vedeksi eli mereksi. Tämä nykyisen Irakin alueelta löytynyt kartanpalanen on merkittävä löytö, sillä se kertoo myös muinaisista uskomuksista liittyen ylipäätään maailman hahmottamiseen tuona aikana.


Iki-ihana herra Finkel kertoo videolla myös, miten tämä liittyy mm. eri kulttureissa mainitun ”Nooan” arkin löytämiseen. Uskontojen historia ja raamatullinen historia on aina mielenkiintoista, siihen ei välttämättä tarvita mihinkään kirkkoon kuulumista… kannattaa katsoa myös hänen Arkin-rakentamisprojektinsa, mikäli sellainen kiinnostaa:

Irving Finkel | The Ark Before Noah: A Great Adventure

Mikäli paperinen karttojen historia miellyttää enemmän, Akka laittaa muutaman linkin asiasta kiinnostuneille:

Piri Reis map – Wikipedia

OldMapsOnline

Ten Beautiful Medieval Maps

Suomen vanhat kartat | Maanmittauslaitos

Mikäli Akan kunto tästä etenee, Akka paneutunee joko vuosituhansien aikaisiin jääkairausnäytteisiin/Vrouw Mariaan/kaikkien eri kulttuurien tulvakertomuksiin/suomalaiseen pakanismiin/suomalaisten naistaiteilijoiden kohtaloihin yms…. just name it. Näitähän linkkejä löytyy Akan koneelta sadoittain. Mikäli jokin aihe eritoten kiinnostaa, laitahan viestiä.

Ihan hevillä tästä ei jalkaa hautaan laiteta kuitenkaan, prkl.

Mikäli viestiä haluaa laittaa, joskus pitää painaa otsikkoa saadakseen viestiosuuden näkyviin, joka on typerää. Mitään viestiä ei julkaista ilman Akan hyväksyntää.

Jep, kurkut kasvavat nykyään Akan keittiössä (viitaten aiempaan juttuun inkojen mustasta mullasta). Kissaa ei ole ruokittu bokashilla, siitä vaan kasvoi viiden kilon jötikkä ihan itsekseen. EUn tarkastajat tulevat varmastikin ovelle napsimaan tuon käyrän kurkun pois. Sitä odotellessa.

Edit. Omistettu Akan parhaalle fanille papalle, joka näitä juttuja aina odottaa. Appiukolle täten kiitokset, jakselehan seuraavat 80 vuotta vielä 🙂

PÄIVITYS 24.4.2025: Maailman vanhin tähtikartta saattaa olla 2300 vuotta vanha, tai ehkä ei sittenkään:

World’s oldest star chart may be 2300 years old and from China – but not everyone agrees – Nexus Newsfeed

Depictions of the Milky Way found in ancient Egyptian imagery – Nexus Newsfeed tähtikarttoja tässäkin, good old egyptians…

Julkaistu

VIESTINTÄÄ NYKYÄÄN JA MENNEISYYDESSÄ

”Pöyristynyt” on hyvä sana kuvaamaan olotilaa, jota Akka tunsi lukiessaan uusimpia uutisia jenkkien hallinnon viestittelyistä Ameriikan mantereella. Kyseessä on siis tietenkin The Atlantic-lehden päätoimittajan liittäminen mukaan ”piällysmiästen” Signal-viestiketjuun, kuten mm. seuraava uutinen kertoo:

Trumpin hallinto paljasti vahingossa sotasuunnitelmat – lisäsi toimittajan Jemenin iskuja koskevaan ryhmäkeskusteluun | Uutisia lyhyesti | Yle

British Museum. Tällaisten kirjoitusten kanssa ongelmaa ei ole tai se voidaan tuhota tulitikuilla helposti.

Juttuhan oli tietenkin pakko lukea sen alkuperäisestä lähteestä (sivulle ei tarvitse kirjautua):

The Trump Administration Accidentally Texted Me Its War Plans – The Atlantic

Akan usko ihmiskuntaan on jälleen kerran kadotettu. Lopullisesti. Kokonaan. Tämän naurettavammaksi homma ei enää voi mennä, kunnes… paljastuukin, että maapallo on ontto ja sen sisuksissa asustaa piippalakkisia tonttuja tahi jotakin muuta merkillistä väkeä. Toivottavasti tällaiset öttiäiset eivät käytä viestittelyssään kännyköitä, tai jos käyttävätkin, eivät viestittele toisilleen hyökkäyksen onnistumisesta EMOJIEN KERA. Siis voi *@##¤!

Onkin siis hyvä hetki miettiä, minkälaista viestiä nykyajan HALLINTOJEN ihmiset jättävät jälkipolville itsestään; se ei nimittäin ole ennenkään ollut välttämättä kovinkaan mairittelevaa tekstiä. (Tässä Signal-sotkussa Yhdysvaltain turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Michael Waltz oli myös asettanut osan viesteistä katoamaan yhden tai neljän viikon kuluttua, joka sekin on kiellettyä: kaikki hallintoon liittyvät seikat tulisi arkistoida…)

Menneinä aikoina oli helppoa tuhota epätoivottua tai salattua viestintää esim. rikkomalla savitaulu tai polttamalla papyrus/kirjepaperi. Kuten aiemminkin on jo nähty, kirjallista materiaalia on kuitenkin aikojen saatossa jäänyt jäljelle vaikka minkälaisessa muodossa tulipaloista, sodista ja tahallisista tuhoamisista huolimatta.

Aloitetaanpa yhdestä valtiollisesti merkittävästä kirjeenvaihdosta noin vuodelta 1323 eaa:

Faarao Tutankhamonin (1341 eaa.-1323) kuollessa hänen leskensä/sisarensa Ankhesenamon (n. 1348–1324 eaa.) kirjoitti heettiläisten kuninkaalle Suppiluliumalle (k. noin 1322 eaa.) kirjeen, jossa hän pyysi aviomiehekseen ketä tahansa kuninkaan pojista. Aivan kuka tahansa heistä kelpasi, sillä lesken oli saatava poikalapsi turvatakseen asemansa hovissa. Kuningas oli ehdotuksesta tyrmistynyt, mutta lähetti kuitenkin Egyptiin lähetystön niin sanotusti katsahtamaan tilanteen laatua: oliko leski tosissaan pyyntönsä kanssa?

Ankhesenamun ja Tutankhamon kuvattuina kullatussa valtaistuimessa (WikimediaCommons).

Valtuuskunta näytti kuninkaalle vihreää valoa takaisin palattuaan ja näin matkalle omine saattueineen lähti kuninkaan poika Zannanza. Avioliitosta olisi kuitenkin kuninkaalle poliittista hyötyä, sillä hänen poikansa päätyisi merkittävän valtion puikkoihin. Noh, rajan yli päästyään prinssi kuitenkin menehtyi epäselvissä olosuhteissa ja prinsessa Ankhesenamonkin oli jo ehtinyt naimisiin Tutankhamonin visiirin Ayn (k. 1319 tai 1323 eaa.) kanssa, joka oli jo ehtinyt nousta valtaan. Kuningas Suppiluliuma lähetti uudelle faaraolle vielä kiukkuisen kirjeen kysyen, mitä hänen pojalleen oli oikein tehty, mutta faarao Ay kielsi sekaantuneensa asiaan millään tavalla.

Suppiluliuma (WikimediaCommons). Tälle kaverille ei kannattaisi ryttyillä.

Jep, tästä seurannut heettiläisten ja egyptiläisten sota päättyi sitten lopulta v. 1258 eaa. Kirjeenvaihto on säilynyt jälkipolville Suppiluliuman elämäkerran ansiosta, jossa Tutankhamonin nimi mainittiin heettiläisittäin ”Nibhururiya” ja Ankhesenamon puolestaan ”Dakhamunzu.” On myös epäilty, että avioliittoa kaipaileva leski olisi saattanut olla myös Nefertiti tai Meritaten, mutta yleisimmin teorioissa viitataan kuitenkin Tutankhamonin leskeen Ankhesenamoniin.

Šuppiluliuma I – Wikipedia

Toinen esimerkki merkittävästä… ei, vaan merkillisestä kirjeenvaihdosta käytiin itsensä Wolfgang Amadeus Mozartin (1756-1791) ja tämän serkun Maria Anna Thekla Mozartin (1758–1841) välillä. Tämä Marianneksi kutsuttu neitokainen oli siis todellakin Wolfgangin sedän tytär, mutta tämä ei haitannut kaksikon välien lämpenemistä jopa avioliittoaikeisiin asti. Liitosta ei kuitenkaan tullut mitään, mutta säveltäjämestari ja Marianne kirjoittelivat toisilleen jatkossa härskejä kakka- ja pieruhuumoriin perustuvia kirjeitä, joita me nykyajan ihmiset voimme vain kummastella.

Portrait of Wolfgang Amadeus Mozart/Barbara Kraft 1819.

Eräässäkin kirjeessä Wolfgang sanoo lähettävänsä Mariannelle lupaamansa muotokuvan itsestään (foto ois kiva ylläri), mutta samaan hengenvetoon hän toteaa jotakuinkin seuraavasti (vapaasti suomennettuna): ”Paskon nenällesi niin, että se valuu pitkin leukaasi.” Toisessa kirjeessään Wolfgang toivottaa ”pienelle pupuserkulleen” hyvää yötä seuraavanlaisesti: ”Pasko sänkyysi, nuku rauhaisasti ja yritä samalla suudella takapuoltasi.” Onneksi tällaiset maailmankirjallisuuden helmet ovat säilyneet näihin päiviin asti! Näitä lukee paljon mieluummin, kuin Trumpin hallinnon idioottimaisia sekoiluja.

Portrait of Maria Anna Mozart/Pietro Antonio Lorenzoni 1763.

Marianne ei sitten koskaan mennyt naimisiin, mutta sai kuitenkin aviottoman tyttären kaniikki Theodor Franz de Paula Maria Baron von Reibeldin (1752–1807) kanssa. Että sellainen kirkonmies! Mozart meni tunnetusti sittemmin naimisiin Constanze Weberin kanssa, mutta heidän kuudesta lapsestaan vain kaksi poikaa selvisi aikuisikään asti ja he jäivät lapsettomiksi.

Miksi Mozart kuoli? Duodecim-lehti

Joulukuun 21. päivänä vuonna 1970 Valkoiseen taloon saapui yllättävä vieras; Elvis Presley (1935-1977). Elvis oli kirjoittanut tuolloiselle presidentti Richard Nixonille (1913-1994) pitkän kirjeen, jonka perusteella laulajalle suotiin audienssi Washingtoniin. Kirjeessään Elvis pyysi päästä liittovaltion agentiksi torjumaan kasvavaa huumeongelmaa ja eritoten hän halusi saada huumeviraston agentin virkamerkin.

Elvis ja Nixon/public domain/WikimediaCommons.

Tämän lätkän ansiosta Elvis uskoi pääsevänsä matkustamaan helpommin ympäri maailmaa (aseineen ja huumeineen) sen lisäksi, että hän myös keräili poliisien virkamerkkejä. Useiden eri lähteiden perusteella hänelle tällainen merkki myönnettiinkin, vaikka toiset lähteet tämän kiistävät.

Kaiken lisäksi tapaamisessa Elvis lahjoitti Nixonille toisen maailmansodan aikaisen Colt–pistoolin sekä lisäksi joitakin omia perhekuviaan. Nixon puolestaan jakeli tapaamisessa Valkoisen talon kalvosinnappeja ja rintaneuloja paikallaolijoille. Elviksen kirje kokonaisuudessaan seuraavassa linkissä:

The President of the United States Meets the King of Rock ‘n’ Roll: The Letter – White House Historical Association

doc7.pdf Nixonin kiitoskirje Elvikselle Kansallisarkistossa

Elviksen ja Nixonin kättelykuva on kansallisarkiston (National Archives) tilatuin kuva kautta aikojen. Elviksen kirjeessä puolestaan huomiota herättää sekä järkyttävän huono käsiala että lukuisat puhelinnumerot, joista artistin voi tavoittaa; Washington Hoteliin Elvis oli kirjautunut nimellä Jon Burrows. Tässä yhteystietopaperissa lukee myös isoin kirjaimin ”private and confidential,” jonka kirjoitusasusta päätellen mitään ei oltu otettu.

Maailman tunnetuin moniosaaja Leonardo da Vinci (1452-1519) puolestaan oli 30-vuotias, kun hän kirjoitti tuiki tärkeän työhakemuksen v. 1482 Milanon herttua Ludovico Sforzalle (1452-1508). Tuolloin Leonardo ei ollut vielä tehnyt tunnetuimpia teoksiaan, vaan oli keskittynyt varhaisella urallaan lähinnä sotilaallisiin aseisiin ja härpäkkeisiin ansaitakseen elantonsa. Hakemuksessaan (jonka Leonardo ilmeisesti kirjoitutti ammattikirjurilla) hän luettelee useita eri keksintöjään sodankäynnin saralla; mm. purettavia ja kannettavia siltoja, katapultteja, katettuja sotavaunuja ja kaikenlaisia isoja koneita sekä puolustukseen että hyökkäykseen.

(OpenCulture)

Ainoastaan kirjeen loppupuolella mainitaan ikään kuin puolihuolimattomasti, että rauhan aikana Leonardon taitoja voi käyttää hyväksi myös taiteen ja arkkitehtuurin saralla. Kirjeessä mainitaan myös, että Leonardo osaa mm. tehdä patsaita marmorista, pronssista ja savesta. Vaikka tämä hakemus keskittyikin lähinnä sodankäynnin kannalta tarvittaviin taitoihin, herttua palkkasi kuin palkkasikin Leonardon ja loppu on sitten historiaa.

Leonardo da Vinci and Ludovico Sforza kirjeen sisältö ja lyhyt kuvaus molemmista

List of works by Leonardo da Vinci – Wikipedia Leonardon työt ja kiistanalaiset työt listattuina, mielenkiintoista infoa asiasta kiinnostuneelle

Presidentti Dwight D. Eisenhower (1890-1969) sai kuninkaallista postia kuningatar Elisabet II:lta (1926-2022) tammikuussa v. 1960. Kirjeensä mukana kuningatar toimitti presidentille vuotta aiemmin lupaamansa reseptin teeleipiin/skonsseihin, joita oli tuolloin tarjottu Balmoralin linnassa, Skotlannissa.

Queen Elizabeth II: The Eisenhowers and Queen Elizabeth – White House Historical Association

Kuningattarella ja presidentillä oli erityisen lämmin ystävyyssuhde, jota lujitti heidän yhteiset kokemuksensa toisessa maailmansodassa. Erityistä kirjeessä on se, että kuningatar on kirjoittanut käsin reseptin alalaitaan: ”riittää 16 ihmiselle.”

Noh, onhan se ymmärrettävää, että lukuisissa brittilinnoissa ja muissa edustuspaikoissa aamiaisella saattaa olla mukana pari herttuaa, kreivitärtä, prinssiä ja ties mitä vähäpätöisempääkin väkeä, joiden kruununperimysjärjestysluku huitelee useissa kymmenissä. Tai jopa tuhansissa, sillä pikagooglauksella tässä luettelossa on peräti yli 5750 nimeä! Listan loppupäässä olevia ei kuitenkaan todennäköisesti kutsuta Balmoraliin aamiaiselle heidän elinaikanaan…

Queen’s pancake recipe given to Eisenhower resurfaces kuninkaallinen resepti

Viime vuonna ranskalaiselta Dieppen kaupungin läheiseltä rannikolta löytyi arkeologisten kaivausten lomassa pullopostia vanhassa lasipullossa. Löydöstä tekee erikoisen se, että sisällä oleva kirje oli 200 vuotta vanha ja sen oli allekirjoittanut dieppeläinen herrasmies nimeltään P. J. Feret, joka juuri tuolloin oli ollut paikalla tekemässä arkeologisia kaivauksia.

(CBSNews)

Kirjeessään hän mainitsee, että kaivaukset ovat kesken ja jatkuvat tällä Caesarin leiriksi kutsutulla alueella edelleen v. 1825. Ja kuinka ollakaan; 200 vuotta myöhemmin arkeologiopiskelijat olivat suorittamassa omia kaivauksiaan samalla alueella ja löytöihin lukeutui mm. kyseinen hajusuolan säilytykseen tarkoitettu lasipullo piilotettuna keramiikka-astiaan, ruukunpalasia 2000 vuoden takaa sekä joitakin kolikoita.

Tämä pulloposti lienee nyt maailman vanhin, sillä ennätystä piti tähän asti Australiasta löytynyt 139-vuotias pulloposti, joka oli heitetty saksalaisesta parkkilaivasta v. 1886. Tämä hollantilaisessa ginipullossa ollut kirje sisälsi tietoja laivasta (Paula), päivämäärän, laivan koordinaatit sekä pyynnön lähettää viesti löydettäessä joko Hampuriin tai lähimpään Saksan konsulaattiin. Tämän pullon löydyttyä Saksan arkistoista löytyi vielä lokikirja, jonka tietojen mukaan laivasta todellakin heitettiin pullo yli laidan kesäkuun 12. päivä vuonna 1886.

132 year old message in a bottle found on WA beach | Western Australian Museum


Kas kummaa, kuinka tärkeää onkaan arkistoida kaiken maailman tietoa arkistoihin; valitettavasti parhaimmat kirjalliset arkistot tuhoutuivat n. vuoden 48 jaa. palossa, jonka sytyttäjäksi epäiltiin Julius Caesaria. Nämä arkistot olisivat varmastikin muuttaneet meidän historiakäsitystämme, sillä palossa uskotaan tuhoutuneen jopa 700 000 kirjoituskääröä. God damn, mihinkään muuhun asiaan ei tässä maailmassa voi paremmin viitata sanalla ”priceless/korvaamaton.”

The Great Library of Alexandria/O. Von Corven/1800-luku.

Tällaista tällä kertaa. Edellisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt aikaa, sillä Akkaa ei kohdannutkaan Puolen hehtaarin metsän hunajahelvetti, vaan vielä pahempi flunssasta johtunut kyljen revähdys/kylkiluun murtuma, jota kutsuttakoon Pyövelin Pahemmaksi Painajaiseksi tai Jalka Toisessa Haudassa -säryksi. Ainakin Akka oppi tästä sen, ettei kannata välillä imuroida/siivota varastoa/kumartua/lopulta nostaa-edes-god-damn kättään, sillä vaikka olo tuntuisi paremmalta, se ei sitä todellakaan ole liian aikaisin.

Eikä kannata myöskään syödä tuhteja kipulääkkeitä, joiden vaikutuksesta esim. kuultu lausahdus ”poikien perjantai-ilta pellolla” aiheuttaa 10 minuutin hysteerisen naurukohtauksen. Ottakaa tästä opiksenne, mikäli olette koskaan vastaavanlaisessa tilanteessa: kun aivot sanovat, että tee, ÄLÄ TEE SITÄ! Tämä on nähty nyt pahemman kerran, yst.terv. Akka…

Tämän kuvan voi tulkita haluamallaan tavalla: kevättä kohti… tai mene valoa kohti…!!
Julkaistu

MAAILMANPERINTÖKOHTEET SUOMESSA (JA ATSIUH!)

Kuinka aika rientääkään, kun on hauskaa – Akka muistaa joskus kuulleensa tällaisen sanonnan (yleensä silloin, kun sitä käytetään sarkastisessa merkityksessä esim. tylsässä tilaisuudessa kelloa vilkuillessa tms.).

VÄÄRIN. Akan kohdalla tämä lausahdus kuuluu seuraavasti: kuinka aika rientääkään, kun on jatkuvasti jonkin sortin flunssanpoikasessa kerta toisensa jälkeen! Joulukuusta lähtien Akkaa on piinannut ensin narnialainen kaappikuppa, sen jälkeen ilmestyi Tylypahkan lyhytjännä ja paraikaa meneillään lienee Keski-Maan kääpiökaato.

CDC Archive, 1918 flu (nk. espanjantauti).

Onko tämä jatkuva sairastelu mikään ihmekään, kun edellisistä pöpöistä johtuen vastustuskyky on jo mennyttä; seuraavana vuorossa lienee Puolen hehtaarin metsän hunajahelvetti tai vastaava taudinkurimus! Sitä sitten odotellessa! Hunajahelvetin taudinkuvaan kuuluu kaiken fyysisen vaivan lisäksi hallusinaatioita Nalle Puhista, joka ei kerta kaikkiaan saa sitä päätään irti hunajapurkista ja pyristelee pe*se pystyssä silmien edessä yötä päivää. Aaaaargh…!

Miksi, oi miksi…?

Ruikutukset sikseen ja asiaan, tultiinko tänne jauhamaan scheissea vai saunomaan? Eiku… nyt Akka jatkaa aiheesta, joka jäi juuri mainituista syistä kesken jo joulukuussa, sillä eritoten nämä mainitut taudit vaikuttavat pahiten älylliseen toimintaan. Mikäli sellaista on koskaan ollut Akalla havaittavissa… Kutsuttakoon tätä ilmiötä atsiuh-aivodementiaksi.

Tuolloin joulukuussa Akka tutkiskeli Suomen UNESCON maailmanperintökohteita aivan samankaltaisessa olotilassa, joten palataanpa tähän aiheeseen uusin voimin. (Mitä? Missä? Supervoimia?) Akka pahoittelee jo etukäteen, että näissä aiheissa on runsaasti linkkejä eikä varsinaista omatoimista ja laajaa tutkimustyötä, kuten yleensä. Jos tällä kerralla sallittaisiin Akan päästä eteenpäin siitä, missä aita on matalin… Atsiuh ja goddamn.

UNESCO World Heritage Centre – World Heritage List UNESCON maailmanperintökohdelista maittain

Kuinka ollakaan ja jopas jotakin; UNESCOn maailmanperintökohteita löytyy Suomesta peräti seitsemän (Akka muisti, että niitä olisi ollut viisi). Nämä kohteet ovat kuitenkin sen verran erikoisia, että hankalahan näitä on ulkomuistista luetella: Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue, Struven ketju ja Merenkurkun saaristo.

Näistä varsinkin kaksi jälkimmäistä on maallikon hankalasti ymmärrettävissä (ne eivät selkeästi ole historiallisia/arkeologisia kohteita), joten katsahdetaanpa vaikka näitä ensin:

Struven ketju tarkoittaa kolmiomittauspisteitä, joiden avulla maapallon muotoa ja kokoa mitattiin 1800-luvulla. Ketju sai nimensä ideoijansa tähtitieteilijä F. G. W. Struven (1793-1864) mukaan ja näitä mittauspisteitä kulkee nykyisin 10 valtion kautta. Hauska detalji on, että näihin mittauspisteisiin porattiin tuolloin reikä ja kiinnitettiin kuparilaatta, mutta nämä kuparilaatat on sittemmin ilmeisesti sulatettu metsästäjien luodeiksi. Struven ketjusta linkkejä seuraavaksi asiasta kiinnostuneille:

Maailmanperintökohde Struven ketju maapallon mittanauhana | Maanmittauslaitos

Struven ketju – Wikipedia

Maanmittauslaitos/Struven ketju kartalla v. 1860.

Merenkurkun saaristo taasen liittyy vahvasti Ruotsin rannikkoon: High Coast/Kvarken Archipelago on yhteinen jääkauden jälkeinen geologinen ympäristö, jossa maankohoamista tapahtuu edelleen n. 8 millimetriä vuodessa. On mielenkiintoista huomata, että ihan pelkästään luonnosta johtuvat ilmiöt lasketaan myös maailmanperintökohteiksi. Jotenkin nämä ihmisten muodostamat rakennelmat ja historiallisesti arvokkaat alueet tavallinen pulliainen ymmärtää, mutta tällaisia ilmiöitä on vaikeampi arvostaa (varsinkin, kun ei itse omalla silmällä näe sitä 8 mm:n kohoumaa/vuosi). Maailmanperintökohteeksi tämä kohde otettiin Suomen osalta vasta v. 2006.

Merenkurkun saariston maailmanperintökohde | Vaasa

Merenkurkun maailmanperintöalue – Luontoon

(museot.fi)

Nyt on kyllä pakko katsahtaa seuraavaksi tuo Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, nimenomaan tämän PAHVITEHTAAN takia. Mitä erikoista on jossakin vanhassa pahvitehtaassa? Let’s find out:

Verlan kylässä Kymenlaaksossa sijaitseva puuhiomo ja pahvitehdas perustettiin v. 1872 ja toiminta lakkasi kokonaisuudessaan v. 1966. Katsahdetaan tämän kokonaisuuden alkutaipaleeseen pikaisesti: Hugo Neumanin (1847-1906) perustama puuhiomo työllisti alkuun vain n. 10-12 henkeä ja hiomo paloikin poroksi jo v. 1874. Seuraavat yrittäjät perustivat uuden hiomon v. 1882, joka tuokin paloi poroksi! Seuraavaksi rakennettiin tiilirakennuksia, jotka… eivät ilmeisesti palaneet poroksi!

Verlan päärakennus. Arkkitehtuurin historiaa Verlassa – Kaunis tehdasalue on kiehtova kokonaisuus / UPM Verlan tehdasmuseo

Tämä alue on maailmanperintölistassa ymmärrettävä kohde, sillä alueella on nähtävästi alkuperäiset (eivät-poroiksi-palaneet) rakennukset, koneet ja kaikenlainen ihmisen järjestämä asutustoiminta edelleen nähtävissä. Näitä rakennuksia lienee noin viitisenkymmentä UNESCON oman listauksen mukaan.

Wau; täällä olisi mukava päästä käymään: historian havinaa seinistä ja koneista lähtien! Maailmanperintöluetteloon kohde pääsi v. 1996.

Restauroijat ovat ehostaneet upeaa 1800-luvun uusrenesanssitaloa jo puolitoista vuotta – tältä siellä nyt näyttää | Kymenlaakso | Yle Kuinka sattuikaan: juuri tänään julkaistu artikkeli Verlan päärakennuksen kunnostustöiden etenemisestä; upeaa työtä tekevät ihmiset tuolla!

Historia / UPM Verlan tehdasmuseo

Sammallahdenmäki taasen on Suomen ensimmäinen maailmanperintöluetteloon hyväksytty arkeologinen kohde v. 1999 Raumalla. Kohteessa sijaitsee eri lähteiden mukaan 33-36 kivistä hautaröykkiötä. Vanhimmat haudat ovat ajalta 1300-1000 eaa., nuorimmat jopa ajalta 30 jaa. Tämä on mielenkiintoinen yksityiskohta ihan ajallisesti: alue ja paikka on pyhitetty kuolleille useiden satojen vuosien ajan.

Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue – Visit Rauma

(sadanvuodensatoa)

Alue on ollut aikoinaan merenrannalla, mutta myöhempinä aikoina maa on noussut ja röykkiöt sijaitsevat nykyään useita kymmeniä metrejä rantaviivasta. Alueelta löytyy useita erilaisia hautapaikkoja ja kivilatomuksia, tunnetuimmat näistä ovat nimiltään Huilun pitkä raunio ja Kirkonlaattia. Tämä kohde on sen verran mielenkiintoinen, että tänne Akka suuntaa jonakin päivänä selvittyään seuraavasta Nalle Puhin hunajahelvetistä (optimistinen asenne ennen kaikkea…)

Petäjäveden vanha kirkko on rakennettu vuosien 1763–1764 aikana kirkonrakentajamestari Jaakko Klemetinpoika Leppäsen (s. 1714–1721) johdolla. Huomattavaa tässä rakentajien tarinassa on se, että kirkonrakennuksen tekniikat ja opit periytyivät kolmelle sukupolvelle: sekä oma lapsi, että lapsenlapsi pitivät tätä perinnettä yllä. Maailmanperintökohteeksi kirkko otettiin v. 1994.

Petäjäveden vanha kirkko – Visit Jyväskylä Region

Kirkon tarina – Petäjäveden Vanha Kirkko

Jaakko Klemetinpoika Leppänen – Wikipedia

Vanhan Rauman kaupunkirakenne perustuu 1600 – 1800 -luvuilla sijainneisiin taloihin ja keskiajalta peräisin olevaan katujärjestelmään, joka palojen jälkeen säilyi ennallaan. Merkittävin palo tapahtui v. 1682, jonka jälkeen asemakaava säilyi kuitenkin yhtenäisenä ja muuttumattomana. Mitäpä sitä hyviä systeemejä muuttamaan, mikäli niissä ei ole virheitä…

Usein kysyttyä – Visit Rauma

UNESCOn maailmanperintökohteet – Visit Rauma

Raumalla sijaitsee myös Suomen kapein (leveydeltään keskimäärin n. kaksi metriä) katu Kitukränn. Tästä kadusta Akalle tulee heti mieleen Harry Potterin Viistokuja… jonka innoittajana puolestaan on ehkä ollut kauppakatu Victoria Street Edinburghissa. Myös Shambles-katua Yorkissa on ehdotettu kujan esikuvaksi... offtopic, pahoittelut!

Vanhalla Raumalla onkin Pohjoismaiden suurin ja parhaiten säilynyt puukaupunkirakenne ja Maailmanperintöluetteloon alue pääsi v. 1991.

Kitukränn – Google Maps Vanha Rauma on nähtävästi koettava tämän elämän aikana, siitä ei päästä yli eikä ympäri…

Shambles – Google Maps

Vanha Rauma – Visit Rauma

Viimeisenä listalla on tietenkin Suomenlinna, joka lienee tuttu jokaiselle Helsingin kävijälle. Mitäpä tästä kohteesta voisi sanoa sellaiselle ihmiselle, joka ei ole koskaan siellä kuitenkaan käynyt?

Jo itsessään lauttamatka saarelle on turistille hieno kokemus, samoin kuin saapuminen saarelle suoraan mukulakivikatujen ja linnoitusten keskelle, jotka vievät heti ajatukset historiaan. Oma lukunsa on tietenkin Suomenlinnan kirkko, jonka kupoli näkyy heti alueelle saavuttaessa. Saarella on tietenkin aivan oma tunnelmansa, jota ei voi kuvailla kaiken kattavasti.

Suomenlinna maailmanperintö­kohteena – Suomenlinnan viralliset sivut

Suomenlinnan hoitokunta

Kesäisin turistiruuhkat ovat tietenkin huipussaan, joten kovin tiukalla aikataululla saarelle ei tuolloin kannata tungeksia; matkustajakapasiteetti lautoilla on nimittäin tietenkin rajallinen. Mikäli Suomenlinnassa ei kuitenkaan ole koskaan tullut käytyä, on moni voinut ainakin nähdä kuuluisan Kustaanmiekan Kuninkaanportin, jonka ohi risteilylaivat pujottelevat vain 81 metriä leveän väylän läpi, jota kutsutaankin ainutlaatuiseksi, jopa maailmanlaajuisesti erikoiseksi väyläksi.

Wikipedia.

Kas näin, nojatuolimatkailu edistää terveyttäsi (as if…) ja hellii lompakkoasi; Akan toiveissa olisi ainakin jonakin päivänä katsahtaa näistä muutamaakin kohdetta ihan omin silmin nähtynä. Struven ketjun kaikkia mittauspisteitä Akka ei lähde kartoittamaan, sen verran laajasta hankkeesta olisi kuitenkin kyse.

Varsinkin, kun ne kuparilaatatkin on pöllitty jo aikapäiviä sitten… todellinen hifistelijä lähtisi tietenkin reppureissulle koko ketjun läpi, tällöin reissulle tulisi linnuntietä pituutta… hmm… n. 3500-4000 km Norjan Fuglenesista Mustanmeren rannalle Stara Nekrasivkaan… Ukrainaan. Jep, ei ehkä ihan heti kannata laittaa rinkkaa lähtövalmiiksi. Näitä seuraavia linkkejä kannattaa kuitenkin eritoten katsoa:

Etusivu – Suomen maailmanperintökohteiden yhdistys ry erittäin kauniit ja informatiiviset sivut

Maailmanperintö – OKM – Opetus- ja kulttuuriministeriö , jonka perusteella:

Suomalainen saunaperinne (2020), Kaustislainen viulunsoittoperinne (2021), Limisaumavenerakennusperinne (yhteispohjoismainen kohde, 2021), sekä Käsityönä valmistettuun lasiin liittyvä tiedonanto (yhteiskohde Espanja, Ranska, Saksa, Suomi, Tšekki ja Unkari, 2023) ovat lisäksi aineetonta maailmanperintöä suojelukohteina!

Jopas jotakin, voisi tässä kohtaa todeta näiden kohdalla! Aineeton kulttuuriperintö eli osaaminen, jopa saunominen voi olla tällainen, suojeltava kohde!

Kyllä me suomalaiset osataan ja yritetään: vaikka ei osattaiskaan, niin opetellaan ja yritetään perkele silti vaikka menis pieleen (jaahas; nähtävästi flunssan jälkimainingeissa Akan edesmennyt faija päätti tuoda mielipiteensä julki). Näillä mennään, faijan opeilla!

Julkaistu

AMAZONIN MUSTA KULTA: MUSTA MULTA

Ainakin pk-seudulla tuli viime vuonna voimaan asetus, jonka mukaan kaikkien taloyhtiöiden ja torpanakkojen pitää siirtyä itsenäisesti ja oma-aloitteisesti biojätteen keräykseen. Mikäpä siinä sitten, Akkakin hommasi sitten köökkiinsä bokashiastiat, joiden avulla saadaan munankuoret ja sipulinkannikat kätevästi muutettua ajan kanssa muhevaksi mullaksi.

Tähän asti bokashointi on ollut toimiva konsepti ja paraikaa bokashiastia Bob 1 siirtyi jälleen nukkumatilaan, kun Bob 2 ottaa vuorostaan seuraavaksi ohjat käsiinsä. Akka nimesi nämä pöntöt Bobeiksi, mutta ei sentään pitänyt niille nimiäisiä tai ristiäisiä, herra paratkoon. Kastelahjoja otetaan silti vastaan *vink vink...*

Mutta mutta… jo peräti n. 2500 eaa. esikolumbiaaniset intiaanikulttuurit osasivat nykyisen Brasilian alueella muodostaa mehevää ja satoisaa viljelymultaa omin käsin. Tämä terra pretaksi eli sananmukaisesti mustaksi mullaksi kutsuttu maa-aines on edelleen tutkijoiden nähtävissä ja pähkäiltävissä. Tällainen ihmisten toimesta suoritettu maanmuokkaus viljelytarpeisiin on edistänyt kokonaisten kansakuntien ja kaupunkiyhteisöjen kehitystä, sillä väestön lisääntyessä viljelyalaa oli hengenpitimiksi tehtävä itse.

Tunnettuja terra pretan esiintymisalueita (Researchgate).

Varmasti jokainen inkakulttuureista kiinnostunut on nähnyt useankin dokumentin, miten lidar-tutkalla skannataan Amazonin sademetsiä ja aina vain löytyy uusia pyramideja, kaupunkeja ja valtavia tieverkostoja kaiken nykyisen kasvillisuuden alta. Jollakin keinolla nämä massiiviset asukasmäärät oli ruokittava, joten tuumasta käytiin toimeen.

Mitäpä tämä musta multa (joka saattaa tutkimusten mukaan ulottua jopa kahden metrin syvyyteen saakka) sitten oikein sisältää? Ainakin matalassa lämpötilassa poltettua puuhiiltä, eläinten ja kalojen luita, pieniä keramiikkasiruja, kaikenlaisia kuivia kasvinosia ja eläimistä peräisin olevaa lantaa. Nykyajan tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä maa-aines sisältää runsaasti mm. typpeä, fosforia, kalsiumia, sinkkiä ja mangaania. Myös kastematojen osuus tässä muhevassa mullassa on tärkeää, sillä madot hajottavat orgaanista ainesta tehokkaasti.

Läntiseen maailmaan tieto tällaisesta ihmeellisestä maa-aineksesta saapui – kuinkas muutenkaan – espanjalaisen konkistadori Francisco de Orellanan (1511-1546) myötä v. 1542. Tämä tyyppi oli tietenkin etsimässä kuuluisaa Eldoradoa, mutta keltainen kulta jäi tuolloin häneltäkin löytämättä.

Eldorado – Wikipedia

Konkistadorin väitteet hyvinvoivista kylistä ja satoisasta maataloudesta jätettiin tietenkin huomioimatta ja myöhempienkin tutkimusmatkailijoiden havainnot uskottiin luonnon aiheuttamiksi: alueella saattoi olla tulivuoria, joten mullassa on varmaankin hedelmällistä vulkaanista tuhkaa. Alueella on lampia, joten mullassa on varmaankin valmiina tuhansien vuosien ”kompostia.”

Herbert Rudeen, 1959.

1800-luvun puolella uskottiin myös, että multa on saattanut syntyä ruoanpaistamisen oheistuotteena, mutta nykyiset tutkimukset ovat osoittaneet tämän mahdottomaksi. Terra pretan esiintyminen on alueellisesti niin suurta luokkaa, että yksittäisillä keittiöuuneilla ei ole ollut mitään tekemistä maan laadun parantamisen kanssa. Nykyään tutkijat ovat vahvistaneet, että mullan koostumus on tosiaan ”man-made” eli ihmisen tekemää, tietoista maanmuokkausta.

Ancient Amazonians created mysterious ‘dark earth’ on purpose | Science | AAAS

Artikkelissa mainitaan, että terra pretaa lienee tehdyn jo n. 5000 vuotta sitten ja alueen asukkaat tekevät sitä aktiivisesti edelleen.

Musta kulta sitoo hiilidioksidia ilmakehästä ja saa kasvit kukoistamaan – biohiilelle ladataan jopa myyttisiä odotuksia, mutta monta asiaa on vielä ratkaistavana | Yle

Mistä kummasta tulee heti mielleyhtymä kaskeamisesta ja kaskenpoltosta? Vaikka siitä ei mitään tietäisikään? Mielleyhtymään vaikuttaa varmasti ”Raatajat rahanalaiset/Kaski,” Eero Järnefeltin maalaus vuodelta 1893. Kukapa voisikaan tuon tytön ilmettä unohtaa sen kerran nähtyään..!

Asia on sinänsä mielenkiintoinen, sillä nähtävästi tämä poltettu puuaines (puuhiili) on yhdistävä tekijä jo vuosituhansien takaa niin Etelä-Amerikassa, Euroopassa kuin Suomessakin. Nykypäivänä lannoitteet ovat korvanneet nämä perinteiset, perimätietona tiedetyt menetelmät ja kyse on jälleen kerran unohdetusta historiasta länsimaisen tekniikan ja teknologian kehityttyä. Muinaiset kulttuurit, maanviljelijät ja metsästäjät tiesivät asioita, joista me nykyihmiset näemme vain jäänteitä mullan muodossa, maata kaivamalla tai luurankoja tutkimalla. Nämä tiedot piirtyvät esiin nykyisen teknologian avulla ja samalla olemme kuvitelleet, miten ”alkeellisia” me muinoin olimmekaan. Nope; emme olleet.

(natgeo)

Suomessa kaskenpoltto on aloitettu myös jo n. 2400-2000 -luvuilla eaa., ja olisikin mielenkiintoista tietää, mistä tämä maanparannuskeino on eri puolilla maailmaa edes keksitty. Ehkä metsäpalojen seurauksena havaittiin, että kasvusto menestyi paremmin näillä palaneilla alueilla; mene ja tiedä. Sama ilmiö näkyy siis edelleen myös tulivuorten lähettyvillä, sillä laava ja tuhka sisältää myös näitä arvokkaita mustan mullan ainesosia. Minkä takia muutoin ihmiset edelleen asuisivat ja viljelisivät tulivuorten lähettyvillä, kun yksikin purkaus saattaisi saada aikaan Pompeiji kakkosen (tuhoisa ykkönen tapahtui v. 79 jaa.)? Noin 500 miljoonaa ihmistä asuu tälläkin hetkellä lähellä aktiivista tulivuorta.

Why Is Volcanic Soil (Andisol) Very Fertile?

Active volcano – Wikipedia

Popocatepetl-tulivuori Meksikossa (britishgeologicalsurvey).

Asiasta kiinnostuneille muutama linkki biohiilen luomiseen kotioloissa:

Make Your Own BioChar and Terra Preta : 5 Steps – Instructables

Biohiilen valmistus – näin teet biohiiltä itse | Viherpiha

Nyt Akka ainakin tietää, mihin voi näin aluksi dumpata rikkoutuneet saviruukut, kaikenlaiset kuivien kasvien rippeet ja ulkotakan tuhkat. Viherpipertäjä tai viherpeukalo Akka ei ole koskaan ollut; pelkästään bokashipönttöjen ylläpito on Akalle suuri harppaus kohti vihreämpää eloa.

Tässä tapauksessa ainakin voi sanoa, että historia toistaa itseään: jo nämä muinaiset kulttuurit tiesivät kaikenlaiset keinot ja niksit hyvän sadon saamiseksi, kun ruokaa oli kerta kaikkiaan saatava itse tehtyä. Luonnonmukaisia viljely- ja kasvatusvinkkejä on netti pullollaan, joten ”kuka tahansa voi ryhtyä kasvattamaan vaikka kurkkuja ikkunalaudalla.”

Jep, jos saisi edes yrttien siemenet kasvamaan ensin, sillä sekään ei ole Akalta onnistunut. Tänä keväänä odotukset ovatkin korkealla bokashin multatehtaan ansiosta; jos tämäkään keino ei auta, pitää vihdoin ja viimein uskoa anopin ikiaikaiseen ohjesääntöön:
”Laita niille kasveille kananp**kaa ja puhu niille!”

Yeah. Ainakaan Akan tietoon ei ole tullut, että muinaisen Amazonin alueella olisi maissiviljelyksille käyty kertomassa päivän kuulumiset. Mutta mistäpä sitä tietää; eihän tällaisesta toiminnasta olisi mitään jälkiä jäänytkään, joten Akan salaisena aseena tänä keväänä on kullanarvoinen bokashimulta ja tauoton pas**njauhanta! Kyllä siinä sitten kurkut kasvavat ihan historiallisilla menetelmillä ja luomusti!

Julkaistu

MENNEIDEN AIKOJEN TAIKAUSKOA MERELLÄ

”Voi voi sen tähren,” voisi moni todeta viimeaikaisten Itämeren tapahtumien edetessä. Näistä tapahtumista tietämätön lienee ollut viime päivät ilman minkäänlaista tiedotusvälineistöä sysipimeässä korvessa tai tynnyrissä, sillä tästä aiheestahan iltapäivälehdistö tiedottelee noin viiden minuutin välein. Tästä uutisoinnista puuttuu enää journalistien yli-innokas kiikariseuranta kyseisen paatin kannelle ja uusin otsikko ”Joku miehistön jäsenistä kaivelee juuri korvaansa!” Hah!

Eagle S.

Tämä kirottu paatti lienee siis 99 %:lle tuttu ilman sen nimeämistäkin, mutta mainittakoon nyt kuitenkin, että kyseinen lahoava peltipurkki Eagle S on toiminut aiemmin nimillä FR8 Pride, LR Mimosa, Nonni Ritscher ja Norstar Intrepid. Jo näistä lukuisista nimenmuutoksista olisi ”kokeneiden merenkävijöiden” pitänyt tietää, että epäonnea on luvassa ja rutkasti!

Entisaikojen merimiehillä oli runsaasti erilaisia uskomuksia epäonnen tuomisesta laivaan ja laivan nimen vaihto oli näistä vain yksi. Kreikkalaisten merenjumala Poseidonin uskottiin nimittäin pitävän kirjaa kaikista merenkulkuun käytettävistä laivoista ja laivan nimeäminen uudelleen oli osoitus miehistön epäkunnioituksesta jumalaa kohtaan; tällöin Poseidonin kosto oli taattu.

Poseidon v. 1874/Unknown artist.

Nykyaikana laivojen vesillelaskun yhteydessä kylkeen pamautetaan usein shampanjapullo. (Tätä seremoniaa on tuskin tehty edes Eagle S:n vesillelaskussa aikoinaan, sillä paatti olisi varmaan jo tuolloin hajonnut pullon iskun voimasta.)

Tämän tavan uskotaan juontuneen viikinkiajoista: legendan mukaan viikingeillä oli tapana sitoa vangit pitkäveneen keulakaareen, jolloin veneen paino sen liikkuessa murskasi kohtalokkaasti alas luisuvan miespolon (tai oletettavasti miesoletetun. ÄRGH). Noh, totta tahi ei, tapa muuttui sittemmin viinillä ”siunaamiseksi” ja myöhemmin shampanjapullon pamauttamiseksi. (Shampanja, samppanja, skumppa… olkoon mikä tahansa oikea muoto.)

Oseberg-laiva/the Viking Ship Museum, Oslo.

Laivan liikkeellelähtöpäivä ei myöskään ollut yhdentekevää: torstaisin ei kannattanut lähteä (nimetty ukkosenjumala Thorin mukaan), perjantaisin ei kannattanut lähteä (Kristuksen ristiinnaulitseminen), huhtikuun 1. maanantaina ei kannattanut lähteä (Kain surmasi Aabelin), elokuun toisena maanantaina ei kannattanut lähteä (Sodoman ja Gomorran tuho) eikä joulukuun 31. päivänä kannattanut lähteä (Juudas Iskariot hirtti itsensä). Lisäksi lukuisia muitakin epäonnen päiviä sisältyi vuosittaiseen kalenteriin maasta ja kulttuurista riippuen. Eikä kannattanut lähteä silloinkaan, jos aamurusko oli punainen tai kuun ympärillä näkyi rengas eli haloilmiö. On siis ihme, että yksikään paatti pääsi ikinä edes matkaan, sillä niin moni ihan normaaliksikin nykyään tulkittu ilmiö oli pahantahtoinen enne.

Rengas kuun ympärillä/
WikimediaCommons.

Laivan matkustajilla oli myös oma merkityksensä. Jos merimies näki satamassa punatukkaisen naisen ennen laivan lähtöä, matka oli tuhoon tuomittu. Matkan saattoi pelastaa vain se, että merimies ehti puhua tälle naiselle ensin eikä toisinpäin. Naiset eivät ylipäätään olleet tervetulleita laivalle, sillä heidän läsnäolonsa saattoi herpauttaa miehistön keskittymisen omiin toimiinsa.

Kummallista kyllä, yläosattoman naisen läsnäolon taasen uskottiin taltuttavan myrskyävän meren, joten tällaiset rinnakkaat figuurit yleistyivät laivojen keulakuvina. Muinaisessa Egyptissä myös maalattiin laivan eteen silmät, joiden uskottiin ohjaavan laivoja eteenpäin.

(marinersmuseum)

Pappismiehiä ja kirkonmiehiä (-oletettuja) ei laivoilla yleensä suvaittu. Tämä johtui raamatullisesta Joonasta, joka joutui epäonnisesti merellä valaan vatsaan. Myös muita epäonnea tuovia henkilöitä saatettiin kutsua ”Joonaksi;” tällainen saattoi olla esim. merimies, joka oli joutunut aiemmin haaksirikkoon. Myös LÄTTÄJALKAISET ihmiset luettiin tähän joukkoon ja heitä myös vältettiin tapaamasta ennen matkaa. Barbiella voisi olla jotakin sanottavaa tähän kohtaan: FLAT FEET!!)

Laivakissathan kuuluvat ehdottomasti paattiin kuin paatiin ihan vain jo hiirten tai rottien takia, mutta esimerkiksi hain tai rauskun seuratessa laivaa joku miehistön jäsenistä tulisi uskomuksen mukaan menehtymään. Myöskään albatrossia ei saanut missään nimessä tappaa, sillä niiden uskottiin kantavan kuolleiden merimiesten sieluja.

(WWF)

Monet merimiehet myös tatuoivat raajoihinsa sikojen tai kanojen kuvia, sillä haaksirikon sattuessa yleensä puisiin laatikoihin pakatut eläimet kelluivat virtausten mukana rantaan – vastaava merkitys oli näillä tatuoinneillakin.

Classic Sailor Tattoo Meanings | Military.com

Banaanien lastaaminen aluksiin toi myöskin mukanaan epäonnea. Tämä uskomus juontunee siitä, että lasti oli saatava nopeasti perille ennen sen pilaantumista, joten kiirehtiminen saattoi aiheuttaa turhia haaksirikkoja. Lisäksi banaanilastien mukana saattoi matkustaa epätoivottuja myrkyllisiä käärmeitä, hämähäkkejä ja muita haitallisia öttiäisiä. Lisäksi banaaneista erittyy kypsyessä ilmaan runsaasti etyleeniä, joka kypsyttää muitakin hedelmiä ja kasviksia ennenaikaisesti. Sama ominaisuus on myös mm. tomaatilla ja omenalla.

Elmon tuli -ilmiö saattoi kuitenkin olla sekä onnekas että epäonnekas: ilmiö tarkoittaa ukonilmalla sähköistä koronapurkausta, joka laivan mastoon osuessaan saattaa aiheuttaa rätinää ja hohtavaa valoa. Entisaikojen merimiehet eivät tietenkään tienneet, mikä ilmiön aiheutti, se vain nimettiin merimiesten suojeluspyhimyksen Pyhän Elmon mukaan (Erasmus of Formia, kuollut v. 303 jaa). Epäonnekkaaksi ilmiö tulkittiin tietenkin myrskyn ja salamaniskujen takia, mutta onnea tuottavaksi ilmiöksi, mikäli myrsky alkoi hiljalleen tyyntyä. Tällöin Pyhän Elmon uskottiin kuulleen merimiesten hädän ja rukoukset myrskyn laantumiseksi.

Elmon tuli – Wikipedia

Noin v. 1886/Unknown artist.

Osa epäonnea tuovista asioista on kuitenkin aivan järjenvastaista hommaa, kuten:

Suola-astiaa ei saanut ojentaa kädestä käteen, vaan sen pohjan piti ensin koskettaa pöytää.
Hatun menettäminen mereen matkan aikana tarkoitti, että matkasta tulisi pitkä.
Teetä ei saanut sekoittaa veitsellä tai haarukalla.
Laivalla ei saanut leikata kynsiä, hiuksia eikä ajaa partaa.
Viheltäminen laivalla saattoi aiheuttaa myrskyn.
Laivaan ei saanut astua vasen jalka edellä.
Kivien heittäminen veteen saattoi aiheuttaa myrskyä.
Kananmunien kuoret tuli rikkoa mahdollisimman pieniksi palasiksi, etteivät noidat voineet lentää palasten päällä laivaan. Yeah!

On siis ymmärrettävää, että Eagle S:n viralliset tutkimukset kestänevät nyt useita päiviä! Onhan eri tahojen viranomaisten selvitettävä, onko näitä ja lukuisia muitakin merenkulun sääntöjä rikottu ennen laivan liikkeellelähtöä tahi matkan aikana.

Jos yhtäkään kohtaa on rikottu, laiva tulee julistaa merenkulkukelvottomaksi ja miettiä sopivia sanktioita jatkoa ajatellen. Huoltoalus Hessun miehistön kannattaisi myös painottaa tuota kananmunan kuorien rikkomista: viimeinen asia, mitä tässä enää kaivataan, on noitia lentelemässä Itämeren yllä! Kaikeksi epäonneksi niillä olisi tietenkin myös punaiset hiukset ja banaaniterttu kainalossa!

Pthyi! Siinä saattaisi tilanne jo pahasti eskaloitua!

Akka toivottaa hyvää (sarkastista) uutta vuotta 2025!