MUISTAN JÄÄTELÖKESÄÄ…

Me suomalaiset syömme jäätelöä eurooppalaisista eniten; noin 13-14 kg vuodessa/henkilö. Jäätelöä ostetaan siis vuosittain noin 60-70 MILJOONAA litraa pelkästään Suomessa! Kesäisin tätä herkkua puputetaan noin kerran viikossa, talvisin kulutus vähenee noin yhteen/kahteen kertaan kuukaudessa. Kukapa sitä talvipakkasilla nenä jäätyneenä miettisikään ensimmäisenä viilentävää jädeä, mielessä on tällöin enemmänkin höyryävä uunipata ja takkatuli.

Omnomnom. Ei lunta eikä kamferia minulle, kiitos!

Mistä ihmeestä tämä herkku onkaan peräisin? Ennen pakastinten aikakautta? Hmm…

Persiassa tarjoiltiin jälkiruokana jo 500-luvulla eaa. jäätä, jota maustettiin erilaisilla mausteilla. 400-luvulla eaa. sekoitus oli jäätä, vermiselli-pastaa ja mausteita, mm. sahramia ja hedelmiä.

Kiinassa syötiin “jäätelöä” noin 200 eaa, kun riisin ja maidon sekoitusta jäädytettiin lumella. Mahtoi olla herkullista mössöä; jonkinlaista jäädytettyä riisipuuroa. Jäätelöä maustettiin myös kamferilla, jota saadaan juurikin Aasiassa kasvavasta kamferipuusta.

Antiikin Kreikassa ja Roomassa jäätelöä tehtiin maustetusta lumesta, lunta ei siis käytetty herkun jäähdyttämiseen. Lumeen sekoitettiin hedelmiä ja hunajaa. Nykypäivänä ei tulisi mieleenkään syödä lunta takapihalta; sen verran raskasmetalleja taitaa tällaisessa jätskissä olla…

Kuningas Kaarle I, v. 1636

Legendan mukaan Englannin kuningas Kaarle 1 maksoi 1600-luvulla kokilleen ylimääräisen bonuksen joka vuosi, jotta tämä pitäisi jäätelöreseptinsä salaisena. Tällöin tämä ylellinen herkku pysyisi vain eliitin nautittavana jälkiruokana. Herra Kaarle 1 taisi olla aika itsekäs pask… kuningas.

1700-luvulla jäätelöreseptit alkoivat kuitenkin yleistyä; tällöin perusainekset koostuivat jäästä, sokerista ja erilaisista makuaineista. Jäätelön teollista valmistusta edisti teollinen vallankumous 1800-luvun puolella, tällöin perusainekseksi vaihdettiin jään sijasta kerma. Jäätelö alkoi olla siis ihan perustavistenkin saatavilla, ei vain harvojen herkkua.

Mikä sitten on nykypäivän suosikkimaku jäätelössä? Ei varmaankaan kamferi?

Tämä 50’s- neito tarjoilee muutakin kuin jäätelöä…

Suomalaiset luottavat vaniljaan, mansikkaan ja suklaaseen valtavasta tarjonnasta huolimatta. Mitä erikoisempia makuja mietitään varmaan kiivaasti jäätelötehtaissa, mutta menekkihän lopulta ratkaisee, mistä mausta muodostuu kestosuosikki.

Meikäläinen muistaa saaneensa Jättis-tuutin sen tultua markkinoille v. 1979. Voi sitä ihmetyksen määrää; miten iso tuutti! Ihmetys muuttui nopeasti pettymykseksi, kun paperinpoiston jälkeen koko tuutin yläosa putosi auton lattialle. Tämän jälkeen tajusin pitää paperin paikoillaan, kunnes yläosa oli syöty. Kantapään kautta ne tärkeimmät asiat opitaan!

On sanottu, että ihmisellä on ns. maku- ja hajumuisti. Tällöin jokin maku tai haju tuo elävästi mieleen jonkin menneen tapahtuman. Joku muistaa tietyn ihmisen haistaessaan jonkin parfyymin ja joku toinen muistaa ensitreffinsä maistaessaan tietynlaisia ruokia. Tämä voi selittää jäätelönkin menestyksen: “Kuinka ihanalta aurinko laiturilla tuntuikaan, kun söin sitä kinuskituuttia laineiden liplattaessa…” Tällaisen makuelämyksen kautta koko tapahtuman voi kokea uudestaan myöhemmin: auringon lämpö, kaislojen suhina, lokkien kirkuna, lempeä tuulenvire ja järven/meren tuoksu ovat piirtyneet alitajuntaan.

Mökkilaituri.

Suomen kesä on kuitenkin niin lyhyt muihin vuodenaikoihin verrattuna, että tällaisia muistoja on mukava vaalia ympäri vuoden vaikka jäätelöä syömällä. Me suomalaiset olemme monessakin asiassa listojen kärjessä (mm. kahvin/viinan/jäätelön ym.) kulutuksen suhteen, että selvästikin me kompensoimme jotakin syömällä ja juomalla.

Mitä me sitten kompensoimme? Sitä, että Suomessa on kaksi vuodenaikaa neljän sijasta: märkä-pimeä-kylmä-luminen-kausi (9 kk) ja lämmin-vihreä-rentouttava-uudistava kausi (3 kk).
Tästä jälkimmäisestä on otettava kaikki irti, jotta me jaksamme sen seuraavat 9 kk rämpiä ihan järjettömissä olosuhteissa.

Muistan jäätelökesää… (Maarit Hurmerinta)

ELETTIINPÄ ENNENKIN…

On merkillistä, että maailmassa on tuhansia ihmisiä, jotka muistavat asioita “entisestä elämästään”. Yksi nuorimmista lienee 3 – vuotias (s. 1929) intialainen Shanti-tyttö, joka hämmästytti vanhempansa puheillaan aviomiehestään ja kuolemisestaan synnytykseen.

AI SIIS MITÄ?! (1. kerran)

Shantin kertomukset asuinpaikastaan ja tästä “aiemmasta” elämästä olivat erittäin tarkkoja ja tätä tapausta tutkittiinkin ihan Intian virkamiesten johdolla. Kaikki esiintulleet seikat todettiin paikkansapitäviksi (koskien tytön aiempaa kotikaupunkia, kotia, lapsia, aviomiestä jne…).

AI SIIS MITÄ?! (2. kerran)

Tämä tapaus on vain yksi monien joukossa. Esim. v. 1970 ohiolainen kotirouva Dolores alkoi yllättäen puhua saksaa aviomiehelleen ja kertoi samalla, että hän oli aiemmin elänyt 1800-luvulla Saksassa pikkukaupungin pormestarin tyttärenä (nimellä Gretchen). Hänet oli tuolloin murhattu nuoruusiällään.

Näillä asusteilla kelpaa hoitaa päivittäisiä askareita, Gretchen!

Tämä aviopari lähtikin sitten ihan Saksaan asti etsimään “Gretchenin” sukujuuria, mutta etsinnät eivät tuottaneet toivottua tulosta. Jotkut seikat pitivät kyllä paikkansa, mutta esim. mainittua pormestaria ei löydetty mistään arkistoista. Hämmästystä tietenkin herätti ainakin se, että Dolores/Gretchen osasi yhtäkkiä puhua täydellistä saksaa ja tunnisti useita paikkoja ja rakennuksia Saksassa.

AI SIIS MITÄ?! (3. ja viimeisen kerran!)

Usko jälleensyntymiseen on erityisesti hindulaisuudessa voimakas; kaikki tietänevät ns. karman lain. Eli jos olet muita kohtaan ilkeä, saatat syntyä uudestaan kärpäsenä. Tästä juontuukin legendaarinen kysymys: jos käytän kärpäslätkää ja liiskaan kärpäsen, synnynkö itse uudestaan kärpäseksi?

Perusajatuksena kuitenkin on, että hyvillä teoilla päästään syntymään aina uudelleen parempaan tasoon. Mm. osa hindulaisista munkeista lakaisee harjalla tietä edessään, jotta he eivät vahingossakaan astu hyönteisten päälle. Se hyönteinen saattaa olla edesmennyt kaveri/sukulainen/kuka-tahansa-alkutasolla-oleva-heebo.

Jälleensyntymään on uskottu myös mm. Amerikan intiaanien keskuudessa ja muinaisessa Kreikassa. Yksi hyvä esimerkki on myös Tiibetin Dalai Lama. Buddhalaisuutta edustava Dalai Lama on arvonimi, joka on peräisin jo 1300-luvulta. Tämän hengellisen johtajan uskotaan olevan jälleensyntynyt Buddha. Tälle on oma nimityskin: “bodhisattva”.

14:s Dalai Lama, Tenzin Gyatso.

Nykyinen Dalai Lama (Tenzin Gyatso) valittiin tehtäväänsä muutaman vuoden ikäisenä hänen tunnistettuaan edelliselle Dalai Lamalle kuuluneita esineitä. “Tämä on minun!” hän oli huudahtanut.

Jep, annetaanpa 2-vuotiaalle vaikka legopaketti; vastaus on varmasti “tämä on minun” tai “onko näitä lisää” tai “onko verkkokauppa auki”. (Verkkokauppa on ihan just mennyt kiinni, kuten taaperoikäisten vanhemmat osaavat kertoa).

Psykologien mielestä tällaiset kokemukset johtuvat sivupersoonahäiriöstä. Ihan ymmärrettävä selitys, mutta se ei mielestäni selitä tällaisia “kappas, osaan puhua saksaa” -ilmiöitä. Tai miten Coloradossa koko ikänsä elänyt nainen osasi kertoa yksityiskohtia elämästään Irlannissa yli 100 vuotta aiemmin.

Mikäli meikäläiseltä kysytään: olen aiemmassa elämässäni ollut kissa. Tai ehkä olen alunperin ollut koppakuoriainen, olen tietämättäni voinut saada ylennyksen seuraavaan tasoon!

Hauskinta tietenkin olisi, jos olisinkin joskus ollut erittäin arvovaltainen ja elegantti prinsessa, joka on auttanut vähäosaisia ja ollut esimerkkinä muille! Hmm… tämä tosin tarkoittaa nykyelämästä päätellen, että olen sitten kuitenkin pudonnut arvoasteikolla! Mitäköhän pahaa meninkään prinsessana tekemään, damn!

Edellisessä elämässään Akka jopa pelasti albiinokauriin!

Tähän loppuun pitää mainita (otsikkoon viitaten; luulin tuota sananlaskuksi) Aleksis Kiven “Seitsemän veljestä”, jossa Juhani lauleskelee:

Aleksis Kivi.

“Elettiinpä ennenkin,
Vaikk’ ojan takan’ oltiin,
Ojapuita poltettiin
Ja ojast’ oltta juotiin”.

Nähtävästi Juhani on ollut edellisessä elämässään jonkinlainen alkueliö, joka on asustellut ojassa tai sen takana. Tai sitten hän on ollut ihan vaan joku hörhö, joka on “juonut ojasta olutta” ja poltellut muina miehinä “ojapuita”.

OSTOSKORISI SISÄLTÖ: LANGATON SÄHKÖ 1 KPL. VAHVISTA TILAUS!

Imuroidessa tulee mietittyä (kiroiltua), kuinka monta kilometriä sähköjohtoja huushollissa pitää olla! Vanhassa talossa kaikki pistorasiat ovat lisäksi väärässä paikassa tai niitä on liian vähän. Tästä seuraa se, että jokaikisen seinän vierellä olevan huonekalun/sähkölaitteen takana on jumalaton jatkojohtosyndrooma. Näitä johtosotkuja tulee tökittyä imurilla ihan tarkoituksella kiukuspäissään: pois mun tieltä, penteleet!

Akalla on ajanmukaiset vempeleet kaikkeen siivoukseen!

Benjamin Franklin teki kuuluisan leijanlennätyskokeensa ukkosilmalla v. 1752 todistaen täten, että ukkonen on sähköistä. Samalla hän keksi ukkosenjohdattimen. Omaan pieneen mieleeni ei tulisi alkaa pelleilemään salamoiden kanssa, mutta ajatus alkaa kiehtoa ihan näiden johtojen takia.

Mikäli yhden salamaniskun voisi kerätä talteen, siitä saisi energiaa jopa 150 kWh. Tällä määrällä saisi esim. noin 150 tuntia virtaa höyrysilitysrautaan. “Viritä sinäkin pihallesi helposti ja kätevästi oma salama uudella FlashCatcherilla! Saat näppärästi ilmaista virtaa koko perheesi käyttöön! Nyt vain ostos-TV:stä!”

Tämän ostoksen jälkeen kuuluisi TSUDUM ja tönö olisi ilmiliekeissä. Siinä riittäisi sitä virtaa sitten ihan koko perheen ja naapurien iloksi.

Nikola Tesla.

Nikola Tesla siirsi jo v. 1899 sähköä langattomasti 40 kilometrin päähän 200 sähkölamppuun. Mihin ihmeeseen tämä systeemi on jäänyt? Onko tämän keksinnön unohtumisen takana jatkojohtojen valmistajien ja myyjien salaliitto? Ilman muuta tässä salaliitossa ovat myös pistorasioiden valmistajat ja sähköasentajat! Ja ufot!

Langattomassa sähkössä ei puhuta esim. nykypäivän johdottomista imureista, jotka ladataan akuilla. Langaton sähkö on ilmateitse siirtyvää sähkövirtaa ilman johtoja. Langatonta sähkönsiirtoa yritetään kaupallistaa jo lukuisten eri toimijoiden kokeiden avulla. Tällä hetkellä teknologia riittää puhelinlatureihin, mutta tilanne tulee varmasti muuttumaan ihan muutaman vuoden aikana.

Ongelmana on ollut sähkönsiirron heikko hyötysuhde, eli suurin osa sähköstä menee siirron aikana “harakoille”. Tämän ymmärtää meikäläinenkin, puuttumatta sen paremmin eri tekniikoihin, joilla hyötysuhdetta yritetään parantaa. En puutu, sillä sanat kuten “resonanssi -kuparikäämi – värähtelytaajuus – magneettikenttä” kuuluvat sähkönörteille, joihin en lukeudu. Lisäksi tuollaisia sanoja sisältävä teksti on äärimmäisen tylsää (ellei satu olemaan mainittu sähkönörtti).

Odotan innolla langattoman sähkön esiinmarssia. Todennäköisesti siihen menee kuitenkin vielä vuosia/vuosikymmeniä, ennenkuin mitään systeemiä on saatavilla järkevään hintaan kotitalouskäyttöön. Tosin aurinkokennojakin saa jo kohtuulliseen hintaan, toisin kuin 10 – 15 vuotta sitten. Toiveita siis on, tekniikan kehityksellä on tapana … kehittyä!

Langattoman sähkönsiirron myötä tosin syntynee uusi foliohatturyhmä ihmisistä, jotka uskovat, että tällaisesta teknologiasta saa syövän tai se vaikuttaa muutoin heidän kehoonsa ja mieleensä. Siihen mennessä folionkin käyttö kotitalouksissa on varmaan jo kielletty, joten heidän ensisijainen ongelmansa lienee keksiä uusi, korvaava materiaali hatuillensa.

Näillä kaikilla on hyviä vaihtoehtoja foliohatuille!

OMITUISIA LAKEJA JA OMIA LAKEJA

Maailma (ja internet) on täynnä omituisia, voimassaolevia lakeja. Joidenkin lakien alkuperä on vuosisatojen takana, toiset lienee säädetty ihan tietyn tapahtuman johdosta.

Esimerkkejä Ameriikasta:

Kaliforniassa ei saa syödä sammakkoa, joka on kuollut hyppykisan aikana.

Älä syö minua, vaikka olenkin vaan pyöräkilpailussa!

Floridassa ravintolanpitäjät eivät saa järjestää kääpiönheittokisoja (tai osallistua niihin).

Kentuckyssä virkamiehet ja asianajajat joutuvat vannomaan valalla, etteivät he ole osallistuneet kaksintaisteluun kuolettavilla aseilla.

Nebraskassa ei voi mennä naimisiin, jos kärsii samaan aikaan sukupuolitaudista.

En todellakaan lähde sun kanssa metsästämään!

Tennesseessä ei saa tappaa tai vahingoittaa albiinohirveä (mikäli sellaisen sattuu kohtaamaan…).

Länsi-Virginiassa ei saa käyttää frettiä metsästyksen apuna.

Esimerkkejä muualta maailmasta:

Englannissa on kiellettyä käsitellä lohta epäilyttävissä olosuhteissa. Lailla viitataan esim. laittomaan maahantuontiin, mutta lain sanamuoto on …epäilyttävä.

En mä käsittele lohia mitenkään epäilyttävissä olosuhteissa!

Englannin aluevesillä pyydystetyt valaat, sammet ja delfiinit kuuluvat vallassaolevalle kuninkaalle/kuningattarelle. Tämä laki on peräisin 700 vuoden takaa.

Meksikossa pyöräilijä ei saa nostaa jalkojaan polkimilta. Laki on astunut voimaan v. 1892 pyöräilijöiden suojelemiseksi.

Sveitsissä ei saa patikoida alasti. Laki tuli voimaan v. 2009, kun eräs saksalainen mies toimi juuri näin Alpeilla… kävellessään piknikillä olleen perheen ohi…

Voi ei, mä unohdin ihan kokonaan pukea vaatteet päälle näissä maisemissa!

Ranskassa on kiellettyä avioitua kuolleen kanssa.

Samoalla on kiellettyä unohtaa vaimon syntymäpäivä.

Australiassa miehet saavat pukeutua naisten mekkoon, kunhan mekko ei ole olkaimeton.

Olisi mukavaa, jos Suomessa saisi säätää omaan kotiinsa vaikkapa… 5 omaa lakia. Pyyntö ei ole kohtuuton; tässä olisikin jollekulle kansanedustajaksi pyrkivälle hyvä vinkki vaalitaistoon! “Laitetaan työttömyys ja vanhustenhoito kuntoon! Ai niin, sit saatte lisäksi säätää ihan omat lait kotiinne! Peräti 5 omaa lakipykälää!”

Meikäläisen lakipykälät kuuluisivat seuraavanlaisesti:

1. Jos astut pyytämättä tontilleni, olet minun omaisuuttani. Voin laittaa sinut vaikka pihatöihin, jos niin haluan.

2. Sisään astuessa on emännälle aina puhuttava kunnioittavaan äänensävyyn. Tähän tyyliin: “Sinä se vaan nuorrut päivä päivältä!” tai “Ai että, oot kivasti tuonut luontoa sisälle näiden matolla olevien neulasten muodossa!”

3. Meikäläisen torpassa akka on aina oikeassa. Vaikka akka ei sanoisi mitään, akka on silti oikeassa. Akan hiljaisuus merkitsee, että kyseessä oleva keskustelunaihe ei ole puhumisen arvoinen.

4. Lehtiä tai sähköyhtiön vaihtoa ei saa kaupitella puhelimitse päivisin klo 6 – 22 välisenä aikana. Yöllä saa soittaa, tällöin puhelin on äänetön.

5. Saapuessasi kutsuttuna illalliselle tuot ruokatarvikkeet mukanasi. Ja valmistat sen ruoan ja toimit tarjoilijana. Ja siivoat tämän jälkeen jälkesi. Tarjoillessasi et käytä Iittalan Essence-laseja, rikot ne kuitenkin tiskatessasi.

Akan keittiö on pidettävä siistinä, kun valmistat illallista!

Ääh… niitä saikin säätää vain viisi!!

Ihan typerä homma, mä tarvin ainakin 10 omaa lakia! Nyt meni ihan maku koko eduskuntavaaleista; pitäkää tunkkinne. Äänestän sitä, joka lupaa ne 10 omaa lakipykälää! (Tämä ei koske kuitenkaan Paavo Väyrystä…)

MUSTAN AUKON IDENTITEETTIKRIISI

Yleisessä tiedossa on, että musta aukko on jonkinlainen avaruuden kummallisuus, joka nielaisee kaiken tielleen osuvan. Valokaan sieltä ei pääse pakenemaan suuren painovoiman takia. Ihan ymmärrettävää.

NO EI OLE YMMÄRRETTÄVÄÄ!

Jo 1700-luvun loppupuolella geologi John Michell ennusteli mustien aukkojen olemassaoloa, termi “musta aukko” tuli tosin käyttöön vasta 1960-luvulla. Tunnetuin mustien aukkojen teoriaa kehittänyt tutkija oli edesmennyt Stephen Hawking (1942 – 2018).

The Aurinko (NASA).

Musta aukko syntyy, kun punaiseksi jättiläiseksi muuttunut tähti räjähtää. Oma tähtemme (kavereiden keskuudessa tunnetaan nimellä the Aurinko) on tällä hetkellä keltainen jättiläinen. Noin viiden miljardin vuoden päästä the Aurinko pääsee seuraavalle levelille eli räjähtää punaisena jättiläisenä.

Mm. Linnunradan keskuksessa sijaitsee musta aukko. Tähtitieteilijät ovat tosin arvioineet, että Linnunradalla saattaakin olla peräti 100 miljoonaa mustaa aukkoa! Tämän mainitun Linnunradan keskuksen mustan aukon koko vastaa 4 miljoonaa aurinkoa. Vertailukohtana voi todeta, että aurinkoon mahtuu melkein miljoona maapalloa.

Älkää nyt viitsikö! Näitä mustia aukkoja ei voi edes suoraan tutkia, niiden olemassaolo havaitaan vain niiden vaikutuksesta ympäristöönsä. Tähtitieteilijät tutkivat, että “kyllä tämä homma haisee nyt… ihan mustalle aukolle”. Siinä vaiheessa kaikki muut älyävät poistua takavasemmalle.

Kato, mulla on ihan parhaat vehkeet koko maailmankaikkeuden tutkimiseen!

N. 13 miljardin valovuoden päästä on löydetty musta aukko, jonka koko vastaa 20 miljardia aurinkoa.

Älkää nyt siis todellakaan viitsikö! Meille taviksille tuottaa hankaluuksia arvioida mitään etäisyyksiä, jo pelkästään remonttitarpeessa olevan olohuoneen koko on suuri mysteeri! “Toi seinä on ehkä…about… 2 metriä. Oho, mittanauha näyttikin että se on 3,5 metriä”.

Jos aletaan puhua valovuosista, mittayksikön ymmärrys vaihtuu heti termiksi “emmätiä, jossain huitsin Nevadassa” tai “emmätiä, siel jossain ihan persiissä”.

Päänsärky alkaa jo ajatuksesta, että avaruudessa on jotakin näin suurta, käsittämätöntä ja niin kaukanakin vielä. 7,5 miljardia ihmistä maapallolla miettii oman elämänsä tarkoitusta ja näissä mittakaavoissa sillä ei periaatteessa ole mitään väliä.

Supernovan jäänteitä (NASA).

Musta aukko miettii tällä välin ihan itsekseen: “Hei, oonxmä tosi lihava, kun mä syön niin paljon” tai “mix mä oon aina niin yksin…”.

Itse asiassa mustat aukot voivat törmätä toisiinsa ja yhdistyäkin tähtien romahtamisvaiheessa. Tällöin muodostunut musta aukko miettii: “Eiiih, miks mä söin mun puolison, nyt mä oon taas niiin lihava ja niiin yksin!”

Päästyään katastrofista yli musta aukko miettii: “Pitäisköhän mun käydä kampaajalla värjäyksessä, jos olisinkin sen jälkeen Valkoinen Aukko? Vois tulla enemmän vastauxii Tinderissä!”

IHANA/KAMALA PERUSKOULU

Johan tätä Suomen koulusysteemiä on käynyt ihmettelemässä useampikin ulkomaalainen valtuuskunta. Ai että, meillä on niin hieno koululaitos! (Ja taas kerran on Suomi valittu maailman onnellisimmaksi valtioksi! Nyt me ollaankin ihan ikionnellisia jälleen kerran! Ihan kaikki!)

Onnellisten ihmisten maa!

Samaan aikaan kitistään, että opettajat eivät ehdi muuta kuin päivittää Wilmaa ja vastata vanhempien jatkuvaan, kriittiseen viestitulvaan. Opettajien puolelta taas kritisoidaan, että ihan perustaidot pitäisi oppia kotona vanhempien johdolla eikä koulussa.

“On se nyt merkillistä, kun pikku-Petterin erityisominaisuuksia ei oteta huomioon”, valittaa ärtynyt pikku-Petterin vanhempi. “On se nyt merkillistä, ettei pikku-Petteri ole oppinut 7 ikävuoteen mennessä pois vaipoista”, voisi todeta ärtynyt opettaja. Mutta ei totea, jottei tule sanomista rehtorilta ja vanhemmilta.

Toista se oli ennen Etelä-Amerikassa.

Asteekkeja juhlimassa.

Asteekeilla sentään oli maksuton koulu sekä tytöille että pojille. Poikia tietenkin huomioitiin enemmän ja he saivat valita ammattinsa oman tahtonsa mukaan. Tytöistä koulutettiin vaimoja. Noh, kaiken takana on nainen…

Mayalapsilla ei ollut varsinaista koulua muille kuin varakkaille eliitin poikalapsille. Papit toimivat opettajina. Tytöistä koulutettiin “yllättäen” …vaimoja… ja poikien piti ehdottomasti seurata isänsä jalanjälkiä. Tunnettiinkohan näinä aikoina ollenkaan mitään teini-iän kapinointia: “Hei faija, mä en halua olla mikään kivenhakkaaja!” Faijan vastaus: “No kyllä sä oot, näin on jumalat määränneet!”

Inkojen viestinviejä. Kutsuja tulossa!

Myös inkat kouluttivat varakkaiden perheiden poikia. Tyttöjen ainoa mahku oli päästä “Auringon neitsyeksi”, jolloin hänet lopulta kunniakkaasti saatettiin uhrata jumalalle. Mikäli tällainen valinta ei osunut kohdalle, hänet saatettiin antaa palkinnoksi ansioituneille sotureille. Ai että, mitkä uramahdollisuudet olivat edessä! “Nyt se meidän nuorimmainen joko valitaan tai ei valita, pitäiskö järjestää juhlat kumminkin?”

Antiikin Roomassa pidempi koulunkäynti oli maksullista, alkeisopetus (luku-, kirjoitus- ja laskutaito) oli kaikille mahdollista. Paitsi orjien lapsille… Koulurakennuksia ei ollut ja opetus tapahtui usein ulkosalla. Mikäli opetustilanne häiritsi muita, koulupäivä joko loppui siihen tai etsittiin uusi paikka opetukseen. Korkeampi koulutus oli lähinnä tekstien ulkoa oppimista ja ruumiillinen kuritus oli yleistä. Opettajat kärvistelivät heikolla palkalla eikä heitä arvostettu ollenkaan. Tärkeintä koulun korkeamman tason opetuksessa oli oppia puhumaan hienosti ja osata lainata kuuluisia ajattelijoita.

Suomen ensimmäinen koulu on oletettavasti perustettu Turkuun 1200-luvulla munkkien toimesta. Mikael Agricola on tunnetuin Suomen koululaitoksen edistäjä, hänen toimestaan saatiin ensimmäinen aapinen 1500-luvulla.

Tokihan opetus on ollut ensimmäiset vuosisadat uskontopainotteista, sillä Suomea käännytettiin voimakkaasti kristinuskoon tanskalaisten johdolla jo ennen koululaitosten perustamista; siinä hyvin onnistuen. Siihen aikaan ei varmaankaan tullut valituksia vanhemmilta, että “älkää nyt koko ajan puhuko siitä Jumalan armosta, meidän poika Johan on ihan uskontovapaa yksilö!!”

Vanha opettajanpöytä.

Suomen kansakoulu kehittyi hiljakseen 1850-luvusta lähtien, oppivelvollisuuslaki tuli kuitenkin voimaan vasta v. 1921. Peruskouluksi kansakoulu- ja oppikoulujärjestelmä muutettiin vasta 1970-luvun aikana.

Monien nykypäivän lapsien isovanhemmat ovat käyneet kansakoulua ja/tai oppikoulua, joista ei ymmärretä enää yhtään mitään. Ainakin tiedetään, että silloin on saattanut saada viivoittimesta näpäytyksen sormille tai joutua nurkkaan. Silloin joskus, siis “ihan-järkky-muinaisina-aikoina”.

Pitää mainita lisäksi näiden ulkomaalaisten valtuuskuntien mielenkiintoisin ihmettelynaihe: maksuton kouluruokailu. Tämän ihmeellisyyden historia juontaa 1830-luvulle, jolloin varattomien perheiden lapset saivat ilmaista kouluruokaa. Muut saivat maksaa ruoastaan. Vasta v. 1948 maksuton kouluruoka on ollut kaikille mahdollista. Sekä 1. että 2. maailmansota vaikuttivat kovasti koko maailman ruokatalouteen säännöstelyjen myötä. Nykypäivänä mikään ruoka ei enää kelpaa.

Kouluruokailua vanhaan malliin.

Tämä on toisaalta ymmärrettävää, sillä ruoka-annos/oppilas on erihintainen eri kunnissa. Vantaa on vuodesta toiseen alimmalla sijalla; n. 1,70 e/oppilas. Pikkupaikkakunnat kuten Puumala tarjoavat 7-8 euron lounaan SEKÄ välipalan koululaisilleen ilmaiseksi.

Meikäläisellä ei ole kuitenkaan mitään valittamista tästä peruskouluasiasta. Voisi olla huonomminkin.

Ketään ei kuitenkaan nykyään uhrata jumalille kevätjuhlassa, ainoastaan jaetaan eri säätiöiden stipendejä arvosanojen tai muun menestyksen perusteella.

Uskonnon harjoittaminen on valinnaista ja sille on olemassa eri vaihtoehtoja. Kotitalous on valinnainen aine, vaimokoulutusta ei täten myöskään enää toteuteta pelkästään tytöille.

Näin sitä ennen kokkailtiin!

Käsitöissä on vuorottain sekä puukässää että tekstiilityötä. Koulunkäynti on mahdollista kaikille perheen varallisuudesta riippumatta; ja ruokaakin on tarjolla ilman mitään maksua.

Tässä yhteydessä en ota kantaa Suvivirren laulamiseen. Laulakaa tai älkää laulako, maailma ei siihen(kään) lopu.

KEVÄÄN IHMEITÄ

Johan tässä kevääntuloa on odoteltu. Ei auta, vaikka kaivaisi varvassandaalit valmiiksi esille, lunta tulee edelleen joka toinen päivä. Siinä välissä sitten sataa vettä. On se kummallista, että ihminen odottaa tiettyä vuodenaikaa kuin kuuta nousevaa. Itse asiassa ei olekaan kummallista; puolet vuodesta kuluu siihen, että tallustellaan rännässä tai sitten liukastellaan pakkaskeleillä.

Auringon paistaessa on jo odotukset korkealla: no NYT se kevät tulee! Jopa linnutkin alkavat äännellä aamuvarhain, kun sää on suosiollinen. Seuraavana aamuna eivät sitten enää ääntelekään, koska taas sataa jotakin valkoista töhnää taivaalta. Varvassandaalitkin täytyy taas tunkea takaisin kenkälaatikon perälle!

Tästä herääkin kysymys: minkä takia linnut laulavat juuri keväisin niin valtavalla volyymilla?? Vastaus on yksinkertainen: niiden pitää saada pesää… rakennettua. Eli laulullahan sitä perhettä perustetaan: mitä komeampi ääni, sitä paremmat mahkut. Tämä ei ihmislajin osalta pidä ollenkaan paikkaansa, kukaan ei tykkää hyvistä laulajista!

Kevättä rinnassa itse kullakin! (v. 1905).

Tokihan linnut laulavat myös vaaran uhatessa varoittaakseen muita lajitovereita. “Tsirp tsirp” voi tarkoittaa, että naapurin vanha kissa yrittää juuri tulla syömään lintubuffetista. Siinä tietenkin onnistumatta. Vanhan kissaköntyksen löntystelyn jälkeen kuuluva “kvirk kvirk” voi tarkoittaa, että siinä se vanha hölmö taas meni; vaara on ohi. Jos sitä vaaraa edes olikaan…

Muut eläinlajit eivät noteeraa tällaisia varoituslauluja ollenkaan, poikkeuksen tästä tekee Madagaskarilla elelevä gekkolaji. Sen on huomattu piiloutuvan aina, kun linnut tekevät varoitushuutoja. Meikäläisellä tapahtuu sama efekti aina, kun joku mainitsee sanan “karaoke”.

Linnut ääntelevät myös merkitäkseen reviiriään. Tämä on sinänsä merkillistä: kaiffarit osaavat lentää ja silti pitää olla jokin tietty reviiri? Lentäisivät vaan jonnekin muualle! Kai tämäkin liittyy siihen pesän… rakentamiseen. Jos kuulee äänen “tviik tviik KRIIK”, on pesimäalue todennäköisesti jonkun hohdokkaan lintu-uroksen toimesta varattu. Tällöin voisi aitaan ripustaa kyltin: “DO NOT DISTURB! MAKING A FAMILY HERE!”

Menkää POIS! Nothing to see here!

Tällainen kyltti voisi tosin aiheuttaa hämmästystä naapureiden osalta. Tai postinjakajien, ystävien, pizzalähettien, paketintoimittajien yms. parissa. Parempi kyltti olisikin “MAKING A BIRD FAMILY HERE!” Tämä ei varmaankaan herättäisi ollenkaan huomiota tai minkäänlaista hämminkiä (kunnes virkavalta olisi oven takana kyselemässä tarkemmin asiasta).

MYYDÄÄN: VAPAUDENPATSAS! VÄHÄN KÄYTETTY, AJAN PATINOIMA!

New Yorkin edustalla seisova Lady Liberty on kaikille tuttu ikoninen maamerkki. Tämä kuparilla verhottu teräspatsas on Ranskan lahja Amerikalle. Alunperin lahjaa ehdotti ranskalainen Édouard de Laboulaye v. 1865. Monien mutkien jälkeen patsas vihdoin paljastettiin kansalle v. 1886. Amerikkalaiset itse kustansivat lahjoitusvaroilla patsaan jalustan, joka lopulta maksoi yhtä paljon kuin teräsrouva itse (n. 100 000 dollaria silloista rahaa).

Lady Liberty.

Yli satavuotisen historiansa aikana patsaan väri on muuttunut vihreäksi kuparin hapettumisen johdosta, alkuperäinen väri oli (tietenkin) kuparinruskea. Patsas koki myös suuria vahinkoja v. 1916, kun saksalaiset räjäyttivät pommin läheisellä saarella. Tästä johtuen lyhtyyn ei ole enää yleisölle pääsyä korjauksista ja lyhdyn vaihdosta huolimatta.

Amerikkaan saapuvat siirtolaiset näkivät aina patsaan matkatessaan viereiselle Ellis Islandille vastaanottokeskukseen.

Patsaan suunnittelutyöstä oli vastuussa Frédéric Auguste Bartholdi, mukaansa hän sai myöhemmin insinööri Gustave Eiffelin. Ei liene tarvetta mainita, mistä Eiffelin nimi on kuuluisa. Eiffel suunnitteli Vapaudenpatsaan sisäiset teräsrakenteet.

Kruunuun sentään vielä pääsee, kunhan varaa lipun puoli vuotta etukäteen. Kruunuun päästetään vain n. 240 ihmistä päivässä. Vuosittaisen 4 miljoonan turistimäärässä tämä on aika vähän…

Herra Eiffel ei lopulta ollut patsaan paljastustilaisuudessa, sillä hän oli samaan aikaan kiireinen toisen proggiksensa parissa. Eiffel-torni valmistui Pariisin maailmannäyttelyyn v. 1889. Pariisilaiset itse inhosivat ensin koko tornia, ja se olikin tarkoitettu myöhemmin purettavaksi.

Torni suunniteltiin maailman korkeimmaksi rakennukseksi (antennin kanssa 324 m), eli pytinki on noin 3 Vapaudenpatsaan kokoinen (jalustan kanssa 93 m). Tätä saavutusta torni pitikin hallussaan 40 vuotta, kunnes Chrysler Building ohitti sen korkeuden.

Rakennustöissä kuoli ainoastaan 1 työmies, mikä on uskomaton saavutus 1800-luvun työolosuhteissa. Herra Eiffel piti huolta työturvallisuudesta! Tornia ei sitten kuitenkaan purettu, sillä sitä käytettiin tehokkaana antennimastona. Nykypäivänä tornissa käy 6,7 milj. turistia vuodessa.

Herra Eiffel vasemmalla.

Gustave Eiffelin lisäksi Vapaudenpatsaalla ja Eiffel-tornilla on muutakin yhteistä: ne molemmat on myyty. Siis todellakin MYYTY.

Huijari nimeltään Arthur Ferguson myi Vapaudenpatsaan eräälle australialaiselle 100 000 dollarilla. Myynnin syynä oli mukamas “sataman laajennus, jonka johdosta patsas halutaan purkaa”. Hän oli aiemmin höynäyttänyt useita muitakin hyväuskoisia ja myynyt mm. Lontoon Big Benin ja Buckinghamin palatsin. Lisäksi hän oli “vuokrannut” Valkoisen talon 100 000 dollarin vuosihinnalla. Heppu jäi sitten kuitenkin lopulta kiinni ja istui vankilassa 5 vuotta rikoksistaan. Vankilakakun jälkeen hän eli loppuikänsä ylellistä elämää edelleen ihmisiä huijaten; kuolemaansa saakka v. 1938. (Tässä kohdassa pitää kysyä WHAT?! Vain 5 vuoden tuomio, jatkoi huijauksiaan eikä jäänyt enää ikinä kiinni??)

Tarinan opetus? Älä usko mitään, mikä vaikuttaa liian hyvältä! Äläkä usko ihan ketä tahansa!

Vanhaa selliosastoa (v. 1898).

Eiffel-tornin myynnistä oli vastuussa kuuluisa huijari “kreivi” Victor Lustig. Tämä herra eli koko elämänsä pelkillä huijauksilla ja höynäytti myös mm. Al Caponea. Victor Lustig käytti hyväkseen Eiffel-tornin purkuaikeita ja halusi myydä sen “romurautana” hyvällä hinnalla. Victoria ei saatu kiinni, sillä hänen uhreikseen joutuneet ihmiset häpeilivät liikaa todistaakseen häntä vastaan. Valekreivin hyvä onni loppui kuitenkin ennen pitkää ja hän istui tuomiotaan mm. Alcatrazissa yhdessä veropetoksesta tuomitun Al Caponen kanssa. Kuinka ironista.
Victor Lustig kuoli vankilassa keuhkokuumeeseen v. 1947.

Voi Victor, mitäs menit tekemään! (Victor Lustig keskellä).

Tarinan opetus? Samat kuin edellä.

Tällaiset tarinat tuovat mieleen esim. nykyajan nigerialaiskirjeet, joihin turhan moni lankeaa. Näillä mainituilla herroilla oli tosin kanttia esiintyä ihan naamatusten uhriensa kanssa ja esittää tilanteista riippuen erilaisia rooleja. Merkillistä ajatella, millainen luonne tällaisilta huijareilta vaaditaan: tyypit ovat ihan kuin suoraan elokuvista. Agentti- tai vakoojameininkiä!

Tai sitten vaan tarvitaan jollain lailla häiriintynyt persoonallisuus; mene ja tiedä… aika veijareita kuitenkin!

ÄHÄKUTTI, KOLUMBUS

Kanadalle kuuluvasta Newfoundlandin saaresta löytyi 1960-luvulla viikinkikylän jäännökset; paikan nimi on L’Anse aux Meadows. Tällä alueella tehtiin arkeologisia kaivauksia vuosikymmenten ajan ja nykyään se on ainoa aidoksi todistettu paikka viikinkien asutuksesta Amerikan mantereella. Alueella on ajoitusten perusteella asuttu noin 1000-luvulla, 500 vuotta ennen Kristoffer “Ähäkutti” Kolumbusta.

Paikalta on löydetty 8 asumusta, joista osaa on käytetty työpajoina. Naisten läsnäolosta todistavat luinen neula, värttinänpala ja mahdolliset kutomavälineiden osat. Vaikka paikassa asuttiinkin suhteellisen lyhyt ajanjakso, ei kyseessä näköjään ollut mikään miesten huviretkipaikka. “Lähetääs, poijjaat, taas vähän rentoutuun sinne meidän kesämökille. Matkassa menee vaan pari viikkoa.”

Viikinkien “pitkätalo” Ruotsissa.

Nykyään paikalla on useita rekonstruktioita näistä viikinkien asumuksista. On tutkittu, että ennen viikinkejäkin paikka on ollut asuttu; tällöin siellä majaansa piti ns. Dorsetin kulttuuri eli inuiteja edeltävä alkuperäisväestö.

L’Anse aux Meadows kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

On myös esitetty väitteitä, että kuuluisa Vinlandin kartta olisi aito ja tämä kartta näyttäisi konkreettisesti kyseisen asuinalueen. Vinlandin kartta ilmestyi julkisuuteen n. 60 vuotta sitten ja siinä näkyy nimenomaan tällainen saarialue, josta ei kartan tekoaikana (1440-luvulla) olisi pitänyt olla mitään havaintoa. Kartan aitoudesta on mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta mitäpä sillä on väliä, kun asutusalue todistaa viikinkien siellä oleskelleen. Aidon kartan arvo olisi 25 milj. dollaria, joten kai sillä onkin jotain väliä…

Islantilaiset saagat mainitsevat myös Vinlandin, jonka on oletettu tarkoittavan juuri Amerikan pohjoisosan aluetta. Toisin kuin luullaan, nimi ei tarkoita “Viinimaata” vaan alavaa niemeä. Asutusalueelta on löydetty mm. maapähkinöitä, joiden saamiseksi viikingit ovat todennäköisesti käyneet etelämmässäkin. Nämä löydetyt pähkinät eivät kasva noin pohjoisessa.

Mahdollista aurinkokivi-materiaalia.

Lukuisat dokumentit ovat lisäksi näyttäneet, kuinka taitavia merenkävijöitä viikingit olivat. Suunnistuksen apuna käytetty aurinkokivi (islanninsälpä) näytti auringon sijainnin pilviselläkin säällä.

Herra Kolumbus luuli koko elämänsä ajan löytäneensä meritien Intiaan. Äijä keräsi mainetta ja mammonaa ihan väärien oletusten pohjalta.

Herää kyllä kysymys: jos tämä viikinkien asutuspaikka on löydetty jo 60 vuotta sitten, miksi meikäläisellekin opetettiin peruskoulun historiatunneilla, että Kolumbus löysi Amerikan vuonna 1492? Haloo, löytyykö vastausta?

Herra Kolumbus Epsanjassa.

Täytyykö tässä kyseenalaistaa sekin, että maapallo on pallo. Itse asiassa maapallo muistuttaa enemmän perunaa kuin palloa, kuten olen myöhemmin oppinut… opettakaa nyt nykypäivän kouluissa edes se, että maapallo onkin maaperuna!!

MYSTISET KIVIPALLOT

1930-luvulta lähtien Costa Ricasta on löytynyt satoja kivipalloja lojumassa maan kamaralla. Pallojen koot vaihtelevat muutamista senttimetreistä yli kahteen metriin. On arvioitu, että kivipalloja on tehty n. 2000 vuoden aikana. Syytä pallojen työstämiseen ei tiedetä, mutta niiden arvellaan olleen jonkinlaisia statuksen merkkejä. Mitä suurempi boltsi, sitä coolimpi olet.

Monet pallot on siirretty pois alkuperäisiltä paikoiltaan, joten tutkijat eivät pysty todentamaan esim. sijaintiin liittyviä astronomisia tarkoituksia. Palloista on toki arveltu, että ne voisivat esittää uskonnollisina symboleina aurinkoa tai kuuta; onhan ammoisista ajoista lähtien palvottu näitä taivaan pyöreitä jumalia.

Suhteellisen pieni pallo Costa Ricassa. Omistaja lienee ollut vain pikkuisen cool.

Erityistä palloissa on se, että ne on työstetty erittäin kovasta kivimateriaalista mahdollisimman pyöreiksi eli työ on ollut hidasta ja aikaavievää. Tekijöistäkään ei tiedetä sen enempää; mutta mikäli statusteoria pitää paikkansa, niin he olivat kyllä tosi cooleja. Tai hikisiä. Jotkut pallot painavat tonneja.

Euroopasta puolestaan on löytynyt yli 500 pienempää kivipalloa Skotlannista, Orkneysaarilta, Irlannista ja Norjasta. Nämä pallot ovat jopa 5000 vuotta vanhoja. Useissa palloissa on kaiverruksia ja syvennyksiä. On arveltu, että palloja on käytetty esim. eteläamerikkalaisen bola-heittoaseen tapaan naruun köytettynä. Tietenkin käyttötarkoituksena voi olla myös uskonnollisuus ja “yllättäen”… statusarvo.

Yksinkertainen malli kiviboltsista.

Näissä palloissa on huomattavia eroavaisuuksia: toisissa on uurteita (narua varten?) ja toiset näyttävät lähinnä rosoisilta vadelmilta. Ihmetyttää kyllä, mitä uskonnollista merkitystä tällaisilla voisi olla. “Teenpä tästä mötikästä tällaisen taskuun sopivan pikku pallon, jotta Kunnianarvoisa Vadelmanjumala suojelee minua matkoillani”.

Koristeellinen boltsi Skotlannista.

Kuten kaikissa muissakin arkeologisissa mysteereissä, yhtenä vaihtoehtona on TIETENKIN Pienet Vihreät Miehet. On se merkillistä, millä motiivilla alienit olisivat vaikuttaneet jokaikisen kivisen rakennuksen/monoliitin/pyramidin yms. rakentamiseen. Nämä kaiffarit osaavat lennellä toisille planeetoille, miksi ne tulisivat tänne osallistumaan alkeellisen ihmiskunnan kivitöihin?

Jospa armas planeettamme onkin/on ollut Pienten Vihreiden Miesten Puuhamaa: “Viikonloppureissut Maahan nyt puoleen hintaan, tuo koko perheesi askartelemaan! Lisämaksusta voitte abduktoida mukaanne tuliaisiksi yhden ihmisyksilön!”

SUOMALAISIA SANANLASKUJA

Lueskelinpa tuossa wanhan cansan sananlaskuja. Se oli suuri virhe; maailmankuvani entisaikojen idyllisestä ja yksinkertaisesta arjesta peltojen keskellä karisi välittömästi. Suuri osa sananlaskuista on ihan räävitöntä luettavaa (mutta hauskaa kuitenkin, täytyy myöntää… )

Akalla on pakkomielle näihin idyllisiin vintagekuviin!

Tietyt peruslausahdukset, kuten “levisi ku Jokisen eväät” tai “putosi ku eno veneestä” ovat tunnetuimpia sanontoja nykypäivänä.  Tällaiset sananlaskut lienevät tositapahtumiin perustuvia lausahduksia. Miksi muuten ne olisivat edelleen olemassa, ellei niistä olisi jo aikoinaan tullut lentäviä lauseita?

No ni, ny se eno on jo pudonnu!

Tässä muutamia esimerkkejä wanhoista sananlaskuista:

“Akoil ja susill on tä mailma pilattu” (Lemi).  Voisinpa sanoa tähän muutaman vastalauseen, jos toisenkin.

“Ei koira siitä suutu, jos sitä leivällä viskaa” (ei paikkaa). Ei varmaan suutukaan, vaan yrittää napata sen leivän. Siitä se kyllä suuttuu, jos yrittää nakata jotakin muuta painavampaa.

Anna mullekin sitä leipää!!

“Saunas täytty olla ku kirkos” (Kisko). Eli siis parhaat pyhävaatteet päällä, hattu ja virsikirja kädessä, kuten ennen vanhaan?

“Puuro miähen tiellä pittää, velli ojahan kaataa” (Evijärvi). Jep, pitää paikkansa. Varsinkin liiallinen vellin nautiskelu.

“Hullu kiittää akkaansa, miälipuoli lapsiansa” (Asikkala). Unohdetaan sitten positiivisen palautteen antaminen ja kannustava kasvatus ihan kokonaan.

“Varis ei o lintu eikä tamma hevone” (Kivennapa) . Kannattaisi lukea eläinbiologiaa vähän tarkemmin; olen melko varma, että ne on luokiteltu nykyään eri tavalla.

“Toisen housuilla on hyvä tuleen istua” (Renko) . Noh, mikäli ne housut ovat palomiehen työhousut.

“Rakkaus on ankara ja lempi kova, siihen kuolee seisaalleen ja silmät jää auki!” (Hollola) Todistettavasti yksissäkään häissä ei ole tällaista tapahtumaa nähty.

“Pimiäss on kaikki siat mustii” (Kivennapa) . Olenkin ihmetellyt, miksi kaikki minipossuni ovat päivällä pinkkejä, mutta yöllä ne näyttävät mustilta.

Ihanat pikku töpselikärsät!

“Voi sielun rieska, ku sais tapella kirkossa ja purra pappia!” (Ähtäri) Tätähän me kaikki salaisesti haluamme, nyt se tuli julki!

“Hankalaa on mäenlasku kesällä!” (Laukaa) Ei ole, mikäli asentaa muovisen vesiliukualustan letkuineen omalle pihalleen tai mökilleen.

“Paska on talonpojan kultaa.” (Himanka) Tämän perusteella kaikkien kannattaisi ottaa talteen jätöksensä ja perustaa ihkaoma Fort Knox.

 “Vieraat vierekkäin, talonväki piällekkäin” (Joensuu) . Nykyisten minitalojen ja -asuntojen aikakaudella tämä sääntö pätee ihan mainiosti edelleen.

Niitä räävittömiä sanontoja “en voine alka täsä laithaman, tulee sanomist taasen”.

(Sananlaskut ja paikat: Wikisitaatit)

TEKSTIVIESTEJÄ RIIMUILLA

Törmäsinpä hauskaan aiheeseen vanhassa lehdessä: Norjasta oli löydetty keppimäisiä puutikkuja riimuteksteillä.

Riimukirjoitus on todennäköisesti kehittynyt n. 100-luvusta eteenpäin useista eri kulttuureista kootuilla kirjoitusmerkeillä sekä Euroopassa että Skandinaviassa.  Viikinkiajalla riimukirjoituksella oli suuri merkitys, tosin riimuista oli kehittynyt useita eri versioita eri alueille. Kristinuskon vallatessa yhä suurempia alueita riimukirjoitus jäi taka-alalle, kuten vanhat pakanajumaluudetkin.

Riimukirjaimia kivessä, Ruotsi.

Riimuja oli suhteellisen helppo kaivertaa kiveen ja puumateriaaliin. Löydetyissä puutikuissa luki mm. “se ja se on minulle velkaa” tai “tämän minä xxxx omistan”, “pahoittelen että sisaresi on sairas” yms.
Käytännöllisiä tekstareita, postikortteja tai post-it -lappuja!

Kyllä osattiin ennenkin ilman mitään puhelimia välittää pienikokoisia viestejä!

Riimukivistä puheenollen: yksi mielenkiintoinen tarina löytyy Amerikan Minnesotasta 1800-luvun loppupuolelta. Ruotsista Minnesotaan muuttanut maanviljelijä löysi nk. “Kensingtonin riimukiven”, joka hänen mielestään todisti viikinkien käyneen Amerikassa 1300-luvulla.  Ukkoparka raaputteli merkkejä enemmän esiin nähdäkseen, mitä kirjoituksessa voisi lukea. Tästä syystä hänen kiveään epäillään väärennetyksi ja tutkimustulokset todistavat sekä puolesta että vastaan.

Kensingtonin kivi sivusta ja edestä.

Riimukiven tekstissä kerrotaan, että yhteensä 30 henkilöä (ruotsalaisia ja norjalaisia) oli matkalla Vinlandista kauas länteen. Vinland oli viikinkien käyttämä nimitys Amerikan tai Kanadan rannikosta. He olivat leiriytyneet päivän matkan päähän kivestä ja osa porukasta oli lähtenyt kalastamaan. 10 miestä oli tänä aikana tapettu leiripaikalla. Kivessä on myös teksti ” 10 miestä vahtii laivaamme 14 päivämatkan päässä tästä saaresta tai niemimaasta 1362.”

Kivessä lukenut “Ave Maria save from evil” oli käytetty termi tietyissä luostareissa Ruotsissa 1300-1400-luvuilla. Kivessä on myös vuosiluku 1362. Olisipa mielenkiintoista tietää tästä riimukivestä totuus, mutta johan sitä on tutkittu yli sata vuotta.

Nykypäivänä olisi mielenkiintoista raapustaa (metallisella kynsiviilalla) riimuilla eskimotikkuun viestiksi “älä prkl pelaa Minecraftia”, “jääkaapissa on välipalaa” tai “läksyt klo 15”.

Siihen viereen tulostettu skandinaavien käyttämä riimutaulukko kirjaimista: a vot, ja homma hoituu!

Juu ei toimi; tulee sanomista!

TULIVUORISTA JA MUINAISISTA JUMALISTA

Kuuluisin tulivuorenpurkaus lienee Vesuviuksen purkaus v. 79 jaa. Tämä tapahtumaketju tuhosi Pompejin ja muutamia muitakin kaupunkeja. Nykyisin Pompejin alue on suosittu turistikohde, paikalla käy yli 2 miljoonaa turistia vuosittain. Aluetta tutkitaan edelleen ja paikalla on tehty suomalaistenkin toimesta merkittävää tutkimustyötä “suomalaiskorttelissa”.

Pompeijin katuelämää (Ettore Forti).

Tuhoisa purkaus alkoi maanjäristyksellä ja jatkui hohkakivien ja tuhkan sateella. Ne, jotka jäivät henkiin kattojen sortuessa ja kivien sataessa, kuolivat lopulta pyroklastiseen pilveen. Tällöin peli oli lopullisesti menetetty eikä pakomahdollisuutta ollut. Pyroklastinen pilvi etenee liian nopeasti, myrkylliset kaasut ja kuumuus tappavat ihmisen hetkessä ja käytännössä ihminen kiehuu kuoliaaksi.

Tapahtumasta on saatu tarkkaa tietoa Plinius nuoremman silminnäkijäkuvauksesta. Tilanne on ollut kerrassaan kauhistuttava, varmaankin tuon ajan ihmiset luulivat maailmanlopun koittaneen.
Niin se koittikin kaikille, jotka eivät olleet ehtineet tai ymmärtäneet paeta heti ensimetreillä maanjäristyksen jälkeen.

Vesuviuksen purkaus (Pierre-Jacques Volaire).

Kipsivalokset tomuksi muuttuneista ihmisten ja eläinten ruumiista kertovat omaa, karua tarinaansa. Me tuijotamme tällaisia valoksia matkailunähtävyytenä. Hyi meitä. Samalla tavalla töllötämme muumioita miettimättä pätkääkään, että nuo ovat olleet joskus oikeita ihmisiä. Kato, nehän on vaan muumioita!

Toinen kuuluisa purkaus repi Santorinin (Theran) saarta n. 1500-1600 vuotta aikaisemmin. Tämä aiheutti myös valtaisan tsunamin. On epäilty, että Platonin kertomus Atlantiksesta liittyisi oleellisesti tähän purkaukseen.

Krakatau, Indonesia. (Wikimedia Commons)

Kolmas merkittävä purkaus tapahtui Krakataussa v. 1883 aiheuttaen myöskin tsunamin. Tuhannet ihmiset menettivät henkensä ja tapahtuman vaikutus oli maailmanlaajuinen. Tuona aikana tehdyt maalaukset esittävät usein punahehkuista taivasta, mm. Edvard Munchin “Huuto”-maalauksen taustaa on epäilty Krakataun innoittamaksi.

Nykyajan vaikuttavin purkaus tapahtui v. 2010 Islannissa Eyjafjallajökullin purkautuessa. Tämä vaikutti eniten globaaliin lentoliikenteeseen ja paikallisten ihmisten evakuointiin. Menetykset laskettiin rahana, toisin kuin aiemmissa purkauksissa laskettiin ihmishenkinä.

En kyllä yhtään ihmettele, että tällaiset luonnonmullistukset on nähty jumalten suuttumisena. Miten menneiden aikojen ihmiset olisivat voineet ymmärtää tällaisia tapahtumia.

Suomessakin Ukko ylijumala suuttui ja veteli kivirekeä taivaalla, kun oli ukkosilma. Varmaankin tsunamit ymmärrettiin maailmalla samalla tavalla: Ahti-perhana on taas pahalla päällä! Tai mikä tahansa vedenjumala sitten onkaan eri kulttuureissa ollut; kuten esim. Poseidon Kreikassa. Nykyajan Aquaman ei kuulu tähän joukkoon.

Omnomnom.

Kaikkien mullistusten jälkeen ollaan varmaan oltu nöyrää poikaa ja uhrattu ties mitä uhrilahjoja suuttuneille jumalille: ihmisiä, eläimiä, verta, viinaa, viljaa, hedelmiä, vihanneksia… tällaiset lahjat auttoivat varmasti, ettei tulivuori purkaudu uudestaan tai maa ei järise. Mikäli näin pääsi kuitenkin käymään, tuplattiin annetut uhrilahjat tai annettiin jotakin muuta. Sitten olikin pitkän aikaa hiljaiseloa ja jumalat olivat tyytyväisiä.

Nykypäivänä uhrataan etukäteen rahaa vakuutusyhtiöille ja sitten katsellaan seurauksia, taistellaan jopa oikeudessa kuka korvaa mitäkin. Tai korvaako ollenkaan; force majeure-periaatteen takia.

KRYPTOZOOLOGIA

Tämä näennäistiede tutkii tieteelle tuntemattomia eläinlajeja eli kryptideja. Tähän joukkioon kuuluu mm. merihirviöt ja ne kuuluisat lumimiehet ja isojalat, joita maailmalla tuntuu vilisevän joka ikisessä metsikössä. Tämän otsikon alle voi laittaa myös lajit, joiden on väitetty kuolleen sukupuuttoon, mutta havaintoja on silti olemassa. Tämän määritelmän nimi on elävä fossiili.

Tällaisesta “elävästä fossiilista” kuuluisin on Latimeria; varsieväkala. Tämän lajin luultiin vetäneen viimeisen henkäyksensä dinosaurusten aikana, kunnes v.1938 eteläafrikkalaiset kalastajat olivat saaneet latimeria-yksilön pyydykseensä. On se merkillistä, että tällainen parimetrinen ja 80-kiloinen kala on jäänyt aiemmin huomaamatta. Olisit käynyt… optikolla, voisi todeta tässä.

Latimeria -kalasta tehty malli museossa.

Otsikon alle mahtuu myös yksisarvinen eli tarueläin. Olen aina ihmetellyt, mistä yksisarvisen taru on muodostunut. Jotenkin lohikäärmeen voi ymmärtää; onkohan muinaisissa kulttuureissa löydetty dinosaurusten luita ja niille on pitänyt keksiä selitys. Jostakin on bongattu lentoliskon fossiili ja kivettyneitä dinosaurusten munia. Miksi muuten lohikäärmeet lentäisivät ja munisivat, ellei tästä syystä. Yksisarvinen onkin jo hankalampi, mutta sarvivalaan fossiili voisi olla tämän legendan pohjana. Onhan sarvivalaan sarvi kierteinen kuten yksisarvisella. Fossiilia on vaan kaunisteltu tarinoissa, että saadaan aikaiseksi kaunis laji mytologiaan. Tämän seurauksena ollaan saatu mytologiaan My Little Ponyt, kiitos vaan muinaisille esi-isille tästä (oletetusta) fossiililöydöstä.

Täällä meilläpäin kryptozoologia on ihan todellista tiedettä. Aidan takana häärii usein yllättävän sosiaalinen yksilö, joka kuuluu tähän isojalka-määritelmään. Kuvamateriaalia kohteesta ei ole, mutta tämä kohde puhuu usein itsekseen ja yrittää muodostaa korvin kuultavia sanoja. Alkeellisen puhekielen yritys on mieltälämmittävää. Kyseessä on tietenkin naapurin Alma; tai lempinimellä “Megapötsi”, kuten häntä täälläpäin kutsutaan.

Älä tule soittelemaan Akan ovikelloa!

Toinen yksilö lienee elävä fossiili, josta on vähäisempiä havaintoja. Alman mies on selkeästi etäisempi eikä sosiaalista käyttäytymistä ole juuri ollenkaan. Tämä kohde ei kuulukaan isojalkoihin, vaikka kahdella jalalla käveleekin; sen verran paranormaalista ilmiöstä on kyse. Voisi jopa väittää, että lajinimike zombi sopisi paremmin tähän yksilöön. Tälle yksilölle on annettu leikkisästi nimi “Tanssii örkkien kanssa”.

Lajien määrittämiseksi pitäisi kutsua paikalle Isojalka-tiimi, paleontologi, biologi, demonologi, voodoo-pappi ja varmuuden vuoksi vielä aaveenmetsästäjät. Näiden jälkeen voisivat saapua valkotakkiset, poliisi ja palokunta. Mitä enemmän, sitä paremmat juhlat!

HULLUJA NUO ROOMALAISET

Tämä lausahdus on tuttu vanhoista Asterix-sarjakuvista. Tämä lause on ihan totta, mikäli vähänkään perehtyy antiikin Rooman keisareihin.

John F. Kennedy totesi presidenttikautenaan “tämä on maailman yksinäisin työ”. Roomalaiset keisarit olisivat voineet todeta:” tää on maailman paras työ, mä voin sekoilla ihan miten haluan ja rahaa riittää! Harmi vaan, että joku sit lopulta murhaa mut!”

John F. Kennedy.

Esimerkkinä mainittakoon ensimmäisenä Caligula (12-41 jaa). Caligula-nimitys (pikku saapikas) muodostui hänen korkealle nyöritetyistä sandaaleistaan. Tällaiset sandaalit olivat vain korkea-arvoisille tarkoitettuja kenkiä. Caligulaa nimitettiin hulluksi jo hänen elinaikanaan. Hänen haaveenaan oli mm. hukuttaa homoseksuaaleja. Hänen julmuutensa oli äärimmäistä ja hän tuhlasi koko valtionkassan ylelliseen elämään, orgioihin, palatseihin ja huvialuksiin. Rahojen loputtua
hän mm. perusti palatsiinsa bordellin kartuttaakseen varojaan. Tämä keisari on kuuluisa siitä, että hän uhkasi nimittää hevosensa senaattoriksi. Hevoselle oli mm. rakennettu marmorinen talli ja syöttökaukalo.

Caligula.

Lopulta hänet murhattiin v. 41 jaa. Yllättävää.

Toisena mainittakoon Commodus (161 jaa.- 192 jaa.). Commodus halusi intohimoisesti taistella gladiaattorina ja lukuisat ottelut järjestettiin aina niin, että hän voitti. Commodus nuiji rampoja ja vajaamielisiä henkilöitä hengiltä areenoilla ja mm. syötti ulosteita senaattoreille. Gladiaattoriotteluidensa aikana hän heitteli rahoja miljoonittain yleisön sekaan. Hänen yksityisessä bordellissaan oli useita satoja naisia ja miehiä.

Commodus.

Lopulta hänet murhattiin v. 192 jaa. Yllättävää.

Kolmantena mainittakoon Heliogabalus (tai Elagabalus) (203/4 – 222 jaa.) Hän piti pukuleikeistä ja mm. solmi useita avioliittoja miesten kanssa naisten ohella. Hän järjesti ihmisuhrauksia ja omituisia juhlia; joissa saatettiin sammuneet vieraat pelästyttää päästämällä tilaan villieläimiä irralleen. Hän etsitytti kylpylöistä erityisesti isoilla sukupuolielimillä varusteltuja henkilöitä omaksi huvituksekseen. Kaduille heiteltiin rahaa, jotta ihmiset tallautuisivat väkijoukkoon rahoja havitellessaan.

Heliogabalus.

Lopulta hänet murhattiin v. 222 jaa. Yllättävää.

Keisari Nero (37-68 jaa.) lienee kuuluisin näistä omituisista hallitsijoista. On mm. epäilty, että Nero sytytti Rooman palamaan ja soitti palon aikana lyyraa nauraen. Tämä ei ole mahdollista, sillä palon aikaan Nero ei ollut kaupungissa. Lukuisia murhia hän toki sai aikaiseksi kuten muutkin keisarit, mm. oman äitinsä murhan. Edellisistä keisareista poiketen Nero teki itsemurhan, mutta ei hänkään siis kokenut luonnollista kuolemaa.

Neron oletettua soittoa Rooman palaessa (M. de Lipman 1897).

Hulluja nuo roomalaiset, todellakin.

MIESTEN VAATETUS

Miesten puvut ovat suunnattoman tylsiä. Naiset voivat kekkaloida ties minkälaisissa juhlaluomuksissa, mutta miesten pitää olla yhtä ja samaa harmaata massaa. Paitsi Linnan juhlissa pitää olla yhtä ja samaa mustaa frakkimassaa.

Sinänsä merkillistä, kun eläinten parissa tilanne on ihan päinvastainen. Lintunaaraat ovat aina huomaamattomia, uroksilla voi olla vaikka minkälaisia sulkaviritelmiä.

Värikkäitä lintusia.
Myllynkivikaulus.

Toista se oli 1500 – 1700-luvuilla, kun miehetkin saivat kimaltaa ja kiiltää, käyttää peruukkeja ja korkokenkiä. Useista maalauksista tuttu “myllynkivikaulus” kertoi korkeasta statuksesta. Kyse on siis siitä hermeettisestä röyhelöhärpäkkeestä kaulan ympärillä. Olisi hauskaa nähdä aamun ruuhkajunassa, kun kaikkien tärkätyt röyhelökaulukset kopsahtelisivat toisiaan vasten. “Uups, anteeksi” olisi yleisin kuultu asia asemakuulutusten lomassa.

Toinen merkillinen vempele oli kalukukkaro; miesten etumusta peittävä tasku, läppä tai pussi. Tämän vehkeen tarkoitus oli tehdä etumuksesta säädyllinen. Päinvastoin! Tällainenhan oikein kiinnittää katseen juuri sinne, minne ei pitäisi, varsinkin kun tapana oli koristella ja topata koko härveli. Lopulta juuri tästä syystä koko muoti kiellettiin.

Koirankaan huomio ei kiinnity yhtään tiettyyn kohtaan!

Nykyajan kalukukkarossa olisi varmaan jokin näppäinpaneeli kännykänkäyttöä varten. Hyi sentään!

Kuka himpskatti muuten keksi maailman turhimman asusteen: kravatin? Tästä ei ole varmaa tietoa, mutta kravatti on vuosisatojen kuluessa muotoutunut nykyiseen muotoonsa erilaisista kaulahuiveista. Patentti kravatin nykyisellekin valmistustavalle myönnettiin vasta v. 1924.

Se ainoa väriläiskä miesten asukokonaisuudessa on mukamas tärkeä elementti:
-“Kuvastaako tää punainen nyt mun dynaamisuutta vai pitäiskö mun valita tää seesteinen sininen?”
-“Valitse ihan kumpi vaan, mä heitin just vihdoinkin takkaan sen sun s****nan soivan joulusolmion!!”

NAISTEN VAATETUS

Luonnollisesti edellisestä aiheesta päästään soljuvasti naisten vaatetukseen. Aihe on niin laaja, että on pakko valita eri aikakausista yksittäinen ja merkillisin länsimaalainen muotitekijä:

Korsetti v. 1869.

KORSETIN KÄYTTÖ ylemmän yhteiskuntaluokan naisilla. Vuosisatojen ajan naisten vyötärön piti näyttää tiimalasilta ja tästä seurasi usein merkittäviä elimellisiä muutoksia vartalossa.

Tokihan korsetti oli myös joidenkin miesten käytössä turhamaisuussyistä, mutta vaikutukset eivät olleet niin vakavia kuin naisten kehoissa. Miehet käyttivät korsettia satunnaisesti näyttääkseen hoikemmilta.

Korseteissa käytettiin tukirakenteina mm. metallia ja valaanluuta, selkäpuolen nyöritys mahdollisti jatkuvan kiristämisen yhä tiukempaan vyötäröön.

Korsettien käyttö tytöillä aloitettiin usein jo pikkulapsena, jolloin sisäelimet joutuivat ajan myötä mukautumaan täysin epäluonnollisiin olosuhteisiin. Naisten pyörtyileminen oli yleistä mm. 1800-luvulla, kun keuhkot ja pallea eivät toimineet kunnolla hapenpuutteen vuoksi. Tällöin puhuttiin naisten “herkkyydestä” eikä naisia saanut järkyttää millään tavoin.

Hengitäpä siinä nyt ihan rauhallisesti…

Jopa tuolloin poistettiin alimpia kylkiluita ihannevyötärön aikaansaamiseksi. Voi vain kuvitella seurauksia sen ajan hygieniatasolla, kun ei antibioottejakaan ollut. Nykyiset kauneusleikkaukset eivät siis ole “nykyajan” ilmiö, vaan paljon kauempaa juontuva ihmisen halu muokata omaa kehoaan kauneuskäsitysten mukaan.

Korsettia saatettiin käyttää raskausaikanakin mahdollisimman pitkään. Loppuraskaudessa naiset jättäytyivät suosiolla kotiin ja “kieltäytyivät vierailuista” muuttuneen kehonfiguurin takia. On se ihmeellistä, että näillä rääkätyillä kehoilla on saatu lapsia.

Sinänsä ihmetyttää ylipäätään, miksi vyötärön piti olla mahdollisimman hoikka. Tuolloin suvunjatkaminen oli kuitenkin yksi ihmisen päätehtävistä, koska elinikä ei kuitenkaan ollut välttämättä kovin pitkä. Perillisten piti varmistaa perheen tulevaisuus ja lapsikuolleisuus oli yleistä. Miten tällainen hoikkaakin hoikempi vyötärö naisella antoi ymmärtää, että tämä henkilö on oivallinen valinta tuleviin raskauksiin?

“Oot tainnut taas laihtua sitten viime näkemän…”

Joka tapauksessa naisten pukuhistorian tässä valossa on helppo sanoa:

“Mun vatsamakkaralla on ihan oma elämä! Se nauttii vapaudestaan!”

TUTANKHAMON-PARKA

Tutankhamonin haudan löytyminen on yksi 1900-luvun legendaarisimmista tapahtumista.

Howard Carter ja lordi Carnarvon kömpivät esiin Tutankhamonin haudasta v. 1922.

Pikku prinssi Tut nousi valtaan 1330-luvun alkupuolella eaa. vain 9-vuotiaana ja hallitsi 10 vuotta kuolemaansa asti. Vain 19-vuotiaan nuorukaisen kuoleman syistä on esitetty monia arvailuja, kuten “murhattiinko Tutankhamon”. Murhaepäilykset ovat ihan ymmärrettäviä Egyptin faaraosukujen valtajuonitteluissa.

Muumion geenitutkimuksissa on selvinnyt, että Tut oli sairaalloinen koko lyhyen elämänsä. Toisesta jalasta puuttui varvas, lisäksi hänellä oli luusairaus, joka pakotti hänet käyttämään kävelykeppiä. Haudasta löytyi 130 kävelykeppiä, joista osa oli ollut käytössä.

Tutankhamonin haudan esineistöä kuvattuna löytövuonna 1922.

Faaraosuvuissa oli yleistä, että avioliitot solmittiin sisarusten välillä. Tällöin “rahvaan veri” ei päässyt sekaantumaan jumalallisiin kuninkaallisiin. Tästä syystä monilla kuninkaallisilla oli perinnöllisiä sairauksia, joita sisäsiittoisuus aiheuttaa. Tutin haudasta löytyi kaksi muumioitua tyttösikiötä, jotka todennäköisesti ovat Tutin ja hänen sisarensa avioliitossa keskenmenneitä tyttäriä. Voi ei ja nyyh…!

(Päivitys v. 2020: geenitutkimukset todistavat, että sikiömuumiot ovat Tutankhamonin lapsia!)

Tutankhamon, maailman kuuluisin rintakuva.

Tutankhamon oli elämänsä aikana sairastanut useamman kerran malariaa, joka oli yleistä tuohon aikaan. Tämä lienee heikentänyt vielä lisää hänen heikkoa yleiskuntoaan. Ennen kuolemaansa Tut sai kohtalokkaan reisimurtuman, joka lienee aiheuttaneen komplikaatioita ja täten lopulta ennenaikaisen kuoleman.

Tällaisen lyhyen ja kivuliaan elämän aikana ei paljon lohduta, että kaikki ympärillä on yltäkylläistä ja ihmiset palvovat sinua jumalana.
Todennäköisesti Tut olisi mieluummin halunnut hyvän terveyden, pitkän elämän ja perheonnea ympärilleen kaiken maallisen mammonan sijasta. Voi ei ja nyyh uudestaan…!

On epäilty, että Tutin haudassa voisi olla jopa kaksi vielä löytämätöntä kammiota. Koska Tut kuoli niin odottamatta, ei hänelle oltu ehditty rakennuttaa kuninkaan arvolle sopivaa hautamonumenttia. Epäiltiin, että hauta olisi voinut alunperin olla jopa itsensä Nefertitin (joka ei oletuksista huolimatta ollut Tutin äiti). Näille kammioepäillyille ei ole löytynyt todisteita, mutta kukapa tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mikäli jatkotutkimuksia tehdään.

(Päivitys v. 2020: ainakin yksi kammio on löytynyt!)

Edes Tutin äidin henkilöllisyyttä ei tiedetä, mutta hänen äitinsä oli joku faarao Ekhnatonin (myöh. Akhenaten) viidestä sisaresta.

Akhenaten ja Nefertiti lapsineen.

On se vaan niin ärsyttävää, että spekulaatioita esitetään asiasta kuin asiasta eikä mitenkään löydetä loppuratkaisuja näihin arvoituksiin.

“Annaha miul kuokka nii mie käy kattomasa missä siu äitees makaa”, toteaisi tässä Rokan Antti.  “Annaha viel pari hyvää miästä mukkaa ni ei tartte olan yli katella”. (Tai jotenkin siihen tyyliin, en ole murre-ekspertti.)

MYSTEEREISTÄ YLIPÄÄTÄÄN

On hauska leikitellä ajatuksella, että saisi valita yhden ratkaistavan arvoituksen, joka piinaa ihmiskuntaa. (Siis jonkun ihan muun kuin maailmanrauha, ilmastonmuutos ja nälänhätä, mitäs niille tehdään…  se on toinen juttu, se.)

Tässä skenaariossa Mysteeri-keiju pölähtäisi kimaltaen paikalle; todennäköisesti mitä epäsopivimpaan aikaan kun ruoanvalmistus on kesken. Hän esittäisi juhlallisin äänenpainoin, että mikä tahansa askarruttava mysteeri saisi vastauksen. “Valitse viisaasti, oi ihminen!” olisi keijun varoittava lausahdus ennen päätöstä.

Puehan vähän enemmän päälles, kun tulet Akan keittiöön, Mysteeri-keiju!

“Valitse nyt, prkl, tässä, kun spagetit on hellalla, saanko 2 vuotta aikaa?” olisi ihmisen ensimmäinen ajatus. Tai vanhan vitsin mukaan: “Saanko valita, että valitsen kaikki?”

Joka tapauksessa, tässä ehkä 10 tunnetuinta, tutkituinta ja kiistellyintä mysteeriä:

1. Loch Nessin hirviö
2. Isojalka
3. Bermudan kolmio
4. JFK:n murha
5. Alienit
6. Kummitukset
7. Stonehenge
8. Jeesuksen mahdollinen avioliitto ja jälkeläiset
9. Atlantis
10. Nazcan linjat

Listaahan voi jatkaa loputtomiin ja tietoa kustakin aiheesta löytyy enemmän kuin tarpeeksi, mutta seuraavassa lyhyet tiivistelmät kustakin:

1. Loch Nessin hirviö: ensimmäinen maininta Loch Ness- järven hirviöstä (Nessie) ajoittuu vuodelle 565 irlantilaisen munkin toimesta. Nykyajan havainnot alkoivat lisääntyä 1930-luvulla, tällöin otettiin myös kuuluisin huijaukseksi paljastunut valokuva pitkäkaulaisesta Nessiestä.

Yleisimmin on esitetty, että Nessie olisi plesiosaurus eli joutsenlisko; jäänne muinaisilta ajoilta.

Tutkinnoista huolimatta pitäviä todisteita ei ole löytynyt. Loch Nessin järvi on poikkeuksellisen hankala tutkimuskohde laajuuden, huonon näkyvyyden ja syvyyden takia (jopa 230 m.).

Legendoja/havaintoja järvihirviöistä on ympäri maailmaa, joten Nessie ei ole ainoa lajiaan; vain tunnetuin.

Plesiosaurus eli joutsenlisko.

2. Isojalka: nimi tarkoittaa pohjois-Amerikassa tehtyjä havaintoja (Bigfoot). Aasiassa vastaava nimitys on Jeti. Siperiassa kyseinen olento on nimeltään Alma/Almas. Eli tässäkin tapauksessa havaintoja on ympäri maailmaa, enemmänkin kuin edellämainitut olennot.

Yhteistä kaikille “mysteeriapinoille” on gorillamainen olemus, turkki ja valtaisa koko. Todennäköisesti kyseessä olisi myöskin jäänne menneiltä ajoilta: Gigantopithecus, suurin koskaan elänyt kädellislaji (painoltaan 300-500 kg)..

Havaintoja pohjois-Amerikassa ja Kanadassa.

3. Bermudan kolmio: alue sijoittuu Floridan, Puerto Ricon ja Bermudan väliselle alueelle, josta muodostuu kolmio. Tällä alueella on tunnetusti monia laivojen haaksirikkoja ja lentokoneiden putoamisia. Tunnetuin lienee v. 1945 lentokonelaivueen nro 19 katoaminen sekä sen pelastuskoneiden samankaltainen katoaminen. On esitetty, että alueella olisi omituinen sähkömagneettinen varaus ja alueella lentävät koneet joutuvat joko toiseen todellisuuteen tai muutoin erikoiseen aikasilmukkaan. Toisaalta alueella esiintyvät vaihtuvat ilmavirtaukset vaikuttavat paljonkin alueella lentämiseen mm. Golf-virran vaikutuksesta.

Laivojen uppoamisen osalta on esitetty ns. roistoaaltoa. Tällaisessa tilanteessa kyse ei ole tsunamista; vaan laivaa kohti hyökkää yllättäen jopa 7-10 metrin aaltoseinämä otollisissa olosuhteissa. Merirosvojen tiedettiin aikoinaan puhuvan tällaisista ja asiaa on nykyään tutkittu merentutkimuslaitosten toimesta.

Bermudan kolmio.

4. JFK:n murha: John F. Kennedy kuoli Dallasissa Teksasissa 22.11.1963. Tutkintakomission loppuraportin mukaan Lee Harvey Oswald ampui kolme laukausta kohti presidentin autosaattuetta kohtaloikkain seurauksin. Jack Ruby puolestaan ampui Oswaldin, ennenkuin oikeudenkäyntiä päästiin edes aloittamaan.

Salamurha on poikinut lukuisia salaliittoteorioita ja on yksi historian tutkituimpia murhatapauksia.

JFK ja Jackie Dallasissa.
Älä ala Akalle isottelemaan!

5. Alienit: Roswellin tapaus herätti valtaisan ufobuumin, kun väitteiden mukaan alueelle putosi ufo v. 1947. Tapauksesta muodostui merkillinen selittelyjen kirjo, kun armeija myönsi löytäneensä ufon jäänteitä. Myöhemmin lausuntoa muunnettiin ja kyseessä olikin säähavaintopallo. Joka tapauksessa ufohavainnot ja mielenkiinto scifi-elokuviin ja -sarjoihin on kasvanut tapauksesta lähtien. Roswell oli siis alkusysäys kokonaan uudenlaiselle genrelle.

“The truth is out there”…

6. Kummitukset: termillä viitataan usein henkeen tai sieluun, joka on jäänyt syystä tai toisesta välitilaan pääsemättä jatkamaan eteenpäin. Kummitusten sanotaan usein esiintyvän tietyssä asuinpaikassaan eli ilmiöt ovat pitkälti paikkasidonnaisia. Kummitustaloja löytyy ympäri maailmaa; katolilaisissa maissa kummituksiin uskominen on yleisempää kuin luterilaisissa maissa.

1850-luvun jälkeen spiritistiset istunnot olivat suuressa suosiossa huolimatta useista huijareiksi paljastuneista “meedioista”. Ensimmäinen maailmansota kasvatti myös kiinnostusta ottaa yhteyttä henkimaailmaan. Kirjailija Arthur Conan Doyle oli vakaasti spiritismin puolestapuhuja, kun taas taikuri Harry Houdini oli ehdoton skeptikko. Houdini oli ennen kuolemaansa sopinut vaimonsa kanssa koodin, jonka hän tulisi toimittamaan vaimolleen tuonpuoleisesta. Koodia ei koskaan tullut.

“Seeing is believing”…

Tällainen ilmestys makuuhuoneessa herättäisi lähinnä naurua.

7. Stonehenge: Englannin Wiltshiressa sijaitseva maailman kuuluisin kivimonumentti on nykyarvion mukaan n. 5000 vuotta vanha. Itse monumentin ulkoasu on vuosisatojen aikana vaihdellut paljonkin
mutta merkillisintähän tässä on itse rakentamistyö; jopa 50 tonnien painoisten paasien kuljetukset sekä paikoilleen asettaminen. Erilaisia menetelmiä on tutkittu paljonkin sekä hyvällä että huonolla  menestyksellä. Eräässä testikuljetuksessa kivipaasi luiskahti lopulta veneestä Englannin kanaaliin…

Stonehengen käyttötarkoituskin on epäselvä, mutta varmasti kyseessä on ollut merkityksellinen paikka koko 1500-vuotisen käyttöaikansa ajan.

Vastaavia kivikehiä löytyy muualtakin maailmasta, mutta Stonehengen massiivisuus lienee tehnyt siitä suosituimman monoliitti-turistikohteen. Vuosittain paikalla käy miljoona turistia.

Stonehengen ennallistus.

8. Jeesuksen mahdollinen avioliitto ja jälkeläiset: teoria Jeesuksen sukulinjasta on peräisin kirjasta “Pyhä veri, pyhä Graal” vuodelta 1982 (Baigent-Leigh-Lincoln). Myöhemmin Dan Brown kirjoitti teorian pohjalta kuuluisan Da Vinci-romaaninsa. Alkuperäinen hypoteesi esittää, että Jeesus ja Magdalan Maria olivat naimisissa, saivat lapsia ja heidän jälkeläisiään on edelleen olemassa.

Maria Magdaleena (Giovanni Bellini).

Myös apokryfinen (ei-Raamattuun-kuuluva) Filippuksen evankeliumi antaa monen mielestä lisäpontta Jeesuksen ja Marian väliseen suhteeseen. Teksti on vaurioitunutta, mutta siinä annetaan ymmärtää, että Jeesus suuteli usein Mariaa ja rakasti häntä enemmän kuin muita opetuslapsia. Tekstissä Mariasta käytetty sana viittaa kyllä enemmän kumppaniin kuin vaimoon. (Evankeliumi löytyi v. 1945 Nag Hammadista, Egyptistä.) Jeesuksen aikana oli yleistä, että hengelliset johtajat pysyivät naimattomina, vaikka avioliitto oli kaikkien muiden miesten “velvollisuus”.

“Pyhä veri, pyhä Graal”-kirjan kirjoittajat nostivat oikeusjutun Dan Brownia vastaan tekijänoikeuksien rikkomisesta, mutta lopulta hävisivät kiistan.

9. Atlantis: Atlantiksen tarina esiintyy kreikkalaisen filosofin Platonin teksteissä n. vuodelta 360 eaa. Platonin mukaan Atlantiksen saari olisi uponnut mereen vain yhden vuorokauden aikana yli 11 000 vuotta sitten. Upotuksen syynä oli ylijumala Zeus, joka kyllästyi atlantislaisten pahuuteen.

Jo antiikin aikana teoriasta kiisteltiin; sittemmin Atlantiksen mannerta on yritetty sijoittaa sinne sun tänne. Villeimmät arviot sijainnista yltävät jopa Bermudalle ja Grönlantiin asti. Mm. Adolf Hitler oli innokas löytämään Atlantiksen.

Aiheesta on olemassa lukuisia kirjoja ja tutkimuksia, joidenkin tutkijoiden mielestä Platon halusi ainoastaan esittää esimerkin ihanteellisesta valtiosta. Ainakin teoriaan on käytetty miljoonia työtunteja ja tahkottu säkkikaupalla rahaa myöhemmässä kirjallisuudessa.

Vanha kartta, Atlantis on sijoitettu Atlantille.

10. Nazcan linjat: Nazcassa Perussa on tuhansittain kuivaan maahan tehtyjä piirroskuvioita. Kuviot ovat syntyneet, kun tummaa pintamaata on poistettu ja alta on paljastunut vaaleampi hiekkakerros. Kuviot ovat säilyneet yli 2000 vuotta kuivan ilmaston takia. Kuvioissa on paljon kymmenien metrien pituisia eläimiä, mutta suoria viivoja löytyy yli tuhat. Geometriset kuviot ovat myös yleisiä.

Linjat havaittiin lentokoneesta vasta 1920-luvulla. Maasta käsin niitä ei juuri huomaa, joten teoria niiden merkityksestä alkoi tietenkin villiintyä. Aluetta on epäilty ufojen lentokentäksi, mutta mm. koko elämänsä aluetta tutkinut Marie Reiche totesi maaperän olevan liian pehmeää laskeutumisalustaksi millekään lentävälle alukselle.

Linjoja on rakennettu testimielessä; kepit ja linjanarut ovat tehokkaita apuvälineitä kuvioiden hahmottamiseksi piirrosvaiheessa. Alunperin väitettiin, että kyetäkseen näin suuriin kuvioihin Nazca-intiaanien olisi pitänyt lentää kuumailmapallolla tai muulla vastaavalla lentävällä laitteella. Tällaisestakin kuumailmapallo-ajelusta on tehty tutkimuksia hyvin lopputuloksin.

Linjojen käyttötarkoitus on edelleen epäselvä. Pitkien suorien linjojen (jopa 13 km) on arveltu olleen seremoniallisia polkuja jumalien palvontamenoissa. Paikan kuivuuden takia vesi oli tärkeä elementti eli vedenjumala lienee ollut tärkeä yhteisön palvontamenoissa. Yhteyksiä taivaankanteen on myös paljon tutkittu ja löydetty.

Nazcan kolibri.

NO ENTÄS SE MYSTEERI-KEIJU? Tätä pitää pohtia se 2 vuotta.

Ottaisin kyllä lopulta alienit, se vaikuttaisi koko ihmislajiin eniten. Niillä voisi myös olla ratkaisut näihin esitettyihin tapauksiin, mikäli he ovat täällä tuhansia vuosia vierailleet.

“Joo, se JFK oli meidän katsotuin tosi-tv siihen aikaan!” tai “Toi Jeesus-asia pitää kysyä mummolta, se oli nuori silloin!”

OI MAAMME SUOMI…

Äijä nro 1: J.L.Runeberg.

Kansallislaulumme oli alunperin ruotsinkielinen runo “Vårt land”. Kirjoittajana oli J.L.Runeberg ja säveltäjänä Fredrik Pacius, ensiesitys tapahtui vuonna 1848. Suomalaiset sanat lauluun saatiin vasta vuonna 1867.

Äijä nro 2: Fredrik Pacius.

Mikä merkillisintä; tätä sävellystä ei ole koskaan määritelty laillisesti Suomen kansallissävelmäksi. Mikäli Suomi voittaa kultaa MM-jääkiekossa, voi yhtä hyvin soittaa Pikku Kakkosen tunnaria.

Suomen lipun historia on yhtälailla mielenkiintoinen. 1800-luvun loppupuolella oli kaksi kannattajakuntaa: punakeltainen ja sinivalkoinen. Itsenäistymisen jälkeen käytössä oli jopa punainen lippu leijonakuviolla, mutta sisällissodan jälkeen 1918 sinivalkoinen väri valittiin eduskunnan toimesta.

Äijä nro 3: Eero Snellman.

Akseli Gallen-Kallelan ehdotus oli valkoinen risti sinisellä pohjalla, mutta tämä ehdotus hylättiin. Lopulta Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen suunnittelivat kiireellä nykyäänkin käytössä olevan lipun. Sininen risti valkoisella pohjalla.  Ratkaisuna oli siis… päinvastaiset värit!!

Äijä nro 4: Bruno Tuukkanen.

Nämä herrat taisivat olla maamme ensimmäisiä konsultteja. “Ei, ei, ei ja vielä kerran ei. Nyt ollaan menty ihan metsään, me korjataan tää homma.”

“No nyt saatiin fiksattua tämä Suomen imago; tässä olis sitten lasku!”

Herrat painuivat varmaankin kuuluisaan Kämpiin nostamaan voitonmaljoja projektin onnistumisesta. “Kyllä me pojat osataan!”

Hotelli Kämp v. 1891.