MAJAKKAMYSTEERI

Pikkuruinen majakka Flannan-saariryhmällä Ulko-Hebrideillä nousi puheenaiheeksi 26.12. vuonna 1900. Tämä saariryhmä on niin pieni ja keskellä-ei-mitään Skotlannin luoteispuolella, että Akkakin hukkaa sen Google Mapsista koko ajan.

Saariryhmä vasemmalla pienenä pisteenä.

Joka tapauksessa; saarella sijaitsi vuotta aiemmin rakennettu majakka, jota valvoi tuolla hetkellä kolme miestä: James Ducat, Thomas Marshall ja Donald MacArthur. Joulukuussa saarelle oltiin tuomassa täydennysmiestä, Joseph Moorea, kun majakan oli havaittu olevan pimeänä. Rantauduttuaan Moore kiipesi 23-metriselle majakalle johtavat 160 porrasta ja havaitsi paikan täysin autioksi.

MacArthur, Marshall, Ducat ja heidän esimiehensä Robert Muirhead.

Saarella ei muutenkaan ollut muuta asutusta, vain pieni kappeli oli saarelle aiemmin pykätty. Nämä kolme miestä oleskelivat majakassaan siis täysin keskenään keskellä hevonper… hevonkuusta. Kahden muun merimiehen kanssa Moore tutki majakan asuintilat: keittiön kello oli pysähtynyt, tuoli oli kaadettu kumoon ja pöydällä oli syömätön ateria, joka selvästi oli ollut jo pidempään paikoillaan. Naulakosta löytyi vain yksi öljykangastakki; nähtävästi yksi miehistä oli lähtenyt ulos ilman päällystakkia. Takin pääteltiin kuuluvan MacArthurille.

Eilean Mor – majakka ja kivikappeli.

Ulkoa löytyi merkkejä raivokkaasta myrskystä. Tarvikelaatikko oli tuhoutunut ja sen sisältö oli hajallaan, tonnien painoinen kivi oli siirtynyt pois paikoiltaan ja rautakaiteita polun viereltä oli vääntynyt. Tästä pääteltiin, että miehet olivat huuhtoutuneet mereen yrittäessään suojella majakan tarvikkeita.

Majakan rantaan johtavat portaat.

Mysteeriin asti päästiin, kun alettiin tutkia majakan lokikirjaa. Joulukuun 12. päivä Marshall oli kuin olikin kirjoittanut suuresta myrskystä, jollaista hän ei ollut koskaan nähnyt. Hän oli kirjoittanut myös, että miehistä Ducat oli epätavallisen hiljainen ja MacArthur oli itkeskellyt, vaikka tämä tunnettiin karskina merimiehenä. Seuraavan päivän merkinnät kertoivat, että myrskyn jatkuessa miehet peräti rukoilivat. Joulukuun 15. päivän merkintä vaatikin sitten selitystä: myrsky oli laantunut ja sää oli täysin tyyni. Mikä merkillisintä, alueella ei raportoitu minkäänlaista myrskyä näinä ajankohtina. Viimeinen merkintä herätti kuitenkin epäilykset, etteivät miehet olleet voineet huuhtoutua mereen myrskyn vielä raivotessa. Kuka olisi tuolloin enää ollut kertomassa sään tyyntymisestä?

Nopeasti syytettiin aavelaivaa, valtavaa merikäärmettä tai jotakin muuta karmaisevaa otusta. Loogista päättelyä kaikinpuolin…! Jotkut epäilivät MacArthurin aloittaneen riidan ja tappaneen toiset miehet, lopuksi hän olisi itse omatoimisesti heittäytynyt alas kalliolta. MacArthur tiedettiin äkkipikaiseksi ja tämä oli usein ollutkin osallisena nyrkkitappeluissa, mutta todisteita tästä murhatyöstä ei kuitenkaan löytynyt.

Kraken-merihirviö laivan kimpussa.

Seuraavaksi kiinnitettiin huomiota siihen, että Marshall oli kerran joutunut korvaamaan 5 shillinkiä menettämistään majakan varusteista. Tuolloin tarvikkeita ei ollut kiinnitetty kunnolla ja ne olivat huuhtoutuneet mereen. Tuohon aikaan rahasumma oli iso tavalliselle työläiselle, joten varmastikaan Marshall ei halunnut toistaa virhettään. Hän ja Ducat pukivat tässä skenaariossa takit päälleen ja painelivat ulos sitomaan tarvikkeita. He huuhtoutuivat mereen ja kun heitä ei kuulunut takaisin, MacArthur meni tarkastamaan tilannetta. Mutta miksi hän menisi ilman takkia ulos, varsinkaan, jos myrskysi? Ja miten tämä selittäisi lokikirjan viimeiset merkinnät myrskyn laannuttua?

Tyypillinen majakan lokikirja vuodelta 1901.

Ehkä MacArthurilla tosiaan vain napsahti päässä – olisiko hän aiemmin itkenytkin juuri hermoromahduksen takia – ja hän tappeli toiset miehet alas kallioilta. On hankalaa kuvitella, millaista on 24/7 tuijottaa samoja naamoja pitkän aikaa eristyksissä. Hmm… hups, eihän se olekaan niin vaikeaa, kuulostaa peräti ihan tutulta! Tämä teoria on ainakin uskottavampi kuin paikalle lehahtaneet Lentävä Hollantilainen tai jättikokoinen Kraken. Tajuttuaan tekonsa ja sitä katuessaan MacArthur olisi hyvinkin voinut kirjoittaa lokikirjaan siinä olevan viimeisen lauseen: “Jumala on kaikkialla.

Lentävä Hollantilainen noukki miehet pois kuljeksimasta. Perässä seurasi Black Pearl ja Jack Sparrow.

Keittiön syömätön ateria selittyisi sillä, että jompikumpi toisista miehistä olisi naljaillut MacArthurille, että miksi tämä sai aina syödä viimeisen pihvin tai jotakin muuta yhtä typerää. Ja naps, helvetti repeää peruuttamattomin seurauksin!

Näpit irti mun pihvistä!!

Mitä opimmekaan tästä? Älä kadehdi naapurisi tai läheisesi pihviä tai mitään muutakaan omaisuutta, vaikka toisen naama ottaisi kuinka paljon tahansa kupoliin. Ugh, Akka on puhunut ja suuressa viisaudessaan ratkaissut tämän mysteerin hyvin luonnollisella tavalla. Siihen vaaditaan vain ymmärrystä siitä, kuinka pientä ihmistä alkaa v…ttaa hyvin pienetkin asiat, kun tarpeeksi pitkälle pinnaa venytetään.

AMERIKKALAINEN PRINSSI

Ei, nyt ei ole kyse Eddie Murphyn esittämästä pelleprinssistä, vaan walesilaisesta prinssi Madocista. Tämä prinssi syntyi v. 1145 tienoilla. Prinssin isän Owain Gwyneddin kuoltua v. 1170 hänen lapsensa ajautuivat ilmiriitaan, kenestä tulisi uusi hallitsija tällä Walesin alueella.

Dolwyddelan Castle, Wales.

Tällä menehtyneellä äijällä olikin peräti 19 lasta, joten valinnanvaraa poikaporukassa riitti. Lisäänny ja täytä maa, herra Owain Gwynedd!

Prinssi Madoc.

Sanotaan, että prinssi Madoc ja hänen veljensä Rhirid kyllästyivät riitaisuuksiin ja he lähtivät seilaamaan kohti Amerikkaa. Madociin lienee vaikuttanut muinaisten druidien kertomukset “lännessä sijaitsevasta suuresta mantereesta” tai peräti viikinkien tunnetut reissut Amerikan/Kanadan Vinlandiin.

Veljespari varusti kaksi laivaa ja mukaan lähti muutakin porukkaa; miehiä, naisia ja lapsia. Tarkoitus oli perustaa uusi, onnellinen yhteisö kaukaiseen maahan. On esitetty, että Madocin retkue olisi peräti käynyt Meksikossa ja vaikuttanut asteekkien jumalkäsityksiin, mutta tästä ei ole todisteita. Legendataruissa kaikki on toki mahdollista.

Veljekset lähtevät Walesista.


Yleisin käsitys on kuitenkin se, että laivat rantautuivat Mobile Bayn alueelle Alabamaan, sillä merivirrat Atlantin yli johtavat juuri tähän lahteen. Myöhemmätkin tutkimusretkeilijät Euroopasta ovat saapuneet maihin juuri tässä paikassa.

Käsitykset retkueen koosta (20-130 ihmistä) ja laivojen lukumäärästä (2-13) vaihtelevat suuresti. Kirjallisia todisteita ei juuri mistään ole, kyse on kuitenkin melkein tuhat vuotta vanhasta legendasta. Joitakin hataria todisteita on kuitenkin löydettävissä:

Alabama- joen alueelta on löydetty raunioita, jotka on määritelty rakennetun ennen 1400-lukua. Erään linnakkeen pohja, muoto ja rakennustapa ovat identtisiä Walesissa sijaitsevan Dolwyddelanin linnan kanssa. Tässä linnassa prinssi Madoc syntyi.

Mobile Bay, Alabama.

Alueella asuneet intiaanit rakensivat samanlaisia jollia/veneitä, kuin Walesissa rakennettiin. Intiaaneilla kulki muutenkin perimätieto alueelle tulleista harmaasilmäisistä valkoihoisista, jotka puhuivat walesia. Walesin kieli juurtui jopa erään heimon sanastoon niin, että kielet kuulostivat samoilta.

Kalastusvene, jollaisia Walesissa käytettiin.

Kerrotaan, että ensimmäisen reissunsa jälkeen prinssi Madoc palasi Walesiin ja haali mukaansa lisää siirtolaisia Uuteen Maailmaan. Takaisin Englantiin hän ei sitten enää koskaan tullut. On esitetty, että prinssi ja hänen väkensä sulautuivat pikkuhiljaa intiaaniväestöön vaikuttaen kielen lisäksi mm. intiaanien ihonväriin ja parrankasvuun.


Tällaiset tarinat pysyivät kerrottuna perimätietona hengissä useita vuosisatoja. Vielä jopa 1800-luvulla tutkimusretkikunta Lewis&Clarkille annettiin ohjeeksi etsiä näitä walesinkielisiä heimoja, mutta ainakaan he eivät tällaisia kohdanneet.

Lewis&Clark – retkikunta.

Walesissa prinssin matkoista kerrottiin runoudessa, lauluissa ja historiikeissa, tosin vasta joitakin vuosisatoja myöhemmin. Ensimmäinen runo aiheesta on tehty 1450- luvun jälkeen. Ihan samalla tavalla kerrotaan kuningas Arthurista, Merlinistä ja Robin Hoodista. Heidänkään mahdollisesta olemassaolostaan ei kuitenkaan ole varmuutta, ainoastaan spekulaatioita.

Kuningas Arthur, Merlin ja Guinevere/kaiverrus v. 1881. (British Heritage)

Skeptikoiden mielestä tarinat prinssi Madocin “Amerikanvalloituksesta” olivat vain propagandakeino, jolla perusteltiin Englannin oikeutta siirtokuntien perustamiseen ja alueiden hallinnointiin. Mene ja tiedä, mutta mm. presidentti Thomas Jefferson uskoi Madocin tulleen Amerikkaan. Totta tai ei, mutta prinssi Madoc ainakin päätyi legendaksi pelkästään kiukustumalla riitelevään perheeseensä ja hyppäämällä laivaan.

Tuhannen vuoden päästä ihmetellään, onko Donald Trump ollut todellakin presidenttinä vai ei, sillä ajatushan on kertakaikkiaan “mahdoton ja naurettava”. Tutkijat nauravat moiselle älyttömyydelle sydämensä pohjasta ja siirtyvät parempiin aiheisiin.

MUINAISIA POPPAKEINOJA ERI SAIRAUKSIIN

Tässä edes-jonkin-merkkistä-ajankohtaista-lääkevalmistetta odotellessa voi pohtia, kuinka merkillisiä hoitokeinoja ennen wanhaan onkaan ollut. Pidemmittä puheitta Akka menee suoraan asiaan:

  1. Kiinan keisari Qin Shi Huang (200-luvulla eaa.) kuoli nautiskeltuaan hänelle määrättyjä elohopeapillereitä. Hänen tuli näiden avulla saavuttaa kuolemattomuus ja kyky kävellä vetten päällä, mutta toisinpa kävi ukkoparalle! Elohopeaa käytettiin eri tarkoituksiin seuraavinakin vuosisatoina; se oli mm. ensisijainen keino parantaa syfilistä.

Qin Shi Huang: “Hovilääkäri, tuohan nyt niitä ihmepillereitä, joita mainostit niin kovasti. Olen täysin valmis ryhtymään jumalaksi. Saat ylennyksen heti, kun se on tapahtunut!” Lääkäri joutui pettymään pahasti…

2. Vuonna 1910 USA:ssa julkaistussa lääkärikirjassa suositeltiin heinänuhaan 4-prosenttista kokaiiniliuosta. Kokaiinia suositeltiin myös mm. ruoansulatusvaivoihin, yskään ja peräpukamiin. Myös Coca-colan alkuperäisaineksiin kuului kokaiini. On arvioitu, että 1900-luvulle tultaessa Amerikassa oli jo 200 000 kokaiiniriippuvaista.

“Emmä enää muistakaan, oliko mussa mitään vikaa… aika tehokas lääke tuntuu olevan! Otan vähän lisää varmuuden vuoksi…”

3. Tämä ei olekaan hoitokeino, vaan – yllätys, yllätys – raskaustesti muinaisessa Egyptissä v. 1350 eaa. Raskautta epäilevä nainen ei suinkaan liritellyt tikkuun, vaan useiden päivien ajan vehnän- ja ohransiemenille. Raskaus varmistui, kun jompikumpi näistä kasveista alkoi kasvaa vartta. Uskottiin jopa, että vehnä ennusti tyttölasta, ohra poikaa.

Uskomatonta kyllä, v. 1963 tätä luonnonmukaista raskaustestiä testattiin, ja se tuntui jotenkin pitävän paikkansa: 70 % raskaana olleista naisista saivat kasvinsiemeniä itämään. Sukupuolta nämä taimet eivät sentään varmuudella kertoneet oikein. Ilmeisesti naisten kohonnut estrogeenipitoisuus auttoi kuitenkin taimia itämään.

“Saisko olla vehnänorasta sun salaattiin? Ihan itse kasvatin luomumenetelmällä!”

  1. Evankelista John Wesleyn mukaan astman pystyi parantamaan keitetyillä porkkanoilla 1740-luvulla. Peräti kaksi viikkoa tuli puputtaa pelkkiä porkkanoita.

“Ei lähtenyt astma, mutta laihduin 10 kiloa ja pitkät korvat alkoivat kasvamaan… Kakkakin muuttui papanoiksi.”

  1. Roomalaiset yrittivät parantaa malariaa 200-luvulla jaa. eriskummallisella tempulla. Paperilapulle tuli kirjoittaa seuraava loitsu:
    ABRAKADABRA
    ABRAKADABR
    ABRAKADAB
    ABRAKADA
    ABRAKAD
    ABRAKA
    ABRAK
    ABRA
    ABR
    AB
    A
    Tämä paperilappu kaulassa tuli sitten kulkea 9 päivän ajan, jonka jälkeen lappu heitettiin itään virtaavaan jokeen. Jos tämä ei auttanut, piti hieroa itseään leijonanrasvalla.
Leijonamosaiikki 500-luvulta jaa./Metropolitan Museum of Art.

“Odotas, käyn apteekissa hakemassa vähän leijonanihraa! Mähän sanoin, että mikään hokkuspokkustemppu tässä ei auta, kyllä se rasva auttaa ihan varmasti!”

  1. Antiikin roomalaiset uskoivat, että kuolleiden gladiaattorien veri saattoi parantaa epilepsian. Satoja vuosia uskottiin muutoinkin, että kuolleen ihmisen ruumiinosat saattoivat auttaa erilaisiin sairauksiin pulvereiksi jauhettuina. Myös muumioita on jauhettu erilaisissa parantamistarkoituksissa.
Hyvin säilynyt gladiaattorimosaiikki 200-luvulta jaa.

“Ai hitto, että alkaa närästää… Vaimo, jauhapas vähäsen pulveria siitä viime viikolla saadusta mummos sääriluusta.”

  1. Muinaisessa Roomassa hampaat valkaistiin virtsalla. Virtsassa ajan myötä muodostuva ammoniakki toimii valkaisu- ja puhdistusaineena. Roomassa pesulat jopa maksoivat virtsasta saadakseen sitä käyttöönsä.

“Miten niin mun henki haisee? Just huuhtelin hampaani kusella.”

  1. Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät kylmettymiseen ja uneliaisuuteen lääkkeeksi tupakansavua ahterissa. Myöhemmin myös eurooppalaiset omivat tämän tavan ja parantelivat tällä keinolla milloin mitäkin vaivaa. Hoitoa varten keksittiin letku ja pumppu, jolla savua pumpattiin potilaan persuksiin.
Luksusluokan laite tupakansavun pumppaukseen.

“Anna tulla sitä savua ihan kunnolla, vaikutus alkaa ihan selvästi jo tuntumaan! On se ihmelääke ihan kaikkeen, tuo tupakka.”

  1. Antiikin Kreikassa uskottiin, että naisen kohtu saattoi lähteä liikuskelemaan, mikäli aktiivista petipuuhaa ei ollut. Tämä aiheutti kohtauksia ja hysteriaa. Tätä estettiin… menemällä naimisiin ja tekemällä lapsia. Mikäli kohtu oli kuitenkin lähtenyt vaeltelemaan, lääkityksenä annettiin kylpyjä, hierontoja ja pahanhajuisia voiteita reisille. Pahan hajun takia kohtu säikähtäisi ja palaisi takaisin paikalleen.

“Siis mä en kestä enää yhtään tätä mun kohtua, se vaeltaa taas!! Taidan lähtee kylpylään… ja hierontaan… mulla menee tosi kauan, älä turhaan odottele. Käyn shoppailemassa samalla, se yleensä palaa sit paikoilleen tosi nopeesti…!”

  1. Muinaisessa Babyloniassa uskottiin, että hampaiden narskuttelu öisin (bruksismi) johtui siitä, että joku kuollut sukulainen yritti ottaa henkilöön yhteyttä. Hengen sai karkotettua, kun potilas nukkui viikon ajan ihmisen kallo vieressään. Kalloa tuli myös nuolla ja suudella 7 kertaa joka ilta, jotta hengen karkotus onnistuisi.

“Narsk, narsk, ihan turhaan tuli hommattua tää purentakisko yöksi, kun purin senkin jo paskaks. Mistäköhän sais hommattua kallon? En kyllä ala sitä nuoleskelemaan! Tai jos sittenkin… jos Paavo-setä yrittää kertoa sen piilotetusta testamentista!”

Tällä erää Akalla ei ole muuta asiaa… muuta kuin: ei kannata noudattaa mitään tällaisia poppakonsteja! Raskaustesti lienee harmiton, kunhan sen tuloksia ei tarjota kenellekään…!

FOLIOHATUT ESIIN!

Elämme salaliittoteorioiden kulta-aikaa. Akka ei puutu tässä pöljiin covid19-teorioihin, vaan muihin, omituisiin salaliittoväitteisiin. Kiistellyimmät ja tunnetuimmat salaliittoteoriat koskevat tietenkin seuraavanlaisia tapahtumia/paikkoja:

  • John F. Kennedyn salamurha – useita kymmeniä eri teorioita, useista kymmenistä eri syistä.
  • Kuussakäynti oli lavastettu – Stanley Kubrick ohjasi ja kuvasi väitetyt filmaukset Kuusta.
  • Area 51 vilisee sekä ufoja, niiden uudelleenmallinnuksia että pieniä, vihreitä ukkeleita, joista hallitus ei kerro mitään. Alienit pörräävät ympärillämme koko ajan, siitäkään ei puhuta.
  • Illuminati/Vapaamuurarit/Skientologit hallitsevat koko maailmaa meidän tietämättämme.
  • 9/11 oli sekin hallituksen järjestämä juttu – WTC-tornit räjäytettiin tarkoituksellisesti.
  • Prinsessa Diana salamurhattiin – Hovi ei halunnut prinsessan avioituvan muslimin kanssa.
  • Djatlovin solan tapaus Venäjällä v. 1959 (9 kuolonuhria) – useita kymmeniä teorioita: mm. hallituksen epäonnistuneet ohjus-/rakettikokeet ja niiden peittely-yritykset.
Djatlovin solassa kuoli 9 retkeilijää merkillisissä olosuhteissa (engl. Dyatlov Pass). Eri teorioita pohditaan edelleen maailmanlaajuisesti yli 60 vuotta myöhemmin.

Isojalka/jeti ja Loch Nessin hirviö yms. eivät kuulu tähän listaan, sillä niiden ympärille ei ole muodostettu ns. salaliittoa. Kyse on vain mysteereistä.

Katsotaanpa seuraavana joitakin omituisia, ehkä vähemmän tunnettuja salaliittoteorioita:

1. Maa on ontto ja siellä asuu kokonaan toinen älyllinen sivilisaatio. Tätä teoriaa kannatti jopa itse Edmond Halley 1600-luvulla (jep, hänen mukaansa nimettiin Halleyn komeetta). Teoriaa kuulemma puoltaa se, että maan magneettikentässä on muutoksia. Maan sisuksiin pääsee joko etelä- tai pohjoisnavalta.

Jep. Ainakin Aku Ankassa maan sisuksiin on menty useita kertoja.

Kuvakudos vuodelta 1066 esittää komeetan saapumista – Halleyn komeetaksi se nimettiin vuosisatoja myöhemmin. Ehkäpä komeetta on menossa maan sisuksiin!! (Mitä tuo kuningas oikealla oikein tekee??)

2. Maapalloa hallitsee reptiliaanit eli liskoihmiset. Tämä laji on tietenkin saapunut maapallolle Lohikäärmeen tähdistöstä. He osaavat muuttaa muotoaan, joten normaalisti he näyttävät ihan tavallisilta pulliaisilta. Useat julkisuuden henkilöt ovat tällaisia reptiliaaneja: mm. kuningatar Elisabet, Madonna, Barack Obama, Angelina Jolie, Bill Clinton, Mark Zuckerberg ja edesmennyt Michael Jackson.

Jep. Mitenköhän tätä “maailman hallitsemista” edisti Madonnan biisi “I’m A Virgin”? Ehkä hänen olisi pitänyt laulaa “I’m A Lizard”.

“Well, hello… Madonna tässä!”

3. Englannin hovista puheenollen: kuningatar on siis lisko, mutta prinssi Charles on VAMPYYRI. Itse asiassa Charlesin sukulinjat juontavat peräti itse Vlad Seivästäjään, Draculan esikuvaan, joka eli 1400-luvulla. Jotkut kuitenkin epäilevät, että prinssi Charles ei ainoastaan ole sukua tälle murhanhimoiselle ruhtinaalle, vaan että heillä olisi “samanlaiset mieltymykset” veren suhteen.

Jep. Prinssi Charles on tunnettu luomuruokaintoilustaan, ihan ensimmäiseksi ei tule mieleen, että Charles vetelisi nautinnollisia veriaterioita yrttipiperrystensä lisäksi. Kaipa se olisi jo tullut julki, että palatsista katoaa mystisesti ihmisiä tämän tästä. Tai että Charlesin nähdään usein hiippailevan nurkissa veripisaroita suurilla korvillaan.

“Mitään en oo ottanut! En pisaraakaan!”

4. Paul McCartney on kuollut, häntä esittää kaksoisolento. Hänen väitetään kuolleen autokolarissa jo v. 1966. Tätä perustellaan useilla eri tavoilla: mm. kappaletta “A Day In the Life” takaperin soitettaessa kuuluu “Paul is dead, miss him, miss him”. Kappaleessa “Strawberry Fields Forever” Lennon mumisee “I buried Paul”. Albumin “Abbey Road” kansikuva esittää hautajaiskulkuetta, jossa Lennon on valkoiseen pukeutunut pappi.

Jep. Soittakaa takaperin mitä tahansa; kuulette juuri sen, mitä haluatte kuulla. Akka soittelee takaperin kappaletta “Paljon onnea vaan” ja kuulee sanat “Olen piru suoraan helvetistä ja tulin syömään sinun pääsi!!”

The Beatles: Abbey Road – albumin kansi. Itse ruumis kävelee kulkueen mukana.

5. Suomea ei ole olemassa. Tämä väite nousi maailmalla esiin vitsimielessä v. 2016. Eikös siitäkin sitten joidenkin mielestä tullut totisinta totta. Väitteen mukaan Venäjä ja Japani keksivät Suomen v. 1918, jotta Japani saisi rauhassa kalastella Suomen aluevesillä (Suomen tilalla on siis pelkkää merta). Teoriaa perustellaan myös väitteillä, että mikään maa maailmassa ei voi olla näin hyvä: paras terveydenhuolto, koulutus, onnellisin kansa, vähiten korruptoitunut jne.

Jep. Suomi ratkaisi vihdoinkin koronakriisin tehokkaasti: meitä ei ole olemassa.

Ihan tekaistu maisema Suomesta! Pelkkää propagandaa!

6. CERNin suuri hadronitörmäytin Sveitsin ja Itävallan rajalla on muodostanut portin toiseen todellisuuteen. Kun törmäytin käynnistettiin v. 2008, sen pelättiin muodostavan mustan aukon, joka nielaisee maapallon. Kun tätä ei tapahtunut, porttiteoria nousi esiin. Jotkut myös uskovat, että Cernin tutkijat itse asiassa manaavat esiin Shivaa – tuhon jumalaa. Todisteena tästä on Intian lahjoittama Shiva-patsas laitoksen edessä.

Jep. Kaiken järjen mukaan Cernin tutkijat olisivat jo kadonneet sinne toiseen todellisuuteen tai Shiva olisi jo tuhonnut koko mestan. Kun nämäkään teoriat eivät tunnu käyvän toteen, niin keksitäänpä taas joku uusi teoria: jospa siellä vaikkapa tutkitaan alkeishiukkasia! Hui kamala!!

“Oon just menossa toiseen todellisuuteen… eiku manaamaan Shivaa… eiku… unohda!!”

7. Denverin lentokenttä Coloradossa ei ole suinkaan vain lentokenttä. Se on naamioitu päämaja maailmaneliitille, natseille, Illuminateille tai jopa portti helvettiin. Lentokentän maanalaiset tunnelit ovat bunkkereita, joihin valitse-minkä-ryhmän-jäsenet voivat paeta maailmanlopun koittaessa. Lentokentällä on omituista taidetta, omituisia patsaita ja suurimpana näistä on sininen hevonen punaisine silmineen. (Tämä patsas itse asiassa tappoi veistäjänsä, kun heppa kaatui onnettoman taiteilijan päälle). Kentän kiitoratojen muoto ja suunnat muistuttavat hakaristiä. Teorioita esiintyy niin paljon, että kentällä ei enää edes yritetä hillitä niitä.

Jep. Kieltämättä tuo sininen heppa on aika karmiva, mutta mitä se todistaa? Se todistaa, että… sininen hevospatsas on olemassa. Huu! Ainakin lentokenttä saa hyvin matkustajavirtaa kaikkien omituisuuksien myötä, joten ehkä tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan vain hyvin onnistunut markkinointikikka.

“Älä tuijota! Tällainen sininen jättiheppa lentokentällä on ihan normaali näky!”

Akka asettelee foliohatun päähänsä, kuuntelee levyjä takaperin, kaivaa pihalleen portin helvettiin ja lähettää terveisiä maasta, jota ei ole olemassa. Kappas, Akan ovikello soi! “Ohhoh, päivää, sehän onkin itse prinssi Charles…! Älä pure, Charles, älä pure…!!”

Päivällinen on katettu! Luomuituja, luomusalaattia ja tuoreverikastiketta!

AKKOJEN HAUTAUSMAA

Kerrankin Akalla on akkamaista asiaa ihan koti-Suomestakin (juu, ei mitään liittyen koronaan!!). Isossakyrössä sijaitsee nimittäin Leväluhdan suokalmisto, johon on pääsääntöisesti haudattu naisia! Toki miesten ja lastenkin luita joukosta on löytynyt, mutta löydöksestä peräti 3/4 on naisten luita. Eli nyt ollaan 75-prosenttisesti akkamaisilla asioilla!

Leväluhdan kalmisto/Kaj Höglund.

Paikalta on löydetty noin 70:n aikuisen ja 30:n lapsen luita. Mistään Euroopasta löydetyistä suoruumiista tässä ei kuitenkaan ole kyse; pehmytkudokset eivät näissä haudatuissa ole säilyneet kuten esim. Tollundin miehessä Tanskassa tai Lindow’n miehessä Englannissa.

Tollundin mies kuristettiin, nahkanauha ja -hattu säilyivät suossa. Mies on kokonaisuudessaan hyvin säilynyt hapettomissa olosuhteissa.

Leväluhta on arkeologeille erityisen merkityksellinen, sillä vesihautaus oli poikkeuksellista toimintaa yleisemmän polttohautauksen sijasta. Mistä ihmeestä tässä siis on kyse?

Paikalta tiedettiin löytyneen luita jo 1600-luvulla. Isönkyrön kirkkoherra Israel Alftanus mainitsi kirjeessään Tukholmaan, että paikalla on “lähde, jossa on nähty joukoittain ihmisluita kaikkina aikoina, ja vieläkin nähdään.”

Nykyinen Leväluhta on vain muutaman pienen lähteen alue, jossa rauta värjää lähdeveden punertavaksi keväisin. Aiemmin paikalla on kuitenkin ollut pieni järvi tai lampi, sillä tutkimuksissa on löytynyt jälkiä lummekasveista ja vesikirpuista. Ruumiit on sijoitettu tähän järveen/lampeen vuosina 400-800 jaa. eli hautausmaana se toimi useamman vuosisadan ajan. Kyse ei siis voi olla mistään yksittäisestä joukkohaudasta esim. tautiepidemian takia. Paikalla on selvästi ollut tärkeä merkitys näille rautakautisille ihmisille. Edelleen; mistä ihmeestä tässä on kyse?

Luurangoista ei ole löytynyt mitään väkivallan merkkejä eikä kuolinsyitä ole pystytty määrittelemään. Vainajat ovat olleet keskipituisia, hyväkuntoisia, tavallisia tuon ajan ihmisiä. Orjia he eivät ole olleet, sillä paikalta on löydetty arvokasta esineistöä: rannekoruja, solkia ja astioita jopa Suomen ulkopuolelta tuotuina. Orjille tällaisia arvoesineitä ei hautoihin laitettu. Ihmisuhraus on myös poissuljettu, sillä uhraukselle tyypilliset väkivallan merkit puuttuvat.

Tollundin mies Tanskassa siis uhrattiin kuristamalla, Englannista löytynyt Lindow’n mies uhrattiin monella eri tapaa: 3 iskua päähän (joista seurasi tajuttomuus), polvenisku murtaen kylkiluun, kuristaminen köyden ja kepin avulla (ns. kaularauta), kuoleman jälkeen vielä kaulan katkaisu ja upotus suohon. Jos mikään on overkill, niin tämä tapaus!!

Total overkill: Lindow’n miehen jäänteet The British Museumissa/Mike Peel.

Siis mistä tässä Leväluhdassa nyt oikein on kyse, viimeisen kerran??

Leväluhta ei ole minkään “kylän oma hautausmaa”, sillä lähiasutuksesta ei ole löytynyt mitään merkkejä. Tämäkin on sinänsä merkillistä, sillä yleensä hautojen lähellä on ollut asutusta, jotta hautapaikalla pystyttiin usein vierailemaan.

DNA-tutkimuksissa on selvinnyt, että perimästä löytyy niin saamelaista, baltialaista, norjalaista kuin islantilaistakin alkuperää. Tämä seikka kertoo jo aiemmin tiedetyistä, vuosisatojen aikaisista muuttoliikkeistä Suomeen. Tutkijat ovat jopa löytäneet DNA-pankkien avulla 18 elossaolevaa jälkeläistä näille Leväluhdan naisille. Huu, onpa jännittävä juonenkäänne!

Tässä erään perheen jäsenet vierailevat Leväluhdassa ja tutustuvat esiäitinsä leukaluuhun:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/06/11/dna-testi-yllatti-ahervuon-perheen-mystiseen-lampeen-1600-vuotta-sitten

Ainoa toinen tiedetty suokalmisto on löytynyt Isonkyrön naapurista Vöyrin Käldamäestä. Sieltä on löytynyt kuuden ihmisen luita vuodelta 600 jaa. sekä rannerengas ja katiskan jäänteitä. Yksi Käldamäen pääkalloista on onnistuttu mallintamaan: kyseessä on arviolta 16-20-vuotias nainen.

Kuva ja mallintaja: MSc Heidi Kuivamäki-Smith/Kalmistopiirin kuva.

Miksi nämä ihmiset siis haudattiin täysin poikkeuksellisella tavalla kyseiseen ajankohtaan nähden? Keitä he olivat?

Leväluhdan kohdalla on epäilty, että paikalla on ollut jokin pyhä merkitys. Tuohon aikaan uskottiin luonnossa esiintyviin haltijoihin enemmän kuin jumaluuksiin. Kristinusko ei vielä tuolloin ollut saanut jalansijaa Suomesta. Tietyt kalliot, lähteet, järvet, mäet ja puut olivat pyhiä ja tavallista elämää elettiin haltijoiden ja henkiolentojen ehdoilla. Tälläkin muinaisella Leväluhdan järvellä on saattanut olla ihan oma henkensä tai haltijansa, jonka huomaan vainajat on kunnioittaen asetettu.

Leväluhdan lähde/Anna Wessman/Helsingin Yliopisto.

On myös esitetty, että haudatut naiset olivat jollakin tavalla yhteisölle merkityksellisiä henkilöitä; parantajia, lapsenpäästäjiä (kätilöitä) tai jostakin muusta syystä erityisiä yksilöitä. Tällöin he olisivat ansainneet hautapaikan juuri tällaisessa pyhäksi koetussa paikassa. Kuulostaa järkeenkäyvältä.

Lasten tai miesten luulöytöjä tämä ei selitä, mutta ehkäpä erityisten naisten perheillä oli sama oikeus pyhään hautapaikkaan, mene ja tiedä…! Eipä näitä asioita enää kukaan tule meille kertomaan. Löydökset ovat kyllä mielenkiintoisia ja laittavat ajatukset kulkemaan menneeseen aikaan, jolloin edes jotkut asiat elämässä olivat vielä pyhiä; toisin kuin nykyään!

Kaikki kunnioitus heille, jotka tuonne haudattiin: ette jääneet unohduksiin, keitä ikinä olittekin. Tutkimukset jatkuvat teidän osaltanne. RIP Leväluhdan ja Käldamäen vainajat.

Akkakin keksi itselleen pyhän hautapaikan jo melkein 20 vuotta sitten. Akan keittiön yläkaapissa säilytetään erityisen pyhää tuhkauurnaa: Suomen ensimmäisistä Lidleistä hankittua 5 litran oluttynnyriä. (Sisältö on luonnollisesti tuhottu jo mainittuna ajankohtana). Tähän pyhään astiaan Akka aikoo joskus asettautua ihan tulevaisuuden tutkijoiden kiusaksi.

.

Mukaan voisi lätkäistä vielä jonkin hyvin pyhän esineen, vaikkapa Akan rakkaat aurinkolasit. Siinä ei kyllä olisi tutkijoille mitään ihmettelemistä: “Jaahas, taas löytyi yksi tällainen tapaus. Graffaria on joskus vedetty ja samalla on yritetty näyttää coolilta. Pistetään pakettiin tää tapaus, tässä ei ole mitään uutta.”

Damn, Akan täytyy keksiä parempi suunnitelma kunnon jäynää varten!!

(Huom! Sekä Leväluhta että Levänluhta ovat molemmat hyväksyttyjä kirjoitusmuotoja tämän mainitun kalmiston nimenä, tutkijat käyttävät yleensä muotoa Levänluhta. Akka ei lukeudu tähän joukkoon, joten nimitys tässä tekstissä on Leväluhta.)

KADONNEEN SIIRTOKUNNAN MYSTEERI

Vuonna 1587 Englannista lähteneet 115 siirtolaista perustivat uuden siirtokunnan Roanokeen, Pohjois-Carolinaan. Joukkoa johti englantilainen kuvernööri John White. Herra kuvernööri palasi Englantiin hakemaan lisätarvikkeita, mutta sota Espanjan kanssa esti hänen paluunsa alueelle. Vasta 3 vuoden päästä hänen onnistui “pummata” kyyti takaisin, mutta koko siirtokunta oli mystisesti kadonnut.

Herra kuvernööri oli pyytänyt, että mikäli siirtokunta päättäisi muuttaa muualle, olisi porttiin kaiverrettava sana Croatoan. Tämä nimi tarkoitti sekä saarta että alueella asuvaa intiaaniheimoa. Mikäli jotakin häslinkiä tapahtuisi intiaanien kanssa, porttiin olisi kaiverrettava myös maltanristi. Tätä merkkiä ei löytynyt, mutta puusta löytyi lisäksi sana Cro.

John Whiten tekemä kartta, pinkki pläntti keskellä on Roanoke ja alareunan saari on Croatoan.

Herra kuvernööri oli murheenmurtama; hänen olisi palattava Englantiin tietämättä siirtokunnan tapahtumista. Hänen lapsenlapsensa ja tyttärensä Eleanor Dare olivat kadonneet siirtokunnan mukana. Herra kuvernöörin laivakyyti kuljettikin hänet muutamalle etsintäpaikalle, mutta sään muuttuessa myrskyisäksi laiva lähti painelemaan takaisin Englantiin. Siihen ei ollut herra kuvernöörillä mitään sanomista, ja muutaman vuoden päästä hän kuolikin Englannissa.

Akka olisi painellut hullun raivolla menemään pusikoihin mieluummin, kuin jäänyt asiasta epätietoisuuteen!! Herra kuvernöörin muistiinpanoista kävi tosin ilmi, että hän uskoi tyttärensä ja lapsenlapsensa päässeen hyviin hoteisiin heimon pariin, joten annetaan äijälle vähän armoa…!

John Whiten piirtämä kuva Secoton-intiaanikylästä.

Vuonna 1607 perustettiin Jamestownin siirtokunta Roanokea pohjoisemmaksi (ks. kartta). Tämä siirtokunta yritti selvittää Roanoken kohtaloa, John White oli tietenkin kertonut tilanteesta Englantiin palattuaan. Powhatan-intiaanipäällikkö väitti tapattaneensa kaikki siirtokuntalaiset, mutta todisteita tästä ei löydetty. Kuulostaako Powhatan tutulta? Jep, Pocahontasin faija!!

Powhatan. (Nimi on sekä heimon että päällikön nimi.)

Oli myös kuulopuheita, että joitakin siirtolaisia olisi otettu vangiksi intiaaniheimoihin ja loput olisi surmattu. Tästäkään ei sitten enempää todisteita löytynyt.

Yleisin teoria on, että olosuhteiden huonontuessa ja tarvikkeiden huvetessa jäljelle jääneet siirtolaiset olisivat liittyneet tähän paikalliseen Croatoan- intiaaniheimoon. Perimätieto kertoo, että myöhemmin tässä heimossa olisi esiintynyt sinisilmäisiä ja vaaleaihoisia intiaaneja. Aika selvä homma nro 1; sanoo Akka!

Nykytutkimuksilla on saatu myös selville, että alueen nykyasukkailla on englantilaista perimää. Aika selvä homma nro 2; sanoo Akka!

Löydetty kultasormus.

Croatoanin (nyk. osa Cape Hatterasia) alueella on suoritettu kaivauksia ja intiaanien keramiikkaa onkin löydetty. Lisäksi on löydetty kultasormus, englantilaisen miekan osa, kuparipalasia, aseen piippu, lyijykuula ja piirtoalusta lyijyisine kynineen. Myöhemmin löytyi vielä helmiä ja hollantilainen kolikko. Aika selvä homma nro 3; sanoo Akka!

Mikäpä tässä tarinassa sitten on merkillistä? Vuonna 1937 Virginian ja Pohjois-Carolinan rajalta löytyi kaiverrettu kivenmurikka, ns. Dare Stone. Tällaisia kiviä löytyikin sittemmin vielä 47 lisää, mutta nämä muut kivet on arvioitu väärennöksiksi. Kummasti väärennysintoa mahtoi lisätä se, että löydetyistä kivistä luvattiin ja maksettiin löytöpalkkioita! Tämä ensimmäinen mötikkä on kuitenkin edelleen kiistanalainen ja uusinta tutkimustietoa siitä ei tunnu löytyvän, viimeisimmät tutkimukset ovat muutaman vuoden takaa.

Mikä tässä mötikässä sitten on erikoista? Se, että mikäli kivi on aito; on se itsensä John Whiten tyttären kaivertama. Jep, juuri sen, joka oli raskaana, synnytti tyttären ja katosi, nimeltään Eleanor Dare. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta; melkein kuin jostain saippuasarjasta. Joka tapauksessa, kiven teksti karkeana suomennoksena kuuluu seuraavasti:

Kiven etupuolella: “Ananias Dare ja Virginia menivät taivaaseen 1591. Kuka tahansa englantilaismies, näytä tämä kivi Englannin kuvernööri John Whitelle”.

Kiven takapuolella: “Isä, vähän lähtösi jälkeen me tulimme tänne. Vain sotaa ja kurjuutta 2 vuotta. Puolet kuolivat, lähinnä sairauksiin, yhteensä 24. Alkuasukas toi meille viestin tulevasta laivasta. Äkisti he alkoivat pelätä kostoa ja pakenivat. Emme usko, että se olit sinä. Sitten he kertoivat, että henget ovat vihaisia. Murhasivat kaikki paitsi seitsemän. Surukseni Ananias ja lapseni surmattiin myös. Kaikki haudattiin kukkulalle 4 mailia tästä joesta. Nimet kirjoitettiin kiviin. Tämäkin kivi laitettiin sinne. Jos alkuasukas näyttää tämän sinulle, lupasimme sinun antavan hänelle paljon lahjoja. EWD.

https://en.wikipedia.org/wiki/Dare_Stones alkuperäinen kirjoitusasu vanhalla englannilla

Tässä tapauksessa kirjainten EWD on uskottu tarkoittavan Eleanor White Darea, Ananias oli hänen miehensä ja Virginia hänen tyttärensä. Kuten tavallista; tutkijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen kiven aitoudesta. Jotkut uskovat, että patina kaiverruksissa on aito, toiset epäilevät kaiverretun kielen oikeellisuutta ollakseen 1500-luvulta. Mitään kaiverrettuja hautakiviä ei ole löydetty, eikä kiven alkuperäinen löytöpaikkakaan ole enää tiedossa. Luulisi nyt nykyajan menetelmien paljastavan tämänkin mysteerin, onko se nyt niin pirun vaikeaa, häh?

Monumentti Roanoken saarella.

Mikäli kivi olisi aito, olisi se aikamoinen pommi… Voi Eleanor-parka; karua meininkiä! Perheen kohtalosta ei ole edelleenkään mitään tietoa, mutta ainakin tytär Virginia on mm. saanut oman muistomerkin, postimerkin ja muistokolikon, olihan hän ensimmäinen uudessa siirtokunnassa syntynyt lapsi. Lohduttaapa suuresti pientä ihmistä…!

Kerrankin toivoisi, että tämäkin kivi olisi väärennös ja lopulta kävisi ilmi, että pikku-Virginia Dare oppi kasvattamaan maissia ja ratsastamaan uljaasti hevosella kohti auringonlaskua. Siinäpä vasta idyllinen mielikuva!

Koppoti koppoti, Virginia ja heppa!!

ARKEOLOGISIA LÖYTÖJÄ ODOTELLESSA

Täällä yli puolimetristen kinosten keskellä -polkua lapioidessa- kevät hiipii jo sitä odottavan mieleen. Lumen alta on mukava tehdä löytöjä: katos perhana, tohon se haravakin aiemmin syksyllä jäi! Harmin paikka, ettei pihalta muita mukavia yllätyksiä löydy. Kenties hankien pidempään kestäessä narsissit alkavat kasvaa ja kasvavat puolitoistametrisiksi. Voi että, sitä tylsyyden ihmettä odotellessa…!

Toisen romu on toisen aarre, sanotaan; varsinkin monissa huutokauppa- ja antiikkiohjelmissa. Joku voi pitää tiettyä tavaraa pelkkänä romuna tajuamatta ollenkaan sen arvoa. Mistäpä sitä tavallinen pulliainen tajuaisikaan, että jokin metallinen ruostunut keppi onkin jonkun 1700-luvun laitteen osa ja sinällään historiallisesti arvokas tai että sillä olisi rahallista arvoa. Eihän niitä laitteita ole enää olemassakaan muissa paikoissa kuin museoissa.

Vanhaa s*ittiä… vai onko…??

Eteläisessä Englannissa Whiteparishin kylässä eräs nainen omisti 20 vuotta tietämättään tällaisen tunnistamattoman aarteen, joka huutokaupataan myöhemmin keväällä 2021. Kysessä on 63 cm korkea kivenjärkäle, joka aikoinaan löytyi naisen puutarhasta.

Roomalainen kivi, Daily Mail.


Tätä kiveä hän oli käyttänyt astinkivenä aina noustessaan hevosensa selkään. Kivi oli aina mutainen ja likainen, joten se ei herättänyt sen suurempaa huomiota. Sattumoisin hän sitten vihdoinkin oli havainnut kivessä kaiverruksia ja laakeriseppeleitä. Arkeologit totesivat, että kyseessä on roomalainen kivi, jossa lukee: “Ihmiset ja nuoret miehet kunnioittavat Demetriosta, joka on Metrodorosin poika, joka (taasen) on Leukiosin poika.” (Käännös on Akan tekemä, huono sellainen…)

On se nyt merkillistä, etteivät 20 vuoden aikana teksti ja seppeleet ole tulleet näkyviin sateiden mukana TAI ettei kiveä ole koskaan käännetty, mikäli teksti on ollut maata vasten. 20 vuotta, god damn!!

Akka alkaa heti keväällä kääntelemään kaikenlaisia kivenjärkäleitä ja tutkimaan niitä suurennuslasilla. Parempi olisi, että löytyisi jokin ennen tuntematon kivikaiverrus tai muutamia mukavia maalausjälkiä menneiltä ajoilta. Ihan kohtuullinen toive!

Kiveen palatakseni; arkeologien arvion mukaan kivi on peräisin 100-200-luvuilta jaa. ja se on tehty Turkissa tai Kreikassa. On epäilty, että kivi on aikoinaan kulkeutunut aristokraattien matkamuistona Englantiin 1800-luvun puolella. Whiteparishin alueella on sijainnut muutamakin kartano, jotka on sittemmin purettu. Kivi on ehkä päätynyt kartanoiden purkujätekasoista kyseisen naisen puutarhaan.

Tähän väliin täytyy mainita, että kivi on veistetty MARMORISTA. Marmorista, god damn!! Eikä sitäkään ole aiemmin 20 vuoden aikana huomattu!

Mitäpä sillä nyt on väliä, tuumii ehkä joku. Onhan sillä väliä, kun kiven huutokauppa-arvoksi on määritelty yli 20 000 e. Joku innokas voi sen huutaa isommallakin summalla. Ihan mukava apuväline se kuitenkin on, kun nousee hevosen selkään… God damn tuollaistakin toimintaa historiallisten esineiden kanssa!

Suomessa tilanne on ihan päinvastainen: kaikki yli 100 vuotta vanhemmat esim. metallinetsijöiden löydöt kuuluvat lain mukaan automaattisesti valtiolle. Eli jonkin löydön tehdessään pitää ottaa yhteyttä asiantuntijoihin, jättää löytöpaikka kaivamatta samantien (ettei tuhoa löydön ympäristöä tai maakerroksia) ja istua vaan nätisti hiljaa ilman palkkiota. Onhan se ymmärrettävää, kun omaa kansallista historiaamme tässä suojellaan. Samalla herää kysymys, miksi muissa maissa ei toimita samalla tavalla?

Noh, me täällä pohjolassa tehdään muutenkin kaikki asiat ihan eri tavalla kuin muualla… jatkuvaa debattia voi kukin käydä siitä, onko se oikein tai järkevää.

Joka tapauksessa Akka kestää tämän yllättävän lumi-talvi-pakkas-kauden taas keskittymällä kevääseen. Akka tietää, että pihan perukoilla on tiiliskivikasa. Ne ovat, prkl soikoon, Napoleonin tiiliskiviä! Ja jo aiemmin löytynyt omituinen sileä käppyräkeppi on ihan selvästi muinaisen druidin taikasauva…!

Akan käppyräsauva. Hobittikokoa.

Berliinin Neues Museumissa sijaitsee yksi merkillinen esine: kultainen “taikurinhattu”. Tämä esine on eri lähteiden mukaan löytynyt joko Saksasta tai Sveitsistä ja se ajoittuu myöhemmälle pronssikaudelle eli 1200 eaa.-500 jaa. Tällaisia hattuja on Euroopasta löytynyt yhteensä neljä ja niiden on arvioitu olevan aurinkokultin pappien päähineitä.

Berliinin hatun kuvia.

Hatun koristeluja on tutkittu paljon ja on päätelty, että kuviot kertovat tuikitärkeitä kalenteritietoja. Koristelut ja kultainen hattu kertovat kuitenkin arvokkaasta asemasta.

“Kannanpa tässä tällaista puolen kilon kalenteria päässäni, oon tosi tärkee heppu” tuumi varmaankin tällaisen hatun omistaja.

Akan käppyräkeppi kuuluu selvästi tähän samaan sarjaan, nämä kaksi ovat ihan selvästi pari. Kyllä arvokkaalla pappismiehellä pitää olla hattu ja taikasauva! Akan kepistä “kultaukset” ovat tosin jo lähteneet, mutta eiköhän senkin asian voi korjata ihan helposti pienellä fiksauksella!

Ai miten se hattu päätyi Saksaan/Sveitsiin ja taikasauva Suomeen, jos ne ovat pari? Ei nyt puututa ihan pikkuasioihin, ettei aleta pilkkua viilaamaan…!

TONTUN UUDEN VUODEN TERVEISET… JOSTAIN HEVONKUUSESTA

Tontulla on asiaa, viimeisen kerran:

“Heiii, Akka! Kiva nähdä näin vuoden viimeisinä päivinä! Juhuu, vuosi 2000 alkaa pian!”

Akka: “Joo, niin on kiva nähdä; varsinkin kun ette enää hengailleet täällä! Missä te nyt sitten olette, pääsittekö Amerikkaan asti?”

Tonttu: “No WTF, ei tietenkään päästy! Mene ite tämännäköisenä lentokentälle ja yritä todistaa, ettei meillä ole koronaa! Siinä käy huonosti, voin kertoa… Sieltä tuli kaikenlaista vartijaa paikalle ja meidät pakotettiin ulos ihan uhkailemalla. Yksi vartijamies sai jonkun kohtauksen; taisi laskea alleen. Aika moni otti videokuvaakin. Me paettiin paikalta hyvin nopeasti.”

Akka: “Niin, taidatte olla vähän sellaisia erinäköisiä kuin me ihmiset…”

Tonttu: “Hirveetä rasismia, sanon minä! Ihan viattomasti tallustellaan lentokentälle suurten haaveiden kera; ja tällaiset järkäleet keskeyttää meidän unelmien toteuttamisen.”

Akka: “Eihän se nyt rasismia ole, me ihmiset ei olla totuttu näkemään smurffeja tai tonttuja normaalisti! Te siis oikeasti kuvittelitte, että voitte tallustella lentokentälle muina miehinä?”

Smurffiina: “Joo, kyllä se kävi mielessä. Mutta kun niitä smurffielokuvia on tehty; niin aateltiin, että se on ihan ok!”

Akka: “Ne on animaatioita, se on eri asia… Mutta asiasta toiseen: missä te nyt sitten olette, kun ette Amerikkaan asti päässeet? Tossa kuvassa teillä lukee, että vuosi on 2000!”

Smurffiina: “Me ollaan täällä Smurffikylässä; täällä meillä kaikki on ihan ok. Ihan sama mikä vuosi on kyseessä.”

Tonttu: “Paitsi se ihme tyyppi, mikä hiippailee täällä koko ajan. Sellanen koukkunenä, oon pari kaljaa ottanu sen terassilla ja se on kuitenkin ihan ok.”

Smurffiina: “MITÄ?”

Akka samaan aikaan: “MITÄ?”

Tonttu: “Joo, ihan reilu kaveri se on. Heitettiin tikkaa ja grillattiin makkaraa. Annettiin sen kissallekin vähän maistiaisia. Hyvin se söi niitä. Sovittiin, että mennään kalastamaan jonain päivänä.”

Akka ja Smurffiina samaan aikaan: “SIIS MITÄ sä oot sopinut Gargamelin kanssa?”

Tonttu: “Että mennään kalastamaan. Sillä on tylsää, se vaan hyökkäilee tänne kylään ihan huvikseen. Me aletaan yhdessä suunnittelemaan jotain kivaa kalastusproggista. Se on ihan ok- jätkä.”

Akka: “Ymmärrätkö nyt, kenestä puhut? Se on yrittänyt saalistaa smurffeja koko ajan!”

Smurffiina: “Niin, se otti minutkin vangiksi useaan otteeseen, kuten ehkä olet nähnyt!”

Tonttu: “Joo, oon kuullut. Sillä oli tylsää; se kehitti oman juttunsa, joka oli ihan perseestä. Nyt se sai kaverin, ei sen enää tarvi kehitellä mitään sellaista scheissea. Mä lähen kalastamaan huomenna, joten oon pitkään poissa. Ehkä pari päivää tai viikon, sillä on kalastusmaja tuolla niemennokassa.”

Akka ja Smurffiina katsovat toisiinsa, kun tonttu poistuu.

Akka: “Piirakat, pikkutarjoilut, perunasalaatti?”

Smurffiina: “Done.”

Akka: “Skumppaa? Olutta? Viiniä?”

Smurffiina: “Laatikoittain, kaikkea.”

Akka tilaa taksin smurffikylään seuraavalle päivälle.

Akka: “Ehkä tästä tulee paras uusivuosi ikinä… SMURFFIKYLÄSSÄ, ILMAN KORONAA!”

“Uups, sori mutsi, tää meni ihan vahingossa, he he :)”
Oikein hyvää tulevaa parempaa vuotta äiskälle! Tästä mennään kevääseen faijan jälkeen, katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan. Ehkä jopa nähtäisiin pitkästä aikaa ilman koronatestissä käymistä. Kaikkea hyvää muillekin ihmisille tulevalle vuodelle. Lisää samanlaista paskahuumoria faijan kunniaksi on luvassa, jatkan isäni perintöä huumorin suhteen.

AKAN ANTIJOULUKALENTERI

Tontulla on asiaa, 24. päivä:

“Hei kaikki ihanat ihmiset, oliot ja olennot! Minä ja tuleva vaimoni olemme ylpeitä saadessamme tiedottaa, että hyväntekeväisyysjärjestömme (massintekosysteemimme) nimi on: MAAILMAN KAIKKIEN ERISKUMMALLISTEN OLENTOJEN JA OLIOIDEN HÄTÄAPUTARVIKEKONEISTO! Eli lyhyesti vain MKEOJOHATK! Se on helppo muistaa ja painuu nopeasti kaikkien mieleen.”

Smurffiina: “Olen niin ylpeä sinusta, Mr. Big!”

Tonttu: “Mun nimi on John, etkö muista, kun kerroin?”

Smurffiina: “Joo, tietenkin, totuin vaan sanomaan sua Mr. Bigiksi.”

Tonttu: “Luonnollisesti, luonnollisesti…!”

Sex And the City, Carrie + Mr. Big/John.

Akka seuraa sivummalla ja melkein oksentaa.

Akka: “Hei, c’mon! Nyt on jouluaatto. Teidän piti muuttaa sinne Amerikkaan teeskentelemään Harrya ja Meghania.. Mitäs sille tapahtui?”

Tonttu: “Me lähdetään huomenna. Me herkistellään vielä tässä kuusen alla.”

Smurffiina: “Niin, sitten mulle jää lämpimät muistot tästä paikasta. Se joulurusetti kuuluu tähän juttuun.”

Tonttu: “Todellakin kuuluu, sen lahjan voi avata aina uudestaan ja uudestaan! Monta kertaa päivässä.”

Akka: “Jep, ymmärrän…”

Akka poistuu ja sulkee oven perässään:

“Jos ne on huomenna poissa, niin todellakin tästä tulee PARAS JOULU IKINÄ…!”

AKAN ANTIJOULUKALENTERI

Tontulla on asiaa, 23. päivä:

“Eikö ole kiva, että nyt ollaan kaikki täällä teidän luona yhdessä? Minä ja Smurffiina ollaan ihan liekeissä!”

Akka: “Jep, tosi kiva nähdä. Mitenkäs te sovitte yhteen; kun toinen on smurffi ja toinen on tonttu? Kun en sen paremmin tiedä tällaisista asioista…

Tonttu: “Ei mitään ongelmaa! Me ollaan kuvitteellisia olentoja molemmat, siinä se!”

Smurffiina: “Niin just, se on se pointti! Meillä on ihan samat vapaudet ja mahdollisuudet kuin teillä ihmisillä!”

Akka: “En mä mitään väittänytkään, kunhan kysyin; kun en tiedä…”

Tonttu: “Nimenomaan, kun ei tiedetä! Me perustetaan uus järjestö edustamaan meitä kuvitteellisia olentoja.”

Smurffiina: “Meistä tulee uusi Harry ja Meghan. Me muutetaan Amerikkaan. Me edustetaan niidenkin hyväntekeväisyysjärjestöjä ja VAIKUTETAAN TOSI TOSI TOSI PALJON ASIOIHIN.”

Tonttu: “Ihan hirveän monilla tavoilla! Kerätään massia siinä sivussa, samaan aikaan!”

Smurffiina: “Tonttu, voisitko laittaa ne joulukoristeet päällesi taas; niinkuin sulla oli siinä kuusen alla otetussa kuvassa?”

Tonttu: “Ilman muuta voin…!”

Akka: “Olen tosi vaikuttunut asioista… Ja hyvistä tarkoituksista. Ja poistun… nyt… heti… takavasemmalle…”

Akka poistuu takavasemmalle.

AKAN ANTIJOULUKALENTERI

Tontulla on asiaa, 22. päivä:

“Moi Akka! Oon vieläkin täällä Smurffiinan luona, sutinaa ja juhlantuntua on ilmassa! Me aloitetaan täällä kinkunvalmistelut!”

Possu: “MITÄ??”

Tonttu: “Älä huoli Juuso, se oli vitsi!”

Possu: “Oon Repa, senkin vanha urpo!”

Tonttu: “Ihan sama, hyvin pyyhkii joka tapauksessa!”

Smurffiina: “Kerro nyt Akalle, että me tullaan niille huomenna.”

Tonttu: “Joo, kerron, rakkaani! Akka, me tullaan teille huomenna!”

Akka: “Ketkä “te kaikki” tulette huomenna?”

Tonttu: “Minä ja Smurffiina tullaan, Juuso ei tuu. Se menee takaisin kotisikalaan.”

Possu: “Oon Repa, ja meen vi**u ihan omaan kotiin enkä mihinkään sikalaan. Morjens vaan, nähdään taas. Tai sit ei nähdä… sovitaan vaikka niin, että meidän SIKALASSA ei kännykät toimi!”

AKAN ANTIJOULUKALENTERI

Tontulla on asiaa, 21. päivä:

“Moi Akka, me ollaan täällä Smurffiinan sienikämpillä! Kaikki on tositositosi hienosti!”

Akka: “Kiva kuulla, teillä on vissiin paljon yhteistä puhuttavaa?”

Tonttu: “Joo, niin on, me ollaan ihan samalla aallonpituudella! Smurffiina on ihan täydellinen, sillä ei ole edes partaa!”

Smurffiina: “Sulla on ihana parta, sitä on kiva pörröttää oikein kunnolla… pörrr!!”

Akka: “Voi elämän kevät… treffit sitten nähtävästi jatkuu vielä?”

Tonttu: “Joo, en ehdi nyt enempää, meillä on tässä kaikkea kivaa meneillään. Nähdään taas!”

Akka sulkee puhelimen ja huokaa itsekseen: “Thank god, thank god… Joulussa on sittenkin jotain taikaa!!”

AKAN ANTIJOULUKALENTERI

Tontulla on asiaa, 20. päivä:

“Ei jumalauta, ei jumalauta, kun voisi edes vaihtaa vaatteet treffeille!!”

Akka: “Ole nyt paikallas, ei niillä vaatteilla ole väliä!”

Tonttu: “Onks toi partahomma nyt hyvä? Mä oon niin hermostunut!!”

Akka: “Älä nyt turhaan huolestu, sehän näki susta jo ihan rehellisen kuvan. Ei Smurffiina itsekään vaihda mitään vaatteita koskaan.”

Tonttu: “Niin mut toi parta, onko se nyt hyvä?”

Akka: “On se, näytät ihan Marco Hietalalta.”

Tonttu: “Thank god, thank god… Oon ihan Marco Hietala tänään; sekä fyysisesti että henkisesti.”

Akka: “Näin on.”

Tonttu: “Wish me luck!”

Akka: “Yeah… todellakin! Toivon, että saan edes pari tuntia vapaata teikäläisestä…!”

AKAN ANTIJOULUKALENTERI

Tontulla on asiaa, 19. päivä:

“Hankin sitten ihan yksin jotain joulueinestä. Totally alone. Oon aina yksin.”

Minitonttu: “Ai ihan yksin? Tulin tuomaan noita sulle.”

Tonttu: “Ole nyt sinäkin joskus hiljaa!”

Minitonttu: “Kiitti, hyvää joulua sullekin, lähenkin tästä menemään.”

Minitonttu poistuu, Akka saapuu.

Akka: “Mikä meininki? Kuka lähti just? Oliko sulla treffit?”

Tonttu: “No ei ollut! Vanha kaveri se vaan oli, Petteri.”

Eteisestä kuuluu: “Mun nimi on Jarkko!”

Akka: “Ootko nyt kattonu puhelinta, jos olis vastauksia Tontterissa?”

Tonttu: “En ole katsonut. Pistin kiinni koko paskapuhelimen.”

Akka: “Avaa se, senkin hölmö!!”

Tonttu avaa puhelimen:

Smurffiinan viesti:

“Hello, handsome! Kuulostat rehelliseltä ja luotettavalta tontulta! Olen NIIIN kyllästynyt kaikkiin smurffeihin! Ainoana naisena smurffikylässä eläminen on tosi haasteellista… Nähdäänkö huomenna, odotan NIIIN vastaustasi!”

Tonttu pyörtyy.

AKAN ANTIJOULUKALENTERI

Tontulla on asiaa, 18. päivä:

“Voi prkl, pomo vakoilee! Nyt pitää näyttää siltä, että teen hirveesti hommia!”

Akka: “Mitä hommia aiot tehdä?”

Tonttu: “Ihan sama, mä näprään tässä mukamas jotakin ja liikehdin edestakaisin!”

Akka: “Eikö vielä ole tullu vastauksia Tontteriin?”

Tonttu: “Ei ole. Yritä sinäkin näyttää siltä, että ollaan puuhakkaita! Hae vaikka jostain lahjapaperia ja paketoi mukamas jotakin!”

Akka: “Älä nyt hössötä siinä! Nyt otetaan kunnon kuva ja laitat sellaisen oikean kuvan sinne Tontteriin.”

Tonttu: “Okei okei, älä painosta, Akka!”

Akka: “Älä itse vedä vatsaa sisään.”

Tontun profiilikuva nro 3.

AKAN ANTIJOULUKALENTERI

Tontulla on asiaa, 17. päivä:

“Mä lähen täältä ihan just. Lähen vaikka Alpeille hiihtämään.”

Akka: “Ei ole tullu vastauksia Tontterista, vai?”

Tonttu: “Ei ole.”

Akka: “Otetaan uusi kuva, sellainen; ettet yritä esittää mitään!”

Tonttu: “Mahkut vähenee just, jos niin tehdään!”

Akka: “Kokeillaan nyt edes, jos sitten nappais paremmin.”

Tonttu: “No joo, sama se kai sitten on. Oota, menen tähän laivan viereen. Sit näyttää siltä, että mulla on hirveesti massia!! Oon mukamas just tulossa jostain venemessuilta!”

Akka huokaa.

Tontun profiilikuva nro 2.

AKAN ANTIJOULUKALENTERI

Tontulla on asiaa, 16. päivä:

“Köyhä meininki ja kauhee ilma. Nyt masentaa kyllä tosissaan…”

Akka: “Ohhoh. Mikäs nyt noin vetää mielen matalaksi?”

Tonttu: “Mun on kyllä pakko laittaa viestiä Tontteriin…”

Akka: “Tontteriin? Mikä se on?”

Tonttu: “Se on niinku meiän oma Tinder. Mä laitankin hyvän viestin just nyt!”

Akka: “No, kai sun pitää kertoa jotain itsestäs. Mä voin ottaa susta hyvän kuvan sinne.”

Tonttu: “Yksinäinen, pinkki, parrakas mieshenkilö… eikun kuvitteellinen olento… etsii samanhenkistä ihm… olentoa. En ole paha enkä vaarallinen. Teen töitä kerran vuodessa, mutta en silti ole mikään luuseri. Arvostan kumppanissa samoja ominaisuuksia. Paitsi partaa.”

Akka: “Kuulostaa ihan hyvältä. Sekö nyt sitten laitetaan?”

Tonttu: “Se me laitetaan nyt menemään! Ota hyvä kuva!!”

Akka: “Sellainen todenmukainen kuva olis kai tarkoitus laittaa… ettei tule väärinkäsityksiä?”

Tonttu: “Sitähän tässä just tehdään!”

Tontun profiilikuva nro 1.

AKAN ANTIJOULUKALENTERI

Tontulla on asiaa, 15. päivä:

“Mä oon joulun paras lahja ihan kenelle vaan! Anybody, naiset varsinkin??”

Akka: “Mitä hittoa sä teet siellä kuusen alla?”

Tonttu: “Esittelen parhaita puoliani. Kato näitä muotoja!”

Akka: “Mitä muotoja?”

Tonttu: “Kato, miten virtaviivainen mä oon!”

Akka: “Joo, todellakin. Voisit käyttää sitä hyväkses, kiihtyä nollasta sataan sekunneissa ja kiitää tiehes täältä.”

Tonttu: “En mä voi, mulla on täällä tärkeä missio! Siks mä oon täällä!”

Akka: “Mikä missio?? Joku joulupukin asettama tehtävä, vai?”

Tonttu: “Eiii… mulle pitää saada puoliso!”

Akka: “Voi helvetti… kaks teitä samanlaista hiihtäjää on liikaa…”

Tonttu: “Päinvastoin, päinvastoin! Yhdessä ollaan enemmän, etkö oo kuullu sellaista sanontaa?”

Akka: “Olen kuullut. Sun tapauksessa se menee näin: yhdessä olette LIIKAA!”

AKAN ANTIJOULUKALENTERI

Tontulla on asiaa, 14. päivä:

“Nyt mä alan kuntoileen. Ihan just tällä sekunnilla.”

Ankat: “Et sä mitään aloita.”

Tonttu: “Joo joo, ihan justiinsa aloitan! Tai sit ens viikolla, tai sit heti uudenvuoden jälkeen.”

Ankat: “Senkun näkisi.”

Tonttu: “Kiitti vaan kannustuksesta, typerät ankat!”

Ankat: “Ole hyvä.”

Tonttu: “Eiks teidän ankkojen pitäny lähtee jo himaan!!”

Akka saapuu.

Akka: “Mitäs noi ankat tekee vielä täällä?”

Tonttu: “Heitä ne pihalle ja heti! Soittavat suutansa, stana!!”

AKAN ANTIJOULUKALENTERI

Tontulla on asiaa, 13. päivä:

“Nyt en kestä enää, nää pikkujoulut menee ihan överiksi… Mistä helvetistä nää tyypit on tullu??”

Akka: “Jostain sä niitä eilen haalit. Veditte tiputanssia ja letkajenkkaa ihan kympillä.”

Tonttu: “Ei varmasti vedetty! En usko!”

Akka: “Pyysit mua kuvaamaan useita videoita. Halusit välttämättä laittaa ne nettiin. En laittanu, oli niin kauheeta katsottavaa.”

Tonttu: “Ei helv…!! Et varmasti laitakaan, ethän!! Mulla menee ihan maine, jos laitat!”

Akka: “Hinnasta voidaan neuvotella, häh hää!”

Tonttu: “Mitä sä tarkoitat?? Mitä sä haluat?”

Akka: “Lopeta olemasta tollanen paskiainen.”

Tonttu: “Onnistuuko mikään muu vaihtoehto?”

Akka huokaa ja poistuu.