JO MUINAISET ROOMALAISET…

Roomalaisten sanontoja voisi hieman modernisoida. Tässä muutamia esimerkkejä:

ARS LONGA, VITA BREVIS (Taide pitkä, elämä lyhyt): Mulla on pitkä taideapuraha, mut yllättäen visa on nyt rikki.

ALEA IACTA EST (arpa on heitetty): No käväsin Casinolla; meni aika pitkään… paritonnii meni.

ANNO DOMINI (herran vuonna): Joo, se vuosi oli ihan kauhee. Pomo oli ihan paska, ei antanu yhtään someaikaa.

ET TU, BRUTE (sinäkin, Brutukseni): Nyt jumaliste, Brutus, lakkaat tuhoamasta sohvia ja kenkiä tai vien sut eläinlääkäriin!
(koira)

AUT CAESAR AUT NIHIL (joko Caesar tai ei mitään): Me ei lähetä mihinkään metsäreissulle jos ei Kessu lähe mukaan!

CARPE DIEM (tartu hetkeen): Ota se nyt nopeesti ja lähetää vetää, kytät on kohta tääl!

PER ASPERA AD ASTRA (kärsimysten kautta voittoon): Tiätsä miten mä oon kärsiny! Hirveesti! Mut sillai se taide syntyy!

PECUNIA NON OLET (raha ei haise): Et ole begonia. (kukka)

PAX ROMANA (roomalainen rauha): Onx tää pizza laktoositon ja gluteeniton? Mä saan ilmavaivoja mikäli ei ole!

OPTIMUS MAXIMUS (paras ja suurin): Tämän kvartaalin jälkeen voidaan optimoida voitot maksimaaliseen tasoon. Saatte kaikki 0,2 %:n palkankorotuksen.

Tästä puuttuu vielä PER ANUM (peräaukon kautta), jota ei tarvitse modernisoida. Jo muinaiset roomalaiset tiesivät, mihin se paska lopulta päätyy.

TAITEESTA

Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan.

20 000-40 000 vuotta vanhat kalliomaalaukset (mm. Lascaux’n luolassa Ranskassa) osoittavat melkoista taidonnäytettä esittävän taiteen saralla. Seinillä kirmaa jos jonkinlaista sen aikakauden eläintä.

Monien hahmojen sijoittelussa on käytetty hyväksi kallionmuotoja korostaen eläimiä ”3D-nä”. Taiteentekijöiden motiiveja ei
luonnollisesti tunneta: oliko kyseessä ”jumalten” rituaalitila, metsästysonnen takaaminen vai piirreltiinkö siellä ihan muina
miehinä?

”Lähdenpäs tästä vähän piirustelemaan, kun ei nyt huvita siivota noita luujätteitä tuosta nuotiosta, vaikka käskettiin”.

Mielenkiintoisinta on taiteilijoiden kädenjäljet kallioissa;  jo tuolloin haluttiin ”puumerkitä” omat teokset. Tai mikä lienee niiden merkitys sitten, mutta tällainen ajatushan siinä mieleen tulee.

Taidehan kehittyy koko ajan, muuttaa muotoaan ja tarkoitusperiään ja blaa blaa blaa. Joissakin nykypäivän tauluissa on sanomaa, kun taulun tila on jaettu kahtia mustaan ja valkoiseen osioon. Siinä on varmaan sitten mennyt joitakin kuukausia taiteilijan miettiessä, että vedänkö nyt harmaan viivan tuohon väliin:

”No en sittenkään vedä, se rikkoo tämän kombinaation. Samalla koko merkitys muuttuu.”

Tähän ei ole meikäläisellä mitään sanomista, ei yhtikäs mitään.

KARVATON KISSA JA…

Jo noin 9000 vuotta sitten on pidetty ”kotikissoja” tuhoeläinten torjunnassa Kiinassa. Egyptissä kissa oli pyhä eläin ja niitä muumioitiin ahkerasti, kissan surmaamisesta sai jopa kuolemantuomion. Jumalatar Bast/Bastet oli kissapäinen jumalatar, tämä selittää kissojen arvostuksen.

Yksi arkeologinen kammiolöytö sisälsi arviolta n. 2 miljoonaa muumioitua kissaa eli kyseessä oli varsinainen miukujen hautalehto.

Kissamuumioita myytiin Eurooppaan 1800-luvulla lannoitteeksi. Samaan aikaan ihmismuumioita kaupattiin mm. lääkkeiden ainesosiksi, taikakaluiksi ja viihdykkeeksi ylimystön kutsuille. O tempora, o mores (oi aikoja, oi tapoja, Cicero) voisi sanoa tässä.

Karvaton kissa on mutaatio 1960-luvulta. Mikäpä siinä sitten. Mikäli meikäläisellä olisi karvaton kissa, odottaisin jatkuvasti sen sanovan ”ET phone home, miauu”.

Näyttäkää minulle karvaton koira, sitten olen samaa mieltä siitäkin: ”ET phone home, hauu”.

Mukava karvaton eläin on kilpikonna. Se ei juokse karkuun ja jotkut lajit voivat talvehtia jääkaapin vihanneslokerossa, kuten eräs tv-ohjelma näytti. Siellä se konna lepäili horroksessa talven yli talouspaperin päällä.

Ihan mukava elukka tuo kilpikonna; lapset varmaan riemuitsevat keväällä:

”No nyt Aatu herää! Aatu varmaan osaa agilityä, kun opetetaan
sitä sille!” Ja Aatu -kilpikonna yrittää sitten päästä hammastikun yli lasten iloksi…

ELÄINTEN KUTSUMINEN

Kissa-aiheesta seuraavaan merkilliseen ilmiöön: miksi kissoja kutsutaan sanomalla ”kis kis kis”.

Kutsutaanko koiria ”koi, koi, koi” tai hevosia ”hev, hev, hev”.

Tällä samalla metodilla voi huutaa lastaan pihalta syömään huutamalla ”lap, lap, lap”. Tai mikä nimitys sitten onkaan personoitu ipanalle, esim. ”ipa, ipa, ipa”.

Koirille sanotaan usein ”tse, tse, tse”, joskus myös ”tseh”. Mikä tämän sanonnan alkuperä on? Huudetaan tsetsekärpästä?

SAAMATONTA MEININKIÄ

Mikä kumma ohjelmointivirhe löytyy pienestä ihmisestä, kun mitään 5-10 minuutin hommaa ei saa millään aikaiseksi. Lattialista repsottaa, taulu pitäisi mitata ja kiinnittää seinälle, ommella nappeja kiinni ja korjata joitakin vaatteita saumojen purkauduttua. Parista kaapista pitäisi korjata saranat…  ja lukemattomia muita pikkufiksauksia.

SYY TÄHÄN KAIKKEEN ON SELVÄ: kun se perhanan tavaroiden hakeminen kestää kauemmin kuin itse työ. Etsi/hanki sopivat ruuvit, sopiva lanka, neula, mittanauha, lyijykynä, porakoneen teräpaketti, vasara, naulat, kulmaviivoitin… (hommasta riippuen).

Aina kun tehtävään työhön täytyy ottaa jotakin esille tai etsiä, niin tulos on NOLLA.

Tähän pitää erikseen mainita myös jatkojohdon etsiminen; mikäli sille on tarvetta. Kuulokkeiden johtosolmut ovat asia erikseen; jatkojohtojen ominaisuus on piiloutua aina eri paikkaan.

Jos tehtävä työrupeama on ulkona, niin etsi nyt perkele se ulkojatkojohto solmuineen sieltä, minne sen viime kesänä lykkäsit pois silmistä. Tässä vaiheessa on säätökalja jo vedetty ja toisen haku alkaa. Sitten alkaa paistaa aurinko ja koko hemputin johto unohtuu: ”ehtii sen huomennakin”.

Tätä kuuluisaa lausetta voi toistella mielin määrin.

Sitten alkaa seuraava vaihe: siitä korjauksen aiheesta johtuva nalkuttaminen. Tämä kestää 10 kertaa kauemmin kuin tavaroiden etsiminen ja tehtävä työ.

RATKAISU ASIAAN: järjestä yksi hylly jostakin kaapista tyhjäksi. Mikäli kaapeissa ei ole tilaa, niin anna se Hilma-mummon antama käyttämätön leipäkone eteenpäin. Aseta kaikki tarvittavat hätäapu-korjaustarvikkeet tälle hyllylle. Helpottaa kummasti, kun ei ole sitä etsimisen vit… ketutusta.

Varaa hyllylle myös sakset, pari laastaria ja rättejä/talouspaperia. Been there, seen that.

KAMMOT, FOBIAT, PELOT, USKOMUKSET

Maailmassa on merkillisen paljon pelättävää. Tällaisille peloille löytyy usein syy ihan itsesuojelun puitteissa. Vaaratilanteita välttämällä ihmislaji on selviytynyt tähän kunniakkaaseen loistoonsa. Hämähäkit voivat olla myrkyllisiä, korkealta paikalta voi pudota ja aukiolla olet helposti saalistettavissa. Sosiaaliset pelot eivät ole mikään ihmetys nykymaailmassa, kun koko ajan pitää päteä.

Joillekin peloille en todellakaan osaa sanoa syytä ilman psykologian tutkintoa. Esim. ablutofobia tarkoittaa peseytymisen pelkoa. Tätä ”harrastettiin” laajalti aina 1800-luvun puolelle asti, kun peseydyttiin vain muutaman kerran vuodessa… 1700-luvun järkälemäiset peruukit kuhisivat täitä ja raapimista varten oli ihan oma täikeppi.

Nykypäivänä ei voi päiväkotiin tai kouluun viedä omaa täikeppiä, tulee sanomista.

Joillekin peloille löytyy syy historiasta tai taikauskosta. Tetrafobia eli numero 4:n pelko on yleinen Itä-Aasiassa, jossa numeron 4 äänneasu on sama kuin kuolemaa tarkoittava sana. Ihan ymmärrettävää heille,
kun hotelleista puuttuvat kerrokset 40-49.

Minkä ihmeen takia numeroa 4 ei ole alunperin nimetty jollakin toisella tavalla, joka ei muistuta kuolemaa?? Suomessa on numero kuusi ja puu nimeltä kuusi. Apua, pelkään numeroa 6 koska pelkään kuusia!

Länsimaissa numero 13 on samalla tavoin vältetty mutta eri syistä. Temppeliherrojen ritarikunnan jäsenet Ranskassa vangittiin perjantaina 13.10.1307.

Juonipaljastus: vangituille oli luvassa kidutuksia ja tappoja; kuinka yllättävää. Yksikään helikopteri tai auto ei tiettävästi kuitenkaan räjähtänyt.

Perjantai 13. päivä on tästä syystä joidenkin mielestä epäonnen päivä ja hotelleissa ei välttämättä ole kerrosta tai huonetta numero 13.

Mustat kissat liittyvät myöskin taikauskoon, niitä pidettiin noitien kissoina tai itse paholaisina länsimaissa. Kadulla mustan kissan kohdatessaan piti sylkeä olan yli epäonnen välttääkseen. Kummallista kyllä, monet uskomukset ovat eri paikoissa ihan päinvastaisia; esim. Skotlannissa musta kissa kuistilla tuo rahaonnea taloon ja Britanniassa paljon kosijoita.

Mustan kissan omistajana en täten tiedä mitä tehdä: lopetanko jatkuvan räkimisen, odotanko rahasadetta vai käännytänkö kaikki kosijat ovelta?

EVOLUUTIO

Herra Darwin; olipa hänellä onnea reissata ympäri maailmaa tutkimusmatkoillaan. Meni siinä sitten jokseenkin 20 vuotta
evoluutioteorian kehittelyyn, josta hänen nimensä tunnetaan. Eipä hän uskaltanut aiemmin mietelmiään tuoda julki, sen verran
jumalanpilkkaajaksi pelkäsi itseään kutsuttavan.

Teoria alkoi kuitenkin kehittyä, kun Galapagos-saarilla oli saman lajin linnuille kehittynyt erilaisia nokanmuotoja saaliiden pyyntitarkoituksiin. Toiset nakuttelivat pähkinöitä rikki kivillä yhdellä saarella, toiset
pyydystivät hyönteisiä omalla saarellaan.

Pienestä ihmettelystä ne oivallukset lähtevät. Herra Darwin kirjoitti jopa omiin muistiinpanoihinsa ”What if…” eli suomeksi ”jottamitävittuahäh”.

Evoluution perusideahan on joka tapauksessa lisääntyminen ja siihen johtavien ominaisuuksien kehittyminen. Sademetsissä
joillakin linnuilla on hermeettiset (jopa lentämistä haittaavat) sulat ihan vain naaraiden houkuttelemiseksi. Mitä järkeä!

Mikä niitä naarastipusia vaivaa; tuumailevat siellä keskenään jotta: ”ootetaan nyt, oikeesti, kyllä jostain löytyy vielä pidemmät haivenet!”

Tällä samalla periaatteella naisihmisille olisi jo aikoja sitten kehittyneet valtavat melonit etupuskureiksi, koripallopakarat ja ankanhuulet. ”Että näitä ne uroot tahtovat, uskokaa nyt vaan!” ja ”Jaksetaan vaan poseerata koko ajan, kyllä ne sieltä tulee!”

Lieviä poikkeuksia tästä evoluution perussäännöstä toki löytyy, kuten sukupuoltaan vaihtavat eläimet ja neitseellisesti lisääntyvät
eläimet (partenogeneesi)… huh huh!

Jottamitävittuahäh.

Siinä sitä on ihmeteltävää ihan tarpeeksi perusmaatiaiselle saunan terassilla istuessa. Siinä voi sitten tokaista ohikiitävälle itikalle:

”Sussa on kyllä ihan äitis näköä, heh heh, taidat olla partenogeneettinen olento!”

VANHAT MITTAYKSIKÖT

Mistä kummasta tuli mieleen tämä vanha mittayksikkö ”tiu munia” eli 20 kpl kananmunia. Ristikonratkojille tämä on tuttu termi. Tarkemmin kun perehtyy vanhoihin mittoihin, niin jopas onkin hankalampi juttu.

Tiu munia onkin 20 munaa, ei tusina.

Suomessa on ollut käytössä ruotsalaisia mittoja ja venäläisiä mittoja, joita ei erkkikään voi ulkoa muistaa.

Ota näistä nyt selvää!!

Yksi kyynärä= 0,594 metriä. Yksi nelikko= 109,92 l. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Silmäänpistävin on yksi ruotsalainen tuoppi; 1,3 litraa. Venäläinen tuoppi oli melkein sama; 1,2 litraa. ”En mä ottanu ku kaks stobee!” eli noin 2,5 litraa…

Menneisyyden kukkaro.

Nykypäivänä tarpeellinen tieto on yksi kiihtelys= 40 oravannahkaa tai yksi kerpo= 31 nahkiaista. Se yksi nahkiainen pitää niitä 30 muuta nahkiaista nipussa. Aargh!

”Oota mä katon, onks mun kerpossa enää mitään kun oon tarjonnu koko illan, kiihtelys on mennyttä jo!”

Meilläpäin käytetään mittayksikkönä naapurin Almaa. Tilavuuskoko ”koripallo” on Alman liivit. Leveysmittana käytössä on ”eijumalauta” eli Alman kalsarit narulla kuivumassa.

Tilavuusyksikkö Alman liivit= kaksi koripalloa.

PUOLIMURHEELLISTEN LAULUJEN MAA

Miten ihmeessä Suomi on aina yksi onnellisimpien maiden joukossa. Särkylääkkeitä, masennuslääkkeitä, itsemurhia, lasten huostaanottoja ja viinanjuontia riittää yms. Tilastojen valossa täällä ei kovinkaan moni ole onnellinen.

Onko kyseessä taas tällainen tilastollinen ”keskiverto”-ihminen, jota ei ole olemassa. Että kun tietyt indeksit näyttävät ok, niin olemme kaikki sellaisia puolionnellisia kaiken suhteen.

Tämä keskiverto pätee esim. vaateteollisuudessa, vaatteet tehdään keskivertoihmiselle.

Kuuluisa laulu voisikin olla nykymuodoltaan ”puolionnellisten laulujen maa” tai näkökulmasta riippuen ”puolimurheellisten
laulujen maa”. (Viittaan tällä sanontaan lasi on puoliksi tyhjä/täysi.)

Se onkin vaan hankalampi homma sanoa ihmiselle, että ole nyt puoliksi onnellinen tai surullinen. Se nyt vaan ei mene niin.

Keskivertoihminen menisi täten lääkäriin ja sanoisi: ”No, kyllä nyt ottaa päähän toi naula jalassa ihan kympillä, mut samalla oon tyytyväinen, että ei ole molemmissa jaloissa naulaa.”

Juu ei, pojat, ei sen pidä olla näin.

ARKKIPIISPA JA HIIPPAKUNTA

Satuinpa näkemään aamun tv-ohjelmassa tämänkin aihepiirin haastatteluita arkkipiispan vaalia varten. Kuka tunnustaa tietävänsä, mitä arkkipiispa tekee? Minä en tunnusta. Ehkä hän piispoilee; jopa arkkipiispoilee.

Tarkemmin tutkittuna hänellä on kunniatehtävä; primus inter pares. Ensimmäinen vertaistensa joukossa. Toimii hallituksissa, ties missä kokouksissa ja systeemeissä, mutta ”valvonta- tai johtotehtäviä hänellä ei ole” (Wikipedia).

Tärkeä virka varmaankin. Meillä taviksilla on nykyään ihan oma HIPPAkunnan ARKIpiispa: Pena.

Penalla ei ole mitään sananvaltaa mihinkään muuhun kuin arkipäivän hippoihin. Tähän mennessä tällaisia hippoja ei ole nähty.

Nyt, Pena: alat heti hommiin ja järkkää edes 80’s-bileet ensi viikon keskiviikolle. Olet sentään ARKIpiispa. Älä siis täten soita lauantaiksi järjestettyihin bileisiin.

AREA 52

Area 51; tätä legendaarista aluetta ei tarvinne kenellekään selittää. Ufoja tai testilentokoneita siellä on lennätetty useita vuosikymmeniä. Suuressa Ameriikassa riittää sitä pinta-alaa ja aavikkoa vaikka mihin hankkeisiin, siellä on valtavia alueita ihan pelkästään lentokoneiden hautausmaina. Minkä takia niitä ei kierrätetä romumetallin osalta, onko se halvempaa vain dumpata koneet jättimäisille ”parkkiaavikoille”, joihin kukaan ei eksy sattumalta.

Area 51 satelliittikuvassa.

Nyt on lisäksi löytynyt jättikokoisia autojen dumppauspaikkoja. Että terveisiä Volkswagenin 300 000 autolle sinne Amerikkaan päästövilpin myötä.

Järkyttävää!! (Daily Mail)

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että perustan takapihalle area 52:n. Sinne mahtuu joko pienlentokone, pieni hävittäjä, suurehko ufo tai vajaa 10 pienehköä henkilöautoa.

Mahtuu, mahtuu, tervetuloa vaan!
Warning warning!!

Kohtuullista kuukausivuokraa vastaan peittelen salattavat kulkuvälineet pressuilla, teen pahviset camouflaget päälle (näyttämään veneen säilytykseltä) ja tienvarteen nousee kyltit ”Restricted area – danger – you are in camera – you will be prosecuted if you cross the line”.

Paikastahan tulee tietenkin turistinähtävyys; japanilaisten turistien tilausbussit täyttävät ajotien. Tässä vaiheessa on hyvä myydä t-paitoja tekstillä ”I visited area 52 and survived” ja muuta vastaavaa turistikrääsää kovalla hinnalla.

Mainittakoon lisäksi, että ydinaseita en ota säilytykseen enkä mahdollisia ufon matkustajia. Jättävät kuitenkin vessan kannen ylös ja sotkevat paikat.

Eikä kukaan tiedä, miten ne lisääntyvät. On sitten pieniä alieneita nurkat täynnä vipeltämässä.

SUOMEN PAIKANNIMET

Suomen paikannimet… voi hyvää päivää. Tästähän on vaikka minkälaisia tutkimuksia, että useimmat polveutuvat tuntemattomasta suomea edeltävästä alkukielestä. Taitaa olla asialla tämä aargh-öörgh-klöö-alkukieli. Siitä muotoutui ennen pitkää selvästi havaittavia sanoja kuten ”tua, siä, pask, siu, mulk, tän.” (Oma teoria, hah…).

Mutta tästä eteenpäin: paikannimistä ei saada mitään järkevää tietoa. Kaikillehan on selvää, että Lepaa, Pyhtää, Espoo, Helsinki,
Vantaa ovat paikannimiä. MIKSI TÄLLAISIA? Juankoski on selvä juttu, espanjalainen Juan on hukkunut koskeen ja siitä on tullut paikannimi. Hah, as if…!!

Mutta nyt asiaan:

Ennen muinoin paikkoja nimettiin paikallisten tilallisten mukaan keskiajalta lähtien, sukunimien suomentamisinnon myötä paikannimet saattoivat muuttua radikaalistikin.  On olemassa mm. Heinävesi, Haukilahti ja Mäntyniemi. Kaikki ymmärrettäviä luonnonmukaisia paikannimiä. Kaipa tämä suomentamisinto on vaikuttanut näihin erikoisiin Oittaa-tyyppisiin nimiin.

Mikäli Helsinki, Espoo ja Vantaa joskus yhdistyvät, on tulevan suurkaupungin nimi esimerkiksi Heesva, Esheva, Vahees kaupunkinimien yhdistelminä.  Tästä puuttuu vielä Kauniainen ja ympäryskunnat, voi hevon… kavio.

Tai sitten keksitään nimikilpailu tulevalle metropolille. Tulen ehdottamaan Gotham Cityä.

Paskolammetkin (yleisin Suomen lampien nimi) ovat tämän rinnalla ihan järkeenkäypiä nimiä. Entäpä tämä mystinen Nahkahousu (saari pk-seudun edustalla)? Siellä on joku joskus hihhuloinnut nahkahousuissa?

ASTRONOMIASTA

Kaikki me tiedämme, mistä maailmankaikkeus koostuu. Atomeista ja pienistä muista härpäkkeistä, joiden nimiä ei kukaan muista.

Paitsi astronomit ja astrofyysikot muistavat, nuo pienet nerokkaat otukset. Ja ihan varmoja ei siltikään voida olla mistään, kun tuolta avaruudesta ei vaan mitenkään tiedetä kaikkea ja lääniä riittää jonkun verran tutkittavaksi. Ei pääse lapion ja ämpärin kanssa kaivamaan, ei, vaikka miten mieli tekisi.

Perustallaajalle kaikki termit tältä saralta ovat käsittämättömiä, tälläkin alalla tilanne muuttuu koko ajan. On pimeää ainetta, pimeää energiaa ja ihan vaan TYHJIÄ kohtia avaruudessa. Kyllä siinä jo mieli pimenee tai vähintään tyhjenee, kun näitä lähtee pohtimaan. Ja kaikessa on sana ”ehkä”. Ei perkules, parempi jättää pohtimatta; joillekuille maksetaan siitä palkkaa.

Ihan vaan periaatteesta on pakko mainita muutama iskulause baaritiskille tämän alan ihmisille (lupauksella että näillä lähtee):

– Mun pitää vapauttaa mun kvarkit, voitsä olla siinä mukana?
– Sulla on tosi nätit nukleotidit, tiesitsä?
– Mun sielu kuolee tähän tyhjyyteen, onko sulla mitään kittiä siihen?
– Mun protonit on ihan plussalla sun suhteen.
– Haluutsä nähdä mun terraarion? Siellä on Myoni ja Tau, ne on ihan   kilttejä eikä ne pure.
– Mä olin ihan pimeessä aineessa, mut sä toit mulle valon.
– Me ollaan tavattu toisessa rinnakkaistodellisuudessa. Sä oot kaikissa yhtä upee.
– Sä balansoit mun spinin heti ensinäkemältä.

(Jep; perunkin jo sen lupauksen, että näillä lähtee.)

NEVER HEARD – LAUSEITA

Me lähetään äijien kanssa pääsiäisreissulle. Juudas ei tuu, siltä puuttuu about 30 hopearahaa koko potista.
– Jeesus noin 30 j.a.a.

Voidaanko me perua se Teksasin matka. Flunssaa pukkaa.
– JFK lokakuun lopulla 1963

Voitko, muori, tuoda sitä vahvaa unilääkettä. Elukat on hoidettu ja unilla. Ei täällä mitään tapahdu.
-Maatilan isäntä, Roswell 1947

Tuuli siellä vaan suhisee – ei siellä mikään pala.
-Turkulainen asukas v. 1827

Ne höyryävät ihan turhaan kaikesta, täähän on uppoamaton laiva. Niin meille mainostettiin.
– Titanicin matkustaja, v. 1912

ASTEROIDIT

Nasassa kehitellään kuumeisesti keinoja torjua mahdollisesti maapalloon osuvia asteroideja. On esitetty erilaisia ohjusiskuja, joilla asteroidi saataisiin muuttamaan kulkusuuntaansa. Villein ajatus on asteroidiverkko, jolla kimpale hinataan pois radaltaan.

Näyttäkääpä minulle; miten ja millä esim. 3 km:n mötikkää hinataan. Siihen tarvitaan jo isompi kuppikoko kuin naapurin Alman liiveissä on. Ei riitä edes Alman mummokalsarien koko tähän hommaan, vaikka ensinäkemältä näin voisi kuvitella.

Ohjuksilla pelleily aiheuttaisi sen, että todennäköisesti nämä jättiboltsit hajoaisivat osiin ja erikokoiset klöntit putoilisivat sitten mihin mielivät pudota. Onko se nyt sitten parempi. Noh, mikäli se estää koko maapallon todennäköisen tuhoutumisen, niin eiköhän joku Luvia ja Kankaanpää ole varaa menettää. Ei siellä Siperiassakaan mitään muuta ole kuin hammastenkiristelyä pakkasessa, että joutaa sekin samalle listalle.

Mikäli toiveita saa esittää, niin meikäläisen takapihalle sopisi kyllä yksi kiva pikkumonttu. Ei tarvitsisi kaivaa kuoppaa koristealtaalle. Jäljelle jäänyttä murikkaa voisi kivasti sommitella pikku vesiputousta varten. Kyllä siinä sitten silmä lepäisi luonnollisen vesielementin äärellä ilman kaivamisen vaivaa.

Mikäli jonkin jättiboltsin on havaittu tulevan maapalloa kohti lähivuosina, niin kukapa siitä meille kertoisi. Tällä hetkellä kun mitään ei ole tehtävissä.

Siellä ne Nasan jehut kasailevat 2012-elokuvan hengessä pelastusaluksia itselleen. Tiedotustilaisuuksissa sitten toteavat, jotta: ”Kaikki erilaiset torjuntatekniikat ovat tuottaneet lupaavia koetuloksia ja testaamme
paraikaa uusimpia mahdollisuuksia”.

Tämä tarkoittaa, että pelastusaluksiin rakennettavien elokuvateattereiden istuinpäällisten materiaali ja väri on
viimein valittu.

Me muut olemme ihan asteroidin syötävissä ja bunkkerit/alukset on varattu silmäätekeville. Se ei kyllä haittaa, en tykännyt siitä sinisestä istuimien päällysteestä ollenkaan. Olisin ottanut vihreän.

MIELENI MINUN TEKEVI

”Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi” alkaa Kalevala. Kuka muistaa tämän runoelman jatkon? En minä ainakaan. Muistinpa vielä väärin, että olisi ollut Kantelettaren alkusanat; sen verran on aikaa kulunut peruskoulun äidinkielen tunneista.

Tämä alkulause kuuluisi nykySuomen kesäpäivänä: ”Mieleni minun tekevi (kylmää tuoppii), aivoni ajattelevi (kylmää tuoppii)”.

Kummasti lauseen ensimmäisen osan toistuessa useampaan kertaan aivo-osasto ajattelevi yhä enemmän mitä kummallisempia asioita.

Loppuillasta sopii jo mainiosti lausuella ihan Kalevalasta lainattuna ”tieohesta tempomia, kanervoista katkomia, risukoista riipomia, vesoista vetelemiä”… jne.

Että kyllä jo muinaisina aikoina on tiedetty, mitä huurupäissään tulee
tehtyä terassi-illan jälkeen. Ojanpohjan kautta kotiin.