LOGIIKKAA PARISUHTEESSA

Ilman rautalankaa voi esittää peruslogiikan käsitteen vanhalla vitsillä: ”Miksi kana ylitti tien? Se halusi mennä tien toiselle puolelle.”

On se kummallista, että tällainen terve järki ei aina toimi. (Herää kyllä kysymys, mitä siellä tien toisella puolella oli, mutta se onkin jo ihan toinen asia).

Tämä peruslogiikka voi muuttua kummasti esim. parisuhdeasioissa:

Nainen: ”Mitä sä nyt teet, etsä voi laittaa sitä iltapalaa!!”
Mies: ”Joojoo ihan kohta”
Nainen: ”Sä sanoit että sä laitat!”
Mies: ”Joojoo ihan just”

Seuraukset:

Nainen: No miten ois niinku nyt!! (mutisee itsekseen ”eixenyt voi kerrankin laittaa, nyt en puhu sille vähään aikaan ja sit se voi ihmetellä ihan keskenään että mikä ottaa päähän, prkl!”)

Mies: Joojoo mä laitan! (mutisee itsekseen ”eixenyt voi vähän odottaa, mä pelaan vielä vähän ja sit mä fixaan sen ruohonleikkurin ja moottorisahan tai sit ens viikolla, prkl!”).

NÄIN! Homo sapiens on taas osoittanut oman ylemmyytensä ihmislajin kehityksen kruununa vaihtamalla älyllistä informaatiota puhekielellä.

Tämä on parisuhdelogiikkaa, jolla ei ole mitään tekemistä rautalangan tai loogisen ajattelun kanssa.

UHANALAISTEN ELÄINLAJIEN SPONSOROINTI

Yritykset/kaupungit voisivat lahjoittaa rahaa uhanalaisten eläinlajien pelastamiseksi samalla tavalla kuin urheiluseuroja, urheilijoita ja yksittäisiä kampanjoita sponsoroidaan.

Ketään ei enää kiinnosta, minkä nimisellä areenalla se must-see-lemppari-ever-muusikko esiintyy, kunhan sinne saa lippuja! Kaikki urheilutapahtumatkin ovat niin mainoksia täynnä, että se tuntuu ihan normaalilta.

Eläinten kanssa on tietenkin mahdotonta mainostaa samalla tavalla kuin urheilutoiminnassa. Että laitetaan nyt tämän uhanalaisen sammakon viereen nää sponssisukset ja -lippis sille päähän. Tai ”voisko se olla sellasen leluformula-auton vieressä, et se muka ois lähdössä ajamaan? Pitää hankkia sille minikypärä!”

Vaihtoehtoisesti yritys voisi ottaa nimikkoeläimekseen minkä tahansa eläinlajin ja maksaa tästä tietyn summan (esim. 5 ziljardia dollaria) uhanalaisten lajien suojelutyöhön. Seuraavana muutamia esimerkkejä tästä:

Mittarimato = Cittarimato (Citymarketilla on kyllä kampanja Mammuttimarkkinat, nähtävästi kampanja on 10 000 v myöhässä).

Kookaburra (nyk. isonauraja) = K-kaburra yleisesti K-ryhmän kaupoille.

Valkoselkätikka (Suomessa luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi) = Alkoselkätikka. Vaihtoehtoisesti Alkohäntäpeura. (Eiih, sanon itsekin)

Sinivalas= S-valas S-ryhmän kaupoille. Pienempää kokoluokkaa tarvittaessa sinitiainen= S-tiainen.

Anakonda= Panadolkonda.

Bushmannijänis (äärimmäisen uhanalainen) = Tokmannijänis.

Vancouverinmurmeli = Helsingin/Vantaan/Espoon/Huittisten/Lepaanmurmeli tai minkä tahansa kaupungin murmeli.

Kahvipeukaloinen (äärimmäisen uhanalainen lintu) = tarvitseeko edes mainita eri tuotemerkkejä kahvin osalta…

Malabarinisotäpläsivettikissa on uhanalainen laji, jonka nimestä en heti keksi sopivaa sponsoria.

PIRATES OF THE CARIBBEAN

Pirates of the Itämeri nykypäivänä. Ai että, ihan sitä viinarallia Tallinnan lisäksi pitää harrastaa Riikaan asti vielä halvemman viinan perässä.

Mikäli näistä reissuista tehtäisiin elokuva Jack Sparrow’n hengessä, ensimmäinen osa olisi nimeltään ”Liian monen keissin kirous” (Mustan helmen kirous). Toinen osa olisi nimeltään ”Sammuneen miehen keissi” (Kuolleen miehen kirstu). Seuraavat ”Maailman laidalla” ja ”Vierailla vesillä” olisivat luonnollisesti…hmm…”Tullimiehen paidalla” ja ”Liiankin tutuilla vesillä”. Äh, ei lisättävää tähän keissiin.

Paitsi viimeisin osa; Salazarin kosto.  Superalkon hohto?

Sivuhuomautuksena voisi lisätä, että Will Turner olisi voinut raahata elokuvassa mukanaan hyvän dermatologin isänsä avuksi, oli meinaan isukilla melkoinen iho-ongelma. Siinä ei Bepanthen auta, ei, vaikka miten mainostettaisiin.

PYRAMIDIT

Pyramidien rakennustavoista on esitetty monia erilaisia vaihtoehtoja. Pyramidia kiertävä ramppi on yksi parhaista teorioista, mutta totuuttahan ei vieläkään tiedetä. Ufouskovaiset tosin tietävät, että ulkoavaruuden jätkäthän siellä puuhastelivat.

Pyramidien vierellä sijainneet kylät ovat antaneet tietoa rakentajista; on ollut leipomoita, nahanparkitsijoita ja asuinpaikkoja rakentajien perheille. Niilin tulvien mukaan maanviljelijät hoitivat maatilkkunsa ja muina aikoina faarao antoi töitä rakennustoimissaan; tämä oli suuri kunnia.

Faaraoita pidettiin jumaluuksien ruumiillistumina. No, mikä ettei puuhastelisi kivihakkujen ja tonnien painoisten järkäleiden kanssa jumaluuden eteen, kun sellainen paikka köyhälle suodaan perheen
elatukseksi! Orjateoria rakentajista on täten lähestulkoon jo unohdettu.

Puuttumatta rakennustapoihin tai -menetelmiin väitän, että Espoon metron rakentajien esi-isät ovat olleet asialla:

”Sori hei faarao, tästä piti tulla kuutio mut ku me ei nyt mitenkään saada sitä tehtyä, tästä tulikin ylöspäin kapeneva systeemi!”

”Joo, kyl me tehään, mut ku puolet on jo vajonnu maan alle, kai tääl on jotain paskaa maassa. Me puhdistetaan tätä nyt pari vuotta ja kasataan uudestaan!”

Entä sfinksi?

”Pomo hei, haittaaks jos tää ei oo ihan faaraon näköinen? Joku taiteilija teki vähän omia vapauksia ilmaisun suhteen et sillä on niinku leijonan alaosa?” ja tämän jälkeen: ”Ai, älä lyö, älä lyö enää sillä piiskalla!!”

TV-OHJELMAT, OSA 2

Lopettakaa jo keksimästä näitä ”julkkisohjelmia” eri muodoissaan. Julkkikset kokkaa, retkeilee, matkailee…

Suomessa ei ole julkkiksia! Tämä maa on asukasluvultaan niin pieni, että oikeat julkkikset ovat ulkomailla tekemässä sitä, mistä heille maksetaan heidän ollessaan hyviä.

Suomen mukamasjulkkiksia kierrätetään siis ohjelmasta toiseen, koska ei ole ketään muutakaan kierrätettävää.

Suomen mukamasjulkkikset ovat tietynlaisissa lehdissä piilokuvattuina syömässä hampurilaista. Ja että meitä kiinnostaa, miten sitä mussutetaan! Että oliko ihan kananmuna-grillimättö kostean illan jälkeen? Kenen seurassa?

Suomen mukamasjulkkis-kategoriaan pääsee myös ottamalla isommat silikonit ja sitten pienentämällä niitä. Sitä pitää perinteiseen tapaan päivitellä sitten kaikkien lehtien palstoilla. ´”Kuva on mukava yllätys” sanottiin ennen, näissä tapauksissa ei.

Puuttuu enää kilpailu ”kuvaa julkkis riu’ulla paskalla, paras kuva palkitaan.” Että saadaan siihenkin sitä talvisodan meininkiä
mukaan.

TV-OHJELMAT, OSA 1

Männävuosina huomasin sattumalta, että jollakin Ylen kanavalla esitettiin tuntitolkulla junamatkaa Norjan läpi veturista kuvattuna. Liekö ohjelman pituus ollut 8 tuntia, todellinen junamatka kesti 12 tuntia. Me suomalaiset nähtävästi haluamme tällaista ohjelmaa.

Mikäli ohjelmaa ei tule Norjasta, voi vaihtoehtoisesti katsoa ruotsalaisia pipertämässä pajunoksista sisustuselementtejä.

Eri kanavien katsojaluvut kyllä väittävät maustamme ihan muuta. Ykkösenä löytyy lähes aina uutiset, muutoin haluamme katsoa kilpailuohjelmia, tosi-tv-sarjoja tai elokuvia. MIKSI MEIDÄN PITÄISI KATSOA JUNAMATKAA NORJAN VUONOILLA?

Suomen suorasanaisin/suosituin radio-ohjelma vuodesta toiseen liittyy meijeritoimintaan. Tässä on viesti ohjelmapäälliköille: heittäkää nyt jo minimiin kaikki kulttuuriohjelmat Ruotsi-Norja-akselilla. Me emme katso, kun norjalainen Ragnar kalastaa pikku purrellaan silliä.

Me katsomme tv:stä suomalaisia häpäisemässä itseään erilaisissa kilpailuissa (jotta voimme nauraa heille myötähäpeästä) ja kuuntelemme radiosta alapäähuumoria kirosanoilla. Tällainen toiminta helpottaa
meitä, kun emme muutoin voi ilmaista itseämme.

Nauramme mukana, kun päin naamaa nauraminen ei ole kohteliasta.

JO MUINAISET ROOMALAISET…

Roomalaisten sanontoja voisi hieman modernisoida. Tässä muutamia esimerkkejä:

ARS LONGA, VITA BREVIS (Taide pitkä, elämä lyhyt): Mulla on pitkä taideapuraha, mut yllättäen visa on nyt rikki.

ALEA IACTA EST (arpa on heitetty): No käväsin Casinolla; meni aika pitkään… paritonnii meni.

ANNO DOMINI (herran vuonna): Joo, se vuosi oli ihan kauhee. Pomo oli ihan paska, ei antanu yhtään someaikaa.

ET TU, BRUTE (sinäkin, Brutukseni): Nyt jumaliste, Brutus, lakkaat tuhoamasta sohvia ja kenkiä tai vien sut eläinlääkäriin!
(koira)

AUT CAESAR AUT NIHIL (joko Caesar tai ei mitään): Me ei lähetä mihinkään metsäreissulle jos ei Kessu lähe mukaan!

CARPE DIEM (tartu hetkeen): Ota se nyt nopeesti ja lähetää vetää, kytät on kohta tääl!

PER ASPERA AD ASTRA (kärsimysten kautta voittoon): Tiätsä miten mä oon kärsiny! Hirveesti! Mut sillai se taide syntyy!

PECUNIA NON OLET (raha ei haise): Et ole begonia. (kukka)

PAX ROMANA (roomalainen rauha): Onx tää pizza laktoositon ja gluteeniton? Mä saan ilmavaivoja mikäli ei ole!

OPTIMUS MAXIMUS (paras ja suurin): Tämän kvartaalin jälkeen voidaan optimoida voitot maksimaaliseen tasoon. Saatte kaikki 0,2 %:n palkankorotuksen.

Tästä puuttuu vielä PER ANUM (peräaukon kautta), jota ei tarvitse modernisoida. Jo muinaiset roomalaiset tiesivät, mihin se paska lopulta päätyy.

TAITEESTA

Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan.

20 000-40 000 vuotta vanhat kalliomaalaukset (mm. Lascaux’n luolassa Ranskassa) osoittavat melkoista taidonnäytettä esittävän taiteen saralla. Seinillä kirmaa jos jonkinlaista sen aikakauden eläintä.

Monien hahmojen sijoittelussa on käytetty hyväksi kallionmuotoja korostaen eläimiä ”3D-nä”. Taiteentekijöiden motiiveja ei
luonnollisesti tunneta: oliko kyseessä ”jumalten” rituaalitila, metsästysonnen takaaminen vai piirreltiinkö siellä ihan muina
miehinä?

”Lähdenpäs tästä vähän piirustelemaan, kun ei nyt huvita siivota noita luujätteitä tuosta nuotiosta, vaikka käskettiin”.

Mielenkiintoisinta on taiteilijoiden kädenjäljet kallioissa;  jo tuolloin haluttiin ”puumerkitä” omat teokset. Tai mikä lienee niiden merkitys sitten, mutta tällainen ajatushan siinä mieleen tulee.

Taidehan kehittyy koko ajan, muuttaa muotoaan ja tarkoitusperiään ja blaa blaa blaa. Joissakin nykypäivän tauluissa on sanomaa, kun taulun tila on jaettu kahtia mustaan ja valkoiseen osioon. Siinä on varmaan sitten mennyt joitakin kuukausia taiteilijan miettiessä, että vedänkö nyt harmaan viivan tuohon väliin:

”No en sittenkään vedä, se rikkoo tämän kombinaation. Samalla koko merkitys muuttuu.”

Tähän ei ole meikäläisellä mitään sanomista, ei yhtikäs mitään.

KARVATON KISSA JA…

Jo noin 9000 vuotta sitten on pidetty ”kotikissoja” tuhoeläinten torjunnassa Kiinassa. Egyptissä kissa oli pyhä eläin ja niitä muumioitiin ahkerasti, kissan surmaamisesta sai jopa kuolemantuomion. Jumalatar Bast/Bastet oli kissapäinen jumalatar, tämä selittää kissojen arvostuksen.

Yksi arkeologinen kammiolöytö sisälsi arviolta n. 2 miljoonaa muumioitua kissaa eli kyseessä oli varsinainen miukujen hautalehto.

Kissamuumioita myytiin Eurooppaan 1800-luvulla lannoitteeksi. Samaan aikaan ihmismuumioita kaupattiin mm. lääkkeiden ainesosiksi, taikakaluiksi ja viihdykkeeksi ylimystön kutsuille. O tempora, o mores (oi aikoja, oi tapoja, Cicero) voisi sanoa tässä.

Karvaton kissa on mutaatio 1960-luvulta. Mikäpä siinä sitten. Mikäli meikäläisellä olisi karvaton kissa, odottaisin jatkuvasti sen sanovan ”ET phone home, miauu”.

Näyttäkää minulle karvaton koira, sitten olen samaa mieltä siitäkin: ”ET phone home, hauu”.

Mukava karvaton eläin on kilpikonna. Se ei juokse karkuun ja jotkut lajit voivat talvehtia jääkaapin vihanneslokerossa, kuten eräs tv-ohjelma näytti. Siellä se konna lepäili horroksessa talven yli talouspaperin päällä.

Ihan mukava elukka tuo kilpikonna; lapset varmaan riemuitsevat keväällä:

”No nyt Aatu herää! Aatu varmaan osaa agilityä, kun opetetaan
sitä sille!” Ja Aatu -kilpikonna yrittää sitten päästä hammastikun yli lasten iloksi…

ELÄINTEN KUTSUMINEN

Kissa-aiheesta seuraavaan merkilliseen ilmiöön: miksi kissoja kutsutaan sanomalla ”kis kis kis”.

Kutsutaanko koiria ”koi, koi, koi” tai hevosia ”hev, hev, hev”.

Tällä samalla metodilla voi huutaa lastaan pihalta syömään huutamalla ”lap, lap, lap”. Tai mikä nimitys sitten onkaan personoitu ipanalle, esim. ”ipa, ipa, ipa”.

Koirille sanotaan usein ”tse, tse, tse”, joskus myös ”tseh”. Mikä tämän sanonnan alkuperä on? Huudetaan tsetsekärpästä?

SAAMATONTA MEININKIÄ

Mikä kumma ohjelmointivirhe löytyy pienestä ihmisestä, kun mitään 5-10 minuutin hommaa ei saa millään aikaiseksi. Lattialista repsottaa, taulu pitäisi mitata ja kiinnittää seinälle, ommella nappeja kiinni ja korjata joitakin vaatteita saumojen purkauduttua. Parista kaapista pitäisi korjata saranat…  ja lukemattomia muita pikkufiksauksia.

SYY TÄHÄN KAIKKEEN ON SELVÄ: kun se perhanan tavaroiden hakeminen kestää kauemmin kuin itse työ. Etsi/hanki sopivat ruuvit, sopiva lanka, neula, mittanauha, lyijykynä, porakoneen teräpaketti, vasara, naulat, kulmaviivoitin… (hommasta riippuen).

Aina kun tehtävään työhön täytyy ottaa jotakin esille tai etsiä, niin tulos on NOLLA.

Tähän pitää erikseen mainita myös jatkojohdon etsiminen; mikäli sille on tarvetta. Kuulokkeiden johtosolmut ovat asia erikseen; jatkojohtojen ominaisuus on piiloutua aina eri paikkaan.

Jos tehtävä työrupeama on ulkona, niin etsi nyt perkele se ulkojatkojohto solmuineen sieltä, minne sen viime kesänä lykkäsit pois silmistä. Tässä vaiheessa on säätökalja jo vedetty ja toisen haku alkaa. Sitten alkaa paistaa aurinko ja koko hemputin johto unohtuu: ”ehtii sen huomennakin”.

Tätä kuuluisaa lausetta voi toistella mielin määrin.

Sitten alkaa seuraava vaihe: siitä korjauksen aiheesta johtuva nalkuttaminen. Tämä kestää 10 kertaa kauemmin kuin tavaroiden etsiminen ja tehtävä työ.

RATKAISU ASIAAN: järjestä yksi hylly jostakin kaapista tyhjäksi. Mikäli kaapeissa ei ole tilaa, niin anna se Hilma-mummon antama käyttämätön leipäkone eteenpäin. Aseta kaikki tarvittavat hätäapu-korjaustarvikkeet tälle hyllylle. Helpottaa kummasti, kun ei ole sitä etsimisen vit… ketutusta.

Varaa hyllylle myös sakset, pari laastaria ja rättejä/talouspaperia. Been there, seen that.

KAMMOT, FOBIAT, PELOT, USKOMUKSET

Maailmassa on merkillisen paljon pelättävää. Tällaisille peloille löytyy usein syy ihan itsesuojelun puitteissa. Vaaratilanteita välttämällä ihmislaji on selviytynyt tähän kunniakkaaseen loistoonsa. Hämähäkit voivat olla myrkyllisiä, korkealta paikalta voi pudota ja aukiolla olet helposti saalistettavissa. Sosiaaliset pelot eivät ole mikään ihmetys nykymaailmassa, kun koko ajan pitää päteä.

Joillekin peloille en todellakaan osaa sanoa syytä ilman psykologian tutkintoa. Esim. ablutofobia tarkoittaa peseytymisen pelkoa. Tätä ”harrastettiin” laajalti aina 1800-luvun puolelle asti, kun peseydyttiin vain muutaman kerran vuodessa… 1700-luvun järkälemäiset peruukit kuhisivat täitä ja raapimista varten oli ihan oma täikeppi.

Nykypäivänä ei voi päiväkotiin tai kouluun viedä omaa täikeppiä, tulee sanomista.

Joillekin peloille löytyy syy historiasta tai taikauskosta. Tetrafobia eli numero 4:n pelko on yleinen Itä-Aasiassa, jossa numeron 4 äänneasu on sama kuin kuolemaa tarkoittava sana. Ihan ymmärrettävää heille,
kun hotelleista puuttuvat kerrokset 40-49.

Minkä ihmeen takia numeroa 4 ei ole alunperin nimetty jollakin toisella tavalla, joka ei muistuta kuolemaa?? Suomessa on numero kuusi ja puu nimeltä kuusi. Apua, pelkään numeroa 6 koska pelkään kuusia!

Länsimaissa numero 13 on samalla tavoin vältetty mutta eri syistä. Temppeliherrojen ritarikunnan jäsenet Ranskassa vangittiin perjantaina 13.10.1307.

Juonipaljastus: vangituille oli luvassa kidutuksia ja tappoja; kuinka yllättävää. Yksikään helikopteri tai auto ei tiettävästi kuitenkaan räjähtänyt.

Perjantai 13. päivä on tästä syystä joidenkin mielestä epäonnen päivä ja hotelleissa ei välttämättä ole kerrosta tai huonetta numero 13.

Mustat kissat liittyvät myöskin taikauskoon, niitä pidettiin noitien kissoina tai itse paholaisina länsimaissa. Kadulla mustan kissan kohdatessaan piti sylkeä olan yli epäonnen välttääkseen. Kummallista kyllä, monet uskomukset ovat eri paikoissa ihan päinvastaisia; esim. Skotlannissa musta kissa kuistilla tuo rahaonnea taloon ja Britanniassa paljon kosijoita.

Mustan kissan omistajana en täten tiedä mitä tehdä: lopetanko jatkuvan räkimisen, odotanko rahasadetta vai käännytänkö kaikki kosijat ovelta?

EVOLUUTIO

Herra Darwin; olipa hänellä onnea reissata ympäri maailmaa tutkimusmatkoillaan. Meni siinä sitten jokseenkin 20 vuotta
evoluutioteorian kehittelyyn, josta hänen nimensä tunnetaan. Eipä hän uskaltanut aiemmin mietelmiään tuoda julki, sen verran
jumalanpilkkaajaksi pelkäsi itseään kutsuttavan.

Teoria alkoi kuitenkin kehittyä, kun Galapagos-saarilla oli saman lajin linnuille kehittynyt erilaisia nokanmuotoja saaliiden pyyntitarkoituksiin. Toiset nakuttelivat pähkinöitä rikki kivillä yhdellä saarella, toiset
pyydystivät hyönteisiä omalla saarellaan.

Pienestä ihmettelystä ne oivallukset lähtevät. Herra Darwin kirjoitti jopa omiin muistiinpanoihinsa ”What if…” eli suomeksi ”jottamitävittuahäh”.

Evoluution perusideahan on joka tapauksessa lisääntyminen ja siihen johtavien ominaisuuksien kehittyminen. Sademetsissä
joillakin linnuilla on hermeettiset (jopa lentämistä haittaavat) sulat ihan vain naaraiden houkuttelemiseksi. Mitä järkeä!

Mikä niitä naarastipusia vaivaa; tuumailevat siellä keskenään jotta: ”ootetaan nyt, oikeesti, kyllä jostain löytyy vielä pidemmät haivenet!”

Tällä samalla periaatteella naisihmisille olisi jo aikoja sitten kehittyneet valtavat melonit etupuskureiksi, koripallopakarat ja ankanhuulet. ”Että näitä ne uroot tahtovat, uskokaa nyt vaan!” ja ”Jaksetaan vaan poseerata koko ajan, kyllä ne sieltä tulee!”

Lieviä poikkeuksia tästä evoluution perussäännöstä toki löytyy, kuten sukupuoltaan vaihtavat eläimet ja neitseellisesti lisääntyvät
eläimet (partenogeneesi)… huh huh!

Jottamitävittuahäh.

Siinä sitä on ihmeteltävää ihan tarpeeksi perusmaatiaiselle saunan terassilla istuessa. Siinä voi sitten tokaista ohikiitävälle itikalle:

”Sussa on kyllä ihan äitis näköä, heh heh, taidat olla partenogeneettinen olento!”

VANHAT MITTAYKSIKÖT

Mistä kummasta tuli mieleen tämä vanha mittayksikkö ”tiu munia” eli 20 kpl kananmunia. Ristikonratkojille tämä on tuttu termi. Tarkemmin kun perehtyy vanhoihin mittoihin, niin jopas onkin hankalampi juttu.

Tiu munia onkin 20 munaa, ei tusina.

Suomessa on ollut käytössä ruotsalaisia mittoja ja venäläisiä mittoja, joita ei erkkikään voi ulkoa muistaa.

Ota näistä nyt selvää!!

Yksi kyynärä= 0,594 metriä. Yksi nelikko= 109,92 l. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Silmäänpistävin on yksi ruotsalainen tuoppi; 1,3 litraa. Venäläinen tuoppi oli melkein sama; 1,2 litraa. ”En mä ottanu ku kaks stobee!” eli noin 2,5 litraa…

Menneisyyden kukkaro.

Nykypäivänä tarpeellinen tieto on yksi kiihtelys= 40 oravannahkaa tai yksi kerpo= 31 nahkiaista. Se yksi nahkiainen pitää niitä 30 muuta nahkiaista nipussa. Aargh!

”Oota mä katon, onks mun kerpossa enää mitään kun oon tarjonnu koko illan, kiihtelys on mennyttä jo!”

Meilläpäin käytetään mittayksikkönä naapurin Almaa. Tilavuuskoko ”koripallo” on Alman liivit. Leveysmittana käytössä on ”eijumalauta” eli Alman kalsarit narulla kuivumassa.

Tilavuusyksikkö Alman liivit= kaksi koripalloa.

PUOLIMURHEELLISTEN LAULUJEN MAA

Miten ihmeessä Suomi on aina yksi onnellisimpien maiden joukossa. Särkylääkkeitä, masennuslääkkeitä, itsemurhia, lasten huostaanottoja ja viinanjuontia riittää yms. Tilastojen valossa täällä ei kovinkaan moni ole onnellinen.

Onko kyseessä taas tällainen tilastollinen ”keskiverto”-ihminen, jota ei ole olemassa. Että kun tietyt indeksit näyttävät ok, niin olemme kaikki sellaisia puolionnellisia kaiken suhteen.

Tämä keskiverto pätee esim. vaateteollisuudessa, vaatteet tehdään keskivertoihmiselle.

Kuuluisa laulu voisikin olla nykymuodoltaan ”puolionnellisten laulujen maa” tai näkökulmasta riippuen ”puolimurheellisten
laulujen maa”. (Viittaan tällä sanontaan lasi on puoliksi tyhjä/täysi.)

Se onkin vaan hankalampi homma sanoa ihmiselle, että ole nyt puoliksi onnellinen tai surullinen. Se nyt vaan ei mene niin.

Keskivertoihminen menisi täten lääkäriin ja sanoisi: ”No, kyllä nyt ottaa päähän toi naula jalassa ihan kympillä, mut samalla oon tyytyväinen, että ei ole molemmissa jaloissa naulaa.”

Juu ei, pojat, ei sen pidä olla näin.

ARKKIPIISPA JA HIIPPAKUNTA

Satuinpa näkemään aamun tv-ohjelmassa tämänkin aihepiirin haastatteluita arkkipiispan vaalia varten. Kuka tunnustaa tietävänsä, mitä arkkipiispa tekee? Minä en tunnusta. Ehkä hän piispoilee; jopa arkkipiispoilee.

Tarkemmin tutkittuna hänellä on kunniatehtävä; primus inter pares. Ensimmäinen vertaistensa joukossa. Toimii hallituksissa, ties missä kokouksissa ja systeemeissä, mutta ”valvonta- tai johtotehtäviä hänellä ei ole” (Wikipedia).

Tärkeä virka varmaankin. Meillä taviksilla on nykyään ihan oma HIPPAkunnan ARKIpiispa: Pena.

Penalla ei ole mitään sananvaltaa mihinkään muuhun kuin arkipäivän hippoihin. Tähän mennessä tällaisia hippoja ei ole nähty.

Nyt, Pena: alat heti hommiin ja järkkää edes 80’s-bileet ensi viikon keskiviikolle. Olet sentään ARKIpiispa. Älä siis täten soita lauantaiksi järjestettyihin bileisiin.

AREA 52

Area 51; tätä legendaarista aluetta ei tarvinne kenellekään selittää. Ufoja tai testilentokoneita siellä on lennätetty useita vuosikymmeniä. Suuressa Ameriikassa riittää sitä pinta-alaa ja aavikkoa vaikka mihin hankkeisiin, siellä on valtavia alueita ihan pelkästään lentokoneiden hautausmaina. Minkä takia niitä ei kierrätetä romumetallin osalta, onko se halvempaa vain dumpata koneet jättimäisille ”parkkiaavikoille”, joihin kukaan ei eksy sattumalta.

Area 51 satelliittikuvassa.

Nyt on lisäksi löytynyt jättikokoisia autojen dumppauspaikkoja. Että terveisiä Volkswagenin 300 000 autolle sinne Amerikkaan päästövilpin myötä.

Järkyttävää!! (Daily Mail)

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että perustan takapihalle area 52:n. Sinne mahtuu joko pienlentokone, pieni hävittäjä, suurehko ufo tai vajaa 10 pienehköä henkilöautoa.

Mahtuu, mahtuu, tervetuloa vaan!
Warning warning!!

Kohtuullista kuukausivuokraa vastaan peittelen salattavat kulkuvälineet pressuilla, teen pahviset camouflaget päälle (näyttämään veneen säilytykseltä) ja tienvarteen nousee kyltit ”Restricted area – danger – you are in camera – you will be prosecuted if you cross the line”.

Paikastahan tulee tietenkin turistinähtävyys; japanilaisten turistien tilausbussit täyttävät ajotien. Tässä vaiheessa on hyvä myydä t-paitoja tekstillä ”I visited area 52 and survived” ja muuta vastaavaa turistikrääsää kovalla hinnalla.

Mainittakoon lisäksi, että ydinaseita en ota säilytykseen enkä mahdollisia ufon matkustajia. Jättävät kuitenkin vessan kannen ylös ja sotkevat paikat.

Eikä kukaan tiedä, miten ne lisääntyvät. On sitten pieniä alieneita nurkat täynnä vipeltämässä.

SUOMEN PAIKANNIMET

Suomen paikannimet… voi hyvää päivää. Tästähän on vaikka minkälaisia tutkimuksia, että useimmat polveutuvat tuntemattomasta suomea edeltävästä alkukielestä. Taitaa olla asialla tämä aargh-öörgh-klöö-alkukieli. Siitä muotoutui ennen pitkää selvästi havaittavia sanoja kuten ”tua, siä, pask, siu, mulk, tän.” (Oma teoria, hah…).

Mutta tästä eteenpäin: paikannimistä ei saada mitään järkevää tietoa. Kaikillehan on selvää, että Lepaa, Pyhtää, Espoo, Helsinki,
Vantaa ovat paikannimiä. MIKSI TÄLLAISIA? Juankoski on selvä juttu, espanjalainen Juan on hukkunut koskeen ja siitä on tullut paikannimi. Hah, as if…!!

Mutta nyt asiaan:

Ennen muinoin paikkoja nimettiin paikallisten tilallisten mukaan keskiajalta lähtien, sukunimien suomentamisinnon myötä paikannimet saattoivat muuttua radikaalistikin.  On olemassa mm. Heinävesi, Haukilahti ja Mäntyniemi. Kaikki ymmärrettäviä luonnonmukaisia paikannimiä. Kaipa tämä suomentamisinto on vaikuttanut näihin erikoisiin Oittaa-tyyppisiin nimiin.

Mikäli Helsinki, Espoo ja Vantaa joskus yhdistyvät, on tulevan suurkaupungin nimi esimerkiksi Heesva, Esheva, Vahees kaupunkinimien yhdistelminä.  Tästä puuttuu vielä Kauniainen ja ympäryskunnat, voi hevon… kavio.

Tai sitten keksitään nimikilpailu tulevalle metropolille. Tulen ehdottamaan Gotham Cityä.

Paskolammetkin (yleisin Suomen lampien nimi) ovat tämän rinnalla ihan järkeenkäypiä nimiä. Entäpä tämä mystinen Nahkahousu (saari pk-seudun edustalla)? Siellä on joku joskus hihhuloinnut nahkahousuissa?

ASTRONOMIASTA

Kaikki me tiedämme, mistä maailmankaikkeus koostuu. Atomeista ja pienistä muista härpäkkeistä, joiden nimiä ei kukaan muista.

Paitsi astronomit ja astrofyysikot muistavat, nuo pienet nerokkaat otukset. Ja ihan varmoja ei siltikään voida olla mistään, kun tuolta avaruudesta ei vaan mitenkään tiedetä kaikkea ja lääniä riittää jonkun verran tutkittavaksi. Ei pääse lapion ja ämpärin kanssa kaivamaan, ei, vaikka miten mieli tekisi.

Perustallaajalle kaikki termit tältä saralta ovat käsittämättömiä, tälläkin alalla tilanne muuttuu koko ajan. On pimeää ainetta, pimeää energiaa ja ihan vaan TYHJIÄ kohtia avaruudessa. Kyllä siinä jo mieli pimenee tai vähintään tyhjenee, kun näitä lähtee pohtimaan. Ja kaikessa on sana ”ehkä”. Ei perkules, parempi jättää pohtimatta; joillekuille maksetaan siitä palkkaa.

Ihan vaan periaatteesta on pakko mainita muutama iskulause baaritiskille tämän alan ihmisille (lupauksella että näillä lähtee):

– Mun pitää vapauttaa mun kvarkit, voitsä olla siinä mukana?
– Sulla on tosi nätit nukleotidit, tiesitsä?
– Mun sielu kuolee tähän tyhjyyteen, onko sulla mitään kittiä siihen?
– Mun protonit on ihan plussalla sun suhteen.
– Haluutsä nähdä mun terraarion? Siellä on Myoni ja Tau, ne on ihan   kilttejä eikä ne pure.
– Mä olin ihan pimeessä aineessa, mut sä toit mulle valon.
– Me ollaan tavattu toisessa rinnakkaistodellisuudessa. Sä oot kaikissa yhtä upee.
– Sä balansoit mun spinin heti ensinäkemältä.

(Jep; perunkin jo sen lupauksen, että näillä lähtee.)

NEVER HEARD – LAUSEITA

Me lähetään äijien kanssa pääsiäisreissulle. Juudas ei tuu, siltä puuttuu about 30 hopearahaa koko potista.
– Jeesus noin 30 j.a.a.

Voidaanko me perua se Teksasin matka. Flunssaa pukkaa.
– JFK lokakuun lopulla 1963

Voitko, muori, tuoda sitä vahvaa unilääkettä. Elukat on hoidettu ja unilla. Ei täällä mitään tapahdu.
-Maatilan isäntä, Roswell 1947

Tuuli siellä vaan suhisee – ei siellä mikään pala.
-Turkulainen asukas v. 1827

Ne höyryävät ihan turhaan kaikesta, täähän on uppoamaton laiva. Niin meille mainostettiin.
– Titanicin matkustaja, v. 1912