ANTAKAA LUUNI TAKAISIN! JA KEITTOASTIANI!

Akka oli tyytyväinen lukiessaan Suomen tekemästä repatriaatiosta. SIIS MISTÄ?? Korjaan edellistä lausetta: Akka oli tyytyväinen ymmärrettyään, mistä helkkarista on kyse! (Kuka näitä hirveitä sanaväännöksiä keksii!)

Mesa Verde, Colorado, USA.

Kansallismuseon tekemä repatriaatio eli kulttuuriomaisuuden palauttaminen koski 1800-luvulla Amerikasta tuotujen anasazi-intiaanien luita, muumioita ja hautatavaroita. Miten nämä sitten ylipäätään päätyivät Suomeen?

Geologi-kasvitieteilijä Gustaf Nordenskiöld matkusti Coloradon Mesa Verde-alueelle v. 1891. Hän suoritti alueella arkeologisia tutkimuksia, otti runsaasti valokuvia ja löysi peräti yli 600 esinettä, joiden oletettiin olevan peräisin 1200-luvulta. Tuolloin esineistön maasta vieminen ei ollut mitenkään lainvastaista, vaikka se kohua aiheuttikin.

Nordenskiöldin kuva vuodelta 1891(Museovirasto/Finna).

Nyt siis kokoelmaan kuuluvat ihmisjäänteet ja hautaesineet luovutettiin takaisin anasazien jälkeläisille eli pueblointiaaneille hautaamista varten. Hyvä Suomi! Olisivat nyt palauttaneet sitten ihan kaikki esineet, sillä Suomeen jäi kokoelmasta vielä satoja käyttöesineitä. No, intiaaneille oli kuitenkin tärkeintä saada esi-isät haudan lepoon ja näin tapahtuikin.

Anazasi-intiaanien ruukku (Museovirasto/Finna).

Vastaavia kulttuuriaarteiden ryöstöjä on toki tapahtunut jo tuhansia vuosia ja tapahtuu edelleen. Varhaisin tunnettu sotasaalis on Mesopotamiasta ryöstetty Naram-Sinin steela n. 4000 vuoden takaa. Kyseinen steela on esillä Louvressa, Pariisissa.

Naram-Sinin steela.

Antiikin roomalaiset harrastivat ryöstelyä etenkin kreikkalaisilta ja jopa tuolloin osa taide-esineistä palautettiin, kun tällainen toiminta herätti pahennusta. Hyvä Rooma, teillä on itsellänne ihan tarpeeksi omaa antiikkia esiteltäväksi!

Napoleonin sotaretkien toiminta 1700-luvulla oli ilmiömäisen röyhkeää: Napskun tavoite oli saada mahdollisimman suuri taidekokoelma tuolloin perustettavaan Louvreen. Jopa Mona Lisa -maalaus on aikanaan riippunut Napskun makuuhuoneen seinällä. Egyptistä Napskun sotilaat löysivät mm. kuuluisan Rosettan kiven, mutta brittiläiset takavarikoivat sen itselleen ja se onkin nykyään British Museumissa. Kyseistä museota onkin arvosteltu, sillä useita taideteoksia tulisi yleisön mielestä palauttaa alkuperäisiin maihinsa.

Rosettan kivi/British Museum.

Akka on samaa mieltä: teillä on jo perhana vieköön Harry Potter-studiot esiteltävinä! Nyt ei puhuta ollenkaan mistään Lontoon Towerista, kuninkaallisista palatseista eikä mistään muistakaan nähtävyyksistä! Harry Potter; god damn!

Harry Potter, god damn!

Egypti on pyytänyt Rosettan kiven palauttamista. Samoin on pyydetty Berliinissä saijaitsevaa Nefertitin rintakuvaa. Tämä ikoninen veistos päätyi Saksaan sen löytäneen saksalaisen arkeologin toimesta v. 1912. Toistaiseksi kumpaakaan ei ole palautettu.

Nefertiti/The Neues Museum, Berlin.

Natseilla oli tietenkin samat pyrkimykset kuin Napoleonilla: kaikki mahdollinen irtain otettiin välittömästi haltuun. Natsien taidekokoelmien arvo ei ole edes rahassa mitattavissa. Eräs suuri kokoelma (1600 teosta) paljastui Munchenista v. 2013. Kokoelman haltijan taidekauppias Cornelius Gurlittin isä oli ostanut maalaukset 1930-1940-luvuilla. Joukossa oli mm. Picasson, Chagallin, Monet’n ja Matissen töitä. Kokoelma löi tutkijat ketoon: osa teoksista oli peräti ennen tuntemattomia.

Amerikkalaissotilas erään aarrelöydön keskellä v. 1945/Wikimedia Commons.

Ennen kuolemaansa Cornelius Gurlitt pyysi asianajajansa välityksellä, että teosten omistajat tulisi selvittää ja taulut pitäisi palauttaa. Toistaiseksi vain satunnaisten töiden alkuperä on pystytty selvittämään.

On sinänsä outoa, että joidenkin hämäräperäisesti haltuun saatujen taideteosten omistaminen ei ole Saksassa rikos: kyseessä on lähinnä omantunnonkysymys. Saksalainen taidehistorioitsija Stefan Koldehoff uskoo, että useita satoja maalauksia löytyy yksityiskodeista, mutta nykyiset omistajat eivät vain välitä tai tiedä teosten luvattomasta haltuunotosta.

Mitään luvatonta ei ole tekeillä!!

Akalla ei kyllä riittäisi rahkeita pitää tällaista maalausta olohuoneensa seinällä. Päinvastoin, olisi upeaa lukea lehdestä, että “suomalainen hyväntekijä palautti mittaamattoman arvokkaan natsien ryöstämän taulun takaisin laillisille omistajilleen!” Kyllä siinä olisi hymy herkässä ja Akalla sädekehä pään ympärillä! Hyvää karmaa olisi tiedossa useaksi vuodeksi!

Näin sitä hyväntekijä nöyränä hymyilee! (Joseph Stella, 1926, Brooklyn Museum).

Jep. Jos Akan kodista löytyy mitään näin kulttuurihistoriallisesti arvokasta, niin lehmät osaavat lentää. Nyt kannattaakin laittaa taikataikinasta väännetty hirvittävä eläinhahmo talteen. Siitä tulee varsinainen sukukalleus, jota ihastellaan 200 vuoden päästä. Näin Akkakin pääsee historiankirjoihin arvostettuna taiteentulkitsijana: “Ai että, kyllä se Akka on vanginnut niin elävästi tämän kauriin sielun ja luonteen!”

Jep. Yritin tehdä siitä kissan, senkin ymmärtämätön, tulevaisuuden moukka!

AIDON AARREARKUN TARINA

10 vuotta sitten miljönääri Forrest Fenn (tuolloin 79-vuotias) piilotti Kalliovuorille noin 25×25 cm -kokoisen arkun. Arkku itsessään oli jo aarre: 1100-luvulta peräisin oleva pronssiarkku kauniine kohokuvioineen. Pelkän arkun paino oli noin 10 kiloa.

Ihan näin tuhtia tavaraa ei kuitenkaan ollut luvassa.

Arkkuun herra Fenn piilotti kultahippuja ja -koruja, harvinaisia kolikoita ja timantteja. Arkun arvoksi sisältöineen arvioitiin n. 2-3 miljoonaa dollaria, riippuen tietenkin sisällön laadusta. Ihan kiva pikku temppu miljonääriltä; kun kerran massia löytyi jaettavaksi asti!

Mikä sitten sai tämän eläköityneen taidekauppiaan kiipeämään Kalliovuorille tuossa iässä? Vastaus: parantuminen syövästä. Vuonna 1988 hänellä diagnosoitiin kuolemaan johtava syöpä, mutta äijäpä yllättäen parantuikin. Tämä innoitti häntä aarrejahdin järjestämiseen. Lisäksi hän painotti, että aarrejahdin myötä perheet saavat yhteistä aikaa ulkoilmassa retkeilyn merkeissä ja lapset saadaan pois tietokoneilta.

Ihan mukava maisema telttaretkelle.

Ei mikään hullumpi ajatus; voisi moni kuvitella. Tämän aarteenmetsästyksen myötä tosin 5 ihmistä on kuollut ja monet ihmiset ovat saaneet syytteen mm. kaivamisesta luvattomissa paikoissa, toisten omaisuuden tuhoamisesta ja jopa varkauksista.

Kuolemantapaukset ovat olleet onnettomuuksia. Kalliovuoret sijaitsevat usean eri osavaltion alueella ja joitakin innokkaita aarteenetsijöitä on jouduttu myös etsimään vaikeissa maasto-olosuhteissa. Jotkut etsijät jopa irtisanoutuivat töistään ja lähtivät kokoaikaiseen aarteenmetsästykseen.

Etsipä sitten tällaisesta maastosta onnettomia aarteenetsijöitä!

Eräs sheriffi jopa pyysi herra Fenniä lopettamaan tämän aarteenetsinnän kaikesta siitä aiheutuneesta harmista johtuen.

Etsijöille herra Fenn kirjoitti vinkkirunon, jossa kuvaillaan vuolaasti piilopaikan ominaisuuksia luonnossa. (Mikäli Akalta kysytään, tämä runo on enemmänkin amatöörimäinen vihjeluettelo kuin runo). Runoa yritettiin tulkita monin eri tavoin ja sen merkityksiä yritettiin avata usean etsijän toimesta. Aika hankala homma ihan jo alueen laajuudestakin johtuen!

Alkuperäinen runo kuuluu näin:

As I have gone alone in there
And with my treasures bold,
I can keep my secret where,
And hint of riches new and old.

Begin it where warm waters halt
And take it in the canyon down,
Not far, but too far to walk.
Put in below the home of Brown.

From there it’s no place for the meek,
The end is ever drawing nigh;
There’ll be no paddle up your creek,
Just heavy loads and water high.

If you’ve been wise and found the blaze,
Look quickly down, your quest to cease,
But tarry scant with marvel gaze,
Just take the chest and go in peace.

So why is it that I must go
And leave my trove for all to seek?
The answers I already know,
I’ve done it tired, and now I’m weak.

So hear me all and listen good,
Your effort will be worth the cold.
If you are brave and in the wood
I give you title to the gold.

Lopulta kesäkuussa 2020 eräs etsijä lähetti herra Fennille kuvan, joka todistaa arkun löytyneen. Kuvan lähettänyt etsijä haluaa pysyä anonyyminä, kuinka yllättävää… Ei tulisi Akallekaan mieleen moisen löydön jälkeen kuuluttaa koko maailmalle, että “hei urpot, kattokaa mitä mä löysin, tervetuloa oven taakse kinuamaan rahaa!”

Forrest Fenn tutkii arkun sisältöä löytymisen jälkeen (Cnn Travel/ Dal Neitzel)

Akalle tuli kuitenkin heti mieleen, että tämä aarteen löytyminen voisi olla herra Fennin toimesta keksitty uutinen. Vuonna 2019 herra Fenn haastettiin jopa oikeuteen erään miehen väittäessä, että herra Fenn on keksinyt koko jutun. (Sehän tiedetään, että Amerikassa syytetään asiasta kuin asiasta…) Ehkäpä nyt jo 89-vuotias herra Fenn kyllästyi koko juttuun ja haki aarteensa pois ihan omatoimisesti…?

Herra Fenn ilmoitti jo aarretta piilottaessaan, että sitä ei ole kaivettu maahan ja että hän onnistui tuolloin 79-vuotiaana viemään aarrearkun itse piilopaikalle. Eli kovin vaivalloista ponnistusta aarteen piilotus tai nouto ei ole voinut olla, ihan jo herra Fennin iästäkin johtuen.

Mene ja tiedä; mikä aarrearkun kohtalo sitten lieneekään. Tarina sinänsä on hauska, sillä herra Fennillä oli mielessään hyvä tarkoitus. Ei ollut hänen syynsä, että ihmiset ahneuksissaan sekosivat (tästäkin) äkkirikastumisen mahdollisuudesta. Ehkäpä olisi kannattanut pitää aarteen arvo pienempänä, niin alkuperäinen ajatus perheiden luontoretkeilystä olisi toteutunut.

Loppupeleissä ihmishenkiä menetettiin, poliisivoimille ja etsintäryhmille koitui lisätöitä ja monet ihmiset menettivät työpaikkansa/hermonsa/terveytensä jne.

Täältä tullaan, epäonninen aarteenmetsästäjä!

Ei tämäkään homma sitten mennyt niinkuin Strömsössä. Ei lähellekään, mikäli niiltä lukuisilta aarteenetsijöiltä kysytään. (Siltä mahdolliselta löytäjältä ei kysytä…!)

AARREJAHTI ALKAKOON!

Näin kevään korvilla sormet jo syyhyävät; pitäisi päästä “piippailemaan” eli tonkimaan maata metallinpaljastimen kanssa. Akka hommasi itselleen tällaisen jo vuosia sitten; lukuisten naulojen ja korkkien ohella ainoa mielenkiintoinen löytö on ollut pieni, metallinen kermakannu (tai siltä se ainakin näyttää). Mutta sehän tässä puuhassa on hauskaa: ikinä ei tiedä, koska ja missä se valtava merirosvoaarre odottaa löytymistään!

Akka haluaa rahakylpyyn kuten Roope Ankka!

Olikin ihan pakko selvittää, minkälaisia aarteita muut “piipparit” ovat löytäneet:

Vuonna 2014 Derek McLennan löysi yli sata viikinkiesinettä Skotlannista. Löytö sisälsi mm. hopea- ja kulta-astioita ja hopeisen ristin. Äijä tienasi löydöllään 2,5, miljoonaa puntaa.

Viikinkikoruja, Nationalmuseet, Tanska.

Adam Stample ja Lisa Grace löysivät v. 2019 Englannin Derbystä yli 2500 kolikkoa 1000-luvulta. Löydön arvoksi arvioitiin n. 5 miljoonaa puntaa.

V. 2015 aarteenetsijätiimi löysi Floridan rannikolta v. 1715 uponneen laivan. Laivasta löytyi 350 kultakolikkoa, joiden arvoksi arvioitiin 4,5 miljoonaa dollaria.

Kelttiläisiä rahoja, British Museum.

V. 2012 Reg Mead ja Richard Miles löysivät kolikko- ja koruaarteen Jerseystä, Englannista. Kelttiläisiä kolikoita kasassa oli peräti 74 000. Löydön arvoksi määriteltiin n. 2,5 miljoonaa puntaa.

Staffordshiresta, Englannista, löytyi anglosaksien kulta-aarre v. 2009. Löytö sisälsi 4000 esinettä. Löytäjä Terry Herbert ja maanomistaja Fred Johnson tienasivat n. 2 miljoonaa puntaa kumpikin.

Odyssey Marine Exploration – aarteenetsijätiimi löysi v. 2007 Portugalin rannikolta laivan hylyn. Laiva oli espanjalainen fregatti, joka upposi v. 1804. Haaksirikon myötä pohjaan painui kolikoita 500 miljoonan dollarin arvosta. Ei hyvää päivää, Akalta hajoaa pää…

Kolumbian hallitus löysi v. 1708 uponneen San Jose-kaljuunan Kolumbian rannikolta v. 2015. Laivan lastin arvo on jopa… 17 miljardia dollaria. Miljardia. Akan pää räjähti juuri.

San Jose -malli, Naval Museum de Madrid.

Päänräjähdyksen jälkeen täytyykin tarkistaa vähän pienemmän mittakaavan löytöjä (mutta tietenkin historiallisesti merkittäviä): v. 2017 Sysmästä löydettiin 1000-luvulta peräisin olevia hopeakolikoita ja -koruja, joukossa oli myös hopeinen risti.

Määrällisesti suurin kolikkolöytö on Ulvilasta, viemäritöiden yhteydessä löytyi 1473 kolikkoa v. 2004. Rahat olivat peräisin 1390-luvulta.

Yksi merkittävä ja rahallisesti määrittelemätön löytö on tietenkin Titanicin löytyminen v. 1985. Robert Ballard etsintäryhmineen sai rahoituksen Yhdysvaltain laivastolta; ehtona oli, että tiimi etsii ensin kaksi 1960-luvulla uponnutta ydinsukellusvenettä. Sukellusveneiden löydyttyä Titanicin hylyn etsimiseen oli vain 12 päivää aikaa. Hylky löytyi 8 päivän jälkeen.

Läpileikkaus Titanicista törmäyksessä, taiteilija tuntematon.

Akka piippailee ihan omilla kotinurkillaan tänä keväänä; suosittelen samaa muille. Pahus vaan, kun nämä omat kotikonnut on koluttu jo aiempina vuosina! Täytyy vaan käydä paikat läpi uudestaan; ties vaikka se aarre onkin vaan jäänyt aiemmin huomaamatta! Toivossa on hyvä elää. Aarteeksi ei tosin lasketa sitä viime kesänä löytynyttä 80-luvun deodoranttipulloa…