AIDON AARREARKUN TARINA

10 vuotta sitten miljönääri Forrest Fenn (tuolloin 79-vuotias) piilotti Kalliovuorille noin 25×25 cm -kokoisen arkun. Arkku itsessään oli jo aarre: 1100-luvulta peräisin oleva pronssiarkku kauniine kohokuvioineen. Pelkän arkun paino oli noin 10 kiloa.

Ihan näin tuhtia tavaraa ei kuitenkaan ollut luvassa.

Arkkuun herra Fenn piilotti kultahippuja ja -koruja, harvinaisia kolikoita ja timantteja. Arkun arvoksi sisältöineen arvioitiin n. 2-3 miljoonaa dollaria, riippuen tietenkin sisällön laadusta. Ihan kiva pikku temppu miljonääriltä; kun kerran massia löytyi jaettavaksi asti!

Mikä sitten sai tämän eläköityneen taidekauppiaan kiipeämään Kalliovuorille tuossa iässä? Vastaus: parantuminen syövästä. Vuonna 1988 hänellä diagnosoitiin kuolemaan johtava syöpä, mutta äijäpä yllättäen parantuikin. Tämä innoitti häntä aarrejahdin järjestämiseen. Lisäksi hän painotti, että aarrejahdin myötä perheet saavat yhteistä aikaa ulkoilmassa retkeilyn merkeissä ja lapset saadaan pois tietokoneilta.

Ihan mukava maisema telttaretkelle.

Ei mikään hullumpi ajatus; voisi moni kuvitella. Tämän aarteenmetsästyksen myötä tosin 5 ihmistä on kuollut ja monet ihmiset ovat saaneet syytteen mm. kaivamisesta luvattomissa paikoissa, toisten omaisuuden tuhoamisesta ja jopa varkauksista.

Kuolemantapaukset ovat olleet onnettomuuksia. Kalliovuoret sijaitsevat usean eri osavaltion alueella ja joitakin innokkaita aarteenetsijöitä on jouduttu myös etsimään vaikeissa maasto-olosuhteissa. Jotkut etsijät jopa irtisanoutuivat töistään ja lähtivät kokoaikaiseen aarteenmetsästykseen.

Etsipä sitten tällaisesta maastosta onnettomia aarteenetsijöitä!

Eräs sheriffi jopa pyysi herra Fenniä lopettamaan tämän aarteenetsinnän kaikesta siitä aiheutuneesta harmista johtuen.

Etsijöille herra Fenn kirjoitti vinkkirunon, jossa kuvaillaan vuolaasti piilopaikan ominaisuuksia luonnossa. (Mikäli Akalta kysytään, tämä runo on enemmänkin amatöörimäinen vihjeluettelo kuin runo). Runoa yritettiin tulkita monin eri tavoin ja sen merkityksiä yritettiin avata usean etsijän toimesta. Aika hankala homma ihan jo alueen laajuudestakin johtuen!

Alkuperäinen runo kuuluu näin:

As I have gone alone in there
And with my treasures bold,
I can keep my secret where,
And hint of riches new and old.

Begin it where warm waters halt
And take it in the canyon down,
Not far, but too far to walk.
Put in below the home of Brown.

From there it’s no place for the meek,
The end is ever drawing nigh;
There’ll be no paddle up your creek,
Just heavy loads and water high.

If you’ve been wise and found the blaze,
Look quickly down, your quest to cease,
But tarry scant with marvel gaze,
Just take the chest and go in peace.

So why is it that I must go
And leave my trove for all to seek?
The answers I already know,
I’ve done it tired, and now I’m weak.

So hear me all and listen good,
Your effort will be worth the cold.
If you are brave and in the wood
I give you title to the gold.

Lopulta kesäkuussa 2020 eräs etsijä lähetti herra Fennille kuvan, joka todistaa arkun löytyneen. Kuvan lähettänyt etsijä haluaa pysyä anonyyminä, kuinka yllättävää… Ei tulisi Akallekaan mieleen moisen löydön jälkeen kuuluttaa koko maailmalle, että “hei urpot, kattokaa mitä mä löysin, tervetuloa oven taakse kinuamaan rahaa!”

Forrest Fenn tutkii arkun sisältöä löytymisen jälkeen (Cnn Travel/ Dal Neitzel)

Akalle tuli kuitenkin heti mieleen, että tämä aarteen löytyminen voisi olla herra Fennin toimesta keksitty uutinen. Vuonna 2019 herra Fenn haastettiin jopa oikeuteen erään miehen väittäessä, että herra Fenn on keksinyt koko jutun. (Sehän tiedetään, että Amerikassa syytetään asiasta kuin asiasta…) Ehkäpä nyt jo 89-vuotias herra Fenn kyllästyi koko juttuun ja haki aarteensa pois ihan omatoimisesti…?

Herra Fenn ilmoitti jo aarretta piilottaessaan, että sitä ei ole kaivettu maahan ja että hän onnistui tuolloin 79-vuotiaana viemään aarrearkun itse piilopaikalle. Eli kovin vaivalloista ponnistusta aarteen piilotus tai nouto ei ole voinut olla, ihan jo herra Fennin iästäkin johtuen.

Mene ja tiedä; mikä aarrearkun kohtalo sitten lieneekään. Tarina sinänsä on hauska, sillä herra Fennillä oli mielessään hyvä tarkoitus. Ei ollut hänen syynsä, että ihmiset ahneuksissaan sekosivat (tästäkin) äkkirikastumisen mahdollisuudesta. Ehkäpä olisi kannattanut pitää aarteen arvo pienempänä, niin alkuperäinen ajatus perheiden luontoretkeilystä olisi toteutunut.

Loppupeleissä ihmishenkiä menetettiin, poliisivoimille ja etsintäryhmille koitui lisätöitä ja monet ihmiset menettivät työpaikkansa/hermonsa/terveytensä jne.

Täältä tullaan, epäonninen aarteenmetsästäjä!

Ei tämäkään homma sitten mennyt niinkuin Strömsössä. Ei lähellekään, mikäli niiltä lukuisilta aarteenetsijöiltä kysytään. (Siltä mahdolliselta löytäjältä ei kysytä…!)

DINOSAURUKSIA, HYÖNTEISIÄ, TAIDETTA JA NATSEJA!

Akka ei edes muistanut passinsa vanhentumista tämän toukokuun aikana. Eipä silti, että sillä mitään tekisikään; muuta kuin henkilöllisyystodistuksena… Laivamatkalle tekisi kyllä mieli; mutta eipäs nyt hätiköidä tämänkään asian suhteen.

Tästä inhimillisestä unohduksesta kuitenkin juolahti mieleeni kaunis meripihkakoru, joka Tallinnasta joskus vuosia sitten tuli hankittua lahjaksi. Mitä ihmettä meripihka edes onkaan?

Meripihka on 20 – 100 miljoonaa vuotta vanhaa kivettynyttä havupuiden pihkaa. Siis todellakin dinosaurusten aikaista materiaalia! Kopaalia myydään usein meripihkana, sekin on toki pihkaa; mutta vain noin 10 000 vuotta vanhaa.

Hyönteinen meripihkassa/Wikimedia Commons.

Nykypäivän mittakaavassa tätä halvempaa materiaalia lienevät kaikki matkamuistoiksi myytävät korut ja koriste-esineet. Ne aidot meripihkat ovat kallista herkkua ja arvokasta tutkimusmateriaalia tutkijoille.

Baltian meripihkakoruja on löytynyt jopa 5000 vuoden takaa Egyptistä; meripihka on aina ollut arvokasta materiaalia kauppatavarana.

Legendaarisissa Jurassic Park -elokuvissa dinot saatiin heräämään henkiin hyttysen avulla. Öttiäinen oli jäänyt kiinni meripihkaan dinosauruksen verta imettyään ja tästä saatiin dinosauruksen dna:ta. Yeah, kaikki alle 5-vuotiaat uskovat tämän tosiseikan.

Tästä tehdään dinoja! Ei todellakaan tehdä… (Wikimedia Commons)

Tänä keväänä Australiasta tosin löytyi 40 miljoonaa vuotta vanha meripihkalöytö, tässä löydössä esiintyi kaksi parittelevaa hyönteistä. Jo nykyään kadonneita hyönteislajejakin on löydetty tallentuneina tähän merkilliseen materiaaliin.

Eräästä pihkapalasta löytyi mm. hämähäkin munia ja juuri kuoriutuneita hämppis-poikasia. Joistakin on löydetty esihistoriallisten piennisäkkäiden karvaa ja pienten dinosaurusten (teropodien) sulkamateriaalia. Nämä linnunlantioiset dinot todistettavasti lensivät ja olivat höyhenpeitteisiä. Yhdessä palasessa oli peräti 100 miljoonaa vuotta vanha punkki ja dinosauruksen höyhen! Punkki, perhana vieköön!!

Hyönteisiä meripihkan sisällä.

Eivätkö ne punkit voineet kuolla samaan aikaan dinojen kanssa 65 miljoonaa vuotta sitten, damn!!

Ainutlaatuisia näistä löydöistä tekee kuitenkin se, että pihka todellakin taltioi kyseisen hetken olosuhteet sellaisena kuin ne ovat; joistakin palasista on pystytty jopa määrittämään siitepölypitoisuuksia, ilmanlaatua ja kasvilajeja. Tämä alkaa kuulostamaan ihan oikealta Jurassic -hommalta!

Meripihkasta puhuttaessa pitää tietenkin mainita legendaarinen, kadonnut meripihkahuone (Amber Room):

Meripihkahuone rakennettiin Pietarin lähelle Katariinan palatsiin v. 1755. Huone lahjoitettiin Pietari Suurelle Preussin kuninkaan toimesta. Lahjoitukseen sisältyi seinäpaneeleja meripihkaisine ja lehtikultaisine koristeineen, seinäpaneeleissa oli jopa jalokiviä yms. On arvioitu, että nykyrahassa huoneen arvo olisi n. 300-400 miljoonaa dollaria.

Meripihkahuoneen kopio.

Ihan kiva pikku lahja, jos Akalta kysytään! Kelpaisi! Vaikka mökkikäyttöön!

Saksalaisten väitetään toisen maailmansodan aikana purkaneen meripihkahuoneen ja kuljettaneen paneelit (lähteestä riippuen) joko Saksaan, Venäjälle tai Puolaan.

Lopulta huoneen sijaintipaikka kuitenkin vain… katosi, kuten niin monet muutkin natsien aarrekätköt. Aarteenmetsästäjät ovat etsineet huonetta siitä lähtien huonolla menestyksellä.

Yksityiskohtia meripihkahuoneesta.

Osia meripihkahuoneesta tosin löydettiin Saksasta 2000-luvulla; mm. lipasto ja joitakin marmorimosaiikkeja. Nämä luovutettiin takaisin Pietariin. Vuonna 2003 valmistui meripihkahuoneen kopio Pietarin kaupungin 300-vuotisjuhliin. Kopiota valmistettiin 20 vuotta.

Vuonna 2016 mediaan tuli uutinen, että meripihkahuone olisi löydetty puolalaisesta, natsien hylätystä bunkkerista. Tai ainakin sieltä löydettiin salainen kammio… Tämän jälkeen mitään uutisointia aiheesta ei ole löytynyt.

Useita tutkimuksia ja dokumentteja on tehty natsien salaisten aarteiden metsästyksestä ilman tuloksia, mutta joskus löytyy positiivisiakin uutisia: useita mittaamattoman arvokkaita taidelöytöjä on tehty yksityishenkilöiden ullakoilta/varastoista,
jopa museoista ja kuolinvuoteiden tunnustuksien tai testamenttien perusteella löydettyinä.

Kuuluisaa saksalaisten kultajunaakin etsitään tiettävästi vieläkin, senkin piti oletettavasti löytyä vuonna 2015. Yeah, mitäköhän näille kaikille “löydöille” lopulta tapahtuu…!

Mm. Graalin maljaa, Liiton Arkkia, Nooan venettä, Kleopatran hautaa ja montaa muutakin arkeologisesti merkittävää esinettä ja kohdetta etsitään edelleen; onnea kaikille etsijöille!

Väitetty, mutta todistamaton veneen jäännös Ararat-vuorella. (Wikimedia Commons).

Toivottavasti jonakin päivänä kuulemme hyviä uutisia tällaisten etsintöjen tuloksina. Näitä tietoja Akka odottaa innolla.

Pikku vinkki: mikäli sitä Nooan laivaa ei ole löytynyt 5000 vuoteen; kannattaako enää odotella… puumateriaalilla on taipumus lahota otollisissa olosuhteissa. No, mistäpä sitä koskaan tietää!