WANHOJA JUMALUUXIA… JA YXI UUSICIN

Useimmat muistanevat suomalaisesta kansanperinteestä tällaisia nimiä, kuin Ukko ylijumala, Tapio, Ilmarinen, Ahti ja Joukahainen. Kysehän on tietenkin pakanallisista jumalista, jotka me muistamme Kalevalasta.

Kullervo petokarjoineen/Akseli Gallen-Kallela 1917.

Ennen kristinuskoa muinaiset suomalaiset uskoivat kaikenlaisiin jumaliin, jumaluuksiin, haltioihin ja… melkein mihin tahansa. Rajanveto jumalan ja taruolennon välillä onkin usein häilyvä, sillä jokaisella pienellä sammakkolammella ja purkukuntoisella torpallakin saattoi olla oma suojelijansa. Vainajienkin jonkinlainen palvonta on ollut yleistä, ja joistakin menehtyneistä uskottiin muodostuvan suojelushenkiä.

Noh, näin kesäisessä luonnossa liikkuessa voi olla vaikeaa kuvitella, kuinka jokin jääkautinen jättimötikkä (siirtolohkare) saattoi tuolloin olla pienelle ihmiselle hyvinkin pyhä paikka: jättiläinenhän sen on varmastikin siihen heittänyt raivonpuuskassaan keskelle metsää!

Maailmaa on kuitenkin yritetty jäsentää ja ymmärtää jo tuolloin, eikä olekaan ihme, että monet ihan tavallisetkin seikat selitettiin uskonnon tai uskomusten kautta. Kaikenlaisille hengille “uhraaminen” oli aivan luonnollista, jotta sadosta tulisi hyvä ja elikotkin pysyisivät terveinä ja tuottavina.

Kesälahden Pirunpöytä -kuppikivi/uhrikivi. Tällaisia kiviä saatettiin käyttää esim. viljan tai maidon jättämiseen jumaluuksille, mutta tämä tulkinta on vain oletus. Todellista käyttöä ei tiedetä.

Mikael Agricola listasi jo v. 1551 useita suomalaisia ja karjalaisia epäjumalia, ja tämä runomuotoinen listaus mainitseekin nimeltä useita pakanallisia jumaluuksia ja muita olentoja. Myöhemmänkin perimätiedon keräämisen ja mm. oikeudenkäyntipöytäkirjojen myötä perinnetietoa on onneksi säilynyt nykypäiviin asti. Vielä 1800-luvulla mainitaan pidetyn Ukon vakat -nimisiä, pakanallisia juhlia, joissa pyydettiin Ukko ylijumalalta hyvää satoa. Kristinuskosta huolimatta tällaiset vanhat perinteet pysyivät siis sitkeästi voimissaan.

Dauidin Psalttari – Wikipedia Mikael Agricolan epäjumaluusteksti

Keitäpä muita, pakanallisia hiippareita oli sitten olemassa näiden tunnettujen mahtiäijien ohella? Well, Ukko ylijumalan lisäksi oli tietenkin… Akka, mutta tämän jumalan esiintyminen/olemassaolo on hyvin tulkinnanvarainen seikka. Akan nimen on väitetty olleen Rauni, mutta on myös mahdollista, että Ukkoa kutsuttiin Rauniksi. Ota tästä nyt sitten selvää…!

Yleensä Akka lukee pääsääntöisesti englanninkielisiä lähteitä, mutta näissä asioissa on valitettavasti tutkittava vähää, suomenkielistä matskua. Näihin mytologisiin hahmoihin onkin harvinaisen vaikeaa perehtyä, sillä lähteestä ja alueesta riippuen tietyllä haltijalla voikin olla täysin eri nimitys tai merkitys. Tässäpä vapaasti muotoiltuna hyvä esimerkki eri lähteistä etsittyinä (joka lopetti perehtymisinnon heti alkuunsa):

Hittavainen oli metsänhaltija, joka avusti jänismetsästyksessä, mutta nimi on saattanut olla myös muodossa Huittavainen. Hittavaiseen on liitetty myös metsänhaltija Kuippana, joka voi myös esiintyä muodoissa Kuihkamo, Kuittola, Kuituri, Kuikuli, Kulkia, Kuittia, Kuihtana tai Huuhkana. Kuippana lienee myös sama kuin Hippa, joka voi esiintyä myös nimillä Hiippa, Hiippo, Hippo, Vippo tai Viipeli Viippo.

Että näin. Tarvitaan siis hermeettistä kärsivällisyyttä, aikaa ja vaivaa, jotta pääsisi edes alkuun muinaisten esi-isien uskomuksista. Nähtävästi tutkijatkaan eivät ole perillä kaikesta, kun näiden olentojen yhteydessä mainitaan usein “saattaa myös olla, että…” tai ylipäätään sana “ehkä.” Aargh! Aivan samalla tavoin vaihtelevat haltijoiden/henkien kuvauksetkin: “Hiidet olivat pieniä, ilkeitä olentoja. Jotkut hiidet olivat jättiläisiä.” Ahaa; eli ne olivat siis KAIKENKOKOISIA.

(MymodernMet).

Tai sitten vapaasti muokattuna:
Parat olivat auttavia kotihaltijoita, tai eritoten noidan apuolentoja, jotka kävivät varastamassa karjaa.” Siis MITÄ?! Hyviksiä vai pahiksia, yrittäkää nyt jo päättää! Mikä parasta; para saattoi olla muodoltaan pallomainen/tuohirulla/kissa/lintu/sammakko tai itse piru. Kiitos näistä harmaista hiuksista, varsinkin Wikipedia, tästä aiheesta!

Näillä tällaisilla periaatteilla onkin parempi, että itse kukin keksii itselleen mukavia kotijumaluuksia ihan omalla sohvallaan istuen. Akka ehtii ensin ja aloittaa:

KURTTELI on juustonraastimen suojelusolento, jota voidaan säätilasta riippuen kutsua myös nimillä KÄYTSÖ, TÖRTTELI JA TURSUKAS. Mikäli raastettava juusto on erityisen pieni kannikka, myös nimitys HOURSKA on mahdollinen. Tämä haltija on muodoltaan mikroskooppisen pieni, mikäli keittiö sijaitsee talon länsipuolella. Talon itäpuolella taasen haltija esiintyy suurikokoisena, harmaana sumuna, jonka ympärillä ilma väreilee.

Haltijalle on myös ominaista, että se on parillisina päivinä suojeleva omistajaansa kohtaan, mutta parittomina päivinä se viskoo patoja ja kattiloita pitkin seiniä ja kirkuu. On myös huomattava, että mikäli tämä haltija asuu kaapissa, jonka viereisessä kaapissa säilytetään lautasia, voi haltijaa tuolloin kutsua myös astiaston suojelushengeksi. Ks. tällöin linkki kohdasta astiaston suojelushenki RUINUTUS/PEIRU/KEDETTU/TERPPANA, sillä tämänkin taruolennon nimet ja tavat vaihtelevat suuresti.”

Got the point?! Akka ei pistä papereita vetämään “kansatieteen muinaiset örkit ja öttiäiset”-luennoille yhtään minnekään. Pitäkää jumaluutenne ja haltijanne; varsinkin Akkanne, jonka nimi saattaa olla Rauni; tai ehkä sen Ukon nimi onkin Rauni. Antakee ny jo olla, voi mahroton sentäs teittien kanssa…!

Tähän loppuun hyvä lainaus Kalevalasta:

Hiljan haukkui linnan hiisi, harvoin harmio mureksi.
Sanoi Pohjolan isäntä: “Käyös, akka, katsomahan,
mitä haukkuvi halikka, linnan luppa luikuttavi!”

Akka tuon sanoiksi virkki: “En joua, käkeäkänä:
pere on suuri syötettävä, murkinainen suorittava,
leipä paksu leivottava, taikina taputettava;
leipä paksu, jauhot pienet, leipoja vähäväkinen.”

Sanoi Pohjolan isäntä: “Ainap’ on akoilla kiire,
aina työtä tyttärillä, pankollaki paistuessa,
vuotehellaki venyissä. Mene, poika, katsomahan!”

(runeberg.org)

Jep, Akkaa ei komenneta katsomaan koiran haukuntaa, tai suorittamaan mitään muutakaan tekstissä mainittua aktiviteettia. Pohjolan isännän olisi kannattanut heti ensimmäiseksi pistää se poika asialle, hah haa!!

TULIVUORISTA JA MUINAISISTA JUMALISTA

Kuuluisin tulivuorenpurkaus lienee Vesuviuksen purkaus v. 79 jaa. Tämä tapahtumaketju tuhosi Pompejin ja muutamia muitakin kaupunkeja. Nykyisin Pompejin alue on suosittu turistikohde, paikalla käy yli 2 miljoonaa turistia vuosittain. Aluetta tutkitaan edelleen ja paikalla on tehty suomalaistenkin toimesta merkittävää tutkimustyötä “suomalaiskorttelissa”.

Pompeijin katuelämää (Ettore Forti).

Tuhoisa purkaus alkoi maanjäristyksellä ja jatkui hohkakivien ja tuhkan sateella. Ne, jotka jäivät henkiin kattojen sortuessa ja kivien sataessa, kuolivat lopulta pyroklastiseen pilveen. Tällöin peli oli lopullisesti menetetty eikä pakomahdollisuutta ollut. Pyroklastinen pilvi etenee liian nopeasti, myrkylliset kaasut ja kuumuus tappavat ihmisen hetkessä ja käytännössä ihminen kiehuu kuoliaaksi.

Tapahtumasta on saatu tarkkaa tietoa Plinius nuoremman silminnäkijäkuvauksesta. Tilanne on ollut kerrassaan kauhistuttava, varmaankin tuon ajan ihmiset luulivat maailmanlopun koittaneen.
Niin se koittikin kaikille, jotka eivät olleet ehtineet tai ymmärtäneet paeta heti ensimetreillä maanjäristyksen jälkeen.

Vesuviuksen purkaus (Pierre-Jacques Volaire).

Kipsivalokset tomuksi muuttuneista ihmisten ja eläinten ruumiista kertovat omaa, karua tarinaansa. Me tuijotamme tällaisia valoksia matkailunähtävyytenä. Hyi meitä. Samalla tavalla töllötämme muumioita miettimättä pätkääkään, että nuo ovat olleet joskus oikeita ihmisiä. Kato, nehän on vaan muumioita!

Toinen kuuluisa purkaus repi Santorinin (Theran) saarta n. 1500-1600 vuotta aikaisemmin. Tämä aiheutti myös valtaisan tsunamin. On epäilty, että Platonin kertomus Atlantiksesta liittyisi oleellisesti tähän purkaukseen.

Krakatau, Indonesia. (Wikimedia Commons)

Kolmas merkittävä purkaus tapahtui Krakataussa v. 1883 aiheuttaen myöskin tsunamin. Tuhannet ihmiset menettivät henkensä ja tapahtuman vaikutus oli maailmanlaajuinen. Tuona aikana tehdyt maalaukset esittävät usein punahehkuista taivasta, mm. Edvard Munchin “Huuto”-maalauksen taustaa on epäilty Krakataun innoittamaksi.

Nykyajan vaikuttavin purkaus tapahtui v. 2010 Islannissa Eyjafjallajökullin purkautuessa. Tämä vaikutti eniten globaaliin lentoliikenteeseen ja paikallisten ihmisten evakuointiin. Menetykset laskettiin rahana, toisin kuin aiemmissa purkauksissa laskettiin ihmishenkinä.

En kyllä yhtään ihmettele, että tällaiset luonnonmullistukset on nähty jumalten suuttumisena. Miten menneiden aikojen ihmiset olisivat voineet ymmärtää tällaisia tapahtumia.

Suomessakin Ukko ylijumala suuttui ja veteli kivirekeä taivaalla, kun oli ukkosilma. Varmaankin tsunamit ymmärrettiin maailmalla samalla tavalla: Ahti-perhana on taas pahalla päällä! Tai mikä tahansa vedenjumala sitten onkaan eri kulttuureissa ollut; kuten esim. Poseidon Kreikassa. Nykyajan Aquaman ei kuulu tähän joukkoon.

Omnomnom.

Kaikkien mullistusten jälkeen ollaan varmaan oltu nöyrää poikaa ja uhrattu ties mitä uhrilahjoja suuttuneille jumalille: ihmisiä, eläimiä, verta, viinaa, viljaa, hedelmiä, vihanneksia… tällaiset lahjat auttoivat varmasti, ettei tulivuori purkaudu uudestaan tai maa ei järise. Mikäli näin pääsi kuitenkin käymään, tuplattiin annetut uhrilahjat tai annettiin jotakin muuta. Sitten olikin pitkän aikaa hiljaiseloa ja jumalat olivat tyytyväisiä.

Nykypäivänä uhrataan etukäteen rahaa vakuutusyhtiöille ja sitten katsellaan seurauksia, taistellaan jopa oikeudessa kuka korvaa mitäkin. Tai korvaako ollenkaan; force majeure-periaatteen takia.