alexander – Akalla on asiaa

31.7.20263.8.2026

SALALIITTOJA JA SALAMURHIA

Ah, tämän aurinkoisen (sateisen) ja paahtavan (kylmän) heinäkuun jälkeen onkin aivan paikallaan uppoutua ihan muihin aiheisiin, kuten tällä kertaa vaikkapa mieltä kutkuttaviin presidenttien salamurhiin!

Kuten useimmat tietänevät, presidentti Trumpin salamurhaa suunnitellut joukkio pidätettiin ennen suunnitelman toteutumista kesäkuun puolivälissä: ryhmän tarkoituksena oli nimenomaan surmata Trump tämän 80-vuotispäivänä 14.6.2026 ja hyökätä samalla Valkoiseen taloon. Suunnitelma kuitenkin epäonnistui tiedustelutietojen avulla, joten katsomme edelleenkin Yhdysvaltojen presidentin toilailuja lähes päivittäin.

https://yle.fi/a/74-20233775 Ylen juttu aiheesta kesäkuussa 2026

Tunnetuimmat presidenttien salamurhat tapahtuivat tietenkin vuosina 1865 ja 1963.

V. 1865 presidentti Abraham Lincoln (1809-1865) ammuttiin Ford-teatterissa Washingtonissa ja ampuja John Wilkes Booth (1838-1865) ammuttiin tulitaistelussa kuoliaaksi 10 päivää kestäneen ajojahdin jälkeen.

Tästä salamurhasta on tietenkin kaikkien vuosikymmenien aikana muodostettu useita salaliittoteorioita, ja mm. tässä seuraavassa videossa epäillään Boothin kuuluneen Konfederaatin kannattajien perustamaan salaseuraan the Knights of the Golden Circle. Tähän seuraan olisi tiettävästi kuulunut myös lainsuojaton Jesse James sekä Klux Klux Klanin johtaja Albert Pike. Kerrassaan viihdyttävää salaliittomässäilyä 43 minuutin edestä! Video kuuluu geologi Scott Wolterin juontamaan tv-sarjaan America Unearthed.

Vuonna 1963 taasen murhattiin tietenkin presidentti John F. Kennedy (1917-1963) Dallasissa, Teksasissa.

Lienee sanomattakin selvää, että tähän tragediaan liittyy keskimäärin 6 443 289 eri salaliittoteoriaa (Akka repi luvun hatusta; numero on vain höpönlöpön -arvio).

Erään mainion salaliittoteorian esittää asianajaja/historioitsija Mark Shaw, jonka mukaan toimittaja Dorothy Kilgallenin (1913-1965), elokuvatähti Marilyn Monroen (1926-1962) sekä JFK:n ja Robert Kennedyn (1925-1968) murhat linkittyvät toisiinsa. Tämän herran kertomusta on hauska seurata, sillä ukko suoltaa faktaa kuin papupata kerrassaan!

Asiasta enemmän kiinnostuneille hänen yksi kirjansa ”The reporter who knew too much” löytyy Internet Archivesta (vaatii kirjautumisen):

https://archive.org/details/reporterwhoknewt0000shaw

Suomessa presidenttejä ei onneksi ole salaliittoiltu kuolemaan asti, mutta yksi ministeri joukosta kuitenkin löytyy: sisäasiainministeri Heikki Ritavuori (1880-1922) ammuttiin Helsingin Töölössä kotiovensa eteen 14.2.1922. Syyt ampumiseen olivat tietenkin poliittiset, kuinkas muuten…

https://yle.fi/a/3-12271173 Ylen juttu Ritavuoren surmasta.

Mutta, arvoisa herrasväki… kuka muistaa kaksi muuta salamurhattua Amerikan presidenttiä? Anybody? Heitä on siis kuitenkin yhteensä neljä.

Nyt seuraa juonipaljastuksia… kaksi muuta ovat arvoisat herrat James A. Garfield (1831-1881) sekä William McKinley (1843-1901).

Yhdysvaltain 20:s presidentti James A. Garfield lienee valtaosalta jääneen unohduksiin, sillä hänen presidenttikautensa kesti noin nelisen kuukautta v. 1881.

Seuraavat kolme kuukautta hän makasi haavoittuneena sairaspedillään saatuaan 2.7.1881 kaksi ampumahaavaa Baltimore and Potomac -rautatieasemalla Washingtonissa.

Presidentti oli tuolloin aikeissa matkustaa junalla Williams Collegeen, Massachusettsiin kahden poikansa kanssa, sillä hän halusi esitellä pojilleen entisen opinahjonsa. Oih, miten ylevät pyrkimykset ja voih; nuo poikaparat!!

Tuolloisilla presidenteillä ei myöskään ollut palkattuja turvamiehiä seuranaan, joten presidenttiä jo pitkään stalkanneella ampujalla oli suora pääsy presidentin lähelle.

https://trumpwhitehouse.archives.gov/about-the-white-house/presidents/james-garfield

Akka on tyrmistynyt ajatuksesta, että White House on nykyään tätä muotoa.

Ampuja Charles J. Guiteau (1841-1882) toteutti tekonsa, sillä hän oli toistuvasti halunnut päästä suurlähettilääksi Eurooppaan, eritoten Ranskaan. Guiteauta on myös kuvailtu jo aikanaan mielenvikaiseksi ja sittemmin hänen on arvioitu olleen jopa skitsofreeninen tai psykopaatti. Joka tapauksessa hänet hirtettiin kesäkuussa 1882 ja hänen kerrotaan sanoneen ennen kuolemaansa: ”Minä vain ammuin presidenttiä, lääkärit lopulta tappoivat hänet.”

Tässä karmivassa lausahduksessa lienee totuuden siemen, sillä presidentti kuoli lopulta infektioihin ja komplikaatioihin 19.9.1881.

Toista, haimaan osunutta luotia yritettiin tuloksetta jäljittää jopa puhelimen keksijä Alexander Graham Bellin (1847-1922) kehittämällä metallinpaljastimella. Presidentti kuoli kuitenkin juurikin bakteeri-infektioihin, jotka aiheutuivat huonosta hygieniasta ja loppuvaiheessa hänellä on ollut keuhkokuume, verenmyrkytys ja tulehduksia mm. pernassa ja eturauhasessa.

Kuollessaan presidentin paino oli tippunut 95 kilogrammasta noin 58-59 kilogrammaan, sillä häntä hoidettiin myös peräruiskeilla ja nestemäisellä ruokavaliolla. On siis ihme, että tuohon aikaan presidentti eli ja koki edes sen kolmisen kuukautta tuskaa ja kärsimystä ampumahaavoista, jotka olisivat nykypäivänä olleet helposti hoidettavissa missä tahansa sairaalassa.

Ihan kauhea kohtalo, ei muuta voi sanoa. RIP presidentti James A. Garfield.

https://millercenter.org/president/garfield/death-of-the-president

Yhdysvaltain 25:s presidentti William McKinley oli surmaamisensa aikaan jo toisella presidenttikaudellaan. Näinä vuosina käytiin mm. Espanjan ja Yhdysvaltain välinen sota, jonka seurauksena USA sai haltuunsa Puerto Ricon, Filippiinit, Guamin sekä Havaijin saaret osaksi Yhdysvaltoja. Samaan aikaan Kiinassa käytiin verinen boksarikapina, jonka taltuttamiseen myös presidentti McKinley lähetti joukkoja.

5.9.1901 presidentti seurueineen oli puhujatilaisuudessa Buffalossa, New Yorkissa, kun kättelyjonossa ollut työtön anarkisti Leon Czolgosz (1873-1901) ampui häntä kahdesti.

Aseen hän oli piilottanut käteensä nenäliinan suojaan ja oli vähällä, ettei hän ehtinyt ampua kolmatta kertaa, ennen kuin ympärillä olevat ihmiset taltuttivat hänet maan tasalle. Jopa ammuttu presidentti itse joutui pyytämään, ettei väkijoukko hakkaisi ampujaa kuoliaaksi, voi pyhät pieksut sentään…

Presidentti kiidätettiin sairaalaan, mutta hätäleikkauksesta huolimatta toista luotia ei löydetty. Ensimmäinen luoti oli ilmeisesti osunut takin nappiin tai metalliseen esineeseen puvuntaskussa ja kimmonnut siitä, mutta tämä toinen luoti lävisti presidentin suolia, munuaisen ja selän lihaksia.

Presidentti kursittiin kuitenkin sairaalassa kasaan luoteineen päivineen (!) ja joitakin päiviä näyttikin jopa siltä, että presidentti olisi toipumaan päin. Toisin kuitenkin kävi: luoti oli aiheuttanut kuolion ympärilleen ja McKinley menehtyi tulehduksiin ja verenmyrkytykseen 14.9.1901.

Uskomatonta kyllä, saksalainen Wilhelm Röntgen (1845-1923) oli keksinyt nimeään kantavan laitteen v. 1895 ja vastaanotti siitä Nobelin fysiikanpalkinnon v. 1901. McKinleyn lääkärit eivät kuitenkaan yrittäneet etsiä luotia tällä menetelmällä, sillä he epäilivät laitteen aiheuttavan haittavaikutuksia presidentille. Voi järjen vähyys sentään, arvoisat tohtorit…

RIP presidentti William McKinley.

Presidentin ampuja tuomittiin nopeassa oikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitus tapahtui sähkötuolilla 29.10.1901. Tuolloin tämä 28-vuotias murhaaja ei osoittanut mitään katumusta teostaan; hän päinvastoin uskoi, että presidentti oli työtä tekevän kansan vihollinen ja hänet piti täten ampua.

Ruumiinavauksessa todettiin, että ampujalla oli mm. pehmeä sankkeri-sukupuolitauti (kivuliaita haavaumia) ja hänen arkkuunsa kaadettiin rikkihappoa ennen hänen hautaamistaan nimettömään hautaan vankilan pihamaalle.

https://mckinleymuseum.org

Presidenttien hautapaikat aikajärjestyksessä:

Abraham Lincoln: Oak Hill Cemetery, Springfield, Illinois

James A. Garfield: Lake View Cemetery, Cleveland, Ohio

William McKinley: McKinley National Memorial, Canton, Ohio

John F. Kennedy: Arlington National Cemetery, Arlington, Virginia

Useita Ameriikan presidenttejä on tietenkin yritetty salamurhata kautta aikojen. Lista on huimaavan pitkä ja siihen lukeutuvat mm. Ronald Reagan (1911-2004), jota ammuttiin 30.3.1981. Presidentti sai yhden osuman ammutuista kuudesta luodista, mutta palasi presidentillisiin tehtäviinsä onnistuneen leikkauksen jälkeen.

Korkeasta silinterihatustaan tunnettu Abraham Lincoln yritettiin surmata useita kertoja ja hänen hattunsa pelastikin hänen henkensä elokuussa 1864.

Tai no; ei nyt sentään pelastanut, mutta… tuntemattoman salamurhaajan luoti lävisti presidentin silinterin tämän ratsastaessa takaisin Valkoiseen taloon työhuoneena käyttämältään kiinteistöltään. Lincoln oli tunnetusti harvinaisen pitkä mies (peräti 193 cm) ja korkea silinteri on varmastikin ollut hyvä tähtäyskohde. Tuon aikaiset kiväärit eivät ole tunnettuja tarkkuudestaan, joten hattuosuma on ollut hyvin todennäköinen tapahtuma päähän tähdätessä.

Smithsonian. Tämä hattu on Ford-teatterin tapahtumasta peräisin.

https://www.si.edu/object/abraham-lincolns-top-hat%3Anmah_1199660

Näihin tapahtumiin voi tutustua mm. Wikipediassa, jossa aiheesta on kokonainen oma sivustonsa. Akka suosittelee aina muidenkin lähteiden käyttöä, mutta asiasta kiinnostunut pääsee tällä tavoin alkuun.

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_United_States_presidential_assassination_attempts_and_plots#

Maailma on täynnä infoa, kunhan vain sähköverkot toimivat tulevien tai jatkuvien ukkosrintamien jäljiltä… sekin on varmasti jonkinlainen salaliitto: hallitukset säätelevät säätä ja aiheuttavat tuhoja ympäri maailmaa! Muahahhaa, tällaisiakin uskomuksia näihin mielenkiintoisiin salaliittoteorioihin kuuluu.

Pitäkää taas foliohatuistanne kiinni, oi arvoisat salaliittohihhulit! Suojatkaa myös kotieläimenne, sillä armeijahan kouluttaa delfiinejäkin tappajiksi ihan vain mielenhallinnalla, sehän on ihan yleistä tietoa… pitäisiköhän folioida ihan huonekasvitkin, etteivät mokomat vaan muutu lihansyöjäkasveiksi jollakin kummallisella energiansiirrolla? Tai ehkä ne on jo geneettisesti muunneltu muuttumaan sopivalla hetkellä? Hui kauhistus sentään…

Kaiken huipuksi: folionvalmistajat levittävät salaliittoteorioita saadakseen enemmän foliota myytyä!

Akka jää kieriskelemään foliorullassa tätä ultimate-salaliittoa pohtiessaan… uunikintaat käsissään ja huopasaapikkaat jalassa… kannattanee varmaan kieriskellä vielä kelmussakin varmuuden varalta. Ja vessapaperissa, joita voi kulua useita rullia! Vessapaperisalaliitto!

Parempi katsoa kuin katua, hah haa! Akka rests her case laughing. Akka pahoittelee, että suurin osa kuvista esittää vanhoja partaukkoja; sen siitä saa, kun kirjoittaa historiasta!

14.2.202414.2.2024

KATASTROFIUUTISIA WANHAAN MALLIIN

Jo vuosikausia meitä suomalaisia on peloteltu jos jonkinlaisella uhalla: korona, sähkökatkot, talouden romahtaminen, sotatilanteet, lakot, itärajan jatkuvasti muuttuva tilanne ja kansalaisten oma varautuminen mm. kotivaralla. Tähän listaan voi lisätä jo n. vuoden ajan uutisoitu merivirtojen hidastuminen tai peräti pysähtyminen. Tämän on ennustettu tapahtuvaksi jo vuonna 2025, mutta tutkimus on edelleen kiistanalainen.

Atlantin merivirrat hiipuvat | Ilmasto-opas

Tutkimus: Atlantin AMOC-merivirtaukset voivat olla romahtamassa – tästä on kyse – Ulkomaat – Ilta-Sanomat (is.fi) Artikkeli tänään 14.2.2024

Muistaako kukaan, mitä muuta meille on kerrottu vuodesta 2025? ”Notta hankkiutukaa elämänne kuntoon, ruojat, tai muuten ei hyvä heilu.” Tähän kaikki pitkäaikaissairaat ja liikuntarajoitteiset voisivat sanoa muutaman sanasen… Ehkäpä meidän uusi presidenttimme voisi näyttää mallia, kuinka meistä kaikista tulee triathlonin Euroopan mestareita vuoteen 2025 mennessä (Stubb voitti kultaa EM-kisoissa v. 2022).

Kotivaraa taasen on öyhötetty jo vuosikausia, josta Akka onkin jo aiemmin kirjoittanut (salamavauhtia survivalistiksi). On se nyt kumma, ettei meidän tyhmien suomalaisten päähän mene edes useamman vuoden aikana, että siellä kaapissa pitää olla mm. muutamaksi päiväksi sapuskaa koko perheelle ja lemmikeille. Vielä parempi, jos naapurin mummollekin löytyy ylimääräistä nisua jaettavaksi asti. Kuinkas kävikään, kun kaupat olivat äskettäin lakossa yhden päivän ajan? VASTAUS: ihmiset hamstrasivat YHDEN PÄIVÄN TAKIA elintarvikkeita ja härpäkkeitä etukäteen hermeettiset määrät, vaikka lakkopäivänä kaupat olivat auki lähes normaalein aukioloajoin.

Itärajan takaa uutisoidaan päivittäin joka ikinen ininä ja lausahdus, jota siellä suinkin viitsitään suusta päästää. Akan raja menee uutisoinnin suhteen siinä, kun iltapäivälehden uutiset mainitsevat jonkun pässinpään sanoneen, että ydinaseet tulee kääntää kohti Suomea. Akka ei edes viitsi googlata, kuka tämä henkilö oli, koska sillä ei ole mitään väliä. Akka ei nimittäin muista yhtäkään mainitsemisen arvoista nimeä idän suunnalta. Iltapäivälehdet voisivat antaa jokaisen torpan ja töllin Akan ja Ukon ryystää iltapäiväkaffeensa joskus rauhassa.

Cottage in the Forest/ Hubert Robert/1796-97.

Katastrofien uutisointi on siis riistäytynyt käsistä viime vuosina, eikä ole ihmekään, että kansalaisten ahdistus maailmantilanteen suhteen kasvaa ja syvenee. Valitettavasti me joudumme joka päivä elämään valtavan tieto- ja uutismäärän keskellä, ellemme sulje kännyköitämme ja läppäreitämme ihan tarkoituksella. Tällaisessakin tapauksessa mieleen hiipii tietenkin ensimmäiseksi ajatus: ”Mitä, jos juuri nyt onkin tapahtunut jotakin, josta pitäisi heti tietää? Apua, ja mulla on puhelin kiinni!”

Toista se oli, kuulkaas, ennen wanhaan. Jo vuonna 59 jaa. Roomassa tiedotettiin mm. oikeudenkäyntien tuloksia virallisissa tiedotteissa; Acta Diurna eli päivittäiset tiedotteet alkoi myöhemmin listata myös tulevia tapahtumia, avioliittoja sekä syntymiä ja kuolemia (kuten nykypäivänkin sanomalehdet). Luonnollisesti näitä tiedotteita kopioitiin kirjurien toimesta käsin jaettavaksi eri puolille Rooman valtakuntaa.

Varsinaisena ensimmäisenä painettuna sanomalehtenä pidetään kuitenkin Strasbourgissa, Ranskassa v. 1605 julkaistua ”Relation aller Fürnemmen und gedenckwürdigen Historien” -painatusta, jonka julkaisija Johann Carolus oli tullut aiemmin tunnetuksi jakamalla käsinkirjoitettuja uutiskirjeitä. Sanomalehden nimeksi lyhennettiin myöhemmin ”Relation.” Ymmärrettävistä syistä.

Suomen vanhin sanomalehti ”Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo” ilmestyi v. 1771, ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti ”Suomenkieliset Tieto-Sanomat” alkoi puolestaan ilmestyä kahdesti kuussa v. 1776. Aikaisin on siis täällä korpien keskelläkin saatu tietää maailman menosta!

Entäpä ne katastrofiuutiset? Esimerkkeinä voisi mainita mm. maailman ensimmäiseksi liikenneonnettomuudeksi mainittu kuolemantapaus vuodelta 1869 Irlannissa. Tuolloin muuan Mary Ward putosi höyrykäyttöisestä ajoneuvosta kohtalokkain seurauksin: hän jäi raskaan kulkupelin pyörien alle ja menehtyi välittömästi. Tapahtumasta uutisoitiin useassakin eri sanomalehdessä:

The British Newspaper Archive Blog World’s First Fatal Car Accident | The British Newspaper Archive Blog

Halifaxin räjähdys 6. 12. 1917 (mikä yhteensattuma Suomen osalta!) oli maailmanlaajuinen uutinen aikanaan. Tuolloin Kanadan Halifaxin satamassa kaksi laivaa (ranskalainen SS Mont Blanc ja norjalainen Imo) törmäsivät, jolloin Mont Blancin sotaan tarkoitettu 2925-tonninen räjähdelasti syttyi tuleen – ja räjähti. Onnettomuudessa kuoli n. 2000 ihmistä, haavoittui 9000 ja n. 12 000 rakennusta koki suuria vaurioita paineaallon ja tsunamin vaikutuksesta.

Viiltäjä-Jackin murhista Lontoon Whitechapelissa uutisoitiin tietenkin laajalti v. 1888. Tuohon aikaan sanomalehdissä käytettiin kuvituksena piirroksia, vaikka esim. uhreista on olemassa poliisien ottamia valokuvia. Maailman ensimmäinen valokuvahan otettiin jo v. 1826 Ranskassa (esittäen maalaismaisemaa) ja tämän kuvan valotusaika oli peräti 8 tuntia. Aiheesta kiinnostuneille mm. seuraavalla sivustolla on lukuisia esimerkkejä Viiltäjä-Jackin uhrien uutisoinnista lehdistössä:

The Jack The Ripper Newspaper Archive (jack-the-ripper.org)

Aiheesta ylipäätään löytyy runsaasti tietoa vaikkapa seuraavalta sivustolta:

Jack the Ripper: 1888 Autumn of Terror in Whitechapel, London (whitechapeljack.com)

(Juuh, Akkahan ei ole ollenkaan kahlannut tätä läpi…)

Titanicin uppoaminen on tietenkin yksi tunnetuimmista katastrofeista viime vuosisadalta. Useimmat muistanevat nähneensä seuraavan kuvan:

16.4.1912 White Star Linen (Titanicin varustamo) toimiston edessä Evening News -sanomalehtiä myy 16-vuotias Ned Parfett. Hänen elämänsä päättyi traagisesti jo 22-vuotiaana ensimmäisen maailmansodan melskeissä vain kaksi viikkoa ennen sodan päättymistä. Mikä järjettömintä, Ned sai surmansa hakiessaan vaatteitaan juuri ennen kotiinlähtöään: juuri tuolloin huoltorakennukseen osui ammus ja Ned oli yksi räjähdyksen kuolonuhreista. Hänet on haudattu Ranskaan Verchainin brittiläiselle hautausmaalle.

Huolimatta lennättimien yleistymisestä -myös laivaliikenteessä- useat sanomalehdet tarjoilivat onnettomuudesta ensin harhaanjohtavia tietoja. Kun Titanic upposi 15. 4. 1912, ensimmäisenä paikalle pääsi Cunard Linen RMS Carpathia -alus. Carpathialta kesti kolme päivää kuljettaa 706 pelastunutta matkustajaa New Yorkiin, joten vasta tuolloin turman laajuus alkoi selvitä maailmanlaajuisesti.

Muun muassa The Vancouver Daily World uutisoi jo uppoamispäivänä 15.4. 1912 lennätintietojen perusteella, että kaikki matkustajat on saatu pelastettua (otsikolla: No Lives Lost). Samana päivänä myös The Washington Times väitti otsikossaan, että Titanicin vesitiiviit osastot ovat pitäneet laivan pinnalla ja sitä oltaisiin hinaamassa paraikaa rannikolle.

Myös The London Daily Mail -sanomalehti uutisoi vielä 16.4. (Nedin kuvanottopäivänä) Titanicin turmasta, että kaikki matkustajat on saatu pelastettua. Hmm, fake news -termiä ei oltu tuolloin edes vielä lanseerattu… mutta nähtävästi jo tuolloin päti sanonta, ettei kannata uskoa kaikkea lukemaansa. Titanicin mukana aaltoihin vaipui peräti 1517 ihmistä. Ja tiettävästi yhdeksän koiraa, kolme pelastui…

Täältä koto-Suomesta katsottuna on vaikeaa nimetä yksittäinen suuri katastrofi historian hämäristä, joka olisi saavuttanut maailmanlaajuisen uutisoinnin. Lapuan patruunatehtaan räjähdys vuonna 1976 uutisoitiin pienenä tekstiosiona mm. The New York Timesissa, mutta näkyvyyttä Suomi on oikeastaan saanut vasta eri lajien urheilutulosten myötä lähihistoriassa. Nykyään poliittinen tilanne on toki nostanut Suomea uutisotsikoihin ihan jo sijaintinsa ja Natoon liittymisen takia.

Mitäpä me suomalaiset sitten teemmekään kaiken tämän maailman kaaoksen keskellä? Noh, näköjään ainakin lähetämme seuraaviin pelleviisupippaloihin housuttoman äijän, joka lopulta saa jalkaansa ihastuttavat, kipinöitä leimuavat farkkushortsit.

Tähän on sitten tultu, poijjaat: mitä hullummaksi kaikki menee, sitä hullummaksi me näköjään haluamme leimautua maailmalla. Eipä siinä mitään; vilpittömästi onnea, menestystä ja eritoten huumoria kevään kisailuihin Akan puolelta. Lekkeriksi tässä pitää kaikki vetääkin, eihän tätä muuten kestä erkkikään (nimi muutettu yksityisyyden suojelemiseksi).

Go, Suomi, go! Ensi kesänä meidän kaikkien pyykkinaruilla liehuu taskupusseja tursuavat minishortsit (toivottavasti niihin saa hommattua tuollaiset kipinähärpäkkeet mukaan)!

Windows95man – No Rules! | Finland 🇫🇮 | National Final Performance | Eurovision 2024 (youtube.com)

Viimeistään tämän videon myötä torppien ja töllien kahveet menevät väärään kurkkuun. Tai sitten papparaiset intoutuvat lehmien tavoin kirmaamaan kevätlaitumilla tämän esityksen innoittamina… ihka omat taskupussit tuulessa lepattaen. Ah, sitä näkyä odotellessa…NOT!

8.10.20228.10.2022

EDULLISEN AARTEEN METSÄSTÄJÄT

Jokohan olisi aiheellista vaihtaa ”kirpputori”-termi joksikin ihan muuksi? Tämä kalsea nimitys on peräisin Ranskasta, Saint Ouenin kaupungista, jonne perustettiin laaja kirpputorialue 1800-luvun loppupuolella. Tuolloin olikin tuiki tavallista, että vanhat vaatteet kuhisivat kirppuja, joten sinänsä tämä termi on tosiaankin kirjaimellisesti oikea. Akka ei kyllä tähän hätään keksi mitään parempaakaan termiä kirpparin tilalle, mutta… laitetaanpa asia mietintämyssyyn!

Marché Aux Puces-kirpputori 1800-luvulla (bonjourparis.com).

Kirppareiden viehätyshän piilee siinä, ettei koskaan voi tietää, mitä aarteita niistä voi löytää – ja usein aivan tolkuttoman edullisesti! Katsotaanpa siis, minkälaisia aarteita jotkut onnekkaat hannuhanhet ovat löytäneet:

Yksi kuuluisimmista löydöistä on tietenkin vanha valokuva, joka esittää Billy the Kidiä seurueineen pelaamassa krokettia hääjuhlan yhteydessä. Tämä vanha kuva löytyi sattumalta kahden dollarin laatikosta muiden valokuvien seasta. Keräilijä Randy Guijarro käytti runsaasti aikaa, rahaa ja vaivaa saadakseen kuvan autenttisuuden selvitettyä, ja lopulta kuva myytiinkin aidoksi todennettuna 2,3 miljoonalla dollarilla v. 2011.

Billy the Kid kuvassa suurennettuna. Itse kuvan ottopaikkakin on löydetty kuvan ostajan tekemän tutkimustyön ansiosta.

Vuonna 2004 eräs onnekas romumetallikauppias löysi Lontoon kirpputorilta munanmuotoisen pöytäkellon, joka paljastui sittemmin itsensä Fabergén tekemäksi kadonneeksi munaksi. Kellon ostohinta oli n. 14 000 dollaria, mutta sen arvoksi on arvioitu n. 33-36 miljoonaa dollaria. Kello on sittemmin myyty keräilijälle, joka ei halunnut paljastaa ostohintaa. Tämä huikea, jalokivin koristeltu esine on kuitenkin todennettu Aleksanteri III:n vaimon Maria Fjodorovnan saamaksi lahjaksi vuodelta 1887.

Pennsylvaniassa v. 1989 eräs onnekas mies osti neljällä dollarilla arvottoman maalauksen kirpputorilta, sillä hän piti taulun vanhoista, puisista kehyksistä. Kotiin päästyään mies irroitti maalatun kanvaasin kehyksistä, ja löysi samalla tauluun piilotetun, taitetun paperin. Tämä paperi paljastui yhdeksi niistä 25:sta kopiosta, jotka tehtiin Amerikan itsenäisyysjulistuksesta v. 1776! Kun kopio oli todistettu aidoksi (tässä yhteydessä kopio tarkoittaa tietenkin käsin kopioitua dokumenttia…), julistus laitettiin huutokaupattavaksi kuuluisalle Sotheby’s -yritykselle. Kaikkien yllätykseksi hinta nousi lopulta 8,14 miljoonaan dollariin, vaikka hinnaksi oli aluksi arvioitu noin 2,4 miljoonaa dollaria.

Muuan teksasilainen Emil Knodell löysi pihakirppikseltä mieleisensä pähkinäpuisen lipaston vain sadalla dollarilla. Lipasto oli valmistettu käsityönä 1800-luvun loppupuolella, ja siinä oli peräti marmorinen kansilevy. Kun painavaa lipastoa nostettiin autoon, siitä alkoi kuulua merkillistä, metallista kolinaa, jonka syytä Knodell alkoikin kotonaan selvittää. Tällöin lipastosta paljastui salalokero, jossa oli mm. timantti- ja helmikoruja, kultainen rannerengas, hopeakolikoita, rubiineja ja smaragdeja. Eikä siinä vielä kaikki: laatikkoon oli piilotettu myös sisällissodan aikaisia mitaleja ja kirjeitä ja postimerkkejä eri aikakausilta. Rehtinä miehenä Knodell palautti tämän aarteen sen alkuperäisille omistajilleen, ja tälle teolle Akka nostaa hattuaan.

Vuonna 2007 myöskin pihakirppikseltä ostettu kolmen dollarin kulho paljastui 1000-vuotiaaksi kiinalaiseksi koriste-esineeksi New Yorkissa. Tämä kulho päätyi ostajansa olohuoneen pöydälle useiksi vuosiksi, kunnes sen alkuperä alkoi lopulta kiehtoa omistajansa mieltä ja kulho vietiinkin asiantuntijan arvioitavaksi. Tällöin paljastuikin, että kulho oli tosiaankin Pohjoisen Song-Dynastian aikainen (960–1279 jaa.) koriste-esine, joka lopulta huutokaupattiin peräti 2,225 000 punnalla.

Norma Ifill Brooklynista osti v. 2005 kirpputorilta erikoisen kaulakorun 15 dollarilla. Tämä koru osoittautui myöhemmin maineikkaan, amerikkalaisen kuvanveistäjä Alexander Calderin (1898 – 1976) uniikiksi käsityöksi. Tällä kuvanveistäjällä oli tapana tehdä tällaisia koruja lahjoiksi ystävilleen, ja Norma tunnistikin korunsa vasta nähdessään esitteen Calderin näyttelystä. Tässä näyttelyssä oli esillä samantyyppinen kaulakoru, joten Norma veikin korun arvioitavaksi. Kun koru oli todistettu aidoksi, se myytiin huutokaupassa huimaan 267 750 dollarin hintaan.

Calderin kaulakoru (artfixdaily/christie’s).

Brittiläinen Andy Fields osti v. 2010 Las Vegasissa viisi taulua huippuedulliseen viiden dollarin hintaan. Vasta kotona hän huomasi, että yhden taulun taakse oli piilotettu luonnos miehestä, jonka vieressä oli signeeraus Andy Warhol. Tarkemmissa tutkimuksissa paljastui, että luonnos on tosiaankin n. 10-vuotiaan Warholin piirros laulaja Rudy Valleesta. Omistaja Fields on kuitenkin kieltäytynyt myymästä piirrosta, vaikka sen arvoksi on arvioitu 1,5-2 miljoonaa dollaria.

Vuonna 2008 Tony Marohn löysi Kaliforniassa pihakirppikseltä laatikon, joka näytti olevan täynnä vanhoja paperidokumentteja. Hän osti paperit pois kuljeksimasta viidellä dollarilla, ja hämmästyksekseen löysi papereiden seasta Palmer Union Oil Companyn osakekirjoja vuodelta 1924. Tämä yritys yhdistyi myöhemmin mm. Coca-colaan, joten nämä löydetyt 1625 osaketta olisivat noin 180 miljoonan dollarin arvoisia nykyaikana. Tony Marohn kuoli v. 2010 kesken asiasta käytävän oikeudenkäynnin, mutta perhe jatkoi oikeustoimia tämänkin jälkeen. Lopulta asia ratkaistiin Coca-colan hyväksi, eikä perhe saanut kiivaasti tavoittelemaansa jättiomaisuutta. Ilmeisesti kanne ratkesi, koska Tony Marohn ei ollut osakekirjojen alkuperäinen omistaja.

Että näinkin voi joskus käydä; aarre ei lopulta olekaan minkään arvoinen! Mikäpä sitten on Akan arvokkain kirpputorilöytö? Ei yhtään mikään, sillä onni ei koskaan suosi Akkaa: edes 50-senttistä ei ole löytynyt kierrätettyjen takkien tai laukkujen taskuista. Akan äitee puolestaan löysi pienen aarteen kirpputorilta jo useita vuosia sitten; aarteen, jota Akka kutsui ”lampaanaivoiksi” nähdessään tämän alle kympin arvoisen ostoksen ensimmäistä kertaa. Kyseessä oli tosiaankin Pentikin 1970-luvun tuotantoon kuulunut 11/12-haarainen, keraaminen kynttilänjalka ”Kaamoskivi.” Tämä möhkäle on nykyisin arvoltaan noin 110 euroa, ainakin nettikauppojen mukaan. Yeah.

Entäpä se kirpputori-termi? Ehkäpä nimitys on kuitenkin niin vakiintunut, että sitä on turha lähteä muuttamaan. Ainakaan Akan mieleen tulleet ”Miksmäenikinälöydämitään” tai ”Täältäeipoistutatyhjinkäsin” eivät ole yhtään sen parempia. Nykypäivänä huonekalujen osalta nimitys ”Lutikkamarket” voisi tosin olla korrektimpi (näitäkin tapauksia on nimittäin tullut ilmi ainakin pk-seudulla). Noh; onnea vaan aarteenmetsästykseen itse kullekin säädylle! Kirpputorien yllätyksellisyys ei koskaan lakkaa viehättämästä, kierrätysperiaatteesta puhumattakaan… kunhan ei kierrätetä minkäänlaisia öttiäisiä, niin kaikille jää hyvä mieli!