”Jos et tunne historiaa, tulet toistamaan sen virheitä." Akka kirjoittaa näistä asioista tunteella ja huumorilla faktoihin perustuen. Akka ei käytä somea, koska Akkaa ei kiinnosta kakkujen kuorrutus eikä sekään, miksi kaikkien pitää olla tietoisia toistensa toiminnasta. Oppikaa nyt jotakin historiasta, edes huumorin kautta!
Tällä viikolla pitää keskittyä päivityksiin (joita Akka on hätäpäissään rustannut paperille muutaman viikon ajan), sillä Akan läppäri Baby (vrt. Dean Winchester/Supernatural) on jo pitkään ollut saattohoidossa. Vihdoin ja viimein vehje valitettavasti ilmoitti luopuvansa maallisesta tomumajastaan yhdellä rysäyksellä – juuri, kun Akka oli ajatellut muistitikkuloida viimeiset tiedostonsa ”huomenna, kun se nyt ainakin tänään vielä toimii…”
Sinne jäivät mm. viimeisimmät, useat kymmenet linkit ja tutkimusmateriaalit uusista aiheista, mutta eipä hätää – ensi viikolla saapuu jonkinlainen (varmastikin)alienteknologiaa oleva laite, jolla näitä tiedostoja saa edelleen esiin.
Hah, tämän enempää Akka ei tästä laitteesta tiedä, mutta toivottakaamme Babylle hyvää ja ansaittua matkaa tuonpuoleiseen. Samalla Akka toivoo nöyrästi pitkää ikää kaikenlaisille kodinkoneilleen: imurit Old B*tch ja White B*tch, tiskikone Super B*tch ja pesukone Ultimate B*tch; voikaa hyvin tietäen, että teitä kaikkia arvostetaan suuresti! Erityismaininta kuuluu kahvinkeittimelle Master B*tch.
Tämä uusi Wanna-Be-Baby 2 nimetään sitten virallisesti vasta, kun kelpoisuus on osoitettu. Ei ritariksikaan ketä tahansa lyöty ensi näkemältä, eihän?
All That’s interesting -sivuston juttu Mary Fieldsistä, josta tuli Amerikan sisällissodan jälkeen ensimmäinen musta nainen postivaunujen ajajana – ja legenda jo eläessään.
Vihdoinkin jotakin uutta tapahtuu armaan arkeologian saralla, toteaa Akka luettuaan viimeaikaisia uutisia arkeologisesta Turkista. Mitäköhän ihmeellistä uutta siellä muka mahtaa olla, voisi joku todeta sarkastisesti… Akka ei totea sarkastisesti tähän yhtään mitään, muuta kuin… TAS TEPELERin 12 arkeologista kohdetta, joista tunnetuimmat ovat tietenkin Göbekli Tepe ja Karahan Tepe! Nämä kiviset kompleksit ovat viime vuosina jääneet aivan liian vähäiselle huomiolle, mutta vihdoinkin tilanne on siis muuttumassa.
Tas Tepeler-kohteet kartalla (WikimediaCommons).
Katsotaanpa siis ihan ensiksi, mistä oikein on kyse: Göbekli tepe on ajoitettu vanhimmillaan 11 500:n vuoden ikäiseksi eli rakennustyö on tällä alueella alkanut n. v. 9500 eaa. Jostakin syystä kaivannot peitettiin tarkoituksellisesti n. 8000-luvulla eaa., ja yhtenä syynä tähän on esitetty mm. maanviljelyn yleistymistä. Nämä valtaisat, kukkulaiset alueet eivät sovi viljelyyn, mutta rakennelmat haluttiin ilmeisesti tärkeinä kohteina kuitenkin säilöä väestön siirtyessä alavimmille viljelysmaille.
Vain noin viitisen prosenttia alueen laajuudesta on viime vuosikymmeninä kaivettu esiin, mutta näissä kaivauksissa on löydetty ympyrämäisiä rakennelmia, joiden sisällä on valtaisia T-pilareiksi kutsuttuja 5-6 -metrisiä pylväitä. Näitä pylväitä koristavat joko eläinaiheiset, geometriset, symboliset tai ihmisaiheiset kaiverrukset. Näiden symbolien tarkoitusta emme tietenkään voi tietää, mutta näistä on esitetty tietenkin useita teorioita.
(Arkeonews).
Yksi yleinen teoria kertoo niiden esittävän taivaan tähtikuvioita, toinen teoria taasen uskoo niiden olevan metsästyksen onnistumiseen liittyviä symbolisia merkkejä (useimmat kuviot ovat kuitenkin eläimiä). Joissakin pylväissä näyttäisi olevan peräti vyö, lannevaate sekä ihmisen kädet suurinpiirtein navan kohdalla, joten näiden pylväiden on ajateltu esittävän joitakin tiettyjä ihmisiä. Tällöin se T-pilarin huippu olisikin ihmisen pää.
Kaivausalue ennen katosta (WikimediaCommons).
On myös huomattava, että alueen käyttöaikana rakennelmia on korjailtu ja uusittu useita kertoja ja tällainen toiminta on jatkunut noin 1500 vuoden ajan. Näissä korjauksissa muureja on hiljalleen rakennettu sisäänpäin kohti onkalon keskustaa, joten ulommaisimmat muurit ovat niitä vanhimpia. Nämä ajoitukset perustuvat orgaaniseen materiaaliin, jota on saatu muurien sisältämästä laastista.
Göbekli Tepen olemassaolo havaittiin jo 1960-luvulla, mutta vasta v. 1994 arkeologi Klaus Schmidt (1953-2014) aloitti mittavat kaivaukset, joita hän johti kuolemaansa saakka.
Viime vuosikymmeninä alueen ylle rakennettiin valtaisa katto sekä jalankulkijoille tarkoitetut korotetut kulkualueet, joita on kritisoitu siitä, että niiden rungot on peräti rakennettu vielä kaivamattomien raunioiden päälle (!). Lisäksi alueelle istutettiin useita satoja oliivipuita, joiden juuristot voisivat tietenkin vahingoittaa tätä valtaisaa raunioaluetta.
(TurkiyeToday).
Tämä seikka muuttui, kun Akankin jo viimeksi mainitsema tubettaja Jimmy Corsetti nosti asiasta hermeettisen haloon ja lopulta maailmanlaajuinen kritisointi sai päättäjät (syystä tai toisesta, tämä on spekulointia) poistamaan kaikki nämä istutetut puut. Näillä alueilla on nyt sitten alettu suorittaa laajamittaisia arkeologisia kaivauksia ja näistä kaivauksista alkaa paljastua sekä uusia soikionmuotoisia kaivantoja pilareineen että alueella asuneiden ihmisten asumuksia. Nämä asumukset näyttävät sijaitsevan suoraan suurimpien ympyräkaivantojen vieressä, eivät siis tosiaankaan missään poronkuseman päässä. Asutus on tosiaan ollut tiivistä ja laajaa näiden onkaloiden välittömässä läheisyydessä.
Aiemmin on ajateltu, että Göbekli Tepen tarkoitus on ollut pelkästään rituaalinen: ihmiset ovat kokoontuneet näihin ympyrän-/soikionmuotoisiin syvennyksiin ja suorittaneet ties minkälaisia rituaaleja palvoakseen alkukantaisia jumaluuksia. Nyt tämä visio alkaa siis muuttua, kun ihmisten todetaan myös asuneen alueella ja näistä uusista kaivauksista voikin löytyä jälkiä tuon ajan ihmisten jokapäiväisestä elämästä. Eläinten ja ihmisten luita on tähän mennessä aiemminkin löydetty, mutta muutoin asutuksesta kertovat esineet ovat vielä enimmäkseen tuloillaan. Joitakin astioita yms. pikkutavaraa on toki tähänkin mennessä kaivettu esiin.
Myös Karahan Tepessä kaivaukset ovat jatkumassa. Karahan Tepe löydettiin myös 1990-luvulla, mutta varsinaiset kaivaukset alkoivat vasta v. 2019. Alueella lasketaan olevan peräti noin 250 T-pilaria, mutta vasta murto-osa Göbekli Tepen kaltaisista rakennelmista on nähnyt päivänvalon. Erikoista Karahan Tepessä on se, että täältä löytyy suoraan peruskallioon kaiverrettu syvä ”allas”, jonka pohjasta nousee 11 fallosmaista pilaria.
Lisäksi altaan seinämään on kaiverrettu 3D-muodossa miehen pää, jonka vihaisen tarkkaileva ilme on varsin merkillinen. Tähän päähän auringon valonsäteet osuvat juurikin talvipäivänseisauksen aikaan, kuten Megalithomanian Hugh Newman on todennut:
MegalithomaniaUK video 20.23 min.
Karahan Tepen ja Göbekli Tepen sanotaan olevan kytköksissä toisiinsa ollessaan kuitenkin suhteellisen samankaltaisia. Näillä kohteilla on välimatkaa vain 35 kilometriä, joten varmastikin alueiden välillä on kuljeskeltu puolin ja toisin. Karahan Tepelle on kuitenkin ominaista suurten ja lukuisten ihmispatsaiden ominaispiirteet: näissä patsaissa näkyy usein kylkiluut ja selkäranka erityisen korostettuina. Parikin patsasta tosin pitelee käsissään tiettyä ruumiinosaansa, sellaisia voitte itse etsiä kuvahaulla...
Sayburcin patsaan pää (KarahanTepe.net).
Myös toisesta Tas Tepeler-kohteesta (Sayburc) on löytynyt vaikuttava patsas kylkiluineen. Tällä hahmolla on kuitenkin lisäksi kuvattu huulet ommelluiksi yhteen ja silmien paikalle on kaiverrettu kotiloiksi arvellut muodot. Tällaisia aitoja kalloja simpukoineen on löydetty mm. Jerikosta, Palestiinasta 7000-luvulta eaa.
On siis päivänselvää, että näillä patsailla kylkiluineen on ollut yhteys kuolemaan – peräti jopa siinä määrin, että näiden piirteiden on ollut tarkoitus kertoa kyseessä olleen nimenomaan kuollut ruumis. On kuitenkin epäselvää, keitä näillä patsailla on haluttu kuvata ja miksi näin on ylipäätänsä tehty. Tärkeitä miehiä varten tietenkin – ei kukaan näe näin paljon vaivaa jonkun ihan perusäijän takia!
Näistä patsaista lisää seuraavassa videossa:
MegalithomaniaUK video 17.10 min.
Karahan Tepestä on juuri löydetty uusi 70 cm korkea patsas, joka näyttää esittävän ihmistä istumassa leopardin päällä. Aiemmin löydettiin samankaltainen patsas, jossa asetelma on toisinpäin: leopardi ratsastaa ihmisen selässä! Jopas on merkillistä toimintaa; yrittäkää nyt jo päättää, kuka ratsastaa ja kenen selässä!
Uutena löytönä julkaistaneen piakkoin myös se, että alueella avataan kivillä ja laastilla suljettu ontto kammio, jonka sisällöstä emme tosiaan vielä tiedä. Akka aikoo seurata uutisointia tästä aiheesta.
Ancient Architects video 11.34 min.
Tuo suorakaiteen muotoinen alue kaivettiin esiin vasta v. 2025 ja tämä muoto onkin Karahan Tepessä erikoisuus. Se lieneekin rakennetun vasta reilusti myöhemmin kuin soikeanmuotoiset syvennykset, mutta tämänkään käyttötarkoitusta ei tarkasti tiedetä. Tämän alueen koko on kuitenkin 9×7 metriä ja sen peruskalliopohjassa näkyy polttojälkiä. Seinissä näkyy puolestaan laastijälkiä ja seinien korkeus on 3,5 metriä.
Jotenkin Akka mieltäisi tämän jonkinlaiseksi vesialtaaksi, mutta… samanlaista teoriaa on esitetty siitä fallosten täyttämästä onkalosta, sillä siihen johtaa suoraan kiveen kaiverrettu vesikanava. Mene ja tiedä… tämä piakkoin avattava kammio on tosiaan tuollainen pieni kivinen kuutio. Mitään kovinkaan suurta löytöä ei siis ole luvassa, ainakaan minkäänlaista muinaisajan Batmobilea sieltä ei varmastikaan löydy.
Avattava kammio kuvan keskellä alueen ylimmässä nurkassa (Arkeonews).
Noh, näitä uutisia odotellessa täytyy muistaa mainita nykyään yleinen olettamus: jo vuosia on arveltu, että näiden pyöreiden/soikeiden kaivantojen yllä olisi ollut katto ja tämä olettamus pitänee paikkansa. Monien tutkijoiden mielestä näillä pilareilla ja niiden sijainneilla olisi kuitenkin merkitystä juurikin näiden päiväntasausten – ja seisausten kannalta, mutta tämä kattoajatushan ei sitä kokonaan sulje pois. Onhan niissä katoissa saattanut olla vaikka läpällisiä aukkoja pelkästään jo savunpoistoa varten… ringissähän siellä ollaan istuttu ja paistettu makkaraa ja vaahtokarkkeja! Hah!
(Academia).
Noh, nämä kuolemanpatsaat ja useat löydetyt luunkappaleet kyllä viittaavat vahvasti näiden alueiden henkisyyteen ja jonkinlaiseen ”siirtymäriittiin” elämän ja kuoleman välillä. Ei se silti tarkoita, etteikö siellä olisi makkaraa (gasellinjalkaa) paistettu! Mistä me sen voisimme tietää?
Toivottavasti saamme siis vihdoin lisää vastauksia näihin merkillisiin rakennelmiin, sillä ilmeisesti näillä muillakin Tas Tepeler-kohteilla on tarkoitus pistää töpinäksi ja ottaa lapioita kauniisiin käsiin. Akka ilmoittautuu heti lapioijaksi, jos vain kuljetus järjestyy kamelikaravaanilla Suomesta asti. Lentokonehomma ei nimittäin kuulu Akan pirtaan, pitäkää alumiinituubinne ihan suosiolla.
Akka laittaa tähän loppuun linkkejä aiheesta kiinnostuneille. Ja uskokaa pois, näiden uusien kaivausten myötä jokaikinen tubetollo laittaa AI:n laulamaan näistä Tas Tepeler-alueista, joten kannattaa katsoa tarkkaan, mitä Tube-tuubaa katselee. Joka tapauksessa Akka kertoo lisää jossakin vaiheessa tästä aiheesta, varsinkin, jos edes sen Batmobilen osia kuitenkin löytyy!Tai itse Batman!
Akan suosikkiäijä assyriologi Irving Finkel kertoo videossa (11.34 min.) epäilevänsä, että Göbekli Tepestä löytynyt ”sinetti” kuvineen olisikin varhaista kuvakirjoitusta. Hän uskoo, että näitä rakennustöitä ei olisi pystytty suorittamaan ilman jonkinlaista kirjoitustaitoa.
Loistavan Ancient Architects -kanavan video (13.37 min), jossa kerrotaan Göbekli Tepeä vanhemman asuinpaikan löytymisestä Gedikkaya-luolassa Turkissa. Erikoista on mm. luolasta löytyneiden 25 kilpikonna”veistosten” löytyminen ja yhtäläisyydet aiemmin löytyneisiin paikkoihin. Luolaa on käytetty useita vuosituhansia, mutta merkitystä ei tiedetä.
Kappas vain; jokohan nyt vihdoinkin olisi tässä maailmassa edes yksi suuri mysteerisaatu ratkaistua? Tätä Akka – kuten niin moni muukin mysterioitsija – hartaasti toivoo. Akka keksi tuon sanan ihan päästään ja tarkoittaa sillä mysteereistä kiinnostunutta ihmispoloa.
Historioitsija on ihan virallinen nimitys, mutta Akka lukeutuu tähän mysteerienmetsästäjien monipuoliseen ja omituiseen joukkoon. Tämän jutun myötä Akka keksii vielä seuraavan karmaisevan sanan: kemioitsija eli kemian alan asiantuntija! Hyi olkoon, tällaisia sanahirviöitä ei saa koskaan lanseerata yleiseen käyttöön!
Part of Sachsayhuaman, the Seat Of the Inca/Ephraim George Squier/1877.
Jutun juoni kuuluu seuraavanlaisesti, oi auvoisat mysterioitsijat: jo vuosikausia Akkakin on raapinut päätään näiden maailmanmassiivisten megaliittien edessä ja tuuminut pienessä päässään, että miten näitä järkäleitä on muinaisina aikoina louhittu, siirrelty ja aseteltu niin tarkasti paikoilleen, ettei edes hiuskarvaa niiden väliin saa asetettua.
Asiasta tietämättömille otetaan esimerkeiksi vaikkapa Sacsayhuaman ja Ollantaytambo Perussa, Baalbekin louhos- ja temppelialue Libanonissa, Tiwanaku Boliviassa sekä Serapeum Egyptissä.
Stone Of the Pregnant Woman/Baalbek/WikimediaCommons.
Selvitetäänpä tähän väliin termit megaliitti ja monoliitti: megaliitti on ihmisen pystyttämä suuri kivi, monoliitti taasen joko luonnonmuodostelma tai yhdestä kivestä tehty arkkitehtoninen elementti, patsas tai pylväs. Akka käyttää kyllä kaikista näistä termiä megaliitti, sillä se kuvastaa juurikin näiden kivien MEGALIITTISTA kokoa.
Näitä samankaltaisia rakennelmia ovat myös esim. Japanissa Asukaja Ishi No Hoden sekä Britanniassa tietenkin Stonehenge. Kaikista näistä esimerkeistä löytyy googlaamalla lisäinfoa tonnikaupalla, Akan on turha tunkea tähän väliin miljoonakaupalla linkkejä – tällöin ei koskaan päästä itse asiaan. NO, MIKÄ SE ASIA NYT SITTEN OIKEIN OLIKAAN; joko Akka ehti sen unohtaa?
Asuka/Japani/The Ancient Connection.
Eipä suinkaan. Seuraavassa pari viikkoa sitten julkaistussa videossa Marcell Foti esittää meille tavan tallaajille, kuinka muinaisina aikoina kivilajeja on voitu muokata ihan luonnosta saatavilla antimilla ja alhaisilla lämpötiloilla. Jopa Akka itsekin ymmärsi näiden havainnollistavien kokeiden myötä, että tällainen toiminta on voinut olla ihan mahdollista.
Kannattaapa katsahtaa, mikäli olette koskaan katsoneet näitä järkäleitä ja ihmetelleet, miten tällaisia on ennen nostureita rakennettu. (Jos ainoa reaktionne näihin muinaisiin ihmeisiin on ollut ”no pärkkeles, hemmetin iso mötikkä, ohhoh… menenpä tästä sitten eteenpäin…” EI kannata katsoa.)Videon kesto 21.07.
Akalle huomionarvoista tässä teoriassa on myös se, että tällä metodilla selittyisivät myös ne mysteeriset nupit näissä kivimötiköissä, sillä niitä on tuntunut olevan siellä sun täällä ihan summamutikassa esiintyvinä ulkonemina. Näiden nuppien sijainnit eivät ole missään kohteessa loogisesti järjestyksessä esim. kivien ylä- tai alareunoissa. Tokihan osa nupeista on saatettu hioa pois, mutta siltikin ne sijaitsevat aivan epämääräisesti eri kohdissa.
Näistä nupeista on tietenkin esitetty useita teorioita. Yleisin teoria lienee se, että näitä nuppeja on tarvittu köysien asettelemiseksi kiveä nostaessa. HALOO, sanoo Akka ja niin on sanonut moni muukin. Näitä nuppeja (nubs) esiintyy myös niin valtavissa lohkareissa, ettei mikään muinainen köysi olisi sellaista edes kestänyt kannatella. Ja milläköhän vempeleellä tällaisia kiviä olisi köysineen nosteltu, puusta rakennetulla vipstaakkelilla vai oliko paikalla peräti muinainen Pekkaniska?
Tässä videossa (kesto 17.24) Ancient Architects esittelee erästä teoriaa, jossa kiviä nostellaan tarkoitusta varten rakennetulla nostotelineellä. Eli eräänlainen muinainen Pekkaniska tosiaan, mutta nämä pyramidien runkokivethän eivät painossaan vedä vertoja esim. joillekin Sacsayhuamanin kiville.
Seuraavan teorian mukaan tällaisia nuppeja olisi saattanut muodostua, kun tällaista geopolymeeriä on jonkinlaisten patterien avulla saatettu kiteiseen muotoon. Teoria se on tämäkin, tosin Akka ei ole energioitsija eli asiantuntija tässä(kään) asiassa.
Otetaanpa esimerkiksi tähän vielä vaikkapa Egyptissä sijaitseva, edelleen louhoksella makaava keskeneräinen obeliski (Unfinished Obelisk). Tämän obeliskin paino olisi valmistuessaan ollut noin 1200 tonnia ja tämä paino vastaa noin 100 linja-autoa. Miettikääpä tätä mielessänne, oi auvoisat mysterioitsijat: SATA BUSSIA.
Unfinished Obelisk/EncounterTravels.
Arvoisan herra Marcellin teoria ei kuitenkaan selitä tätä nosteluhommaa millään tavalla, mutta se selittää kyllä nuppien lisäksi tässä keskeneräisessä obeliskissa olevat kauhamaisetkaavintajäljet. Tällaisia jälkiä näkyy nuppien ohella joka puolella maailmaa megaliittisissa rakennelmissa; myös Stonehengessä ja Baalbekin raskaana olevan naisen (Stone of the Pregnant Woman) kivessä Libanonissa.
Näissä keskeneräisissä kivenjärkäleissä täytyy tosin muistaa se, että ne ovat tosiaankin KESKENERÄISIÄ. Louhintatyöt (tai mikä tekniikka onkaan ollut kyseessä) ovat syystä tai toisesta jääneet kesken, joten näiden järkäleiden aiottua kokoa ei voida tietää. Tietenkin tekniikasta huolimatta kivien lopullinen paino ja koko olisivat olleet pienempiä, mutta siltikin puhutaan useista tonneista.
Varsinkin Etelä-Amerikan rakennelmissa tämä kivien muotoiluteoria toimii hyvin, sillä juurikin Cuscon ympäristössä näitä tarkalleen aseteltuja ”palapelikiviä” löytyy ehkäpä eniten. Näitä onkin aina ihmetelty, sillä rakennelmien jokainen kivi on erilainen ja niiden nurkkien ja kulmien lukumäärä poikkeaa toisistaan merkittävästi. Erikoisin 12-kulmainen kivi sijaitsee nykyään Arkkipiispan palatsin rakenteissa, vaikkakin tämä palatsi oli aikoinaan Inkojen palatsi… Google Mapsista tämä kivi löytyy nimillä Piedra de los 12 angulos/Twelve Angled Stone.
The Peru Channel.
Tällaista rakennustekniikkaa on usein sanottu käytetyn siksi, että tällaiset epäsäännölliset kivet kestävät hyvin maanjäristyksiä – tämä lienee totta, mutta kukaan ei koverra 12 kulmaa kiveen ihan huvikseen, kun vähempikin määrä riittäisi. Nyt Akan tekisi mieli sanoa, ettei Akka tietenkään ole kivien asiantuntija eli geoloitsija, mutta jätetäänpä tämä sanomatta. HUPS.
https://www.bbc.com/news/articles/c0km6n3ng7koPerussa maanjäristykset ovat yleisiä ja juurikin eilen 20.8.2026 alueella tapahtui 6,7 magnitudin järistys iltapäivällä paikallista aikaa.Perun maanjäristyksille on peräti oma Wikipedia-sivu ja mm. MSN Weather-sivustolla tämä alue näkyy kartalla melkein jokaisena päivänä. Inkat ja heidän edeltäjänsä tosiaan tiesivät, miten rakentaa järistysherkälle alueelle kestäviä rakennelmia.
Näitä nuppeja ja kauhamaisia jälkiä ovat eritoten tutkineet tubettajat Ben van Kerkwyk (Unchartedx) sekä Jimmy Corsetti (Bright Insight). Ohessa ihan lyhyt pätkä Joe Rogan Experiencestä koskien näitä jäätelökauhan jälkiä (kesto 7.15):
Tokihan näitä on tutkinut moni muukin taho, mutta yhteistä näille kaikille asian ihmettelijöille on se, että heidät leimataan helposti pseudoarkeologian äänenkannattajiksi. Tämä tarkoittaa näennäistiedettä eli tieteellisten todisteiden ohittamista oman mielipiteen julkituomiseksi.
Tieteellinen arkeologia esittää näiden järkäleiden syntyneen siten, että vahvemmalla kivilohkareella on hakattu ja paukutettu tuntitolkulla heikompaa kiviainesta, jolloin muodot ovat hiljalleen muotoutuneet heikomman kivilaadun murtuessa. Muinaisesta Egyptistä tiedetään kyllä, että kivien halkaisemiseen on saatettu käyttää puisia kiiloja, tulta ja vettä, mutta esimerkiksi kuparisten/pronssisten työvälineiden pehmeä laatu ei ole sallinut kivien hakkaamista kovinkaan pitkään ilman terien tylsymistä. Tämä pätee myös Inka-kulttuuriin, sillä kuparia ja pronssia käytettiin aseissa ja työvälineissä yhtä lailla.
Kupariveitsiä 600-200-luvuilta eaa./Science Museum Group Collection.
Näissä varhemmissa kulttuureissa kuparisia ja pronssisia työvälineitä ei ole ollut lainkaan, joten mm. Stonehengeä ei tässä pronssitalttaosastossa voi huomioida.
On myös huomattava se, että esim. Ollantaytambossa Perussa lohkareiden louhintapaikan sanotaan olevan noin viiden kilometrin päässä vuoristossa. Tämä tarkoittaa sitä, että tällaisia noin 50-80 tonnin painoisia kiviä on täytynyt jotenkin kuljettaa paikalle vuorenrinteitä alas… ja taasen ylös ja ylittää useita laaksoja ja jokia siinä samalla. Huhheijaa.
Joidenkin matkalle jääneiden lohkareiden alta on sanottu löytyneen puisia rullia, mutta konkistadorien kirjoituksissa kerrotaan Inkojen tarinasta, jonka mukaan tällaista kiveä olisi Inkavoimin yritetty siirtää köysien avulla. Tuolloin kiven sanotaan katkaisseen kiinnitysköydet ja vyöryneen rinnettä alas tappaen samalla tuhansittain työmiehiä edetessään.
Wall of Six Monoliths/WikimediaCommons. Kivipaasien korkeus on n. 5 metriä.
Mikäli sitten oletetaan, että esim. näitä kiviä olisi muokattu/tuotettu jollakin tällä tavalla geopolymeeri-teorian mukaisesti, olisi tällöin tuo kivien louhintapaikka arkeologian saralla aivan väärä havainto. Hmm, mysteeristä paljastuu uusia aukkoja… olisiko siis mahdollista, että sieltä vuorilta olisi haettu irtonaista kivimateriaalia tonnitolkulla ja muokattu/tuotettu sitten näitä lohkareita MEGALIITTISESSA mittakaavassa tässä niiden sijaintipaikassa?
Akan mielestä tässä voisi olla järkeäkin, sillä jos 10 000 työmiestä kantaa selkäreppukoreissa kivimassaa paikalle liukuhihnana, niin kyllähän sitä muovailuvahaa syntyy muokattavaksi vaikka kuinka paljon! Tällöin tästä vuorilta tuodusta kivimatskusta olisi jäänyt kivien pintaan todisteita nimenomaan siitä, että järkäleet olisivat peräisin sieltä korkealta vuorelta. Onko tässä ajatuksenkulussa mitään tolkkua?
Mene ja tiedä, Akka ei myöskään ole selkäreppuoitsija ollenkaan. Eikä vuorten yli patikoitsija, saati sitten Inka tai minkäänlainen työmies.
Seuraava ongelma onkin sitten selittää se, miten tällaista menetelmää on voitu käyttää ympäri maailmaa samalla tavoin. Kuten sanottua, näiden nuppien ja kaapimisjälkien samankaltaisuus on merkittävä tekijä näissä teorioissa – olkoon sitten kyse Japanista, Pääsiäissaaresta, Turkista tai mistä tahansa kohteesta.
Marcellin teoria voisi selittää tämänkin, sillä kuten hänen esimerkkinsä osoittaa, ihmiset ympäri maailmaa ovat varmastikin huomanneet tällaisen ilmiön paistaessaan muina miehinä/naisina ruokaa nuotiolla. Jokaisesta heimosta on sitten täytynyt löytyä se yksi nörtti, joka on asiaan kiinnittänyt huomiota ja alkanut tutkia sen tuomia mahdollisuuksia. Ja näin sitä sitten on syntynyt se yhteisön ensimmäinen kemioitsija, jonka vastuulle sysättiin tämä merkillinen kivienkäsittelytaito!
Kyllä sitä ollaan sitten porukalla istuttu ihmettelemässä, kuinka se maaginen taikuri nuotiolla muokkailee kiviä ihan huvikseen iltapuhteina. Tästä Ihmeinsinööristä on sitten kerrottu vuosituhansien ajan perimätietona, kunnes loppupeleissä tieto on kaikilta kansoilta jäänyt unohduksiin ja jäljelle on jääneet vain me tollot, jotka emme ymmärrä mistään luonnontekniikoista mitään. Suurin osa meistä ei kuitenkaan ole myöskään kummoinenkaan nuotioitsija, vaan ihan tavallinen kaupungin asfaltin tallaaja. Talloitsija.
Pallogrillikin on joillekuille ihan liian suuri haaste käsiteltäväksi, kuten Akka on omasta kokemuksestaan havainnut. Sitä varten on olemassa sytytysnesteet, piru vie. Akka ei ole myöskään grilloitsija.
Cro-Magnon artists painting woolly mammoths in Font-de-Gaume, AMNH/Charles R. Knight/1920.
Noh, jätetäänpä tämä aihe nyt pohdiskeltavaksi, kun Akka on sen ilmoille heittänyt (ilmoitsija). Ja sovitaanko sitten myös, ettei näitä-oitsija -päätteisiä termejäenää käytetä, joohan? Ellei kyseessä ole tosiaan historioitsija tai loitsija. Tai ravintoloitsija.
On kuitenkin mielenkiintoista seurata, minkälaisen vastaanoton tämä Marcellin teoria maailmalla saa, vai painuuko tämäkin teoria valtavirta-arkeologian valtameren pohjaan. Saa nähdä, sanoo Akka, joka ei tämän jutun perusteella ole minkään asian tai alan asiantuntija. Eiköhän se nyt ole jo vuosikausien aikana tullut selväksi kaikille…!
Akka kuulisi mielellään, jos jollakulla on esittää asiantuntevaa mielipidettä näistä mainituista seikoista. Tai mitä tahansa mielipidettä, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ilman asiantuntemusta tai sen kanssa. Kyllä näin on näreet.
PÄIVITYS 28.8.2026:
Akka löysi juuri vanhasta Brien Foersterin kirjasta kuvan, jota ei ollut ennen nähnyt: tässä Cuscossa, Perussa näkyvässä muurissa Coricanchan historiallisen rakennuksen lähellä löytyy yhdestä kulmasta samaan aikaan nämä kolme eri rakennusmetodia. Kaikkien sanotaan olevan inkojen ajalta, mutta tämän järkäleen ympärille kasatut kivet todistavat ihan muuta. Näitä samanlaisia metodeja on kaikissa historiallisissa kohteissa ja ne on nimetty vanhimmasta nuorimpaan kauteen seuraavanlaisesti: Hanan Pacha, Uran Pacha ja (Gamarras) Ukan Pacha. Näistä viimeisin on siis juurikin nuo oikealla näkyvät kömpelöt lohkareet, joita inkat käyttivät korjaillakseen vanhoja rakenteita.
Kuten arvoisa herrasväki saattanee muistaa, helmikuussa muuan Herra Isoherra Presidentti Trump käskytti alamaisiaan julkaisemaan aiemmin salattuja ufotiedostoja. Perjantaina 8.5.2006 Pentagon julkaisikin jonkinlaisen satsin videoita ja kuvia nöyrille kansalaisille ja näitä on sittemmin tulkittu puolin ja toisin.
UFO/Paul Trent/McMinnville, Oregon/11.5.1950.
Jokainen voi itse tarkastella näitä taivaalla näkyviä outouksia mm. Pentagonin ja The Black Vaultin sivustoilla.
Noh, mielipiteitä tästäkin julkaistusta sikermästä voisi esittää vaikka kuinka, mutta Akalle heräsikin kysymys paljon laajemmasta ihmetyksen aiheesta: miten, missä, koska ja ketkä ovat ylipäätään ammoisina aikoina oivaltaneet, että taivaankannella liikuskelee kaikenlaisia tähdiksi ja planeetoiksi kutsuttuja mollukoita?
Mitäköhän nuo muinaiset tarkkailijat ovat niistä ajatelleet; oliko kyseessä jumalat vai aivan konkreettiset toiset maailmat, aivan kuten heidän omansakin? Tätä viimeistä kysymystä lienee vaikea selvittää, mutta tarkastellaanpa tätä ensimmäistä osastoa kuitenkin tällä kertaa.
Useista kalliomaalauksista ja jopa mammutinluista on löydetty merkintöjä, joiden ikä on jopa 30-40 000 vuotta. Näitä merkintöjä on tietenkin vaikea varmasti tulkita, mutta yhtäläisyyksiä menneiden aikojen tähtikuvioihin ja niiden vuosittaisiin siirtymisiin taivaalla on todellakin olemassa.
Tähtikuvio Orion on yksi yleisimmistä kuvioista ja useissa kulttuurissa tämä tähtikuvio tulkitaankin miehen hahmoksi, jonka vyönä on kolme vierekkäistä tähteä. Samoin myös Göbekli Tepen pylväiden kuvioiden on esitetty olevan jonkinlaisia tähtitieteellisiä havaintoja kirjattuna ikuisesti kiveen, joten ainakin useiden kymmenien tuhansien vuosien aikana näitä havaintoja lienee kuitenkin tehty.
Nykyisen, haitallisen valosaasteen puuttuessa yläpuolella tuikkiva,mystinen maailma on varmasti kiinnostanut tuolloisia tavan tallaajia ihan urakalla leirinuotion äärellä. Ja sille maailmalle on tietenkin haluttu saada jonkinlaista selitystä, joten näiden kaukaisten led-lamppujen liikehdintää on jollakin tavalla alettu porukalla kirjata ylös.
Planeetat ja tähtikuviot alkavat tietenkin esiintyä nimeltä mainittuina vasta kirjallisen historian aikana, mm. babylonialaiset kirjasivat tarkasti mm. Auringon, Kuun, Merkuriuksen, Jupiterin, Saturnuksen ja Venuksen liikehdintää ainakin vuodesta 1800 eaa. alkaen. Seurannan tarkoituksena oli lähinnä saada ennusmerkkejä ja viestejä jumalilta, joiden uskottiin taivaalla kiertävän. Varhaisimpia tähtientarkkailutorneja rakennettiin kuitenkin jo n. 4000 eaa.
Kreikan taivaankatselun historiassa on mainittava mm. moniosaajat Eratosthenes (276-194 eaa.), Klaudios Ptolemaios (85-165 jaa.) sekä Hipparkhos Nikaialainen (190-127 eaa.), jotka kukin edistivät omalta osaltaan käsitystä astronomiasta.
Aristarkhos Samoslainen (310-230 eaa.) oli ensimmäinen tähtitieteilijä, joka ehdotti heliosentristä eli aurinkokeskeistä maailmankuvaa, mutta varsinkin juuri aiemmin mainitun Ptolemaioksen käsitys maakeskeisestä maailmankuvasta piti pintansa aina 1400-luvulle asti. Tuolloin muuan Nikolaus Kopernikus (1473-1543) esitti perustelunsa heliosentriselle maailmankuvalle, mutta kesti vielä 100 vuotta, ennen kuin muuan Galileo Galilei (1564-1642) teleskooppeineen vaikutti asiaan ja aurinkokeskeinen malli valtasi lopulta nämä maakeskeiset teoriat. Onko kukaan koskaan kuullut näistä tyypeistä?
Portrait of Galileo Galilei/Justus Sustermans/n. v. 1640.
Egyptin astronomia 3000-luvulla eaa. näkyy edelleen mm. pyramidien suunnittelussa, sillä ne on tarkasti suunnattu kohti Pohjantähteä. Niilin vuosittaiset tulvat ennustettiin myös tähtien avulla ja useat temppelit on suunnattu jotakin tiettyä taivaankappaletta kohti. Egyptiläisille taivas oli täynnä jumalia ohjaamassa sieluja kohti ikuista elämää ja se näkyi kaikessa taiteessa ja mytologiassa, kuten hautakammioidenkin seiniltä voimme nykyään lukea (tai katsoa jostakin dokkarista, perustavis ei osaa lukea hieroglyfejä…). Orion edusti egyptiläisille Osirista -alamaailman jumalaa- ja Sirius edusti tämän vaimoa Isistä.
On myös esitetty (mm. Graham Hancock), että alkuperäinen sfinksin pää olisi ollut leijonanpää, sillä sfinksi on suunnattu suoraan Leijonan tähtikuvioon. Akka uskoo tämän sataprosenttisesti, sillä ihan vain koon puolesta tuo faaraon-irvikuva-naama on liian pieni sopiakseen muutoin jykevään vartaloon. Täytyy vain toivoa, ettei sfinksin alkuperäinen pää ollut Darth Vaderin kypärä, sillä sekin sopisi kyllä hyvin tähän muodostelmaan!
Sfinksi v. 1878/RareHistoricalPhotos.
Myös Kiinassa, Intiassa ja tietenkin maya-kulttuureissa tätä valtavaa astronomista karttaa on täydennetty aivan samalla tavalla tarkkailemalla ja seuraamalla. Mm. maya-kulttuurissa uskottiin maakeskeiseen maailmankuvaan ja taivaankannen jumaluuksiin, mutta havainnointia tehtiin tarkasti pimennysten ja päivänseisauksien ja -tasauksien suhteen. Yksi harvoista säilyneistä kirjallisista todisteista on Dresdenin koodeksi, jossa kuvataan mm. astrologiaa ja planeetta Venusta. Kukahan mahtoikaan tuhota juhannuskokossa kaikki mayojen kirjalliset historiikit… hmm… Aku Ankka vai espanjalaiset konkistadorit? Pitänee miettiä hetken aikaa.
MUTTA: miten nämä loput planeetat löydettiin ja niiden pienemmät kuut? Yksinkertaista, rakas Watson: teleskooppien avulla tietenkin vasta myöhäisempinä aikakausina. Tai ainakin näin virallinen tarina kertoo; ehkäpä nuo merkilliset UAP:t ovat kertoneet meille jo aikapäiviä sitten kaiken tarpeellisen! Nykyään ne pyörivät vain ympyrää, jotta me moukat saamme ikuistettua heitä tutkakuviin ja videolle. Käynnissä onkin kiivas kamppailu: minkä lajin edustajat saavat itseään eniten kuvatuksi? Voittaja saa muhkean Tokmanni-ämpärin täynnä siivousvälineitä!Täytyyhän se UAP pitää puhtaana, kuten koditkin!
Vain viisi planeettaa tiedettiin muinaisina aikoina ennen teleskooppeja: Merkurius, Venus, Saturnus, Mars ja Jupiter. Vasta 1600-luvulla löydettiin Jupiterin neljä kuuta ja Saturnuksen viisi kuuta. Vasta vuonna 1781 löydettiin seuraava planeetta; Uranus. Löydön teki tähtitieteilijä Frederick William Herschel (1738-1822) ja hän uskoikin aluksi löytäneensä ”vain” komeetan.
William Herschel/Lemuel Francis Abbott/1785.
1800-luvulla löydettiin lisää muitakin planeettojen kuita, mutta listalta puuttuu vielä joku, joka ei kuitenkaan tähän listaan enää edes kuulu: PLUTO. Vuonna 1930 Clyde W. Tombaugh (1906-1997 vihdoin löysi Pluton Percival Lowellin (1855-1916) epäilysten pohjalta. Lowell epäili yhdeksännen planeetan olemassaoloa jo v. 1902 ja hän perustikin observatorion juuri tätä tarkoitusta varten. Eikä mennyt sitten enää kuin kolmisenkymmentä vuotta uuteen löytöön tuon ajan tekniikalla, mikä huikea saavutus!
Nykyään jo pelkästään teknologinen kehitys on ollut niin päätä huimaavaa, että kaikenlaisia löytöjä tehdään melkein päivittäin. Varsinkin tämä seuraava kuva herätti Akan mielenkiinnon.
Jep, upeaa, fantastista, näitähän me moukat ymmärrämme mitä parhaiten! Akka lainaa tässä humoristisesti jotakuta nimeltä mainitsematonta presidenttiä…
Mikäpäs siinä, kunhan nämä asiantuntijat tarkkailevat niitä yllättäviä ja mahdollisesti putoavia mollukoita tarpeeksi, niin tällaiset kuvat ovat ihan ok. Jokuhan näitä osaa kuitenkin tulkita. On myös mielenkiintoista, että juuri äskettäin 10.5.2026 löydettiin taas uusi komeetta2026 JH2, joka ohittaa Maan vain 90 000 kilometrin päästä 18.5.2026. Havainnolla ja ohituksella on siis eroa vain noin viikko… nykyisellä teknologialla? Miten tällainen on mahdollista?
Laittakaahan kuitenkin siellä rapakon takana lisää sitä UAP-materiaalia julkiseksi, sillä nämä viimeksi julkaistut matskut eivät sinällään ole mitään uutta. Kaikkihan meistä ovat kuitenkin nähneet jonkin videon tai kuvan lentävästä pallukasta taivaalla tai joistakin valoilmiöistä? Yeah, nyt pitää saada todisteita Roswellin v. 1947 alieneiden ruumiista dokumentoituina kirjallisesti sekä kuvina, kiitos! Sehän vasta olisikin jotakin suurta ja hienoa. ”Sorry, it was a weather balloon!”
Näillä taas mennään, onneksi saimme kuitenkin edes tietoa Euroviisujen tilanteesta: videolla näkyvät langat Lindan jousesta ovat siis soitossa katkenneita jouhia. Akka oikeasti luuli, että ne ovat jonkinlaisia lankoja sidottuina viuluun ja jouseen, ettei jousi pudotessaan joutuisi vahingossa kadoksiin vauhdikkaan soitannan mylläkässä. Kas näin ajattelee käytännöllinen Akka, joka ei tosiaankaan ymmärrä viuluista yhtikäs mitään ja luulee avaruuskuvia ultraäänikuviksi.
Tai ainakin yhtä vähän kuin tässä maassa ymmärretään droonien päälle tänä armon vuonna 2026, toukokuun 15. päivä. Voi hallelujaa tätä häpeänaurua, vaikka asiassa ei olekaan mitään hauskaa. Pitääkö tässä kaikkien kansalaisten hankkia jonkinlainen drooninpudotustykki tai Liekinheitin?Muahahhaa ja tsemppiä huomiseen leikkimieliseen laulukilpailuun sinne Wieniin!
