JOTAKIN MÄTÄÄ TANSKANMAASSA… EIKU…

… CHAPPAQUIDDICKISSA! Uskokaa pois, Akka piti kielen keskellä suuta (vain etusormen yhdellä näppäimellä kerrallaan) tuota paikannimeä kirjoittaessaan. Kukamitähäh ja missä on Chappaquiddick, voisi moni kysyä, joten katsotaanpa tätä merkillistä paikkaa hieman tarkemmin.

Veljekset Robert, Ted ja John Kennedy. Aiheeseen liittyvät kuuluisat herrasmiehet.

Chappaquiddick on saari Massachusettsin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Saari sijaitsee suositun lomakohteen Martha’s Vineyardin vierustalla ja sinne pääsee lauttayhteydellä rannikkokaupunki Edgartownista. Saari on saanut nimensä paikallisen Wampanoag-heimon kielestä ja nimi tarkoittaa jotakuinkin erillistä saarta. Alun perin saaren nimi oli peräti muotoa Noepetchepi-aquidenet, joten ollaan vaan ihan tyytyväisiä tähän Chappaquiddick-nimeen!

Kiitos tästä maantiedon ekstralyhyestä oppimäärästä, arvoisa professori Akka, mutta mitäpä tällä saarella on tekemistä minkään kanssa? Sen selvittämiseksi pitää palata ajassa vuoteen 1969.

Vuoden 1969 heinäkuu muistetaan erityisesti siitä, että tuolloin Apollo 11 oli matkalla kohti Kuuta. Laukaisu tapahtui 16.7. ja laskeutuminen Kuuhun neljä päivää myöhemmin 20.7. Juuri samaan aikaan 18.7. Kennedyn klaaniin kuuluva senaattori Edward (Ted) Kennedy oli seuraamassa regattaa seurueensa kanssa tällä Chappaquiddickin saarella. Seurueeseen kuului neljä naimisissa olevaa miestä ja kuusi naispuolista sihteeriä/kampanja-avustajaa jo Robert Kennedyn kaudelta (ammuttiin v. 1968). Tarkoituksena oli tarjota illallista näille uskollisille naispuolisille työntekijöille, jotka sattuivat olemaan parissakymmenissä olevia sinkkuja. Ja ei, miesten aviovaimot eivät tietenkään olleet mukana matkalla. Jotakin mätää…

Mainittakoon kuitenkin se tosiseikka, että miesten oli tarkoitus yöpyä Edgartownin hotellissa lauttamatkan takana ja myös naisille oli varattu huoneet eri hotellista. Mutta… sitten kaikki alkoi mennä pahasti pieleen, mutta tarkastellaanpa tätä tapahtumien kulkua sen jälkeen, kun tiedämme jotakin tästä senaattori Ted Kennedystä. (Akkaa hämää tämä nimi ”Ted,” kun etunimi on kuitenkin Edward…)

Ted Kennedy v. 1984. Pesunkestävä poliitikko.

Ted Kennedy (1932-2009) oli Kennedyn yhdeksänlapsisen pesueen nuorin jäsen. Hänen isoveljensä John F. Kennedy ja Robert Kennedy olivat tietenkin hyvinkin aktiivisia politiikassa ja näin tämän nuorimmaisenkin uravalinta oli etukäteen selvä. Harvard Collegessa Ted jäi kuitenkin kiinni mm. lunttaamisesta eikä hän päässyt myöhemminkään Harvardin yliopistoon lakia lukemaan. Sen sijaan hän valmistui Virginian yliopistosta asianajajaksi v. 1956.

Tedin arvosanat olivat koko opiskeluajan heikkoja ja hänen sukunsa nimi pelasti hänet monesta pulmatilanteesta. Perheen päämies ja Tedin isä Joe Kennedy (Joseph P. Senior 1888-1969) takasi myös sen, ettei Tedin tarvinnut armeija-aikanaan osallistua käynnissä olevaan Korean sotaan. Kaikesta tästä lusmuilusta huolimatta Tedin ura senaattorina kesti kuitenkin huimat 47 vuotta! Tätä ei oikein voi uskoa, kun tietää, mitä Tedille tapahtui tuona armon vuonna 1969. Joten; palataanpa Chappaquiddickiin!

Seurueen illallistarjoilu vuokratulla Lawrence Cottagella alkoi noin kello 20.30, mutta jo noin klo 23 aikaan Kennedyjen kampanja-avustaja Mary Jo Kopechne (1940-1969) ilmoitti olevansa huonovointinen ja väsynyt. Ted tarjoutui avuliaasti ajamaan hänet viimeiselle lautalle, jonka oli tarkoitus lähteä Edgartowniin puolenyön aikaan.

Mary Jo Kopechne.

Omituista on se, että Mary Jo ei kertonut kenellekään lähtevänsä ja hän jätti myös käsilaukkunsa ja avaimensa (myös hotellihuoneen avaimen) tähän saarelta vuokrattuun lomakiinteistöön. Kennedyn Oldsmobile lähti kuitenkin sitten matkaan noin klo 23.15, mutta ajomatkan aikana auto suistui holtittomasti lampeen kaiteettomalta Dike Bridge– sillalta ennen lauttarantaan pääsyä. Nykyään sillalla on toki kaiteet.

The Independent.

Lisää omituisuuksia: Dike Bridgen reitti ei ollut yleisesti käytetty väylä lauttarantaan pääsemiseksi, sillä mökiltä lähdettäessä lauttaranta sijaitsi vasemmalla. Päätyäkseen Dike Bridgelle Tedin on täytynyt kääntyä risteyksestä oikealle. Lisäksi paikallinen apulaissheriffi Christopher ”Huck” Look vannoi nähneensä Tedin Oldsmobilen pysähtyneenä noin kello 00.40 aikaan. Kun hän ajoi tätä autoa kohti, sen kuljettaja kiihdytti nopeasti pois paikalta. Auton ja sen rekisterikilven apulaissheriffi tunnisti heti, kun auto seuraavana päivänä nostettiin lammikosta. Jotakin mätää…

Auto putosi sillalta veteen ja kääntyi kyljelleen. Tedin myöhempien kertomusten mukaan hänen onnistui päästä autosta ulos, mutta Mary Jo jäi autoon sen vajotessa veden alle. Ted kertoi huutaneensa Marya nimeltä ja yritti auttaa tätä ulos autosta, mutta ponnistelu oli tuloksetonta. Lopulta hän lähti kävelemään takaisin vuokramökille (n. 15 minuutin kävelymatka), jossa Ted kertoi tapahtuneesta kahdelle seurueen miehelle; herra Garganille ja herra Markhamille. Nämä miehet olivat Tedin tavoin asianajajia ja he lähtivätkin ajamaan Tedin kanssa onnettomuuspaikalle. Pelastusyritykset kuitenkin epäonnistuivat heiltäkin.

Toronto Star.

Kun miehet ajoivat lauttarannalle hälyttääkseen paikalle virkavaltaa, Ted hyppäsi veteen ja alkoi uida kohti Edgartownin rantaa. Matkaa uintireissulla oli noin 150 metriä ja rantaan päästyään hän käveli hotellihuoneeseensa ja nukahti sängylle. On huomattava, että jo ajomatkan aikana Ted oli nukahtanut myös ystäviensä auton takapenkille.

Gargan ja Markham palasivat vuokramökille autollaan ja kertoivat muille, että Ted oli lähtenyt uimaan hotellilleen. Mary Jon he epäilivät myöskin päässeen omalle hotellilleen (miten?), joten bileet saivat edelleen jatkua tapahtuneesta huolimatta. Jotakin mätää…

Vasta kello 8 jälkeen sunnuntaiaamuna paikalliset kalastajat (isä ja 15-vuotias poika) huomasivat auton vedessä ja hälyttivät vihdoinkin virkavallan paikalle. Sukeltaja onnistui nostamaan Mary Jon ruumiin autosta noin klo 9 aikaan. Mary Jon luultiin ensin olevan Rosemary Keough (eräs seurueen naisjäsen), sillä tämän käsilaukku löytyi autosta myöskin. Jotakin mätää…

Tällä aikaa Kennedy oli soitellut useita puheluita ystävilleen saadakseen lainopillisia neuvoja ja kuultuaan lopulta, että auto ja Mary Jo oli löydetty, hän ilmoittautui poliisilaitoksella n. klo 10 aikaan aamulla. Nämä Kennedyn yölliset kumppanit olivat saapuneet myös Tedin hotellille klo 8 aikaan aamulla, joten tuon parin tunnin ajan oli varmastikin pohdittu tapahtumien kulkua yhteneväistä lausuntoa varten (Akan spekulaatio).

Sukeltaja autolla 19.7.1969.

Ted Kennedyn virallisessa lausunnossa hän kertoo koko ajan olleensa shokissa eikä hän pystynyt missään vaiheessa ajattelemaan järkevästi. Viikkoa myöhemmin hän tunnusti syyllisyytensä onnettomuuspaikalta lähtemiseen ja sai kahden kuukauden vankilatuomion. Tuomio kuitenkin peruttiin, sillä tuomarin mielestä ”Ted oli kärsinyt jo tarpeeksi.” Lisäksi Tedin ajokortti nostettiin hyllylle useiden kuukausien ajaksi.

Mary Jolle ei koskaan tehty ruumiinavausta, sillä kuolinsyyntutkijan mielestä kuolinsyy oli ilmiselvä hukkuminen. Ruumiin autosta nostanut paikallisen palolaitoksen esimies John Farrar epäili kuitenkin, että kuolinsyy oli tukehtuminen, sillä osa auton katosta ja takakontista oli säilynyt kuivana. Lisäksi Mary Jo löydettiin takapenkiltä kasvot kohti kattoa, jossa ilmatasku olisi hyvinkin voinut olla. Arvioiden mukaan Mary Jo saattoi olla hengissä turman jälkeen jopa useamman tunnin ajan, riippuen tietenkin ilmataskun koosta. Tämä on hirvittävä tieto, mikäli se pitää paikkansa. Hän olisi selvinnyt hengissä, jos apua olisi mahdollisimman pian soitettu paikalle.

Dike Bridge nykyään kaiteineen. The Vineyard Gazette.

Oikeuden päätöksellä Mary Jon ruumista ei lopulta nostettu ylös haudasta tarkempia tutkimuksia varten. Hänen perheensä vastaanotti kuitenkin 140 000 dollaria Kennedyn vakuutusyhtiöltä ja perheeltä, joten homma oli sillä selvä. Jotakin mätää…

Onnettomuudesta ja sen syistä on tietenkin esitetty useita eri teorioita. On mahdollista, että Tedillä ja Mary Jolla oli suhde, jonka he halusivat salata Tedin poliittisen uran takia. On mahdollista, että Mary Jo oli raskaana ja Ted halusi päästä ”ongelmasta” eroon. On mahdollista, että Ted vain ajoi umpipäissään autonsa vahingossa lampeen ja pelastuskaan ei Tedin humalatilasta johtuen onnistunut. On mahdollista, että autossa oli jostakin syystä mukana myös Rosemary Keough, jonka käsilaukku autosta löytyi. On myös tietenkin mahdollista, että Mary Jo nappasi mukaansa väärän käsilaukun lähtiessään autoajelulle.

Akan mielestä on ilmiselvää, että Ted ajoi autoa humalassa. Ehkä hän halusi viettää Mary Jon kanssa autossa laatuaikaa kahden kesken, kun apulaissheriffi kuitenkin bongasi heidän autonsa tienvarteen pysäköitynä. Skandaalin pelossa paikalta oli paettava nopeasti; humalatila ja pimeä silta koituivat lopulta pariskunnan kohtaloksi tuona kamalana yönä. Ted jätti ilmoittamatta tapahtuneesta, sillä alkoholin oli poistuttava elimistöstä ennen auton ja ruumiin löytymistä. Shokkitila on hyvä selitys onnettomuuden jälkeiselle järjettömälle toiminnalle, varsinkin, jos sukunimi sattuu olemaan Kennedy.

Ted Kennedy piti tiedotustilaisuuden 25.7.1969. Kesto noin 12 minuuttia.

Tedin ja Mary Jon suhteesta tai mahdollisesta raskaudesta on kuitenkin vaikea sanoa mitään varmaa. Koko yön tapahtumista on vain Tedin ja hänen kumppaniensa kertomus, ja esimerkiksi apulaissheriffin näköhavainto vesittää jo pelkästään ajomatkan tarkoituksen: viimeinen lautta lähti puolenyön aikaan eli 40 minuuttia näköhavaintoa aiemmin. On myös epäuskottavaa, että kukaan olisi voinut kuvitella Mary Jon selvinneen autosta hengissä ja jollakin merkillisellä tempulla päässeen veden yli hotellilleen. Kasvattiko Mary Jo siivet vai kävelikö hän vetten päällä, kuten muuan herrasmies 2000 vuotta sitten?

Tämän keissin koko totuuden tiesi lopulta kuitenkin vain Ted Kennedy, jonka presidenttiys jäi v. 1980 vaaleissa vain haaveeksi. Tuolloin voiton vei Jimmy Carter (1924-2024) ja Ted jäi loppuelämänsä ajaksi ”vain” senaattoriksi. Tämä tapaus on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miten tällainen jo opinnoissaan keskinkertainen lunttaajatyyppi voi pelkästään sukunsa avulla selvitä kaikesta kuin koira veräjästä. ”Ei tartte lähteä edes sotimaan, isäpappa järkkäs senkin homman kotiin.”

https://www.youtube.com/watch?v=2nA-C9qVpeM

Mobile Instinctin video, jonka aikana nähdään tämä vuokramökki, teitä saarella, silta, Tedin tuolloinen hotelli ja Mary Jo Kopechnen hauta. Kannattaa katsoa, kesto noin 11 minuuttia. Jostakin syystä Akka ei saanut tätä upotettua Youtube-linkiksi, kuten yllä.

Tunnetusti ainakin vanhemmat veljekset John ja Robert kaatoivat naisia kuin keiloja, kuten isäpappa Joekin. On siis kuitenkin oletettavaa, että Tedin auton ollessa pysähdyksissä tien pientareella hänen tarkoituksenaan ei ollut bongailla lintuja Mary Jon kanssa. Keskellä yötä. Keskellä bileitä, joiden naispuoliset osallistujat mm. tanssivat kongaa (ketjutanssia, vrt. letkajenkka) keskellä tietä apulaissheriffin todistuksen mukaan.

Ei, pojat, ei, alkomahoolia ei tuona yönä nautittu eikä kukaan ajellut autolla minnekään. Eikä kukaan soitellut turmayön jälkeisenä aamuna 17 puhelua lakimiehille ja sukulaisille ennen poliisilaitokselle menemistä. Ehei.

Näiden tapahtumien valossa on siis uskomatonta, että herra yhdeksäs Kennedy jatkoi menestyksellisesti senaattoriuraansa hamaan tappiin saakka. Vain Ameriikassa, poijjaat… vain Ameriikassa.

Sunday Newsin loistava uutisotsikko: Teddy pakenee, blondi hukkuu. Voiko sen paremmin sanoa. Kuuhun laskeutuminen mainitaan alimmassa otsikossa.

Pahuksen pahus, vasta tätä kirjoittaessa Akka muisti katsahtaa, josko Archivessa olisi tapauksesta kirjoja luettavaksi. Tottahan toki: näihin kahteen Akka perehtyy tarkemmin tulevina päivinä ja raportoi sitten, mikäli tapauksessa on jotakin uutta kerrottavaksi asti. Jos joku muu ehtii ensin, kommenttia voi laittaa tulemaan.

https://archive.org/details/bridgeatchappaqu00olse

Jack Olsenin kirja The bridge at Chappaquiddick. Kirja on julkaistu jo tapahtumavuonna, joten tämän suhteen pitää olla todella skeptinen (viiden kuukauden sisällä tuosta yöstä). Akka otti tämän kuitenkin listalle, sillä se voi kertoa ajankuvasta tuolloisena aikana. Vaatii kirjautumisen sähköpostiosoitteella ja salasanalla.

https://archive.org/details/senatorialpriv00damo/page/n7/mode/2up

Leo Damoren kirja Senatorial privilege : the Chappaquiddick cover-up, julkaistu 1989 eli 20 vuotta tapahtumien jälkeen. Otsikko ainakin kertoo kaiken hyvin tiivistetysti. Sivun alalaidassa näkyy samankaltaisia vaihtoehtoja, joten valikoimaa riittää. Vaatii kirjautumisen kuten yllä.

PÄIVITYS 13.6.2026:

No niin, Akka kahlasi näitä kahta kirjaa läpi aamupäivällä ja huomasi, ettei niissä ollut edes mitään järkevää rakennetta ja teksti oli raskasta luettavaa. Akka nappasi suosituslistalta seuraavan, jossa oli peräti täsmälliset aikajanat tapahtumille ja erilaisten teorioiden vertailuja. Eli:

https://archive.org/details/chappaquiddickre00jame/mode/2up

Chappaquiddick; the real story/Lange&Dewitt v. 1993. Tästä opuksesta kävi ilmi mm. seuraavanlaisia seikkoja:

Ted Kennedy sai jo opiskeluaikoinaan useita ylinopeussakkoja ja häntä peräti jahdattiin yhden kerran poliisiautolla vaarallisen ylinopeuden takia. Poliisin tullessa ajajan ikkunan viereen Ted oli osittain piiloutunut ratin alle.

Mary Jo tutkittiin kuoleman jälkeen pintapuolisesti palpaatiolla, jolloin kävi ilmi, ettei hän ollut raskaana. Tai jos olisikin ollut, raskauden olisi täytynyt olla aivan alkuvaiheissaan (arviolta alle 2 kk) . Akka selvitti, että nykyisenlaiset raskaustestit olivat jo olemassa laboratoriokäytössä 1960-luvulla, mutta sellaista hänelle ei kuitenkaan tehty.

Mary Jo oli pukeutunut pitkiin housuihin ja paitapuseroon, mutta alushousuja hänellä ei ollut. Vaatteissa ei kuitenkaan ollut spermajälkiä. Tällainen testi sitten kuitenkin tehtiin… hmm!

Vaikka kyseessä oli heinäkuu, tuossa poukamassa veden virtaus ja olosuhteet vaikuttivat pahasti jo auton nostoon ja sukellukseen. Virtausten takia noilla leveysasteilla veden lämpötilaksi on arvioitu noin 10-12 astetta Celsiusta ja hypotermia on voinut vaikuttaa Mary Jon selviytymiseen tuona yönä. Ruumiin rigor mortis oli pitkälle kehittynyt ja arvioiden mukaan hän oli kuollut 8-10 tuntia ennen löytymistään. Ruumiin noston yhteydessä oli vaikeuksia juurikin tämän kehon jäykkyyden takia, sillä Mary Jo piti nostaa takapenkiltä ulos rikkoutuneen ikkunan kautta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuolonkankeus eli rigor mortis

Auton matkustajan puoleiset ikkunat olivat kuitenkin täysin rikkoutuneet, joten miksi Mary Jo ei päässyt itse ulos? Tämän syyksi on epäilty juurikin tätä voimakasta virtausta ja auton kaatumista pudotessaan. Virtaus on voinut vaikuttaa siihen, ettei Mary Jo kyennyt pääsemään autosta ulos ilman apuvoimia eikä hän ole myöskään voinut tuntikausia sinnitellä ilmataskun varassa veden alhaisessa lämpötilassa.

Akka otti läppäriltä kuvan tästä Mary Jon asennosta, josta hänet löydettiin. Yeah, tekniikan suhteen Akka on ihan noviisi ja menee aidan ali matalimmasta kohdasta, mutta katsokaa itse kirjasta halutessanne. Tämä kuva on hyvä, sillä vuorovesivaihtelut ovat olleet tuonakin yönä vaikuttamassa asioihin. Kiitos BostonPublicLibrary tämän kirjan digitoinnista!

Eli tuon piirroksen perusteella auton KATTO ei ole ollut osittain kuiva eikä ilmataskua ole täten sinne syntynyt. Kyseessä on siis ollut auton jalkatila, joka löydettäessä oli auton KATTO. Juuri tällaisista syistä visuaalinen kuva on tärkeä ja helpottaa hahmottamista.

Jep, eiköhän tässä ollut kaikki tällä erää. Tuossa kirjassa on myös Ted Kennedyn kuulustelut yms. sanasta sanaan, jos sellainen kiinnostaa.

Akka rests her case. Joka tapauksessa Mary Jon menehtyminen oli häpeällinen ja turha kuolema, joka johtui yhdestä liian rikkaasta ja vaikutusvaltaisesta idiootista.

AND THE WINNER IS… VINLAND!

Kohta on taas käsillä se aika vuodesta, kun erään maailmankuulun laulukilpailun hypetys nousee korkeuksiin. Suomea veikataan taas varmaksi voittajaksi – kuten niin usein aiemminkin – mutta sehän jää taas kerran nähtäväksi. Arvoisa herra Lordi voitti hirviöpelimanneineen vuonna 2006, joten kaikki on toki mahdollista. Olisihan se hauskaa nähdä, kun voittajaksi julistettaisiin upean rummunpärinän säestämänä… FINLAND (mikäli tällaisella voitolla on jollekulle jotakin merkitystä). MUTTA… jos voittajaksi julistettaisiin VINLAND, voisi moni katsoja tähyillä kummissaan ympärilleen ja kysyä ettämitähäh.

Viikinkiajan VINLANDin sijainti on edelleen tutkijoille mysteeri, tokihan monia mahdollisia paikkoja on Vinlandin sijainniksi useina vuosikymmeninä esitetty. Mitään konkreettisia todisteita ei kuitenkaan tästä ”rehevästä viinirypälemaasta” ole kuitenkaan löydetty ja monet uskovat Vinlandin olevan jo 1960-luvulla löydetty L’Anse aux Meadows. Tästä paikasta Akka on kirjoittanut aiemmin jo vuosia sitten.

L’Anse aux Meadows/WikimediaCommons.

Kertomukset Vinlandin olemassaolosta pohjautuvat tietenkin viikinkien saagoihin. Nämä perimätietona kulkeneet kertomukset on kuitenkin kirjattu kirjalliseen muotoon vasta n. 250 vuotta niiden oletettujen tapahtuma-aikojen jälkeen, sillä viikingeillä ei esimerkiksi ollut käytössään pergamenttia kirjoitusta varten. Moni voi tietenkin kyseenalaistaa senkin, että ovatko saagat todellakin kirjoitettua historiaa vai mytologiaa, mutta niiden sisältö puhuu puolestaan ja monet seikat viittaavat niiden todellakin kertovan historiallisista tapahtumista. Useat eri kansat ja kulttuurit ovat säilöneet omaa historiaansa (yhdessä mytologian kanssa) suullisena tarinankerrontana, joten mitenkään poikkeuksellista ei tällainen toiminta ole.

Tällä kertaa paneudummekin tarkemmin siihen, MISSÄ Vinlandin uskotaan sijainneen ja MIKSI: mahdollisia paikkoja on siis esitetty tuhansittain, eikä mistään näistä ole vielä löydetty vedenpitäviä todisteita. Tärkein lähde Vinlandin metsästykseen löytyy tietenkin Erik Punaisen saagasta, sillä mitään muutakaan aineistoa ei tähän jahtiin ole saatavilla. Eri lähteet kertovat kuitenkin kukin omaa tarinaansa, joten katsahdetaanpa ensiksi tiedettyjä faktoja saagoista.

Erik Thorvaldsson/Punainen (n. 950-1003) syntyi Norjassa, mutta muutti jo lapsena perheensä kanssa Islantiin isänsä karkotuksen vuoksi (murhasyyte). Aikuisiällä Erik tappoi oman naapurinsa ja karkotettiin itsekin kolmeksi vuodeksi, joten hän lähti länteen ja perusti 980-luvulla Grönlantiin hyvin menestyvät siirtokunnat, itäisen ja läntisen. Erikin poika Leif oli kuitenkin kuullut islantilaiselta viikinki Bjarni Herjolfssonilta tämän purjehdusmatkasta, jolla seurue ajautui pois aiotulta reitiltä etsiessään näitä Erikin uusia tukikohtia. Tällä matkalla Bjarni miehistöineen näki heille ennen tuntemattomia rantakallioita ja saaria Islannista katsottuna lounaisella merellä. Bjarni ei kuitenkaan rantautunut näille rannikoille ja ajan mittaan seurue pääsi kuitenkin Grönlantiin, joka reissun tarkoituksena olikin.

Eric the Red Arngrimur Jonssonin teoksesta Gronlandia v. 1668.

Tämä mainittu Leif Erikinpoika (n. 970-1020) osti lopulta Bjarnin laivan ja lähti seurueineen (35 viikinkiä) tutkimaan näitä Bjarnin mainitsemia uusia rannikoita. Matkatessaan rannikkoa pitkin etelään maisemat vaihtuivat kallioisista jyrkänteistä metsäisiksi seuduiksi ja lopulta reheviksi… VINLANDin maiksi. Leif nimesi nämä alueet nimillä Helluland (kallioiset kielekkeet), Markland (metsäinen maa) ja Vinland, jonka nimityksestä täytyy kertoa erikseen. On lisäksi huomattava, että saagoissa näistä alueista kerrotaan hyvinkin tarkasti ja niiden sijaintia määritetään mm. sen mukaan, kuinka pitkään laivalla oli purjehdittava. Luulisi siis nykypäivänä olevan helppoa määrittää kyseiset kohteet ihan jo näillä tiedoilla? Kuinka nopeasti viikinkilaiva kulkee näillä merialueilla merivirtojen ja tuulten avulla?

Leif Erikson Discovers America/Hans Dahl/vuosi ei tiedossa.

VÄÄRIN. Kun tarkastelee tarkemmin kartalta näitä nykyisen Kanadan luoteis- ja lounaisosia Grönlannista alaspäin, ei voi olla huomaamatta alueen järjetöntä laajuutta ja mahdollisia rannikkokohteita tällaisille havainnoille löytyy silmänkantamattomiin. Yleisimmin kuitenkin nykypäivänä uskotaan, että Helluland on nykyinen Baffinin saari, jonka geologia ja sijainti täsmää saagojen tarinoihin.

Marklandin uskotaan olevan nykyinen Labradorin alue Newfoundlandissa samoista syistä ja sehän sijaitseekin luontevasti seuraavana matkalla etelään. Myös merivirrat tukevat tätä käsitystä, sillä ne ohjaavat mahdollista purjehtijaa suoraan rannikkoa pitkin alaspäin kartalla. Näiltä metsäisiltä alueilta oli saatavissa rakennuspuita, joiden jäänteitä on löydetty myös näiltä Grönlannin asutuksilta. L’Anse aux Meadows sijaitsee myös kätevästi juuri Newfoundlandin saaren pohjoiskärjessä, joten matkaa on tosiaankin tehty rannikkoa pitkin.

Nykyään on todistettu, että L’Anse aux Meadowsin rakennusmateriaali (puu) ajoittuu noin vuoteen 1021. Alueen uskotaan olleen käytössä joko vain muutamia kymmeniä vuosia tai sitten jopa noin 100 vuotta. Joka tapauksessa alue on ollut lähinnä tilapäinen asuinpaikka, kun materiaalia on hankittu ja työstetty Grönlantiin vietäväksi. Rautaa on työstetty alueen sepän pajassa ja naisiakin on ollut läsnä, sillä alueelta on löydetty kehruuseen tarkoitettu värttinä.

Jossakin vaiheessa alueelta on kuitenkin lähdetty lopullisesti, sillä tavarat ja härpäkkeet on huolellisesti viety pois ja tämän uskotaan johtuneen paikallisista alkuperäisasukasheimoista. Saagoissa kerrotaan useista taisteluista heimojen kanssa ja nämähän ovat tietenkin olleet verisiä tapahtumia. Mm. Leif Eriksonin veljen Thorvaldin sanotaan kuolleen alkuperäisasukkaiden ja viikinkien välisessä kahakassa. Lisäksi Grönlannista ja Islannista saatavat, eurooppalaisten himoitsemat turkikset ja mursuista saatava luu- ja öljymateriaali oli viikingeille suotuisaa ja tuottavaa kauppaa, joten kotiinpaluu lienee ollut viikingeille parempi vaihtoehto.

Yksityiskohta Bayeux-kuvakudoksesta v. 1077/viikinkejä veneessä.

Tulevina vuosina ja vuosisatoina näillä alueilla on kuitenkin käyty useita kertoja, mutta vaarallinen merimatka ja myrskyt ovat varmasti vieneet useita laivoja ja seurueita meren syvyyksiin. Toisaalta joidenkin viikinkien uskotaan jääneen tälle uudelle mantereelle näiden natiiviheimojen pariin ja Islannista on löydetty näiden heimojen perimää DNA:ssa. Viikingeillähän oli tapana ottaa orjia mukaansa matkoillaan, joten…

Mutta takaisin asiaan: entäpä se VINLAND? Missä tämä rehevä rypälekeidas nyt oikein sijaitsee?

Mm. eräs arvoisa herrasmies James Robert Enterline kertoi jo 1970-luvulla kirjassaan Viking America: the Norse crossings and their legacy hyvin seikkaperäisesti omista pohdinnoistaan näiden kolmen mainitun alueen sijainneista. Tämän opuksen voi lainata Internet Archive-palvelusta ilmaiseksi, jos jotakuta kiinnostaa aiheen tarkemmat analyysit.

https://archive.org/details/vikingamerica0000unse/mode/2up erittäin yksityiskohtaista (raskasta) luettavaa ilmaisessa Internet Archive-palvelussa. Vaatii rekisteröitymisen, mutta Archivesta löytyy monenlaisia teoksia tutkittavaksi.

Kirjoittajan mukaan on mahdollista, että VINlandin sana VIN on ylipäätään ymmärretty tai käännetty väärin juurikin siksi, että saagat kirjoitettiin muistiin satoja vuosia tapahtumien jälkeen ja oppineilla kirjoittajilla oli taustallaan klassisen latinan opinnot tuolloisissa yliopistoissa. Eurooppalaisille viini oli tunnettu tuote, jota raijattiin kauppalaivoilla etelästä ympäri Eurooppaa, kun taas viikingeille tuttua olivat vain kotitekoinen sima ja olut. Ei siis ole lainkaan järkevää, että viikingit olisivat nimenomaan kiinnittäneet huomioita rypäleisiin, joita noilla Newfoundlandin eteläisimmillä leveyksillä on toki villinä kasvanut.

Eräs mahdollisuus VIN-sanan merkitykselle onkin laidunalue: viikingeillä oli laivoissaan mukanaan karjaa ja eräs saagojen tarinoista kertookin, että alkuperäisasukkaat pelästyivät härkää, jonka viikingit olivat tarkoituksella jättäneet natiivien löydettäväksi. Tuolloin nämä yrittivät paeta häntä koipien välissä ja joutuivat tapetuiksi, kuten oli viikinkien tarkoituskin. Tokihan viikinkien oli rantauduttava maihin alueilla, joilla tällaista karjalle sopivaa, ruohikkoista laidunmaata oli nähtävissä.

Joidenkin tulkintojen mukaan VIN-sana voi viitata myös köynnöksiin tai erilaisiin pähkinätyyppisiin marjoihin (amerikanjalopähkinä) tai ties mihin tahansa muuhun. On siis kuitenkin epäselvää, onko tämä VIN-sana todellakin rypäle, kuten sen usein mainitaan olevan.

Amerikanjalopähkinä/1819.

Yllä mainitun kirjan kirjoittaja uskoo, että nämä Helluland-Markland-Vinland- alueet sijaitsevat sekä Hudsoninsalmen että Saint Lawrencen lahden ympärillä, jossa myös L’Anse aux Meadows sijaitsee. Hän mainitseekin nimeltä useita eri paikkoja näissä lahdissa ja salmissa, mutta tämähän on kuitenkin jo 50 vuoden takaista spekulaatiota. Tämä on vain yksi esimerkki aiheen tarkoista tutkimuksista, tokihan uudempiakin esimerkkejä on runsaasti saatavilla. Näissäkään ei kuitenkaan ole sen kummempia todisteita alueen nykyisestä sijainnista.

Kyseessä on kuitenkin siis noin 1500-kilometrinen rannikkoalue, jolla sijaitsee useita saaria, jokisuistoja ja suotuisia asuinalueita. Eli lapio käteen ja kaivamaan vaan, kyllä sieltä jotakin pitäisi löytyä! Vai onko mitään edes löytynyt L’Anse aux Meadowsin lisäksi?

L’Anse aux Meadows/Britannica.

Useita epäiltyjä viikinkiasutukseksi luultuja paikkoja on toki tutkittu, mutta toistaiseksi tällaiset alueet ovat osoittautuneet alkuperäisasukkaiden asuinpaikoiksi. Viikinkien ja alkuperäisasukkaiden paikat ovat tietenkin helposti erotettavissa, sillä mm. keramiikka, aseet ja muut jäännökset poikkeavat merkittävästi toisistaan. Viikingit olivat mestareita raudan työstämisessä ja paikallisilla heimoilla ei tällaista taitoa esiintynyt lainkaan. Kiviset ja luiset nuolenkärjet eivät todellakaan kuuluneet viikinkien pirtaan ja arvokkaista rautamateriaaleista pidettiin tietenkin visusti huolta. L’Anse aux Meadowsista onkin löytynyt vain raudan käsittelystä syntyvää kuonajätettä, joka sekin todistaa, että paikka on tarkoituksellisesti tyhjennetty viimeiseen kirveeseen asti lähtiessä. Reippaita ja tunnollisia muuttomiehiä on tuolloin ollut asialla!

Eräs tutkittu alue sijaitsee juurikin Newfoundlandin saaren eteläkärjessä. Kyseessä on Point Rosee -niminen alue, jolta uskottiin satelliittikuvien perusteella löytyvän viikinkien pitkän talon jäänteet (22 m x 7 m). Koko vastasi täsmälleen L’Anse aux Meadowsin rakenteita, mutta valitettavasti tämäkin havainto veti vesiperän: kyseessä olikin luonnollinen muodostelma. Lisäksi paikalta löydettiin suosta peräisin olevaa rautamalmia, mutta tämäkin löytö julistettiin luonnolliseksi löydöksi (mahdollisesti alkuperäisasukkaiden tulisijan jäänteiksi).

https://en.wikipedia.org/wiki/Point_Rosee

On siis kuitenkin päivänselvää, että nämä viikinkien nimeämät maat on jo tuolloin 1000-luvulla nähty ja katsastettu, siitä ei ole mitään eripuraa tutkijoidenkaan piireissä. Ehkäpä jonakin kauniina päivänä tällainen uusi asuinalue löytyy tai sitten VINLANDin tapauksessa kyseessä oli vain viikinkien yleissana suuremmalle aluekokonaisuudelle, jonne lopulta tällainen väliaikainen asuinpaikka L’Anse aux Meadows perustettiin.

Eihän näitä Hellulandia ja Marklandiakaan samalla tavoin yritetä etsiä suurennuslasin kanssa, vaan niiden kohdalla mainitaan vain järkyttävän kokoiset ja suurpiirteiset Baffinin saari/Labrador! Akan mielestä tällainen yleisluontoinen nimi Vinland on vain keksitty kuvaamaan aluetta, joka jollakin tavoin eroaa aiemmista alueista ihan vain maastonsa takia. Helluland: kivikkoa ja jyrkänteitä, Markland: puustoa ja metsää, Vinland: laitumia, rypäleitä, pähkinöitä, ihan mitä tahansa, mutta ei kivikkoa eikä metsää.

Vinlandin asuinalueesta ei kuitenkaan tullut pysyvää siirtokuntaa, joten sen merkitys on ollut viikingeille suhteellisen pieni. Ehkäpä Leif, Thorvald ja myöhemmät purjehtijat tosiaankin lähtivät reissuillaan ”mökille” kesäksi tai talvikaudeksi ja palasivat takaisin kotiinsa uusin voimin innosta puhkuen ja laivat täynnä rakennuspuuta, jota varsinkin Grönlannissa ja Islannissa tarvittiin kipeästi.

Oseberg-laiva Oslon viikinkimuseossa/VikingShipMuseum.

Ehkäpä tästä perinteestä muodostui lopulta tällainen pohjoismaalainen kesämökki-ilmiö jo tuhat vuotta sitten, mistäpä sen tietää! Jostakin tällainen perinne on tullut jäädäkseen; ehkäpä juuri näiltä mainituilta viikingeiltä.

Tällä erää hyvää vappua kaikille, olittepa sitten mökillä Vinlandissa/Finlandissa tai ihan jossakin muualla!