Roomalaisten sanontoja voisi hieman modernisoida. Tässä muutamia esimerkkejä:
ARS LONGA, VITA BREVIS (Taide pitkä, elämä lyhyt): Mulla on pitkä taideapuraha, mut yllättäen visa on nyt rikki.
ALEA IACTA EST (arpa on heitetty): No käväsin Casinolla; meni aika pitkään… paritonnii meni.
ANNO DOMINI (herran vuonna): Joo, se vuosi oli ihan kauhee. Pomo oli ihan paska, ei antanu yhtään someaikaa.
ET TU, BRUTE (sinäkin, Brutukseni): Nyt jumaliste, Brutus, lakkaat tuhoamasta sohvia ja kenkiä tai vien sut eläinlääkäriin!
(koira)
AUT CAESAR AUT NIHIL (joko Caesar tai ei mitään): Me ei lähetä mihinkään metsäreissulle jos ei Kessu lähe mukaan!
CARPE DIEM (tartu hetkeen): Ota se nyt nopeesti ja lähetää vetää, kytät on kohta tääl!
PER ASPERA AD ASTRA (kärsimysten kautta voittoon): Tiätsä miten mä oon kärsiny! Hirveesti! Mut sillai se taide syntyy!
PECUNIA NON OLET (raha ei haise): Et ole begonia. (kukka)
PAX ROMANA (roomalainen rauha): Onx tää pizza laktoositon ja gluteeniton? Mä saan ilmavaivoja mikäli ei ole!
OPTIMUS MAXIMUS (paras ja suurin): Tämän kvartaalin jälkeen voidaan optimoida voitot maksimaaliseen tasoon. Saatte kaikki 0,2 %:n palkankorotuksen.
Tästä puuttuu vielä PER ANUM (peräaukon kautta), jota ei tarvitse modernisoida. Jo muinaiset roomalaiset tiesivät, mihin se paska lopulta päätyy.