JURAKAUDEN AARTEITA

Mitäköhän ihmiset kuvittelivat löytäneensä törmättyään dinosaurusfossiileihin silloin joskus ennen wanhaan?

Esihistorialliset ihmiset ovat tehneet dinosaurusten kivettyneistä luista kaulakoruja ja työkaluja; on tietenkin arveltu, että tällaiset esineet olivat erittäin merkityksellisiä muinaisille ihmisille. Akka veikkaa kuitenkin, että tätä materiaalia käytettiin ihan siksi, että sitä vain sattui löytymään. Ei kaikkeen tarvitse tuputtaa jotakin merkityksellisyyttä, tuskinpa sillä on niin väliä ollut. Vai sanoiko muinainen homo habilis, notta: “Kas perhana, löysinpä pirun kovaa luuta. Tämä on Jumalien lahja taivaalta, teenpä siitä hienon kaulakorun!”

Kiinalaiset luulivat löytäneensä lohikäärmeiden luurankoja, nämä löydöt olivat tietenkin muinaisia lentoliskoja. Aivan looginen päätelmä, kun joitakin lentäviä penteleitä on tosiaankin ollut olemassa. Lentolisko, lohikäärme… ihan sama, miksi sellaista pirulaista nimitetään. Ei niihin kumpaankaan halua törmätä mustikkametsällä. Terveisiä vaan Smaugille.

Vuonna 1676 englantilainen pastori Robert Plot luuli löytäneensä ihmisjättiläisen reisiluun palasen törmätessään kivettyneeseen Megalosaurus-fossiiliin. Myöhemmin 1700-luvulla tämä luulöytö nimettiin “Scrotum humanumiksi” eli ihmisen kivespusseiksi. Antakaa Akan kaikki kestää…! Tämä luunkappale on sittemmin kadonnut, mutta Megalosaurukseksi luu todettiin säilyneiden piirustusten avulla.

Piirroskopio Megalosauruksen luusta.

Vuonna 2018 Portsmouthin yliopiston luennoitsija joutui vaikeuksiin, kun hän näytti opiskelijoille tämän luulöydön piirroskuvaa paleontologian tunnilla… ja näytti sen jälkeen vertailukohdaksi oikeata valokuvaa kiveksistä. Aijaijai…! Ukkoparalla mahtoi viirata päässä; Amerikassahan tällainen on lähinnä pyhänhäväistystä!

1700-luvulla useat dinolöydöt nimettiinkin aivan väärin jättiläisiksi, kaloiksi/niiden hampaiksi tai matelijoiksi ja krokotiileiksi. Ajatus siitä, että tällaisia dinolajeja on ollut miljoonia vuosia sitten olemassa, ei mahtunut kenenkään päähän. Tuolloinhan kuviteltiin yleisesti, että Jumala loi luomakunnan juuri sellaiseksi, kuin se sillä hetkellä oli.

Ilmiselvästi lohikäärmeen pää tai alien (Scelidosaurus).

Raamatussa tosin mainitaan ihmisjättiläisiä, joten jotkin jättiläiskuvitelmat ovatkin aikakauteen nähden ihan loogisia. Joidenkin kivettyneiden linnunjälkien kuviteltiin jopa kuuluvan jättikokoisille korpeille, joita vapautettiin Nooan arkista tulvan jälkeen. Jepjep. Tuolloin ammattia palentologi ei ollut edes olemassakaan ja ensimmäisiä luita ja löydöksiä tutkivatkin ihan tavalliset pulliaiset. Löytyy joukosta yksi paronikin; ranskalainen paroni Cuvier, joka oli perehtynyt anatomian tutkimukseen.

Sieltä ne korpit tulloo!! Ja moni muukin öttiäinen… Norsuilla näyttää olevan heti tappelu meneillään!

Dinosaurus-nimen keksi brittiläinen lääkäri Richard Owen v. 1841 tultuaan siihen lopputulokseen, että tällaisia hirmuisia elukoita on todellakin ollut olemassa ja ne ovat ihan oma lajinsa. Tällainen päättely johti dinosaurusbuumiin ja mm. Pohjois-Amerikassa innostuttiin tutkimaan aihetta laajemmaltikin. Othniel Marsh ja Edward Cope aloittivat nk. “Luusodat” Kalliovuorten alueella – ja kilpailuhenkisinä löysivätkin peräti 136 uutta dinosauruslajia. Kannatti siis painella menemään kauhian vimman vallassa, sillä tuollahan niitä hirmuisia liskoja on nähtävästi enemmänkin tallustellut…

Kerrankin dinosaurus-nimi on käännetty suomeksi täysin oikein. “Deinos” on kreikkaa ja tarkoittaa “hirmuista, kamalaa” ja saurus tarkoittaa “liskoa.” Tähän voi verrata elokuvan “Shawshank Redemption” käännöstä suomeksi: “Rita Hayworth – Avain pakoon.”

Nykyään tunnetaan erilaisia dinosauruslajeja noin 1000 – 1100. Mikäli tutkijoiden arviot pitävät paikkansa, lajeista on löydetty vasta noin 10%. Huh huh, paljon olisi siis vielä esiin kaivettavissa! Eikä mikään ihmekään, että useita dinolajeja on nimetty kuuluisuuksien mukaan. Esimerkkeinä mainittakoon:

-Arthurdactylus conandoylensis (kirjailija Arthur Conan Doyle)
-Crichtonsaurus, Cedrorestes crichtoni, Bienosaurus crichtonii (kirjailija Michael Crichton/Jurassic Park)
-Serendipaceratops arthurcclarkei (kirjailija Arthur C. Clark)
-Leucothoe tolkieni (kirjailija J.R.R. Tolkien)
-Masiakasaurus knopfleri (muusikko Mark Knopfler/Dire Straits)
-Coloborhynchus spielbergi (ohjaaja Steven Spielberg)
-Europatitan eastwoodi (näyttelijä Clint Eastwood)

Crichtonsaurus.

Jos Akka saisi itselleen nimikkoeläimen, se olisi kuitenkin jokin ällöttävä kökköetana tai umpityhmä mato. Ainoastaan kunnon gurut, kuten edellä mainitut, saavat itselleen dinosauruslajeja. Poikkeuksina mainittakoon Kootenichela deppi (niveljalkainen kambrikaudelta) sekä Pristimantis jamescameroni (sammakko) sekä Pheidole harrisonfordi (muurahainen). Häh hää, poijjaat, vahingonilo on paras ilo!

Pristimantis jamescameroni. En alkaisi elvistelemään tällä nimityksellä, James!

HULLUIMMAT HUUTOKAUPAT

Tämä ajankohta vuodesta on kuulemma kirpputorikaupan kulta-aikaa. Se on ihan ymmärrettävää; ihmiset palaavat lomiltaan ja arki koittaa – tällä kertaa normiarki on tosin hyvin kaukainen ajatus. Joka tapauksessa; koulun- ja työnalkuun tarvitaan tarvikkeita ja vaatteita, toisaalta taas syksy halutaan aloittaa tyhjemmillä kaapeilla.

Akkaa ei tällä hetkellä kiinnosta ylitsepursuavat kaapit: pitää vaan tunkea tavaraa tiukempaan, hah hah! Kyllä kaikki kaappeihin mahtuu ja toivottavasti osa häviää ihan itsekseen!

Päätinkin tutkailla ihan mielenkiinnosta älyttömimpiä huutokauppatavaroita. Ja niitähän riittää: ihan liikaakin tavallisen pulliaisen ihmeteltäväksi asti:

Mitä maksetaan tällaisesta näkymästä?

Australialainen mies päätti huutokaupata Uuden-Seelannin eBayssa. Lähtöhinta oli yksi penni. Summa ehti kohota 3000 dollariin, kunnes Uuden-Seelannin pääministeri puuttui asiaan ja kaupanteko peruttiin. Äijällä ei riittänyt huumori tällaiseen kauppaamiseen… olisi vaan ottanut tämän huutokaupan markkinoinnin kannalta ja katsonut, miten paljon maasta tarjotaan! Siinä olisi sitten ollut hieno matkailuvaltti esittää koko maailmalle: “Kuinka paljon teidän maastanne tarjotaan, häh? Meidän maastamme ollaan valmiita tarjoamaan ihan-näin-älyttömän-paljon-massia!”

Edesmenneen Stephen Hawkingin pyörätuoli huutokaupattiin 296 750 punnalla. Tuotot ohjattiin Stephen Hawkingin säätiölle neurologiseen tutkimukseen. Hawking käytti tuolia vuosina 1960-1990, kunnes hän ei enää pystynyt ohjaamaan pyörätuolia käsillään ja malli piti vaihtaa uuteen. Tästä olisi kyllä jonkun pitänyt pulittaa vielä enemmän, kun tietää Hawkingin merkityksen tieteelle ja rahat menivät vielä hyvään tarkoitukseen. Hävetkää, varakkaat kitupiikit!

Stephen Hawking Kennedyn Space Centerissä uuden tuolinsa kera.
Titanicin 8-jäseninen bändi, Hartley ylimmällä rivillä keskimmäisenä.

Titanicin bändinjohtajan Wallace Hartleyn perikunta huutokauppasi artistin viulun. Hartleyn ruumis löytyi muiden menehtyneiden joukosta merestä kellumasta, löytöhetkellä hän edelleen puristi viuluaan rintakehäänsä vasten. Tämä mies oli ihan kuningas; kaikki kunnia hänelle! Bändi soitti Titanicin kannella loppuun asti ja kaikki 8 jäsentä menehtyivät haaksirikossa. Ainoastaan 3 ruumista lopulta löydettiin. Viulusta maksettiin 1,25 miljoonaa dollaria. Akka häpeää ihmiskunnan puolesta tällaista kaupantekoa. Ärgh.

Macallan Valerio Adami 1926 – viskipullosta tuli maailman kallein viskipullo, kun se huutokaupattiin 1,1 miljoonalla dollarilla. Syy huimaan hintaan on se, että tätä viskiä valmistettiin ainoastaan 24 pulloa, tietoa ei tosin ole säilyneiden pullojen määrästä. “Hmm, ostaisinko ison talon uima-altaineen ja laitureineen vai viskipullon? Noh, ostan sen viskin, että pääsen brassailemaan kavereille!!”

Brangelinan eli Brad Pittin ja Angelina Jolien väitettyä hengitysilmaa hillopurkissa kaupattiin yksityishenkilön toimesta. Lasipurkista maksettiin 444 dollaria. Akalla on kohta myynnissä samanlainen harvinaisuus: kissanpierua pullotettuna! Lähtöhinta huimat 2 euroa!! Tarjouksia alkaa sadella ihan kohta!

150 miljoonaa vuotta vanhan dinosauruksen luuranko myytiin 2,36 miljoonalla dollarilla (mahdollisesti allosaurus, mutta lajimääritys ei ole varma). Luuranko on harvinaisen kokonainen, sillä alkuperäisiä luita siinä on peräti 70%. Luuranko on melkein 3 metriä korkea ja 9 metriä pitkä. Mikäli luuranko päätyi yksityisomistukseen, hinnasta päätellen uudella omistajalla on tilaa laittaa se muuallekin kuin autotalliin. “Kato vaimo, mitä menin kännipäissäni ostamaan! Ihan pilkkahinnalla! Kyllä sille paikka löytyy, burp!”

Allosaurus museossa Bergamossa, pohjois-Italiassa.

Winston Churchillin tekohampaat myytiin 18 860 dollarilla. Alaleukaan kuuluvassa setissä on 6 hammasta eli kyseessä on osaproteesi. Akka suosittelee tällaisella hinnalla hankkimaan ihan omat uudet legot omaan käyttöön. Tai ylipäätään ihan mitä tahansa muuta!

Kuningatar Elisabetille kuulunut Rolls-Royce myytiin yli 800 000 punnalla. Vuoden 1953 Rolls-Royce Phantom IV State Landaulettea valmistettiin ainoastaan 18 kappaletta ja jokainen niistä on uniikki, sillä kaikki kappaleet valmistettiin yksilöllisiksi omistajan toiveiden mukaan. Tuliko kuningattarelle äkillinen rahapula vai miksi auto myytiin?? On arvioitu, että koko kuningasperheellä on käytössään noin 50 autoa ja useat niistä ovat harvinaisuuksia. Koko kokoelman arvo lienee noin 13,5 miljoonaa puntaa. Ei kannata käytettyjen autojen nettisivustoilta näitä googlailla… “Myydään vähän käytetty Datsun Sedan, (v. 1980), tai oikeastaan maksan, jos joku hakee pois!”

Tämä Phantom valmistettiin aikoinaan Irakiin.

Japanilainen erikoisuus eli musta vesimeloni myytiin 4053 dollarilla. Kyseessä on harvinaisuus, joka kasvaa ainoastaan Japanin Hokkaido-saarella. Kyllähän siitä väristä pitää maksaa; musta on aina tyylikäs! Ei tosin kannata tällaisesta mitään vodka- tai kossumelonia tehdä, siinä menee rahat kyllä ihan hukkaan. Että hankitaan sitten neljän tonnin meloni ja halvin vodka Tallinnasta = loistava kombo! Juu, ei ole!

Marilyn Monroen valkoinen mekko “Kesäleski”- elokuvasta myytiin 4,6 miljoonalla dollarilla. Tätä kuuluisaa mekkoa Marilyn yrittää hillitä seisoessaan metron ilmastointikanavan ritilän päällä; siinä ikonisesti onnistumatta. Kuva on piirtynyt jokaisen sen nähneen ihmisen mieleen ikiajoiksi. Toivottavasti tämä mekko pääsee esille johonkin museoon eikä jonkun yksityishenkilö-hihhulin hypisteltäväksi!

Legendoja – sekä mekko että sen kantaja.

Akkaa ei tämänkään jälkeen kiinnosta kaappien tyhjentäminen tai täyttäminen… Akka alkaa tarkkailla kissaa sillä silmällä, että saa sitä kissanpierua pullotettua. Rikasta ja loistavaa tulevaisuutta odotellessa!

Tästä sitä hurmaavaa tuoksua sitten löytyy!

DINOSAURUKSIA, HYÖNTEISIÄ, TAIDETTA JA NATSEJA!

Akka ei edes muistanut passinsa vanhentumista tämän toukokuun aikana. Eipä silti, että sillä mitään tekisikään; muuta kuin henkilöllisyystodistuksena… Laivamatkalle tekisi kyllä mieli; mutta eipäs nyt hätiköidä tämänkään asian suhteen.

Tästä inhimillisestä unohduksesta kuitenkin juolahti mieleeni kaunis meripihkakoru, joka Tallinnasta joskus vuosia sitten tuli hankittua lahjaksi. Mitä ihmettä meripihka edes onkaan?

Meripihka on 20 – 100 miljoonaa vuotta vanhaa kivettynyttä havupuiden pihkaa. Siis todellakin dinosaurusten aikaista materiaalia! Kopaalia myydään usein meripihkana, sekin on toki pihkaa; mutta vain noin 10 000 vuotta vanhaa.

Hyönteinen meripihkassa/Wikimedia Commons.

Nykypäivän mittakaavassa tätä halvempaa materiaalia lienevät kaikki matkamuistoiksi myytävät korut ja koriste-esineet. Ne aidot meripihkat ovat kallista herkkua ja arvokasta tutkimusmateriaalia tutkijoille.

Baltian meripihkakoruja on löytynyt jopa 5000 vuoden takaa Egyptistä; meripihka on aina ollut arvokasta materiaalia kauppatavarana.

Legendaarisissa Jurassic Park -elokuvissa dinot saatiin heräämään henkiin hyttysen avulla. Öttiäinen oli jäänyt kiinni meripihkaan dinosauruksen verta imettyään ja tästä saatiin dinosauruksen dna:ta. Yeah, kaikki alle 5-vuotiaat uskovat tämän tosiseikan.

Tästä tehdään dinoja! Ei todellakaan tehdä… (Wikimedia Commons)

Tänä keväänä Australiasta tosin löytyi 40 miljoonaa vuotta vanha meripihkalöytö, tässä löydössä esiintyi kaksi parittelevaa hyönteistä. Jo nykyään kadonneita hyönteislajejakin on löydetty tallentuneina tähän merkilliseen materiaaliin.

Eräästä pihkapalasta löytyi mm. hämähäkin munia ja juuri kuoriutuneita hämppis-poikasia. Joistakin on löydetty esihistoriallisten piennisäkkäiden karvaa ja pienten dinosaurusten (teropodien) sulkamateriaalia. Nämä linnunlantioiset dinot todistettavasti lensivät ja olivat höyhenpeitteisiä. Yhdessä palasessa oli peräti 100 miljoonaa vuotta vanha punkki ja dinosauruksen höyhen! Punkki, perhana vieköön!!

Hyönteisiä meripihkan sisällä.

Eivätkö ne punkit voineet kuolla samaan aikaan dinojen kanssa 65 miljoonaa vuotta sitten, damn!!

Ainutlaatuisia näistä löydöistä tekee kuitenkin se, että pihka todellakin taltioi kyseisen hetken olosuhteet sellaisena kuin ne ovat; joistakin palasista on pystytty jopa määrittämään siitepölypitoisuuksia, ilmanlaatua ja kasvilajeja. Tämä alkaa kuulostamaan ihan oikealta Jurassic -hommalta!

Meripihkasta puhuttaessa pitää tietenkin mainita legendaarinen, kadonnut meripihkahuone (Amber Room):

Meripihkahuone rakennettiin Pietarin lähelle Katariinan palatsiin v. 1755. Huone lahjoitettiin Pietari Suurelle Preussin kuninkaan toimesta. Lahjoitukseen sisältyi seinäpaneeleja meripihkaisine ja lehtikultaisine koristeineen, seinäpaneeleissa oli jopa jalokiviä yms. On arvioitu, että nykyrahassa huoneen arvo olisi n. 300-400 miljoonaa dollaria.

Meripihkahuoneen kopio.

Ihan kiva pikku lahja, jos Akalta kysytään! Kelpaisi! Vaikka mökkikäyttöön!

Saksalaisten väitetään toisen maailmansodan aikana purkaneen meripihkahuoneen ja kuljettaneen paneelit (lähteestä riippuen) joko Saksaan, Venäjälle tai Puolaan.

Lopulta huoneen sijaintipaikka kuitenkin vain… katosi, kuten niin monet muutkin natsien aarrekätköt. Aarteenmetsästäjät ovat etsineet huonetta siitä lähtien huonolla menestyksellä.

Yksityiskohtia meripihkahuoneesta.

Osia meripihkahuoneesta tosin löydettiin Saksasta 2000-luvulla; mm. lipasto ja joitakin marmorimosaiikkeja. Nämä luovutettiin takaisin Pietariin. Vuonna 2003 valmistui meripihkahuoneen kopio Pietarin kaupungin 300-vuotisjuhliin. Kopiota valmistettiin 20 vuotta.

Vuonna 2016 mediaan tuli uutinen, että meripihkahuone olisi löydetty puolalaisesta, natsien hylätystä bunkkerista. Tai ainakin sieltä löydettiin salainen kammio… Tämän jälkeen mitään uutisointia aiheesta ei ole löytynyt.

Useita tutkimuksia ja dokumentteja on tehty natsien salaisten aarteiden metsästyksestä ilman tuloksia, mutta joskus löytyy positiivisiakin uutisia: useita mittaamattoman arvokkaita taidelöytöjä on tehty yksityishenkilöiden ullakoilta/varastoista,
jopa museoista ja kuolinvuoteiden tunnustuksien tai testamenttien perusteella löydettyinä.

Kuuluisaa saksalaisten kultajunaakin etsitään tiettävästi vieläkin, senkin piti oletettavasti löytyä vuonna 2015. Yeah, mitäköhän näille kaikille “löydöille” lopulta tapahtuu…!

Mm. Graalin maljaa, Liiton Arkkia, Nooan venettä, Kleopatran hautaa ja montaa muutakin arkeologisesti merkittävää esinettä ja kohdetta etsitään edelleen; onnea kaikille etsijöille!

Väitetty, mutta todistamaton veneen jäännös Ararat-vuorella. (Wikimedia Commons).

Toivottavasti jonakin päivänä kuulemme hyviä uutisia tällaisten etsintöjen tuloksina. Näitä tietoja Akka odottaa innolla.

Pikku vinkki: mikäli sitä Nooan laivaa ei ole löytynyt 5000 vuoteen; kannattaako enää odotella… puumateriaalilla on taipumus lahota otollisissa olosuhteissa. No, mistäpä sitä koskaan tietää!