dna – Akalla on asiaa

13.8.202316.8.2023

HENKIEN KÄTKEMÄÄ JA HAUTOJEN KERTOMAA

Jaahas, näin kauniina ja aurinkoisena päivänä onkin sopiva hetki tarkastella mm. viimeisintä luurankolöytöä piskuisesta Pienin kylästä Puolassa. Kyseessä on arkeologinen kaivaustyö 1600-luvulta peräisin olevalla hautausmaalla, josta on jo löydetty noin satakunta hautaa. Tämä hautausmaa ei sijaitse kirkon yhteydessä, joten tänne on haudattu vain köyhiä ja “menetettyjä sieluja.” Viimeisin löytö on n. 5-7 -vuotias lapsi, joka on haudattu kasvot alaspäin, ja jonka jalkaan on kiinnitetty riippulukko haudasta nousun estämiseksi. Lapsen sukupuolta ei vielä tiedetä.

Viime vuonna samaiselta hautausmaalta löytyi vampyyrinaiseksi kutsuttu luuranko, jonka jalassa oli samantyylinen lukko ja kaulalle oli asetettu sirppi. Tämä nainen oli kuitenkin varakkaasta suvusta, sillä hänen vaatteistaan löytyi kultajäämiä ja hänen kerrotaan nauttineen lääkettä, joka sisälsi kultaa (!). Tämä on saatu selville hänen kallonsa tutkimuksista ja jatkotutkimukset osoittanevat, että nainen oli kuolemansairas. (Vastaavista vampyyrihaudoista Akka on kirjoittanut aiemmin jutussa “Omituisia hautalöytöjä.”)

Well, siinäpä sitä sitten vampyyreja kerrakseen; mitäpä muita mielenkiintoisia luurankoja maailmalta onkaan löydetty? Akalla on merkillinen tapa kirjoitella usein hautalöydöistä, mutta mitäpä muutakaan meistä ihmisistä jälkeen jää muiden ihmeteltäväksi…?

Kennewickin mieheksi kutsuttu yksilö löydettiin Kennewickista, Washingtonista v. 1996. Huomattavan tästä löydöstä tekee se, että luuranko oli lähes kokonainen, erinomaisessa kunnossa ja sen iäksi varmistui n. 9000 vuotta. Täten tämä mieshenkilö oli vanhin luurankolöytö Ameriikkojen mantereella, mutta tätä vanhemmaksi löydöksi on varmistunut teini-ikäinen Naia-tyttö, joka putosi maanalaisessa Sistema Sac Actun -luolaverkostossa kuolemaansa Jukatanin niemimaalla.

Naian valitettava onnettomuus tapahtui n. 12 000-13 000 vuotta sitten. Kennewickin miehen jäännökset luovutettiin lukuisten oikeustaistelujen jälkeen paikallisille intiaaniheimoille, ja hänet haudattiin salaiseen paikkaan yksityisissä hautajaisissa v. 2017 heimojen arvostettuna esi-isänä.

Naian dna-tutkimukset ovat puolestaan osoittaneet, että hänen alkuperänsä juontaa Itä-Aasiaan ja Siperiaan; eli ensimmäiset Amerikan mantereen asuttajat lienevät tulleet 36 000 vuotta sitten omana ryhmänään näiltä seuduilta. Naian osittainen lantioluu on paljastanut myös, että nuoresta iästään (n. 15 v.) huolimatta hän oli jo ehtinyt synnyttää ainakin yhden lapsen, ja mahdollisesti hän oli pudotessaankin raskaana. Voi tyttöpoloista…!

Sistema Sac Actun – Google Maps

Cheddarin mies on puolestaan vanhin eurooppalainen, lähes kokonainen luurankolöytö Cheddarin luolaverkostosta Somersetissa, Englannissa. Tämä v. 1903 löydetty parikymppinen mies koki väkivaltaisen kuoleman n. 10 000 vuotta sitten, sillä hänellä oli kallossaan murtuma. Tarkemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hänen ihonsa oli hyvin tumma ja hiuksensa kiharaiset, mutta silti hänellä oli siniset silmät. Alueella on tehty 20 vapaaehtoisen dna-tutkimuksia, ja näistä vapaaehtoisista KAKSI on peräti sukua Herra Juustomiehelle. Kuinka yllättävää! Siinäpä sitä onkin hauskaa järjestellä sukujuhlia, joissa tarjotaan alkupaloina pelkästään cheddarilla kuorrutettuja pikkupurtavia! Ja tietenkin cheddarin makuisia juustonaksuja!

Cheddarin mies, osa 2 (NaturalHistoryMuseum).

Björkö-saarella Ruotsissa suoritettiin arkeologisia kaivauksia jo 1880-luvulla. Viikinkiaikana saarella sijaitsi huomattava Birkan kauppakaupunki, ja paikalta onkin löydetty jo yli 3000 hautaa. Yksi näistä haudoista sisälsi huomattavan viikinkisoturin luurangon, jonka hautalahjoihin kuului mm. miekka, kirves, jousi, nuolia, kilpiä, taisteluveitsi, pelinappuloita ja KAKSI hevosta. Oli siis ilmiselvää, että kyseessä saattoi olla peräti viikinkiajan “piällysmiäs.”

Björkö – Google Maps

Viikinkisoturin hauta (piirros Evald Hansen 1889). (Science)

Vasta 1970-luvulla havahduttiin siihen seikkaan, että luiden perusteella kyseessä saattoikin olla soturinainen, ja vasta viime vuosina suoritetut analyysit paljastavat tämän seikan todeksi. Tämän naisen dna paljastaa myös, ettei hän ollut syntynyt alueella, vaan muuttanut Birkaan lapsuusaikansa jälkeen. Hänen perimässään on yhteneväisyyksiä nykyisten Orkney-saarelaisten, englantilaisten, islantilaisten ja skandinaavien piirteisiin. Ihan perus-viikinki-meininkiä! Nuo kaksi heppaa haudassa varsinkin osoittavat, että kyseessä oli ihan kunnon bad ass -soturi!

Tsekkiläinen miesnainen (Historycollection).

Prahasta, Tsekistä on löydetty merkillisesti haudattu mies v. 2011. Tämä mies kuoli n. 2800-2500 eaa., ja hänet on haudattu naisille tyypilliseen tapaan vasemmalle kyljelleen ja kasvot kohti itää. Kuten päätellä voi, miehet haudattiin oikealle kyljelleen kasvot länttä kohti. MIesten haudoista on poikkeuksetta löydetty aseita, kun taas naisten hautalahjat olivat tyypillisesti pronssikoruja ja keramiikkaa. Tälle miehelle oli suotu hautaan mukaan viisi keramiikkakippoa ja naisille tyypillinen säilytyskulho jalkojen viereen – eikä yhtäkään asetta. Tästä onkin päätelty, että tämä mies on elänyt yhteisössään naisena, ja täten sillä tavoin haudattukin. Mikään ei kuitenkaan osoita, että hän olisi elänyt eristettynä yhteisöstään, joten hänet lienee hyväksytty muitta mutkitta “naiseksi” omana aikanaan. Tähän väliin kannattanee mainita, että historiaa käsittelevissä jutuissa on TODELLAKIN PAKKO mainita eri sukupuolia, sillä tämäkään juttu ei mitenkään aukenisi “henkilö oli haudattu henkilölle epätyypillisellä tavalla” -lauseella.

Siperiasta puolestaan löydettiin hiljattain koskematon 3000 vuotta vanha sotavaunujen ajajan hauta, joka ensimmäistä kertaa paljasti hevosvetoisten ajoneuvojen käytön alueella. Tämä seikka paljastui miehen jäänteistä: hänen vyötäröllään oli edelleen nahkainen vyö, jonka metalliset pidikkeet oli tarkoitettu hevosten ohjaksille. Täten soturi sai vapautettua kätensä esim. aseeseen. Hautalahjoina tällä heppakuskilla oli mm. pronssikoruja ja -aseita, joten arvostettu mies oli tässäkin aseteltu viimeiselle leposijalleen kivisen hautapaaden ja hautakummun alle.

Näitä ajurien vöitä on löydetty myös muinaisista kiinalaisista ja mongolialaisista haudoista, ja pitkään niiden tarkoitus tuottikin tutkijoille päänvaivaa, kunnes eräästä haudasta löydettiin vihdoinkin peräti hevoskärryt. Sillä hetkellä tutkijoilla varmaan välkähti lamppu päidensä yläpuolella, kuten sarjakuvissa konsanaan. Notta kas perhana; onpas kätevä ohjasten apuväline!

200-luvulla jaa. Rooman Fidenaessa kuoli puolestaan mies, joka on ensimmäinen todistettu tapaus gigantismista. Tämä v. 1991 löydetty mieshenkilö oli kuollessaan 16-20 -vuotiaana 202 cm pitkä, joten hän on ylittänyt tuon aikaisen keskivertopituuden (167 cm) reippaasti. MIehen kallon tutkimuksissa paljastui aivolisäkkeen kasvain, joka todistaa miehen kärsineen gigantismista. Lisäksi hänen luunsa ovat jatkaneet kasvamista jo aikuisiän saavuttamiseen jälkeenkin, joka osaltaan kertoo kasvuhormonin ylituotannosta. Miehelle rakennettu tavallista suurempi hautaholvi on kuitenkin merkki siitä, että mies oli arvostettu henkilö eläessään. Rooman ylimystöllä oli tapana viihdyttää vieraitaan mm. kääpiöiden ja kyttyräselkien esittelyillä, joten mies lienee ollut haluttu viihdyttäjä ylellisissä illallispidoissa. “Tuakaa se jättiläinen tänne parin viiniamforan kanssa, pärkkeles, mulla on kuppi tyhjänä!!”

Jätin sääriluu vasemmalla (NatGeo/WorldArchaeology).

Clermont-Ferrandin (Ranska) lentokentän arkeologisilta kaivauksilta löydettiin v. 2021 noin yksivuotiaan lapsen ylellinen hauta 2000 vuoden takaa. Lapsi haudattiin yhdessä lemmikkikoiransa kanssa, ja lisäksi haudasta löydettiin lukuisia antimia tuonpuoleiseen: parikymmentä ruukkua, lasiesineitä, kaksi päätöntä kanaa, puolikas possua, kolme pässiä jne. Haudan huomattavan suuri koko ja runsaat eväkset kertovat siis lapsen olleen hyvin rikkaan perheen jälkeläinen ja huolellisesti haudattu. Siinäpä sitä on yksivuotiaan hyvä järsiä muutamilla hampaillaan pässin takajalkaa tuonpuoleisessa; tai ehkäpä nämä runsaat lihalahjat olikin tarkoitettu mukana haudatulle Rekku-koiralle.

Toisenlainen totuus lasten hautaamisesta roomalaisella ajalla löytyy mm. Israelista muinaisen Ashkelonin satamakaupungista, jossa vanhan roomalaisen kylpylän viemäriverkostosta löytyi yli 100:n vauvan luita. Aluksi näitä pieniä luita luultiin kananluiksi, mutta karmiva totuus paljastui tarkemmissa tutkimuksissa. Nämä vauvat jätettiin tarkoituksellisesti epätoivottuina kuolemaan (tai joidenkin tutkijoiden mukaan tukehdutettiin kuoliaiksi), sillä luiden perusteella lapset olivat alle yhden viikon ikäisiä kuollessaan eikä luista paljastunut minkäänlaisia sairauksia. Looginen johtopäätös onkin, että lapset ovat olleet bordellin työntekijöiden epätoivottuja raskauksia, sillä useiden kylpylöiden yhteydessä toimi kuitenkin asiakkaille avoin bordelli. Roomalaisessa yhteiskunnassa vastasyntyneitä vauvoja ei pidetty vielä “kokonaan” ihmisinä, joten tällainen toiminta oli jotakuinkin yleistä.

Myös Englannin Hambledenista Buckinghamshiressa löydettiin jo v. 1921 jopa 97 vauvan jäänteet roomalaisajoilta, tällä kertaa tosin haudattuina, eikä heitettyinä viemäreihin. Näiden lasten kuolemat ovat edelleen epäselvien tapausten kansiossa, mutta yleinen käsitys on, että lapset tukahdutettiin ihan vain köyhyyden takia: perheillä ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia ruokkia enää yhtäkään ylimääräistä suuta. Tällaisissa tapauksissa lapsen tukahduttaminen lienee tehdyn armomielessä, eikä suinkaan pahantahtoisin tai välinpitämättömin aikein. Karua, kerrassaan karua.

Romans in the Hambleden Valley – Buckinghamshire’s Heritage Portal

Näihin aurinkoisiin kuviin ja näihin tunnelmiin; Akka kaivautuu takaisin arkkuunsa ja mustaan viittaansa käytyään ensin läpi tarkistuslistansa: Ei peilikuvaa? Check! Ei riippulukkoa jaloissa? Check! Ei valkosipulia? Check!

25.7.20231.8.2023

HIRVITTÄVYYDEN HUIPENTUMA

Joskus sitä uppoaa sellaiseen kaninkoloon, ettei siitä ole enää takaisin tulemista. Näin hassusti pääsi Akalle taas käymään, joten tapojensa mukaisesti Akka laittaa vahingon kiertämään. Tästä keissistä on niin paljon dokumentteja ja tutkimusmateriaalia, että Akka yrittää tiivistää kertomukseen lähinnä kaikki oleellisimmat tosiseikat. Joten; höpinät sikseen ja let’s mennään:

Akka ei liitä tähän tapaukseen liittyvien henkilöiden kuvia, sillä uhri oli kuitenkin vasta 6-vuotias. Netti on pulloillaan kuvia ja eri teorioita kaikille niitä haluaville.

Tapahtuma-aika ja -paikka: 26.12.1996, 755 15th Street, Boulder/Colorado. Kadun asuntojen numerointi on muutettu myöhempinä vuosina.
Uhri: JonBenet Ramsey, 6 vuotta. Erikoinen nimi on mukaelma isän koko nimestä John Bennett. Jo 4-vuotiaasta alkaen JonBenet kiersi äitinsä kanssa lapsimissikisoissa menestyksellisesti, jota on tietenkin aiheellisesti kritisoitu murhan jälkeen.
Perhe: äiti Patsy, isä John, veli Burke ( tuolloin 9 vuotta).

Äiti: entinen Miss West Virginia-missi vuodelta 1977. Isä: monimiljonääri ja yrittäjä it-alalla. Perhe asui murhan aikana valtavassa nelikerroksisessa talossa ja perhe omisti mm. pari yksityistä lentokonetta ja huvijahdin. Patsy oli pitkään taistellut munasarjasyöpää vastaan, voittanut taiston ja isä puolestaan oli valittu vuoden yrittäjäksi hänen firmansa saavutettua ensimmäistä kertaa 1 mrd:n dollarin liikevaihdon.

A tour of the Ramsey house – YouTube Muutaman minuutin video, jossa näkyy mm. Patsyn mainitsemat kierreportaat alakertaan

JonBenet Ramsey’s former Boulder home floor plan (denverpost.com) Linkki, josta näkee koko talon eri kerroksien pohjapiirustukset ja huoneet

TAPAHTUMIEN KULKU

Joulukuun 25. päivä oli alkanut Ramseyn perheessä normaaliin tapaan. Patsy oli joulukuun aikana koristellut koko talon, kutsunut ystäviä joulujuhliin ja mm. jokaisessa talon huoneessa oli koristeltu joulukuusi. On siis ilmiselvää, että massia riitti myös hulppeisiin lahjoihin. Myöhemmissä haastatteluissa isä John on kertonut, että hän auttoi JonBenetiä ajamaan uutta polkupyöräänsä aamupäivän aikana, ennen kuin oli aika lähteä vierailemaan naapurien ja ystävien joulujuhlissa.

Perhe palasi pitkän päivän jälkeen kotiin noin klo 22.30, vanhempien mukaan JonBenet oli nukahtanut jo autoon ja isä kantoi hänet suoraan omaan sänkyynsä jatkamaan uniaan. Muukin perhe vetäytyi yöpuulle, sillä aikaisin seuraavana aamuna heidän oli tarkoitus lähteä omalla lentokoneellaan “mökilleen” Michigan-järvelle. Patsy heräsikin aamulla noin klo viiden aikaan ja saapui alakertaan kierreportaita pitkin keittääkseen kahvia, kuten kaikkina muinakin aamuina.

Alimmalta porrastasanteelta hän kuitenkin löysi KOLME vierekkäin aseteltua paperia, joista hän ehti lukea vain alkuosan: JonBenet on kidnapattu ja hänestä vaaditaan 118 000 dollaria lunnaita! Sattumalta tämä summa oli Johnin alkuvuonna saama bonus, josta myöhemmin löytyi palkkalaskelmapapereita pitkin taloa. Patsyn myöhempien kuulustelujen mukaan hän kirkaisi, huomasi JonBenetin huoneen tyhjäksi ja kävi myös Burken huoneessa luullen tämän nukkuvan. Burken mukaan hän oli kuitenkin hereillä ja kuuli äitinsä kyselevän “where is my baby…”

Burke jäi siis huoneeseensa omien sanojensa mukaan hereille äitinsä hysteerisen käynnin jälkeen. Myöhemmin hän kuitenkin väitti heränneensä vasta poliisin osoittamaan taskulamppuun. Tässä kohtaa kannattaa myös huomata, että huolitellusta ulkonäöstään tunnettu äiti Patsy oli kaikkien paikalle saapuneiden todistajien mukaan edellisen päivän vaatteissa ja meikeissä.

Patsy soitti hätäkeskukseen klo 5.25. Tästä puhelusta on tehty lukuisia analyyseja, joiden mukaan lankapuhelinta ei ollut suljettu kunnolla, ja nauhalla kuuluu koko perheen välisiä keskusteluita. Näitä virallisten tutkijoiden tekemiä äänenvahvennuksia ei ole julkistettu, joten kukin saa kuulla nauhoilta mitä haluaa.

Patsy Ramsey 911 Call (Enhancement Of Voices at the End) – YouTube

Ensimmäinen poliisipartio saapui paikalle hätäpuhelun jälkeen alle kymmenessä minuutissa. Jo tuolloin isä John oli tekemässä järjestelyjä saadakseen lunnasrahat nopeasti kasaan, ja Patsy oli soittanut hätäpuhelun jälkeen muutaman naapuripariskunnan kylään. Paikalle saapui myös läheisen Ramsey-perheen käymän kirkon pastori Patsyn tueksi ja lohdutukseksi. Tänä merkillisenä aikana taloa ei kokonaisuudessaan tutkittu/suojattu, ihmisten sallittiin toimia talossa kuten kotonaan, ja mm. keittiössä valmistettiin paahtoleipiä ja pyyhittiin pöytätasoja.

Myöhemmin poliisien käytöstä seliteltiin sillä, että kyseessä uskottiin olevan kidnappaustapaus, ja kidnappaajien uskottiin soittavan lunnasrahojen toimituksesta ohjeita klo 8-10 välillä. Kellarihuone, josta JonBenet myöhemmin löydettiin, oli hätäisen etsinnän tuoksinnassa sivuutettu, koska se oli lukittu.

Poliisien toimesta puhelimeen järjestettiin jäljitys kidnappaajien soittoa varten. Ensimmäisenä taloon saapunut partio lähti paikalta, ja taloon jäi ainoastaan etsivä Linda Arndt klo kahdeksasta lähtien. Kummallista kyllä, hän ei tiennyt seuraavaan 90 minuuttiin perheen isän Johnin olinpaikkaa kaiken häslingin keskellä, mutta määräajan ylityttyä klo 10 jälkeen hän löysi Johnin keittiöstä selailemassa sähköpostejaan. Samaan aikaan John oli valmistellut lähtöään johonkin yrityksensä kokoukseen, mikä myöhemmin kummastutti tutkijoita. Myöskään Patsy ei ihmetellyt sovitun aikarajan ylittymistä kidnappaajien osalta.

Saadakseen Johnille jotakin tekemistä, etsivä Arndt pyysi Johnia tutkimaan talon vielä kerran ja John tottelikin käskyä ystävänsä Fleet Whiten kanssa. He aloittivat etsintänsä talon pohjakerroksesta. Myöhemmissä kuulusteluissa John kertoi, että jo aiemmissa etsinnöissä hän oli huomannut erään huoneen rikotun ikkunan alla olevan matkalaukun, joka ei hänen mukaansa kuulunut ikkunan alle ollenkaan. Ikkunan hän oli itse kuukausia aiemmin rikkonut unohdettuaan avaimensa, ja jättänyt ikkunan korjaamisen sikseen. Tätä hän ei tuolloin murha-aamuna kuitenkaan kertonut kenellekään viranomaiselle.

John avasi lukitun, ikkunattoman “viinikellariksi” kutsutun huoneen oven, huusi perässä tulleelle ystävälleen “I found her!” ja SYTYTTI katkaisimesta kattovalon kyseiseen tilaan. Lattialla oli valkoisella peitolla (taloudenhoitajan mukaan JonBenetin lempiviltti) peitetty mytty, jonka isä täten tunnisti täydessä pimeydessä omaksi tyttärekseen. Lapsen kädet oli sidottu pään ylle löyhällä narulla, ja isä John kaappasi kuolonkankean lapsen syliinsä vieden hänet kellarikerroksen portaita pitkin ylempään kerrokseen. John laski lapsensa käytävän lattian matolle, jolloin etsivä Arndt tuli tutkimaan tilannetta todeten lapsen kuolleeksi. Jostakin merkillisestä syystä etsivä siirsi lapsen ruumista vielä keskemmälle olohuonetta, joten koko murhan tapahtumapaikka oli jo alusta asti täysin kontaminoitu.

KUOLINSYY JA MUITA OLEELLISIA SEIKKOJA

Järkyttävintä tässä tapauksessa lienee se, että tytön kaulan ympärille oli sidottu kuristusnaru kapulalla. Akka ei tiedä eikä halua tietää, mikä tämä härpäke on suomeksi, mutta englanniksi sitä kutsutaan “garroteksi.” Lapsen suun päällä olleen ilmastointiteipin isä John oli ottanut pois jo lapsen löydyttyä, mutta myöhemmissä tutkimuksissa siitä löytyi Patsyn vaatteiden kuituja.

Garroten puukahva oli tehty Patsyn maalaussudin katkotusta varresta. Myöhemmissä tutkimuksissa osoitettiin, että Patsyn luottokortilla oli ostettu sekä tätä vinyylinarua, että teippiä Boulderin rautakaupasta, mutta näitä naru- tai teippirullia ei talosta enää etsinnöissä löytynyt.

On kuitenkin huomattava, että ruumiinavauksessa todettiin JonBenet:n saaneen ensin päähänsä valtaisan 16 cm pitkän murtuman, jonka johdosta hän vaipui tajuttomuuden tilaan. Ilman mitään hoitoa hän olisi kuollut tähänkin vammaan, mutta iskun voimasta huolimatta pääkallon iho ei ollut rikkoutunut. Paikalta ei siis löydetty roiskunutta verta, vaan tiedoton lapsi todennäköisesti kuristettiin lavastamistarkoituksessa. Lopullinen kuolinsyy on kuitenkin juuri tämä kuristaminen. Joissakin dokumenteissa kerrotaan kynsienjäljistä JonBenet:n kaulalla, mutta tämä olisi vaatinut hänen valveillaoloaan huomattavasta päävammasta huolimatta.

Epäilyksiä herättää myös JonBenet:n korvan takana ja alaselässä olevat samanlaiset vammat, joita jotkut epäilevät tainnutusaseen jäljiksi. Tällaisista jäljistä on tehty dokkareita ja kokeiluja, joiden osalta väite lienee täystyrmätty. Tutkinnan aikana eräs etsivä huomasi jälkien muistuttavan täysin Burken joululahjaksi saaman junaradan rataosia, eli Burke olisi tökkinyt sisartaan näillä metallisilla kiskoilla. Tässä kohtaa on muistettava, että vuotta aiemmin Burke oli lyönyt pihamaalla leikkiessään sisartaan kasvoihin metallisella golfmailalla, jonka johdosta JonBenet kiidätettiin ensiapuun.

JonBenet:n jatkuvat emätintulehdukset ja yökastelu ovatkin tässä tapauksessa se suurin puheenaihe. Perheen pitkäaikainen lääkäri on kuitenkin julkisesti kertonut, ettei hän koskaan nähnyt todisteita seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ruumiinavauksen mukaan JonBenet:lla todettiin jonkinlaista hiertymää genitaalialueella, mutta tämä voisi johtua ihan vain siitä joululahjana saadusta uudesta polkupyörästä. Tälle hyväksikäyttöseikalle ei ole koskaan saatu vakuuttavaa näyttöä, vaikka pornorinki-epäilijät näin väittävätkin.

On kuitenkin huomattava, että JonBenet:n yökastelu oli niin jatkuvaa, että talon myöhemmissä tutkimuksissa hänen huoneensa vieressä sijaitsevalta käytävältä löydettiin kaappi, josta YÖVAIPPAPAKETTI oli pudonnut lattialle. Tästä on herännyt spekulaatio, jonka mukaan JonBenet olisi yöllä herännyt taas omaan yökasteluunsa ja yrittänyt laittaa vaippansa itse ilman äitiä, jotta tämä ei hermostuisi. Kuolleella JonBenet:llä yövaippaa ei kuitenkaan ollut, vaan alushousut ja pitkät kalsarit, jotka olivat virtsan tahraamia. Missään tutkimustiedoissa ei kerrota, onko virtsaaminen tapahtunut kuoleman yhteydessä vai sitä ennen.

KUULUISA ANANASKULHO JA SEN TODISTEET

Keittiön pöydältä löytyi tutkimusten yhteydessä keraaminen kulho täynnä ananasta ja maitoa. Tästä kulhosta löytyi sekä Patsyn, että Burken sormenjäljet. Omissa kuulusteluissaan myöhemmin Patsy vakuutteli, ettei hän ollut tuona iltana tarjoillut lapsilleen ananasta. Hän myös painotti, ettei olisi koskaan laittanut noin suurta lusikkaa kulhoon, sillä se olisi ollut lapsen suuhun aivan liian suuri. Patsyn sormenjäljet olisivat tietenkin voineet jäädä kulhoon tiskikoneen tyhjennyksen yhteydessä, mutta heillä oli kuitenkin palvelusväkeä tällaisiin askareisiin.

JonBenet:n vatsalaukusta löytyi kuitenkin ruumiinavauksessa sulamattomia ananaksenpaloja, joten selvästikin hän oli niitä nauttinut ennen kuolemaansa. Burkea kuulusteltiin sisarensa kuoleman jälkeen, ja tätä ruokapöytäkuvaa näytettäessä hän selvästikin empii vastauksensa kanssa.

Burke Ramsey Interview 1997 ( pineapple and broken window) – YouTube

KIDNAPPAAJIEN KIRJE

Tämä kirjehärpäke on aivan järjetön kenenkään ulkopuolisen tekemäksi, kokonaisuudessaan 2,5 sivua pitkä ja kirjoitettu Patsyn puhelinmuistion papereilla ja Patsyn kynällä. Lisäksi roskakorista löytyi muutamia harjoituspapereita, joissa kidnappauskirje oli aloitettu ja sitten heitetty pois. Asiantuntijat ovat analysoineet kirjeen ulkoasua ja tekstiä jo vuosikymmeniä, ja silmiinpistävimmät seikat ovat:

Käsiala-analyysien mukaan tietyt kohdat tekstissä viittaavat Patsyn käsialaan (varsinkin kirjainten yhtymäkohdissa, kuten t ja r)
Miksi lunnasvaatimus oli vain vaatimattomat 118 000 dollaria? John oli miljonääri, jonka olisi luullut maksavan lapsestaan ihan mitä tahansa.
Kukaan lunnasvaatimuksen laatija ei ohjeista uhriaan lepäämään hyvin ennen rahojen tuontia yms. Kukaan ei myöskään kutsuisi ryhmittymäksi “small fraction.” Mitä hyötyä kidnappaajalle on korostaa sitä, että ovat pieni ryhmä?
Kirjeen alun kirjoitusvirheet bussiness ja posession ovat tahallisia hämäyksiä analyysien mukaan. Näiden jälkeen esim. salkku attache (heittomerkillä e:n yllä) on aivan oikein kirjoitettu, joten kirjoittaja on unohtanut yrittävänsä hämätä olevansa ulkomaalainen.
Järjettömät sanonnat “Don’t try to grow a brain” juontuu elokuvasta Speed, “Stray Dog” kirjeessä viittaa elokuvaan Dirty Harry ja “A Fat Cat” elokuvaan Ransom. Ramseyt olivat innokkaita elokuvien katsojia, ja erilaisia elokuvajulisteita oli seinillä ympäri taloa.
Kirjeen aitous on kyseenalaistettu myös siksi, että se ei noudata minkään oikean kidnappauksen mallia. Kirje on täytynyt kirjoittaa talossa, siihen on kulunut huomattavasti aikaa ja lopputuloksena on kuitenkin kuollut lapsi. Miksi kirje siis olisi jätetty portaille ylipäätään, kun lunnaita ei enää ollut saatavissa? Lisäksi: talon sokkeloisuuden takia tämä kirje oli jätetty juurikin niille kierreportaille, joita Patsy aamuisin käytti.
Kun kirjeessä mainittu kidnappaajien soittoaika klo 8-10 oli ylitetty, kumpikaan vanhemmista ei noteerannut ylitettyä aikaa millään tavalla.
Alakerran rikottu ikkuna ei voinut olla kidnappaajien saapumis- tai poistumistie hämähäkinverkkojen takia, jonka myös ensimmäinen poliisipartio kuvasi paikalle saapuessaan. Miten kirjeen kirjoittaja(t) olisivat päässeet paikalle haahuilemaan tuntikausiksi ja tekemään mm. harjoituskirjeitä, joita löydettiin myöhemmin roskakorista?

JonBenet Ramsey Crime Scene: The Cobweb – YouTube

DNA-TODISTEET

Myöhemmissä tutkimuksissa on löydetty miespuolisen henkilön dna:ta JonBenet:n pikkareissa; tämä on sittemmin tulkittu siirtymä-DNA:ksi eli kuka tahansa pikkareiden valmistaja tai käsittelijä olisi voinut jättää tällaisia jälkiä. On huomattavaa, että JonBenet:llä oli kuollessaan kolme kokoa isommat pikkarit, juuri uudesta paketista otetut, ja tämä lienee suurin syy epäilyihin, joiden mukaan niihin piti mahtua myös yökasteluvaippa. Patsy selitteli asiaa myöhemmin sillä, että tämä pikkaripaketti oli ostettu tytön vanhemmalle serkulle, mutta jäänyt sitten kaappiin lojumaan.

KUULUSTELUT

JonBenet:n hautajaisten 31.12.1996 jälkeisenä päivänä John ja Patsy Ramsey saapuivat jo median eteen lehdistötilaisuuteen. Patsy oli vahvasti lääkitty tässä mediatapahtumassa kertoen, että “the killer is out there, keep your babies next to you.” Boulderin pormestari järjesti täten oman lehdistötilaisuutensa myöhemmin kertoen kansalle, ettei mitään syytä huoleen ole: “Boulderissa ei kuljeskele yksittäinen murhaaja.“

John and Patsy Ramsey CNN Interview (January 1st, 1997 Clips) – YouTube

John ja Patsy Ramsey kuulusteltiin VIRALLISESTI vasta 30.4.1997 heidän suostuttuaan vihdoin yhteistyöhön lakimiestensä kautta. Tämä virallinen kuulustelu tapahtui siis 4 kuukautta heidän tyttärensä mystisen kuolemansa jälkeen. Tällöin John Ramsey myönsi huomanneensa rikkomansa ikkunan ja sen alla olevan matkalaukun, joista hän ei ollut aiemmin maininnut tyttärensä murhapäivänä kenellekään viranomaiselle.

TEORIAT

Yleisin teoria lienee amerikkalaisen CBS:n v. 2016 tekemä dokumenttisarja, joka nojautui vahvasti Burken syyllisyyteen ja sen todistamiseen. Täten Burke olisi tullut kotiinpaluun jälkeen alakertaan ottamaan itselleen ananaskulhon maidolla, ja myös kotiinpaluunsa jälkeen alakertaan saapunut JonBenet olisi napannut kulhosta muutaman ananaspalasen sormillaan. Burke olisi lyönyt häntä pöydällä olevalla lampulla kiivastuksissaan, jonka takia kallon vamma olisi muodostunut. Tästä lampusta ei kuitenkaan löydetty sormenjälkiä, eikä sitä kukaan talossa asuva tunnistanut.

The Case Of: Jonbenét Ramsey – Part 1 – YouTube

Uutisointien mukaan Burke nosti yhtiötä vastaan kunnianloukkaussyytteen, joka paikattiin hiljaisuudessa n. 750 miljoonalla dollarilla. Kummallista kyllä, samana vuonna Burke osallistui suositun Dr. Philin jaksoon ensimmäistä kertaa elämässään sisarensa murhien jälkeen. Tyyppi on todella weird; ei muuta voi sanoa, sillä tuo sama hullu hymy jatkuu koko haastattelun ajan.

Jos hänellä onkin jokin diagnoosi, niin olkoon: miksi hän edes suostui tähän pelleilyyn? Rahan takia? Jo alusta asti on ollut selvää, ettei häntä kiinnostanut sisarensa kuolema, sillä hän “meni eteenpäin” jo kaksi viikkoa sisarensa kuolemansa jälkeen.

Toinen teoria murhasta on se, että Patsy olisi hermostunut jatkuvaan yökasteluun ja kolauttanut tyttärensä pään vahingossa esim. lavuaarin tai kylpyammeen kulmaan. Tällä selittyisi myös se, että tavallisesti huoliteltu Patsy nähtiin aamulla edellisen päivän vaatteissa ja meikeissä, sekä kaapista pudonneen vaippapakettipakkauksen. Tämä ei kuitenkaan ole uskottavaa sen takia, että Patsy eli käytännössä omaa missikauttaan ja nuoruuttaan uudestaan tyttärensä kautta, joten motiivi puuttuu? Näin tätä toimintaa useat ovat tulkinneet.

Johnin osuutta lapsensa kuolemaan on epäilty seksuaaliseksi: hän olisi parittanut lastaan merkkihenkilöille ympäri kaupunkia/lähipiiriä jne. Todisteet eivät kuitenkaan viittaa tähän, vaan johonkin ihan muuhun. Itse asiassa palvelusväen kertomana John oli paikalla niin harvoin, että lapsetkin häntä jo kaipasivat, eli perusmiljonääri-isä eleli käytännössä lentelemässä pitkin poikin yritystensä toimipisteiden välillä.

On huomattava, että Burke oli murhan tapahtuessa 9 vuotta ja 11 kuukautta vanha; tuossa osavaltiossa teoistaan vastuullisen lapsen ikäraja oli 10 vuotta. Burken osuus tapahtumiin oli siis hiuksenhienolla rajalla syyttämisen suhteen, joka on saattanut pelästyttää jommankumman vanhemmista vahingon peittelytoimintaan.

LOPPUTULOS

Akka uskoo täysin, että murha tapahtui perheen sisäisestä toiminnasta: tästä kertoo jo idioottimainen kidnappauskirje ja mainitut, erikoiset olosuhteet ja löydökset. Suurin vika tässä tutkinnassa oli kuitenkin pikkukaupungin paikallisen poliisin epäpätevä toiminta, sekä syyttäjä Hunterin syyttämättäjättämispäätös molempia vanhempia kohtaan vastoin “grand juryn” päätöstä, joka paljastui vasta v. 2014. Useissa dokumenteissa mainitaan, että perhe Ramsey kuului vaikutusvaltaiseen piiriin Boulderissa, joten kuulustelut ja tutkimukset viivästyivät tai niitä ei vain tapahtunut.

Patsy Ramsey menehtyi kuitenkin lopulta munasarjasyöpään 24.6.2006. Hän vei tietonsa mukanaan hautaan. JonBenet olisi nyt 33-vuotias, mikäli hän olisi elossa. Isä John Ramsey on mennyt uudestaan naimisiin ja on antanut haastatteluja edelleen.

Tällä karulla kuolemalla on mässäilty jo pelkästään sen karmivan luonteen takia, mutta jo senkin takia, että pientä lasta kierrätettiin missikisoissa noin pienestä pitäen. Akka tuomitsee tällaiset kisat järjettöminä ja järkyttävinä.

Kukaan ei voi esittää yhtäkään väitettä, että tällainen missikisailu olisi normaalia toimintaa tuon ikäisen lapsen tehtäväksi, vaikka “lapsen mielestä” se olisi hauskaa: täysin aikuiseksi meikkaaminen/tanssien ja laulujen opettelu/matalien korkokenkien käyttö/koreografioiden opettelu ja esiintymispukujen hankinta jne.

Kyseessä oli lapsi, joka eli 6-vuotiaaksi.

Akka rests her case häpeillen taas jälleen kerran ihmiskuntaa ja sen tekoja. Voi meitä!

13.6.202213.6.2022

MENNEITÄ MURHIA KAUHISTELLESSA

Jostakin merkillisestä syystä (taas kerran) Akkaa ravisutti tällainen hirvittävä murhatapaus yli 70 vuoden takaa: The Black Dahlia eli Mustan Daalian murha Los Angelesissa v. 1947. Tämän nuoren naisen edelleen selvittämättömässä murhassa löytyy kummallisia piirteitä, jonka takia tapaus lieneekin edelleen avoin.

Samalla tavoin avoimiksi ovat jääneet mm. Suomen Tulilahden murhat, Kyllikki Saari ja Bodom. Näitä kaikkia murhia yhdistää se, että “silminnäkijöitä” ja todistajia on ollut riesaksi asti, ja heistä on lopulta enää vuosien tai vuosikymmenien jälkeen vaikeata karsia ne uskottavimmat henkilöt. Kuulustelumenetelmät/niiden kirjaukset/tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet valtavan paljon siitä, jolloin niitä oli käytettävissä.

Hyvä esimerkki tästä lienee juurikin Kyllikki Saaren murha v. 1953, kun paikallista väestöä palloili tuhansittain mukana etsinnöissä. Jopa poliisimiehet vetelevät valokuvissa kessua eli tupakkaa huuli pitkällä, eikä mistään murha- tai hautapaikan suojelemisesta ollut puhettakaan. Kyllähän sen ymmärtää, kun ainoa tuolloin tiedetty todistusaineisto oli… sormenjäljet.

DNA:han perustuva tunnistus alkoi saada jalansijaa vasta 1980-90-luvuilla, ja silloinkin tämä teknologia oli alkutekijöissään. Jopa tällaisia DNA-näytteitä on tutkittu uudestaan, kun vehkeet ja vempeleet ovat nykyään paljon tarkempia.

Akka on lukenut Jari Louhelaisen työstä kertovan kirjan Viiltäjä-Jackin tapauksessa, kuten myöskin Patricia Cornwellin kirjan hänen omasta näkemyksestään ja tutkinnoistaan tässä asiassa. Vakuuttavia ovat; molemmat, sen Akka voi sanoa. Jos on avoimin mielin asiaa tutkimassa, ei näistäkään voi lopullisesti muodostaa mielipidettään varmaksi. Aina on olemassa se pieni MUTTA, JOS…

Noh, joka tapauksessa: Black Dahlia eli Elizabeth Short on jäänyt historiaan ihan pelkästään kuolintapansa perusteella, sillä kyseessä oli tosiaankin hirvittävä murha. Elizabeth oli 22-vuotias nuori kaunotar, joka haaveili filmitähden urasta. Hän muutti vaiherikkaan, nuoren elämänsä aikana lopulta Los Angelesiin uraansa edistääkseen.

Todellisuus oli kuitenkin jotakin ihan muuta tällekin nuorelle naiselle, sillä hän teki osa-aikaisia tarjoilijantöitä ja käytännössä eleli köyhänä ystäviinsä turvautuen. Hänen ystäväpiirinsä olikin hyvin laaja, ja aikalaiset ovatkin kuvailleet häntä mukavaksi, aina positiiviseksi henkilöksi, jolla ei kuitenkaan koskaan ollut rahaa.

Tämä kuva onkin itse asiassa pidätyskuva; Elizabeth sai syytteen alaikäisenä juomisesta.

On myös kerrottu, että Elizabeth kierteli usein asuinalueensa baareissa naisystäviensä kanssa, joten varmastikin heille tarjoiltiin usein drinkkejäkin sodanjälkeisessä, vapautuneessa ilonpidossa. Tämä on hyvin ymmärrettävää jopa nykyihmiselle; ja varsinkin elokuvateollisuuden alkulähteillä Hollywoodin liepeillä. Tuohon samaan aikaan mm. Marilyn Monroe aloitteli uraansa, ja uusia valkokankaan tähtiä etsittiin kiivaasti mistä tahansa.

Juurikin tällaisen käytöksen perusteella Elizabethia on epäilty prostituoiduksi, vaikka siitä ei ole ollut mitään merkkejä tai todisteita. Tähän viittaa kuulemma sekin, että hänen osoitekirjastaan löytyi peräti 75 eri miehen nimet. Yeah: aikana, jolloin ei ollut kännyköitä, oli ihan tavallista kirjoittaa osoitekirjaan tapaamiensa ihmisten yhteystiedot. Varsinkin, jos olit etsimässä uraa filmitähtenä…

Elizabethin kahtia katkottu ruumis löytyi kuitenkin tienposkeen hylättynä 15.1. 1947. Ruumiin löysi perheenäiti 3-vuotiaan tyttärensä kanssa, ja ensin äiti luulikin näkevänsä hylätyn mallinuken, jossa yläosa ja alaosa olivat erillään toisistaan. Verta ei ollut missään nähtävissä, joten tämä oletus on ollut hyvin ymmärrettävä. Nähtyään tilanteen lähempää nainen juoksi kuitenkin lähimpään taloon soittamaan apua. Tuolloin tuo löytöpaikka oli joutomaata.

Ruumiinavauksessa selvisi, että Elizabeth oli tosiaankin katkaistu keskeltä vartaloa, ja leikkuujäljet olivat erittäin siistejä. Lisäksi Elizabethin suupielet oli vedetty puukolla auki korviin asti, ja hänen rintojaan ja muita ruumiinosiaan oli viillelty pahasti. Seksuaalisesta väkivallasta oli myöskin merkkejä, sekä sitomisjälkiä raajoissa. Kuolemansyyksi merkittiin kuitenkin aivoverenvuoto, joka johtui tylpän esineen aiheuttamasta vammasta. Toivottavasti Elizabeth oli tosiaankin kuollut tähän vammaan ennen silpomisia!

On sanomattakin selvää, että Elizabeth tapettiin jossakin muualla, kuin tällä joutomaalla. Ruumiista ei saatu juurikaan edes verinäytettä, joten murha on tehty paikassa, jossa verta on voitu roiskia/vuodattaa/pestä pois. Lisäksi ruumista oli valeltu bensiinillä sormenjälkien poistamiseksi, joka tuolloin olikin ainoa keino poistaa omia jälkiään. Tästä seikasta Akka on lukenut FBI:n julkaisemia vanhoja arkistotietoja, ja valitettavasti ainoat, löydetyt sormenjäljet ruumiista eivät sopineet rekisteritietoihin.

Noh, tästä ruumiin löytymisestähän se soppa vasta alkoikin. On kerrottu, että ensimmäisenä paikalla oli lehdistön edustajat, jotka ehtivät kuvata ruumista ja tehdä sensaatiomaista juttua ennen poliisien tuloa. Siellä on sitten vedetty ihan Seiska-meininkiä jo -40-luvulla!

Murhan jälkeen sanomalehden “The Los Angeles Examiner” toimitukseen lähetettiin paketti, joka sisälsi Elizabethin tavaroita: syntymätodistus, henkilökohtaisia valokuvia, käyntikortteja ja juurikin aiemmin mainitun osoitekirjan. Lähettäjä lupasi antaa itsensä ilmi, mutta sitä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut.

Tutkimusten yhteydessä haastateltiin kuitenkin peräti jopa 500 miestä sekä useita nimettömiä murhan tunnustajia. Läheisen lääketieteellisen koulun opiskelijat tutkittiin myös: heidän joukossaan saattaisi olla tällainen siistiin katkaisuun pystyvä henkilö. Kaikissa tutkimuksissa päädyttiin kuitenkin umpikujaan, mutta Elizabethin murhatutkimus säilyi lehtien etusivun uutisena jopa toista kuukautta.

Järkyttävintä luettavaa tässä tapauksessa ovat tosiaankin olleet lukuisat juupas-eipäs-mielipiteet kaikilta tutkituilta, syytetyiltä, sekä ihan vaan lähipiirin ihmisiltä: Elizabeth oli prostituoitu, lesbo, hänellä oli epämuodostuneet sukuelimet, hän oli siellä-ja-siellä (ehkä) tai ei ollut, hiukset olivat ruskeat/mustat, hän käyttäytyi epäilyttävästi jne. On tosiaankin helppoa tällaisen tapauksen yhteydessä väittää nähneensä hänet, mutta kuten usein muissakin tapauksissa; näköhavainto saattaa olla väärin muistettu päivä, saman näköinen henkilö tai muuten vaan huomion hakuinen havainto.

Keitä sitten epäiltiin syyllisiksi? Tämä kysymys on loputon suo, johon Akkakin on osittain uponnut, sillä informaatiota ja mielipiteitä on tarjolla ihan liikaakin. Kuten Viiltäjä-Jackinkin tapauksessa, tässäkin keississä on useita epäiltyjä ja useita teorioita on kirjoiksikin kirjoitettu: eräs heistä on Steve Hodel, joka syytti isäänsä Georgea tästä murhasta. Tällaisia muitakin kirjoja on kirjoitettu mm. Zodiac-murhaajan henkilöllisyydestä.

Akan mielenkiinto kääntyykin tässä tapauksessa siihen, mikä meitä ihmisiä kiehtoo näissä vanhoissa, selvittämättömissä murhatapauksissa? Tämä murha on tietenkin järkyttävä laatuaan, sitä ei voi kieltää, mutta miten kukaan meistä voisi enää selvittää näin vanhan tapauksen jälkikäteen?

Sama pätee näihin Suomenkin aiemmin mainittuihin tapauksiin. Meillä nykyajan ihmisillä ei ole enää mitään muuta, kuin tuolloin heikosti tai puutteellisesti hoidetut poliisitutkinnat ja -raportit sekä jopa mystisesti kadonnutta todistusaineistoa. Siinäpä on sitten hyvä lähteä penkomaan yhtään mitään, kun alun alkaenkin kaikki on tehty päin per… mäntyä.

Mutta; kysymys kuuluu edelleenkin: MIKSI-OI-MIKSI me tutkimme edelleenkin näitä? Akka epäilee, että joissakin meissä piilee edelleen se metsästäjä-keräilijä-kulttuurin dna:n pieni hiven, jonka takia me vaadimme jonkinlaista jännitystä elämään. Olkoon se sitten laskuvarjohyppyä tai jotakin muuta extremeä; meissä vähemmän hurjapäisissä ihmisissä on jonkinlainen loputon tiedontarve tai -jano, mitä nämä mysteerit aiheuttavat.

Ja mitä ikinä tässä mahtaakaan tapahtua? Random-kuva menneisyydestä, jossa etsitään jotakin jännittävää.

Se jännitysmomentti tulee ehkä siitä, että “jos minä nyt kuitenkin ratkaisisin tämän vuosikymmeniä vanhan mysteerin, niin olisin kyllä ihan heimoni kunkku!” (Akka olisi kyllä heimonsa kuningatar tällaisessa tapauksessa, tai sitten sukupuoleton ihan-mikä-vaan-royalty, ettei kukaan loukkaantuisi nimityksen aiheuttamasta traumasta).

Jep, tälle tulkinnalle saa vapaasti nauraa.

Akkaa jäi kuitenkin tässä Elizabethin tapauksessa kaihertamaan FBI:n julkaistuissa dokumenteissa (linkkinä) sivulla 72 oleva kirje itselleen J. Edgar Hooverille: kyseessä on nainen, joka epäilee naapurimiehen pahoinpidelleen naisen juurikin huutojen perusteella. Tämä ex-poliisimies olisi myöskin leikannut naiselle tällaisen “Jokerina” sittemmin tunnetun suun, ja nainen syyttikin korruptoitunutta LAPD:ta asian peittelystä.

FBI Records: The Vault — Black Dahlia (Elizabeth Short)

Oliko tässä siis huolestunut naapuruston edustaja, jonka kirje jätettiin huomioimatta, hmm…?! “The Hooverin” vastauskirje seuraa kuitenkin tämän kirjeen kopion perässä, mutta se on jotakuinkin epäselvä. Akka ymmärsi kuitenkin, että siinä luvataan suorittaa parhaat tutkimukset ikinä ja mannaa sataa taivaasta jne. Eehhehe! Tällaiset epäselvät, julkaistut dokumentit antavat heti salaliittoteoreetikoille lisäpontta: MIKSI nämä ovat epäselviä ja MITÄ ei ole vielä julkaistu?

J. Edgar Hoover hallitsi tosiaankin koko Amerikkaa, sillä hän perusti FBI:n ja hoiti sitä omalla tavallaan useita vuosikymmeniä.

Akka ei naura enempää tällaisten asioiden yhteydessä, sillä ajan kulumisesta huolimatta kyseessä ovat kuitenkin olleet oikeat ihmiset; onkin aina ollut järkyttävää havaita, miten esim. silminnäkijöiden tai muiden havaintojen tekijöiden nimet sekä lausunnot jäävät elämään nykyaikaan asti.

Akka toivookin, ettei koskaan joutuisi omakohtaisesti kokemaan mitään hirvittävää tapahtumaa, joka muodostuisi mysteeriksi tai epäselväksi tapahtumaksi. Tällaisen henkilön läheiset joutuvat elämään loppuelämänsä asian kanssa, ja historiankirjoihin heidänkin lausuntonsa jäävät. On se pirun helppoa sanoa 70 vuotta jonkin tapahtuneen jälkeen netissä, että “sen-ja-sen lausunto vois viitata kyllä siihen, että oisko se valehdellut kuitenkin, häh, mitä mieltä?”

Yeah, salaliittoja löytää aina sieltä, missä tutkinta on ollut huolimatonta tai nykypäivän valossa katsottuna puutteellista: Viiltäjä-Jackin tapauksessa sivulliset ja poliisit jopa peittivät yhtä uhria tämän hameella soveliaisuusyistä, sillä tämän alaruumis oli paljaana jne.

Tähän enempää puuttumatta Akka jättää nämä murha-aiheet sikseen, koska seuraavaksi pitäisi käsitellä kysymystä: MIKSI/KUKA on tarpeeksi hirviömäinen pas*iainen tehdäkseen tällaisia murhia. Tämä on varmastikin ihan muiden hommia, kuin Akan…

Saunan takana on edelleenkin tilaa, jos joku harrastelija/ammattilainen nappaa jonkun tällaisen sadistin näppeihinsä. Tämä on äärimmäisen epätodennäköistä, joten R.I.P Elizabeth ja kaikki muutkin selvittämättömät murhatapaukset. Ihminen on ihmiselle susi, kuten vanha sanonta kertoo.

11.3.202211.3.2022

MILJARDÖÖRIN OUTO KATOAMINEN

Rockefeller-suvulla riittää massia Roope Ankan rahasäiliön verran: tämän suvun omaisuus on arvioitu reilusti yli 10 miljardiksi dollariksi. Rahaa alkoi kertyä, kun suvun patriarkka John D. Rockefeller perusti öljy-yhtiö Standard Oilin 1860-luvulla. Äijä ei sentään huuhtonut kultaa Klondikessa, kuten tämä aiemmin mainittu räpyläjalka. Tämä suku on kuitenkin nykyisinkin voimakas vaikuttaja sekä politiikassa, että yhteiskunnallisissa asioissa (taide, yliopistot, säätiöt…)

Vuonna 1961 suvun nuori vesa Michael D. Rockefeller (s. 1938) ei kuitenkaan pitänyt oman isänsä Nelson Rockefellerin ajatuksesta seurata tämän jalanjälkiä suvun valtavan koneiston pyörittämisessä. Tämä poika kävi kuuliaisesti arvostetut opinahjot Phillips Exeter Academyn ja Harvardin, mutta häntä kiinnosti enemmän taiteeseen keskittyminen, kuin lisämassin tuottaminen suvulle. Michael oli erityisen kiinnostunut alkuperäiskansojen taiteesta, joten hän suuntasikin kulkunsa tuolloin Alankomaiden hallussa olleen Uuden-Guinean viidakoihin. Matkalla oli tarkoitus kerätä ja dokumentoida alueella asustaneen Asmati-heimon taidetta ja elintapoja. Matkalla kuvattiin myös dokumenttielokuva “Dead Birds.”

Jostakin merkillisestä syystä tämä heimo kiinnosti Michaelia niin kovasti, että jo saman vuoden marraskuussa hän palasi alueelle antropologi Rene Wassingin kanssa. Mutta kuinkas kävikään: heidän 12-metrinen katamaraaninsa kaatui joella kovassa aallokossa ja kiepsahti nurin. Seurueen kaksi opasta uivat nopeasti rantaan hakemaan apua, mutta tällöin vene jo jatkoi kulkuaan kohti avomerta. Michael ja Rene odottivat apua peräti kaksi vuorokautta, kunnes Michael lopulta päätti lähteä uimaan rantaan. Eri lähteistä riippuen tämän matkan on arvioitu olleen 6-22 kilometriä (jep, näin mukavasti nämä arviot heittelevät!) Michael tyhjensi kaksi bensakanisteria, kiinnitti ne vyötärölleen kellukkeiksi ja lähti matkaan sanoen Renelle: “I think I can make it.” Rene Wassing pelastettiin seuraavana päivänä, mutta Michaelista ei nähty enää koskaan jälkeäkään. (Tähän väliin pitää lausua teatraalisesti: “Vai nähtiinkö…? Hmm…”)

Noh, massisuvun rahoilla saatiin tietenkin järjestettyä valtavat etsintäoperaatiot Michaelin löytämiseksi. Laivat, lentokoneet ja helikopterit tekivät kuitenkin tuloksetonta työtä ja etsinnät lopetettiinkin kahden viikon jälkeen. Mitä Michaelille sitten ajateltiin tapahtuneen?

Asmatien taide-esine/The Metropolitan Museum of Art.

Yleisin mielipide oli, että Michael oli joutunut krokotiilin tai hain päivälliseksi, tai sitten “vain” hukkunut uuvuttavan uintimatkansa seurauksena. Mutta: skeptisimmät epäilivät heti, että Asmatien heimo Ostjanepin kylästä olisi tappanut Michaelin tämän saavuttua rantaan ja että heimo olisi SYÖNYT MICHAELIN AIVOT. Tätä spekulaatiota edisti se, että heimon tapoihin oli kuulunut tällainen rituaalinen toiminta jo ammoisista ajoista lähtien. Vuonna 1958 kylään saapuneet Alankomaiden sotilaat olivat tappaneet useita heimon korkea-arvoisia jäseniä, joten tällainen “valkoisen miehen” keihästäminen olisi ollut kostoisku tapahtuneesta. Jep, ei kannata alkaa kettuilemaan väärille ihmisille, seurauksena voi olla aivojesi syöminen juhlallisissa rituaaleissa!

Löytyykö tälle väitteelle sitten mitään perusteita? Vuosien aikana useita asiaan perehtyneitä tutkijoita/yksityishenkilöitä on käynyt vierailemassa heimon luona asiaa selvittääkseen. On kerrottu, että Michaelin kohtalosta kysyttäessä kukaan ei tiedä yhtään mitään. Kuinka yllättävää. Jotkut ovat kuitenkin saaneet puristettua heimon jäsenistä tunnustuksia, että kyläläiset tosiaankin tappoivat amerikkalaisen turistin nimeltään Michael Rockefeller. Akan korvaan tällainen tarinointi kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta eihän sitä koskaan tiedä… jotkut kyläläiset ovat tosin jopa kertoneet, että Michaelin kalloa ja joitakin luita säilytetään heimon jäsenten keskuudessa. (No nih; Rockefellerit; käykääpäs hakemassa nämä luut pois kuljeksimasta DNA-näytettä varten…!)

Michael aiemmalla retkellään Uudessa-Guineassa.

Akka ei kuitenkaan ymmärrä, miksi visusti vaietusta turistin tappamisesta olisi heimon keskuudessa yhtäkkiä alettu tehdä tunnustuksia, kun tällaisesta seikasta voisi koitua heimolle vakavia seurauksia? Tällainen toiminta ei ole mitenkään järkeenkäypää, mutta kukin voi toki muodostaa asiasta oman mielipiteensä.

Dokumentaristi Fraser Heston sai käsiinsä Malcolm Kirkin v. 1969 kuvaamaa filmimateriaalia Asmatien heimolaisista ja tässä filmissä näkyy selvästi valkoihoinen mies melomassa muiden heimolaisten keskuudessa. Filmimatsku oli jäänyt unohduksiin 40:ksi vuodeksi, sillä kuvanlaatu ei ole parhaimmasta päästä todistaakseen yhtään mitään. Mutta: jumazuikka, tuolla filmillä näkyvällä äijällä on kyllä tosiaankin silmälasit päässään! Hmm… ja parta… Youtube-linkki filmiin tässä:

Supposed footage of missing man Michael Rockefeller taken in 1969 by Malcolm Kirk for Milt Machlin – YouTube

Olisikin ihan loogista, että maalliseen mammonaan kyllästynyt Michael olisi jäänyt hillumaan heimon pariin, olihan hän jo aiemmalla kolmen viikon reissullaan ollut innoissaan heimon elämäntavoista. Sitä paitsi: heimon parissa asuttuaan hänet olisi rantaan päästyään heti tunnistettu täksi aiemmin kylässä vierailleeksi nuorukaiseksi, josta ei varmastikaan olisi koitunut kenellekään mitään harmia: “Kas, sieltähän rämpii meidän ihka oma Miihkali! Tervetuloa takaisin, poikakulta!” Heimolaiset olisivat sitten peitelleet Michaelin lavastettua kuolemaa väittämällä, että tämä oli tosiaankin tapettu heti rantaan päästyään. “Juu juu, keihästä heitettiin niin per*eleesti ja sitten ihan vaan keitettiinkin koko äijä. Makoisaa oli, tosin vähän sitkeää!”

Noh, oli miten oli; mutta näinä päivinä Miihkali olisi 84-vuotias, mikäli hän tosiaankin olisi tuolloin v. 1961 selviytynyt rantaan. Ehkäpä luonnonmukaiset elintavat ovatkin pitäneet äijän hyväkuntoisena ja tälläkin hetkellä papparainen hihittelee Asmatien iltanuotiolla. Heimon pienimmäiset tietävät jo kokoontua kuuntelemaan jokapäiväistä iltasatua siitä, kuinka Miihkali-pappa jymäytti kaikkia valkoisia miehiä “silloin kauan sitten, kun pappakin oli vielä nuori ja vetreä!”

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin; ’til the next time!

15.12.202115.12.2021

WILLIN LÄNNEN GENTLEMANNI

Ai, että mustaa joulua povataan taas (ainakin tänne eteläiseen Suomeen)? Mikäpä sen parempi sitten, kuin tutustua herrasmieheen nimeltään Black Bart. Tulee jouluista tunnelmaa…!

Charles E. Boles/Bolton -niminen herra syntyi Norfolkissa, Englannissa n. vuonna 1829-1830, mutta päätyi Amerikan siirtolaiseksi jo kaksivuotiaana vanhempiensa muuttaessa luvattuun kultamaahan. Charles innostui veljiensä kanssa täysikasvuisina osallistumaan Kalifornian kultaryntäyksiin, mutta kuten niin monien muidenkin kohdalla; äkkirikastumista ei niin helpolla tapahtunutkaan. Kahden vanhemman veljen kuoltua Charles palasi kotiin Jefferson Countyyn, New Yorkiin ja avioitui Mary Elizabeth Johnsonin kanssa. Pariskunta sai neljä lasta ja eleli lopulta tavallista perhe-elämää Decaturissa, Illinoisissa.

Amerikan sisällissota (1861-1865) taisi vaikuttaa tähän kuuliaiseen perheenisään ikävällä tavalla, sillä kotiuduttuaan sodasta Charles lähti taas turhaan etsimään kultaa, kunnes v. 1871 hänestä ei kuultu enää mitään. Charlesin vaimo luuli miehensä kuolleen kullanetsintämatkoillaan, mutta ennen katoamistaan Charles oli kuitenkin ehtinyt kertoa vaimolleen kirjeessä epämiellyttävästä kohtaamisestaan Wells Fargo & Companyn edustajien kanssa. Tälle yritykselle Charles vannoikin kostoa kirjeessään.

Wells Fargo & Company oli (ja on edelleen) rahoitus- ja pankkialan suuryritys, joka perustettiin v. 1852. Aluksi yritys keskittyi koko Amerikan kattavaan postivaunutoimintaan, mutta nykyisin yrityksen liikevaihto pyörii 90-100 MILJARDIN dollarin kieppeillä. Tässä firmassa osattiin tehdä nokialaiset: vaihdettiin sitten kumi (postivaunut) ihan johonkin toiseen, tuottavampaan alaan!

Wells & Fargo Companyn postivaunu esillä museoituna.

Näitä Wells Fargon postivaunuja ryöstettiinkin ahkerasti, sillä kyseessä oli kuitenkin maan suurin ja kattavin kuljetusjärjestelmä, jonka mukana liikkui mm. arvotavaroita, palkkasaatavia, kultaa ja kaikenlaista muuta mukavaa ryöstettävää. Yritys palkkasikin useita etsiviä jahtaamaan tällaisia postivaunuryöstäjiä, jollaiseksi Charleskin jostakin syystä muuttui.

Vuosien 1875-1883 välisenä aikana Charles ryösti ainakin 28 postivaunua Kalifornian – Oregonin välillä ja hänestä tulikin eräänlainen kulttihenkilö. Ai miksi? Toisen ryöstönsä yhteydessä hän jätti rikospaikalle itse kirjoittamansa runon:

“I’ve labored long and hard for bread,
For honor, and for riches,
But on my corns too long you’ve tread,
You fine-haired sons of bitches.”
-Black Bart, 1877 (Wikipedia)

Ensimmäisen ryöstönsä aikana Black Bart/Charles hämäsi postivaunun kuljettajaa asettamalla pensaikkoon oksia, jotka näyttivät kauempaa katsottuna kiväärien piipuilta. Black Bart myös puhui pusikoille; antaen täten ymmärtää, että hänellä todellakin oli rikoskumppaneita mukana.

Tyypillinen kulkuneuvo tuohon aikaan (Library Of Congress).

Ryöstöjen yhteydessä tätä ryöväriä kuvailtiin herrasmieheksi, joka puhui kauniisti ja kohteliaasti, ei ryöstänyt matkustajien henkilökohtaista omaisuutta eikä hänen aikomuksenaan tuntunut olevan vahingoittaa ketään. Näin kävikin: Black Bart ei koskaan ampunut tai uhkaillut ketään millään väkivallalla, vaan hän puhui ihmiset ympäri toimimaan oman tahtonsa mukaan. Black Bartille oli ominaista, että hänellä oli päässään jauhosäkki kaksine silmänreikineen ja tämän päällä koreili vielä tyylikäs hattu: kaikin puolin oikein edustava ulkomuoto mainittiin usein ryöstäjää kuvailtaessa.

Viidennen ryöstönsä yhteydessä Black Bart jätti taas jälkeensä runon:

“Here I lay me down to sleep
To wait the coming morrow,
Perhaps success, perhaps defeat
And everlasting sorrow.
Let come what will, I’ll try it on,
My condition can’t be worse;
And if there’s money in that box
‘Tis munny in my purse.”
-Black Bart, 1878 (Wikipedia)

Joidenkin muidenkin ryöstöjen yhteydessä jätettiin myös runoja, mutta asiantuntijat selvittivät niiden olevan ihan perus-copycat-toimintaa. Joka tapauksessa, Black Bartin ryöstöjen ja maineen myötä hän sai Wells & Fargon etsivät peräänsä, mutta he vetivät aina vesiperän. Lopulta, v. 1883, Black Bartille kävi köpelösti: postivaunun kuljettaja ampui häntä neljästi ja yksi luoti osuikin Bartia käteen. Myöhemmin kuljettaja brassaili uroteollaan, kuinkas muuten…!

Mutta: Black Bart jätti jälkeensä nenäliinan, jonka hän oli kietonut vertavuotavan kätensä ympärille. Oliko sillä väliä, kun dna-tekniikkaa ei ollut vielä olemassa? Kyllä vain oli, sillä nenäliinassa oli pesulan merkintälappu, jossa kerrottiin nenäliinan omistaja. Wells & Fargon etsivät kiersivät läpi noin 90 pesulaa, ennen kuin yhdessä niistä tunnistettiin nenäliinan omistaja ja hänen ilmoittamansa osoite. Voi Black Bart; mikä moka…! Hänet pidätettiin matkustajakodista, jonne hän oli ilmoittanut ammatikseen “kaivosinsinööri” ja työn takia hän matkustelikin ympäriinsä. Yeah…

Kaikesta huolimatta Wells & Fargo syytti Black Bartia vain viimeisestä ryöstöstä. Ehkäpä yritys ymmärsi, että kansan ollessa ryöstäjän puolella, olisi muista ryöstöistä syyttäminen vain haitaksi yrityksen imagolle…! Täten herra gentlemanni sai vain kuuden vuoden tuomion, josta hän lopulta istui vain neljä vuotta San Quentinissa, Kaliforniassa.

Vapautumisensa jälkeen lehdistö kyseli Black Bartilta, vieläkö tämä aikoi jatkaa ryöstelyään. Vankeuden aikana Black Bartin terveys oli huonontunut merkittävästi, joten hän totesi vain: “No, gentlemen, I’m through with crime.”

Vapauduttuaan tämä herrasmies ei nähnyt enää koskaan perhettään, vaikka kirjoittelikin edelleen vaimolleen joskus. Hänen kohtalonsa on siis tuntematon, mutta tietenkin asiasta löytyy useita spekulaatioita: hänen on väitetty olleen mm. (apteekkarina) Marysvillessa, Kaliforniassa, Japanissa, New Yorkissa, Montanassa, Nevadassa ym. ym.

On arvioitu, että näiden todennetun 28:n ryöstön yhteydessä Black Bartin saalis olisi ollut yhteensä noin 18 000 dollaria, mikä oli toki tuona aikana messevä rahamäärä! Akan veikkaus on, että äijä laittoi massia menemään perheelleen eikä vain häpeän takia kehdannut enää tavata lapsiaan: hänelle oli vain tärkeintä, että perheen elanto oli turvattu!

Voi voi, Black Bart: R.I.P ja mustaa joulua sinullekin; arvon herra-ryöstäjä-runoilija, minne ikinä päädyitkään. Herrasmies loppuun asti!

17.10.202117.10.2021

ETERNAL LOVE VAI JOTAKIN IHAN MUUTA?

Viime vuonna Pohjois-Kiinasta löytyi rakennustöiden yhteydessä n. 1500 vuotta vanha hautausmaa, johon oli haudattu peräti 600 ihmistä. Yksi haudoista olikin erityisen poikkeuksellinen; haudassa makasi ilmeisesti aviopari toisiaan syleillen. Naisella oli sormus vasemmassa nimettömässään länsimaiseen tapaan. On arveltu, että tällaiset tavat levisivät Kiinaan Silkkitietä pitkin.

29-35-vuotiaana kuolleella miehellä oli joitakin vammoja; mm. murtunut käsivarsi ja pirstaloitunutta luuta toisessa jalassaan. Naisella (35-40-vuotias) ei näkynyt mitään vammoja, joten hän lienee uhrannut itsensä miehen kuollessa vammoihinsa. Tällä tavoin he pääsivät samaan hautaan ja täten yhtä matkaa tuonpuoleiseen. On selvää, että pari on huolellisesti aseteltu hautaan heidän kuoltuaan, joten hautaajatkin ovat tienneet kaksikon välisen yhteyden.

Tämä pari ei kuitenkaan ole ainoa laatuaan. V. 1972 Iranista löytyi “Hasanlun rakastavaiset.” Pari haudattiin n. 2800 vuotta sitten. Alueelle oli haudattu yhteensä 246 ihmistä, ja useissa luurangoissa on merkkejä väkivaltaisesta kuolemasta. Tällä parilla niitä ei kuitenkaan ole ja onkin arveltu, että nämä yksilöt kuolivat tukehtumalla. Alue tuhottiin ja poltettiin tuolloin täysin armeijan toimesta ja tämä pari olikin piiloutunut viljasäiliöön. On helppo kuvitella, kuinka ympärillä riehuvat tulipalot ja savu ovat koituneet näiden kahden kohtaloksi.

Hasanlu Lovers. Varmistettu mies oikealla, epäselvä sukupuoli vasemmalla.

Oikeanpuoleinen luuranko kuuluu 18-22-vuotiaalle miehelle (päässä näkyvä reikä on syntynyt kaivaustöiden yhteydessä), mutta vasemmanpuoleisen henkilön (n. 30-35-v.) sukupuoli ei ole varma. Kyseessä voi siis olla ystävä, sisarus, vaimo, rakastaja, rakastajatar tai ihan mitä tahansa siltä väliltä. Ei muuta kuin DNA-testiä kehiin, arvoisat tutkijat!

Italian Mantuasta löydettiin peräti 6000 vuotta sitten haudattu mies-naispari, joka sai nimekseen “Valdaron rakastavaiset.” Nämä henkilöt olivat kuollessaan n. 20-vuotiaita, mutta kuolinsyytä ei ole kyetty määrittelemään. Tällainen hautaustapa tuolta neoliittiselta ajalta on hyvin harvinainen, joten löytö olikin suuri sensaatio. Hautaan oli laitettu hautalahjoja; nuolenkärki ja piikivestä valmistettuja työvälineitä. Arkeologisissa kaivauksissa koko maakaistale nostettiin ylös, jotta kokonaisuus säilyisi ehjänä ja nykyisin pari nukkuu lasivitriinissä Mantuan museossa, edelleen ikuisesti yhdessä.

Valdaro Lovers. Mies vasemmalla, nainen oikealla.

Melkein yhtä vanha löytö tehtiin Alepotrypan luolasta Kreikasta. 5800 vuotta sitten luolaan haudattiin lusikka-asentoon n. 20-25-vuotiaat mies ja nainen. Luolasta on löytynyt useita muitakin luurankoja, mutta tämän parin hautaustapa on yhtä merkillinen kuin edellisenkin esimerkin.

Nainen etualalla, mies hänen takanaan (Daily Mail).

Näiden nuorten kuolinsyy on mysteeri; kuinka yllättävää…! Luolasta löytyi peräti luuossuaari, joka oli tuotu luolaan n. 3300 vuotta sitten. Tässä luuarkussa oli useiden eri yksilöiden luita. Noin 3000 vuotta sitten luola romahti, joten hautaukseen luolaa ei sitten tietenkään enää voitu käyttää.

V. 2013 Romaniasta löydettiin 30-vuotiaat mies ja nainen, jotka pitelivät toisiaan kädestä. Pari oli haudattu juuri perustetun luostarin maille, joten tässä tapauksessa mistään “itsensä uhrauksesta” ei voi olla kyse. Mikäli toinen olisi tehnyt itsemurhan, häntä ei olisi haudattu pyhälle maalle, sillä itsemurha oli tuohon aikaan suuri synti.

Lovers Of Cluj-Napoca. Mies oikealla, nainen vasemmalla.

Tämä pari kuoli vuosien 1450-1550 välisenä aikana. Miehen rintalasta ja lantio ovat murtuneet, mutta naisen kuolinsyy ei luurangosta ole paljastunut. Tämä pari nimettiin “Cluj-Napocan rakastavaisiksi” löytöpaikkansa mukaan.

Hieman erilainen esimerkki parin yhteisestä hautaamisesta löytyi v. 1904, kun Alankomaista löytyi suohon upotettu miespari. Pitkään tietenkin luultiin, että kyseessä olisi mies-naispari, mutta myöhemmät tutkimukset osoittivat molempien olevan miehiä. Nämä “Weerdingen miehet” haudattiin n. 160 eaa. – 220 jaa. välisenä aikana. Toisen miehen kuolinsyy on selvästi nähtävissä; hänen vatsansa on viilletty auki ja hänen suolensa pursuavat esiin aukosta. Onkin epäilty, että kyseessä olisi uhraus: paikallinen “pappi” olisi tulkinnut tulevaisuutta tällä tavalla. Toisen miehen kuolinsyytä ei tiedetä, mutta ainakin tiedetään, etteivät miehet ole sukua keskenään. On jopa epäilty, että tämä “homopari” olisi nimenomaan uhrattu seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi, mutta eihän sellaista voi kukaan todeksi esittää.

Weerdinge Men (se, mitä heistä on jäljellä suohon hautaamisen jälkeen).

Olisipa hauska tietää totuus näistäkin hautauksista, mutta se taitaisi vaatia aikakonetta. Kuten niin moni muukin asia… Akka jää odottamaan tosielämän Pelle Pelotonta, joka ratkaisisi mysteerin jos toisenkin. Tällä erää Akka sai tarpeekseen tällaisesta “ikuinen-rakkaus”-söpöilystä ja siirtyy tutkimaan jotakin karmaisevaa. Ei sentään sarjamurhaajia; niitä Akka ei siedä ollenkaan. Sellaiset henkilöt, jos ketkä, pitäisi upottaa suohon. Elävinä.

15.8.202115.8.2021

LÄHDETÄÄNKÖ RETKELLE?

Brittiläisen kapteeni John Franklinin kunnianhimoinen tavoite oli vihdoinkin löytää Luoteisväylä; merireitti Kanadan saaristoisen pohjoisosan läpi Atlantilta Tyynellemerelle. Matkaan lähdettiin vuoden 1845 kesällä kahden aluksen voimin. HMS Erebus ja HMS Terror olivat raskasrakenteisia aluksia, joita oli muokattu sopimaan arktisten alueiden olosuhteisiin.

Kuinkas sitten kävikään? Laivat jäätyivät kiinni useampaan otteeseen matkan aikana ja 129 miehistön jäsentä joutui pinteeseen, joka lopulta vei heiltä kaikilta hengen. Laivoilla oli elintarvikkeita varattu kolmeksi vuodeksi eteenpäin, joten ruoan suhteen paniikkia ei olisi pitänyt olla. Koko äijäkööri laivoineen jäi kuitenkin kadoksiin ja pelastusretkueita lähetettiin heitä etsimään vuodesta 1848 alkaen. Paikallisilta inuiteilta saatiin kuulla tarinoita valkoihoisista miehistä, jotka menehtyivät yksi toisensa jälkeen. Kolmen miehen hautapaikat näytettiin etsijöille eikä merkkejä eloonjääneistä enää löytynyt.

Piirroskuva HMS Terrorin oletetusta kohtalosta.

Johtolankoina löydettiin joitakin kirjelappusia miehistön kirjoittamina sekä mm. kahden miehen ruumiit kelkassa. Kaikesta kävi ilmi, että miehet olivat jättäneet laivat jäihin ja yrittäneet selviytyä maateitse pois ankarista olosuhteista. Inuitien kertomusten mukaan heidän näkemänsä miehet olivat nälkiintyneitä ja viimeisissä henkitoreissaan; myöhemmät luulöydöt todistivat heidän jopa turvautuneen kannibalismiin. Karua meininkiä.

Etsintäretkiä tehtiin useita, osaa niitä rahoitti kapteeni Franklinin vaimo. Hänen elämäntehtäväkseen muodostui selvittää aviomiehen kohtalo: mitä matkalla oli oikein tapahtunut? Hän turvautui jopa selvännäkijöiden apuun etsiessään vastauksia aviomiehensä epäonnisesta retkestä.

Franklinin retkikunnasta tehty löytöpalkkio (Wikimedia Commons).

Lukuisat esine- ja ruumislöydöt sekä inuitien kertomukset auttoivat etsijöitä ymmärtämään matkan koettelemuksia. Jopa 250 kilometrin matkalta löydettiin sekä menehtyneitä miehistön jäseniä että näiden kirjoittamia merkintöjä, jotka kertoivat karua tarinaa. Kapteeni Franklin oli kuollut 11.6. 1847 ja miehistö yritti selviytyä pois jäiden keskeltä takaisin ihmisten ilmoille, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Neljän miehen hautapaikat nykyään (Wikimedia Commons).

Myöhempien tutkimusten mukaan suurin osa miehistä kuoli keripukkiin, nälkiintymiseen ja lyijymyrkytykseen. Tuolloiset säilyketölkit eivät todellakaan vastanneet nykyaikaisia hernekeittopurkkeja, vaan niistä liukeni lyijyä, jota löydettiinkin tutkituista hiusnäytteistä jopa kymmenkertaisia määriä normaaliin verrattuna. Inuitien mukaan nuo vuodet olivat myöskin riistan suhteen erittäin ankaria: hylkeitä ja karibuja oli saalistettavana tavallista määrää vähemmän.

Kaikkien miesten menehtyminen oli siis monen tekijän summa, joissakin ruumiissa on merkkejä myös tuberkuloosista ja keuhkokuumeesta. Näihin kaikkiin syihin voi lisätä sanan KYLMYYS. Nykyihmisen on aika vaikea kuvitella, millaista oli olla keskellä arktista aluetta satojen kilometrien päässä lähimmästä ihmisasutuksesta. Sen aikaisilla kamppeilla ja varusteilla… ei ollut höyhentäytteisiä makuupusseja eikä italianpataa pussitettuna kuivaruokana, saati sitten mitään lääkintätarvikkeitakaan. Ei, ei, ei, sanoo Akka ja värisee kauhusta tällaista ajatellessaan.

Mutta; ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: vuonna 2014 löydettiin HMS Erebusin hylky ja vuonna 2016 löydettiin HMS Terror! Hylkyjen tarkkoja sijaintipaikkoja ei tietenkään paljasteta suurelle yleisölle, mutta hylyt ovat erittäin hyvin säilyneet kylmässä ja vähähappisessa vedessä. Voisi jopa sanoa, että nämä löydöt ovat täydellisiä aikakapseleita tuosta kohtalokkaasta matkasta. Nämä löydöt kertovat varmaankin lisää tämän epäonnisen tutkimusretken etenemisestä, kuten jo aiemmin löydetyt esine- ja ruumislöydötkin.

Videoita hylkyjen sukelluksista:

https://www.youtube.com/watch?v=OxyTZ3F7mkA HMS Terrorin sukellusvideo

Parks Canada explores the wreck of HMS Erebus and collects new artifacts – YouTube

Nämä hylyt ovat maanneet noin 170 vuotta suhteellisen matalassa vedessä ennen löytymistään, toisin kuin Titanic, joka löydettiin 73 vuoden päästä uppoamisestaan. Titanicin hylky makaa melkein 4 kilometrin syvyydessä Newfoundlandin edustalla. Tällainen syvyys vaikeuttaa huomattavasti tutkimustyötä, sillä paine tuollaisissa syvyyksissä on lähestulkoon järjetön.

Titanic meren pohjassa (National Geographic).

Erebus makaa noin 11 METRIN syvyydessä, Terror löytyi noin 24 METRIN syvyydestä. Vapaasukelluksen maailmanennätys (ilman mitään varusteita) on peräti noin sata metriä, joten hylyt ovat helposti tutkittavissa.

Kuuluisin löydetyistä miehistön jäsenistä lienee John Torrington, jonka ruumis on lähes täydellisesti säilynyt jäätyneenä. Hän ei ole ainoa: mm. miehistön jäsen John Hartnell on löydetty yhtä hyvin säilyneenä. Hänen jälkeläisensä Brian Spenceley valokuvasi iso-iso-setänsä kasvot tämän esiinkaivamisen yhteydessä:

Peräti 24:n muun miehistön jäsenen DNA:ta on saatu eristettyä ja nyt toivotaankin näiden miesten identifiointia elossa olevien sukulaisten kautta. Kapteeni John Franklinin hautapaikkaa ei tosin tiedetä, joten hänen kuolinsyynsä saattaa jäädä arvoitukseksi. Eiköhän se liene samanlainen, kuin muullakin miehistöllä: surkeiden sattumusten summa.

On se nyt vaan p**kele, mitä ihmiset saavat päähänsä lähteä toteuttamaan. Aivan järkyttäviin olosuhteisiin pitää lähteä seikkailemaan hemmetin huonoilla varusteilla. Eikö kenellekään tullut mieleen ajatus, että “odotetaan tässä reilusti yli sataviiskyt vuotta, että keksitään satelliitit, kännykät ja gps:t?” Ei tullut mieleen, ei. Piti lähteä menemään joko maineen takia tai sitten muuten vaan hulluuspäissään ja intomielisenä. Ja kuinkas sitten kävikään? Pirun huonosti.

“Green Boots”- nimellä tunnettu ruumis Everestillä. Hänet tunnistettiin lopulta *Tsewang Paljor*– nimiseksi mieheksi. **RIP.**

Hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta on myöskin se, että Mount Everestillä makaa edelleenkin noin 200 epäonnisen kiipeilijän ruumiit. Heidän alastuomisensa on täysin mahdoton tehtävä, eikä siihen ole kenelläkään aikomustakaan. Vuoren olosuhteet ovat aivan käsittämättömän vaikeat, niitä ei kukaan tavallinen pulliainen voi ymmärtää. Jotkut “onnekkaat” ovat selvinneet jäätyneiden varpaiden tai sormien amputoinneilla, mutta joillekin yksi ainoa askel väärään paikkaan on aiheuttanut kuoleman. Että kannattiko mennä, häh? John Franklin olisi sanonut tähän: “Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.”

9.8.20219.8.2021

KUNNIALLISET KUOPPAJAISET

Vuonna 1903 Tonsbergissa, Norjassa eräs farmari onnistui löytämään Norjan toistaiseksi arvokkaimman viikinkiaikaisen hautalöydön: veneen, jonka sisällä oli kaksi vainajaa ja runsaasti hautalahjoja. Kaivaukset aloitettiin löytöä seuraavana kesänä ja laiva on tällä hetkellä kunnostettuna Oslon Viikinkilaivamuseossa kahden muunkin veneen ja hautaesineistön ohella. Kunnostustyöt kestivät peräti 21 vuotta, mutta jopa 90 % veneestä on alkuperäistä puuta. Siinä sitä on konservaattoreilla ollut askartelua!

22-metrinen vene -Oseberg- on taidokkaasti koristeltu ja siihen on mahtunut peräti 30 soutajaa. Tutkimusten mukaan veneen rakennusajankohdaksi varmistui v. 820 jaa. Akka voi hyvinkin kuvitella, kuinka tällaisilla veneillä paineltiin menemään Amerikkaan ihan kevyesti, ihan silkasta menemisen ilosta!

Tønsberg – Google Maps

Hautalöytöihin kuului mm. koristeelliset hevosvaunut, neljä kelkkaa, eläinveistoksia, astioita, vaatteita, viisi sänkyä, höyhenpatja, kaksi telttaa, 15 hevosta, kuusi koiraa, 2 lehmää jne.jne… ja tietenkin ne kaksi vainajaa. Tavaroiden määrästä ja laadusta tiedettiin heti, että vainajat eivät todellakaan olleet Matti ja Maija Meikäläinen. Keitä he sitten olivat?

See the exhibition in 360 degrees Linkki museonäyttelyyn (Viking Ship Museum)

Noin 100 vuotta löydön jälkeen uudelleen haudatut luurangot kaivettiin esiin tarkempia tutkimuksia varten. Toinen vainajista paljastui v. 834 jaa. haudatuksi noin 80-vuotiaaksi naiseksi. Hän oli menehtynyt syöpään. Toinen nuorempi vainaja on noin 50-vuotias nainen, mutta hänen kuolinsyytään ei ole saatu selville.

Pitkään uskottiin, että nuorempi vainaja olisi ollut tämän vanhuksen – jopa kuningattaren -seuraksi uhrattu palvelija, mutta väkivallan merkkejä ruumiista ei löytynyt. Dna-tutkimuksetkaan eivät selvittäneet, ovatko naiset sukua toisilleen, esim. äiti ja tytär. Nuoremmalla naisella oli murtunut solisluu, joka oli parantunut useiden viikkojen ajan, joten kuolinsyyksi murtuma ei yksin riitä. On epäilty, että hän on saattanut kaatua ja saada aivovaurion, mutta tämä on vain spekulaatiota.

See a longer list of the grave goods here (Viikinkilaivamuseon kokonainen luettelo kaikesta hautaesineistöstä)

Luista pystyttiin kyllä selvittämään, että heidän ruokavalionsa todisti heidän syöneen hyvin eläessään ja nuorempi naisista oli jopa käyttänyt koko elämänsä ajan metallista hammastikkua. Selvästikin kyse oli ylimystön jäsenistä, joten äiti-tytär-veikkaus saattanee olla hyvinkin mahdollinen. Tuskinpa palvelijalla oli käytössään tällaisia ylellisiä ja harvinaisia tarvikkeita. Tai… ehkäpä nuorempi nainen olikin palvelija, joka salaa käytti emäntänsä hammastikkua ja söi ruokaa tämän annoksista kenenkään tietämättä! Pyh, nyt Akka ajautuu taas liikaa salaliitto-osastolle…

Yksi kelkoista museossa (medievalists.net).

Hautaushetkellä Oseberg on kyllä tosiaankin sullottu täyteen tavaraa ja eläimiä – 15 hevosta muiden muassa ja hevosvaunut, god damn! Vaunut olivat tosin koottavaa mallia, eli niiden rakenne salli niiden purkamisen ja kokoamisen esim. veneessä kuljetusta varten. Aika näppärää nikkarointia tuohon aikaan; peräti 1200 vuotta sitten! Joku fiksu viikinki-insinööri on saanut älynväläyksen; mahdollisesti jo ennen 800-lukua, jolloin vaunut on rakennettu. Haudatessa ne olivat jo ns. vanhat kiesit.

Osebergin vaunut koottuina (Viking Ship Museum/Oslo).

Akka kyllä ihmettelee kuitenkin, miten ne hevoset ja lehmät on saatu laitettua veneeseen, aikamoinen homma nostella tällaisia painavia elukoita kaiken muun tavaran keskelle. Viikingeillä täytyi olla runsaasti ruista ranteessa. Ja mihin nämä arvoisat naiset tarvitsivat viisi sänkyä ja neljä kelkkaa? Kaikenlaiseen mukavaan ilonpitoon tuonpuoleisessa Valhallassa? (Ilonpito tarkoittaen tietenkin riehakasta mäenlaskua kelkalla ja …nukkumista…)

Vanhemmalta naiselta tällainen ilonpito olisi kuitenkin taitanut jäädä väliin, hänellä todettiin mm. osteoporoosi, lonkkamurtuma, polvivamma ja kuluneita niskaniveliä syövän lisäksi. On arvioitu, että hänen loppuelämänsä oli hyvin kivulias kaikesta ylellisyydestä huolimatta. Häntä on myös epäilty itse kuningatar Åsaksi, jonka lapsenlapsesta tuli myöhemmin Norjan ensimmäinen kuningas Harald Kaunotukka.

Tiedetään myös, että kuningatar Åsalla oli harvinainen hormonihäiriö, joka aiheutti hänelle parrankasvua. Oli miten oli; hyvin poikkeuksellinen tämä nainen kuitenkin oli saadessaan kaikenlaista hauta-aarretta mukaansa kuollessaan. Eipä se tainnut kuitenkaan häntä paljon lohduttaa kaiken kivun keskellä. Tai ehkäpä lohduttikin, jos hän uskoi pääsevänsä tuonpuoleiseen telmimään nuorena ja terveenä – ja ilman partaa, mikäli hän oli kuin olikin mainittu kuningatar Åsa.

Ainakin veneestä löytyi nahkapussi, jonka sisällä oli kannabista – ei muuta kuin laitat vaunut kasaan, pari kaakkia niitä vetämään ja vaihdat viihteelle itsensä Odinin kanssa, arvoisa viikinkirouva! Ja jos jostain kumman syystä se mahdollinen parta on edelleen olemassa, kannattaa ehkä siistiä sitä vähäsen. Veneessä on mukana veitsiä ja kampoja, tämä mainittakoon ihan pienenä, ystävällisenä vinkkinä!

Krhm… kannattanee kaivella vähän ehyempiä tarvikkeita…

24.9.202024.9.2020

MERKILLINEN KIVIMUNA, KRISTALLIKALLOT JA JEESUKSEN PERHEHAUTA

… Mikä ihme voi näitä kolmea yhdistää? Sellainen pieni, vähäpätöinen seikka, että kaikkia epäillään väärennöksiksi.

Kivimuna löytyi New Hampshiresta Winnipesaukee-järven läheltä v. 1872. Kivimuna on nykyään esillä New Hampshiren museossa. Kivi on noin 10 cm korkea, 6,5 cm leveä ja sen läpi kulkee reikä yläpäästä alapäähän. Kiveen on kaiverrettu kasvot, tiipii ja muita symboleja, korvien paikalla on maissintähkät.

Kivimunan koristelua. Tiipii näyttää jotenkin… liian kliseiseltä.

On epäilty, että kivi olisi muinaisen intiaaniheimon ukkoskivi; eräänlainen amuletti ukkosjumalaan liittyen. Sittemmin on todettu, että reiän poraamiseen olisi käytetty jonkinlaista mekaanista työkalua. Alaosassa on myös jälkiä siitä, että työstövaiheessa muna olisi kiinnitetty jonkinlaiseen sorviin.

Yeah. Ihmettelen vain juurikin tuota munan läpi kulkevaa reikää. Naruunko se pitää pujottaa, miksi? Mikäli muna on feikki, mitä väärentäjä on ajatellut? Onhan se nyt porakoneillakin työlästä porata 10 cm reikä kiven läpi. “Poraanpa tässä nyt ihan piruuttani ja hiki päässä reiän tämän munan läpi, sitten tutkijat raapivat päätään, hähää!”

Mikäli muna on todellakin aito intiaanien amuletti, Akka sai juuri jonkun ukkosjumalan vihat päällensä. Damn; nyt ei sitten enää tiipii pysy kasassa eikä biisoninmetsästyksessä ole onnea!

Makoilkaa rauhassa; metsästysmahkut meni jo!

Samanlaista feikkiepäilystä on esitetty maailmalta löytyneistä kristallikalloista. On uskottu, että kallot ovat muinaisen Keski-Amerikan intiaanien pyhiä esineitä. Niitä on väitetty tietokoneiksi, jotka sisältävät alieneilta peräisin olevaa informaatiota. Jotkut esittävät kallojen alkuperäksi peräti Atlantista.

British Museumin kallo/Wikimedia Commons.

Yeah. British Museumin ja Smithsonian Instituutin kallot on todettu väärennöksiksi; kalloissa näkyy merkkejä koneellisista työstöjäljistä. Tämähän ei tietenkään poissulje sitä, etteikö joku muista kalloista olisi aito… Joku saisi kyllä selittää, miten tuhansia vuosia sitten tuollaisen kallon värkkääminen onnistuu ilman sähkötyökaluja.

Ai niin; ne alienit, tietenkin! Tulivat sitten huipputeknisillä aluksillaan tänne jakelemaan kallisarvoista tietoa… pääkallojen muodossa. Eivät sitten muuta keksineet?

Tämän myötä Akan niskaan pärähtää vielä muinaisten inkojen kirous. Damn; nyt ei sitten maissisatokaan enää kasva!

Jeesuksen veljen (suomalaisittain Jaakob) luuarkku on myöskin kiistanalainen löytö. Arkku löytyi Israelista v. 2002 ja siihen on kaiverrettu teksti “Jaakob, Joosefin poika, Jeesuksen veli”.

Ensimmäisellä vuosisadalla oli tapana, että edesmenneen ruumis siirrettiin hautakammioon ja myöhemmin jäljellejääneet luut siirrettiin kivestä kaiverrettuun luuarkkuun eli ossuaariin. Tämä ossuaari itsessään on todettu ajoituksen myötä aidoksi, mutta kiistanalaisuus onkin syntynyt tekstin aitoudesta.

Kiistanalainen on myöskin Jeesuksen perhehaudaksi väitetty hautakammio, josta löytyi useita ossuaareja. Löytö tehtiin v. 1980 Talpiotissa, Israelissa. Arkkuihin on kaiverrettu useiden Jeesuksen lähipiiriin sopivien henkilöiden nimiä. Mukana on peräti Jeesuksen itsensä, Jeesuksen toisen veljen, äidin sekä Maria Magdaleenan ja Jeesuksen pojan arkuiksi väitetyt ossuaarit. Mikäli löytö voitaisiin todistaa aidoksi, se mullistaisi kristillisen uskon perusteet.

Arkuille ja kaiverruksille on tehty useita tutkimuksia ja arkuista on saatu myös riittävästi materiaalia dna:n tutkimiseen. Vertailukohtaa dna-näytteille ei ole, sillä luut haudattiin uudestaan jo 80-luvun löydön jälkeen uskonnollisista syistä. Tätä uudempaa hautapaikkaa ei tiedetä.

Yeah. Menitte sitten hukkaamaan melkoisen tärkeätä todistusaineistoa paikkaan Ö. Tämä hauta-asia taitaa siis tosiasiassa olla täysin auki; harmin paikka. Akka ei ala tässä asiassa esittämään omia mielipiteitään haudan aitoudesta; aiempien kirousten myötä tähän ei tarvita enää minkäänlaisia paineita koko kristikunnalta.

Maissit ja biisonit meni jo mönkään, se riittänee tällä erää. Mitään taivaasta sojottavia syyttäviä sormia Akka ei ala enää katselemaan.

29.1.20209.5.2020

ON LOTTOVOITTO SYNTYÄ SUOMEEN!

Puuttumatta sen kummemmin enää vallitsevaan säätilaan, totean otsikkoon ainoastaan: NO EI OLE! Onhan tämä vanha sanonta väännetty jo muotoon “tarvitaan lottovoitto, jotta voi asua Suomessa”. Tässä vaiheessa toteaisin kyllä: “jos olisi lottovoitto, lähtisin maailmanympärysmatkalle/niin pitkälle kuin pippuri kasvaa”.

Valtion pitäisi jakaa kaikille ilmaisia D-vitamiinitabletteja ympäri vuoden, kun ei sitä vitamiinia saada tarpeeksi taivaalla piilottelevan keltaisen pallukan tuottamana. Ärgh!

Ihan tällaista auringontemppeliä Akka ei kuitenkaan aio pystyttää…

Ei sitä turhaan kutsuta auringonottajia auringonpalvojiksi; Akkakin voisi mielihyvin perustaa alttarin taivaalliselle jumala Auringolle, jos se perhanan mollukka näyttäytyisi useammin! Ärgh again!

Mistä hemmetistä me suomalaiset olemme alunperin raahautuneet tänne pohjoiseen? Kuka tuhansia vuosia sitten päätti, että: “No niin, perhe, tänne me jäädään! Ei toi jumalaton vesialue ja jäätikönreuna mitään haittaa, pistetään nuotio pystyyn vaan!”

Ketä tästä lottovoitosta saa syyttää, häh?! Oliko kyseessä Pentti Kivikautinen yhdessä vaimonsa Marja-Liisa Kivikautisen kanssa?

Perhe Kivikautinen nysvää tulta leppoisella mielellä. Hetkinen… Marja-Liisallakin on parta!

Syyllisen metsästys alkakoon!

Ensimmäiset asutuksen merkit löytyvät etelä-Karjalasta noin 10 000 – 11 000 vuoden takaa. Asukkaat ovat todennäköisesti tulleet idempää itä-Suomen ollessa jo sulaa maaperää. Tuolloin jäätikön sulamisvedet peittivät suurimman osan etelä- ja länsi-Suomea jäätikönreunan vielä vetäytyessä pohjoisempana. Noin 10 000 vuotta sitten Lapistakin löytyi jo asutusta, asukkaat ovat esinelöytöjen perusteella tulleet nykyisen Norjan puolelta mutta myös osittain Venäjältä.

Huomionarvoista on se, että ensimmäiset tulijat eivät heti alkuun tulleet jäädäkseen, vaan uusiin seutuihin tutustuttiin lähinnä kesäaikaan. Talven tullessa palattiin sinne, mistä oltiin aiemmin lähdetty eli leudommille, tutuille seuduille. Nykyiset eläkeläiset toistavat tätä muinaista tapaa merkillisen usein: talveksi lähdetään Floridaan tai Fuengirolaan.

Keitä nämä etelä-Karjalaan saapuneet ensimmäiset pioneerit sitten geneettisesti olivat? DNA-tutkimusten perusteella suomalaiset ovat eniten sukua ruotsalaisille ja virolaisille; itä-Suomessa kromosomeissa näkyy pieni Siperian vaikutus. Jännittävä ero löytyy myös itä- ja länsisuomalaisten geneettisissä eroissa: erot ovat suurempia kuin englantilaisten ja saksalaisten välillä. Nykyiset venäläiset eivät kuitenkaan ole liiaksi vaikuttaneet itäsuomalaisiin, vaan erot ovat syntyneet jo kauan ennen venäläisten asettumista nykyisille asuinsijoilleen.

Ei siis kuitenkaan ole olemassa mitään yhtä tiettyä perimälinjaa, josta olemme suoranaisesti polveutuneet. Olemme eurooppalaisia siinä missä muutkin nykyiset eurooppalaiset. Meikäläinen ei siis voi aloittaa henkilökohtaista kiistaa minkään tietyn, nykyisen kansan kanssa: “Pentele, pitikö teirän esi-isienne lähtee tänne kalastamaan meitin ahvenia! Ja sitte piti vielä jäärä aloilleen!”

Perhe Kivikautinen tekee ihan omia hommiaan Pariisin dioraamassa v.1889.

Tässä vaiheessa pitää nyt kyllä muistaa, että meissä kaikissa on todistettavasti sekä neandertalilaisen että denisovanihmisen geenejä. Näitä lajien välisiä risteytymiä tapahtui n. 40 000-60 000 vuotta sitten.

Epäillään, että risteytymiä on tapahtunut muidenkin, aiempien lajien kanssa. Eipä tuo liene ihmeellistä, kun näitä eri lajeja on maapallolla tallannut samaan aikaan jos jonkinlaista. Siinä jää kaikkien saippuasarjojen juonikuviot ihan toiseksi; että kuka onkaan häss… ollut kontaktissa kenenkin kanssa ja koska. Siinä on paineltu pusikoissa menemään heti, kun siihen on ollut mahdollisuus.

Täytynee siis kuitenkin tyytyä siihen, että pitäisi Afrikkaan asti lähteä syyttelemään alkuihmisiä tästä suomalaisten lottovoitosta. “Pentele, pitikö teirän esi-isienne lähtee ylipäätään Afrikasta? Olis pitänyt vaan jäärä sinne auringon alle!”

Ihmisen luontainen vaellusvietti/uteliaisuus on täten syy kaikkeen: ilmastonmuutokseen, liikakansoittumiseen, tautien leviämiseen yms. Jos levittäytymistä Afrikasta ei olisi tapahtunut, möllöttäisimme edelleen kaikki karvaisina alkuihmisinä savannin puun varjoisilla oksilla, ainakin hetkellisesti ilman huolen häivää.