Kappas vain; jokohan nyt vihdoinkin olisi tässä maailmassa edes yksi suuri mysteeri saatu ratkaistua? Tätä Akka – kuten niin moni muukin mysterioitsija – hartaasti toivoo. Akka keksi tuon sanan ihan päästään ja tarkoittaa sillä mysteereistä kiinnostunutta ihmispoloa.
Historioitsija on ihan virallinen nimitys, mutta Akka lukeutuu tähän mysteerienmetsästäjien monipuoliseen ja omituiseen joukkoon. Tämän jutun myötä Akka keksii vielä seuraavan karmaisevan sanan: kemioitsija eli kemian alan asiantuntija! Hyi olkoon, tällaisia sanahirviöitä ei saa koskaan lanseerata yleiseen käyttöön!
Jutun juoni kuuluu seuraavanlaisesti, oi auvoisat mysterioitsijat: jo vuosikausia Akkakin on raapinut päätään näiden maailman massiivisten megaliittien edessä ja tuuminut pienessä päässään, että miten näitä järkäleitä on muinaisina aikoina louhittu, siirrelty ja aseteltu niin tarkasti paikoilleen, ettei edes hiuskarvaa niiden väliin saa asetettua.
Asiasta tietämättömille otetaan esimerkeiksi vaikkapa Sacsayhuaman ja Ollantaytambo Perussa, Baalbekin louhos- ja temppelialue Libanonissa, Tiwanaku Boliviassa sekä Serapeum Egyptissä.
Selvitetäänpä tähän väliin termit megaliitti ja monoliitti: megaliitti on ihmisen pystyttämä suuri kivi, monoliitti taasen joko luonnonmuodostelma tai yhdestä kivestä tehty arkkitehtoninen elementti, patsas tai pylväs. Akka käyttää kyllä kaikista näistä termiä megaliitti, sillä se kuvastaa juurikin näiden kivien MEGALIITTISTA kokoa.
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_largest_monoliths# MONOLIITIT
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_megaliths MEGALIITIT
Näitä samankaltaisia rakennelmia ovat myös esim. Japanissa Asuka ja Ishi No Hoden sekä Britanniassa tietenkin Stonehenge. Kaikista näistä esimerkeistä löytyy googlaamalla lisäinfoa tonnikaupalla, Akan on turha tunkea tähän väliin miljoonakaupalla linkkejä – tällöin ei koskaan päästä itse asiaan. NO, MIKÄ SE ASIA NYT SITTEN OIKEIN OLIKAAN; joko Akka ehti sen unohtaa?
Eipä suinkaan. Seuraavassa pari viikkoa sitten julkaistussa videossa Marcell Foti esittää meille tavan tallaajille, kuinka muinaisina aikoina kivilajeja on voitu muokata ihan luonnosta saatavilla antimilla ja alhaisilla lämpötiloilla. Jopa Akka itsekin ymmärsi näiden havainnollistavien kokeiden myötä, että tällainen toiminta on voinut olla ihan mahdollista.
Kannattaapa katsahtaa, mikäli olette koskaan katsoneet näitä järkäleitä ja ihmetelleet, miten tällaisia on ennen nostureita rakennettu. (Jos ainoa reaktionne näihin muinaisiin ihmeisiin on ollut ”no pärkkeles, hemmetin iso mötikkä, ohhoh… menenpä tästä sitten eteenpäin…” EI kannata katsoa.) Videon kesto 21.07.
Akalle huomionarvoista tässä teoriassa on myös se, että tällä metodilla selittyisivät myös ne mysteeriset nupit näissä kivimötiköissä, sillä niitä on tuntunut olevan siellä sun täällä ihan summamutikassa esiintyvinä ulkonemina. Näiden nuppien sijainnit eivät ole missään kohteessa loogisesti järjestyksessä esim. kivien ylä- tai alareunoissa. Tokihan osa nupeista on saatettu hioa pois, mutta siltikin ne sijaitsevat aivan epämääräisesti eri kohdissa.
Näistä nupeista on tietenkin esitetty useita teorioita. Yleisin teoria lienee se, että näitä nuppeja on tarvittu köysien asettelemiseksi kiveä nostaessa. HALOO, sanoo Akka ja niin on sanonut moni muukin. Näitä nuppeja (nubs) esiintyy myös niin valtavissa lohkareissa, ettei mikään muinainen köysi olisi sellaista edes kestänyt kannatella. Ja milläköhän vempeleellä tällaisia kiviä olisi köysineen nosteltu, puusta rakennetulla vipstaakkelilla vai oliko paikalla peräti muinainen Pekkaniska?
Tässä videossa (kesto 17.24) Ancient Architects esittelee erästä teoriaa, jossa kiviä nostellaan tarkoitusta varten rakennetulla nostotelineellä. Eli eräänlainen muinainen Pekkaniska tosiaan, mutta nämä pyramidien runkokivethän eivät painossaan vedä vertoja esim. joillekin Sacsayhuamanin kiville.
Seuraavan teorian mukaan tällaisia nuppeja olisi saattanut muodostua, kun tällaista geopolymeeriä on jonkinlaisten patterien avulla saatettu kiteiseen muotoon. Teoria se on tämäkin, tosin Akka ei ole energioitsija eli asiantuntija tässä(kään) asiassa.
https://danbarber-12163.medium.com/the-megalithic-crystalline-geopolymer-blocks-of-peru-a-hypothesis-95e8e34e1e8b Daniel D. Barberin teoria
Otetaanpa esimerkiksi tähän vielä vaikkapa Egyptissä sijaitseva, edelleen louhoksella makaava keskeneräinen obeliski (Unfinished Obelisk). Tämän obeliskin paino olisi valmistuessaan ollut noin 1200 tonnia ja tämä paino vastaa noin 100 linja-autoa. Miettikääpä tätä mielessänne, oi auvoisat mysterioitsijat: SATA BUSSIA.
Arvoisan herra Marcellin teoria ei kuitenkaan selitä tätä nosteluhommaa millään tavalla, mutta se selittää kyllä nuppien lisäksi tässä keskeneräisessä obeliskissa olevat kauhamaiset kaavintajäljet. Tällaisia jälkiä näkyy nuppien ohella joka puolella maailmaa megaliittisissa rakennelmissa; myös Stonehengessä ja Baalbekin raskaana olevan naisen (Stone of the Pregnant Woman) kivessä Libanonissa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Baalbek_Stones
Näissä keskeneräisissä kivenjärkäleissä täytyy tosin muistaa se, että ne ovat tosiaankin KESKENERÄISIÄ. Louhintatyöt (tai mikä tekniikka onkaan ollut kyseessä) ovat syystä tai toisesta jääneet kesken, joten näiden järkäleiden aiottua kokoa ei voida tietää. Tietenkin tekniikasta huolimatta kivien lopullinen paino ja koko olisivat olleet pienempiä, mutta siltikin puhutaan useista tonneista.
Varsinkin Etelä-Amerikan rakennelmissa tämä kivien muotoiluteoria toimii hyvin, sillä juurikin Cuscon ympäristössä näitä tarkalleen aseteltuja ”palapelikiviä” löytyy ehkäpä eniten. Näitä onkin aina ihmetelty, sillä rakennelmien jokainen kivi on erilainen ja niiden nurkkien ja kulmien lukumäärä poikkeaa toisistaan merkittävästi. Erikoisin 12-kulmainen kivi sijaitsee nykyään Arkkipiispan palatsin rakenteissa, vaikkakin tämä palatsi oli aikoinaan Inkojen palatsi… Google Mapsista tämä kivi löytyy nimillä Piedra de los 12 angulos/Twelve Angled Stone.
Tällaista rakennustekniikkaa on usein sanottu käytetyn siksi, että tällaiset epäsäännölliset kivet kestävät hyvin maanjäristyksiä – tämä lienee totta, mutta kukaan ei koverra 12 kulmaa kiveen ihan huvikseen, kun vähempikin määrä riittäisi. Nyt Akan tekisi mieli sanoa, ettei Akka tietenkään ole kivien asiantuntija eli geoloitsija, mutta jätetäänpä tämä sanomatta. HUPS.
https://www.bbc.com/news/articles/c0km6n3ng7ko Perussa maanjäristykset ovat yleisiä ja juurikin eilen 20.8.2026 alueella tapahtui 6,7 magnitudin järistys iltapäivällä paikallista aikaa. Perun maanjäristyksille on peräti oma Wikipedia-sivu ja mm. MSN Weather-sivustolla tämä alue näkyy kartalla melkein jokaisena päivänä. Inkat ja heidän edeltäjänsä tosiaan tiesivät, miten rakentaa järistysherkälle alueelle kestäviä rakennelmia.
Näitä nuppeja ja kauhamaisia jälkiä ovat eritoten tutkineet tubettajat Ben van Kerkwyk (Unchartedx) sekä Jimmy Corsetti (Bright Insight). Ohessa ihan lyhyt pätkä Joe Rogan Experiencestä koskien näitä jäätelökauhan jälkiä (kesto 7.15):
Tokihan näitä on tutkinut moni muukin taho, mutta yhteistä näille kaikille asian ihmettelijöille on se, että heidät leimataan helposti pseudoarkeologian äänenkannattajiksi. Tämä tarkoittaa näennäistiedettä eli tieteellisten todisteiden ohittamista oman mielipiteen julkituomiseksi.
Tieteellinen arkeologia esittää näiden järkäleiden syntyneen siten, että vahvemmalla kivilohkareella on hakattu ja paukutettu tuntitolkulla heikompaa kiviainesta, jolloin muodot ovat hiljalleen muotoutuneet heikomman kivilaadun murtuessa. Muinaisesta Egyptistä tiedetään kyllä, että kivien halkaisemiseen on saatettu käyttää puisia kiiloja, tulta ja vettä, mutta esimerkiksi kuparisten/pronssisten työvälineiden pehmeä laatu ei ole sallinut kivien hakkaamista kovinkaan pitkään ilman terien tylsymistä. Tämä pätee myös Inka-kulttuuriin, sillä kuparia ja pronssia käytettiin aseissa ja työvälineissä yhtä lailla.
Näissä varhemmissa kulttuureissa kuparisia ja pronssisia työvälineitä ei ole ollut lainkaan, joten mm. Stonehengeä ei tässä pronssitalttaosastossa voi huomioida.
On myös huomattava se, että esim. Ollantaytambossa Perussa lohkareiden louhintapaikan sanotaan olevan noin viiden kilometrin päässä vuoristossa. Tämä tarkoittaa sitä, että tällaisia noin 50-80 tonnin painoisia kiviä on täytynyt jotenkin kuljettaa paikalle vuorenrinteitä alas… ja taasen ylös ja ylittää useita laaksoja ja jokia siinä samalla. Huhheijaa.
Joidenkin matkalle jääneiden lohkareiden alta on sanottu löytyneen puisia rullia, mutta konkistadorien kirjoituksissa kerrotaan Inkojen tarinasta, jonka mukaan tällaista kiveä olisi Inkavoimin yritetty siirtää köysien avulla. Tuolloin kiven sanotaan katkaisseen kiinnitysköydet ja vyöryneen rinnettä alas tappaen samalla tuhansittain työmiehiä edetessään.
https://en.wikipedia.org/wiki/Ollantaytambo
Mikäli sitten oletetaan, että esim. näitä kiviä olisi muokattu/tuotettu jollakin tällä tavalla geopolymeeri-teorian mukaisesti, olisi tällöin tuo kivien louhintapaikka arkeologian saralla aivan väärä havainto. Hmm, mysteeristä paljastuu uusia aukkoja… olisiko siis mahdollista, että sieltä vuorilta olisi haettu irtonaista kivimateriaalia tonnitolkulla ja muokattu/tuotettu sitten näitä lohkareita MEGALIITTISESSA mittakaavassa tässä niiden sijaintipaikassa?
Akan mielestä tässä voisi olla järkeäkin, sillä jos 10 000 työmiestä kantaa selkäreppukoreissa kivimassaa paikalle liukuhihnana, niin kyllähän sitä muovailuvahaa syntyy muokattavaksi vaikka kuinka paljon! Tällöin tästä vuorilta tuodusta kivimatskusta olisi jäänyt kivien pintaan todisteita nimenomaan siitä, että järkäleet olisivat peräisin sieltä korkealta vuorelta. Onko tässä ajatuksenkulussa mitään tolkkua?
Mene ja tiedä, Akka ei myöskään ole selkäreppuoitsija ollenkaan. Eikä vuorten yli patikoitsija, saati sitten Inka tai minkäänlainen työmies.
Seuraava ongelma onkin sitten selittää se, miten tällaista menetelmää on voitu käyttää ympäri maailmaa samalla tavoin. Kuten sanottua, näiden nuppien ja kaapimisjälkien samankaltaisuus on merkittävä tekijä näissä teorioissa – olkoon sitten kyse Japanista, Pääsiäissaaresta, Turkista tai mistä tahansa kohteesta.
Marcellin teoria voisi selittää tämänkin, sillä kuten hänen esimerkkinsä osoittaa, ihmiset ympäri maailmaa ovat varmastikin huomanneet tällaisen ilmiön paistaessaan muina miehinä/naisina ruokaa nuotiolla. Jokaisesta heimosta on sitten täytynyt löytyä se yksi nörtti, joka on asiaan kiinnittänyt huomiota ja alkanut tutkia sen tuomia mahdollisuuksia. Ja näin sitä sitten on syntynyt se yhteisön ensimmäinen kemioitsija, jonka vastuulle sysättiin tämä merkillinen kivienkäsittelytaito!
Kyllä sitä ollaan sitten porukalla istuttu ihmettelemässä, kuinka se maaginen taikuri nuotiolla muokkailee kiviä ihan huvikseen iltapuhteina. Tästä Ihmeinsinööristä on sitten kerrottu vuosituhansien ajan perimätietona, kunnes loppupeleissä tieto on kaikilta kansoilta jäänyt unohduksiin ja jäljelle on jääneet vain me tollot, jotka emme ymmärrä mistään luonnontekniikoista mitään. Suurin osa meistä ei kuitenkaan ole myöskään kummoinenkaan nuotioitsija, vaan ihan tavallinen kaupungin asfaltin tallaaja. Talloitsija.
Pallogrillikin on joillekuille ihan liian suuri haaste käsiteltäväksi, kuten Akka on omasta kokemuksestaan havainnut. Sitä varten on olemassa sytytysnesteet, piru vie. Akka ei ole myöskään grilloitsija.
Noh, jätetäänpä tämä aihe nyt pohdiskeltavaksi, kun Akka on sen ilmoille heittänyt (ilmoitsija). Ja sovitaanko sitten myös, ettei näitä -oitsija -päätteisiä termejä enää käytetä, joohan? Ellei kyseessä ole tosiaan historioitsija tai loitsija. Tai ravintoloitsija.
On kuitenkin mielenkiintoista seurata, minkälaisen vastaanoton tämä Marcellin teoria maailmalla saa, vai painuuko tämäkin teoria valtavirta-arkeologian valtameren pohjaan. Saa nähdä, sanoo Akka, joka ei tämän jutun perusteella ole minkään asian tai alan asiantuntija. Eiköhän se nyt ole jo vuosikausien aikana tullut selväksi kaikille…!
Akka kuulisi mielellään, jos jollakulla on esittää asiantuntevaa mielipidettä näistä mainituista seikoista. Tai mitä tahansa mielipidettä, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ilman asiantuntemusta tai sen kanssa. Kyllä näin on näreet.
PÄIVITYS 28.8.2026:
Akka löysi juuri vanhasta Brien Foersterin kirjasta kuvan, jota ei ollut ennen nähnyt: tässä Cuscossa, Perussa näkyvässä muurissa Coricanchan historiallisen rakennuksen lähellä löytyy yhdestä kulmasta samaan aikaan nämä kolme eri rakennusmetodia. Kaikkien sanotaan olevan inkojen ajalta, mutta tämän järkäleen ympärille kasatut kivet todistavat ihan muuta. Näitä samanlaisia metodeja on kaikissa historiallisissa kohteissa ja ne on nimetty vanhimmasta nuorimpaan kauteen seuraavanlaisesti: Hanan Pacha, Uran Pacha ja (Gamarras) Ukan Pacha. Näistä viimeisin on siis juurikin nuo oikealla näkyvät kömpelöt lohkareet, joita inkat käyttivät korjaillakseen vanhoja rakenteita.
Kirja löytyy Archivesta: (vaatii kirjautumisen)
