UHANALAISTEN ELÄINLAJIEN SPONSOROINTI

Yritykset/kaupungit voisivat lahjoittaa rahaa uhanalaisten eläinlajien pelastamiseksi samalla tavalla kuin urheiluseuroja, urheilijoita ja yksittäisiä kampanjoita sponsoroidaan.

Ketään ei enää kiinnosta, minkä nimisellä areenalla se must-see-lemppari-ever-muusikko esiintyy, kunhan sinne saa lippuja! Kaikki urheilutapahtumatkin ovat niin mainoksia täynnä, että se tuntuu ihan normaalilta.

Eläinten kanssa on tietenkin mahdotonta mainostaa samalla tavalla kuin urheilutoiminnassa. Että laitetaan nyt tämän uhanalaisen sammakon viereen nää sponssisukset ja -lippis sille päähän. Tai “voisko se olla sellasen leluformula-auton vieressä, et se muka ois lähdössä ajamaan? Pitää hankkia sille minikypärä!”

Vaihtoehtoisesti yritys voisi ottaa nimikkoeläimekseen minkä tahansa eläinlajin ja maksaa tästä tietyn summan (esim. 5 ziljardia dollaria) uhanalaisten lajien suojelutyöhön. Seuraavana muutamia esimerkkejä tästä:

Mittarimato = Cittarimato (Citymarketilla on kyllä kampanja Mammuttimarkkinat, nähtävästi kampanja on 10 000 v myöhässä).

Kookaburra (nyk. isonauraja) = K-kaburra yleisesti K-ryhmän kaupoille.

Valkoselkätikka (Suomessa luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi) = Alkoselkätikka. Vaihtoehtoisesti Alkohäntäpeura. (Eiih, sanon itsekin)

Sinivalas= S-valas S-ryhmän kaupoille. Pienempää kokoluokkaa tarvittaessa sinitiainen= S-tiainen.

Anakonda= Panadolkonda.

Bushmannijänis (äärimmäisen uhanalainen) = Tokmannijänis.

Vancouverinmurmeli = Helsingin/Vantaan/Espoon/Huittisten/Lepaanmurmeli tai minkä tahansa kaupungin murmeli.

Kahvipeukaloinen (äärimmäisen uhanalainen lintu) = tarvitseeko edes mainita eri tuotemerkkejä kahvin osalta…

Malabarinisotäpläsivettikissa on uhanalainen laji, jonka nimestä en heti keksi sopivaa sponsoria.

KARVATON KISSA JA…

Jo noin 9000 vuotta sitten on pidetty “kotikissoja” tuhoeläinten torjunnassa Kiinassa. Egyptissä kissa oli pyhä eläin ja niitä muumioitiin ahkerasti, kissan surmaamisesta sai jopa kuolemantuomion. Jumalatar Bast/Bastet oli kissapäinen jumalatar, tämä selittää kissojen arvostuksen.

Yksi arkeologinen kammiolöytö sisälsi arviolta n. 2 miljoonaa muumioitua kissaa eli kyseessä oli varsinainen miukujen hautalehto.

Kissamuumioita myytiin Eurooppaan 1800-luvulla lannoitteeksi. Samaan aikaan ihmismuumioita kaupattiin mm. lääkkeiden ainesosiksi, taikakaluiksi ja viihdykkeeksi ylimystön kutsuille. O tempora, o mores (oi aikoja, oi tapoja, Cicero) voisi sanoa tässä.

Karvaton kissa on mutaatio 1960-luvulta. Mikäpä siinä sitten. Mikäli meikäläisellä olisi karvaton kissa, odottaisin jatkuvasti sen sanovan “ET phone home, miauu”.

Näyttäkää minulle karvaton koira, sitten olen samaa mieltä siitäkin: “ET phone home, hauu”.

Mukava karvaton eläin on kilpikonna. Se ei juokse karkuun ja jotkut lajit voivat talvehtia jääkaapin vihanneslokerossa, kuten eräs tv-ohjelma näytti. Siellä se konna lepäili horroksessa talven yli talouspaperin päällä.

Ihan mukava elukka tuo kilpikonna; lapset varmaan riemuitsevat keväällä:

“No nyt Aatu herää! Aatu varmaan osaa agilityä, kun opetetaan
sitä sille!” Ja Aatu -kilpikonna yrittää sitten päästä hammastikun yli lasten iloksi…

ELÄINTEN KUTSUMINEN

Kissa-aiheesta seuraavaan merkilliseen ilmiöön: miksi kissoja kutsutaan sanomalla “kis kis kis”.

Kutsutaanko koiria “koi, koi, koi” tai hevosia “hev, hev, hev”.

Tällä samalla metodilla voi huutaa lastaan pihalta syömään huutamalla “lap, lap, lap”. Tai mikä nimitys sitten onkaan personoitu ipanalle, esim. “ipa, ipa, ipa”.

Koirille sanotaan usein “tse, tse, tse”, joskus myös “tseh”. Mikä tämän sanonnan alkuperä on? Huudetaan tsetsekärpästä?