MUINAISIA KÄRRYPOLKUJA JA MEGATSUNAMEJA

Maltan tasavalta muodostuu useasta saaresta, joista asuttuja ovat kolme pääsaarta Malta, Gozo ja näiden välissä piskuinen Comino. Näiltä kahdelta suuremmalta saarelta on löydetty merkillisiä kärryteitä, joiden merkitystä ei edelleenkään tiedetä. Onkin siis aika tarkastella tätä outoa mysteeriä hieman tarkemmin.

Maltalla on ollut asutusta jo ainakin vuosilta 5900 eaa. lähtien. Noin 5500-luvulta eaa. lähtien saarille alettiin muunkin Euroopan tapaan rakentaa valtavia, megaliittisia rakennelmia, joita usein myös temppeleiksi nykypäivänä kutsutaan. Tämä rakentelu onkin jo ihan kokonaan toinen mysteeri, sillä edelleenkään ei tiedetä, miten tällaisia järkälemäisiä kiviä on siirrelty, kasattu ja pystytetty.

malta cart ruts – Google Maps esimerkkinä osa kohteista, jotka näkyvät tosiaankin myös zoomaamalla

Noh, megaliiteista viis (tällä kertaa), sillä oudoin piirre Maltalla löytyy maankamaran pinnalta – ja osittain meren pohjasta. Arkeologit eivät osaa selittää, miksi Maltalla risteilee lukemattomia ( itse asiassa yht. n. 30 km) “kärryteitä” noin 150:ssa eri kohteessa, jotka ovat muodostuneet kovaan peruskallion kivimateriaaliin.

Risteäviä kärrypolkuja Clapham Junctioniksi nimetyssä paikassa, oikea nimi on Misrah Garh il-Kbir. Tämän alueen raiteet muistuttivat englantilaista tutkijaa Lontoon vastaavasta vilkkaasti liikennöidystä paikasta.

Nämä kärrytiet eivät ole yhteneväisiä; niiden “raideleveys” vaihtelee 110 cm:stä noin 140 cm:iin. Urien syvyys vaihtelee vieläkin enemmän: osa urista on vain muutamia senttimetrejä syviä, kun taas joidenkin syvyys on jopa 60 senttimetriä. Työntele tai vedä sitten kottikärryäsi tällaisissa urissa, yeah!

On myös sinänsä outoa, että kärrytiet eivät johda oikein mihinkään tärkeään historialliseen temppeliin, kivilouhimoon tai muuhun vastaavaan kohteeseen. Osa urista loppuu suoraan kallionkielekkeelle, kun taas osa jatkaa matkaansa suoraan mereen.

(AirMalta)

Urien ajoitushan on tietenkin aika tavalla mahdotonta, mutta yleisin väite ajoittuu vuosille 2000-700 eaa. Osa urista näyttää myös muodostuneen ihan vain jatkuvan kulutuksen ja eroosion myötä, kun taas osa urista lienee käsin kaiverrettu. On tämä nyt ihan mahdoton mysteeri: näissä urissa ei ole minkäänlaista logiikkaa!

(RoadUnraveled)

2000-luvun alkupuolella tehdyt testit tosin osoittivat, että tällaisen maltalaisen kalkkikiven ollessa märkää urien muodostuminen on ollut painavia kuormia vedettäessä ihan mahdollista. Ongelmaksi muodostuukin se, ettei näiden kuormien vetäjistä – olkoot sitten olleet eläimiä tai ihmisiä – ole jäänyt jälkeäkään. Olisihan se nyt järkevää, että painavia kuormia vetämään laitetaan painava eläin, vai kuinka? Ei mikään pieni aasi Ihaa vetele megaliittisia kivenmötiköitä iltapuhteinaan! (Sivuhuomautus: täysikasvuinen sonni painaa n. 1200-1400 kg [Pihvikarjaliitto]).

Osa näistä kärryteistä sijaitsee tosin aivan järjettömissä paikoissa, kuten 45 asteen kaltevuuskulmassa rinteellä, jossa kuorman vetäminen on täysin mahdotonta. Osassa uria on taas huomattavia syvyyseroja, eli vierekkäisistä urista toinen on toista syvemmällä. Johan tässä saa harmaita hiuksia moisista yksityiskohdista!

Mereen johtavat urat ovat myös ärsyttävän mystisiä, mutta selitys siihen lienee ihan vain merenpinnan nousu menneinä vuosisatoina ja -tuhansina. Jääkauden loppupuolella merenpinta nousi jopa 120 metriä jäätiköiden sulamisen seurauksena, mutta nythän ei puhuta 10 000 vuoden takaisista tapahtumista, eihän? Itse asiassa Maltan rannikkoalue on yllättävän matalaa, kuten seuraava kartta osoittaa:

Navionics ChartViewer

Onkin ihan järkeenkäypää, että tuhansia vuosia sitten esim. satama-alueet ovat olleet nykyistä rantaviivaa kauempana ja täten siis merenpinnan alla nykypäivänä. Tällaisesta on esimerkkejä muuallakin maailmassa, kuten Egyptissä Thonis-Herakleionin kaupunki. Tämä vasta tällä vuosituhannella löydetty kaupunki sijaitsee Välimerellä noin 7 kilometriä Egyptin rannikosta. Kaupungin upotti joko maanjäristys, tsunami tai molempien yhdistelmä, ja lopullisesti se vajosi mereen 800-luvulla jaa.

(ArtnetNews)

Akalle nousee tästä heti mieleen Theran/Santorinin purkaus (oletetusti) noin vuonna 1627 eaa. Tämä purkaus aiheutti mm. 35-150 -metrisiä tsunameja kaiken muun kivan ohella; ja sen vaikutus maapallon ilmastoon ja kulttuureihin kesti vuosikymmeniä. Useat kulttuurit ympäri maailmaa ovat raportoineet purkauksen aiheuttamista tuhoista: ilmasto kylmeni huomattavasti, rankkasateet ja tulvat olivat yleisiä ja globaali nälänhätä vallitsi satojen tuhoutuessa vuosi toisensa jälkeen.

Samaan aikaan purkautui myös Aniakchak-tulivuori Alaskassa, jota professori Michael Sigl jopa epäilee koko hässäkän aiheuttajaksi. Ainakin Grönlannin jääperätutkimukset ovat vakuuttavia todisteita tästä teoriasta:

Arctic volcano caused ancient global cooling | Polarjournal

Noh, oli miten oli, mutta tällaiset megapurkaukset ovat tietenkin vaikuttaneet ihan tavallisten pulliaisten elämään heidän omana elinaikanaan. Mikäli alueella on jatkuvia maanjäristyksiä tai muuta tavallista elämää vaikeuttavaa toimintaa, aiotko jäädä tilannetta seurailemaan vai pakkaatko kimpsusi ja kampsusi? Valinta ei liene ollut vaikea, kun perheen ylläpito oli tosiaankin kiinni ihan maaperän viljeltävyydestä ja karjan hyvinvoinnista.

Santorinilta löydetty fresko.

Onkin huomattavaa, että Maltan asutus väheni hiljalleen vuosisadoiksi n. 2500 eaa. lähtien, kunnes foinikialaiset alkoivat käyttää saaria kauppareittiensä pysähdyspaikkoina n. 1000-luvulta eaa. lähtien.

Kuten sanottua, näiden kärrypolkujen tarkoitusta ei kukaan pysty tyhjentävästi ja varmasti selittämään. Paitsi maailmankuulu hörheli Erich von Däniken, joka jo 1970-luvulla epäili näitä raiteita alieneiden laskeutumisradoiksi, kuinkas muutenkaan (kuten myös Nazcan linjoja, kuinkas muutenkaan, osa 2). Muinaiset avaruusoliot (ancient aliens) huutavat kaikki kuorossa KYLLÄ!

Nämä kärrytiet jäänevät siis kuitenkin arvoitukseksi edelleen, kuten niin moni muukin mysteeri. Näille asioille on ominaista se, että selityksiä on yhtä monta, kuin on selittäjiäkin. On kuitenkin ihan mahdollista, että näiden kärrypolkujen muodostuminen voi tosiaan johtua esim. huomattavasti kosteammasta/sateisemmasta ilmastosta, jolloin maaperän muokkautuminen kärryillä ajettaessa (vuosisatojen ajan) on tosiaankin ollut nykyistä helpompaa. Ilmaston kuivuessa urat ovat hiljakseen alkaneet kivettyä jopa vuosituhansien ajan, jolloin asutusta ei enää ole juurikaan ollut polkuja käyttämässä.

Entäpä ne mainitut vetävien eläinten jäljet, miksei niitä sitten ole nähtävissä? Äh, god damn, ei tähän ole mitään vastausta! Ehkäpä niissä kärryissä oli ladattavat litium-akut, piru vie! Tämä selittäisi senkin, että polkuja on muodostunut jyrkille rinteillekin: siellä on Alepan robottihärpäke lähtenyt vaeltelemaan omia polkujaan rinnettä ylös ihan suomalaisella sisumeiningillä. Yksi lajitovereista on puolestaan harhaillut mereen jyrkänteen harjanteelta pyytäen pudotessaan apua ohikulkijoilta…!

(Ilta-Sanomat)

Akka jää odottamaan parempaa selitystä ihan keneltä tahansa. Ainakin minkä tahansa selityksen luulisi päihittävän muinaisen Alepan muinaiset kuljetusrobotit, hah haa!

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin; Akka paneutuu (ja on paneutunut) seuraavaksi murhamysteeriin, joka on vertaansa vailla sekä älyttömyydessään, että asioiden hoitamisen tasolla viranomaisten puolelta. Näillä mennään, Maltan kävijät voinevat valaista omin silmin nähtyinä lentopelkoista Akkaa näistä mystisistä raiteista, kiitos!