KUN ELÄMÄ ON HAURAS (KIRJAIMELLISESTI)…

“Nymmää oon kaiken nähny” – toteaa Akka huomattuaan erään, merkillisen asian: maailmassa on ollut ihmisiä, jotka kuvittelivat olevansa LASISIA. Siis lasista tehtyjä, goddamn! Tällainen havainto järkyttää; miten tämä on mahdollista?!

Tunnetuin tapaus lienee ranskalainen kuningas Kaarle VI (1368-1422), joka vain 23-vuotiaana alkoi osoittaa mielisairauden merkkejä. Ensimmäinen psykoottinen kohtaus sattui metsässä, kun hän yllättäen viuhtoi miekallaan 5 omaa ritariaan kuoliaaksi. Myöhemmissä vaiheissa hän ei enää tunnistanut vaimoaan eikä lapsiaan, kieltäytyi peseytymästä ja lopulta sai harhaluulon, että hän on LASIA. Ukkoparka teetätti itselleen vaatteita, joiden saumoihin ommeltiin metallisia tukirakenteita. Hän kieltäytyi tapaamasta ihmisiä ja viettikin aikaansa lähinnä makuullaan viltteihin kääriytyneenä. Eijjumaliste, osa 1.

Kaarle VI.

Kuningas ei kuitenkaan ollut ainoa tapaus; tällainen otaksuma alkoi olla hyvinkin yleistä ylimystön keskuudessa myöhempinäkin vuosisatoina. Tällöin yleistyi termi “Glass Men” eli lasimiehet. 1500-luvulla kaksi eri lääkäriä raportoivat nimettömästä kuninkaallisesta, joka luuli olevansa lasimaljakko. Jotkut potilaat kuvittelivat elävänsä lasiesineiden sisällä; eivät siis itse lasisia kuitenkaan.

1600-luvulla eräs venetsialainen mies luuli, että hänen selkänsä ja takamuksensa olivat lasia eikä uskaltanut enää lähteä ulos: hän pelkäsi, että paikallinen lasinpuhaltaja tekee hänestä ikkunan. Eijjumaliste, osa 2.

Samaisena vuosisatana pariisilainen lääkäri raportoi tapauksesta, jossa eräs mies kuvaili takapuolensa olevan lasia. Herra tohtori ottikin käytöön järeät parannuskeinot: hän piiskasi potilaansa persauksen oikein olan takaa ja vakuutti täten, että tämän kipeä p*rse todistaa sen olevan ihan tavallista materiaalia. Ei ole tiedossa, tepsikö hoitokeino kyseiseen mieheen. Eijjumaliste, osa 3.

(National Post).

Löytyy joukosta yksi nainenkin: Bavarian kuninkaan Ludvig I:n tytär prinsessa Alexandra Amelie (1826-1875) alkoi 23-vuotiaana käyttäytyä omituisesti. Prinsessan perhe näki hänen hiipivän varpaisillaan portaikoissa varoen koskemasta mihinkään. Prinsessa selitti kummalliseen käytökseensä syyksi, että hän oli jo pienenä lapsena NIELAISSUT TÄYSIKOKOISEN, LASISEN PIANON, jonka hän nyt pelkäsi särkyvän sisällään. Eijjumaliste, osa 4.

Alexandra Amelie (Wikimedia Commons).

Mitä ihmettä tällaisen ilmiön taustalta löytyy? Myöhempien aikojen asiantuntijat ovat esittäneet, että tällaisesta kärsivä potilas mm. tuntee olevansa kovin hauras/yhteiskunnan paineiden uuvuttama tai on skitsofreeninen/bipolaarikko/sosiaalisesti eristäytyvä jne.jne. Lisäksi ilmiön yleistyminen tuolloisina vuosisatoina selitetään sillä, että kirkkaan lasin valmistustapa keksittiin juurikin 1400-luvulla; tuolloin tällainen lasimateriaali oli luonnollisesti hyvin kallista ja arvostettua. Esineiden rikkoutumista varottiin ja lasia arvostettiin jopa jotenkin maagisena materiaalina. Myös peilit yleistyivät samoihin aikoihin.

Jo 200-luvulla kirjattiin ylös ensimmäisiä tapauksia, joissa potilaat kuvittelivat olevansa keramiikkaa; särkyvää materiaalia sekin. 1800-luvulta löytyy tapauksia, joissa henkilöt luulivat olevansa betonista valettuja. Tuolloin betoni oli uusi rakennusmateriaali.

Entäpä sitten nykyaika, mihin tällaiset “lasimiehet/keramiikkapurkit/betoniäijät” ovat kadonneet? Tutkijat selittävät, että nykyisiin harhaluuloihin liittyy usein teknologia uutena ilmiönä: potilaat luulevat, että heitä vakoillaan mikrofoneilla tai radiolähettimillä, joita on asennettu heidän kehoonsa. Jep, kaikkihan tietävät tämän “radiolähetin hampaassa”-ilmiön… Alankomaissa tosin todettiin edelleen muutama lasipotilas vielä 1930-luvulla, ja joitakin vuosia sitten eräs psykiatri raportoi Leidenissä yhdestä tapauksesta.

Akka on nyt niin kauhian hämmästyny, ettei tähän ole oikeastaan kommentoitavaa. Onhan se nyt karmeata kuvitella, miten varsinkin menneinä vuosisatoina tällaiset harhaluulot ovat vaikeuttaneet elämää, kun mistään mielenterveyspalveluista ei ollut tietoakaan. Kun olit hullu, niin olit hullu ja sillä sipuli. Mars, lukkojen taakse, pois kuljeksimasta ja pois silmistä. Hyi kamala sentään.

Akkakin repeili ensin naurusta tutkiessaan tätä aihepiiriä, mutta kaiken tutkimisen jälkeen hymy on kyllä hyytynyt, sillä monet potilaista päätyivät lopulta tekemään itsemurhan. Tuo lasinen piano -prinsessa varsinkin surettaa: kuvittele ihan itte eläväsi lasinen piano sisälläsi!! Eijjumaliste, viimeisen kerran. Akka kuittaa ja poistuu takavasemmalle.

MYSTEERIVEMPELEITÄ MAAILMALTA

Akan maailmankuva laajentui taas omituisten löytöjen myötä. Yksi tällainen löytö on roomalainen dodekaedri eli 12-tahokas. Mikä helv…!? Tällaisia kummallisia esineitä on löytynyt ympäri Eurooppaa yli 200 kappaletta. Ne on tehty pronssista, niiden laatat ovat viisikulmioita ja niissä olevat reiät ovat erikokoisia. Kaikissa kulmissa on aina merkillinen nuppi, joten esineiden työstämiseen on kyllä nähty aikaa ja vaivaa. Esineet on ajoitettu 100-200-luvuille jaa.

Dedo… doda… dodekaedri.

Mitä ihmeen virkaa tällaisilla esineillä on ollut?? Kuten sanottua, ei kukaan huvikseen ala tällaisia näpräämään. “Onpas perhanan tylsää, alanpa tässä työstämään tällaista pientä proggista…”

On esitetty, että vehkeet olisivat jonkinlaisia mittavälineitä, kalentereita, pelivälineitä, uskonnollisia esineitä tai jopa kynttilänjalkoja…! Eräs tubettaja näyttää videollaan, kuinka vehkeellä kudotaan sormikkaita (hups, tulipa vahingossa kaksimielinen ilmaisu…). Eipä tuo touhu kovinkaan järkevältä tai helpolta näytä, vaikka Akka onkin näppärä lankojenkesyttäjä. Ei voi edes kuvitella, miten kauan aikaa tuollaisen esineen tekemiseen menee; ovatko sormikkaat sen ajan väärti??

YouTube-video, pituus 4,50 min. (TheMartinHallett)

Varhaispronssikautiset (1300-1000 eaa.) pronssikepukat ovat myös herättäneet ihmetystä tutkijoiden keskuudessa. Näitä kepukoita on kaivettu esiin yli 5000 kappaletta lähinnä Keski-Euroopan alueelta. Koruiksi tällaiset Barbi-nuken jousipyssyt eivät oikein sovellu, sillä niissä ei ole minkäänlaisia kiinnityssolkia tms. On kuitenkin havaittu, että kaikki löydetyt kepukat ovat kooltaan ja painoltaan suhteellisen yhtäläisiä, joten uusi teoria onkin järkeenkäypä: kepukat ovat RAHAA. Eli massia, valuuttaa, tuohta, pätäkkää, fyffee jne. Akka ei keksi järkevämpää selitystä, onneksi joku fiksu esitti tällaisen käyttötavan (eikä Barbi-nuken jousipyssyä…).

Kepukkakasa/M.H.G. Kuijpers

Manchesterissa sijaitseva Science And Industry Museum taasen on keksinyt järkevän keinon esineiden tunnistamiseen: kysytään kansalta! Apua tarvitaan mitä kummallisempien värkkien tunnistamiseen.

Tuikitärkeitä… vipstaakkeleita!

Onhan se nyt ymmärrettävää, että satojen vuosien takaisten esineiden käyttötapa on unohtunut tai esinettä ei tiedetä edes keksityn.

Ilmiselvästi muinainen lumipallokauha!

https://www.theguardian.com/science/gallery/2020/jul/19/mystery-objects-from-the-science-museum-in-pictures

Vuonna 1872 Waynman Dixon löysi Khufun pyramidin kuilusta 3 esinettä: kivipallon, metallikoukun ja puunpalasia. Sittemmin esineet toimitettiin Englantiin, mutta ne mystisesti katosivat. Anna mun kaikki kestää…! Kunnes… lopulta viime vuoden lopulla (nämä ainoat pyramidista koskaan löydetyt) esineet löytyivät Skotlannista pakattuina sikarilaatikkoon.

Kivipallo ja metallikoukku/Vincent Brown.


Puunpalasille tehty radiohiiliajoitus osoitti puun olevan ajalta 3341-3094 eaa., eli huomattavasti ennen Khufun valtakautta vuosina 2580- 2560 eaa. On tosin esitetty, että arvokas seetripuu on saattanut olla käytössä useita vuosisatoja esim. uskonnollisena esineenä, joten satavarmasti sen perusteella ei voida arvioida pyramidin
rakennusajankohtaa. Ihan loogista päättelyä…!

Puunkappaleet laatikossa/University of Aberdeen.

Kivipallo ja metallikoukku ovat herättäneet keskustelua niiden käyttötarkoituksesta ja merkityksestä. Vaihtoehtoina on esitetty tietenkin uskonnollisia käyttötarkoituksia; koukku näyttää esineeltä, jollaisella muumion suu rituaalisesti avattiin kuolemanjälkeistä elämää varten. Toisena vaihtoehtona on, että esineet liittyivät jotenkin astronomiaan tai arkkitehtuuriin: ne pudotettiin kuiluun, jotta tällaiset salaisuudet pysyvät salassa. Yeah, kuulostaa tosi uskottavalta…! Kivipallossa yksi kohta on hieman litteämpi kuin muut kohdat, joten sitä on epäilty vasaraksi. Mitään varmuutta näihin epäilyihin ei ole vielä saatu.

Mitä jos viimeiset rakentajat vain heittivät ne käsistään lähtiessään pyramidista ennen lopullista sulkemista? Tuumivat siinä, että: “Jätetääs vähän jälkipolville pähkäilemistä, häh hää! Siinähän miettivät sitten, mitä me duunarit näillä on tehty!”

Sisältä kuuluu: “Lähetään meneen, jätkät, ja nopeesti!!

Ja näinhän siinä sitten pääsi käymään. Ensin meni “vain” joitakin tuhansia vuosia, ennenkuin tavarakätkö löydettiin ja sitten ne hävisivät taas noin 150 vuodeksi. Kunnes ne sitten taas löydettiin eikä me olla yhtään sen viisaampia. Kunnon jäynä, perhanan egyptiläiset!


Ne roomalaiset dedo… dadeko.. dodekaedrit saa Akan puolesta olla mitä vain, ärsyttäviä mötiköitä ne ovat joka tapauksessa. Sormikkaita, joopa joo…!!

RIIVATUN AUTON MYSTEERI

Juuri kun luulee jo kuulleensa kaikista kummallisista mysteereistä, joku juttu pääseekin yllättämään. Akka ei ollut ollenkaan tietoinen seuraavasta merkillisestä tapahtumaketjusta:

Näyttelijä James Dean kuoli auto-onnettomuudessa v. 1955 vain 24-vuotiaana. Dean oli innoissaan uudesta Porsche 550 Spyder-autostaan ja hän nimesikin sen “Little Bastardiksi“. Ollessaan matkalla autokisoihin hän suistui tieltä väistäessään toista autoa. Myöhemmin on käynyt ilmi, että Dean ei ajanut ylinopeutta: hän saattoi vain häikäistyä auringossa eikä täten nähnyt vastaantulevaa, hopeanväristä autoa.

James Dean 1931-1955.

Dean menehtyi vammoihinsa niska murtuneena, mutta hänen matkatoverinsa ja toisen auton kuljettaja kuitenkin selviytyivät hengissä. R.I.P James Dean, upea nuorimies!

James Dean autonsa vierellä.
Ikoninen kuva.
Alec Guinness.

Viikkoa ennen turmaa Deanin kanssanäyttelijä Alec Guinness ennusti, että Dean tulee kuolemaan tämän uuden urheiluauton kyydissä. Ja kuinkas sitten kävikään…

Sittemmin autosta säästettyjä osia aiottiin käyttää varaosina, kyseessähän oli kuitenkin huippuluokan vehje. Ensimmäinen ostaja (George Barris) osti tämän Little Bastardin romun 2500 dollarilla. Tällöin siirron aikana auto putosi telineeltä katkaisten mekaanikon jalan. Eikä siinä vielä kaikki, numero 1.

Säilytyksen aikana kaksi tuhmaa rosvoa olivat saaneet tietoonsa auton olinpaikan. Molemmat loukkaantuivat yrittäessään irrottaa autosta rattia ja istuinta eteenpäin myytäväksi. Eikä siinä vielä kaikki, nro 2.

Little Bastard romuna.

Autosta myytiin muutama osa käytettäväksi kahden eri kilpa-ajajan autoissa. Kun nämä kilpailijat olivat sitten kisaamassa samassa kilpailussa, toinen heistä menehtyi ajettuaan puuta päin ja toinen sai vakavia vammoja auton käännyttyä ympäri kurvissa. Eikä siinä vielä kaikki, nro 3.

Auton ensimmäinen ostaja (Barris) myi vielä kaksi Little Bastardin pyörää eteenpäin. Pyörien uuden omistajan auto lensikin sitten ulos tieltä… Eikä siinä vielä kaikki, nro 4.

Tässä vaiheessa Barrisillekin nousi järki päähän ja hän lupautui lainaamaan autoa tieturvallisuusnäyttelyyn myymisen sijaan. Ilmeisesti hänkin vakuuttui auton kirotusta luonteesta kaikkien onnettomien tapahtumien jälkeen. Kun auto varastoitiin näyttelyynviemistä varten, autotalli syttyi tuleen ja paloi poroksi. Autolle ei käynyt kuinkaan… Eikä siinä vielä kaikki, nro 5.

Auto loistonsa päivinä (viikon ajan…).

Kun auto oli lopulta päätynyt näyttelyyn asti, se putosi telineeltään ja mursi sitä juuri paraikaa katsovan opiskelijan lonkan. Eikä siinä vielä kaikki, nro 6.

Autoa kuljettanut rekka suistui tieltä, tällöin Little Bastard putosi kyydistä samassa rytäkässä ja kuljettaja jäi sen alle. Eikä siinä vielä kaikki, nro 7.

Little Bastard putosi vielä kahden eri kuljetusauton kyydistä, mutta tällöin kukaan ei enää onneksi loukkaantunut. Eikä siinä vielä kaikki, nro 8.

Kun Little Bastardia kuljetettiin takaisin George Barrisille, auto mysteerisesti vain katosi.

Hauta (Fairmount, Indiana, USA).

Akka ihmettelee tämän kyseisen kuljetusauton kuljettajaa: kuinka paljon hänelle maksettiin, että hän suostui ottamaan moisen riesan kuljetettavakseen?? Ja minne helv**tiin se Bastardi lähti suksimaan? Varmasti auto hihitteli itsekseen samalla, kun irrotti kuljetushihnansa ja lähti omille teilleen!

Sittemmin vuosikymmenien jälkeen chicagolainen automuseo teki tarjouksen, josta on hankala kieltäytyä: museo tarjosi miljoona dollaria kenelle tahansa auton olinpaikan tietävälle. Eräs mies ilmoittautui, mutta vihjeistä huolimatta autoa ei ole löydetty.

Akka tietää kohta, mistä tämä hemmetin autonrämä tulee löytymään: Akan pihalta. Tämän kirjoituksen jälkeen se paska raahautuu toiselta puolen maailmaa tänne, kun sitä on väitetty riivatuksi/kirotuksi/autonrämäksi/paskaksi/romuksi. Katsotaanpa vaan!

Pihalta se jotenkin merkillisesti änkeää lukitusta ovesta sisään, kiipeää portaat yläkertaan ja kuristaa nukkuvan Akan ilman käsiä! Tämän murhatyön jälkeen se hipsii taas muina miehinä (autoina) tiehensä ja katoaa taas vaanimaan uusia uhreja.

Akka ei tykkää autoista. Akka nukkuu jatkossa moottorisahan ja hirvikiväärin kanssa.

Welcome, Little Bastard, welcome…

AARREJAHTI ALKAKOON!

Näin kevään korvilla sormet jo syyhyävät; pitäisi päästä “piippailemaan” eli tonkimaan maata metallinpaljastimen kanssa. Akka hommasi itselleen tällaisen jo vuosia sitten; lukuisten naulojen ja korkkien ohella ainoa mielenkiintoinen löytö on ollut pieni, metallinen kermakannu (tai siltä se ainakin näyttää). Mutta sehän tässä puuhassa on hauskaa: ikinä ei tiedä, koska ja missä se valtava merirosvoaarre odottaa löytymistään!

Akka haluaa rahakylpyyn kuten Roope Ankka!

Olikin ihan pakko selvittää, minkälaisia aarteita muut “piipparit” ovat löytäneet:

Vuonna 2014 Derek McLennan löysi yli sata viikinkiesinettä Skotlannista. Löytö sisälsi mm. hopea- ja kulta-astioita ja hopeisen ristin. Äijä tienasi löydöllään 2,5, miljoonaa puntaa.

Viikinkikoruja, Nationalmuseet, Tanska.

Adam Stample ja Lisa Grace löysivät v. 2019 Englannin Derbystä yli 2500 kolikkoa 1000-luvulta. Löydön arvoksi arvioitiin n. 5 miljoonaa puntaa.

V. 2015 aarteenetsijätiimi löysi Floridan rannikolta v. 1715 uponneen laivan. Laivasta löytyi 350 kultakolikkoa, joiden arvoksi arvioitiin 4,5 miljoonaa dollaria.

Kelttiläisiä rahoja, British Museum.

V. 2012 Reg Mead ja Richard Miles löysivät kolikko- ja koruaarteen Jerseystä, Englannista. Kelttiläisiä kolikoita kasassa oli peräti 74 000. Löydön arvoksi määriteltiin n. 2,5 miljoonaa puntaa.

Staffordshiresta, Englannista, löytyi anglosaksien kulta-aarre v. 2009. Löytö sisälsi 4000 esinettä. Löytäjä Terry Herbert ja maanomistaja Fred Johnson tienasivat n. 2 miljoonaa puntaa kumpikin.

Odyssey Marine Exploration – aarteenetsijätiimi löysi v. 2007 Portugalin rannikolta laivan hylyn. Laiva oli espanjalainen fregatti, joka upposi v. 1804. Haaksirikon myötä pohjaan painui kolikoita 500 miljoonan dollarin arvosta. Ei hyvää päivää, Akalta hajoaa pää…

Kolumbian hallitus löysi v. 1708 uponneen San Jose-kaljuunan Kolumbian rannikolta v. 2015. Laivan lastin arvo on jopa… 17 miljardia dollaria. Miljardia. Akan pää räjähti juuri.

San Jose -malli, Naval Museum de Madrid.

Päänräjähdyksen jälkeen täytyykin tarkistaa vähän pienemmän mittakaavan löytöjä (mutta tietenkin historiallisesti merkittäviä): v. 2017 Sysmästä löydettiin 1000-luvulta peräisin olevia hopeakolikoita ja -koruja, joukossa oli myös hopeinen risti.

Määrällisesti suurin kolikkolöytö on Ulvilasta, viemäritöiden yhteydessä löytyi 1473 kolikkoa v. 2004. Rahat olivat peräisin 1390-luvulta.

Yksi merkittävä ja rahallisesti määrittelemätön löytö on tietenkin Titanicin löytyminen v. 1985. Robert Ballard etsintäryhmineen sai rahoituksen Yhdysvaltain laivastolta; ehtona oli, että tiimi etsii ensin kaksi 1960-luvulla uponnutta ydinsukellusvenettä. Sukellusveneiden löydyttyä Titanicin hylyn etsimiseen oli vain 12 päivää aikaa. Hylky löytyi 8 päivän jälkeen.

Läpileikkaus Titanicista törmäyksessä, taiteilija tuntematon.

Akka piippailee ihan omilla kotinurkillaan tänä keväänä; suosittelen samaa muille. Pahus vaan, kun nämä omat kotikonnut on koluttu jo aiempina vuosina! Täytyy vaan käydä paikat läpi uudestaan; ties vaikka se aarre onkin vaan jäänyt aiemmin huomaamatta! Toivossa on hyvä elää. Aarteeksi ei tosin lasketa sitä viime kesänä löytynyttä 80-luvun deodoranttipulloa…