AARREJAHTI ALKAKOON!

Näin kevään korvilla sormet jo syyhyävät; pitäisi päästä “piippailemaan” eli tonkimaan maata metallinpaljastimen kanssa. Akka hommasi itselleen tällaisen jo vuosia sitten; lukuisten naulojen ja korkkien ohella ainoa mielenkiintoinen löytö on ollut pieni, metallinen kermakannu (tai siltä se ainakin näyttää). Mutta sehän tässä puuhassa on hauskaa: ikinä ei tiedä, koska ja missä se valtava merirosvoaarre odottaa löytymistään!

Akka haluaa rahakylpyyn kuten Roope Ankka!

Olikin ihan pakko selvittää, minkälaisia aarteita muut “piipparit” ovat löytäneet:

Vuonna 2014 Derek McLennan löysi yli sata viikinkiesinettä Skotlannista. Löytö sisälsi mm. hopea- ja kulta-astioita ja hopeisen ristin. Äijä tienasi löydöllään 2,5, miljoonaa puntaa.

Viikinkikoruja, Nationalmuseet, Tanska.

Adam Stample ja Lisa Grace löysivät v. 2019 Englannin Derbystä yli 2500 kolikkoa 1000-luvulta. Löydön arvoksi arvioitiin n. 5 miljoonaa puntaa.

V. 2015 aarteenetsijätiimi löysi Floridan rannikolta v. 1715 uponneen laivan. Laivasta löytyi 350 kultakolikkoa, joiden arvoksi arvioitiin 4,5 miljoonaa dollaria.

Kelttiläisiä rahoja, British Museum.

V. 2012 Reg Mead ja Richard Miles löysivät kolikko- ja koruaarteen Jerseystä, Englannista. Kelttiläisiä kolikoita kasassa oli peräti 74 000. Löydön arvoksi määriteltiin n. 2,5 miljoonaa puntaa.

Staffordshiresta, Englannista, löytyi anglosaksien kulta-aarre v. 2009. Löytö sisälsi 4000 esinettä. Löytäjä Terry Herbert ja maanomistaja Fred Johnson tienasivat n. 2 miljoonaa puntaa kumpikin.

Odyssey Marine Exploration – aarteenetsijätiimi löysi v. 2007 Portugalin rannikolta laivan hylyn. Laiva oli espanjalainen fregatti, joka upposi v. 1804. Haaksirikon myötä pohjaan painui kolikoita 500 miljoonan dollarin arvosta. Ei hyvää päivää, Akalta hajoaa pää…

Kolumbian hallitus löysi v. 1708 uponneen San Jose-kaljuunan Kolumbian rannikolta v. 2015. Laivan lastin arvo on jopa… 17 miljardia dollaria. Miljardia. Akan pää räjähti juuri.

San Jose -malli, Naval Museum de Madrid.

Päänräjähdyksen jälkeen täytyykin tarkistaa vähän pienemmän mittakaavan löytöjä (mutta tietenkin historiallisesti merkittäviä): v. 2017 Sysmästä löydettiin 1000-luvulta peräisin olevia hopeakolikoita ja -koruja, joukossa oli myös hopeinen risti.

Määrällisesti suurin kolikkolöytö on Ulvilasta, viemäritöiden yhteydessä löytyi 1473 kolikkoa v. 2004. Rahat olivat peräisin 1390-luvulta.

Yksi merkittävä ja rahallisesti määrittelemätön löytö on tietenkin Titanicin löytyminen v. 1985. Robert Ballard etsintäryhmineen sai rahoituksen Yhdysvaltain laivastolta; ehtona oli, että tiimi etsii ensin kaksi 1960-luvulla uponnutta ydinsukellusvenettä. Sukellusveneiden löydyttyä Titanicin hylyn etsimiseen oli vain 12 päivää aikaa. Hylky löytyi 8 päivän jälkeen.

Läpileikkaus Titanicista törmäyksessä, taiteilija tuntematon.

Akka piippailee ihan omilla kotinurkillaan tänä keväänä; suosittelen samaa muille. Pahus vaan, kun nämä omat kotikonnut on koluttu jo aiempina vuosina! Täytyy vaan käydä paikat läpi uudestaan; ties vaikka se aarre onkin vaan jäänyt aiemmin huomaamatta! Toivossa on hyvä elää. Aarteeksi ei tosin lasketa sitä viime kesänä löytynyttä 80-luvun deodoranttipulloa…

MERIMIES NÄIN KÄY MERTA PÄIN…

Useimmat muistavat surullisenkuuluisan Titanicin tarinan; uppoamaton laiva upposi törmättyään jäävuoreen huhtikuussa 1912.

Titanicin hylyn on arvioitu häviävän kokonaan 50 vuoden sisällä: rungon metalliosia syö kummallinen metallinsyöjäbakteeri. Tälle ennen tuntemattomalle bakteerilajille on annettu nimi “Halomonas titanicae”.

Ruostetta Titanicin hylyssä.

Laivan uppoamiseen on esitetty useita syitä ja niiden yhdistelmiä, hiilivaraston viikkoja jatkunut palo on todennäköisin syy laivan rungon pettämiseen jäävuoreen törmätessä. Palo sai alkunsa jo 10 päivää ennen matkaanlähtöä ja aluksen porhaltaessa kohti New Yorkia hiilivarasto kyti iloisesti koko ajan. Koska tällaista paloa on käytännössä mahdoton taltuttaa, kytevää hiiltä lapioitiin apinan raivolla aluksen boilereihin.

Kapteeni Smithin kylpyamme.

Valtava kuumuus lienee siis kuitenkin syy siihen, että aluksen runkoniitit antoivat periksi jäävuoreen törmätessä.

On myös kerrottu, että aluksen tähystäjillä ei ollut kiikareita: kiikarit olivat lukollisessa kaapissa ja kaapin avain oli jäänyt satamaan jääneen purserin taskuun. Haaksirikko oli loppupeleissä monen eri tekijän summa.

Titanicin rakentamiseen, matkaan ja haaksirikkoon liittyy lukuisia mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta törmäsinpä sattumalta toisenkin kovaonnisen aluksen tarinaan!

Jo 1850-luvulla oli haaveena rakentaa ennennäkemättömän suuri ja tehokas laiva: SS Great Eastern. Laivassa oli potkurin lisäksi purjemastot ja kaksi siipiratasta. Insinööri I.K. Brunel suunnitteli laivan ja johti 4 vuotta kestäneitä rakennustöitä. Herra-insinööri Brunel oli niin omistautunut laivalleen, että vietti öitänsäkin rakennuspuuhien parissa.

Mikä kummallinen tarve ihmisillä on ollut rakentaa tällaisia merten jättiläisiä? Tuohon aikaan SS Great Eastern oli todellakin maailman suurin laiva. Päteekö tähän se kuuluisa termi “koolla on väliä”?

Maalaus SS Great Easternista.

Jo ensimmäisen vuoden kuluessa hanke tyssäsi taloudellisiin ongelmiin, mutta herra-insinööri Brunel järjesti sinnikkäästi lisärahoitusta rakennustöiden jatkamiseksi. Velkojat olivat suopeita: jatkoaikaa myönnettiin vuodeksi. Herra-insinööri Brunel paiski töitä rakennusmiesten mukana, aikataulu oli tiukka. Kiireen takia sattui lukuisia onnettomuuksia; huhuttiin jopa, että rakennustöissä mystisesti kadonnut mies ja hänen poikansa olisivat vahingossa jääneet laivan kaksoisrungon väliin.

Vuoden jatkoajan jälkeen oltiin taas ongelmissa, mutta neuvokas herra-insinööri Brunel sai edelleenkin kinuttua lisää aikaa laivan valmistumiseksi. Kaikkiaan rakennustyöt kestivät siis 4 vuotta. Laivan vesillelaskuun myytiin pääsylippuja varojen kartuttamiseksi ja 3000 ihmistä saapuikin paikalle.

Vesillelasku v. 1857 oli odotettu tapahtuma, mutta “yllättäen” kaikki menikin päin honkia. Kesken kaiken yhden vintturin vipu irtosi ja tappoi yhden työmiehen katsojien kauhuksi! 4 muuta työmiestä loukkaantui vakavasti. Tapahtuma keskeytettiin, mutta seuraavatkaan yritykset eivät onnistuneet sen paremmin. Laiva oli niin suuri, että kaapelit ja ketjut katkesivat jatkuvasti vesillelaskua yritettäessä.

Laivan vesillelaskua yritetään… ja yritetään…

Herra-insinööri Brunel pelasti taas tilanteen: hän hankki useita hydraulisia pumppuja laivan saamiseksi vesille. Muutaman kuukauden ajan kestäneiden yritysten jälkeen laiva saatiin lopulta veteen tammikuussa 1858.

Herra-insinööri Brunel todisti tätä tapahtumaa, mutta jo pitkään hänen terveytensä oli ollut huono. Aluksen neitsytmatkan jälkeisellä viikolla hän menehtyi sairauskohtaukseen. Ei mikään ihme; useita vuosia jatkunut murheenkryyni-alus oli vaatinut hänen terveytensä ja lopulta henkensä. Voi miesparkaa! Pahuksen paatti!

Epäonni ei loppunut tähänkään: neitsytmatkalla yksi höyrykattila räjähti ja tappoi 5 merimiestä, useita merimiehiä myös haavoittui. Seuraavana vuonna kapteeni ja 3 merimiestä hukkuivat pudottuaan myrskyssä yli laidan. Laiva ajoi lisäksi karille jo toisella Atlantin ylityksellään, runkoon repesi tällöin suuri aukko. Kaksoisrungon ansiosta laiva ei uponnut, mutta huhut velloivat jo täyttä päätä: laiva on kirottu!

Matkoilla oli useita muitakin ongelmia: yhdellä matkalla rahtia ei oltu kiinnitetty mitenkään, joten merenkäynnissä aluksen ohjattavuus oli mahdotonta. Eräällä toisella matkalla laivan peräsin hajosi. Eräs matkaanlähtö viivästyi, koska laivan miehistö oli kännissä!

Laiva New Yorkin satamassa. Kuvasta käy hyvin ilmi laivan hermeettinen koko.

7 vuoden jälkeen laiva lopulta myytiin tappiolliseen hintaan ja alus päätyi matkustajaliikenteen sijaan laskemaan lennätinkaapelia Atlantille. Vuonna 1889 laiva lopulta romutettiin. Purkutöissä ei löydetty kadonnutta työmiestä tai hänen poikaansa; minne sitten lienevät kadonneen…

“Hiiulihei, huolta nyt ei, merimies näin käy merta päin!” lauletaan Mikki Hiiri merihädässä -laulussa. Herra-insinööri Brunel ei varmaankaan laulaisi tätä biisiä karaokessa. (Tarkemmin ajatellen: ei sitä laulaisi kyllä kukaan muukaan vapaaehtoisesti.)

Kirottu laiva, todellakin!