Avainsana: hämeenlinna

Julkaistu

SUOMALAISTEN PAIKANNIMIEN HISTORIAA…

…ja niiden häpeämätöntä pilkkaamista! Akka on aina ihmetellyt, miksi runsaista metsistään ja puhtaasta luonnostaan/järvistään tunnettu Suomi sisältää niin paljon paikkoja, joiden nimet eivät tarkoita yhtään mitään. Äkkipäätään luulisi, että muinaiset esi-isämme… krhm, esihenkilömme olisivat nimenneet heille tärkeät paikat ihan vain luonnonmuodostelmien pohjalta, kuten tietenkin monin paikoin on tehtykin. Mustalampi on Suomen yleisin (391 kpl) järven nimi, toisin kuin usein yleisimmäksi luultu Paskolampi (106 kpl). Tällaiset
nimet kertovat hyvinkin paljon vesistön luonteesta, ehkä?

Mustalampi,Utajärvi (WikimediaCommons).

Akalle tuli mieleen myös kaupungin nimi VARKAUS. Miksi ihmeessä kaupungille annetaan tällainen nimi? Mitä siellä on ennen muinoin pöllitty niin runsaasti, että nimi on jäänyt elämään tuleville sukupolville? Tai miksi on olemassa sellaiset sanahirvitykset, kuten UUSIKAARLEPYY, KUUSKAJASKARI tai ESPOO. Varkaudesta puheen ollen; Akalle tuli heti mieleen seuraavanlainen hölmö vitsi:

-Missä sä asut?

-Luvattomassa käyttöönotossa.

Eehhehe! Joten Varkaus saakin olla Akan ensimmäinen kohde nimistöjen tutkimisessa:

Perusilmakuva peruskaupungista historian kätköistä 1950-luvulta (Suomen Ilmakuva).
  • VARKAUS: Varhaisimmat kirjalliset merkinnät ovat Varkaus godz v. 1523 sekä Varkaus bij v. 1563. Usein kaupungin nimi tulkitaan niin, että se on muodostunut saamelaisten kätköpaikkaa osoittavasta sanasta vuörkä/vyörkä. Todennäköisin selitys on kuitenkin se, että alueella on pitkä historia koskenkiertopaikasta, johon viitataan juurikin matkataipaleen lyhentymisellä “varkautena” matka-ajasta.
  • UUSIKAARLEPYY: Varhaisin kirjallinen merkintä on Ny Carlby Sochn v. 1609. Kaupunki on nimetty kuningas Kaarle IX:n kruunajaisvuonna 1607, kun pienempiä kyliä alueelta liitettiin toisiinsa. Karleby on keskiaikainen nimitys, mutta tämä muoto Uusikaarlepyy on vain alueita erottava sanaväännös alkuperäisen Gamlakarleby:n eli Kokkolan kaupungin nimityksestä (gamla=vanha). Akkaa hävettää, ettei Akka tajunnut “PYYN” olevan vain suomalainen väännös “BY”:stä eli kylästä. God damn, osa 1! Selityksenä tähän lienee vanha sanonta “parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla,” johon ei tässä jutussa puututa millään tavalla. Hirvittävä perisuomalainen sanonta, joka pitäisi kieltää jollakin lakipykälällä, sillä sen merkitystä on mahdotonta selittää ulkosuomalaiselle mitenkään! Helpompaa on selittää lipeäkala, joka sekin on aivan hirvittävä asia sinällään.
  • AHVENISTO: Tämä kaunis Hämeenlinnaan sijoittuva ulkoilu-, luonto- ja nähtävyysalue sisältää useita kohteita. Ahveniston järvi on suosittu uimapaikka ja nimi juontuukin tämän järven ahvenista. Akka otti tämän mukaan luetteloon siitä syystä, että varhaiset kirjalliset lähteet mainitsevat nimet Ahvenistolammi v. 1780 ja mikä parasta: AFVISTON IERFVI v. 1781! Voi pyhä jyhäys sentään; oikein ierfvi! “Suomi tunnetaan maailmalla varsinkin runsaslukuisista ierfveistään!”
  • ESPOO: Varhaisimmat kirjalliset merkinnät Espa v. 1431 ja Espaby v. 1451. Nimen taustalla lienee keskiaikainen joennimi “Äspån” eli vanhasta ruotsista suomennettuna “Haavikkojoki.” Nimen taustalla saattaa tosin olla myös miehen nimi “Esbjörn” lyhennettynä Espeksi. Mikäli tämä Haavikkojoki vaihtoehtona pitää paikkansa, voisi espoolainen nykypäivänä todeta kysymykseen “mistä olet kotoisin” seuraavanlaisesti: “Haviksessa syntynyt, havislainen ikuisesti!”
  • KORSO: Surullisenkuuluisa Vantaan kaupunginosa on saanut nimensä kolmen kunnan rajapyykistä 1400-luvulta lähtien ristirajana eli ruotsalaisittain “Kårsrå.” Varhaisimmat kirjalliset merkinnät nimestä löytyvät Kårs Råå v. 1662 sekä peräti Ristiraija v. 1739. Vielä nykyäänkin tämä ristiraja on tunnettu maamerkki. Suomalaisittain voisi todeta, että alkuperäinen ruotsalainen nimi olisi voinut päätyä myös muodoksi Kärsä. Asuisiko nykypäivän ihminen mieluummin Korsossa vai Kärsässä? Tällaisiakin paikannimiä nimittäin Google Mapsista löytyy. Onnea vaan teille kaikille, Akka haluaisi mieluummin asua Saparossa… ja sellaisiakin näkyy löytyvän. God damn, osa 2!
  • TIKKURILA: Vantaan suurin kaupunginosa mainitaan kirjallisissa lähteissä mm. muodoissa Dikursby v. 1501 ja Dicvrsby v. 1543. Tähän nimeen on vaikuttanut ruotsinkielen sana dikur/deker, joka on tarkoittanut kymmentä eläimen nahkaa. Tämä sana on myöhemmin suomalaistettu sanaksi “tikkuri,” eikä liene epäselvää, että paikannimi on muodostunut nahkojen kauppapaikkana ja kylänä. Olisipa outoa nykypäivänä kuulla junassa kuulutus “Seuraavana Tikkurikylä” tai mikä parempi: “Nahkala.”
  • KUUSKAJASKARI: Merisäätiedotuksista tunnetuksi tullut saari mainitaan varhaisissa lähteissä 1650-luvulla nimellä Caiascarj. Nimen alkulähteitä on selitetty sillä, että viereinen saari Kallikajaskari on kivikkoinen saari, kun taas Kuuskajaskari on kuusinen saari. Kuuskajaskari olisi täten “kuusta kasvava lokkiluoto” ja Kallikajaskari “kallioinen lokkiluoto.” Sanokaa mitä sanotte, mutta tällaiset nimet eivät sovi tavallisen pulliaisen pirtaan. Kalliaiskaskari, Kuuskalanjaskari, Kaaskajansuksari tai mikään tällainen ihmiselle merkityksetön väännös ei vain jää mieleen. Miten olisi “Lokkiluoto ykkönen, Lokkiluoto kakkonen” jne…
  • UTTI: Tämä suomalaisittain kuuluisa laskuvarjojääkäreiden koulutuspaikka lienee saaneen nimensä henkilön mukaan, sillä paikalla tiedetään asuneen herra Morthn wtti v. 1546. Kuitenkin jo 1200-luvulla alueella asusteli ruotsinkielisiä henkilöitä, joiden sukunimi oli Udd tai Udde. Tämä Utti-nimitys juontuu kuitenkin ihan jo tiettyyn kantataloon ja v. 1708 paikannimi on ollut Uttis. Olisikin hauskaa, jos nykyiset laskuvarjojääkäriässät yrittäisivät lausua armeijapaikkansa muodossa “WTTI.” God damn, osa 3!
  • OITTAA: Henkilökohtaisen nimen perusteella nimetty paikka on myöskin Oittaa Espoossa. Paikka mainitaan vanhoissa teksteissä v. 1549 nimellä Oijttila, v. 1552 nimellä Oijtaböle jne. Alueella lienee ollut yksityinen talo, jonka alkuperä on ollut Hämeessä. Talon nimi lienee aluksi ollut Oitti tai Oittila, joka sittemmin ruotsinnettiin muotoon Oitans. Oitti-nimi on kuitenkin alunperin ollut miehen nimi. Oitti-niminen kylä löytyy myös Hausjärven kunnasta, eli…
  • HAUSJÄRVI: Varhaisin maininta Hausierf (taas mainittu jonkinmuotoinen ierfvi eli järvi) v. 1543. Haus tarkoittaa “majavanhajuketta” eli haustaa, jota saatiin majavan sukupuolirauhasista eri tarkoituksiin. Tähän Akka laittaa suoran linkin kaivelematta sen kummemmin itse tätä aihetta:

Hauste – Wikipedia

Onnea teille kaikille, hausjärveläiset! Siellä on sitten menneinä aikoina löydetty kelpo elinkeino kaivelemalla majavien persuuksia!

  • KLAUKKALA: Myös henkilöön liitetty paikannimi. Varhaisissa kirjallisissa lähteissä nimi viittaa henkilöön Klaukka: isäntään, joka piteli pirttiään jo 1540-luvulla. Hänen nimensä oli viännetty peräti Pyhästä Nikolauksesta eli jouluäijänä tunnetusta Joulupukin esihahmosta. Paikka on kuitenkin tunnettu jo v. 1527 nimellä Klöckeskoogh, mutta vuonna 1866 nimitys oli jo Klaukkala by eli Klaukkalan kylä. Klöckeskoogh kuulostaa lähinnä yskivältä vanhalta mieheltä, joka menehtyy tuberkuloosiin juuri näillä hetkillä.
  • KORPPOO: Varhaisissa kirjallisissa lähteissä mainitaan nimet Corpo v. 1434 sekä Korppe v. 1469. Tämän paikan nimi onkin edelleen selvittämättömien osastossa, sillä nimen alkuperään on esitetty useita selityksiä, joille ei mitään varmuutta tiedetä. Tähän Akka voisi kyynisesti todeta seuraavanlaisesti:

“Mistä sä olet kotoisin?”
“Korppoosta.”
“Missä se on? Ja mikä se Korppoo on?”
“Emmä v*ttu tiedä eikä kukaan muukaan tiedä. Ketään ei näköjään edes kiinnosta tietää.”

Akka pahoittelee korppoolaisille aiheuttamaansa mieliharmia syvästi. Ja hausjärveläisille myöskin vilpittömät pahoittelut. Majavanpersus on ihan hyvä homma, jos siitä on saatu massia joskus muinoin. Tämä ei toimisi nykypäivänä, siitä tulisi pahasti sanomista.

Tähän loppuun sopinee mainita paikannimet Akanvaara, Akanhauta ja Akkala, joita Suomessa esiintyy useita erilaisine väännöksineen. Nimi pohjautunee muinaisjumala Akkaan, mutta se paikannimenä saattaa viitata myös puolisoon tai yksittäiseen taloon.

1 AKANVAARA 3 KOLMIOMITTAUSTORNI JÄÄNNÖS 1 Yleiskuva tornin jäännöksestä (Lusto-Metsämuseo). Mukavan ylentävä kuva, joka luo inspiraatiota.

Ainakin Akkoinen, Ackala ja Akankuru kiehtovat Akkaa siinä määrin, että Akka harkitsee tonttinsa nimeämistä kreivikunnaksi. Titteli sopisi Akan pirtaan oikein hyvin, joten palaillaan huumorin ja historian merkeissä asiaan seuraavassa jutussa; tällä erää näkemiin toivottaa

Kreivitär von Ackala (kavereiden kesken tunnettu nimellä arvoisa kreivitär von Ackala tai Teidän Ylhäisyytenne), joka lanseeraa käyttöön jo unohtuneen järveä tarkoittavan sanan IERFVI.

Lähteet Suomalainen paikannimikirja – Kotimaisten kielten keskus (kotus.fi) muiden googlelähteiden ohella

Julkaistu

TAPAHTUIPA KERRAN HOTELLISSA…

Tulipa mieleeni tutkia vanhojen hotellien historiikkeja majoitus- ja matkailutoiminnan ollessa tällä hetkellä mahdotonta. Kummallista kyllä; sattumalta mieleeni tulleissa hotelleissa on ollut joko salakapakka, sairaalatoimintaa sodan aikana tai kummituksia.

C.G.E. Mannerheim.

Vielä merkillisempää on, että näiden sattumalta valittujen hotellien historiikeissa mainitaan usein Risto Ryti ja varsinkin marsalkka Mannerheim! Marski lienee ollut liikkuvaista sorttia… tokihan Marski oli arvostettu hahmo, joten hänen paikallaolonsa on aina ollut kunnia majoitustoiminnan järjestäjälle. Kuten myös Risto Rytin; tietenkin, mutta Marski hyppäsi usein suoraan silmieni eteen!

Tässä siis kuitenkin muutamia historiallisia hotelleja Suomessa (lyhyenä oppimääränä):

Hotelli Torni, Helsinki

Hotelli Torni.

Tornin valmistuttua v. 1931 elettiin kieltolain aikaa; hotellin 11. kerroksessa toimi kuitenkin salakapakka. Hississä oli jopa hälytysnappi, jolla varoitettiin tulevista tarkastajista. Tornin katolla on myös kiinnityspaikka zeppeliineille – tosin tämä mahdollisuus jäi ainiaaksi käyttämättä. Sodan aikana lotat tähystivät tornista taivaalle pommitusten varalta ja heille oli jopa majoitus järjestetty hotellin tiloissa. Sodan jälkeen Tornin valtasi Neuvostoliiton valtuuskunta. Tornissa vierailivat mm. Marski, Kekkonen, Roger Moore, prinssi Philip, kuningas Kaarle Kustaa ja Mika Waltari.

Hotelli Aulanko, Hämeenlinna

V. 1938 hotellin avajaisissa vieraili… Marski. Hotellissa oli oma leipomo, karjaa ja kala-allas, jotta vieraille olisi aina tarjolla mahdollisimman tuoretta ruokaa. Sodan aikana Aulanko toimi sotasairaalana. Myöhemmän ajan tragedia tapahtui, kun näyttelijä Sirkka Sari putosi savupiippuun kohtalokkain seurauksin (elokuvan kuvausten päätösjuhlissa). Vierailijoina olivat Marskin lisäksi mm. Risto Ryti ja Heinrich Himmler.

Sairaanhoitoa v. 1945.

Grand Hotel Tammer, Tampere

Hotelli avattiin Tampereen Teknillisen Seuran toimesta v. 1929. Tällöin järjestettiin kuitenkin vain pienet avajaiset, sillä Kuru-laiva oli uponnut Näsijärveen. Turmassa kuoli 136 ihmistä eli kyseessä oli Suomen suurin sisävesilaivaonnettomuus. Tammerissa vierailivat mm. Marski, F.E.Sillanpää, Juri Gagarin ja Juice Leskinen. Legendaarisen Lauri Törnin jääkärit saivat ikuisen porttikiellon jo vuonna 1946! Pula-aikana perunat kuljetettiin maksaville asiakkaille serviettien kätköissä tarjolle. Vahtimestari Grobowskyn sanotaan kuljeskelevan edelleen hotellissa aaveena, sillä hänen partavetensä tuoksu leijailee tiloissa.

Höyrylaiva Kuru.

Vanajanlinna, Hämeenlinna

Keskiajalla Vanajanlinnan paikalla sijaitsi Äikäälän tila. Päälinna valmistui metsästyslinnaksi v. 1924 C.W. Rosenlewin toimesta. Sodan jälkeen linna joutui neuvostoliittolaisten haltuun, vaikka Risto Ryti olisi ollut halukas ostamaan linnan valtiolle. Hämeenlinnan kaupunki lopulta osti linnan 1990-luvulla. Vierailijoina linnassa olivat mm. Marski, Risto Ryti, ja alkuaikoina Fazerin suku. Kieltolain aikana salakapakkaan pääsi kellarikerroksen piiloportaita pitkin. C.W. Rosenlewin vaimon Marthan väitetään kummittelevan kartanossa, sillä hän joutui avioiduttuaan jättämään aiemmin saamansa lapset . Myös venäläiseksi vakoojaksi väitetty palvelustyttö vaeltelee linnassa.

Imatran Valtionhotelli

Imatran Valtionhotelli.

Hotelli avattiin v. 1903 puista rakennettujen ja palossa tuhoutuneiden majatalojen tilalle. Imatrankoski veti väkeä vuosisatoja, jopa Katariina Suuren ja Brasilian keisarin Pedro II:n kerrotaan käyneen vieraina. Koskeen heitettiin palavia lauttoja, soihtuja ja tynnyreitä vieraiden viihdyttämiseksi. Sotien aikana hotelli toimi sairaalana ja armeijan esikuntana. Jo talvisodan aikana kerrottu tarina kertoo, että pietarilaisnainen hyppäsi koskeen saatuaan tietää miehensä uskottomuudesta. Jäähyväiskirje kuitenkin katosi ja lukematon kirje jäi vaivaamaan onnetonta haamuparkaa. ( Marskin läsnäolosta ei tällä hetkellä löydy tietoa.)

Hotelli Seurahuone, Kokkola

1600-luvulla paikalla sijaitsi puurakennus, kivirakennus valmistui v. 1806. Majoituskäyttöön rakennus otettiin 1890-luvulla, huoneita oli tällöin vain 12. Kieltolain aikana hotellissa toimi salakapakka, tarkastuksista varoitettiin etukäteen tai tarkastaja sovitusti juotettiin humalaan. Ruokatarvikkeita hankittiin pula-aikana mustasta pörssistä. Talosta löytyy myös kummallisia salaovia ja -luukkuja. Kummituksella eli palvelustyttö Elsillä on oma huone, hän rakastui onnettomasti 1900-luvun alussa hotellin omistajaan. Säätyerosta johtuen rakkaustarina oli mahdoton. Nykyään Elsi sytyttelee valoja, kopistelee ja ajelee hissillä. (Marski on vieraillut Mikkelin Seurahuoneessa…!)

Pilakuva kieltolain kannattajista.

Haikon kartano, Porvoo

Kartanon alkuperä löytyy 1300-luvulta, jolloin kartanon omisti Viipurin dominikaaniluostari. Nykyinen rakennus on toki uudempaa perua; vuodelta 1913. Päärakennus on palanut moneen otteeseen historiansa aikana. V. 1911 rakennuksen sytytti juopottelun takia erotettu renki. 1800-luvulla paikassa vieraili Venäjän keisarisuvun jäseniä ja taiteilija Albert Edelfelt vietti kartanossa kesiään maalaten peräti 24 vuoden ajan. Yllättäen… Marski vietti Haikossa useita kesiä 30-luvulla.

Hotelli Pohjanhovi, Rovaniemi

Pohjanhovi avattiin v. 1936. Pohjanhovi on hotelli Aulangon pikkusisarus, sillä näillä hotelleilla on samat arkkitehdit. Myös Pohjanhovi palveli sotasairaalana talvisodassa, jatkosodassa saksalaiset kävivät neuvotteluja suomalaisten kanssa Pohjanhovin tiloissa. Tuolloin hotellissa vieraili mm. Marski, Ryti ja Heinrich Himmler. Lapin sodan aikana koko hotelli tuhoutui räjähdyksessä, mutta uusi hotelli avattiin jo v. 1947. Uusitussa hotellissa vieraili mm . Emilia Roosevelt, Kekkonen, Leonid Breshnev ja Euroopan kuninkaallisia.

Pohjanhovi ennen räjähdystä.

Nyt pitää keksiä joku hotelli, johon Marskilla ei todennäköisesti ole yhteyttä… Hmm…

The Stanley Hotel, Colorado, USA

Tämä hotelli Rocky Mountainin läheisyydessä toimi innoittajana kirjailija Stephen Kingin kirjaan The Shining eli Hohto. King vaimoineen vieraili hotellissa sesongin loppuaikana ja he olivat täten hotellin ainoat asiakkaat. Hotelli perustettiin v. 1909 tuberkuloosista parantuneen F.O. Stanleyn toimesta.

Kubrickin elokuvassa tätä hotellia ei käytetty Hohdon Overlook-hotellina, mutta myöhemmässä tv-minisarjassa hotelli pääsi Kingin tahdon mukaisesti tapahtumapaikaksi (tämä minisarja on 110 % parempi kuin Kubrickin elokuva, sanoo Akka!)

Stanley Kubrick kuvasi Hohto-elokuvaa Oregonissa Timberlake Lodgessa.

The Stanley Hotel, Colorado.

The Stanley Hotelissa kerrotaan ainakin neljän palvelusväen henkilön kummittelevan, siellä kuullaan myös mm. pianonsoittoa, lasten naurua ja juoksentelua ilman syytä.

Veikkaan, ettei Marski koskaan vieraillut tässä paikassa! Akka kävisi kyllä mielellään näissä kaikissa, sitten… jonakin päivänä!

Julkaistu

JUNALLA PÄÄSEE! AINAKIN JOSKUS… JA JONNEKIN!

Eteläisessä Suomessa moni työmatkalainen huokaisee helpotuksesta: talven lumikaaos ei ole toistaiseksi aiheuttanut VR:n kalustolle ongelmia. On se merkillistä; miten joka vuosi junaliikenne puuroutuu, kun maahan sataa muutama sentti lunta. Samalla tavoin joka vuonna “ensilumi yllätti autoilijat”. Ainakin siis harmailta hiuksilta on nyt vältytty kaikin puolin näiden leutojen kelien vallitessa.

Tulipa tästä poikkeuksellisesta tilanteesta mieleeni tarkastella muutamaa historiallista näkökulmaa rautateihin liittyen; ensimmäisenä tietenkin tuli mieleen päärautatieasema Helsingissä. Junaliikenne Helsingin ja Hämeenlinnan välillä aloitettiin v. 1862, nykyinen “kivimies”-asema on jo toinen asemarakennus Helsingin päässä. Kivimiehet eli “Lyhdynkantajat” ovat seisoneet paikoillaan vuodesta 1914. Sen kyllä huomaa, sen verran jäykkiä ja kivikasvoisia nämä ukkelit ovat.

Alkuperäistä asemaa purettiin pikkuhiljaa nykyisen aseman tieltä usean vuosikymmenen ajan. Tilannetta tietenkin hankaloitti… yllättäen… muutamat rakennusvaiheen aikana käydyt sodat. 1. maailmansodan aikana asemarakennus toimi venäläisten sotilassairaalana, 2. maailmansodan aikana jatkuvat pommitukset tekivät merkittäviä vahinkoja eikä haavoittuneiltakaan tietenkään vältytty.

Eikä siinä vielä kaikki; v. 1950 suurpalo tuhosi koko ullakkokerroksen alkutekijöihinsä. Palo oli saanut alkunsa hissistä. No nih, kukas siellä taas veteli Työmies-tupakkia hissimatkalla? Ärgh!

Ihan tällaista jälkeä ei Helsingissä syntynyt (kuva v. 1895 Montparnasse, Ranska)

V. 1990 tapahtui myös onnettomuus, kun yli 600 metriä pitkä tavarajuna rysähti suoraan aseman sisään. Kukaan ei onneksi kuollut, ainoastaan kuljettaja sai lieviä vammoja. Tämän jälkeen radoille lisättiin nykyisinkin käytössä olevat keltaiset stopparit. Ihmettelen kyllä, miten tuollainen stoppari pysäyttäisi yli puolen kilometrin pituisen täydessä lastissa olevan tukkijunan… Jos se juna on päättänyt porskuttaa eteenpäin, niin siinä ei maanittelut paljon auta: “Hei pysähdy nyt, jooko, tässä on tällainen puomikin että siihen pitäis kyllä niinku pysähtyy…”

Presidentti Kyösti Kallio sai päärautatieasemalla sydänkohtauksen v. 1940 ollessaan matkalla kotiinsa Nivalaan ja kuoli päälaiturille saattueensa ympäröimänä. Saattuessa oli mukana mm. hänen seuraajansa Risto Ryti sekä marsalkka Mannerheim. Valitettavasti väistyvä presidentti ei täten koskaan päässyt määränpäähänsä eli kotiin.

Mannerheimista puheenollen… 2. maailmansodan aikana erääseen tiettyyn junaan liittyy merkillinen tapahtuma: junaan saapui itse herra Hitler! Kyse oli marsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivästä.

Mannerheim ja Hitler Immolassa 4.6.1942.

Mannerheim vastaanotti Hitlerin 15-vaunuisessa junassa, johon sisältyi mm. salonkivaunu, ilmatorjuntavaunu, autojenkuljetusvaunu ja makuutiloja. Marsalkka saapui junakyydillä Mikkelistä tapaamispaikkaan Vuoksenniskalle, Helsingistä saapui junalla suuri vastaanottoseurue ja Hitler itse lensi hävittäjäsaattueen kera Saksasta. Synttärilahjaksi Marski sai Saksan Kotkan ritarikunnan kultaisen suurristin sekä Hitlerin muotokuvan. Jee, bileet käyntiin! Vappupillit esiin, skumpat jakoon ja heitetään vaikka tikkaa tuohon Hitlerin pärstäkuvaan!

Kuvaa Marskin salonkivaunusta/Wikimedia Commons.

Tosiasiassa keskellä sotaa kaikki olivat vain tyytyväisiä, että Hitler ei esittänyt Suomelle mitään vaatimuksia ja kuuden tunnin vierailun jälkeen Hitler lähti paluumatkalle kohti Saksaa. Tapaamisessa oli pidetty puheita, yksityisiä keskusteluja ja syöty juhlalounas. Tapansa mukaan Hitler kieltäytyi alkoholista ja lihansyönnistä. Tämän jälkeen toivottavasti alkoivat oikeat synttärijuhlat; mene ja tiedä. Ehkä solmioita ainakin löysättiin hetken hiljaisuudessa helpotuksesta huokaillen.

Hämeenlinnan alkuperäinen asema postikortissa.

Ensimmäisen junayhteyden päätepaikka eli Hämeenlinnan rautatieasema tuhoutui sisällissodan yhteydessä v. 1918. Saksalaisten kranaatti räjäytti asemalla seisoneen punaisten ammusjunan. Tästä seurasi aikamoinen “KABOOM”. Uusi rakennus valmistui kuitenkin jo v. 1921 ja se on rakennettu lähes samanlaiseksi kuin alkuperäinenkin.

Päärataa jatkettiin v. 1870 (tietenkin keisarivallan aikana) Venäjälle Pietariin ja v. 1876 Toijalan kautta Tampereelle. Siitä eteenpäin rataverkkoa laajennettiin pikkuhiljaa, mutta nykypäivänä lentoreitit ovat tietenkin varteenotettava vaihtoehto pidemmille matkoille. Ensimmäisten junien kulkunopeus oli noin 25 km/h, mutta sekin oli siihen aikaan parempi kuin hevoskyydin nopeus.

Sitten jos/kun ne järkyttävät lumimäärät tänne eteläänkin taas “yllättäen” saapuvat, voisi se hevoskyyti olla itse kullekin paras vaihtoehto.

Kauheassa liikennekaaoksessa voisit painella hienosti menemään hevosella tukka tuulessa hulmuten, kuten Legolas Sormusten herrassa!

Bussit ja autot seisoisivat lumipenkereissä, juna-asemilla tulisi kuulutuksia junien myöhästymisistä ja peruutuksista, pomo soittelisi perään, mihin olet jäänyt… Samaan aikaan kaikki ihmiset näyttäisivät sinulle iloisesti keskaria uljaita kannustushuutoja huutaen; kuten “mee nyt v***uun siitä elvistelemästä!” tai “ota kyytiin, v***u, maksan ihan mitä vaan!”