HÄRKÄTIELTÄ HAUTAKIVIIN

Kas kummaa, toteaa taas Akka. Jostakin merkillisestä syystä Akan mieleen juolahti vanha suomalainen kehtolaulu Tuu tuu tupakkarulla.

Onko kukaan moisesta enää kuullutkaan? Kenties ajatus pälkähti päähän juurikin siksi, että nykyään niin moni asia ja varsinkin nimi on ns. kiellettyjen listalla, ja tämähän on siitä oikein oppikirjaesimerkki! Hui kamala, nyt kaikki rientävät kioskille ostamaan… sitä hirveätä kamaluutta, ellei sensuuri heti iske!

The Lullaby/Sir Joseph Noel Paton/1861 (National Galleries of Scotland).

Akka muistaa tämän laulun kaksi ensimmäistä säkeistöä vuosikymmenien takaa, tosin Akka muistaa sen muodossa ”Tuu tuu tupakkirulla.” Hah, väliäkö tuolla, mutta tähän lauluunhan liittyy oleellisesti tietenkin Hämeen vanha Härkätie.

Nyt on Akka mennyt lopullisesti sekaisin, voi moni tuumia – mutta eipäs hätää, selvennetäänpä asiaa hieman! Kuten arvata saattaa, tuo laulu ja Härkätie ovat Akalle itsestäänselvyyksiä, koska Akka on itse asiassa muinoin Metusalemin aikoina asunut tämän 160 kilometriä pitkän Härkätien läheisyydessä. Metusalem (nyk. Metuselah) oli hyvä jätkä; eli peräti 969-vuotiaaksi! Sillä lailla!

 Détail du tableau Le Christ conduisant les Patriarches au Paradis/Bartolome Bermejo/1480. Ihan timmissä kunnossa tämä Metusalem!

No niin ja asiaan taas näiltä harhapoluilta: Mikä on tämän laulun sanoma ja miten se liittyy Härkätiehen?

Laitetaanpa nämä kaksi ensimmäistä säkeistöä tähän alkuun, jotta asian ymmärtäisi paremmin (koko viisu löytyy tekstin lopusta):

Tuu tuu tupakkarulla
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin turuntietä,
hämäläisten härkätietä.

Mistäs tunsit meidän portin?
Siitä tunsin uuden portin:
haka alla, pyörä päällä
karhuntalja portin päällä. (Wikisource)

No niin, jokos tämä asia aukeaa paremmin? Härkätieksi on siis kutsuttu jo ainakin 800-luvulta alkaen tietä, joka johti Turusta Hämeenlinnaan tai toisinpäin. Alun alkaen tie oli vain joitakin pätkäosuuksia, mutta yleiseksi kauppareitiksi tie muodostui vuosisatojen aikana juurikin siksi, ettei tällä osuudella ollut yhtäkään yhtenäistä vesireittiä. Sisämaasta rannikolle kuljetettiin turkiksia ja haustetta, rannikolta taasen metallitavaraa ja suolaa sisämaahan.

https://akallaonasiaa.fi/tag/hauste

Akka onnittelee edelleen Hausjärveä. Mainiota, poijjaat, mainiota! Majavia edelleen, niinkö?

Härkätien nimeä on ihmetelty, sillä härkiä ei yleisesti käytetty kuormajuhtina ennen 1600-lukua. Ruotsin vallan aikaisissa kartoissa tien nimi on ollut (almänna) Väg till/ifrå Åbo/Tawastehus. Wikipediassa nimen arvellaan muodostuneen armeijan marssitie -nimityksestä härväg.

Varhaisimmat asutukset tien muodostumisen varrella ovat olleet Vanajaveden varrella Hämeenlinnassa ja Rengossa Renkajoen läheisyydessä. Rengon kirkko on rakennettu 1400-luvun loppupuolella ja se on edelleen käytössä. Kun kirkko omistettiin Pyhälle Jaakolle, siitä tuli osa pyhiinvaellusreittiä kohti Santiago de Compostelaa ainakin kirjallisin todistein jo 1500-luvun alussa.

Tiedosto:Rengonkirkko.JPG – Wikipedia
Rengon kirkko (Public Domain)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4n_Jaakobin_pyhiinvaellusreitti Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitti, joka päättyy Santiago de Compostelan katedraaliin Espanjassa.

Sekä Turun linna että Hämeen linna on rakennettu 1200-luvulla (Turun linna 1280-luvulla, Hämeen linna 1200-luvun lopulla). Nämä linnat rakennettiin, kun Etelä-Suomi liitettiin Ruotsin valtioon ja Aurajoen suistosta muodostui hallinnollinen keskus. Tähän mennessä myös Härkätiestä oli muodostunut yhtenäinen kauppareitti.

Hämeen linna (WikimediaCommons).

1400-luku oli kiivasta kirkonrakennusaikaa. Hattulan Pyhän Ristin kirkko on Hämeen vanhin ja sen rakentamisajankohta on ollut 1400-luvun loppupuolella, tosin aiempi kirkko mainitaan kirjallisissa lähteissä jo v. 1324. Myös tämä kirkko mainitaan Rengon ohella pyhiinvaelluskohteena. Ihan jo perusjärkikin sanoo, että tällaiset kirkot Härkätien varrella ovat houkuttaneet matkailijoita, sillä samaan aikaan kaupankäynti meriteitse oli kiivaimmillaan Hansaliiton hallitessa Itämerta.

Ai että, silloin sitä Temua ja Scheisse-Sheinia raijattiin puisilla paateilla yötä päivää ah, niin armaaseen Turkkusse ja siitä sisämaahan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hansaliitto

https://www.ts.fi/a/1073856787 Turun Sanomien mielipidekirjoitus Turkkusse-sanan käytöstä: sitä käyttävät vain ulkopaikkakuntalaiset.

Jep, Akka on tosiaan ulkopaikkakuntalainen. Nöyrin pahoittelu hirveästä nimittelystä turkk…turkulaisille.

Viipurin linnan paikalta on löytynyt jäänteitä palaneista, puisista rakennelmista ja esineistöstä, jotka on ajoitettu 1100-1200 -luvuille. Varsinainen linnarakennus rakennettiin tälle paikalle vuoden 1293 jälkeen, kun aiemmat kauppa- ja varastorakennukset tuhoutuivat ruotsalaisten hyökkäyksessä. Mitä te ruåtsalaiset siellä teitte? Ette kai vaan kulkeneet meijjän hämäläisten Härkätietä sinne asti, perhana! Mocomat ryöcäleet!

(Finna/Museovirasto ID 933633)

On siis selvää, että Härkätiestä muodostui kauppatoiminnan lisäksi tärkeä reitti Viipuriin asti myös armeijalle ja virkamiehistölle. Vanhin kartta Suomen teistä löytyy vuosilta 1555-1556, kun Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan (1496-1560) sihteeri Jaakko Laurinpoika Teitti (n. 1520-1588/96) laati kuninkaalle valitusluettelon aatelin harjoittamista väärinkäytöksistä.

Tässä kartassa korostuu tietenkin Härkätie ja sen varrella sijaitsevat kartanot, jotka toimivat tuolloin kestikievareina ja hallinnon/armeijan väen majoitustiloina. Jaakko Teitti puolestaan kuoli ruttoon joko v. 1588 tai 1596, huh huh. Tämä kartta löytyy jutun loppupuolen ELY:n tutkielmasta.

https://expo.oscapps.jyu.fi/s/vanhakartta/item/53950 vanha kartta Jyväskylän yliopistolta.

Karttojen perusteella Härkätie on pysynyt jokseenkin samanlaisena usean vuosisadan ajan, tosin joitakin tieosuuksia on muutettu esim. juurikin Rengon ja Someron ympäristössä sekä Renko-Hämeenlinna -tieosuudella ainakin 1600-luvulla ja 1800-luvun puolivälissä.

Location of Somero. Tiedoksi ihan ulkomaalaisillekin. Somero; Rauli Baddingin kotipitäjä, jossa on myös museo.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuninkaankartano

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kestikievari

1600-luvulla Härkätiestä muodostui myös postireitti, jota pitkin posti kulki Ruotsista Viipuriin saakka.

Härkätien merkitys alkoi kuitenkin lopulta 1800-luvulla vähentyä, kun Helsinki nousi pääkaupungiksi v. 1812 keisari Aleksanteri I:n (1777-1825) määräyksestä. Helsinki-Hämeenlinna -junarata avattiin v. 1865 ja samaan aikaan valtatieverkostoa rakennettiin kuljetustarpeisiin paremmin sopivaksi teollisuuden ajan alkaessa. Sinne jäivät tupakkirullat ja karhuntaljat portin päälle, kun höyryveturit puskivat (varmasti terveellistä) savuaan ja nokeaan joka torppaan ja aittaan ah, niin armaisessa Hämeessä!

A1-veturi Pohja Hämeenlinnan rautatieasemalla. Vanhin Suomen rautateitä esittävä valokuva v. 1865 (Wikimedia Commons).

Vanha Härkätie Liedossa ja Porras-Renkotie on nykyään nimetty museoteiksi. Akka löysikin tällaisen Porras-Renkotien ylläpito- ja parannussuunnitelman, jota Akka on myös käyttänyt yhtenä lähteenään tässä jutussa. Loistavaa historiainfoa ennen tiestöön paneutumista!

Näissä kotimaisissa aiheissa onkin usein suurena puutteena lähteiden vähyys, sillä kaikenlaisista digiarkistoista saa kaivaa tuntitolkulla löytämättä yhtään mitään.

Been there, seen that. Yst.terv. Akka. Vinkkinä tällaisten arkistojen kehittäjille: tehkää ne hakupalvelut IDIOOTEILLE. Yst.terv. Idiootti.

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/133693/Raportteja_105_2016.pdf?sequence=2&isAllowed=y ELY:n suunnitelma/Martti Piltz/Laura Soosalu/PDF

Tupakkirulla-yhteys sivulla 10. Tupakkirulla tunnetaan siis juurikin Härkätien alueella Varsinais-Suomessa ja Hämeessä.

Härkätien omalla sivustolla on mainioita linkkejä nähtävyyksistä ja kohteista tämän historiallisen reitin varrella. Kannattaa katsahtaa, jos suunnittelee reissua tuolle historialliselle tienpätkälle:

https://www.harkatie.com

Akan piti ihan tarkistaa, mikä mahtoikaan olla Kuninkaankivi, joten olkaapa hyvä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuninkaankivi

Eritoten tuossa Kuninkaankivi-linkissä pistää silmään Kurikassa sijaitseva Kusikivi. Että ihan kuninkaan pissimäpaikka saa oman muistolaatan, jo on aikoihin eletty!

Suomen historialliset nähtävyydet: kuninkaan kusta kivellä vuodesta 1752 lähtien! Ja sen jälkeen varmastikin jokaisen tallikissan, ahman, suden, ketun jne. kusijäännökset ihan niiden hajujen merkkaamisen tarpeen takia! Vuosisatojen aikaista hajumateriaalia nähtävillä, tulkaa sankoin joukoin katsomaan! Tai paremminkin haistamaan!

Yllä oleva artikkeli on loistava esimerkki hienosta kirjoituksesta Kotiseutulainen-lehdestä tänä vuonna. Harmillisesti Akka ei löytänyt kirjoittajan nimeä mistään.

Akka löysi arkistojen kätköistä kuitenkin ainakin seuraavanlaisen helmen; K.V. Elovaaran listauksen ”Rengon seurakunnan hautausmaan hautakirjoitukset ja muistomerkit” vuodelta 1931.

https://digi.kirjastot.fi/files/original/2ecfd6c8d3e7ee584e44b91e9943950e.pdf

Tällainen vihkonen kertoo karulla tavalla varsinkin lapsikuolleisuudesta 1800- luvulla ja vielä 1900-luvun puolella. Erikoista on myös se, että monissa hautakivissä vainajan ikä on kerrottu tarkasti vuosina, kuukausina ja päivinä. Nähtävästi näihin hautakiviin on myös usein haluttu kirjata vainajan titteli, kuten ”Nahkurinsälli” tai ”Talon Vanha Isäntä.” Akka löysi jo itselleen oman tittelin: Kunniallinen Talon Emäntä.

Tämä nimitys on ainakin parempi kuin vihkosessa mainittu Ijäkäs kristisisar (hautakivi nro 25):

”Nyt täältä mua kuolema Jo noutamaan on tullut, Se onkin
odotettuna Jo kauan aikaa ollut.
Se vaivani nyt päättää Jot’ ei tää mailma voinut
Siin olenkin mä kyllältä Jo aikoja vaikeroinut.”

Voi ihmisparka Ulrika Grönberg, kuollessaan 90-vuotias (1807-1897). Akan ymmärryksen mukaan ”kyllältä” tarkoittaa kyllikseni, ei siis ”kylällä” vaikeroinut. Jos Akka on väärässä, voi kyläläisparkoja myöskin…

Tähän loppuun siis tämä tupakkirulla-laulu kokonaisuudessaan, kuten alussa tuli mainittua:

https://fi.wikisource.org/wiki/Tuu_tuu_tupakkarulla

Lapsennimi-sivuston mukaan tupakkirulla on hellittelynimi kapaloon kääritylle vauvalle. Akalle tällainen ei ole koskaan edes tullut mieleen; pelkästään se, että laulu kertoo konkreettisesti tupakkakasvin saapumisesta Suomeen juurikin Härkätien kautta! Kirjallisten lähteiden mukaan tämä on tapahtunut viimeistään 1500-1600-lukujen taitteessa.

Illustration from an article on “The History and Mystery of Tobacco,” 1855.

Tässäpä hyvä esimerkki siitä, miten me ihmiset ajattelemme asioita hyvinkin eri tavoin!

Akka onkin aina ihmetellyt, miksi vauvoille on laulettu tällaista laulua… nyt Akan täytyy lähteä kieriskelemään naurusta sille portin päällä olleelle karhuntaljalle…! Voi lentävät lehmät sentään!

SUOMALAISTEN PAIKANNIMIEN HISTORIAA…

…ja niiden häpeämätöntä pilkkaamista! Akka on aina ihmetellyt, miksi runsaista metsistään ja puhtaasta luonnostaan/järvistään tunnettu Suomi sisältää niin paljon paikkoja, joiden nimet eivät tarkoita yhtään mitään. Äkkipäätään luulisi, että muinaiset esi-isämme… krhm, esihenkilömme olisivat nimenneet heille tärkeät paikat ihan vain luonnonmuodostelmien pohjalta, kuten tietenkin monin paikoin on tehtykin. Mustalampi on Suomen yleisin (391 kpl) järven nimi, toisin kuin usein yleisimmäksi luultu Paskolampi (106 kpl). Tällaiset
nimet kertovat hyvinkin paljon vesistön luonteesta, ehkä?

Mustalampi,Utajärvi (WikimediaCommons).

Akalle tuli mieleen myös kaupungin nimi VARKAUS. Miksi ihmeessä kaupungille annetaan tällainen nimi? Mitä siellä on ennen muinoin pöllitty niin runsaasti, että nimi on jäänyt elämään tuleville sukupolville? Tai miksi on olemassa sellaiset sanahirvitykset, kuten UUSIKAARLEPYY, KUUSKAJASKARI tai ESPOO. Varkaudesta puheen ollen; Akalle tuli heti mieleen seuraavanlainen hölmö vitsi:

-Missä sä asut?

-Luvattomassa käyttöönotossa.

Eehhehe! Joten Varkaus saakin olla Akan ensimmäinen kohde nimistöjen tutkimisessa:

Perusilmakuva peruskaupungista historian kätköistä 1950-luvulta (Suomen Ilmakuva).
  • VARKAUS: Varhaisimmat kirjalliset merkinnät ovat Varkaus godz v. 1523 sekä Varkaus bij v. 1563. Usein kaupungin nimi tulkitaan niin, että se on muodostunut saamelaisten kätköpaikkaa osoittavasta sanasta vuörkä/vyörkä. Todennäköisin selitys on kuitenkin se, että alueella on pitkä historia koskenkiertopaikasta, johon viitataan juurikin matkataipaleen lyhentymisellä ”varkautena” matka-ajasta.
  • UUSIKAARLEPYY: Varhaisin kirjallinen merkintä on Ny Carlby Sochn v. 1609. Kaupunki on nimetty kuningas Kaarle IX:n kruunajaisvuonna 1607, kun pienempiä kyliä alueelta liitettiin toisiinsa. Karleby on keskiaikainen nimitys, mutta tämä muoto Uusikaarlepyy on vain alueita erottava sanaväännös alkuperäisen Gamlakarleby:n eli Kokkolan kaupungin nimityksestä (gamla=vanha). Akkaa hävettää, ettei Akka tajunnut ”PYYN” olevan vain suomalainen väännös ”BY”:stä eli kylästä. God damn, osa 1! Selityksenä tähän lienee vanha sanonta ”parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla,” johon ei tässä jutussa puututa millään tavalla. Hirvittävä perisuomalainen sanonta, joka pitäisi kieltää jollakin lakipykälällä, sillä sen merkitystä on mahdotonta selittää ulkosuomalaiselle mitenkään! Helpompaa on selittää lipeäkala, joka sekin on aivan hirvittävä asia sinällään.
  • AHVENISTO: Tämä kaunis Hämeenlinnaan sijoittuva ulkoilu-, luonto- ja nähtävyysalue sisältää useita kohteita. Ahveniston järvi on suosittu uimapaikka ja nimi juontuukin tämän järven ahvenista. Akka otti tämän mukaan luetteloon siitä syystä, että varhaiset kirjalliset lähteet mainitsevat nimet Ahvenistolammi v. 1780 ja mikä parasta: AFVISTON IERFVI v. 1781! Voi pyhä jyhäys sentään; oikein ierfvi! ”Suomi tunnetaan maailmalla varsinkin runsaslukuisista ierfveistään!”
  • ESPOO: Varhaisimmat kirjalliset merkinnät Espa v. 1431 ja Espaby v. 1451. Nimen taustalla lienee keskiaikainen joennimi ”Äspån” eli vanhasta ruotsista suomennettuna ”Haavikkojoki.” Nimen taustalla saattaa tosin olla myös miehen nimi ”Esbjörn” lyhennettynä Espeksi. Mikäli tämä Haavikkojoki vaihtoehtona pitää paikkansa, voisi espoolainen nykypäivänä todeta kysymykseen ”mistä olet kotoisin” seuraavanlaisesti: ”Haviksessa syntynyt, havislainen ikuisesti!”
  • KORSO: Surullisenkuuluisa Vantaan kaupunginosa on saanut nimensä kolmen kunnan rajapyykistä 1400-luvulta lähtien ristirajana eli ruotsalaisittain ”Kårsrå.” Varhaisimmat kirjalliset merkinnät nimestä löytyvät Kårs Råå v. 1662 sekä peräti Ristiraija v. 1739. Vielä nykyäänkin tämä ristiraja on tunnettu maamerkki. Suomalaisittain voisi todeta, että alkuperäinen ruotsalainen nimi olisi voinut päätyä myös muodoksi Kärsä. Asuisiko nykypäivän ihminen mieluummin Korsossa vai Kärsässä? Tällaisiakin paikannimiä nimittäin Google Mapsista löytyy. Onnea vaan teille kaikille, Akka haluaisi mieluummin asua Saparossa… ja sellaisiakin näkyy löytyvän. God damn, osa 2!
  • TIKKURILA: Vantaan suurin kaupunginosa mainitaan kirjallisissa lähteissä mm. muodoissa Dikursby v. 1501 ja Dicvrsby v. 1543. Tähän nimeen on vaikuttanut ruotsinkielen sana dikur/deker, joka on tarkoittanut kymmentä eläimen nahkaa. Tämä sana on myöhemmin suomalaistettu sanaksi ”tikkuri,” eikä liene epäselvää, että paikannimi on muodostunut nahkojen kauppapaikkana ja kylänä. Olisipa outoa nykypäivänä kuulla junassa kuulutus ”Seuraavana Tikkurikylä” tai mikä parempi: ”Nahkala.”
  • KUUSKAJASKARI: Merisäätiedotuksista tunnetuksi tullut saari mainitaan varhaisissa lähteissä 1650-luvulla nimellä Caiascarj. Nimen alkulähteitä on selitetty sillä, että viereinen saari Kallikajaskari on kivikkoinen saari, kun taas Kuuskajaskari on kuusinen saari. Kuuskajaskari olisi täten ”kuusta kasvava lokkiluoto” ja Kallikajaskari ”kallioinen lokkiluoto.” Sanokaa mitä sanotte, mutta tällaiset nimet eivät sovi tavallisen pulliaisen pirtaan. Kalliaiskaskari, Kuuskalanjaskari, Kaaskajansuksari tai mikään tällainen ihmiselle merkityksetön väännös ei vain jää mieleen. Miten olisi ”Lokkiluoto ykkönen, Lokkiluoto kakkonen” jne…
  • UTTI: Tämä suomalaisittain kuuluisa laskuvarjojääkäreiden koulutuspaikka lienee saaneen nimensä henkilön mukaan, sillä paikalla tiedetään asuneen herra Morthn wtti v. 1546. Kuitenkin jo 1200-luvulla alueella asusteli ruotsinkielisiä henkilöitä, joiden sukunimi oli Udd tai Udde. Tämä Utti-nimitys juontuu kuitenkin ihan jo tiettyyn kantataloon ja v. 1708 paikannimi on ollut Uttis. Olisikin hauskaa, jos nykyiset laskuvarjojääkäriässät yrittäisivät lausua armeijapaikkansa muodossa ”WTTI.” God damn, osa 3!
  • OITTAA: Henkilökohtaisen nimen perusteella nimetty paikka on myöskin Oittaa Espoossa. Paikka mainitaan vanhoissa teksteissä v. 1549 nimellä Oijttila, v. 1552 nimellä Oijtaböle jne. Alueella lienee ollut yksityinen talo, jonka alkuperä on ollut Hämeessä. Talon nimi lienee aluksi ollut Oitti tai Oittila, joka sittemmin ruotsinnettiin muotoon Oitans. Oitti-nimi on kuitenkin alunperin ollut miehen nimi. Oitti-niminen kylä löytyy myös Hausjärven kunnasta, eli…
  • HAUSJÄRVI: Varhaisin maininta Hausierf (taas mainittu jonkinmuotoinen ierfvi eli järvi) v. 1543. Haus tarkoittaa ”majavanhajuketta” eli haustaa, jota saatiin majavan sukupuolirauhasista eri tarkoituksiin. Tähän Akka laittaa suoran linkin kaivelematta sen kummemmin itse tätä aihetta:

Hauste – Wikipedia

Onnea teille kaikille, hausjärveläiset! Siellä on sitten menneinä aikoina löydetty kelpo elinkeino kaivelemalla majavien persuuksia!

  • KLAUKKALA: Myös henkilöön liitetty paikannimi. Varhaisissa kirjallisissa lähteissä nimi viittaa henkilöön Klaukka: isäntään, joka piteli pirttiään jo 1540-luvulla. Hänen nimensä oli viännetty peräti Pyhästä Nikolauksesta eli jouluäijänä tunnetusta Joulupukin esihahmosta. Paikka on kuitenkin tunnettu jo v. 1527 nimellä Klöckeskoogh, mutta vuonna 1866 nimitys oli jo Klaukkala by eli Klaukkalan kylä. Klöckeskoogh kuulostaa lähinnä yskivältä vanhalta mieheltä, joka menehtyy tuberkuloosiin juuri näillä hetkillä.
  • KORPPOO: Varhaisissa kirjallisissa lähteissä mainitaan nimet Corpo v. 1434 sekä Korppe v. 1469. Tämän paikan nimi onkin edelleen selvittämättömien osastossa, sillä nimen alkuperään on esitetty useita selityksiä, joille ei mitään varmuutta tiedetä. Tähän Akka voisi kyynisesti todeta seuraavanlaisesti:

”Mistä sä olet kotoisin?”
”Korppoosta.”
”Missä se on? Ja mikä se Korppoo on?”
”Emmä v*ttu tiedä eikä kukaan muukaan tiedä. Ketään ei näköjään edes kiinnosta tietää.”

Akka pahoittelee korppoolaisille aiheuttamaansa mieliharmia syvästi. Ja hausjärveläisille myöskin vilpittömät pahoittelut. Majavanpersus on ihan hyvä homma, jos siitä on saatu massia joskus muinoin. Tämä ei toimisi nykypäivänä, siitä tulisi pahasti sanomista.

Tähän loppuun sopinee mainita paikannimet Akanvaara, Akanhauta ja Akkala, joita Suomessa esiintyy useita erilaisine väännöksineen. Nimi pohjautunee muinaisjumala Akkaan, mutta se paikannimenä saattaa viitata myös puolisoon tai yksittäiseen taloon.

1 AKANVAARA 3 KOLMIOMITTAUSTORNI JÄÄNNÖS 1 Yleiskuva tornin jäännöksestä (Lusto-Metsämuseo). Mukavan ylentävä kuva, joka luo inspiraatiota.

Ainakin Akkoinen, Ackala ja Akankuru kiehtovat Akkaa siinä määrin, että Akka harkitsee tonttinsa nimeämistä kreivikunnaksi. Titteli sopisi Akan pirtaan oikein hyvin, joten palaillaan huumorin ja historian merkeissä asiaan seuraavassa jutussa; tällä erää näkemiin toivottaa

Kreivitär von Ackala (kavereiden kesken tunnettu nimellä arvoisa kreivitär von Ackala tai Teidän Ylhäisyytenne), joka lanseeraa käyttöön jo unohtuneen järveä tarkoittavan sanan IERFVI.

Lähteet Suomalainen paikannimikirja – Kotimaisten kielten keskus (kotus.fi) muiden googlelähteiden ohella