”Jos et tunne historiaa, tulet toistamaan sen virheitä." Akka kirjoittaa näistä asioista tunteella ja huumorilla faktoihin perustuen. Akka ei käytä somea, koska Akkaa ei kiinnosta kakkujen kuorrutus eikä sekään, miksi kaikkien pitää olla tietoisia toistensa toiminnasta. Oppikaa nyt jotakin historiasta, edes huumorin kautta!
Tällä viikolla pitää keskittyä päivityksiin (joita Akka on hätäpäissään rustannut paperille muutaman viikon ajan), sillä Akan läppäri Baby (vrt. Dean Winchester/Supernatural) on jo pitkään ollut saattohoidossa. Vihdoin ja viimein vehje valitettavasti ilmoitti luopuvansa maallisesta tomumajastaan yhdellä rysäyksellä – juuri, kun Akka oli ajatellut muistitikkuloida viimeiset tiedostonsa ”huomenna, kun se nyt ainakin tänään vielä toimii…”
Sinne jäivät mm. viimeisimmät, useat kymmenet linkit ja tutkimusmateriaalit uusista aiheista, mutta eipä hätää – ensi viikolla saapuu jonkinlainen (varmastikin)alienteknologiaa oleva laite, jolla näitä tiedostoja saa edelleen esiin.
Hah, tämän enempää Akka ei tästä laitteesta tiedä, mutta toivottakaamme Babylle hyvää ja ansaittua matkaa tuonpuoleiseen. Samalla Akka toivoo nöyrästi pitkää ikää kaikenlaisille kodinkoneilleen: imurit Old B*tch ja White B*tch, tiskikone Super B*tch ja pesukone Ultimate B*tch; voikaa hyvin tietäen, että teitä kaikkia arvostetaan suuresti! Erityismaininta kuuluu kahvinkeittimelle Master B*tch.
Tämä uusi Wanna-Be-Baby 2 nimetään sitten virallisesti vasta, kun kelpoisuus on osoitettu. Ei ritariksikaan ketä tahansa lyöty ensi näkemältä, eihän?
All That’s interesting -sivuston juttu Mary Fieldsistä, josta tuli Amerikan sisällissodan jälkeen ensimmäinen musta nainen postivaunujen ajajana – ja legenda jo eläessään.
… CHAPPAQUIDDICKISSA! Uskokaa pois, Akka piti kielen keskellä suuta (vain etusormen yhdellä näppäimellä kerrallaan) tuota paikannimeä kirjoittaessaan. Kukamitähäh ja missä on Chappaquiddick, voisi moni kysyä, joten katsotaanpa tätä merkillistä paikkaa hieman tarkemmin.
Veljekset Robert, Ted ja John Kennedy. Aiheeseen liittyvät kuuluisat herrasmiehet.
Chappaquiddick on saari Massachusettsin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Saari sijaitsee suositun lomakohteen Martha’s Vineyardin vierustalla ja sinne pääsee lauttayhteydellä rannikkokaupunki Edgartownista. Saari on saanut nimensä paikallisen Wampanoag-heimon kielestä ja nimi tarkoittaa jotakuinkin erillistä saarta. Alun perin saaren nimi oli peräti muotoa Noepetchepi-aquidenet, joten ollaan vaan ihan tyytyväisiä tähän Chappaquiddick-nimeen!
Kiitos tästä maantiedon ekstralyhyestä oppimäärästä, arvoisa professori Akka, mutta mitäpä tällä saarella on tekemistä minkään kanssa? Sen selvittämiseksi pitää palata ajassa vuoteen 1969.
Vuoden 1969 heinäkuu muistetaan erityisesti siitä, että tuolloin Apollo 11 oli matkalla kohti Kuuta. Laukaisu tapahtui 16.7. ja laskeutuminen Kuuhun neljä päivää myöhemmin 20.7. Juuri samaan aikaan 18.7. Kennedyn klaaniin kuuluva senaattori Edward (Ted) Kennedy oli seuraamassa regattaa seurueensa kanssa tällä Chappaquiddickin saarella. Seurueeseen kuului neljä naimisissa olevaa miestä ja kuusi naispuolista sihteeriä/kampanja-avustajaa jo Robert Kennedyn kaudelta (ammuttiin v. 1968). Tarkoituksena oli tarjota illallista näille uskollisille naispuolisille työntekijöille, jotka sattuivat olemaan parissakymmenissä olevia sinkkuja. Ja ei, miesten aviovaimot eivät tietenkään olleet mukana matkalla. Jotakin mätää…
Mainittakoon kuitenkin se tosiseikka, että miesten oli tarkoitus yöpyä Edgartownin hotellissa lauttamatkan takana ja myös naisille oli varattu huoneet eri hotellista. Mutta… sitten kaikki alkoi mennä pahasti pieleen, mutta tarkastellaanpa tätä tapahtumien kulkua sen jälkeen, kun tiedämme jotakin tästä senaattori Ted Kennedystä. (Akkaa hämää tämä nimi ”Ted,” kun etunimi on kuitenkin Edward…)
Ted Kennedy v. 1984. Pesunkestävä poliitikko.
Ted Kennedy (1932-2009) oli Kennedyn yhdeksänlapsisen pesueen nuorin jäsen. Hänen isoveljensä John F. Kennedy ja Robert Kennedy olivat tietenkin hyvinkin aktiivisia politiikassa ja näin tämän nuorimmaisenkin uravalinta oli etukäteen selvä. HarvardCollegessa Ted jäi kuitenkin kiinni mm. lunttaamisesta eikä hän päässyt myöhemminkään Harvardin yliopistoon lakia lukemaan. Sen sijaan hän valmistui Virginian yliopistosta asianajajaksi v. 1956.
Tedin arvosanat olivat koko opiskeluajan heikkoja ja hänen sukunsa nimi pelasti hänet monesta pulmatilanteesta. Perheen päämies ja Tedin isä Joe Kennedy (Joseph P. Senior 1888-1969) takasi myös sen, ettei Tedin tarvinnut armeija-aikanaan osallistua käynnissä olevaan Korean sotaan. Kaikesta tästä lusmuilusta huolimatta Tedin ura senaattorina kesti kuitenkin huimat 47 vuotta! Tätä ei oikein voi uskoa, kun tietää, mitä Tedille tapahtui tuona armon vuonna 1969. Joten; palataanpa Chappaquiddickiin!
Seurueen illallistarjoilu vuokratulla Lawrence Cottagella alkoi noin kello 20.30, mutta jo noin klo 23 aikaan Kennedyjen kampanja-avustaja Mary Jo Kopechne (1940-1969) ilmoitti olevansa huonovointinen ja väsynyt. Ted tarjoutui avuliaasti ajamaan hänet viimeiselle lautalle, jonka oli tarkoitus lähteä Edgartowniin puolenyön aikaan.
Mary Jo Kopechne.
Omituista on se, että Mary Jo ei kertonut kenellekään lähtevänsä ja hän jätti myös käsilaukkunsa ja avaimensa (myös hotellihuoneen avaimen) tähän saarelta vuokrattuun lomakiinteistöön. Kennedyn Oldsmobile lähti kuitenkin sitten matkaan noin klo 23.15, mutta ajomatkan aikana auto suistui holtittomasti lampeen kaiteettomalta Dike Bridge– sillalta ennen lauttarantaan pääsyä. Nykyään sillalla on toki kaiteet.
The Independent.
Lisää omituisuuksia: Dike Bridgen reitti ei ollut yleisesti käytetty väylä lauttarantaan pääsemiseksi, sillä mökiltä lähdettäessä lauttaranta sijaitsi vasemmalla. Päätyäkseen Dike Bridgelle Tedin on täytynyt kääntyä risteyksestä oikealle. Lisäksi paikallinen apulaissheriffiChristopher ”Huck” Look vannoi nähneensä Tedin Oldsmobilen pysähtyneenä noin kello 00.40 aikaan. Kun hän ajoi tätä autoa kohti, sen kuljettaja kiihdytti nopeasti pois paikalta. Auton ja sen rekisterikilven apulaissheriffi tunnisti heti, kun auto seuraavana päivänä nostettiin lammikosta. Jotakin mätää…
Auto putosi sillalta veteen ja kääntyi kyljelleen. Tedin myöhempien kertomusten mukaan hänen onnistui päästä autosta ulos, mutta Mary Jo jäi autoon sen vajotessa veden alle. Ted kertoi huutaneensa Marya nimeltä ja yritti auttaa tätä ulos autosta, mutta ponnistelu oli tuloksetonta. Lopulta hän lähti kävelemään takaisin vuokramökille (n. 15 minuutin kävelymatka), jossa Ted kertoi tapahtuneesta kahdelle seurueen miehelle; herra Garganille ja herra Markhamille. Nämä miehet olivat Tedin tavoin asianajajia ja he lähtivätkin ajamaan Tedin kanssa onnettomuuspaikalle. Pelastusyritykset kuitenkin epäonnistuivat heiltäkin.
Toronto Star.
Kun miehet ajoivat lauttarannalle hälyttääkseen paikalle virkavaltaa, Ted hyppäsi veteen ja alkoi uida kohti Edgartownin rantaa. Matkaa uintireissulla oli noin 150 metriä ja rantaan päästyään hän käveli hotellihuoneeseensa ja nukahti sängylle. On huomattava, että jo ajomatkan aikana Ted oli nukahtanut myös ystäviensä auton takapenkille.
Gargan ja Markham palasivat vuokramökille autollaan ja kertoivat muille, että Ted oli lähtenyt uimaan hotellilleen. Mary Jon he epäilivät myöskin päässeen omalle hotellilleen (miten?), joten bileet saivat edelleen jatkua tapahtuneesta huolimatta. Jotakin mätää…
Vasta kello 8 jälkeen sunnuntaiaamuna paikalliset kalastajat (isä ja 15-vuotias poika) huomasivat auton vedessä ja hälyttivät vihdoinkin virkavallan paikalle. Sukeltaja onnistui nostamaan Mary Jon ruumiin autosta noin klo 9 aikaan. Mary Jon luultiin ensin olevan Rosemary Keough (eräs seurueen naisjäsen), sillä tämän käsilaukku löytyi autosta myöskin. Jotakin mätää…
Tällä aikaa Kennedy oli soitellut useita puheluita ystävilleen saadakseen lainopillisia neuvoja ja kuultuaan lopulta, että auto ja Mary Jo oli löydetty, hän ilmoittautui poliisilaitoksella n. klo 10 aikaan aamulla. Nämä Kennedyn yölliset kumppanit olivat saapuneet myös Tedin hotellille klo 8 aikaan aamulla, joten tuon parin tunnin ajan oli varmastikin pohdittu tapahtumien kulkua yhteneväistä lausuntoa varten (Akan spekulaatio).
Sukeltaja autolla 19.7.1969.
Ted Kennedyn virallisessa lausunnossa hän kertoo koko ajan olleensa shokissa eikä hän pystynyt missään vaiheessa ajattelemaan järkevästi. Viikkoa myöhemmin hän tunnusti syyllisyytensä onnettomuuspaikalta lähtemiseen ja sai kahden kuukauden vankilatuomion. Tuomio kuitenkin peruttiin, sillä tuomarin mielestä ”Ted oli kärsinyt jo tarpeeksi.” Lisäksi Tedin ajokortti nostettiin hyllylle useiden kuukausien ajaksi.
Mary Jolle ei koskaan tehty ruumiinavausta, sillä kuolinsyyntutkijan mielestä kuolinsyy oli ilmiselvä hukkuminen. Ruumiin autosta nostanut paikallisen palolaitoksen esimies John Farrar epäili kuitenkin, että kuolinsyy oli tukehtuminen, sillä osa auton katosta ja takakontista oli säilynyt kuivana. Lisäksi Mary Jo löydettiin takapenkiltä kasvot kohti kattoa, jossa ilmatasku olisi hyvinkin voinut olla. Arvioiden mukaan Mary Jo saattoi olla hengissä turman jälkeen jopa useamman tunnin ajan, riippuen tietenkin ilmataskun koosta. Tämä on hirvittävä tieto, mikäli se pitää paikkansa.Hän olisi selvinnyt hengissä, jos apua olisi mahdollisimman pian soitettu paikalle.
Dike Bridge nykyään kaiteineen. The Vineyard Gazette.
Oikeuden päätöksellä Mary Jon ruumista ei lopulta nostettu ylös haudasta tarkempia tutkimuksia varten. Hänen perheensä vastaanotti kuitenkin 140 000 dollaria Kennedyn vakuutusyhtiöltä ja perheeltä, joten homma oli sillä selvä. Jotakin mätää…
Onnettomuudesta ja sen syistä on tietenkin esitetty useita eri teorioita. On mahdollista, että Tedillä ja Mary Jolla oli suhde, jonka he halusivat salata Tedin poliittisen uran takia. On mahdollista, että Mary Jo oli raskaana ja Ted halusi päästä ”ongelmasta” eroon. On mahdollista, että Ted vain ajoi umpipäissään autonsa vahingossa lampeen ja pelastuskaan ei Tedin humalatilasta johtuen onnistunut. On mahdollista, että autossa oli jostakin syystä mukana myös Rosemary Keough, jonka käsilaukku autosta löytyi. On myös tietenkin mahdollista, että Mary Jo nappasi mukaansa väärän käsilaukun lähtiessään autoajelulle.
Akan mielestä on ilmiselvää, että Ted ajoi autoa humalassa. Ehkä hän halusi viettää Mary Jon kanssa autossa laatuaikaa kahden kesken, kun apulaissheriffi kuitenkin bongasi heidän autonsa tienvarteen pysäköitynä. Skandaalin pelossa paikalta oli paettava nopeasti; humalatila ja pimeä silta koituivat lopulta pariskunnan kohtaloksi tuona kamalana yönä. Ted jätti ilmoittamatta tapahtuneesta, sillä alkoholin oli poistuttava elimistöstä ennen auton ja ruumiin löytymistä. Shokkitila on hyvä selitys onnettomuuden jälkeiselle järjettömälle toiminnalle, varsinkin, jos sukunimi sattuu olemaan Kennedy.
Ted Kennedy piti tiedotustilaisuuden 25.7.1969. Kesto noin 12 minuuttia.
Tedin ja Mary Jon suhteesta tai mahdollisesta raskaudesta on kuitenkin vaikea sanoa mitään varmaa. Koko yön tapahtumista on vain Tedin ja hänen kumppaniensa kertomus, ja esimerkiksi apulaissheriffin näköhavainto vesittää jo pelkästään ajomatkan tarkoituksen: viimeinen lautta lähti puolenyön aikaan eli 40 minuuttia näköhavaintoa aiemmin. On myös epäuskottavaa, että kukaan olisi voinut kuvitella Mary Jon selvinneen autosta hengissä ja jollakin merkillisellä tempulla päässeen veden yli hotellilleen. Kasvattiko Mary Jo siivet vai kävelikö hän vetten päällä, kuten muuan herrasmies 2000 vuotta sitten?
Tämän keissin koko totuuden tiesi lopulta kuitenkin vain Ted Kennedy, jonka presidenttiys jäi v. 1980 vaaleissa vain haaveeksi. Tuolloin voiton vei Jimmy Carter (1924-2024) ja Ted jäi loppuelämänsä ajaksi ”vain” senaattoriksi. Tämä tapaus on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miten tällainen jo opinnoissaan keskinkertainen lunttaajatyyppi voi pelkästään sukunsa avulla selvitä kaikesta kuin koira veräjästä. ”Ei tartte lähteä edes sotimaan, isäpappa järkkäs senkin homman kotiin.”
Mobile Instinctin video, jonka aikana nähdään tämä vuokramökki, teitä saarella, silta, Tedin tuolloinen hotelli ja Mary Jo Kopechnen hauta. Kannattaa katsoa, kesto noin 11 minuuttia.Jostakin syystä Akka ei saanut tätä upotettua Youtube-linkiksi, kuten yllä.
Tunnetusti ainakin vanhemmat veljekset John ja Robert kaatoivat naisia kuin keiloja, kuten isäpappa Joekin. On siis kuitenkin oletettavaa, että Tedin auton ollessa pysähdyksissä tien pientareella hänen tarkoituksenaan ei ollut bongailla lintuja Mary Jon kanssa. Keskellä yötä. Keskelläbileitä, joiden naispuoliset osallistujat mm. tanssivat kongaa (ketjutanssia, vrt. letkajenkka) keskellä tietä apulaissheriffin todistuksen mukaan.
Ei, pojat, ei, alkomahoolia ei tuona yönä nautittu eikä kukaan ajellut autolla minnekään. Eikä kukaan soitellut turmayön jälkeisenä aamuna 17 puhelua lakimiehille ja sukulaisille ennen poliisilaitokselle menemistä. Ehei.
Näiden tapahtumien valossa on siis uskomatonta, että herra yhdeksäs Kennedy jatkoi menestyksellisesti senaattoriuraansa hamaan tappiin saakka. Vain Ameriikassa, poijjaat… vain Ameriikassa.
Sunday Newsin loistava uutisotsikko: Teddy pakenee, blondi hukkuu. Voiko sen paremmin sanoa. Kuuhun laskeutuminen mainitaan alimmassa otsikossa.
Pahuksen pahus, vasta tätä kirjoittaessa Akka muisti katsahtaa, josko Archivessa olisi tapauksesta kirjoja luettavaksi. Tottahan toki: näihin kahteen Akka perehtyy tarkemmin tulevina päivinä ja raportoi sitten, mikäli tapauksessa on jotakin uutta kerrottavaksi asti. Jos joku muu ehtii ensin, kommenttia voi laittaa tulemaan.
Jack Olsenin kirja The bridge at Chappaquiddick. Kirja on julkaistu jo tapahtumavuonna, joten tämän suhteen pitää olla todella skeptinen (viiden kuukauden sisällä tuosta yöstä). Akka otti tämän kuitenkin listalle, sillä se voi kertoa ajankuvasta tuolloisena aikana. Vaatii kirjautumisen sähköpostiosoitteella ja salasanalla.
Leo Damoren kirja Senatorial privilege : the Chappaquiddick cover-up, julkaistu 1989 eli 20 vuotta tapahtumien jälkeen. Otsikko ainakin kertoo kaiken hyvin tiivistetysti.Sivun alalaidassa näkyy samankaltaisia vaihtoehtoja, joten valikoimaa riittää. Vaatii kirjautumisen kuten yllä.
PÄIVITYS 13.6.2026:
No niin, Akka kahlasi näitä kahta kirjaa läpi aamupäivällä ja huomasi, ettei niissä ollut edes mitään järkevää rakennetta ja teksti oli raskasta luettavaa. Akka nappasi suosituslistalta seuraavan, jossa oli peräti täsmälliset aikajanat tapahtumille ja erilaisten teorioiden vertailuja. Eli:
Chappaquiddick; the real story/Lange&Dewitt v. 1993. Tästä opuksesta kävi ilmi mm. seuraavanlaisia seikkoja:
Ted Kennedy sai jo opiskeluaikoinaan useita ylinopeussakkoja ja häntä peräti jahdattiin yhden kerran poliisiautolla vaarallisen ylinopeuden takia. Poliisin tullessa ajajan ikkunan viereen Ted oli osittain piiloutunut ratin alle.
Mary Jo tutkittiin kuoleman jälkeen pintapuolisesti palpaatiolla, jolloin kävi ilmi, ettei hän ollut raskaana. Tai jos olisikin ollut, raskauden olisi täytynyt olla aivan alkuvaiheissaan (arviolta alle 2 kk) . Akka selvitti, että nykyisenlaiset raskaustestit olivat jo olemassa laboratoriokäytössä 1960-luvulla, mutta sellaista hänelle ei kuitenkaan tehty.
Mary Jo oli pukeutunut pitkiin housuihin ja paitapuseroon, mutta alushousuja hänellä ei ollut. Vaatteissa ei kuitenkaan ollut spermajälkiä. Tällainen testi sitten kuitenkin tehtiin… hmm!
Vaikka kyseessä oli heinäkuu, tuossa poukamassa veden virtaus ja olosuhteet vaikuttivat pahasti jo auton nostoon ja sukellukseen. Virtausten takia noilla leveysasteilla veden lämpötilaksi on arvioitu noin 10-12 astetta Celsiusta ja hypotermia on voinut vaikuttaa Mary Jon selviytymiseen tuona yönä. Ruumiin rigor mortis oli pitkälle kehittynyt ja arvioiden mukaan hän oli kuollut 8-10 tuntia ennen löytymistään. Ruumiin noston yhteydessä oli vaikeuksia juurikin tämän kehon jäykkyyden takia, sillä Mary Jo piti nostaa takapenkiltä ulos rikkoutuneen ikkunan kautta.
Auton matkustajan puoleiset ikkunat olivat kuitenkin täysin rikkoutuneet, joten miksi Mary Jo ei päässyt itse ulos? Tämän syyksi on epäilty juurikin tätä voimakasta virtausta ja auton kaatumista pudotessaan. Virtaus on voinut vaikuttaa siihen, ettei Mary Jo kyennyt pääsemään autosta ulos ilman apuvoimia eikä hän ole myöskään voinut tuntikausia sinnitellä ilmataskun varassa veden alhaisessa lämpötilassa.
Akka otti läppäriltä kuvan tästä Mary Jon asennosta, josta hänet löydettiin. Yeah, tekniikan suhteen Akka on ihan noviisi ja menee aidan ali matalimmasta kohdasta, mutta katsokaa itse kirjasta halutessanne. Tämä kuva on hyvä, sillä vuorovesivaihtelut ovat olleet tuonakin yönä vaikuttamassa asioihin. Kiitos BostonPublicLibrary tämän kirjan digitoinnista!
Eli tuon piirroksen perusteella auton KATTO ei ole ollut osittain kuiva eikä ilmataskua ole täten sinne syntynyt. Kyseessä on siis ollut auton jalkatila, joka löydettäessä oli auton KATTO. Juuri tällaisista syistä visuaalinen kuva on tärkeä ja helpottaa hahmottamista.
Jep, eiköhän tässä ollut kaikki tällä erää. Tuossa kirjassa on myös Ted Kennedyn kuulustelut yms. sanasta sanaan, jos sellainen kiinnostaa.
Akka rests her case. Joka tapauksessa Mary Jon menehtyminen oli häpeällinen ja turha kuolema, joka johtui yhdestä liian rikkaasta ja vaikutusvaltaisesta idiootista.
PÄIVITYS 25.9.2026:
Tässä v. 1994 tehdyssä dokumentissa on mukana henkilöitä, jotka olivat mukana tapauksen yhteydessä v. 1969. Dokkarin ideana on se, että Kennedy ei ajanutkaan autoa, vaan Mary Jo ajoi auton itse veteen Kennedyn paettua autosta sheriffin nähtyä heidät… hmm, onhan se mahdollista? Joka tapauksessa videossa on hienoja kuvakulmia, tapahtumapaikan kuvausta ja 90-luvun henkeä. Videosta on myös pidempi Director’s cut, jota Akka ei heti tämän perään kuitenkaan katsonut (jotain rajaa…). Tämän videon pituus on 43.46 min.
Tämä otsikko viittaa tietenkin erääseen vanhaan elokuvaan ”Neljät häät ja yhdet hautajaiset”… jos se nyt jäi jollekulle epäselväksi. Akka ei nyt keksinyt tähän mitään parempaa, joten tällä mennään! Häitä ei siis tietenkään ole luvassa! Höh!
Perusossuaari roomalaisajalta MET-museossa New Yorkissa ajalta ennen 100 jaa.
Tällä kertaa pääsemme tutustumaan Akan yhteen lempiaiheeseen eli Jerusalemista löytyneisiin hautoihin, joita kukin voi tulkita haluamallaan tavalla. Kuten aina uskonnollisessa arkeologiassa, aiheet herättävät väistämättä kiivaita puolesta ja vastaan -tulkintoja, mutta katsotaan nyt samalla, mitä näistä todisteista kukin voikaan päätellä. Akan tarkoitus ei ole aiheuttaa harmaita hiuksia ja päänsärkyä, vaan kertoa aiheesta tiedettyjen tosiasioiden pohjalta. Let’s sukelletaan näihin neljään hautaan, mars! Ensin täytyy määritellä, mistä tässä jutussa oikein höpistään, kun mainitaan tietynlaisia sanoja:
OSSUAARI: Hiekkakivestä kaiverrettu suorakaiteen muotoinen kannellinen astia, johon ruumiista jääneet luut kerättiin n. vuoden kalliohaudassa maatumisen jälkeen. Ossuaarit sijoitettiin usein kalliohautaan kaiverrettuihin pieniin ja syviin onkaloihin. Ossuaarihautaus oli käytössä n. 30-70 jaa. erityisesti Jerusalemissa ja yhdestä haudasta saattaa löytyä jopa kymmenien eri ihmisten jäänteitä.
Yhdestä ossuaarista saattaa tutkimuksissa löytyä monen eri ihmisen dna:ta luujäämistössä, mutta useimmiten yhdessä astiassa lepää yksi henkilö. Korkea-arvoisten ihmisten ossuaarit on usein kauniisti tilaustyönä koristeltu ja niiden kylkeen on esim. jokuperheenjäsen saattanut kirjoittaa myöhemmin kyseisen henkilön nimen. Usein käytetyt kuva-aiheet ovat kukkia, pylväitä ja geometrisiä muotoja, ei koskaan ihmisten tai eläinten kuvia, sillä niitä ei sallittu juutalaisessa hautauksessa.
APOKRYFISET TEKSTIT: Raamatun ulkopuolelle jääneet uskonnolliset kirjoitukset, joita aikaisemmin pidettiin kerettiläisinä tai niitä ei vain oltu vielä löydetty. Keisari KonstantinusSuuren (272/273-337 jaa.) koolle kutsuma Nikean kirkolliskokous v. 325 jaa. päätti, mitä kirjoituksia Raamattuun sallitaan ja mitä siitä jätetään pois. Nykyajan tunnetuimmat löydetyt kirjoitukset ovat Kuolleenmeren kääröt (Qumran 1947-1956) ja Nag Hammadin kääröt (1945).
Esimerkki Kuolleenmeren kääröistä. Nämä ovat hyväkuntoisia.
Tehdäänpä haudoista tällainen ylimalkainen katselmus, jotta kokonaiskuva avartuu:
HAUTA NUMERO 1: YLIPAPPI KAIFAS
Sijainti: Jerusalem, Peace Forest -nimisellä alueella metsikön läheisyydessä Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1990 Sisältö: Kuusi ehjää ja kuusi rikkoutunutta ossuaaria, luujäänteitä, öljylamppuja, lasiesine, keramiikkaa ja kuningas Herodes Agrippan aikainen kolikko vuosilta 37-44 jaa. Erityistä: Kaifaan ossuaarista löytyi ristiinnaulitsemisessa käytetty naula, toinen samanlainen löytyi haudan lattialta.
Tässä kirjailija ja dokumentaristi Simcha Jacobovichin video tilanteesta:
HAUTA NUMERO 2: NS. PATIO-HAUTA
Sijainti: Jerusalem, Dov Groner Street Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1981 Sisältö: Kahdeksan ossuaaria, luujäämistöjä, keraamisia keittoastioita. Yksi ossuaari ja yksi keittoastia museoitu Jerusalemissa. Erityistä: Äärijuutalaisten ryhmittymien protestien takia hauta jouduttiin sulkemaan nopeasti ja ossuaarit eivät ole haudan sisällä enää alkuperäisessä järjestyksessään. Myöhemmät tutkimukset ovat olleet mahdollisia vain kaapelikameralla ja ossuaarit on kuvattu. Hauta sijaitsee osittain asuinrakennuksen alapuolella.
Vapaasti netissä saatavilla oleva uskontojen tutkimuksen professori James Taborin tutkielma tästä haudasta valokuvineen ja piirroksineen. Erittäin havainnollinen ja kuvat ja piirrokset löytyvät tutkimussivujen loppupuolelta, mikäli koko juttua ei halua tarkastella.
HAUTA NUMERO 3: NS. JEESUS-HAUTA (tai TALPIOT-HAUTA)
Sijainti: 45 metrin päässä patio-haudasta tällä Talpiot-asuinalueella Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1980 Sisältö: Kymmenen ossuaaria, joissa esiintyy nimiä Jeesuksen lähiperheestä (mukaan lukien Maria Magdaleena). Yksi ossuaari löydettiin myöhemmin antiikinkeräilijältä, jota syytettiin nimen väärennöksestä (”James, Jeesuksen veli”). Teksti on sittemmin todistettu aidoksi. Uskonnolliset ryhmittymät hautasivat ossuaareissa olleet jäännökset tuntemattomaan paikkaan ja tämäkin hauta suljettiin jo muutamia päiviä löydön jälkeen. Osa ossuaareista sijaitsee Jerusalemin museossa. Hauta on suljettu betonilaatalla ja sijaitsee asuintalon vieressä. Tämäkin on käsitelty jo vuosia sitten Simchan yhdessä dokumentissa:
HAUTA NUMERO 4: TUHOTTU HAUTA
Sijainti: Vain 20 metriä Talpiot-haudan pohjoispuolella. Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1980 ja räjäytetty. Sisältö: Jäljellä on vain yksi seinä, jossa näkyy merkkejä syvennyksistä, joissa ossuaareja säilytettiin. Hautaa ei ole koskaan päästy tutkimaan ennen sen räjäytystä. Erityistä: Läheisten sijaintiensa takia nämä kolme viimeksi mainittua hautaa ovat todennäköisesti kuuluneet yhdelle varakkaalle suvulle ennen vuotta 70 jaa. Alueella on sijainnut myös oliiviöljyn tuotannossa käytetty puristamo, useita vesisäiliöitä ja rituaaleissa käytetty kylpyallas.
Tästä neljännestä kohteesta ei ole materiaalia näytettäväksi, joten menkäämme tarkastelemaan muita kohteita lähemmin:
Aloitetaanpa tästä ykkösestä eli ylipappi Kaifaan haudasta. Me kaikki muistanemme, että Kaifaalla oli tärkeä rooli erään herra Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa pääsiäisenä noin 2000 vuotta sitten. Kaifas (Josef Bar Kaifas, virassa 18-37 jaa.) meni naimisiin aiemman ylipapin Annaksen tyttären kanssa ja ilmeisesti Jeesus tuotiinkin ensin Annaksen eteen, sillä Annas oli edelleen vaikutusvaltainen mies. Lopulta sekä Kaifas että Rooman prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsivat Jeesuksen jumalanpilkasta ja niin edelleen. Näistä kahdesta herrasta on olemassa historiallista, kirjoitettua tietoa, joten tutkijoiden mukaan henkilöt ovat olleet oikeasti eläneitä ihmisiä. Jeesuksesta kirjoitetut useat historialliset lähteet osoittavat hänenkin olleen elävä ihminen ja siitä ei kukaan tutkija enää edes kiistele.
Kaifaan koristeellinen ossuaari löytyi v. 1990 haudasta, joka (tietenkin) oli jäämässä rakennustyömaan alle. Ossuaarin luut kuuluivat noin 60-vuotiaalle miehelle ja ossuaariin kahdesti kirjoitettu nimi oli ”Joseph, son of Caiaphas” englanniksi käännettynä. Alkuperäinen kaiverruksen kieli on arameaa ja kaiverrus on todistettu aidoksi.
Kaifaan ossuaari (the BAS Library).
Merkittävää haudan löytymisessä on tosiaankin se, että ristiinnaulitsemisessa käytetyt naulat ovat myös aitoja, sillä viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että niissä on jäänteitä luumateriaalista ja sienestä, jota kasvaa vain tässä mainitussa Kaifaan haudassa. Naulat ovat vääntyneet kärjistään, joten niitä on todennäköisimmin käytetty ristiinnaulitun henkilön käsissä: naulat on hakattu vinoon, jotta käsiä ei saa vedetyksi irti ristiltä.
Naulojen löytyminen haudan lattialta ja ossuaarista on kuitenkin outoa, joten spekulaatioita tästä on helppo esittää: Kaifas halusi pitää Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa käytetyt naulat, sillä hän uskoi niissä olevan jonkinlaista maagista voimaa. Tämä on toki mahdollista…
Crusifiction Nails (LiveScience).
Ristiinnaulitsemisessa käytettyjä nauloja on ylipäätään löydetty vain muutamia (sellaisia, jotka aivan varmasti liittyvät tähän makaaberiin teloitustapaan), sillä yleensä mikä tahansa kuollutta henkilöä koskenut materiaali oli epäpuhdasta ja siitä haluttiin vain päästä eroon. Mikäli Kaifas todellakin halusi pitää nämä naulat mukanaan aina hautaansa saakka, todennäköisesti ne ovatkin juuri Jeesuksen nauloja. Mene ja tiedä, mutta harvinaisia tällaiset löydökset kyllä ovat.
Kaifaan roolista ja ossuaarista infoa tässä linkissä enemmän.
Hauta numero kaksi eli PATIO-hauta on jäänyt vähemmälle huomiolle kuin Kaifaan ossuaari ja Talpiotin Jeesus-hauta. V. 2010 uskontotieteiden professori James Tabor tiimeineen tutki hautaa ilmanvaihtoputken kautta kaapelikameralla ja löydetyt ossuaarit olivatkin koristeellisia. Niihin kaiverretuista kirjoituksista on monia erilaisia tulkintoja, kuten herra Taborin tutkimus tässä kertoo:
Tutkimuksen lopussa on erinomaisia valokuvia ja piirroksia haudan sisällöstä ja sijainnista.
Huomionarvoista tässä haudassa on tietenkin se, että yhdessä ossuaarissa on kaiverrus kreikaksi ”MAPA” eli MARA. Tästä nimityksestä kerrotaan enemmän seuraavan haudan kohdalla. Lisäksi toinen ossuaari on koristeltu piirretyllä kuvalla, joka nähtävästi esittää suurta kalaa nielaisemassa ihmistä. Tämän herra prof. Tabor uskoo olevan kuvaus Joonasta valaan vatsassa ja täten varhaisin löydetty kuva tästä tapahtumasta.
Hän uskookin, että tässä haudassa saattaa olla jäänteitä Jeesuksen varhaisestaseuraajakunnasta, sillä tästä haudasta löydetyt ossuaarien kaiverrukset ovat ennen näkemättömiä juutalaisessa hautauskulttuurissa (kala ja kaiverrusten mahdolliset viittaukset ylösnousemukseen). Mikäli näin on, on loogista ajatella koko hauta-alueen olleen tosiaankin vain yhden suvun käytössä joitakin kymmeniä vuosia.
Talpiot Tomb (TaborBlog).
Tästä pääsemmekin kyseenalaisimpaan ja mielenkiintoisimpaan hautaan numero kolme. Akka kutsuu tätä Talpiot-haudaksi, sillä nimellä Talpiot Tomb se on tullut tutuksi jo useita vuosia sitten. Kuten muutkin, tämäkin hauta löytyi rakennustöiden yhteydessä ja sen seitsemän nimettyä ossuaaria ovat (englanniksi):
1)Jesus, son of Joseph 2)Judah, son of Jesus 3) aiemmin mainittu James, brother of Jesus 4) Yoseh 5) Mariamene Mara 6) Matthew 7) Maria.
Hmm… herättääkö tämä mitään mielleyhtymiä yhteen raamatulliseen perheeseen? Katsahdetaanpa tarkemmin näiden nimien tulkintoja ja merkityksiä:
1) Yeshua bar Yehosef arameaksi. Jeesus, Joosefin poika viittaisi usean tutkijan tulkinnan mukaan ristiinnaulittuun Jeesukseen, joka usein mainitaan Raamatussa Joosefin poikana. Ossuaari on koristelematon ja yksinkertaisuudessaan samankaltainen, kuin muut Jeesuksen lähiperheen nimetyt ossuaarit.
2) Yehuda bar Yeshua arameaksi. Juudas, Jeesuksen poika. Ossuaari on koristeltu ja viittaisi nimellään siis Jeesuksen jälkeläiseen. Tällaisesta ei ole mitään historiallisia tietoja eikä uskonnollisissa lähteissä mainita Jeesuksen lapsia.
3) Ya’akov bar Yosef Achui DeYeshua arameaksi. Jaakob, Joosefin poika, Jeesuksen veli. Tämä ossuaari ilmeisesti katosi Talpiotin haudasta joskus sen aikaisina löytöaikoina ja sen antiikkikauppiaalta hankkima omistaja Oded Golan haastettiin oikeuteen mm. väärennöksestä. Sittemmin syytteet hylättiin ja teksti on todistettu aidoksi. Myös patina ja kemialliset tutkimukset ovat osoittaneet tämän ossuaarin olevan todellakin peräisin Talpiotin haudasta, joten todennäköisyydet näille Jeesuksen perheen jäsenille nousevat kohisten. Kuten seuraavakin nimi…
4) Yoseh tai Yose arameaksi. Tämä nimi on historiallisissa lähteissä mainittu lempinimi Jeesuksen veljelle Joosefille ja äärimmäisen harvinainen – prof. Taborin mukaan nimi esiintyy arameaksi vain tässä Talpiotin haudassa. Muut löydetyt viisi nimeä on kirjoitettu muissa haudoissa kreikaksi muodossa Ioses tai Iose. Tämä on siis kirjaimellisesti ainutlaatuinen tapaus.
5) Mariamene Mara kreikaksi. Tämä nimi on herättänyt monia tulkintoja: nimi saattaisikin olla muotoa ”Maria ja Martha” joidenkin tutkijoiden mielestä. Tässä muodossaan nimi Mara tarkoittaa lähinnä mestaria, opettajaa, vaikutusvaltaista henkilöä ja englanniksi sen lähin vastine olisi lähinnä nimitys ”Sir” feminiinimuodossa. Mikäli tässä on kyse Maria Magdaleenasta, hänen olisi sukuun kuulumattomana täytynyt päätyä tähän hautaan ainoastaan avioliiton kautta.
Ossuaareissa olleita (jo aikoinaan uudestaan haudattuja) mikroskooppisia jäänteitä on tutkittu eivätkä Jeesuksen ja tämän naisen jäänteet osoittaneet mitään sukulaisuutta keskenään. Maria Magdaleena mainitaan useasti Raamatussa: hän oli paikalla, kun Jeesus ristiinnaulittiin, haudattiin (ja nimenomaan osallistui ruumiin PESUUN, joka olisi perheen ulkopuoliselle naiselle ollut mahdotonta) ja palasi seuraavanakin päivänä haudalle.
Apokryfisissä teksteissä apostoli Pietarin mainitaan valittaneen sitä, että Maria oli Jeesukselle tärkeämpi kuin muut opetuslapset (eli kaikki ne miehet). Maria Magdaleenasta tehtiin näkymätön henkilö varhaisen kirkon toimesta; hänen osuuttaan vähäteltiin ja hänet leimattiin prostituoiduksi jo alkutaipaleella. Kukaan ei halunnut, että nainen olisi johtanut Jeesuksen jälkeistä uskontoa.
6) Matya arameaksi, englanniksi Matthew. Jeesuksen yksi veljistä oli tämän niminen, mutta todellisuudessa emme tiedä, kuka tämä nimenomainen Matthew on. Ottaen huomioon kaikki haudassa esiintyvät nimet… tämä voisi olla yksi sopiva pala koko palapeliin.
7) Maria arameaksi. Tällä nimellä viitataan tietenkin Jeesuksen äitiin Neitsyt Mariaan. Mutta: huomionarvoista on sekin, että Jeesuksella oli myös sisar nimeltään Maria. Useat tutkijat ovatkin sitä mieltä, että nämä Jeesuksen perheen nimet ovat hyvin yleisiä löydetyissä haudoissa, mutta kaikkien näiden nimien löytyessä samasta hautakompleksista on jo ihan toinen juttu. Akka ymmärtää todennäköisyyksien päälle jonkin verran ja tällöin kaikkien näiden nimien ollessa yhteydessä toisiinsa samassa paikassa mahdollisuudet Jeesuksen sukuhaudan olemassaolosta ovat jo kovin korkealla.
MUTTA KUINKA KORKEALLA? Tätäkin on tietysti tutkittu yllin ja kyllin, joten… järkeviä tuloksia on kuitenkin vaikea löytää, joten Akka heittää haastetta muille eteenpäin. On ymmärrettävää, että tiedehenkilöt eivät halua millään tavalla ottaa kantaa näihin vaikeisiin, uskonnollisiin kysymyksiin, mutta c’mon… uskonnolliset sivustot sanovat tietenkin kaiken olevan täyttä humpuukia, mikä sinänsä on heidän kannaltaan täysin ymmärrettävää. Tässä kuitenkin muutamia lähteitä:
Tämän viimeisen linkin mukaan suhde sille, että nämä nimet esiintyisivät samassa haudassa on noin 1:600, mutta voi nousta jopa tasolle 1:1 000 000. Siinäpä teille tiedettä: riippuu ihan siitä, miten sitä kukin katsoo…
Akka jättää tämän jutun pohdittavaksi, sillä siitä neljännestä haudasta ei siis tietenkään ole minkäänlaista tutkimustietoa saatavilla. Se vain sitoo yhteen tämän koko hauta-alueen yhteen kolkkaan, jolla tällä hetkellä sijaitsee mukavia asuintaloja elää ja olla.
Laitetaanpa lisää näitä infolinkkejä tähän loppuun, tietenkin tietoa on saatavilla tuhansilla sivuilla puolesta ja vastaan, mutta tässäpä vasta alkua etsintään:
Seuraava linkki on yhteen monista Maria Magdaleenasta tehtyihin dokkareihin, niitähän riittää.
Akka rests her case, olkaa te muut mitä mieltä tahansa tästä aiheesta. Akkaa kiinnostaa vain totuus ja sellaista on vaikeaa löytää monista näistä mysteereistä, vaikka sitä yrittäisi mistä tahansa kaivaa.
Kai tässä vaiheessa pitäisi lohkaista Akan tyyliin ”God damn!” tai Josh Gatesin tyyliin ”Oh my word! Look at that!”
Noh, näillä mennään, mitä meille annetaan ja kiitos kysymästä; silmätilanne done and over! Mennään eteenpäin. Nothing to see here.
Jerusalem, Site of the Temple on Mount/John Anthony 1857 (MET).
Kuinka aika rientääkään, kun on hauskaa – Akka muistaa joskus kuulleensa tällaisen sanonnan (yleensä silloin, kun sitä käytetään sarkastisessa merkityksessä esim. tylsässä tilaisuudessa kelloa vilkuillessa tms.).
VÄÄRIN. Akan kohdalla tämä lausahdus kuuluu seuraavasti: kuinka aika rientääkään, kun on jatkuvasti jonkin sortin flunssanpoikasessa kerta toisensa jälkeen! Joulukuusta lähtien Akkaa on piinannut ensin narnialainen kaappikuppa, sen jälkeen ilmestyi Tylypahkanlyhytjännä ja paraikaa meneillään lieneeKeski-Maan kääpiökaato.
CDC Archive, 1918 flu (nk. espanjantauti).
Onko tämä jatkuva sairastelu mikään ihmekään, kun edellisistä pöpöistä johtuen vastustuskyky on jo mennyttä; seuraavana vuorossa lienee Puolen hehtaarin metsänhunajahelvetti tai vastaava taudinkurimus! Sitä sitten odotellessa! Hunajahelvetin taudinkuvaan kuuluu kaiken fyysisen vaivan lisäksi hallusinaatioita Nalle Puhista, joka ei kerta kaikkiaan saa sitä päätään irti hunajapurkista ja pyristelee pe*se pystyssä silmien edessä yötä päivää. Aaaaargh…!
Miksi, oi miksi…?
Ruikutukset sikseen ja asiaan, tultiinko tänne jauhamaan scheissea vai saunomaan? Eiku… nyt Akka jatkaa aiheesta, joka jäi juuri mainituista syistä kesken jo joulukuussa, sillä eritoten nämä mainitut taudit vaikuttavat pahiten älylliseen toimintaan. Mikäli sellaista on koskaan ollut Akalla havaittavissa… Kutsuttakoon tätä ilmiötä atsiuh-aivodementiaksi.
Tuolloin joulukuussa Akka tutkiskeli Suomen UNESCON maailmanperintökohteita aivan samankaltaisessa olotilassa, joten palataanpa tähän aiheeseen uusin voimin. (Mitä? Missä?Supervoimia?) Akka pahoittelee jo etukäteen, että näissä aiheissa on runsaasti linkkejä eikä varsinaista omatoimista ja laajaa tutkimustyötä, kuten yleensä. Jos tällä kerralla sallittaisiin Akan päästä eteenpäin siitä, missä aita on matalin… Atsiuh ja goddamn.
Kuinka ollakaan ja jopas jotakin; UNESCOn maailmanperintökohteita löytyy Suomesta peräti seitsemän (Akka muisti, että niitä olisi ollut viisi). Nämä kohteet ovat kuitenkin sen verran erikoisia, että hankalahan näitä on ulkomuistista luetella: Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue, Struven ketju ja Merenkurkun saaristo.
Näistä varsinkin kaksi jälkimmäistä on maallikon hankalasti ymmärrettävissä (ne eivät selkeästi ole historiallisia/arkeologisia kohteita), joten katsahdetaanpa vaikka näitä ensin:
Struven ketju tarkoittaa kolmiomittauspisteitä, joiden avulla maapallon muotoa ja kokoa mitattiin 1800-luvulla. Ketju sai nimensä ideoijansa tähtitieteilijä F. G. W. Struven (1793-1864) mukaan ja näitä mittauspisteitä kulkee nykyisin 10 valtion kautta. Hauska detalji on, että näihin mittauspisteisiin porattiin tuolloin reikä ja kiinnitettiin kuparilaatta, mutta nämä kuparilaatat on sittemmin ilmeisesti sulatettu metsästäjien luodeiksi. Struven ketjusta linkkejä seuraavaksi asiasta kiinnostuneille:
Merenkurkun saaristo taasen liittyy vahvasti Ruotsin rannikkoon: High Coast/Kvarken Archipelago on yhteinen jääkauden jälkeinen geologinen ympäristö, jossa maankohoamista tapahtuu edelleen n. 8 millimetriä vuodessa. On mielenkiintoista huomata, että ihan pelkästään luonnosta johtuvat ilmiöt lasketaan myös maailmanperintökohteiksi. Jotenkin nämä ihmisten muodostamat rakennelmat ja historiallisesti arvokkaat alueet tavallinen pulliainen ymmärtää, mutta tällaisia ilmiöitä on vaikeampi arvostaa (varsinkin, kun ei itse omalla silmällä näe sitä 8 mm:n kohoumaa/vuosi). Maailmanperintökohteeksi tämä kohde otettiin Suomen osalta vasta v. 2006.
Nyt on kyllä pakko katsahtaa seuraavaksi tuo Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, nimenomaan tämän PAHVITEHTAAN takia. Mitä erikoista on jossakin vanhassa pahvitehtaassa? Let’s find out:
Verlan kylässä Kymenlaaksossa sijaitseva puuhiomo ja pahvitehdas perustettiin v. 1872 ja toiminta lakkasi kokonaisuudessaan v. 1966. Katsahdetaan tämän kokonaisuuden alkutaipaleeseen pikaisesti: Hugo Neumanin (1847-1906) perustama puuhiomo työllisti alkuun vain n. 10-12 henkeä ja hiomo paloikin poroksi jo v. 1874. Seuraavat yrittäjät perustivat uuden hiomon v. 1882, joka tuokin paloi poroksi! Seuraavaksi rakennettiin tiilirakennuksia, jotka… eivät ilmeisesti palaneet poroksi!
Tämä alue on maailmanperintölistassa ymmärrettävä kohde, sillä alueella on nähtävästi alkuperäiset (eivät-poroiksi-palaneet) rakennukset, koneet ja kaikenlainen ihmisen järjestämä asutustoiminta edelleen nähtävissä. Näitä rakennuksia lienee noin viitisenkymmentä UNESCON oman listauksen mukaan.
Wau; täällä olisi mukava päästä käymään: historian havinaa seinistä ja koneista lähtien! Maailmanperintöluetteloon kohde pääsi v. 1996.
Sammallahdenmäki taasen on Suomen ensimmäinen maailmanperintöluetteloon hyväksytty arkeologinen kohde v. 1999 Raumalla. Kohteessa sijaitsee eri lähteiden mukaan 33-36 kivistä hautaröykkiötä. Vanhimmat haudat ovat ajalta 1300-1000 eaa., nuorimmat jopa ajalta 30 jaa. Tämä on mielenkiintoinen yksityiskohta ihan ajallisesti: alue ja paikka on pyhitetty kuolleille useiden satojen vuosien ajan.
Alue on ollut aikoinaan merenrannalla, mutta myöhempinä aikoina maa on noussut ja röykkiöt sijaitsevat nykyään useita kymmeniä metrejä rantaviivasta. Alueelta löytyy useita erilaisia hautapaikkoja ja kivilatomuksia, tunnetuimmat näistä ovat nimiltään Huilun pitkäraunio ja Kirkonlaattia. Tämä kohde on sen verran mielenkiintoinen, että tänne Akka suuntaa jonakin päivänä selvittyään seuraavasta Nalle Puhin hunajahelvetistä (optimistinen asenne ennen kaikkea…)
Petäjäveden vanha kirkko on rakennettu vuosien 1763–1764 aikana kirkonrakentajamestari Jaakko Klemetinpoika Leppäsen (s. 1714–1721) johdolla. Huomattavaa tässä rakentajien tarinassa on se, että kirkonrakennuksen tekniikat ja opit periytyivät kolmelle sukupolvelle: sekä oma lapsi, että lapsenlapsi pitivät tätä perinnettä yllä. Maailmanperintökohteeksi kirkko otettiin v. 1994.
Vanhan Rauman kaupunkirakenne perustuu 1600 – 1800 -luvuilla sijainneisiin taloihin ja keskiajalta peräisin olevaan katujärjestelmään, joka palojen jälkeen säilyi ennallaan. Merkittävin palo tapahtui v. 1682, jonka jälkeen asemakaava säilyi kuitenkin yhtenäisenä ja muuttumattomana. Mitäpä sitä hyviä systeemejä muuttamaan, mikäli niissä ei ole virheitä…
Raumalla sijaitsee myös Suomen kapein (leveydeltään keskimäärin n. kaksi metriä) katu Kitukränn. Tästä kadusta Akalle tulee heti mieleen Harry Potterin Viistokuja… jonka innoittajana puolestaan on ehkä ollut kauppakatu Victoria Street Edinburghissa. Myös Shambles-katua Yorkissa on ehdotettu kujan esikuvaksi... offtopic, pahoittelut!
Vanhalla Raumalla onkin Pohjoismaiden suurin ja parhaiten säilynyt puukaupunkirakenne ja Maailmanperintöluetteloon alue pääsi v. 1991.
Kitukränn – Google Maps Vanha Rauma on nähtävästi koettava tämän elämän aikana, siitä ei päästä yli eikä ympäri…
Viimeisenä listalla on tietenkin Suomenlinna, joka lienee tuttu jokaiselle Helsingin kävijälle. Mitäpä tästä kohteesta voisi sanoa sellaiselle ihmiselle, joka ei ole koskaan siellä kuitenkaan käynyt?
Jo itsessään lauttamatka saarelle on turistille hieno kokemus, samoin kuin saapuminen saarelle suoraan mukulakivikatujen ja linnoitusten keskelle, jotka vievät heti ajatukset historiaan. Oma lukunsa on tietenkin Suomenlinnan kirkko, jonka kupoli näkyy heti alueelle saavuttaessa. Saarella on tietenkin aivan oma tunnelmansa, jota ei voi kuvailla kaiken kattavasti.
Kesäisin turistiruuhkat ovat tietenkin huipussaan, joten kovin tiukalla aikataululla saarelle ei tuolloin kannata tungeksia; matkustajakapasiteetti lautoilla on nimittäin tietenkin rajallinen. Mikäli Suomenlinnassa ei kuitenkaan ole koskaan tullut käytyä, on moni voinut ainakin nähdä kuuluisan Kustaanmiekan Kuninkaanportin, jonka ohi risteilylaivat pujottelevat vain 81 metriä leveän väylän läpi, jota kutsutaankin ainutlaatuiseksi, jopa maailmanlaajuisesti erikoiseksi väyläksi.
Wikipedia.
Kas näin, nojatuolimatkailu edistää terveyttäsi (as if…) ja hellii lompakkoasi; Akan toiveissa olisi ainakin jonakin päivänä katsahtaa näistä muutamaakin kohdetta ihan omin silmin nähtynä. Struven ketjun kaikkia mittauspisteitä Akka ei lähde kartoittamaan, sen verran laajasta hankkeesta olisi kuitenkin kyse.
Varsinkin, kun ne kuparilaatatkin on pöllitty jo aikapäiviä sitten… todellinen hifistelijä lähtisi tietenkin reppureissulle koko ketjun läpi, tällöin reissulle tulisi linnuntietä pituutta… hmm… n. 3500-4000 km Norjan Fuglenesista Mustanmeren rannalle Stara Nekrasivkaan… Ukrainaan. Jep, ei ehkä ihan heti kannata laittaa rinkkaa lähtövalmiiksi. Näitä seuraavia linkkejä kannattaa kuitenkin eritoten katsoa:
Suomalainen saunaperinne (2020), Kaustislainen viulunsoittoperinne (2021), Limisaumavenerakennusperinne (yhteispohjoismainen kohde, 2021), sekä Käsityönävalmistettuun lasiin liittyvä tiedonanto (yhteiskohde Espanja, Ranska, Saksa, Suomi, Tšekki ja Unkari, 2023) ovat lisäksi aineetonta maailmanperintöä suojelukohteina!
Jopas jotakin, voisi tässä kohtaa todeta näiden kohdalla! Aineeton kulttuuriperintö eli osaaminen, jopa saunominen voi olla tällainen, suojeltava kohde!
Kyllä me suomalaiset osataan ja yritetään: vaikka ei osattaiskaan, niin opetellaan ja yritetään perkele silti vaikka menis pieleen (jaahas; nähtävästi flunssan jälkimainingeissa Akan edesmennyt faija päätti tuoda mielipiteensä julki). Näillä mennään, faijan opeilla!
PÄIVITYS 3.8. 2026:
UNESCO:n maailmanperintökohdelistalle on hyväksytty kahdeksas kohde: Alvar Aallon arkkitehtuuri. Ylen jutuissa on paljon infoa näistä kohteista:
Tässä lottomiljoonia odotellessa onkin mukava haaveilla tulevien, historiallisten paikkojen näkemisestä, mutta vanhoissa mytologioissa kerrotaan myös toisenlaisia tarinoita.
René-Antoine Houasse/Story of Minerva – Dispute between Minerva and Neptune over the Naming of the City of Athens/1696.
On nimittäin runsaastikin sellaisia legendaarisia kohteita, jonne tavallinen tallaaja miljoonineenkaan ei pääse: myyttisiä paikkoja, joihin ei Onnibus eikä Finnair ainakaan toistaiseksi kulje. Katsahdetaanpa seuraavaksi, mitä kaikkea entisaikojen kansat ja mytologiat yrittivät aikanaan meille kertoa näistä kohteista (tyrkyttivät meille turistikohteita ihan ilman viiden tähden arvosteluita, pthyi):
AVALON
Kuningas Arthurin legendasta tuttua Avalon-saarta on kutsuttu paikaksi, jonne kyseinen, kuuluisa (legenda)kuningas haudattiin. Arthurin ei kuitenkaan uskota olleen todellinen henkilö, vaan 500-600-luvuilta peräisin oleva taruhahmo, jonka teki tunnetuksi v. 1136 jaa. muuan brittiläinen pappi Geoffrey of Monmouth teoksessaan Historia Regum Britanniae.
Glastonbury Abbey (VintageNews).
Avalonissa kerrotaan asuneen yhdeksän valtiatarta – mukaan lukien Arthurin noitasisar Morgan Le Fey – sekä tietenkin itse velho Merlin. Myös Arthurin kuninkaaksi nostanut miekka Excalibur taottiin kertoman mukaan Avalonin saarella.
Glastonburyn kaupunki Somersetin piirikunnassa on liitetty usein Avaloniin, sillä v. 1190 Glastonburyn luostarin munkit väittivät löytäneensä kuninkaan ja kuningatar Guineveren luurangot haudattuina luostarin mailta. Historioitsijat eivät nykyään usko löytöä todeksi, vaan mainostempuksi luostarin jälleenrakentamisen rahoittamiseksi v. 1184 palon jälkeen. Avalonin sijainniksi on esitetty myös lukuisia muita saaria mm. Englannin ja Ranskan rannikoilla, mutta myös esim. Grönlantia ja Mallorcaa on ehdotettu.
Atlantiksen määrittely lienee itse kullekin tuttu, mutta palautetaanpa mieleen tarinan lähtöasetelma ja pääpiirteet. Tarina on lähtöisin filosofi Platonin (427-347 eaa.) kirjoituksista Timaios ja Kritias. Platonin dialogissa tarina on peräisin Solonin (ateenalainen valtiomies n. 638 eaa. – 558 eaa.) matkoilta Egyptissä. Solonille oli tuolloin kerrottu egyptiläisen papin toimesta, että Atlantiksen tuho tapahtui n. 9000 vuotta aiemmin ja tuhon aiheutti jumalten suuttumus atlantislaisten paheellisuuteen.
(history.com)
Tuhon sanotaan sisältäneen maanjäristyksiä ja tulvia ja saaren sanotaan vajonneen mereen vain yhden vuorokauden aikana. Tuosta mainitusta ajasta on nyt n. 11 600 vuotta, joka monen tutkijan mielestä sopii jo todeksi tutkittuun katastrofiin jääkauden päättyessä äkillisesti juuri tuona aikana. Tämä ”Younger Drias Cataclysmic Event”-teoria on edelleen tutkinnan alla.
Ulkoasultaan Atlantiksen rengasmainen kaupunkirakenne lienee useimmille tuttu, mutta Platonin kirjoituksista käy myös ilmi kaupungin koko: n. 385×580 km. Tässä mittayksikkönä on kreikkalainen stadion, mutta mittayksiköksi on epäilty myös egyptiläistä khetiä. Tällöin kaupunki olisi huomattavasti pienempi, mutta Platon väitti myös Atlantiksen olevan ”suurempi kuin Libya ja (tuolloinen) Aasia yhteensä.” Lisäksi Atlantiksella olisi ollut miljoonapäinen armeijajoukko, joten kirjoitusten pohjalta kyseessä olisikin täytynyt olla hyvin suuri saari miljoonine muine asukkaineen, jotka viljelivät ja ylläpitivät koko systeemiä.
Noh, koosta viis; mutta tärkein tunnusmerkki Atlantiksen sijaintiin on Platonin sanat: ”Herakleen pylväiden takana.” Näillä pylväillä on antiikin aikana viitattu Gibraltarinsalmen molemmin puolin oleviin kallioihin, mutta muitakin tulkintoja tästä on toki esitetty.
Detail of Pillars of Hercules from Tabula Peutingeriana, 1-4th century CE.
Atlantiksen sijainnista on tuhansia ehdotuksia, kuten noin v. 1600 eaa. tulivuorenpurkauksen räjäyttämä Santorini/Theran saari. Myös Bahaman Bimini Road on suosittu kohde, varsinkin kun tämä merenalainen ”highway” löydettiin v. 1968.
Mauritaniassa sijaitseva Saharan silmä (Richat Structure) on myös ehdokkaiden listalla juurikin rakenteensa puolesta; lisäksi näistä Saharan renkaista on löydetty mm. merisuolaa ja merinilviäisten jäänteitä. Nykyään onkin tiedossa, että vielä n. 5000 vuotta sitten Sahara oli rehevämpi, kuin aiemmin oli luultu.
Richat/ISS-Nasa-31.12.2021/publicdomain.
Atlantiksesta onkin sanottu, että sormen voi tökätä kartalle mihin kohtaan tahansa ja todennäköisesti sitäkin paikkaa on ehdotettu tämän kaupungin sijaintikohdaksi. Mikäli enemmän aihetta tutkii, tämä väite pitää paikkansa! Akka väittää Atlantiksen olleen omalla eteläpihallaan; se on tällä hetkellä täysin saavuttamaton manner!
LEMURIA/MU – KADONNUT MANNER
Atlantikseen liittyy myös v. 1864 eläintieteilijä Philip Sclaterin ehdotus Intian valtamerellä muinoin sijainneesta mantereesta. Teoria oli laajalti suosittu tiedepiireissä muutoinkin, mutta myöhemmällä ajalla varsinkin teosofiset ja antroposofiset seurat ovat olleet teorian kannattajia. Mm. spiritualisti Helena Blavatsky/Madame Blavatsky (1831-1891), Teosofisen seuran perustaja, uskoi Lemurian olleen nykyihmisen edeltäjien alkukoti.
”The Lost Continent of Mu”/James Churchward 1926.
Tämän ajatuksen esitti tosin myös saksalainen biologi Ernst Haeckel (1834-1919) v. 1870. Haeckel oli innostunut tiedemies ja vaikuttava tieteellinen piirtäjä, jonka useita piirroksia on kuitenkin myöhemmin kritisoitu niiden oikeellisuudesta. Ottaen huomioon mm. darwinin teorian synnyn ja lääketieteen kehityksen miehen elinaikana, tämä lienee kuitenkin jotenkin ymmärrettävää…
Ernst Haeckel: Natürliche Schöpfungsgeschichte, Georg Reimer, Berlin 1868.
KULTAINEN EL DORADO
Tämän kaupungin legenda syntyi 1500-luvulla, kun espanjalaiset konkistadorit kuulivat muisca-intiaaneilta kullatun kuninkaan rituaaleista Guatavita-järvellä (lähellä Bogotaa nykyisessä Kolumbiassa). Tarinoiden mukaan kruunattava kuningas peitettiin kultapölyllä, hän sukelsi järveen ja veteen uhrattiin kansalaisten toimesta useita kultaesineitä seremonian aikana. (El Dorado tarkoittaakin siis kullattua miestä, ei todellakaan kaupunkia, joksi legenda jäi elämään…)
Seremonia ilmeisesti kuitenkin lopetettiin, kun toinen, hyökännyt intiaaniheimo valloitti alueen. Espanjalaiset yrittivät kuitenkin kultakuumeessaan tyhjentää järven ja löysivätkin useita uhrattuja esineitä, mutta heidän uskomustensa mukaan järven lähistöllä piti kuitenkin olla varsinainen, näiden kullattujen esineiden teko-/lähtöpaikka eli… kaupunki.
Tällaista Manoaksi nimettyä kaupunkia ei kuitenkaan useiden vuosisatojen aikana tehdyistä etsinnöistä huolimatta löytynyt. Jopa Roanoke-siirtokunnassa mukana ollut britti Sir WalterRaleigh (1552-1618) etsi El Doradoa v. 1595, kuten myöskin tutkimusmatkallaan kadonnut legendaarinen tutkimusmatkailija Percy Fawcett. Jep, Percy tunnetaan Etelä-Amerikan tutkimusmatkailijana, joka kiersi useilla reissuillaan täysin tuntemattomissa olosuhteissa.
Noh, Fawcett oli tietenkin kuullut tarinoita näistä useiden vuosisatojen etsinnöistä, ja lähtiessään matkalleen Jack-poikansa kanssa v. 1925 hän uskoi löytävänsä kadonneen Z-kaupungin. Näin hän ainakin itse löytöä nimitti. Tästä Akka on kirjoittanutkin viimeksi n. 100 vuotta sitten:
Fawcettin kohtalo on edelleenkin epäselvä, kuten jo tuolloisessa jutussa todetaan. Kullattu kaupunki/Eldorado/mystinen Z-kaupunki-legenda lienee siis peräisin tarinan paisumisesta valtaviin mittoihin vuosisatojen aikana – aikana, jolloin tutkimusmatkailu muutoinkin oli kukoistuksessaan. Tällaiset tarinat ja legendat ovat olleet omiaan saamaan rahoitusta erilaisille tutkimusmatkoille, joka tietenkin hyödyttää meitä nykypäivän pulliaisia.
1900-luvun puolella tutkimusmatkailu alkoikin jo muuttua enemmän ”kuka ehtii ensin”-tyyppiseksi kamppailuksi sekä lentokoneiden, vuorenharjanteiden että ääriolosuhteidenparissa. Kun maailma alkoi olla jotakuinkin kartoitettu, piti alkaa keksiä seuraavia kohteita erilaisten ennätysten ja rajapyykkien saavuttamiseksi. Ajan hiljalleen muuttuessa ennätykset alkoivat olla myös muotoa ”ensimmäinen nainen, joka…” Otettakoon tästä esimerkkeinä vaikkapa… hmm… Marie Curie (Nobel-palkinto 1903), Gertrude Ederle (ui yli Englannin kanaalin 1926), Annie G. Fox (Purppurasydän-kunniamerkki 1941).
Gertrude Ederle/George Grantham Bain/Library of Congress.
OLYMPOS-VUORI
Muinainen, kreikkalaisten jumalten olinpaikkaa Olympos kuvaillaan runoilija Homeroksen (800-700-luku eaa.) teoksessa Ilias. Hänen mukaansa tässä palatsikompleksissa oli kultaiset portit vartijoineen ja suurin palatsi oli tietenkin pääjumala Zeuksen käytössä. Rakennukset oli rakennettu kivestä pronssisine perustuksineen, mutta kävelytiet ja lattiat olivat peräti kullattuja. Lisäksi Olympoksella sijaitsi mm. talleja kuolemattomille hevosille! Wow! Ja varmastikin suuri, kultainen uima-allas tiki-baareineen… aahh!
Olympoksen sijainti taivaalla uskottiin olevan eetterissä, ns. puhtaaksi aineeksi kuvatussa tai jumalten hengittämässä välitilassa. Eetteri oli kuitenkin pitkään antiikin ajalla viides alkuaine maan, tulen, veden ja ilman lisäksi. Tämä uskomus jonkinlaisesta ”väliaineesta” jatkui erilaisine tutkimuksineen pitkälle 1800- ja 1900-luvuille asti, kunnes Albert Einsteinin (1879-1955) suhteellisuusteoria julkaistiin v. 1905.
Albert Einstein v. 1905.
Näistä kohteista on paha valita, mutta onneksi ei edes tarvitsekaan. Näihin ei kuitenkaan pääse edes massilla, vaikka lottomiljoonat tilillä polttelisivatkin. Siksipä onkin hauska taas katsoa, kun muutaman euron lottoarvonnasta tulee hyvässä lykyssä tilille taas se about 0,60 euroa: eipä sillä olis muailmaa kierrellytkään! Nope!
Näillä mennään taas ja palataan asiaan ensi viikolla lemmikkien historian merkeissä!
Maaliskuun alkupuolella uutisoitiin laajalti, kuinka Turkin Catal Huyukin arkeologiselta alueelta on löydetty maailman vanhin 8600-vuotias leipä. Pahoittelut; Akka ei tosiaankaan osaa/ole oppinut saamaan näitä erikoismerkkejä näkyviin, joita tuon maailman vanhimmaksi kaupungiksi kutsutun alueen nimikin vaatisi.
Catal Huyuk (UNESCO).
Noh, joka tapauksessa tätä aiemmat ja vanhemmat esimerkit pullapaakarien toiminnasta on löydetty Jordaniasta 14 000 vuoden takaa: nämä löydöt koostuivat kuitenkin murusista, joita tutkittiin mm. elektronimikroskoopilla. Näissä kummassakin löydössä taikinan pääraaka-aineina olivat vehnä ja ohra, joten leivän olomuoto ei siis juurikaan ole aikojen saatossa muuttunut. Tämä vanhempi esimerkki saattaa peräti olla maailman vanhin ”sandwich,” sillä tutkijat epäilevät sen toimineen paistetun gasellinlihan leipäkuorena. Että sitä on sitten naposteltu muinaista hot dogia jo noinkin kauan aikaa sitten! Toivottavasti näissä paikoissa on järjestetty myös leipomiskisoja ”Koko Suomi leipoo”- ohjelman mukaisesti: kisojen voittaja on saanut sitten palkinnoksi sen maukkaan gasellin vuodan tai jotakin muuta tuiki tärkeää härpäkettä.
Maaliskuun alussa uutisoitiin myös, että Ukrainan Korolevon arkeologisilta kaivauksilta löydettiin peräti 1,4 miljoonaa vuotta vanhoja kivityökaluja, jotka ovat mahdollisesti homo erectuksen aikaansaannoksia. Kuten tunnettua, kiveä ei voi ajoittaa radiohiiliajoituksella, mutta tässä tapauksessa ajoitukseen käytettiin avaruuden kosmisia säteitä (tällaisessa tutkimuksessa paljastuu, koska tällainen säteily on viimeksi kohdannut sittemmin maahan hautautuneen esineen). Nämä työkalut ovat täten Euroopan vanhimpia, vanhimmat ovat löytyneet Keniasta 3 miljoonan vuoden takaa.
Ukrainan kivityökaluja (ArchaeologyMagazine).
Kivityökalujahan me nykyihmiset emme enää käytä metallin tultua kuvioihin, mutta mitäpä muuta historiallista keksintöä me sitten käytämmekään edelleen? Ainakin tuo leipä on hyvä todiste siitä, että jotkin, hyväksi havaitut ideat pysyvät suhteellisen muuttumattomina jopa vuosituhansia.
Ruotsista on löydetty yli 10 000 vuotta vanhoja koivuntuohiterva-purukumeja, joista on sittemmin saatu kaivettua esiin kahden naisen ja yhden miehen DNA:ta. Tutkimus osoitti myös, etteivät nämä henkilöt ole olleet sukua keskenään eivätkä he myöskään pureksineet toistensa purukumeja (tällaisia klönttejä on kyllä käytetty myös liimana). Suomen vanhin vastaava löytö hampaanjälkineen on 5000 vuoden takaa.
Bagdadin paristoiksi kutsutaan Irakista v. 1938 löytyneitä n. 2000 vuotta vanhoja saviruukkuja, joiden käyttötarkoitusta ei vieläkään tiedetä. Irakin museon johtaja WilhelmKönig esitti, että ruukkujen kuparista sylinteriä ja rautasauvaa olisi käytetty yhdessä etikan, viinin tai sitruunamehun kanssa elektrolyysin muodostamiseen ja täten olisi saavutettu noin 1-4 voltin virta esim. kultausten tekemiseen. Tällaiset teoriat ovat hyvin kyseenalaisia eikä moisesta toiminnasta ole mitään historiallisia todisteita.
Maailman vanhimmat lukot löytyvät muinaisen Assyrian Niniven (nyk. Irakissa) kaupungista 6000 vuoden takaa. Tällaiset puusta valmistetut lukot yleistyivät Egyptissäkin ja metallisia lukkoja alettiin sittemmin käyttää mm. antiikin Kreikassa ja Roomassa. Varhaisimmat lukot lienevät kuitenkin olleet pikän aikaa solmittuja köysiä ja sinettejä, kuten esimerkiksi Tutankhamonin hautakin osoittaa.
Tutankhamonin haudan avaamaton sinetti vuodelta 1327 eaa., kuvattu v. 1922/Harry Burton).
Yllättävää kyllä, maailman vanhinta betonia on löydetty Israelista 9000 vuoden takaa, jossa betonista oli valettu majan lattia. Betonista valmistettiin myös mm. juomasäiliöitä ja laastia, mutta vasta Roomassa osattiin valmistaa nykypäiviin saakka kestänyttä betonia rakennuksissa: sementtiin sekoitettiin tulivuoren tuhkaa ja vulkaanisia kiviä. Pantheonin kupoli on hyvä esimerkki tällaisen materiaalin kestävyydestä, sillä se on kestänyt aikaa jo melkein 2000 vuotta. Betoninkäyttö unohtui kuitenkin useiksi vuosisadoiksi, sillä vasta 1800- ja 1900-luvuille tultaessa alettiin rakennelmissa käyttää teräsbetonia.
Teräsbetoni (publicdomain). Eehhehe!
Interior of the Pantheon, Rome/Giovanni Paolo Panini/1734.
Roomalaisiin kylpylöihin liitetään myös usein maailman ensimmäinen keskuslämmitysjärjestelmä eli hypocaust, jollaisella lämmitettiin lukuisten kylpylöiden vesialtaat kuuman ilman kiertäessä onttojen lattioiden ja seinien sisällä. Vanhin tällainen järjestelmä on kuitenkin löydetty Pohjois-Korean Sonbongin arkeologisilta kaivauksilta, ja ikää tällä systeemillä on peräti n. 7000 vuotta. Kyllä sitä on ennenkin osattu pitää varpaat lämpimänä ennen sähköisiä lattialämmityksiä!
Roomalaisen huvilan lattia Vieux-la-Romainessa, Ranskassa.
Maailman vanhin musiikki-instrumentti ei sekään ole leipomusten ohella homo sapiensin keksimä vempele, vaan neandertalilaisten käsien tuotos. Divje Babe -luolasta Sloveniassa löydettiin 1-2-vuotiaan luolakarhun sääriluusta muotoiltu ”huilu,” jolla on ikää huimat 55 000-60 000 vuotta. Muitakin vastaavia esineitä Sloveniasta on löydetty, mutta osa niistä tuhoutui toisen maailmansodan melskeissä. Tämän ”huilun” reikien syyksi on tietenkin esitetty petoeläimiä, mutta useat tutkijat ovat kovertaneet kivityökaluilla luita ja muodostaneet tällä tavoin kokeellisesti samankaltaisia reikiä, kuin tässä soittimessa näkyy. Myös tietokonetomografia vahvistaa reikien olleen ehtaa käsityötä.
Maailman vanhin keksintö (jota sellaisenaan edelleen käytetään) lienee kuitenkin TULI. On vaikeaa määrittää tarkasti, koska eri ihmislajit ovat ylipäätään alkaneet käyttää tulta yhtään mihinkään, mutta arviot vaihtelevat 1,5-2 miljoonan vuoden aikavälillä (homo erectus).
Varsinaisia esimerkkejä ihmislajien omista tulentekotaidoista löytyy Israelista n. 800 000 vuoden takaa (neandertalinihminen ja homo sapiens). Ruoan kypsentämisen myötä hampaat adaptoituivat pehmeään ruokaan ja työkaluissakin näkyy merkkejä kiviterien kuumennuksesta niiden muotoilemiseksi.
Lisäksi tulta tarvittiin tietenkin lämpöön, valoon ja petoeläinten karkotukseen, joten oletettavasti varhaisetkin lajit osasivat ylläpitää tulta, jotka olivat syntyneet esim. maastopaloista tai salamaniskuista. Tässä tarkoituksessa on helppoa pyydystää tuli kepakkoon, rakentaa nuotio ja käyttää lisänä kuivattuja eläinten jätöksiä omaan pieneen luolanuotioon. Lannan polttaminen on edelleenkin käytössä useissa eri maissa, ja näistäkin maista löytyy näköjään ihan oma listauksensa Wikipediassa…hohhoijaa.
Prometheus Carrying Fire/Jan Cossiers/1637. Kreikan mytologiassa Prometheus varasti tulen jumalilta.
Pyörän keksimisestä voidaan olla montaa mieltä, mutta vanhimmat todisteet ovat n. 5000-6000 vuoden takaa sekä Mesopotamian Urin kaupungista (dreija) että Sloveniasta (puinen pyörä). Näitäkin vanhempia dreijatun ruukun sirpaleita on kuitenkin löydetty.
Jotenkin kyllä tökkii tuo ajatus, että peräti kankaankudonta ja maanviljely jne. olisi keksitty jo ennen pyörää, mutta ehkäpä vanhempia esimerkkejä löytyy tulevaisuudessa lisää. Ennen pyörää oli kuitenkin jo kymmeniä tuhansia vuosia osattu sekoittaa maaleja järjettömän upeita luolamaalauksia varten, tehdä koruja ties mistä materiaaleista yms.
Lascaux, Ranska (Wikipedia).
Kenellekään ei luonnon pyöreistä muodoista tullut mieleen, että ”kas perhana, tuo pyöreä kivihän rullaa mäkeä alas, olisikohan tästä havainnosta jotakin hyötyä…” Ei vissiin sittentullut mieleen – ei, kun oli kiire koristautua simpukankuorilla peräti jo 140 000 vuotta sitten! Noh, itsensä koristeleminen suvunjatkamistarkoituksessa on tietenkin nykypäivänäkin tärkeää, mitäpä niillä pyörillä tuolloinkaan tekisikään. Ei yhtikäs mitään, kunhan vain saa vähän sutinaa aikaiseksi…!
Sutinaa on ollut, ainakin tällä varnalaisella miehellä (AncientOrigins)…
Ihastuttavan havainnollistava artikkeli Englannin Suffolkin seudulla Barnhamin kylässä tapahtuneesta arkeologisesta havainnosta: hallinnoidustapyriitin eli rikkikiisun käytöstätulen sytyttämiseksi. Tämä tapahtui tuolla alueella 400 000 vuotta sitten ja jopa todisteet jatkuvista nuotioista ovat löydettävissä maaperässä. Kuka ne sitten ikinä sytyttikään… Neandikset, tietenkin, eli neandertalinihmiset alueella. Löytö on merkittävä siksi, että tulta osattiin tehdä ihan itse ja koska tahansa, kun sitä tarvittiin. Kannattaa katsoa linkki, erittäin hyvä ja informatiivinen juttu pienine kikkailuineen. Hienoa nykypäivän teknologian hyödyntämistä mukavalla tavalla.
PÄIVITYS 3.8.2026:
Israelissa Gesher Benot Ya’aqovin kaivauksilla on löydetty todisteita, että 780 000 vuotta sitten alueella valittiin ja valmistettiin parhaista kivilaaduista (mm. basaltti) materiaalia työkalujen valmistukseen. Tämä perinne lienee jatkunut useita vuosituhansia, sillä materiaalia on löydetty useista arkeologisista kerroksista.
Huom! Aihe on niin karu, ettei sitä voi suositella raskaana oleville tai sellaista suunnitteleville.
Jo vuonna 1908 Egyptistä löydettiin nuoreksi naiseksi osoittautunut muumio, joka haudattiin kankaisiin käärittynä ja runsaalla suolalla peitettynä vuosien 404-343 eaa. välillä. Erikoista tässä 14-17 -vuotiaassa neitokaisessa oli se, että tytön jalkojen välissä näkyi sikiö, joka oli päästään jumittunut synnytyskanavaan. Jo tuolloin oli siis ilmeistä, että sekä äiti että lapsi menehtyivät synnytykseen.
(LiveScience/Margolis/Hunt 2023)
Sittemmin tämän nuoren äidin pää on joutunut kateisiin, mutta viime joulukuussa CT-kuvaukset paljastivat jotakin yllättävää: tytön rintaontelosta löytyi toinen sikiö. On epäilty, että tytön sisäelinten hajoamisen myötä tämä kaksoslapsi on siirtynyt kehossa ylemmäs eikä toista sikiötä ole havaittu edes hautaamisen yhteydessä: tuohon aikaan menehtyneiden sisäelimiä ei nimittäin poistettu, kuten myöhemmällä ajalla tehtiin.
(Arkeonews)
Tästä kammottavasta tapahtumasta monelle nousee tietenkin esiin ensimmäisenä synnyttäjän ikä, mutta tämän ikäiset tytöt/naiset olivatkin usein ensisynnyttäjiä jo (nykyisinmääritellyssä) teini-iässä. Ihmisen elinajanodote oli tuolloin kuitenkin n. 30-40 vuotta tavallisen kansan keskuudessa. Tällainen varhainen perheenperustamisajankohta jatkui kuitenkin vielä vuosisatojakin eteenpäin, sillä vasta nykyaikana lääketieteen, hygienian ja paremman ruokavalion takia elinajanodote huitelee jo 80-90 vuodessa.
Joka tapauksessa tämä synnyttäjä on harvinainen tapaus pelkästään jo siksi, että synnytykseen kuolleita naisia on löydetty hyvin niukasti; vain n. muutaman kymmenen tutkitun naisen on varmistettu kuolleen kesken synnytyksen. Toisin voisi kyllä luulla: onhan se nyt päivänselvää, että jokaisessa synnytyksessä oli suuri uhka menehtyä ilman nykyaikaista hygieniaa ja hoitotiedettä. Kaksosraskaus ylipäätään on tietenkin vieläkin harvinaisempaa arkeologiassa, sillä nykyäänkin kaksosraskauden mahdollisuus on vain n. 1,3 %. Näiden kaikkien löytöjen vähäisyyttä selittää se, ettei jäänteistä useinkaan pystytä päättelemään, että kyseessä on nimenomaan kuolemaan johtanut, jostakin syystä epäonnistunut synnytys.
(National Museum of Denmark)
Muinaisessa Egyptissä kuitenkin tunnettiin ja tiedettiin synnytyksen vaarat, sillä haudoista on löydetty papyrusrullia, joissa jumalilta pyydetään suojelusta sekä mm. synnytysten onnistumiseen että kaksosraskausten estämiseen. Tällaisia suojelusloitsuja käytettiin amulettien tapaan henkilön eläessä.
Eräs tällainen suojeluspapyrus-amuletti on löydetty Taibakhori-nimisen naisen haudasta n. vuosilta 945-715 eaa. Tässä tekstissä jumalatar Nekhbet lupaa suojella Taibakhoria tämän eläessä lähestulkoon miltä tahansa taivaan ja maan välillä, varsinkin kaikelta syyrialaiseltataikuudelta. Eritoten huojentavaa on tietää, että jumalatar lupaa huolehtia suojattinsa kaikista kymmenestä varpaasta niin, että ne pysyvät terveinä:
Vanhin, tunnettu kaksoshautaus sijoittuu kuitenkin jo 31 000 vuoden taakse Krems-Wachtbergiin, Itävaltaan. Paikalta on löydetty mammutinluun alle haudatut pojat, joista toinen oli kuollut heti synnytyksen jälkeen. Toinen pojista eli vain n. 6 viikkoa, jonka jälkeen hauta oli avattu uudestaan. Tämä menehtynyt lapsi oli asetettu veljensä vierelle ja peitetty punaokralla, joten ilmiselvästi omaisille oli tärkeää asettaa veljekset yhteiseen hautaan viimeiselle matkalleen.
(ArchaeologyMagazine)
Vanhin löytö synnytyksessä kuolleesta äidistä ja kaksosista on löytynyt 7700 vuoden takaa Irkutskista, Etelä-Siperiasta. Aluksi tämän 20-25-vuotiaan äidin luultiin synnyttäneen yhden lapsen, mutta myöhemmissä tutkimuksissa havaittiin, että ensimmäinen vauva oli jumittunut jalat edellä synnytyskanavaan toisen jäädessä kohtuun. Tällainen äärimmäisen harvinainen esimerkki todistaa kyseessä olleen nimenomaan synnytyksen aikainenkaksoskuolema, sillä esim. monissa eri kulttuureissa on noudatettu erilaisia hautaamistapoja eri aikoina.
Joskus synnytyksessä kuollut lapsi/lapset on asetettu äitinsä rintakehän päälle, joskus lapsi/lapset ja äiti on haudattu erikseen ja joskus edes pareittain haudatuista lapsista ei voida saada dna-testeilläkään varmuutta siitä, että kyseessä ovat sisarukset. Monesti testit osoittavat, että kyseessä voi olla esim. serkukset, mutta sen tarkemmasta sukulaisuudesta ei saada varmuutta.
Irkutsk (CBS News).
Järkyttävintä näissä äiti-lapsi -hautauksissa on kuitenkin se, että tunnetaan useita tapauksia äidin kuoleman jälkeen tapahtuneesta syntymästä; mm. vuonna 1896 julkaistu kirja Anomalies and Curiosities of Medicine mainitsee useita tällaisia tapauksia. Tällaisessa syntymässä lapsi syntyy spontaanisti äidin kuolemanjälkeisistä kehonmuutoksista johtuen. Aivan kerta kaikkiaan hirvittävää. Ei suositella heikkohermoisille:
Eräs raskaana ollut/synnytykseen kuollut nuorehkoksi arvioitu nainen täytynee myös mainita siksi, että tapaus on hieman erikoinen: noin v. 969 eaa. Egyptissä kuoli korkea-arvoinen nainen nimeltään Neskhon. Kuten ylhäisön tapaan kuului, tämä nainen avioitui setänsä ylipappiPinedjem II:n kanssa ja synnytti nuorehkosta iästään huolimatta neljä lasta ennen kuolemaansa.
Neskhon (EgyptMuseum).
Erikoista tapauksessa on se, että Neskhonin mukana oli haudattu tällainen aiemmin mainittu suojeluspapyrus, jossa jumala Amonilta rukoiltiin suojelusta. Tässä tapauksessa suojelusta tarvittiin kuitenkin sitä vastaan, ettei Neskhonin henki aiheuttaisi harmia entiselle aviomiehelleen Pinedjem II:lle.
Ehkäpä tämä papurys asetettiin hautaan siksi, että tämä Pinedjem meni sitten hautaamaan vaimonsa arkkuun, joka oli tarkoitettu hänen omallesisarelleen eli ensimmäiselle vaimolleenIsetemkheb D:lle. Aargh, mikä temppu! Naisen raskausaikaa/synnytystä ei siis ole mitenkään huomioitu suojeluksella tämän eläessä ja kuinkas sitten kävikään; papinpentelettä kiinnosti vain, ettei naisen haamu aiheuta hänelle itselleen mitään vahinkoa. Akalla nousee höyry korvista tämän oman tilanteentulkintansa myötä (joka voi tietenkin olla täysin päin honkia)…!
Pinedjem II.
Neskhonin kääreistä oli kuitenkin myöhemmässä vaiheessa anastettu haudanryöstäjien toimesta skarabee-amuletti, mutta esim. joitakin perusastioita ja kanooppiastioita oli jätetty jäljelle (sisäelinten säilytysastia). Ei siis ole oletettavaa, että kiireiset ryövärit olisivat anastaneet jotakin heille merkityksetöntä suojeluspapyrusta Neskhon-vainajalta, kun Pinedjeminkin asettama suojeluspapyrus oli hautaan jätetty.
Akka langettaakin nyt kirouksen tämän ääliöäijän päälle post mortem: ”Olkoon nimesi kirottu ikuisesti ja aina! Syököön skorpioni kaikki kymmenen, tervettä varvastasi ja langetkoon päällesi kaikkien syyrialaisten maagikkojen pahimmat manaukset! Pthyi!”
Kuvan kirjoitus ei liity tapaukseen.
Voi voi, R.I.P kaikille näille(kin) muinoin hirvittävällä tavalla kärsineille ja kuolleille naisparoille. Pinedjemille vielä kerran PTHYI!
”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva”. Näin sanoo Herra Isoherra Eevalle kuuluisassa teoksessa Raamattu (1. Mooseksen kirja 3).
NIINPÄ NIIN! AARGH! Akalla alkaa nousta höyryä korvista uudestaan. Ja uudestaan. Ja uud… Got the point???PTHYI!
Turkissa on löydetty muinaisen Efesoksen temppelin läheltä hylätystä käymäläverkosta kahden kaksosen jäänteet. Lapset ovat syntyneet ennenaikaisesti n. 7,5 kuukauden raskauden jälkeen 800-luvulla jaa. ja heidät on haudattu vierekkäin syntymän jälkeen. Äidin kohtalosta ei ole tietoa. Toisella lapsella on geenivirheen takia ollut harvinainen ylimääräinen kylkiluu ja tämä on saattanut myös johtaa näihin raskaudenaikaisiin komplikaatioihin. Lapset on kuitenkin haudattu temppelin läheisyyteen, joten heille haluttiin osoittaa kunnioitusta kuoleman jälkeen.
Jaahas, näin kauniina ja aurinkoisena päivänä onkin sopiva hetki tarkastella mm. viimeisintäluurankolöytöä piskuisesta Pienin kylästä Puolassa. Kyseessä on arkeologinen kaivaustyö 1600-luvulta peräisin olevalla hautausmaalla, josta on jo löydetty noin satakunta hautaa. Tämä hautausmaa ei sijaitse kirkon yhteydessä, joten tänne on haudattu vain köyhiä ja ”menetettyjä sieluja.” Viimeisin löytö on n. 5-7 -vuotias lapsi, joka on haudattu kasvot alaspäin, ja jonka jalkaan on kiinnitetty riippulukko haudasta nousun estämiseksi. Lapsen sukupuolta ei vielä tiedetä.
Puolan vampyyrilapsi (AncientOrigins).
Viime vuonna samaiselta hautausmaalta löytyi vampyyrinaiseksi kutsuttu luuranko, jonka jalassa oli samantyylinen lukko ja kaulalle oli asetettu sirppi. Tämä nainen oli kuitenkin varakkaasta suvusta, sillä hänen vaatteistaan löytyi kultajäämiä ja hänen kerrotaan nauttineen lääkettä, joka sisälsikultaa (!). Tämä on saatu selville hänen kallonsa tutkimuksista ja jatkotutkimukset osoittanevat, että nainen oli kuolemansairas. (Vastaavista vampyyrihaudoista Akka on kirjoittanut aiemmin jutussa ”Omituisia hautalöytöjä.”)
Puolan vampyyrinainen (DailyExpress).
Well, siinäpä sitä sitten vampyyreja kerrakseen; mitäpä muita mielenkiintoisialuurankoja maailmalta onkaan löydetty? Akalla on merkillinen tapa kirjoitella usein hautalöydöistä, mutta mitäpä muutakaan meistä ihmisistä jälkeen jää muiden ihmeteltäväksi…?
Kennewickin mieheksi kutsuttu yksilö löydettiin Kennewickista, Washingtonista v. 1996. Huomattavan tästä löydöstä tekee se, että luuranko oli lähes kokonainen, erinomaisessa kunnossa ja sen iäksi varmistui n. 9000 vuotta. Täten tämä mieshenkilö oli vanhin luurankolöytö Ameriikkojen mantereella, mutta tätä vanhemmaksi löydöksi on varmistunut teini-ikäinen Naia-tyttö, joka putosi maanalaisessa Sistema Sac Actun -luolaverkostossa kuolemaansa Jukatanin niemimaalla.
Kennewickin mies (Science).
Naian valitettava onnettomuus tapahtui n. 12 000-13 000 vuotta sitten. Kennewickin miehen jäännökset luovutettiin lukuisten oikeustaistelujen jälkeen paikallisille intiaaniheimoille, ja hänet haudattiin salaiseen paikkaan yksityisissä hautajaisissa v. 2017 heimojen arvostettuna esi-isänä.
Naia (Nature).
Naian dna-tutkimukset ovat puolestaan osoittaneet, että hänen alkuperänsä juontaa Itä-Aasiaan ja Siperiaan; eli ensimmäiset Amerikan mantereen asuttajat lienevät tulleet 36 000 vuotta sitten omana ryhmänään näiltä seuduilta. Naian osittainen lantioluu on paljastanut myös, että nuoresta iästään (n. 15 v.) huolimatta hän oli jo ehtinyt synnyttää ainakin yhden lapsen, ja mahdollisesti hän oli pudotessaankin raskaana. Voi tyttöpoloista…!
Cheddarin mies on puolestaan vanhin eurooppalainen, lähes kokonainen luurankolöytö Cheddarin luolaverkostosta Somersetissa, Englannissa. Tämä v. 1903 löydetty parikymppinen mies koki väkivaltaisen kuoleman n. 10 000 vuotta sitten, sillä hänellä oli kallossaan murtuma. Tarkemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hänen ihonsa oli hyvin tumma ja hiuksensa kiharaiset, mutta silti hänellä oli siniset silmät. Alueella on tehty 20 vapaaehtoisen dna-tutkimuksia, ja näistä vapaaehtoisista KAKSI on peräti sukua Herra Juustomiehelle. Kuinka yllättävää! Siinäpä sitä onkin hauskaa järjestellä sukujuhlia, joissa tarjotaan alkupaloina pelkästään cheddarilla kuorrutettuja pikkupurtavia! Ja tietenkin cheddarin makuisia juustonaksuja!
Cheddarin mies, osa 2 (NaturalHistoryMuseum).
Björkö-saarella Ruotsissa suoritettiin arkeologisia kaivauksia jo 1880-luvulla. Viikinkiaikana saarella sijaitsi huomattava Birkan kauppakaupunki, ja paikalta onkin löydetty jo yli 3000 hautaa. Yksi näistä haudoista sisälsi huomattavan viikinkisoturin luurangon, jonka hautalahjoihin kuului mm. miekka, kirves, jousi, nuolia, kilpiä, taisteluveitsi, pelinappuloita ja KAKSI hevosta. Oli siis ilmiselvää, että kyseessä saattoi olla peräti viikinkiajan ”piällysmiäs.”
Viikinkisoturin hauta (piirros Evald Hansen 1889). (Science)
Vasta 1970-luvulla havahduttiin siihen seikkaan, että luiden perusteella kyseessä saattoikin olla soturinainen, ja vasta viime vuosina suoritetut analyysit paljastavat tämän seikan todeksi. Tämän naisen dna paljastaa myös, ettei hän ollut syntynyt alueella, vaan muuttanut Birkaan lapsuusaikansa jälkeen. Hänen perimässään on yhteneväisyyksiä nykyisten Orkney-saarelaisten, englantilaisten, islantilaisten ja skandinaavien piirteisiin. Ihan perus-viikinki-meininkiä! Nuo kaksi heppaa haudassa varsinkin osoittavat, että kyseessä oli ihan kunnon bad ass -soturi!
Tsekkiläinen miesnainen (Historycollection).
Prahasta, Tsekistä on löydetty merkillisesti haudattu mies v. 2011. Tämä mies kuoli n. 2800-2500 eaa., ja hänet on haudattu naisille tyypilliseen tapaan vasemmalle kyljelleen ja kasvot kohti itää. Kuten päätellä voi, miehet haudattiin oikealle kyljelleen kasvot länttä kohti. MIesten haudoista on poikkeuksetta löydetty aseita, kun taas naisten hautalahjat olivat tyypillisesti pronssikoruja ja keramiikkaa. Tälle miehelle oli suotu hautaan mukaan viisi keramiikkakippoa ja naisille tyypillinen säilytyskulho jalkojen viereen – eikä yhtäkään asetta. Tästä onkin päätelty, että tämä mies on elänyt yhteisössään naisena, ja täten sillä tavoin haudattukin. Mikään ei kuitenkaan osoita, että hän olisi elänyt eristettynä yhteisöstään, joten hänet lienee hyväksytty muitta mutkitta ”naiseksi” omana aikanaan. Tähän väliin kannattanee mainita, että historiaa käsittelevissä jutuissa on TODELLAKIN PAKKO mainita eri sukupuolia, sillä tämäkään juttu ei mitenkään aukenisi ”henkilö oli haudattu henkilölle epätyypillisellä tavalla” -lauseella.
Siperialainen ajuri (LiveScience).
Siperiasta puolestaan löydettiin hiljattain koskematon 3000 vuotta vanha sotavaunujen ajajan hauta, joka ensimmäistä kertaa paljasti hevosvetoisten ajoneuvojen käytön alueella. Tämä seikka paljastui miehen jäänteistä: hänen vyötäröllään oli edelleen nahkainen vyö, jonka metalliset pidikkeet oli tarkoitettu hevosten ohjaksille. Täten soturi sai vapautettua kätensä esim. aseeseen. Hautalahjoina tällä heppakuskilla oli mm. pronssikoruja ja -aseita, joten arvostettu mies oli tässäkin aseteltu viimeiselle leposijalleen kivisen hautapaaden ja hautakummun alle.
Näitä ajurien vöitä on löydetty myös muinaisista kiinalaisista ja mongolialaisista haudoista, ja pitkään niiden tarkoitus tuottikin tutkijoille päänvaivaa, kunnes eräästä haudasta löydettiin vihdoinkin peräti hevoskärryt. Sillä hetkellä tutkijoilla varmaan välkähti lamppu päidensä yläpuolella, kuten sarjakuvissa konsanaan. Notta kas perhana; onpas kätevä ohjasten apuväline!
200-luvulla jaa. Rooman Fidenaessa kuoli puolestaan mies, joka on ensimmäinen todistettu tapaus gigantismista. Tämä v. 1991 löydetty mieshenkilö oli kuollessaan 16-20 -vuotiaana 202 cm pitkä, joten hän on ylittänyt tuon aikaisen keskivertopituuden (167 cm) reippaasti. MIehen kallon tutkimuksissa paljastui aivolisäkkeen kasvain, joka todistaa miehen kärsineen gigantismista. Lisäksi hänen luunsa ovat jatkaneet kasvamista jo aikuisiän saavuttamiseen jälkeenkin, joka osaltaan kertoo kasvuhormonin ylituotannosta. Miehelle rakennettu tavallista suurempi hautaholvi on kuitenkin merkki siitä, että mies oli arvostettu henkilö eläessään. Rooman ylimystöllä oli tapana viihdyttää vieraitaan mm. kääpiöiden ja kyttyräselkien esittelyillä, joten mies lienee ollut haluttu viihdyttäjä ylellisissä illallispidoissa. ”Tuakaa se jättiläinen tänne parin viiniamforan kanssa, pärkkeles, mulla on kuppi tyhjänä!!”
Jätin sääriluu vasemmalla (NatGeo/WorldArchaeology).
Clermont-Ferrandin (Ranska) lentokentän arkeologisilta kaivauksilta löydettiin v. 2021 noin yksivuotiaan lapsen ylellinen hauta 2000 vuoden takaa. Lapsi haudattiin yhdessä lemmikkikoiransa kanssa, ja lisäksi haudasta löydettiin lukuisia antimia tuonpuoleiseen: parikymmentä ruukkua, lasiesineitä, kaksi päätöntä kanaa, puolikas possua, kolme pässiä jne. Haudan huomattavan suuri koko ja runsaat eväkset kertovat siis lapsen olleen hyvin rikkaan perheen jälkeläinen ja huolellisesti haudattu. Siinäpä sitä on yksivuotiaan hyvä järsiä muutamilla hampaillaan pässin takajalkaa tuonpuoleisessa; tai ehkäpä nämä runsaat lihalahjat olikin tarkoitettu mukana haudatulle Rekku-koiralle.
(ItalianArtSociety).
Toisenlainen totuus lasten hautaamisesta roomalaisella ajalla löytyy mm. Israelistamuinaisen Ashkelonin satamakaupungista, jossa vanhan roomalaisen kylpylän viemäriverkostosta löytyi yli 100:n vauvan luita. Aluksi näitä pieniä luita luultiin kananluiksi, mutta karmiva totuus paljastui tarkemmissa tutkimuksissa. Nämä vauvat jätettiin tarkoituksellisesti epätoivottuina kuolemaan (tai joidenkin tutkijoiden mukaan tukehdutettiin kuoliaiksi), sillä luiden perusteella lapset olivat alle yhden viikon ikäisiä kuollessaan eikä luista paljastunut minkäänlaisia sairauksia. Looginen johtopäätös onkin, että lapset ovat olleet bordellin työntekijöiden epätoivottuja raskauksia, sillä useiden kylpylöiden yhteydessä toimi kuitenkin asiakkaille avoin bordelli. Roomalaisessa yhteiskunnassa vastasyntyneitä vauvoja ei pidetty vielä ”kokonaan” ihmisinä, joten tällainen toiminta oli jotakuinkin yleistä.
(HistoryDaily).
Myös Englannin Hambledenista Buckinghamshiressa löydettiin jo v. 1921 jopa 97 vauvanjäänteet roomalaisajoilta, tällä kertaa tosin haudattuina, eikä heitettyinä viemäreihin. Näiden lasten kuolemat ovat edelleen epäselvien tapausten kansiossa, mutta yleinen käsitys on, että lapset tukahdutettiin ihan vain köyhyyden takia: perheillä ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia ruokkia enää yhtäkään ylimääräistä suuta. Tällaisissa tapauksissa lapsen tukahduttaminen lienee tehdyn armomielessä, eikä suinkaan pahantahtoisin tai välinpitämättömin aikein. Karua, kerrassaan karua.
Näihin aurinkoisiin kuviin ja näihin tunnelmiin; Akka kaivautuu takaisin arkkuunsa ja mustaan viittaansa käytyään ensin läpi tarkistuslistansa: Ei peilikuvaa? Check! Ei riippulukkoa jaloissa? Check! Ei valkosipulia? Check!
Maailman vanhin edelleen toiminnassa oleva lamppu on nimeltään Centennial Light. Tämä Guinnessin ennätysten kirjaankin päässyt hehkulamppu on palanut Kaliforniassa Livermoren paloasemalla jo vuodesta 1901 lähtien. Lamppu on toki elämänsä aikana ehtinyt olla ennen paloasemaa valaisemassa mm. poliisilaitoksen ja paloaseman autotallia, mutta tässä lopullisessa sijoituspaikassaan sitä voi peräti seurailla 24 h/vrk webbikamerasta. Jep, samalla voisi seurata maalin kuivumista seinällä…! Siinäpä sitä jännitystä kerrakseen, kannattaa ottaa nitrot valmiiksi esille.
Centennial Light/Wikipedia.
Maailman vanhin matto on puolestaan löydetty ylhäisöhaudasta Pazyrykin laaksosta, Siperiasta. Valitettavasti haudanryöstäjät olivat ryövänneet haudasta kaiken arvokkaan jo muinaisina aikoina, mutta tämä toiminta auttoi osaltaan maton säilymisessä. Hauta (ja matto) on ajoitettu 500-400 -luvuille eaa., ja avoimeksi jääneeseen hautaan pääsi kertymään vettä ja jäätä. Tämän jääpeitteen ansiosta mm. maton värit ovat säilyneet hyvinä sen löytymiseen asti. Ryövärit eivät vaivautuneet ottamaan mattoa mukaansa, vaikka se jo aikanaan oli huippulaadukasta käsityötä. Nähtävästi haudan muut arvoesineet olivat jo riittävä ryöstösaalis.
(AncientOrigins)
Maailman vanhin huuhdeltava vessanpönttö löytyi viime vuonna Xi’anin arkeologisiltakaivauksilta Kiinassa. Tämä 2400 vuotta vanha Hotelli Helpotus sijaitsi ilmeisesti muinaisessa palatsissa, ja sitä käyttivät todennäköisimmin korkea-arvoiset virkamiehet. ”Pöntölläkäynnin” jälkeen palvelijat kaatoivat ämpärillä vettä tähän ylelliseen istuimeen, ja vesiputkisto johdatti tuotokset kätevästi palatsin ulkopuolelle.
Todellakin huipputeknologiaa tuohon aikaan! Hygieniaa nähtävästi arvostettiin muinaisessa Kiinassa, toivottavasti ”pönttöjen” lisäksi tarjolla oli myös palvelijoiden suorittama käsipesu… tai ehkä heillä olikin palvelijoiden suorittama per*eenpyyhintä, jolloin virkamiesten ei tarvinnut liata käsiään ollenkaan.
(CNN)
Maailman ensimmäisiä suihkuja (varakkaille ihmisille) alettiin valmistaa 1800-luvun loppupuolella samaan aikaan, kun suurten kaupunkien viemäriverkostoja rakennettiin. Ennennäkemätöntä ylellisyyttä ja luksusta oli täten tarjolla jopa kerrostalohuoneistoihin, kunhan massia vain oli saatavilla. Mm. Sarah WinchesterinmysteerikartanossaKaliforniassa oli Sarahin itsensä suunnittelema suihkunurkkaus häneen omaan käyttöönsä. Suihkuja alettiinkin arvostaa kylpyammeiden sijaan niiden oletettujen ”terveysvaikutusten” myötä. Tuohon aikaan kaikkea uutta markkinoitiin nimenomaan terveyttä parantavina keksintöinä, sillä ihmiset alkoivat kiinnostua entistä enemmän omasta hyvinvoinnistaan ja elämisensä tasosta.
Maailman vanhimmat haarukat on löydetty myöskin Kiinasta Gansun arkeologisilta kaivauksilta. Nämä kaksipiikkiset ruokailuvälineet on valmistettu luusta ja ne ajoittuvat aikakauteen 2400-1900 eaa. Euroopasta haarukoita on löydetty ajanlaskun alun jälkeen mm. Rooman valtakunnan alueelta, Egyptistä ja Kreikasta.
Ennen haarukan käyttöönottoa tapana oli syödä ruokaa joko sormin tai lusikalla, jonka valmistus on toki huomattavasti helpompaa ja nopeampaa. Pohjoisemmassa Euroopassa haarukankäyttö yleistyi vasta 1600-luvulla.
Ehkä maailman vanhin kuvaus pizzanpaistosta on löytynyt tänä kesänä Pompeijista, Italiasta. Tutkijoiden mukaan tämä fresko on katukeittiöstä(latinaksi thermopolium), jollaiset olivat hyvin yleisiä sekä Pompeijissa, että Herkulaneumissa. Pelkästään Pompeijissa näitä street food-keittiöitä on löydetty jo 80 kappaletta.
Tämä löytö on sinällään pakko mainita, koska pizza on mitä mainioin keksintö/härpäke ruokakulttuurin saralla: pohja vaatii hyvin yksinkertaiset ainekset ja päälle voi laittaa mitä tahansa (nykyisestä) jääkaapista löytyy. Yksi parhaimmista keksinnöistä ikinä; ainakin hävikkiruoan suhteen! Joidenkin arvostelijoiden mielestä tämä fresko kuvaa kuitenkin ennemminkin focaccia-leipää, mutta Akka haistattaa pitkät tällaiselle ajattelulle. Kyseessä on kuitenkin käytännössä sama ajatus, mutta erilainen tekotapa.
(BBC Travel)
Maailman vanhimpia esimerkkejä silityksen mainiosta tekniikasta löytyy myöskin Kiinasta kuvallisessa muodossa noin tuhannen vuoden takaa. Pohjoisemmassa Euroopassa viikinkinaisten haudoista on löydetty lasisia käyttöesineitä, joita on uskottu käytetyn vaatteiden silittämiseen. Tällaiset ”tasoittimet” olisivat toimineet mm. pellavakankaalle ilman kuumennusta, mikäli vaate olisi kasteltu etukäteen.
(Oldandinteresting)
Tällaisia tasoittajia on myöhemmältä ajalta löydetty Euroopasta sekä puisina, marmorisina, että lasisina versioina jopa kahvan kanssa varustettuina. Vasta keskiajalla metallisepät alkoivat työstää hirvittävän painavia silitysrautahärpäkkeitä, joita mekin nykyään museoissa pääsemme katselemaan. Näiden rautojen käyttö perustui koko härpäkkeen kuumennukseen valurautaisella hellalla, joten piikatytöillä piti todellakin olla patalaput käytössä ja rutkasti ruista ranteessa. Suurimmissa kartanoissa tällaisia härpäkkeitä oli useita, joten silitysraudan ”lakattua toimimasta” uusi, valmiiksi kuumennettu rauta otettiin hellalta valmiiksi käyttöön.
Rautojen hightech-kuumennusteline/-uuni.
Maailman vanhin ”patja” on löydetty Etelä-Afrikasta Sibudu Cave:n kaivauksilta 77 000:n vuoden takaa. Tämän makuupaikan tutkimukset ovat osoittaneet, että luolaa käytettiin jopa vuodelle 39 000 eaa. asti ja makuupaikan kaisla- ja ruokopehmikkeet poltettiin aika ajoin syöpäläisten tuhoamiseksi. Päällimmäisenä kerroksena tässä makuualustalla on myös Cryptocarya woodii-puun/pensaan lehtiä, joilla on hyönteisiä torjuva vaikutus. Tämän petipaikan koko on kaksi neliömetriä, joten muinaisina aikoina koko perhe saattoi nukkua yhdessä tässä mukavan pehmeässä makuupaikassa, kuten tutkijat arvelevatkin tapahtuneen.
Ah; sitä onnen auvoa muinaisessa perheessä: kaikki raapivat toistensa kylkiä ja päänahkoja nukkuessaan ihan normimeiningillä! Onneksi heillä oli kuitenkin DeLuxe-patja käytössään noina kaikkina vuosituhansina! Patja, joka sitten poltettiin aika ajoin ihan syystäkin… Tällainen makuupaikka taisi olla sukupolvelta toiselle periytyvä luksusjuttu, kuten kyseinen luolakin. Jopa kymmeniä tuhansia vuosia ehti vierähtää tämän luolan perimyshistoriassa; tästä on paha pistää paremmaksi nykyajan rakennustekniikoilla.
Sibudu Cave (Wikipedia).
Nykypäivänä syöpäläisvaara vanhoissa kalusteissa ja patjoissa on todellakin ongelma suurimmissa kaupungeissa, joten tällaiset härpäkkeet on suositeltu tuhottaviksi tavalla tai toisella.
Osattiin sitä näköjään ennenkin; Akka ei kuitenkaan kehota ketään polttamaan vanhoja patjojaan historian innoittamana omalla takapihallaan. Siitä voi tulla sanomista ja turhaa työtä pelastustoimelle, kun patjatuli leviää naapurin omenapuuhun ja sitä myöten naapurin kattorakenteisiin (tai vanhaan vajaan sen omenapuun vieressä).
Tästä löytyy opastusta jokaiselle halloween-intoilijalle Akan ohjeilla ja kuvilla:
Alkuun kannattaa hankkia anopin ainakin yli 20 vuotta vanha, tukevahko banaanipahvilaatikko ja sen lisäksi hyödyntää ainakin 15 vuotta vanhaa lapsen patjanvaahtomuovia. Tässä vaiheessa kannattaa kuitenkin huomioida, että kissa saattaa olla kiinnostunut tästä projektista ja asettaa jalkansa juurikin siihen vaivalla nykerrettyyn hautapaikkaan. Ohjeena: kissa kannattaa poistaa tässä vaiheessa lempeästi siirtämällä. Jos anoppi on itse paikalla, siihen kannattaa suhtautua myöskin lempeällä otteella. Anoppia ei kuitenkaan kannata siirtää itse, ellei anoppi sitä halua.
Banaanilaatikkoa on tässä leikelty, kuten vaahtomuoviakin. Anoppi ja kissa on jätetty rauhaan, kuten asiaan kuuluukin. Risuja on kerätty, liimattu ja vaahtomuovia maalattu.
Homma on edennyt. Banaanilaatikkoa ja anoppia ei tarvitse tässä vaiheessa enää ajatella.
Kunnes… kissa-Godzilla on taas maisemissa. Muutamia tavaroita on hankittu. Osa tavaroista ja ideasta ovat peräisin aiemmasta Akan tekemästä hobitti-kylästä, joka oli suurempi ja oikeasta sammaleesta tehty. (Tästä ei ole kuvia julkaistu.) Kuva näyttää kummallisesti jotenkin käsitellyltä, mutta Akka ei tosiaankaan osaa sellaista tehdä. Joki on maalattu akryylimaaleilla, kivet ovat oikeita kiviä sillan ympärillä. Ylemmällä tasolla (hautatasolla) kivet ovat vaahtomuovia.
Meet Luigi the Luuranco; Akan hajonnut caveri vuosien takaa!
Patterivaloja säädetään vielä.
Jep, banaanilaatikot ovat hyödyllisiä, kuten vaahtomuovitkin, anopit, maalit ja mielikuvitus. Happy halloween, joka on sinänsä typerä juhla. Aina voi viettää omanlaistaan juhlaa omalla tavallaan, mutta Akka veteli nyt banaanilaatikkoon hautausmaan ihan omaksi huvikseen. Kivet ja muut perkeet löytyivät kuitenkin ihan omasta takaa, joten:
Kukaan konmarittaja ei varmastikaan tunnusta, että ”on sitten joskus tullut lomakohteesta ostettua jokin täysin hyödytön vipstaakkeli” matkamuistona. Sittemmin se täysin turha härpäke on jäänyt krääsälaatikkoon tai kaapin perälle, kunnes kauhean vimman vallassa on kaikesta turhasta tavarasta hankkiuduttu eroon. Siinä on sitten posket häpeästä punaisina katseltu esim. sitä käsin maalattua maisemalautasta, jonka reunaan on kirjoitettu tuolloisen matkakohteen nimi.
Kuulostaako tutulta? Jep, sellaiset lautaset eivät kelpaa kenellekään edes kierrätettynä (ellei joku sitten jostakin merkillisestä syystä keräile tällaisia aarteita).
Akka muistaa kuitenkin eläväisesti ensimmäisen matkamuistonsa Viking Linen laivamatkalta, kun Akka oli peräti 7-vuotias. Kyseinen esine oli pitkulainen avaimenperä, jonka sisällä liikkui Viikkarin paatti, kun pötköä kallisteli puolelta toiselle. Akka epäileekin, että tämä pötkö löytynee edelleen äiteensä krääsälaatikoista. Ah, kuinka retroa...!
Koska ja miten tällainen matkamuistojen keräileminenon sitten alkanut? Tiettävästi yksi vanhimmista, selkeästi matkamuistoksi luokiteltava esine löytyi arkeologisissa kaivauksissa Lontoossa. The Thames-joen sivujoen Walbrookin (sittemmin kuivunut) rannalla sijaitsi vuodesta 43 jaa. lähtien roomalaista asutusta, ja alueelta löydettiinkin runsaasti esineistöä. Peräti yli 200:n kirjoituspuikon joukosta löytyi yksi, jonka varteen oli kaiverrettu muistokirjoitus. Tekstissä kerrotaan, että kynän lahjoittaja antaa kynän muistoksi tultuaan ”kaupungista” ja pahoittelee sitä, ettei hänellä ollut varaa parempaan lahjaan. Kynä/puikko on ajoitettu vuodelle 70 jaa.
Useimmat matkamuistot ovat kuitenkin olleet alkujaan uskonnollisia: jopa jo 300-luvulla jaa. Jerusalemiin tehtiin pyhiinvaellusmatkoja. Nämä matkailijat halusivatkin yleensä jonkin muiston Pyhästä maasta; jopa hiekka, keramiikanpalaset ja kivet kelpasivat matkalaisille mukaan otettaviksi.
Seuraavina vuosisatoina Jerusalemissa alettiinkin myydä pienissä pulloissa pyhää vettä taisiunattua öljyä, jotta matkalaiset voisivat palata kotiinsa onnea ja siunausta tuovan matkamuistonsa kera. Näihin aikoihin mitä tahansa puunpalastakin saatettiin kutsua palaseksi Jeesuksen rististä, ja tälläkin hetkellä näitä ”pyhiä” reliikkejä on kirkoissa ympäri maailmaa. Arvioiden mukaan jopa sen verran, että tällä kaikella puumateriaalilla voisi rakentaa vaikkapa Nooan arkin. Yeah.
Tällaiset pienet pullot tehtiin yleensä tinasta, lyijystä tai hopeasta. Tällaisia puteleita kannettiin mukana matkatavaroissa tai ripustettiin kaulaan suojelemaan matkalaista.
Onkin ymmärrettävää, että tällaiset uskonnolliset esineet ovat säilyneet nykypäiviin asti, sillä ne ovat varmastikin olleet arvokkaita ja arvostettuja esineitä jopa useiden sukupolvien ajan. Jerusalemista on löydetty myös amuletti/kolikko 500-600-luvuilta jaa., joka kuvaa Jeesus-lasta seimessä. Seuranaan hänellä on aasi ja härkä.
Akka voi hyvinkin kuvitella, kuinka jossakin pienessä työpajassa tällaisia matkamuistoja valmistettiin muinoin -hiki hatussa- lähes sarjatyönä. Pyhiinvaeltajien määrät olivat kuitenkin jo tuolloin niin suuria, että heistä riitti varmaa tuloa pienellekin yrittäjälle.
Tällaisia uskonnollisia amuletteja löytyy myös British Museumista (tietenkin, sillä tähän museoon on haalittu tavaraa eri maista kenenkään kyselemättä jo toista vuosisataa. Useat eri maat vaativatkin esineiden repatriaatiota).
Matkamuistoista puheenollen; kaikenlaisilla matkailijoilla on myöskin ollut tarve jättää puumerkkinsä käymäänsä matkakohteeseen.
Gizasta, Egyptistä, on löydetty temppelimuurista kaiverrus peräti vuodelta 1240 eaa. Kaiverruksen mukaan paikalla vieraili muuan Hadnakhte veljensä Panakhtin kanssa. Sillä tavalla, poijjaat, sillä tavalla…! Kiva kuulla teidän mukavasta reissustanne 3000 vuotta myöhemmin!
Pyramidit ja muutkin egyptiläiset kohteet ovat olleet suosittuja riipustelujen kohteita jo vuosituhansien ajan; varsinkin Napoleonin sotaretkien jälkeen jokaisen itseään kunnioittavan kulttuurihenkilön oli päästävä Egyptiin. Näistä käynneistä on edelleen nähtävissä heidän nimikirjoituksiaan useissa historiallisissa kohteissa. On kuitenkin muistettava, että muinaismuistolait ja historiallisten monumenttien kunnioittaminen alkoivat toden teolla vasta 1900-luvun puolella, joten tällaista toimintaa katsottiin tuolloin läpi sormien.
(Public Domain).
Hagia Sofia-moskeijassa (Istanbul, Turkki) on puolestaan vieraillut norjalainen, palkkasoturiksi epäilty herrasmies Halfdan hänen jättämistään riimuista pääteltynä. Tämä äijä on nerokkaasti kaivertanut seinään ”Halfdan oli täällä.” Tämä legendaarinen tapa ilmaista käyntinsä elää edelleen monissa seinissä, kuten varmastikin kaikki tiedämme.
Hagia Sofia.
Halfdanin ”Halfdan was here.”
Jerusalemin ”pyhistä pyhin,” Pyhän Haudan kirkko, on edelleenkin suosittu pyhiinvaellus- ja turistikohde. Tämän kirkon rakennutti Konstantinus Suuri (ensimmäinen kristinuskoon kääntynyt roomalainen keisari) 300-luvulla jaa., ja tästä kirkosta on löydetty useita seinään kaiverrettuja ristejä. Aiemmin epäiltiinkin, että ristiretkeilijät kaiversivat näitä ristejä merkeiksi käynneistään, mutta viime vuoden tutkimukset ovat osoittaneet, että näitä ristejä kaiverrettiin korkeintaan muutaman henkilön toimesta.
Pyhan Haudan kirkko, jonka sisällä sijaitsee oletettu Jeesuksen hautakammio. Sen ympärille on rakennettu erillinen ”mausoleumi” kirkon sisälle.
Yeah, tällainenkin seikka on todettavissa, kun käytössä on useita eri kuvantamismenetelmiä ja -tekniikoita! Onkin siis aihetta epäillä, että ehkä nämä ”muutamat henkilöt” kaiversivat ristejä seinään ristiretkeläisten pyynnöstä (joko hyvää hyvyyttään tai sitten pientä maksua vastaan). On myös arveltu, että tällä tavoin estettiin vaeltajia kahmimasta kiviä ja rakennusmateriaaleja mukaansa, sillä tällaiset Jeesuksen (oletetun) haudan lähellä olleet materiaalit olivat kävijöille tietenkin suuressa arvossaan – olivathan ne peräti itsensä Jeesuksen haudan läheisyydessä! Tällainen maksullinen ristienkaiverrus-toiminta olisikin siis hyvin ymmärrettävää, mikäli sellaista on tosiaan tapahtunut.
Kiinan muurikaan ei ole poikkeus tässä graffitiasiassa, mutta v. 2014 tähän historialliseen kohteeseen avattiin graffiteille sallittu osuus. Viranomaiset tuskastuivat turisteihin, jotka kielloista huolimatta halusivat kaivertaa puumerkkinsä tähän jopa yli 20 000 kilometriä pitkään rakennelmaan. Noh, tämä nyt on varmastikin paras keino estää luvattomia graffiteja… varsinkin, kun pituutta tällä valtavalla muurilla riittää!
On se nyt kuitenkin merkillistä, että ihmisten geeneistä löytyy tällainen merkillinen vimma jättää itsestään edes jokin jälki tuleville sukupolville – vaikka vain johonkin seinään kirjoitettu ”Se-ja-se kävi täällä.” Nähtävästi tämä taipumus on useita kymmeniä tuhansia vuosia vanha tapa, jonka mm. luolamaalauksista tiedämme.
Kannattaakin huomioida tänä kesänä reissatessa, että jätetään ne turhat krääsät ostamatta. Missä sijaitsee maailman kaikkien matkamuistojen hautausmaa/kaatopaikka?! Jep, siellä sen kaiken muun sekajätteen seassa, jonka viskaamme muutenkin muina miehinä (naisina/henkilöinä/alieneina/minä-tahansa) menemään.
Akka kuitenkin toivoo, että edes jokunen matkamuisto meidän ajaltamme säästyy tulevaisuuden arkeologeille tutkittavaksi: olisikohan parempi haudata keramiikkalautanen tekstillä ”Kuopio-Puijo” vai savikannu, jossa lukee Kypros kreikkalaisilla aakkosilla?
Äh, ihan sama; muutaman tuhannen vuoden päästä kaikki arkeologiset löydöt ovat jo ihan peruskauraa: ”Voi v**tu, minkä hemmetin takia näitä Kuopio-lautasia löytyy joka paikasta? Löytyisi nyt edes kerrankin yksi Saint Vincent ja Grenadiinit-valtion lautanen!!”
Saint-Vincent ja Grenadiinit. Jep, kelpaisi Akalle. Huom! Ainuttakaan matkamuistoa ei ole vahingoitettu/haudattu tämän kirjoituksen aikana, joten Kuopion ja Kyproksen on turha ottaa Akkaan yhteyttä harmistuksissaan. Akka odottaa kuitenkin lahjakorttia tältä Saint-Vincentiltä ja Grenadiineiltä.
Aijaijai, huokaa Akka, ajatellessaan paluuta menneeseen aikaan. Olisiko se mahdollista edes hetkiseksi, jotta… niin; jotta mitä? Onkin mielenkiintoista ajatella, mihin aikaan ja miksi pieni ihminen haluaisi matkustaa, jos se edes kerran elämässä olisi mahdollista.
Jalosti ajattelevat maailmanparantajat haluaisivat varmaankin käydä varoittamassa ihmiskuntaa esim. ilmastonmuutoksesta tai käydä tirvaisemassa herra Adolfia ihan kunnolla pataan, mutta me tavalliset pulliaiset taitaisimme olla hivenen itsekkäämpiä. C’mon, myöntäkää pois! Olisihan se hauskaa, jos voisi omassa elämässään tehdä jonkin muutoksen, ettei tarvitsisi kuolinvuoteellaan surkutella!
Mikäli aikamatkailu olisi mahdollista useampaan otteeseen, voisi tavallinenkin pulliainen ajatella ylevämpiä vaihtoehtoja oman itsekkyytensä jälkeen. ”Taidanpa tässä käydä tsekkaamassa, kuka murhasi JFK:n, ihan vain koko maailman yhteisen edun nimessä…”
Dallas, Texas 22.11.1963
Aikamatkailu on nykytietämyksen mukaan kuitenkin mahdotonta. Ehkä. Ai miksi? Googlatkaa, pärkkele, itse netistä, sillä Akka ei ymmärrä alkuunkaan fysiikkaa. Tässä painetaan nyt menemään ihan mielikuvituksen voimalla, jolla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Suhteellisuusteoriat, mustat aukot, kosmologiset vakiot ja avaruuden kaareutuminen ovat ihan muiden heebojen hommia (kuten Albert Einsteinin, Stephen Hawkingin ja Pelle Pelottoman; muutamia mainitakseni).
Noh, maailmalta löytyy kuitenkin useita esimerkkejä väitetyistä aikamatkaajista. Yksi kuuluisimmista lienee Charles Chaplinin elokuvassa The Circus/Sirkus esiintyvä nainen, joka vaikuttaa puhuvan kännykkään v. 1928. Jep, ihan ehdottomasti naisella on nokialainen korvalla! Takuuvarmaa videomateriaalia pukkaa!
Tunnetuin valokuva puolestaan lienee tämä v. 1941 julkaistu valokuva äijästä, joka kieltämättä näyttää kovin epätavallisesti pukeutuneelta ajankohtaan nähden. Tämän kuvan äijä on nimetty ”hipsteriksi.” Takuuvarmaa kuvatodistettakin pukkaa!
Akkaa viehättää varsinkin sellainenkin väite, että näyttelijä Nicolas Cage on joko aikamatkaaja tai vampyyri, sillä hänen näköisensä heppu on kuvattu Yhdysvaltain sisällissodan aikaiseen valokuvaan. Jep, tulihan tämäkin seikka nyt todistettua!
Eräs varhaisimmista, väitetyistä aikamatkoista lienee Charlotte Anne Moberlyn ja EleanorJourdainin tarina vuodelta 1901. Nämä naiset (Oxfordin naiscollegen rehtori ja vararehtori) vierailivat Pariisissa Versailles’n palatsissa ja eksyivät tuolloin palatsin puutarhaan.
Matkallaan he näkivät 1700-luvun vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä ja tunnelma tuntui muutenkin muuttuneen jotenkin merkilliseksi. Palatessaan joitakin vuosia myöhemmin alueelle he havitsivat, että heidän näkemänsä alueet eivät vastanneet ollenkaan aiemman reissun maisemia. Naiset päättelivät nähneensä paikalla aaveita; viimeisimpänä peräti itsensä Marie Antoinetten, ja julkaisivat kokemuksistaan kirjan The Adventure/Seikkailu. Lukijoiden mielestä nämä arvostetut kansankynttilät eivät suinkaan olleet nähneet aaveita, vaan luiskahtaneet itse toiseen aikaan tai ulottuvuuteen. JUUH, näin sen on täytynyt olla, sanoo Akkakin. Nämä rouvat olivat sentään reksi ja varareksi!
Marie Antoinette/ Jean-Baptiste Gautier Dagoty 1775.
Eiiih, Jack Sparrow’kin on aikamatkaaja!! Eeehhehe! Anna mun kaikki kestää!
Toinen tarina aikamatkaajasta kertoo Sir Robert Victor Goddardista, joka v.1935 lenteli kaksitasollaan Edinburghin lähellä Skotlannissa. Äijä ylitti hylätyn lentokentän, jolla lehmät käyskentelivät ruohoa mussuttaen, kunnes myrsky pakotti herran kääntymään koneellaan takaisin tulosuuntaansa. Ylittäessään kenttää toisen kerran hän hämmästyi huomatessaan, että kentällä touhusi mekaanikkoja keltaisiksi maalattujen koneiden kimpussa. Tuolloisena aikana kaikkien koneiden olisi pitänyt olla maalaamattomia.
Noh, neljä vuotta myöhemmin Sir Goddard lensi taas kyseisen kentän yllä ja tunnisti saman näkymän, kuin tällä aiemmalla ylilennollaan. Sinipukuiset mekaanikot ja keltaiset koneet olivat juuri samanlaisia, kuin hän oli aiemmin nähnyt, sillä kenttä oli kunnostettu ja otettu käyttöön näiden havaintovuosien 1935-1939 välisenä aikana. SPOOOOKY, sanoo Akka, ja uskoo kaiken, mitä tämä herra todisti nähneensä. Olihan hänen nimensä edessä sentään arvonimi ”Sir.”
Nykypäivän aikamatkaaja-internethörhöihin Akka ei edes puutu, sillä siinä on ihan liikaa sarkaa työstettäväksi. On paljon hauskempaa ajatella, mitä menneen ajan aikamatkaajat tuumisivat nähdessään nykyaikaista meininkiä (lentokoneiden ja muiden teknologisten vempeleiden ohella):
Faarao Tutankhamon varmaankin liikuttuisi nähdessään, kuinka kuolemattomaksi hän lopulta päätyikään. Lopulta ihmiset alkaisivat kuitenkin tivata Tutilta yksityiskohtia hänen elämästään ja kuolemastaan, kunnes Tut lopulta hermostuisi ja langettaisi jonkin kauhistuttavan faaraon kirouksen meidän moukkien päälle.
Kleopatralle kävisi varmaankin aivan samoin meidän tivatessamme hänen hautansa olinpaikkaa ja sitä, miten hän itse asiassa kuolikaan: puriko häntä kammottava kärmes, kuten väitetään?
Cleopatra/Marcantanio Raimondi.
Mooseksen nähdessään kaikki uskontotieteilijät varmaankin pyörtyisivät ymmärtäessään, että kaikkiin heidän kysymyksiinsä Vanhasta Testamentista saataisiin vihdoinkin vastauksia. Sillä aikaa Mooses yrittäisi parhaansa mukaan paeta halkoen sauvallaan lähinnä olevaa vesialuetta periaatteella ”onnistuihan se kerran aikaisemminkin.” Jeesuksen ”toisesta tulemisesta” ei tässä yhteydessä kannata edes mainita.
Raamattuaiheinen kortti n. v. 1907.
Elvis himmailisi ihan tyytyväisenä, hänkin, huomatessaan olevansa edelleen rokkenrollin kunkku. Sitten hän painelisi lähimpään luksusautokauppaan ja karauttaisi Las Vegasiin pistelemään Elvis-imitaattoreita ketoon, minkä ehtisi.
Leonardo Da Vinci pissisi pöksyihinsä ja sekoaisi onnesta nähdessään kaikkien hänen suunnitelmiensa käyneen toteen (tavalla tai toisella). Hän varmaankin painelisi parta pajattaen sukellusveneeseen, helikopteriin, tankkiin ja laskuvarjohypylle huutaen samalla ”uudestaan, uudestaan,” kuten pienet lapset huvipuistossa.
Da Vincin (1452-1519) helikopteriluonnos.
William Shakespeare esiintyisi lukuisissa tv-lähetyksissä todistellen, kuinka hän tosiaankin kirjoitti itse kaikki teoksensa. ”Jep, meikä se oli. Ihan itte kirjuutin, se on myönnettävä.” Saman kohtalon joutuisi kokemaan Platon, joka kuitenkin vain myhäilisi kysymyksiin Atlantiksesta. ”Suattaapi olla, että sellaane oli, tai sitten ei ollunna,” hän vastaisi ympäripyöreästi ja haahuilisi tooga lepattaen ulos tv-studioista.
Platon/ D. Cunego 1783.
Ja niin edelleen. Mitäpä näitä enempää miettimään, sillä ilkeät fyysikotovat ihan tahallaan kieltäneet meitä matkaamasta ajassa, jotta emme aiheuttaisi aikamatkailun paradoksia. Vai ovatko… hmm… (salaperäistä muminaa). Ehkäpä tuolla jossakin haahuilee lukuisa joukko fyysikoita ja agentteja aikakoneillaan, joista me tavikset emme vain tiedä yhtään mitään, ha hah!
Toistaiseksi voimme vain tuijotella lukuisia aikamatkustussarjoja; ja varsinkin sitä seikkaa, että nämä aikamatkaajat ovat ihastuttavasti puvustettu ja kammattu kyseiseen aikaan sopivaksi. Akuankat ja mikkihiiret käyvät aikamatkoillaan yleensä pöllimässä sopivat retkut pyykkinaruilta ja homma on sillä selvä; kukaan ei huomaa yhtikäs mitään, hahhaa!
Jos Akka törmäisi yllättäen aikamatkaajaan, ei ensimmäinen reaktio kuitenkaan olisi hämmästys, vaan kysymys: ”Missä h*lvetissä viivyit, urpo?? Olisit tullut jo vuosia sitten, god damn!” Ja niin tämä aikamatkaaja pötkisi kiivaasti pakoon, ennen kuin Akka ehtisi tarrautua hänen rinnuksiinsa. Samalla Akka pääsisi välittömästi jollekin salaiselle, mustalle aikamatkaajien listalle merkinnöillä ”Akka, osoite XXXXXX: välttäkää kaikin keinoin. Potentiaalinen uhka, taso 3 (crazy b*tch).”
Eeehhehe! Harry Potter (Daniel Radcliffe) aikamatkailee naisena! Johan tuli tässäkin asiassa totuus julki!! Akalta repeää pöksyt!
Diana, Walesin prinsessa(Lady Di) menehtyi 36-vuotiaana auto-onnettomuudessa Pariisissa epäselvissä olosuhteissa 31.8.1997. Aiheesta on tietenkin lukuisia salaliittoteorioita. Jos haluaa tietää, mitä prinsessalle oikeasti tapahtui, kannattaa lukea koko internet läpi. Varaa siihen aikaa reilusti; ehkä joitakin satoja vuosia… tai tuhansia.
Lady Dai.
Xin Zhui (Lady Dai) kuoli 2000 vuotta aikaisemmin n. 50-vuotiaana vuonna 163 eaa. ja hänen kuolinsyynsä puolestaan tiedetään hyvinkin tarkasti. Hänen hautansa löydettiin sattumalta v. 1971 Mawangduissa, Kiinassa, ja hän on yksi maailman parhaiten säilyneistä ”muumioista.” Itse asiassa Lady Dai ei ole perinteinen muumio, hän on vain… hyvin säilynyt ikäisekseen. Ladylla oli löydettäessä pehmeä, kimmoisa iho, liikkuvat nivelet, hiukset ja silmäripset päässään ja omaa verta verisuonissaan. Lady Dai lepäsi 12 metrin syvyisessä haudassa neljän kauniisti koristellun puuarkun sisällä. Viereisissä, kahdessa haudassa makasi hänen aviomiehensä, Dain markiisi Li Kang sekä oletettavasti hänen aikuinen poikansa.
Lady Dai nykyään (WikimediaCommons).
Ladyn ylenpalttiset hautalahjat kertoivat tutkijoille paljon tämän ylhäisen naisen elämästä. Hänen hautaansa oli aseteltu n. 30 puuarkkua erilaisia ruoka-aineita (lihaa, hedelmiä, vihanneksia), kokonainen, 182-osainen astiasto, useita pronssiastioita, henkilökohtaisia tavaroita, meikkejä, kirjoja, karttoja jne. Lady lähti siis viimeiselle matkalleen yli 1000 tavaran voimin, mukaansa hän sai vielä 162 puunukkea. Nämä nuket tulisivat tietenkin toimimaan Ladyn palvelijoina tuonpuoleisessa. Tietenkin, sehän nyt on sanomattakin selvää! Arkun päälle oli aseteltu kookas, silkkinen hautaliina, jossa Ladyn matka tuonpuoleiseen oli kuvattu kauniisti maalaten. Tässä kuvassa Lady Dai nähdään kävelemässä kävelykeppi apunaan, vaikka hän oli vasta viisissäkymmenissä.
Osa hautaliinasta.
Sisäkkäisiä, maalattuja ja lakattuja hauta-arkkuja. Lakka oli tuolloin kalliimpaa kuin pronssi, joten arkut ovat myös osoitus naisen varallisuudesta.
Ladyn tutkimukset paljastivat tutkijoille, miten hän eli ja kuoli. Ladylla oli useita suolistoloisia, sappikiviä, valtimonkovettumia, maksa- ja selkävikoja (selittää kävelykepin) ja onkin epäilty, että hän kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen. Tämän saattoi laukaista sappitiehyeeseen juuttunut sappikivi, joka aiheutti Ladylle valtaisat kivut. Hänen vatsalaukustaan löydettiin 138 vesimeloninsiementä, joten hän kuoli vain muutamia tunteja viimeisestä ateriastaan.
Lakkapintaisia astioita.
Ladyn hyvin säilyneestä vartalosta ja ihosta voitiin myös päätellä, että Lady oli ollut eläessään… hyvin muhkeassa kunnossa, joten erilaiset vaivat olivat tosiaankin rajoittaneet hänen liikkumistaan. Kuolema oli siis ylellisen ja runsaan elämäntavan seurausta, mutta… patologisissa tutkimuksissa havaittiin myös suuria elohopea- ja lyijypitoisuuksia. Tästä saadaankin aikaiseksi salaliittoteoria: kuka myrkytti Lady Dain?? Kääk! Vastaus on: ei kukaan.
Kuvan alttari-astiat eivät ole syyllisiä tapaukseen. Nämä astiat ajoittuvat vuosille 1046-771 eaa eli Shang-dynastian aikaan (MetMuseum).
Tuona aikana elohopean uskottiin takaavan kuolemattomuuden, lääkärit jopa kehottivat ylimystöä nauttimaan elohopeaa säännöllisesti ja a vot; näin voisi elää ikuisesti! Lyijypitoisuudet selittyvät sillä, että pronssiastioista liukeni ajan mittaan runsaasti lyijyä. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että hapokas riisiviina liuotti juomamaljasta lyijyä vain tunnissa ja määrät olivat tuhatkertaisia suositeltuihin määriin verrattuna. Ei siis olekaan ihme, että eliniänodote oli noina aikoina vain n. 35 vuotta. Kuppia ahkerasti kallistellessa vielä tätäkin vähemmän…
Ikuisen elämän eliksiiriä; elohopeaa.
Miten Lady Dai sitten säilyi niin hyvin yli 2000 vuotta? Kuten sanottua, hänen maatuska-arkkunsa löytyivät 12 metrin syvyydestä. Arkkujen ympärille oli rakennettu vielä tiiviit puukehikot ja näiden ympärille hautaan oli kipattu tonnitolkulla hiiltä, savea ja lopulta multaa ja maa-ainesta niin, että haudasta muodostui 15 metriä korkea kumpu. Työtä ja vaivaa oli siis todellakin nähty, jotta Lady Dai säilyisi ikuisesti.
Haudan rakenne.
Ruumiin ympärille oli kääritty metritolkulla silkkikangasta, mutta suurin ihmetys oli arkusta löytynyt hapan, punertava neste. Tutkijat kiistelevät edelleen tämän nesteen tarkoituksesta. Palsamoinnista ei voi olla kyse, sillä Lady Dain suonissa oli todellakin hänen omaa vertaan. Joistakin muistakin haudoista on löydetty tällaista samankaltaista nestettä, mutta nämä löydöt eivät ole tuoneet lopullista ratkaisua asiaan. On tutkittu, että vuosituhansien aikana tiiviistikin haudattuihin arkkuihin ja hautarakennelmiin kertyy nestettä lopulta jopa yllättävän suuria määriä. Tutkimus tämän asian parissa jatkuu edelleen.
Prinsessa Dianan saari Althorpissa.
Lady Dai lepää tällä hetkellä Hunan Provincial Museumissa, Changshassa, Kiinassa. Lady Di lepää omalla saarellaan Althorpissa, Spencerin sukutilalla. Vai lepääkö…? Tästäkin on jo kehitetty teorioita, että prinsessa olisikin salaa tuhkattu ja sijoitettu Spencerien sukuhautaan. Sillä nyt ei liene suurtakaan väliä, mutta Lady Dain hautapaikka on antanut arvokasta tietoa tutkijoille Han-dynastian ajasta (206 eaa.–220 jaa.), elintavoista, uskomuksista ja sairauksista. Lady Dain hauta kertoo omaa tarinaansa naisesta, joka tavoitteli kuolematonta, ylenpalttista elämää myös tuonpuoleisessa, ja tätä toivetta hänen hautaajansa kunnioittivatkin. Rouvalle laitettiin kaikki mahdollinen omaisuus ruokatavaroineen mukaan viimeiselle matkalle, joten after-death-party saattoi alkaa ylellisissä puitteissa.
Laotse kirjuuttelee.
Entäpä Lady Dain aviomies ja poika? Nämä haudat ja ruumiit eivät ole säilyneet yhtä hyvin kuin rouva itse, mutta näistäkin haudoista on löydetty tuhansittain esineistöä. Pojan haudasta on löytynyt mm. varhaisimmat, tunnetut kopiot filosofi Laotsen kirjoituksista sekä astronomisia ja lääketieteellisiä tekstejä. Kaiken kaikkiaan tämä hautatrio on arvioitu Kiinan tärkeimmäksi löydöksi, eikä se olekaan mikään ihme. Oli onni, että paikalliset työläiset päättivät kaivaa väestönsuojaa juuri tämän kukkulan sisälle – näin tämä arvokas hautatrio alun perin paljastui koko maailman ihmeteltäväksi. Well done, guys, well done…! Arkeologisiin kaivauksiin Kiinan valtio myönsi rahaa peräti n. 850 dollaria, joten kaivausapuun valjastettiin 1500 vapaaehtoista lukiolaista. Well done, guys, well done (osa 2)…!
Akan asuttama tönö täyttää tänä vuonna 70 vuotta – ihan kunniallinen ikä talolle, ja sen kyllä huomaa. Pientä kasvojenkohotusta on jatkuvasti tehtävä (talolle, ei Akalle…) eikä lattioiden narinalta voi välttyä. Meillä ei todellakaan hiippailla salamyhkäisesti nurkissa! Mutta: mikä mahtaakaan olla maailman vanhin asumus? Tai edes rakennus? Tai mistä löytyy todisteita vanhimmasta, pitkäaikaisesta asutuksesta? Akkapa ottaa tästä selvää!
Göbekli Tepe/Sanliurfa, Turkki.
Tiettävästi maailman vanhimmat rakennelmat ovat Göbekli Tepe ja Karahan TepeTurkissa. Nämä valtavat, kiviset rakennelmat on rakennettu n. 12 000-11 500 vuotta sitten, mutta asuntojahan nämä laajat kivestä tehdyt alueet eivät kuitenkaan ole. Molemmissa paikoissa on arveltu vietetyn kaikenlaisia, mukavia rituaaleja ja kokoontumisia, joista emme kuitenkaan voi koskaan saada varmuutta. Molemmissa paikoissa esiintyy kuitenkin runsaasti kiveen kaiverrettuja eläinhahmoja ja muita symbolisia kuvia, joten aikaa ja vaivaa rakennelmien koristeluun(kin) on käytetty runsaasti.
Karahan Tepe/Sanliurfa, Turkki.
Karahan Tepen 11 fallospylvästä ja reunan kasvokuva kaiverrettuina suoraan peruskalliosta (Arkeonews).
Ain Mallaha-kyläIsraelissa ajoittuu vuosiin 10 000-8000 eaa. Tässä kylässä asuttiin kivirakennelmissa, mutta asukkaat eivät vielä viljelleet itse mitään. On arvioitu, että tuolloiset metsästäjä-keräilijät elivät (tietenkin) metsästäen, kalastaen ja luonnonantimia keräten. Eräästä haudasta on löytynyt maailman vanhin todiste koirasta kotieläimenä: vainajan mukana on haudattu koiranpentu. Menehtyneen käsi on sijoitettu (hellyyttävästi) koiran ruumiin päälle.
Ain Mallaha (myös nimellä Eynan)/Israel.
Tell Qaramel-hautakumpuSyyriassa on ajoitettu n. 11 000 vuotta vanhaksi. Tältä alueelta on kaivettu esiin 20 yksilön luurangot, ja hautakummun vieressä on selvästi havaittavia jäänteitä torneista. Täällä on asuttu v. 9000 eaa. ja asutaan edelleen. Hautakummun vieressä on kylä ja alueen halki kulkee rautatie. Laakso on hedelmällistä viljelysmaata, jonka läpi virtaa joki, joten mikäpä siinä on asustellessa. Vuosituhansien ajan, herregud.
Tell Qaramel/Syyria (Alchetron).
Jerikon torniIsraelissa on n. 10 000 vuotta vanha 8,5 -metrinen rakennus, jota on arveltu käytetyn astronomisiin tarkoituksiin. Mitään viitteitä hautarituaaleihin tai hautauksiin ei ole löydetty, joten torni lieneekin sitten ollut tärkeä taivaan tiirailun kannalta. Tornin ympärillä on asunut n. 2000-3000 ihmistä ja aluetta ympäröi tuolloin (kuuluisa) Jerikon muuri.
Jeriko/Israel.
Çatal Hüyük-kylässäTurkissa asuttiin jo v. 7400 eaa. Alueella asuttiin tiiviisti; talot on rakennettu vieri viereen ja niiden ulko-ovet sijaitsivat katolla. Asukkaita oli arvioiden mukaan eri aikoina 3500-8000. Suomen mittakaavassa asutusta voi verrata pienimmillään Kuortaneen kokoiseen kylään (3528 asukasta) tai suurimmillaan Asikkalaan (8038). Kylässä on pidetty karjaeläimiä, lampaita ja vuohia, sekä viljelty viljaa ja ohraa. Tätä voi jokutsua ihan toimivaksi kyläyhteisöksi. Kuortaneen tai Asikkalan tilanteista Akka ei osaa sanoa mitään.
Çatal Hüyük/Turkki (Wikimedia Commons).
Choirokoitian kyläKyproksella ajoittuu vuoteen 6800 eaa. Pyöreäpohjaisissa kivitaloissa asusteli arviolta 1500-2000 ihmistä ja jotkut talot olivat peräti kaksikerroksisia. Täällä elettiin karjanhoidolla ja maanviljelyllä, mutta tuntemamattomasta syystä kylä hylättiin jo v. 6000 eaa. Koko Kypros näyttää olleen asumaton seuraavan vuosituhannen, joten jonkinlainen luonnonkatastrofi lienee aiheuttaneen asukaskadon.
Choirokoitia/Kypros.
Perperikonissa, Bulgariassa, on asuttu jo v. 5000 eaa. Kukkulalle rakennetussa kyläyhteisössä asuttiin jopa 1200-luvulle jaa. asti (!). Paikka oli tärkeä traakialaisille ja myöhemmin roomalaisille ja keskiajalla Perperikon toimi linnoituksena. Alueella on mm. kallioon hakattu pyöreä alttari, palatsi, temppeleitä, taloja ja aluetta ympäröi jopa 2,8 metriä paksut muurit. Kerrassaan vaikuttava paikka, eikä ole ihmekään, että siellä on asuttu useita tuhansia vuosia.
Perperikon/Bulgaria.
Valtava Barnenez-hautakumpu sijaitsee Bretagnessa, Ranskassa. Tässä 72x25x8-metrisessä jättiläisessä on 11 hautakammiota, joista ensimmäiset on rakennettu noin v. 4500 eaa. Koko monumentin on arvioitu painavan n. 14 000 tonnia. Alueelta on löydetty myös esineistöä: nuolenkärkiä, kivikirveitä ja keramiikkaa. Sisään johtavat käytävät ovat 7-12 metriä pitkiä, ja niiden seinillä on symbolisia kivikaiverruksia.
Barnenez/Ranska.
Hautakuilut/Barnenez (Wikimedia Commons).
Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, mainittakoon Knap of HowarOrkney-saarilla: Pohjois-Euroopan vanhin, säilynyt kivitalo. Tämä idyllinen, kaksihuoneinen asumus muistuttaa Skara Braen rakennuksia, mutta on useita satoja vuosia niitä vanhempi (3700 eaa.) Huoneita yhdistää käytävä ja toinen huone lienee ollut jonkinlainen työpaja ja varasto. Kuten Skara Braessa, huonekalut on rakennettu kivistä ja katot lienevät olleen nurmipeitteisiä.
Huoneista on löydetty jauhinkiviä, kivityökaluja ja keramiikkaa. Talossa on asuttu peräti 900 vuoden ajan, joten kyseessä onkin ollut todellinen perintömökki. Kotieläinten pito, kalastus ja maanviljely on ollut tuttua tämänkin kaksion asukkaille. Tällaisessa idyllissä Akkakin mielellään majailisi, kaukana nykyajan teknologiasta!
Mutta, mutta… jos nyt oikein aletaan pilkkua viilaamaan, niin maailman vanhin koti on löydetty Kalaharin autiomaasta, Etelä-Afrikasta. Wonderwerkin luolassa on asuttu jo 2 miljoonaa vuotta sitten. Luolasta on löydetty kivityökaluja, eläinten luita ja tulisija miljoonanvuoden takaa. Ihmisjäännöksiä luolasta ei ole löytynyt, joten luola on ollut puhtaasti asuinkäytössä.
Wonderwerk Cave/Etelä-Afrikka.
Mikäpä esi-isämme täällä sitten asusteli 2 miljoonaa vuotta sitten, sillä tuohon aikaan lajeja oli useita? Kivityökalujen perusteella on päätelty, että luola asutettiin homo habiliksen toimesta. Luolalla on pituutta peräti 130 metriä, joten habilis-perheellä on ollut runsaasti tilaa temmeltää. Akka näkee sielunsa silmin, kuinka pieni Leena Maria Habilis istuu nuotion äärellä järsimässä gasellinkoipea, jonka perheenäiti Terttu Marja Habilis on huolellisesti kypsentänyt. Aijai, kylläpä siinä on mukavat oltavat, kun tulenkajo loimottaa kotoisan kotiluolan seinämillä!
Tuntematon homo habilis. Ei ole tiedossa, onko kyseessä rippikuva, valmistujaiskuva, vai passikuva.
Akan seinällä loimottaa vain valomato, ja uunissa pöhisee kinkkukiusaus, ei gasellin takajalka. Kuinka tylsän arkipäiväistä! Mutta toisaalta: Akan ei tarvitse kotinsa (luolansa) ulko-ovella tähyillä, vaaniiko ulkopuolella jokin megahermeettinen, esihistoriallinen elukka suupalaa vaanimassa. Sentään jotain positiivista tässä nykyajassakin, kun tarkemmin ajattelee…
Tällainen norsun kokoinen, seitsemän tonnia painava MEGATHERIUM olisi mukava näky omalla ulko-ovella tai pihamaalla. Tämän karvaisen öttiäisen on uskottu syöneen kasvien ohella lihaakin. Yeah! Saa silittää!
V. 1999 tuhmat aarteenmetsästäjät kaivoivat Nebran kylän liepeillä, Saksassa, maasta esiin kummallisen pronssiesineen. Kiekko painaa peräti kaksi kiloa ja se on halkaisijaltaan 32 cm. Kiekon pinnassa on kultakoristeita, joiden on arvioitu kuvaavan taivaankantta. Innokkaat rosmot rikkoivat kuitenkin kiekkoa niin, että kaksi tähteä katosi ja reunasta irtosi palanen. Hemmetin hätähousut!
Nebra Sky Disk.
Noh, äijät yrittivät tietenkin myydä löytämiään aarteita (miekkoja, kirveitä, koruja) kiekon mukana keräilijöille, mutta v. 2003 heidät saatiin kiinni ovelalla juonella.
Tuhmeliinit sopivat tapaamisen sveitsiläisen Hilton-hotellin baariin ja paikalle saapuikin sovitusti mahdollinen ostaja. Tämä ostaja toimi kuitenkin peitetehtävässä ja pian tapaamisen yhteydessä äijät laitettiinkin käsirautoihin akuankkamaiseen tyyliin. Paljonkosaarteista sitten olisi pitänyt yhteensä maksaa? Sellaiset 400 000 dollaria. Ihan pikkuraha moiselle muinaisaarteita kaivelevalle Karhukoplalle.
Kiekko sai nimensä löytöpaikkansa mukaan: ”Nebra Sky Disk.” Tarkemmissa tutkimuksissa aarretta epäiltiin ensin huijaukseksi, mutta kokeet ovat osoittaneet, ettei kiekon pintaa pystytä jäljittelemään millään kemikaaleilla. Kiekko on vanha ja tutkimuksissa kävikin ilmi, että kiekkoa oli käytetty 200 vuoden ajan ennen sen hautaamista. Akka ei tosin ymmärrä, miten tällainen seikka tutkitaan, mutta eipä se Akalle kuulukaan.
Kiekon kanssa löytyneitä esineitä (BusinessInsider).
Mitäpä kiekko sitten tarkalleen ottaen kuvastaa? Pinnassa on yhteensä 32 tähteä, joista kaksi on piilossa reunan kultakoristeen alla, joten tämä osa lienee liitetty kiekkoon myöhemmin. Iso pallo on tietenkin aurinko tai täysikuu (tai rantapallo), ja alareunan kaari lienee jonkinlainen aurinkolaiva. Oikeanpuoleinen kaari kuvastaa ilmeisesti horisonttia, vastaavanlainen kaari vasemmalta on kadonnut. Tähtijoukosta seitsemän tähden rykelmä on tunnistettu Plejadeiksi (Seulaset). Kupari on tietenkin aikojen saatossa vihertynyt, mutta tutkimusten mukaan kiekon alkuperäinen väri on ollut tumma violetti. Tämä väri on todennäköisesti saatu aikaan kemiallisella reaktiolla mätien kanamunien aiheuttamana. Naminami.
Plejadit.
Kiekon tarkoitusta ja merkitystä voi vain arvailla, mutta eihän kukaan lähde tällaista arvokasta työtä tekemään tai teettämään huvikseen. Kuten arvata saattaa, tällaiseen esineeseen TÄYTYY kuulua kevät- ja syyspäiväntasaukset, jotta hölmö kansa tietää, koska niitetään ja koska kylvetään. Tähän vielä lisätään talvi- ja kesäpäivänseisaukset ja a vot; kansa on ollut hyvin perillä vuoden kulusta! Juuri näinä päivinä mm. Stonehengessä ja muissa muinaisissa kivikehissä/haudoissa alkaa tapahtua kummallisia asioita. Ei, Akka ei tarkoita tällä muinaisten henkien ilmestymisiä tai pikku-ukkoja saapumassa joukoittain katsomaan meitä maakalaisia, vaan auringonsäteiden asettumista linjaan näiden muinaismuistojen kanssa.
Newgrangen hautakumpu, Irlanti.
Ja kas kummaa: tutkijat ovatkin juuri sitä mieltä, että kiekko on tosiaankin valmistettu siellä, missä sitä käytettiin: juuri tällä Saksan alueella, sillä kiekon horisonttikaarien kulma on 82 astetta. Tämä sama kulma on mitattu kiekon löytöalueella keskikesän auringonlaskusta keskitalven auringonlaskuun. Tällä ajanjaksolla siis Iso Pallukka Taivaalla/Arska matkaa juuri tuon mainitun 82 astetta, mikäli Akka osasi tulkita tämän asian oikein. (Akkaa ärsyttää, kun 3000 vuotta sitten ihmiset kikkailivat hienosti kaiken maailman astekulmilla, joilla ei ole Akalle hevonp*skan merkitystä. Akalla on kulmaviivain näitä asioita varten. 90 astetta rules, that’s it.)
Kukapa tätä kiekkoa sitten on käyttänyt? Poppamies, shamaani, muinainen Merlin? Noh, joku törkeän tärkeä heebo tietenkin. Ehkäpä ne kultahatut ja aurinkovaunut ovat olleet ihan samoissa juhlallisuuksissa mukana, kun Tärkeä Heebo on opastanut kansaa laajalla tietämyksellään.
Mutta, matkassa on tietenkin myös myös yksi MUTTA: kiekko on ajoitettu tehdyksi sen mukana löytyneiden esineiden mukaan. Tällöin sen tekoajankohdaksi on saatu arvioitua n.1600 eaa., sillä samassa yhteydessä löytyneet kirveet ja miekat sopivat tuohon ajanjaksoon. Tällaista kiekkoa ei ole koskaan aiemmin löydetty, joten vertailukohtaakaan ei vain ole. Saksalaiset tutkijat RudigerKrause ja Rupert Gebhard ovat kuitenkin sitä mieltä, että kiekko on näitä aseita huomattavasti nuorempi. Kiekon isotooppi-iänmääritys ei vastaa näiden aseiden ikää eikä tietenkään voida olla edes varmoja, että nämä tuhmat rosvot ovat löytäneet esineet samaan aikaan ja samasta paikasta. Lisäksi kiekon ulkoasu täsmää enemmän kelttiläiseen tyyliin, joten sopivampi ajoitus olisi n. 800-50 eaa. Näiden tutkimusten myötä kiekon iästä putoaa siis pois jopa yli tuhat vuotta.
Nebran alue Saksassa.
Olkoon kiekko sitten miten vanha tahansa, se on ainoa laatuaan (ainakin toistaiseksi). Mistäpä sen tietää, vaikka joku Rikas Heebo olisi teettänyt kiekon ihan vain lahjaksi lapselleen kaikkien muiden kateudeksi. ”Leikihän nyt vähän aikaa isin hienolla kiekolla, Pikku-Petteri. Isin täytyy nyt duunata huisin tärkeitä juttuja.”
Ja niin Pikku-Petteri on onnellisena kuvitellut liitelevänsä maailmankaikkeuden keskellä ja asetellut käpylehmiä laiduntamaan kiekon päälle, kun isi on duunaillut tärkeitä juttujaan. Ah, sitä pienen lapsen onneaja ihmetystä, kun koko kosmos on ollut hänen käsissään! Siinä ei ketään kiinnosta mitkään kylvöajat, kun Pikku-Petteri lennättää taivaslehmiään tällä ainutlaatuisella lelukiekolla. Pikku-Petterin jälkeläiset keksivät sitten hyvin paljon myöhemmin frisbeen…!
Viime vuonna Pohjois-Kiinasta löytyi rakennustöiden yhteydessä n. 1500 vuotta vanha hautausmaa, johon oli haudattu peräti 600 ihmistä. Yksi haudoista olikin erityisen poikkeuksellinen; haudassa makasi ilmeisesti aviopari toisiaan syleillen. Naisella oli sormus vasemmassa nimettömässään länsimaiseen tapaan. On arveltu, että tällaiset tavat levisivät Kiinaan Silkkitietä pitkin.
(Live Science/Qian Wang/Anqi Wang)
29-35-vuotiaana kuolleella miehellä oli joitakin vammoja; mm. murtunut käsivarsi ja pirstaloitunutta luuta toisessa jalassaan. Naisella (35-40-vuotias) ei näkynyt mitään vammoja, joten hän lienee uhrannut itsensä miehen kuollessa vammoihinsa. Tällä tavoin he pääsivät samaan hautaan ja täten yhtä matkaa tuonpuoleiseen. On selvää, että pari on huolellisesti aseteltu hautaan heidän kuoltuaan, joten hautaajatkin ovat tienneet kaksikon välisen yhteyden.
Tämä pari ei kuitenkaan ole ainoa laatuaan. V. 1972 Iranista löytyi ”Hasanlun rakastavaiset.” Pari haudattiin n. 2800 vuotta sitten. Alueelle oli haudattu yhteensä 246 ihmistä, ja useissa luurangoissa on merkkejä väkivaltaisesta kuolemasta. Tällä parilla niitä ei kuitenkaan ole ja onkin arveltu, että nämä yksilöt kuolivat tukehtumalla. Alue tuhottiin ja poltettiin tuolloin täysin armeijan toimesta ja tämä pari olikin piiloutunut viljasäiliöön. On helppo kuvitella, kuinka ympärillä riehuvat tulipalot ja savu ovat koituneet näiden kahden kohtaloksi.
Hasanlu Lovers. Varmistettu mies oikealla, epäselvä sukupuoli vasemmalla.
Oikeanpuoleinen luuranko kuuluu 18-22-vuotiaalle miehelle (päässä näkyvä reikä on syntynyt kaivaustöiden yhteydessä), mutta vasemmanpuoleisen henkilön (n. 30-35-v.) sukupuoli ei ole varma. Kyseessä voi siis olla ystävä, sisarus, vaimo, rakastaja, rakastajatar tai ihan mitä tahansa siltä väliltä. Ei muuta kuin DNA-testiä kehiin, arvoisat tutkijat!
Alueelta löytyneitä muita luurankoja.
Italian Mantuasta löydettiin peräti 6000 vuotta sitten haudattu mies-naispari, joka sai nimekseen ”Valdaron rakastavaiset.” Nämä henkilöt olivat kuollessaan n. 20-vuotiaita, mutta kuolinsyytä ei ole kyetty määrittelemään. Tällainen hautaustapa tuolta neoliittiselta ajalta on hyvin harvinainen, joten löytö olikin suuri sensaatio. Hautaan oli laitettu hautalahjoja; nuolenkärki ja piikivestä valmistettuja työvälineitä. Arkeologisissa kaivauksissa koko maakaistale nostettiin ylös, jotta kokonaisuus säilyisi ehjänä ja nykyisin pari nukkuu lasivitriinissä Mantuan museossa, edelleen ikuisesti yhdessä.
Valdaro Lovers. Mies vasemmalla, nainen oikealla.
Melkein yhtä vanha löytö tehtiin Alepotrypan luolasta Kreikasta. 5800 vuotta sitten luolaan haudattiin lusikka-asentoon n. 20-25-vuotiaat mies ja nainen. Luolasta on löytynyt useita muitakin luurankoja, mutta tämän parin hautaustapa on yhtä merkillinen kuin edellisenkin esimerkin.
Nainen etualalla, mies hänen takanaan (Daily Mail).
Näiden nuorten kuolinsyy on mysteeri; kuinka yllättävää…! Luolasta löytyi peräti luuossuaari, joka oli tuotu luolaan n. 3300 vuotta sitten. Tässä luuarkussa oli useiden eri yksilöiden luita. Noin 3000 vuotta sitten luola romahti, joten hautaukseen luolaa ei sitten tietenkään enää voitu käyttää.
V. 2013 Romaniasta löydettiin 30-vuotiaat mies ja nainen, jotka pitelivät toisiaan kädestä. Pari oli haudattu juuri perustetun luostarin maille, joten tässä tapauksessa mistään ”itsensä uhrauksesta” ei voi olla kyse. Mikäli toinen olisi tehnyt itsemurhan, häntä ei olisi haudattu pyhälle maalle, sillä itsemurha oli tuohon aikaan suuri synti.
Lovers Of Cluj-Napoca. Mies oikealla, nainen vasemmalla.
Tämä pari kuoli vuosien 1450-1550 välisenä aikana. Miehen rintalasta ja lantio ovat murtuneet, mutta naisen kuolinsyy ei luurangosta ole paljastunut. Tämä pari nimettiin ”Cluj-Napocan rakastavaisiksi” löytöpaikkansa mukaan.
Hieman erilainen esimerkki parin yhteisestä hautaamisesta löytyi v. 1904, kun Alankomaista löytyi suohon upotettu miespari. Pitkään tietenkin luultiin, että kyseessä olisi mies-naispari, mutta myöhemmät tutkimukset osoittivat molempien olevan miehiä. Nämä ”Weerdingen miehet” haudattiin n. 160 eaa. – 220 jaa. välisenä aikana. Toisen miehen kuolinsyy on selvästi nähtävissä; hänen vatsansa on viilletty auki ja hänen suolensa pursuavat esiin aukosta. Onkin epäilty, että kyseessä olisi uhraus: paikallinen ”pappi” olisi tulkinnut tulevaisuutta tällä tavalla. Toisen miehen kuolinsyytä ei tiedetä, mutta ainakin tiedetään, etteivät miehet ole sukua keskenään. On jopa epäilty, että tämä ”homopari” olisi nimenomaan uhrattu seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi, mutta eihän sellaista voi kukaan todeksi esittää.
Weerdinge Men (se, mitä heistä on jäljellä suohon hautaamisen jälkeen).
Olisipa hauska tietää totuus näistäkin hautauksista, mutta se taitaisi vaatia aikakonetta. Kuten niin moni muukin asia… Akka jää odottamaan tosielämän Pelle Pelotonta, joka ratkaisisi mysteerin jos toisenkin. Tällä erää Akka sai tarpeekseen tällaisesta ”ikuinen-rakkaus”-söpöilystä ja siirtyy tutkimaan jotakin karmaisevaa. Ei sentään sarjamurhaajia; niitä Akka ei siedä ollenkaan. Sellaiset henkilöt, jos ketkä, pitäisi upottaa suohon. Elävinä.
Vuonna 1921 Tanskasta, Egtvedin kylästä, paikallinen maanviljelijä löysi suuren hautakummun. Ukko alkoi jo tasoittaa kumpua viljelysmaaksi, kun hänen lapionsa törmäsi puurakenteeseen. Onneksi ukko tajusi jättää homman kesken ja otti yhteyttä arkeologeihin.
Egtvedin tytön hautausasun rekonstruktio (Uniavisen).
Haudasta löytyi kannellinen tammiarkku, jonka sisältä paljastui nuoren teinitytön jäänteet. Tyttö oli iältään n. 16-18 vuotta. Tytön ikä määritettiin hampaista ja hautausajankohdaksi varmistui v. 1370 eaa. Näin tarkka ajoitus saatiin tammiarkun tutkimuksista. Nuorena menehtynyt tyttö nimettiin löytöpaikkansa mukaisesti ”Egtvedin tytöksi.”
Alkuperäinen vaatetus arkussa taljojen päällä. Tytön hiuksia näkyy tuohikipposen vieressä.
Tällä teinillä ei kuollessaan ollutkaan mukanaan iPhonea eikä edes Samsungia. Mitäpähänellä sitten haudassaan oli? Nooh… mm. tuohesta tehty kaljakippo ja 5-6 -vuotiaan lapsen poltetut luut vaatenyytissä ja osittain toisessa tuohikipossa. Johan nyt on perk…!
Tytön erikoinen asukin herätti huomiota; hänellä oli yllään napapaita ja naruista punottu hame. Koko komeuden kruunasi suuri, pyöreä pronssivyö. On arveltu, että tämä pyöreä kiekko liittyy tuohon aikaan yleiseen auringonpalvontakulttiin. Samalta ajalta Tanskasta on löydetty nk. ”the Sun Chariot” ja tämä löytö tukeekin tätä kiekkopäätelmää. Tyttö on saattanut olla jonkinlainen papitar tai aurinkokultin tanssijatar. Ainakin hautaustapa arkkuineen ja kumpuineen antaa ymmärtää, että tyttö oli merkityksellinen henkilö.
The Sun Chariot (Wikipedia).
Entäpä ne lapsen luut? No voi perk… uudestaan, siitä ei ole mitään tietoa. On kuitenkin arveltu, ettei lapsi ole voinut olla tytön oma lapsi, ihan tytön iästä johtuen. Poltettujen luiden jäännöksiä löytyi sekä vaatemytystä että tytön ruumiin päältä. Ei kannata kysyä miksi, sitä ei kukaan tiedä. Lapsi on voinut olla ihmisuhri, mutta eihän sitä poltetuista luista enää saada selville. Tällainen ihmisuhrihauta on kyllä löydetty muualta Tanskasta 1980-luvulla, joten sitä mahdollisuutta ei ole ainakaan voitu sulkea pois.
Vaatetuksesta ja tytön ruumiin jäänteistä on saatu selville, että tyttö on todennäköisesti kotoisin Schwarzwaldin alueelta Saksasta ja hän on ennen kuolemaansa liikkunut tämän alueen ja Tanskan välillä. Myös lapsi oli kotoisin samalta alueelta. Ehkä lapsi oli peräti tytön sisarus, mene ja tiedä…? Tytön matkustelu on kuitenkin oletettavasti liittynyt jonkinlaiseen kaupankäyntiin tai naimakauppaan, sillä tuolloiset yhteisöt olivat tekemisissä keskenään. Alueilta on löytynyt yhteneväisiä arkeologisia löytöjä.
Scharzwaldin alue Saksassa (Wikimedia Commons).
Tytön liikuskelua on pystytty tarkasti määrittämään mm. hiuksista ja kynsistä. Kyllä nykyajan tekniikka on sitten perin ihmeellistä… Akka leikkaa itseltään heti yhden kynnenpalasen ja kysyy tutkijoilta, missäs penteleessä sitä tulikaan mellastettua vaikka vuonna 1996… Että onko sitä oltu Ruåtsinlaivalla vai peräti ihan jossakin hevonpersiissä.
Tytön jalkopäästä löytynyt olutastia sisälsi puolukoista tai karpaloista valmistettua käynyttä juomaa, ilmeisesti jonkinlaista hunajalla makeutettua olutta. Koska kippo oli jalkopäässä, on epäilty, että siitä on juotu hautauksen yhteydessä. Ehkä tällainen tapa oli juurikin ”otetaas viimeinen malja menehtyneen muistolle.” Ja sitten on varmaankin lähdetty tanssahtelemaan aurinkotansseja nuotion ympärille ja kitattu useampiakin kupposia edesmenneen papittaren kunniaksi.
Pronssikiekko lähikuvassa
On harmillista, ettei tytön kuolinsyytä tiedetä. Eipä siihen kyllä noina aikoina kovinkaan kummallista syytä tarvittu; ihan tavalliset tulehduksetkin saattoivat olla kuolemaksi. Tällainen puolukka/karpalokalja ei tasan tarkkaan vastannut nykyisiä antibiootteja, vaikka sitä miten kitusiinsa olisi vetänyt. Hunajalla on tosin todettu olevan antibakteerisia ominaisuuksia, mutta eipä se kyllä Kefexiniä päihitä. Noh, oli miten oli, mutta tämä tyttö jäi tutkijoille kertomaan jotakin ajasta, jossa hän lyhyttä elämäänsä eli. Tämä teini ei varmaankaan tosin valittanut siitä, että ”bilsanope on ihan vanha käppänä” tai ”vtu, mun kuulokkeet on ihan paskat.” Tyttö oli varmaankin vain tyytyväinen nähdessään jumalansa tulevan taivaanrannasta esiin joka aamu.
Tai mistäpä sitä tietää… ehkäpä tyttöä otti päähän tuo ruskea, villainen napapaita. ”Vtu, mä oon pitäny tätä säkkiä päälläni jo vuoden! Enxmä nyt välillä voisi saada uutta paitaa!! Ja tää naruhame kutittaa ihan hirveesti. Itse asiassa tää koko asu on ihan jumalattoman seksistinen… pitäkää tunkkinne, mä vaihdan housuihin!”
Simpukanmuotoiset rintakorut ovat suojanneet tämän tytön vaatetusta 1300 vuotta sitten, ja niiden ansiosta vaatteet ja laskokset ovat säilyneet korujen alla. Ainakin toista rintakorua on myös korjattu ja se lienee ollut arvokas esine. Seuraavaksi aiotaan ajoittaa näiden korujen ikä ja mahdollisesti väripigmenttejä, joita vaatteissa on voinut olla.
Jotakin perin merkillistä on muinoin tapahtunut Lalibelan kylässä, Etiopiassa. Tässä noin 20 000:n asukkaan kylässä sijaitsee 11 suoraan kallioon kaiverrettua kivikirkkoa, joita kutsutaankin nykyään Lalibelan kalliokirkoiksi.
Biete Ghiorgis-kirkko.
Tarina kertoo, että nämä massiiviset kirkot on kaiverrettu kuningas Lalibelan johdolla (tämän valtakaudella vuosina 1181–1221)… ITSENSÄ ENKELIEN TOIMESTA. Ja peräti yhdessä yössä!
Alueen kirkot ja niiden sijainnit (Wikimedia Commons).
Herra Kunkku Lalibelan oman historiikin mukaan enkelit jeesasivat häntä 24 vuotta, mikä kuulostaakin uskottavammalta. Tai siis… Akka peruu heti puheensa: ei tosiaankaan kuulosta!
Kuningas Lalibela (GlobalGeography).
Arkeologien mukaan kirkkoja on kaiverrettu vuosien 700-1200 välisenä aikana ja on jopa epäilty, että kuuluisilla Temppeliritareilla olisi ollut vaikutusta asiaan.
Temppeliritarit olivat sotilaallinen ryhmittymä, jonka tarkoitus oli puolustaa kristinuskoa ristiretkien aikana. Lopulta ryhmä kasvoi niin suureksi ja vaikutusvaltaiseksi, että heille kävi… perin huonosti. Heidän loppunsa koitti v. 1307.
Väitetäänhän nimittäin jopa, että Raamatussa mainittu (Temppeliritarien löytämäksi väitetty) Liitonarkkikin olisi päätynyt Etiopiaan; Aksumin kaupunkiin.
Vielä tänäkin päivänä tätä kyseistä kultaista arkkua vartioi yksinäinen, pyhä äijä, joka sitoutuu tähän tehtävään koko elämäkseen. On siinä pirun arvokas homma, sillä tämä henkilö on ainoa, joka saa arkkua edes lähestyä. Luvattomat katselijat palavat kuulemma poroksi, jos lähelle edes yrittävät. Tiedettävästi tällaisia yrittäjiä ei ole ollutkaan.
Moses and Joshua in the Tabernacle, n. 1896-1902/James Tissot.
Kirkkojen massiivinen koko on kuitenkin kerrassaan järisyttävä: nämä kirkot nousevat suoraan peruskalliosta jopa 50 metrin korkeuteen. Niitä yhdistävät kallioon kaivetut kapeat käytävät, ainoastaan yksi ristin muotoinen Biete Ghiorgis -kirkko sijaitsee omassa yksinäisyydessään sivummalla.
Kirkot todellakin nousevat ylös peruskalliosta, kuten tämä kuva osoittaa. Keskeltä jumalatonta kuoppaa…
Tällainen hermeettinen kirkkoalue herättää runsaasti kysymyksiä, kuten miksi kirkkoja on 11. Eikö yksi riittänyt? Eikö se yksikin olisi aiheuttanut jo ihan tarpeeksi verta, hikeä ja kyyneleitä? Toisena, pienenä kysymyksenä herää tietenkin se, että MILLÄ näitä kirkkoja on kalliosta kaiverrettu? Pikkuruisilla kivihakuilla? Ei, ei, ei ja vielä kerran ei, sanoo Akka.
Tällaisilla vehkeillä me askarrellaan! Esimerkki kuparisesta talttatyökalusta Egyptissä.
Myös Egyptin Sakkarasta löydettiin valtavista hautakuiluista yhteensä 24 massiivista, graniittista arkkua kansineen. Arkut painavat keskimäärin 70-100 tonnia ja niiden muotoilu on äärimmäisen tarkasti tehtyä työtä. Nämä Serapeumin arkut herättävät luonnollisesti suurta ihmetystä: miten tällaisia kaiverretaan ja kannetaan jonnekin maanalaisiin käytäviin? Akalla hajoaa pää tällaisten ihmeiden edessä. Näiden kanssa ei tarvitse edes kysyä MIKSI, vaan aivan yksinkertaisesti MITEN.
Yksi suurista graniittiarkuista (TheAncientConnection). Tämän arkun korkeus on n. 2,5 metriä.
Eikä unohdeta kalliokaupunki Petraakaan; tuota Jordanian helmeä. Ehkäpä Kunkku Lalibelan enkeljoukko liihotteli taikavoimineen paikalle sinnekin. Hoosiannaa laulaen.
Nyt saisi kyllä joku insinööri-arkkitehti-kuka-tahansa kertoa Akalle, miten näitä massiivisia rakenteita ja arkkuja mukamas nykerretään joillakin alkeellisilla työvälineillä. Mikäli kunnon selitystä ei löydy, Akka poikkeuksellisesti uskoo enkelien tai alieneiden apuun. Tai olkoon vaikka maanalaisia maahisia; se on aivan sama, mutta millään palettiveitsellä ei graniittia ole todellakaan lähdetty pilkkomaan. Sen verran Akkakin ymmärtää.
Petra, Jordania.
Aiheesta löytyy useita Youtube-videoita, joita Akka ei kuitenkaan tässä luettele. Niiden pääsanoma on kuitenkin yksinkertaistettuna sellainen, että joskus muinoin on ollut kulttuureita, joilla oli edistyksellistä teknologiaa. Sitten yllättäen tapahtuikin jokin luonnonmullistus, joka pyyhkäisi altaan kaiken ja tällainen teknologia jäi unohduksiin.
Tämä teoria sopii hyvin enkelien, alieneiden, maahisten ja muiden kivojen pikku-ukkojen rinnalle. Jos joku ei nyt ala selittämään tätä ilmiötä, niin Akka kysyy Bigfootilta. Kyllä Bigfoot tietää! Siinä on ihan reilun oloinen kaveri, vaikka hänen mieltymyksenään onkin tallentua ainoastaan Pure Shit -merkkisten kameroiden kuviin. Minkäs sitä ujoudelleen mahtaa!
Bigfootin tykkäämä kamera – tällainen kannattaa ottaa mukaan yöllisille etsintäretkille! Tulee juuri sellaisia otoksia, joita nykyäänkin nähdään!
Kaliforniassa keskellä-ei-mitään sijaitsee kerrassaan upea aikakapseli: hylätty kullankaivuukaupunki 1850-luvulta. Bodie perustettiin v. 1859, kun 4 mainaria löysivät vuoristoisesta maastosta lupaavan kultaesiintymän. Kaupunki sai nimensä mainarista nimeltään W. S. Bodey. Tämä herra kuolikin piakkoin kaupungin perustamisen jälkeen lumimyrskyssä, mutta ainakin hänen nimensä jäi täten historiaan (mukaeltuna tosin).
Koko kaupunki katuineen on kuvattu Google Mapsiin, joten virtuaalimatka Bodieen onnistuu mainiosti ukkelia painamalla.
Kaupunki kasvoi nopeasti; v. 1879 Bodiessa asui jo 7000-10 000 asukasta ja alueella oli peräti n. 2000 rakennusta. Ja kuinka ollakaan: Bodiesta löytyi peräti 65 saluunaa, 200 ravintolaa, Chinatown ja punaisten lyhtyjen katu. Varsin miellyttävä kaupunki kerrassaan; eritoten lapsiperheille!
(Visit Mammoth)
Villin lännen meininki toteutui kirjaimellisesti Bodiessa, ampumistapauksia sattui tämän tästä ja kaupungissa olikin tapana kysyä ”onko meillä miestä aamiaiseksi.” Tämä tarkoitti: oliko yön aikana taas ammuttu joku.
(Bodie Foundation)
Kasvavaan Bodieen vedettiin lennätinlinjat ja rakennettiin rautatie, paikallinen sanomalehtikin perustettiin v. 1877: The Standard Pioneer Journal of Mono County. Ette sitten yhtään parempaa nimeä keksineet…? Kenellekään ei tullut mieleen ”Bodie News”?
On arvioitu, että Bodien kaivoksista kaivettiin kultaa 34 miljoonan dollarin edestä. Mutta eihän se kulta mihinkään itsekseen lisäänny; kaivosten ehtyessä mainarit alkoivat pikkuhiljaa muuttaa pois kaupungista etsimään parempia esiintymiä. Vuonna 1880 asukasluku oli vain n. 5000 asukasta. Tästä 10 vuotta myöhemmin, v. 1890 asukkaita oli enää 779.
(bodie.com)
Ensimmäisen kerran Bodie mainittiin aavekaupunkina v. 1915 ja vuonna 1950 asukasluku oli jo pyöreä nolla. Kaupungin autioituessa hyvin nopeasti rakennukset jäivät elämään omaa elämäänsä juuri sellaisina, kuin ne hylättäessä jätettiin. Useissa rakennuksissa on edelleen paikoillaan huonekaluja ja muuta esineistöä, jotka kertovat menneestä elämästä hyvin konkreettisella tavalla.
(Escalon Times)
Koko kaupungin alueesta tehtiin suojelu- ja vierailukohde jo 1960-luvulla ja vuosittain siellä käykin n. 200 000 turistia. Rakennuksia on edelleenkin jäljellä 110 vuosien 1892 ja 1932 rajuista tulipaloista huolimatta. Alueen hyiset talvet ja rutikuivat kesät ovat kuitenkin verottaneet rakennuskantaa rankalla kädellä, mikä näkyykin useissa julkisivuissa ja rakenteissa.
Legendana elää edelleen tarina tytöstä, jonka perhe aikoi muuttaa Bodieen SanFransiscosta. Tyttö kirjoitti päiväkirjaansa: ”Hyvästi Jumala, minä lähden Bodieen.” Vallan mieltäylentävä näkemys uudesta kotipaikasta! Nykypäivän espoolainen sanoisi vastaavassa tilanteessa: ”Hyvästi iPhone, lähden tästä metrolla Itäkeskukseen.” Eehhehe!
Toinen legenda kertoo prostituoitu Rosa Maysta, joka muutti kaupunkiin v. 1893. Hän osti punaisten lyhtyjen kadulta asunnon 175 dollarilla. Kerrotaan, että Rosa May avusti ja hoiti mainareita kaupungissa leviävän epidemian aikana, jonka johdosta hänelle annettiin lempinimi ”h***a, jolla on sydän kultaa.”
Rosa May.
Väitetään jopa, että Rosa May sai itsekin tartunnan (epidemian laatua ei tiedetä) ja lopulta menehtyi tähän, mutta mitään todisteita tällaisesta ei ole löydetty. Tarinahan sinällään on jo kertomisen arvoinen; olkoon se sitten totta tai palturia. Nykyaikana tästä saisi mehevän jutun johonkin kökkölehteen: ”Seksityöläisestä sairaanhoitajaksi – lue koko Rosa Mayn traaginen tarina!!”
Rosa Mayn hautakivi Bodiessa.
Kuten kunnon aavekaupunkiin kuuluukin, Bodien yllä leijuu kammottava kirous. Jos alueelta pöllii jonkin muistoesineen mukaansa, alkaa tämän varkaan elämä mennä päin per***tä. Tämä uskomus on kuitenkin täysin sepitetty juttu: alueen vartijat laskivat huhun liikkeelle, jotta turistit eivät veisi tavaroita mukanaan.
Bodie Museum (California Travel).
Noh, tarinaa kerrottiin kuitenkin niin uskottavasti, että syyllisyydentuntoiset ihmiset alkoivat lähettää varastamiaan esineitä (kenkiä, lasinpaloja, pikkuroinaa) takaisin Bodieen. Näitä palautettuja esineitä laitettiin sitten esille museoon ja helvetti pääsi irti: esineitä alettiinkin pölliä ihan vain sen vuoksi, että niitä olisi sitten hauska katsella palautuksen jälkeen museon lasivitriineissä..! Aargh, ihmiset…!
Varastetuista tavaroista suurin on eräästä talosta pöllitty PIANO. Jep, todellakin piano. Tämä piano on valitettavasti edelleen karkuteillä eikä sitä todennäköisesti kukaan aio palauttaakaan. Akka ei ainakaan usko, että museoon saapuu joku tyyppi sanoen: ”Anteeks kauheesti, mut tää vehje tarttu mun housunlahkeeseen viime käynnillä. Huomasin sen vasta, kun laitoin pöksyjä pesukoneeseen.” Juuh, ei tule tapahtumaan.
Bodien hautaustoimisto (California Crossing).
On kerrassaan uskomatonta, kuinka paljon materiaalia kaupungin hylänneet asukkaat ovat jättäneet jälkeensä. Ainakin kuvien perusteella on helppo kuvitella kaupunkia sen loistonsa huipulla; sitä aikaa, kun Bodiessa tarjoiltiin miestä aamiaiseksi melkein päivittäin. Tuolloiset asukkaat saattaisivat tosin sanoa asiaan painavan mielipiteensä: ”Lährin kauppaan ostamaan piipputupakkia ja sain matkalla 3 luotia persauksiin. Ai miksikö täältä lährettiin helkkariin? Mietipä sitä ihan itekses.”
.jpg){kind=link}