EDUSKUNNASTA MUSTAAN AUKKOON

Näin eduskuntavaalipäivänä onkin aiheellista tarkastella, minkälaisessa ympäristössä nämä meidän kansalaisten valitsemat edustajat oikein istuvatkaan. Puuttumatta sen kummemmin rakennuksen historiaan (valm. 1931, arkkitehti J.S. Siren) Akka tarkasteleekin seuraavissa tapauksissa vain hintalappuja tai muita erikoisuuksia muidenkin rakennusten osalta.

Eduskuntatalo 1930-luvulla (WikimediaCommons).

Akka hämmästyi suuresti huomatessaan, että Eduskuntataloon tehty remppaprojekti kesti kymmenen vuotta ja valmistui lopulta v. 2018. Lehdistössä uutisoitiin tuolloin laajalti, että peruskorjauksen loppusumma alittui peräti 10 miljoonalla eurolla; loppusummaksi jäi siis “vain” noin 115 miljoonaa euroa alkuperäisen 125 miljoonan euron sijaan.

Jee ja jippii: tämä on varmaankin maailman ainoa remppa, jossa kustannukset jäävätkin odotettua pienemmäksi! Mutta… tämän kymmenen vuoden peruskorjaustyön kokonaissumma onkin ollut peräti 262 miljoonaa euroa. Akka veikkaa, että tällaisella rahasummalla olisi voitu rakentaa pari uuttakin pylväspytinkiä edustajille istuttavaksi, vai kuinka?

Eipä siinä vielä mitään: Suomen tasavallan presidentin virka-asunto Tamminiemi (valm. 1993, arkkitehdit Raili ja Reima Pietilä) ylitti rakennuskustannukset odotetusta 15 miljoonasta markasta (2,5 milj. euroa) peräti 14-kertaisesti: loppusumma olikin 210 miljoonaa markkaa eli n. 35,3 miljoonaa euroa.

Samaan aikaan valmistunut Suomen Kansallisooppera vei kuitenkin tässä sarjassa voiton; tämän rakennuksen rakennuskustannukset olivat 780 miljoonaa markkaa eli noin 131,1 miljoonaa euroa.

Mäntyniemi – Wikipedia

Noh; kyllähän valtion mahtihenkilöiden täytyy asustella ja elellä tyylikkäästi, voisi perusmaatiainen tässä kohtaa todeta. Mieleen tulee kuitenkin myös Suomen ikuisuusremppaprojekti, eli Finlandia-talo (valm. 1971, arkkitehti Alvar Aalto). Nykyinen remppa, jossa nämä surullisenkuuluisat Carrara-marmorit vihdoinkin vaihdetaan, maksanee noin 120 miljoonaa euroa. Jos Akalta kysytään, nämä marmorit olisi alun perinkin pitänyt jättää asentamatta, sillä ne eivät sovi Suomen ilmasto-olosuhteisiin. Tai jos kysytään ihan keneltä tahansa...

Finlandia-talo uudistuu remontissa: Rakennukseen tulee terassikahvila, museokauppa ja majoitustiloja – MTVuutiset.fi

Mitäpä sitten mahtoi maksaa myöskin surullisenkuuluisan Espoon metron rakentaminen? Kokonaissummaksi muodostunee lopulta noin 2,3 MILJARDIA euroa, sillä hintalappu on alkuperäisestä peräti tuplaantunut. Jälleen kerran on huomattava, että uutisoinnissa keskitytään urakan arviohinnan alentumiseen 100 miljoonalla eurolla:

Länsimetron rakentamisesta positiivinen yllätys: Hinta alittaa korjatun budjetin noin 100 miljoonalla | Paikalliset | Länsiväylä (lansivayla.fi)

Länsimetro maksaa liki miljardin kerrottua enemmän – metrohankkeen ylittyneitä kustannuksia näyttää myös paikatun Espoon rahoilla | Rakennuslehti

Eipä siinä vielä mitään: myöskin surullisenkuuluisa Olkiluoto 3 on päässyt peräti KAHDEKSANNEKSI Wikipedian listalla maailman kalleimmista rakennuksista. Hintalappu? Wikipedian mukaan 12,4 miljardia euroa. Tähän saavutukseen vaikuttaa kuitenkin suuresti se, miten yksittäisen rakennuksen määritelmä muodostetaan ja kalleimpien rakennusten kohdalla on usein kyse rakennuskokonaisuudesta ja siihen liittyvästä alueesta. Noh; joka tapauksessa tässä yhteydessä ei kannata lähteä torille, kun Suomi saa taas kyseenalaista kunniaa tällä saralla.

(Kaupunkiliikenne Oy)

Akka laittaa tähän linkin ilman mitään poliittisia kannanottoja osaltaan; otsikko on niin hyvä, että se kertoo kaiken:

Seitsemäntoista kertaa viivästynyt Olkiluoto 3 on maailman kahdeksanneksi kallein rakennnusprojekti – täyden tehon määrä alkaa lokakuussa | Demokraatti.fi

(Teollisuuden Voima Oyj.)

Mitäpä mahtaisi perusmaatiaisen esihenkilö sanoa, kun oman työn aikataulu olisi viivästynyt peräti 17 kertaa peräkkäin ja tämä toiminta olisi jatkuvasti mm. hidastanut yrityksen toimintaa, tuottavuutta, tulosta, vaikuttanut valtion sähköntuotantoon ja -hintoihin jne.? Hmm… esihenkilö sanoisi varmaankin tällaisessa tilanteessa, että “Ei se mitään, Petteri! Pidetään kehityskeskustelu sitten sen 20:nnen yrityksen jälkeen! Kyllä sä osaat, me kaikki uskotaan suhun tosi kovasti! Keep up the spirit!”

Eipä siinä vielä mitään: mitäpä mahtaa maksaa hajoitella atomia osasiksi kuuluisassa CERNin hiukkaskiihdyttimessä eli LARGE HADRON COLLIDERiksi (valm. 2008, lyhenne LHC) kutsutussa yksikössä, jossa mahtimiehet ja -naiset tekevät perusmaatiaisen käsityskyvyn ylittäviä hommia ihan arkitöinään?

(Forbes)

Tämä noin 27-kilometrinen (salaliittoteoreetikoiden ennustama-mukamas-mustan-aukon -luomiseen tarkoitettu) laitos on hermeettisen iso ja kallis pentele. Tämä vehje on kehitetty kaikenlaisten partikkeleiden havaitsemiseen ja sen rakennus- ja korjauskustannukset ovat kustantaneet n. 5 miljardia euroa.

Mm. Higgsin bosonia etsineet tutkijat julkistivat löytönsä v. 2012. Tämä löytö on edelleenkin kiistanalainen, mutta Akka voi vakuuttaa, että lukuisista suuretsinnöistä huolimatta Higgsin bosoni voi olla edelleen kateissa. Ei siis kannata etsiskellä komeroista, varastoista, kellareista tai mistään muustakaan, missä bosoni voisi piileskellä. Saunaan sen ei ole tiedetty menevän eikä aiheuttavan allergiaoireita. Hah.

Akalle sopisi kuitenkin kotikäyttöön sellainen pieni musta aukko keittiöön: mikäpä sen kätevämpää, kuin viskata roskat suoraan mustaan aukkoon ja täten äärettömyyteen! Samalla Akka voisi kommentoida ukolleen, jotta: “Hei, meidän mustassa aukossa on taas vikaa! Aiotko sä hankkia uuden niinku heti, CERNissä on taas ruuhkaa. Ei ne pysty niitä kuitenkaan liukuhihnalla tekemään, tiedätsä…”

Facts and figures about the LHC | CERN (home.cern)

Että näillä mennään; mustia aukkoja odotellessa on hyvä elää. Keksikää nyt edes teleportaatio ensin, sekin auttaisi kummasti meidän tavallisten kaduntallaajien elämää. “Beam me up” olisi ihan kova juttu ihan liikennepäästöjen kannaltakin.

Samalla voi miettiä, miten surullisenkuuluisa käännetään englannin kielelle; any ideas? Kerrassaan loistava suomalaisuuden sana, kuten sisukin tai v*tutus.

ANTIJOULUIHMISEN PAINAJAISKUVAELMA

Ah, tätä auvoisaa joulun aikaa – tai taikaa, jos tämän ajan sellaiseksi mieltää. Viime päivät ovat pitäneet joulumielen korkealla, kun työmatkalaiset ovat tarponeet lumihangissa vain huomatakseen, ettei yksikään perhanan juna kulje minnekään. Vaakatason lumituiskussa ihmiset ovat olleet oikein hyvällä mielellä ja hymy on ollut herkässä; onhan nyt sentään joulu tulossa ja kaikilla hyväntahtoinen tarkoitus! (Ärgh, tätä sarkasmia Akka ei jatka yhtään pidemmälle.)

Juna-asemat Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla joulukuussa 2022. (Oikeasti Kansasissa v. 1886)

Ah, tätä auvoisaa joulun aikaa, nro 1.

Junat lakkaavat todennäköisesti kulkemasta seuraavallakin viikolla, kun säätila yhtäkkiä lämpenee plussan puolelle ainakin eteläisemmässä Suomessa. Junat ovat siitä kummallisia otuksia, että niille ei sitten kelpaa minkäänlainen säätila.

Samaan aikaan vettyneet lumimassat alkavat kurittaa ihmisten asumuksia: kattoja ja katoksia romahtaa ja joku onneton voi saada tippuvan lumikuorman niskaansakin. Joku toinen voi murtaa koipensa, kun joutuu liukastelemaan sinne juna-asemalle (josta junat eivät taaskaan kulje).

Päivystyspolit ovat jo nyt ruuhkautuneet, joten niihinkään ei ole mitään asiaa, ellei henkikulta ole jo hiuskarvan varassa. Siinä on sitten hyvä maata loskan keskellä miettimässä, kannattiko aamulla ylipäätään herätä.

Sairaanhoitoa v. 1908 (lookandlearn).

Ah, tätä auvoisaa joulun aikaa, nro 2.

Seuraavaksi onkin hyvä hetki kokea maagista joulun taikaa, kun kaikkien keittiöissä uunit pöhisevät jouluaaton vastaisena yönä yhtä aikaa – ja tuntikausia. Riittääköhän sitä virtaa sitten enää joulusaunaan iltasella; tämä jää vielä nähtäväksi. Fingridin mukaan aaton sähkönkulutus on aiemmin ollut huipussaan n. klo 16, joten siihen on fiksua varautua. Ai miten? Noh, ainahan voi istua pimeässä ja kauhoa kylmää hernekeittoa suoraan purkista. Kunnon prepperit ovat kaivaneet jo syksyllä valmiiksi maakuopan, jonne voi laittaa rosvopaistia muhimaan hyvissä ajoin.

https://hp.partio.fi/tapla/vinkit/perinteinen-suomalaisherkku-rosvopaisti-sopii-retkiruoaksi/

Tällaisessa toiminnassa kannattaa kuitenkin olla varovainen, ettei edellisen joulun jälkeisen alennusmyynnistä ostetun untuvatakin lieve ota kipinää ja roihahda liekkeihin; siellä päivystyksessä ei liene edelleenkään tilaa.

Ah, tätä auvoisaa joulun aikaa, nro 3.

Noh, rosvopaistista viis: iltasella useimpien lapsiperheiden tärkein hetki on kuitenkin joulupukin saapuminen. Pukin alkuperäksi on esitetty germaanista jumalaa Odinia, joka nykyisin muistetaan lähinnä viikinkiaikaisena jumalana. Tämä jumaluus on kuitenkin peräisin jo varhaisemmalta ajalta: Euroopassa ja Skandinaviassa Odinin palvonnan yleistyminen ajoittuu n. 400-500-luvuille jaa. Tuolloin uskottiin, että “jumalien jumala” Odin ajoi talvipäivän seisauksen aikaan kahdeksanjalkaisella hevosellaan Sleipnirillä pitkin taivaankantta. Ja kuinka yllättävää: Odin heitteli matkallaan lahjoja maanpäällisille moukille.

Odin riding Sleipnir (mythology.com).

Roomalaisaikaan ennen kristinuskon yleistymistä vietettiin Saturnalia-juhlaa, jolloin myöskin annettiin lahjoja ystäville, sukulaisille ja jopa palvelijoille. (Saturnalia-juhla oli käytännössä monipäiväiset ryyppäjäiset, tästä Akka on kirjoittanut jo aikaisemminkin.)

Palataksemme nykypäivään: kun kylmää hernaria on pimeässä syöty tai untuvatakin lieve on onnistuneesti sammutettu, on siis hyvä hetki istahtaa odottamaan sitä joulupukkia. Joulupukki saapunee n. 45 min – 1.5 h myöhässä, sillä pukkipoloisen sähköauton akku on jo hyytynyt. Urheasti hän kuitenkin tepastelee jalkaisin (joko hangessa tai loskassa) jakaakseen lapsille ah, niin odotettuja lahjoja.

Kun nääntyneen pukin koputus kuuluu vihdoinkin ovelta, lapset rientävät innoissaan vastaanottamaan pukkia häikäisten tämän silmät megakokoisilla taskulampuillaan. Tällöin pukin silmät alkavat vuotaa vettä, ja kirjaimellisesti kyynelehtien hän astuu torppaan sisään.

Ah, tätä auvoisaa joulun aikaa, nro 4.

Lapsiperheiden teineille mahdollinen sähkökatko on myöskin itkun aihe, sillä useimmat lahjat tarvitsevat jonkinlaista latausta tai ylipäätään sähköverkkoa. Siinä sitten kyynelehditään yhdessä pukin kanssa – pimeässä.

Pienimmät lapset ovat kuitenkin tyytyväisiä mm. patterileluihinsa, mutta jompikumpi/ainoa vanhemmista itkeskelee myöskin etsiessään taskulampun valossa sitä hiivatin minikokoista ruuvimeisseliä, jolla paristokotelon kansi saadaan ylipäätään auki. Samaan aikaan joku lapsista itkee, kun kenelläkään ei ole aikaa purkaa pimeässä hänen barbiaan kotelosta, jossa sekä barbi, että hänen tarvikkeensa ovat sidottuina useilla kierretyillä metallilangoilla (pysyäkseen paikoillaan esim. kuljetuksen aikana).

(Stockmann.com, ei mainos, vain esimerkki!!)

Toista se oli ennen muinoin: vanhin keraaminen hyrrä löytyi Irakista 6000 vuoden takaa. Samoilta ajoilta löydettiin myös keraamisia, vedettäviä eläinleluja liikkuvine pyörineen.

Näitä ei tarvinnut ladata ja näissä näkyy tekijän kädenjälki vuosituhansien takaa.

British Museum.

Ah, tätä auvoisaa joulun aikaa, nro 5.

Kun pukki on kuitenkin onnistuneesti jakanut lahjat ja lähtenyt kiireisesti seuraavalle komennukselleen (jalkaisin, taksilla, hinausautolla, maagisella porojen vetämällä reellä tai ambulanssilla), on kaikilla perheenjäsenillä hetki aikaa hengähtää.

Kun valot syttyvät yllättäen muutaman tunnin katkon jälkeen, kaikkien silmät häikäistyvät mokomasta valosaasteesta taskulamppujen valoon jo tottuneina.

Joulutunnelman tiivistää täydelliseen pakettiin perheen teinin kommentti: “Vtu, nyt mä lataan nää kaikki ja voinksmä muuten käydä nyt vihdoinkin p*skalla?!”

(Pixabay/public domain).

Ah, tätä auvoisaa joulun aikaa, nro 6.

Akka toivottaa kaikille maagista joulua ja muistuttaa samalla, että hygienia- ja kiiresyistä pukki ei tosiaankaan halua kuljettaa mahdollisten-sähkökatkojen-aiheuttamien-p*skapussien-eteenpäin-vientiä. Tällainen toiminta ei kuulu hänen toimenkuvaansa, joten kannattaa laittaa suoraan sodanaikainen riuku pihalle, jos ei jaksa pidätellä muutamaa tuntia.

Omistettu TJ:lle; olisit nauranut, jos olisit voinut.

MURHATALO MYYTÄVÄNÄ

Fall River, Massachusetts, USA. Täältä Akka löysi vihdoinkin harkinnan arvoisen kummitustalon (viitaten juttuun “Muutto kummitustaloon? Kyllä kiitos! Toukokuu 2020).

MUUTTO KUMMITUSTALOON? KYLLÄ, KIITOS! – Akalla on asiaa

Kyseessä on Bed&Breakfast-motelli, hinta vaivaiset 2 miljoonaa dollaria. Talo on rakennettu vuonna 1845 ja sen omisti aikoinaan Lizzie Bordenin perhe. Jep, Lizzie; se kuuluisa kirvesmurhaaja!

230 2nd Street, Fall River, Massachusetts.

Tapauksesta on kulunut jo niin paljon aikaa, että on parempi kertailla jutun yksityiskohtia:

Vuonna 1892 talossa murhattiin Andrew (70) ja Abby Borden (64). Kyseessä olivat Lizzie Bordenin (32) ja hänen sisarensa Emman (42) isä ja äitipuoli. Uhrit saivat lukuisia kirveeniskuja, Abby murhattiin ensin yläkerrassa 19 kirveeniskulla niskan ja pään alueelle. Veren hyytymisjäljistä pääteltiin, että jopa 90 minuuttia myöhemmin murhattiin alakerran sohvalla nukkuva Andrew. Hänen osakseen koitui 11 iskua kasvoihin.

Andrew Borden, 70 vuotta ja Abby Borden, 64 vuotta.


Talon 3 ovea olivat lukittuina, talossa olivat paikalla ainoastaan sisäkkö Bridget Sullivan omassa huoneessaan sekä Lizzie. Emma, vanhempi sisar, oli tuolloin toisella puolen kaupunkia. Perheen setä John Morse oli myöskin lähtenyt aamulla kaupungille, hän oli viettänyt yön nukkuen talon vierashuoneessa.

Lizzie Borden, 32 vuotta.

Lizzie joutui nopeasti syytetyksi, mutta oikeudenkäynnissä hänet vapautettiin syytteistä. Yleisön mielipide kuitenkin oli, että Lizzie päästettiin kuin koira veräjästä. Lizzien syyllisyyttä puoltaakin moni seikka:

1.Andrew Borden oli menestynyt, mutta pihi liikemies. Hänen omaisuutensa kuoleman jälkeen oli n. 350 000 dollaria, nykyrahassa noin 10 miljoonaa. Omaisuudesta huolimatta hänen tyttärensä elivät vaatimatonta elämää isänsä talossa. Kummatkin sisaret olivat naimattomia eikä suhde äitipuoleen ollut hyvä.
2. Tyttärien mitta täyttyi, kun Andrew lahjoitti erään omistamansa talon vaimonsa sisarelle. Tyttäristä varmaan tuntui, että tuleva perintö alkoi lipsua heiltä sivu suun; olihan isälläkin ajan mittapuun mukaan jo ikää.
3. Abby murhattiin ensin yläkerran huoneeseen. Mikäli Andrew olisi murhattu ensin, olisi koko perintö siirtynyt Abbyn suvulle. Tästä syystä varmaankin murhien välissä oli niin suuri aikahaarukka: tällöin pystyttiin näyttämään toteen, että Abby kuoli ensin ja tyttäret saivat perintönsä.
4. Päivää ennen kirvesmurhia Lizzie oli yrittänyt ostaa apteekista sinihappoa eli vetysyanidia puhdistaakseen nahkavaatteita. Apteekkari kieltäytyi, sillä kyseessä oli reseptilääke eikä sillä ollut tarkoitus puhdistaa mitään.
5. Mitään todisteita taloon murtautumisesta ei ollut. Etuovi oli kolmessa lukossa ja muutkin ovet lukittuina. Käytyään pikaisesti asioilla aamupäivällä Andrew ei kotiin palatessaan päässyt etuovesta sisään, vaan sisäkön piti avata hänelle sivuovi. Pohdittiin myös, että missä ulkopuolinen tunkeutuja olisi piilotellut murhien välisen ajan ja miksi ylipäätään hän olisi niin tehnytkään. Lisäksi lukuisat kirveeniskut kertoivat silmittömästä raivosta, kun tappamiseen olisi riittänyt 1-2 iskua. Huomioitavaa on myös, että vaimo Abby sai enemmän iskuja kuin ei-pidetty liikemies Andrew.
6. Talon kellarista löydettiin murhiin sopiva ase: pienehkö kirves. Sen varsi oli katkaistu hiljattain ja sen terä oli tungettu tuhka-astiaan. Verijälkiä ei aseessa ollut enää löydettävissä. Mitään sormenjälkiä ei tuohon aikaan myöskään aktiivisesti tutkittu.
7. Murhien aikaan sisäkkö oli ollut pesemässä ikkunoita ja vetäytynyt sitten levolle ullakkohuoneeseensa. Hän ei täten osannut sanoa, missä Lizzie oli ollut tai mitä hän oli tehnyt.
8. Lizzie löysi isänsä ruumiin olohuoneesta ja hälytti sisäkön yläkerrasta paikalle. Lizziellä olisi siis ollut aikaa siistiytyä omista verisistä vaatteistaan ennen mainittua “löytöä”.
9. Murhien jälkeen tyttäret jäivät taloon asumaan, vaikka mm. uhrien ruumiinavaukset suoritettiin talon RUOKAILUHUONEESSA. Järkevintä olisi ollut lähteä talosta muualle, mikäli ulkopuolinen murhaaja olisi vaikka tullut takaisin taloon! Tällaista pelkoa heillä ei tuntunut olevan.
10. Kuulusteluissa Lizzie antoi tekemisistään ristiriitaisia tietoja. Tämä saattoi tosin johtua siitä, että hänen rauhoittamisekseen hänelle annettiin ajan tavan mukaisesti suuria määriä morfiinia. Tuohon aikaan morfiini oli yleislääke mihin tahansa.
11. Hautajaisten jälkeen Lizzie poltti erään leninkinsä keittiön takassa väittäen, että mekossa oli kuivunutta maalia. Tämä seikka lopulta johti hänen pidättämiseensä. Myöhemmin vanhempi sisar Emma väitti, että hän oli kehottanut Lizzietä polttamaan pilaantuneen mekon.
12. Oikeudenkäynnin juryssa oli 12 miestä, jotka tekivät vapauttavan päätöksen 1,5, tunnissa. Tuohon aikaan olikin mahdotonta uskoa, että hyvän kasvatuksen saanut NAINEN olisi ollut kykenevä näin julmiin murhiin.
13. Vapauttavan tuomion jälkeen Lizzie ja Emma ostivat yhdessä perintörahoillaan hulppean talon kaupungin parhaalta alueelta ja elivät aiempaa ylellisempää elämää. Molemmat elivät koko elämänsä naimattomina omissa oloissaan. Onkin syytä epäillä, että sisaret olivat juonineet murhat keskenään perinnön saadakseen. Emma antoi myöhemmin lausunnon, että hän puolustaa sisarensa syyttömyyttä kuolemaansa asti, kuten tapahtuikin.

Tuohon aikaan uutislehdet kuvitettiin käsin piirtämällä. Kuvassa Lizzie Borden oikeudenkäynnissä.

Tapaukseen ei varmastikaan saada varmuutta enää koskaan, mutta tällaisten seikkojen perusteella kukin voi muodostaa oman mielipiteensä. Tapauksen oikeudenkäynnin paperit löytyvät sivustolta famous-trials.com. Mielenkiintoista luettavaa!

The Trial of Lizzie Borden: An Account (famous-trials.com)

Bordenien talostahan tässä piti olla puhe… Noh, siellä tietenkin kummittelee, onko se nyt mikään ihme. Talossa väitetään olevan kaikkien asianosaisten haamut, jopa sisäkön kissa palloilee paikalla. Lisäksi kaksi tunnistamatonta lapsiaavetta pelaavat marmorikuulilla.

Tervetuloa pelaamaan, lapset! Kunhan pelaatte nätisti!

Talossa on hienoa se, että se on kyseisen aikakauden asussaan, joten se on kuin ovi menneeseen maailmaan. Akka pistää Eurojackpottia vetämään ja megahermeettisen voiton osuessa kohdalle pistää ostopaperit vireille. Sille kissahaamulle ei ainakaan tarvitse ostaa kissanruokaa eikä se kaki pitkin nurkkia. Kelpaa Akalle mainiosti!

Kyllä tänne muutamia haamuja mahtuu… kamala tapetti täytyisi kyllä vaihtaa neutraalimpaan…!

MUUTTO KUMMITUSTALOON? KYLLÄ, KIITOS!

Kun samojen seinien tuijottelu alkaa tympiä, voi haaveilla voittavansa lotossa muutamia miljoonia talonostoa varten. Jos lähiseudutkin alkavat tympiä, voi haaveilla ostavansa talon vaikka vähän kauempaakin. Jos lisäksi on ihan pakko saada jotakin tavallisesta poikkeavaa, voi harkita vaikka kummitustalon ostoa! Tällaisiakin ihmeitä löytyy kaikenkokoisille kukkaroille!

Onko tämä ihka oikea kummitustalo? Huu!

Halvimmasta päästä Amerikan mantereella lienee The Whispers Estate (Indiana): 1890-luvulla rakennettu talo myydään 130 000 dollarilla. Alunperin kiinteistössä toimi lääkärin vastaanotto, itse herra tohtori kuoli sittemmin keuhkokuumeeseen. Myöhemmin kartanossa toimi bed&breakfast-hotelli, nyt tämä 340-neliöinen talo myydään kalustettuna.

The Whispers Estate (Realtor.com)

Talossa mm. kuuluu lasten ääniä, lapsihahmon on nähty juoksentelevan käytävillä ja ovet/ovenkahvat liikkuvat itsekseen.

Ruokailutila. (Realtor.com)

Aika halvalla lähtee; kun kalusteet ja kaikki haamut kuuluvat kauppaan! Tämän Akka hankkisi ihan mielellään. Akka tosin komentaisi kaikkia remuavia lapsiaaveita olemaan hiljaa. Ja pesemään kätensä.

Kokoonsa nähden edullinen on myös The Pillars Estate (New York). Tämä kartano rakennettiin v. 1878. Kiinteistössä on 670 neliötä ja se on toiminut sekä edustustilana että asuintilana. Talossa on 6 makuuhuonetta ja tanssisali (!). Alunperin hinta oli 1 miljoona dollaria, mutta tämä summa puolitettiin 500 000 dollariin.

The Pillars Estate.

Talossa on kuultu mm. askelten ääniä portaissa, pianonsoittoa, lasten ääniä ja siellä on myös nähty nainen valkoisessa mekossa.

Portaikko (The Pillars Estate).

Tätä Akka ei kyllä harkitsisi; hittoako sillä tanssisalilla tekisi? Järjestäisi alle 10 hengen bileitä? Ja se nainen valkoisessa mekossaan tulisi kuitenkin häiriköimään kesken juhlien ja sitten katkarapucocktailit leviäisivät pitkin lattiaa.

The Priestley House.

Tästä melkein tuplasti kalliimpi on The Priestley House (Mississippi). Talossa on 490 neliötä ja se on rakennettu v. 1852. Talossa on mm. kirjasto, musiikkihuone, uima-allas ja kasvihuone. Hintapyyntönä on 899 000 dollaria.

Talossa sanotaan alkuperäisten omistajien (tohtori James Priestley ja hänen vaimonsa Susan) kummittelevan: täälläkin on kuultu pianonsoittoa, tavarat putoilevat itsekseen ja täälläkin liikuskelee nainen.

Eteistilaa (The Priestley House).

Mikä kumma vimma haamuilla on aina soittaa pianoa? Ja miksi haamu on usein nainen? Akka haluaa kummitustalon, jossa esiintyy alaston, kreikkalaiselta jumalalta näyttävä herkkupyl… mieshaamu. Onko se liikaa vaadittu?

Mikäli lottopotti on runsaanpuoleinen, voi harkita The Schweppe Mansionia (Illinois). Talon hinta on pudonnut rajusti 18 miljoonasta 8,5 miljoonaan dollariin. Tämä valtava 2000-neliöinen lukaali on rakennettu v. 1917. Talon alkuperäinen omistaja (Charles Schweppe) teki itsemurhan muutamia vuosia vaimonsa kuoleman jälkeen. Talo sijaitsee järven rannalla ja siinä on 28 huonetta. Omistajien kuoleman jälkeen talo oli tyhjillään peräti 45 vuotta.

The Schweppe Mansion.

Omistajien lisäksi talon “haamukalustoon” sanotaan kuuluvan myös muutamia palvelijoita.

Luksusta.

Tämä mesta on kyllä ihan liian iso; siitä pitäisi tehdä hotelli. Eihän tällaista kukaan täysjärkinen omaan käyttöön osta. Tai no; mitä sillä on väliä, jos massia riittää.

Näistä mielenkiintoisista kohteista huolimatta Akka jää odottelemaan kohdetta, jossa hilluu kaupanpäällisinä se herkkupyl… mieshaamu. Sille voisi sitten sanoa, että “älä aina viitsi soittaa sitä iänikuista pianoa; vaihda välillä vaikka kitaraan”. Kun tämä uljas ilmestys sitten alkaisi soittaa sitä aavekitaraa, voisi sanoa, että “SOITA PARANOID”! Hah haa!

Soita Paranoid!!

Ai niin; ensin pitäisi saada se lottovoittokin… höh! Pitäkää typerät kummituksenne!