”Jos et tunne historiaa, tulet toistamaan sen virheitä." Akka kirjoittaa näistä asioista tunteella ja huumorilla faktoihin perustuen. Akka ei käytä somea, koska Akkaa ei kiinnosta kakkujen kuorrutus eikä sekään, miksi kaikkien pitää olla tietoisia toistensa toiminnasta. Oppikaa nyt jotakin historiasta, edes huumorin kautta!
Tällä viikolla pitää keskittyä päivityksiin (joita Akka on hätäpäissään rustannut paperille muutaman viikon ajan), sillä Akan läppäri Baby (vrt. Dean Winchester/Supernatural) on jo pitkään ollut saattohoidossa. Vihdoin ja viimein vehje valitettavasti ilmoitti luopuvansa maallisesta tomumajastaan yhdellä rysäyksellä – juuri, kun Akka oli ajatellut muistitikkuloida viimeiset tiedostonsa ”huomenna, kun se nyt ainakin tänään vielä toimii…”
Sinne jäivät mm. viimeisimmät, useat kymmenet linkit ja tutkimusmateriaalit uusista aiheista, mutta eipä hätää – ensi viikolla saapuu jonkinlainen (varmastikin)alienteknologiaa oleva laite, jolla näitä tiedostoja saa edelleen esiin.
Hah, tämän enempää Akka ei tästä laitteesta tiedä, mutta toivottakaamme Babylle hyvää ja ansaittua matkaa tuonpuoleiseen. Samalla Akka toivoo nöyrästi pitkää ikää kaikenlaisille kodinkoneilleen: imurit Old B*tch ja White B*tch, tiskikone Super B*tch ja pesukone Ultimate B*tch; voikaa hyvin tietäen, että teitä kaikkia arvostetaan suuresti! Erityismaininta kuuluu kahvinkeittimelle Master B*tch.
Tämä uusi Wanna-Be-Baby 2 nimetään sitten virallisesti vasta, kun kelpoisuus on osoitettu. Ei ritariksikaan ketä tahansa lyöty ensi näkemältä, eihän?
All That’s interesting -sivuston juttu Mary Fieldsistä, josta tuli Amerikan sisällissodan jälkeen ensimmäinen musta nainen postivaunujen ajajana – ja legenda jo eläessään.
Ja näin sitä taas jo syyskuun puolella pääsee ah, aina niin ihastuttavien kallojen ja luurankojen pariin. Akalla nuo elementit kulkevat kyllä mukana ympäri vuoden, mutta siitä viis, kun täytyy taas porhaltaa eteenpäin ennen joulukrääsän saapumista!
(thegraphicsfairy.com)
Johan niitä joulukalentereita on saanut jo ainakin kuukauden ajan netistä tilattua! Mihin näillä kauppiailla on taas kiire; onko tulossa taas joku uusi mayojen maailmanloppu vai joko ne Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa kolkuttelevat markettien ovia? Siltä tämä maailmanmeno kyllä pahasti näyttää… noh, hypätäänpä tästä apokalypsista pahvilaatikoiden ihmeelliseen maailmaan!
Nyt Akka on teipin avulla yhdistänyt menestyksellisesti (as if…) toisiinsa pahviputkia ja pienempiä laatikoita. Kuvaamatta jäi yksi laatikko, joka liittyy oleellisesti tarinaan, mutta sehän nyt on vain yksi laatikko muiden joukossa. Laatikoita on maailma pullollaan!
Ja kyllä, kissa on mukana tälläkin kerralla.
Tällä kertaa Luigi the Luuranco on saanut käsiinsä ihka oikean lentävän aluksen, sillä muuan presidentti Atlantin takana lupasi tänä vuonna täydellisen UFO DISCLOSUREN paljastamalla kaikkien kolmikirjaimisten virastojen salat tästä aiheesta. (Tämä on sarkasmia: ukkoparka varmaan unohtaa sanomisensa jo saman päivän kuluessa tai ainakin siltä on viime aikoina näyttänyt…) Niin tai näin, mutta Luigilla on nyt ihan oma ufo/uap käytössään, jolla hän onkin laskeutunut synkän linnan katolle:
Laskeuduttuaan Luigi huomaa, että yhdelle tornin ikkunoista johtavat tikapuut (jotka eivät varmastikaan noudata työturvallisuussäännöksiä millään muotoa; tällaisia ei saa kiivetä missään tapauksessa. Linnan katolla tulisi olla myös tukevat kaiteet ja hätäliukumäki, palosammutin, turvavaljaat ja kelluntaliivit, jos katolla olija putoaakin vallihautaan. Jota linnassa ei ole. Hah!)
Kun Luigi kurkistaa tornin ikkunasta sisään, hän melkein putoaa tikapuilta! (Mitäs juuri äsken sanottiinkaan niistä turvatoimista?!) Tornin pienessä huoneessa on valtavankokoinen divaani, jolla istuu pieni noita-akka kissoineen. Lisäksi tässä pienessä tyrmänkaltaisessa huoneessa näyttää kuitenkin olevan jonkinlaista muutakin sisustusta, jollaista ei yleensä vangeille suoda. Luigi puhuttelee noita-akkaa:
Luigi: Päivää taloon! Saisiko noin niinku häiritä emäntää näin yllättäen? Noita: Siinähän sitä teet jo. Peremmälle sieltä sitten.
Luigi noudattaa kehotusta ja katselee ympärilleen. Kissa on noita-akkaan nähden suurikokoinen, mutta enemmän Luigia ihmetyttää huoneen tavarat. Seinillä on kuvia ja nurkassa valtava peili, lattialla näyttää olevan myös kissalle paistivati isoine pihveineen. Luigi esittäytyy noidalle nostaen kuvitteellisen hatun ilmaan:
Luigi: Luigi the Luuranco, palveluksessanne. Missäpä mahtanenkaan olla tällä hetkellä, arvon madam…? Noita: Helene de Hellbent. Paikka on Salem, Massachusetts vuonna 1692. Meikäläinen on täällä vangittuna, kun naapuri syytti noidaksi… sen lehmällä oli kierot silmät ja se on kuulemma nyt sitten minun tekosiani.
Luigilla välähtää: pitihän se arvata, että UFOn nappulaa ”Turn Back Time” ei olisi pitänyt painaa! Nyt sitä on sitten jouduttu ojasta allikkoon!
Luigi yrittää keventää tunnelmaa, kun hän katselee ympärilleen. Seinällä on kuva herrasmiehestä, jonka Luigi uskoo tunnistavansa:
Luigi: Onko tuo Galileo Galilei? Noita: Jep. Siinä on vieressä Galileon piirtämiä kuun vaiheita, kun se katsoi niitä kaukoputkella vuonna 1609. Luigi: Ahaa. Entäpä tuo polkupyörä tuolla toisella seinällä? Tai siis tuo potkupyörä… eikö sellainen keksitty vasta 1800-luvulla? Noita: En osaa siitä sanoa, näin vaan sellaisen enteen ja piirsin sen itse. Olen nähnyt sellaisiakin enteitä, että ihmiset lentävät ilmassa, mutta se on kyllä jo liian paksua ihan meikäläisenkin mittapuulla.
Seinällä tuntemattoman tekijän litografiasta vuodelta 1818 tehty kuva, leikattu vanhasta Geo-lehdestä.
Luigi ei sano tähän mitään, sillä yhtäkkiä hän huomaa seisovansa noidan korkeakorkoisissa ja kimaltavissa saappaissa. Noita hekottaa ääneen sohvallaan.
Noita: Sorry vaan, täällä on vaan välillä niin tylsää eikä täällä vierailijoitakaan käy. Ei sillä, että näin introverttinä haluaisinkaan, mutta jäynä on aina jäynä… Luigi: No problem, eipä siinä mitään.
Samassa Luigi huomaa seinällä suuren avaimen ja tiedustelee sen käyttötarkoitusta.
Noita: Ei harmainta hajuakaan. Luulin, että se on vaan jokin koriste. Olen lähinnä vaan kaivellut sillä hippusia noista mun loitsupulloista…
Luigi hätkähtää; pöydällä on tosiaan neljä pientä pulloa täynnä kimaltavaa jauhetta ja hän katsoo kysyvästi noitaa.
Noita: Ne on vaan sellaisia pieniä taikoja… joillakin pääsen vähäksi aikaa ulos tästä huoneesta, mutta palaan aina tunnin päästä takaisin ja joillakin… höm! Luigi: Nii-in? Noita: Ne on ihan omaan viihdekäyttöön. Se on ihan minun oma asiani eikä siitä sen enempää!
Luigi ei viitsi tiedustellakaan enempää, vaan tekee edelleen huomautuksen avaimesta, sillä tyrmän oven lukko näyttää olevan juuri avaimen kokoinen.
Luigi: Ei ole sitten tullut mieleen, että tuo avain saattaisi sopia tämän tyrmän oveen? Ja pääsinhän minäkin ikkunasta sisään tuosta vaan, pääseehän siitä kuka tahansa uloskin! Noita: Eipä ole tullut mieleen, ei. Täällä on ihan mukavat oltavat, kun on niin hiljaista ja rauhallista. Palvelu pelaa hyvin, se on tosiaan sanottava! Katso nyt, mitä tuo kissakin saa ruoakseen kaksi kertaa päivässä!
Luigi ei usko korviaan! Onko noita tosiaan omasta tahdostaan ”lukittuna” tähän torniin?
Noita: Annoin viis tähtee kaikissa arvosteluissa, mitä vaan löysin netistä… tää on tosi hyvä paikka, suosittelen. Laitoin kuviakin joka paikkaan.
Nyt Luigi ei ymmärrä enää yhtään mitään. Tämä noita-akka väittää olevansa Salemissa odottamassa noitaoikeudenkäyntiä, mutta samaan aikaan hän puhuu internetistä ja valokuvista satoja vuosia ennen niiden keksimistä. Tässä täytyy olla jokin juoni takana, tuumii Luigi.
Luigi: Nyt tämä alkaa kuulostaa vähän oudolta, jos näin sallitaan sanoa. Onko tämä paikka tosiaan Salem ja vuosi 1692?
Noita-akka huokaa ja katsoo Luigia hattunsa alta. Sitten hän ottaa hattunsa ja laskee sen lattialle sohvansa viereen.
Noita: Äh, no… nyt taisin kyllä paljastua. Olen kyllä Salemista ja 1600-luvulta, mutta tulen aina joka vuosi vähän fiilisteleen tähän taloon omaksi huvikseni. Ne oli aikoja ne, nykyään on ihan toisenlainen meininki… Luigi: Fiilisteleen? Siis olemalla vangittuna jossakin tyrmässä?! Noitaoikeudenkäyntien aikaan? Noita: Sitä vois kutsua sellaiseksi spa-henkiseksi hommaksi. Mulla on aina välillä vähän tylsää, joskus pitää irrottautua arjesta ihan kunnolla. Kävin tosiaan laittamassa sen lehmänkin silmät kieroon, että saatiin vähän säpinää.
Luigi ei saa sanaa suustaan näiden tietojen paljastuttua. Noidan asenne on aivan järkyttävän ylimielinen! Samalla silmänräpäyksellä noita kuitenkin kapuaa divaanilta alas ja avaa yhden loitsupullon, jolloin kimaltava jauhe pölläyttää esille ihmeellisen näyn.
Noita: Sorry, mun kyyti tuli. Mun pitää mennä, nähdään!
Luigi jää kissansa kanssa haukkomaan henkeään, kun noita ja jättikissa katoavat kääpiön kanssa pölypilveen. Jo on aikoihin eletty, tuumii Luigi ja huomaa, kun hänen oma kissansa siirtyy lattialla olevan paistovadin ääreen.
Vai että hyvä palvelu… pitäisköhän kokeilla… miettii Luigi kavutessaan divaanille. Että ihan viisi tähteä… mikäs siinä sitten, kun katolla on ihan ilmainen parkkipaikkakin ufolle. Onkohan täällä jossain huonepalvelulistaakaan… onneksi tuli ensi hätään omat eväät mukaan!
Samassa Luigi huomaa noidan jättäneen loitsupullot pöydälle ja hän kurottautuu avaamaan niistä yhden. Ilmaan leijailee taas hienoista taikapölyä ja yllättäen tilaan ilmestyy kylpyamme, jättikokoinen kalajaTiivi-Taavi.
Vai sillä lailla… tuumii Luigi. Että ihan omaan viihdekäyttöön eikä siitä sen enempää! En todellakaan halua tietääkään tästä yhtään enempää!
Ihan vaan omaan viihdekäyttöön…!
Salemin noitaoikeudenkäynneissä yli 200 naista, lasta ja miestä joutui syytöksen kohteiksi vuosina 1692-1963 ja heistä 20 teloitettiin. Seuraavassa linkissä on teloitettujen lista:
https://salemwitchmuseum.com/faqsSalemin museon usein kysyttyjä kysymyksiä, kohdassa ”How many people were executed during the Salem witch trials” on teloitettujen nimilista ja päivämäärät.Sivustolla on myös paljon muutakin historiallista tietoa.
Kaiken kaikkiaan Euroopassa ja Amerikassa uskotaan teloitetun jopa 60 000 noidaksi syytettyä vuosien 1400-1700 välisenä aikana. Suurin osa heistä oli tietenkin naisia, mutta muutamia poikkeuksiakin löytyi myös Salemissa.
Tällä tarinalla ei ole tarkoitus väheksyä näitä kammottavia syytöksiä tai noitaoikeudenkäyntejä, joita tietenkin kristinuskonnimissä suoritettiin. Tässä tarinassa sattuu nyt vain olemaan pääosassa ”mukamas oikea” witch, joka on ihan bitch.Ei siitä sen enempää, vain mustaa huumoria!
https://guides.bpl.org/salemwitchtrialsBoston Public Libraryn kattava infopaketti aiheesta. Vasemman reunan valikosta löytyy mm. lisätietoa paikoista, syyttäjistä ja syytetyistä sekä heidän jälkeläisistään. Historian havinaa kerrassaan!
Lisäksi Wikin eri linkeissä mainitaan ainakin seuraavat henkilöt: Antti Lieroinen, Aikia Aikianpoika, Anna Olavintytär, Erkki Antinpoika ja Beata Pietarintytär, joita joko syytettiin tai myös teloitettiin noituudesta. Karua meininkiä, syytettyjä on kuitenkin ollut satoja Suomessakin eri vuosisatojen aikana.
Kas kummaa, toteaa taas Akka. Jostakin merkillisestä syystä Akan mieleen juolahti vanha suomalainen kehtolauluTuu tuu tupakkarulla.
Onko kukaan moisesta enää kuullutkaan? Kenties ajatus pälkähti päähän juurikin siksi, että nykyään niin moni asia ja varsinkin nimi on ns.kiellettyjenlistalla, ja tämähän on siitä oikein oppikirjaesimerkki! Hui kamala, nyt kaikki rientävät kioskille ostamaan… sitä hirveätä kamaluutta, ellei sensuuri heti iske!
The Lullaby/Sir Joseph Noel Paton/1861 (National Galleries of Scotland).
Akka muistaa tämän laulun kaksi ensimmäistä säkeistöä vuosikymmenien takaa, tosin Akka muistaa sen muodossa ”Tuu tuu tupakkirulla.” Hah, väliäkö tuolla, mutta tähän lauluunhan liittyy oleellisesti tietenkin Hämeen vanha Härkätie.
Nyt on Akka mennyt lopullisesti sekaisin, voi moni tuumia – mutta eipäs hätää, selvennetäänpä asiaa hieman! Kuten arvata saattaa, tuo laulu ja Härkätie ovat Akalle itsestäänselvyyksiä, koska Akka on itse asiassa muinoin Metusalemin aikoina asunut tämän 160 kilometriä pitkän Härkätien läheisyydessä. Metusalem (nyk. Metuselah) oli hyvä jätkä; eli peräti 969-vuotiaaksi! Sillä lailla!
Détail du tableau Le Christ conduisant les Patriarches au Paradis/Bartolome Bermejo/1480. Ihan timmissä kunnossa tämä Metusalem!
No niin ja asiaan taas näiltä harhapoluilta:Mikä on tämän laulun sanoma ja miten se liittyy Härkätiehen?
Laitetaanpa nämä kaksi ensimmäistä säkeistöä tähän alkuun, jotta asian ymmärtäisi paremmin (koko viisu löytyy tekstin lopusta):
Mistäs tunsit meidän portin? Siitä tunsin uuden portin: haka alla, pyörä päällä karhuntalja portin päällä. (Wikisource)
No niin, jokos tämä asia aukeaa paremmin? Härkätieksi on siis kutsuttu jo ainakin 800-luvulta alkaen tietä, joka johti Turusta Hämeenlinnaan tai toisinpäin. Alun alkaen tie oli vain joitakin pätkäosuuksia, mutta yleiseksi kauppareitiksi tie muodostui vuosisatojen aikana juurikin siksi, ettei tällä osuudella ollut yhtäkään yhtenäistä vesireittiä. Sisämaasta rannikolle kuljetettiin turkiksia ja haustetta, rannikolta taasen metallitavaraa ja suolaa sisämaahan.
Akka onnittelee edelleen Hausjärveä. Mainiota, poijjaat, mainiota! Majavia edelleen, niinkö?
Härkätien nimeä on ihmetelty, sillä härkiä ei yleisesti käytetty kuormajuhtina ennen 1600-lukua. Ruotsin vallan aikaisissa kartoissa tien nimi on ollut (almänna) Väg till/ifrå Åbo/Tawastehus. Wikipediassa nimen arvellaan muodostuneen armeijan marssitie -nimityksestä härväg.
Varhaisimmat asutukset tien muodostumisen varrella ovat olleet Vanajaveden varrella Hämeenlinnassa ja Rengossa Renkajoen läheisyydessä. Rengon kirkko on rakennettu 1400-luvun loppupuolella ja se on edelleen käytössä. Kun kirkko omistettiin Pyhälle Jaakolle, siitä tuli osa pyhiinvaellusreittiä kohti Santiago de Compostelaa ainakin kirjallisin todistein jo 1500-luvun alussa.
Sekä Turun linna että Hämeen linna on rakennettu 1200-luvulla (Turun linna 1280-luvulla, Hämeen linna 1200-luvun lopulla). Nämä linnat rakennettiin, kun Etelä-Suomi liitettiin Ruotsin valtioon ja Aurajoen suistosta muodostui hallinnollinen keskus. Tähän mennessä myös Härkätiestä oli muodostunut yhtenäinen kauppareitti.
Hämeen linna (WikimediaCommons).
1400-luku oli kiivasta kirkonrakennusaikaa. Hattulan Pyhän Ristin kirkko on Hämeen vanhin ja sen rakentamisajankohta on ollut 1400-luvun loppupuolella, tosin aiempi kirkko mainitaan kirjallisissa lähteissä jo v. 1324. Myös tämä kirkko mainitaan Rengon ohella pyhiinvaelluskohteena. Ihan jo perusjärkikin sanoo, että tällaiset kirkot Härkätien varrella ovat houkuttaneet matkailijoita, sillä samaan aikaan kaupankäynti meriteitse oli kiivaimmillaan Hansaliiton hallitessa Itämerta.
Ai että, silloin sitä Temua ja Scheisse-Sheinia raijattiin puisilla paateilla yötä päivää ah, niinarmaaseen Turkkusse ja siitä sisämaahan.
Viipurin linnanpaikalta on löytynyt jäänteitä palaneista, puisista rakennelmista ja esineistöstä, jotka on ajoitettu 1100-1200 -luvuille. Varsinainen linnarakennus rakennettiin tälle paikalle vuoden 1293 jälkeen, kun aiemmat kauppa- ja varastorakennukset tuhoutuivat ruotsalaisten hyökkäyksessä. Mitä te ruåtsalaiset siellä teitte? Ette kai vaan kulkeneet meijjän hämäläisten Härkätietä sinne asti, perhana! Mocomat ryöcäleet!
(Finna/Museovirasto ID 933633)
On siis selvää, että Härkätiestä muodostui kauppatoiminnan lisäksi tärkeä reitti Viipuriin asti myös armeijalle ja virkamiehistölle. Vanhin kartta Suomen teistä löytyy vuosilta 1555-1556, kun Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan (1496-1560) sihteeri JaakkoLaurinpoikaTeitti (n. 1520-1588/96) laati kuninkaalle valitusluettelon aatelin harjoittamista väärinkäytöksistä.
Tässä kartassa korostuu tietenkin Härkätie ja sen varrella sijaitsevat kartanot, jotka toimivat tuolloin kestikievareina ja hallinnon/armeijan väen majoitustiloina. Jaakko Teitti puolestaan kuoli ruttoon joko v. 1588 tai 1596, huh huh. Tämä kartta löytyy jutun loppupuolen ELY:n tutkielmasta.
Karttojen perusteella Härkätie on pysynyt jokseenkin samanlaisena usean vuosisadan ajan, tosin joitakin tieosuuksia on muutettu esim. juurikin Rengon ja Someron ympäristössä sekä Renko-Hämeenlinna -tieosuudella ainakin 1600-luvulla ja 1800-luvun puolivälissä.
Location of Somero. Tiedoksi ihan ulkomaalaisillekin. Somero; Rauli Baddingin kotipitäjä, jossa on myös museo.
1600-luvulla Härkätiestä muodostui myös postireitti, jota pitkin posti kulki Ruotsista Viipuriin saakka.
Härkätien merkitys alkoi kuitenkin lopulta 1800-luvulla vähentyä, kun Helsinki nousi pääkaupungiksi v. 1812 keisari Aleksanteri I:n (1777-1825) määräyksestä. Helsinki-Hämeenlinna -junarata avattiin v. 1865 ja samaan aikaan valtatieverkostoa rakennettiin kuljetustarpeisiin paremmin sopivaksi teollisuuden ajan alkaessa. Sinne jäivät tupakkirullat ja karhuntaljat portin päälle, kun höyryveturit puskivat (varmasti terveellistä) savuaan ja nokeaan joka torppaan ja aittaan ah, niin armaisessa Hämeessä!
A1-veturi Pohja Hämeenlinnan rautatieasemalla. Vanhin Suomen rautateitä esittävä valokuva v. 1865 (Wikimedia Commons).
Vanha Härkätie Liedossa ja Porras-Renkotie on nykyään nimetty museoteiksi. Akka löysikin tällaisen Porras-Renkotien ylläpito- ja parannussuunnitelman, jota Akka on myös käyttänyt yhtenä lähteenään tässä jutussa. Loistavaa historiainfoa ennen tiestöön paneutumista!
Näissä kotimaisissa aiheissa onkin usein suurena puutteena lähteiden vähyys, sillä kaikenlaisista digiarkistoista saa kaivaa tuntitolkulla löytämättä yhtään mitään.
Been there, seen that. Yst.terv. Akka. Vinkkinä tällaisten arkistojen kehittäjille: tehkää ne hakupalvelut IDIOOTEILLE. Yst.terv. Idiootti.
Tupakkirulla-yhteys sivulla 10. Tupakkirulla tunnetaan siis juurikin Härkätien alueella Varsinais-Suomessa ja Hämeessä.
Härkätien omalla sivustolla on mainioita linkkejä nähtävyyksistä ja kohteista tämän historiallisen reitin varrella. Kannattaa katsahtaa, jos suunnittelee reissua tuolle historialliselle tienpätkälle:
Eritoten tuossa Kuninkaankivi-linkissä pistää silmään Kurikassa sijaitseva Kusikivi. Että ihan kuninkaan pissimäpaikka saa oman muistolaatan, jo on aikoihin eletty!
Suomen historialliset nähtävyydet: kuninkaan kusta kivellä vuodesta 1752 lähtien! Ja sen jälkeen varmastikin jokaisen tallikissan, ahman, suden, ketun jne. kusijäännökset ihan niiden hajujen merkkaamisen tarpeen takia! Vuosisatojen aikaista hajumateriaalia nähtävillä, tulkaa sankoin joukoin katsomaan! Tai paremminkin haistamaan!
Yllä oleva artikkeli on loistava esimerkki hienosta kirjoituksesta Kotiseutulainen-lehdestä tänä vuonna. Harmillisesti Akka ei löytänyt kirjoittajan nimeä mistään.
Akka löysi arkistojen kätköistä kuitenkin ainakin seuraavanlaisen helmen; K.V. Elovaaran listauksen ”Rengon seurakunnan hautausmaan hautakirjoitukset ja muistomerkit” vuodelta 1931.
Tällainen vihkonen kertoo karulla tavalla varsinkin lapsikuolleisuudesta 1800- luvulla ja vielä 1900-luvun puolella. Erikoista on myös se, että monissa hautakivissä vainajan ikä on kerrottu tarkasti vuosina, kuukausina ja päivinä. Nähtävästi näihin hautakiviin on myös usein haluttu kirjata vainajan titteli, kuten ”Nahkurinsälli” tai ”Talon Vanha Isäntä.” Akka löysi jo itselleen oman tittelin: Kunniallinen Talon Emäntä.
Tämä nimitys on ainakin parempi kuin vihkosessa mainittu Ijäkäs kristisisar (hautakivi nro 25):
”Nyt täältä mua kuolema Jo noutamaan on tullut, Se onkin odotettuna Jo kauan aikaa ollut. Se vaivani nyt päättää Jot’ ei tää mailma voinut Siin olenkin mä kyllältä Jo aikoja vaikeroinut.”
Voi ihmisparka Ulrika Grönberg, kuollessaan 90-vuotias (1807-1897). Akan ymmärryksen mukaan ”kyllältä” tarkoittaa kyllikseni, ei siis ”kylällä” vaikeroinut. Jos Akka on väärässä, voi kyläläisparkoja myöskin…
Tähän loppuun siis tämä tupakkirulla-laulu kokonaisuudessaan, kuten alussa tuli mainittua:
Lapsennimi-sivuston mukaan tupakkirulla on hellittelynimi kapaloon kääritylle vauvalle. Akalle tällainen ei ole koskaan edes tullut mieleen; pelkästään se, että laulu kertoo konkreettisestitupakkakasvin saapumisesta Suomeenjuurikin Härkätien kautta! Kirjallisten lähteiden mukaan tämä on tapahtunut viimeistään 1500-1600-lukujen taitteessa.
Illustration from an article on “The History and Mystery of Tobacco,” 1855.
Tässäpä hyvä esimerkki siitä, miten me ihmiset ajattelemme asioita hyvinkin eri tavoin!
Akka onkin aina ihmetellyt, miksi vauvoille on laulettu tällaista laulua… nyt Akan täytyy lähteä kieriskelemään naurusta sille portin päällä olleelle karhuntaljalle…!Voi lentävät lehmät sentään!
Katsahdetaanpa tällä kertaa historiallisia raunioita hieman arkipäiväisemmästä näkökulmasta – nykyajan kiinteistönvälittäjän silmin (jollainen Akka ei tosiaankaan ole)!
Edlingham Castle (English Heritage).
Nämä kohteet on valittu randomisti ihan ulkoasun ja siitä saatavan tiedon mukaan, sillä Akka kahlasi läpi Google Mapsia alue kerrallaan hakusanalla ”ruins” eli rauniot. Kylläpä siinä vierähti tovi jos toinenkin, mutta harmillisesti useista kohteista ei ollut minkäänlaista infoa saatavilla. Nämä herkulliset raunioläjät oli siis jätettävä suosiolla pois näistä seuraavista asuntoesittelyistä.
Akka suosittelee kokeilemaan tätä Akan älytöntä karttametodia (jos olet tarpeeksi hullu sellaiseen), sillä samalla voi löytää vaikka mitä mielenkiintoista tämän valtaisan pallomme pinnalta. Akka löysi sattumalta peräti yhden ”työmiehen hymyn” Googlen kamera-auton ikuistamana. Työmiehen hymyä Akka ei suosittele kenellekään, sillä vyöt on toki jo ammoisina aikoina keksitty.
Matkaan, mars!
DEFIANCE HOUSE – GLEN CANYON, UTAH
Oletko aina haaveillut hyppääväsi pois oravanpyörästä ja hankkivasi kodikkaan mökin kaupungin hälinän ulkopuolella? Tässä kohteessa toiveesi toteutuu: tämä hurmaava pikkumökki ei tosiaankaan naapureita kaipaa ja luonto aukeaa suoraan kotiovelta!
Huom! Mökissä ei ole ovea, mutta ilmanvaihto toimii sitäkin paremmin! Sisusta tämä mökki omannäköiseksi vaikka luonnon antimilla eli kivillä. Niitä täältä löytyy ihan kivipuutarhaksi asti (vihreää puutarhaa kohteeseen ei valitettavasti voi perustaa).
Defiance House on Pueblointiaanien vuosina 1250-1285 jaa. asuttama rakennus Powell-järven tuntumassa. Mökki on säilynyt nykypäiviin asti, sillä se on rakennettu luonnolliseen alkoviin vuoren rinteellä. Alueelta on löydetty useita rakennelmia sekä kalliomaalauksia.
Tämä pikkuruinen tilaihme on jokaisen pikkukodista haaveilevan unelma! Nimensä mukaisesti usean kukkulan alueelle rakennettu pikkumökki kaipaa uutta omistajaa ja hellää huolenpitoa. Tämä kohde sopii erinomaisesti yksineläjälle, joka arvostaa avaraa luontoa ja vuoristomaisemia historiallisessa kulttuuriperintökohteessa. Kohde on pienen kattoremontin tarpeessa, mutta pienen pinta-alan takia tämä onnistuu käden käänteessä!
Qulu qulu on Mapuche-alkuperäisheimon pyhä arkeologinen kohde, joka on nimetty 1500-luvulla eläneen heimopäällikön mukaisesti. Alue on nimetty kansalliseksi kulttuuriperintökohteeksi Chilessä.
Oletko aina haaveillut omistavasi linnan keskellä kaupunkia? Nyt se on mahdollista tässä hurmaavassa pikkukaupungissa – ja vieläpä aivan veden äärellä! Aiemmin linnaa ympäröi jopa vallihauta, mutta nyt vesialue rajoittuu linnan itäpuolelle. Linnan suurista ikkunoista voi vaikkapa pulahtaa suoraan aamu-uinnille!
Tämä historiallisesti merkittävä kohde vaatii pientä remontointia varsinkin pohjoispuolella (ylimmän kerroksen seinä puuttuu) sekä yläpuolella (katto puuttuu). Nämä seikat ovat vain kosmeettisia haittoja, joihin voi muuton jälkeen paneutua myöhemminkin (mutta mielellään ennen talven tuloa).
Lippspringen linna mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran v. 1312. Linna on kärsinyt vuosisatojen ajan useista piirityksistä ja välillä kokonaankin tuhoutunut, mutta se on rakennettu uudelleen useita kertoja. Vuoden 1785 jälkeen linnaa ei enää korjattu ja se myytiin v. 1816 yksityishenkilölle, joka purkasi muut rakennukset sekä täytti vallihaudat. Nykyään rauniot ovat kaupungin omistuksessa.
Aavan peltomaiseman, Bride-joen ja historiallisen luostarin läheisyydessä sijaitsee tämä upea 1400-luvun remontointikohde. Historian havinan tuntee varsinkin 5-kerroksisessa tornissa, jossa linnan rakennuttaja Muskerryn 9:s jaarli on varmaankin katsonut samoja peltomaisemia! Jaarli Cormac Laidir MacCarthy on myös haudattu läheisen luostarin alueelle, joten tässä kohteessa voi todellakin tuntea kuuluvansa ylhäiseen sukuun.
Rakennus vaatii pientä kunnostusta, mutta tilojen avaruus ja laajuus saavat kenet tahansa huokailemaan ihastuksesta. Jykeville kiviseinille ei tosin suositella tapetointia tai edes maalausta, joten linnan alkuperäinen sisustus kannattaa jo historialliselta arvoltaan säilyttää autenttisena!
V. 1465 valmistunut linna rakennettiin pronssikautisen linnoituksen paikalle ja samaan aikaan rakennettiin läheinen luostari. Jaarli kaatui taisteluissa v. 1494 ja hänet tosiaankin haudattiin luostarin maille. Hän omisti myös Blarneyn linnan ja Carrignamuckin linnat Corkissa, Irlannissa. Linnan vallihaudan halkoi 1800-luvun puolivälissä rautatie, joka sittemmin jäi pois käytöstä.
INCH ABBEY – DOWNPATRICK, POHJOIS-IRLANTI (KUULUU ISO-BRITANNIAAN)
Valtaisa tanssisali ja kimaltavat kattokruunut – vain taivas on (kirjaimellisesti) rajana tässä loistokohteessa! Entinen luostarirakennus palveli tarkoitustaan noin 400 vuotta, mutta nyt sen on aika astua 2000-luvulle ammattitaitoisen kunnostusporukan käsissä. Alueella sijaitsee myös useiden muiden rakennusten jäänteet, joista voi halutessaan loihtia vaikkapa vierailijamökkejä! Läheinen junarata ja -asema takaavat helpon perillepääsyn, joten sijoittajalle tämä kohde on pomminvarma valinta (viereiselle hautausmaalle ei toki saa rakentaa). Aitoa maaseudun tunnelmaa ja pikkukaupungin palvelut lähietäisyydellä!
Inch Abbey rakennettiin sistersiläismunkkien luostariksi 1100-luvulla. Alunperin paikalla sijaitsi jo 800-luvulla luostari Inis Cumhscraighn, jonka mm. viikingit ryöväsivät 1000-luvulla jaa. Nykyinen luostari jäi pois käytöstä 1500-luvulla ja sen omistaa nykyään Kildaren jaarli.
Tämä kohde sijaitsee tunnelmallisen metsäalueen keskellä ilman hälinää ja kutsumattomia vierailijoita. Introvertin unelmakohde, josta saa helposti muokattua mieleisensä piilopirtin! Vihreä lehvästö johdattaa tämän kodin omistajan sisään uljaita kiviportaita pitkin ja oven sisäpuolelle voi jopa kuvitella upean ruokasalin ja olohuoneen.
Jopa 2,5-metriset muurit vähentävätkin talvisaikaan lämmityskuluja, mikäli huoneisiin rakennetaan useita tulisijoja. Tartu tähän haasteeseen ja rakenna tästä oma piilopirttisi satumetsän keskellä! (Huom! Kohde ei sovi liikuntarajoitteisille!)
Alunperin jo 800-luvulla paikalla sijaitsi linnoitus normannien hyökkäyksiä vastaan, mutta nykyinen linna rakennettiin arvioiden mukaan 1200-luvulla. Linnasta on käytännössä jäljellä enää pääportti ja osa muuria, mutta kirjallisia todisteita rakennuttajista tai sen asutushistoriasta ei ole tiedossa. Rakennuttajiksi arvellaan joko Leiningerin lordeja tai Limburgin luostarin apotteja. Linnaa asutettiin kuitenkin vielä 1300-luvulla ja sen portti rekonstruoitiin 1800-luvulla.
Aivan kaupungin keskustassa sijaitseva kohde tarjoaa henkeäsalpaavat näkymät huipulta! Unohda juoksuportaat – tässä kohteessa voit kuntoilla suoraan kotisi seinustoilla! Huomioi toki se, että aivan kotisi juurella sijaitsee muitakin taloja, joten kunnioitathan naapuriesi rauhaa ja vältät yöjuoksuja.
Kaikki kaupungin palvelut ovat kävelyetäisyydellä ja kuntoiluasi voit jatkaa viereisessä metsässäkin tai läheisellä (vielä korkeammalla) pyramidilla Kinick Kakmolla. Aloita hiilineutraali kuntoilu tänään ja hanki tästä loppuelämäsi kuntosali ikiomaksi! (HUOM! Tarkistathan tapaturmavakuutuksesi putoilevien kivenjärkäleiden osalta!)
Itzamatul on kaupungin toiseksi korkein pyramidi ja sen erikoisuutena on pohjoispään pyöristetyt reunat ja tasanteet. Pyramidi sijaitsee sananmukaisesti keskellä keltaiseksi maalattuja asuintaloja eli käytännössä näiden talojen takapihalla. Mayaintiaanit rakensivat pyramidin taivaan ja luomisen jumala Zamnan kunniaksi vaiheittain vuosien 400-1150 jaa. välisenä aikana ja se on nykyään suosittu turistikohde.
Tekstissä mainitut talot sijaitsevat pyramidin toisella puolella (Turismo Yucatan). Google Mapsissa talot näkyvät hyvin osoitteessa Calle 26 296.
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä… linna, jossa on vielä jäljellä vallihauta!
BESIEKIERY CASTLE – BESIEKIERY, PUOLA
Oma linna saarella ja ympärillä vallihauta – tohtiiko sitä ihminen enempää toivoa! Tämä kaunis, punatiilinen linna on alkujaan ollut jopa kolmikerroksinen upea kokonaisuus muureineen. Kohde sijaitsee tosiaan omalla, luonnollisella saarellaan keskellä kaunista peltomaisemaa. Vallihauta on keinotekoisesti rakennettu ja sitä voi halutessaan laajentaa syvemmäksikin. Linnan ympärille kannattaisi myös harkita aidan rakentamista, sillä nykyiset kävelytiet mahdollistavat ohikulkijoiden uteliaat katseet.
Tässä loistokkaassa rakennuksessa haluat varmasti säilyttää oman rauhasi ja yksityisyytesi, sitähän varten vallihauta on rakennettu! Tule paikan päälle katsomaan ja ihastu: paksut seinät mahdollistavat täysin avoimen pohjakaavan (open concept) ja vallihautaan voi perustaa vaikkapa nykyään suosittujen koikarppien altaan! Tämä linna on täynnä mahdollisuuksia ja unelmiesi koti odottaa jo sinua (seinien ja katon lisäksi)!
Linnan rakennuttajaa ei varmasti tiedetä, mutta linna rakennettiin 1500-luvun loppupuolella. Seuraavien vuosisatojen aikana linnaa korjattiin useasti mm. tulvan ja ruotsalaisten hyökkäyksen takia, kunnes v. 1731 tapahtunut tulipalo tuhosi linnaa ja sen toinen ja kolmas kerros purettiin lopullisesti. 1800-luvulle tultaessa linnassa ei enää asuttu eikä sitä korjattu, kunnes v. 2007 alue avattiin yleisölle. Tuolloin linnaa konservoitiin ja vallihaudan puinen silta rakennettiin.
Vihdoinkin jotakin uutta tapahtuu armaan arkeologian saralla, toteaa Akka luettuaan viimeaikaisia uutisia arkeologisesta Turkista. Mitäköhän ihmeellistä uutta siellä muka mahtaa olla, voisi joku todeta sarkastisesti… Akka ei totea sarkastisesti tähän yhtään mitään, muuta kuin… TAS TEPELERin 12 arkeologista kohdetta, joista tunnetuimmat ovat tietenkin Göbekli Tepe ja Karahan Tepe! Nämä kiviset kompleksit ovat viime vuosina jääneet aivan liian vähäiselle huomiolle, mutta vihdoinkin tilanne on siis muuttumassa.
Tas Tepeler-kohteet kartalla (WikimediaCommons).
Katsotaanpa siis ihan ensiksi, mistä oikein on kyse: Göbekli tepe on ajoitettu vanhimmillaan 11 500:n vuoden ikäiseksi eli rakennustyö on tällä alueella alkanut n. v. 9500 eaa. Jostakin syystä kaivannot peitettiin tarkoituksellisesti n. 8000-luvulla eaa., ja yhtenä syynä tähän on esitetty mm. maanviljelyn yleistymistä. Nämä valtaisat, kukkulaiset alueet eivät sovi viljelyyn, mutta rakennelmat haluttiin ilmeisesti tärkeinä kohteina kuitenkin säilöä väestön siirtyessä alavimmille viljelysmaille.
Vain noin viitisen prosenttia alueen laajuudesta on viime vuosikymmeninä kaivettu esiin, mutta näissä kaivauksissa on löydetty ympyrämäisiä rakennelmia, joiden sisällä on valtaisia T-pilareiksi kutsuttuja 5-6 -metrisiä pylväitä. Näitä pylväitä koristavat joko eläinaiheiset, geometriset, symboliset tai ihmisaiheiset kaiverrukset. Näiden symbolien tarkoitusta emme tietenkään voi tietää, mutta näistä on esitetty tietenkin useita teorioita.
(Arkeonews).
Yksi yleinen teoria kertoo niiden esittävän taivaan tähtikuvioita, toinen teoria taasen uskoo niiden olevan metsästyksen onnistumiseen liittyviä symbolisia merkkejä (useimmat kuviot ovat kuitenkin eläimiä). Joissakin pylväissä näyttäisi olevan peräti vyö, lannevaate sekä ihmisen kädet suurinpiirtein navan kohdalla, joten näiden pylväiden on ajateltu esittävän joitakin tiettyjä ihmisiä. Tällöin se T-pilarin huippu olisikin ihmisen pää.
Kaivausalue ennen katosta (WikimediaCommons).
On myös huomattava, että alueen käyttöaikana rakennelmia on korjailtu ja uusittu useita kertoja ja tällainen toiminta on jatkunut noin 1500 vuoden ajan. Näissä korjauksissa muureja on hiljalleen rakennettu sisäänpäin kohti onkalon keskustaa, joten ulommaisimmat muurit ovat niitä vanhimpia. Nämä ajoitukset perustuvat orgaaniseen materiaaliin, jota on saatu muurien sisältämästä laastista.
Göbekli Tepen olemassaolo havaittiin jo 1960-luvulla, mutta vasta v. 1994 arkeologi Klaus Schmidt (1953-2014) aloitti mittavat kaivaukset, joita hän johti kuolemaansa saakka.
Viime vuosikymmeninä alueen ylle rakennettiin valtaisa katto sekä jalankulkijoille tarkoitetut korotetut kulkualueet, joita on kritisoitu siitä, että niiden rungot on peräti rakennettu vielä kaivamattomien raunioiden päälle (!). Lisäksi alueelle istutettiin useita satoja oliivipuita, joiden juuristot voisivat tietenkin vahingoittaa tätä valtaisaa raunioaluetta.
(TurkiyeToday).
Tämä seikka muuttui, kun Akankin jo viimeksi mainitsema tubettaja Jimmy Corsetti nosti asiasta hermeettisen haloon ja lopulta maailmanlaajuinen kritisointi sai päättäjät (syystä tai toisesta, tämä on spekulointia) poistamaan kaikki nämä istutetut puut. Näillä alueilla on nyt sitten alettu suorittaa laajamittaisia arkeologisia kaivauksia ja näistä kaivauksista alkaa paljastua sekä uusia soikionmuotoisia kaivantoja pilareineen että alueella asuneiden ihmisten asumuksia. Nämä asumukset näyttävät sijaitsevan suoraan suurimpien ympyräkaivantojen vieressä, eivät siis tosiaankaan missään poronkuseman päässä. Asutus on tosiaan ollut tiivistä ja laajaa näiden onkaloiden välittömässä läheisyydessä.
Aiemmin on ajateltu, että Göbekli Tepen tarkoitus on ollut pelkästään rituaalinen: ihmiset ovat kokoontuneet näihin ympyrän-/soikionmuotoisiin syvennyksiin ja suorittaneet ties minkälaisia rituaaleja palvoakseen alkukantaisia jumaluuksia. Nyt tämä visio alkaa siis muuttua, kun ihmisten todetaan myös asuneen alueella ja näistä uusista kaivauksista voikin löytyä jälkiä tuon ajan ihmisten jokapäiväisestä elämästä. Eläinten ja ihmisten luita on tähän mennessä aiemminkin löydetty, mutta muutoin asutuksesta kertovat esineet ovat vielä enimmäkseen tuloillaan. Joitakin astioita yms. pikkutavaraa on toki tähänkin mennessä kaivettu esiin.
Myös Karahan Tepessä kaivaukset ovat jatkumassa. Karahan Tepe löydettiin myös 1990-luvulla, mutta varsinaiset kaivaukset alkoivat vasta v. 2019. Alueella lasketaan olevan peräti noin 250 T-pilaria, mutta vasta murto-osa Göbekli Tepen kaltaisista rakennelmista on nähnyt päivänvalon. Erikoista Karahan Tepessä on se, että täältä löytyy suoraan peruskallioon kaiverrettu syvä ”allas”, jonka pohjasta nousee 11 fallosmaista pilaria.
Lisäksi altaan seinämään on kaiverrettu 3D-muodossa miehen pää, jonka vihaisen tarkkaileva ilme on varsin merkillinen. Tähän päähän auringon valonsäteet osuvat juurikin talvipäivänseisauksen aikaan, kuten Megalithomanian Hugh Newman on todennut:
MegalithomaniaUK video 20.23 min.
Karahan Tepen ja Göbekli Tepen sanotaan olevan kytköksissä toisiinsa ollessaan kuitenkin suhteellisen samankaltaisia. Näillä kohteilla on välimatkaa vain 35 kilometriä, joten varmastikin alueiden välillä on kuljeskeltu puolin ja toisin. Karahan Tepelle on kuitenkin ominaista suurten ja lukuisten ihmispatsaiden ominaispiirteet: näissä patsaissa näkyy usein kylkiluut ja selkäranka erityisen korostettuina. Parikin patsasta tosin pitelee käsissään tiettyä ruumiinosaansa, sellaisia voitte itse etsiä kuvahaulla...
Sayburcin patsaan pää (KarahanTepe.net).
Myös toisesta Tas Tepeler-kohteesta (Sayburc) on löytynyt vaikuttava patsas kylkiluineen. Tällä hahmolla on kuitenkin lisäksi kuvattu huulet ommelluiksi yhteen ja silmien paikalle on kaiverrettu kotiloiksi arvellut muodot. Tällaisia aitoja kalloja simpukoineen on löydetty mm. Jerikosta, Palestiinasta 7000-luvulta eaa.
On siis päivänselvää, että näillä patsailla kylkiluineen on ollut yhteys kuolemaan – peräti jopa siinä määrin, että näiden piirteiden on ollut tarkoitus kertoa kyseessä olleen nimenomaan kuollut ruumis. On kuitenkin epäselvää, keitä näillä patsailla on haluttu kuvata ja miksi näin on ylipäätänsä tehty. Tärkeitä miehiä varten tietenkin – ei kukaan näe näin paljon vaivaa jonkun ihan perusäijän takia!
Näistä patsaista lisää seuraavassa videossa:
MegalithomaniaUK video 17.10 min.
Karahan Tepestä on juuri löydetty uusi 70 cm korkea patsas, joka näyttää esittävän ihmistä istumassa leopardin päällä. Aiemmin löydettiin samankaltainen patsas, jossa asetelma on toisinpäin: leopardi ratsastaa ihmisen selässä! Jopas on merkillistä toimintaa; yrittäkää nyt jo päättää, kuka ratsastaa ja kenen selässä!
Uutena löytönä julkaistaneen piakkoin myös se, että alueella avataan kivillä ja laastilla suljettu ontto kammio, jonka sisällöstä emme tosiaan vielä tiedä. Akka aikoo seurata uutisointia tästä aiheesta.
Ancient Architects video 11.34 min.
Tuo suorakaiteen muotoinen alue kaivettiin esiin vasta v. 2025 ja tämä muoto onkin Karahan Tepessä erikoisuus. Se lieneekin rakennetun vasta reilusti myöhemmin kuin soikeanmuotoiset syvennykset, mutta tämänkään käyttötarkoitusta ei tarkasti tiedetä. Tämän alueen koko on kuitenkin 9×7 metriä ja sen peruskalliopohjassa näkyy polttojälkiä. Seinissä näkyy puolestaan laastijälkiä ja seinien korkeus on 3,5 metriä.
Jotenkin Akka mieltäisi tämän jonkinlaiseksi vesialtaaksi, mutta… samanlaista teoriaa on esitetty siitä fallosten täyttämästä onkalosta, sillä siihen johtaa suoraan kiveen kaiverrettu vesikanava. Mene ja tiedä… tämä piakkoin avattava kammio on tosiaan tuollainen pieni kivinen kuutio. Mitään kovinkaan suurta löytöä ei siis ole luvassa, ainakaan minkäänlaista muinaisajan Batmobilea sieltä ei varmastikaan löydy.
Avattava kammio kuvan keskellä alueen ylimmässä nurkassa (Arkeonews).
Noh, näitä uutisia odotellessa täytyy muistaa mainita nykyään yleinen olettamus: jo vuosia on arveltu, että näiden pyöreiden/soikeiden kaivantojen yllä olisi ollut katto ja tämä olettamus pitänee paikkansa. Monien tutkijoiden mielestä näillä pilareilla ja niiden sijainneilla olisi kuitenkin merkitystä juurikin näiden päiväntasausten – ja seisausten kannalta, mutta tämä kattoajatushan ei sitä kokonaan sulje pois. Onhan niissä katoissa saattanut olla vaikka läpällisiä aukkoja pelkästään jo savunpoistoa varten… ringissähän siellä ollaan istuttu ja paistettu makkaraa ja vaahtokarkkeja! Hah!
(Academia).
Noh, nämä kuolemanpatsaat ja useat löydetyt luunkappaleet kyllä viittaavat vahvasti näiden alueiden henkisyyteen ja jonkinlaiseen ”siirtymäriittiin” elämän ja kuoleman välillä. Ei se silti tarkoita, etteikö siellä olisi makkaraa (gasellinjalkaa) paistettu! Mistä me sen voisimme tietää?
Toivottavasti saamme siis vihdoin lisää vastauksia näihin merkillisiin rakennelmiin, sillä ilmeisesti näillä muillakin Tas Tepeler-kohteilla on tarkoitus pistää töpinäksi ja ottaa lapioita kauniisiin käsiin. Akka ilmoittautuu heti lapioijaksi, jos vain kuljetus järjestyy kamelikaravaanilla Suomesta asti. Lentokonehomma ei nimittäin kuulu Akan pirtaan, pitäkää alumiinituubinne ihan suosiolla.
Akka laittaa tähän loppuun linkkejä aiheesta kiinnostuneille. Ja uskokaa pois, näiden uusien kaivausten myötä jokaikinen tubetollo laittaa AI:n laulamaan näistä Tas Tepeler-alueista, joten kannattaa katsoa tarkkaan, mitä Tube-tuubaa katselee. Joka tapauksessa Akka kertoo lisää jossakin vaiheessa tästä aiheesta, varsinkin, jos edes sen Batmobilen osia kuitenkin löytyy!Tai itse Batman!
Akan suosikkiäijä assyriologi Irving Finkel kertoo videossa (11.34 min.) epäilevänsä, että Göbekli Tepestä löytynyt ”sinetti” kuvineen olisikin varhaista kuvakirjoitusta. Hän uskoo, että näitä rakennustöitä ei olisi pystytty suorittamaan ilman jonkinlaista kirjoitustaitoa.
Loistavan Ancient Architects -kanavan video (13.37 min), jossa kerrotaan Göbekli Tepeä vanhemman asuinpaikan löytymisestä Gedikkaya-luolassa Turkissa. Erikoista on mm. luolasta löytyneiden 25 kilpikonna”veistosten” löytyminen ja yhtäläisyydet aiemmin löytyneisiin paikkoihin. Luolaa on käytetty useita vuosituhansia, mutta merkitystä ei tiedetä.
Kappas vain; jokohan nyt vihdoinkin olisi tässä maailmassa edes yksi suuri mysteerisaatu ratkaistua? Tätä Akka – kuten niin moni muukin mysterioitsija – hartaasti toivoo. Akka keksi tuon sanan ihan päästään ja tarkoittaa sillä mysteereistä kiinnostunutta ihmispoloa.
Historioitsija on ihan virallinen nimitys, mutta Akka lukeutuu tähän mysteerienmetsästäjien monipuoliseen ja omituiseen joukkoon. Tämän jutun myötä Akka keksii vielä seuraavan karmaisevan sanan: kemioitsija eli kemian alan asiantuntija! Hyi olkoon, tällaisia sanahirviöitä ei saa koskaan lanseerata yleiseen käyttöön!
Part of Sachsayhuaman, the Seat Of the Inca/Ephraim George Squier/1877.
Jutun juoni kuuluu seuraavanlaisesti, oi auvoisat mysterioitsijat: jo vuosikausia Akkakin on raapinut päätään näiden maailmanmassiivisten megaliittien edessä ja tuuminut pienessä päässään, että miten näitä järkäleitä on muinaisina aikoina louhittu, siirrelty ja aseteltu niin tarkasti paikoilleen, ettei edes hiuskarvaa niiden väliin saa asetettua.
Asiasta tietämättömille otetaan esimerkeiksi vaikkapa Sacsayhuaman ja Ollantaytambo Perussa, Baalbekin louhos- ja temppelialue Libanonissa, Tiwanaku Boliviassa sekä Serapeum Egyptissä.
Stone Of the Pregnant Woman/Baalbek/WikimediaCommons.
Selvitetäänpä tähän väliin termit megaliitti ja monoliitti: megaliitti on ihmisen pystyttämä suuri kivi, monoliitti taasen joko luonnonmuodostelma tai yhdestä kivestä tehty arkkitehtoninen elementti, patsas tai pylväs. Akka käyttää kyllä kaikista näistä termiä megaliitti, sillä se kuvastaa juurikin näiden kivien MEGALIITTISTA kokoa.
Näitä samankaltaisia rakennelmia ovat myös esim. Japanissa Asukaja Ishi No Hoden sekä Britanniassa tietenkin Stonehenge. Kaikista näistä esimerkeistä löytyy googlaamalla lisäinfoa tonnikaupalla, Akan on turha tunkea tähän väliin miljoonakaupalla linkkejä – tällöin ei koskaan päästä itse asiaan. NO, MIKÄ SE ASIA NYT SITTEN OIKEIN OLIKAAN; joko Akka ehti sen unohtaa?
Asuka/Japani/The Ancient Connection.
Eipä suinkaan. Seuraavassa pari viikkoa sitten julkaistussa videossa Marcell Foti esittää meille tavan tallaajille, kuinka muinaisina aikoina kivilajeja on voitu muokata ihan luonnosta saatavilla antimilla ja alhaisilla lämpötiloilla. Jopa Akka itsekin ymmärsi näiden havainnollistavien kokeiden myötä, että tällainen toiminta on voinut olla ihan mahdollista.
Kannattaapa katsahtaa, mikäli olette koskaan katsoneet näitä järkäleitä ja ihmetelleet, miten tällaisia on ennen nostureita rakennettu. (Jos ainoa reaktionne näihin muinaisiin ihmeisiin on ollut ”no pärkkeles, hemmetin iso mötikkä, ohhoh… menenpä tästä sitten eteenpäin…” EI kannata katsoa.)Videon kesto 21.07.
Akalle huomionarvoista tässä teoriassa on myös se, että tällä metodilla selittyisivät myös ne mysteeriset nupit näissä kivimötiköissä, sillä niitä on tuntunut olevan siellä sun täällä ihan summamutikassa esiintyvinä ulkonemina. Näiden nuppien sijainnit eivät ole missään kohteessa loogisesti järjestyksessä esim. kivien ylä- tai alareunoissa. Tokihan osa nupeista on saatettu hioa pois, mutta siltikin ne sijaitsevat aivan epämääräisesti eri kohdissa.
Näistä nupeista on tietenkin esitetty useita teorioita. Yleisin teoria lienee se, että näitä nuppeja on tarvittu köysien asettelemiseksi kiveä nostaessa. HALOO, sanoo Akka ja niin on sanonut moni muukin. Näitä nuppeja (nubs) esiintyy myös niin valtavissa lohkareissa, ettei mikään muinainen köysi olisi sellaista edes kestänyt kannatella. Ja milläköhän vempeleellä tällaisia kiviä olisi köysineen nosteltu, puusta rakennetulla vipstaakkelilla vai oliko paikalla peräti muinainen Pekkaniska?
Tässä videossa (kesto 17.24) Ancient Architects esittelee erästä teoriaa, jossa kiviä nostellaan tarkoitusta varten rakennetulla nostotelineellä. Eli eräänlainen muinainen Pekkaniska tosiaan, mutta nämä pyramidien runkokivethän eivät painossaan vedä vertoja esim. joillekin Sacsayhuamanin kiville.
Seuraavan teorian mukaan tällaisia nuppeja olisi saattanut muodostua, kun tällaista geopolymeeriä on jonkinlaisten patterien avulla saatettu kiteiseen muotoon. Teoria se on tämäkin, tosin Akka ei ole energioitsija eli asiantuntija tässä(kään) asiassa.
Otetaanpa esimerkiksi tähän vielä vaikkapa Egyptissä sijaitseva, edelleen louhoksella makaava keskeneräinen obeliski (Unfinished Obelisk). Tämän obeliskin paino olisi valmistuessaan ollut noin 1200 tonnia ja tämä paino vastaa noin 100 linja-autoa. Miettikääpä tätä mielessänne, oi auvoisat mysterioitsijat: SATA BUSSIA.
Unfinished Obelisk/EncounterTravels.
Arvoisan herra Marcellin teoria ei kuitenkaan selitä tätä nosteluhommaa millään tavalla, mutta se selittää kyllä nuppien lisäksi tässä keskeneräisessä obeliskissa olevat kauhamaisetkaavintajäljet. Tällaisia jälkiä näkyy nuppien ohella joka puolella maailmaa megaliittisissa rakennelmissa; myös Stonehengessä ja Baalbekin raskaana olevan naisen (Stone of the Pregnant Woman) kivessä Libanonissa.
Näissä keskeneräisissä kivenjärkäleissä täytyy tosin muistaa se, että ne ovat tosiaankin KESKENERÄISIÄ. Louhintatyöt (tai mikä tekniikka onkaan ollut kyseessä) ovat syystä tai toisesta jääneet kesken, joten näiden järkäleiden aiottua kokoa ei voida tietää. Tietenkin tekniikasta huolimatta kivien lopullinen paino ja koko olisivat olleet pienempiä, mutta siltikin puhutaan useista tonneista.
Varsinkin Etelä-Amerikan rakennelmissa tämä kivien muotoiluteoria toimii hyvin, sillä juurikin Cuscon ympäristössä näitä tarkalleen aseteltuja ”palapelikiviä” löytyy ehkäpä eniten. Näitä onkin aina ihmetelty, sillä rakennelmien jokainen kivi on erilainen ja niiden nurkkien ja kulmien lukumäärä poikkeaa toisistaan merkittävästi. Erikoisin 12-kulmainen kivi sijaitsee nykyään Arkkipiispan palatsin rakenteissa, vaikkakin tämä palatsi oli aikoinaan Inkojen palatsi… Google Mapsista tämä kivi löytyy nimillä Piedra de los 12 angulos/Twelve Angled Stone.
The Peru Channel.
Tällaista rakennustekniikkaa on usein sanottu käytetyn siksi, että tällaiset epäsäännölliset kivet kestävät hyvin maanjäristyksiä – tämä lienee totta, mutta kukaan ei koverra 12 kulmaa kiveen ihan huvikseen, kun vähempikin määrä riittäisi. Nyt Akan tekisi mieli sanoa, ettei Akka tietenkään ole kivien asiantuntija eli geoloitsija, mutta jätetäänpä tämä sanomatta. HUPS.
https://www.bbc.com/news/articles/c0km6n3ng7koPerussa maanjäristykset ovat yleisiä ja juurikin eilen 20.8.2026 alueella tapahtui 6,7 magnitudin järistys iltapäivällä paikallista aikaa.Perun maanjäristyksille on peräti oma Wikipedia-sivu ja mm. MSN Weather-sivustolla tämä alue näkyy kartalla melkein jokaisena päivänä. Inkat ja heidän edeltäjänsä tosiaan tiesivät, miten rakentaa järistysherkälle alueelle kestäviä rakennelmia.
Näitä nuppeja ja kauhamaisia jälkiä ovat eritoten tutkineet tubettajat Ben van Kerkwyk (Unchartedx) sekä Jimmy Corsetti (Bright Insight). Ohessa ihan lyhyt pätkä Joe Rogan Experiencestä koskien näitä jäätelökauhan jälkiä (kesto 7.15):
Tokihan näitä on tutkinut moni muukin taho, mutta yhteistä näille kaikille asian ihmettelijöille on se, että heidät leimataan helposti pseudoarkeologian äänenkannattajiksi. Tämä tarkoittaa näennäistiedettä eli tieteellisten todisteiden ohittamista oman mielipiteen julkituomiseksi.
Tieteellinen arkeologia esittää näiden järkäleiden syntyneen siten, että vahvemmalla kivilohkareella on hakattu ja paukutettu tuntitolkulla heikompaa kiviainesta, jolloin muodot ovat hiljalleen muotoutuneet heikomman kivilaadun murtuessa. Muinaisesta Egyptistä tiedetään kyllä, että kivien halkaisemiseen on saatettu käyttää puisia kiiloja, tulta ja vettä, mutta esimerkiksi kuparisten/pronssisten työvälineiden pehmeä laatu ei ole sallinut kivien hakkaamista kovinkaan pitkään ilman terien tylsymistä. Tämä pätee myös Inka-kulttuuriin, sillä kuparia ja pronssia käytettiin aseissa ja työvälineissä yhtä lailla.
Kupariveitsiä 600-200-luvuilta eaa./Science Museum Group Collection.
Näissä varhemmissa kulttuureissa kuparisia ja pronssisia työvälineitä ei ole ollut lainkaan, joten mm. Stonehengeä ei tässä pronssitalttaosastossa voi huomioida.
On myös huomattava se, että esim. Ollantaytambossa Perussa lohkareiden louhintapaikan sanotaan olevan noin viiden kilometrin päässä vuoristossa. Tämä tarkoittaa sitä, että tällaisia noin 50-80 tonnin painoisia kiviä on täytynyt jotenkin kuljettaa paikalle vuorenrinteitä alas… ja taasen ylös ja ylittää useita laaksoja ja jokia siinä samalla. Huhheijaa.
Joidenkin matkalle jääneiden lohkareiden alta on sanottu löytyneen puisia rullia, mutta konkistadorien kirjoituksissa kerrotaan Inkojen tarinasta, jonka mukaan tällaista kiveä olisi Inkavoimin yritetty siirtää köysien avulla. Tuolloin kiven sanotaan katkaisseen kiinnitysköydet ja vyöryneen rinnettä alas tappaen samalla tuhansittain työmiehiä edetessään.
Wall of Six Monoliths/WikimediaCommons. Kivipaasien korkeus on n. 5 metriä.
Mikäli sitten oletetaan, että esim. näitä kiviä olisi muokattu/tuotettu jollakin tällä tavalla geopolymeeri-teorian mukaisesti, olisi tällöin tuo kivien louhintapaikka arkeologian saralla aivan väärä havainto. Hmm, mysteeristä paljastuu uusia aukkoja… olisiko siis mahdollista, että sieltä vuorilta olisi haettu irtonaista kivimateriaalia tonnitolkulla ja muokattu/tuotettu sitten näitä lohkareita MEGALIITTISESSA mittakaavassa tässä niiden sijaintipaikassa?
Akan mielestä tässä voisi olla järkeäkin, sillä jos 10 000 työmiestä kantaa selkäreppukoreissa kivimassaa paikalle liukuhihnana, niin kyllähän sitä muovailuvahaa syntyy muokattavaksi vaikka kuinka paljon! Tällöin tästä vuorilta tuodusta kivimatskusta olisi jäänyt kivien pintaan todisteita nimenomaan siitä, että järkäleet olisivat peräisin sieltä korkealta vuorelta. Onko tässä ajatuksenkulussa mitään tolkkua?
Mene ja tiedä, Akka ei myöskään ole selkäreppuoitsija ollenkaan. Eikä vuorten yli patikoitsija, saati sitten Inka tai minkäänlainen työmies.
Seuraava ongelma onkin sitten selittää se, miten tällaista menetelmää on voitu käyttää ympäri maailmaa samalla tavoin. Kuten sanottua, näiden nuppien ja kaapimisjälkien samankaltaisuus on merkittävä tekijä näissä teorioissa – olkoon sitten kyse Japanista, Pääsiäissaaresta, Turkista tai mistä tahansa kohteesta.
Marcellin teoria voisi selittää tämänkin, sillä kuten hänen esimerkkinsä osoittaa, ihmiset ympäri maailmaa ovat varmastikin huomanneet tällaisen ilmiön paistaessaan muina miehinä/naisina ruokaa nuotiolla. Jokaisesta heimosta on sitten täytynyt löytyä se yksi nörtti, joka on asiaan kiinnittänyt huomiota ja alkanut tutkia sen tuomia mahdollisuuksia. Ja näin sitä sitten on syntynyt se yhteisön ensimmäinen kemioitsija, jonka vastuulle sysättiin tämä merkillinen kivienkäsittelytaito!
Kyllä sitä ollaan sitten porukalla istuttu ihmettelemässä, kuinka se maaginen taikuri nuotiolla muokkailee kiviä ihan huvikseen iltapuhteina. Tästä Ihmeinsinööristä on sitten kerrottu vuosituhansien ajan perimätietona, kunnes loppupeleissä tieto on kaikilta kansoilta jäänyt unohduksiin ja jäljelle on jääneet vain me tollot, jotka emme ymmärrä mistään luonnontekniikoista mitään. Suurin osa meistä ei kuitenkaan ole myöskään kummoinenkaan nuotioitsija, vaan ihan tavallinen kaupungin asfaltin tallaaja. Talloitsija.
Pallogrillikin on joillekuille ihan liian suuri haaste käsiteltäväksi, kuten Akka on omasta kokemuksestaan havainnut. Sitä varten on olemassa sytytysnesteet, piru vie. Akka ei ole myöskään grilloitsija.
Cro-Magnon artists painting woolly mammoths in Font-de-Gaume, AMNH/Charles R. Knight/1920.
Noh, jätetäänpä tämä aihe nyt pohdiskeltavaksi, kun Akka on sen ilmoille heittänyt (ilmoitsija). Ja sovitaanko sitten myös, ettei näitä-oitsija -päätteisiä termejäenää käytetä, joohan? Ellei kyseessä ole tosiaan historioitsija tai loitsija. Tai ravintoloitsija.
On kuitenkin mielenkiintoista seurata, minkälaisen vastaanoton tämä Marcellin teoria maailmalla saa, vai painuuko tämäkin teoria valtavirta-arkeologian valtameren pohjaan. Saa nähdä, sanoo Akka, joka ei tämän jutun perusteella ole minkään asian tai alan asiantuntija. Eiköhän se nyt ole jo vuosikausien aikana tullut selväksi kaikille…!
Akka kuulisi mielellään, jos jollakulla on esittää asiantuntevaa mielipidettä näistä mainituista seikoista. Tai mitä tahansa mielipidettä, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ilman asiantuntemusta tai sen kanssa. Kyllä näin on näreet.
PÄIVITYS 28.8.2026:
Akka löysi juuri vanhasta Brien Foersterin kirjasta kuvan, jota ei ollut ennen nähnyt: tässä Cuscossa, Perussa näkyvässä muurissa Coricanchan historiallisen rakennuksen lähellä löytyy yhdestä kulmasta samaan aikaan nämä kolme eri rakennusmetodia. Kaikkien sanotaan olevan inkojen ajalta, mutta tämän järkäleen ympärille kasatut kivet todistavat ihan muuta. Näitä samanlaisia metodeja on kaikissa historiallisissa kohteissa ja ne on nimetty vanhimmasta nuorimpaan kauteen seuraavanlaisesti: Hanan Pacha, Uran Pacha ja (Gamarras) Ukan Pacha. Näistä viimeisin on siis juurikin nuo oikealla näkyvät kömpelöt lohkareet, joita inkat käyttivät korjaillakseen vanhoja rakenteita.
… oli synkkä ja myrskyinen yö v. 1972. Näin voisi alkaa jokin fiktiivinen kökköromaani, mutta näin tuona armon vuonna tosiaan tapahtui!
Yön synkkyydestä ja myrskyisyydestä ei tosin ole mitään havaintoa, mutta tapahtuman alullepanijana olivat Toronton yliopiston tohtorit A.R.G. Owen sekä Joel Whitton. He päättivät koota 8-jäsenisen ryhmän, jonka tarkoituksena oli keksiä täysin kuvitteellinenhenkiolento, jonka kanssa ryhmä kommunikoisi spiritistisissä istunnoissa.
Akan ottama kuva kirjasta Tiedon rajamailla. Vuodelta kivi ja keppi, peritty opus.
Ja auta armias sentään, näin sitä sitten syntyi tarina 1600-luvun yläluokkaisesta Sir Philipistä, jolle keksittiin myös yksityiskohtainen historia ja asuinpaikat. Tällä haluttiin taata, että Philip ei varmastikaan voinut olla historiallisesti olemassa.
Tutkimus sai nimekseen PHILIP EXPERIMENT.
Ryhmä koostui eri-ikäisistä henkilöistä, joilla ei tiedetty olevan ennestään mitään paranormaaleja kykyjä tai kokemuksia: Al (insinööri) Lorne (teollinen muotoilija) Andy/Andienne (Lornen vaimo, kotirouva, piirsi Philipin kuvan) Iris (tutkimuksen tohtori Owenin vaimo, sairaanhoitaja) Sue (kotirouva, sairaanhoitaja, tuolloinen Kanadan MENSAn puheenjohtaja) Sidney (collegeopiskelija ja myyjä) Bernice (kirjanpitäjä) Dorothy (kotirouva)
Käydäänpä seuraavaksi läpi Philipin tarinan pääpiirteet. Tarinan kehitti ryhmän jäsen Sue ja Andy myös piirsi Philipiä esittävän kuvan, joka asetettiin aina pöydälle istuntojen alkaessa.
Philipin kuva kirjasta Tiedon rajamailla (kuten yllä).
Sir Philip Aylesworth syntyi v. 1624 kuningas Kaarle I:n (1600-1649) hallitsemassa Englannissa. Philipin vanhemmat kuolivat isorokkoon pojan ollessa 10-vuotias, jolloin hän muutti Diddington Manorista aatelismiehen sir Cedricin kasvatettavaksi läheiseen Packenham Manoriin. Sir Cedricin tytär, Dorothea, oli koppava ja piloille hemmoteltu tyttö, mutta Philip lupasi naida tytön sir Cedricin kuolinvuoteella. Näin tapahtuikin sisällissodan runtelemassa Englannissa v. 1644.
Portrait of Charles I/taiteilija tuntematon.
Dorothea ei koskaan suostunut… krhm… aviollisiin velvollisuuksiin, mutta antoi Philipille luvan pitää rakastajattaria mielensä mukaan. Toisin kuitenkin kävi, kun Philip tapasi romaniheimon jäsenen Margon ja hullaantui tähän ylenpalttisesti.
Yhtäkkiä Dorothea olikin mustasukkainen Margosta, mutta tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta: teini-ikäisenä Dorothea oli peräti syyttänyt talonpojan tytärtä Agnesia noituudesta, sillä tämä oli ystävystynyt tuolloin 14-vuotiaan Philipin kanssa. Agnes päätyi kuin päätyikin lopulta hukutustestin kautta roviolle ja Philip oli tuolloin tästä Dorothean teosta silmittömän raivoissaan.
The Witch no. 3/Joseph E. Baker/1892 (LibraryOfCongress).
Sama kuvio toistui Margon kohdalla. Tälläkään kertaa Philip ei kyennyt pelastamaan raskaana ollutta rakastettuaan, koska Dorothea uhkasi paljastaa Philipin vakoilevan kuningas Kaarle II:n (1630-1685) puolesta. Philip pysyi vaiti, kun Margo poltettiin roviolla kylän torilla ja Dorothea palasi tapahtumasta innoissaan kerskumaan Philipille.
Tällöin Philip tarttui miekkaansa ja aikoi jo lävistää sillä Dorothean, kun Dorothea ilmoitti vihaavansa Philipiä niin paljon, että hän aikoisi kuolemansa jälkeen vainota Philipiä läpi taivaan tai helvetin. Philip luopui aikeistaan ja pudotti miekkansa lattialle.
Philip lähti kartanosta haahuilemaan kartanon metsään, sillä hän uskoi kuulevansa Margon äänen huutavan häntä. Philipin ruumis löydettiin kuitenkin sateisen ja myrskyisän (!) yön jälkeen tornin juurelta ja hänen ajateltiin epätoivoissaan heittäytyneen tornista alas.
Philipin uskotaan näyttäytyvän kummituksena kerran vuosisadassa, sillä hän etsii edelleen lohduttomana menettämäänsä elämänsä rakkautta; Margoa. Philip oli kuollessaan 30-vuotias.
Ruins of Wyresdale Tower/Tom Richardson (WikimediaCommons).
KAS NOIN. Melkein nousee tippa linssiin tästä traagisesta tarinasta… jonka voisi miltei uskoa olevan totta, sillä niin tarkasti tarinan keksijä Sue on kertonut mm. tuolloisen ajan poliittisista tapahtumista. Hatunnosto Suelle!
Mutta mitäpä tämän tarinan ympärillä sitten tapahtuikaan? Istuntojen alkaessa osanottajat keskustelivat Philipin historiasta ja keksivät lisää yksityiskohtia (mm. silmien väri, lempiruoka, kiinnostuksen kohteet, vanhemmat…) ja tutkivat lisää aikakautta, jolloin Philip olisi muka elänyt. Kuukausien ajan ryhmä kokoontui pöydän ympärille, kunnes ensimmäisen kerran osanottajat tunsivat vihdoin voimakkaan koputuksen pöydässä.
Ryhmä kokoontui joko kynttilöiden valossa tai eri väristen lamppujen valaisemana, toisin kuin viktoriaanisen ajan spiritistisissä istunnoissa. Tällä haluttiin varmistaa, ettei kukaan osallistujista koputtelisi tai liikuttaisi pöytää joko tietoisesti tai tahtomattaan.
(WikimediaCommons/1863).
Näiden koputusten lisääntyessä ryhmä päätti kysyä ”aaveelta” kyllä tai ei -kysymyksiä, jolloin yksi koputus tarkoittaisi kyllä ja kaksi koputusta ei. Nerokasta, arvoisa Watson… aaveiden Nobel-palkinto odottaa!
Philipin elämästä kyseltiin yksityiskohtia ja ajan mittaan yhä henkilökohtaisempiakin asioita. Tällöin Philip saattoi jättää vastaamatta tai koputuksen sijaan kuultiin raapimisen ääniä. Kysyttäessä mm. Philipin osallistumisesta sisällissotaan, koputukset kertoivat, että Philip oli sodassa ollessaan ampunut alle 10 miestä. Suhteistaan Dorotheaan ja Margoon Philip ei juurikaan halunnut vastata, mutta vähitellen Philipistä muodostui yksityiskohtaisten kysymysten ja vastausten avulla yhä enenevässä määrin oma persoonansa mieltymyksineen.
Ryhmällä oli tapana laulaa lauluja tai soittaa musiikkia ja näistä jotkin laulut muodostuivat peräti Philipin lempikappaleiksi. Ryhmän nuorin jäsen Sidney oli myös Philipille tärkeä, sillä hänen tullessaan usein (töidensä takia) myöhässä pöytä alkoi liikkua itsekseen kohti Sidneytä. Useita kertoja pöytä alkoi myös levitoida tai kallistella kahdelle jalalle, kun istuntojen määrä lisääntyi. Myös lamppujen valo saattoi välähdellä tai vaihtaa väriä, kun Philip osoitti ”olevansa paikalla”. Useista istuntovuosista huolimatta Philipiä ei koskaan fyysisesti nähty eli tällaista ”ilmaantumista” ei missään vaiheessa tapahtunut.
(TheOldOperatingTheatre).
Näiden vuosien jälkeen Iris Owen kirjoitti tapahtumista kirjan ”Conjuring up Philip – an adventure of psychokinesis” v. 1976. Yhtenä päivänä istunnosta kuvattiin myös dokumenttifilmi ”Philip, The Imaginary Ghost” vuonna 1974. Muutamat myöhemmät kauhuleffatkin pohjautuvat näihin istuntoihin.
Näitä tapahtumia ja menetelmiä on kuitenkin arvosteltu kovasti vuosikymmenien mittaan, sillä niiden ei katsota täyttävän tieteellisen tutkimuksen kriteerejä. Jokainen istunto toki äänitettiin nauhalle, mutta ilman mitään järjestelmällistä kuvamateriaalia todellisia tapahtumia on mahdotonta tulkita.
On siis kuitenkin edelleen epäselvää, miten nämä koputukset ja pöydän liikkumiset/levitaatiot voisi selittää, mutta ainakin ryhmän jäsenet ottivat ”tutkimuksen” tosissaan, sillä muutamat heistä peräti kävivät OIKEASSA Diddington Hallissa Warwickshiressa, Englannissa. Tämä paikka valittiin Philipin mukamas-kodiksi, sillä tällä tavoin talon historiasta voitiin tarkistaa, ettei talossa ja/tai suvussa ollut elänyt ketään Philipiä tarinassa mainittuna ajankohtana. Nerokasta, arvoisa Watson, osa 2…
Samankaltaisia tutkimuksia tehtiin myöhempinä vuosikymmeninä (Lilith ja Humphrey), mutta nämäkin tutkimukset todettiin tuloksettomiksi.
Akka ei nyt kyllä ymmärrä yhtään, miksi joku haluaa ”ryhmähallusinoida” minkä tahansa kummituksen ja jatkaa sitä öyhötystä peräti useiden vuosien ajan. Eikö olisi mukavampaa hankkia ihan jokin toisenlainen harrastus?
Toisaalta… olisihan se ehkä mukavaa kotiin tullessa moikata kotikummitus ”Perttiä” ja kuulla tämän koputuksia asiasta kuin asiasta.
Kaksoisvalotettu kuva v. 1899 (NationalArchivesUK).
Jatkuvia koputuksia… ihan joka paikassa ja koko ajan. KOP KOP. KOP. KOP KOP. KOP. KOP. Johan siinä alkaisi hermo kiristyä ja suustakin saattaisi päästä jonkinlaisia ärräpäitä.
”Hiljaa nyt, Pertti PERK#%#, sulta ei kysytty yhtään mitään!!”
Kaiken lisäksi pöydät alkaisivat keikkua ja lennellä pitkin seiniä ihan itsekseen. Niitä saisi sitten väistellä ja juosta välillä pakoonkin, kun Pertti oikein tulistuisi. Juu ei kiitos, sanoo Akka. Pitäkää ihan rauhassa kummituksenne ja hallusinaationne, niitä ei Akan torpassa tarvita.
KOP KOP. ”HILJAA NYT, SAAT&#&!!”
Iris Owenin kirja on luettavissa Internet Archivessa (vaatii kirjautumisen):
Kirjassa on yksityiskohtaisempaa tietoa sekä istuntojen etenemisestä että Philipin ”elämäntarinasta” poliittisine juonikuvioineen. Ihan mielenkiintoista luettavaa!
Ah, tämän aurinkoisen (sateisen) ja paahtavan (kylmän) heinäkuun jälkeen onkin aivan paikallaan uppoutua ihan muihin aiheisiin, kuten tällä kertaa vaikkapa mieltä kutkuttaviinpresidenttien salamurhiin!
Library of Congress.
Kuten useimmat tietänevät, presidentti Trumpin salamurhaa suunnitellut joukkio pidätettiin ennen suunnitelman toteutumista kesäkuun puolivälissä: ryhmän tarkoituksena oli nimenomaan surmata Trump tämän 80-vuotispäivänä 14.6.2026 ja hyökätä samalla Valkoiseen taloon. Suunnitelma kuitenkin epäonnistui tiedustelutietojen avulla, joten katsomme edelleenkin Yhdysvaltojen presidentin toilailuja lähes päivittäin.
Tunnetuimmat presidenttien salamurhat tapahtuivat tietenkin vuosina 1865 ja 1963.
V. 1865 presidentti Abraham Lincoln (1809-1865) ammuttiin Ford-teatterissa Washingtonissa ja ampuja John Wilkes Booth (1838-1865) ammuttiin tulitaistelussa kuoliaaksi 10 päivää kestäneen ajojahdin jälkeen.
Library of Congress/1865.
Tästä salamurhasta on tietenkin kaikkien vuosikymmenien aikana muodostettu useita salaliittoteorioita, ja mm. tässä seuraavassa videossa epäillään Boothin kuuluneen Konfederaatin kannattajien perustamaan salaseuraan the Knights of the Golden Circle. Tähän seuraan olisi tiettävästi kuulunut myös lainsuojaton Jesse James sekä Klux Klux Klanin johtaja Albert Pike.Kerrassaan viihdyttävää salaliittomässäilyä 43 minuutin edestä! Video kuuluu geologi Scott Wolterin juontamaan tv-sarjaan America Unearthed.
Vuonna 1963 taasenmurhattiin tietenkin presidentti John F. Kennedy (1917-1963) Dallasissa, Teksasissa.
Lienee sanomattakin selvää, että tähän tragediaan liittyy keskimäärin 6 443 289 eri salaliittoteoriaa (Akka repi luvun hatusta; numero on vain höpönlöpön -arvio).
Erään mainion salaliittoteorian esittää asianajaja/historioitsija Mark Shaw, jonka mukaan toimittaja Dorothy Kilgallenin (1913-1965), elokuvatähti Marilyn Monroen (1926-1962) sekä JFK:n ja Robert Kennedyn (1925-1968) murhat linkittyvät toisiinsa. Tämän herran kertomusta on hauska seurata, sillä ukko suoltaa faktaa kuin papupata kerrassaan!
Asiasta enemmän kiinnostuneille hänen yksi kirjansa ”The reporter who knew too much” löytyy Internet Archivesta (vaatii kirjautumisen):
Suomessa presidenttejä ei onneksi ole salaliittoiltu kuolemaan asti, mutta yksi ministeri joukosta kuitenkin löytyy: sisäasiainministeri Heikki Ritavuori (1880-1922) ammuttiin Helsingin Töölössä kotiovensa eteen 14.2.1922. Syyt ampumiseen olivat tietenkin poliittiset, kuinkas muuten…
Mutta, arvoisa herrasväki… kuka muistaa kaksi muuta salamurhattua Amerikan presidenttiä? Anybody? Heitä on siis kuitenkin yhteensä neljä.
Nyt seuraa juonipaljastuksia… kaksi muuta ovat arvoisat herrat James A. Garfield (1831-1881) sekä William McKinley (1843-1901).
Yhdysvaltain 20:spresidentti James A. Garfield lienee valtaosalta jääneen unohduksiin, sillä hänen presidenttikautensa kesti noin nelisen kuukautta v. 1881.
James A. Garfield.
Seuraavat kolme kuukautta hän makasi haavoittuneena sairaspedillään saatuaan 2.7.1881 kaksi ampumahaavaa Baltimore and Potomac -rautatieasemalla Washingtonissa.
Presidentti oli tuolloin aikeissa matkustaa junalla Williams Collegeen, Massachusettsiin kahden poikansa kanssa, sillä hän halusi esitellä pojilleen entisen opinahjonsa. Oih, miten ylevät pyrkimykset ja voih; nuo poikaparat!!
Tuolloisilla presidenteillä ei myöskään ollut palkattuja turvamiehiä seuranaan, joten presidenttiä jo pitkään stalkanneella ampujalla oli suora pääsy presidentin lähelle.
Akka on tyrmistynyt ajatuksesta, että White House on nykyään tätä muotoa.
Ampuja Charles J. Guiteau (1841-1882) toteutti tekonsa, sillä hän oli toistuvasti halunnut päästä suurlähettilääksi Eurooppaan, eritoten Ranskaan. Guiteauta on myös kuvailtu jo aikanaan mielenvikaiseksi ja sittemmin hänen on arvioitu olleen jopa skitsofreeninen tai psykopaatti. Joka tapauksessa hänet hirtettiin kesäkuussa 1882 ja hänen kerrotaan sanoneen ennen kuolemaansa: ”Minä vain ammuin presidenttiä, lääkärit lopulta tappoivat hänet.”
Tässä karmivassa lausahduksessa lienee totuuden siemen, sillä presidentti kuoli lopulta infektioihin ja komplikaatioihin 19.9.1881.
Toista, haimaan osunutta luotia yritettiin tuloksetta jäljittää jopa puhelimen keksijä Alexander Graham Bellin (1847-1922) kehittämällä metallinpaljastimella. Presidentti kuoli kuitenkin juurikin bakteeri-infektioihin, jotka aiheutuivat huonosta hygieniasta ja loppuvaiheessa hänellä on ollut keuhkokuume, verenmyrkytys ja tulehduksia mm. pernassa ja eturauhasessa.
Alexander Graham Bell.
Kuollessaan presidentin paino oli tippunut 95 kilogrammasta noin 58-59 kilogrammaan, sillä häntä hoidettiin myös peräruiskeilla ja nestemäisellä ruokavaliolla. On siis ihme, että tuohon aikaan presidentti eli ja koki edes sen kolmisen kuukautta tuskaa ja kärsimystä ampumahaavoista, jotka olisivat nykypäivänä olleet helposti hoidettavissa missä tahansa sairaalassa.
Ihan kauhea kohtalo, ei muuta voi sanoa. RIP presidentti James A. Garfield.
Yhdysvaltain 25:s presidenttiWilliam McKinley oli surmaamisensa aikaan jo toisella presidenttikaudellaan. Näinä vuosina käytiin mm. Espanjan ja Yhdysvaltain välinen sota, jonka seurauksena USA sai haltuunsa Puerto Ricon, Filippiinit, Guamin sekä Havaijin saaret osaksi Yhdysvaltoja. Samaan aikaan Kiinassa käytiin verinen boksarikapina, jonka taltuttamiseen myös presidentti McKinley lähetti joukkoja.
William McKinley (Wikimedia Commons).
5.9.1901 presidentti seurueineen oli puhujatilaisuudessa Buffalossa, New Yorkissa, kun kättelyjonossa ollut työtön anarkisti LeonCzolgosz (1873-1901) ampui häntä kahdesti.
Aseen hän oli piilottanut käteensä nenäliinan suojaan ja oli vähällä, ettei hän ehtinyt ampua kolmatta kertaa, ennen kuin ympärillä olevat ihmiset taltuttivat hänet maan tasalle. Jopa ammuttu presidentti itse joutui pyytämään, ettei väkijoukko hakkaisi ampujaa kuoliaaksi, voi pyhät pieksut sentään…
Presidentti kiidätettiin sairaalaan, mutta hätäleikkauksesta huolimatta toista luotia ei löydetty. Ensimmäinen luoti oli ilmeisesti osunut takin nappiin tai metalliseen esineeseen puvuntaskussa ja kimmonnut siitä, mutta tämä toinen luoti lävisti presidentin suolia, munuaisen ja selän lihaksia.
Presidentti kursittiin kuitenkin sairaalassa kasaan luoteineen päivineen (!) ja joitakin päiviä näyttikin jopa siltä, että presidentti olisi toipumaan päin. Toisin kuitenkin kävi: luoti oli aiheuttanut kuolion ympärilleen ja McKinley menehtyi tulehduksiin ja verenmyrkytykseen 14.9.1901.
Uskomatonta kyllä, saksalainen Wilhelm Röntgen (1845-1923) oli keksinyt nimeään kantavan laitteen v. 1895 ja vastaanotti siitä Nobelin fysiikanpalkinnon v. 1901. McKinleyn lääkärit eivät kuitenkaan yrittäneet etsiä luotia tällä menetelmällä, sillä he epäilivät laitteen aiheuttavan haittavaikutuksia presidentille. Voi järjen vähyys sentään, arvoisat tohtorit…
RIP presidentti William McKinley.
Wilhelm Röntgen.
Presidentin ampuja tuomittiin nopeassa oikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitus tapahtui sähkötuolilla 29.10.1901. Tuolloin tämä 28-vuotias murhaaja ei osoittanut mitään katumusta teostaan; hän päinvastoin uskoi, että presidentti oli työtä tekevän kansan vihollinen ja hänet piti täten ampua.
Ruumiinavauksessa todettiin, että ampujalla oli mm. pehmeä sankkeri-sukupuolitauti (kivuliaita haavaumia) ja hänen arkkuunsa kaadettiin rikkihappoa ennen hänen hautaamistaan nimettömään hautaan vankilan pihamaalle.
Abraham Lincoln: Oak Hill Cemetery, Springfield, Illinois
James A. Garfield: Lake View Cemetery, Cleveland, Ohio
William McKinley: McKinley National Memorial, Canton, Ohio
John F. Kennedy: Arlington National Cemetery, Arlington, Virginia
Useita Ameriikan presidenttejä on tietenkin yritetty salamurhata kautta aikojen. Lista on huimaavan pitkä ja siihen lukeutuvat mm. Ronald Reagan (1911-2004), jota ammuttiin 30.3.1981. Presidentti sai yhden osuman ammutuista kuudesta luodista, mutta palasi presidentillisiin tehtäviinsä onnistuneen leikkauksen jälkeen.
Korkeasta silinterihatustaan tunnettu Abraham Lincoln yritettiin surmata useita kertoja ja hänen hattunsa pelastikin hänen henkensä elokuussa 1864.
Tai no; ei nyt sentään pelastanut, mutta… tuntemattoman salamurhaajan luoti lävisti presidentin silinterin tämän ratsastaessa takaisin Valkoiseen taloon työhuoneena käyttämältään kiinteistöltään. Lincoln oli tunnetusti harvinaisen pitkä mies (peräti 193 cm) ja korkea silinteri on varmastikin ollut hyvä tähtäyskohde. Tuon aikaiset kiväärit eivät ole tunnettuja tarkkuudestaan, joten hattuosuma on ollut hyvin todennäköinen tapahtuma päähän tähdätessä.
Smithsonian. Tämä hattu on Ford-teatterin tapahtumasta peräisin.
Näihin tapahtumiin voi tutustua mm. Wikipediassa, jossa aiheesta on kokonainen oma sivustonsa. Akka suosittelee aina muidenkin lähteiden käyttöä, mutta asiasta kiinnostunut pääsee tällä tavoin alkuun.
Maailma on täynnä infoa, kunhan vain sähköverkot toimivat tulevien tai jatkuvien ukkosrintamien jäljiltä… sekin on varmasti jonkinlainen salaliitto: hallitukset säätelevät säätä ja aiheuttavat tuhoja ympäri maailmaa! Muahahhaa, tällaisiakin uskomuksia näihin mielenkiintoisiin salaliittoteorioihin kuuluu.
Pitäkää taas foliohatuistanne kiinni, oi arvoisat salaliittohihhulit! Suojatkaa myös kotieläimenne, sillä armeijahan kouluttaa delfiinejäkin tappajiksi ihan vain mielenhallinnalla, sehän on ihan yleistä tietoa… pitäisiköhän folioida ihan huonekasvitkin, etteivät mokomat vaan muutu lihansyöjäkasveiksi jollakin kummallisella energiansiirrolla? Tai ehkä ne on jo geneettisesti muunneltu muuttumaan sopivalla hetkellä? Hui kauhistus sentään…
Kaiken huipuksi: folionvalmistajat levittävät salaliittoteorioita saadakseen enemmän foliota myytyä!
Akka jää kieriskelemään foliorullassa tätä ultimate-salaliittoa pohtiessaan… uunikintaat käsissään ja huopasaapikkaat jalassa… kannattanee varmaan kieriskellä vielä kelmussakin varmuuden varalta. Ja vessapaperissa, joita voi kulua useita rullia! Vessapaperisalaliitto!
Parempi katsoa kuin katua, hah haa! Akka rests her case laughing.Akka pahoittelee, että suurin osa kuvista esittää vanhoja partaukkoja; sen siitä saa, kun kirjoittaa historiasta!
Eikö olisikin mielenkiintoista tietää, minkälaisia ihmisiä menneisyyden merkkihenkilöt olisivat nykypäivänä?Kaiken tämän teknologian ja kulutuskulttuurin keskellä?
Factory Workers/1945/WikimediaCommons.
Historialliset kirjoitukset pullistelevat muinaisuuden hallitsijoiden urotekoja ja -töitä, mutta vastaavasti työläiset ja peruskansalaiset ovat jotakuinkin jääneet unohduksiin. Ketään ei menneinä aikoina kiinnostanut, ketkä raahasivat Khufun pyramidin kiven numero 2778paikalleen kaikista niistä kahdesta miljoonasta, jotka vielä tänäkin päivänä pyramidin rungon muodostavat. Eikä unohdeta niitä sileiksi hiottuja valkeita päällyskiviä, siinä olikin jo toinen urakka kerrakseen! (Tässä vaiheessa jonkun pitää mainita ne alienit, jotka hoitivat levitoimalla koko homman…)
Näitä vastaavanlaisia järkälemäisiä töitä löytyy edelleen ympäri maailmaa eikä meillä ole harmainta aavistustakaan siitä, miten ja millä nämä megaliittiset rakennelmat on aikoinaan saatu aikaiseksi. Eikä ole myöskään olemassa työntekijöiden TYHY-päivien valokuvia kanoottiretkiltä tai edes raportteja siitä, oliko pyramidinrakentaja Huni ollut tänä kuukautena tarpeeksi tuottelias vai saiko hän raippaa ja pienempiä ruoka-annoksia laiskottelusta.
Täytyy siis toimia niillä lähtökohdilla, mitä on tiedossa: historian suurmiehillä ja -naisilla, joista on paljon erilaisia lähteitä eri historioitsijoiden kirjoittamana.
Akka ottaa lähtökohdaksi sellaisen ajatuksen, että näillä seuraavilla henkilöillä ei olisi nykypäivänä vastaavanlaisia ”kykyjä,” kuten heillä lienee aikanaan ollut. Nykypäivänä on hyvin vaikea kuvitella, että ihan jo pelkästään uskonnollisen vapauden puolesta ihmiset kokoontuisivat kenenkään eteen kuulemaan ”Jumalan pojan” sanomaa tai ylipäätään pitäisi ketään ihmisolentoista hahmoa jumaluuden ilmentymänä (Egypti). Sen takia kaikki tällaiset aikakauteen/kulttuuriin liittyvät ns. supervoimat voi suosiolla unohtaa, sillä maailma on todellakin muuttunut noista ajoista, mikäli ette sitä ole vielä havainneet… (lievää sarkasmia havaittavissa, kuinka yllättävää).
Aloitetaanpa siis näistä jumaluuksista/niiden edustajista ihan suosiolla ja muistetaan, että tämä on vain huumoripitoista tarkastelua ja Akan omaa pohdiskelua tästä aiheesta.
KLEOPATRA (69-30 eaa.): Kaikkihan me tiedämme (oletettavasti) Kleopatran tarinan ja jotkut meistä ovat nähneet vielä Elizabeth Taylorin Kleopatrana elokuvassa v. 1963… tai ainakin kuvia siitä leffasta. Mikä kaunotar!
Elizabeth Taylor elokuvassa Kleopatra v. 1963/HollywoodMuseum.
Todellisuudessa Kleopatra ei liene ollut mikään kaunotar, sillä kreikkalainen historioitsija Plutarkhos (45-120 jaa.) ainakin on todennut, ettei tällaisesta kauneudesta ole ollut tietoa. V. 2007 löydetty kolikko esittää myös Kleopatran suurinenäisenä ja… aika karunnäköisenä; kyse ei todellakaan ole mistään Nefertiti-patsaan ulkomuodosta. Kleopatrasta on olemassa myös yksi oletettu muotokuva:
Kleopatran karisma oli Plutarkhoksen mukaan kuitenkin ihan toisella tasolla, ja tämänpä takia hän Ptolemaiosten hallitsijasuvun edustajana vietteli miehen jos toisenkin omien tarkoitusperiensä vuoksi. Tähän joukkioon kuului mm. egyptiläiseen faaraotyyliin hänen molemmat veljensä Ptolemaios XIII sekä XIV, Julius Caesar Rooman puolelta sekä viimeisenä Marcus Antonius, roomalainen sotapäällikkö.
Tämä tarina lienee tuttu; ihan oikea Romeo ja Julia -tyyppinen tragedia, mikäli historia paikkansa pitää. Kleopatran uskotaan joko surmanneen itsensä myrkkykäärmeellä tai sitten ihan vaan myrkkyjuomalla, tokihan murhaakin on esitetty yhtenä vaihtoehtona. Tätä ei varmastikaan voida tietää, sillä hautaa ei ole koskaan löydetty huolimatta arkeologi Kathleen Martinezin etsinnöistä Taposiris Magnassa, Egyptissä. Vuosikausia jatkuneista etsinnöistä. Joita voimme ihailla hyvin usein mm. NatGeolla.
Noh, näistä tiedoista pitäisi päätellä jotakin ilman tämän naisen maagisia kykyjä johtaa valitsemallaan tavalla… ainakin Kleopatran tiedetään olleen taitava diplomatiassa ja strategiassa ja hän osasi puhua useita kieliä. Hän oli myös pidetty hallitsija, mutta samalla ajoi aina omaa opportunistista asiaansa. Laitetaanpa nämä asiat siis pakettiin vaikka seuraavalla tavalla:
KLEOPATRA NYKYPÄIVÄN PERUSTAVIKSENA: Kleopatra eli Kiara ei ole syntynyt kuninkaalliseen sukuun eikä hänellä ole veljiä (huh, eli täten ei myöskään mitään kuninkaallisia sukurasitteita heidän suhteensa). Kiara elelee kaksiossaan yksin lemmikkikäärmeensä kanssa ja toimii kielenkääntäjänä sekä tulkkina erilaisissa tapahtumissa. Harrastuksenaan Kiara käy joskus kutomassa mattoja paikallisessa työpajassa (vrt. myytti Kleopatrasta mattoon käärittynä, jotta hän pääsisi Julius Caesarin puheille). Kiara ei ole myöskään murhauttanut sisartaan Arsinoeta, vaan he käyvät silloin tällöin yhdessä kahviloissa ja ravintoloissa, joskus harvoin myös taidenäyttelyissä.
JEESUS (noin 4 eaa/6 jaa – noin 30 jaa.): Evankeliumeista tiedämme, että Jeesus syntyi Bethelemissä, Juudeassa Neitsyt Marian ja tämän aviopuolison Joosefin poikana, mutta historioitsijat uskovat tarinoiden olleen runsaasti väritettyjä. Näiden kirjoitusten tarkoitus oli vahvistaa käsitystä Jeesuksesta Jumalan poikana eikä suinkaan kertoa wikipediamaisesti henkilön menneisyydestä ja alkuperästä. Lapsuusajasta on säilynyt vain muutamia mainintoja (Akka on näistä aiemmin kirjoittanut jutussa Oliko Jeesus oikeasti kauhukakara) ja Jeesuksen ”elämä” alkaakin vasta noin kolmekymppisenä. Tällöin Johannes Kastaja kastaa Jeesuksen ja a vot; rabbi on syntynyt.
Pitääkö tähän nyt kirjoittaa sitten sitä seuraavat tapahtumat, jotka me kuitenkin kaikki tiedämme edes jollakin tavalla? Akan mielestä ei, vaan kannattaa mainita useat historialliset lähteet, joissa Jeesuksen olemassaolo mainitaan. Tällaisia kirjoituksia on säilynyt mm. roomalaisilta historioitsijoilta Tacitukselta, Suetoniukselta sekä Josephukselta, jotka toki kukin elivät Jeesuksen kuoleman jälkeisenä aikana.
Jesus/Catacombs of Marcellinus and Peter/ kuva BBC ja video:
UsefulCharts.
Jeesukseen liittyvistä asioista on nyt jo kiistelty parisen tuhatta vuotta, joten itse kukin voi varmasti muodostaa oman mielipiteensä massiivisesta tietosanakirjasta, jota internetiksi kutsutaan. Makuasioista ei sovi kuitenkaan riidellä (Akka on kirjoittanut Jeesuksesta myös jutussa Neljä hautaa ja yhdet… useat hautajaiset).
Hypätään suosiolla nykypäivään ja unohtakaamme kaikki ihmeteot, jumaluudet ja ylösnousemukset:
JEESUS NYKYPÄIVÄN PERUSTAVIKSENA: Jo kolmikymppinen Joshua asustelee edelleen äitinsä Marian peräkammarissa. Ottoisänsä Joosefin kuollessa Joshua yritti jatkaa tämän hyvin menestynyttä rakennusliikettä, mutta eihän siitä tullut lasta eikä pask…. mitään.
Niinpä Joshua ja äiti Maria päättivät myydä koko puljun eteenpäin ja nyt he elelevät mukavasti sijoitusrahoillaan jossakin päin Lähi-Itää. Joshua pelailee paljon ja katselee joskus Netflixistä animea ja historiallisia leffoja, kunnes äiti pyytää pojan syömään vastapaistettua lammaspataa terassille. Joshua on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen nuorimies, joka ei paljoakaan tulevaisuutta mieti: elämä on tässä ja nyt.
ADOLF HITLER (1889-1945): Itävalta-Unkarissa syntynyt Adolf sai tiukan kasvatuksen, mutta isänsä ja äitinsä kuoltua poika halusi päästä opiskelemaan taidetta. Wienin kuvataideakatemia hylkäsi hänet kuitenkin peräti kahdesti. Adolf ajautui asunnottomaksi ja rahattomaksi ja nukkui yönsä puistonpenkeillä, mutta alkoi sittemmin tienata vesiväritöillään rahaa. Wienin ja Munchenin jälkeen Adolf osallistui menestyksekkäästi asepalvelukseen ensimmäisessä maailmansodassa, jonka jälkeen hän alkoi osallistua poliittisiin kokouksiin ja puoluetoimintaan.
Hitler pidätettiin v. 1923 maanpetoksesta, jolloin hän myös kirjoitti ylös elämäkertateoksensa, jonka nimeä Akka ei mainitse. Tästä teoksesta alkoi karttua massia, joka vain vahvisti Adolfin uskoa omiin (tuolloin jo muodostuneisiin) näkemyksiinsä.
Tästä eteenpäin Adolf seikkaili politiikan maaperällä meidän tuntemallamme tavalla, kunnes päätyi päättämään päivänsä 30.4.1945 Berliinissä. Joidenkin tutkijoiden mukaan Adolf päätyi muiden johtajien tavoin Etelä-Amerikkaan ja myös Amerikassa näin epäiltiin, sillä sekä CIA että FBI ovat julkaisseet dokumentteja näistä epäilyksistä ja havainnoista.
Mene ja tiedä, mutta ”tehdäänpä joshuat” ja hypätään nykypäivään:
ADOLF NYKYPÄIVÄN TAVIKSENA: Yritettyään kolmannen kerran pääsyä Wienin kuvataideakatemiaan Adolf vihdoinkin pääsi sisään! Opiskelujensa jälkeen hän kiertelee näyttelyjensä kanssa maailmalla ja Helsinki lienee vuorossa seuraavana.
Argh, enempää rivejä, ajatuksia eikä tulevaisuudennäkymiä tälle henkilölle ei enää uhrata, paitsi… ylihuomenna Adolf kaapataan alieneiden alukseen, jossa häntä tutkaillaan tauotta erilaisilla lääkinnällisillä välineillä. Tauotta. 24 tuntia vuorokaudessa.
Ja näistä tapahtumista lähetetään Maahan suoraa live-esitystä 24 tuntia vuorokaudessa. Tuliko jo mainittua tauotta?
TUTANKHAMON (1342-1323 eaa.): Vain 9-vuotiaana valtaan noussut pieni pojanreppana ehti hallita vain 10 vuotta ennen kuolemaansa (Akka on kirjoittanut kaksi juttua: Tutankhamon-parka sekä Sukujuhlat Tutankhamonin malliin).
Valtakautensa aikana tämä nuorimies hylkäsi isänsä Akhenatenin yksijumalaisen Aten-uskonnon ja pääkaupunki Amarnan, jolloin kuninkaallinen hovi siirtyi takaisin pääkaupunki Thebaan (Luxor). Tuolloin Tut sai korjattua isänsä hallinnon laiminlyömiä rakennuksia ja temppeleitä uuteen kukoistukseen. Myös naapurivaltioiden suhteet olivat kärsineet Akhenatenin aikana, joten Tut yritti korjata näitä diplomaattisia suhteita omana valtakautenaan.
Egypt Museum.
Tutin haudasta löytyneet kaksi sikiömuumiota on tietenkin surullinen muistutus tästä Egyptin kuninkaallisten sisäsiittoisesta pariutumisesta. Nämä Tutin sisaren Ankhesenamunin kanssa saadut lapset eivät saaneet mahdollisuutta normaaliin elämään, kuten ei itse Tutankhamonkaan lukuisten erilaisten periytyvien vammojensa takia. Kampurajalkainen poika jäi kuitenkin ikuisesti elämään, kun hauta löydettiin v. 1922. Katsotaanpa, mitä poikafaarao voisi puuhailla nykyajan tavallisena pulliaisena!
Muumioidut sikiöt 317a sekä 317b Tutankhamonin haudasta. Toinen n. 5-6 kuukauden ikäinen sikiö ja toinen n. 8-9 kuukautta, oletettavasti keskenmeno sekä kuolleena syntynyt/menehtynyt synnytyksessä.
TUTANKHAMON NYKYPÄIVÄN TAVIKSENA:Teremun ei ole kampurajalkainen, kävelykeppiä käyttävä nuorimies, sillä nykypäivänä tällaisia sisarusten välisiä avioliittoja ei ole hyväksytty vuosisatoihin. Teremun on naimisissa, asuu Kairossa vaimonsa Aminan ja kahden lapsensa kanssa kerrostalokolmiossa. Asunnon parvekkeelta on nipin-napin-näkymä Niilille, jos oikein tarkasti katsoo palmujen latvojen välistä.
Teremun on jo ehtinyt käydä perheensä kanssa uudessa Grand Egyptian Museumissa, jossa varsinkin lapset ovat olleet kovin kiinnostuneita faarao Tutankhamonin aarteista. Tämä naurattaa lasten vanhempia, sillä he itse eivät ole juurikaan perehtyneet faaraoiden historiaan. Molemmat työskentelevät markkinoinnin parissa ja lapsiperhearki on tarpeeksi kiireistä muutenkin.
NAPOLEON (Napoleone di Buonaparte 1769-1821): Korsikalla syntynyt aatelinen pojankoltiainen lähetettiin Ranskaan opiskelemaan ja valmistuttuaan sotilasakatemiasta hän nai paikallisen seurapiirikaunottaren Josephinen, jolla oli jo ennestään kaksi lasta. Myöhemmin pari ehti jo erotakin, mutta Josephinen sanotaan olleen Napskun elämän suuri rakkaus.
Henri Félix Emmanuel Philippoteaux, 1835/ Portrait of Napoleon/Palace of Versailles.
Napskun poliittinen nousukiito muistuttaa tuon aiemmin mainitun A:n vastaavanlaista uraa ja hän ehti myös mm. valloittaa Kairon ja tutkia Egyptin pyramideja. Eräs sitkeä huhu kertoo Napskun joukkojen rikkoneen jopa sfinksin nenän v. 1798, mutta todistettavasti rikkoutunut nenä näkyy jo vuonna 1755 tehdyssä piirroksessa ja jopa sitä aiemmin tehdyissä havainnoissa.
The Sphinx/1885/Travelers in the Middle East Archive. Tässä vaiheessa nenä on tietenkin rikki.
Noh, seuraavaksi seuraa tietenkin useita näitä ikuisia sotaretkiä ja taisteluja… BORING… tärkeämpää tässä jutussa on Napoleonin luonne: koulussa häntä kiusattiin ja haukuttiin laihaksi ja lyhyeksi; useiden tutkijoiden mukaan hänellä onkin saattanut olla jonkinlaisia komplekseja, joita hän yritti kompensoida voimakkaana valloittajana. Napskun pituus on kuitenkin ollut aikuisiällä ihan tavanomainen tuon ajan mittapuulla: 165-169 cm.
Napsku oli myös syvästi taikauskoinen ja haaveili uuden uskonnollisen liikkeen perustamisesta, jota hän tietenkin johtaisi haluamallaan tavalla. Häntä on kuvattu myös kiivaaksi ja äkkipikaiseksi, mutta samalla rationaaliseksi joukkojen johtajaksi.
Loppujen lopuksi Napskusta tuli keisari Napoleon I, kunnes britit vangitsivat ja karkoittivat hänet Saint Helenan saarelle v. 1815. Tällä saarella hän kuoli 5.5.1821 oletettavasti mahasyöpään, jota ilmeni Napskun suvussa muutenkin. Ok, näillä tiedoilla siis mennään eteenpäin:
NAPOLEON NYKYPÄIVÄN TAVIKSENA: Ranskan Korsikalta ponnistanut nuorimies Nicolas päätyi huomattavan nopeasti Ranskan asevoimissaylöspäin kuin ohjus ja toimii tällä hetkellä NATOssa huippusalaisissa tehtävissä. Tämän enempää hänestä ei tiedetä: ehkäpä hän on usein Suomenkin taivaalla nähtyjen NATOn tiedustelukoneiden kyydissä. Nämä koneet ovat aikamoisia ilmestyksiä tekniikaltaan ja kooltaan, kuten mm. seuraava esimerkki osoittaa:
Ehkäpä siis Flightradarissakin usein nähdyt lentokoneet lennättävät mukanaan nykyajan Napskua ja toivoa sopii, että hänellä on mukanaan oikeana kätenään aiemmin mainittu Josephine! Hah, ikinä ei voi tietää…!
Josephine in Coronation Costume/Baron Francois Gerard/1807-08.
Josephinen ja Napoleonin tarina, wow; Kauniit ja rohkeat 1700-1800-luvun taitteessa. Kenen nimi voi ylipäätään ollaMarie Josephe Rose Tascher de La Pagerie … no, nähtävästi hänen!
Jutussa mainittuja henkilöitä ei ole pilkattu tai vahingoitettu eikä tarkoituksellisesti heidän uskomuksiaan ole mollattu millään tavalla. Paitsi Adolfia, tietenkin.Ja syystä.
Myöskään eläimiä ei ole vahingoitettu eikä kukaan vastaa mistään seurauksista näiden oletettujen henkilöiden osalta, sillä heitä ei ole todellakaan olemassa. Herneitäkään ei ole vahingoitettu, ellei niitä ole nenään laitettu. Kohti uusia seikkailuja!
… CHAPPAQUIDDICKISSA! Uskokaa pois, Akka piti kielen keskellä suuta (vain etusormen yhdellä näppäimellä kerrallaan) tuota paikannimeä kirjoittaessaan. Kukamitähäh ja missä on Chappaquiddick, voisi moni kysyä, joten katsotaanpa tätä merkillistä paikkaa hieman tarkemmin.
Veljekset Robert, Ted ja John Kennedy. Aiheeseen liittyvät kuuluisat herrasmiehet.
Chappaquiddick on saari Massachusettsin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Saari sijaitsee suositun lomakohteen Martha’s Vineyardin vierustalla ja sinne pääsee lauttayhteydellä rannikkokaupunki Edgartownista. Saari on saanut nimensä paikallisen Wampanoag-heimon kielestä ja nimi tarkoittaa jotakuinkin erillistä saarta. Alun perin saaren nimi oli peräti muotoa Noepetchepi-aquidenet, joten ollaan vaan ihan tyytyväisiä tähän Chappaquiddick-nimeen!
Kiitos tästä maantiedon ekstralyhyestä oppimäärästä, arvoisa professori Akka, mutta mitäpä tällä saarella on tekemistä minkään kanssa? Sen selvittämiseksi pitää palata ajassa vuoteen 1969.
Vuoden 1969 heinäkuu muistetaan erityisesti siitä, että tuolloin Apollo 11 oli matkalla kohti Kuuta. Laukaisu tapahtui 16.7. ja laskeutuminen Kuuhun neljä päivää myöhemmin 20.7. Juuri samaan aikaan 18.7. Kennedyn klaaniin kuuluva senaattori Edward (Ted) Kennedy oli seuraamassa regattaa seurueensa kanssa tällä Chappaquiddickin saarella. Seurueeseen kuului neljä naimisissa olevaa miestä ja kuusi naispuolista sihteeriä/kampanja-avustajaa jo Robert Kennedyn kaudelta (ammuttiin v. 1968). Tarkoituksena oli tarjota illallista näille uskollisille naispuolisille työntekijöille, jotka sattuivat olemaan parissakymmenissä olevia sinkkuja. Ja ei, miesten aviovaimot eivät tietenkään olleet mukana matkalla. Jotakin mätää…
Mainittakoon kuitenkin se tosiseikka, että miesten oli tarkoitus yöpyä Edgartownin hotellissa lauttamatkan takana ja myös naisille oli varattu huoneet eri hotellista. Mutta… sitten kaikki alkoi mennä pahasti pieleen, mutta tarkastellaanpa tätä tapahtumien kulkua sen jälkeen, kun tiedämme jotakin tästä senaattori Ted Kennedystä. (Akkaa hämää tämä nimi ”Ted,” kun etunimi on kuitenkin Edward…)
Ted Kennedy v. 1984. Pesunkestävä poliitikko.
Ted Kennedy (1932-2009) oli Kennedyn yhdeksänlapsisen pesueen nuorin jäsen. Hänen isoveljensä John F. Kennedy ja Robert Kennedy olivat tietenkin hyvinkin aktiivisia politiikassa ja näin tämän nuorimmaisenkin uravalinta oli etukäteen selvä. HarvardCollegessa Ted jäi kuitenkin kiinni mm. lunttaamisesta eikä hän päässyt myöhemminkään Harvardin yliopistoon lakia lukemaan. Sen sijaan hän valmistui Virginian yliopistosta asianajajaksi v. 1956.
Tedin arvosanat olivat koko opiskeluajan heikkoja ja hänen sukunsa nimi pelasti hänet monesta pulmatilanteesta. Perheen päämies ja Tedin isä Joe Kennedy (Joseph P. Senior 1888-1969) takasi myös sen, ettei Tedin tarvinnut armeija-aikanaan osallistua käynnissä olevaan Korean sotaan. Kaikesta tästä lusmuilusta huolimatta Tedin ura senaattorina kesti kuitenkin huimat 47 vuotta! Tätä ei oikein voi uskoa, kun tietää, mitä Tedille tapahtui tuona armon vuonna 1969. Joten; palataanpa Chappaquiddickiin!
Seurueen illallistarjoilu vuokratulla Lawrence Cottagella alkoi noin kello 20.30, mutta jo noin klo 23 aikaan Kennedyjen kampanja-avustaja Mary Jo Kopechne (1940-1969) ilmoitti olevansa huonovointinen ja väsynyt. Ted tarjoutui avuliaasti ajamaan hänet viimeiselle lautalle, jonka oli tarkoitus lähteä Edgartowniin puolenyön aikaan.
Mary Jo Kopechne.
Omituista on se, että Mary Jo ei kertonut kenellekään lähtevänsä ja hän jätti myös käsilaukkunsa ja avaimensa (myös hotellihuoneen avaimen) tähän saarelta vuokrattuun lomakiinteistöön. Kennedyn Oldsmobile lähti kuitenkin sitten matkaan noin klo 23.15, mutta ajomatkan aikana auto suistui holtittomasti lampeen kaiteettomalta Dike Bridge– sillalta ennen lauttarantaan pääsyä. Nykyään sillalla on toki kaiteet.
The Independent.
Lisää omituisuuksia: Dike Bridgen reitti ei ollut yleisesti käytetty väylä lauttarantaan pääsemiseksi, sillä mökiltä lähdettäessä lauttaranta sijaitsi vasemmalla. Päätyäkseen Dike Bridgelle Tedin on täytynyt kääntyä risteyksestä oikealle. Lisäksi paikallinen apulaissheriffiChristopher ”Huck” Look vannoi nähneensä Tedin Oldsmobilen pysähtyneenä noin kello 00.40 aikaan. Kun hän ajoi tätä autoa kohti, sen kuljettaja kiihdytti nopeasti pois paikalta. Auton ja sen rekisterikilven apulaissheriffi tunnisti heti, kun auto seuraavana päivänä nostettiin lammikosta. Jotakin mätää…
Auto putosi sillalta veteen ja kääntyi kyljelleen. Tedin myöhempien kertomusten mukaan hänen onnistui päästä autosta ulos, mutta Mary Jo jäi autoon sen vajotessa veden alle. Ted kertoi huutaneensa Marya nimeltä ja yritti auttaa tätä ulos autosta, mutta ponnistelu oli tuloksetonta. Lopulta hän lähti kävelemään takaisin vuokramökille (n. 15 minuutin kävelymatka), jossa Ted kertoi tapahtuneesta kahdelle seurueen miehelle; herra Garganille ja herra Markhamille. Nämä miehet olivat Tedin tavoin asianajajia ja he lähtivätkin ajamaan Tedin kanssa onnettomuuspaikalle. Pelastusyritykset kuitenkin epäonnistuivat heiltäkin.
Toronto Star.
Kun miehet ajoivat lauttarannalle hälyttääkseen paikalle virkavaltaa, Ted hyppäsi veteen ja alkoi uida kohti Edgartownin rantaa. Matkaa uintireissulla oli noin 150 metriä ja rantaan päästyään hän käveli hotellihuoneeseensa ja nukahti sängylle. On huomattava, että jo ajomatkan aikana Ted oli nukahtanut myös ystäviensä auton takapenkille.
Gargan ja Markham palasivat vuokramökille autollaan ja kertoivat muille, että Ted oli lähtenyt uimaan hotellilleen. Mary Jon he epäilivät myöskin päässeen omalle hotellilleen (miten?), joten bileet saivat edelleen jatkua tapahtuneesta huolimatta. Jotakin mätää…
Vasta kello 8 jälkeen sunnuntaiaamuna paikalliset kalastajat (isä ja 15-vuotias poika) huomasivat auton vedessä ja hälyttivät vihdoinkin virkavallan paikalle. Sukeltaja onnistui nostamaan Mary Jon ruumiin autosta noin klo 9 aikaan. Mary Jon luultiin ensin olevan Rosemary Keough (eräs seurueen naisjäsen), sillä tämän käsilaukku löytyi autosta myöskin. Jotakin mätää…
Tällä aikaa Kennedy oli soitellut useita puheluita ystävilleen saadakseen lainopillisia neuvoja ja kuultuaan lopulta, että auto ja Mary Jo oli löydetty, hän ilmoittautui poliisilaitoksella n. klo 10 aikaan aamulla. Nämä Kennedyn yölliset kumppanit olivat saapuneet myös Tedin hotellille klo 8 aikaan aamulla, joten tuon parin tunnin ajan oli varmastikin pohdittu tapahtumien kulkua yhteneväistä lausuntoa varten (Akan spekulaatio).
Sukeltaja autolla 19.7.1969.
Ted Kennedyn virallisessa lausunnossa hän kertoo koko ajan olleensa shokissa eikä hän pystynyt missään vaiheessa ajattelemaan järkevästi. Viikkoa myöhemmin hän tunnusti syyllisyytensä onnettomuuspaikalta lähtemiseen ja sai kahden kuukauden vankilatuomion. Tuomio kuitenkin peruttiin, sillä tuomarin mielestä ”Ted oli kärsinyt jo tarpeeksi.” Lisäksi Tedin ajokortti nostettiin hyllylle useiden kuukausien ajaksi.
Mary Jolle ei koskaan tehty ruumiinavausta, sillä kuolinsyyntutkijan mielestä kuolinsyy oli ilmiselvä hukkuminen. Ruumiin autosta nostanut paikallisen palolaitoksen esimies John Farrar epäili kuitenkin, että kuolinsyy oli tukehtuminen, sillä osa auton katosta ja takakontista oli säilynyt kuivana. Lisäksi Mary Jo löydettiin takapenkiltä kasvot kohti kattoa, jossa ilmatasku olisi hyvinkin voinut olla. Arvioiden mukaan Mary Jo saattoi olla hengissä turman jälkeen jopa useamman tunnin ajan, riippuen tietenkin ilmataskun koosta. Tämä on hirvittävä tieto, mikäli se pitää paikkansa.Hän olisi selvinnyt hengissä, jos apua olisi mahdollisimman pian soitettu paikalle.
Dike Bridge nykyään kaiteineen. The Vineyard Gazette.
Oikeuden päätöksellä Mary Jon ruumista ei lopulta nostettu ylös haudasta tarkempia tutkimuksia varten. Hänen perheensä vastaanotti kuitenkin 140 000 dollaria Kennedyn vakuutusyhtiöltä ja perheeltä, joten homma oli sillä selvä. Jotakin mätää…
Onnettomuudesta ja sen syistä on tietenkin esitetty useita eri teorioita. On mahdollista, että Tedillä ja Mary Jolla oli suhde, jonka he halusivat salata Tedin poliittisen uran takia. On mahdollista, että Mary Jo oli raskaana ja Ted halusi päästä ”ongelmasta” eroon. On mahdollista, että Ted vain ajoi umpipäissään autonsa vahingossa lampeen ja pelastuskaan ei Tedin humalatilasta johtuen onnistunut. On mahdollista, että autossa oli jostakin syystä mukana myös Rosemary Keough, jonka käsilaukku autosta löytyi. On myös tietenkin mahdollista, että Mary Jo nappasi mukaansa väärän käsilaukun lähtiessään autoajelulle.
Akan mielestä on ilmiselvää, että Ted ajoi autoa humalassa. Ehkä hän halusi viettää Mary Jon kanssa autossa laatuaikaa kahden kesken, kun apulaissheriffi kuitenkin bongasi heidän autonsa tienvarteen pysäköitynä. Skandaalin pelossa paikalta oli paettava nopeasti; humalatila ja pimeä silta koituivat lopulta pariskunnan kohtaloksi tuona kamalana yönä. Ted jätti ilmoittamatta tapahtuneesta, sillä alkoholin oli poistuttava elimistöstä ennen auton ja ruumiin löytymistä. Shokkitila on hyvä selitys onnettomuuden jälkeiselle järjettömälle toiminnalle, varsinkin, jos sukunimi sattuu olemaan Kennedy.
Ted Kennedy piti tiedotustilaisuuden 25.7.1969. Kesto noin 12 minuuttia.
Tedin ja Mary Jon suhteesta tai mahdollisesta raskaudesta on kuitenkin vaikea sanoa mitään varmaa. Koko yön tapahtumista on vain Tedin ja hänen kumppaniensa kertomus, ja esimerkiksi apulaissheriffin näköhavainto vesittää jo pelkästään ajomatkan tarkoituksen: viimeinen lautta lähti puolenyön aikaan eli 40 minuuttia näköhavaintoa aiemmin. On myös epäuskottavaa, että kukaan olisi voinut kuvitella Mary Jon selvinneen autosta hengissä ja jollakin merkillisellä tempulla päässeen veden yli hotellilleen. Kasvattiko Mary Jo siivet vai kävelikö hän vetten päällä, kuten muuan herrasmies 2000 vuotta sitten?
Tämän keissin koko totuuden tiesi lopulta kuitenkin vain Ted Kennedy, jonka presidenttiys jäi v. 1980 vaaleissa vain haaveeksi. Tuolloin voiton vei Jimmy Carter (1924-2024) ja Ted jäi loppuelämänsä ajaksi ”vain” senaattoriksi. Tämä tapaus on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miten tällainen jo opinnoissaan keskinkertainen lunttaajatyyppi voi pelkästään sukunsa avulla selvitä kaikesta kuin koira veräjästä. ”Ei tartte lähteä edes sotimaan, isäpappa järkkäs senkin homman kotiin.”
Mobile Instinctin video, jonka aikana nähdään tämä vuokramökki, teitä saarella, silta, Tedin tuolloinen hotelli ja Mary Jo Kopechnen hauta. Kannattaa katsoa, kesto noin 11 minuuttia.Jostakin syystä Akka ei saanut tätä upotettua Youtube-linkiksi, kuten yllä.
Tunnetusti ainakin vanhemmat veljekset John ja Robert kaatoivat naisia kuin keiloja, kuten isäpappa Joekin. On siis kuitenkin oletettavaa, että Tedin auton ollessa pysähdyksissä tien pientareella hänen tarkoituksenaan ei ollut bongailla lintuja Mary Jon kanssa. Keskellä yötä. Keskelläbileitä, joiden naispuoliset osallistujat mm. tanssivat kongaa (ketjutanssia, vrt. letkajenkka) keskellä tietä apulaissheriffin todistuksen mukaan.
Ei, pojat, ei, alkomahoolia ei tuona yönä nautittu eikä kukaan ajellut autolla minnekään. Eikä kukaan soitellut turmayön jälkeisenä aamuna 17 puhelua lakimiehille ja sukulaisille ennen poliisilaitokselle menemistä. Ehei.
Näiden tapahtumien valossa on siis uskomatonta, että herra yhdeksäs Kennedy jatkoi menestyksellisesti senaattoriuraansa hamaan tappiin saakka. Vain Ameriikassa, poijjaat… vain Ameriikassa.
Sunday Newsin loistava uutisotsikko: Teddy pakenee, blondi hukkuu. Voiko sen paremmin sanoa. Kuuhun laskeutuminen mainitaan alimmassa otsikossa.
Pahuksen pahus, vasta tätä kirjoittaessa Akka muisti katsahtaa, josko Archivessa olisi tapauksesta kirjoja luettavaksi. Tottahan toki: näihin kahteen Akka perehtyy tarkemmin tulevina päivinä ja raportoi sitten, mikäli tapauksessa on jotakin uutta kerrottavaksi asti. Jos joku muu ehtii ensin, kommenttia voi laittaa tulemaan.
Jack Olsenin kirja The bridge at Chappaquiddick. Kirja on julkaistu jo tapahtumavuonna, joten tämän suhteen pitää olla todella skeptinen (viiden kuukauden sisällä tuosta yöstä). Akka otti tämän kuitenkin listalle, sillä se voi kertoa ajankuvasta tuolloisena aikana. Vaatii kirjautumisen sähköpostiosoitteella ja salasanalla.
Leo Damoren kirja Senatorial privilege : the Chappaquiddick cover-up, julkaistu 1989 eli 20 vuotta tapahtumien jälkeen. Otsikko ainakin kertoo kaiken hyvin tiivistetysti.Sivun alalaidassa näkyy samankaltaisia vaihtoehtoja, joten valikoimaa riittää. Vaatii kirjautumisen kuten yllä.
PÄIVITYS 13.6.2026:
No niin, Akka kahlasi näitä kahta kirjaa läpi aamupäivällä ja huomasi, ettei niissä ollut edes mitään järkevää rakennetta ja teksti oli raskasta luettavaa. Akka nappasi suosituslistalta seuraavan, jossa oli peräti täsmälliset aikajanat tapahtumille ja erilaisten teorioiden vertailuja. Eli:
Chappaquiddick; the real story/Lange&Dewitt v. 1993. Tästä opuksesta kävi ilmi mm. seuraavanlaisia seikkoja:
Ted Kennedy sai jo opiskeluaikoinaan useita ylinopeussakkoja ja häntä peräti jahdattiin yhden kerran poliisiautolla vaarallisen ylinopeuden takia. Poliisin tullessa ajajan ikkunan viereen Ted oli osittain piiloutunut ratin alle.
Mary Jo tutkittiin kuoleman jälkeen pintapuolisesti palpaatiolla, jolloin kävi ilmi, ettei hän ollut raskaana. Tai jos olisikin ollut, raskauden olisi täytynyt olla aivan alkuvaiheissaan (arviolta alle 2 kk) . Akka selvitti, että nykyisenlaiset raskaustestit olivat jo olemassa laboratoriokäytössä 1960-luvulla, mutta sellaista hänelle ei kuitenkaan tehty.
Mary Jo oli pukeutunut pitkiin housuihin ja paitapuseroon, mutta alushousuja hänellä ei ollut. Vaatteissa ei kuitenkaan ollut spermajälkiä. Tällainen testi sitten kuitenkin tehtiin… hmm!
Vaikka kyseessä oli heinäkuu, tuossa poukamassa veden virtaus ja olosuhteet vaikuttivat pahasti jo auton nostoon ja sukellukseen. Virtausten takia noilla leveysasteilla veden lämpötilaksi on arvioitu noin 10-12 astetta Celsiusta ja hypotermia on voinut vaikuttaa Mary Jon selviytymiseen tuona yönä. Ruumiin rigor mortis oli pitkälle kehittynyt ja arvioiden mukaan hän oli kuollut 8-10 tuntia ennen löytymistään. Ruumiin noston yhteydessä oli vaikeuksia juurikin tämän kehon jäykkyyden takia, sillä Mary Jo piti nostaa takapenkiltä ulos rikkoutuneen ikkunan kautta.
Auton matkustajan puoleiset ikkunat olivat kuitenkin täysin rikkoutuneet, joten miksi Mary Jo ei päässyt itse ulos? Tämän syyksi on epäilty juurikin tätä voimakasta virtausta ja auton kaatumista pudotessaan. Virtaus on voinut vaikuttaa siihen, ettei Mary Jo kyennyt pääsemään autosta ulos ilman apuvoimia eikä hän ole myöskään voinut tuntikausia sinnitellä ilmataskun varassa veden alhaisessa lämpötilassa.
Akka otti läppäriltä kuvan tästä Mary Jon asennosta, josta hänet löydettiin. Yeah, tekniikan suhteen Akka on ihan noviisi ja menee aidan ali matalimmasta kohdasta, mutta katsokaa itse kirjasta halutessanne. Tämä kuva on hyvä, sillä vuorovesivaihtelut ovat olleet tuonakin yönä vaikuttamassa asioihin. Kiitos BostonPublicLibrary tämän kirjan digitoinnista!
Eli tuon piirroksen perusteella auton KATTO ei ole ollut osittain kuiva eikä ilmataskua ole täten sinne syntynyt. Kyseessä on siis ollut auton jalkatila, joka löydettäessä oli auton KATTO. Juuri tällaisista syistä visuaalinen kuva on tärkeä ja helpottaa hahmottamista.
Jep, eiköhän tässä ollut kaikki tällä erää. Tuossa kirjassa on myös Ted Kennedyn kuulustelut yms. sanasta sanaan, jos sellainen kiinnostaa.
Akka rests her case. Joka tapauksessa Mary Jon menehtyminen oli häpeällinen ja turha kuolema, joka johtui yhdestä liian rikkaasta ja vaikutusvaltaisesta idiootista.
PÄIVITYS 25.9.2026:
Tässä v. 1994 tehdyssä dokumentissa on mukana henkilöitä, jotka olivat mukana tapauksen yhteydessä v. 1969. Dokkarin ideana on se, että Kennedy ei ajanutkaan autoa, vaan Mary Jo ajoi auton itse veteen Kennedyn paettua autosta sheriffin nähtyä heidät… hmm, onhan se mahdollista? Joka tapauksessa videossa on hienoja kuvakulmia, tapahtumapaikan kuvausta ja 90-luvun henkeä. Videosta on myös pidempi Director’s cut, jota Akka ei heti tämän perään kuitenkaan katsonut (jotain rajaa…). Tämän videon pituus on 43.46 min.
Ei tarvitse olla kummoinenkaan kukkahattutäti, viherpeukalo tai viherpipertäjä tunnistaakseen Arvoisan luonnontieteilijän Carl von Linnen (1707-1778) nimen.
Carolus Linnaeus/Per Krafft the Elder/1774.
Hänhän tunnetusti kehitti taksonomiaa eli eliöiden luokittelujärjestelmää tieteellisten tutkimusmatkojensa perusteella. Linnen tärkeimmän teoksen Systema Naturaen 1. painos julkaistiin v. 1735 ja tulevina vuosina siitä tehtiin lukuisia lisäpainoksia ajantasaisine päivityksineen. Tämä teos siis luokittelee eliölajit nisäkkäisiin, matelijoihin, kaloihin jne.
Näissä teoksissa Linne listaa noin 10-16 000 eri eliölajia, mikä kuitenkin tuolloiseen aikaan oli jo huima saavutus. Nykyisin uusia lajeja löydetään keskimäärin juurikin 16 000 vuodessa ja maailmassa arvioidaan olevan nyt n. 2,5 miljoonaa tunnettua eliölajia (University of Arizona).
Vampire hedgehog/BBC.
Lajimäärän arvioidaan kuitenkin olevan jopa lähemmäs 9 miljoonaa tai jopa siitäkin reippaasti enemmän.
Täytyy kuitenkin muistaa, että näihin eliölajeihin luokitellaan myös esim. sienet, hiivat ja kaikenlaiset muutkin kettumaiset pahukset, jotka vain ikinä elämää jollakin lailla pihisevät.
On siis ymmärrettävää, että edes arviointia lajien todellisesta määrästä on vaikeaa tehdä. Jotkut tutkijat veikkaavat jo miljardien asteikolla.
Harva kuitenkaan on koskaan kuullutkaan, että näissä Systema Naturaen viidessäensimmäisessä painoksessa on myös oma osastonsa myyttisille eläimille: AnimaliaParadoxa eli kyseenalaiset eläimet. Tässä osastossa mainitaan eläimiä, joista ei ole tieteellisiä havaintoja tai niistä on kuultu esim. alkuperäisasukkaiden kertomana.
Meille nykyajan ihmisille otukset kuten feeniks, yksisarvinen, seireeni ja lohikäärme ovat hyvinkin tuttuja, mutta Linne kirjasi näistä lajeista omat määritelmänsä ja kuulemansa tiedot ylös.
WikimediaCommons.
Linne kirjoitti esimerkiksi pelikaanista, että kertomusten mukaan tämä lintu nokkaisisi omaa jalkaansa ruokkiakseen verellä poikasiaan, mutta ilmeisesti hän itsekin epäili tällaista toimintatapaa tällä (tuolloin vielä) kyseenalaisella linnulla. Vasta kymmenennessä painoksessa Linne luokitteli pelikaanin oikeaksi eliölajiksi ja antoi sille latinankielisen lajinimen Pelecanus.
Feeniks-linnusta Linne puolestaan kertoi, että tätä lintua on olemassa vain yksi yksilö ja se nousee aina uudestaan roviosta poikasena elääkseen elämänsä onnellisia hetkiä uudelleen.
Noh, kaikkihan me tiedämme tämän lajin professori Dumbledoren lintuna, mutta myyttisenä hahmona tämä lintu on tunnettu ainakin muinaisessa Kreikassa, Egyptissä ja Persiassa useita vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua, ehkä peräti jo niinkin kaukaa kuin v. 1450 eaa.
On aina mielenkiintoista huomata, miten eri kulttuurien myyteissä ja legendoissa löytyy yhteneväisiä piirteitä, mutta kyllähän kaupankäyntiä ja asuinpaikan vaihtoa tuolloin tapahtuikin aivan eri tavalla kuin nykyään. Nykyään se on suhteellisen helppoa, kun taas entisaikaan oli mentävä leivän perässä vaikka maailman ääriin, jos sitä oli sieltä löydettävissä.
Tämän Animalia Paradoxa -osaston perusteella voisi sanoa, että täysin tieteellisesti suuntautunut ja kouluttautunut Linne havainnoi ensimmäisenä tällaisia väitettyjä kryptidejä eli eläimiä, joista ei ollut tieteellistä havaintoa.
Oliko Linne siis omalta osaltaan kryptozoologian edelläkävijä? Ainakin Akan mielestä näin voisi sanoa, huumorilla tietenkin, sillä Linnen tarkoitus oli selvästikin hälventää rajaa mystisten, myyttisten ja tunnistettujen eläinten välillä. Miksipä muutenkaan olisi otsikko kiistanalaiset/ristiriitaiset eläimet?
Tästä aiheesta Akan piti tietenkin ottaa onkeensa ja tarkastella, mitä nykyisiä, mystisiä eliölajeja voisimme lisätä tähän kunnianarvoiseen mysteerieläinten listaan!
Joten, let’s go:
Skinwalker on nykyään tunnettu termi mm. Skinwalker Ranch -sarjan perusteella. Tämä termi on lähtöisin erityisesti Pohjois-Amerikan Navajo-heimolta, mutta tällainen hamo on tunnettu muuallakin maailmassa eri nimillä. Skinwalkerille on tyypillistä kyky muuntautua minkä tahansa eläimen hahmoksi ja otus on aina pahantahtoinen noita, ei mikään poppamies tai parantaja. Joskus skinwalker osaa teeskennellä ihmisten ääniä ja esim. huutaa apua jonkun sukulaisen äänellä houkutellakseen uhrinsa lähemmäs. Tämä hahmo elää uhriensa pelolla ja tästä syystä se käyttää useita eri keinoja pelotteluun. Skinwalkerin silmät myös hohtavat pimeällä ja se voi haihtua yhtäkkiä näkyvistä.
Bigfoot/Sasquatch, Yeti, Alma, Almas, Yowie kuvaavat kaikki eri puolilla maailmaa esiintyvää karvaista, ihmisapinamaista otusta. Kuten skinwalker, nämä hahmot ovat tuttuja lukuisista tv-sarjoista. Alueesta riippuen turkin väriksi kuvaillaan valkoista, harmaata, mustaa ja punaruskeaa ja pituudeksi määritellään usein noin 2,5 m. Tunnusomaista näille ilmiöille on erittäin läpitunkeva haju alueella, vaikka havaintoa otuksesta ei olisikaan. On huomattavaa, että otuksen näköisiä kalliomaalauksia ja havaintoja on tehty jo useiden vuosisatojen ajan, joten mikään moderni ”tuote” tässä ei ole kyseessä.
Yksi parhaista kuvatuista videoista lienee edelleen Gimlin-Pattersonin filmi vuodelta 1967, jonka aitoudesta edelleen kiistellään.
Uudempi versio kymmenen vuoden takaa tarkennettuna.
Chupacabra eli suomeksi vuohenimijä tunnetaan erityisesti Etelä-Amerikassa. Tästä kojoottimaisesta olennosta on tehty havaintoja erityisesti Puerto Ricossa 1990-luvulta lähtien, mutta havaintoja tehdään edelleen. Otusta on kuitenkin kuvattu myös liskomaiseksi ja sen sanotaan usein seisovan kahdella jalalla pystyasennossa. Tällaisesta otuksesta on myös havaintoja eri puolilla maailmaa ja usein nämä ilmestykset saavat nimensä vanhan mytologian hahmon mukaan. Näitä on kussakin kulttuurissa niin paljon, että itse kukin voi tarkastella tällaista listaa:
Loch Nessin hirviö on tietenkin yksi tunnetuimpia olioita, ja tästä Akka on kirjoittanutkin joskus aiemminkin. Tämän otuksen varhaisin havainto on kuitenkin jo vuodelta 565, jolloin paikallinen munkki kuvaili näkemäänsä kirjallisessa muodossa:
Munkki seurueineen näki, kun mies oli uimassa tässä Loch Ness-lahdessa ja miehen kimppuun hyökkäsi hirvittävä peto. Kun lopulta veteen hypännyt pelastaja teki edessään ristinmerkin, peto perääntyi ja uhri pelastui.
Tästä syystä tarinaa epäilläänkin keksityksi, sillä tällaisilla tarinoilla munkkien oli helppoa levittää kristinuskoa kuulijoilleen. Noh, useat uudemmat havainnot on todistettu väärennöksiksi ja lukuisat tutkakuvat eivät ole juurikaan löytäneet mitään, mutta onhan näitä havaintoja kuitenkin mukava kenen tahansa bongata nykyteknologian avulla:
Ogopogo lienee Euroopassa vähemmän tunnettu järviotus. Ogopogon sanotaan asuvan Okanagan-järvellä Kanadassa ja sen alkuperä perustuu paikallisten alkuperäisasukkaiden havaintoihin ja kieleen. Otusta kutsuttiin mm. järvikäärmeeksi ja järvihirviöksi, mutta toisaalta sen uskottiin olevan myös järven pyhä olento. Alueen paikallisten heimojen uskomukset eroavat toisistaan, mutta havaintoja on kuitenkin useita. Otusta kuvataan samalla tavoin kuin Nessietä eli käärmemäinen ja vedessä näkyy yleensä sen kehon muodostamia kumpuja pinnan yläpuolella.
Mokele-mbembe -otus elelee puolestaan Kongossa ja Kamerunissa Afrikassa. Sitä kuvaillaan dinosauruksen näköiseksi ja kokoiseksi pitkän kaulansa ja häntänsä kanssa, mutta tutkijoiden mukaan tässä oliossa myytit ja legendat ovat tehneet tehtävänsä: kaikenlaiset äänet ja ilmestykset ovat muodostuneet asukkaiden keskuudessa myytiksi tästä omituisesta otuksesta, sillä sademetsää on surutta hakattu pelloiksi. Tällöin yksikin alueelle eksynyt suurehko eläin äänillään voi aiheuttaa paniikkia väestön keskuudessa ja legenda otuksesta elää. Mene ja tiedä; voihan siellä olla kuitenkin edes yksi sauropodi, kun ei näitä muitakaan ole vielä löydetty!
Tähän listaan voisi laittaa sadoittain kaikenlaisia havaintoja eri otuksista ympäri maailmaa, emmekä siltikään voisi ymmärtää ollenkaan näitä ilmiöitä. Nykyisen kuvausteknologian kanssa on mahdotonta käsittää, miksi näitä tarkkoja kuvia ei ole eikä niitä tule, tai edes kuvien todenperäisyyttä ei pystytä varmistamaan.
Joten: olemme kuitenkin edelleen Linnen kehittämällä listalla ja hänen sittemmin poistamallaan osastolla Animalia Paradoxa yli 300 vuotta myöhemmin!
Kiitos, arvoisa Herra Linne tekemästäsi valtavasta työstä, jonka laajuutta me emme enää välttämättä ymmärrä. Me vain joudumme/saamme opiskella tutkimustesi perusteella tekemää luokittelua.
Akan huomio ja lisäys tähän listaan:Yksisarvisetkuuluvat edelleen tähän kiistanalaiseen joukkoon. Niitä näkyy varsinkin Japanissa ja My Little Ponyn läheisyydessä. Niissä voi olla glitteriä ja erivärisiä harjoja ja häntiä. Niiden myyttiset nimet voivat viitata sateenkaareen, omanapiirakkaan tai ihan mihin tahansa.
Tämäkin huumorikuvaelma edellä on elävää tietoa, joka todennäköisesti jää unohduksiin muutamien satojen vuosien kuluessa. Sen jälkeen näitä poneja ihmetellään, että oliko niillä rituaalista tai uskonnollista merkitystä, kuten arkeologit yleensä pohtivat.
Kuten arvoisa herrasväki saattanee muistaa, helmikuussa muuan Herra Isoherra Presidentti Trump käskytti alamaisiaan julkaisemaan aiemmin salattuja ufotiedostoja. Perjantaina 8.5.2006 Pentagon julkaisikin jonkinlaisen satsin videoita ja kuvia nöyrille kansalaisille ja näitä on sittemmin tulkittu puolin ja toisin.
UFO/Paul Trent/McMinnville, Oregon/11.5.1950.
Jokainen voi itse tarkastella näitä taivaalla näkyviä outouksia mm. Pentagonin ja The Black Vaultin sivustoilla.
Noh, mielipiteitä tästäkin julkaistusta sikermästä voisi esittää vaikka kuinka, mutta Akalle heräsikin kysymys paljon laajemmasta ihmetyksen aiheesta: miten, missä, koska ja ketkä ovat ylipäätään ammoisina aikoina oivaltaneet, että taivaankannella liikuskelee kaikenlaisia tähdiksi ja planeetoiksi kutsuttuja mollukoita?
Mitäköhän nuo muinaiset tarkkailijat ovat niistä ajatelleet; oliko kyseessä jumalat vai aivan konkreettiset toiset maailmat, aivan kuten heidän omansakin? Tätä viimeistä kysymystä lienee vaikea selvittää, mutta tarkastellaanpa tätä ensimmäistä osastoa kuitenkin tällä kertaa.
Useista kalliomaalauksista ja jopa mammutinluista on löydetty merkintöjä, joiden ikä on jopa 30-40 000 vuotta. Näitä merkintöjä on tietenkin vaikea varmasti tulkita, mutta yhtäläisyyksiä menneiden aikojen tähtikuvioihin ja niiden vuosittaisiin siirtymisiin taivaalla on todellakin olemassa.
Tähtikuvio Orion on yksi yleisimmistä kuvioista ja useissa kulttuurissa tämä tähtikuvio tulkitaankin miehen hahmoksi, jonka vyönä on kolme vierekkäistä tähteä. Samoin myös Göbekli Tepen pylväiden kuvioiden on esitetty olevan jonkinlaisia tähtitieteellisiä havaintoja kirjattuna ikuisesti kiveen, joten ainakin useiden kymmenien tuhansien vuosien aikana näitä havaintoja lienee kuitenkin tehty.
Nykyisen, haitallisen valosaasteen puuttuessa yläpuolella tuikkiva,mystinen maailma on varmasti kiinnostanut tuolloisia tavan tallaajia ihan urakalla leirinuotion äärellä. Ja sille maailmalle on tietenkin haluttu saada jonkinlaista selitystä, joten näiden kaukaisten led-lamppujen liikehdintää on jollakin tavalla alettu porukalla kirjata ylös.
Planeetat ja tähtikuviot alkavat tietenkin esiintyä nimeltä mainittuina vasta kirjallisen historian aikana, mm. babylonialaiset kirjasivat tarkasti mm. Auringon, Kuun, Merkuriuksen, Jupiterin, Saturnuksen ja Venuksen liikehdintää ainakin vuodesta 1800 eaa. alkaen. Seurannan tarkoituksena oli lähinnä saada ennusmerkkejä ja viestejä jumalilta, joiden uskottiin taivaalla kiertävän. Varhaisimpia tähtientarkkailutorneja rakennettiin kuitenkin jo n. 4000 eaa.
Kreikan taivaankatselun historiassa on mainittava mm. moniosaajat Eratosthenes (276-194 eaa.), Klaudios Ptolemaios (85-165 jaa.) sekä Hipparkhos Nikaialainen (190-127 eaa.), jotka kukin edistivät omalta osaltaan käsitystä astronomiasta.
Aristarkhos Samoslainen (310-230 eaa.) oli ensimmäinen tähtitieteilijä, joka ehdotti heliosentristä eli aurinkokeskeistä maailmankuvaa, mutta varsinkin juuri aiemmin mainitun Ptolemaioksen käsitys maakeskeisestä maailmankuvasta piti pintansa aina 1400-luvulle asti. Tuolloin muuan Nikolaus Kopernikus (1473-1543) esitti perustelunsa heliosentriselle maailmankuvalle, mutta kesti vielä 100 vuotta, ennen kuin muuan Galileo Galilei (1564-1642) teleskooppeineen vaikutti asiaan ja aurinkokeskeinen malli valtasi lopulta nämä maakeskeiset teoriat. Onko kukaan koskaan kuullut näistä tyypeistä?
Portrait of Galileo Galilei/Justus Sustermans/n. v. 1640.
Egyptin astronomia 3000-luvulla eaa. näkyy edelleen mm. pyramidien suunnittelussa, sillä ne on tarkasti suunnattu kohti Pohjantähteä. Niilin vuosittaiset tulvat ennustettiin myös tähtien avulla ja useat temppelit on suunnattu jotakin tiettyä taivaankappaletta kohti. Egyptiläisille taivas oli täynnä jumalia ohjaamassa sieluja kohti ikuista elämää ja se näkyi kaikessa taiteessa ja mytologiassa, kuten hautakammioidenkin seiniltä voimme nykyään lukea (tai katsoa jostakin dokkarista, perustavis ei osaa lukea hieroglyfejä…). Orion edusti egyptiläisille Osirista -alamaailman jumalaa- ja Sirius edusti tämän vaimoa Isistä.
On myös esitetty (mm. Graham Hancock), että alkuperäinen sfinksin pää olisi ollut leijonanpää, sillä sfinksi on suunnattu suoraan Leijonan tähtikuvioon. Akka uskoo tämän sataprosenttisesti, sillä ihan vain koon puolesta tuo faaraon-irvikuva-naama on liian pieni sopiakseen muutoin jykevään vartaloon. Täytyy vain toivoa, ettei sfinksin alkuperäinen pää ollut Darth Vaderin kypärä, sillä sekin sopisi kyllä hyvin tähän muodostelmaan!
Sfinksi v. 1878/RareHistoricalPhotos.
Myös Kiinassa, Intiassa ja tietenkin maya-kulttuureissa tätä valtavaa astronomista karttaa on täydennetty aivan samalla tavalla tarkkailemalla ja seuraamalla. Mm. maya-kulttuurissa uskottiin maakeskeiseen maailmankuvaan ja taivaankannen jumaluuksiin, mutta havainnointia tehtiin tarkasti pimennysten ja päivänseisauksien ja -tasauksien suhteen. Yksi harvoista säilyneistä kirjallisista todisteista on Dresdenin koodeksi, jossa kuvataan mm. astrologiaa ja planeetta Venusta. Kukahan mahtoikaan tuhota juhannuskokossa kaikki mayojen kirjalliset historiikit… hmm… Aku Ankka vai espanjalaiset konkistadorit? Pitänee miettiä hetken aikaa.
MUTTA: miten nämä loput planeetat löydettiin ja niiden pienemmät kuut? Yksinkertaista, rakas Watson: teleskooppien avulla tietenkin vasta myöhäisempinä aikakausina. Tai ainakin näin virallinen tarina kertoo; ehkäpä nuo merkilliset UAP:t ovat kertoneet meille jo aikapäiviä sitten kaiken tarpeellisen! Nykyään ne pyörivät vain ympyrää, jotta me moukat saamme ikuistettua heitä tutkakuviin ja videolle. Käynnissä onkin kiivas kamppailu: minkä lajin edustajat saavat itseään eniten kuvatuksi? Voittaja saa muhkean Tokmanni-ämpärin täynnä siivousvälineitä!Täytyyhän se UAP pitää puhtaana, kuten koditkin!
Vain viisi planeettaa tiedettiin muinaisina aikoina ennen teleskooppeja: Merkurius, Venus, Saturnus, Mars ja Jupiter. Vasta 1600-luvulla löydettiin Jupiterin neljä kuuta ja Saturnuksen viisi kuuta. Vasta vuonna 1781 löydettiin seuraava planeetta; Uranus. Löydön teki tähtitieteilijä Frederick William Herschel (1738-1822) ja hän uskoikin aluksi löytäneensä ”vain” komeetan.
William Herschel/Lemuel Francis Abbott/1785.
1800-luvulla löydettiin lisää muitakin planeettojen kuita, mutta listalta puuttuu vielä joku, joka ei kuitenkaan tähän listaan enää edes kuulu: PLUTO. Vuonna 1930 Clyde W. Tombaugh (1906-1997 vihdoin löysi Pluton Percival Lowellin (1855-1916) epäilysten pohjalta. Lowell epäili yhdeksännen planeetan olemassaoloa jo v. 1902 ja hän perustikin observatorion juuri tätä tarkoitusta varten. Eikä mennyt sitten enää kuin kolmisenkymmentä vuotta uuteen löytöön tuon ajan tekniikalla, mikä huikea saavutus!
Nykyään jo pelkästään teknologinen kehitys on ollut niin päätä huimaavaa, että kaikenlaisia löytöjä tehdään melkein päivittäin. Varsinkin tämä seuraava kuva herätti Akan mielenkiinnon.
Jep, upeaa, fantastista, näitähän me moukat ymmärrämme mitä parhaiten! Akka lainaa tässä humoristisesti jotakuta nimeltä mainitsematonta presidenttiä…
Mikäpäs siinä, kunhan nämä asiantuntijat tarkkailevat niitä yllättäviä ja mahdollisesti putoavia mollukoita tarpeeksi, niin tällaiset kuvat ovat ihan ok. Jokuhan näitä osaa kuitenkin tulkita. On myös mielenkiintoista, että juuri äskettäin 10.5.2026 löydettiin taas uusi komeetta2026 JH2, joka ohittaa Maan vain 90 000 kilometrin päästä 18.5.2026. Havainnolla ja ohituksella on siis eroa vain noin viikko… nykyisellä teknologialla? Miten tällainen on mahdollista?
Laittakaahan kuitenkin siellä rapakon takana lisää sitä UAP-materiaalia julkiseksi, sillä nämä viimeksi julkaistut matskut eivät sinällään ole mitään uutta. Kaikkihan meistä ovat kuitenkin nähneet jonkin videon tai kuvan lentävästä pallukasta taivaalla tai joistakin valoilmiöistä? Yeah, nyt pitää saada todisteita Roswellin v. 1947 alieneiden ruumiista dokumentoituina kirjallisesti sekä kuvina, kiitos! Sehän vasta olisikin jotakin suurta ja hienoa. ”Sorry, it was a weather balloon!”
Näillä taas mennään, onneksi saimme kuitenkin edes tietoa Euroviisujen tilanteesta: videolla näkyvät langat Lindan jousesta ovat siis soitossa katkenneita jouhia. Akka oikeasti luuli, että ne ovat jonkinlaisia lankoja sidottuina viuluun ja jouseen, ettei jousi pudotessaan joutuisi vahingossa kadoksiin vauhdikkaan soitannan mylläkässä. Kas näin ajattelee käytännöllinen Akka, joka ei tosiaankaan ymmärrä viuluista yhtikäs mitään ja luulee avaruuskuvia ultraäänikuviksi.
Tai ainakin yhtä vähän kuin tässä maassa ymmärretään droonien päälle tänä armon vuonna 2026, toukokuun 15. päivä. Voi hallelujaa tätä häpeänaurua, vaikka asiassa ei olekaan mitään hauskaa. Pitääkö tässä kaikkien kansalaisten hankkia jonkinlainen drooninpudotustykki tai Liekinheitin?Muahahhaa ja tsemppiä huomiseen leikkimieliseen laulukilpailuun sinne Wieniin!
Kohta on taas käsillä se aika vuodesta, kun erään maailmankuulun laulukilpailun hypetys nousee korkeuksiin. Suomea veikataan taas varmaksi voittajaksi – kuten niin usein aiemminkin – mutta sehän jää taas kerran nähtäväksi. Arvoisa herra Lordi voitti hirviöpelimanneineen vuonna 2006, joten kaikki on toki mahdollista. Olisihan se hauskaa nähdä, kun voittajaksi julistettaisiin upean rummunpärinän säestämänä… FINLAND (mikäli tällaisella voitolla on jollekulle jotakin merkitystä). MUTTA… jos voittajaksi julistettaisiin VINLAND, voisi moni katsoja tähyillä kummissaan ympärilleen ja kysyä ettämitähäh.
Viikinkiajan VINLANDin sijainti on edelleen tutkijoille mysteeri, tokihan monia mahdollisia paikkoja on Vinlandin sijainniksi useina vuosikymmeninä esitetty. Mitään konkreettisia todisteita ei kuitenkaan tästä ”rehevästä viinirypälemaasta” ole kuitenkaan löydetty ja monet uskovat Vinlandin olevan jo 1960-luvulla löydetty L’Anse aux Meadows. Tästä paikasta Akka on kirjoittanut aiemmin jo vuosia sitten.
L’Anse aux Meadows/WikimediaCommons.
Kertomukset Vinlandin olemassaolosta pohjautuvat tietenkin viikinkien saagoihin. Nämä perimätietona kulkeneet kertomukset on kuitenkin kirjattu kirjalliseen muotoon vasta n. 250 vuotta niiden oletettujen tapahtuma-aikojen jälkeen, sillä viikingeillä ei esimerkiksi ollut käytössään pergamenttia kirjoitusta varten. Moni voi tietenkin kyseenalaistaa senkin, että ovatko saagat todellakin kirjoitettua historiaa vai mytologiaa, mutta niiden sisältö puhuu puolestaan ja monet seikat viittaavat niiden todellakin kertovan historiallisista tapahtumista. Useat eri kansat ja kulttuurit ovat säilöneet omaa historiaansa (yhdessä mytologian kanssa) suullisena tarinankerrontana, joten mitenkään poikkeuksellista ei tällainen toiminta ole.
Tällä kertaa paneudummekin tarkemmin siihen, MISSÄ Vinlandin uskotaan sijainneen ja MIKSI: mahdollisia paikkoja on siis esitetty tuhansittain, eikä mistään näistä ole vielä löydetty vedenpitäviä todisteita. Tärkein lähde Vinlandin metsästykseen löytyy tietenkin Erik Punaisen saagasta, sillä mitään muutakaan aineistoa ei tähän jahtiin ole saatavilla. Eri lähteet kertovat kuitenkin kukin omaa tarinaansa, joten katsahdetaanpa ensiksi tiedettyjä faktoja saagoista.
Erik Thorvaldsson/Punainen (n. 950-1003) syntyi Norjassa, mutta muutti jo lapsena perheensä kanssa Islantiin isänsä karkotuksen vuoksi (murhasyyte). Aikuisiällä Erik tappoi oman naapurinsa ja karkotettiin itsekin kolmeksi vuodeksi, joten hän lähti länteen ja perusti 980-luvulla Grönlantiin hyvin menestyvät siirtokunnat, itäisen ja läntisen. Erikin poika Leif oli kuitenkin kuullut islantilaiselta viikinki Bjarni Herjolfssonilta tämän purjehdusmatkasta, jolla seurue ajautui pois aiotulta reitiltä etsiessään näitä Erikin uusia tukikohtia. Tällä matkalla Bjarni miehistöineen näki heille ennen tuntemattomia rantakallioita ja saaria Islannista katsottuna lounaisella merellä. Bjarni ei kuitenkaan rantautunut näille rannikoille ja ajan mittaan seurue pääsi kuitenkin Grönlantiin, joka reissun tarkoituksena olikin.
Eric the Red Arngrimur Jonssonin teoksesta Gronlandia v. 1668.
Tämä mainittu Leif Erikinpoika (n. 970-1020) osti lopulta Bjarnin laivan ja lähti seurueineen (35 viikinkiä) tutkimaan näitä Bjarnin mainitsemia uusia rannikoita. Matkatessaan rannikkoa pitkin etelään maisemat vaihtuivat kallioisista jyrkänteistä metsäisiksi seuduiksi ja lopulta reheviksi… VINLANDin maiksi. Leif nimesi nämä alueet nimillä Helluland (kallioiset kielekkeet), Markland (metsäinen maa) ja Vinland, jonka nimityksestä täytyy kertoa erikseen. On lisäksi huomattava, että saagoissa näistä alueista kerrotaan hyvinkin tarkasti ja niiden sijaintia määritetään mm. sen mukaan, kuinka pitkään laivalla oli purjehdittava. Luulisi siis nykypäivänä olevan helppoa määrittää kyseiset kohteet ihan jo näillä tiedoilla? Kuinka nopeasti viikinkilaiva kulkee näillä merialueilla merivirtojen ja tuulten avulla?
Leif Erikson Discovers America/Hans Dahl/vuosi ei tiedossa.
VÄÄRIN. Kun tarkastelee tarkemmin kartalta näitä nykyisen Kanadan luoteis- ja lounaisosia Grönlannista alaspäin, ei voi olla huomaamatta alueen järjetöntä laajuutta ja mahdollisia rannikkokohteita tällaisille havainnoille löytyy silmänkantamattomiin. Yleisimmin kuitenkin nykypäivänä uskotaan, että Helluland on nykyinen Baffinin saari, jonka geologia ja sijainti täsmää saagojen tarinoihin.
Marklandin uskotaan olevan nykyinen Labradorin alue Newfoundlandissa samoista syistä ja sehän sijaitseekin luontevasti seuraavana matkalla etelään. Myös merivirrat tukevat tätä käsitystä, sillä ne ohjaavat mahdollista purjehtijaa suoraan rannikkoa pitkin alaspäin kartalla. Näiltä metsäisiltä alueilta oli saatavissa rakennuspuita, joiden jäänteitä on löydetty myös näiltä Grönlannin asutuksilta. L’Anse aux Meadows sijaitsee myös kätevästi juuri Newfoundlandin saaren pohjoiskärjessä, joten matkaa on tosiaankin tehty rannikkoa pitkin.
Nykyään on todistettu, että L’Anse aux Meadowsin rakennusmateriaali (puu) ajoittuu noin vuoteen 1021. Alueen uskotaan olleen käytössä joko vain muutamia kymmeniä vuosia tai sitten jopa noin 100 vuotta. Joka tapauksessa alue on ollut lähinnä tilapäinen asuinpaikka, kun materiaalia on hankittu ja työstetty Grönlantiin vietäväksi. Rautaa on työstetty alueen sepän pajassa ja naisiakin on ollut läsnä, sillä alueelta on löydetty kehruuseen tarkoitettu värttinä.
Jossakin vaiheessa alueelta on kuitenkin lähdetty lopullisesti, sillä tavarat ja härpäkkeet on huolellisesti viety pois ja tämän uskotaan johtuneen paikallisista alkuperäisasukasheimoista. Saagoissa kerrotaan useista taisteluista heimojen kanssa ja nämähän ovat tietenkin olleet verisiä tapahtumia. Mm. Leif Eriksonin veljen Thorvaldin sanotaan kuolleen alkuperäisasukkaiden ja viikinkien välisessä kahakassa. Lisäksi Grönlannista ja Islannista saatavat, eurooppalaisten himoitsemat turkikset ja mursuista saatava luu- ja öljymateriaali oli viikingeille suotuisaa ja tuottavaa kauppaa, joten kotiinpaluu lienee ollut viikingeille parempi vaihtoehto.
Yksityiskohta Bayeux-kuvakudoksesta v. 1077/viikinkejä veneessä.
Tulevina vuosina ja vuosisatoina näillä alueilla on kuitenkin käyty useita kertoja, mutta vaarallinen merimatka ja myrskyt ovat varmasti vieneet useita laivoja ja seurueita meren syvyyksiin. Toisaalta joidenkin viikinkien uskotaan jääneen tälle uudelle mantereelle näiden natiiviheimojen pariin ja Islannista on löydetty näiden heimojen perimää DNA:ssa. Viikingeillähän oli tapana ottaa orjia mukaansa matkoillaan, joten…
Mutta takaisin asiaan: entäpä se VINLAND? Missä tämä rehevä rypälekeidas nyt oikein sijaitsee?
Mm. eräs arvoisa herrasmies James Robert Enterline kertoi jo 1970-luvulla kirjassaan Viking America: the Norse crossings and their legacy hyvin seikkaperäisesti omista pohdinnoistaan näiden kolmen mainitun alueen sijainneista. Tämän opuksen voi lainata Internet Archive-palvelusta ilmaiseksi, jos jotakuta kiinnostaa aiheen tarkemmat analyysit.
Kirjoittajan mukaan on mahdollista, että VINlandin sana VIN on ylipäätään ymmärretty tai käännetty väärin juurikin siksi, että saagat kirjoitettiin muistiin satoja vuosia tapahtumien jälkeen ja oppineilla kirjoittajilla oli taustallaan klassisen latinan opinnot tuolloisissa yliopistoissa. Eurooppalaisille viini oli tunnettu tuote, jota raijattiin kauppalaivoilla etelästä ympäri Eurooppaa, kun taas viikingeille tuttua olivat vain kotitekoinen sima ja olut. Ei siis ole lainkaan järkevää, että viikingit olisivat nimenomaan kiinnittäneet huomioita rypäleisiin, joita noilla Newfoundlandin eteläisimmillä leveyksillä on toki villinä kasvanut.
Eräs mahdollisuus VIN-sanan merkitykselle onkin laidunalue: viikingeillä oli laivoissaan mukanaan karjaa ja eräs saagojen tarinoista kertookin, että alkuperäisasukkaat pelästyivät härkää, jonka viikingit olivat tarkoituksella jättäneet natiivien löydettäväksi. Tuolloin nämä yrittivät paeta häntä koipien välissä ja joutuivat tapetuiksi, kuten oli viikinkien tarkoituskin. Tokihan viikinkien oli rantauduttava maihin alueilla, joilla tällaista karjalle sopivaa, ruohikkoista laidunmaata oli nähtävissä.
Joidenkin tulkintojen mukaan VIN-sana voi viitata myös köynnöksiin tai erilaisiin pähkinätyyppisiin marjoihin (amerikanjalopähkinä) tai ties mihin tahansa muuhun. On siis kuitenkin epäselvää, onko tämä VIN-sana todellakin rypäle, kuten sen usein mainitaan olevan.
Amerikanjalopähkinä/1819.
Yllä mainitun kirjan kirjoittaja uskoo, että nämä Helluland-Markland-Vinland- alueet sijaitsevat sekä Hudsoninsalmen että Saint Lawrencen lahden ympärillä, jossa myös L’Anse aux Meadows sijaitsee. Hän mainitseekin nimeltä useita eri paikkoja näissä lahdissa ja salmissa, mutta tämähän on kuitenkin jo 50 vuoden takaista spekulaatiota. Tämä on vain yksi esimerkki aiheen tarkoista tutkimuksista, tokihan uudempiakin esimerkkejä on runsaasti saatavilla. Näissäkään ei kuitenkaan ole sen kummempia todisteita alueen nykyisestä sijainnista.
Kyseessä on kuitenkin siis noin 1500-kilometrinen rannikkoalue, jolla sijaitsee useita saaria, jokisuistoja ja suotuisia asuinalueita. Eli lapio käteen ja kaivamaan vaan, kyllä sieltä jotakin pitäisi löytyä! Vai onko mitään edes löytynyt L’Anse aux Meadowsin lisäksi?
L’Anse aux Meadows/Britannica.
Useita epäiltyjä viikinkiasutukseksi luultuja paikkoja on toki tutkittu, mutta toistaiseksi tällaiset alueet ovat osoittautuneet alkuperäisasukkaiden asuinpaikoiksi. Viikinkien ja alkuperäisasukkaiden paikat ovat tietenkin helposti erotettavissa, sillä mm. keramiikka, aseet ja muut jäännökset poikkeavat merkittävästi toisistaan. Viikingit olivat mestareita raudan työstämisessä ja paikallisilla heimoilla ei tällaista taitoa esiintynyt lainkaan. Kiviset ja luiset nuolenkärjet eivät todellakaan kuuluneet viikinkien pirtaan ja arvokkaista rautamateriaaleista pidettiin tietenkin visusti huolta. L’Anse aux Meadowsista onkin löytynyt vain raudan käsittelystä syntyvää kuonajätettä, joka sekin todistaa, että paikka on tarkoituksellisesti tyhjennetty viimeiseen kirveeseen asti lähtiessä. Reippaita ja tunnollisia muuttomiehiä on tuolloin ollut asialla!
Eräs tutkittu alue sijaitsee juurikin Newfoundlandin saaren eteläkärjessä. Kyseessä on PointRosee -niminen alue, jolta uskottiin satelliittikuvien perusteella löytyvän viikinkien pitkän talon jäänteet (22 m x 7 m). Koko vastasi täsmälleen L’Anse aux Meadowsin rakenteita, mutta valitettavasti tämäkin havainto veti vesiperän: kyseessä olikin luonnollinen muodostelma. Lisäksi paikalta löydettiin suosta peräisin olevaa rautamalmia, mutta tämäkin löytö julistettiin luonnolliseksi löydöksi (mahdollisesti alkuperäisasukkaiden tulisijan jäänteiksi).
On siis kuitenkin päivänselvää, että nämä viikinkien nimeämät maat on jo tuolloin 1000-luvulla nähty ja katsastettu, siitä ei ole mitään eripuraa tutkijoidenkaan piireissä. Ehkäpä jonakin kauniina päivänä tällainen uusi asuinalue löytyy tai sitten VINLANDin tapauksessa kyseessä oli vain viikinkien yleissanasuuremmalle aluekokonaisuudelle, jonne lopulta tällainen väliaikainen asuinpaikka L’Anse aux Meadows perustettiin.
Eihän näitä Hellulandia ja Marklandiakaan samalla tavoin yritetä etsiä suurennuslasin kanssa, vaan niiden kohdalla mainitaan vain järkyttävän kokoiset ja suurpiirteiset Baffinin saari/Labrador! Akan mielestä tällainen yleisluontoinen nimi Vinland on vain keksitty kuvaamaan aluetta, joka jollakin tavoin eroaa aiemmista alueista ihan vain maastonsa takia. Helluland: kivikkoa ja jyrkänteitä, Markland: puustoa ja metsää, Vinland: laitumia, rypäleitä, pähkinöitä, ihan mitä tahansa, mutta ei kivikkoa eikä metsää.
Vinlandin asuinalueesta ei kuitenkaan tullut pysyvää siirtokuntaa, joten sen merkitys on ollut viikingeille suhteellisen pieni. Ehkäpä Leif, Thorvald ja myöhemmät purjehtijat tosiaankin lähtivät reissuillaan ”mökille” kesäksi tai talvikaudeksi ja palasivat takaisin kotiinsa uusin voimin innosta puhkuen ja laivat täynnä rakennuspuuta, jota varsinkin Grönlannissa ja Islannissa tarvittiin kipeästi.
Oseberg-laiva Oslon viikinkimuseossa/VikingShipMuseum.
Ehkäpä tästä perinteestä muodostui lopulta tällainen pohjoismaalainen kesämökki-ilmiö jo tuhat vuotta sitten, mistäpä sen tietää! Jostakin tällainen perinne on tullut jäädäkseen; ehkäpä juuri näiltä mainituilta viikingeiltä.
Tällä erää hyvää vappua kaikille, olittepa sitten mökillä Vinlandissa/Finlandissa tai ihan jossakin muualla!
Tutkijat uskovat, että tämä kolikko Maine penny on kulkeutunut löytösijoilleen alkuperäisasukkaiden kaupankäynnin seurauksena. Kolikkoa lienee käytetyn kaulariipuksena, sillä rahallista arvoa tällaisella kaupankäynnillä ei alkuperäisille asukkaille ollut. Kolikon on kuitenkin arvioitu olevan peräisin kuningas Olaf III:n (n. 1050-1093) ajoilta ja päätyneen asukkaille viikinkien mukana heidän asettuessaan mm. Newfoundlandiin.
Tämä otsikko viittaa tietenkin erääseen vanhaan elokuvaan ”Neljät häät ja yhdet hautajaiset”… jos se nyt jäi jollekulle epäselväksi. Akka ei nyt keksinyt tähän mitään parempaa, joten tällä mennään! Häitä ei siis tietenkään ole luvassa! Höh!
Perusossuaari roomalaisajalta MET-museossa New Yorkissa ajalta ennen 100 jaa.
Tällä kertaa pääsemme tutustumaan Akan yhteen lempiaiheeseen eli Jerusalemista löytyneisiin hautoihin, joita kukin voi tulkita haluamallaan tavalla. Kuten aina uskonnollisessa arkeologiassa, aiheet herättävät väistämättä kiivaita puolesta ja vastaan -tulkintoja, mutta katsotaan nyt samalla, mitä näistä todisteista kukin voikaan päätellä. Akan tarkoitus ei ole aiheuttaa harmaita hiuksia ja päänsärkyä, vaan kertoa aiheesta tiedettyjen tosiasioiden pohjalta. Let’s sukelletaan näihin neljään hautaan, mars! Ensin täytyy määritellä, mistä tässä jutussa oikein höpistään, kun mainitaan tietynlaisia sanoja:
OSSUAARI: Hiekkakivestä kaiverrettu suorakaiteen muotoinen kannellinen astia, johon ruumiista jääneet luut kerättiin n. vuoden kalliohaudassa maatumisen jälkeen. Ossuaarit sijoitettiin usein kalliohautaan kaiverrettuihin pieniin ja syviin onkaloihin. Ossuaarihautaus oli käytössä n. 30-70 jaa. erityisesti Jerusalemissa ja yhdestä haudasta saattaa löytyä jopa kymmenien eri ihmisten jäänteitä.
Yhdestä ossuaarista saattaa tutkimuksissa löytyä monen eri ihmisen dna:ta luujäämistössä, mutta useimmiten yhdessä astiassa lepää yksi henkilö. Korkea-arvoisten ihmisten ossuaarit on usein kauniisti tilaustyönä koristeltu ja niiden kylkeen on esim. jokuperheenjäsen saattanut kirjoittaa myöhemmin kyseisen henkilön nimen. Usein käytetyt kuva-aiheet ovat kukkia, pylväitä ja geometrisiä muotoja, ei koskaan ihmisten tai eläinten kuvia, sillä niitä ei sallittu juutalaisessa hautauksessa.
APOKRYFISET TEKSTIT: Raamatun ulkopuolelle jääneet uskonnolliset kirjoitukset, joita aikaisemmin pidettiin kerettiläisinä tai niitä ei vain oltu vielä löydetty. Keisari KonstantinusSuuren (272/273-337 jaa.) koolle kutsuma Nikean kirkolliskokous v. 325 jaa. päätti, mitä kirjoituksia Raamattuun sallitaan ja mitä siitä jätetään pois. Nykyajan tunnetuimmat löydetyt kirjoitukset ovat Kuolleenmeren kääröt (Qumran 1947-1956) ja Nag Hammadin kääröt (1945).
Esimerkki Kuolleenmeren kääröistä. Nämä ovat hyväkuntoisia.
Tehdäänpä haudoista tällainen ylimalkainen katselmus, jotta kokonaiskuva avartuu:
HAUTA NUMERO 1: YLIPAPPI KAIFAS
Sijainti: Jerusalem, Peace Forest -nimisellä alueella metsikön läheisyydessä Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1990 Sisältö: Kuusi ehjää ja kuusi rikkoutunutta ossuaaria, luujäänteitä, öljylamppuja, lasiesine, keramiikkaa ja kuningas Herodes Agrippan aikainen kolikko vuosilta 37-44 jaa. Erityistä: Kaifaan ossuaarista löytyi ristiinnaulitsemisessa käytetty naula, toinen samanlainen löytyi haudan lattialta.
Tässä kirjailija ja dokumentaristi Simcha Jacobovichin video tilanteesta:
HAUTA NUMERO 2: NS. PATIO-HAUTA
Sijainti: Jerusalem, Dov Groner Street Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1981 Sisältö: Kahdeksan ossuaaria, luujäämistöjä, keraamisia keittoastioita. Yksi ossuaari ja yksi keittoastia museoitu Jerusalemissa. Erityistä: Äärijuutalaisten ryhmittymien protestien takia hauta jouduttiin sulkemaan nopeasti ja ossuaarit eivät ole haudan sisällä enää alkuperäisessä järjestyksessään. Myöhemmät tutkimukset ovat olleet mahdollisia vain kaapelikameralla ja ossuaarit on kuvattu. Hauta sijaitsee osittain asuinrakennuksen alapuolella.
Vapaasti netissä saatavilla oleva uskontojen tutkimuksen professori James Taborin tutkielma tästä haudasta valokuvineen ja piirroksineen. Erittäin havainnollinen ja kuvat ja piirrokset löytyvät tutkimussivujen loppupuolelta, mikäli koko juttua ei halua tarkastella.
HAUTA NUMERO 3: NS. JEESUS-HAUTA (tai TALPIOT-HAUTA)
Sijainti: 45 metrin päässä patio-haudasta tällä Talpiot-asuinalueella Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1980 Sisältö: Kymmenen ossuaaria, joissa esiintyy nimiä Jeesuksen lähiperheestä (mukaan lukien Maria Magdaleena). Yksi ossuaari löydettiin myöhemmin antiikinkeräilijältä, jota syytettiin nimen väärennöksestä (”James, Jeesuksen veli”). Teksti on sittemmin todistettu aidoksi. Uskonnolliset ryhmittymät hautasivat ossuaareissa olleet jäännökset tuntemattomaan paikkaan ja tämäkin hauta suljettiin jo muutamia päiviä löydön jälkeen. Osa ossuaareista sijaitsee Jerusalemin museossa. Hauta on suljettu betonilaatalla ja sijaitsee asuintalon vieressä. Tämäkin on käsitelty jo vuosia sitten Simchan yhdessä dokumentissa:
HAUTA NUMERO 4: TUHOTTU HAUTA
Sijainti: Vain 20 metriä Talpiot-haudan pohjoispuolella. Löydetty: Rakennustöiden yhteydessä v. 1980 ja räjäytetty. Sisältö: Jäljellä on vain yksi seinä, jossa näkyy merkkejä syvennyksistä, joissa ossuaareja säilytettiin. Hautaa ei ole koskaan päästy tutkimaan ennen sen räjäytystä. Erityistä: Läheisten sijaintiensa takia nämä kolme viimeksi mainittua hautaa ovat todennäköisesti kuuluneet yhdelle varakkaalle suvulle ennen vuotta 70 jaa. Alueella on sijainnut myös oliiviöljyn tuotannossa käytetty puristamo, useita vesisäiliöitä ja rituaaleissa käytetty kylpyallas.
Tästä neljännestä kohteesta ei ole materiaalia näytettäväksi, joten menkäämme tarkastelemaan muita kohteita lähemmin:
Aloitetaanpa tästä ykkösestä eli ylipappi Kaifaan haudasta. Me kaikki muistanemme, että Kaifaalla oli tärkeä rooli erään herra Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa pääsiäisenä noin 2000 vuotta sitten. Kaifas (Josef Bar Kaifas, virassa 18-37 jaa.) meni naimisiin aiemman ylipapin Annaksen tyttären kanssa ja ilmeisesti Jeesus tuotiinkin ensin Annaksen eteen, sillä Annas oli edelleen vaikutusvaltainen mies. Lopulta sekä Kaifas että Rooman prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsivat Jeesuksen jumalanpilkasta ja niin edelleen. Näistä kahdesta herrasta on olemassa historiallista, kirjoitettua tietoa, joten tutkijoiden mukaan henkilöt ovat olleet oikeasti eläneitä ihmisiä. Jeesuksesta kirjoitetut useat historialliset lähteet osoittavat hänenkin olleen elävä ihminen ja siitä ei kukaan tutkija enää edes kiistele.
Kaifaan koristeellinen ossuaari löytyi v. 1990 haudasta, joka (tietenkin) oli jäämässä rakennustyömaan alle. Ossuaarin luut kuuluivat noin 60-vuotiaalle miehelle ja ossuaariin kahdesti kirjoitettu nimi oli ”Joseph, son of Caiaphas” englanniksi käännettynä. Alkuperäinen kaiverruksen kieli on arameaa ja kaiverrus on todistettu aidoksi.
Kaifaan ossuaari (the BAS Library).
Merkittävää haudan löytymisessä on tosiaankin se, että ristiinnaulitsemisessa käytetyt naulat ovat myös aitoja, sillä viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että niissä on jäänteitä luumateriaalista ja sienestä, jota kasvaa vain tässä mainitussa Kaifaan haudassa. Naulat ovat vääntyneet kärjistään, joten niitä on todennäköisimmin käytetty ristiinnaulitun henkilön käsissä: naulat on hakattu vinoon, jotta käsiä ei saa vedetyksi irti ristiltä.
Naulojen löytyminen haudan lattialta ja ossuaarista on kuitenkin outoa, joten spekulaatioita tästä on helppo esittää: Kaifas halusi pitää Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa käytetyt naulat, sillä hän uskoi niissä olevan jonkinlaista maagista voimaa. Tämä on toki mahdollista…
Crusifiction Nails (LiveScience).
Ristiinnaulitsemisessa käytettyjä nauloja on ylipäätään löydetty vain muutamia (sellaisia, jotka aivan varmasti liittyvät tähän makaaberiin teloitustapaan), sillä yleensä mikä tahansa kuollutta henkilöä koskenut materiaali oli epäpuhdasta ja siitä haluttiin vain päästä eroon. Mikäli Kaifas todellakin halusi pitää nämä naulat mukanaan aina hautaansa saakka, todennäköisesti ne ovatkin juuri Jeesuksen nauloja. Mene ja tiedä, mutta harvinaisia tällaiset löydökset kyllä ovat.
Kaifaan roolista ja ossuaarista infoa tässä linkissä enemmän.
Hauta numero kaksi eli PATIO-hauta on jäänyt vähemmälle huomiolle kuin Kaifaan ossuaari ja Talpiotin Jeesus-hauta. V. 2010 uskontotieteiden professori James Tabor tiimeineen tutki hautaa ilmanvaihtoputken kautta kaapelikameralla ja löydetyt ossuaarit olivatkin koristeellisia. Niihin kaiverretuista kirjoituksista on monia erilaisia tulkintoja, kuten herra Taborin tutkimus tässä kertoo:
Tutkimuksen lopussa on erinomaisia valokuvia ja piirroksia haudan sisällöstä ja sijainnista.
Huomionarvoista tässä haudassa on tietenkin se, että yhdessä ossuaarissa on kaiverrus kreikaksi ”MAPA” eli MARA. Tästä nimityksestä kerrotaan enemmän seuraavan haudan kohdalla. Lisäksi toinen ossuaari on koristeltu piirretyllä kuvalla, joka nähtävästi esittää suurta kalaa nielaisemassa ihmistä. Tämän herra prof. Tabor uskoo olevan kuvaus Joonasta valaan vatsassa ja täten varhaisin löydetty kuva tästä tapahtumasta.
Hän uskookin, että tässä haudassa saattaa olla jäänteitä Jeesuksen varhaisestaseuraajakunnasta, sillä tästä haudasta löydetyt ossuaarien kaiverrukset ovat ennen näkemättömiä juutalaisessa hautauskulttuurissa (kala ja kaiverrusten mahdolliset viittaukset ylösnousemukseen). Mikäli näin on, on loogista ajatella koko hauta-alueen olleen tosiaankin vain yhden suvun käytössä joitakin kymmeniä vuosia.
Talpiot Tomb (TaborBlog).
Tästä pääsemmekin kyseenalaisimpaan ja mielenkiintoisimpaan hautaan numero kolme. Akka kutsuu tätä Talpiot-haudaksi, sillä nimellä Talpiot Tomb se on tullut tutuksi jo useita vuosia sitten. Kuten muutkin, tämäkin hauta löytyi rakennustöiden yhteydessä ja sen seitsemän nimettyä ossuaaria ovat (englanniksi):
1)Jesus, son of Joseph 2)Judah, son of Jesus 3) aiemmin mainittu James, brother of Jesus 4) Yoseh 5) Mariamene Mara 6) Matthew 7) Maria.
Hmm… herättääkö tämä mitään mielleyhtymiä yhteen raamatulliseen perheeseen? Katsahdetaanpa tarkemmin näiden nimien tulkintoja ja merkityksiä:
1) Yeshua bar Yehosef arameaksi. Jeesus, Joosefin poika viittaisi usean tutkijan tulkinnan mukaan ristiinnaulittuun Jeesukseen, joka usein mainitaan Raamatussa Joosefin poikana. Ossuaari on koristelematon ja yksinkertaisuudessaan samankaltainen, kuin muut Jeesuksen lähiperheen nimetyt ossuaarit.
2) Yehuda bar Yeshua arameaksi. Juudas, Jeesuksen poika. Ossuaari on koristeltu ja viittaisi nimellään siis Jeesuksen jälkeläiseen. Tällaisesta ei ole mitään historiallisia tietoja eikä uskonnollisissa lähteissä mainita Jeesuksen lapsia.
3) Ya’akov bar Yosef Achui DeYeshua arameaksi. Jaakob, Joosefin poika, Jeesuksen veli. Tämä ossuaari ilmeisesti katosi Talpiotin haudasta joskus sen aikaisina löytöaikoina ja sen antiikkikauppiaalta hankkima omistaja Oded Golan haastettiin oikeuteen mm. väärennöksestä. Sittemmin syytteet hylättiin ja teksti on todistettu aidoksi. Myös patina ja kemialliset tutkimukset ovat osoittaneet tämän ossuaarin olevan todellakin peräisin Talpiotin haudasta, joten todennäköisyydet näille Jeesuksen perheen jäsenille nousevat kohisten. Kuten seuraavakin nimi…
4) Yoseh tai Yose arameaksi. Tämä nimi on historiallisissa lähteissä mainittu lempinimi Jeesuksen veljelle Joosefille ja äärimmäisen harvinainen – prof. Taborin mukaan nimi esiintyy arameaksi vain tässä Talpiotin haudassa. Muut löydetyt viisi nimeä on kirjoitettu muissa haudoissa kreikaksi muodossa Ioses tai Iose. Tämä on siis kirjaimellisesti ainutlaatuinen tapaus.
5) Mariamene Mara kreikaksi. Tämä nimi on herättänyt monia tulkintoja: nimi saattaisikin olla muotoa ”Maria ja Martha” joidenkin tutkijoiden mielestä. Tässä muodossaan nimi Mara tarkoittaa lähinnä mestaria, opettajaa, vaikutusvaltaista henkilöä ja englanniksi sen lähin vastine olisi lähinnä nimitys ”Sir” feminiinimuodossa. Mikäli tässä on kyse Maria Magdaleenasta, hänen olisi sukuun kuulumattomana täytynyt päätyä tähän hautaan ainoastaan avioliiton kautta.
Ossuaareissa olleita (jo aikoinaan uudestaan haudattuja) mikroskooppisia jäänteitä on tutkittu eivätkä Jeesuksen ja tämän naisen jäänteet osoittaneet mitään sukulaisuutta keskenään. Maria Magdaleena mainitaan useasti Raamatussa: hän oli paikalla, kun Jeesus ristiinnaulittiin, haudattiin (ja nimenomaan osallistui ruumiin PESUUN, joka olisi perheen ulkopuoliselle naiselle ollut mahdotonta) ja palasi seuraavanakin päivänä haudalle.
Apokryfisissä teksteissä apostoli Pietarin mainitaan valittaneen sitä, että Maria oli Jeesukselle tärkeämpi kuin muut opetuslapset (eli kaikki ne miehet). Maria Magdaleenasta tehtiin näkymätön henkilö varhaisen kirkon toimesta; hänen osuuttaan vähäteltiin ja hänet leimattiin prostituoiduksi jo alkutaipaleella. Kukaan ei halunnut, että nainen olisi johtanut Jeesuksen jälkeistä uskontoa.
6) Matya arameaksi, englanniksi Matthew. Jeesuksen yksi veljistä oli tämän niminen, mutta todellisuudessa emme tiedä, kuka tämä nimenomainen Matthew on. Ottaen huomioon kaikki haudassa esiintyvät nimet… tämä voisi olla yksi sopiva pala koko palapeliin.
7) Maria arameaksi. Tällä nimellä viitataan tietenkin Jeesuksen äitiin Neitsyt Mariaan. Mutta: huomionarvoista on sekin, että Jeesuksella oli myös sisar nimeltään Maria. Useat tutkijat ovatkin sitä mieltä, että nämä Jeesuksen perheen nimet ovat hyvin yleisiä löydetyissä haudoissa, mutta kaikkien näiden nimien löytyessä samasta hautakompleksista on jo ihan toinen juttu. Akka ymmärtää todennäköisyyksien päälle jonkin verran ja tällöin kaikkien näiden nimien ollessa yhteydessä toisiinsa samassa paikassa mahdollisuudet Jeesuksen sukuhaudan olemassaolosta ovat jo kovin korkealla.
MUTTA KUINKA KORKEALLA? Tätäkin on tietysti tutkittu yllin ja kyllin, joten… järkeviä tuloksia on kuitenkin vaikea löytää, joten Akka heittää haastetta muille eteenpäin. On ymmärrettävää, että tiedehenkilöt eivät halua millään tavalla ottaa kantaa näihin vaikeisiin, uskonnollisiin kysymyksiin, mutta c’mon… uskonnolliset sivustot sanovat tietenkin kaiken olevan täyttä humpuukia, mikä sinänsä on heidän kannaltaan täysin ymmärrettävää. Tässä kuitenkin muutamia lähteitä:
Tämän viimeisen linkin mukaan suhde sille, että nämä nimet esiintyisivät samassa haudassa on noin 1:600, mutta voi nousta jopa tasolle 1:1 000 000. Siinäpä teille tiedettä: riippuu ihan siitä, miten sitä kukin katsoo…
Akka jättää tämän jutun pohdittavaksi, sillä siitä neljännestä haudasta ei siis tietenkään ole minkäänlaista tutkimustietoa saatavilla. Se vain sitoo yhteen tämän koko hauta-alueen yhteen kolkkaan, jolla tällä hetkellä sijaitsee mukavia asuintaloja elää ja olla.
Laitetaanpa lisää näitä infolinkkejä tähän loppuun, tietenkin tietoa on saatavilla tuhansilla sivuilla puolesta ja vastaan, mutta tässäpä vasta alkua etsintään:
Seuraava linkki on yhteen monista Maria Magdaleenasta tehtyihin dokkareihin, niitähän riittää.
Akka rests her case, olkaa te muut mitä mieltä tahansa tästä aiheesta. Akkaa kiinnostaa vain totuus ja sellaista on vaikeaa löytää monista näistä mysteereistä, vaikka sitä yrittäisi mistä tahansa kaivaa.
Kai tässä vaiheessa pitäisi lohkaista Akan tyyliin ”God damn!” tai Josh Gatesin tyyliin ”Oh my word! Look at that!”
Noh, näillä mennään, mitä meille annetaan ja kiitos kysymästä; silmätilanne done and over! Mennään eteenpäin. Nothing to see here.
Jerusalem, Site of the Temple on Mount/John Anthony 1857 (MET).
Kas kummaa, johan on taas se aika keväästä, kun pienet noita-akkaset kulkevat kohta virpomassa pienine vasuineen ja vitsoineen (ainakin sellaisilla alueilla, jossa tällainen toiminta on vielä nykypäivänä turvallista). On siis Akankin korkea aika osallistua tällaiseen keväiseen rientoon omalta osaltaan… NOT.
Kurkistamme siis tällä erää, mitä kuuluu Luigi the Luurancolle kevään näin edetessä hurjaa vauhtia eteenpäin! Takatalvea ei toivottavasti ole kukaan tilannut Temusta, sillä sellaisen tapahtuman edessä Akka näyttäisi kaikille Kyöpelinvuoren merkit!
Taiteilija tuntematon, 1500-luvun noidat muuttavat muotoansa. Lähde: LibraryofCongress.
Luigin tarina alkaa tällä(kin) kertaa tietenkin pahvilaatikosta, joka nyt sattumalta taisi olla pakastepizzan boksi. Näitä aiempia Akan viritelmiä on surutta karsittu, uusiokäytetty ja kierrätetty, joten tällainen pienehkömpi homma sopi tällä kertaa paremmin Akan pirtaan. Kissa on tietenkin edelleen mukana kuvioissa, keväiset tunnelmat ikkunan takana vievät kuitenkin kissan kaiken huomion ja anoppi… saa kaikesta päätellen hyvää hoitoa hoitokodissa.
Ohoh, pizzaboksin pohjalle voi laittaa kivoja, pieniä asioita! Vaikka maalia, liimaa, vanua, mitä nyt kodista voi löytyä.
Mars eteenpäin, sanoi mummo lumessa:
Talven taas edetessä kohti loppuaan Luigi the Luuranco päätti taas eristäytyä omiin oloihinsa pääsiäisen aikaan. Talvi oli ollut pitkä ja kylmä ja vuosisatojen kokemuksesta Luigi tiesi, miten kylmyys todellakin pääsee luihin ja ytimiin! Olikin siis jo korkea aika hakeutua etelän lämpöön keskelle valtamerta, jossa kukaan ei varmastikaan pääsisi Luigin rauhaa häiritsemään.
Matkalleen Luigi lähti rakkaalla viikinkiveneellään, jonka hän oli aikoinaan saanut lahjaksi vanhalta viikinkiystävältään. Kyseessä oli pienempi paatti kuin Oseberg (jonka mukana tämä vanha ystävä oli aikoinaan ollut), mutta Luigin matkantekoon tämä pienempi pursi sopi myös mainiosti. Tällä veneellä oli nähty muailmaa ja kierretty paikka jos toinenkin!
Päästyään kaukaiselle saarelleen Luigi varusti ensimmäisenä itselleen riippumaton roikkumaan muutaman puunkarahkan kylkeen. Aah, sitä lämpöä ja auvoa, mitä Luigi luilleen saikaan heti kokea… lähimmälle suuremmalle saarelle oli matkaa kymmeniä kilometrejä, tänne ei varmastikaan kukaan pystyisi tulemaan yllättäen!
KUNNES…
Tiput on vuonna kivi ja keppi voitettu MTV3Juniorin piirustuskilpailusta.
Luigin vanhat ystävät menneisyydestä pölähtivät yhtäkkiä nähtävästi jonkin ajopuun päällä tälle piskuiselle saarelle. Nämä kaverukset olivat tässä hetkessä pahinta, mitä Luigi saattoi tietää, sillä heillä oli aiemminkin ollut mukanaan merkillisiä yllätyslahjoja, jotka eivät välttämättä olleet kenenkään mielestä hyviä yllätyksiä.
Luigi: Moi kaverit, mitäs teille…? Että pääsiäistä viettämässä, vai? Tiput (yhteen ääneen): Ei mitään kummempaa. Kuultiin, että olet matkoilla pääsiäisenä ja tuotiin sulle tällainen yllätysmuna.
Luigi katsoi tarkemmin tätä merkillistä yllätysmunaa noustuaan riippukeinusta. Se olikin ainoa syy, miksi hän olisi edes noussut riippukeinustaan seuraavaan viikkoon…
Luigi: Ei tää ole mikään yllätysmuna, kaverit, tää on kuulkaas avokado…
Tiput: Se on munanmuotoinen ja koristeltu, joten se on siis kaikkien määritelmien mukaan yllätysmuna. Moikka, meidän pitää lähteä ja palataan!Ihminenkin on kaksijalkainen ja höyhenetön!Yllätysmuna on mitä on!
Kun tiput olivat ajopuullaan vihdoin lähteneet jatkamaan matkaansa eteenpäin, Luigi vaipui taas lämmittelemään luitaan riippumattoon. Hänen tietämättään tipuset olivat kuitenkin jättäneet toisenkin yllätysmunan, josta kuoriutui yön aikana pieni lohikäärmeen poikanen.
Luigin uinuessa tämä pieni poikanen tuhahteli muutaman kerran ja katseli ympärilleen: kissakin oli jo nähtävästi unten mailla eikä mitään järkevää ollut nähtävissä. Muutaman kokeilevan siiveniskun jälkeen lohikäärme sai tuulta alleen ja haparoivasti lentäen nousi lopulta kohti korkeuksia. Luigi ja kissa nukkuivat makoisasti tästä tapahtumasta mitään tietämättä varhaiseen aamuun asti.
Aamun sarastaessa Luigi heräsi kuitenkin seuraavaan hirvittävään meteliin suuren laivan saapuessa hänen näköpiiriinsä.
Luigi: ”Ei jjumalauta, tää on jo liikaa. Ei täällä voi olla mitään Titanicia näillä leveyspiireillä… ja tähän maailmanaikaan!
Tämä oli Luigillekin jo aivan liikaa. Hänen pikkuruinen saarensa ja hänen oma vapaa-aikansa saarella oli taas tarkoin tuhottu muiden tekijöiden toimesta… Hiljakseen Luigi pakkasi tavaransa (lähinnä pullonsa) ja kissansa takaisin Osebergin mukamas-laivaansa ja suuntasi kohti uusia mahdollisuuksia:
Luigi: ”Mikä hemmetin introvertti minä muka olen, höpö höpö… saisiko edes joskus vaan nukkua rauhassa! Autiolla saarella! Tai edes haudassa! Onko se liikaa vaadittu?”
Jep, tänään tällainen juttu ja ensi viikolla pidempi juttu. Tämä juttu on omistettu Papalle; jaksathan vielä eteenpäin! Odotamme sinua takaisin ensi viikolla sairaalasta.
Armollista akkainpäivää itse kullekin säädylle! Kuten arvata saattaa, tänään keskitymme pelkästään menneiden aikojen WonderWomaneihin ja kaikenlaisiin muihin historian supernaisiin!TRÖÖÖT! (vapputorven töräytys)
Elizabeth Cady Stanton istumassa ja Susan B. Anthony seisomassa/1880-1902/LibraryofCongress.
VÄÄRIN, parahin Watson. Tänään ihmettelemme, mikä ihme (WTF) mahtaakaan olla TRANSIENT LUNAR PHENOMENON ja milloin tällainen vähän tunnettu ilmiö on kirjattu ensimmäisen kerran historiankirjoihin. Tällaisesta ilmiöstä ei Akka muista Tylypahkassa kuulleensa, mutta niistä ajoista onkin vierähtänyt jo tovi ja Nimbus2000:kin on jo auttamattomasti vanhentunut… Aloittakaamme siis katsauksemme tähän hirvittävältä sanahelinältä kuulostavaan ilmiöön:
Transient Lunar Phenomenon (TLP) voidaan suomentaa Kuun lyhytkestoiseksi ilmiöksi. Tällaisesta merkillisestä ilmiöstä löytyy kirjallinen merkintä peräti tuhannen vuoden takaa 18.6.1178 Canterburyn munkkien kirjaamana tapahtumana: (vapaa suomennos)
”Uuden kuun aikaan sen sirpit osoittivat itään ja yhtäkkiä ylempi sirppi jakautui kahtia. Tästä jakautumasta roihusi liekehtivä soihtu, tulta, palavaa hiiltä ja kipinöitä. Sen alapuolella Kuu kiemurteli ja vääntelehti kuin haavoitettu käärme. Ilmiö toistui ainakin 12 kertaa, kunnes koko kuu näytti lopulta mustuvan.”
Hmm, kerrassaan merkillinen kuvaus…
1970-luvulla ajateltiin tämän vanhan kuvauksen perusteella, että kyseinen tapahtuma olisi kuvannut Giordano Bruno -kraatterin syntyajankohtaa, mutta sittemmin tämä teoria on hylätty. Tämän 22-kilometrisen kraatterin syntymä olisi näkynyt maapallolla ainakin viikon kestävänä meteorisateena, eikä tällaisesta tapahtumasta ole tuohon aikaan mitään kirjoitettua aineistoa.
Giordano Bruno -kraatteri.
Joka tapauksessa vastaavanlaisia havaintoja on kirjattu vuosisatojen aikana useitakin, mm. 19.4.1787 kuuluisa astronomiWilliam Herschel todisti useita tunteja kestävää valoilmiötä: kolme punertavaa valoa uuden kuun aikaan tuon aikaisesta kaukoputkesta katsottuna. Kolme vuotta myöhemmin hän näki myös tähden kaltaisia ilmiöitä kuun pimeällä alueella uuden kuun aikaan.
William Herschel/Lemuel Francis Abbott/1785.
Kaukoputkien ja teleskooppien kehittyessä ilmiöistä alkoi tulla lisää havaintoja ja myös niiden ominaisuuksissa alkoi olla suuria eroavaisuuksia:
4.1.1873 astronomi Etienne Leopold Trouvelot havaitsi Kant-kraatterin olevan täynnä sumua. 31.8.1877 amatööriastronomi Arthur Stanley Williams havaitsi fosforin kaltaista valoa Platon-kraatterilla. 10.7.1941 amatööriastronomi Walter H. Haas havaitsi liikkuvan valopisteen Hansten-kraatterilla.
Tällaista listaa voisi jatkaa loputtomiin noin 3000 havainnon myötä, mutta kaikkien näiden raportointien perusteella ilmiölle alkoi löytyä erilaisia ilmenemismuotoja. Jotkut tarkkailijat näkivät sumumaista usvaa, useat näkivät punertavia valoja, mutta raportoiduissa havainnoissa esiintyy myös valkoisia, sinisiä, keltaisia ja vihreitä valoja. Ilmiöiksi luetaan myös merkilliset Kuun pinnan himmentymiset tai kirkastumiset.
Osa ilmiöistä on näkynyt vain sekunnin ajan, kun taas toiset ilmiöt ovat toistuneet tai jatkuneet jopa useita tunteja. On siis selvää, ettei kyseessä voi olla mikään YKSI AINOA kaiken selittävä tekijä. Mistä siis on oikein kyse?
Havaittuja kohteita v. 2001/Barbara Middlehurst ja Patrick Moore/publicdomain.
ESA eli Euroopan avaruusjärjestö tarkkaili näitä ilmiöitä vuosien 2017-2023 välisenä aikana NELIOTA-projektissaan (Near-Earth Object Lunar Impacts and Optical Transients). Tuona aikana kootun datan perusteella tutkijat arvioivat, että Kuussa välähtää noin 8 kertaatunnissa ja näiden aiheuttajana pidetään yleensä golfpallon tai jopa biljardipallon kokoisia meteoroideja. Valoilmiön aiheuttaisi tällöin iskun voimasta purkautuva energia, joka kuumentaisi hetkellisesti tällaisen mötikän Kuun pinnalla. On huomionarvoista, että meteoriparvien aikana ilmiöitä havaittiin jopa 12 kertaa tunnissa, joten tämä selitys kuulostaa hyvinkin todelliselta ja mahdolliselta.
Erääksi ilmiöitä selittäväksi tekijäksi on ehdotettu radon-kaasun purkautumista Kuun sisuksista. Vuosina 2008-2009 julkaistut tutkimukset osoittavat, että pienet kuunjäristykset ja vulkaaninen toiminta vapauttavat radioaktiivista radonia, joka hajotessaan näkyy Maan pinnalle valonvälähdyksenä. Useat havainnot onkin tehty alueilta, joissa on suuria radonpitoisuuksia, esimerkkinä mainittakoon Aristarkhos-kraatteri. Ihan järkeenkäypää, tai siltä se ainakin kuulostaa maallikon korvissa.
Aristarkhos-kraatteri kuvattuna Apollo 15 -lennolta/NASA.
Yhdeksi syyksi on esitetty aurinkotuulta: aurinkotuuli ionisoi Kuun pinnan pieniä hiukkasia ja nostaa ne korkealle sadan kilometrin korkeudelle. Tällöin nämä hiukkaset ovat todellisuudessa korkealla Kuun kamaran yläpuolella, mutta Maasta katsottuna ne näyttävät olevan pinnallisia ilmiöitä. Järkeenkäypää tämäkin, tuumaa Akka.
Tietenkin osa ilmiöistä ja havainnoista voi johtua ihan havainnoijan virheellisestätulkinnasta; esimerkiksi satelliitti saattaa aiheuttaa äkillisen, ohimenevän heijastuksen kiertoradallaan tai esim. revontulet Maan ilmakehässä voivat vääristää katsojan havainnointia. Katsojan havainnointia vääristää varmastikin eniten se, jos katsoja odottaa näkevänsä outoa toimintaa Kuun pinnalla: ”Nymmää kyllä kuvaan, mitä ne alienit siällä oikein puuhailee, prkl…”
Näistä kaikista selityksistä ja havainnoista tulee tietenkin mieleen: ONKO NIILTÄ KUULUISILTA APOLLO-LENNOILTA TEHTY NÄITÄ HAVAINTOJA? Vastaus tähän on lyhyt ja ytimekäs: KYLLÄ ON.
Jo peräti Apollo 11 -lennolla v. 1969 miehistölle (Neil Armstrong, Buzz Aldrin, Michael Collins) tiedotettiin Houstonista käsin, että näitä ilmiöitä oli havaittu juurikin aiemmin mainitun Aristarkhos-kraatterin liepeillä. Astronautti Neil Armstrong vastasi komentokeskukselle radioitse, että kraatterissa näytti todellakin olevan jotakin fluoresoivaa valoa ja jotkin alueet näyttivät toisia valoisemmalta.
Joulukuussa 1972 Apollo 17 -lennolla havaittiin myös näitä ilmiöitä. Astronautti Ronald Evans havaitsi valonvälähdyksen Mare Orientale -meren liepeillä ja astronautti HarrisonSchmitt havaitsi vastaavanlaisen välähdyksen Grimaldi-kraatterin pohjoispuolella.
Apollo 17-miehistö kuvattuna 10.10.1972: Eugene A. Cernan istumassa, takana oikealla Ronald E. Evans ja vasemmalla Harrison H. Schmitt. NASA.
Yeah, nämä Apollo-miehistöjen havainnot saavat tämän merkillisen ilmiön tuntumaan… jopa arkipäiväiseltä. Miksi tällaisesta (jo ainakin tuhat vuotta esiintyneestä) oudosta ja monimuotoisesta ilmiöstä ei juurikaan puhuta? Mikäli tutkijatkaan eivät yksiselitteisesti osaa tällaisia havaintoja selittää, eikö olisi jo korkea aika kaikkien avaruusvirastojen kokoontua yhteen (= yhdistää voimavaransa, massinsa, teknologiansa ja kaikki tietonsa) ja selvittää, mitä ne alienit siällä oikein puuhailee. Hah haa!
Onkin mielenkiintoista havaita, että Apollo 12 -lennonkuumoduuli pudotettiin takaisin Kuun pinnalle marraskuun 1969 lennon yhteydessä. Pudotuksen paineaalto kesti kahdeksan minuuttia ja sen laantumiseen kului peräti tunti.
Myös epäonnistuneelta Apollo 13 -lennolta pudotettiin Kuun kamaralle Saturn V -raketin kolmas vaihe, jota kutsuttiin nimellä S-IVB. Tämä pudotus aiheutti huomattavasti suuremman paineaallon ja pidemmän keston, kuin aiemmin pudotettu kuumoduuli. Mm. näiden kokeilujen perusteella on todettu, että Kuussa nämä kuunjäristykset kestävät pidempään, koska Kuun rakenne on niin kuivaa ja käytännössä pelkkää kiveä ilman kosteutta. Uskokoon, ken uskoo, Akalla ei ole tähän mielipidettä ilman useita tohtorintutkintoja.
Jep, Akka on kuitenkin jo tullut siihen tulokseen, että me kaikki Wonderwomanit olemme asuttaneet Kuun jo aikapäiviä sitten. Ei siellä mitään alieneita ole, vain SuperAkkoja elelemässä mukavissa bunkkereissaan Kuun sisäpuolella.
Kaikki nämä TLP-ilmiöt (Akan kielellä WTF-ilmiöt) johtuvat vain siitä, että aina välillä on mukava pitää vaikkapa valoshow’ta, ilotulituksia tai hajukynttilöitä kuistilla ihan vain huvikseen. Onneksi näitä Apollo-miehistöjä ei ole viimeisinä vuosikymmeninä enää näkynyt, sillä ne aiemmat järistykset pudottivat kaikki pelargoniat kuistien kaiteilta. Me kaikki Akathan tykkäämme pelargonioista, eikö vain? (NOPE!!)
WikimediaCommons/PublicDomain).
Heh, hyvää naistenpäivää tai sitten ihan vain tavallista sunnuntaita kaikille!
Kun kapteeni Reinhold Lorenz astui kauppalaivaansa Amsterdamin satamassa 5.9.1771, hän tuskin tiesi, että määränpäänsä Pietarin sijasta hän päätyisi värjöttelemään luodolleTurun saaristossa. Ei hän voinut tietää sitäkään, että laiva arvokkaine lasteineen päätyisi noin 40 metrin syvyyteen merenpohjaan tässä myrskyisessä kolkassa, jonne hänen ei ylipäätään olisi pitänyt joutuakaan.
Turun saaristoa.
Toisin kuitenkin kävi: matkallaan Pietariin alus ilmoittautui Tanskassa Juutinrauman tullissa, jolloin sen lastiksi ilmoitettiin mm. noin 33 000 kg sokeria, kahvia 158 laatikkoa, kymmenen hopeatynnyriä, noin 10 000 kg arvokkaita värjäysaineita, elohopeaa n. 100 kg sekä sinkkiä 6758 kg. Lisäksi laivassa oli sadoittain kangaspakkoja ym. ylellistä käyttötavaraa, jota varsinkin Pietarin eliitti kovasti arvosti ja odotti.
Lasti oli siis suunnattoman arvokas, mutta… lisäksi laivan lastina saattoi olla peräti 35 kappaletta keisarinna Katariina II Suuren (1729-1796) Hollannista hankkimia arvokkaita maalauksia! Palataanpa tähän taideaarteeseen tarkemmin hieman myöhemmin.
Catherine II of Russia/Alexander Roslin/1780-luku ((WikimediaCommons).
Kun tämä Vrouw Maria-aluskarahti kuitenkin Nauvossa karille syysmyrskyn yhteydessä 3.10.1771, se ei suinkaan uponnut heti pinnan alle. Alus pysyi pinnalla kuin ihmeen kaupalla peräti viisi päivää, jolloin miehistöllä ja apuun rientäneillä saariston asukkailla oli aikaa pumpata vettä pois laivasta ja pelastaa sen lastia. Vihdoin 9.10.1771 alus vajosi meren syvyyksiin, jossa se vieläkin näyttäisi kuin purjehtivan merenpohjassa 41 metrinsyvyydessä.
Voi vain kuvitella aluksen kapteenin mielenliikkeet, kun kesken miehistön rukoushetken alus kopsahti karille ja keisarinnan maalaukset huusivat lastiruumassa hoosiannaa… itse kullakin säädyllä oli varmaan vetelät pöksyissä, sillä aluksen ei olisi millään muotoa pitänyt ajautua kohti Suomen rannikkoa! Mitkä saattoivat olla miehistön ja kapteenin kohtalot näiden kaikkien kalleuksien vajotessa aaltoihin?
Osa pelastetusta lastista huutokaupattiin Turussa ja osa kuljetettiin sääntöjen vastaisesti Venäjälle. Ainakin kaikki hopeatynnyrit, osa kahvilastista, kankaista, väriaineista yms. saatiin pelastettua, kuten osa muistakin ylellisyystavaroista, mutta… mitäpä siinä viiden kiireisen pelastuspäivän aikana sitten ehtiikään pelastaa täysin armottomissa olosuhteissa?
Storm at Sea/Ivan Aivazovsky/1873.
Sukellustutkimuksissa ei ole nähty mm. miehistöön liittyviä henkilökohtaisia esineitä, joten voikin hyvin kuvitella, kuinka omat tavarat on haalittu ensimmäiseksi turvaan myrskyiselle luodolle. Niinhän sitä nykyaikanakin tehdään: hätätilanteissa esim. lentokoneessa yritetään pelastaa ensin omat matkatavarat muista ihmisistä välittämättä!
Lastin ja laivan menetyksestä maksettiin myös vakuutuskorvauksia omistajille, mutta tarkkoja tietoja kaiken tavaran kohtalosta ei kuitenkaan ole tiedossa. Pelastetuiksi on kuitenkin tuolloin ilmoitettu ainakin kuusi pienempää maalausta, jotka pelastettiin pakattuina puulaatikkoon ja kuljetettiin Turkuun. Itse keisarinna Katariinakin vaati jo tuolloin taulujensa nostamista hylystä, mutta jo v. 1772 lastin nostoajatuksesta luovuttiin: se nyt vain oli kerta kaikkiaan mahdotonta. Katariina olikin jo tuolloin harkinnut hankkivansa lisää uusia teoksia Ranskasta, joten… rahalla saa ja hevosella pääsee!
Hylyn sijaintikin ehti jo unohtua seuraavien vuosisatojen kuluessa, kunnes 1970-luvulla merihistorian tutkija Christian Ahlström löysi arkistoista hylkyyn liittyvää aineistoa ja vihdoin hylky paikallistettiin Pro Vrouw Maria -sukellusryhmän toimesta v. 1999. Hylky (pit. 26 m, lev. 7 m) malliltaan snaulaiva makaa merenpohjassa kölinsä päällä ja kaksi mastoakin on edelleen pystyssä. Sijaintipaikkaa suojaa ympäri vuoden 1500-metrinen suoja-alue eli laitesukellusta tällä alueella ei ole luvallista harrastaa.
Museovirasto/piirros Tiina Miettinen.
Jo hylyn löytymisen yhteydessä aluksen nostosta alettiin tehdä suunnitelmia ja arvioita, näistä eri vaihtoehdoista löytyy linkki jutun lopussa. Esimerkkilaskelmat ovat vuodelta 2007, joten kannattaa muistaa rahan arvon muuttuminen jo pelkästään viimeisten 20 vuoden aikana. On siis kuitenkin äärimmäisen kallista edes nostaa mitään aluksia merestä, kun jo pelkästään konservointi ja ylläpito muodostavat tulevat, suuremmat menoerät! Tämä pätee varsinkin Ruotsin Vasa-laivan kohdalla, kuten tutkimuksestakin ilmenee.
Vasa-laiva (LibraryofCongress/HeatherCasey)
Noh, palataanpa nyt sitten kuitenkin näin PINNALLISENA (merenpinnan yllä) ihmisenä takaisin tähän arvolastiin; sehän meitä kaikkia kuitenkin kiinnostaa. Mitä siellä MERENPINNAN ALLA oikein on, onko niitä Katariinan tauluja tässä noin 26 vuoden aikana löydetty ja nostettu? Entäpä ne kaikki muutkin tavarat, tonnitolkulla väriaineita, kankaita ja kaikenlaista luksuskrääsää? Ja merirosvoarkku?
Vastaus näihin kysymyksiin on yksiselitteinen: ei ole eikä ole nostettu kuin liitupiippuja, savipullo, lasipullo, sinkkiharkko, lyijysinetti, puutappi ja köysiohjuri. Tutkimusten perusteella laivan sisälle ei sukeltajilla ole mitään asiaa mm. romahtamisvaaran vuoksi, mutta robottikamerallakaan ei ole saatu kuvattua esim. suurikokoisia, hyvin pakattuja puulaatikoita tai muutakaan vastaavaa materiaalia, mikä voisi viitata näihin kadonneisiin arvoteoksiin.
On siis toki mahdollista, että ainakin osa Katariinan maalauksista saatiin pelastettua ennen uppoamista ja toimitettiin ilman listauksia vaivihkaa eteenpäin, mutta tämä on vain spekulointia. Museoviraston tutkimuksessa s. 115 on lastiluettelo; onneksi saivat pelastettua tukon sammalta!
Itse asiassa juuri tästä tutkimuksesta käykin ilmi, että hollantilaisen Braamcampin huutokaupan jäljiltä on kadoksissa 35 taulua, joista 11 lienee ollut Vrouw Marian lastissa mukana matkalla Pietariin. Tutkimuksessa mainitaan myös nimeltä näiden teosten taiteilijat sekä se, että Vrouw Marian elohopealastia (110 kg) ei oltu merkitty pelastetuksi. Ainakaan mittausten mukaan elohopeaa ei ole vuotanut ympäristöön, eikä se määrällisesti myöskään ole vakava ympäristöriski. Kysykääpä tätä lähistöllä uiskentelevilta merieläimiltä ja merenneidoilta…!
Vrouw Maria on siis selviytynyt jo kohta 255 vuotta merenpohjassa suhteellisen hyvässä kunnossa, sillä Itämeren olosuhteet ovat sille(kin) otolliset. Meille taviksille hylystä on tehty sukellusvideoita ja 3D-mallinnuksia, sillä matalasta syvyydestä huolimatta sille suojellulle alueelle ei saa huvikseen mennä pällistelemään. Itämerellä näitä hylkyjä riitää satamäärin, kuten jokainen voi tarkistaa hylyt.net-sivustolta:
Onneksi kuitenkin tässä turmassa koko miehistö pelastui kapteeneineen (ja se sammaltukko!), mutta vain kapteenin ja kolmen miehistön jäsenen nimet ovat säilyneet nykypäivään asti: kapteeni siis (ilmeisesti) tanskalaissyntyinen Reinhold Lorenz, perämies Reidert Janssen, puosu Tönnes Koertsen ja kokki Johan Hansen. Haaksirikon jälkeen heistä tiedetään vain se, että tullilistojen perusteella kapteeni jatkoi kipparoimistaan kauppareiteillä Itämerellä. Hyvä niin! Ja varmastikin uusin housuin! Tässä vaiheessa voi kuitenkin jo perinteisesti sanoa R.I.P koko miehistölle.
Onkin mielenkiintoista ajatella, josko hylky saataisiin jollakin rahoituksella Vasa-laivan tavoin kansalliseksi kulttuuriaarteeksi, mutta tämän pitäisi ehdottomasti olla eurooppalainen yhteistyöprojekti. Vrouw Maria on kuitenkin hollantilainen kauppa-alus, joka oli matkalla Amsterdamista Pietariin. Suomen alueelle laiva ajautui myrskyssä eikä näin ollen ole millään muotoa suomalainen kulttuuriaarre. Historiallinen, vaikuttava ja merkittävä aarre toki, mutta ei suomalainen sellainen eikä lasku tästä kuulu kokonaisuudessaan Suomen maksettavaksi.
Hyvä esimerkki vuosikausia jatkuvista omistajuuskiistoista on edelleen maailman arvokkaimmaksi aarrelaivaksi tituleerattu San Jose, josta Akka on aiemmin lyhyesti kirjoittanut:
Tämän todellakin noin 17 miljardin dollarin arvoiseksi arvioidun aarrelaivan omistajuutta on havitellut mm. hylyn löytöryhmä (USA), Espanja, Kolumbia, Bolivian alkuperäisväestön jäsenet (joiden esi-isät kaivoivat lastina ollutta hopeaa) sekä pienet, vihreät huru-ukot ties mistä galaksista. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Kolumbia ”ownaa” eli määrittelee laivan omaisuudekseen ja tekee siellä mm. esinenostoja:
Smithsonianin pitkähkö artikkeli hylyn haaksirikosta, löytymisestä ja sen jälkeisistä omistusvaateista. Uusin artikkeli aiheesta tammikuulta tänä vuonna kuitenkin.
Kuten Museovirastonkin tutkimuksessa mainittiin, Katariinan taulujen löytäminenkään ei välttämättä olisi kovinkaan mieltä ylentävää, sillä teosten kunnosta tai niiden säilymisestä ei ole mitään takeita. Ei niitä elintarvikkeitakaan kukaan enää halua, joten pitäköön Itämeren sillit ja muut merenelävät Vrouw Mariaa ihan omana ruokabaarinaan edelleen.
Harmillisesti tämän maalauksen tekijän nimi on jäänyt historiaan nimellä unknown.
Siellä sitä merenneidot ja merenmiehetkin kerivät auki näitä arvokkaita kangaspakkoja aina uusia vaatteita halutessaan… hmm, vaatteita… siis bikiniyläosia? Akka ei nyt ihan ajatellut loppuun asti tätä ajatusta, hah!
Sammaltukon lisäksi pelastettiin neljä punottua koria linnunpesiksi?! Kyllä oli miehistöllä ja pelastajilla arvot kohdillaan… ”jätetään nämä järjettömän kalliit, kaukaa itämaista tuodut väriaineet ja kankaat suosiolla laivaan ja pelastetaan nämä linnunpesät kevään kottaraisille, joohan?” Sillä tavalla, poijjaat, sillä tavalla!
Kas niin, hyvä herrasväki – on taas se aika vuodesta, kun on aika tehdä niitä iänikuisia, katteettomia lupauksia. Juuh, ihan varmasti käydään lenkillä tai kuntosalilla AINAKIN kaksi kertaa viikossa eikä shoppailla järjettömiä aletavaroita netistä OLLENKAAN. Eikä missään nimessä siirretä mitään remontti- tai korjausaikeita taaskaan eteenpäin, niin kuin ei aiempinakaan vuosina ole tehty. Tämä maailma on täynnä hyviä aikomuksia ja varsinkin lauseita, jotka alkavat sanalla PITÄISI.
WikimediaCommons.
Katsotaanpa kuitenkin nyt ihan historian kautta, että kannattaako näitä aikomuksia puskea pieteetillä eteenpäin vai PITÄISIKÖ hanskat heittää naulaan saman tien ilman korkeampia ja pidempikestoisia tavoitteita.
Unohdetaanpa kokonaan kaiken maailman Nostradamukset ja muut vastaavat homeiset ukonpökkelöt, sillä nyt seuraa nimittäin ennustuskatsaus muinaisten (sekä ei-niin-muinaisten)NAISprofeettojen näkemänä! Noh, ensimmäinen ja ajankohtaisin esimerkkimme sai kyllä näkynsä ihan muulla tavoin kuin näkemällä…
BABA VANGA on itse asiassa ihan nykyaikainen profeetta, joka syntyi 3.10.1911 Strumicassa nykyisessä Pohjois-Makedoniassa. Vangeliya Pandeva Surchevaksi nimetty lapsi syntyi tuolloin Ottomaanien valtakuntaan köyhään perheeseen. Vanga menetti äitinsä kolmevuotiaana ja hänen isänsä mm. taisteli ensimmäisessä maailmansodassa, mutta varsinainen käänteentekevä tapahtuma sattui tytön ollessa vasta 12-13 -vuotias. Tuolloin pyörremyrskyn tai tornadon sanotaan nostaneen tytön ilmaan ja pudottaneen hänet läheiselle pellolle, jossa hän makasi etsintäjoukoista huolimatta joitakin päiviä. Löydettäessä tytön silmät olivat lian ja hiekan takia muurautuneet umpeen eikä hän pystynyt enää avaamaan silmiään ilman hirvittävää kipua.
Muutamista silmäoperaatioista huolimatta Vangan näkökyky ei koskaan palautunut, mutta tapahtuman myötä hän alkoi omien sanojensa mukaan saada näkyjä näkymättömiltä olennoilta, joita hän ei osannut sen tarkemmin määritellä. Aluksi Vanga ennusti näkyjään vain paikallisille, mutta tieto hänen näkijänlahjastaan alkoi kiiriä ympäri maailmaa jopa niin paljon, että merkittävät poliitikot, elokuvatähdet ja muut turhat julkimot parveilivat päästäkseen hänen pakeilleen. Baba Vanga alkoi lopulta periä maksuja näistä käynneistä ja hänestä tehtiin myös valtion virkamies kiinteine palkkoineen. Näillä tuloilla hän mm. rakennutti oman kirkon Rupiteen, Bulgariaan, jonne hänet myöskin lopulta haudattiin.
Baba Vangan kirkko Rupitessa (WikimediaCommons).
Baba Vanga kuoli 11.8.1996 rintasyöpään Sofiassa, Bulgariassa. Hän osasi peräti jo v. 1990 ennustaa tulevan kuolinpäivänsä tarkalleen oikein ja onkin arvioitu, että Vangan ennustusten toteutumisprosentti on peräti 85%.
Mitäpä muuta hän sitten oikein ennustikaan? Ja varsinkin juuri tälle alkavalle vuodelle 2026? Ja kuinka hän voisi mitään enää ennustaakaan kuolemansa jälkeen?
Itse asiassa Baba Vanga teki ennustuksia ennen kuolemaansa aina vuoteen 5079 asti, jolloin hän sanoi universumin lopulta lakkaavan olemasta. Herregud, että ihan vuoden tarkkuudella…
Noh, palataanpa hetkeksi vielä ajassa taaksepäin ennen universumin tuhoutumista ja katsotaan, miten aiemmat ennustukset ovat toteutuneet (vai ovatko…):
Vuosille 2010 – 2014/16 Vanga ennusti ydinsotaa, joka autioittaisi Euroopan, mutta tämä ennustus ei sitten onneksi koskaan toteutunut. Vuonna 1989 hänen kerrotaan ennustaneen tulevat 9/11–lentokonehyökkäykset New Yorkiin. Vapaasti suomennettuna ennustus kuuluu näin: ”Amerikkalaiset veljet kaatuvat metallilintujen hyökätessä. Sudet ulvovat pusikoissa (bush) ja viattomien veri vuotaa.” Tämän lauseen merkitys aukenee parhaiten, kun presidenttinä tuolloin oli todellakin George W. Bush ja viittaus 9/11- päivän tapahtumiin on todellakin ilmeinen.
NationalArchives.
Samoin Baba Vanga ennusti sukellusvene Kurskin uppoamisen (v. 2000) sekä sen, että Amerikan 44:s presidentti olisi mustaihoinen (Barack Obama). Samalla hän kuitenkin ennusti, että tuo presidentti olisi Amerikan viimeinen ja tämähän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Ellei ajatella, että Obaman jälkeiset presidentit ovat olleet varsinaista pellekastia eikä presidentillistä matskua laisinkaan… Hah haa!
Tälle alkavalle vuodelle 2026 Vanga ennusti kuitenkin seuraavanlaisia seikkoja tapahtuvaksi:
Marraskuussa 2026 ihmiskuntaa järisyttää suuressa urheilutapahtumassa paljastuva alieneiden emoaluksen ilmaantuminen taivaalle. Tuolloin ainakin urheilukalenterien mukaan järjestetään useita formulakisoja sekä mm. New Yorkin maraton, talviolympialaiset puolestaan järjestetään jo helmikuussa. Noh, Baba Vangan ennustukset saattoivat heittää kuitenkin jopa vuodella tai parilla, joten kannattanee varautua hyvissä ajoin foliohatulla jo olympialaisten aikaan. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin moinen emoalus saattaa tömpsähtää takapihalle missä päin maailmaa tahansa…
Lisäksi Baba Vanga ennusti kaikkia syöpiä paljastavan verikokeen käyttöönottoa, laajenevia ja tuhoisia ilmastohäiriöitä, vakavia konflikteja ympäri maailmaa ja huonoa taloustilannetta. Lisäksi AI eli tekoäly taitaa kaapata vallan, ihmiset pystyvät kommunikoimaan telepaattisesti ja muuta sellaista pientä kivaa. Kuinka yllättävän yllätyksetöntä… tuliko jo mainittua se jättikokoinen emoalus?? Sitä odotellessa! Ja sen myötä teletappipatiaa… siis telepatiaa!
LiveScience.
ÄITI SHIPTON eli Ursula Southeil (n. 1486-1561) puolestaan syntyi Knaresboroughissa,Englannissa. Ursulan äiti Agatha oli vain 15-vuotias, köyhä orpotyttö eikä hän suostunut koskaan paljastamaan tyttärensä isän henkilöllisyyttä. Pientä Ursula-raukkaa pilkattiin ja oudoksuttiin jo nuoresta iästä saakka, sillä häntä pidettiin rumana, outona, jälkeenjääneenä ja jopa itse saatanan siittämänä lapsena. Noina aikoina ei kukaan valtavirrasta poikkeava voinut välttyä noituussyytöksiltä… Agatha ja Ursula elivät pennittöminä Nidd-joen varrellaolevassa luolassa tytön ensimmäiset elinvuodet, kunnes paikallisen luostarin apotti toimitti Agathan nunnaluostariin ja tyttölapsen kasvatettavaksi sijaiskotiin. Jo näinä aikoina tyttö teki noitamaisia temppuja ja häntä pilkkaavat miehet saivat kuulla kunniansa.
Mother Shipton/1686.
Nuori Ursula oppi kuitenkin käyttämään kaikenlaisia luonnonkasveja tehdäkseen parantavia rohtoja. Tämä auttoi häntä saavuttamaan suosiota kyläläisten keskuudessa ja hän menikin naimisiin 24-vuotiaana paikallisen puusepän Toby Shiptonin kanssa. Aviomies kuoli kuitenkin vain muutamaa vuotta myöhemmin ja vaimon epäiltiin tietenkin vaikuttaneen asiaan noitavoimillaan. Noh, Ursula muutti takaisin luolaan ja alkoi rohtojensa lisäksi tehdä ihmisille ennustuksia tulevista tapahtumista.
Mitäpä hän sitten ennustikaan? Laskeutuiko emoalus hänen luolansa edustalle?
Eipä suinkaan, mutta ainakin hän ennusti mm. tuulimyllyyn yhdistetyn vesiputkistojärjestelmän rakentamisen, myrskyssä tuhoutuvan kirkon sortumisen sekä ilmeisesti Lontoon suuren palon v. 1666. Monet hänen lausumakseen sanotuista ennustuksista on kuitenkin myöhemmin paljastunut väärennöksiksi, mutta hänen legendansa on kuitenkin elänyt jo vuosisatojen ajan. Vielä nykyisinkin hänen luolansa Knaresboroughissa on suosittu turistikohde. Legendat elävät, ennustuksista viis!
DELFOIN ORAAKKELI eli Pythia ei suinkaan ole yksi ainoa ennustajatar, vaan tämä instituutio toimi noin tuhannen vuoden ajan 700-luvulta eaa. – 400-luvulle jaa. Oraakkeli Pythia oli kulloisenakin aikana Apollo-jumalan temppelin ylipapitar, joten tämä Delfoin oraakkeli-nimitys on lähinnä ammattinimike tai virkatitteli.
Lycurgus Consulting the Pythia/Eugene Delacroix/1835-45.
Näihin päiviin asti on historiankirjoituksiin jäänyt viitisensataa ennustusta, joita nämä oraakkelit perustaviksille ja hallitsijoille jakelivat. Delfoin oraakkeli oli kuitenkin tavattavissa vain yhtenä päivänä kuukaudessa yhdeksän kuukauden ajan vuodesta (eli 9 päivää), sillä Apollo-jumalan uskottiin viettävän kylmemmät kolme kuukautta suotuisemmassa ilmastossa.
Voi siis vain kuvitella, millainen vuoronumerohärdelli noina yhdeksänä päivänä per vuosi mahtoikaan olla! Siinä jää nykypäivän Kela/passitoimisto varmastikin kakkoseksi, hah!
Delfoin sanotaan valikoituneen oraakkelin ennustuspaikaksi ihan itse jumala Zeuksen lähettäessä matkaan kaksi kotkaa etsimään maan keskipistettä. Ja kas kummaa; kotkat löysivät Delfoin, jonne rakennettiin temppeli Apollo-jumalan pappien avustuksella 700-luvulla eaa. Oraakkelitoiminta oli valmiina alkamaan… ja jatkumaan… ja jatkumaan… ja niin edelleen.
Apollon temppeli/1895.
Mitäpä merkittäviä ennustuksia noina tuhantena vuotena onkaan sitten eri neitokaisten avulla tehty? Kai se emoalus nyt ainakin tuonne laskeutui jo muinaisina antiikin kulta-aikoina? Niinhän? Oliko kreikkalaisilla foliohattuja tai edes metallikypäriä yleisessä jaossa vuoronumeroiden lisäksi?
Ja vieläkin tärkeämpänä kysymyksenä… mihin nämä ennustukset oikein perustuivat? Nykyiset tutkimukset ovat osoittaneet, että useiden antiikin historioitsijoiden kuvailemat oraakkeleiden transsitilat ovat johtuneet luonnonkaasuista, joita purkautuu temppelialueen siirroslinjan halkeamista. Näihin kaasuihin kuuluu mm. etaani, metaani ja etyleeni, jotka voivat aiheuttaa erilaisia reaktioita, transsitiloja ja euforisia tuntemuksia.
Jälkipolville säilyneitä, kuuluisia ennustuksia on mm. keisari Nerolle (37-68 jaa.) v. 67 jaa. annettu ennustus, jonka mukaan Neron pitäisi varoa ikävuotta 73. Tämän uskottiin viittaavan Neron kuolinikään, mutta sen sijaan keisari Neron seuraajaksi valittiinkin seitsemänkymppinen Servius Sulpicius Galba Augustus eli lyhyesti Galba (3.eaa.-69 jaa.). Tämä ennustus ja sen toteutuminen vaikuttaa vähän väkisin keksityltä…
Aleksanteri Suuren (356-323 eaa.) puolestaan kerrotaan saapuneen oraakkelin pakeille v. 336 eaa. Tuolloin oraakkeli oli kuitenkin pyytänyt Aleksanteria palaamaan toisena ajankohtana, jolloin tämä Makedonian kuningas hermostui ja tarttui tuolloista Pythiaa hiuksista. Tällöin ennustaja rääkäisi ”olet voittamaton, poikani” saaden Aleksanterin rauhoittumaan. Tämän ennustuksen jälkeen Aleksanteri hyökkäsikin voitokkaasti Persiaan.
Lysandros (454-395 eaa.) taasen oli voitokkaana laivaston komentajana peloponnesolaissodan tuoksinassa, kun häntä varoitettiin Delfoissa käärmeestä, joka hyökkäisi komentajan selän takaa. Tämä ennustus toteutui v. 395 eaa., kun Lysandrosin surmaajalla oli kilvessään käärmeen kuva. Ja hyökkäys tapahtui tietenkin takaapäin…
Keisari Julianus (331-363 jaa.) oli viimeinen pakanakeisari kristinuskon levitessä yhä laajemmalle kohti maailmanvalloitusta. Hänen kerrotaan saaneen lääkärinsä Oribasiuksen kautta yhden viimeisistä Delfoin oraakkelin ennustuksista: ”Kerro kuninkaalle, että tämä koristeellinen temppeli on kaatunut. Apollolla ei ole enää kotia eikä ennustuksia, eikä lähteen vedellä ole enää ääntä.” (Vapaasti suomennettu)
Ja näin hiipui hiljalleen loppuun tämäkin tuhatvuotinen perinne kadotakseen iäksi. Tämän viimeisen ennustuksen epäillään kuitenkin voineen olla kristittyjen propagandaa, jotta nämä pakanalliset toimet saataisiin vihdoin loppumaan kokonaan. Mistäpä senkään enää tietää, vanhan sanonnan mukaan ”voittajat kirjoittavat historian.” Ugh, näinhän se lienee.
PublicDomain.
Ainakin Akan (ainoa) ennustus tälle vuodelle osui jo sataprosenttisesti nappiin: ”Akka katsoo Stranger Things -sarjan loppujakson.” Tämä ennustus toteutui jo aamulla alkaen klo 4.43. Että näin! Kannattaa tehdä ennusteita muutaman tulevan tunnin tai korkeintaan päivän päähän; silloin niiden onnistumisprosentti voi olla huikea!
Mukavaa alkavaa vuotta kaikille ennustajaeukoille ja homeisille ukonpökkelöille! Yst.terv. Akka
PÄIVITYS 31.1.2026:
Megalithomanian Hugh Newman esittelee Kreikan vanhinta oraakkelin temppeliä, jonka juuret ulottunevat jopa 2500-luvulle eaa. Näitä Newmanin videoita on mukava katsoa enemmänkin, sillä useilla alueilla käytetään lisäksi kuvausdroonia ja alueista saa paljon historiallista faktaa. Voi ihan kuvitella olevansa itse paikalla! Eikä tässä pakkasen panem… valtaamassa jääkauden esikartanossa!
Viime aikoina on usein tullut huomattua, että monet uutiskanavat netissä ovat siirtyneet esittämään juttujaan videoiden muodossa. Argh.
Akkaa ihmetyttääkin, mistä tämä laajeneva ilmiö mahtaneekaan johtua? Tälle ilmiölle löytyy perusjärjellä ajatellen ainakin seuraavanlaisia syitä:
Somekanavien lyhyet videopätkät ja niiden nopeasti tapahtuva suoltaminen vaikuttavat asiaan.
Videoihin saa ympättyä säkkikaupalla mainoksia, ennen kuin videota voi edes katsoa = lisää massia.
Kansalaiset ovat taantuneet niin pahasti, etteivät osaa edes ymmärtää lukemaansa. Nuorempi väki ei ilmeisesti osaa edes lukea, ymmärtämisestä puhumattakaan.
Toimittajatkaan eivät osaa enää lukea, kirjoittamisesta puhumattakaan.
Akka kertookin tässä tulikivenkatkuisin sanankääntein (lyhyesti ja ytimekkäästi), minne kaikki uutistoimistot voivat ne videonsa tunkea: &#tt¤¤n!
Akka on katastrofiuutisoinnista sanomalehdissä kirjoittanut aiemminkin:
Palataanpa tähän aiheeseen kuitenkin nyt ihan muullakin historiaan liittyvällä uutisoinnilla, jotta vanhempi kansanosa voi haistella kuvitteellista sanomalehtimustetta käsissään ja jotta nuorempi kansanosa voi todeta ”ketä vois vähempää kiinnostaa…”
Joten, let’s go:
Suomen itsenäisyysjulistus luettiin eduskunnan edessä 4.12.1917 ja hyväksyttiin 6.12.1917, josta tietenkin muodostui ajankohta itsenäisyyspäivälle. Seuraavina kuukausina seurasi sitten useiden valtioiden ilmoitukset Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta. Ensimmäisenä tunnustamisen teki tietenkin nyk. Venäjä, jonka jälkeen seurasivat samana päivänä Ranska ja Ruotsi, kuten oheinen yllättävä sanomalehtikin rapakon takaa kertoo:
Tässä mainiossa sanomalehdessä Akan huomion kiinnitti eritoten sivulla 2 oleva juttu ”Nuorten pakinat” ja väliotsikko ”Mitä vaadin mieheltäni:”
Noh, salaisia sivumenoja ei tietenkään saisi olla ja voisihan se mies olla vaikka filosoofi, kunhan ei kiroile. Uskonasioitakaan ei kannattaisi ihan hirvittävällä paineella tuputella tahi harrastaa. Kokonaisuudessaan ihan fiksu kirjoitus sinänsä, arvoisa neiti Marja Mansikka!
Palaamme tässä vaiheessa kuitenkin vielä ajassa taaksepäin, sillä 1800-luvulla sanomalehtitoiminta oli kuitenkin lähes ainoa uutisointimuoto ennen Samuel F.B.Morsen (1791-1872) lennätintä.
Abraham Lincoln salamurhattiin 14.4. 1865 Ford-teatterissa Washingtonissa. Tästä tapahtumasta kertoi tietenkin jokainen kynnelle kykenevä sanomalehti. Noh, kyllähän noita oli pakko lukea ihan jo huvikseen ilman radiota ja tv:tä (jos peruspulliaisella oli edes varaa tai aikaa ostaa sanomalehtiä… tuskinpa vain, uutiset kulkivat sanallisesti kylien ja kaupunkien väleillä matkailijoiden ja kaupustelijoiden uutisoimina).
Suezin kanavan avaaminen vuonna 1869 helpotti merenkulkua huomattavasti, sillä tämä väylä mahdollisti laivaliikenteen Aasiasta Eurooppaan ilman vaarallista ja pitkää Afrikan mantereen kiertämistä. Kanavan rakentaminen aiheutti kuitenkin yli 120 000:n tuhannen työmiehen menehtymisen (lähinnä koleraan).
Avaamisesta uutisoi mm. New York Tribune 17.11.1869:
Kas kummaa: tästä kartasta löytyy peräti Arabia… ja Persia!
Samoin kävi Panaman kanavan rakentajille; ainakin yli 20 000 työmiestä kuoli keltakuumeeseen ja malariaan rakentamisen aikana. Luvut saattavat olla vieläkin suurempia, sillä kanavaa ja sen rakentajia kohtasi epäonni toisensa jälkeen peräti 40 vuoden ajan, kunnes se lopulta avattiin 15.8. 1914. Avaamisesta uutisoi tuolloin mm. ThePensacola Journal 16.8. 1914:
Atlantin toisella puolella Britanniassa puolestaan rakennettiin vuosina 1886-1894 TowerBridgea, joka on edelleenkin toiminnassa oleva läppäsilta ja täten tietenkin suurenmoinen nähtävyys turisteille. Sillan rakentamisessa kesti tosiaankin vain kahdeksan vuotta ja tuona aikana ”vain” 10 työmiestä menehtyi.
Charles Lindbergh lensi yli Atlantin ensimmäisenä ihmisenä maailmassa 20.5.1927 – 21.5.1927. Matkaan hän lähti New Yorkista ja laskeutui lopulta PariisiinSpirit of St. Louis – lentokoneellaan jääden näin nimellään historiankirjoihin ikiajoiksi. Tästä tapahtumasta uutisoi aikanaan mm. Waxahachie Daily Light:
Newspapers.com
Valitettavasti tunnemme tämän herrasmiehen nimen toisestakin tapauksesta; Lindberghien lapsen sieppaus 2. maaliskuuta v. 1932 herätti sekin maailmanlaajuisen huomion. Kidnappauksesta on edelleen olemassa monia erilaisia teorioita, sillä tämä vasta alle kaksivuotias lapsi Charles löydettiin kuolleena metsiköstä n. 7 kilometrin päästä kotoaan. Kuolinsyyksi merkittiin isku/osuma kalloon.
”Tohtori Livingstone, otaksun?” oli Henry Morton Stanleyn (1841-1904) lause hänen vihdoin löytäessään Afrikan tutkimusmatkalle kadonneen David Livingstonen (1913-1863) v. 1871. Stanley oli lähetetty matkaan jo kaksi vuotta aikaisemmin, mutta valitettavasti tohtori Livingstone joutui löydyttyään lopulta jäämään viidakkoon kuolemaan punatautiin. Aiheesta saatiin kuitenkin hyviä ja mehukkaita artikkeleita pitkin matkaa, sillä Afrikan sisäosien kartoitus oli pahasti kesken eikä kukaan tarkalleen tiennyt, mitä ihmeellisyyksiä viidakoissa piili.
WikimediaCommons.
Nämä molemmat miehet kuolivat noin kuusikymppisinä, eikä se mikään ihme noina aikoina ollutkaan. Varsinkin, jos halusi samoilla pitkin Afrikan viidakoita ennen rokotteiden keksimistä ja… Pitikö sinnekin taas lähteä muina miehinä kuolemaan ihan vaan seikkailun toivossa? Piti näköjään! Levätkää kuitenkin rauhassa, arvoisat Afrikan samoilijat.
Asiasta uutisoi tuolloin mm. New York Herald (joka Stanleyn matkaan lähetti) 21.5.1872:
Rarenewspapers.com
Livingstonen matkareitit/WikimediaCommons.
Toinen maailmansota päättyi Euroopassa liittoutuneiden voittoon 8.5.1945, mutta maailmanlaajuisesti sota päättyi vasta 2.9.1945 Japanin antauduttua Yhdysvaltojen atomipommi-iskujen jälkeen. Myös Amerikassa uutisoitiin kuitenkin eurooppalaisten riemusta:
Sodan loppumisen riemua kuvastaa myöskin kuuluisa valokuva Life-lehdessä merimiehestä, joka suutelee sairaanhoitajaa New Yorkin Times Squarella 14.8.1945:
V-J Day in Times Square/Alfred Eisenstaedt.
Akka ei tiennyt, että tämän kuvan henkilöllisyyksien taustalla on ollut hermeettisiä epäselvyyksiä. Näistä voi kukin lukea itse lisää vaikka Wikipediasta:
Lopulta kuvan henkilöllisyydet paljastuivat: kuvan mies oli George Mendonsa ja nainen oli Greta Zimmer. Nämä kaksi toisilleen tuntematonta henkilöä kohtasivat keskellä Times Squarea sodanpäättymishuhujen keskellä.
Greta oli tullut lounastauollaan katsomaan, pitivätkö huhut tosiaankin paikkaansa ja George puolestaan oli tullut silloisen tyttöystävänsä kanssa baarista ja elokuvateatterista samoin aikein. Yllättävää kyllä, kuvanottohetkellä George oli erkaantunut väkijoukossa tyttöystävästään ja teki tämän ihmeellisen tempun nähdessään hoitajanasuun pukeutuneen Gretan. Tästäkin huolimatta Georgen tyttöystävästä Ritasta tuli sittemmin hänen vaimonsa; ilmeisesti tällainen voitontunteen jakaminen ventovierasta suutelemalla ei ollut mikään iso juttu…
Tämän koko varsin seikkaperäisen, kuvailevan ja pitkän tarinan voi lukea kokonaisuudessaan täältä:
Vanhoja arkistoja sanomalehtien osalta on aika hankalaa ja aikaa vievää perata/löytää, sillä useimmat suurimmat sanomalehdet säilyttävät arkistojaan maksumuurientakana. Tämä on ihan ymmärrettävää bisnestoimintaa heidänkin osaltaan, kun paperinen toiminta on hiipunut ja hiipuu yhä edelleen. Sanomalehtipaperin valmistajille tämä on tietenkin huonompi juttu, mutta toisaalta säästyy valtavasti energiaa, päästöjä, kuljetuskustannuksia ja ties mitä muuta, kun lehti ei tosiaankaan saavu fyysisesti kotiovelle asti. Edistyksellä on tapana edetä, mutta…
…tuliko se nyt selväksi; ihan kaikki meistäeivät halua uutisia videomuodossa. Osa meistä ihmisistä sisäistää paremmin tietoa lukemalla, jotkut toki näkemällä ja osa kuuntelemalla. Kaikkia näitä osa-alueita tarvitaan, mutta älkää todellakaan lähtekö mihinkään ”hei-tää-vie-vaan-20-sekuntia” -ajatteluun mukaan uutisten ja tiedotuksen osalta.
The Library of Thorvald Boeck/Harriet Backer 1902.
God damn, ihmisen typeryys vaan TYPERYNTYY, mitä pidemmälle tekniikassa päästään. Huomautus lukutaidottomille: TYPERYNTYY ei ole oikea sana eikä sitä saa käyttää missään yhteydessä julkisesti. Akka käyttää sitä tässä yhteydessä sarkastisessa merkityksessä, joka on Akalle tunnusomaista.Akka hakee sarkastisuudelle patenttia paraikaa.
Odottakaapa hetki, kunhan Akka lataa tästä aiheesta vielä videon… LOADING… LOADING… LOADING… Wait forever!
