SÄHKÖTUKIA JA SÄÄNNÖSTELYÄ

Kas niin, nyt kun Akkakin on päässyt tutustumaan äiteensä kautta kansalaisille tarkoitettujen sähkötukimuotojen viidakkoon, on aika katsahtaa tätä hermeettistä sekasotkujen sikiötä. Kaiken byrokratian keskellä voi kysyä: onko tosiaankin tarkoituksena ollut se, ettei tavallinen pulliainen osaa edes hakea minkäänlaista vähennystä/tukea/hyvitystä sähkölaskuihinsa? Toiseksi voi kysyä, minkälaisen sadistiopiston te byrokratian rattaiden säätäjät olette oikein käyneet? Onko tällaisessa koulutuksessa pääsyvaatimuksena kenties hyvä ruoskanheilutuskyky tai muutoin psykopaattinen luonne?

Lehdistössä onkin ehditty jo uutisoida, kuinka kansalaiset ovat hakeneet avustusta jo viime vuoden loppupuolen sähkölaskuihin ymmärtämättä sitä, että nämä tukimuodot koskevat vain tammikuun alusta annettuja sähkölaskuja. Ei ole ihme, ei, sillä nämä erilaiset tukimuodot sekoittavat kansalaisen pään hyvin tehokkaasti.

Lopputulemana Akan äiteen tapauksessa oli, ettei minkäänlaista avustusta ole saatavilla suurista laskuista huolimatta. Pitäkää tunkkinne ja tukimuotonne, jäädään siis nyt odottamaan MAHDOLLISESTI myöhemmin keväällä annettavaa automaattista HYVITYSTÄ, jonka pitäisi tulla suoraan sähköyhtiön kautta. Lukekaa, perhana, näistä lisää Kelan ja Verohallinnon sivuilta. Lukekaa samalla vaikkapa sivustoja nytmenihermot.fi, armotontasäätämistä.fi ja haluatkolisääbyrokratiaa.fi. Hah hah, osa 1.

Tällaisten tukien lisäksi kansalaisille pitäisi antaa hyvitystä ihan vain sähkön säästämisestä. Että kyllä sitä on perhana sammuteltu valoja ja telkkareita ja istuttu pirtissä sukkaa kutoen pienen päreen antaman valon turvin samaan aikaan, kun naapurinpentele on hillunut ulkopaljussaan yötä myöten riekkuen ja poppikoneet soiden. Hah hah, osa 2.

Kuvan palju ei liity tapaukseen.

Että sinne meni sitten sekin säästetty sähkö. Onkin “hauska” ajatella, että reiluin meininki olisi saatu aikaan sähkön säännöstelykorteilla, jolloin kaikki kansalaiset saisivat kuluttaa sähköä tasan tarkkaan saman verran. Ah, kuinka ihastuttavan tasapuolinen ajatus ja vihdoinkin tasa-arvoinen yhteiskunta! Hah hah, osa 3.

Tällainen säännöstelysysteemihän oli mm. elintarvikkeissa sota-aikana ja pitkään sen jälkeenkin. Elintarvikkeiden säännöstely alkoi lokakuussa 1939, jolloin ensimmäiseksi kohteeksi joutui sokeri. Kansalaiset velvoitettiin antamaan hallussaan olevat sokerit kansanhuoltoviranomaisille, omaan käyttöön sai jättää kaksi kiloa sokeria.

Pula-ajan ostokortti/Wikipedia.

Seuraavaksi säännöstelyn piiriin asetettiin luonnollisesti kahvi, ja muut elintarvikkeet seurasivat hiljakseen perässä seuraavina vuosina. Tätä ostokorttisysteemiä pyöritti jopa 6000-7000 henkilöä, sillä elintarvikkeiden määrät jaoteltiin hyvinkin tarkasti. Seuraavana esimerkki Wikipediasta:

“A-kortti (lapset alle 7 v.) saivat leipää viljaksi laskettuna 200 g/vrk
B-kortti (kevyen työn tekijät ja lapset 8–12 v.) 200 g/vrk
C-kortti (raskaanpuoleisen työn tekijät ja lapset 13-16 v.) 250 g/vrk
D-kortti (raskasta ruumiillista työtä tekevät) 300 g/vrk
E-kortti (erittäin raskasta ruumiillista työtä tekevät) 425 g/vrk.
Elintarviketilanteen ollessa kriittisimmillä kevään ja alkukesän 1942 aikana kuului B-kortin saaneiden henkilöiden annoksiin (niukan leipävilja-annoksen lisäksi) muun muassa:

2 dl maitoa päivää kohden
150 g voita kuukaudessa
433 g lihaa kuukaudessa
750 g sokeria kuukaudessa.”

Wikipediasta löytyy myös mm. talvisodan aikaiset sotilasmuona-annokset, asiasta kiinnostuneille suora linkki:

Elintarvikkeiden säännöstely Suomessa toisen maailmansodan aikana – Wikipedia

(Yle)

On tietenkin selvää, että tällaisten rajoitusten myötä mustan pörssin kauppa kukoisti. Kansalaisten suurin puute oli varmaan tuolloinkin VESSAPAPERI. Hah hah, osa 4.

Pula-ajan säännöstelyä ja korvikkeita | Elävä arkisto | yle.fi

Elintarvikkeiden säännöstely loppui vasta vuonna 1954, viimeisimpinä vapautettiin… yllätys, yllätys; sokeri ja kahvi. Kaikki lienevät kuulleet voikukanjuurista/sokerijuurikkaasta tehdystä kahvinkorvikkeesta ja pettuleivästä, vaikka nämä käsitteet ovatkin nykypäivänä
täysin käsittämättömiä.

Pettuleipä elätti nälän varjossa elänyttä kansaa – teoriassa ihminen pysyy hengissä syömällä 1,5 kiloa pettua päivässä – Ruoka – Maaseudun Tulevaisuus

Pula-ajan paperinarutöitä/Suomen käsityön museo.

Vähemmän tunnettu tieto lienee se, että Suomessa oli myös käytössä alkoholin ostoa rajoittava virallinen henkilötodistus eli nk. viinakortti vuosina 1944-1970. Varhaisina vuosina tarkoitus oli estää alkoholin suurkulutus, salakauppa ja väärinkäyttö, jolloin kortti oli ainoa keino asioida alkoholiostoksilla ja ostot peräti rekisteröitiin. Myöhempinä vuosina ostot merkittiin vain väärinkäytöstä epäiltyjen kortteihin, ja liikakäytöstä saattoi menettää viinakorttinsa (kuten nykyään ajokortti voi joutua “kuivumaan”). Akka muistaa nähneensä männävuosina tällaisen viinakortin isänsä piironginlaatikossa; ainakaan isän kortti ei täten todistettavasti ollut joutunut pyykkinarulle…!

Vanha viinakortti/Alko/Alkon historia.

Tällainen useiden vuosikymmenien säännöstelytoimenpide on nykypäivänä mahdoton ajatus. Nyt on jo vuosikausia kitisty siitäkin, että viiniä tulisi saada ostaa ruokakaupoista, hohhoijaa…! Perspektiiviä tähän antaa sekin, että Suomessa vuosina 1919-1932 käytössä ollut kieltolaki oli jo osaltaan rajoittanut kansalaisten alkoholinkäyttöä tehokkaasti (tai miten sen nyt ottaa salakuljetuksen myötä), joten käytännössä viinaksilla läträystä yritettiin rajoittaa useita vuosikymmeniä. Viinan kotipolttokin oli jo kielletty peräti v. 1866! Siinäpä sitä ajateltavaa heille, jotka vielä nykypäivänä “harrastusmielessä” tekevät kotiviiniä tai olutta ihan muina mieh… henkilöinä. Samalla voi miettiä pula-ajan sokerin säännöstelyä; kahdella kilolla sokeria ei pitkälle pötkitä ainakaan kotiviinin teossa. Hah hah, osa 5.

The Drinkers/Vincent Van Gogh 1890 (The Art Institute of Chicago).

Noh; summa summarum ja lopputulemana Akka ehdottaakin sähköasioissa seuraavanlaisia tukimuotoja/hyvityksiä/vähennyksiä/korvauksia/just-name-it-hakemuksia kansalaisille haettavaksi:

  • “Uhkailitte viattomia kansalaisia toistuvasti tulevilla sähkökatkoilla ja räjähdysmäisillä sähkönhinnoilla, vaadin korvausta henkisestä kivusta ja särystä” –korvaus Kelalta
  • “Olkiluoto 3 on muuttunut kansalliseksi vitsiksi ja häpeän sen takia omaa suomalaisuuttani” –hyvitys valtiolta siihen asti, kunnes Olkiluoto toimii
  • “Olen seurannut tarpeeksi naapurini ‘työmiehen hymyä’ itse sähköä säästäen, vaadin naapurini paljun menetystä valtiolle” –hakemus Verohallinnolle
  • “En ymmärrä mistään hakemuksista mitään, eikä ymmärrä kukaan muukaan, minua v*tuttaa ihan kaikki” – yhden euron hyvitys kaikille kansalaisille (muuhun valtiolla ei ole enää varaa)
  • “Elän korvessa ilman sähköä ja vesiputkia, syön luomuporkkanoita eikä minua kiinnosta sähkönhinnat ollenkaan” –kertaluonteinen tuki määräytyen luomuporkkanoiden kilohinnan mukaan
  • “Olen rakentanut maanalaisen bunkkerin ja hankkinut KOLMEN VUODEN kotivaran 72 tunnin sijaan, kuka maksaa?” –vähennys veroprosenttiin 72 tunnin ajaksi (muuhun valtiolla ei ole enää varaa).

Näitä tukia voi hakea Kelan ja Verohallinnon kautta heti, kun lehmät lentävät. Varautukaa esittämään verotustodistukset 100 vuoden ajalta, pikkuserkkunne viimeisen vuoden kauppakuitit, alakoulun biologiantunnin kokeenne (arvosana vähintään 6+) sekä vapaavalintaisen almanakan lokakuun sivu vuodelta 1966. Hah hah, osa 6.

Akka ehdottaa myös unohtamaan dinosaurusten tai mammuttien kloonaukset; kloonatkaa mieluummin takaisin Nikola Tesla, joka eleli vuosikymmeniä aikaansa edellä ja keksi sähkön parissa jos jonkinlaista maailmaa mullistavaa tekniikkaa. ”Minua ei kiinnosta raha, vaan hyvän tekeminen ihmiskunnalle.” Yeah, kloonataan Tesla, niin maailma pelastuu!

Automaattinen sähköhyvitys uhkaa myöhästyä – Taloussanomat – Ilta-Sanomat (is.fi) 9.3.2023