Avainsana: kalliovuoret

Julkaistu

JURAKAUDEN AARTEITA

Mitäköhän ihmiset kuvittelivat löytäneensä törmättyään dinosaurusfossiileihin silloin joskus ennen wanhaan?

Esihistorialliset ihmiset ovat tehneet dinosaurusten kivettyneistä luista kaulakoruja ja työkaluja; on tietenkin arveltu, että tällaiset esineet olivat erittäin merkityksellisiä muinaisille ihmisille. Akka veikkaa kuitenkin, että tätä materiaalia käytettiin ihan siksi, että sitä vain sattui löytymään. Ei kaikkeen tarvitse tuputtaa jotakin merkityksellisyyttä, tuskinpa sillä on niin väliä ollut. Vai sanoiko muinainen homo habilis, notta: ”Kas perhana, löysinpä pirun kovaa luuta. Tämä on Jumalien lahja taivaalta, teenpä siitä hienon kaulakorun!”

Kiinalaiset luulivat löytäneensä lohikäärmeiden luurankoja, nämä löydöt olivat tietenkin muinaisia lentoliskoja. Aivan looginen päätelmä, kun joitakin lentäviä penteleitä on tosiaankin ollut olemassa. Lentolisko, lohikäärme… ihan sama, miksi sellaista pirulaista nimitetään. Ei niihin kumpaankaan halua törmätä mustikkametsällä. Terveisiä vaan Smaugille.

Vuonna 1676 englantilainen pastori Robert Plot luuli löytäneensä ihmisjättiläisen reisiluun palasen törmätessään kivettyneeseen Megalosaurus-fossiiliin. Myöhemmin 1700-luvulla tämä luulöytö nimettiin ”Scrotum humanumiksi” eli ihmisen kivespusseiksi. Antakaa Akan kaikki kestää…! Tämä luunkappale on sittemmin kadonnut, mutta Megalosaurukseksi luu todettiin säilyneiden piirustusten avulla.

Piirroskopio Megalosauruksen luusta.

Vuonna 2018 Portsmouthin yliopiston luennoitsija joutui vaikeuksiin, kun hän näytti opiskelijoille tämän luulöydön piirroskuvaa paleontologian tunnilla… ja näytti sen jälkeen vertailukohdaksi oikeata valokuvaa kiveksistä. Aijaijai…! Ukkoparalla mahtoi viirata päässä; Amerikassahan tällainen on lähinnä pyhänhäväistystä!

1700-luvulla useat dinolöydöt nimettiinkin aivan väärin jättiläisiksi, kaloiksi/niiden hampaiksi tai matelijoiksi ja krokotiileiksi. Ajatus siitä, että tällaisia dinolajeja on ollut miljoonia vuosia sitten olemassa, ei mahtunut kenenkään päähän. Tuolloinhan kuviteltiin yleisesti, että Jumala loi luomakunnan juuri sellaiseksi, kuin se sillä hetkellä oli.

Ilmiselvästi lohikäärmeen pää tai alien (Scelidosaurus).

Raamatussa tosin mainitaan ihmisjättiläisiä, joten jotkin jättiläiskuvitelmat ovatkin aikakauteen nähden ihan loogisia. Joidenkin kivettyneiden linnunjälkien kuviteltiin jopa kuuluvan jättikokoisille korpeille, joita vapautettiin Nooan arkista tulvan jälkeen. Jepjep. Tuolloin ammattia palentologi ei ollut edes olemassakaan ja ensimmäisiä luita ja löydöksiä tutkivatkin ihan tavalliset pulliaiset. Löytyy joukosta yksi paronikin; ranskalainen paroni Cuvier, joka oli perehtynyt anatomian tutkimukseen.

Sieltä ne korpit tulloo!! Ja moni muukin öttiäinen… Norsuilla näyttää olevan heti tappelu meneillään!

Dinosaurus-nimen keksi brittiläinen lääkäri Richard Owen v. 1841 tultuaan siihen lopputulokseen, että tällaisia hirmuisia elukoita on todellakin ollut olemassa ja ne ovat ihan oma lajinsa. Tällainen päättely johti dinosaurusbuumiin ja mm. Pohjois-Amerikassa innostuttiin tutkimaan aihetta laajemmaltikin. Othniel Marsh ja Edward Cope aloittivat nk. ”Luusodat” Kalliovuorten alueella – ja kilpailuhenkisinä löysivätkin peräti 136 uutta dinosauruslajia. Kannatti siis painella menemään kauhian vimman vallassa, sillä tuollahan niitä hirmuisia liskoja on nähtävästi enemmänkin tallustellut…

Kerrankin dinosaurus-nimi on käännetty suomeksi täysin oikein. ”Deinos” on kreikkaa ja tarkoittaa ”hirmuista, kamalaa” ja saurus tarkoittaa ”liskoa.” Tähän voi verrata elokuvan ”Shawshank Redemption” käännöstä suomeksi: ”Rita Hayworth – Avain pakoon.”

Nykyään tunnetaan erilaisia dinosauruslajeja noin 1000 – 1100. Mikäli tutkijoiden arviot pitävät paikkansa, lajeista on löydetty vasta noin 10%. Huh huh, paljon olisi siis vielä esiin kaivettavissa! Eikä mikään ihmekään, että useita dinolajeja on nimetty kuuluisuuksien mukaan. Esimerkkeinä mainittakoon:

-Arthurdactylus conandoylensis (kirjailija Arthur Conan Doyle)
-Crichtonsaurus, Cedrorestes crichtoni, Bienosaurus crichtonii (kirjailija Michael Crichton/Jurassic Park)
-Serendipaceratops arthurcclarkei (kirjailija Arthur C. Clark)
-Leucothoe tolkieni (kirjailija J.R.R. Tolkien)
-Masiakasaurus knopfleri (muusikko Mark Knopfler/Dire Straits)
-Coloborhynchus spielbergi (ohjaaja Steven Spielberg)
-Europatitan eastwoodi (näyttelijä Clint Eastwood)

Crichtonsaurus.

Jos Akka saisi itselleen nimikkoeläimen, se olisi kuitenkin jokin ällöttävä kökköetana tai umpityhmä mato. Ainoastaan kunnon gurut, kuten edellä mainitut, saavat itselleen dinosauruslajeja. Poikkeuksina mainittakoon Kootenichela deppi (niveljalkainen kambrikaudelta) sekä Pristimantis jamescameroni (sammakko) sekä Pheidole harrisonfordi (muurahainen). Häh hää, poijjaat, vahingonilo on paras ilo!

Pristimantis jamescameroni. En alkaisi elvistelemään tällä nimityksellä, James!
Julkaistu

AIDON AARREARKUN TARINA

10 vuotta sitten miljönääri Forrest Fenn (tuolloin 79-vuotias) piilotti Kalliovuorille noin 25×25 cm -kokoisen arkun. Arkku itsessään oli jo aarre: 1100-luvulta peräisin oleva pronssiarkku kauniine kohokuvioineen. Pelkän arkun paino oli noin 10 kiloa.

Ihan näin tuhtia tavaraa ei kuitenkaan ollut luvassa.

Arkkuun herra Fenn piilotti kultahippuja ja -koruja, harvinaisia kolikoita ja timantteja. Arkun arvoksi sisältöineen arvioitiin n. 2-3 miljoonaa dollaria, riippuen tietenkin sisällön laadusta. Ihan kiva pikku temppu miljonääriltä; kun kerran massia löytyi jaettavaksi asti!

Mikä sitten sai tämän eläköityneen taidekauppiaan kiipeämään Kalliovuorille tuossa iässä? Vastaus: parantuminen syövästä. Vuonna 1988 hänellä diagnosoitiin kuolemaan johtava syöpä, mutta äijäpä yllättäen parantuikin. Tämä innoitti häntä aarrejahdin järjestämiseen. Lisäksi hän painotti, että aarrejahdin myötä perheet saavat yhteistä aikaa ulkoilmassa retkeilyn merkeissä ja lapset saadaan pois tietokoneilta.

Ihan mukava maisema telttaretkelle.

Ei mikään hullumpi ajatus; voisi moni kuvitella. Tämän aarteenmetsästyksen myötä tosin 5 ihmistä on kuollut ja monet ihmiset ovat saaneet syytteen mm. kaivamisesta luvattomissa paikoissa, toisten omaisuuden tuhoamisesta ja jopa varkauksista.

Kuolemantapaukset ovat olleet onnettomuuksia. Kalliovuoret sijaitsevat usean eri osavaltion alueella ja joitakin innokkaita aarteenetsijöitä on jouduttu myös etsimään vaikeissa maasto-olosuhteissa. Jotkut etsijät jopa irtisanoutuivat töistään ja lähtivät kokoaikaiseen aarteenmetsästykseen.

Etsipä sitten tällaisesta maastosta onnettomia aarteenetsijöitä!

Eräs sheriffi jopa pyysi herra Fenniä lopettamaan tämän aarteenetsinnän kaikesta siitä aiheutuneesta harmista johtuen.

Etsijöille herra Fenn kirjoitti vinkkirunon, jossa kuvaillaan vuolaasti piilopaikan ominaisuuksia luonnossa. (Mikäli Akalta kysytään, tämä runo on enemmänkin amatöörimäinen vihjeluettelo kuin runo). Runoa yritettiin tulkita monin eri tavoin ja sen merkityksiä yritettiin avata usean etsijän toimesta. Aika hankala homma ihan jo alueen laajuudestakin johtuen!

Alkuperäinen runo kuuluu näin:

As I have gone alone in there
And with my treasures bold,
I can keep my secret where,
And hint of riches new and old.

Begin it where warm waters halt
And take it in the canyon down,
Not far, but too far to walk.
Put in below the home of Brown.

From there it’s no place for the meek,
The end is ever drawing nigh;
There’ll be no paddle up your creek,
Just heavy loads and water high.

If you’ve been wise and found the blaze,
Look quickly down, your quest to cease,
But tarry scant with marvel gaze,
Just take the chest and go in peace.

So why is it that I must go
And leave my trove for all to seek?
The answers I already know,
I’ve done it tired, and now I’m weak.

So hear me all and listen good,
Your effort will be worth the cold.
If you are brave and in the wood
I give you title to the gold.

Lopulta kesäkuussa 2020 eräs etsijä lähetti herra Fennille kuvan, joka todistaa arkun löytyneen. Kuvan lähettänyt etsijä haluaa pysyä anonyyminä, kuinka yllättävää… Ei tulisi Akallekaan mieleen moisen löydön jälkeen kuuluttaa koko maailmalle, että ”hei urpot, kattokaa mitä mä löysin, tervetuloa oven taakse kinuamaan rahaa!”

Forrest Fenn tutkii arkun sisältöä löytymisen jälkeen (Cnn Travel/ Dal Neitzel)

Akalle tuli kuitenkin heti mieleen, että tämä aarteen löytyminen voisi olla herra Fennin toimesta keksitty uutinen. Vuonna 2019 herra Fenn haastettiin jopa oikeuteen erään miehen väittäessä, että herra Fenn on keksinyt koko jutun. (Sehän tiedetään, että Amerikassa syytetään asiasta kuin asiasta…) Ehkäpä nyt jo 89-vuotias herra Fenn kyllästyi koko juttuun ja haki aarteensa pois ihan omatoimisesti…?

Herra Fenn ilmoitti jo aarretta piilottaessaan, että sitä ei ole kaivettu maahan ja että hän onnistui tuolloin 79-vuotiaana viemään aarrearkun itse piilopaikalle. Eli kovin vaivalloista ponnistusta aarteen piilotus tai nouto ei ole voinut olla, ihan jo herra Fennin iästäkin johtuen.

Mene ja tiedä; mikä aarrearkun kohtalo sitten lieneekään. Tarina sinänsä on hauska, sillä herra Fennillä oli mielessään hyvä tarkoitus. Ei ollut hänen syynsä, että ihmiset ahneuksissaan sekosivat (tästäkin) äkkirikastumisen mahdollisuudesta. Ehkäpä olisi kannattanut pitää aarteen arvo pienempänä, niin alkuperäinen ajatus perheiden luontoretkeilystä olisi toteutunut.

Loppupeleissä ihmishenkiä menetettiin, poliisivoimille ja etsintäryhmille koitui lisätöitä ja monet ihmiset menettivät työpaikkansa/hermonsa/terveytensä jne.

Täältä tullaan, epäonninen aarteenmetsästäjä!

Ei tämäkään homma sitten mennyt niinkuin Strömsössä. Ei lähellekään, mikäli niiltä lukuisilta aarteenetsijöiltä kysytään. (Siltä mahdolliselta löytäjältä ei kysytä…!)