MUUTTO KUMMITUSTALOON? KYLLÄ, KIITOS!

Kun samojen seinien tuijottelu alkaa tympiä, voi haaveilla voittavansa lotossa muutamia miljoonia talonostoa varten. Jos lähiseudutkin alkavat tympiä, voi haaveilla ostavansa talon vaikka vähän kauempaakin. Jos lisäksi on ihan pakko saada jotakin tavallisesta poikkeavaa, voi harkita vaikka kummitustalon ostoa! Tällaisiakin ihmeitä löytyy kaikenkokoisille kukkaroille!

Onko tämä ihka oikea kummitustalo? Huu!

Halvimmasta päästä Amerikan mantereella lienee The Whispers Estate (Indiana): 1890-luvulla rakennettu talo myydään 130 000 dollarilla. Alunperin kiinteistössä toimi lääkärin vastaanotto, itse herra tohtori kuoli sittemmin keuhkokuumeeseen. Myöhemmin kartanossa toimi bed&breakfast-hotelli, nyt tämä 340-neliöinen talo myydään kalustettuna.

The Whispers Estate (Realtor.com)

Talossa mm. kuuluu lasten ääniä, lapsihahmon on nähty juoksentelevan käytävillä ja ovet/ovenkahvat liikkuvat itsekseen.

Ruokailutila. (Realtor.com)

Aika halvalla lähtee; kun kalusteet ja kaikki haamut kuuluvat kauppaan! Tämän Akka hankkisi ihan mielellään. Akka tosin komentaisi kaikkia remuavia lapsiaaveita olemaan hiljaa. Ja pesemään kätensä.

Kokoonsa nähden edullinen on myös The Pillars Estate (New York). Tämä kartano rakennettiin v. 1878. Kiinteistössä on 670 neliötä ja se on toiminut sekä edustustilana että asuintilana. Talossa on 6 makuuhuonetta ja tanssisali (!). Alunperin hinta oli 1 miljoona dollaria, mutta tämä summa puolitettiin 500 000 dollariin.

The Pillars Estate.

Talossa on kuultu mm. askelten ääniä portaissa, pianonsoittoa, lasten ääniä ja siellä on myös nähty nainen valkoisessa mekossa.

Portaikko (The Pillars Estate).

Tätä Akka ei kyllä harkitsisi; hittoako sillä tanssisalilla tekisi? Järjestäisi alle 10 hengen bileitä? Ja se nainen valkoisessa mekossaan tulisi kuitenkin häiriköimään kesken juhlien ja sitten katkarapucocktailit leviäisivät pitkin lattiaa.

The Priestley House.

Tästä melkein tuplasti kalliimpi on The Priestley House (Mississippi). Talossa on 490 neliötä ja se on rakennettu v. 1852. Talossa on mm. kirjasto, musiikkihuone, uima-allas ja kasvihuone. Hintapyyntönä on 899 000 dollaria.

Talossa sanotaan alkuperäisten omistajien (tohtori James Priestley ja hänen vaimonsa Susan) kummittelevan: täälläkin on kuultu pianonsoittoa, tavarat putoilevat itsekseen ja täälläkin liikuskelee nainen.

Eteistilaa (The Priestley House).

Mikä kumma vimma haamuilla on aina soittaa pianoa? Ja miksi haamu on usein nainen? Akka haluaa kummitustalon, jossa esiintyy alaston, kreikkalaiselta jumalalta näyttävä herkkupyl… mieshaamu. Onko se liikaa vaadittu?

Mikäli lottopotti on runsaanpuoleinen, voi harkita The Schweppe Mansionia (Illinois). Talon hinta on pudonnut rajusti 18 miljoonasta 8,5 miljoonaan dollariin. Tämä valtava 2000-neliöinen lukaali on rakennettu v. 1917. Talon alkuperäinen omistaja (Charles Schweppe) teki itsemurhan muutamia vuosia vaimonsa kuoleman jälkeen. Talo sijaitsee järven rannalla ja siinä on 28 huonetta. Omistajien kuoleman jälkeen talo oli tyhjillään peräti 45 vuotta.

The Schweppe Mansion.

Omistajien lisäksi talon “haamukalustoon” sanotaan kuuluvan myös muutamia palvelijoita.

Luksusta.

Tämä mesta on kyllä ihan liian iso; siitä pitäisi tehdä hotelli. Eihän tällaista kukaan täysjärkinen omaan käyttöön osta. Tai no; mitä sillä on väliä, jos massia riittää.

Näistä mielenkiintoisista kohteista huolimatta Akka jää odottelemaan kohdetta, jossa hilluu kaupanpäällisinä se herkkupyl… mieshaamu. Sille voisi sitten sanoa, että “älä aina viitsi soittaa sitä iänikuista pianoa; vaihda välillä vaikka kitaraan”. Kun tämä uljas ilmestys sitten alkaisi soittaa sitä aavekitaraa, voisi sanoa, että “SOITA PARANOID”! Hah haa!

Soita Paranoid!!

Ai niin; ensin pitäisi saada se lottovoittokin… höh! Pitäkää typerät kummituksenne!

KUMMITUKSIA, LUOLIA, OLUTTA, KARTANO JA USEITA KUOLEMIA…

…kaikkia näitä löytyy ihmeteltäväksi asti St. Louisissa, Missourissa, Amerikassa. Kyseessä on Lempin perheen kartano ja panimo.

Perheen tarina alkaa saksalaissyntyisestä Johann “Adam” Lempistä, joka Amerikkaan muutettuaan (1838) perusti sekatavarakaupan ja lopulta panimon St. Louisiin. Aluella on laaja luolaverkosto, joten panimon laajennus tuli mahdolliseksi luonnon muovaamien kylmäsäilytystilojen myötä. Luolia laajennettiin ja tuettiin valtaviksi olutvarastoiksi, sillä jääkaappejahan ei luonnollisesti tuolloin ollut olemassa. Perheestä tuli sitten yritystoiminnan kautta miljönäärejä ja kartano rakennutettiin v. 1890. Kartanosta oli tunneliyhteys suoraan olutvarastoihin ja panimoon. Ai että, miten lyhyt työmatka töihin… ja tuopille!

Lempin perheen panimo.

Adamin poika William senior jatkoi isänsä työtä tämän kuoleman jälkeen ja yritys menestyi mainiosti, rahaa virtasi ovista ja ikkunoista. Takapakkia alkoi tulla, kun William seniorin oma poika Frederick kuoli sydänvaivoihin v. 1901. Muutamaa vuotta myöhemmin Williamin paras ystäväkin kuoli. Tällöin William senior ampui itsensä kartanossa v. 1904. Itsemurha nro 1.

William seniorin tytär Elsa ampui itsensä avioerosotkujen jälkeen v. 1920. Itsemurha nro 2.

William seniorin jälkeen yritystä jatkoi hänen poikansa William junior. Kieltolain aikaan yritys joutui vaikeuksiin ja panimo myytiin. Rahaa perheellä oli kuitenkin säkkitolkulla, joten taloudellisiin vaikeuksiin tilanne ei johtanut. William junior kuitenkin ampui itsensä v. 1922. Itsemurha nro 3.

Ilmakuva panimoalueesta.

Kartanon työntekijät kertoivat myöhemmin, että William juniorilla oli myös avioton Downin syndrooma-poika. Tätä poikaa pidettiin piilossa ullakolla, jottei perhe joutuisi häpeämään. Poika kuoli n. 30-vuotiaana ja hänet on tiettävästi haudattu Lempien hautapaikkaan vain nimikyltillä “Lemp”.

Pojan väitetään kummittelevan kartanossa. Ei mikään ihme, kun ullakolla joutui elämään lyhyen elämänsä! Kyllä se pistäisi vit…harmittamaan itse kutakin! Meikäläinen potkisi ovia tämän tästä ihan kettuillakseen!

William juniorin kolmas poika Charles, viimeinen kartanossa asuja, ampui itsensä v. 1949. Ennen omaa kuolemaansa Charles ampui koiransakin. Omituista…! Itsemurha nro 4.

William juniorin viides poika Edwin oli jo aiemmin rakennuttanut itselleen oman kartanonsa ja kuoli luonnollisiin syihin vasta 90-vuotiaana v. 1970. (Toinen poika, Louis, oli kuollut jo aiemmin luonnollisista syistä johtuen v. 1931.)

Tämän jälkeen Lempien kartano myytiin matkustajakodiksi, mutta menestys oli huono. Työntekijöitä oli vaikea saada, sillä kartanossa väitettiin kummittelevan. Ovet avautuivat ja sulkeutuivat itsestään, tavaroita lenteli lattialle, ääniä ja askelia kuului ympäri taloa ja jopa pianonsoittoakin kuului ilman soittajaa.

V. 1975 kartano sai uuden omistajan, paikasta tuli bed&breakfast ja ravintola. Nykyään kartanossa järjestetään tietenkin kiertokäyntejä, kuten luolissakin. Monet aaveenmetsästäjät ovat tutkineet kiinteistöä ja luolaverkostoa.

On myös löydetty todisteita siitä, että intiaanit ovat käyttäneet luolia ehkä seremoniapaikkoina; mene ja tiedä, mutta intiaanithan eivät tunnetusti tykkää siitä, että heidän pyhiä paikkojaan häiritään. Kartanon rakentaminen luolien päälle ja luolien käyttäminen olutvarastoina kuulostavat juuri tällaiselta “häirinnältä”. Yksi osa luolastosta, nimeltään “Cherokee cave” jopa räjäytettiin maantierakentamisen yhteydessä. Ai jai jai jai… minkäs menittekään tekemään, pojat!

Lempin panimon olutpullo.

Mistä sitten johtuukaan; 4 itsemurhaa samassa perheessä on aikamoinen määrä. Ei ole ollenkaan kummallista, että paikka on suosittu kummitusnähtävyys tällaisesta aktiivisuudesta johtuen. Intiaanit haluavat kaikki pyhäinhäpäisijät pois omista luolistaan, intiaanien riivaamat Lempin jälkeläiset kummittelevat ihan muina miehinä kostaakseen oman kuolemansa ja ullakolla asunut poika kummittelee ihan ymmärrettävistä syistä. (Potkaise ihan kunnolla sitä ullakon ovea, poika “Lemp”!)

Taitaa siellä muutama kummitus olla ihan Lempien yritystoiminnastakin johtuen: tulevat sinne janoisina tarkastamaan, onko varastoissa olutta jäljellä! No ei ole enää!

TOSIELÄMÄN MYSTEERITALO

Sarah Winchester v. 1920.

Kaliforniassa sijaitsee ehkä maailman kummallisin kartano. Kartanon rakennutti Winchester-kivääreistään tunnetun William Winchesterin leski Sarah. Leski oli vakuuttunut siitä, että Winchester-kiväärien luoteihin kuolleet ihmiset vainosivat häntä; kostoa janoten.

Aamuöisin leski valvoi talon “sinisessä huoneessa” ja otti vastaan rakennusohjeita näiltä haamuilta. Remonttiprojekti alkoi v. 1884 ja päättyi lopulta Sarahin kuolemaan v. 1922. Hän oli vakaasti sitä mieltä, että jatkuvat rakentamistyöt estävät henkiä löytämästä häntä talon sokkeloista. Lesken perimä omaisuus oli nykyrahassa yli 500 miljoonaa dollaria, joten rempparahaa löytyi.

Kartanoon valmistui loppujen lopuksi 160 huonetta sekä useita eriskummallisia yksityiskohtia. Talossa on valeovia ja portaita, jotka eivät johda mihinkään. Luku 13 näkyy monessakin paikassa; talossa on 13 kylpyhuonetta ja niissä kussakin on 13 ikkunaa, lesken “sinisessä huoneessa” on 13 naulakkoa, viemäriaukoissa on 13 reikää.

Merkillistä kyllä; vain yksi WC toimii oikeasti. Muut 12 vessaa on rakennettu henkien hämäämiseksi. Leski-Sarah myös nukkui joka yön eri huoneessa samasta syystä.

Paikka on tietenkin suosittu turistinähtävyys ja kartanossa järjestetään opastettuja kierroksia. Oppaatkaan eivät tiedä ihan kaikkia reittejä talon sisällä.

Winchester House.

Olisipa mielenkiintoista tutustua tähän kummallisuuteen paikan päällä. Menisin opaskierrokselle ja piiloutuisin johonkin omituiseen loukkoon. Yön tullessa lähtisin taskulampun kanssa haahuilemaan henkiä metsästäen. Istuisin jopa sinisessä huoneessa (mikäli sinne löytäisin) ja odottaisin Remontti-Reiskan ohjeita seuraavaan kummalliseen projektiin.

Päästäkää mut ulos täältä!!!

Lopulta huomaisin olevani toivottoman eksyksissä ja nälkiintynyt vaikerrukseni tulkittaisiin kummitteluksi. “Aavemainen kokemus, siinä talossa todellakin on haamuja!” kertoisi turistikierrokselle osallistunut henkilö.

Mikäli lopulta onnistuisin raahautumaan ulos, voisin kertoa joutuneeni henkien piinaamaksi. Luvassa olisi dokumenttielokuva ja kirjasopimus tuskieni taipaleesta. Avuliaat kalifornialaiset järjestäisivät myös rahakeräyksen ensihätään. “Voi että, mitä jouduit täällä kokemaan!” “Viaton suomalaisparka!”