KAUPUNKIEN HISTORIALLISIA NIMIÄ

Tulipas taas upottua pohjattomaan kuiluun kaikenlaisten asioiden tutkimisten kanssa – uskokaa pois, näihin juttuihin uppoaa tuntitolkulla tutkittavaa ja sadoittain sivuja ihan vaan kaikkien tietojen tarkistamiseksi.

Jos se ei ole vielä tullut selväksi, Akka ei käytä minkäänlaista tekoälyä ihan periaatteen vuoksi: oikeiden taiteilijoiden pitää saada taiteilla ja oikeiden tutkijoiden pitää saada tutkia ja hutkia, näin se vaan on. Aidan alta meneminen sallitaan vain hätätilanteessa, esim. Bigfootin hyökkäyksessä, joka on tosiaankin varteenotettava uhka ihan kaikille Euroopan kansalaisille. Jep, todellakin! Hah hah!

Unesco World Heritage site of Derbent.

Noh, tekoäly käyttää Akan tietoja lähteenään joissakin asioissa ja merkitsee nämä tiedot lähteenä ”epäluotettaviksi, koska kyseessä on yksityinen blogi.” Haista sinä tekoäly pitkä p***a! Et ole Akan kaveri eikä sellaista suhdetta edes tarvita.

Sukelletaanpa siis (tällä kertaa ei katsahdeta, hah) vanhojen kaupunkien nimiin, ennen kuin niistä tuli niitä nykyisiä meidän tuntemiamme kaupunkeja:

Danzig – Gdansk (Puola)

Pronssikautiset arkeologiset löydöt ajoittavat alueen tullen asutetuksi vähintään v. 2500-1700 eaa. aikana. Kaupunki oli tärkeä satamakaupunki keskiajalta lähtien ja kuului täten tietenkin Hansaliittoon. Danzig-nimellä tunnettu kaupunki vaihtoi kuitenkin nimensä toisen maailmansodan jälkeen Gdanskiksi saksalaisten vallan vihdoinkin loputtua. Gdansk oli siitä lähtien täysin puolalainen kaupunki ja nimi sen mukainen.

Gdansk old town (TripAdvisor).

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hansaliitto

Akan mielestä puolalainen Kleszczewo Koscierskie -niminen kylä on nimeltään loistava esimerkki asuinpaikan nimeämisestä. Kleszcz… lempinimeltään tämä kaupunki voisi olla vaikka KLESI.

https://visitgdansk.com/muzea?setLanguage=en linkki Gdanskin museoihin

Nyk. asukasluku: 487 371

Reval-Rääveli – Tallinna (Viro)

Tallinnan kaupunkina nykyään tunnetun alueen historialliset löydökset ajoittuvat aikaisimmillaan noin 3000-luvulle eaa. Myöhemmät historialliset merkinnät kaupungista löytyvät viikinkien saagoista noin 1000-luvulta jaa. Vuonna 1219 tanskalaiset miehittivät Tallinnan, jota tuolloin kutsuttiin myös nimellä Taani-linn eli tanskalaisten linna. Valloituksen jälkeen nimi muuttui kuitenkin yleisesti Revaliksi, kunnes Viron itsenäistyessä v.1918 nimeksi lopulta vakinaistettiin Tallinna-Tallinn. Kaupungilla on ollut aiemmin toistakymmentä eri nimeä, joista suomalaisittain tunnistamme Rääveli-nimityksen. Sijaintinsa takia tämä kaupunki kuului tietenkin myös Hansaliittoon.

Taanilinna olisi kyllä juhlava nimitys kaupungille kuin kaupungille, mutta eihän tuo kaupunki enää tanskalaisille kuulu (toisin kuin Grönlanti kokonaisuudessaan).

https://visitestonia.com/fi/nae-ja-koe/tallinnan-parhaat-museot?utm_source=google&utm_medium=cpc&utm_campaign=search_generic_fi_fi_prm921&utm_content=to_go_cities_tallinn_history_&_culture_fi&gad_source=1&gad_campaignid=10120211499&gbraid=0AAAAADxyfPI9AEMwCn4zgW3BA3tMlSimu&gclid=EAIaIQobChMIhJyQp7CQkgMV4QWiAx1hExYOEAAYAiAAEgJmivD_BwE pahoittelut hirvittävästä linkistä Viron museoihin, Akan pitäisi opetella laittamaan näitä uudistetulla ohjelmistolla eri tavalla…

Nyk. asukasluku: 456 518

Dorpat – Tartto (Viro)

Tämän Viron toiseksi suurimman kaupungin me suomalaiset myöskin tunnemme – Tarton varhaisimmat arkeologiset löydökset sijoittuvat vasta 400-luvulle jaa. Ihan varmasti tälläkin alueella on ollut aiempaa asutusta; sitä ei vain ole vielä löydetty… Tarton nimen uskotaan viittaavan sukupuuttoon kuolleeseen nautaeläimeen, mutta tälläkin kaupungilla on ollut useita nimiä, kuten Dorpat ja Tarbatu. Nimi Tartto vakinaistettiin Viron itsenäistymisen myötä v.1918, kuten Tallinnakin.

(VisitTallinn)

Tarton kartassa herätti mielenkiintoa Puusepa Tervisekeskus, joka onkin näköjään lääkäriasema eikä puusepän tarvikekauppa. Samoin Tammeka Jalgpalliklubi näkyy selkeästi kartassa. On hauskaa, miten samankaltaisia suomen ja viron kielet ovat… mutta silti niin erilaisia.

https://visitestonia.com/en/tartu-city-museum

Nyk. asukasluku: 97 759

Konstantinopoli – Istanbul (Turkki)

Pitkän historiansa aikana tämä Mustanmeren helmi on ollut nimeltään mm. Lygos (noin 1200-luvulla eaa.), Byzantion (kreikkalaisten valtauksen jälkeen 657 eaa.) ja Nova Roma vuodesta 330 jaa. alkaen, kun Rooman keisari Konstantinus Suuri (272/3-337 jaa.) siirsi valtakuntansa pääkaupungin sijaintia. Vasta Konstantinuksen kuoleman jälkeen kaupunkia alettiin kutsua nimellä Konstantinopoli, joka tarkoittaa sananmukaisesti Konstantinuksen kaupunkia. Koska kaupungista muodostui merkittävä solmukohta idän ja lännen väliselle kaupankäynnille, sitä kutsuttiin useissa eri kielissä ”suureksi kaupungiksi.”

Konstantinus teetti itsestään useita rintakuvia. Tämä patsas on Musei Capitolinissa Roomassa.

Kyllä kannattikin käyttää jotakin lyhyempää termiä tästä kaupungista, mikäli sellainen sana oli omassa kielessä olemassa. Kyllähän jo tuo Konstanttinnoop… Konstantin-noppa-peli tuottaa muutenkin jo harmaita hiuksia.

Istanbul-nimen kaupunki sai sitten v. 1453 turkkilaisten valloituksen myötä, mutta Konstantinopoli-nimeä käytettiin jopa 1930-luvulle asti, kunnes Turkin ensimmäinen presidentti Kemal Ataturk (1881-1938) vakinaisti nimen Istanbuliksi.

https://muze.gen.tr Istanbulin museoiden englanninkielinen linkkisivusto, joka nimen ulkoasustaan huolimatta on turvallinen käyttää.

Nyk. asukasluku: 15,7 miljoonaa

Londinium – Lontoo (Englanti)

Lontoon suuralueelta varhaisimmat radiohiiliajoitetut arkeologiset löydökset sijoittuvat vuosien 4800-4500 eaa. välille, mutta vasta roomalaisen asutuksen myötä kaupungista kehittyi tulevina vuosikymmeninä suurkaupunki Londinium (v. 47 jaa. lähtien). Ennen roomalaisaikaista kaupungin nimeä kutsumanimestä liikkuu useita eri teorioita, joiden todenperäisyyttä on hankala varmistaa, mutta esim. kelttiläistä alkuperää oleva nimi Plowonida tarkoittaa suurta, virtaavaa jokea, samoin kuin Lowonidonjon tai Londonjon. Hmm… onkohan siellä Lontoossa mitään suurta jokea? Nimi ei nyt millään muistu mieleen…

Roomalaisten jälkeen kaupunki tunnettiin kuitenkin nimillä Lundenwic (anglosaksit alkaen v. 670 jaa.) sekä Lundenburgh. Viikinkien aikana ja jälkeen alueesta käytettiin mm. nimiä Lundin, Londen, Londoun jne.

Mikä tahansa Lon-alkuinen versio oli käytössä, tiettävästi ei kuitenkaan Longjohn – vapaasti suomennettuna pitkät kalsarit.

(HeritageDaily).

https://www.museumslondon.org/category/8/local-history useita eri museoita koko Lontoon alueella

Nyk. asukasluku: 8,866 miljoonaa

Edo – Tokio (Japani)

Varhaisimmat merkit asutuksesta nykyisen Tokion alueelta löytyvät noin 3000-luvulta eaa. Kaupungin varhaisin nimitys Edo löytyy kirjallisista lähteistä kuitenkin vasta 1100-luvulla jaa. ja tämä nimi tarkoittaa jokisuistoa. Tämän alueen nimi siirtyi myös paikalliselle samuraiklaanille sekä 1400-luvulta alkaen rakennetulle Edo-linnalle. Tämän linnan paikalla on nykyään Japanin keisarillinen palatsi.

Tokio-nimen kaupunki sai vasta v. 1848, kun keisari Meiji (1852-1912) uudisti Japania merkittävin tavoin (mm. teollistuminen, koulutusjärjestelmän kehittäminen, parlamentin avaaminen jne.).

Edo-linnoitus (Wikipedia)

Kaikesta historiastaan huolimatta Tokion yksi pakollisista nähtävyyksistä nykypäivänä lienee Shibuya Crossing; yksi maailman ruuhkaisimmista risteyksistä viiden suojatien kera. On arvioitu, että jokaisen suojatievalon vaihtuessa vihreäksi teitä ylittää kerrallaan n. 1000-2500 ihmistä. Kuvittelepa ajavasi autokoulun ajokoetta tässä risteyksessä!

https://www.japan.travel/en/spot/2177 Shibuya Crossing!

https://www.gotokyo.org/en/see-and-do/history/history-museums/?PageSpeed=noscript historiallisia museoita Tokiossa

Nyk. asukasluku: 14,25 miljoonaa

Anslo/Christiania – Oslo (Norja)

Viikinkiaikana Oslon alue tunnettiin Vikeninä, mutta v. 1040 alue sai nimen Anslo. Kaupunkiin viitattiin myös nimillä Aslo, Oslo ja Opslo. Nimitysten uskotaan juontuvan Ekeberg-kukkulasta kaupungin kupeessa, mutta nimitykset saattavat viitata myös ”jumalten niittyyn.” 1300-luvulle tultaessa nimi oli kuitenkin muotoutunut jo Osloksi, kunnes v. 1624 kaupungin tuhosi tulipalo. Tuolloinen kuningas Kristian IV (1577-48) nimesi jälleenrakennettavan kaupungin Christianiaksi ja tästä muodosta muotoutui lopulta Kristiania v. 1877. Vuonna 1925 kaupungin nimi palautettiin kansan vastustuksesta huolimatta Osloksi, sillä olihan Kristiania-nimen eri muotoineen antanut kuitenkin tuolloinen Tanskan ja Norjan kuningas.

Kristian IV /Karel van Mander III (n. 1645).

Jep, Kristian IV tykkäsi nähtävästi sotia ja valloitella maita ja mantuja ihan riittämiin asti… nykyisissä paikan- ja kadunnimissä näkyy kuitenkin edelleen vaikutteita Oslon aiemmista nimityksistä eri muodoissaan. Opslo on kerrassaan ihastuttava versio; kuulostaa ihan joltakin pehmoeläimeltä tai… mopsilta. Opslo-mopsi, ai että…!

https://www.historiskmuseum.no/english Oslon historiallisen museon sivut, Oslossa on toki myös viikinkimuseo yms.

Nyk. asukasluku: 724 290

Bombay – Mumbai (Intia)

Alkujaan seitsemälle saarelle perustettua nyk. Mumbaita on myöskin kutsuttu monella eri nimityksellä. Alueelta on löytynyt merkkejä asutuksesta ja kalastuksesta yli 10 000 vuoden takaa ja varhaisimmat nimitykset ovat olleet Kakamuchee sekä Galajunkja. Ensimmäisellä vuosisadalla jaa. alue tunnettiin nimellä Heptanesia ja 1500-luvulle tultaessa nimillä Manbai ja Bombaim.

(Unesco World Heritage Site)

Hindulaisen Mumba Devi-jumalattaren vaikutuksen sanotaan näkyvän nimityksissä, sillä useina eri aikoina nimet ovat vääntäytyneet miten sattuu ja jopa jollakin tavalla toistensa lomaan: Mombayn, Bambaye, Mombaim, Mambai, Bambai, Bambaye, Bombaiim, Mombaim… jne. Helpointa tässä vaiheessa olisi vain sanoa Bye Bye!

Virallisesti tästä kaupungista tuli kuitenkin Mumbai v. 1995, kun brittiläisten siirtomaa-aikaisista nimityksistä haluttiin siirtyä eteenpäin. Tuolloin useita paikannimiä ja kaupunkien nimiä vaihdettiin Intiassa muutoinkin.

Akan ehdotus tähän nimilistaan on Bimbammumbambai, lyhyesti vain Bambi. Eikö ole hyvä? Vähän samalla periaatteella kuin Helsinki-Hesa, jos sitä termiä enää kukaan käyttää. Tuskinpa vaan

https://www.tripadvisor.com/Attractions-g304554-Activities-c49-t30-Mumbai_Maharashtra.html

Nyk. asukasluku: n. 12,5 miljoonaa.

Lugdunum – Lyon (Ranska)

Asterixia lukeneet muistanevat tämän kaupungin Galliassa eli nykyisessä Ranskassa. Kivikaudelta lähtien alueen läpi on kuljettu kaupankäynnin merkeissä ja asutustakin on löytynyt jo vuodelta 12 000 eaa., mutta vasta roomalaisajan perustamisen jälkeen (v. 43 jaa.) seuraavina vuosisatoina kaupungissa saattoi lopulta asua peräti 200 000 ihmistä.

Tämä Colonia Copia Felix Munatia -niminen asutuskeskus muuntui muotoon Lugdunum, kunnes 1100-luvulta lähtien kaupunkia kutsuttiin mm. nimillä Lugdon, Luon ja Lyon. Lugdon saattaa juontua kelttiläisestä Lug-jumalasta, mutta tässäkin tapauksessa tulkinnat voivat olla esim. ”jumalan/sankarin kukkula,” ”hohtava kukkula, ”variksen kukkula” jne. Ota näistä nyt sitten selvää… miten olisi Hepskukkuu-la?

(HistoricPictoric)

Noh, sijaintinsa takia kaupungista kasvoi merkittävä roomalaisajan keskus, jossa vieraili useita keisareita ja muutama heistä syntyikin alueella. Keskiajalla kaupungin nimeksi vakiintui Lyon, sillä kaupunki oli kuitenkin Lyonin provinssin keskus ja merkittävä kaupunki sekä hallinnon että kauppareittien suhteen.

Karttaa katsoessa ymmärtää kyllä hyvin Lyonin merkittävän sijainnin Rhone- ja Saone-jokien välissä ja (nykyään) ympärillä. Ja tietenkin se roomalainen amfiteatterikin sijaitsee juuri keskeisellä paikalla tässä jokien yhtymäkohdassa.

”Hulluja nuo roomalaiset” sanoi aikoinaan Asterix, mutta kukas se pelkäsikään taivaan putoavan niskaansa? Asterixin kylän päällikkö Aladobix. Kyllä ne roomalaiset jotakin tiesivät… ja heitä ennen ne muinaiset kalastajat ja kaupankävijät tiesivät, missä kannattaa asustella!

https://lugdunum.grandlyon.com/en hienot sivut tästä muinaisesta alueesta museokeskuksena

Nyk. asukasluku: 520 774

Siinäpä sitä juttua tällä erää katsottavaksi asti; haista sinä tekoäly uudestaan p***a! Kaikille muille hyvää viikonloppua!

Pthyi, tekoäly!

JURAKAUDEN AARTEITA

Mitäköhän ihmiset kuvittelivat löytäneensä törmättyään dinosaurusfossiileihin silloin joskus ennen wanhaan?

Esihistorialliset ihmiset ovat tehneet dinosaurusten kivettyneistä luista kaulakoruja ja työkaluja; on tietenkin arveltu, että tällaiset esineet olivat erittäin merkityksellisiä muinaisille ihmisille. Akka veikkaa kuitenkin, että tätä materiaalia käytettiin ihan siksi, että sitä vain sattui löytymään. Ei kaikkeen tarvitse tuputtaa jotakin merkityksellisyyttä, tuskinpa sillä on niin väliä ollut. Vai sanoiko muinainen homo habilis, notta: ”Kas perhana, löysinpä pirun kovaa luuta. Tämä on Jumalien lahja taivaalta, teenpä siitä hienon kaulakorun!”

Kiinalaiset luulivat löytäneensä lohikäärmeiden luurankoja, nämä löydöt olivat tietenkin muinaisia lentoliskoja. Aivan looginen päätelmä, kun joitakin lentäviä penteleitä on tosiaankin ollut olemassa. Lentolisko, lohikäärme… ihan sama, miksi sellaista pirulaista nimitetään. Ei niihin kumpaankaan halua törmätä mustikkametsällä. Terveisiä vaan Smaugille.

Vuonna 1676 englantilainen pastori Robert Plot luuli löytäneensä ihmisjättiläisen reisiluun palasen törmätessään kivettyneeseen Megalosaurus-fossiiliin. Myöhemmin 1700-luvulla tämä luulöytö nimettiin ”Scrotum humanumiksi” eli ihmisen kivespusseiksi. Antakaa Akan kaikki kestää…! Tämä luunkappale on sittemmin kadonnut, mutta Megalosaurukseksi luu todettiin säilyneiden piirustusten avulla.

Piirroskopio Megalosauruksen luusta.

Vuonna 2018 Portsmouthin yliopiston luennoitsija joutui vaikeuksiin, kun hän näytti opiskelijoille tämän luulöydön piirroskuvaa paleontologian tunnilla… ja näytti sen jälkeen vertailukohdaksi oikeata valokuvaa kiveksistä. Aijaijai…! Ukkoparalla mahtoi viirata päässä; Amerikassahan tällainen on lähinnä pyhänhäväistystä!

1700-luvulla useat dinolöydöt nimettiinkin aivan väärin jättiläisiksi, kaloiksi/niiden hampaiksi tai matelijoiksi ja krokotiileiksi. Ajatus siitä, että tällaisia dinolajeja on ollut miljoonia vuosia sitten olemassa, ei mahtunut kenenkään päähän. Tuolloinhan kuviteltiin yleisesti, että Jumala loi luomakunnan juuri sellaiseksi, kuin se sillä hetkellä oli.

Ilmiselvästi lohikäärmeen pää tai alien (Scelidosaurus).

Raamatussa tosin mainitaan ihmisjättiläisiä, joten jotkin jättiläiskuvitelmat ovatkin aikakauteen nähden ihan loogisia. Joidenkin kivettyneiden linnunjälkien kuviteltiin jopa kuuluvan jättikokoisille korpeille, joita vapautettiin Nooan arkista tulvan jälkeen. Jepjep. Tuolloin ammattia palentologi ei ollut edes olemassakaan ja ensimmäisiä luita ja löydöksiä tutkivatkin ihan tavalliset pulliaiset. Löytyy joukosta yksi paronikin; ranskalainen paroni Cuvier, joka oli perehtynyt anatomian tutkimukseen.

Sieltä ne korpit tulloo!! Ja moni muukin öttiäinen… Norsuilla näyttää olevan heti tappelu meneillään!

Dinosaurus-nimen keksi brittiläinen lääkäri Richard Owen v. 1841 tultuaan siihen lopputulokseen, että tällaisia hirmuisia elukoita on todellakin ollut olemassa ja ne ovat ihan oma lajinsa. Tällainen päättely johti dinosaurusbuumiin ja mm. Pohjois-Amerikassa innostuttiin tutkimaan aihetta laajemmaltikin. Othniel Marsh ja Edward Cope aloittivat nk. ”Luusodat” Kalliovuorten alueella – ja kilpailuhenkisinä löysivätkin peräti 136 uutta dinosauruslajia. Kannatti siis painella menemään kauhian vimman vallassa, sillä tuollahan niitä hirmuisia liskoja on nähtävästi enemmänkin tallustellut…

Kerrankin dinosaurus-nimi on käännetty suomeksi täysin oikein. ”Deinos” on kreikkaa ja tarkoittaa ”hirmuista, kamalaa” ja saurus tarkoittaa ”liskoa.” Tähän voi verrata elokuvan ”Shawshank Redemption” käännöstä suomeksi: ”Rita Hayworth – Avain pakoon.”

Nykyään tunnetaan erilaisia dinosauruslajeja noin 1000 – 1100. Mikäli tutkijoiden arviot pitävät paikkansa, lajeista on löydetty vasta noin 10%. Huh huh, paljon olisi siis vielä esiin kaivettavissa! Eikä mikään ihmekään, että useita dinolajeja on nimetty kuuluisuuksien mukaan. Esimerkkeinä mainittakoon:

-Arthurdactylus conandoylensis (kirjailija Arthur Conan Doyle)
-Crichtonsaurus, Cedrorestes crichtoni, Bienosaurus crichtonii (kirjailija Michael Crichton/Jurassic Park)
-Serendipaceratops arthurcclarkei (kirjailija Arthur C. Clark)
-Leucothoe tolkieni (kirjailija J.R.R. Tolkien)
-Masiakasaurus knopfleri (muusikko Mark Knopfler/Dire Straits)
-Coloborhynchus spielbergi (ohjaaja Steven Spielberg)
-Europatitan eastwoodi (näyttelijä Clint Eastwood)

Crichtonsaurus.

Jos Akka saisi itselleen nimikkoeläimen, se olisi kuitenkin jokin ällöttävä kökköetana tai umpityhmä mato. Ainoastaan kunnon gurut, kuten edellä mainitut, saavat itselleen dinosauruslajeja. Poikkeuksina mainittakoon Kootenichela deppi (niveljalkainen kambrikaudelta) sekä Pristimantis jamescameroni (sammakko) sekä Pheidole harrisonfordi (muurahainen). Häh hää, poijjaat, vahingonilo on paras ilo!

Pristimantis jamescameroni. En alkaisi elvistelemään tällä nimityksellä, James!

KIERRÄTYSTÄ MAALAUSTAITEESSA

Menneinä vuosisatoina jokainen itseään kunnioittava taiteilija suuntasi Ranskaan tai Italiaan – mikäli massia tällaiseen reissuun löytyi. Osa heistä suuntasi maaseudulle, osa Pariisiin imemään uusimpia vaikutteita taiteen saralla. Todellisuus löi kuitenkin useimpia avokämmenellä vasten kasvoja -PLÄTS- jos töille ei ollut kysyntää ja rahavarat vain hupenivat. Tästä johtuen useimmat nälkätaiteilijat maalasivat jo kertaalleen maalatun kankaan päälle jonkin toisen teoksen.

Gustave Courbet: View of Ornans, n. 1850. Esimerkki ranskalaisesta maalaismaisemasta.

Kankaat ja maalit olivat kalliita, joten tällainen toiminta oli ihan ymmärrettävää. Joskus alkuperäisiä maalauksia vain muutettiin paremmin ajan henkeen sopivaksi. Nykyajan röntgen- ja infrapunakuvaukset paljastavat tällaisia, ennennäkemättömiä töitä päällimmäisten maalikerrosten alta:

Vincent van Gogh: Patch of Grass 1887

Vincent van Gogh maalasi rahasyistä jo kertaalleen maalatuille kanvaaseilleen, joitakin jopa useita kertoja. Tämä ruohikkoinen maalaus peittää alla olevan naisen muotokuvan. Mallin henkilöllisyyttä ei tiedetä, mutta hänen arvellaan olevan maalaisnainen.

Vasemmalla nykyinen muotokuva, oikealla alkuperäinen.

Portrait of Isabella de Medici, n. 1560-1570, taiteilija tuntematon

Tämä muotokuva on kaunisteltu versio kuuluisan Medici-suvun jäsenestä. Alkuperäinen, todenmukaisempi versio on muutettu ilmeisesti sen takia, että maalaus olisi helpommin myytävissä.

Vasemmalla nykyinen (röntgenkuvana), oikealla alempi muotokuva.

Woman at a Window, 1500-luvun alkupuoli, taiteilija tuntematon

Vaaleatukkaisen, uhkeapovisen naisen päälle on maalattu maltillisempi brunetti. Tuohon aikakauteen sijoittuen alkuperäinen maalaus onkin melkoisen hävytön, joten sitä lienee muutettu ihan häveliäisyyssyistä (todennäköisesti vasta 1800-luvulla).

University of Cambridge.

Hendrick van Anthonissen: View of Scheveningen Sands, 1641

Jostakin syystä rantaan ajautunut kuollut valas on maalattu piiloon. Ehkäpä ihmiset olisivat raivostuneet tällaisesta näkymästä, varsinkin, kun valaan selässä seisoo joku hahmo. Ympäristöaktivismia vanhan ajan malliin…

(The Daily Mail.)

Leonardo da Vinci: Lady with an Ermine, 1489–1491

Alkuperäinen nainen istuu ilman kärppää kädet puuskassa. Miksiköhän kärppä piti liittää kuvaan mukaan; kuinka yleistä oli ylhäisönaisen silitellä kärppää sylissään…? Eräs teoria esittää, että muotokuvan malli on Milanon herttuan rakastajatar. Herttuan tunnus oli kärppä.

(BBC.)

Pablo Picasso, The Blue Room, 1901

Picasson siniseen kauteen kuuluvan maalauksen alta löytyy muotokuva parrakkaasta miehestä. Tämä teos lienee maalattu piiloon ihan puhtaasti säästösyistä.

(The Washington Post.)

Vincent van Gogh, Still Life With Meadow Flowers And Roses, 1886

Tämän kukka-asetelman on katsottu olevan liian poikkeava van Goghin maalaamaksi. Totuus varmistui vasta, kun asetelman alta paljastui kahden nyrkkeilijän hahmot. van Gogh kuvaili kirjeessään tätä nyrkkeilijämaalaustaan: hän oli ollut tyytyväinen lopputulokseen. Jostakin syystä hän kuitenkin päätti myöhemmin maalata hahmot piiloon.

 (Musée Fabre, Montpellier Méditerranée Métropole.)

Frédéric Bazille, Ruth and Boaz, 1870

Tämän maalauksen alta paljastui kadonneeksi luultu taiteilijan aiempi teos. Young Woman at the Piano (1866) ei siis ollutkaan hävinnyt, ainoastaan piilotettu. Taiteilijalta on jäänyt kirjeitä, joissa hän kuvailee vaikeuksiaan naisen puvun maalaamisessa. Ilmeisesti hän ei ollut tyytyväinen lopputulokseen ja maalasi teoksen päälle. Tämä päällemaalattu teos jäi taiteilijan viimeisiksi töiksi hänen kuollessaan Ranskan armeijan taistelussa v. 1870.

Young Woman at the Piano (Musée Fabre, Montpellier Méditerranée Métropole).

Nykyiset kuvanmuokkausohjelmat ovat ihan lastenleikkiä tällaisten teosmuokkausten rinnalla. Aiemmin mainitut muotokuvien ”kaunistelut” kertovat kuitenkin, että osattiin sitä ennenkin manipuloida katsojan silmää; se vaati vain hieman enemmän vaivannäköä ja osaamista. Kyllä ihminen on sitten kummallinen otus, voi jälleen kerran todeta.