KUINKA TEHDÄÄN KUNNON HALLOWEEN-ASETELMA 2026

Ja näin sitä taas jo syyskuun puolella pääsee ah, aina niin ihastuttavien kallojen ja luurankojen pariin. Akalla nuo elementit kulkevat kyllä mukana ympäri vuoden, mutta siitä viis, kun täytyy taas porhaltaa eteenpäin ennen joulukrääsän saapumista!

(thegraphicsfairy.com)

Johan niitä joulukalentereita on saanut jo ainakin kuukauden ajan netistä tilattua! Mihin näillä kauppiailla on taas kiire; onko tulossa taas joku uusi mayojen maailmanloppu vai joko ne Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa kolkuttelevat markettien ovia? Siltä tämä maailmanmeno kyllä pahasti näyttää… noh, hypätäänpä tästä apokalypsista pahvilaatikoiden ihmeelliseen maailmaan!

Nyt Akka on teipin avulla yhdistänyt menestyksellisesti (as if…) toisiinsa pahviputkia ja pienempiä laatikoita. Kuvaamatta jäi yksi laatikko, joka liittyy oleellisesti tarinaan, mutta sehän nyt on vain yksi laatikko muiden joukossa. Laatikoita on maailma pullollaan!

Ja kyllä, kissa on mukana tälläkin kerralla.

Tällä kertaa Luigi the Luuranco on saanut käsiinsä ihka oikean lentävän aluksen, sillä muuan presidentti Atlantin takana lupasi tänä vuonna täydellisen UFO DISCLOSUREN paljastamalla kaikkien kolmikirjaimisten virastojen salat tästä aiheesta. (Tämä on sarkasmia: ukkoparka varmaan unohtaa sanomisensa jo saman päivän kuluessa tai ainakin siltä on viime aikoina näyttänyt…) Niin tai näin, mutta Luigilla on nyt ihan oma ufo/uap käytössään, jolla hän onkin laskeutunut synkän linnan katolle:

Laskeuduttuaan Luigi huomaa, että yhdelle tornin ikkunoista johtavat tikapuut (jotka eivät varmastikaan noudata työturvallisuussäännöksiä millään muotoa; tällaisia ei saa kiivetä missään tapauksessa. Linnan katolla tulisi olla myös tukevat kaiteet ja hätäliukumäki, palosammutin, turvavaljaat ja kelluntaliivit, jos katolla olija putoaakin vallihautaan. Jota linnassa ei ole. Hah!)

Kun Luigi kurkistaa tornin ikkunasta sisään, hän melkein putoaa tikapuilta! (Mitäs juuri äsken sanottiinkaan niistä turvatoimista?!) Tornin pienessä huoneessa on valtavankokoinen divaani, jolla istuu pieni noita-akka kissoineen. Lisäksi tässä pienessä tyrmänkaltaisessa huoneessa näyttää kuitenkin olevan jonkinlaista muutakin sisustusta, jollaista ei yleensä vangeille suoda. Luigi puhuttelee noita-akkaa:

Luigi: Päivää taloon! Saisiko noin niinku häiritä emäntää näin yllättäen?
Noita: Siinähän sitä teet jo. Peremmälle sieltä sitten.

Luigi noudattaa kehotusta ja katselee ympärilleen. Kissa on noita-akkaan nähden suurikokoinen, mutta enemmän Luigia ihmetyttää huoneen tavarat. Seinillä on kuvia ja nurkassa valtava peili, lattialla näyttää olevan myös kissalle paistivati isoine pihveineen. Luigi esittäytyy noidalle nostaen kuvitteellisen hatun ilmaan:

Luigi: Luigi the Luuranco, palveluksessanne. Missäpä mahtanenkaan olla tällä hetkellä, arvon madam…?
Noita: Helene de Hellbent. Paikka on Salem, Massachusetts vuonna 1692. Meikäläinen on täällä vangittuna, kun naapuri syytti noidaksi… sen lehmällä oli kierot silmät ja se on kuulemma nyt sitten minun tekosiani.

Luigilla välähtää: pitihän se arvata, että UFOn nappulaa ”Turn Back Time” ei olisi pitänyt painaa! Nyt sitä on sitten jouduttu ojasta allikkoon!

Luigi yrittää keventää tunnelmaa, kun hän katselee ympärilleen. Seinällä on kuva herrasmiehestä, jonka Luigi uskoo tunnistavansa:

Luigi: Onko tuo Galileo Galilei?
Noita: Jep. Siinä on vieressä Galileon piirtämiä kuun vaiheita, kun se katsoi niitä kaukoputkella vuonna 1609.
Luigi: Ahaa. Entäpä tuo polkupyörä tuolla toisella seinällä? Tai siis tuo potkupyörä… eikö sellainen keksitty vasta 1800-luvulla?
Noita: En osaa siitä sanoa, näin vaan sellaisen enteen ja piirsin sen itse. Olen nähnyt sellaisiakin enteitä, että ihmiset lentävät ilmassa, mutta se on kyllä jo liian paksua ihan meikäläisenkin mittapuulla.

Seinällä tuntemattoman tekijän litografiasta vuodelta 1818 tehty kuva, leikattu vanhasta Geo-lehdestä.

Luigi ei sano tähän mitään, sillä yhtäkkiä hän huomaa seisovansa noidan korkeakorkoisissa ja kimaltavissa saappaissa. Noita hekottaa ääneen sohvallaan.

Noita: Sorry vaan, täällä on vaan välillä niin tylsää eikä täällä vierailijoitakaan käy. Ei sillä, että näin introverttinä haluaisinkaan, mutta jäynä on aina jäynä…
Luigi: No problem, eipä siinä mitään.

Samassa Luigi huomaa seinällä suuren avaimen ja tiedustelee sen käyttötarkoitusta.

Noita: Ei harmainta hajuakaan. Luulin, että se on vaan jokin koriste. Olen lähinnä vaan kaivellut sillä hippusia noista mun loitsupulloista…

Luigi hätkähtää; pöydällä on tosiaan neljä pientä pulloa täynnä kimaltavaa jauhetta ja hän katsoo kysyvästi noitaa.

Noita: Ne on vaan sellaisia pieniä taikoja… joillakin pääsen vähäksi aikaa ulos tästä huoneesta, mutta palaan aina tunnin päästä takaisin ja joillakin… höm!
Luigi: Nii-in?
Noita: Ne on ihan omaan viihdekäyttöön. Se on ihan minun oma asiani eikä siitä sen enempää!

Luigi ei viitsi tiedustellakaan enempää, vaan tekee edelleen huomautuksen avaimesta, sillä tyrmän oven lukko näyttää olevan juuri avaimen kokoinen.

Luigi: Ei ole sitten tullut mieleen, että tuo avain saattaisi sopia tämän tyrmän oveen? Ja pääsinhän minäkin ikkunasta sisään tuosta vaan, pääseehän siitä kuka tahansa uloskin!
Noita: Eipä ole tullut mieleen, ei. Täällä on ihan mukavat oltavat, kun on niin hiljaista ja rauhallista. Palvelu pelaa hyvin, se on tosiaan sanottava! Katso nyt, mitä tuo kissakin saa ruoakseen kaksi kertaa päivässä!

Luigi ei usko korviaan! Onko noita tosiaan omasta tahdostaan ”lukittuna” tähän torniin?

Noita: Annoin viis tähtee kaikissa arvosteluissa, mitä vaan löysin netistä… tää on tosi hyvä paikka, suosittelen. Laitoin kuviakin joka paikkaan.

Nyt Luigi ei ymmärrä enää yhtään mitään. Tämä noita-akka väittää olevansa Salemissa odottamassa noitaoikeudenkäyntiä, mutta samaan aikaan hän puhuu internetistä ja valokuvista satoja vuosia ennen niiden keksimistä. Tässä täytyy olla jokin juoni takana, tuumii Luigi.

Luigi: Nyt tämä alkaa kuulostaa vähän oudolta, jos näin sallitaan sanoa. Onko tämä paikka tosiaan Salem ja vuosi 1692?

Noita-akka huokaa ja katsoo Luigia hattunsa alta. Sitten hän ottaa hattunsa ja laskee sen lattialle sohvansa viereen.

Noita: Äh, no… nyt taisin kyllä paljastua. Olen kyllä Salemista ja 1600-luvulta, mutta tulen aina joka vuosi vähän fiilisteleen tähän taloon omaksi huvikseni. Ne oli aikoja ne, nykyään on ihan toisenlainen meininki…
Luigi: Fiilisteleen? Siis olemalla vangittuna jossakin tyrmässä?! Noitaoikeudenkäyntien aikaan?
Noita: Sitä vois kutsua sellaiseksi spa-henkiseksi hommaksi. Mulla on aina välillä vähän tylsää, joskus pitää irrottautua arjesta ihan kunnolla. Kävin tosiaan laittamassa sen lehmänkin silmät kieroon, että saatiin vähän säpinää.

Luigi ei saa sanaa suustaan näiden tietojen paljastuttua. Noidan asenne on aivan järkyttävän ylimielinen! Samalla silmänräpäyksellä noita kuitenkin kapuaa divaanilta alas ja avaa yhden loitsupullon, jolloin kimaltava jauhe pölläyttää esille ihmeellisen näyn.

Noita: Sorry, mun kyyti tuli. Mun pitää mennä, nähdään!

Luigi jää kissansa kanssa haukkomaan henkeään, kun noita ja jättikissa katoavat kääpiön kanssa pölypilveen. Jo on aikoihin eletty, tuumii Luigi ja huomaa, kun hänen oma kissansa siirtyy lattialla olevan paistovadin ääreen.

Vai että hyvä palvelu… pitäisköhän kokeilla… miettii Luigi kavutessaan divaanille. Että ihan viisi tähteä… mikäs siinä sitten, kun katolla on ihan ilmainen parkkipaikkakin ufolle. Onkohan täällä jossain huonepalvelulistaakaan… onneksi tuli ensi hätään omat eväät mukaan!

Samassa Luigi huomaa noidan jättäneen loitsupullot pöydälle ja hän kurottautuu avaamaan niistä yhden. Ilmaan leijailee taas hienoista taikapölyä ja yllättäen tilaan ilmestyy kylpyamme, jättikokoinen kala ja Tiivi-Taavi.

Vai sillä lailla… tuumii Luigi. Että ihan omaan viihdekäyttöön eikä siitä sen enempää! En todellakaan halua tietääkään tästä yhtään enempää!

Ihan vaan omaan viihdekäyttöön…!

Salemin noitaoikeudenkäynneissä yli 200 naista, lasta ja miestä joutui syytöksen kohteiksi vuosina 1692-1963 ja heistä 20 teloitettiin. Seuraavassa linkissä on teloitettujen lista:

https://salemwitchmuseum.com/faqs Salemin museon usein kysyttyjä kysymyksiä, kohdassa ”How many people were executed during the Salem witch trials” on teloitettujen nimilista ja päivämäärät. Sivustolla on myös paljon muutakin historiallista tietoa.

Kaiken kaikkiaan Euroopassa ja Amerikassa uskotaan teloitetun jopa 60 000 noidaksi syytettyä vuosien 1400-1700 välisenä aikana. Suurin osa heistä oli tietenkin naisia, mutta muutamia poikkeuksiakin löytyi myös Salemissa.

Tällä tarinalla ei ole tarkoitus väheksyä näitä kammottavia syytöksiä tai noitaoikeudenkäyntejä, joita tietenkin kristinuskon nimissä suoritettiin. Tässä tarinassa sattuu nyt vain olemaan pääosassa ”mukamas oikea” witch, joka on ihan bitch. Ei siitä sen enempää, vain mustaa huumoria!

LINKKEJÄ AIHEESEEN LIITTYEN:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Salemin_noitaoikeudenk%C3%A4ynnit suomeksi

https://en.wikipedia.org/wiki/Salem_witch_trials englanniksi

https://www.dailyartmagazine.com/galileo-galilei-moon/ lisäinfoa Galilein piirroksesta

https://www.smithsonianmag.com/history/a-brief-history-of-the-salem-witch-trials-175162489 Smithsonianin artikkeli aiheesta

https://guides.bpl.org/salemwitchtrials Boston Public Libraryn kattava infopaketti aiheesta. Vasemman reunan valikosta löytyy mm. lisätietoa paikoista, syyttäjistä ja syytetyistä sekä heidän jälkeläisistään. Historian havinaa kerrassaan!

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_people_executed_for_witchcraft Wikipedian lista, jolla näkyy yksi suomalainen Heikki Jauhopää (v. 1586) sekä yksi suomenruotsalainen Marketta Punasuomalainen (v. 1658).

https://en.wikipedia.org/wiki/Witch_trials_in_Finland yleistä tietoa Suomen noitaoikeudenkäynneistä.

Lisäksi Wikin eri linkeissä mainitaan ainakin seuraavat henkilöt: Antti Lieroinen, Aikia Aikianpoika, Anna Olavintytär, Erkki Antinpoika ja Beata Pietarintytär, joita joko syytettiin tai myös teloitettiin noituudesta. Karua meininkiä, syytettyjä on kuitenkin ollut satoja Suomessakin eri vuosisatojen aikana.

https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_48290 Jyväskylän Yliopiston tohtorin väitöskirja noituudesta Suomessa 1700-luvulla. Tekijänä Emmi Lahti, sivulla on PDF-linkki väitöskirjaan.

HÄRKÄTIELTÄ HAUTAKIVIIN

Kas kummaa, toteaa taas Akka. Jostakin merkillisestä syystä Akan mieleen juolahti vanha suomalainen kehtolaulu Tuu tuu tupakkarulla.

Onko kukaan moisesta enää kuullutkaan? Kenties ajatus pälkähti päähän juurikin siksi, että nykyään niin moni asia ja varsinkin nimi on ns. kiellettyjen listalla, ja tämähän on siitä oikein oppikirjaesimerkki! Hui kamala, nyt kaikki rientävät kioskille ostamaan… sitä hirveätä kamaluutta, ellei sensuuri heti iske!

The Lullaby/Sir Joseph Noel Paton/1861 (National Galleries of Scotland).

Akka muistaa tämän laulun kaksi ensimmäistä säkeistöä vuosikymmenien takaa, tosin Akka muistaa sen muodossa ”Tuu tuu tupakkirulla.” Hah, väliäkö tuolla, mutta tähän lauluunhan liittyy oleellisesti tietenkin Hämeen vanha Härkätie.

Nyt on Akka mennyt lopullisesti sekaisin, voi moni tuumia – mutta eipäs hätää, selvennetäänpä asiaa hieman! Kuten arvata saattaa, tuo laulu ja Härkätie ovat Akalle itsestäänselvyyksiä, koska Akka on itse asiassa muinoin Metusalemin aikoina asunut tämän 160 kilometriä pitkän Härkätien läheisyydessä. Metusalem (nyk. Metuselah) oli hyvä jätkä; eli peräti 969-vuotiaaksi! Sillä lailla!

 Détail du tableau Le Christ conduisant les Patriarches au Paradis/Bartolome Bermejo/1480. Ihan timmissä kunnossa tämä Metusalem!

No niin ja asiaan taas näiltä harhapoluilta: Mikä on tämän laulun sanoma ja miten se liittyy Härkätiehen?

Laitetaanpa nämä kaksi ensimmäistä säkeistöä tähän alkuun, jotta asian ymmärtäisi paremmin (koko viisu löytyy tekstin lopusta):

Tuu tuu tupakkarulla
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin turuntietä,
hämäläisten härkätietä.

Mistäs tunsit meidän portin?
Siitä tunsin uuden portin:
haka alla, pyörä päällä
karhuntalja portin päällä. (Wikisource)

No niin, jokos tämä asia aukeaa paremmin? Härkätieksi on siis kutsuttu jo ainakin 800-luvulta alkaen tietä, joka johti Turusta Hämeenlinnaan tai toisinpäin. Alun alkaen tie oli vain joitakin pätkäosuuksia, mutta yleiseksi kauppareitiksi tie muodostui vuosisatojen aikana juurikin siksi, ettei tällä osuudella ollut yhtäkään yhtenäistä vesireittiä. Sisämaasta rannikolle kuljetettiin turkiksia ja haustetta, rannikolta taasen metallitavaraa ja suolaa sisämaahan.

https://akallaonasiaa.fi/tag/hauste

Akka onnittelee edelleen Hausjärveä. Mainiota, poijjaat, mainiota! Majavia edelleen, niinkö?

Härkätien nimeä on ihmetelty, sillä härkiä ei yleisesti käytetty kuormajuhtina ennen 1600-lukua. Ruotsin vallan aikaisissa kartoissa tien nimi on ollut (almänna) Väg till/ifrå Åbo/Tawastehus. Wikipediassa nimen arvellaan muodostuneen armeijan marssitie -nimityksestä härväg.

Varhaisimmat asutukset tien muodostumisen varrella ovat olleet Vanajaveden varrella Hämeenlinnassa ja Rengossa Renkajoen läheisyydessä. Rengon kirkko on rakennettu 1400-luvun loppupuolella ja se on edelleen käytössä. Kun kirkko omistettiin Pyhälle Jaakolle, siitä tuli osa pyhiinvaellusreittiä kohti Santiago de Compostelaa ainakin kirjallisin todistein jo 1500-luvun alussa.

Tiedosto:Rengonkirkko.JPG – Wikipedia
Rengon kirkko (Public Domain)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4n_Jaakobin_pyhiinvaellusreitti Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitti, joka päättyy Santiago de Compostelan katedraaliin Espanjassa.

Sekä Turun linna että Hämeen linna on rakennettu 1200-luvulla (Turun linna 1280-luvulla, Hämeen linna 1200-luvun lopulla). Nämä linnat rakennettiin, kun Etelä-Suomi liitettiin Ruotsin valtioon ja Aurajoen suistosta muodostui hallinnollinen keskus. Tähän mennessä myös Härkätiestä oli muodostunut yhtenäinen kauppareitti.

Hämeen linna (WikimediaCommons).

1400-luku oli kiivasta kirkonrakennusaikaa. Hattulan Pyhän Ristin kirkko on Hämeen vanhin ja sen rakentamisajankohta on ollut 1400-luvun loppupuolella, tosin aiempi kirkko mainitaan kirjallisissa lähteissä jo v. 1324. Myös tämä kirkko mainitaan Rengon ohella pyhiinvaelluskohteena. Ihan jo perusjärkikin sanoo, että tällaiset kirkot Härkätien varrella ovat houkuttaneet matkailijoita, sillä samaan aikaan kaupankäynti meriteitse oli kiivaimmillaan Hansaliiton hallitessa Itämerta.

Ai että, silloin sitä Temua ja Scheisse-Sheinia raijattiin puisilla paateilla yötä päivää ah, niin armaaseen Turkkusse ja siitä sisämaahan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hansaliitto

https://www.ts.fi/a/1073856787 Turun Sanomien mielipidekirjoitus Turkkusse-sanan käytöstä: sitä käyttävät vain ulkopaikkakuntalaiset.

Jep, Akka on tosiaan ulkopaikkakuntalainen. Nöyrin pahoittelu hirveästä nimittelystä turkk…turkulaisille.

Viipurin linnan paikalta on löytynyt jäänteitä palaneista, puisista rakennelmista ja esineistöstä, jotka on ajoitettu 1100-1200 -luvuille. Varsinainen linnarakennus rakennettiin tälle paikalle vuoden 1293 jälkeen, kun aiemmat kauppa- ja varastorakennukset tuhoutuivat ruotsalaisten hyökkäyksessä. Mitä te ruåtsalaiset siellä teitte? Ette kai vaan kulkeneet meijjän hämäläisten Härkätietä sinne asti, perhana! Mocomat ryöcäleet!

(Finna/Museovirasto ID 933633)

On siis selvää, että Härkätiestä muodostui kauppatoiminnan lisäksi tärkeä reitti Viipuriin asti myös armeijalle ja virkamiehistölle. Vanhin kartta Suomen teistä löytyy vuosilta 1555-1556, kun Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan (1496-1560) sihteeri Jaakko Laurinpoika Teitti (n. 1520-1588/96) laati kuninkaalle valitusluettelon aatelin harjoittamista väärinkäytöksistä.

Tässä kartassa korostuu tietenkin Härkätie ja sen varrella sijaitsevat kartanot, jotka toimivat tuolloin kestikievareina ja hallinnon/armeijan väen majoitustiloina. Jaakko Teitti puolestaan kuoli ruttoon joko v. 1588 tai 1596, huh huh. Tämä kartta löytyy jutun loppupuolen ELY:n tutkielmasta.

https://expo.oscapps.jyu.fi/s/vanhakartta/item/53950 vanha kartta Jyväskylän yliopistolta.

Karttojen perusteella Härkätie on pysynyt jokseenkin samanlaisena usean vuosisadan ajan, tosin joitakin tieosuuksia on muutettu esim. juurikin Rengon ja Someron ympäristössä sekä Renko-Hämeenlinna -tieosuudella ainakin 1600-luvulla ja 1800-luvun puolivälissä.

Location of Somero. Tiedoksi ihan ulkomaalaisillekin. Somero; Rauli Baddingin kotipitäjä, jossa on myös museo.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuninkaankartano

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kestikievari

1600-luvulla Härkätiestä muodostui myös postireitti, jota pitkin posti kulki Ruotsista Viipuriin saakka.

Härkätien merkitys alkoi kuitenkin lopulta 1800-luvulla vähentyä, kun Helsinki nousi pääkaupungiksi v. 1812 keisari Aleksanteri I:n (1777-1825) määräyksestä. Helsinki-Hämeenlinna -junarata avattiin v. 1865 ja samaan aikaan valtatieverkostoa rakennettiin kuljetustarpeisiin paremmin sopivaksi teollisuuden ajan alkaessa. Sinne jäivät tupakkirullat ja karhuntaljat portin päälle, kun höyryveturit puskivat (varmasti terveellistä) savuaan ja nokeaan joka torppaan ja aittaan ah, niin armaisessa Hämeessä!

A1-veturi Pohja Hämeenlinnan rautatieasemalla. Vanhin Suomen rautateitä esittävä valokuva v. 1865 (Wikimedia Commons).

Vanha Härkätie Liedossa ja Porras-Renkotie on nykyään nimetty museoteiksi. Akka löysikin tällaisen Porras-Renkotien ylläpito- ja parannussuunnitelman, jota Akka on myös käyttänyt yhtenä lähteenään tässä jutussa. Loistavaa historiainfoa ennen tiestöön paneutumista!

Näissä kotimaisissa aiheissa onkin usein suurena puutteena lähteiden vähyys, sillä kaikenlaisista digiarkistoista saa kaivaa tuntitolkulla löytämättä yhtään mitään.

Been there, seen that. Yst.terv. Akka. Vinkkinä tällaisten arkistojen kehittäjille: tehkää ne hakupalvelut IDIOOTEILLE. Yst.terv. Idiootti.

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/133693/Raportteja_105_2016.pdf?sequence=2&isAllowed=y ELY:n suunnitelma/Martti Piltz/Laura Soosalu/PDF

Tupakkirulla-yhteys sivulla 10. Tupakkirulla tunnetaan siis juurikin Härkätien alueella Varsinais-Suomessa ja Hämeessä.

Härkätien omalla sivustolla on mainioita linkkejä nähtävyyksistä ja kohteista tämän historiallisen reitin varrella. Kannattaa katsahtaa, jos suunnittelee reissua tuolle historialliselle tienpätkälle:

https://www.harkatie.com

Akan piti ihan tarkistaa, mikä mahtoikaan olla Kuninkaankivi, joten olkaapa hyvä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuninkaankivi

Eritoten tuossa Kuninkaankivi-linkissä pistää silmään Kurikassa sijaitseva Kusikivi. Että ihan kuninkaan pissimäpaikka saa oman muistolaatan, jo on aikoihin eletty!

Suomen historialliset nähtävyydet: kuninkaan kusta kivellä vuodesta 1752 lähtien! Ja sen jälkeen varmastikin jokaisen tallikissan, ahman, suden, ketun jne. kusijäännökset ihan niiden hajujen merkkaamisen tarpeen takia! Vuosisatojen aikaista hajumateriaalia nähtävillä, tulkaa sankoin joukoin katsomaan! Tai paremminkin haistamaan!

Yllä oleva artikkeli on loistava esimerkki hienosta kirjoituksesta Kotiseutulainen-lehdestä tänä vuonna. Harmillisesti Akka ei löytänyt kirjoittajan nimeä mistään.

Akka löysi arkistojen kätköistä kuitenkin ainakin seuraavanlaisen helmen; K.V. Elovaaran listauksen ”Rengon seurakunnan hautausmaan hautakirjoitukset ja muistomerkit” vuodelta 1931.

https://digi.kirjastot.fi/files/original/2ecfd6c8d3e7ee584e44b91e9943950e.pdf

Tällainen vihkonen kertoo karulla tavalla varsinkin lapsikuolleisuudesta 1800- luvulla ja vielä 1900-luvun puolella. Erikoista on myös se, että monissa hautakivissä vainajan ikä on kerrottu tarkasti vuosina, kuukausina ja päivinä. Nähtävästi näihin hautakiviin on myös usein haluttu kirjata vainajan titteli, kuten ”Nahkurinsälli” tai ”Talon Vanha Isäntä.” Akka löysi jo itselleen oman tittelin: Kunniallinen Talon Emäntä.

Tämä nimitys on ainakin parempi kuin vihkosessa mainittu Ijäkäs kristisisar (hautakivi nro 25):

”Nyt täältä mua kuolema Jo noutamaan on tullut, Se onkin
odotettuna Jo kauan aikaa ollut.
Se vaivani nyt päättää Jot’ ei tää mailma voinut
Siin olenkin mä kyllältä Jo aikoja vaikeroinut.”

Voi ihmisparka Ulrika Grönberg, kuollessaan 90-vuotias (1807-1897). Akan ymmärryksen mukaan ”kyllältä” tarkoittaa kyllikseni, ei siis ”kylällä” vaikeroinut. Jos Akka on väärässä, voi kyläläisparkoja myöskin…

Tähän loppuun siis tämä tupakkirulla-laulu kokonaisuudessaan, kuten alussa tuli mainittua:

https://fi.wikisource.org/wiki/Tuu_tuu_tupakkarulla

Lapsennimi-sivuston mukaan tupakkirulla on hellittelynimi kapaloon kääritylle vauvalle. Akalle tällainen ei ole koskaan edes tullut mieleen; pelkästään se, että laulu kertoo konkreettisesti tupakkakasvin saapumisesta Suomeen juurikin Härkätien kautta! Kirjallisten lähteiden mukaan tämä on tapahtunut viimeistään 1500-1600-lukujen taitteessa.

Illustration from an article on “The History and Mystery of Tobacco,” 1855.

Tässäpä hyvä esimerkki siitä, miten me ihmiset ajattelemme asioita hyvinkin eri tavoin!

Akka onkin aina ihmetellyt, miksi vauvoille on laulettu tällaista laulua… nyt Akan täytyy lähteä kieriskelemään naurusta sille portin päällä olleelle karhuntaljalle…! Voi lentävät lehmät sentään!

TUPU, HUPU, LUPU JA… TEPE!

Vihdoinkin jotakin uutta tapahtuu armaan arkeologian saralla, toteaa Akka luettuaan viimeaikaisia uutisia arkeologisesta Turkista. Mitäköhän ihmeellistä uutta siellä muka mahtaa olla, voisi joku todeta sarkastisesti… Akka ei totea sarkastisesti tähän yhtään mitään, muuta kuin… TAS TEPELERin 12 arkeologista kohdetta, joista tunnetuimmat ovat tietenkin Göbekli Tepe ja Karahan Tepe! Nämä kiviset kompleksit ovat viime vuosina jääneet aivan liian vähäiselle huomiolle, mutta vihdoinkin tilanne on siis muuttumassa.

Tas Tepeler-kohteet kartalla (WikimediaCommons).

Katsotaanpa siis ihan ensiksi, mistä oikein on kyse: Göbekli tepe on ajoitettu vanhimmillaan 11 500:n vuoden ikäiseksi eli rakennustyö on tällä alueella alkanut n. v. 9500 eaa. Jostakin syystä kaivannot peitettiin tarkoituksellisesti n. 8000-luvulla eaa., ja yhtenä syynä tähän on esitetty mm. maanviljelyn yleistymistä. Nämä valtaisat, kukkulaiset alueet eivät sovi viljelyyn, mutta rakennelmat haluttiin ilmeisesti tärkeinä kohteina kuitenkin säilöä väestön siirtyessä alavimmille viljelysmaille.

https://fi.wikipedia.org/wiki/G%C3%B6bekli_Tepe Göbekli Tepe (suomeksi)

Vain noin viitisen prosenttia alueen laajuudesta on viime vuosikymmeninä kaivettu esiin, mutta näissä kaivauksissa on löydetty ympyrämäisiä rakennelmia, joiden sisällä on valtaisia T-pilareiksi kutsuttuja 5-6 -metrisiä pylväitä. Näitä pylväitä koristavat joko eläinaiheiset, geometriset, symboliset tai ihmisaiheiset kaiverrukset. Näiden symbolien tarkoitusta emme tietenkään voi tietää, mutta näistä on esitetty tietenkin useita teorioita.

(Arkeonews).

Yksi yleinen teoria kertoo niiden esittävän taivaan tähtikuvioita, toinen teoria taasen uskoo niiden olevan metsästyksen onnistumiseen liittyviä symbolisia merkkejä (useimmat kuviot ovat kuitenkin eläimiä). Joissakin pylväissä näyttäisi olevan peräti vyö, lannevaate sekä ihmisen kädet suurinpiirtein navan kohdalla, joten näiden pylväiden on ajateltu esittävän joitakin tiettyjä ihmisiä. Tällöin se T-pilarin huippu olisikin ihmisen pää.

Kaivausalue ennen katosta (WikimediaCommons).

On myös huomattava, että alueen käyttöaikana rakennelmia on korjailtu ja uusittu useita kertoja ja tällainen toiminta on jatkunut noin 1500 vuoden ajan. Näissä korjauksissa muureja on hiljalleen rakennettu sisäänpäin kohti onkalon keskustaa, joten ulommaisimmat muurit ovat niitä vanhimpia. Nämä ajoitukset perustuvat orgaaniseen materiaaliin, jota on saatu muurien sisältämästä laastista.

Göbekli Tepen olemassaolo havaittiin jo 1960-luvulla, mutta vasta v. 1994 arkeologi Klaus Schmidt (1953-2014) aloitti mittavat kaivaukset, joita hän johti kuolemaansa saakka.

Viime vuosikymmeninä alueen ylle rakennettiin valtaisa katto sekä jalankulkijoille tarkoitetut korotetut kulkualueet, joita on kritisoitu siitä, että niiden rungot on peräti rakennettu vielä kaivamattomien raunioiden päälle (!). Lisäksi alueelle istutettiin useita satoja oliivipuita, joiden juuristot voisivat tietenkin vahingoittaa tätä valtaisaa raunioaluetta.

(TurkiyeToday).

Tämä seikka muuttui, kun Akankin jo viimeksi mainitsema tubettaja Jimmy Corsetti nosti asiasta hermeettisen haloon ja lopulta maailmanlaajuinen kritisointi sai päättäjät (syystä tai toisesta, tämä on spekulointia) poistamaan kaikki nämä istutetut puut. Näillä alueilla on nyt sitten alettu suorittaa laajamittaisia arkeologisia kaivauksia ja näistä kaivauksista alkaa paljastua sekä uusia soikionmuotoisia kaivantoja pilareineen että alueella asuneiden ihmisten asumuksia. Nämä asumukset näyttävät sijaitsevan suoraan suurimpien ympyräkaivantojen vieressä, eivät siis tosiaankaan missään poronkuseman päässä. Asutus on tosiaan ollut tiivistä ja laajaa näiden onkaloiden välittömässä läheisyydessä.

Aiemmin on ajateltu, että Göbekli Tepen tarkoitus on ollut pelkästään rituaalinen: ihmiset ovat kokoontuneet näihin ympyrän-/soikionmuotoisiin syvennyksiin ja suorittaneet ties minkälaisia rituaaleja palvoakseen alkukantaisia jumaluuksia. Nyt tämä visio alkaa siis muuttua, kun ihmisten todetaan myös asuneen alueella ja näistä uusista kaivauksista voikin löytyä jälkiä tuon ajan ihmisten jokapäiväisestä elämästä. Eläinten ja ihmisten luita on tähän mennessä aiemminkin löydetty, mutta muutoin asutuksesta kertovat esineet ovat vielä enimmäkseen tuloillaan. Joitakin astioita yms. pikkutavaraa on toki tähänkin mennessä kaivettu esiin.

Göbekli Tepen eläinhahmoja Sanliurfan arkeologisessa museossa.

Myös Karahan Tepessä kaivaukset ovat jatkumassa. Karahan Tepe löydettiin myös 1990-luvulla, mutta varsinaiset kaivaukset alkoivat vasta v. 2019. Alueella lasketaan olevan peräti noin 250 T-pilaria, mutta vasta murto-osa Göbekli Tepen kaltaisista rakennelmista on nähnyt päivänvalon. Erikoista Karahan Tepessä on se, että täältä löytyy suoraan peruskallioon kaiverrettu syvä ”allas”, jonka pohjasta nousee 11 fallosmaista pilaria.

https://en.wikipedia.org/wiki/Karahan_Tepe (englanniksi)

Karahan Tepe (EasternTurkeyTours).

Lisäksi altaan seinämään on kaiverrettu 3D-muodossa miehen pää, jonka vihaisen tarkkaileva ilme on varsin merkillinen. Tähän päähän auringon valonsäteet osuvat juurikin talvipäivänseisauksen aikaan, kuten Megalithomanian Hugh Newman on todennut:

MegalithomaniaUK video 20.23 min.

Karahan Tepen ja Göbekli Tepen sanotaan olevan kytköksissä toisiinsa ollessaan kuitenkin suhteellisen samankaltaisia. Näillä kohteilla on välimatkaa vain 35 kilometriä, joten varmastikin alueiden välillä on kuljeskeltu puolin ja toisin. Karahan Tepelle on kuitenkin ominaista suurten ja lukuisten ihmispatsaiden ominaispiirteet: näissä patsaissa näkyy usein kylkiluut ja selkäranka erityisen korostettuina. Parikin patsasta tosin pitelee käsissään tiettyä ruumiinosaansa, sellaisia voitte itse etsiä kuvahaulla...

Sayburcin patsaan pää (KarahanTepe.net).

Myös toisesta Tas Tepeler-kohteesta (Sayburc) on löytynyt vaikuttava patsas kylkiluineen. Tällä hahmolla on kuitenkin lisäksi kuvattu huulet ommelluiksi yhteen ja silmien paikalle on kaiverrettu kotiloiksi arvellut muodot. Tällaisia aitoja kalloja simpukoineen on löydetty mm. Jerikosta, Palestiinasta 7000-luvulta eaa.

https://karahantepe.net/sayburc-statue

On siis päivänselvää, että näillä patsailla kylkiluineen on ollut yhteys kuolemaan – peräti jopa siinä määrin, että näiden piirteiden on ollut tarkoitus kertoa kyseessä olleen nimenomaan kuollut ruumis. On kuitenkin epäselvää, keitä näillä patsailla on haluttu kuvata ja miksi näin on ylipäätänsä tehty. Tärkeitä miehiä varten tietenkin – ei kukaan näe näin paljon vaivaa jonkun ihan perusäijän takia!

Näistä patsaista lisää seuraavassa videossa:

MegalithomaniaUK video 17.10 min.

Karahan Tepestä on juuri löydetty uusi 70 cm korkea patsas, joka näyttää esittävän ihmistä istumassa leopardin päällä. Aiemmin löydettiin samankaltainen patsas, jossa asetelma on toisinpäin: leopardi ratsastaa ihmisen selässä! Jopas on merkillistä toimintaa; yrittäkää nyt jo päättää, kuka ratsastaa ja kenen selässä!

Uutena löytönä julkaistaneen piakkoin myös se, että alueella avataan kivillä ja laastilla suljettu ontto kammio, jonka sisällöstä emme tosiaan vielä tiedä. Akka aikoo seurata uutisointia tästä aiheesta.

Ancient Architects video 11.34 min.

Tuo suorakaiteen muotoinen alue kaivettiin esiin vasta v. 2025 ja tämä muoto onkin Karahan Tepessä erikoisuus. Se lieneekin rakennetun vasta reilusti myöhemmin kuin soikeanmuotoiset syvennykset, mutta tämänkään käyttötarkoitusta ei tarkasti tiedetä. Tämän alueen koko on kuitenkin 9×7 metriä ja sen peruskalliopohjassa näkyy polttojälkiä. Seinissä näkyy puolestaan laastijälkiä ja seinien korkeus on 3,5 metriä.

Jotenkin Akka mieltäisi tämän jonkinlaiseksi vesialtaaksi, mutta… samanlaista teoriaa on esitetty siitä fallosten täyttämästä onkalosta, sillä siihen johtaa suoraan kiveen kaiverrettu vesikanava. Mene ja tiedä… tämä piakkoin avattava kammio on tosiaan tuollainen pieni kivinen kuutio. Mitään kovinkaan suurta löytöä ei siis ole luvassa, ainakaan minkäänlaista muinaisajan Batmobilea sieltä ei varmastikaan löydy.

Avattava kammio kuvan keskellä alueen ylimmässä nurkassa (Arkeonews).

Noh, näitä uutisia odotellessa täytyy muistaa mainita nykyään yleinen olettamus: jo vuosia on arveltu, että näiden pyöreiden/soikeiden kaivantojen yllä olisi ollut katto ja tämä olettamus pitänee paikkansa. Monien tutkijoiden mielestä näillä pilareilla ja niiden sijainneilla olisi kuitenkin merkitystä juurikin näiden päiväntasausten – ja seisausten kannalta, mutta tämä kattoajatushan ei sitä kokonaan sulje pois. Onhan niissä katoissa saattanut olla vaikka läpällisiä aukkoja pelkästään jo savunpoistoa varten… ringissähän siellä ollaan istuttu ja paistettu makkaraa ja vaahtokarkkeja! Hah!

(Academia).

Noh, nämä kuolemanpatsaat ja useat löydetyt luunkappaleet kyllä viittaavat vahvasti näiden alueiden henkisyyteen ja jonkinlaiseen ”siirtymäriittiin” elämän ja kuoleman välillä. Ei se silti tarkoita, etteikö siellä olisi makkaraa (gasellinjalkaa) paistettu! Mistä me sen voisimme tietää?

Toivottavasti saamme siis vihdoin lisää vastauksia näihin merkillisiin rakennelmiin, sillä ilmeisesti näillä muillakin Tas Tepeler-kohteilla on tarkoitus pistää töpinäksi ja ottaa lapioita kauniisiin käsiin. Akka ilmoittautuu heti lapioijaksi, jos vain kuljetus järjestyy kamelikaravaanilla Suomesta asti. Lentokonehomma ei nimittäin kuulu Akan pirtaan, pitäkää alumiinituubinne ihan suosiolla.

Akka laittaa tähän loppuun linkkejä aiheesta kiinnostuneille. Ja uskokaa pois, näiden uusien kaivausten myötä jokaikinen tubetollo laittaa AI:n laulamaan näistä Tas Tepeler-alueista, joten kannattaa katsoa tarkkaan, mitä Tube-tuubaa katselee. Joka tapauksessa Akka kertoo lisää jossakin vaiheessa tästä aiheesta, varsinkin, jos edes sen Batmobilen osia kuitenkin löytyy! Tai itse Batman!

Akan suosikkiäijä assyriologi Irving Finkel kertoo videossa (11.34 min.) epäilevänsä, että Göbekli Tepestä löytynyt ”sinetti” kuvineen olisikin varhaista kuvakirjoitusta. Hän uskoo, että näitä rakennustöitä ei olisi pystytty suorittamaan ilman jonkinlaista kirjoitustaitoa.

https://gobekli-tepe.com/history Lisäinfoa Göbekli Tepestä ja Klaus Schmidtista.

https://goturkiye.com/tastepeler Lisäinfoa näistä kaikista 12:sta Tas Tepeler-kohteesta, hienoja kuvia ja tiivistä tietoa.

https://myturkeyadventure.com/gobekli-tepe#quick-facts Aikajana ja kuvauksia pilareista, löydöistä ja alueista.

https://karahantepe.net/what-is-karahan-tepe Kattavaa tietoa Karahan Tepesta.

PÄIVITYS 25.9.2026:

Loistavan Ancient Architects -kanavan video (13.37 min), jossa kerrotaan Göbekli Tepeä vanhemman asuinpaikan löytymisestä Gedikkaya-luolassa Turkissa. Erikoista on mm. luolasta löytyneiden 25 kilpikonna”veistosten” löytyminen ja yhtäläisyydet aiemmin löytyneisiin paikkoihin. Luolaa on käytetty useita vuosituhansia, mutta merkitystä ei tiedetä.

SALALIITTOJA JA SALAMURHIA

Ah, tämän aurinkoisen (sateisen) ja paahtavan (kylmän) heinäkuun jälkeen onkin aivan paikallaan uppoutua ihan muihin aiheisiin, kuten tällä kertaa vaikkapa mieltä kutkuttaviin presidenttien salamurhiin!

Library of Congress.

Kuten useimmat tietänevät, presidentti Trumpin salamurhaa suunnitellut joukkio pidätettiin ennen suunnitelman toteutumista kesäkuun puolivälissä: ryhmän tarkoituksena oli nimenomaan surmata Trump tämän 80-vuotispäivänä 14.6.2026 ja hyökätä samalla Valkoiseen taloon. Suunnitelma kuitenkin epäonnistui tiedustelutietojen avulla, joten katsomme edelleenkin Yhdysvaltojen presidentin toilailuja lähes päivittäin.

https://yle.fi/a/74-20233775 Ylen juttu aiheesta kesäkuussa 2026

Tunnetuimmat presidenttien salamurhat tapahtuivat tietenkin vuosina 1865 ja 1963.

V. 1865 presidentti Abraham Lincoln (1809-1865) ammuttiin Ford-teatterissa Washingtonissa ja ampuja John Wilkes Booth (1838-1865) ammuttiin tulitaistelussa kuoliaaksi 10 päivää kestäneen ajojahdin jälkeen.

Library of Congress/1865.

Tästä salamurhasta on tietenkin kaikkien vuosikymmenien aikana muodostettu useita salaliittoteorioita, ja mm. tässä seuraavassa videossa epäillään Boothin kuuluneen Konfederaatin kannattajien perustamaan salaseuraan the Knights of the Golden Circle. Tähän seuraan olisi tiettävästi kuulunut myös lainsuojaton Jesse James sekä Klux Klux Klanin johtaja Albert Pike. Kerrassaan viihdyttävää salaliittomässäilyä 43 minuutin edestä! Video kuuluu geologi Scott Wolterin juontamaan tv-sarjaan America Unearthed.

Vuonna 1963 taasen murhattiin tietenkin presidentti John F. Kennedy (1917-1963) Dallasissa, Teksasissa.

Lienee sanomattakin selvää, että tähän tragediaan liittyy keskimäärin 6 443 289 eri salaliittoteoriaa (Akka repi luvun hatusta; numero on vain höpönlöpön -arvio).

Erään mainion salaliittoteorian esittää asianajaja/historioitsija Mark Shaw, jonka mukaan toimittaja Dorothy Kilgallenin (1913-1965), elokuvatähti Marilyn Monroen (1926-1962) sekä JFK:n ja Robert Kennedyn (1925-1968) murhat linkittyvät toisiinsa. Tämän herran kertomusta on hauska seurata, sillä ukko suoltaa faktaa kuin papupata kerrassaan!

Asiasta enemmän kiinnostuneille hänen yksi kirjansa ”The reporter who knew too much” löytyy Internet Archivesta (vaatii kirjautumisen):

https://archive.org/details/reporterwhoknewt0000shaw

Suomessa presidenttejä ei onneksi ole salaliittoiltu kuolemaan asti, mutta yksi ministeri joukosta kuitenkin löytyy: sisäasiainministeri Heikki Ritavuori (1880-1922) ammuttiin Helsingin Töölössä kotiovensa eteen 14.2.1922. Syyt ampumiseen olivat tietenkin poliittiset, kuinkas muuten…

Heikki Ritavuori.

https://yle.fi/a/3-12271173 Ylen juttu Ritavuoren surmasta.

Mutta, arvoisa herrasväki… kuka muistaa kaksi muuta salamurhattua Amerikan presidenttiä? Anybody? Heitä on siis kuitenkin yhteensä neljä.

Nyt seuraa juonipaljastuksia… kaksi muuta ovat arvoisat herrat James A. Garfield (1831-1881) sekä William McKinley (1843-1901).

Yhdysvaltain 20:s presidentti James A. Garfield lienee valtaosalta jääneen unohduksiin, sillä hänen presidenttikautensa kesti noin nelisen kuukautta v. 1881.

James A. Garfield.

Seuraavat kolme kuukautta hän makasi haavoittuneena sairaspedillään saatuaan 2.7.1881 kaksi ampumahaavaa Baltimore and Potomac -rautatieasemalla Washingtonissa.

Presidentti oli tuolloin aikeissa matkustaa junalla Williams Collegeen, Massachusettsiin kahden poikansa kanssa, sillä hän halusi esitellä pojilleen entisen opinahjonsa. Oih, miten ylevät pyrkimykset ja voih; nuo poikaparat!!

Tuolloisilla presidenteillä ei myöskään ollut palkattuja turvamiehiä seuranaan, joten presidenttiä jo pitkään stalkanneella ampujalla oli suora pääsy presidentin lähelle.

https://trumpwhitehouse.archives.gov/about-the-white-house/presidents/james-garfield

Akka on tyrmistynyt ajatuksesta, että White House on nykyään tätä muotoa.

Ampuja Charles J. Guiteau (1841-1882) toteutti tekonsa, sillä hän oli toistuvasti halunnut päästä suurlähettilääksi Eurooppaan, eritoten Ranskaan. Guiteauta on myös kuvailtu jo aikanaan mielenvikaiseksi ja sittemmin hänen on arvioitu olleen jopa skitsofreeninen tai psykopaatti. Joka tapauksessa hänet hirtettiin kesäkuussa 1882 ja hänen kerrotaan sanoneen ennen kuolemaansa: ”Minä vain ammuin presidenttiä, lääkärit lopulta tappoivat hänet.”

Tässä karmivassa lausahduksessa lienee totuuden siemen, sillä presidentti kuoli lopulta infektioihin ja komplikaatioihin 19.9.1881.

Toista, haimaan osunutta luotia yritettiin tuloksetta jäljittää jopa puhelimen keksijä Alexander Graham Bellin (1847-1922) kehittämällä metallinpaljastimella. Presidentti kuoli kuitenkin juurikin bakteeri-infektioihin, jotka aiheutuivat huonosta hygieniasta ja loppuvaiheessa hänellä on ollut keuhkokuume, verenmyrkytys ja tulehduksia mm. pernassa ja eturauhasessa.

Alexander Graham Bell.

Kuollessaan presidentin paino oli tippunut 95 kilogrammasta noin 58-59 kilogrammaan, sillä häntä hoidettiin myös peräruiskeilla ja nestemäisellä ruokavaliolla. On siis ihme, että tuohon aikaan presidentti eli ja koki edes sen kolmisen kuukautta tuskaa ja kärsimystä ampumahaavoista, jotka olisivat nykypäivänä olleet helposti hoidettavissa missä tahansa sairaalassa.

Ihan kauhea kohtalo, ei muuta voi sanoa. RIP presidentti James A. Garfield.

https://millercenter.org/president/garfield/death-of-the-president

Yhdysvaltain 25:s presidentti William McKinley oli surmaamisensa aikaan jo toisella presidenttikaudellaan. Näinä vuosina käytiin mm. Espanjan ja Yhdysvaltain välinen sota, jonka seurauksena USA sai haltuunsa Puerto Ricon, Filippiinit, Guamin sekä Havaijin saaret osaksi Yhdysvaltoja. Samaan aikaan Kiinassa käytiin verinen boksarikapina, jonka taltuttamiseen myös presidentti McKinley lähetti joukkoja.

William McKinley (Wikimedia Commons).

5.9.1901 presidentti seurueineen oli puhujatilaisuudessa Buffalossa, New Yorkissa, kun kättelyjonossa ollut työtön anarkisti Leon Czolgosz (1873-1901) ampui häntä kahdesti.

Aseen hän oli piilottanut käteensä nenäliinan suojaan ja oli vähällä, ettei hän ehtinyt ampua kolmatta kertaa, ennen kuin ympärillä olevat ihmiset taltuttivat hänet maan tasalle. Jopa ammuttu presidentti itse joutui pyytämään, ettei väkijoukko hakkaisi ampujaa kuoliaaksi, voi pyhät pieksut sentään…

Presidentti kiidätettiin sairaalaan, mutta hätäleikkauksesta huolimatta toista luotia ei löydetty. Ensimmäinen luoti oli ilmeisesti osunut takin nappiin tai metalliseen esineeseen puvuntaskussa ja kimmonnut siitä, mutta tämä toinen luoti lävisti presidentin suolia, munuaisen ja selän lihaksia.

Presidentti kursittiin kuitenkin sairaalassa kasaan luoteineen päivineen (!) ja joitakin päiviä näyttikin jopa siltä, että presidentti olisi toipumaan päin. Toisin kuitenkin kävi: luoti oli aiheuttanut kuolion ympärilleen ja McKinley menehtyi tulehduksiin ja verenmyrkytykseen 14.9.1901.

Uskomatonta kyllä, saksalainen Wilhelm Röntgen (1845-1923) oli keksinyt nimeään kantavan laitteen v. 1895 ja vastaanotti siitä Nobelin fysiikanpalkinnon v. 1901. McKinleyn lääkärit eivät kuitenkaan yrittäneet etsiä luotia tällä menetelmällä, sillä he epäilivät laitteen aiheuttavan haittavaikutuksia presidentille. Voi järjen vähyys sentään, arvoisat tohtorit…

RIP presidentti William McKinley.

Wilhelm Röntgen.

Presidentin ampuja tuomittiin nopeassa oikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitus tapahtui sähkötuolilla 29.10.1901. Tuolloin tämä 28-vuotias murhaaja ei osoittanut mitään katumusta teostaan; hän päinvastoin uskoi, että presidentti oli työtä tekevän kansan vihollinen ja hänet piti täten ampua.

Ruumiinavauksessa todettiin, että ampujalla oli mm. pehmeä sankkeri-sukupuolitauti (kivuliaita haavaumia) ja hänen arkkuunsa kaadettiin rikkihappoa ennen hänen hautaamistaan nimettömään hautaan vankilan pihamaalle.

https://mckinleymuseum.org

Presidenttien hautapaikat aikajärjestyksessä:

Abraham Lincoln: Oak Hill Cemetery, Springfield, Illinois

James A. Garfield: Lake View Cemetery, Cleveland, Ohio

William McKinley: McKinley National Memorial, Canton, Ohio

John F. Kennedy: Arlington National Cemetery, Arlington, Virginia

Useita Ameriikan presidenttejä on tietenkin yritetty salamurhata kautta aikojen. Lista on huimaavan pitkä ja siihen lukeutuvat mm. Ronald Reagan (1911-2004), jota ammuttiin 30.3.1981. Presidentti sai yhden osuman ammutuista kuudesta luodista, mutta palasi presidentillisiin tehtäviinsä onnistuneen leikkauksen jälkeen.

Korkeasta silinterihatustaan tunnettu Abraham Lincoln yritettiin surmata useita kertoja ja hänen hattunsa pelastikin hänen henkensä elokuussa 1864.

Tai no; ei nyt sentään pelastanut, mutta… tuntemattoman salamurhaajan luoti lävisti presidentin silinterin tämän ratsastaessa takaisin Valkoiseen taloon työhuoneena käyttämältään kiinteistöltään. Lincoln oli tunnetusti harvinaisen pitkä mies (peräti 193 cm) ja korkea silinteri on varmastikin ollut hyvä tähtäyskohde. Tuon aikaiset kiväärit eivät ole tunnettuja tarkkuudestaan, joten hattuosuma on ollut hyvin todennäköinen tapahtuma päähän tähdätessä.

Smithsonian. Tämä hattu on Ford-teatterin tapahtumasta peräisin.

https://www.si.edu/object/abraham-lincolns-top-hat%3Anmah_1199660

Näihin tapahtumiin voi tutustua mm. Wikipediassa, jossa aiheesta on kokonainen oma sivustonsa. Akka suosittelee aina muidenkin lähteiden käyttöä, mutta asiasta kiinnostunut pääsee tällä tavoin alkuun.

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_United_States_presidential_assassination_attempts_and_plots#

Maailma on täynnä infoa, kunhan vain sähköverkot toimivat tulevien tai jatkuvien ukkosrintamien jäljiltä… sekin on varmasti jonkinlainen salaliitto: hallitukset säätelevät säätä ja aiheuttavat tuhoja ympäri maailmaa! Muahahhaa, tällaisiakin uskomuksia näihin mielenkiintoisiin salaliittoteorioihin kuuluu.

Pitäkää taas foliohatuistanne kiinni, oi arvoisat salaliittohihhulit! Suojatkaa myös kotieläimenne, sillä armeijahan kouluttaa delfiinejäkin tappajiksi ihan vain mielenhallinnalla, sehän on ihan yleistä tietoa… pitäisiköhän folioida ihan huonekasvitkin, etteivät mokomat vaan muutu lihansyöjäkasveiksi jollakin kummallisella energiansiirrolla? Tai ehkä ne on jo geneettisesti muunneltu muuttumaan sopivalla hetkellä? Hui kauhistus sentään…

Kaiken huipuksi: folionvalmistajat levittävät salaliittoteorioita saadakseen enemmän foliota myytyä!

Akka jää kieriskelemään foliorullassa tätä ultimate-salaliittoa pohtiessaan… uunikintaat käsissään ja huopasaapikkaat jalassa… kannattanee varmaan kieriskellä vielä kelmussakin varmuuden varalta. Ja vessapaperissa, joita voi kulua useita rullia! Vessapaperisalaliitto!

Parempi katsoa kuin katua, hah haa! Akka rests her case laughing. Akka pahoittelee, että suurin osa kuvista esittää vanhoja partaukkoja; sen siitä saa, kun kirjoittaa historiasta!

ANIMALIA PARADOXA

Ei tarvitse olla kummoinenkaan kukkahattutäti, viherpeukalo tai viherpipertäjä tunnistaakseen Arvoisan luonnontieteilijän Carl von Linnen (1707-1778) nimen.

File:Carolus Linnaeus.jpg
Carolus Linnaeus/Per Krafft the Elder/1774.

Hänhän tunnetusti kehitti taksonomiaa eli eliöiden luokittelujärjestelmää tieteellisten tutkimusmatkojensa perusteella. Linnen tärkeimmän teoksen Systema Naturaen 1. painos julkaistiin v. 1735 ja tulevina vuosina siitä tehtiin lukuisia lisäpainoksia ajantasaisine päivityksineen. Tämä teos siis luokittelee eliölajit nisäkkäisiin, matelijoihin, kaloihin jne.

Näissä teoksissa Linne listaa noin 10-16 000 eri eliölajia, mikä kuitenkin tuolloiseen aikaan oli jo huima saavutus. Nykyisin uusia lajeja löydetään keskimäärin juurikin 16 000 vuodessa ja maailmassa arvioidaan olevan nyt n. 2,5 miljoonaa tunnettua eliölajia (University of Arizona).

Vampire hedgehog/BBC.

Lajimäärän arvioidaan kuitenkin olevan jopa lähemmäs 9 miljoonaa tai jopa siitäkin reippaasti enemmän.

Täytyy kuitenkin muistaa, että näihin eliölajeihin luokitellaan myös esim. sienet, hiivat ja kaikenlaiset muutkin kettumaiset pahukset, jotka vain ikinä elämää jollakin lailla pihisevät.

On siis ymmärrettävää, että edes arviointia lajien todellisesta määrästä on vaikeaa tehdä. Jotkut tutkijat veikkaavat jo miljardien asteikolla.

Harva kuitenkaan on koskaan kuullutkaan, että näissä Systema Naturaen viidessä ensimmäisessä painoksessa on myös oma osastonsa myyttisille eläimille: Animalia Paradoxa eli kyseenalaiset eläimet. Tässä osastossa mainitaan eläimiä, joista ei ole tieteellisiä havaintoja tai niistä on kuultu esim. alkuperäisasukkaiden kertomana.

Meille nykyajan ihmisille otukset kuten feeniks, yksisarvinen, seireeni ja lohikäärme ovat hyvinkin tuttuja, mutta Linne kirjasi näistä lajeista omat määritelmänsä ja kuulemansa tiedot ylös.

WikimediaCommons.

Linne kirjoitti esimerkiksi pelikaanista, että kertomusten mukaan tämä lintu nokkaisisi omaa jalkaansa ruokkiakseen verellä poikasiaan, mutta ilmeisesti hän itsekin epäili tällaista toimintatapaa tällä (tuolloin vielä) kyseenalaisella linnulla. Vasta kymmenennessä painoksessa Linne luokitteli pelikaanin oikeaksi eliölajiksi ja antoi sille latinankielisen lajinimen Pelecanus.

Feeniks-linnusta Linne puolestaan kertoi, että tätä lintua on olemassa vain yksi yksilö ja se nousee aina uudestaan roviosta poikasena elääkseen elämänsä onnellisia hetkiä uudelleen.

Noh, kaikkihan me tiedämme tämän lajin professori Dumbledoren lintuna, mutta myyttisenä hahmona tämä lintu on tunnettu ainakin muinaisessa Kreikassa, Egyptissä ja Persiassa useita vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua, ehkä peräti jo niinkin kaukaa kuin v. 1450 eaa.

On aina mielenkiintoista huomata, miten eri kulttuurien myyteissä ja legendoissa löytyy yhteneväisiä piirteitä, mutta kyllähän kaupankäyntiä ja asuinpaikan vaihtoa tuolloin tapahtuikin aivan eri tavalla kuin nykyään. Nykyään se on suhteellisen helppoa, kun taas entisaikaan oli mentävä leivän perässä vaikka maailman ääriin, jos sitä oli sieltä löydettävissä.

Tämän Animalia Paradoxa -osaston perusteella voisi sanoa, että täysin tieteellisesti suuntautunut ja kouluttautunut Linne havainnoi ensimmäisenä tällaisia väitettyjä kryptidejä eli eläimiä, joista ei ollut tieteellistä havaintoa.

Oliko Linne siis omalta osaltaan kryptozoologian edelläkävijä? Ainakin Akan mielestä näin voisi sanoa, huumorilla tietenkin, sillä Linnen tarkoitus oli selvästikin hälventää rajaa mystisten, myyttisten ja tunnistettujen eläinten välillä. Miksipä muutenkaan olisi otsikko kiistanalaiset/ristiriitaiset eläimet?

Tästä aiheesta Akan piti tietenkin ottaa onkeensa ja tarkastella, mitä nykyisiä, mystisiä eliölajeja voisimme lisätä tähän kunnianarvoiseen mysteerieläinten listaan!

Joten, let’s go:

Skinwalker on nykyään tunnettu termi mm. Skinwalker Ranch -sarjan perusteella. Tämä termi on lähtöisin erityisesti Pohjois-Amerikan Navajo-heimolta, mutta tällainen hamo on tunnettu muuallakin maailmassa eri nimillä. Skinwalkerille on tyypillistä kyky muuntautua minkä tahansa eläimen hahmoksi ja otus on aina pahantahtoinen noita, ei mikään poppamies tai parantaja. Joskus skinwalker osaa teeskennellä ihmisten ääniä ja esim. huutaa apua jonkun sukulaisen äänellä houkutellakseen uhrinsa lähemmäs. Tämä hahmo elää uhriensa pelolla ja tästä syystä se käyttää useita eri keinoja pelotteluun. Skinwalkerin silmät myös hohtavat pimeällä ja se voi haihtua yhtäkkiä näkyvistä.

Bigfoot/Sasquatch, Yeti, Alma, Almas, Yowie kuvaavat kaikki eri puolilla maailmaa esiintyvää karvaista, ihmisapinamaista otusta. Kuten skinwalker, nämä hahmot ovat tuttuja lukuisista tv-sarjoista. Alueesta riippuen turkin väriksi kuvaillaan valkoista, harmaata, mustaa ja punaruskeaa ja pituudeksi määritellään usein noin 2,5 m. Tunnusomaista näille ilmiöille on erittäin läpitunkeva haju alueella, vaikka havaintoa otuksesta ei olisikaan. On huomattavaa, että otuksen näköisiä kalliomaalauksia ja havaintoja on tehty jo useiden vuosisatojen ajan, joten mikään moderni ”tuote” tässä ei ole kyseessä.

Yksi parhaista kuvatuista videoista lienee edelleen Gimlin-Pattersonin filmi vuodelta 1967, jonka aitoudesta edelleen kiistellään.

Uudempi versio kymmenen vuoden takaa tarkennettuna.

Chupacabra eli suomeksi vuohenimijä tunnetaan erityisesti Etelä-Amerikassa. Tästä kojoottimaisesta olennosta on tehty havaintoja erityisesti Puerto Ricossa 1990-luvulta lähtien, mutta havaintoja tehdään edelleen. Otusta on kuitenkin kuvattu myös liskomaiseksi ja sen sanotaan usein seisovan kahdella jalalla pystyasennossa. Tällaisesta otuksesta on myös havaintoja eri puolilla maailmaa ja usein nämä ilmestykset saavat nimensä vanhan mytologian hahmon mukaan. Näitä on kussakin kulttuurissa niin paljon, että itse kukin voi tarkastella tällaista listaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_legendary_creatures_by_type#

Loch Nessin hirviö on tietenkin yksi tunnetuimpia olioita, ja tästä Akka on kirjoittanutkin joskus aiemminkin. Tämän otuksen varhaisin havainto on kuitenkin jo vuodelta 565, jolloin paikallinen munkki kuvaili näkemäänsä kirjallisessa muodossa:

Munkki seurueineen näki, kun mies oli uimassa tässä Loch Ness-lahdessa ja miehen kimppuun hyökkäsi hirvittävä peto. Kun lopulta veteen hypännyt pelastaja teki edessään ristinmerkin, peto perääntyi ja uhri pelastui.

Tästä syystä tarinaa epäilläänkin keksityksi, sillä tällaisilla tarinoilla munkkien oli helppoa levittää kristinuskoa kuulijoilleen. Noh, useat uudemmat havainnot on todistettu väärennöksiksi ja lukuisat tutkakuvat eivät ole juurikaan löytäneet mitään, mutta onhan näitä havaintoja kuitenkin mukava kenen tahansa bongata nykyteknologian avulla:

https://www.visitinvernesslochness.com/live-stream

Ogopogo lienee Euroopassa vähemmän tunnettu järviotus. Ogopogon sanotaan asuvan Okanagan-järvellä Kanadassa ja sen alkuperä perustuu paikallisten alkuperäisasukkaiden havaintoihin ja kieleen. Otusta kutsuttiin mm. järvikäärmeeksi ja järvihirviöksi, mutta toisaalta sen uskottiin olevan myös järven pyhä olento. Alueen paikallisten heimojen uskomukset eroavat toisistaan, mutta havaintoja on kuitenkin useita. Otusta kuvataan samalla tavoin kuin Nessietä eli käärmemäinen ja vedessä näkyy yleensä sen kehon muodostamia kumpuja pinnan yläpuolella.

https://www.bbc.com/travel/article/20200309-ogopogo-the-monster-lurking-in-okanagan-lake

Mokele-mbembe -otus elelee puolestaan Kongossa ja Kamerunissa Afrikassa. Sitä kuvaillaan dinosauruksen näköiseksi ja kokoiseksi pitkän kaulansa ja häntänsä kanssa, mutta tutkijoiden mukaan tässä oliossa myytit ja legendat ovat tehneet tehtävänsä: kaikenlaiset äänet ja ilmestykset ovat muodostuneet asukkaiden keskuudessa myytiksi tästä omituisesta otuksesta, sillä sademetsää on surutta hakattu pelloiksi. Tällöin yksikin alueelle eksynyt suurehko eläin äänillään voi aiheuttaa paniikkia väestön keskuudessa ja legenda otuksesta elää. Mene ja tiedä; voihan siellä olla kuitenkin edes yksi sauropodi, kun ei näitä muitakaan ole vielä löydetty!

Sauropodeja/ScientificAmerican.

https://www.nationalgeographic.com/environment/article/congo-basin-mokele-mbembe-deforestation

Tähän listaan voisi laittaa sadoittain kaikenlaisia havaintoja eri otuksista ympäri maailmaa, emmekä siltikään voisi ymmärtää ollenkaan näitä ilmiöitä. Nykyisen kuvausteknologian kanssa on mahdotonta käsittää, miksi näitä tarkkoja kuvia ei ole eikä niitä tule, tai edes kuvien todenperäisyyttä ei pystytä varmistamaan.

Joten: olemme kuitenkin edelleen Linnen kehittämällä listalla ja hänen sittemmin poistamallaan osastolla Animalia Paradoxa yli 300 vuotta myöhemmin!

Kiitos, arvoisa Herra Linne tekemästäsi valtavasta työstä, jonka laajuutta me emme enää välttämättä ymmärrä. Me vain joudumme/saamme opiskella tutkimustesi perusteella tekemää luokittelua.

Akan huomio ja lisäys tähän listaan: Yksisarviset kuuluvat edelleen tähän kiistanalaiseen joukkoon. Niitä näkyy varsinkin Japanissa ja My Little Ponyn läheisyydessä. Niissä voi olla glitteriä ja erivärisiä harjoja ja häntiä. Niiden myyttiset nimet voivat viitata sateenkaareen, omanapiirakkaan tai ihan mihin tahansa.

Tämäkin huumorikuvaelma edellä on elävää tietoa, joka todennäköisesti jää unohduksiin muutamien satojen vuosien kuluessa. Sen jälkeen näitä poneja ihmetellään, että oliko niillä rituaalista tai uskonnollista merkitystä, kuten arkeologit yleensä pohtivat.

JURASSIC PARKISTA ETELÄNAVALLE

Jaahas, viime vuonna onkin sitten taas julkaistu ties-kuinka-mones Jurassic Park -elokuva. Jotenkin tämä on jäänyt Akalta huomaamatta, mutta eipä tuo ainakaan Akan maailmaa kaada – voisi jopa uskoa, että tässäkin leffassa esiintyy… (juonipaljastuksia!) dinoja ja sitten kaikki meneekin hyvin nopeasti hirmuisella tavalla pieleen. Kas niin, siinähän säästyikin jo sitten katsomisen vaiva, mutta Akan kerrassaan pettämätön logiikka alkoi taas toimia ihan omalla tavallaan tämän asian tiimoilta.

(LiveScience)

Tästäpä tulikin nimittäin mieleen tuo merkillinen jurakautinen aika ja sen aikaiset olosuhteet tällä pallolla, jota Maaksi kutsutaan. Ja varsinkin Etelämanner, sillä sen huhutaan olleen vehreää sademetsää… niin, kuinkas kauan aikaa sitten? Ovatko nämä huhut lainkaan totta?

Lähtekäämme naparetkelle, oi auvoisat eteläisten merien urhot! Kannattaa pakata matkalaukkuun vähän parempaa toppatakkia, sillä… hups, siellä ollaankin tällä hetkellä nollan ja pikkupakkasen tienoilla, joten kamppeet kasaan ihan oman tarkenemisen mukaan! Kylmyysennätys on kuitenkin -89,2 Celsiusastetta, herranen aika sentään… Noh, laitetaan sitten vaikka varvassandaalit jalkaan ja menoksi!

(UK AntarcticHeritage)

Jurakautinen aikakausi maapallolla oli n. 201-145 miljoonaa vuotta sitten ja kuten useimmat muistanevat, taivaalta pudonnut 10 kilometriä leveä asteroidi hävitti nämä aiemmin mainitut dinosaurukset noin 66 miljoonaa vuotta sitten. Puhumattakaan kaikista muista eläin- ja kasvilajeista… on arvioitu, että merenelävistä jopa 50 % tuhoutui, kasvistosta jopa 70 % ja eläimistöstä kaikki yli 25 kg painavat lajit.

Tämän hirvittävän mötikän putoamispaikka sijaitsee Jukatanin niemimaalla ja sitä kutsutaan Chicxulub-kraatteriksi. Tämä kraatteri on halkaisijaltaan noin 200 kilometriä ja osittain meressä.

Jurakauden alkaessa tuolloin noin 200 miljoonaa vuotta sitten Pohjois- ja Etelä-Amerikka, Afrikka, Australia ja Etelämanner olivat vielä tiiviinä pakettina Gondwana-nimisenä mannerkappaleena. Noin 180-150 miljoonaa vuotta sitten alueet alkoivat kuitenkin jo irrota toisistaan, jolloin Etelämanner, Afrikka ja Australia alkoivat liikkua etelään Amerikoiden jatkaessa hiljaista matkaansa länteen.

Näiden tapahtumien aikoihin maapallon ilmasto oli huomattavasti lämpimämpi ja hiilidioksidipitoisuudet olivat korkealla, joten kasvillisuus tällä aiemmin yhtenäisellä alueella oli rehevää. Esim. saniaisia ja havupuita esiintyi myös Etelämantereen kasvilajeissa. Ja tietenkin niitä dinoja, mm. ankylosauruksia, mosasauruksia ja plesiosauruksia. Hmm… yksi plesiosaurus on jotenkin päätynyt pakenemaan ja päätynyt Loch Nessiin, kuten me kaikki varmasti tiedämme! Hah.

Tässä yksi tulkinta näistä mantereista, näitä on monia eri aikakausilta ja eri lähteistä (Britannica). Emmehän me voi kuitenkaan koskaan varmasti tietää, miten tällaiset siirtymät sujuivat useita miljoonia vuosia sitten.

Noin 100-90 miljoonaa vuotta sitten Afrikka irrottautui Etelämantereesta, jonka seuralaisena oli edelleen Australian manner. Näiden kahden erkaantuminen toisistaan tapahtui vasta noin 55-35 miljoonaa vuotta sitten (eri lähteistä riippuen). Vielä 60 miljoonaa vuotta sitten Etelämantereella tiedetään eläneen pussieläimiä, mutta dinosauruksia ei tietenkään tässä vaiheessa enää voinut olla (paitsi Loch Nessissa se yksi…).

Etelämantereen siirryttyä etelänavan kohdalle ilmasto mantereella alkoi hiljakseen kylmentyä (kuten muuallakin maapallolla), mutta kauttaaltaan jäinen alue Etelämanner alkoi olla n. 30 miljoonaa vuotta sitten. Näiden kaikkien maanosien erkaantuessa koko maapalloon ilmastoon vaikutti myös eri alueille kehittyvät merivirrat, joita ei yhtenäisen mantereen aikana tietenkään voinut ollut vielä olemassa. Ihanko totta… voisiko vääntää vielä rautalangasta?

Mutta, mutta… onkos tässä viimeisen 30 miljoonan vuoden aikana sitten ollut niitä vihreitä aikoja, kun Saharankin sanotaan olleen vihreä vielä vain 5000 vuotta sitten?

https://www.mpg.de/24407329/0328-evan-first-ancient-genomes-from-the-green-sahara-deciphered-150495-x Max Planck-instituutin juttu kertoo, että Saharan rehevä kausi tapahtui ja oli ainakin 14 500-5000 sitten.

Tästä saamme varmastikin lisäinfoa tämän vuoden aikana, sillä tutkijat ovat saaneet porattua Etelämantereelta peräti 6 miljoonan vuoden takaista jäätä! Tällä hetkellä näyttää siltä, että tämän jäänäytteen perusteella tuolloin oli meneillään noin 12 Celsiusastetta kylmempi kausi.

https://www.nationalgeographic.com/culture/article/120620-green-antarctica-trees-global-warming-science-ancient

Tällä hetkellä kuitenkin tiedetään, että ainakin noin 15 miljoonaa vuotta sitten Etelämantereen lämpötilat olivat noin 7-11 Celsiusastetta korkeammalla kuin nykypäivänä, joten ainakin lauhemmilla rannikkoalueilla on maaperän siitepölylöytöjen mukaan kasvanut kolmea eri puulajia ja edellä mainittuja saniaisia.

(TheGuardian)

Nykyisenkaltaisen ulkoasunsa Etelämanner saavutti mantereen itäisellä puolella n. 14 miljoonaa vuotta sitten ja läntisellä puolella noin 6 miljoonaa vuotta sitten. Tästä on vielä pitkä matka siihen, kun meikäläiset (kaksijalkaiset ja höyhenettömät – Platon) löysivät edes koko Etelämantereen! Ja pitkä matka siihen, ettei kukaan ehtinyt edes pystyttää sinne edesmennyttä Anttilaa/Tiimaria/Seppälää/Askoa/Iskua!

Ptolemaios (100-170 jaa.), matemaatikko ja astronomi, ehdotti aikanaan, että pallon eteläpuoliskolla täytyisi sijaita suuri manner tasapainottamassa pohjoisessa tiedettyjen maanosien painoa. Myös matemaatikko ja maantieteilijä Marinus of Tyre (70-130 jaa.) yhtyi tähän näkemykseen ja tämä kuvitteellinen alue lisättiin karttoihin jo ainakin 500-luvulta lähtien. Myös polynesialaiset merenkävijät ovat kertoneet perimätietona kulttuurissaan Etelämantereesta ainakin 600-luvulta lähtien, mutta heidän alkuperäinen lähtöpaikkansa on nähtävästi kiistanalainen.

(OceanwideExpeditions)

Kapteeni James Cook (1728-1779) ylitti laivoillaan eteläisen napapiirin lopulta v. 1773, mutta virallisesti mantereen näki ensimmäistä kertaa amiraali Fabian Gottlieb Thaddeus von Bellingshausen (1778-1852) tammikuussa 1820 (Onnea vain tuollaisen nimen kanssa, god damn!).

Vain muutamia päiviä myöhemmin brittiläisen aluksen eli Kuninkaallisen laivaston merimies Edward Bransfield (1785-1852) todisti näkevänsä valtavia, lumen peittämiä vuorenhuippuja samoilla vesillä.

(LiveScience)

Näistä havainnoista lähtien alueella alkoi massiivinen Etelämantereen tutkimisen aikakausi, jonka päätteeksi etelänavalle pääsi ensimmäisenä Roald Amundsen (1872-1928) seurueineen vuonna 1911. Samoihin aikoihin perille yritti päästä Robert Falcon Scott (1868-1912), joka kuitenkin seurueineen jäi viimeiselle matkalleen tällä yrityksellään. Eivätkä he suinkaan ole olleet ainoita, ehei…! Hulluja nuo room… tutkimusmatkailijat!

https://en.wikipedia.org/wiki/Comparison_of_the_Amundsen_and_Scott_expeditions Tässä linkissä vertaillaan nimenomaan näiden kahden retkikunnan varusteita ja olosuhteita, jotka johtivat Scottin ryhmän epäonnistumiseen.

Nykypäivänä Etelämantereella sijaitsee 70 tutkimusasemaa 29:sta eri maasta, ja näissä keskuksissa tutkitaan tietenkin ilmaston ja sään tilannetta sekä niiden historiaa, jään muodostumista, maaperää, mikrobeja, eläinlajeja, avaruutta ja niin edelleen. Keskimäärin 1,6 kilometriä paksu jääpeite ei tietenkään helpota näiden tehtävien suorittamista, mutta jos sieltä lauhemmalta alueelta löytyy yksikin dinosaurus- tai pussieläinfossiili, niin sepä olisi ilon päivä!

Voisi sieltä suotuisasti löytyä salaliittohörhöjenkin mainostama reikä Maan sisuksiin sekä naazzien salainen tukikohta, mutta näistä Akka ei välttämättä löisi vetoa. Tai todisteita alien-toiminnasta alueella, mutta mistäpä sitä koskaan tietää!

Kas näin; kuinka loogisesti taas mentiinkään ojasta allikkoon eli dinosauruksista huitsin nevadaan Etelämantereelle. Sen leffan olisi tänä aikana ehtinyt katsoa moneen kertaan… tai koko hemmetin sarjan, kuinka monta niitä nyt sitten oikein onkaan… Who cares, hui hai!

Mukava ja tiivis tietopaketti Etelämantereesta ja siitä, mitä jään alta löytyy. Etelämanner ei ole kokonainen manner, vaan täynnä järviä ja vulkaanista toimintaa.

(Tiedoksi eräälle kyselijälle: tätä juttua varten on tutkittu ainakin 117 eri lähdettä viimeisen viikon päivinä/iltoina, monitahoisemmissa jutuissa määrä on tietenkin vielä suurempi. Suuri osa tutkitusta materiaalista on tietojen tarkistamista eri sivustoilta, jotta faktat olisivat mahdollisimman oikeita. Poikkeavuuksia löytyy yllättävän paljon ja siksi Akka ei ollenkaan luota AI:n suoltamaan sisältöön ilman omia tarkistuksia. Tämän jutun keskeisimmät asiasivustot on laitettu favorites-linkeiksi jo pari vuotta sitten ja aihe ehti kuitenkin muokkautua erilaiseksi matkan aikana. Näin tämä homma jotakuinkin etenee!)

LINKKEJÄ ASIASTA KIINNOSTUNEILLE:

https://www.coolantarctica.com/Antarctica%20fact%20file/antarctica-fact-file-index.php

Infopainotteinen paketti, paljon luettavaa kiinnostuneille.

https://www.jpl.nasa.gov/news/study-finds-ancient-warming-greened-antarctica NASAn juttu. NASAn juttu, joten se on ihan NASA. Akka ei tykkää enää NASAsta.

https://www.antarcticacruises.com/guide/antarctic-exploration-history-and-expedition-timeline Hieno ja pitkä historiikki aiheesta.

https://oceanwide-expeditions.com/blog/a-brief-history-of-antarctica-in-maps?srsltid=AfmBOooyB32SQM3q6Z_Ug9LQiwGgxsqQUJAO_RvLH-dEhKNz6c1IH1gA Aiemmin kuvassa nähty linkki historiaan ja vanhoihin karttoihin.

Muitakin löytyy yllin kyllin googlaamalla, jos aihe edelleen kiinnostaa. Aina ei kuitenkaan kannata uskoa täysin siihen Wikiin, sillä niistä Akka on löytänyt eniten virheitä, epäjohdonmukaisuuksia ja kirjoittajan omia näkemyksiä viime vuosina. Nämä harmillisesti sitten kertautuvat siihen AI:n sisältöön, jota monet pitävät matalana aitana päästä läpi mistä tahansa.

HALLOWEEN-ASETELMA 2025

Kas niin, eihän tältä voinut enää pidempään välttyä: halloweenkoristeet tulivat kauppoihin syyskuun ensimmäisellä viikolla, kuten Akka aiemmin ennustikin. Samapa tuo sitten, hypätään syvään päätyyn sitten Akankin puolelta!

Tänä vuonna Akka otti uusiokäyttöön ihka ensimmäisen asetelman banaanilaatikon, sillä edelleenkin se palvelee tässä asiassa mainiosti. ”Kyllä sitä ennen osattiin laatikoistakin tehdä kestävämpiä, ärgh” voisi tässä kohtaa joku vanhaparta todeta. Kyllä näin on, toteaa Akkakin.

Kissaa ei tänä(kään) vuonna enää kiinnosta Akan perkeet ja pöljät piperrykset, mutta suojelevasti miuku kuitenkin suhtautuu Akan härpäkkeisiin:

Kas näin; Arielista pidetään hyvää huolta vaikka silmät lurpsahtelevat kiinni!

Tämän vuoden teemaan kuuluu siis edelleen Luigi the Luuranco kissoineen/viskipulloineen sekä nähtävästi merenväkeä ainakin jossakin muodossa. Pidemmittä puheitta: Let’s go! (sillä tarinasta tulee pitkä…)

Tarinassa esiintyy myös oletettuja yhteneväisyyksiä tiettyihin tapahtumiin ja henkilöihin, joita ei ole tieteellisesti todistettu. Kyseessä on ainoastaan Akan humoristinen, kuviteltu yhteneväisyys näihin tapahtumiin.)

Tässä vaiheessa visio on aina tärkeämpi, kuin sen karu toteutus: myönnettäköön, että näin alkuvaiheessa kaikki näyttää… liian raa’alta. Tässä visiossa on käytetty vanhoja trikookankaita, joiden väriä on muutettu ihan perinteisellä kloorivalkaisulla. Asetelman kepit ovat kuivuneita oksanpaloja vanhasta anopin pasuunakukasta, joka vielä edelleen sinnittelee hengissä useiden vuosikymmenien jälkeen.

Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun Luigi the Luuranco alkoi tapansa mukaan paneutua yöpuulle. Juuri, kun tyyny oli asetettu hyvin, hän tunsi kuitenkin yllättävää pyörrytystä päässään… ja samalla, kun Luigi alkoi nousta istumaan, hän menetti tajuntansa! ”WTF, mitä nyt taas…” ehti Luigi miettiä, ennen kuin hän nousi pyörteen mukana ilmaan ja nähtävästi johonkin toiseen maailmaan…

”WHAT… mitä…” uikuttaa Luigi hädissään; onneksi hänellä on sentään vanha tuttu kissakaveri mukanaan!

Paikalla on selvästi tapahtunut jotakin omituista ja tilanne valkeneekin Luigille nopeasti: ympäristö on tulessa tai jostakin syystä tuhoutumassa!

Luigi kiinnittää huomiota varsinkin näkemäänsä miekkaan:

Miekka on vanha kuplissaippuapullon keppi ilman sitä pyöreää kuplapäätä. Maalattu ja glitteroitu, taustalla vanhaa hologramminauhaa. Ja timantteja, tietenkin!

Paikalla on siis kuitenkin nainen täydessä aseistuksessaan, ja Luigi rohkaistuukin tervehtimään kyseistä neitoa:

Luigi: Mitä täällä on tapahtunut? Misä mää olen? Kuka sää olet? Mitä ja häh?

Neito: Mitäs tässä, istun yhden tuhoutuneen kulttuurin raunioilla. Mitäs sinä yksinäinen luuranko siellä nurkissa kyttäät? Oletko joku stalkkeri?

Luigi: Emminätiedä, miten mä tänne jouduin. Kuka sä olet ja mikä tuhoutunut kulttuuri?

Neito: Oletko amatsoneista koskaan kuullut? Katso nyt tätä mun kokoa...

Luigi muistaa kuulleensa jotakin näistä kreikkalaisen mytologian naissoturihahmoista ja aukookin taas päätään mitä epäsopivimmalla tavalla:

Luigi: Ai ne naissoturit, jotka leikkasivat toisen rintansa pois ampuakseen jousella paremmin?

Neito: Nope. Se on myytti. Unohda se. Miksi olet täällä ylipäätään?

Luigi: Emminävaantiedä… Ennen kuin Luigi ehtii lopettaa lauseensa, alkaa tapahtua.

Yhtäkkiä paikalle ilmestyy merten Kuningas Triton kaulin kädessään!

Triton: WHATSUUPP kaverit? Mikä meininki?? Onko Arielia näkynyt? Se vei taas mun atraimen eilen illalla, sen takia mulla on kaulin kädessä. Nyt se joutuu kyllä taas arestiin!

Isänsä Tritonin kutsumana Ariel putkahtaa kuin putkahtaakin esille:

”Moi faija, oi merten auvoisa ja armollinen kuningas! Vierähti vähän pitkäksi tuo eilinen ilta,” toteaa Ariel.

Triton: Se on kuule nyt sellainen homma, että haet takaisin mun Kolmikärjen ja arestia kaksi viikkoa! Ja kotio välittömästi!

Ennen kuin kukaan ehtii sanoa sanaakaan, Ariel ja hänen isänsä Triton pyyhältävät takaisin meren kuohuihin. Vain pärskeet neidon kasvoilla muistuttavat tästä pikaisesta visiitistä.

Luigi aloittaa keskustelun:

Luigi: Whaaaat…

Neito: Jep. tätä sattuu aika usein, tai ainakin sattui… täällä on nyt purkautunut joku tulivuori, siksi istun tässä raunioilla ja suren menneitä soturitovereitani.

Global Volcanism Program | Methana tämä Kreikan tulivuori purkautui viimeksi v. 258 eaa. (plus ja miinus 18 vuotta)

Skyytit – Wikipedia Amatsonitarinat on mainittu useissa historiallisissa lähteissä, mutta jossakin vaiheessa niiden on ajateltu olevan vain myyttisiä kertomuksia. Skyyttien tarinoissa ja kulttuurissa kerrotaan kuitenkin myös näistä urheista naissotureista. Skyyttien kulttuuri eli ja oli noin ajalla 600-200 eaa.

Noh, jatketaanpa tarinaa;

Luigi on niin väsynyt, että tämä vielä hänelle tuntematon amatsonineito peittelee huivillaan hänet nukkumaan keskellä palavaa ja kytevää maata.

Kun Luigi the Luuranco myöhemmin herää, hänen helpotuksekseen se tapahtuu ihka omassa arkussa kotona! Kaikkien eläinystävien ja -luurankojen ympäröimänä!

”Voi vattu, se olikin vaan pahaa unta… niinku saippuasarjoissa! Missä mun pehmoankka on? Zzzzz…”

Näin tällä kertaa! Yst.terv. Akka

KIVISIÄ KARTTOJA MENNEISYYDESTÄ

Voi elämän kevät, kuinka aika onkaan taas rientänyt Akan ohitse… Tällä kertaa kyseessä on ollut uusi virus ja siitä seurannut poskiontelontulehdus, joten suoraan sanottuna tervettä päivää ei tänä vuonna ole nähty. Tässä Suuren V**utuksen Äärellä on mieli ollut maassa ja katse siirtynyt taas kaiholla kaukaisuuteen: tuolla jossakin on suuri maailma, jonne pääsemiseksi tarvitaan vain se kuuluisa yksi askel.

Mutta: mihinkäs suuntaan niitä askelia on menneessä maailmassa otettu, kun satelliitteja ei taivaalla vielä pörrännyt eikä jokaista askeltasi seurattu ties-minkä-sovellusten avulla? Tai edes ennen paperisia, käsin piirrettyjä karttoja tai puhelinluetteloita?

Painu sinne, missä pippuri kasvaa | Yle missä pippuri kasvaa?

Muinaisessa maailmassa ei tunnettu valtioita tai niiden rajoja, teitä ei oltu vielä rakennettu ja tavoitteellisen suunnistamisen oli pakko tapahtua ihan ympäristöä seuraamalla. Tosin sitä tavoitteellisuutta ei välttämättä ollut kovinkaan paljon ollut olemassa, sillä ihmispopulaatiot ovat kuitenkin menestyksellisesti levittäytyneet kaikille mantereille.

Onkin hauska ajatella, että maapallon asuttaminen on tapahtunut ihan eksymisen pohjalta: on menty ruoan perässä sananmukaisesti sinne, minne nenä näyttää! Ah, sitä huolettomuutta ja elämisen vapautta (kunnes kivilohkareen laelta on hypännyt sapelihammaskissa tällaisen auvoisan matkaajan selkään).

Jossakin vaiheessa ympäristöä on kuitenkin haluttu oppia tuntemaan, sillä maailman vanhimmaksi kutsuttu kartta on löydetty Pavlovista, Tsekistä v. 1962. Kartalla on ikää n. 25 000 vuotta.

(WikimediaCommons)

Tämä mammutin syöksyhampaaseen kaiverrettu kartta kuvaa tiettävästi Pavlovin kukkuloita ja joenrantalaaksoja, vaikka kuviot ovatkin kauttaaltaan geometrisia ja graafisia. Noh, ainakin tällä keinolla on yritetty kertoa muille, millä suunnalla kannattaa metsästää tai kerätä luonnonantimia. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki luun kaivertajalle ihan siitä hyvästä, että tätä tietoa on yritetty välittää seuraavillekin sukupolville.

Suunnistamisen apuna on tietenkin käytetty myös taivaallisia tähtikuvioita, joiden muinaista kirkkautta nykypäivän valosaasteessa on nykyihmisen vaikea ymmärtää.

Yksi hyvin vanha esimerkki tällaisesta tähtikartasta löytyy kuuluisasta Lascaux’n luolasta Ranskassa, joka yleensä tunnetaan vain taidokkaista eläinmaalauksistaan. Lascaux’n luola löydettiin v. 1940 ja maalausten iäksi on arvioitu n. 17-22 000 vuotta. Munchenin yliopiston professori Michael Rappengluck on kuitenkin esittänyt teorian, että tunnetussa härkämaalauksessa sijaitsevat mustat pisteet edustaisivat kuitenkin tähtikuvioita, varsinkin Plejadeja, joita usein seitsemäksi sisareksikin kutsutaan. Pistemuodostelmista voi löytää myös Orionin sekä Härän tähdistön, kuten oheinen kuva näyttää.

(rockart.blogspot) Lähteen luotettavuudesta Akka ei ota kantaa eikä vastaa.

Tällainen tulkinta ei varmastikaan saa koskaan lopullista hyväksyntää, sillä arkeologiassa usein vähätellään ja paheksutaan mitään edistyksellistä ajattelutapaa näin muinaisissa kulttuureissa. Mene ja tiedä; näiden upeiden maalausten taiteilijat ovat poistuneet paikalta lopullisesti jo tuhansia vuosia sitten eivätkä voi täten tarkoitusperiään enää meille kertoa. Samankaltaisia tähtikarttateorioita on esitetty myös Göbekli Tepestä Turkissa, jonka iäksi on arvioitu n. 12 000 vuotta. Tunnetuin teorian esittäjä lienee Graham Hancock, joka on loistava esimerkki perinteisen arkeologian haastajana: aina pitäisi ajatella asiaa kuin asiaa ”out of the box,” tuumii Akka.

Göbekli Tepe – Wikipedia (mutsille suomeksi)

Göbekli Tepe – Wikipedia (englanniksi)

Noh, palataanpa tähtitaivaalta ihan maan pinnalle. Läntisen Euroopan vanhin kartta on löydetty v. 1994 Abauntz Lamizulon luolasta Espanjassa. Noin 14 000 vuotta sitten tässä luolassa kaiverrettiin kiveen runsaita graafisia kuvioita ja eläinhahmoja, jotka tutkijoiden mukaan esittävät luolan ympäristön metsästyspaikkoja. Kivi on todellakin ollut mukaan otettava esine, sillä se on tehty juuri kämmeneen sopivaksi. Kuinka kätevää! Tällainen ihka oma reissukivi on varmastikin ollut tärkeä esine, joka on luovutettu vain luotettavan metsästäjän kannettavaksi!

(DailyMail)

Kivessä kuvataan luolan lähialueita ja jokia Zaragozan yliopiston tutkija Pilar Utrillan mukaan, mutta tämäkin teoria on tietenkin kiistanalainen. On aina harmillista, ettei näistä historiallisista löydöistä saada täyttä varmuutta, mutta minkäs sille mahtaa. Olisi kuitenkin järkeenkäypää, että ihmiset olisivat toimineet juurikin näin; merkinneet parhaita metsästyspaikkoja tai alueita ylipäätään jotenkin konkreettisesti muistiin. Kukapa ei olisi (ennen Google mapsia) piirtänyt lyijykynällä ruutupaperille edes jonkinlaisia suuntaviivoja kaverille, joka yrittää jotenkin löytää perille ihan-mihin-tahansa…)

Finisteresta, Ranskasta löydettiin v. 1900 merkillinen kivi, joka on ilmeisesti maailman vanhin 3D-KARTTA (uskomatonta, mutta totta…)! Tämä Saint Belecin laataksi kutsuttu kivi katosi löytymisensä jälkeen yksityisen keräilijän huomaan, mutta Ranskan kansallismuseo osti sen lopulta kokoelmiinsa v. 2014. Kivi on herättänyt hämmästystä tutkijoissa kerta toisensa jälkeen, sillä vuosiin 2150–1600 eaa. ajoitettu kivi on jo kooltaan massiivinen: noin 2×1,5 metriä. Hautakummusta löydetty kivi esittää nähtävästi noin 20×30 kilometriä käsittävän alueen erityispiirteitä jopa 80% tarkkuudella.

Kiveen on kuvioitu jokia, teitä, asutuksia ja peltoja, jotka tuohon aikaan olivat tärkeitä maaston tuntomerkkejä kenelle tahansa kulkijalle. Kivi itsessään löydettiin rikkoutuneena hautakummusta ja sen on arvioitu olleen jopa neljä metriä pitkä! Painoa kivellä on tonnin verran, joten edelliseen esimerkkiin verrattuna tätä kiveä ei oltu tehty kannettavaksi…!

Tutkija Clement Nicolas Bournemouthin yliopistosta uskoo myös, että tällä kivellä on haluttu osoittaa tietyn alueen hallitsijan valtaa tai alueiden omistusta.

Mielenkiintoista, hmm… päiväkausia hakataan otsa hiessä kiveen kuvioita ja kaikille hyökkääjille kerrotaan sitten, että: ”Nope, me omistetaan tää koko mesta tässä. Se on kiveen hakattu, ei tänne voi tulla.” Tämän jälkeen hyökkääjät poistuvat häntä koipien välissä muualle, niinkö…? Akka alkaa hakata omaa aluekiveään heti, kun sellainen sopiva päivä tulee.

Babylonian maailmankartta eli Imago Mundi lienee yksi tärkeimmistä karttalöydöistä historian saralla, johan sen todistaa itse iki-ihana herra Irving Finkel (josta Akka on kirjoittanut jutussa Lautapelien historiaa).

The Babylonian Map of the World with Irving Finkel | Curator’s Corner S9 Ep5

Tämä noin (12×8 cm) savitaulu kuudennelta vuosisadalta eaa. näyttää meille maailman keskuksena olevan kaupungin ja sitä halkovan joen, jota Eufrat-joeksi nykyään kutsutaan. Kuvattuna on myös merkittävä Babylonin kaupunki sekä muita asutuksia. Kahden ringin muodostama alue ”Bitter river” on tulkittu suolaiseksi vedeksi eli mereksi. Tämä nykyisen Irakin alueelta löytynyt kartanpalanen on merkittävä löytö, sillä se kertoo myös muinaisista uskomuksista liittyen ylipäätään maailman hahmottamiseen tuona aikana.


Iki-ihana herra Finkel kertoo videolla myös, miten tämä liittyy mm. eri kulttureissa mainitun ”Nooan” arkin löytämiseen. Uskontojen historia ja raamatullinen historia on aina mielenkiintoista, siihen ei välttämättä tarvita mihinkään kirkkoon kuulumista… kannattaa katsoa myös hänen Arkin-rakentamisprojektinsa, mikäli sellainen kiinnostaa:

Irving Finkel | The Ark Before Noah: A Great Adventure

Mikäli paperinen karttojen historia miellyttää enemmän, Akka laittaa muutaman linkin asiasta kiinnostuneille:

Piri Reis map – Wikipedia

OldMapsOnline

Ten Beautiful Medieval Maps

Suomen vanhat kartat | Maanmittauslaitos

Mikäli Akan kunto tästä etenee, Akka paneutunee joko vuosituhansien aikaisiin jääkairausnäytteisiin/Vrouw Mariaan/kaikkien eri kulttuurien tulvakertomuksiin/suomalaiseen pakanismiin/suomalaisten naistaiteilijoiden kohtaloihin yms…. just name it. Näitähän linkkejä löytyy Akan koneelta sadoittain. Mikäli jokin aihe eritoten kiinnostaa, laitahan viestiä.

Ihan hevillä tästä ei jalkaa hautaan laiteta kuitenkaan, prkl.

Mikäli viestiä haluaa laittaa, joskus pitää painaa otsikkoa saadakseen viestiosuuden näkyviin, joka on typerää. Mitään viestiä ei julkaista ilman Akan hyväksyntää.

Jep, kurkut kasvavat nykyään Akan keittiössä (viitaten aiempaan juttuun inkojen mustasta mullasta). Kissaa ei ole ruokittu bokashilla, siitä vaan kasvoi viiden kilon jötikkä ihan itsekseen. EUn tarkastajat tulevat varmastikin ovelle napsimaan tuon käyrän kurkun pois. Sitä odotellessa.

Edit. Omistettu Akan parhaalle fanille papalle, joka näitä juttuja aina odottaa. Appiukolle täten kiitokset, jakselehan seuraavat 80 vuotta vielä 🙂

PÄIVITYS 24.4.2025: Maailman vanhin tähtikartta saattaa olla 2300 vuotta vanha, tai ehkä ei sittenkään:

World’s oldest star chart may be 2300 years old and from China – but not everyone agrees – Nexus Newsfeed

Depictions of the Milky Way found in ancient Egyptian imagery – Nexus Newsfeed tähtikarttoja tässäkin, good old egyptians…

MAAILMANPERINTÖKOHTEET SUOMESSA (JA ATSIUH!)

Kuinka aika rientääkään, kun on hauskaa – Akka muistaa joskus kuulleensa tällaisen sanonnan (yleensä silloin, kun sitä käytetään sarkastisessa merkityksessä esim. tylsässä tilaisuudessa kelloa vilkuillessa tms.).

VÄÄRIN. Akan kohdalla tämä lausahdus kuuluu seuraavasti: kuinka aika rientääkään, kun on jatkuvasti jonkin sortin flunssanpoikasessa kerta toisensa jälkeen! Joulukuusta lähtien Akkaa on piinannut ensin narnialainen kaappikuppa, sen jälkeen ilmestyi Tylypahkan lyhytjännä ja paraikaa meneillään lienee Keski-Maan kääpiökaato.

CDC Archive, 1918 flu (nk. espanjantauti).

Onko tämä jatkuva sairastelu mikään ihmekään, kun edellisistä pöpöistä johtuen vastustuskyky on jo mennyttä; seuraavana vuorossa lienee Puolen hehtaarin metsän hunajahelvetti tai vastaava taudinkurimus! Sitä sitten odotellessa! Hunajahelvetin taudinkuvaan kuuluu kaiken fyysisen vaivan lisäksi hallusinaatioita Nalle Puhista, joka ei kerta kaikkiaan saa sitä päätään irti hunajapurkista ja pyristelee pe*se pystyssä silmien edessä yötä päivää. Aaaaargh…!

Miksi, oi miksi…?

Ruikutukset sikseen ja asiaan, tultiinko tänne jauhamaan scheissea vai saunomaan? Eiku… nyt Akka jatkaa aiheesta, joka jäi juuri mainituista syistä kesken jo joulukuussa, sillä eritoten nämä mainitut taudit vaikuttavat pahiten älylliseen toimintaan. Mikäli sellaista on koskaan ollut Akalla havaittavissa… Kutsuttakoon tätä ilmiötä atsiuh-aivodementiaksi.

Tuolloin joulukuussa Akka tutkiskeli Suomen UNESCON maailmanperintökohteita aivan samankaltaisessa olotilassa, joten palataanpa tähän aiheeseen uusin voimin. (Mitä? Missä? Supervoimia?) Akka pahoittelee jo etukäteen, että näissä aiheissa on runsaasti linkkejä eikä varsinaista omatoimista ja laajaa tutkimustyötä, kuten yleensä. Jos tällä kerralla sallittaisiin Akan päästä eteenpäin siitä, missä aita on matalin… Atsiuh ja goddamn.

UNESCO World Heritage Centre – World Heritage List UNESCON maailmanperintökohdelista maittain

Kuinka ollakaan ja jopas jotakin; UNESCOn maailmanperintökohteita löytyy Suomesta peräti seitsemän (Akka muisti, että niitä olisi ollut viisi). Nämä kohteet ovat kuitenkin sen verran erikoisia, että hankalahan näitä on ulkomuistista luetella: Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue, Struven ketju ja Merenkurkun saaristo.

Näistä varsinkin kaksi jälkimmäistä on maallikon hankalasti ymmärrettävissä (ne eivät selkeästi ole historiallisia/arkeologisia kohteita), joten katsahdetaanpa vaikka näitä ensin:

Struven ketju tarkoittaa kolmiomittauspisteitä, joiden avulla maapallon muotoa ja kokoa mitattiin 1800-luvulla. Ketju sai nimensä ideoijansa tähtitieteilijä F. G. W. Struven (1793-1864) mukaan ja näitä mittauspisteitä kulkee nykyisin 10 valtion kautta. Hauska detalji on, että näihin mittauspisteisiin porattiin tuolloin reikä ja kiinnitettiin kuparilaatta, mutta nämä kuparilaatat on sittemmin ilmeisesti sulatettu metsästäjien luodeiksi. Struven ketjusta linkkejä seuraavaksi asiasta kiinnostuneille:

Maailmanperintökohde Struven ketju maapallon mittanauhana | Maanmittauslaitos

Struven ketju – Wikipedia

Maanmittauslaitos/Struven ketju kartalla v. 1860.

Merenkurkun saaristo taasen liittyy vahvasti Ruotsin rannikkoon: High Coast/Kvarken Archipelago on yhteinen jääkauden jälkeinen geologinen ympäristö, jossa maankohoamista tapahtuu edelleen n. 8 millimetriä vuodessa. On mielenkiintoista huomata, että ihan pelkästään luonnosta johtuvat ilmiöt lasketaan myös maailmanperintökohteiksi. Jotenkin nämä ihmisten muodostamat rakennelmat ja historiallisesti arvokkaat alueet tavallinen pulliainen ymmärtää, mutta tällaisia ilmiöitä on vaikeampi arvostaa (varsinkin, kun ei itse omalla silmällä näe sitä 8 mm:n kohoumaa/vuosi). Maailmanperintökohteeksi tämä kohde otettiin Suomen osalta vasta v. 2006.

Merenkurkun saariston maailmanperintökohde | Vaasa

Merenkurkun maailmanperintöalue – Luontoon

(museot.fi)

Nyt on kyllä pakko katsahtaa seuraavaksi tuo Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, nimenomaan tämän PAHVITEHTAAN takia. Mitä erikoista on jossakin vanhassa pahvitehtaassa? Let’s find out:

Verlan kylässä Kymenlaaksossa sijaitseva puuhiomo ja pahvitehdas perustettiin v. 1872 ja toiminta lakkasi kokonaisuudessaan v. 1966. Katsahdetaan tämän kokonaisuuden alkutaipaleeseen pikaisesti: Hugo Neumanin (1847-1906) perustama puuhiomo työllisti alkuun vain n. 10-12 henkeä ja hiomo paloikin poroksi jo v. 1874. Seuraavat yrittäjät perustivat uuden hiomon v. 1882, joka tuokin paloi poroksi! Seuraavaksi rakennettiin tiilirakennuksia, jotka… eivät ilmeisesti palaneet poroksi!

Tämä alue on maailmanperintölistassa ymmärrettävä kohde, sillä alueella on nähtävästi alkuperäiset (eivät-poroiksi-palaneet) rakennukset, koneet ja kaikenlainen ihmisen järjestämä asutustoiminta edelleen nähtävissä. Näitä rakennuksia lienee noin viitisenkymmentä UNESCON oman listauksen mukaan.

Wau; täällä olisi mukava päästä käymään: historian havinaa seinistä ja koneista lähtien! Maailmanperintöluetteloon kohde pääsi v. 1996.

Restauroijat ovat ehostaneet upeaa 1800-luvun uusrenesanssitaloa jo puolitoista vuotta – tältä siellä nyt näyttää | Kymenlaakso | Yle Kuinka sattuikaan: juuri tänään julkaistu artikkeli Verlan päärakennuksen kunnostustöiden etenemisestä; upeaa työtä tekevät ihmiset tuolla!

Historia / UPM Verlan tehdasmuseo

Sammallahdenmäki taasen on Suomen ensimmäinen maailmanperintöluetteloon hyväksytty arkeologinen kohde v. 1999 Raumalla. Kohteessa sijaitsee eri lähteiden mukaan 33-36 kivistä hautaröykkiötä. Vanhimmat haudat ovat ajalta 1300-1000 eaa., nuorimmat jopa ajalta 30 jaa. Tämä on mielenkiintoinen yksityiskohta ihan ajallisesti: alue ja paikka on pyhitetty kuolleille useiden satojen vuosien ajan.

Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue – Visit Rauma

(sadanvuodensatoa)

Alue on ollut aikoinaan merenrannalla, mutta myöhempinä aikoina maa on noussut ja röykkiöt sijaitsevat nykyään useita kymmeniä metrejä rantaviivasta. Alueelta löytyy useita erilaisia hautapaikkoja ja kivilatomuksia, tunnetuimmat näistä ovat nimiltään Huilun pitkä raunio ja Kirkonlaattia. Tämä kohde on sen verran mielenkiintoinen, että tänne Akka suuntaa jonakin päivänä selvittyään seuraavasta Nalle Puhin hunajahelvetistä (optimistinen asenne ennen kaikkea…)

Petäjäveden vanha kirkko on rakennettu vuosien 1763–1764 aikana kirkonrakentajamestari Jaakko Klemetinpoika Leppäsen (s. 1714–1721) johdolla. Huomattavaa tässä rakentajien tarinassa on se, että kirkonrakennuksen tekniikat ja opit periytyivät kolmelle sukupolvelle: sekä oma lapsi, että lapsenlapsi pitivät tätä perinnettä yllä. Maailmanperintökohteeksi kirkko otettiin v. 1994.

Petäjäveden vanha kirkko – Visit Jyväskylä Region

Kirkon tarina – Petäjäveden Vanha Kirkko

Jaakko Klemetinpoika Leppänen – Wikipedia

Vanhan Rauman kaupunkirakenne perustuu 1600 – 1800 -luvuilla sijainneisiin taloihin ja keskiajalta peräisin olevaan katujärjestelmään, joka palojen jälkeen säilyi ennallaan. Merkittävin palo tapahtui v. 1682, jonka jälkeen asemakaava säilyi kuitenkin yhtenäisenä ja muuttumattomana. Mitäpä sitä hyviä systeemejä muuttamaan, mikäli niissä ei ole virheitä…

Usein kysyttyä – Visit Rauma

UNESCOn maailmanperintökohteet – Visit Rauma

Raumalla sijaitsee myös Suomen kapein (leveydeltään keskimäärin n. kaksi metriä) katu Kitukränn. Tästä kadusta Akalle tulee heti mieleen Harry Potterin Viistokuja… jonka innoittajana puolestaan on ehkä ollut kauppakatu Victoria Street Edinburghissa. Myös Shambles-katua Yorkissa on ehdotettu kujan esikuvaksi... offtopic, pahoittelut!

Vanhalla Raumalla onkin Pohjoismaiden suurin ja parhaiten säilynyt puukaupunkirakenne ja Maailmanperintöluetteloon alue pääsi v. 1991.

Kitukränn – Google Maps Vanha Rauma on nähtävästi koettava tämän elämän aikana, siitä ei päästä yli eikä ympäri…

Shambles – Google Maps

Vanha Rauma – Visit Rauma

Viimeisenä listalla on tietenkin Suomenlinna, joka lienee tuttu jokaiselle Helsingin kävijälle. Mitäpä tästä kohteesta voisi sanoa sellaiselle ihmiselle, joka ei ole koskaan siellä kuitenkaan käynyt?

Jo itsessään lauttamatka saarelle on turistille hieno kokemus, samoin kuin saapuminen saarelle suoraan mukulakivikatujen ja linnoitusten keskelle, jotka vievät heti ajatukset historiaan. Oma lukunsa on tietenkin Suomenlinnan kirkko, jonka kupoli näkyy heti alueelle saavuttaessa. Saarella on tietenkin aivan oma tunnelmansa, jota ei voi kuvailla kaiken kattavasti.

Suomenlinna maailmanperintö­kohteena – Suomenlinnan viralliset sivut

Suomenlinnan hoitokunta

Kesäisin turistiruuhkat ovat tietenkin huipussaan, joten kovin tiukalla aikataululla saarelle ei tuolloin kannata tungeksia; matkustajakapasiteetti lautoilla on nimittäin tietenkin rajallinen. Mikäli Suomenlinnassa ei kuitenkaan ole koskaan tullut käytyä, on moni voinut ainakin nähdä kuuluisan Kustaanmiekan Kuninkaanportin, jonka ohi risteilylaivat pujottelevat vain 81 metriä leveän väylän läpi, jota kutsutaankin ainutlaatuiseksi, jopa maailmanlaajuisesti erikoiseksi väyläksi.

Wikipedia.

Kas näin, nojatuolimatkailu edistää terveyttäsi (as if…) ja hellii lompakkoasi; Akan toiveissa olisi ainakin jonakin päivänä katsahtaa näistä muutamaakin kohdetta ihan omin silmin nähtynä. Struven ketjun kaikkia mittauspisteitä Akka ei lähde kartoittamaan, sen verran laajasta hankkeesta olisi kuitenkin kyse.

Varsinkin, kun ne kuparilaatatkin on pöllitty jo aikapäiviä sitten… todellinen hifistelijä lähtisi tietenkin reppureissulle koko ketjun läpi, tällöin reissulle tulisi linnuntietä pituutta… hmm… n. 3500-4000 km Norjan Fuglenesista Mustanmeren rannalle Stara Nekrasivkaan… Ukrainaan. Jep, ei ehkä ihan heti kannata laittaa rinkkaa lähtövalmiiksi. Näitä seuraavia linkkejä kannattaa kuitenkin eritoten katsoa:

Etusivu – Suomen maailmanperintökohteiden yhdistys ry erittäin kauniit ja informatiiviset sivut

Maailmanperintö – OKM – Opetus- ja kulttuuriministeriö , jonka perusteella:

Suomalainen saunaperinne (2020), Kaustislainen viulunsoittoperinne (2021), Limisaumavenerakennusperinne (yhteispohjoismainen kohde, 2021), sekä Käsityönä valmistettuun lasiin liittyvä tiedonanto (yhteiskohde Espanja, Ranska, Saksa, Suomi, Tšekki ja Unkari, 2023) ovat lisäksi aineetonta maailmanperintöä suojelukohteina!

Jopas jotakin, voisi tässä kohtaa todeta näiden kohdalla! Aineeton kulttuuriperintö eli osaaminen, jopa saunominen voi olla tällainen, suojeltava kohde!

Kyllä me suomalaiset osataan ja yritetään: vaikka ei osattaiskaan, niin opetellaan ja yritetään perkele silti vaikka menis pieleen (jaahas; nähtävästi flunssan jälkimainingeissa Akan edesmennyt faija päätti tuoda mielipiteensä julki). Näillä mennään, faijan opeilla!

PÄIVITYS 3.8. 2026:

UNESCO:n maailmanperintökohdelistalle on hyväksytty kahdeksas kohde: Alvar Aallon arkkitehtuuri. Ylen jutuissa on paljon infoa näistä kohteista:

https://yle.fi/a/74-20237691

KISSA VAI KOIRA – IKUINEN KYSYMYS

It’s raining cats and dogs, sanotaan Englannissa rankkasateen sattuessa (tosin joskus käy myös niin, että It’s raining men, hallelujah/The Weather Girls 1982).

Tälle omituiselle kissa-koira-lausahdukselle on olemassa monta alkuperäoletusta- kuten seuraava linkki osoittaa– mutta juuri nyt keskitymme olennaiseen eli näiden kahden yleisimmän lemmikin historiaan. On siis aika kysyä kukamitähäh eli milloin, missä ja miksi näistä kahdesta lajista tulikaan ihmisen parhaita kavereita.

What is the origin of the phrase ”it’s raining cats and dogs?” | Library of Congress (loc.gov)

Aloitetaanpa koirista, sillä koirien läsnäolo ihmisen läheisyydessä on oletettavasti ollut pitkäkestoisempaa juontuen jopa useiden kymmenien tuhansien vuosien päähän. Koirien ja susien geneettinen linja alkoi eriytyä n. 30-40 000 vuotta sitten, ja susien on arveltu alun perin liikkuneen ihmisen läheisyydessä juurikin metsästyssaaliiden toivossa. Akka ainakin voi nähdä sielunsa silmin, kuinka tuolloinen metsästäjä-keräilijäyhteisön jäsen heittää nuotion äärellä herkullisia lihankimpaleita ja luita jollekin karvakorvalle, joka kieli suusta roikkuen (ja kuolaa valuen) seuraa tarkasti metsästäjän jokaista liikettä.

On jopa arveltu, että tällaiset protokoirat ovat voineet jopa laumassa avustaa ihmisiä metsästyksessä. Ihmisten luota sai suojaa ja varmoja saaliita; mikäpä ettei hengailisi tällaisten kaksijalkaisten kanssa!

Tsekeissä Predmostin arkeologisilta kaivauksilta on löydetty useita paleoliittisia koirien kalloja, joista yhden suuhun oli asetettu oletettavasti mammutinluu. Tämä löytö on 32 000 vuotta vanha.

Koirien kesyttämisen/kesyyntymisen on arvioitu sijoittuneen lähteestä riippuen Siperiaan, Pohjois-Euraasiaan, Koillis-Aasiaan tai Lähi-itään. Osittain koiria on arveltu kesytetyn jopa ruoaksi tai niiden turkkien hankkimiseksi.

Myöhemmältä ajalta mm. Saksasta on löydetty miehen ja naisen hauta, jossa lepäsi myös vammainen/vammautunut koira. Tämä hautalöytö on peräti 14 300 vuotta vanha ja osoittaa, että koirasta on sen elinaikana pidetty huolta – kuten myös kuoleman jälkeenkin.

Mosaic depicting a sitting dog Category: Architecture, architectural components, mosaics
Date: Graeco-Roman Period, Ptolemaic Period, 2nd cent. BCE/WikimediaCommons,

Antiikin Kreikassa ja Roomassa koiria pidettiin sekä seuralaisina että metsästyskavereina. Myös sumerialaiset, kiinalaiset, mesopotamialaiset ja intialaiset kirjoitukset osoittavat koirien olleen luotettavia kumppaneita ja metsästäjiä.

Jopa Homeroksen (800-700-l. eaa) eepoksessa Odysseia päähenkilö Odysseus palaa kotiinsa Ithakaan 20 vuoden seikkailuiltaan naamioituneena, ja hänet ainoana tunnistaa uskollinen koiransa Argos. Heilautettuaan häntäänsä tervehdykseksi Argos valitettavasti kuolee – mutta olihan karvaturrilla ikääkin jo 20+ vuotta…! Aargh, R.I.P Argos!

Odysseus and Nausicaa/Salvator Rosa 1655)

Koirarotuja tiedetään jalostetun jo ainakin n. 11-12 000 vuotta sitten eri yhteisöissä, tuolloin alkoi myös muiden kotieläinten pito ja maatalouskulttuuri. Onkin järkeenkäypää, että koiralta toivotut ominaisuudet on haluttu siirtää eteenpäin – joku yksilö on voinut olla erittäin sosiaalinen, toinen hyvä metsästäjä jne. Mm. roomalaiset ja kiinalaiset arvostivat jo suuresti pieniä seurakoiria, joista sinällään ei ole mitään näkyvää hyötyä (toisin kuin metsästyskoirilla), mutta… eihän niitä pikkuruisia karvapallukoita voi valitettavasti lössöttämättä ohittaa!

Söpöillä pikkukoirilla on pitkä historia — ensimmäiset sylikoirat jalostettiin jo tuhansia vuosia sitten – Tiede – yle.fi

Nykyisten koirarotujen jalostus alkoi n. 150 vuotta varsinkin Englannin mantereen puolella, kun Charles Darwin (1809-1882) julkaisi teoksensa Lajien synty v. 1859. Tuolloin haluttiin jalostaa roduissa esiin juurikin kunkin rodun parhaat ominaisuudet ja tämä on johtanut nykyisten 400+ rodun olemassaoloon. Onneksi nykyään kiinnitetään enemmän huomiota tiettyjen rotujen liikajalostuksen ongelmiin ja eläinten hyvinvointiin, toisin kuin tuolloisessa ”Viktoriaanisessa räjähdyksessä.”

Kuningatar Viktoria (1819-1901) (englishheritage).

Kissojen sanotaan kesyttäneen itsensä kahdesti historian aikana. Tällä sanonnalla tarkoitetaan sitä, että n. 10 000 vuotta sitten tapahtuneen kesyyntymisen jälkeen toinen kissalaji kesyynnytti itsensä Quanhucunissa, Kiinassa n. 5300 vuotta sitten. Tämän löydetyn – leopardikissaksi kutsutun– lajin edustajien dna poikkesi selvästi muista vastaavista protokissoista, joten kyseessä oli uuden kissalajin kesyyntyminen. Kesyyntymisestä todistaa se, että varsinkin yhden yksilön hampaat olivat kovin kuluneet, joten tämä kissa eli selvästikin tavallista vanhemmaksi. Yksi kissayksilö löydettiin haudattuna kokonaisena, joka sekin viittaa näistä eläimistä huolehtimiseen.

Kissojen hakeutuminen ihmisten läheisyyteen alkoi n. 10-15 000 vuotta sitten mm. Lähi-idässä ja nykyisessä Turkissa. Maatalouskulttuuri ja kotieläinten pito lisäsi pienjyrsijöiden määrää, joten kissojen ja ihmisten lähentyminen tapahtui samoista syistä, kuin muinaisilla susillakin. Varmaa ravintoa, suojaa ja lämpöä oli vapaasti tarjolla kaikille itseään kunnioittaville kissoille mielin määrin! Samalla tuolloisten maajussien kannatti tosiaankin pitää kissoja lähettyvillä – pitiväthän ne tosiaankin viljasatoa tuhoavat pienjyrsijät kurissa!

https://www.history.com/news/cats-ancient-egypt

Eräs varhainen hautalöytö Kyproksella osoittaa, että jo 9500 vuotta sitten kissa oli mukana tälle saarelle kulkeneella laivalla – tämä yksilö nimittäin löydettiin haudattuna yhdessä lapsen ruumiin kanssa. Kissakanta on voinut kulkeutua laivojen mukana saarelle jo aiemmin, mutta tämä on varhaisin ihmisen ja kissan hautalöytö.

(The Archaeologist)

Jo seuraavien muutamien tuhansien vuosien aikana kissoja kuljetettiinkin ympäri kauppareittejä, sillä hautalöydöt ympäri Eurooppaa, Aasiaa ja Lähi-itää osoittavat löydettyjen kissojen dna:n yhtäläisyyksiä näihin alkuperäisiin kesyyntyjiin. Akka voi tässä vaiheessa sielunsa silmin kuvitella, miten Jack Sparrow’ksi nimetty kissanpentu nousee omistajansa sylissä matkaan kohti uutta, uljasta maailmaa – jossa lukemattomat rotat ja hiiret odottavat vielä saalistajaansa!

Kuten koiratkin, kissat pääsivät jo varhaisessa vaiheessa eri kulttuurien kirjoituksiin ja taiteeseen. Mm. Kreetalta on löydetty seinämaalaus metsästävistä kissoista, joka ajoittuu 1600-luvulle eaa. Kreikan, Kiinan ja Intian taiteeseen ja kirjoituksiin kissat päätyivät n. vuosien 500-100 eaa. tienoilla.

Muinaisessa Egyptissä kissat pääsivät lopulta jumalaiseen rooliinsa – edustivathan kissat itseään jumalatar Bastetia, joka oli auringonjumala Ran tytär. Aluksi Bastet kuvattiin leijonanpäisenä jumalattarena, mutta n. vuodesta 1000 eaa. alkaen hänet kuvattiin kissanpäisenä hahmona taiteessa. Kissojen muumioita on kaivettu esiin Egyptissä jo miljoonittain, ja peräti eräs itsensä faarao Akhenatenin (kuollut n. 1336 eaa.) visiiri Aperel haudatutti itsensä noin 400 kissamuumion kanssa. Olihan hän todellakin tärkeä mies, ainakin hän halusi tällä teolla niin osoittaa!

Brooklyn Museum.

Kissojen tappaminen oli tietenkin muinaisessa Egyptissä kiellettyä yhtä poikkeusta lukuunottamatta: muumiointia. Onkin uskottavaa, että kissojen kasvattaminen muumiointia varten oli kannattavaa bisnestä, sillä näitä muumioita on löydetty niin jumalattomia määriä. Joukossa on myös krokotiileja, koiria, lintuja, apinoita… mitä tahansa eläimiä, joiden uskottiin olevan jonkin jumalan ilmentymiä.

How Cats Became Divine Symbols in Ancient Egypt | HISTORY

Kissojen jumalallisuus hupeni kuitenkin nopeasti, varsinkin noitavainojen myötä.

Paavi Gregorius IX (1145–1241) julisti jo elinaikanaan, että mustat kissat ovat ”Saatanan inkarnaatioita.” Tämä lausahdus juontunee siitä, että kreikkalaisessa mytologiassa taikuuden ja magian jumalatar Hekate omisti mustan kissan lemmikkinään. Hänen uskottiin myös pystyvän muuntautumaan täksi lemmikiksi – joten tuolloisen, myöhemmän paavin aikomuksena oli poistaa kaikenlainen kristinuskoa uhkaava epäjumaluus maailmasta.

Paavi Gregorius IX. Saunan takana on vielä tilaa, kissoissa saatanaa ei ole vielä nähty tai todistettu.

Nykyään on olemassa useita teorioita ja todisteitakin siitä, että tällainen mustien kissojen vainoaminen/tappaminen saattoi edesauttaa ruttojen leviämistä useiden vuosisatojen ajan; mustien kissojen etunahan oli juurikin olla näkymättömissä yön pimeydessä rottajahdissa. Vielä tänäkin päivänä mustan kissan näkeminen esiintyy taikauskona pahasta onnesta.

Library of Congress.

Japanissa puolestaan musta kissa edustaa hyvää onnea: tämä uskomus perustuu 1600-1800-lukujen Edo-kauteen, jolloin legenda kertoo samurain paenneen sadetta suuren puun alle suojaan. Tällöin samurai näki mustan kissan osoittavan samuraille tietä läheiseen temppeliin – ja kas; legenda oli syntynyt! Japanilaisessa kulttuurissa musta kissa on muutoinkin aina hyvän onnen tuoja, olkoon kyse vaikka kissan silityksestä, näkemisestä tai kättä heiluttavan kissan keraamisesta patsaasta.

Copyright Toshiyoki Enoki, watercolour
THE GREAT CAT – The Cat in History, Art and Literature

Eli kuten taas nähdään: historiasta, asuinpaikasta, uskonnosta ja kulttuurista riippuen ihmisten näkemykset ovat hyvinkin erilaisia.

Mikään ei kuitenkaan voita sitä tunnetta, mitä lemmikki johonkin kotiin kotoutuessaan tuo: nähtävästi vuosituhansien aikana kehitettyä kumppanuutta, läheisyyttä ja väistämätöntä huolehtimista ihan sen perustarpeista. Jokainen lemmikki olkoon perheenjäsen eikä huishais-hankittu, kuten Akka on monesti todennut tällaisia pelastaessaan.

Historia puhuu puolestaan: olemme eläneet yhdessä jo ties miten pitkään (arkeologisia jäänteitä ei välttämättä edes löydy niin kaukaiselta ajalta), joten jatketaan tätä yhteiseloa mahdollisimman hyvin, vaikka kyseessä olisi hämähäkki, käärme, öttiäinen tai kotitonttu.

Kotitonttu tai saunatonttu voi kyllä olla pirullinen riiviö, jonka hankintaa tai karkotusta voi itse kukin harkita.

Kukin tyylillään, kunhan kyseinen otus voi hyvin ja siitä huolehditaan. Jos ei itse voi huolehtia, vastuu siitä pitää antaa jollekulle muulle. Jos kyseessä on puutarhatonttu tai jokin muu outo olio, kannattaa harkita manaajaa tai mitä tahansa terapeuttia.

Nähdään taas historian, huumorin ja sarkasmin merkeissä!

PÄIVITYS 31.1.2026:

https://www.livescience.com/archaeology/vikings/viking-age-woman-was-buried-with-her-dog-in-an-elaborate-boat-grave-excavations-reveal

Artikkelissa kerrotaan Senjan saarelta Norjasta löydetystä venehaudasta n. vuosilta 900-950 jaa. Punottuun 5,4-metriseen veneeseen oli haudattu viikinkiajan nainen, jonka jalkopäähän oli haudattu koiranpentu. Tutkijoiden mielestä tämä kertoo koiran olleen naiselle rakas lemmikki eikä mikään eläinuhri, joka surmattiin naisen kuoleman yhteydessä. Yhteisellä matkalla Valhallaan…!

TUNNETUIMPIA MATKAKOHTEITA MYTOLOGIASSA

Tässä lottomiljoonia odotellessa onkin mukava haaveilla tulevien, historiallisten paikkojen näkemisestä, mutta vanhoissa mytologioissa kerrotaan myös toisenlaisia tarinoita.

René-Antoine Houasse/Story of Minerva – Dispute between Minerva and Neptune over the Naming of the City of Athens/1696.

On nimittäin runsaastikin sellaisia legendaarisia kohteita, jonne tavallinen tallaaja miljoonineenkaan ei pääse: myyttisiä paikkoja, joihin ei Onnibus eikä Finnair ainakaan toistaiseksi kulje. Katsahdetaanpa seuraavaksi, mitä kaikkea entisaikojen kansat ja mytologiat yrittivät aikanaan meille kertoa näistä kohteista (tyrkyttivät meille turistikohteita ihan ilman viiden tähden arvosteluita, pthyi):

AVALON

Kuningas Arthurin legendasta tuttua Avalon-saarta on kutsuttu paikaksi, jonne kyseinen, kuuluisa (legenda)kuningas haudattiin. Arthurin ei kuitenkaan uskota olleen todellinen henkilö, vaan 500-600-luvuilta peräisin oleva taruhahmo, jonka teki tunnetuksi v. 1136 jaa. muuan brittiläinen pappi Geoffrey of Monmouth teoksessaan Historia Regum Britanniae.

Glastonbury Abbey (VintageNews).

Avalonissa kerrotaan asuneen yhdeksän valtiatarta – mukaan lukien Arthurin noitasisar Morgan Le Fey – sekä tietenkin itse velho Merlin. Myös Arthurin kuninkaaksi nostanut miekka Excalibur taottiin kertoman mukaan Avalonin saarella.

Glastonburyn kaupunki Somersetin piirikunnassa on liitetty usein Avaloniin, sillä v. 1190 Glastonburyn luostarin munkit väittivät löytäneensä kuninkaan ja kuningatar Guineveren luurangot haudattuina luostarin mailta. Historioitsijat eivät nykyään usko löytöä todeksi, vaan mainostempuksi luostarin jälleenrakentamisen rahoittamiseksi v. 1184 palon jälkeen. Avalonin sijainniksi on esitetty myös lukuisia muita saaria mm. Englannin ja Ranskan rannikoilla, mutta myös esim. Grönlantia ja Mallorcaa on ehdotettu.

WikimediaCommons/freeshare).

Glastonbury – Google Maps

ATLANTIS

Atlantiksen määrittely lienee itse kullekin tuttu, mutta palautetaanpa mieleen tarinan lähtöasetelma ja pääpiirteet. Tarina on lähtöisin filosofi Platonin (427-347 eaa.) kirjoituksista Timaios ja Kritias. Platonin dialogissa tarina on peräisin Solonin (ateenalainen valtiomies n. 638 eaa. – 558 eaa.) matkoilta Egyptissä. Solonille oli tuolloin kerrottu egyptiläisen papin toimesta, että Atlantiksen tuho tapahtui n. 9000 vuotta aiemmin ja tuhon aiheutti jumalten suuttumus atlantislaisten paheellisuuteen.

(history.com)

Tuhon sanotaan sisältäneen maanjäristyksiä ja tulvia ja saaren sanotaan vajonneen mereen vain yhden vuorokauden aikana. Tuosta mainitusta ajasta on nyt n. 11 600 vuotta, joka monen tutkijan mielestä sopii jo todeksi tutkittuun katastrofiin jääkauden päättyessä äkillisesti juuri tuona aikana. Tämä ”Younger Drias Cataclysmic Event”-teoria on edelleen tutkinnan alla.

Ulkoasultaan Atlantiksen rengasmainen kaupunkirakenne lienee useimmille tuttu, mutta Platonin kirjoituksista käy myös ilmi kaupungin koko: n. 385×580 km. Tässä mittayksikkönä on kreikkalainen stadion, mutta mittayksiköksi on epäilty myös egyptiläistä khetiä. Tällöin kaupunki olisi huomattavasti pienempi, mutta Platon väitti myös Atlantiksen olevan ”suurempi kuin Libya ja (tuolloinen) Aasia yhteensä.” Lisäksi Atlantiksella olisi ollut miljoonapäinen armeijajoukko, joten kirjoitusten pohjalta kyseessä olisikin täytynyt olla hyvin suuri saari miljoonine muine asukkaineen, jotka viljelivät ja ylläpitivät koko systeemiä.

Noh, koosta viis; mutta tärkein tunnusmerkki Atlantiksen sijaintiin on Platonin sanat: ”Herakleen pylväiden takana.” Näillä pylväillä on antiikin aikana viitattu Gibraltarinsalmen molemmin puolin oleviin kallioihin, mutta muitakin tulkintoja tästä on toki esitetty.

Detail of Pillars of Hercules from Tabula Peutingeriana, 1-4th century CE.

Atlantiksen sijainnista on tuhansia ehdotuksia, kuten noin v. 1600 eaa. tulivuorenpurkauksen räjäyttämä Santorini/Theran saari. Myös Bahaman Bimini Road on suosittu kohde, varsinkin kun tämä merenalainen ”highway” löydettiin v. 1968.

Bimini Road: Natural Rock Formation Or Path To Atlantis? (allthatsinteresting.com)

Mauritaniassa sijaitseva Saharan silmä (Richat Structure) on myös ehdokkaiden listalla juurikin rakenteensa puolesta; lisäksi näistä Saharan renkaista on löydetty mm. merisuolaa ja merinilviäisten jäänteitä. Nykyään onkin tiedossa, että vielä n. 5000 vuotta sitten Sahara oli rehevämpi, kuin aiemmin oli luultu.

Richat/ISS-Nasa-31.12.2021/publicdomain.

Atlantiksesta onkin sanottu, että sormen voi tökätä kartalle mihin kohtaan tahansa ja todennäköisesti sitäkin paikkaa on ehdotettu tämän kaupungin sijaintikohdaksi. Mikäli enemmän aihetta tutkii, tämä väite pitää paikkansa! Akka väittää Atlantiksen olleen omalla eteläpihallaan; se on tällä hetkellä täysin saavuttamaton manner!

LEMURIA/MU – KADONNUT MANNER

Atlantikseen liittyy myös v. 1864 eläintieteilijä Philip Sclaterin ehdotus Intian valtamerellä muinoin sijainneesta mantereesta. Teoria oli laajalti suosittu tiedepiireissä muutoinkin, mutta myöhemmällä ajalla varsinkin teosofiset ja antroposofiset seurat ovat olleet teorian kannattajia. Mm. spiritualisti Helena Blavatsky/Madame Blavatsky (1831-1891), Teosofisen seuran perustaja, uskoi Lemurian olleen nykyihmisen edeltäjien alkukoti.

”The Lost Continent of Mu”/James Churchward 1926.

Tämän ajatuksen esitti tosin myös saksalainen biologi Ernst Haeckel (1834-1919) v. 1870. Haeckel oli innostunut tiedemies ja vaikuttava tieteellinen piirtäjä, jonka useita piirroksia on kuitenkin myöhemmin kritisoitu niiden oikeellisuudesta. Ottaen huomioon mm. darwinin teorian synnyn ja lääketieteen kehityksen miehen elinaikana, tämä lienee kuitenkin jotenkin ymmärrettävää…

Ernst Haeckel: Natürliche Schöpfungsgeschichte, Georg Reimer, Berlin 1868.

KULTAINEN EL DORADO

Tämän kaupungin legenda syntyi 1500-luvulla, kun espanjalaiset konkistadorit kuulivat muisca-intiaaneilta kullatun kuninkaan rituaaleista Guatavita-järvellä (lähellä Bogotaa nykyisessä Kolumbiassa). Tarinoiden mukaan kruunattava kuningas peitettiin kultapölyllä, hän sukelsi järveen ja veteen uhrattiin kansalaisten toimesta useita kultaesineitä seremonian aikana. (El Dorado tarkoittaakin siis kullattua miestä, ei todellakaan kaupunkia, joksi legenda jäi elämään…)

Lake Guatavita – Google Maps

Seremonia ilmeisesti kuitenkin lopetettiin, kun toinen, hyökännyt intiaaniheimo valloitti alueen. Espanjalaiset yrittivät kuitenkin kultakuumeessaan tyhjentää järven ja löysivätkin useita uhrattuja esineitä, mutta heidän uskomustensa mukaan järven lähistöllä piti kuitenkin olla varsinainen, näiden kullattujen esineiden teko-/lähtöpaikka eli… kaupunki.

Gold Museum, Bogota (36145671394) – El Dorado – Wikipedia. Muisca-intiaanien kultainen esine Bogotassa, joka esittää tätä seremonian suorittamista/freeshare.

Tällaista Manoaksi nimettyä kaupunkia ei kuitenkaan useiden vuosisatojen aikana tehdyistä etsinnöistä huolimatta löytynyt. Jopa Roanoke-siirtokunnassa mukana ollut britti Sir Walter Raleigh (1552-1618) etsi El Doradoa v. 1595, kuten myöskin tutkimusmatkallaan kadonnut legendaarinen tutkimusmatkailija Percy Fawcett. Jep, Percy tunnetaan Etelä-Amerikan tutkimusmatkailijana, joka kiersi useilla reissuillaan täysin tuntemattomissa olosuhteissa.

Noh, Fawcett oli tietenkin kuullut tarinoita näistä useiden vuosisatojen etsinnöistä, ja lähtiessään matkalleen Jack-poikansa kanssa v. 1925 hän uskoi löytävänsä kadonneen Z-kaupungin. Näin hän ainakin itse löytöä nimitti. Tästä Akka on kirjoittanutkin viimeksi n. 100 vuotta sitten:

syyskuu 2019 – Akalla on asiaa Percy Fawcett

Fawcettin kohtalo on edelleenkin epäselvä, kuten jo tuolloisessa jutussa todetaan. Kullattu kaupunki/Eldorado/mystinen Z-kaupunki-legenda lienee siis peräisin tarinan paisumisesta valtaviin mittoihin vuosisatojen aikana – aikana, jolloin tutkimusmatkailu muutoinkin oli kukoistuksessaan. Tällaiset tarinat ja legendat ovat olleet omiaan saamaan rahoitusta erilaisille tutkimusmatkoille, joka tietenkin hyödyttää meitä nykypäivän pulliaisia.

The Enduring Mystery Behind Percy Fawcett’s Disappearance | HISTORY

Lake Guatavita – Google Maps

1900-luvun puolella tutkimusmatkailu alkoikin jo muuttua enemmän ”kuka ehtii ensin”-tyyppiseksi kamppailuksi sekä lentokoneiden, vuorenharjanteiden että ääriolosuhteiden parissa. Kun maailma alkoi olla jotakuinkin kartoitettu, piti alkaa keksiä seuraavia kohteita erilaisten ennätysten ja rajapyykkien saavuttamiseksi. Ajan hiljalleen muuttuessa ennätykset alkoivat olla myös muotoa ”ensimmäinen nainen, joka…” Otettakoon tästä esimerkkeinä vaikkapa… hmm… Marie Curie (Nobel-palkinto 1903), Gertrude Ederle (ui yli Englannin kanaalin 1926), Annie G. Fox (Purppurasydän-kunniamerkki 1941).

Gertrude Ederle/George Grantham Bain/Library of Congress.

OLYMPOS-VUORI

Muinainen, kreikkalaisten jumalten olinpaikkaa Olympos kuvaillaan runoilija Homeroksen (800-700-luku eaa.) teoksessa Ilias. Hänen mukaansa tässä palatsikompleksissa oli kultaiset portit vartijoineen ja suurin palatsi oli tietenkin pääjumala Zeuksen käytössä. Rakennukset oli rakennettu kivestä pronssisine perustuksineen, mutta kävelytiet ja lattiat olivat peräti kullattuja. Lisäksi Olympoksella sijaitsi mm. talleja kuolemattomille hevosille! Wow! Ja varmastikin suuri, kultainen uima-allas tiki-baareineen… aahh!

Who was Homer? | British Museum

Olympoksen sijainti taivaalla uskottiin olevan eetterissä, ns. puhtaaksi aineeksi kuvatussa tai jumalten hengittämässä välitilassa. Eetteri oli kuitenkin pitkään antiikin ajalla viides alkuaine maan, tulen, veden ja ilman lisäksi. Tämä uskomus jonkinlaisesta ”väliaineesta” jatkui erilaisine tutkimuksineen pitkälle 1800- ja 1900-luvuille asti, kunnes Albert Einsteinin (1879-1955) suhteellisuusteoria julkaistiin v. 1905.

Albert Einstein v. 1905.

Näistä kohteista on paha valita, mutta onneksi ei edes tarvitsekaan. Näihin ei kuitenkaan pääse edes massilla, vaikka lottomiljoonat tilillä polttelisivatkin. Siksipä onkin hauska taas katsoa, kun muutaman euron lottoarvonnasta tulee hyvässä lykyssä tilille taas se about 0,60 euroa: eipä sillä olis muailmaa kierrellytkään! Nope!

Näillä mennään taas ja palataan asiaan ensi viikolla lemmikkien historian merkeissä!

HOUSUJA JA/TAI HAMEITA HISTORIASTA

Ah, kuinka mukava onkaan puuhastella puutarhassa tai minkä tahansa askareen parissa lempparishortseissa, joissa on tarpeeksi taskuja kaikenlaisia vipstaakkeleja varten. Juuri tällaiset kulahtaneet lökäpöksyt sanoivat valitettavasti työsopimuksensa irti jo kuluneen talven aikana, eikä tätä työsopimusta purettu kultaisella kädenpuristuksella: lähtö tapahtui mielenosoituksellisesti peräsaumasta reveten aina lahkeeseen asti.

Poika 1920-luvulta.

Kas: tällaista on kunnon kierrätys, voisi tähän kohtaan ylväästi todeta! Akka luopui siis lempipöksyistään surullisin ja haikein mielin, mutta ratkaisu tähän housuongelmaan löytyikin kuin salama kirkkaalta taivaalta! Etsiessään yhden valoketjun kaukosäädintä (jep, niitä on valitettavasti useita – sekä valonauhoja että kaukiksia niihin- argh!) Akka törmäsi yllättävään aarteeseen: mustat, käyttämättömät reisitaskushortsit tuotelappuineen ilmestyivät Akan silmien eteen kuin kutsuttuna. Tuumasta toimeen ja tarinasta lyhyt:

Akka pölli siis surutta Ukon (vuonna kivi-ja-keppi-hankkimat-ja-unohtamat) shortsit välittömästi omaan käyttöönsä. Koosta viis; löysäähän noissa piisaa, mutta ainakin Akka voi sitten esitellä työmiehen hymyä ihan samalla tavoin, kuin niin moni muukin arjen ahertaja!

Hine, Lewis Wickes, 1874-1940: Glassworkers v. 1908.

Tämä äskeinen (sinänsä) turha tarina on kuitenkin tarpeen kertoa, sillä tästä juolahti mieleen monesti täysin unohdettu aihe: maailmanhistoriassa riittää useita naisia, jotka ovat oikeasti pukeutuneet miehiksi ihan tarkoituksellisesti.

Kyse ei siis ole välttämättä ollut mistään seksuaalisesta identiteetistä, vaan siitä, että naisten asema on ollut lähinnä siellä keittiön, lasten synnyttämisen ja nypläyksen puolella, mikäli näin yleistäen voidaan sanoa. Tarkastellaanpa siis joitakin näistä tapauksista, joiden tietoja historiankirjoihin on ylipäätään jäänyt:

  1. Faarao Hatsepshut (n. 1507–1458 eaa.)

Kleopatran ohella tämä tunnetuin naispuolinen faarao kruunautti itsensä faaraoksi oltuaan lapsipuolensa Thutmosis III:n puolesta sijaishallitsija seitsemättä vuotta. Tämän jälkeen hänet on kuvattu lukuisiin reliefeihin täysin miesfaaraoksi pukeutuneena, joskus jopa faaraoiden irtopartaa käyttäen. Tämä naisfaarao rakennutti mm. (nykyään suositun turistikohteen) hauta-alueen Egyptin Deir-el Bahriin, mutta hänen ”oletettu” muumionsa on edelleenkin kyseenalainen seikka.

Hatsepsut/PICRYL.

Tämä johtuu tietenkin siitä, että tulokset dna:sta on kertonut arvoisa herra Zahi Hawass, joka sittemmin erotettiin mm. korruption takia koko Egyptin arkeologian johtotehtävistä. Tässä kohtaa voisi vihdoinkin sanoa: antakaa nyt uusien tuulien puhaltaa ilman tätä idioottia, johon perustuvia dokkareita edelleenkin näytetään!

The Fall of Zahi Hawass | Smithsonian (smithsonianmag.com)

Mummy of Hatshepsut – Egypt Museum (egypt-museum.com)

Tarina jatkuu kuitenkin (thank god) ilman Hawassia; Hatsepshutin poikapuoli yritti poistaa edeltäjänsä kuvat reliefeistä ja hieroglyfeistä tämän kuoleman jälkeen, kuten niin monen muunkin faaraon tiedetään tehneen. Tämä oli yleinen tapa iskostaa kansalle, että uusi faarao on juurikin ”se uusi jumala,” jota kansa niin kovasti kaipaa ja palvoo. Hatsepshutin ”muumion” löysi itse asiassa kunnianarvoisa Howard Carter jo v. 1903, ja muitakin tälle naishallitsijalle nimettyjä hautatavaroita on löydetty. Yritys historiasta poistamiseksi ei siis onnistunut, senkin ruoja poikapuoli Thutmosis III!

  1. Munkki Marinus/Marina (300-700-luku jaa.)

Lähteestä riippuen tarina mieheksi pukeutuneesta munkki Marinuksesta vaihtelee suurestikin, mutta perusidea on jotakuinkin sama: legendan mukaan tyttö Marinan isä aikoi lähteä luostariin ja naittaa tyttärensä jollekulle tavan mukaisesti, mutta tyttö halusi seurata isäänsä munkiksi oletettavasti nykyisen Libanonin alueella Qannoubinen luostariin.

Juoni onnistui, mutta kymmenen vuoden jälkeen Marinan isä Eugenius kuoli. Kun Marina myöhemmin lähetettiin muutaman muun munkin kanssa luostarin asioille, he joutuivat viettämään yönsä majatalossa, jossa majoittui myös joitakin roomalaisia sotilaita. Myöhemmin kävi ilmi, että raskaaksi tullut majatalon tytär syytti Marinaa isäksi, jolloin Marina myönsi syyllisyytensä ja kasvatti lasta itse karkotettuna luostarista jopa kymmenen vuoden ajan. Lapsen isä lienee kuitenkin ollut majatalossa majoittunut roomalainen sotilas!

Lattanzio Querena, The Holy Virgin Marina, c. 1830/christianiconography)

Luostari hyväksyi ottamaan Marinan kuitenkin takaisin kymmenen vuoden jälkeen, mutta noin 40-vuotiaana Marina sairastui ja kuoli, jolloin hänen oikea sukupuolensa vihdoinkin tuli ilmi. Asiasta tiedotettiin myös majatalonpitäjää, joka tuli paikalle ja itki katuen turhia syytöksiään. Marinasta tuli täten katolisen kirkon kunnioitettu henkilö (ei kuitenkaan pyhimys), ja hänen muistoaan juhlitaan uskontokunnista riippuen eri päivinä. Legenda tällaisesta tapahtumasta on tosiaankin voinut pohjautua tiettyyn henkilöön ja säilyä useita vuosisatoja, mutta on ymmärrettävää, että tarina muuttuu kertojan, paikan, ja ajan vaihdellessa.

  1. Deborah Sampson (1760-1827)

Massachusettsissa syntynyt Deborah joutui jo lapsuudessaan sijoitetuksi äitinsä sukulaisten huomaan, kun hänen isänsä jätti perheen ja äitinsä menehtyi. Deborah ehti toimia myös palvelijana useissa perheissä, ennen kuin hän ilmoittautui v. 1782 armeijaan nimellä Timothy Thayer. Deborahin pituus (170 cm) sekä rintavarustuksen litistäminen kankaankaitaleilla olivat etuna armeijaan listautumisessa, mutta valitettavasti Deborah tunnistettiin kirjautumisen yhteydessä.

Tästä ei kuitenkaan koitunut hänelle seuraamuksia ja hän yrittikin värväytyä seuraavan kerran eri kaupungissa. Tällöin hämäys onnistui ja hänet otettiin armeijan riveihin nimellä Robert Shirtliffe. Muutaman palvelusvuotensa aikana Deborah myös haavoittui ja mm. kaivoi itse ammuksia omasta jalastaan paljastumisen pelossa. Vasta vaivuttuaan tajuttomuuteen kovan kuumeen myötä hänen sukupuolensa paljastui häntä hoitaneelle lääkäri Barnabas Binneylle. Tämä ei kuitenkaan heti paljastanut Deborahia, vaan hoidatti tätä kotonaan perheensä avustuksella.

Vasta syksyllä Deborah vapautettiin armeijasta ja hän meni myöhemmin naimisiin, synnytti lapsia ja vietti tyypillistä maatilavaimon elämää. Huomionarvoista on se, että hänelle myönnettiin sukupuolen paljastumisesta huolimatta armeija-ajastaan korvausta ja kokemustensa perusteella hänestä tuli kiertävä luennoitsija. Deborahin kuoleman jälkeen hänen aviomiehensä haki valtiolta peräti sotaveteraanin leskeneläkettä – joka hänelle myönnettiinkin, mutta miespolo kuoli juuri ennen hakemuksen hyväksymistä. Deborah itse kuoli keltakuumeeseen 66-vuotiaana.

  1. Charley/Charlotte Parkhurst (1812-1879)

Kalifornialainen Charlotte karkasi orpokodista jo 12-vuotiaana päätyen hevostalleille ”apupojaksi.” Kultaryntäyksen aikaan hänestä kehittyi arvostettu hevosvaljakkokuski, jota pienestä olemuksestaan huolimatta ei kukaan voinut kuvitella naispuoliseksi henkilöksi.

(findagrave)

Hevosen kavionpotkun aiheuttaman silmävamman takia hänet tunnettiin nimellä ”Yksisilmäinen Charley” ja myöhemmin myös nimellä ”Kuuden hevosen Charley”. Tämän huimapäisen kuskin tapoihin kuului myös tupakanpoltto ja viskinjuonti.

Viimeiset vuotensa Charley eleli rauhaisasti farmillaan Watsonvillessa, Kaliforniassa, kunnes hänen naapurinsa löysivät hänen ruumiinsa. Charleyn virallinen kuolinsyy oli kielisyöpä, mutta vasta kuoleman myötä paljastui Charleyn visusti salattu sukupuoli…

Lisäksi lääkäri totesi, että tämä mieheksi kuviteltu nainen oli peräti jossakin vaiheessa ollut raskaana ja synnyttänyt lapsen – ja Charleyn jäämistöstä löytyikin myös vauvan mekko. Vauvan kohtalosta ei liene jäänyt tarkempaa tietoa, mutta on aivan päivänselvää, ettei Charley olisi itse voinut hoitaa vauvaa ajaessaan hevosvaljakkoja – ehkä hän luovutti vapaaehtoisesti lapsen pois tai menetti lapsen pian syntymän jälkeen. Kuka tietää…

  1. Joanna Zubr (1772/1782-1852)

Puolalainen Joanna liittyi armeijaan aviomiehensä Michalin kanssa Napoleonin sotien aikaan v. 1808. Joanna onnistui salaamaan sukupuolensa värväytymisen yhteydessä eikä hänen sukupuolensa paljastunut myöskään hänen armeijatovereilleen. Aviopuolisot taistelivat samassa yksikössä ja Joanna ylennettiin peräti kersantiksi, kunnes he lopulta joutuivat erilleen Venäjän maaperällä hyökkäyksen yhteydessä. Vihdoin v. 1813 Joanna löysi tiensä takaisin kotikonnuille aviomiehensä luokse ja hänelle myönnettiin Puolan korkein ansiomerkki Virtuti Militari. Sodan päättyessä Joanna ja Michal asettuivat asumaan Puolan Wieluniin, kunnes Joanna kuoli koleraan n. 70-80-vuotiaana (syntymäajan tarkan tiedon puuttuessa).

Virtuti Militari – Wikipedia

Joanna Zubr.
  1. Samuel/Malinda Blalock (1839/1841-1901)

Myös Malinda seurasi aviomiestään sotaan, eli Amerikan sisällissotaan v. 1862 nimellä Samuel. Tämä avioliitto oli alkanut vuotta aiemmin Malindan ollessa vain 19-vuotias, ja värväytyessään hän esittäytyi aviomiehensä Williamin 20-vuotiaaksi veljeksi. Hämäys onnistui ja nuoripari taistelikin menestyksekkäästi useissa taisteluissa, kunnes ”Samuel” sai luodin olkapäähänsä.

Pelättyään petoksen paljastuvan, aviomies William kieriskeli myrkkymuratissa hankkiakseen kuumeen ja rakkuloita, joita tuolloin esiintyi myös isorokon oireina: juonena olikin, että rokon pelossa aviomies saisi suoran passituksen kotiin ja veljensä Samuel saisi myöskin kotiinlähdön oman ampumahaavansa takia.

Malinda Blalock/WikimediaCommons.

Noh, lopputulemana tästä mukavasta kieriskelyhetkestä seurasi kuitenkin, että William eristettiin, Samuel poti omaa olkapäätään ja tilanne oli täysin stopissa. Tällöin Samuel tunnusti asiantilan esimiehelleen eversti Vancelle, joka tietenkin antoi välittömästi Samuelille lähtöpassit. Loppupeleissä monien käänteiden jälkeen tästä avioparista tuli ns. takinkääntäjiä: he molemmat palvelivat aluksi konfederaation puolella, mutta kääntyivät sitten auttamaan ja puolustamaan pohjoisvaltion eli unionin sotilaita.

Summa summarum: sodan jälkeen aviopari asettui Wataugaan, Texasiin neljän lapsensa kanssa. Tässä välissä harmia oli jo tapahtunut, jonka ansiosta aviomies mm. menetti yhden silmän ihan tästä kondeferaatti/unioni- takinkäännöksestä. Näitä tällaisia perhe-/sukujuttuja ja vanhoja kaunoja entisten armeijatovereiden kesken, you know, tai ihan vaan perusriitaa naapureiden välillä! Tai löysä liipaisin sodassa käytetyssä kiväärissä… näitähän esimerkkejä varmaankin riittää tämän(kin) sisällissodan jälkeen.

William Blalock (findagrave).

Näitä oman aikansa ”urhoollisiksi” nimitettyjä sodankävijöitä löytyy useitakin, mutta tärkeintähän tässä on ymmärtää, että naisten elämä on ollut tarkasti säädeltyä jo vuosituhansien ajan. Tällaiset esimerkit kertovat sellaisesta ajasta, jolloin yhteiskunnasta johtuvista syistä jotkut naiset päättivät tehdä oman ratkaisunsa ja naamioitua mieheksi saavuttaakseen tavoitteensa, mikä se ikinä sitten olikaan.

Sellaista mennyttä maailmaa meidän nykypäivän ihmisten on vaikea kuvitella ja ajatella, sillä Suomessakin äänioikeus annettiin naisille jo v. 1906. On siltikin vaikea kuvitella aikaa muutama sata vuotta tuosta taaksepäin, kun tyttöjä ei välttämättä arvostettu edes kouluun laitettavaksi omaisuudeksi tai edes talonperijäksi.

Näistä ajoista on päästy pitkälle viimeisen n. sadan vuoden aikana ja joskus on vain tärkeää muistaa meidän aivan-omaa-luokkaansa-kohdanneita-vaikeuksia kokeneita edeltäjiämme vaikka tällä tavalla. Ihan vain ylipäätään ymmärtämällä mennyttä aikaa, kun asiat olivat toisin.

I rest my case (and shorts). Nope, shorts are now mine and they are MY PRECIOUS...!

PÄIVITYS 25.9.2026:

https://allthatsinteresting.com/stagecoach-mary-fields

All That’s Interesting -sivuston loistava tarina Mary Fieldsista, joka ensimmäisenä tummaihoisena naisena ajoi postivankkureita kahdeksan vuotta, perusti sen jälkeen pesulan ja ylipäätään teki, mitä halusi! Erikoispääsy saluunaan ainoana naisena on ihan kirsikka kakun päälle! What A Woman!

MAAILMAN VANHIMPIA KEKSINTÖJÄ

Maaliskuun alkupuolella uutisoitiin laajalti, kuinka Turkin Catal Huyukin arkeologiselta alueelta on löydetty maailman vanhin 8600-vuotias leipä. Pahoittelut; Akka ei tosiaankaan osaa/ole oppinut saamaan näitä erikoismerkkejä näkyviin, joita tuon maailman vanhimmaksi kaupungiksi kutsutun alueen nimikin vaatisi.

Catal Huyuk (UNESCO).

Noh, joka tapauksessa tätä aiemmat ja vanhemmat esimerkit pullapaakarien toiminnasta on löydetty Jordaniasta 14 000 vuoden takaa: nämä löydöt koostuivat kuitenkin murusista, joita tutkittiin mm. elektronimikroskoopilla. Näissä kummassakin löydössä taikinan pääraaka-aineina olivat vehnä ja ohra, joten leivän olomuoto ei siis juurikaan ole aikojen saatossa muuttunut. Tämä vanhempi esimerkki saattaa peräti olla maailman vanhin ”sandwich,” sillä tutkijat epäilevät sen toimineen paistetun gasellinlihan leipäkuorena. Että sitä on sitten naposteltu muinaista hot dogia jo noinkin kauan aikaa sitten! Toivottavasti näissä paikoissa on järjestetty myös leipomiskisoja ”Koko Suomi leipoo”- ohjelman mukaisesti: kisojen voittaja on saanut sitten palkinnoksi sen maukkaan gasellin vuodan tai jotakin muuta tuiki tärkeää härpäkettä.

NAM NAM, LEIPÄÄ. (CNN).

Prehistoric bake-off: Scientists discover oldest evidence of bread (bbc.com) Reseptit muinaisten leipien väsäämiseen

‘World’s oldest bread,’ dating back 8,600 years, discovered in Turkey | CNN

Maaliskuun alussa uutisoitiin myös, että Ukrainan Korolevon arkeologisilta kaivauksilta löydettiin peräti 1,4 miljoonaa vuotta vanhoja kivityökaluja, jotka ovat mahdollisesti homo erectuksen aikaansaannoksia. Kuten tunnettua, kiveä ei voi ajoittaa radiohiiliajoituksella, mutta tässä tapauksessa ajoitukseen käytettiin avaruuden kosmisia säteitä (tällaisessa tutkimuksessa paljastuu, koska tällainen säteily on viimeksi kohdannut sittemmin maahan hautautuneen esineen). Nämä työkalut ovat täten Euroopan vanhimpia, vanhimmat ovat löytyneet Keniasta 3 miljoonan vuoden takaa.

Ukrainan kivityökaluja (ArchaeologyMagazine).

Kivityökalujahan me nykyihmiset emme enää käytä metallin tultua kuvioihin, mutta mitäpä muuta historiallista keksintöä me sitten käytämmekään edelleen? Ainakin tuo leipä on hyvä todiste siitä, että jotkin, hyväksi havaitut ideat pysyvät suhteellisen muuttumattomina jopa vuosituhansia.

Ruotsista on löydetty yli 10 000 vuotta vanhoja koivuntuohiterva-purukumeja, joista on sittemmin saatu kaivettua esiin kahden naisen ja yhden miehen DNA:ta. Tutkimus osoitti myös, etteivät nämä henkilöt ole olleet sukua keskenään eivätkä he myöskään pureksineet toistensa purukumeja (tällaisia klönttejä on kyllä käytetty myös liimana). Suomen vanhin vastaava löytö hampaanjälkineen on 5000 vuoden takaa.

Suomalainen klöntti (WorldArchaeology).

Ancient Wads of ’Chewing Gum’ Hold the Oldest Human DNA in Scandinavia | Live Science

Bagdadin paristoiksi kutsutaan Irakista v. 1938 löytyneitä n. 2000 vuotta vanhoja saviruukkuja, joiden käyttötarkoitusta ei vieläkään tiedetä. Irakin museon johtaja Wilhelm König esitti, että ruukkujen kuparista sylinteriä ja rautasauvaa olisi käytetty yhdessä etikan, viinin tai sitruunamehun kanssa elektrolyysin muodostamiseen ja täten olisi saavutettu noin 1-4 voltin virta esim. kultausten tekemiseen. Tällaiset teoriat ovat hyvin kyseenalaisia eikä moisesta toiminnasta ole mitään historiallisia todisteita.

Bagdadin paristo (ElectrumMagazine).

The Mystery of the Baghdad Battery – Discovery UK

Maailman vanhimmat lukot löytyvät muinaisen Assyrian Niniven (nyk. Irakissa) kaupungista 6000 vuoden takaa. Tällaiset puusta valmistetut lukot yleistyivät Egyptissäkin ja metallisia lukkoja alettiin sittemmin käyttää mm. antiikin Kreikassa ja Roomassa. Varhaisimmat lukot lienevät kuitenkin olleet pikän aikaa solmittuja köysiä ja sinettejä, kuten esimerkiksi Tutankhamonin hautakin osoittaa.

Tutankhamonin haudan avaamaton sinetti vuodelta 1327 eaa., kuvattu v. 1922/Harry Burton).

Yllättävää kyllä, maailman vanhinta betonia on löydetty Israelista 9000 vuoden takaa, jossa betonista oli valettu majan lattia. Betonista valmistettiin myös mm. juomasäiliöitä ja laastia, mutta vasta Roomassa osattiin valmistaa nykypäiviin saakka kestänyttä betonia rakennuksissa: sementtiin sekoitettiin tulivuoren tuhkaa ja vulkaanisia kiviä. Pantheonin kupoli on hyvä esimerkki tällaisen materiaalin kestävyydestä, sillä se on kestänyt aikaa jo melkein 2000 vuotta. Betoninkäyttö unohtui kuitenkin useiksi vuosisadoiksi, sillä vasta 1800- ja 1900-luvuille tultaessa alettiin rakennelmissa käyttää teräsbetonia.

Teräsbetoni (publicdomain). Eehhehe!

Interior of the Pantheon, Rome/Giovanni Paolo Panini/1734.

Roomalaisiin kylpylöihin liitetään myös usein maailman ensimmäinen keskuslämmitysjärjestelmä eli hypocaust, jollaisella lämmitettiin lukuisten kylpylöiden vesialtaat kuuman ilman kiertäessä onttojen lattioiden ja seinien sisällä. Vanhin tällainen järjestelmä on kuitenkin löydetty Pohjois-Korean Sonbongin arkeologisilta kaivauksilta, ja ikää tällä systeemillä on peräti n. 7000 vuotta. Kyllä sitä on ennenkin osattu pitää varpaat lämpimänä ennen sähköisiä lattialämmityksiä!

Ondol – Wikipedia Tietoa Pohjois-Korean arkeologisesta löydöstä

Roomalaisen huvilan lattia Vieux-la-Romainessa, Ranskassa.

Maailman vanhin musiikki-instrumentti ei sekään ole leipomusten ohella homo sapiensin keksimä vempele, vaan neandertalilaisten käsien tuotos. Divje Babe -luolasta Sloveniassa löydettiin 1-2-vuotiaan luolakarhun sääriluusta muotoiltu ”huilu,” jolla on ikää huimat 55 000-60 000 vuotta. Muitakin vastaavia esineitä Sloveniasta on löydetty, mutta osa niistä tuhoutui toisen maailmansodan melskeissä. Tämän ”huilun” reikien syyksi on tietenkin esitetty petoeläimiä, mutta useat tutkijat ovat kovertaneet kivityökaluilla luita ja muodostaneet tällä tavoin kokeellisesti samankaltaisia reikiä, kuin tässä soittimessa näkyy. Myös tietokonetomografia vahvistaa reikien olleen ehtaa käsityötä.

World’s Oldest Musical Instrument (youtube.com) Divje Baben luolassa huilun jäljennöstä soittaa Bostjan Gombac

Maailman vanhin keksintö (jota sellaisenaan edelleen käytetään) lienee kuitenkin TULI. On vaikeaa määrittää tarkasti, koska eri ihmislajit ovat ylipäätään alkaneet käyttää tulta yhtään mihinkään, mutta arviot vaihtelevat 1,5-2 miljoonan vuoden aikavälillä (homo erectus).

Varsinaisia esimerkkejä ihmislajien omista tulentekotaidoista löytyy Israelista n. 800 000 vuoden takaa (neandertalinihminen ja homo sapiens). Ruoan kypsentämisen myötä hampaat adaptoituivat pehmeään ruokaan ja työkaluissakin näkyy merkkejä kiviterien kuumennuksesta niiden muotoilemiseksi.

Lisäksi tulta tarvittiin tietenkin lämpöön, valoon ja petoeläinten karkotukseen, joten oletettavasti varhaisetkin lajit osasivat ylläpitää tulta, jotka olivat syntyneet esim. maastopaloista tai salamaniskuista. Tässä tarkoituksessa on helppoa pyydystää tuli kepakkoon, rakentaa nuotio ja käyttää lisänä kuivattuja eläinten jätöksiä omaan pieneen luolanuotioon. Lannan polttaminen on edelleenkin käytössä useissa eri maissa, ja näistäkin maista löytyy näköjään ihan oma listauksensa Wikipediassa…hohhoijaa.

Prometheus Carrying Fire/Jan Cossiers/1637. Kreikan mytologiassa Prometheus varasti tulen jumalilta.

Control of fire by early humans – Wikipedia

Pyörän keksimisestä voidaan olla montaa mieltä, mutta vanhimmat todisteet ovat n. 5000-6000 vuoden takaa sekä Mesopotamian Urin kaupungista (dreija) että Sloveniasta (puinen pyörä). Näitäkin vanhempia dreijatun ruukun sirpaleita on kuitenkin löydetty.

Jotenkin kyllä tökkii tuo ajatus, että peräti kankaankudonta ja maanviljely jne. olisi keksitty jo ennen pyörää, mutta ehkäpä vanhempia esimerkkejä löytyy tulevaisuudessa lisää. Ennen pyörää oli kuitenkin jo kymmeniä tuhansia vuosia osattu sekoittaa maaleja järjettömän upeita luolamaalauksia varten, tehdä koruja ties mistä materiaaleista yms.

Lascaux, Ranska (Wikipedia).

Kenellekään ei luonnon pyöreistä muodoista tullut mieleen, että ”kas perhana, tuo pyöreä kivihän rullaa mäkeä alas, olisikohan tästä havainnosta jotakin hyötyä…” Ei vissiin sitten tullut mieleen – ei, kun oli kiire koristautua simpukankuorilla peräti jo 140 000 vuotta sitten! Noh, itsensä koristeleminen suvunjatkamistarkoituksessa on tietenkin nykypäivänäkin tärkeää, mitäpä niillä pyörillä tuolloinkaan tekisikään. Ei yhtikäs mitään, kunhan vain saa vähän sutinaa aikaiseksi…!

Sutinaa on ollut, ainakin tällä varnalaisella miehellä (AncientOrigins)…

PÄIVITYS 27.1.2026:

https://www.bbc.co.uk/news/resources/idt-b9da7a6d-165b-492a-8785-235cd10e2e8e

Ihastuttavan havainnollistava artikkeli Englannin Suffolkin seudulla Barnhamin kylässä tapahtuneesta arkeologisesta havainnosta: hallinnoidusta pyriitin eli rikkikiisun käytöstä tulen sytyttämiseksi. Tämä tapahtui tuolla alueella 400 000 vuotta sitten ja jopa todisteet jatkuvista nuotioista ovat löydettävissä maaperässä. Kuka ne sitten ikinä sytyttikään… Neandikset, tietenkin, eli neandertalinihmiset alueella. Löytö on merkittävä siksi, että tulta osattiin tehdä ihan itse ja koska tahansa, kun sitä tarvittiin. Kannattaa katsoa linkki, erittäin hyvä ja informatiivinen juttu pienine kikkailuineen. Hienoa nykypäivän teknologian hyödyntämistä mukavalla tavalla.

PÄIVITYS 3.8.2026:

Israelissa Gesher Benot Ya’aqovin kaivauksilla on löydetty todisteita, että 780 000 vuotta sitten alueella valittiin ja valmistettiin parhaista kivilaaduista (mm. basaltti) materiaalia työkalujen valmistukseen. Tämä perinne lienee jatkunut useita vuosituhansia, sillä materiaalia on löydetty useista arkeologisista kerroksista.

https://www.discovermagazine.com/800-000-years-ago-ancient-humans-knew-which-stones-made-the-best-tools-49223

KATASTROFIUUTISIA WANHAAN MALLIIN

Jo vuosikausia meitä suomalaisia on peloteltu jos jonkinlaisella uhalla: korona, sähkökatkot, talouden romahtaminen, sotatilanteet, lakot, itärajan jatkuvasti muuttuva tilanne ja kansalaisten oma varautuminen mm. kotivaralla. Tähän listaan voi lisätä jo n. vuoden ajan uutisoitu merivirtojen hidastuminen tai peräti pysähtyminen. Tämän on ennustettu tapahtuvaksi jo vuonna 2025, mutta tutkimus on edelleen kiistanalainen.

Atlantin merivirrat hiipuvat | Ilmasto-opas

Tutkimus: Atlantin AMOC-merivirtaukset voivat olla romahtamassa – tästä on kyse – Ulkomaat – Ilta-Sanomat (is.fi) Artikkeli tänään 14.2.2024

Muistaako kukaan, mitä muuta meille on kerrottu vuodesta 2025? ”Notta hankkiutukaa elämänne kuntoon, ruojat, tai muuten ei hyvä heilu.” Tähän kaikki pitkäaikaissairaat ja liikuntarajoitteiset voisivat sanoa muutaman sanasen… Ehkäpä meidän uusi presidenttimme voisi näyttää mallia, kuinka meistä kaikista tulee triathlonin Euroopan mestareita vuoteen 2025 mennessä (Stubb voitti kultaa EM-kisoissa v. 2022).

Kotivaraa taasen on öyhötetty jo vuosikausia, josta Akka onkin jo aiemmin kirjoittanut (salamavauhtia survivalistiksi). On se nyt kumma, ettei meidän tyhmien suomalaisten päähän mene edes useamman vuoden aikana, että siellä kaapissa pitää olla mm. muutamaksi päiväksi sapuskaa koko perheelle ja lemmikeille. Vielä parempi, jos naapurin mummollekin löytyy ylimääräistä nisua jaettavaksi asti. Kuinkas kävikään, kun kaupat olivat äskettäin lakossa yhden päivän ajan? VASTAUS: ihmiset hamstrasivat YHDEN PÄIVÄN TAKIA elintarvikkeita ja härpäkkeitä etukäteen hermeettiset määrät, vaikka lakkopäivänä kaupat olivat auki lähes normaalein aukioloajoin.

Itärajan takaa uutisoidaan päivittäin joka ikinen ininä ja lausahdus, jota siellä suinkin viitsitään suusta päästää. Akan raja menee uutisoinnin suhteen siinä, kun iltapäivälehden uutiset mainitsevat jonkun pässinpään sanoneen, että ydinaseet tulee kääntää kohti Suomea. Akka ei edes viitsi googlata, kuka tämä henkilö oli, koska sillä ei ole mitään väliä. Akka ei nimittäin muista yhtäkään mainitsemisen arvoista nimeä idän suunnalta. Iltapäivälehdet voisivat antaa jokaisen torpan ja töllin Akan ja Ukon ryystää iltapäiväkaffeensa joskus rauhassa.

Cottage in the Forest/ Hubert Robert/1796-97.

Katastrofien uutisointi on siis riistäytynyt käsistä viime vuosina, eikä ole ihmekään, että kansalaisten ahdistus maailmantilanteen suhteen kasvaa ja syvenee. Valitettavasti me joudumme joka päivä elämään valtavan tieto- ja uutismäärän keskellä, ellemme sulje kännyköitämme ja läppäreitämme ihan tarkoituksella. Tällaisessakin tapauksessa mieleen hiipii tietenkin ensimmäiseksi ajatus: ”Mitä, jos juuri nyt onkin tapahtunut jotakin, josta pitäisi heti tietää? Apua, ja mulla on puhelin kiinni!”

Toista se oli, kuulkaas, ennen wanhaan. Jo vuonna 59 jaa. Roomassa tiedotettiin mm. oikeudenkäyntien tuloksia virallisissa tiedotteissa; Acta Diurna eli päivittäiset tiedotteet alkoi myöhemmin listata myös tulevia tapahtumia, avioliittoja sekä syntymiä ja kuolemia (kuten nykypäivänkin sanomalehdet). Luonnollisesti näitä tiedotteita kopioitiin kirjurien toimesta käsin jaettavaksi eri puolille Rooman valtakuntaa.

(ancientpages)

Varsinaisena ensimmäisenä painettuna sanomalehtenä pidetään kuitenkin Strasbourgissa, Ranskassa v. 1605 julkaistua ”Relation aller Fürnemmen und gedenckwürdigen Historien” -painatusta, jonka julkaisija Johann Carolus oli tullut aiemmin tunnetuksi jakamalla käsinkirjoitettuja uutiskirjeitä. Sanomalehden nimeksi lyhennettiin myöhemmin ”Relation.” Ymmärrettävistä syistä.

Suomen vanhin sanomalehti ”Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo” ilmestyi v. 1771, ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti ”Suomenkieliset Tieto-Sanomat” alkoi puolestaan ilmestyä kahdesti kuussa v. 1776. Aikaisin on siis täällä korpien keskelläkin saatu tietää maailman menosta!

(Kansalliskirjasto)

Entäpä ne katastrofiuutiset? Esimerkkeinä voisi mainita mm. maailman ensimmäiseksi liikenneonnettomuudeksi mainittu kuolemantapaus vuodelta 1869 Irlannissa. Tuolloin muuan Mary Ward putosi höyrykäyttöisestä ajoneuvosta kohtalokkain seurauksin: hän jäi raskaan kulkupelin pyörien alle ja menehtyi välittömästi. Tapahtumasta uutisoitiin useassakin eri sanomalehdessä:

The British Newspaper Archive Blog World’s First Fatal Car Accident | The British Newspaper Archive Blog

Halifaxin räjähdys 6. 12. 1917 (mikä yhteensattuma Suomen osalta!) oli maailmanlaajuinen uutinen aikanaan. Tuolloin Kanadan Halifaxin satamassa kaksi laivaa (ranskalainen SS Mont Blanc ja norjalainen Imo) törmäsivät, jolloin Mont Blancin sotaan tarkoitettu 2925-tonninen räjähdelasti syttyi tuleen – ja räjähti. Onnettomuudessa kuoli n. 2000 ihmistä, haavoittui 9000 ja n. 12 000 rakennusta koki suuria vaurioita paineaallon ja tsunamin vaikutuksesta.

(theelginmilitarymuseum)
(canadianredcross)

Viiltäjä-Jackin murhista Lontoon Whitechapelissa uutisoitiin tietenkin laajalti v. 1888. Tuohon aikaan sanomalehdissä käytettiin kuvituksena piirroksia, vaikka esim. uhreista on olemassa poliisien ottamia valokuvia. Maailman ensimmäinen valokuvahan otettiin jo v. 1826 Ranskassa (esittäen maalaismaisemaa) ja tämän kuvan valotusaika oli peräti 8 tuntia. Aiheesta kiinnostuneille mm. seuraavalla sivustolla on lukuisia esimerkkejä Viiltäjä-Jackin uhrien uutisoinnista lehdistössä:

The Jack The Ripper Newspaper Archive (jack-the-ripper.org)

Aiheesta ylipäätään löytyy runsaasti tietoa vaikkapa seuraavalta sivustolta:

Jack the Ripper: 1888 Autumn of Terror in Whitechapel, London (whitechapeljack.com)

(Juuh, Akkahan ei ole ollenkaan kahlannut tätä läpi…)

(wikimediacommons)

Titanicin uppoaminen on tietenkin yksi tunnetuimmista katastrofeista viime vuosisadalta. Useimmat muistanevat nähneensä seuraavan kuvan:

16.4.1912 White Star Linen (Titanicin varustamo) toimiston edessä Evening News -sanomalehtiä myy 16-vuotias Ned Parfett. Hänen elämänsä päättyi traagisesti jo 22-vuotiaana ensimmäisen maailmansodan melskeissä vain kaksi viikkoa ennen sodan päättymistä. Mikä järjettömintä, Ned sai surmansa hakiessaan vaatteitaan juuri ennen kotiinlähtöään: juuri tuolloin huoltorakennukseen osui ammus ja Ned oli yksi räjähdyksen kuolonuhreista. Hänet on haudattu Ranskaan Verchainin brittiläiselle hautausmaalle.

Ned Parfett (1896-1918).

Huolimatta lennättimien yleistymisestä -myös laivaliikenteessä- useat sanomalehdet tarjoilivat onnettomuudesta ensin harhaanjohtavia tietoja. Kun Titanic upposi 15. 4. 1912, ensimmäisenä paikalle pääsi Cunard Linen RMS Carpathia -alus. Carpathialta kesti kolme päivää kuljettaa 706 pelastunutta matkustajaa New Yorkiin, joten vasta tuolloin turman laajuus alkoi selvitä maailmanlaajuisesti.

Muun muassa The Vancouver Daily World uutisoi jo uppoamispäivänä 15.4. 1912 lennätintietojen perusteella, että kaikki matkustajat on saatu pelastettua (otsikolla: No Lives Lost). Samana päivänä myös The Washington Times väitti otsikossaan, että Titanicin vesitiiviit osastot ovat pitäneet laivan pinnalla ja sitä oltaisiin hinaamassa paraikaa rannikolle.

(sciencephotolibrary)

Myös The London Daily Mail -sanomalehti uutisoi vielä 16.4. (Nedin kuvanottopäivänä) Titanicin turmasta, että kaikki matkustajat on saatu pelastettua. Hmm, fake news -termiä ei oltu tuolloin edes vielä lanseerattu… mutta nähtävästi jo tuolloin päti sanonta, ettei kannata uskoa kaikkea lukemaansa. Titanicin mukana aaltoihin vaipui peräti 1517 ihmistä. Ja tiettävästi yhdeksän koiraa, kolme pelastui…

Täältä koto-Suomesta katsottuna on vaikeaa nimetä yksittäinen suuri katastrofi historian hämäristä, joka olisi saavuttanut maailmanlaajuisen uutisoinnin. Lapuan patruunatehtaan räjähdys vuonna 1976 uutisoitiin pienenä tekstiosiona mm. The New York Timesissa, mutta näkyvyyttä Suomi on oikeastaan saanut vasta eri lajien urheilutulosten myötä lähihistoriassa. Nykyään poliittinen tilanne on toki nostanut Suomea uutisotsikoihin ihan jo sijaintinsa ja Natoon liittymisen takia.

(thewallstreetjournal)

Mitäpä me suomalaiset sitten teemmekään kaiken tämän maailman kaaoksen keskellä? Noh, näköjään ainakin lähetämme seuraaviin pelleviisupippaloihin housuttoman äijän, joka lopulta saa jalkaansa ihastuttavat, kipinöitä leimuavat farkkushortsit.

Tähän on sitten tultu, poijjaat: mitä hullummaksi kaikki menee, sitä hullummaksi me näköjään haluamme leimautua maailmalla. Eipä siinä mitään; vilpittömästi onnea, menestystä ja eritoten huumoria kevään kisailuihin Akan puolelta. Lekkeriksi tässä pitää kaikki vetääkin, eihän tätä muuten kestä erkkikään (nimi muutettu yksityisyyden suojelemiseksi).

Go, Suomi, go! Ensi kesänä meidän kaikkien pyykkinaruilla liehuu taskupusseja tursuavat minishortsit (toivottavasti niihin saa hommattua tuollaiset kipinähärpäkkeet mukaan)!

Windows95man – No Rules! | Finland 🇫🇮 | National Final Performance | Eurovision 2024 (youtube.com)

Viimeistään tämän videon myötä torppien ja töllien kahveet menevät väärään kurkkuun. Tai sitten papparaiset intoutuvat lehmien tavoin kirmaamaan kevätlaitumilla tämän esityksen innoittamina… ihka omat taskupussit tuulessa lepattaen. Ah, sitä näkyä odotellessa…NOT!

(farmersweekly/Rachel Smith).

MENNEEN AJAN ÄITIPARKOJA

Huom! Aihe on niin karu, ettei sitä voi suositella raskaana oleville tai sellaista suunnitteleville.

Jo vuonna 1908 Egyptistä löydettiin nuoreksi naiseksi osoittautunut muumio, joka haudattiin kankaisiin käärittynä ja runsaalla suolalla peitettynä vuosien 404-343 eaa. välillä. Erikoista tässä 14-17 -vuotiaassa neitokaisessa oli se, että tytön jalkojen välissä näkyi sikiö, joka oli päästään jumittunut synnytyskanavaan. Jo tuolloin oli siis ilmeistä, että sekä äiti että lapsi menehtyivät synnytykseen.

(LiveScience/Margolis/Hunt 2023)

Sittemmin tämän nuoren äidin pää on joutunut kateisiin, mutta viime joulukuussa CT-kuvaukset paljastivat jotakin yllättävää: tytön rintaontelosta löytyi toinen sikiö. On epäilty, että tytön sisäelinten hajoamisen myötä tämä kaksoslapsi on siirtynyt kehossa ylemmäs eikä toista sikiötä ole havaittu edes hautaamisen yhteydessä: tuohon aikaan menehtyneiden sisäelimiä ei nimittäin poistettu, kuten myöhemmällä ajalla tehtiin.

(Arkeonews)

Tästä kammottavasta tapahtumasta monelle nousee tietenkin esiin ensimmäisenä synnyttäjän ikä, mutta tämän ikäiset tytöt/naiset olivatkin usein ensisynnyttäjiä jo (nykyisin määritellyssä) teini-iässä. Ihmisen elinajanodote oli tuolloin kuitenkin n. 30-40 vuotta tavallisen kansan keskuudessa. Tällainen varhainen perheenperustamisajankohta jatkui kuitenkin vielä vuosisatojakin eteenpäin, sillä vasta nykyaikana lääketieteen, hygienian ja paremman ruokavalion takia elinajanodote huitelee jo 80-90 vuodessa.

bullnyacadmed00167-0035.pdf (nih.gov) pdf v. 1975, jossa käsitellään muinaisia raskausajan ja synnytyksen ongelmia suhteessa naisten kuolleisuuteen

Joka tapauksessa tämä synnyttäjä on harvinainen tapaus pelkästään jo siksi, että synnytykseen kuolleita naisia on löydetty hyvin niukasti; vain n. muutaman kymmenen tutkitun naisen on varmistettu kuolleen kesken synnytyksen. Toisin voisi kyllä luulla: onhan se nyt päivänselvää, että jokaisessa synnytyksessä oli suuri uhka menehtyä ilman nykyaikaista hygieniaa ja hoitotiedettä. Kaksosraskaus ylipäätään on tietenkin vieläkin harvinaisempaa arkeologiassa, sillä nykyäänkin kaksosraskauden mahdollisuus on vain n. 1,3 %. Näiden kaikkien löytöjen vähäisyyttä selittää se, ettei jäänteistä useinkaan pystytä päättelemään, että kyseessä on nimenomaan kuolemaan johtanut, jostakin syystä epäonnistunut synnytys.

(National Museum of Denmark)

Muinaisessa Egyptissä kuitenkin tunnettiin ja tiedettiin synnytyksen vaarat, sillä haudoista on löydetty papyrusrullia, joissa jumalilta pyydetään suojelusta sekä mm. synnytysten onnistumiseen että kaksosraskausten estämiseen. Tällaisia suojelusloitsuja käytettiin amulettien tapaan henkilön eläessä.

Eräs tällainen suojeluspapyrus-amuletti on löydetty Taibakhori-nimisen naisen haudasta n. vuosilta 945-715 eaa. Tässä tekstissä jumalatar Nekhbet lupaa suojella Taibakhoria tämän eläessä lähestulkoon miltä tahansa taivaan ja maan välillä, varsinkin kaikelta syyrialaiselta taikuudelta. Eritoten huojentavaa on tietää, että jumalatar lupaa huolehtia suojattinsa kaikista kymmenestä varpaasta niin, että ne pysyvät terveinä:

Oracular Amuletic Decree – Unknown — Google Arts & Culture ”Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkään pelätä!” – Ultra Bra

Vanhin, tunnettu kaksoshautaus sijoittuu kuitenkin jo 31 000 vuoden taakse Krems-Wachtbergiin, Itävaltaan. Paikalta on löydetty mammutinluun alle haudatut pojat, joista toinen oli kuollut heti synnytyksen jälkeen. Toinen pojista eli vain n. 6 viikkoa, jonka jälkeen hauta oli avattu uudestaan. Tämä menehtynyt lapsi oli asetettu veljensä vierelle ja peitetty punaokralla, joten ilmiselvästi omaisille oli tärkeää asettaa veljekset yhteiseen hautaan viimeiselle matkalleen.

(ArchaeologyMagazine)

Vanhin löytö synnytyksessä kuolleesta äidistä ja kaksosista on löytynyt 7700 vuoden takaa Irkutskista, Etelä-Siperiasta. Aluksi tämän 20-25-vuotiaan äidin luultiin synnyttäneen yhden lapsen, mutta myöhemmissä tutkimuksissa havaittiin, että ensimmäinen vauva oli jumittunut jalat edellä synnytyskanavaan toisen jäädessä kohtuun. Tällainen äärimmäisen harvinainen esimerkki todistaa kyseessä olleen nimenomaan synnytyksen aikainen kaksoskuolema, sillä esim. monissa eri kulttuureissa on noudatettu erilaisia hautaamistapoja eri aikoina.

Joskus synnytyksessä kuollut lapsi/lapset on asetettu äitinsä rintakehän päälle, joskus lapsi/lapset ja äiti on haudattu erikseen ja joskus edes pareittain haudatuista lapsista ei voida saada dna-testeilläkään varmuutta siitä, että kyseessä ovat sisarukset. Monesti testit osoittavat, että kyseessä voi olla esim. serkukset, mutta sen tarkemmasta sukulaisuudesta ei saada varmuutta.

Irkutsk (CBS News).

Järkyttävintä näissä äiti-lapsi -hautauksissa on kuitenkin se, että tunnetaan useita tapauksia äidin kuoleman jälkeen tapahtuneesta syntymästä; mm. vuonna 1896 julkaistu kirja Anomalies and Curiosities of Medicine mainitsee useita tällaisia tapauksia. Tällaisessa syntymässä lapsi syntyy spontaanisti äidin kuolemanjälkeisistä kehonmuutoksista johtuen. Aivan kerta kaikkiaan hirvittävää. Ei suositella heikkohermoisille:

Anomalies and Curiosities of Medicine (public-library.uk) Oi miksi? OI MIKSI?? (pdf)

Eräs raskaana ollut/synnytykseen kuollut nuorehkoksi arvioitu nainen täytynee myös mainita siksi, että tapaus on hieman erikoinen: noin v. 969 eaa. Egyptissä kuoli korkea-arvoinen nainen nimeltään Neskhon. Kuten ylhäisön tapaan kuului, tämä nainen avioitui setänsä ylipappi Pinedjem II:n kanssa ja synnytti nuorehkosta iästään huolimatta neljä lasta ennen kuolemaansa.

Neskhon (EgyptMuseum).

Erikoista tapauksessa on se, että Neskhonin mukana oli haudattu tällainen aiemmin mainittu suojeluspapyrus, jossa jumala Amonilta rukoiltiin suojelusta. Tässä tapauksessa suojelusta tarvittiin kuitenkin sitä vastaan, ettei Neskhonin henki aiheuttaisi harmia entiselle aviomiehelleen Pinedjem II:lle.

Ehkäpä tämä papurys asetettiin hautaan siksi, että tämä Pinedjem meni sitten hautaamaan vaimonsa arkkuun, joka oli tarkoitettu hänen omalle sisarelleen eli ensimmäiselle vaimolleen Isetemkheb D:lle. Aargh, mikä temppu! Naisen raskausaikaa/synnytystä ei siis ole mitenkään huomioitu suojeluksella tämän eläessä ja kuinkas sitten kävikään; papinpentelettä kiinnosti vain, ettei naisen haamu aiheuta hänelle itselleen mitään vahinkoa. Akalla nousee höyry korvista tämän oman tilanteentulkintansa myötä (joka voi tietenkin olla täysin päin honkia)…!

Pinedjem II.

Neskhonin kääreistä oli kuitenkin myöhemmässä vaiheessa anastettu haudanryöstäjien toimesta skarabee-amuletti, mutta esim. joitakin perusastioita ja kanooppiastioita oli jätetty jäljelle (sisäelinten säilytysastia). Ei siis ole oletettavaa, että kiireiset ryövärit olisivat anastaneet jotakin heille merkityksetöntä suojeluspapyrusta Neskhon-vainajalta, kun Pinedjeminkin asettama suojeluspapyrus oli hautaan jätetty.

Akka langettaakin nyt kirouksen tämän ääliöäijän päälle post mortem: ”Olkoon nimesi kirottu ikuisesti ja aina! Syököön skorpioni kaikki kymmenen, tervettä varvastasi ja langetkoon päällesi kaikkien syyrialaisten maagikkojen pahimmat manaukset! Pthyi!”

Kuvan kirjoitus ei liity tapaukseen.

Voi voi, R.I.P kaikille näille(kin) muinoin hirvittävällä tavalla kärsineille ja kuolleille naisparoille. Pinedjemille vielä kerran PTHYI!

”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva”. Näin sanoo Herra Isoherra Eevalle kuuluisassa teoksessa Raamattu (1. Mooseksen kirja 3).

NIINPÄ NIIN! AARGH! Akalla alkaa nousta höyryä korvista uudestaan. Ja uudestaan. Ja uud… Got the point??? PTHYI!

PÄIVITYS 3.8.2026:

https://www.livescience.com/archaeology/1-200-year-old-infant-burial-found-near-famous-temple-of-artemis-in-turkey-contains-twins-one-with-an-unusual-extra-rib

Turkissa on löydetty muinaisen Efesoksen temppelin läheltä hylätystä käymäläverkosta kahden kaksosen jäänteet. Lapset ovat syntyneet ennenaikaisesti n. 7,5 kuukauden raskauden jälkeen 800-luvulla jaa. ja heidät on haudattu vierekkäin syntymän jälkeen. Äidin kohtalosta ei ole tietoa. Toisella lapsella on geenivirheen takia ollut harvinainen ylimääräinen kylkiluu ja tämä on saattanut myös johtaa näihin raskaudenaikaisiin komplikaatioihin. Lapset on kuitenkin haudattu temppelin läheisyyteen, joten heille haluttiin osoittaa kunnioitusta kuoleman jälkeen.

LEGENDAA, KANNIBAALEJA JA KALEVALAA

Tämän hyytävän kylmyyden keskellä on mukava suunnata katse rapakon taakse keskelle huitsin Nevadaa. Kirjaimellisesti. Keskelle-ei-mitään.

Lovelock Cave (TravelNevada).

Lovelock Cave – Google Maps

Keskellä Nevadan osavaltion erämaalakeuksia ja vuorenhuippuja sijaitsee Lovelock Cave, johon liittyy pohjoisen Paiute-intiaaniheimon legenda punahiuksisista jättiläisistä. Tarina kertoo, että muinaisina aikoina tähän luolaan ajettiin sumppuun ”Si-Te-Cah” -heimon viimeiset jättiläiset, koska nämä jätit olivat suuren kokonsa lisäksi myös kannibaaleja.

Kyllästyttyään tämän heimon luomaan jatkuvaan uhkaan muut paikalliset asukkaat yhdistivät siis rintamansa, ajoivat jättiläiset luolaan (n. 46 x 11 m) ja sytyttivät luolan suulle oksia ja risuja palamaan. Luolaan paenneet jätit kuolivat joko tuskissaan palaen tai savuun tukehtuen; tosin muutaman naispuolisen heimon jäsenen kerrotaan päässeen pakoon tästä tulipätsistä.

A Paiute drawing his bow and arrow; two others in festive costume (v. 1872/the National Archives and Records Administration).

Vielä nykyäänkin luolan katossa on nähtävissä merkkejä suuresta palosta ja luolassa on tehty kaivauksia jo 1800-luvun puolella. Ei tosin arkeologisia kaivauksia, vaan luolasta kaivettiin tonnitolkulla guanoa, jota käytettiin mm. lannoitteena ja silloisen ruudin valmistuksessa. Jep, guano on siis lepakoiden scheissea, ja varsinkin rannikkoalueilla merilintujen kakkaa.

Vuonna 1886 kaivosinsinööri John T. Reid johdatettiin paikalle ja hän tekikin luolassa huomattavia löytöjä. Näihin löytöihin viitataan nykyisin termillä ”Reidin kokoelma.” Ukkeli ei siis kuitenkaan suorittanut kaivauksia järjestelmällisesti nykyarkeologian tapaan, mutta tuohon aikaan se ei ollut mitenkään tavatonta. Hän oli paikalla insinöörinä ja amatööriantropologina, ei suinkaan arkeologian edelläkävijänä.

Esineistöä.

Joka tapauksessa tämä arvon herra Reid löysi luolasta esinelöytöjen lisäksi useiden kymmenien yksilöiden luiden jäänteitä ja kokonaisia luurankoja, joiden perusteella hän arveli tosiaankin löytäneensä legendoissa mainitun jättiläisrodun. Käyttäen omaa reisiluutaan pituusvertailussa hän laskeskeli, että kyseisten yksilöiden pituus oli täytynyt olla peräti 230-290 cm:n välillä. Mutta… mm. seuraavassa linkissä Reidin on arveltu jättäneen huomioimatta esim. sellaisen seikan, että reisiluun yläpään palloniveltä ei tule huomioida pituuden arviointimittauksessa, joten tämä lienee vaikuttanut hänen arvioihinsa:

*210777-1984-4Winter.pdf (nv.gov) Nevada Historical Societyn neljännesvuosikatsaus v. 1984 (pdf).

Tässä koosteessa aihetta käsitellään n. 10 sivun verran ja taulukot osoittavat, etteivät Reidin kokoelman luiden pituudet poikkea juurikaan alueen muista hautalöydöistä: pituudet olivat miesyksilöiden kohdalla n. 160-180 cm:n välillä. Reid kuitenkin uskoi teoriaansa löytämästään jättiläisrodusta jo senkin takia, että osissa kalloista oli jäljellä pehmytkudosta ja punaisenruskeita hiuksia. Kyseisessä linkissä mainitaan myös tästä: useat muinaiset kulttuurit käyttivät jo eläessään ja/tai hautauksissa väriaineena punaokraa, joka myös tehokkaasti muuttaa mustien hiusten värin punaruskeaksi ajan kuluessa.

Yksi houkutuslinnuista (1900-luvun alun kuva).

Vuosina 1912 ja 1924 luolassa suoritettiin vihdoin arkeologisia kaivauksia, sillä vuonna 1911 guanonkaivajat olivat tehokkaasti rellestäneet luolassa kaivaen noin 250 tonnia sitä ihteään käytettäväksi teollisuuden tarkoituksiin. L. L. Loud Kalifornian yliopistosta ja myöhemmin mukaan liittynyt M. R. Harrington löysivät luolasta muumioiden ja luiden lisäksi mm. kalaverkkoja, sandaaleita, nuolen- ja keihäänkärkiä, koreja ja taidokkaasti höyhenistä ja meriheinästä tehtyjä ja maalattuja houkutuslintuja. Mm. seuraava sanomalehtiartikkeli vuodelta 1929 kertoo löydöistä tarkemmin:

22 Aug 1929, 6 – Oakdale Leader at Newspapers.com

Sanomalehtiartikkeli mainitsee, että mm. eläintennahoista huolellisesti ommellut viltit ja luusta kaiverretut metsästyspillit osoittavat, ettei tämä heimo voinut olla se alkeellinen, kannibalistinen heimo, josta legendoissa puhutaan. Aiemman linkin materiaalissa mainitaan myös, että löytöihin kuului kalaverkkoon haudattu lapsi, jonka mukaan oli laitettu taidokkaasti tehty helistin. (Kalaverkkojen löytyminen johtuu ylipäätään siitä, että alueella on ollut useitakin pienempiä järviä, jotka sittemmin ovat kokonaan kuivuneet.)

Sisäänkäynti.

Koska ja kuinka kauan luolaa onkaan sitten käytetty? Onko näissä punatukkajätti-legendoissa mitään perää? Berkeleyn yliopiston kirjaston materiaali kertoo, että luolaa olisi käytetty jo niinkin varhain, kuin 2740 eaa. aina 1800-luvun puolelle asti. Varmimmat ajoitukset luumateriaaleista sijoittuvat vuosille 1450 ja 1420 eaa. Luolaa on siis kuitenkin todistettavasti käytetty jo useita vuosituhansia. Guanokerrostumien varhaisimmat ajoitukset ovat vuosituhannelta 5000 eaa., joten lepakoita luolassa on ollut jo kauan ennen ihmislajia. Ilmankos sitä pa*kaa riitti tonnitolkulla lapioitavaksi asti!

Paiute-perhe v. 1906 (Library of Congress).

Noin vuonna 500 jaa. ilmeisesti maanjäristyksen seurauksena luolassa romahti useita suuria kivenlohkareita, joka lienee rajoittanut myöhempää toimintaa. Onkin siis mahdollista, että legenda jättiläisistä on peräti voinut periytyä sukupolvelta toiselle jo ennen tätä aikaa.

arf010-002.pdf (berkeley.edu) Yliopiston kirjaston materiaalia, jonka lopussa on mm. graafisia kuvia alueen/luolan rakenteesta sekä vanhoja valokuvia kaivauksista (pdf).

Eli onko legendoissa sitten mitään perää…? Mene ja tiedä; kaikki on toki mahdollista. Tällaisen luolan historialliset todisteet ajoituksineen ovat mielenkiintoisia: ainakin tuo kalaverkkoon haudattu lapsi helistimineen kertoo siitä, että luolaa on ainakin jossakin vaiheessa käytetty huolelliseen hautaustarkoitukseen. Onhan se ihan mahdollista, että luolan käyttötarkoitus on eri vuosisatoina vaihdellut suurestikin ja kenties joku jättiläiskannibaaliheimo luolaan on sumputettukin.

M. R. Harringtonin löytämä Moapa Paiute-kulttuurin punottu kori v. 1925 (National Museum of the American Indian).

Tällaisessa tilanteessa Akka näkee sielunsa silmin kuvaelman, jossa moiset lajitovereita syövät penteleet (legendoissa mainittu noin 20-30 jättiläisheimon viimeistä yksilöä) on tosiaankin ajettu luolaan ja palavien oksien ja pensaiden avulla tukahdutettu kuoliaaksi. Mitäpä sitten tämän jälkeen tapahtuisi? Akan kuvaelmassa on tietenkin lisätty pökköä pesään, notta ne pahikset varmastikin kärventyisivät ainakin muutamien päivien ajan. Lopuksi olisi oksien rippeet raivattu luolan suulta ja kaikki mahdolliset jäänteet olisi raahattu kuivalle aavikolle korppikotkien ja muiden lentävien öttiäisten mässäiltäväksi, kunnes jäljellä ei olisi enää ollut jänteen ripettäkään.

Klassinen koukkunokka.

”Menit sitten syömään mun mummon, pärkkeles! Siitäs sait!” olisi joku voinut tässä kohtaa todeta kiukuspäissään. Kuka näitä ilkeitä kannibaaleja olisi luolaankaan jättänyt tai niille hautoja kaivanut, jos luolaa aiottiin kuitenkin vielä heidän jälkeensäkin käyttää johonkin tarkoitukseen?

Luolassa on kuitenkin käyty vielä niinkin myöhään, kuin n. 1830-luvun aikana (tuolta ajalta on löydetty ase ja ihmisen scheissea), joten tällainen sumputustapahtuma (kenties peräti) vuosituhansien takaa olisi jo kauan aikaa sitten unohtunut suulliseksi perimätiedoksi ja täten legendaariseksi tarinaksi. Mikäpä ettei! Karttaa katsoessa alueella ei ole kerta kaikkiaan yhtikäs mitään, joten luolan olemassaolo ja sijainti on voinut olla hyvinkin tärkeä muinaisille metsästäjille vaikka miten pitkään. Luolasta on saatu suojaa metsästysretkillä, siellä on voitu korjata verkkoja ja metsästyskeihäitä, varastoida ruokaa ja nähtävästi myös saattaa omaisia haudan lepoon aikojen kuluessa.

Eräs teoria on sekin, että luolasta olisi tosiaankin löytynyt näitä peräti jopa kolmemetristen yksilöiden luurankoja, mutta Smithsonian-instituutti olisi tietenkin tapojensa mukaisesti jemmannut kaikki todisteet perushistoriasta poikkeavista löydöistä.

Tällaisten perimätietona kerrottujen tarinoiden alkuperä kiehtoo aina mieltä, mutta luulöytöjen perusteella Lovelockin jättiläisistä ei kuitenkaan toistaiseksi ole todisteita. Kuten ei ole todisteita sellaisestakaan perimätiedosta, että maailman synty johtui Ilmattaren yksinäisyydestä: hän meni uimaan, tuli raskaaksi meren tuulesta ja raskausaika kestikin peräti yhdeksän vuotta!

Ilmatar/Robert Wilhelm Ekman v. 1860 (Suomen kansallisgalleria).

Lapsi ei kuitenkaan syntynyt, joten sotka muni Ilmattaren polvelle seitsemän munaa. Nämä munat rikkoutuivat ja muodostivat maan, taivaan, tähdet jne. Lopulta lapsi päätti itse syntyä, joten omatoimisesti ihan-ilman-hyvinvointialueiden-apua syntyi tämä merkillinen lapsi Väinämöinen. Väiski osasi jo syntyessään loitsia ja laulaa, ja nykypäivänä Väiski olisikin jo saanut kaiken maailman diagnoosit eri kirjainyhdistelmillä jo heti syntymänsä jälkeen.

Väinämöisen pää/Akseli Gallen-Kallelan luonnos v. 1895 teokseen ”Väinämöisen lähtö.”

Lauloi, mokoma, vielä hauenleuka-kanteleensa avulla Joukahaisen suohon! Päästäkseen suosta Joukahainen lupaa sisarensa Väiskille vaimoksi, mutta tämä päättääkin mieluummin päättää omat päivänsä. Kerrassaan mieltäylentävä kaveri, tämä Väinämöinen!

Että näin! Legendoja on monenlaisia, mutta uskottavammalta tuntuu kuitenkin tämä kannibalistinen intiaaniheimo, kuin meikäläisten oma wannabe-Harry-Potter-ihmepoika Väinämöinen. Itsestään syntyvä ihmelapsi, my ass…!

JOULUN PYHÄ KOLMINAISUUS

Näin joulun alla –niiden hankien, korkeiden nietosten sulaessa– moni tuskailee köökissä eli ruoanlaittotapahtumakeskuksessa tuntikausia: on laitettava viimeisen päälle kystä kyllä koko suvulle ja laajalle ystäväjoukolle, valmisruokaahan kunnon ”joulustelija” ei tarjolle aseta!

Ja sitten on sen seitsemää sorttia leivottava, vaikka henki menisi – joita juurikaan kukaan ei saavu syömään (joko jossakin taudissa kärvistellen tai kaikkia mahdollisia tauteja peläten).

Pakastin huutaa hoosiannaa, kun ahkera joulunrakentaja sulloo itku silmässä vaivalla vääntämänsä juustokierteet, luumu-unelmat ja savulohipasteijat odottamaan parempaa aikaa, jota ei koskaan tule.

Näin; nyt pahimmat synkistelyt on suoritettu, joten mennäänpä itse asiaan.

Useimpien joulupöytään kuuluu ehdottomasti Pyhä Kolminaisuus eli porkkana-, peruna- ja lanttulaatikko.

”Pernaloora” (kuten Akan faija tätä muinoin nimitti) lienee laatikoista suosituin ja kaikilla lienee oma mielipiteensä myöskin imelletystä perunalaatikosta.

The Potato Eaters/Vincent van Gogh 1885.

Perunan alkuperää harvempi kuitenkaan tietää: varhaisimmat löydökset perunanviljelystä on tehty kivityökaluista Perusta, ja ne ajoittuvat vuosiin 3400-2500 eaa. On kuitenkin arveltu, että perunan historian alkuperä ulottuu jopa 8000-5000 eaa. asti.

Eurooppaan peruna saapui konkistadorien tuomana noin vuosien 1536-1570 välisenä aikana, mutta suurempaa suosiota tämä mukulakasvi ei tuolloin vielä saanut. Tavallinen kansa pelkäsi perunan olevan myrkyllistä ja pakanallinen kasvi, jonka kasvattamisesta (kuten tomaatinkin) saattoi saada syytteen noituudesta.

Vasta 1700-luvulla peruna ymmärrettiin suhteellisen helposti viljeltäväksi satokasviksi, joka varsinkin nälänhätien keskellä pelasti jopa usein ihmishenkiä. Perunan yleisyyttä edisti myös mm. Ranskassa sellainen seikka, että peräti itse kuningatar Marie-Antoinette (1774-1792) alkoi käyttää hiuksissaan koristeina perunankukkia.

Suomeen peruna saapui tiettävästi 1720-luvulla Fagervikin kartanoon saksalaisten työmiesten tuomina. Vähitellen peruna syrjäytti aiemmin yleisimmän juureksen eli nauriin ja nykyisin suomalaiset popsivat perunaa 50-60 kg vuodessa/lärvi, mutta vielä 1950-luvulla kulutus oli jopa 188 kg/lärvi. Pasta ja riisi ovat laskeneet potunjyystämisen suosiota, vaikka perunassa on runsaasti erilaisia vitamiineja ja kivennäisaineita.

Fagervikin kartano – Wikipedia

Porkkananviljelyn alkuperä juontuu 3000-luvulle eaa muinaiseen Persiaan (nyk. Iran ja Afganistan), ja Sveitsistä ja Saksasta on löydetty samoilta ajoilta porkkanansiemeniä. Tuolloin porkkanaa viljeltiin vielä muun värisenä, kuin oranssina: lajikkeista on löytynyt sekä mustaa, valkoista, punaista, että violettia väriä. Muinaisesta Egyptistä porkkanan käyttö lääkkeenä siirtyi Kreikkaan ja Roomaan, mutta vasta 1700-luvulla hollantilaiset kasvattajat toivat suuren yleisön tietoisuuteen oranssin lajikkeen, nimeltään ”Long Orange” (pitkä oranssi).

Amerikkaan lähteneet ensimmäisen siirtokunnan jäsenet viljelivät tiettävästi porkkanaa Jamestownissa v. 1609, joten porkkanan maailmanvalloitus oli väistämätöntä.

Suomessa porkkanaa on sekä viljelty, että syöty ainakin parisataa vuotta ja käytetty myöskin lääkinnällisiin tarkoituksiin, kuten muinaisessa Egyptissä. Porkkanaa syödään noin 8-10 kg vuodessa/lärvi, joten perunankulutukseen on vielä viisinkertainen matka!

Joitakin vuosia sitten esiteltiin vegaaninen kylmäsavulohi, eli porkkanasta valmistettu ”porkkala.” Tämä ruokalaji jakanee mielipiteitä erilleen yhtä paljon, kuin imelletty perunalaatikko.

Porkkanalohi eli porkkala | Sesonki | Reseptit | K-Ruoka

Lanttua onkin peräti epäilty joko suomalaiseksi, ruotsalaiseksi tai siperialaiseksi lajiksi, ja tämä uskomus on peräisin kasvitieteilijä Gaspard Bauhinista. Hänen muistiinpanonsa vuodelta 1620 osoittavat, että lanttua kasvoi tuolloin villinä Ruotsissa.

Gaspard Bauhin (1560-1624).

Onkin siis epäilty, että täällä Pohjolassa olisikin jotenkin onnistuttu risteyttämään nauris, rypsi (nauriin alalaji) sekä Siperiasta peräisin oleva lehtikaali? Vuoden 2019 tutkimukset University of Missourissa osoittavat kuitenkin, että tämä väite on mahdoton: näiden lajien erot ovat syntyneet jo hyvin varhain eikä niiden esiastetta tai yhteistä edeltäjää ole enää löydettävissä, sillä sellainen lienee kuollut sukupuuttoon.

New study revises origins of the humble rutabaga – Biological Sciences (missouri.edu)

Noh, ainakin Suomessa lanttua on viljelty 1500-luvulta asti. Se ei olekaan mikään ihme, sillä tämä vähäkalorinen planttu sisältää mm. yllättävän paljon C-vitamiinia. Tämä lienee lantun suosion syy pohjoisilla leveysasteilla jo niinä aikoina, kun mistään vitamiineista ei tiedetty vielä hölkäsen pöläystäkään… C-vitamiinin riittävä saanti esti nimittäin lukuisia sairauksia, tunnetuin niistä lienee keripukki.

Lanttua syödään kuitenkin enää noin kilon verran vuodessa/lärvi. Akka epäilee tämän määrän johtuvan ylipäätään siitä, että keittojuureksissa on lanttua arkiruoassa. Loput lantunkulutuksen määrästä meneekin sitten jo joulun lanttulaatikon myötä…

Otetaanpa tähän vielä Pyhän kolminaisuuden ulkopuolelta yksi juures lisää, joka kuuluu oleellisena osana suomalaisten joulupöytään:

Punajuuri. Tämän mehukkaan vihanneksen jäänteitä on löydetty sekä Hollannista, Mesopotamiasta että Egyptistä noin 5000 vuoden takaa. Erikoista on kuitenkin se, että tuolloisena aikana tämä juures oli pitkä ja kapea, kuten porkkana, ja lähinnä vain sen lehtiä käytettiinkin sittemmin muinaisessa Kreikassa lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Nykyisenlainen punajuuri kehittyi jalostuksen myötä Euroopassa 1500-1600-luvuilla, ja toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen tämä kasvis olikin purkitettuna suosittu. Kuten edellisetkin esimerkit, tämä juures sisältää paljon useita ravintoaineita.

Punajuuri on voimajuures (puutarha.net)

Viimeisimpänä, mutta ei yhtään vähäisempänä, Akka kertoo seuraavassa tämän punajuurikkaasta tehdyn alamuodon historiasta suomalaisessa joulupöydässä:

ROSOLLI. Nähtävästi tämä ruokalaji on seuraus 1700-luvun Lounais-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan säätyläispiireistä, joista ruokalaji levisi joulupöytään muuallekin Suomeen 1800-luvun puolella. Kannattaa lukaista seuraava linkki tästä ”melkein pyhästä” aiheesta, sillä tämä aihe jakaa mielipiteitä yhtä paljon, kuin perunalaatikon imellytys. Notta että kuuluuko rosolliin silliä vaiko ei:

Adventtikalenteri 3: Rosolli ja sillisalaatti – Kulttuurihistorian seura

Sillisalaattia – Kotimaisten kielten keskus (kotus.fi)

Noh; summa summarum: yritetään taas tänä jouluna välttää sairastuttamasta ketään ja vedetään näitä kotimaisia vihanneksia ihan vaikka itse tehtyinä tai valmiina ostettuina, jos niitä ylipäätään haluaa syödä.

Akalle tämä on kynnyskysymys, joten kiertoilmauksin Akka poistaa itsensä tästä tilanteesta: ”Juu-ei-kirvesvartta-ohoh-mikäs-tuolla-oli.”

Hyvää joulua itse kullekin säädylle; näillä mennään! Pääasia joulussa on mukava fiilis, eikä hössötys, jos sekin voi joillekin yksilöille aiheuttaa ”Hirveetä ressiä. Sitä ei nimittäin ihminen jaksa. Pitkään.” – Akan faija

HOUSKAN HAUSKA HELVETINKUILU

Noin 50 km Prahasta pohjoiseen sijaitsee merkillinen linna kallionkukkulalla keskellä-ei-mitään eli täydellisessä skutsissa.

Houska (allthatsinteresting).

Tämän Houskaksi kutsutun linnan paikalla sijaitsi perimätiedon mukaan 800-luvulla jaa. pieni, puinen linnake, mutta alueen asukkaat alkoivat vältellä ja pelätä paikkaa jo tuolloin ihan syystäkin: kallionlohkeamasta kerrottiin ilmestyvän kummallisia hirviöitä. Demonit, siivekkäät oliot ja aaveet kumpusivat tästä pohjattomasta helvetin portista eikä mikään määrä kiviä pystynyt tukkimaan tätä kallioon ilmestynyttä pohjatonta kuilua! Mahtoivat siinä paikallisten metsästäjien puntit tutista, kun näiden lentelevien olioiden kerrottiin syövän kotieläimiä ja vetävän ihmisiä mukaansa tähän helvetinkoloon…

Houska castle – Google Maps

Kuningas Ottokar II:n valtakaudella tämä kuilu päätettiin tukkia lopullisesti v. 1253-1278 välisenä aikana, ja tuolloin kuilu suljettiin kivipaasilla ja sen päälle rakennettiin arkkienkeli Mikaelille pyhitetty kappeli ja neliönmuotoinen linna sisäpihoineen. Ilmiselvästikään linnaa ei ole tarkoitettu linnakkeeksi puolustautumistarkoitukseen, sillä sen sijainti on tähän tarkoitukseen surkea: ei jokia, ei teitä, ei kaupunkeja eikä oikein mitään muutakaan. Ainoa vesilähde on ollut sadevettä keräävä säiliö, jolla ei puolustuslinnakkeen vaatimaa vedentarvetta olisi mitenkään pystytty pitämään yllä.

Sisäpiha(WikimediaCommons).

Kappelissa on mm. fresko arkkienkeli Mikaelista taistelemassa lohikäärmettä vastaan, mutta erikoiseksi on mainittu fresko naispuolisesta kentaurista, joka ampuu jousella pitäen nuolta vasemmalla kädellään. Vasenkätisyyttä pidettiin keskiajalla osoituksena satanismista ja muutoinkin tällainen pakanallinen hahmo on erikoinen ilmestys kristillisessä kappelissa.

Kappelin kentauri(WikimediaCommons).

Rakennustöiden aikana kuolemaantuomitut vangit saivat armahduksen, mikäli he suostuivat laskeutumaan köydellä laskettuna kuiluun ja kertomaan näkemästään. Erään vangin kerrotaan suostuneen tähän, mutta laskeutumisen aikana hän alkoi kirkua ja ylös vedettäessä huomattiin, että tämä tärisevä koekaniini oli vanhentunut iältään n. 30-40 vuotta ja hänen hiuksensakin olivat muuttuneet vitivalkoisiksi. Miespoloinen kuoli sitten kaksi päivää myöhemmin.

Maailman syvin porausreikä on tällä hetkellä 12,2-kilometrinen Kola Superdeep Borehole, joten ihan näin syvälle ei vankiparka tainnut kuitenkaan joutua. Johan siinä olisikin ollut köydellä mittaa…

Noh, seuraavina vuosisatoina linnaa kunnostettiin eri ylhäisösukujen toimesta, välillä jätettiin rappiolle ja taas kunnostettiin, kunnes linnan lopulta osti Skoda-automerkin perustaja Josef Simonek v. 1924. Hänen perillisensä omistavat linnan edelleen ja se on ollut avoinna yleisölle vuodesta 1999 alkaen.

Houska Castle Old Look/1895.

1630-luvulla linnaa asutti kuitenkin (legendan mukaan) ruotsalainen mustan magian harrastaja Oronto. Hänen kerrotaan yrittäneen kehittää linnassa ikuisen elämän eliksiiriä, ja paikallinen väestö pelkäsikin tämän alkemistin valjastavan tämän helvetin portin voimia okkultistisiin kokkailuihinsa. Viimein äijäparka murhattiinkin muutaman linnaan murtautuneen metsästäjän toimesta. Ja täten rauha laskeutui Houskan ylle; valtakunnassa oli kaikki hyvin ja… vai oliko? Kummituksia nähdään ja kuullaan Houskassa edelleen!

Tästä herää tietenkin kysymys: onko sitä pohjatonta kuilua koskaan mitattu tai tutkittu? Muutoin, kuin laskemalla kuiluun vankeja köydellä? Vastaus on ilmeisesti ei, sillä toisen maailmansodan aikana Wehrmacht (Saksan sotavoimat) otti linnan haltuunsa ja kuilussa/linnassa pelätään edelleen olevan sodanaikaisia räjähteitä. Kerrotaan jopa, että itse Heinrich Himmler olisi käyttänyt linnaa pakkomielteiseen okkultismiinsa ja mm. säilönyt linnassa arvokkaita käsikirjoituskokoelmiaan aiheeseen liittyen. Aikalaiset kertoilivatkin nähneensä linnassa kummallisia valoilmiöitä ja kuulleensa omituisia ääniä.

Fresko(WikimediaCommons).

Minkälaisia havaintoja linnan olioista ja kummituksista sitten onkaan tehty ja tehdään edelleen? Jo aiemmin mainitut demonit ovat tietenkin itsestäänselvyyksiä – onhan kyse kuitenkin suorasta reitistä helvettiin – mutta jo ennen linnan rakentamista kuilusta kerrottiin nousseen mm. päätön hevonen ja ihminen, jolla oli härkäsammakon pää. Kerrotaan myös, että kuilua vartioi aaveena munkinkaapuinen, kasvoton mies ja kappelin lattian alta kuullaan edelleen kynsien raapimista muistuttavia ääniä. Ei siis olekaan ihme, että linnan muurit on rakennettu suojaamaan rakennuksen sisäpuolta – ja osa ikkunoista on muurattu umpeen sisäpuolelta. Mikä tahansa lattian alta yrittääkin paeta, linna on tehty kestämään ja säilyttämään demoniset voimat nimenomaan seinien sisäpuolella. Paitsi ne juuri mainitut naazzit.

(WikimediaCommons)

Eri asia on sitten se, onko näissä tarinoissa ja myyteissä mitään perää, mutta jokin syyhän tällaisen rakennelman pystyttämiseen on täytynyt olla. Mistäpä sitä tietää, minkälaisia kaasuja sieltä maan sisuksista on höyrystynyt kallionlohkeaman kautta… ainakin seuraavanlaisia luonnonkaasuja kuten metaani, rikkivety ja häkä on mainittu maaperän kaasuiksi seuraavassa linkissä:

https://www.basements.org.uk/TBIC/Design/Ground-Gases.aspx

Näistä eritoten rikkivedyn terveysvaikutukset ovat mielenkiintoisia: altistuminen voi johtaa pahimmassa tapauksessa kuolemaan. Lievemmissä tapauksissa voi aiheuttaa mm. pahoinvointia, huimausta, tärinää, kouristuksia ja houreita. Hetipä tässä Akalle juolahti mieleen se syvyyksiin laskettu tärisevä vanginreppana; tosin rikkivety ei selitä ukon harmaantunutta kuontaloa! Houreilu sopii kyllä oireisiin ihan kenelle tahansa kuilun lähettyvillä käyneille henkilöille: ihmishybridi, jolla oli härkäsammakon pää… hui hai! Ja lentäviä demoneja!

Flying Monster/Robert Caney(NationalGalleryofArt).

Samapa tuo oikeastaan, minkälaiset voimat Houskassa sitten mellastavatkaan; ainakin tällainen kohde on historiallisesti mielenkiintoinen ja uniikki. Pari aavetta kaupanpäällisiksi turistikierroksella ei ole koskaan pahitteeksi, olkoon sitten päätön hevonen tai mustanpuhuva munkki. Ainakin on parempi sitten vetäytyä takavasemmalle, jos päänupissa alkaa huimata tai tasapainoaisti häiriintyy… tai jos alkaa näkyä sammakonpäisiä turistioppaita, jotka raahaavat juuri muita turisteja kohti pohjatonta kuilua!

MUUTAMA MERKKITAPAUS HISTORIASTA

Sotahistoria ylipäätään ei ole missään vaiheessa sopinut Akan pirtaan, mutta nyt oli aivan pakko virkistää muistia ja kaivaa lisäinfoakin muutaman historiallisen tapahtuman osalta. On meinaan sen verran kiristänyt hampaita nämä viime aikojen tapahtumat. Huom! Seuraavat tekstit saattavat aiheuttaa närää tai mielipahaa joillekin ihmisille, mutta siitä on turha valittaa yhtään mitään yhtään minnekään. Akkaa ei nimittäin kiinnosta, ei edes pätkän vertaa.

Pidemmittä puheitta esimerkki nro 1:

Sotapäällikkö Hannibal Barka (kavereiden kesken vain Hannibal) tunnetaan parhaiten sotaretkestään Alppien yli v. 218 eaa. Mukanaan Hannibalilla oli peräti 70 000 miestä, 20 000 hevosta ja 37 SOTANORSUA. Hannibal lähti tähän uskaliaaseen ylitykseen syksyllä ja roomalaisten historioitsijoiden (Titus Livius ja Polybios) mukaan retkue eteni Alppien yli peräti 16 päivässä lumesta, jäästä ja vuoristoisesta ympäristöstä huolimatta.

Hannibal Barka (247 eaa. – 183 eaa.)

Matkan aikana menetettiin varmasti useitakin ukkeleita, heppoja ja norsujakin ihan pelkkään kylmyyteen, mutta matkan tarkoituksena oli tässä toisessa puunilaissodassa (Karthagon ja Rooman valtakunnan välillä) hyökätä roomalaisten kimppuun näiden omilla kotikonnuilla eli Italiassa. Yllätyksellinen matkareitti toikin toivotun lopputuloksen: Hannibal raivasi tieltään ensin joitakin paikallisia heimoja Pohjois-Italiassa ja voitti lopulta roomalaiset sodan ensimmäisessä suurtaistelussa (Trebian taistelussa) joulukuussa. Tästä Hannibalin joukkioineen oli hyvä jatkaa eteenpäin kohti eteläisempää Italiaa ja tietenkin – Roomaa.

Arkeologit ovat yrittäneet kartoittaa Hannibalin kulkemaa reittiä mm. näiden eläinten vanhojen jätösten perusteella, joita on löydetty n. 3000 metrin korkeudelta Col de la Traversette-solasta Ranskan ja Italian rajalla.

Col de la Traversette – Google Maps

(Henri-Paul Motte/1906)

Titus Livius ja Polybios kertovat kumpikin Alppien ylityksen hirvittävistä olosuhteista, mutta kumpikaan ei mainitse, millaista tällaisten sotajoukkojen ja varsinkin norsujen kohtaaminen saattoikaan olla näille paikallisille heimoille. Akka täyttää tämän aukon nyt fiktiivisellä kuvaelmalla, kun paikallinen kylänvanhin kohtaa ensimmäistä kertaa tämän kerrassaan hämmästyttävän joukkion:

”Kas mokomaa, tervetuloa! Kylläpä teitä onkin saapunut lukuisa joukko; käykää toki lämmittelemään nuotion ympärille. Yksi kerrallaan, poijjaat, yksi kerrallaan, muuten tulee ruuhkaa! TALUTTAKAA ne teidän sotanorsunne tuonne sivummalle, ne vievät niin kamalasti tilaa tässä pikkuisessa kyläpahasessa. Olkaa niin hyvät ja majoittukaa mihin tahansa mahdutte; olisikin pitänyt leipasta vähän enempi nisua, jos olisi tiedetty vieraita tulevan näinkin runsaasti. Eihän meillä ole heinääkään kaikille noille hevosille, jestas sentään… mitäs nuo teidän norsunne muuten syövät??”

(Heinrich Leutemann/1865)

Esimerkki nro 2:

Marraskuun 15. päivä v. 1532 espanjalainen konkistadori Francisco Pizarro saapui inkavaltakuntaan Peruun Cajamarcan kaupunkiin, jossa hän kukisti ja vangitsi vain 180 miehen voimin inkakuningas Atahualpan (jolla oli sotilasjoukkoja arvioiden mukaan 40 000-80 000). Kun Atahualpa heitti hänelle ojennetun Raamatun maahan, kuningas vangittiin ja useita inkoja ammuttiin saman tien kuoliaaksi.

Atahualpa (n. 1502-1533). Tuntematon taiteilija.

Atahualpa yritti vapautua lupaamalla Pizarrolle huoneellisen kultaa ja kaksi pienempää huoneellista hopeaa, nykypäivän rahassa pelkästään tämän ”kultahuoneen” arvoksi on laskettu peräti 500 miljoonaa dollaria. Noh, Atahualpaa ei tietenkään lunnaista huolimatta vapautettu, vaan hänelle järjestettiin ”oikeudenkäynti,” jonka lopputuloksena inkavaltias todettiin syylliseksi ja tuomiona oli polttaminen elävältä samaisena yönä. Kun Atahualpa sitten lopulta lupautui ottamaan kasteen ja kääntymään katolilaiseksi, teloittaminen tapahtuikin ”vain” kuristamalla 29.8.1533.

Atahualpan lunnasrahahuone Cajamarcassa, Perussa.

Cajamarca – Google Maps

Pizarron ja hänen jälkeensä lukuisten muiden eurooppalaisten saapumisen myötä arviolta noin 250 000 inkaa kuoli vastustuskyvyttöminä pelkästään isorokkoon. Myös tuhkarokko ja sikotauti olivat inkoille aiemmin tuntemattomia sairauksia ja arvioiden mukaan jopa 90-95 % alkuperäisväestöstä menetti lopulta henkensä näihin tauteihin inkavaltakunnan valloituksen myötä.

Macchu Picchu.

Franciscon serkku Pedro Pizarro oli mukana useilla Perun valloitusretkillä ja hän kirjoitti näistä kokemuksista teoksen ”Relation of the discovery and conquest of the kingdoms of Peru.” Tässä historiikissa ei kuitenkaan mainita seuraavanlaista fiktiivistä tervetulojuhlaa, kun kuningas Atahualpa oli espanjalaisten saapuessa juurikin juhlimassa lopullista voittoaan raastavasta sisällissodasta:

”Mitäs miehiä sieltä nyt oikein lappaa? Tulkaapas ottamaan chichaa (maissipohjainen alkoholijuoma, jota valmistettiin naisten pureskelemista maissinjyvistä), sitä nimittäin riittää nyt yllin kyllin! Mitäs merkillisiä aseita (varhaisia musketteja) teillä on mukananne, ei kai teillä vaan ole pahat mielessänne… noh, eihän teitä ole kuin parisataa; ettehän te meille kuitenkaan mitään mahda. Ei kai teillä muuten vaan ole mitään tauteja? En viittis nyt mitenkään pilata tätä mun loistavaa juhlafiilistä millään pienellä nuhalla.”

Pizarro seizing the Inca of Peru/John Everett Millais v. 1845.

Akalla ei ole näihin mitään lisättävää, Akka on puhunut ja on nyt vaihteeksi hiljaa. Tämä on vain sarkastista, täysin fiktiivistä tarinankerrontaa, joka pohjautuu menneisiin historiallisiin tapahtumiin.

HISTORIALLISIA HUIJAUKSIA

Puuttumatta sen kummemmin poliittiseen maailmantilanteeseen ja sen kummallisiin ilmiöihin mm. itärajalla… ja itse asiassa ympäri maailmaa… Akka keskittyy mieluummin olennaisiin päivänpolttaviin kysymyksiin. Onhan se nyt -herranen aika- paljon mielenkiintoisempaa seurata, josko olemme vihdoinkin saaneet todisteita maapallon ulkopuolisesta elämästä (sillä maapallolta älykästä eliölajia ei toistaiseksi ole vielä löydetty)!

Syyskuussa folioihin kääriytyneitä alienologeja kohahdutti laajalti uutinen, jonka mukaan Meksikon kongressille esiteltiin kahta ekstraterrerstriaalin muumioitunutta ruumista. Näiden pikkuruisten alieneiden ruumiit olivat väitetysti noin 1000 vuotta vanhoja ja toinen niistä sisälsi jopa pikkuruisia munia, ja kummallakin oli sisällään kadmiumista ja osmiumista tehtyjä implantteja. Tämän löydön uskottavuutta heikensi kuitenkin heti se, että alienit esitellyt ufologi Jaime Maussan on joitakin vuosia sitten esitellyt samankaltaista löytöä, ja tuolloin kyseiset muumiot todettiin huijauksiksi. Noh, kuinka ollakaan – muumiot palasivat kongressiin männä viikolla lukuisten tutkimusten jälkeen, ja nyt asiantuntijat sanoivat, ettei näissä uusissa ruumiissa ole mitään jälkeä vilunkipelistä eikä niitä ole kasattu kokoon eri yksilöiden jäänteistä.

(space.com)

Jaime Maussan on peräti nimennyt muumiot Claraksi ja Mauricioksi, joten seuraavaksi pidetään sitten varmaankin näiden lutuisten pikku heppujen ristiäiset. Tai nimenantojuhlat/nimiäiset, ihan miten vaan… Akka odottaa innolla kutsua näihin pippaloihin, sillä Akkaa masentaa tämä hemmetin pimeä marraskuu. Harmittaa vaan Claran puolesta; nähtävästi babyalienit jäivät sitten syntymättä. Tai kuoriutumatta, tai miten niiden nyt sitten olisikaan pitänyt syntyä…! Nimiäiset ja kuoppajaiset sitten samaan aikaan, perhana!

’Alien’ bodies with three-fingered hands, ’unknown DNA and eggs inside’ are presented by UFO expert at Mexican congress – with the ’non-humans’ found in Peru said to be 1,000 years old | Daily Mail Online

Mexican Congress holds second UFO session featuring Peruvian mummies | Reuters

Tätä tutkimusvyyhtiä on hauska seurata, mutta on sitä ennenkin osattu huijausyrityksiä tehdä – ja niissä usein onnistuttiinkin ennen nykyaikaisia tutkimusvälineitä ja -menetelmiä!

Tunnetuin tällaisesta huijausyrityksestä tieteessä lienee v. 1912 esitelty Piltdownin ihminen, jonka uskottiin olevan se kuuluisa puuttuva linkki ihmisen ja apinan kehityshistoriassa. Löydön esitteli harrastaja-arkeologi Charles Dawson Englannin Geologisen seuran kokouksessa ja löytö kirjattiin peräti katalogeihin nimellä Eoanthropus dawsoni.

Piltdownin ihminen (WikimediaCommons).

Vasta n. 40 vuotta myöhemmin tämä jo aiemminkin väärennökseksi epäilty kallolöytö todettiin huijaukseksi, sillä v. 1953 kallon leukaluun todettiin olevan värjätty orangin leuka ja hampaat todettiin kuuluvan simpanssille. Charles Dawson kuoli jo v. 1916, joten hänestä tehtiin pikaisesti todennäköisin syntipukki post mortem, mutta edelleenkään tämän huijausyrityksen todellista syyllistä ei tiedetä.

Kryptozoologian saralla tunnetuin huijaus lienee ns. ”Kirurgin valokuva” eli vuodelta 1934 peräisin oleva valokuva Loch Nessin hirviöstä. Tämän valokuvan Loch Nessin rannalta otti KIRURGI Robert Wilson, joten tottahan kuvan täytyi satavarmasti ja totisesti olla aito! Ihan kirurgin ottama valokuvatodiste, herregud!

Kirurgin kuva v. 1934.

Kuvan alkuperä selvisi vasta 60 vuotta myöhemmin, kun huijaukseen osallistunut Christian Spurling kertoi ennen kuolemaansa totuuden kuvan olennon alkuperästä: kyseessä olikin lasten lelusukellusvene, johon oli kiinnitetty ”Nessien” päätä muistuttava tekele. Joka tapauksessa tämä valokuva sai liikkeelle varsinaisen Loch Nessin hirviö -ilmiön, joka hyödyttää tänäkin päivänä alueen matkailuyrityksiä peräti jopa 40 miljoonalla punnalla vuosittain (arvio vuodelta 2018 ennen pandemiaa). Nykyisin alueella pyörii peräti live-kameroita Nessien metsästäjille, joten ei kun ruudun äärelle! Ympäri vuorokauden! Ne pentulive-koirat nukkuvat muutenkin niin hemmetin paljon!

Find the Loch Ness monster: Live Cameras (visitinvernesslochness.com)

Vuosina 1916-1920 otetut valokuvat tytöistä leikkimässä keijujen kanssa ovat saaneet nimekseen ”Cottingleyn keijukaiset.” Näiden valokuvien ottajina toimivat Cottingleyssa asuneet serkukset Frances Griffith ja Elsie Wright, jotka kuvissa leikkivät puutarhassa kekkaloivien keijujen ja peräti tontunkin kanssa. Nämä valokuvat saivat suurta huomiota, kun Sherlock Holmesin luoja sir Arthur Conan Doyle uskoi niiden olevan aitoja. Doyle oli laajalti tunnettu okkultismin ja spiritismin puolestapuhuja, joten hänen sanaansa luotettiin näissä piireissä.

Elsie tontun kanssa. Kiva siivekäs veitikka!

Tyttöjen suorittama kuvien lavastaminen paljastui vasta v. 1981, kun Elsie Wright tunnusti haastattelussa piirtäneensä keijujen kuvat kirjan ”Princess Mary’s Gift Book” kuvituksen perusteella. Nämä piirrokset leikattiin sitten saksilla irti ja aseteltiin puutarhaan kuvattavaksi hattuneulojen tukemana. Yhtä keijukuvaa Frances tosin väitti aidoksi, mutta… noh; mielikuvituksen puutteesta ei näitä tyttöjä voi ainakaan syyttää – näin ollaan toimittu aikana ennen kännyköitä, kun on ollut tylsää eikä ole ollut mitään hauskaa ajanvietettä! Tämä askartelupuuha on tosin aikansa elänyt, kun moinen piirtelyn ja asettelun vaiva onnistuu nykyään ihan vain photoshoppaamalla. ”Ai mikä hattuneula? Mitkä sakset?”

The Cottingley Fairies: A Study In Deception — Google Arts & Culture

Alieneihin liittyvä kuuluisin huijaus lienee v. 1995 julki tullut ”Alien Autopsy” -video, jonka väitettiin kuvaavan vuoden 1947 Roswellin ufo-tapauksen jälkeistä alienin ruumiinavausta. Musiikki- ja elokuvatuottaja Ray Santilli kertoi tuolloin saaneensa tämän 17-minuuttisen filmikopion nimettömänä pysytelleeltä armeijan kuvaajalta, joka olisi väitteidensä mukaan komennettu kuvaamaan tämän onnettoman alienin avausta v. 1947. Santilli väitti maksaneensa filmimateriaalista peräti 100 000 dollaria tälle kuvaajalle.

Epäilyt filmin aitoudesta nousivat kuitenkin heti, sillä kuvauksen laatu on huojuvaa ja epätarkkaa, sekä ”operaatiota” suorittavat ”kirurgit” näyttävät pitävän välineitä käsissään väärin yms. Santilli tunnustikin huijauksen v. 2006, mutta väitti samalla, että alkuperäisen filmin kehnon laadun takia hänen oli täytynyt lavastaa (omien sanojensa mukaan rekonstruoida) filmimateriaalissa nähty ruumiinavaus uudestaan.

Filmissä oli väitetysti käytetty taiteilija John Humphreysin väsäämiä kahta nukkea, jotka saatiin näyttämään aidoilta mm. käyttämällä eri eläinten sisälmyksiä. Vaikka Santilli siis myönsikin filmin feikiksi, hänen selityksensä ”ainoastaan aidon filmimateriaalin rekonstruktiosta” voi heittää romukoppaan välittömästi. Kuka pelle uskoo tällaiseen moskaan sen jälkeen, kun näperretään yhteistuumin kasaan alienin ruumiita käyttämällä joitakin god-damn-lampaanaivoja?? ”Ihan vaan rekonstruoidaan tässä sitä aitoa matskua, nääs!”

(allthatsinteresting)

Yksi uusimmista huijaustapauksista paljastui viime vuonna, kun tutkijat pääsivät luvan kanssa käsiksi japanilaisessa temppelissä vuosikymmeniä säilytettyyn ”merenneitoon.” Tämän kalanpyrstöisen, 30 cm pitkän olion uskottiin tarttuneen kalastajan pyydykseen vuosien 1736-1740 välillä, mutta tarkemmat tutkimukset paljastivat viritelmän olevan peräisin 1800-luvun alusta. Vaivaa tähän merenneitoon on kuitenkin nähty: otuksen yläruumis ja pää on muotoiltu taitavasti kankaasta, paperista ja pumpulista metallipiikkejä apuna käyttäen, kun taas alaosaan on käytetty useiden eri kalalajien suomuja ja nahkaa. Hampaat ja leuka ovat myös peräisin kaloista, mutta olion käsiä muistuttavat kourat ovat vielä tunnistamatonta alkuperää; keratiinia jostakin vielä nimeämättömästä eläimestä.

Ningyo v. 1791/Utagawa Toyokuni.

Joka tapauksessa tällaisen otuksen jäänteet ovat olleet arvokas reliikki japanilaisessa mytologiassa: tällaisen Ningyon uskottiin parantavan sairauksia ja pidentävän elinikää, joten temppelin lasikaappiin sijoittaminen on varmastikin tuonut runsaasti paikalle näihin myyttisiin olentoihin uskovia palvojia. Tällaisia olentoja löytyy muistakin Japanin temppeleistä, joten tällaisten esineiden tekeminen on ollut aiempina vuosisatoina varmaankin kannattavaa ja yleistä toimintaa. Vaaditaan vain hieman sorminäppäryyttä ja ei kun askartelemaan koko perheen voimin; tähän hauskaan askareeseen kelpaa kaikenlaiset kalanperkeet ja vanhat lakanat!

Ningyo – Wikipedia

Tässä tällaista tällä erää. Akka jää odottelemaan, josko niiden Meksikon alieneiden tutkimuksista saadaan myöskin 24 h -livekuvaa, jotta nähdään ”onko totuus tuolla ulkona.” Parhaimmassa tapauksessa Meksikoon pläjähtää oikein kunnon UFO/UAP hakemaan nämä ET:t kotiin; syytä nimittäin olisi. Onhan tuo nyt ihan ruumiinryöstöä ja haudanhäpäisyä, jos aitoja ovatkin!

(popularmechanics)

Siinä ei parane valitella rajalle saapuvista polkupyöristä tai ylipäätään presidenttiehdokkaista yhtään mitään, kun intergalaktinen laivue saapuu näyttävin valoin ja fanfaarein hakemaan omansa pois. Siinä voi monella mennä sormi suuhun, kun kesken feikkimerenneidon väsäämisen (tai polkupyöräajelun) taivaalla siintääkin 300-metrinen emoalus! Hupsheijaa, tulipas revittyä isoäidin kulahtaneet kapioliinat ihan turhaan!

PÄIVITYS 1.10.2025: Järkyttävää faktaa löydetyistä muumiojäänteistä:

Home | Tridactyls

Jos tämä sivusto ei ole feikkikökköä, niin nyt täytyy kyllä nostaa hattua näille tutkijoille! Voi hyvä ihme, mitä nuo oikein ovat! Ja yksi vielä raskaanakin… valaiskaa Akkaa somen osalta, miten näihin suhtaudutaan… This is very intriguing indeed!