MENNEISYYDEN INDIANA JONESIT

Tutkimusmatkailijat kuten James Cook, Marco Polo, Fernando de Magalhaes ja David Livingstone lienevät tuttuja nimiä kaikille.

Marco Polo Kublai-kaanin luona.

Marco Polo kierteli Kiinassa 1200-luvulla, tosin hänen matkojaan on epäilty suureksi huijaukseksi. On esitetty, että hänen matkakertomuksensa on koottu pelkkien kuulopuheiden mukaan. Tämä kuulostaa samanlaiselta salaliittoteorialta, kuin kuussakäynneistä on kehitetty:

“Emmä usko et siel ois käyty, studiossa ne kuvat on otettu, ihan persiillään kaikki valot ja varjot…”

James Cook ja Fernando de Magalhaes kiertelivät ympäri maailmaa; nämä reissut lienevät kaikkien mielestä tositapahtumiin perustuvaa historiaa. Magalhaes paineli laivojensa kanssa menemään 1500-luvulla, Cook puolestaan 1700-luvulla. Molemmat herrat pääsivät kartoittamaan täysin tuntemattomia alueita useilla tutkimusretkillään maailman ympäri.

“Emmä tiiä, kävix ne muka oikeesti jossakin, onx mitää todisteita…”

David Livingstone.

David Livingstonen nimi on tuttu mm. legendaarisesta löytymisestään. “Tohtori Livingstone, otaksun?” lausahti häntä etsimään tullut toimittaja Henry Stanley keskellä Afrikan syvintä viidakkoa. Livingstone oli aiemmin löytänyt Victorian putoukset omien tutkimusretkiensä aikana.

“Ei siel missää oo käyty, se toimittaja keksi hyvän jutun; se oli varmaan Seiskassa töissä…”

Sir Richard F. Burton v. 1890.

Samoihin aikoihin 1800-luvulla Afrikkaa tutki vähemmän tunnettu tutkimusmatkailijakaksikko: John Speke ja Richard Burton. Heidän tarkoituksenaan oli löytää Niilin lähteet. Tällä matkalla löytyi mm. Tanganjika- ja Victoriajärvi, mutta heidän tiensä erosivat Burtonin sairastuttua vakavasti. Speke palasi Englantiin ja piti Royal Geographic Societylle puheen Niilin lähteiden löytymisestä yksin (tämä seura oli merkittävässä asemassa tutkimusmatkojen rahoittajana ja maantieteen edistäjänä). Tästäkös Burton hermostui; heidän oli pitänyt puhua aiheesta yhdessä. Koko homma räjähti käsiin ja heille sovittiinkin lopulta yhteinen keskusteluaika syyskuulle v. 1864.

John H. Speke v. 1827.

Keskustelua edeltävänä päivänä Speke kuoli metsästyksen yhteydessä, kun hänen aseensa laukesi itsestään.

“Ei se mitään itexeen lauennut, joku niittas sen ketoon ihan varmasti…”

Vähemmän tunnettuihin tutkimusmatkailijoihin kuuluu myös Percy Fawcett. Tämän herran sanotaan olleen oikeana esikuvana Indiana Jonesille. Fawcett tutki erityisesti etelä-Amerikkaa, jonne hän palasi kerta toisensa jälkeen edellisen tutkimusmatkansa päätyttyä. Hän mm. raportoi aiemmin löytymättömistä eläinlajeista jo aiemmin mainitulle Royal Geographic Societylle.

Percy Fawcett otti viimeiselle matkalleen mukaansa poikansa Jackin; heidän tarkoituksenaan oli viimein löytää kullastaan kuuluisa kaupunki El Dorado. Tosin Percy itse nimesi etsittävän kaupungin nimellä “Z”. Tällä matkalla he sitten yhtäkkiä katosivat v. 1925.

Ennen katoamistaan yksi Percyn viimeisimmistä viesteistä vaimolleen oli: “Jack voimistuu päivä päivältä, retki ei tule epäonnistumaan”.

Fawcettin seurueen kohtalosta on tietenkin useita teorioita. On esitetty, että alueen intiaanit ovat vanginneet heidät/syöneet heidät/tappaneet heidät, koska he olivat sairaita. Yksi teoria esittää, että Percy poikansa kanssa halusikin kadota ja he perustivat oman, teosofisen yhteisönsä viidakkoon.

Mitään näistä teorioista ei ole pystytty todistamaan, mutta lukuisten etsintäretkien aikana 100 etsijää on menettänyt henkensä; muutamat etsijät ovat kadonneet viidakkoon samalla tavoin jälkiä jättämättä.

“Ei siel oo kukaan kadonnu, aina pitää saada lisää seuraajii Instaan…”

James Cook kuoli Havaijilla alkuasukkaiden hyökkäyksen seurauksena, samoin kuoli Magalhaes Filippiineillä. Marco Polo kuoli varakkaana miehenä Venetsiassa. Livingstone kuoli Sambiassa, hänen sydämensä on haudattu puun alle ja kuivattu ruumis kuljetettiin Englantiin. Speken kuolema on tässä jo kerrottu, mutta ei selitetty. Riitakumppani Richard Burton kuoli 69-vuotiaana, jolloin hän oli saanut ritarinarvon ja osasi 29 kieltä.

“Ketä kiinnostaa, missä ne kuoli, jotai vanhoi äijjii, anyway”.

Percy Fawcett poikineen on jäänyt viidakon uumeniin, mutta miten ja miksi… itse epäilen sairausteoriaa, tuohon aikaan sairastuminen saattoi olla kohtalokasta kenelle tahansa. Tutankhamonin haudan etsinnän rahoittaja lordi Carnarvon kuoli äkillisesti moskiitonpiston aiheuttamaan tulehdukseen muutamia viikkoja haudan avaamisen jälkeen, sillä antibiootteja ei oltu vielä tuolloin kehitetty ihmiselle sopivaan muotoon.

Kiva pieni apuväline viidakossa myllertämiseen.

Menepä siinä sitten viidakkoon näillä eväillä; ilman kuvausryhmää ja ilman mitään lääkinnällistä apua hätätilanteessa. Nykyajan survival game-ohjelmat eivät ole mistään kotoisin, sillä tuotantoyhtiö pitää kuitenkin kaikista osallistujista huolta. Todelliset äijät painuivat aikoinaan macheten ja/tai laivan kanssa etsimään jotakin; ilman tietoa kotiinpaluusta.

“Ääh, ei ne mitään etsiny. Ne vaan lähti v****un, ku ne ei jaksanu kuunnella kaikkee nalkutusta”.

NYKYAIKAAN VAIKUTTANEITA TIEDENAISIA

Tiedenaisista ensimmäisenä tulee mieleen tietenkin Marie Curie. Ihan perustaviksen tiedot hänestä ovat valitettavan puutteelliset: “Hömm, jonkun alkuaineen se löysi, voitti ainakin Nobelin. Sit se kuoli siihen radioaktiivisuuteen, kun siitä ei tiedetty mitään!”

Itse asiassa Marie Curie (s. 1867) miehensä Pierren kansssa löysi kaksi uutta alkuainetta; poloniumin ja radiumin. Nobelpalkintoja hän sai kaksi, toisen kemiasta ja toisen fysiikasta. Marie edisti myös lääketiedettä, hän mm. kehitti siirrettäviä röntgenlaitteita 1. maailmansodan sotilaiden hoitoon.

Itse muistelin jopa, että miehensä Pierrekin olisi kuollut radioaktiivisuuteen, mutta äijäparka joutuikin hevosvankkureiden yliajamaksi v. 1906.

Marie nimitettiin Sorbonnen yliopiston 1. naisprofessoriksi v. 1908. Marie kuoli aplastiseen anemiaan v. 1934, hänen tyttärensä Irene sai myöhemmin miehensä kanssa Nobelin palkinnon radioaktiivisuuden jatkotutkimuksista.

Curien perhepotretti.

Ihan normiperheeltä vaikuttaa: vedetään nyt sitten useampia Nobeleita, kun sille tielle ollaan lähdetty!

Toisena naisena mieleen tulee Florence Nightingale: sairaanhoidon merkittävä edistäjä 1800-luvulla. Jopa meikäläinen muisti, että Krimin sodassa hän edisti sotilaiden hyvinvointia monin tavoin.

Florence Nightingale.

Florence (s.1820) syntyi hyvätuloiseen perheeseen ja halusi opiskella matematiikkaa. Tätä ei perhe hyväksynyt, sitä ei pidetty sopivana naiselle. Päädyttyään hoitoalalle perhe vastusti tätäkin, sairaanhoitajia pidettiin ammattitaidottomina, karkeina ja juoppoina. Useiden sairaalaharjoittelujen jälkeen perhekin lopulta taipui ja Krimin sodan puhjettua v.1854 Florence lähti Turkkiin johtamaan sairaanhoitoryhmää. Täällä hän kehitti myös diagrammeja sotilaiden kuolleisuudesta eli kehitti täten tilastotiedettäkin.

Sodan jälkeen Florence vaikutti sairaanhoidon kehitykseen ja hoitotyön arvostukseen ympäri maailmaa kuolemaansa asti v. 1910. Florence ei mennyt koskaan naimisiin (Jumala ei halunnut hänen avioituvan) eli hän keskittyi perheen sijasta hoitotyöhön.

Ensimmäinen uraohjus? Lienee parempi määritellä, että hänellä todellakin oli hoitotyössä “kutsumusammatti”.

Kolmas henkilö onkin perusmaatiaiselle tuntemattomampi tapaus: Ada Lovelace. AI KUKA?

Ada Lovelacea (s. 1815) kutsutaan merkittäväksi tietokoneohjelmoinnin kehittäjäksi. Ada (Lovelacen kreivitär) kehittyi taitavaksi matemaatikoksi ja hän mm. tutki lentävien laitteiden kehittämisen mahdollisuuksia. Hänen merkittävin työnsä oli kuitenkin kehittää konetta, joka laskisi, käsittelisi ja tallentaisi loputtomasti tehtäviä, eli puhutaan tietojenkäsittelytieteestä 1800-luvulla.

Augusta Ada King, Lovelacen kreivitär.

Ada julkaisi kattavan tutkimuksensa, joka perustui reikäkorttitekniikkaan (vanhin tunnettu tietojenkäsittelymetodi). Tähän tutkimukseen sisältyy sanoja kuten “koodi-algoritmi-aliohjelma-iterointi”, joihin meikäläinen ei puutu sen enempää. Puhutaan kuitenkin maailman ensimmäisestä tietokoneohjelmoijasta eli hänen merkityksensä on ollut suuri nykypäivän tietojenkäsittelylle.

Ada sairasteli paljon koko elämänsä ajan ja kuoli kolmen lapsen jälkeen vain 36-vuotiaana kohtusyöpään v. 1852. Maailma taisi tässä tapauksessa menettää erittäin tärkeän tiedenaisen turhan aikaisin.

Näistä kolmesta naisesta on hankalaa tehdä vertailua:

kuka olisi nykynaisille merkittävin tieteen ja naisten tekemän tutkimustyön edistäjä?


Tässä muutamia havaintoja vertailukohdista näiden naisten osalta:

  • Marie Curie ei ollut varakas, toisin kuin kuin Florence ja Ada, joten Marie ja hänen perheensä joutuivat puurtamaan enemmän saadakseen edes koulutusta Marielle.
  • Florencella (lopulta) ja Adalla oli mahdollisuus perheidensä rahallisen tuen kautta opiskella ja matkustaa.
  • Toisaalta Ada oli jatkuvasti sairas, mutta onnistui jatkamaan tutkimuksiaan sairaudesta ja lapsista huolimatta varhaiseen kuolemaansa asti.
  • Florence kuoli naimattomana vasta 90-vuotiaana.
  • Marie joutui koko elämänsä puolustamaan itseään tieteentekijänä, koska hän oli nainen aviomiehensä “assistenttina”.

Ei, ei, ei… tämä on mahdoton tehtävä ratkaista…!

Tässä kohtaa pitää varmaan todeta:

Kukaan ei istu koneella! Ikinä!

Ilman sairaanhoidon kehitystä osa meistä nykypäivän naisista ei olisi täällä ollenkaan… käyttämässä internetiä. Sairaanhoitoa kehitteli sekä Florence että Marie, tietotekniikkaa Ada…

Tämä kysymys on alunperinkin järjetön; kuka tällaisia kyselee? En minä ainakaan kysynyt mitään!! (terveenä, käyttämässä internetiä).