MENNEEN AJAN ÄITIPARKOJA

Huom! Aihe on niin karu, ettei sitä voi suositella raskaana oleville tai sellaista suunnitteleville.

Jo vuonna 1908 Egyptistä löydettiin nuoreksi naiseksi osoittautunut muumio, joka haudattiin kankaisiin käärittynä ja runsaalla suolalla peitettynä vuosien 404-343 eaa. välillä. Erikoista tässä 14-17 -vuotiaassa neitokaisessa oli se, että tytön jalkojen välissä näkyi sikiö, joka oli päästään jumittunut synnytyskanavaan. Jo tuolloin oli siis ilmeistä, että sekä äiti että lapsi menehtyivät synnytykseen.

(LiveScience/Margolis/Hunt 2023)

Sittemmin tämän nuoren äidin pää on joutunut kateisiin, mutta viime joulukuussa CT-kuvaukset paljastivat jotakin yllättävää: tytön rintaontelosta löytyi toinen sikiö. On epäilty, että tytön sisäelinten hajoamisen myötä tämä kaksoslapsi on siirtynyt kehossa ylemmäs eikä toista sikiötä ole havaittu edes hautaamisen yhteydessä: tuohon aikaan menehtyneiden sisäelimiä ei nimittäin poistettu, kuten myöhemmällä ajalla tehtiin.

(Arkeonews)

Tästä kammottavasta tapahtumasta monelle nousee tietenkin esiin ensimmäisenä synnyttäjän ikä, mutta tämän ikäiset tytöt/naiset olivatkin usein ensisynnyttäjiä jo (nykyisin määritellyssä) teini-iässä. Ihmisen elinajanodote oli tuolloin kuitenkin n. 30-40 vuotta tavallisen kansan keskuudessa. Tällainen varhainen perheenperustamisajankohta jatkui kuitenkin vielä vuosisatojakin eteenpäin, sillä vasta nykyaikana lääketieteen, hygienian ja paremman ruokavalion takia elinajanodote huitelee jo 80-90 vuodessa.

bullnyacadmed00167-0035.pdf (nih.gov) pdf v. 1975, jossa käsitellään muinaisia raskausajan ja synnytyksen ongelmia suhteessa naisten kuolleisuuteen

Joka tapauksessa tämä synnyttäjä on harvinainen tapaus pelkästään jo siksi, että synnytykseen kuolleita naisia on löydetty hyvin niukasti; vain n. muutaman kymmenen tutkitun naisen on varmistettu kuolleen kesken synnytyksen. Toisin voisi kyllä luulla: onhan se nyt päivänselvää, että jokaisessa synnytyksessä oli suuri uhka menehtyä ilman nykyaikaista hygieniaa ja hoitotiedettä. Kaksosraskaus ylipäätään on tietenkin vieläkin harvinaisempaa arkeologiassa, sillä nykyäänkin kaksosraskauden mahdollisuus on vain n. 1,3 %. Näiden kaikkien löytöjen vähäisyyttä selittää se, ettei jäänteistä useinkaan pystytä päättelemään, että kyseessä on nimenomaan kuolemaan johtanut, jostakin syystä epäonnistunut synnytys.

(National Museum of Denmark)

Muinaisessa Egyptissä kuitenkin tunnettiin ja tiedettiin synnytyksen vaarat, sillä haudoista on löydetty papyrusrullia, joissa jumalilta pyydetään suojelusta sekä mm. synnytysten onnistumiseen että kaksosraskausten estämiseen. Tällaisia suojelusloitsuja käytettiin amulettien tapaan henkilön eläessä.

Eräs tällainen suojeluspapyrus-amuletti on löydetty Taibakhori-nimisen naisen haudasta n. vuosilta 945-715 eaa. Tässä tekstissä jumalatar Nekhbet lupaa suojella Taibakhoria tämän eläessä lähestulkoon miltä tahansa taivaan ja maan välillä, varsinkin kaikelta syyrialaiselta taikuudelta. Eritoten huojentavaa on tietää, että jumalatar lupaa huolehtia suojattinsa kaikista kymmenestä varpaasta niin, että ne pysyvät terveinä:

Oracular Amuletic Decree – Unknown — Google Arts & Culture “Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkään pelätä!” – Ultra Bra

Vanhin, tunnettu kaksoshautaus sijoittuu kuitenkin jo 31 000 vuoden taakse Krems-Wachtbergiin, Itävaltaan. Paikalta on löydetty mammutinluun alle haudatut pojat, joista toinen oli kuollut heti synnytyksen jälkeen. Toinen pojista eli vain n. 6 viikkoa, jonka jälkeen hauta oli avattu uudestaan. Tämä menehtynyt lapsi oli asetettu veljensä vierelle ja peitetty punaokralla, joten ilmiselvästi omaisille oli tärkeää asettaa veljekset yhteiseen hautaan viimeiselle matkalleen.

(ArchaeologyMagazine)

Vanhin löytö synnytyksessä kuolleesta äidistä ja kaksosista on löytynyt 7700 vuoden takaa Irkutskista, Etelä-Siperiasta. Aluksi tämän 20-25-vuotiaan äidin luultiin synnyttäneen yhden lapsen, mutta myöhemmissä tutkimuksissa havaittiin, että ensimmäinen vauva oli jumittunut jalat edellä synnytyskanavaan toisen jäädessä kohtuun. Tällainen äärimmäisen harvinainen esimerkki todistaa kyseessä olleen nimenomaan synnytyksen aikainen kaksoskuolema, sillä esim. monissa eri kulttuureissa on noudatettu erilaisia hautaamistapoja eri aikoina.

Joskus synnytyksessä kuollut lapsi/lapset on asetettu äitinsä rintakehän päälle, joskus lapsi/lapset ja äiti on haudattu erikseen ja joskus edes pareittain haudatuista lapsista ei voida saada dna-testeilläkään varmuutta siitä, että kyseessä ovat sisarukset. Monesti testit osoittavat, että kyseessä voi olla esim. serkukset, mutta sen tarkemmasta sukulaisuudesta ei saada varmuutta.

Irkutsk (CBS News).

Järkyttävintä näissä äiti-lapsi -hautauksissa on kuitenkin se, että tunnetaan useita tapauksia äidin kuoleman jälkeen tapahtuneesta syntymästä; mm. vuonna 1896 julkaistu kirja Anomalies and Curiosities of Medicine mainitsee useita tällaisia tapauksia. Tällaisessa syntymässä lapsi syntyy spontaanisti äidin kuolemanjälkeisistä kehonmuutoksista johtuen. Aivan kerta kaikkiaan hirvittävää. Ei suositella heikkohermoisille:

Anomalies and Curiosities of Medicine (public-library.uk) Oi miksi? OI MIKSI?? (pdf)

Eräs raskaana ollut/synnytykseen kuollut nuorehkoksi arvioitu nainen täytynee myös mainita siksi, että tapaus on hieman erikoinen: noin v. 969 eaa. Egyptissä kuoli korkea-arvoinen nainen nimeltään Neskhon. Kuten ylhäisön tapaan kuului, tämä nainen avioitui setänsä ylipappi Pinedjem II:n kanssa ja synnytti nuorehkosta iästään huolimatta neljä lasta ennen kuolemaansa.

Neskhon (EgyptMuseum).

Erikoista tapauksessa on se, että Neskhonin mukana oli haudattu tällainen aiemmin mainittu suojeluspapyrus, jossa jumala Amonilta rukoiltiin suojelusta. Tässä tapauksessa suojelusta tarvittiin kuitenkin sitä vastaan, ettei Neskhonin henki aiheuttaisi harmia entiselle aviomiehelleen Pinedjem II:lle.

Ehkäpä tämä papurys asetettiin hautaan siksi, että tämä Pinedjem meni sitten hautaamaan vaimonsa arkkuun, joka oli tarkoitettu hänen omalle sisarelleen eli ensimmäiselle vaimolleen Isetemkheb D:lle. Aargh, mikä temppu! Naisen raskausaikaa/synnytystä ei siis ole mitenkään huomioitu suojeluksella tämän eläessä ja kuinkas sitten kävikään; papinpentelettä kiinnosti vain, ettei naisen haamu aiheuta hänelle itselleen mitään vahinkoa. Akalla nousee höyry korvista tämän oman tilanteentulkintansa myötä (joka voi tietenkin olla täysin päin honkia)…!

Pinedjem II.

Neskhonin kääreistä oli kuitenkin myöhemmässä vaiheessa anastettu haudanryöstäjien toimesta skarabee-amuletti, mutta esim. joitakin perusastioita ja kanooppiastioita oli jätetty jäljelle (sisäelinten säilytysastia). Ei siis ole oletettavaa, että kiireiset ryövärit olisivat anastaneet jotakin heille merkityksetöntä suojeluspapyrusta Neskhon-vainajalta, kun Pinedjeminkin asettama suojeluspapyrus oli hautaan jätetty.

Akka langettaakin nyt kirouksen tämän ääliöäijän päälle post mortem: “Olkoon nimesi kirottu ikuisesti ja aina! Syököön skorpioni kaikki kymmenen, tervettä varvastasi ja langetkoon päällesi kaikkien syyrialaisten maagikkojen pahimmat manaukset! Pthyi!”

Kuvan kirjoitus ei liity tapaukseen.

Voi voi, R.I.P kaikille näille(kin) muinoin hirvittävällä tavalla kärsineille ja kuolleille naisparoille. Pinedjemille vielä kerran PTHYI!

“Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva”. Näin sanoo Herra Isoherra Eevalle kuuluisassa teoksessa Raamattu (1. Mooseksen kirja 3).

NIINPÄ NIIN! AARGH! Akalla alkaa nousta höyryä korvista uudestaan. Ja uudestaan. Ja uud… Got the point??? PTHYI!

PIENIÄ VIHREITÄ MIEH… LAPSIA

“Elämme merkillisiä aikoja,” olisi voinut pienen, englantilaisen Woolpitin kylän väestö todeta 1100-luvulla, kun kylään tumpsahti yllättäen kaksi kirkkaanvihreää lasta. Kylän alkuperäinen nimi oli “Wulf-pytt,” joka sananmukaisesti tarkoitti susille kaivettuja kuoppia. Näillä kuopilla yritettiin estää moisten petojen hyökkäykset, mutta hämmästys olikin suuri, kun tällaisesta montusta löydettiinkin pieni tyttö ja poika (jotka olivat siis tosiaankin iholtaan vihreitä, onhan se nyt varmastikin tullut selväksi…).

Kylän nimen alkuperä voi tosin johtua myös paikallisesta, ansioituneesta soturista Ulfketelistä, jonka nimi tarkoittaa susikuoppaa (wolf-trap). Tämä maineikas herra eli vuosina 968-1016 jaa.

Sisarusparin puheesta ei kukaan ymmärtänyt mitään ja heidän vaatteensakin olivat outoja. Heidät vietiin paikallisen kyläläisen Sir Richard de Calnen kartanoon, mutta siellä lapset eivät halunneet syödä mitään heille tarjottua ruokaa. Vasta joidenkin päivien päästä sisarukset löysivät pihamaalta härkäpapuja, joita he sitten kelpuuttivat ruoakseen. On kerrottu, että muutamien vuosien aikana lapset vihdoinkin oppivat puhumaan englantia, tottuivat tavalliseen ruokavalioon ja monipuolisempi ravinto karkottikin lopulta heidän ihonsa vihreyden. Valitettavasti sisartaan nuorempi poika kuitenkin sairastui ja lopulta kuoli.

Woolpit – Google Maps

Noh, kun tyttö oli oppinut tarpeeksi englantia, hän yritti selittää heidän mystistä ilmestymistään kylään. Tytön mukaan he olivat kotoisin Saint Martinin maasta, jossa kaikki oli vihreää eikä aurinko koskaan noussut tai laskenut kunnolla. Kylään ilmestymisensä aikaan sisarukset olivat paimentaneet isänsä karjaa, kunnes he olivat kuulleet kovan äänen (jota tyttö vertasi Woolpitin kirkonkelloihin) ja joutuneet sitten yllättäen susikuopan pohjalle. Lähtöpaikastaan tyttö selitti, että “suuri joki erottaa Saint Martinin maan tästä maasta.”

Tyttö lopulta kastettiin ja sai nimen Agnes. Hän jäi de Calnen huusholliin palvelijaksi, kunnes meni myöhemmin naimisiin kuninkaallisen virkamiehen Richard Barren kanssa. Tiettävästi he saivat ainakin yhden lapsen, mutta tähän väitteeseen ei ole löydetty todisteita.

Tähän tarinaan on esitetty useita teorioita, mutta ensin täytyy selittää, miten tällainen tarina on säilynyt meidän päiviimme asti: tarinan on kirjannut ylös sekä Ralph of Coggeshall (Coggeshallin luostarin apotti), että William of Newburgh (Newburghin luostarin kaniikki). Ensin mainittu kuoli v. 1226 ja jälkimmäinen eli n. 1136-1198. Kertomus on kirjattu sekä Ralphin kirjoittamaan Chronicum Anglicanumiin vuodelta 1220, että Williamin kirjoittamaan Historian rerum Anglicarumiin vuodelta 1189. Heidän tarinoissaan on pieniä eroavaisuuksia, mutta yleisesti ottaen kertomukset noudattelevat samaa linjaa sisarusten puhumasta siansaksasta, syömättömyydestä ja vihreästä ihonväristä.

Woolpit, Suffolk/C.W.Arnold (Woolpit and District Museum).

Yleisin selitys näiden lasten kummallisuuksiin on se, että heidän epäillään olleen eksyneitä flaamilaisten maahanmuuttajien jälkeläisiä. Tähän etniseen ryhmään kuuluvat “flaamilaiset” tai “flaamit” ovat kotoisin Belgian pohjoisosasta Flanderista. Heidän puhumansa kieli flaami selittäisi sen, etteivät Woolpitin kyläläiset ymmärtäneet lasten puheista mitään. Alueella tiedetään kuitenkin eläneen tuohon aikaan näitä flaamilaisia siirtolaisia, joita myöhemmin vainottiin vallassa olleen kuningas Henrik II:n toimesta. Olisi siis ymmärrettävää, että lapset ovat esim. paenneet kotiseudultaan ja päätyneet sattumalta Woolpitiin.

Saksalainen susikuoppa (WikipediaCommons).

Mainituksi “Saint Martinin maaksi” on esitetty Fornham St. Martinin kylää, joka sijaitsee Woolpitista n. 10 km luoteeseen. Tuolla alueella käytiin myös Fornhamin taistelu v. 1178, joten lasten pakeneminen selittyisi tälläkin seikalla kätevästi. Läheisen Bury St. Edmundsin luostarin kellot (rakennettu 1020-luvulla) olisivat myös olleet usein lasten kuultavissa. Tytön mainitsema “suuri joki” olisi voinut olla The Black Bourn-joki, joka sijaitsee Woolpitin läntisellä puolella. Tämä joki oli tuohon aikaan alueen tärkein vesilähde, mutta se kuivui myöhempinä vuosisatoina puromaiseksi uomaksi.

Fornham St Martin – Google Maps

Entäpä se vihreä ihonväri? Jopa lasten arsenikkimyrkytystä on epäilty, mutta todennäköisin syy tähän ilmiöön lienee hypokrominen anemia; usein raudanpuutoksesta johtuva tila, jossa punasoluissa on tavallista vähemmän hemoglobiinia. Tarinassahan kuitenkin mainitaan erityisesti se, että lasten vihreys alkoi ajan mittaan kadota monipuolisemman ruokavalion myötä, joten selitys on hyvin uskottava. Pojan kuolinsyytä ei tosin tiedetä, mutta tuohon aikaan ihan-mihin-tahansa-kuoleminen olikin ihan normimeininkiä.

Näillä perusteilla kertomus alkaa kuulostaa ihan järkevältä, mutta on tietenkin mahdollista, että kyse on vain keksitystä tarinasta, joka on jäänyt elämään. Eihän esim. sitäkään tiedetä, onko legendaarinen kuningas Arthur ollut oikeasti olemassa, joten tähän tarinaan on turha yrittää ympätä mitään avaruudesta saapuneita alien-lapsia. Vaikka kuinka mieli tekisi. Sehän olisikin alien-hihhuleille se todennäköisin selitys, sillä lapsilla on kuitenkin ollut tämä merkillinen, vihreä ihonväri. Kas, kun ei sentään ollut avaruuskypäriä päässä…!

Roulin’s Baby/Vincent van Gogh n. 1888.

Onhan se tietenkin mahdollista, että nämä pienet, vihreät lapset ovat saapuneet maapallolle jostakin huitsin persiistä ulkoavaruudesta, mutta miksi nämä lapset löydettiin susien pyydyskuopasta? Ei sitten alieneilta löytynyt parempaa gps-vehjettä laskeutumiseen/pudotukseen, vai? Yrittäkää suunnistaa vähän paremmin ens kerralla, jooko? Olisi ikävää kalastella teidän vihreitä vauvojanne jostakin satunnaisesta jorpakosta ihan vain siksi, että teidän navigaattorinne jäivät sitten päivittämättä ennen lähtöä.

Navigoilemisiin; varokaa taivaalta (mahdollisesti) putoilevia vihreitä lapsia!

TUTANKHAMON-PARKA

Tutankhamonin haudan löytyminen on yksi 1900-luvun legendaarisimmista tapahtumista.

Howard Carter ja lordi Carnarvon kömpivät esiin Tutankhamonin haudasta v. 1922.

Pikku prinssi Tut nousi valtaan 1330-luvun alkupuolella eaa. vain 9-vuotiaana ja hallitsi 10 vuotta kuolemaansa asti. Vain 19-vuotiaan nuorukaisen kuoleman syistä on esitetty monia arvailuja, kuten “murhattiinko Tutankhamon”. Murhaepäilykset ovat ihan ymmärrettäviä Egyptin faaraosukujen valtajuonitteluissa.

Muumion geenitutkimuksissa on selvinnyt, että Tut oli sairaalloinen koko lyhyen elämänsä. Toisesta jalasta puuttui varvas, lisäksi hänellä oli luusairaus, joka pakotti hänet käyttämään kävelykeppiä. Haudasta löytyi 130 kävelykeppiä, joista osa oli ollut käytössä.

Tutankhamonin haudan esineistöä kuvattuna löytövuonna 1922.

Faaraosuvuissa oli yleistä, että avioliitot solmittiin sisarusten välillä. Tällöin “rahvaan veri” ei päässyt sekaantumaan jumalallisiin kuninkaallisiin. Tästä syystä monilla kuninkaallisilla oli perinnöllisiä sairauksia, joita sisäsiittoisuus aiheuttaa. Tutin haudasta löytyi kaksi muumioitua tyttösikiötä, jotka todennäköisesti ovat Tutin ja hänen sisarensa avioliitossa keskenmenneitä tyttäriä. Voi ei ja nyyh…!

(Päivitys v. 2020: geenitutkimukset todistavat, että sikiömuumiot ovat Tutankhamonin lapsia!)

Tutankhamon, maailman kuuluisin rintakuva.

Tutankhamon oli elämänsä aikana sairastanut useamman kerran malariaa, joka oli yleistä tuohon aikaan. Tämä lienee heikentänyt vielä lisää hänen heikkoa yleiskuntoaan. Ennen kuolemaansa Tut sai kohtalokkaan reisimurtuman, joka lienee aiheuttaneen komplikaatioita ja täten lopulta ennenaikaisen kuoleman.

Tällaisen lyhyen ja kivuliaan elämän aikana ei paljon lohduta, että kaikki ympärillä on yltäkylläistä ja ihmiset palvovat sinua jumalana.
Todennäköisesti Tut olisi mieluummin halunnut hyvän terveyden, pitkän elämän ja perheonnea ympärilleen kaiken maallisen mammonan sijasta. Voi ei ja nyyh uudestaan…!

On epäilty, että Tutin haudassa voisi olla jopa kaksi vielä löytämätöntä kammiota. Koska Tut kuoli niin odottamatta, ei hänelle oltu ehditty rakennuttaa kuninkaan arvolle sopivaa hautamonumenttia. Epäiltiin, että hauta olisi voinut alunperin olla jopa itsensä Nefertitin (joka ei oletuksista huolimatta ollut Tutin äiti). Näille kammioepäillyille ei ole löytynyt todisteita, mutta kukapa tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mikäli jatkotutkimuksia tehdään.

(Päivitys v. 2020: ainakin yksi kammio on löytynyt!)

Edes Tutin äidin henkilöllisyyttä ei tiedetä, mutta hänen äitinsä oli joku faarao Ekhnatonin (myöh. Akhenaten) viidestä sisaresta.

Akhenaten ja Nefertiti lapsineen.

On se vaan niin ärsyttävää, että spekulaatioita esitetään asiasta kuin asiasta eikä mitenkään löydetä loppuratkaisuja näihin arvoituksiin.

“Annaha miul kuokka nii mie käy kattomasa missä siu äitees makaa”, toteaisi tässä Rokan Antti.  “Annaha viel pari hyvää miästä mukkaa ni ei tartte olan yli katella”. (Tai jotenkin siihen tyyliin, en ole murre-ekspertti.)