lapsi – Akalla on asiaa

13.8.202316.8.2023

HENKIEN KÄTKEMÄÄ JA HAUTOJEN KERTOMAA

Jaahas, näin kauniina ja aurinkoisena päivänä onkin sopiva hetki tarkastella mm. viimeisintä luurankolöytöä piskuisesta Pienin kylästä Puolassa. Kyseessä on arkeologinen kaivaustyö 1600-luvulta peräisin olevalla hautausmaalla, josta on jo löydetty noin satakunta hautaa. Tämä hautausmaa ei sijaitse kirkon yhteydessä, joten tänne on haudattu vain köyhiä ja “menetettyjä sieluja.” Viimeisin löytö on n. 5-7 -vuotias lapsi, joka on haudattu kasvot alaspäin, ja jonka jalkaan on kiinnitetty riippulukko haudasta nousun estämiseksi. Lapsen sukupuolta ei vielä tiedetä.

Viime vuonna samaiselta hautausmaalta löytyi vampyyrinaiseksi kutsuttu luuranko, jonka jalassa oli samantyylinen lukko ja kaulalle oli asetettu sirppi. Tämä nainen oli kuitenkin varakkaasta suvusta, sillä hänen vaatteistaan löytyi kultajäämiä ja hänen kerrotaan nauttineen lääkettä, joka sisälsi kultaa (!). Tämä on saatu selville hänen kallonsa tutkimuksista ja jatkotutkimukset osoittanevat, että nainen oli kuolemansairas. (Vastaavista vampyyrihaudoista Akka on kirjoittanut aiemmin jutussa “Omituisia hautalöytöjä.”)

Well, siinäpä sitä sitten vampyyreja kerrakseen; mitäpä muita mielenkiintoisia luurankoja maailmalta onkaan löydetty? Akalla on merkillinen tapa kirjoitella usein hautalöydöistä, mutta mitäpä muutakaan meistä ihmisistä jälkeen jää muiden ihmeteltäväksi…?

Kennewickin mieheksi kutsuttu yksilö löydettiin Kennewickista, Washingtonista v. 1996. Huomattavan tästä löydöstä tekee se, että luuranko oli lähes kokonainen, erinomaisessa kunnossa ja sen iäksi varmistui n. 9000 vuotta. Täten tämä mieshenkilö oli vanhin luurankolöytö Ameriikkojen mantereella, mutta tätä vanhemmaksi löydöksi on varmistunut teini-ikäinen Naia-tyttö, joka putosi maanalaisessa Sistema Sac Actun -luolaverkostossa kuolemaansa Jukatanin niemimaalla.

Naian valitettava onnettomuus tapahtui n. 12 000-13 000 vuotta sitten. Kennewickin miehen jäännökset luovutettiin lukuisten oikeustaistelujen jälkeen paikallisille intiaaniheimoille, ja hänet haudattiin salaiseen paikkaan yksityisissä hautajaisissa v. 2017 heimojen arvostettuna esi-isänä.

Naian dna-tutkimukset ovat puolestaan osoittaneet, että hänen alkuperänsä juontaa Itä-Aasiaan ja Siperiaan; eli ensimmäiset Amerikan mantereen asuttajat lienevät tulleet 36 000 vuotta sitten omana ryhmänään näiltä seuduilta. Naian osittainen lantioluu on paljastanut myös, että nuoresta iästään (n. 15 v.) huolimatta hän oli jo ehtinyt synnyttää ainakin yhden lapsen, ja mahdollisesti hän oli pudotessaankin raskaana. Voi tyttöpoloista…!

Sistema Sac Actun – Google Maps

Cheddarin mies on puolestaan vanhin eurooppalainen, lähes kokonainen luurankolöytö Cheddarin luolaverkostosta Somersetissa, Englannissa. Tämä v. 1903 löydetty parikymppinen mies koki väkivaltaisen kuoleman n. 10 000 vuotta sitten, sillä hänellä oli kallossaan murtuma. Tarkemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hänen ihonsa oli hyvin tumma ja hiuksensa kiharaiset, mutta silti hänellä oli siniset silmät. Alueella on tehty 20 vapaaehtoisen dna-tutkimuksia, ja näistä vapaaehtoisista KAKSI on peräti sukua Herra Juustomiehelle. Kuinka yllättävää! Siinäpä sitä onkin hauskaa järjestellä sukujuhlia, joissa tarjotaan alkupaloina pelkästään cheddarilla kuorrutettuja pikkupurtavia! Ja tietenkin cheddarin makuisia juustonaksuja!

Cheddarin mies, osa 2 (NaturalHistoryMuseum).

Björkö-saarella Ruotsissa suoritettiin arkeologisia kaivauksia jo 1880-luvulla. Viikinkiaikana saarella sijaitsi huomattava Birkan kauppakaupunki, ja paikalta onkin löydetty jo yli 3000 hautaa. Yksi näistä haudoista sisälsi huomattavan viikinkisoturin luurangon, jonka hautalahjoihin kuului mm. miekka, kirves, jousi, nuolia, kilpiä, taisteluveitsi, pelinappuloita ja KAKSI hevosta. Oli siis ilmiselvää, että kyseessä saattoi olla peräti viikinkiajan “piällysmiäs.”

Björkö – Google Maps

Viikinkisoturin hauta (piirros Evald Hansen 1889). (Science)

Vasta 1970-luvulla havahduttiin siihen seikkaan, että luiden perusteella kyseessä saattoikin olla soturinainen, ja vasta viime vuosina suoritetut analyysit paljastavat tämän seikan todeksi. Tämän naisen dna paljastaa myös, ettei hän ollut syntynyt alueella, vaan muuttanut Birkaan lapsuusaikansa jälkeen. Hänen perimässään on yhteneväisyyksiä nykyisten Orkney-saarelaisten, englantilaisten, islantilaisten ja skandinaavien piirteisiin. Ihan perus-viikinki-meininkiä! Nuo kaksi heppaa haudassa varsinkin osoittavat, että kyseessä oli ihan kunnon bad ass -soturi!

Tsekkiläinen miesnainen (Historycollection).

Prahasta, Tsekistä on löydetty merkillisesti haudattu mies v. 2011. Tämä mies kuoli n. 2800-2500 eaa., ja hänet on haudattu naisille tyypilliseen tapaan vasemmalle kyljelleen ja kasvot kohti itää. Kuten päätellä voi, miehet haudattiin oikealle kyljelleen kasvot länttä kohti. MIesten haudoista on poikkeuksetta löydetty aseita, kun taas naisten hautalahjat olivat tyypillisesti pronssikoruja ja keramiikkaa. Tälle miehelle oli suotu hautaan mukaan viisi keramiikkakippoa ja naisille tyypillinen säilytyskulho jalkojen viereen – eikä yhtäkään asetta. Tästä onkin päätelty, että tämä mies on elänyt yhteisössään naisena, ja täten sillä tavoin haudattukin. Mikään ei kuitenkaan osoita, että hän olisi elänyt eristettynä yhteisöstään, joten hänet lienee hyväksytty muitta mutkitta “naiseksi” omana aikanaan. Tähän väliin kannattanee mainita, että historiaa käsittelevissä jutuissa on TODELLAKIN PAKKO mainita eri sukupuolia, sillä tämäkään juttu ei mitenkään aukenisi “henkilö oli haudattu henkilölle epätyypillisellä tavalla” -lauseella.

Siperiasta puolestaan löydettiin hiljattain koskematon 3000 vuotta vanha sotavaunujen ajajan hauta, joka ensimmäistä kertaa paljasti hevosvetoisten ajoneuvojen käytön alueella. Tämä seikka paljastui miehen jäänteistä: hänen vyötäröllään oli edelleen nahkainen vyö, jonka metalliset pidikkeet oli tarkoitettu hevosten ohjaksille. Täten soturi sai vapautettua kätensä esim. aseeseen. Hautalahjoina tällä heppakuskilla oli mm. pronssikoruja ja -aseita, joten arvostettu mies oli tässäkin aseteltu viimeiselle leposijalleen kivisen hautapaaden ja hautakummun alle.

Näitä ajurien vöitä on löydetty myös muinaisista kiinalaisista ja mongolialaisista haudoista, ja pitkään niiden tarkoitus tuottikin tutkijoille päänvaivaa, kunnes eräästä haudasta löydettiin vihdoinkin peräti hevoskärryt. Sillä hetkellä tutkijoilla varmaan välkähti lamppu päidensä yläpuolella, kuten sarjakuvissa konsanaan. Notta kas perhana; onpas kätevä ohjasten apuväline!

200-luvulla jaa. Rooman Fidenaessa kuoli puolestaan mies, joka on ensimmäinen todistettu tapaus gigantismista. Tämä v. 1991 löydetty mieshenkilö oli kuollessaan 16-20 -vuotiaana 202 cm pitkä, joten hän on ylittänyt tuon aikaisen keskivertopituuden (167 cm) reippaasti. MIehen kallon tutkimuksissa paljastui aivolisäkkeen kasvain, joka todistaa miehen kärsineen gigantismista. Lisäksi hänen luunsa ovat jatkaneet kasvamista jo aikuisiän saavuttamiseen jälkeenkin, joka osaltaan kertoo kasvuhormonin ylituotannosta. Miehelle rakennettu tavallista suurempi hautaholvi on kuitenkin merkki siitä, että mies oli arvostettu henkilö eläessään. Rooman ylimystöllä oli tapana viihdyttää vieraitaan mm. kääpiöiden ja kyttyräselkien esittelyillä, joten mies lienee ollut haluttu viihdyttäjä ylellisissä illallispidoissa. “Tuakaa se jättiläinen tänne parin viiniamforan kanssa, pärkkeles, mulla on kuppi tyhjänä!!”

Jätin sääriluu vasemmalla (NatGeo/WorldArchaeology).

Clermont-Ferrandin (Ranska) lentokentän arkeologisilta kaivauksilta löydettiin v. 2021 noin yksivuotiaan lapsen ylellinen hauta 2000 vuoden takaa. Lapsi haudattiin yhdessä lemmikkikoiransa kanssa, ja lisäksi haudasta löydettiin lukuisia antimia tuonpuoleiseen: parikymmentä ruukkua, lasiesineitä, kaksi päätöntä kanaa, puolikas possua, kolme pässiä jne. Haudan huomattavan suuri koko ja runsaat eväkset kertovat siis lapsen olleen hyvin rikkaan perheen jälkeläinen ja huolellisesti haudattu. Siinäpä sitä on yksivuotiaan hyvä järsiä muutamilla hampaillaan pässin takajalkaa tuonpuoleisessa; tai ehkäpä nämä runsaat lihalahjat olikin tarkoitettu mukana haudatulle Rekku-koiralle.

Toisenlainen totuus lasten hautaamisesta roomalaisella ajalla löytyy mm. Israelista muinaisen Ashkelonin satamakaupungista, jossa vanhan roomalaisen kylpylän viemäriverkostosta löytyi yli 100:n vauvan luita. Aluksi näitä pieniä luita luultiin kananluiksi, mutta karmiva totuus paljastui tarkemmissa tutkimuksissa. Nämä vauvat jätettiin tarkoituksellisesti epätoivottuina kuolemaan (tai joidenkin tutkijoiden mukaan tukehdutettiin kuoliaiksi), sillä luiden perusteella lapset olivat alle yhden viikon ikäisiä kuollessaan eikä luista paljastunut minkäänlaisia sairauksia. Looginen johtopäätös onkin, että lapset ovat olleet bordellin työntekijöiden epätoivottuja raskauksia, sillä useiden kylpylöiden yhteydessä toimi kuitenkin asiakkaille avoin bordelli. Roomalaisessa yhteiskunnassa vastasyntyneitä vauvoja ei pidetty vielä “kokonaan” ihmisinä, joten tällainen toiminta oli jotakuinkin yleistä.

Myös Englannin Hambledenista Buckinghamshiressa löydettiin jo v. 1921 jopa 97 vauvan jäänteet roomalaisajoilta, tällä kertaa tosin haudattuina, eikä heitettyinä viemäreihin. Näiden lasten kuolemat ovat edelleen epäselvien tapausten kansiossa, mutta yleinen käsitys on, että lapset tukahdutettiin ihan vain köyhyyden takia: perheillä ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia ruokkia enää yhtäkään ylimääräistä suuta. Tällaisissa tapauksissa lapsen tukahduttaminen lienee tehdyn armomielessä, eikä suinkaan pahantahtoisin tai välinpitämättömin aikein. Karua, kerrassaan karua.

Romans in the Hambleden Valley – Buckinghamshire’s Heritage Portal

Näihin aurinkoisiin kuviin ja näihin tunnelmiin; Akka kaivautuu takaisin arkkuunsa ja mustaan viittaansa käytyään ensin läpi tarkistuslistansa: Ei peilikuvaa? Check! Ei riippulukkoa jaloissa? Check! Ei valkosipulia? Check!

25.7.20231.8.2023

HIRVITTÄVYYDEN HUIPENTUMA

Joskus sitä uppoaa sellaiseen kaninkoloon, ettei siitä ole enää takaisin tulemista. Näin hassusti pääsi Akalle taas käymään, joten tapojensa mukaisesti Akka laittaa vahingon kiertämään. Tästä keissistä on niin paljon dokumentteja ja tutkimusmateriaalia, että Akka yrittää tiivistää kertomukseen lähinnä kaikki oleellisimmat tosiseikat. Joten; höpinät sikseen ja let’s mennään:

Akka ei liitä tähän tapaukseen liittyvien henkilöiden kuvia, sillä uhri oli kuitenkin vasta 6-vuotias. Netti on pulloillaan kuvia ja eri teorioita kaikille niitä haluaville.

Tapahtuma-aika ja -paikka: 26.12.1996, 755 15th Street, Boulder/Colorado. Kadun asuntojen numerointi on muutettu myöhempinä vuosina.
Uhri: JonBenet Ramsey, 6 vuotta. Erikoinen nimi on mukaelma isän koko nimestä John Bennett. Jo 4-vuotiaasta alkaen JonBenet kiersi äitinsä kanssa lapsimissikisoissa menestyksellisesti, jota on tietenkin aiheellisesti kritisoitu murhan jälkeen.
Perhe: äiti Patsy, isä John, veli Burke ( tuolloin 9 vuotta).

Äiti: entinen Miss West Virginia-missi vuodelta 1977. Isä: monimiljonääri ja yrittäjä it-alalla. Perhe asui murhan aikana valtavassa nelikerroksisessa talossa ja perhe omisti mm. pari yksityistä lentokonetta ja huvijahdin. Patsy oli pitkään taistellut munasarjasyöpää vastaan, voittanut taiston ja isä puolestaan oli valittu vuoden yrittäjäksi hänen firmansa saavutettua ensimmäistä kertaa 1 mrd:n dollarin liikevaihdon.

A tour of the Ramsey house – YouTube Muutaman minuutin video, jossa näkyy mm. Patsyn mainitsemat kierreportaat alakertaan

JonBenet Ramsey’s former Boulder home floor plan (denverpost.com) Linkki, josta näkee koko talon eri kerroksien pohjapiirustukset ja huoneet

TAPAHTUMIEN KULKU

Joulukuun 25. päivä oli alkanut Ramseyn perheessä normaaliin tapaan. Patsy oli joulukuun aikana koristellut koko talon, kutsunut ystäviä joulujuhliin ja mm. jokaisessa talon huoneessa oli koristeltu joulukuusi. On siis ilmiselvää, että massia riitti myös hulppeisiin lahjoihin. Myöhemmissä haastatteluissa isä John on kertonut, että hän auttoi JonBenetiä ajamaan uutta polkupyöräänsä aamupäivän aikana, ennen kuin oli aika lähteä vierailemaan naapurien ja ystävien joulujuhlissa.

Perhe palasi pitkän päivän jälkeen kotiin noin klo 22.30, vanhempien mukaan JonBenet oli nukahtanut jo autoon ja isä kantoi hänet suoraan omaan sänkyynsä jatkamaan uniaan. Muukin perhe vetäytyi yöpuulle, sillä aikaisin seuraavana aamuna heidän oli tarkoitus lähteä omalla lentokoneellaan “mökilleen” Michigan-järvelle. Patsy heräsikin aamulla noin klo viiden aikaan ja saapui alakertaan kierreportaita pitkin keittääkseen kahvia, kuten kaikkina muinakin aamuina.

Alimmalta porrastasanteelta hän kuitenkin löysi KOLME vierekkäin aseteltua paperia, joista hän ehti lukea vain alkuosan: JonBenet on kidnapattu ja hänestä vaaditaan 118 000 dollaria lunnaita! Sattumalta tämä summa oli Johnin alkuvuonna saama bonus, josta myöhemmin löytyi palkkalaskelmapapereita pitkin taloa. Patsyn myöhempien kuulustelujen mukaan hän kirkaisi, huomasi JonBenetin huoneen tyhjäksi ja kävi myös Burken huoneessa luullen tämän nukkuvan. Burken mukaan hän oli kuitenkin hereillä ja kuuli äitinsä kyselevän “where is my baby…”

Burke jäi siis huoneeseensa omien sanojensa mukaan hereille äitinsä hysteerisen käynnin jälkeen. Myöhemmin hän kuitenkin väitti heränneensä vasta poliisin osoittamaan taskulamppuun. Tässä kohtaa kannattaa myös huomata, että huolitellusta ulkonäöstään tunnettu äiti Patsy oli kaikkien paikalle saapuneiden todistajien mukaan edellisen päivän vaatteissa ja meikeissä.

Patsy soitti hätäkeskukseen klo 5.25. Tästä puhelusta on tehty lukuisia analyyseja, joiden mukaan lankapuhelinta ei ollut suljettu kunnolla, ja nauhalla kuuluu koko perheen välisiä keskusteluita. Näitä virallisten tutkijoiden tekemiä äänenvahvennuksia ei ole julkistettu, joten kukin saa kuulla nauhoilta mitä haluaa.

Patsy Ramsey 911 Call (Enhancement Of Voices at the End) – YouTube

Ensimmäinen poliisipartio saapui paikalle hätäpuhelun jälkeen alle kymmenessä minuutissa. Jo tuolloin isä John oli tekemässä järjestelyjä saadakseen lunnasrahat nopeasti kasaan, ja Patsy oli soittanut hätäpuhelun jälkeen muutaman naapuripariskunnan kylään. Paikalle saapui myös läheisen Ramsey-perheen käymän kirkon pastori Patsyn tueksi ja lohdutukseksi. Tänä merkillisenä aikana taloa ei kokonaisuudessaan tutkittu/suojattu, ihmisten sallittiin toimia talossa kuten kotonaan, ja mm. keittiössä valmistettiin paahtoleipiä ja pyyhittiin pöytätasoja.

Myöhemmin poliisien käytöstä seliteltiin sillä, että kyseessä uskottiin olevan kidnappaustapaus, ja kidnappaajien uskottiin soittavan lunnasrahojen toimituksesta ohjeita klo 8-10 välillä. Kellarihuone, josta JonBenet myöhemmin löydettiin, oli hätäisen etsinnän tuoksinnassa sivuutettu, koska se oli lukittu.

Poliisien toimesta puhelimeen järjestettiin jäljitys kidnappaajien soittoa varten. Ensimmäisenä taloon saapunut partio lähti paikalta, ja taloon jäi ainoastaan etsivä Linda Arndt klo kahdeksasta lähtien. Kummallista kyllä, hän ei tiennyt seuraavaan 90 minuuttiin perheen isän Johnin olinpaikkaa kaiken häslingin keskellä, mutta määräajan ylityttyä klo 10 jälkeen hän löysi Johnin keittiöstä selailemassa sähköpostejaan. Samaan aikaan John oli valmistellut lähtöään johonkin yrityksensä kokoukseen, mikä myöhemmin kummastutti tutkijoita. Myöskään Patsy ei ihmetellyt sovitun aikarajan ylittymistä kidnappaajien osalta.

Saadakseen Johnille jotakin tekemistä, etsivä Arndt pyysi Johnia tutkimaan talon vielä kerran ja John tottelikin käskyä ystävänsä Fleet Whiten kanssa. He aloittivat etsintänsä talon pohjakerroksesta. Myöhemmissä kuulusteluissa John kertoi, että jo aiemmissa etsinnöissä hän oli huomannut erään huoneen rikotun ikkunan alla olevan matkalaukun, joka ei hänen mukaansa kuulunut ikkunan alle ollenkaan. Ikkunan hän oli itse kuukausia aiemmin rikkonut unohdettuaan avaimensa, ja jättänyt ikkunan korjaamisen sikseen. Tätä hän ei tuolloin murha-aamuna kuitenkaan kertonut kenellekään viranomaiselle.

John avasi lukitun, ikkunattoman “viinikellariksi” kutsutun huoneen oven, huusi perässä tulleelle ystävälleen “I found her!” ja SYTYTTI katkaisimesta kattovalon kyseiseen tilaan. Lattialla oli valkoisella peitolla (taloudenhoitajan mukaan JonBenetin lempiviltti) peitetty mytty, jonka isä täten tunnisti täydessä pimeydessä omaksi tyttärekseen. Lapsen kädet oli sidottu pään ylle löyhällä narulla, ja isä John kaappasi kuolonkankean lapsen syliinsä vieden hänet kellarikerroksen portaita pitkin ylempään kerrokseen. John laski lapsensa käytävän lattian matolle, jolloin etsivä Arndt tuli tutkimaan tilannetta todeten lapsen kuolleeksi. Jostakin merkillisestä syystä etsivä siirsi lapsen ruumista vielä keskemmälle olohuonetta, joten koko murhan tapahtumapaikka oli jo alusta asti täysin kontaminoitu.

KUOLINSYY JA MUITA OLEELLISIA SEIKKOJA

Järkyttävintä tässä tapauksessa lienee se, että tytön kaulan ympärille oli sidottu kuristusnaru kapulalla. Akka ei tiedä eikä halua tietää, mikä tämä härpäke on suomeksi, mutta englanniksi sitä kutsutaan “garroteksi.” Lapsen suun päällä olleen ilmastointiteipin isä John oli ottanut pois jo lapsen löydyttyä, mutta myöhemmissä tutkimuksissa siitä löytyi Patsyn vaatteiden kuituja.

Garroten puukahva oli tehty Patsyn maalaussudin katkotusta varresta. Myöhemmissä tutkimuksissa osoitettiin, että Patsyn luottokortilla oli ostettu sekä tätä vinyylinarua, että teippiä Boulderin rautakaupasta, mutta näitä naru- tai teippirullia ei talosta enää etsinnöissä löytynyt.

On kuitenkin huomattava, että ruumiinavauksessa todettiin JonBenet:n saaneen ensin päähänsä valtaisan 16 cm pitkän murtuman, jonka johdosta hän vaipui tajuttomuuden tilaan. Ilman mitään hoitoa hän olisi kuollut tähänkin vammaan, mutta iskun voimasta huolimatta pääkallon iho ei ollut rikkoutunut. Paikalta ei siis löydetty roiskunutta verta, vaan tiedoton lapsi todennäköisesti kuristettiin lavastamistarkoituksessa. Lopullinen kuolinsyy on kuitenkin juuri tämä kuristaminen. Joissakin dokumenteissa kerrotaan kynsienjäljistä JonBenet:n kaulalla, mutta tämä olisi vaatinut hänen valveillaoloaan huomattavasta päävammasta huolimatta.

Epäilyksiä herättää myös JonBenet:n korvan takana ja alaselässä olevat samanlaiset vammat, joita jotkut epäilevät tainnutusaseen jäljiksi. Tällaisista jäljistä on tehty dokkareita ja kokeiluja, joiden osalta väite lienee täystyrmätty. Tutkinnan aikana eräs etsivä huomasi jälkien muistuttavan täysin Burken joululahjaksi saaman junaradan rataosia, eli Burke olisi tökkinyt sisartaan näillä metallisilla kiskoilla. Tässä kohtaa on muistettava, että vuotta aiemmin Burke oli lyönyt pihamaalla leikkiessään sisartaan kasvoihin metallisella golfmailalla, jonka johdosta JonBenet kiidätettiin ensiapuun.

JonBenet:n jatkuvat emätintulehdukset ja yökastelu ovatkin tässä tapauksessa se suurin puheenaihe. Perheen pitkäaikainen lääkäri on kuitenkin julkisesti kertonut, ettei hän koskaan nähnyt todisteita seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ruumiinavauksen mukaan JonBenet:lla todettiin jonkinlaista hiertymää genitaalialueella, mutta tämä voisi johtua ihan vain siitä joululahjana saadusta uudesta polkupyörästä. Tälle hyväksikäyttöseikalle ei ole koskaan saatu vakuuttavaa näyttöä, vaikka pornorinki-epäilijät näin väittävätkin.

On kuitenkin huomattava, että JonBenet:n yökastelu oli niin jatkuvaa, että talon myöhemmissä tutkimuksissa hänen huoneensa vieressä sijaitsevalta käytävältä löydettiin kaappi, josta YÖVAIPPAPAKETTI oli pudonnut lattialle. Tästä on herännyt spekulaatio, jonka mukaan JonBenet olisi yöllä herännyt taas omaan yökasteluunsa ja yrittänyt laittaa vaippansa itse ilman äitiä, jotta tämä ei hermostuisi. Kuolleella JonBenet:llä yövaippaa ei kuitenkaan ollut, vaan alushousut ja pitkät kalsarit, jotka olivat virtsan tahraamia. Missään tutkimustiedoissa ei kerrota, onko virtsaaminen tapahtunut kuoleman yhteydessä vai sitä ennen.

KUULUISA ANANASKULHO JA SEN TODISTEET

Keittiön pöydältä löytyi tutkimusten yhteydessä keraaminen kulho täynnä ananasta ja maitoa. Tästä kulhosta löytyi sekä Patsyn, että Burken sormenjäljet. Omissa kuulusteluissaan myöhemmin Patsy vakuutteli, ettei hän ollut tuona iltana tarjoillut lapsilleen ananasta. Hän myös painotti, ettei olisi koskaan laittanut noin suurta lusikkaa kulhoon, sillä se olisi ollut lapsen suuhun aivan liian suuri. Patsyn sormenjäljet olisivat tietenkin voineet jäädä kulhoon tiskikoneen tyhjennyksen yhteydessä, mutta heillä oli kuitenkin palvelusväkeä tällaisiin askareisiin.

JonBenet:n vatsalaukusta löytyi kuitenkin ruumiinavauksessa sulamattomia ananaksenpaloja, joten selvästikin hän oli niitä nauttinut ennen kuolemaansa. Burkea kuulusteltiin sisarensa kuoleman jälkeen, ja tätä ruokapöytäkuvaa näytettäessä hän selvästikin empii vastauksensa kanssa.

Burke Ramsey Interview 1997 ( pineapple and broken window) – YouTube

KIDNAPPAAJIEN KIRJE

Tämä kirjehärpäke on aivan järjetön kenenkään ulkopuolisen tekemäksi, kokonaisuudessaan 2,5 sivua pitkä ja kirjoitettu Patsyn puhelinmuistion papereilla ja Patsyn kynällä. Lisäksi roskakorista löytyi muutamia harjoituspapereita, joissa kidnappauskirje oli aloitettu ja sitten heitetty pois. Asiantuntijat ovat analysoineet kirjeen ulkoasua ja tekstiä jo vuosikymmeniä, ja silmiinpistävimmät seikat ovat:

Käsiala-analyysien mukaan tietyt kohdat tekstissä viittaavat Patsyn käsialaan (varsinkin kirjainten yhtymäkohdissa, kuten t ja r)
Miksi lunnasvaatimus oli vain vaatimattomat 118 000 dollaria? John oli miljonääri, jonka olisi luullut maksavan lapsestaan ihan mitä tahansa.
Kukaan lunnasvaatimuksen laatija ei ohjeista uhriaan lepäämään hyvin ennen rahojen tuontia yms. Kukaan ei myöskään kutsuisi ryhmittymäksi “small fraction.” Mitä hyötyä kidnappaajalle on korostaa sitä, että ovat pieni ryhmä?
Kirjeen alun kirjoitusvirheet bussiness ja posession ovat tahallisia hämäyksiä analyysien mukaan. Näiden jälkeen esim. salkku attache (heittomerkillä e:n yllä) on aivan oikein kirjoitettu, joten kirjoittaja on unohtanut yrittävänsä hämätä olevansa ulkomaalainen.
Järjettömät sanonnat “Don’t try to grow a brain” juontuu elokuvasta Speed, “Stray Dog” kirjeessä viittaa elokuvaan Dirty Harry ja “A Fat Cat” elokuvaan Ransom. Ramseyt olivat innokkaita elokuvien katsojia, ja erilaisia elokuvajulisteita oli seinillä ympäri taloa.
Kirjeen aitous on kyseenalaistettu myös siksi, että se ei noudata minkään oikean kidnappauksen mallia. Kirje on täytynyt kirjoittaa talossa, siihen on kulunut huomattavasti aikaa ja lopputuloksena on kuitenkin kuollut lapsi. Miksi kirje siis olisi jätetty portaille ylipäätään, kun lunnaita ei enää ollut saatavissa? Lisäksi: talon sokkeloisuuden takia tämä kirje oli jätetty juurikin niille kierreportaille, joita Patsy aamuisin käytti.
Kun kirjeessä mainittu kidnappaajien soittoaika klo 8-10 oli ylitetty, kumpikaan vanhemmista ei noteerannut ylitettyä aikaa millään tavalla.
Alakerran rikottu ikkuna ei voinut olla kidnappaajien saapumis- tai poistumistie hämähäkinverkkojen takia, jonka myös ensimmäinen poliisipartio kuvasi paikalle saapuessaan. Miten kirjeen kirjoittaja(t) olisivat päässeet paikalle haahuilemaan tuntikausiksi ja tekemään mm. harjoituskirjeitä, joita löydettiin myöhemmin roskakorista?

JonBenet Ramsey Crime Scene: The Cobweb – YouTube

DNA-TODISTEET

Myöhemmissä tutkimuksissa on löydetty miespuolisen henkilön dna:ta JonBenet:n pikkareissa; tämä on sittemmin tulkittu siirtymä-DNA:ksi eli kuka tahansa pikkareiden valmistaja tai käsittelijä olisi voinut jättää tällaisia jälkiä. On huomattavaa, että JonBenet:llä oli kuollessaan kolme kokoa isommat pikkarit, juuri uudesta paketista otetut, ja tämä lienee suurin syy epäilyihin, joiden mukaan niihin piti mahtua myös yökasteluvaippa. Patsy selitteli asiaa myöhemmin sillä, että tämä pikkaripaketti oli ostettu tytön vanhemmalle serkulle, mutta jäänyt sitten kaappiin lojumaan.

KUULUSTELUT

JonBenet:n hautajaisten 31.12.1996 jälkeisenä päivänä John ja Patsy Ramsey saapuivat jo median eteen lehdistötilaisuuteen. Patsy oli vahvasti lääkitty tässä mediatapahtumassa kertoen, että “the killer is out there, keep your babies next to you.” Boulderin pormestari järjesti täten oman lehdistötilaisuutensa myöhemmin kertoen kansalle, ettei mitään syytä huoleen ole: “Boulderissa ei kuljeskele yksittäinen murhaaja.“

John and Patsy Ramsey CNN Interview (January 1st, 1997 Clips) – YouTube

John ja Patsy Ramsey kuulusteltiin VIRALLISESTI vasta 30.4.1997 heidän suostuttuaan vihdoin yhteistyöhön lakimiestensä kautta. Tämä virallinen kuulustelu tapahtui siis 4 kuukautta heidän tyttärensä mystisen kuolemansa jälkeen. Tällöin John Ramsey myönsi huomanneensa rikkomansa ikkunan ja sen alla olevan matkalaukun, joista hän ei ollut aiemmin maininnut tyttärensä murhapäivänä kenellekään viranomaiselle.

TEORIAT

Yleisin teoria lienee amerikkalaisen CBS:n v. 2016 tekemä dokumenttisarja, joka nojautui vahvasti Burken syyllisyyteen ja sen todistamiseen. Täten Burke olisi tullut kotiinpaluun jälkeen alakertaan ottamaan itselleen ananaskulhon maidolla, ja myös kotiinpaluunsa jälkeen alakertaan saapunut JonBenet olisi napannut kulhosta muutaman ananaspalasen sormillaan. Burke olisi lyönyt häntä pöydällä olevalla lampulla kiivastuksissaan, jonka takia kallon vamma olisi muodostunut. Tästä lampusta ei kuitenkaan löydetty sormenjälkiä, eikä sitä kukaan talossa asuva tunnistanut.

The Case Of: Jonbenét Ramsey – Part 1 – YouTube

Uutisointien mukaan Burke nosti yhtiötä vastaan kunnianloukkaussyytteen, joka paikattiin hiljaisuudessa n. 750 miljoonalla dollarilla. Kummallista kyllä, samana vuonna Burke osallistui suositun Dr. Philin jaksoon ensimmäistä kertaa elämässään sisarensa murhien jälkeen. Tyyppi on todella weird; ei muuta voi sanoa, sillä tuo sama hullu hymy jatkuu koko haastattelun ajan.

Jos hänellä onkin jokin diagnoosi, niin olkoon: miksi hän edes suostui tähän pelleilyyn? Rahan takia? Jo alusta asti on ollut selvää, ettei häntä kiinnostanut sisarensa kuolema, sillä hän “meni eteenpäin” jo kaksi viikkoa sisarensa kuolemansa jälkeen.

Toinen teoria murhasta on se, että Patsy olisi hermostunut jatkuvaan yökasteluun ja kolauttanut tyttärensä pään vahingossa esim. lavuaarin tai kylpyammeen kulmaan. Tällä selittyisi myös se, että tavallisesti huoliteltu Patsy nähtiin aamulla edellisen päivän vaatteissa ja meikeissä, sekä kaapista pudonneen vaippapakettipakkauksen. Tämä ei kuitenkaan ole uskottavaa sen takia, että Patsy eli käytännössä omaa missikauttaan ja nuoruuttaan uudestaan tyttärensä kautta, joten motiivi puuttuu? Näin tätä toimintaa useat ovat tulkinneet.

Johnin osuutta lapsensa kuolemaan on epäilty seksuaaliseksi: hän olisi parittanut lastaan merkkihenkilöille ympäri kaupunkia/lähipiiriä jne. Todisteet eivät kuitenkaan viittaa tähän, vaan johonkin ihan muuhun. Itse asiassa palvelusväen kertomana John oli paikalla niin harvoin, että lapsetkin häntä jo kaipasivat, eli perusmiljonääri-isä eleli käytännössä lentelemässä pitkin poikin yritystensä toimipisteiden välillä.

On huomattava, että Burke oli murhan tapahtuessa 9 vuotta ja 11 kuukautta vanha; tuossa osavaltiossa teoistaan vastuullisen lapsen ikäraja oli 10 vuotta. Burken osuus tapahtumiin oli siis hiuksenhienolla rajalla syyttämisen suhteen, joka on saattanut pelästyttää jommankumman vanhemmista vahingon peittelytoimintaan.

LOPPUTULOS

Akka uskoo täysin, että murha tapahtui perheen sisäisestä toiminnasta: tästä kertoo jo idioottimainen kidnappauskirje ja mainitut, erikoiset olosuhteet ja löydökset. Suurin vika tässä tutkinnassa oli kuitenkin pikkukaupungin paikallisen poliisin epäpätevä toiminta, sekä syyttäjä Hunterin syyttämättäjättämispäätös molempia vanhempia kohtaan vastoin “grand juryn” päätöstä, joka paljastui vasta v. 2014. Useissa dokumenteissa mainitaan, että perhe Ramsey kuului vaikutusvaltaiseen piiriin Boulderissa, joten kuulustelut ja tutkimukset viivästyivät tai niitä ei vain tapahtunut.

Patsy Ramsey menehtyi kuitenkin lopulta munasarjasyöpään 24.6.2006. Hän vei tietonsa mukanaan hautaan. JonBenet olisi nyt 33-vuotias, mikäli hän olisi elossa. Isä John Ramsey on mennyt uudestaan naimisiin ja on antanut haastatteluja edelleen.

Tällä karulla kuolemalla on mässäilty jo pelkästään sen karmivan luonteen takia, mutta jo senkin takia, että pientä lasta kierrätettiin missikisoissa noin pienestä pitäen. Akka tuomitsee tällaiset kisat järjettöminä ja järkyttävinä.

Kukaan ei voi esittää yhtäkään väitettä, että tällainen missikisailu olisi normaalia toimintaa tuon ikäisen lapsen tehtäväksi, vaikka “lapsen mielestä” se olisi hauskaa: täysin aikuiseksi meikkaaminen/tanssien ja laulujen opettelu/matalien korkokenkien käyttö/koreografioiden opettelu ja esiintymispukujen hankinta jne.

Kyseessä oli lapsi, joka eli 6-vuotiaaksi.

Akka rests her case häpeillen taas jälleen kerran ihmiskuntaa ja sen tekoja. Voi meitä!

23.4.202223.4.2022

MUUMIOLAPSIA MENNEISYYDESTÄ

Nykypäivänä koulutusvelvollisuutta on pidennetty 18 vuoteen, joten enää ei riitä se, että peruskoulun jälkeen voi lähteä interrailille Eurooppaan tai mennä välivuodeksi töihin. Nope, kouluun on mentävä, olkoon se koulu sitten mikä tahansa.

Inkojen valtakunnassa Etelä-Amerikan länsirannikolla asiat olivat toisin useiden vuosisatojen ajan: jumalien ja sääolosuhteiden takia uhrattiin useita lapsiuhreja, iältään n. 8-16-vuotiaita. Koko yhteisölle ja uhrattavien lasten perheille tällainen “valituksi tuleminen” oli suuri kunnia. Tätä rituaalia varten lapset valittiin jo noin vuotta aikaisemmin, jolloin heidät vietiin inkojen pääkaupunkiin Cuscoon valmistautumaan tätä pyhää tehtävää varten.

Mistä tiedämme tällaisen seikan? Siitä, että näitä korkeilta vuorilta löytyneitä lapsimuumioita on tutkittu nykyajan menetelmillä hyvinkin tarkoin. Lapsia on tosiaankin löydetty korkeilta vuorenhuipuilta onkaloihin kaivettuina ja haudattuina, jolloin ilmanalan hapen vähyys ja kylmät lämpötilat ovat säilyttäneet ruumiit ällistyttävän hyväkuntoisina. Näiden muumioiden ansiosta tiedämme, että näitä valittuja ruokittiin tavallista kansaa paremmin mm. lihan, kalan ja erilaisten kasvisten myötä, kun tavallinen kansa söi samaan aikaan käytännössä pelkästään peltojensa tuotoksia. Näitä valittuja lapsiuhreja ruokittiin siis tarkoituksellisesti paremmin.

Voi hyvin kuvitella, kuinka tällaista valittua lasta viedään käsipuolesta (jopa perheen toimesta) Cuscoon valituille uhreille tarkoitettuun pyhättöön. Tällainenhan valinta oli perheelle ja lapselle suuri kunnia. Paitsi… jos satuit olemaan n. 12-16-vuotias tyttö. Tämän ikäisiä tyttöjä sijoitettiin pyhättöön tätä “capacocha”-rituaalia varten, mutta kuten tunnettua; kaikki eivät voi tulla valituiksi. Nämä onnettomat, muut lapset annettiin sitten lahjavaimoiksi tai orjiksi valloittajille tai viereisten kaupunkien tärkeille miehille. Joistakin heistä tuli papittaria, jotka jäivät palvelemaan esim. auringon jumalaa Intiä.

Mitä tapahtui lapsen tultua valituksi uhriksi? Etukäteen suoritettiin varmastikin useita seremonioita ja rituaaleja, ennen kuin papisto, osa kaupunginväestä ja lapsen sukulaisista koostuva joukko alkoi taivaltaa jopa useiden satojen kilometrien matkaa kaikista pyhimmille vuorille.

Tällaisiin uhrauksiin ryhdyttiin, kun haluttiin lepyttää jumalia joko kuivuuden, sadon epäonnistumisen tai muiden luonnonkatastrofien takia. Kuten sanottua, näitä uhreja seurasi suuri joukkio ihmisiä, jotka saattelivat uhria hänen viimeiselle matkalleen. Perille päästyään todennäköisesti papiston edustajat huumasivat lapsen maissioluella (chicha) ja kokapensaan lehdillä. Erään lapsimuumion suusta on löydetty näitä osittain pureskeltuja lehtiä, jotka auttavat nykypäivänkin inkojen perillisiä selviytymään korkeissa olosuhteissa.

Tutkimusten perusteella tiedämme, etteivät nämä lapset kokeneet kuitenkaan väkivaltaista kuolemaa, vaan he menehtyivät nukkuessaan -ennen pitkää- kylmissä olosuhteissa. Ainoastaan yhden päästä on löydetty lyömisjälki, eikä sitä osata selittää millään tavalla. Ehkä tämä onneton raukka alkoi havahtua, ja joku seurueeseen kuulunut perheenjäsen menetti hermonsa ja edesauttoi lapsen menehtymistä omalla tavallaan. Tällainen skenaario on varsin surullista ajateltavaa.

Tämä yksilö, Juanitaksi nimetty, löydettiin v. 1995 perulaisen tulivuoren rinteiltä. Hänen kuolinajakseen on arvioitu n. 1450-1480 jaa.

Juanita löydettiin, kun tulivuorenpurkaus sulatti jäätä hänen ikuiseksi tarkoitetun hautansa ympäriltä. Samasta syystä samalta alueelta löydettiin myöhemmin myös tyttö- ja poikauhri. Tällaiset parilöydöt ovat yleisiä; jostakin syystä tyttö ja poika saatettiin uhrata samaan aikaan.

Tulivuoren yhteydestä löydettiin myös ehkä kuuluisin inkatyttö v. 1999, nimeltään Llullaillacon neito. Tämä n. 15-vuotias tyttö näyttää edelleen vain nukahtaneen kesken läksyjenteon (joita ei koskaan ollut olemassakaan).

Tätä teiniä on tutkittu tarkasti, mutta samasta paikasta löytyneet tyttö ja poika ovat jääneet vähemmälle huomiolle mediassa. Nämä lapset olivat neitoa nuorempia, ja ehkäpä tutkimus onkin keskittynyt enemmän tähän teiniin, sillä hänen hiuksistaan ja luustostaan on todettu jopa kahden vuoden aikana tapahtunutta käyttöä sekä oluen että kokapensaiden osalta. Tämä tyttö on siis ollut todella tärkeä yhteisölleen ja häntä on “valmisteltu” uhraukseen. Tytöllä oli löydettäessä päässään upea sulkapäähine, jonka tekemiseen on kulunut aikaa ja vaivaa, joten tämä neito on tosiaankin saattanut olla auringonjumala Intin tärkein uhri.

Inkojen tieverkostoa ja nykyisiä kaupunkeja.

Näitä tietoja ja tutkimuksia tarkastellessa mieleen hiipii surumielinen sävy siitä, että tällainen toiminta on tosiaankin ollut hyväksyttävää jopa vain noin 500-600 vuotta sitten. Samalla täytyy kuitenkin ymmärtää se, että tuolloiseen kulttuuriin ja maailmankuvaan kuuluivat jumalat, jotka sijaitsivat taivaalla (aurinko ja kuu), sillä eihän kukaan voinut tietää, mitä nämä taivaan pallukat olivat. Monien alkuperäiskansojen uskonnot ovatkin olleet keskittyneitä juurikin aurinko- ja kuukulttiin. Nykyihmisen on todellakin vaikea ymmärtää, millaista on nähdä maailma sellaisena, kuinka se joskus näyttäytyi: aamuisin aurinko nousee ja illan aikana sen tuoma valo katoaa.

Tilalle nousee kuu, joka muuttaa muotoaan tämän tästä. Akka ei voi muuta kuin aavistella, mitä on muinaisen ukon/akan mielessä liikkunut katsellessaan tätä kummallista näkymää vuosisadoista -vuosituhansista- toiseen. Jonkinlainen järjestys maailmankuvaan oli kuitenkin luotava ja se perustui nimenomaan taivaankappaleisiin, jotka liikkuivat kuitenkin lähes järjestelmällisesti vuodesta toiseen. Vasta myöhemmin keksittiin kuitenkin käsite AIKA ja varsinkin sen kuluminen. Tämä määritelmä ja sen tulkinta ovat edelleen kesken, vaikka monet teoreettiset fyysikot sitä yrittävät ymmärtää.

Toisaalta on lohduttavaa ajatella, että nämä valitut lapset tiesivät olevansa niitä harvoja valittuja, jotka tosiaankin lähetettiin tuonpuoleiseen jumalten huomaan armollisella tavalla. Nuo lapset eivät kuitenkaan kuolleet väkivallan seurauksena (kuten lukuisissa sodissa myöhemmin), vaan he tiesivät rituaalien merkityksen tuolloisessa yhteisössä ja kulttuurissa. Ehkä he kuolivat ajatellen perhettään ja läheisiään, ja ajattelivat olevansa yhteisönsä pelastajia kuolemansa hetkellä.

Akka huokaa syvän huokauksen näiden lapsiuhrien edessä; uskonnon puolesta on tehty hirveitä virheitä koko historian ajan, olkoon uskonto mikä tahansa. Ihan samalla tavalla on harjoitettu uhraamista Euroopassa samoina aikoina, puhumattakaan kristinuskon virheistä. “Heitetäänpäs pari noitaa roviolle tästä, eikös vaan, pojat?”

Yeah, näistä asioista pitäisi peräti kirjoittaa joitakin kirjoja. “Ai mitä? Ai, niitä on miljoonittain? No s*it, Sherlock!”

27.1.202227.1.2022

TRAAGINEN RAKKAUSTARINA 80 VUODEN TAKAA

“Frankly, my dear, I don’t give a damn.” Kaikki vähänkään historiallisesta draamasta kiinnostuneet tietävät, mistä tämä lause on peräisin: legendaarisesta Tuulen viemää-elokuvasta, joka aikanaan ilmestyessään v. 1939 olikin varsinainen kassamagneetti. Nämä kuuluisat sanat lausui iki-ihana Clark Gable, joka esitti Rhett Butleria. Tiettävästi Gable suoritti tämän työnsä vastentahtoisesti rooliaan inhoten, mutta mitäpä sitä ei mies tekisi maineensa ja massinsa eteen…

Clark Gable (Herra Larkki Kaapeli, heh…) ehti olla elämänsä aikana naimisissa peräti viisi kertaa, mutta kolmannen vaimon, Carole Lombardin, on sanottu olleen hänen elämänsä rakkaus. Kuka muistaa tällaisen näyttelijättären tai mitään hänen roolitöistään? Ei Akka ainakaan muista. Itse asiassa Lombard oli jo 1920-luvulla kuuluisa mykkäfilminäyttelijä, ja 1930-luvulle tultaessa erittäin suosittu esiintyjä myös äänielokuvissa. Häpeillen täytyy kyllä myöntää, että tämä upea kaunotar on jäänyt kyllä unohduksiin ajan hampaisiin.

Noh, joka tapauksessa kumpikin näyttelijä oli jo naimisissa tavatessaan toisensa ensimmäisen kerran v. 1932 elokuvan “No Man of Her Own/Mies minua varten” kuvauksissa. Tuolloin rakkauden liekki ei vielä päässyt syttymään, mutta joitakin vuosia myöhemmin Lombard oli jo eronnut miehestään ja Gable asui asumuserossa. Kas kummaa; tilanne alkoi kehkeytyä ja pariskunta nähtiinkin usein yhteisissä seurapiiritapahtumissa umpirakastuneina. Herra Kaapeli erosi lopulta vaimostaan v. 1939 ja samana vuonna hän ja Carole Lombard avioituivat nopeasti. Koko Hollywoodin kerma juhlisti tätä upeaa paria ja heitä kutsuttiinkin koko kaupungin unelmapariksi.

Parin maatila Kaliforniassa (Wikimedia Commons).

Tämä kukkea onni päättyi kuitenkin jo v. 1942, kun MGM-filmiyhtiö halusi lähettää edustavan lähettiläänsä Lombardin kiertueelle myymään sotavelkakirjoja v. 1941 lähtien. Näin tapahtuikin samalla, kun Kaapeli oli uusimman filminsä kuvauksissa Los Angelesissa (Somewhere I’ll find you/Sotareportteri). Lombard kierteli samaan aikaan junalla kotiosavaltiossaan Indianassa, mutta kotiinpaluun hän halusi välttämättä tehdä lentokoneella. On väitetty, että Lombard oli huolissaan aviomiehestään, olihan tämän vastanäyttelijänä elokuvassa kuitenkin aikansa seksisymboli Lana Turner. Joten: Lombard hylkäsi pitkän ja puuduttavan junamatkan ja turvautui nopeampaan lentokoneeseen päästäkseen pikaisesti kotiin. Kyydissä oli yhteensä 22 henkilöä; mukaan lukien Lombardin äiti.

Pian nousun jälkeen kone törmäsi kuitenkin Mount Potosi-vuorenseinämään Nevadassa ja hajosi tuhannen pärskeiksi tappaen kaikki kyydissä olleet ihmiset.

Potosi Mountain – Google Maps

Herra Kaapeli oli murheenmurtama saatuaan tiedon onnettomuudesta ja karautti paikalle saadakseen lisätietoja tapahtuneesta. Vuorta lähinnä sijaitsevassa baarissa (Pioneer Saloon) Herra Kaapeli marssi hermostuneena edestakaisin, poltteli ketjussa ja ryyppäsi odottaessaan tietoja vaimostaan. Kun kävi ilmi, että kaikki matkustajat koneessa olivat kuolleet, Herra Kaapeli masentui pahanpäiväisesti. Lopulta hän kuitenkin ilmoittautui myöhemmin armeijan palvelukseen ja mm. lensi pommituslentoja Euroopassa. Elokuvaurakin jatkui sitten entiseen tapaansa sodan jälkeen.

On kuitenkin kerrottu, että Herra Kaapeli jatkoi elämäänsä kipinänsä menettäneenä eikä päässyt koskaan onnettomuudesta yli. Hänet haudattiin v. 1960 Carole Lombardin viereen Glendalen hautausmaalle, Kaliforniaan. Rest in peace, Rhett… äh, Herra Kaapeli!

Tällaisesta ihastuttavasta ikuisesta rakkaudesta vaikuttuneina on tietenkin esitetty lukuisia tarinoita, kuinka Herra Kaapelin rauhaton sielu vaeltelee edelleenkin tässä pikkuruisessa Pioneer Saloon -baarissa. Samaa on tietenkin kerrottu Oatman-hotellista (ent. Durlin Hotel) Arizonassa, jossa tämä unelmapari vietti hääyönsä. Pitäähän tällaisesta tragediasta saada kaikki mahdollinen hyöty irti, jos ei muuten; niin kunnon aavetarinoilla! Kyllä Akkakin majoittuisi mielellään samaan sviittiin, jossa ah, niin karismaattinen Rhett… Herra Kaapelikin makoili. Akka ajattelisi tosin vain ilmastonmuutosta, verotusta ja kaikkea muuta synkeää, eikä ollenkaan mitään Rhettiä. Yeah…!

Sinänsä kyllä ihmetyttää tällainen satumainen rakkaustarina, kun Herra Kaapelilla tiedettiin kuitenkin olevan useita sivusuhteita useiden vastanäyttelijöidensä kanssa. Eräästä tällaisesta sivusuhteesta syntyi avioton lapsikin v. 1935, mutta tämä seikka pidettiin piilossa ja paljastettiin vasta Herra Kaapelin kuoleman jälkeen. Jopa Carole Lombardkin oli huolissaan aviomiehensä ja Lana Turnerin yhteisestä elokuvaproggiksesta, joten kieltämättä tilanne vaikuttaa merkilliseltä. Kaapelin seuraavat kaksi avioliittoa onnettomuuden jälkeen kestivät vain kolme (Sylvia Ashley) ja viisi vuotta (Kay Williams). Ainoan “virallisen” lapsensa Herra Kaapeli saikin tämän viimeisen vaimonsa kanssa, mutta lapsi syntyi vasta v. 1961, kun hänen isänsä oli jo menehtynyt sydänkohtaukseen.

Kenenköhän ajatus oli haudata Herra Kaapeli Carole Lombardin viereen? Oliko tämä lyhytkestoinen unelmasatu vain niin hieno, että sitä utopiaa piti jatkaa vielä kuolemankin jälkeen? Tai ehkäpä Herra Kaapeli oli itse toivonut niin? No, samapa tuo, kun kerran molemmat kummittelevat siellä sun täällä, yhdessä ja erikseen. Lento-onnettomuudessa kuoli kuitenkin yhteensä 22 ihmistä; missäs he sitten hilluvat? Ehkäpä mukana ollut Lombardin äiti komentelee tytärtään hakemaan tätä kuuluisaa aviomiestä pois sieltä pikkubaarista, mutta ketään turistia ei tällainen vanharouva kiinnosta.

Elizabeth Knight (Carolen äiti), Gable ja Lombard.

Onhan se nyt vaan niin paljon hienompaa ajatella, kuinka nämä “Hollywoodin supertähdet” viuhahtelevat seinien läpi ja vaikeroivat traagista kohtaloaan, joka erotti heidät tässä maallisessa elämässä. Siinä ei yhdellä anopilla ole mitään virkaa, saati niillä 15:llä armeijan sotilaalla, jotka myöskin menehtyivät turmassa. “Frankly, my dear, I don’t give a damn,” voisi turisti sanoa, vaikka Herra Kaapelin anoppi nykisi tätä hurmoksellista aaveturistia suoraan hihasta. Että missäs rouvan vävypoika mahtaakaan piilotella, häh? Rouva on nyt hyvä vaan ja tekee tilaa!

“Hus, rouva, hus! Rhett Butler tulee kohta!”

18.1.202218.1.2022

ETÄKOULU 120 000 VUOTTA SITTEN

V. 2020 kunnianarvoisat tutkijat löysivät Espanjan Playa de la Castilla -rannalta kivettyneitä jalanjälkiä. Nämä jäljet paljastuivat, kun rankat myrskyt huuhtoivat hiekkaa pois kallion päältä jopa 20 metrin matkalta. Eläinten sorkan- ja tassunjälkien lisäksi löytyi peräti 87 ihmisen jättämää jalanjälkeä. Nämä jalanjäljet ajoitettiin 80 – 120 000 vuotta vanhoiksi, joten kyseessä oli selvästikin tutkijoiden mukaan neandertalilaisten piknik tai luontoretki. Vai etäkoulu luonnon helmassa, sittenkin, hmm…?

70% jäljistä paljastui lasten jättämiksi, lapset olivat iältään kuusivuotiaasta teini-ikäiseen. Eli aivan selvästikin siellä on ollut “Neandis”-ope (Akan termi) viemässä lapsia rantaan tutkimaan luonnon monimuotoisuutta, eikös vain?

Itse asiassa: tutkijat ovat päätelleet jäljistä, että nämä nuoret neandertalilaiset ovat todennäköisesti vaanineet pienriistaa tai kaloja matalassa rantavedessä, joten oletuksena onkin, että nämä lapsukaiset opetettiin pienestä pitäen mukaan ruoanhankintaan. On päivänselvää, että jokapäiväinen Survival Game koski myös lapsia, sillä eliniänodote noina aikoina ei ollut kovinkaan pitkä ja pienikin onnettomuus tai sairaus saattoi koitua kuolemaksi kenelle tahansa.

Jälkien perusteella on pystytty myös päättelemään, että osa lapsukaisista taisi leikitellä vedessä, kuten nykyajankin homo sapiensit. (Oh, really? Akka ei olisi ikinä uskonut… lapset ovat lapsia, ja veden roiskuttelu on kivaa!)

Mitäpä muuta näistä serkkujemme lapsuusajoista tiedetään? Valitettavasti (neandis-lasten kannalta) tai onneksi (nykyajan tutkijoiden kannalta) eri-ikäisiä yksilöitä on löydetty runsaasti ympäri Eurooppaa. Luista on pystytty päättelemään, että jo syntyessään neandertalilaisten kallo oli pidemmän muotoinen, kuin meidän, mutta aivot kehittyivät molemmilla lajeilla kuitenkin samaan tapaan. Neandertalilaisten aivojen tilavuus kehittyi kuitenkin meidän lajiamme hieman suuremmaksi. Kieliluista on myös huomattu, että heillä oli todennäköisesti kyky oppia ja tuottaa puhetta, jota onkin pitkään aprikoitu. Akan veikkaus onkin, että tämä pitänee paikkansa: miten tällainen laji olisi selviytynyt useita satoja tuhansia vuosia ilman kykyä kommunikointiin?

Useat arkeologiset kaivaukset ovat paljastaneet, että neandikset elelivät yhteisöissä, hautasivat vainajiaan ja huolehtivat myös vammaisista/vammautuneista niin, että nämä elivät pidempään. Tällainen kulttuuri ei ole mahdollista ilman jonkinlaista keskinäistä
kommunikaatiota. Myös korvan kuuloluut ovat samankaltaisia, kuin homo sapiensilla, joten puheen ymmärtämisessäkään ei ole ollut eroavaisuuksia.

Irakilaislöytö 70 000 vuotta sitten tapahtuneesta hautaamisesta (NewScientist).

Lasten kehitys on kuitenkin ollut hieman nopeampaa, kuin meillä. Löydöistä on paljastunut, että keskimäärin ensimmäiset hampaat puhkesivat neandis-lapsilla jo noin neljän kuukauden iässä. Lapsukaisia myös rintaruokittiin jopa neljään ikävuoteen asti: hampaiden koostumus on kertonut meille tällaisenkin, hellyyttävän seikan. Kiinteää ruokaa on kuitenkin annettu jo 5-6 kuukauden ikäisille, kuten nykyäänkin. On myös arveltu, että sitkeää lihaa tai kasviksia äiti on ensin pureskellut suussaan ja antanut sitä sitten lapselleen, mutta tätä teoriaa ei tietenkään pystytä todistamaan.

Sekä neandis-lajin, että meidän homo sapiensien aivot jatkoivat kasvuaan alkeellisempiin esi-isiimme nähden, joten ruokavalion täytyi olla hyvin monipuolista: jatkuvasti kasvavat aivot tarvitsivat paljon glukoosia eli sokeria. On siis esitetty tutkimustuloksia siitäkin, että molemmat lajit keräsivät paljon tärkkelyspitoisia kasveja ja kypsensivät niitä. Tulenkäyttö on kuitenkin keksitty jo muutamia miljoonia vuosia sitten, joten kyllähän tuollainen taito oli varmastikin kaikille lajeille tuttu! Siellä Espanjan rannikollakin lapsia retkeilemään vienyt opettaja oli varmastikin pakannut mukaan kunnon makkarat ja tulentekotarpeet. Sinappi, ketsuppi ja ranskalaiset eivät tainneet tulla mukaan sillä kertaa. Tai edes makkarat.

On kuitenkin karmivaa huomata, että meitä paljon pidempään Euroopassa eläneet neandikset kärsivät alueellisista ominaisuuksista tai erilaisista sairauksista olosuhteiden ollessa huonoja. Joillakin neandis-lapsilla todettiin hampaiden perusteella suuria lyijypitoisuuksia heidän kuollessaan pieninä Ranskassa 250 000 vuotta sitten, ja alueelta onkin tosiaan löydetty myöhemmin lyijykaivoksia. Toinen, karmiva hammastutkimus kertoo, että neandis-lapsi joutui vieroitetuksi äidinmaidosta hyvin yllättäen vain vuoden ikäisenä. Tämä kertoo siitä, että äidille oli tapahtunut jotakin. Voi ei, ja nyyh.

Useat löydöt hampaista kertovat myös siitä, että karut ja kylmät talvet koettelivat neandis-yhteisöjä: kuolleisuus oli suurta ja ravintoa oli vähän saatavilla.

Eräs esimerkki Italiasta kertoo kuitenkin teinien päättäväisyydestä jopa 350 000 vuotta sitten: kolmen teini-ikäisen neandis-yksilön jalanjälkiä on löydetty Roccamonfinan tulivuoren jähmettyneessä laavassa.

Onkin arveltu, että nämä teini-ikäiset huimapäät käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja seurasivat jähmettyvää laavaa pakenevia eläimiä niiden jälkien perusteella. Näiden yksilöiden keskipituus oli noin 135 cm, joten teineistä oli selvästikin kyse. Aikuiset neandikset olivat kuitenkin keskimäärin 150-165 cm pitkiä. Ehkäpä tällainen teinijoukkio päätti todistaa fiksuutensa ja lähteä seuraamaan näitä eläinten jälkiä: helppoa saalista olisi varmaankin luvassa illallispöytään! Siinä tilanteessa ei varmaankaan keskusteltu siitä, kuinka etäyhteydet eivät toimi tai kuinka kaikki ottaa päähän:

Rane: “Lähetään meneen, jätkät. Nopeesti nyt. Ei oo aikaa hukattavaks.”
Pera: “Joo, lähetään. Kai noi tytöt nyt näkee, kun me mennään?”
Mara: “Näkee, näkee, ne kattoo meitä just. Me ollaan tänään ihan sankareita!!”
Rane: “Huudetaanko samalla helvetin kovaa, kun lähetään?”
Mara: “Hyvä idea. Aletaan huutaa, kun mä lasken kolmeen. Sit ne näkee, kuinka me ollaan tosimiehiä!”
Pera: “Älä ihan vielä, mä käyn ku*ella ensin.”
Mara: “Olisit käyny aikaisemmin, prkl!!”

Akka ei ihmettelisi tällaista sananvaihtoa yhtään näiden nuorten välillä. Ajat muuttuvat, tavat (ja tarkoitukset) eivät.

13.9.202113.9.2021

JUOKSE, VILLI LAPSI…

Vuonna 1989 Kambodzassa, lähellä Vietnamin rajaa, katosi 8-vuotias tyttö. Häntä etsittiin kahden vuoden ajan, mutta jälkeäkään tytöstä ei ollut enää löydettävissä.

Melkein 20 vuotta myöhemmin katoamistapaus nousi kuitenkin uudestaan paikallisiin uutisotsikoihin, kun vuonna 2007 viidakosta löydettiin aikuiseksi varttunut “villilapsi.” Tämä nainen havaittiin hänen yrittäessään varastaa ruokaa erään talon pihamaalta. Nainen kulki neljällä jalalla tai peräti ryömi, murisi, eikä puhunut mitään tunnistettavaa kieltä. Joitakin päiviä myöhemmin nainen saatiin lopulta “pyydystettyä.”

Läheisessä kylässä asuva perhe väitti, että kyseessä olisi tosiaankin tämä heidän 8-vuotiaana kadonnut tyttärensä Rochom P’ngieng, joka olisi täten elänyt viidakossa peräti 18-19 vuotta. Epäilyksiä alkoi sittemmin herätä, kun kadonnut tyttö oli kuitenkin kadotessaan osannut puhua äidinkieltään khmeriä eikä tämän villinaisen suusta kuultu ainoatakaan sanaa. Hänen olemuksestaan ei myöskään voinut päätellä, että tämä olisi tosiaankin voinut viettää melkein 20 vuotta viidakko-olosuhteissa.

Naisen käsivarsissa oli lisäksi jälkiä siitä, että häntä oli saatettu pitää kahlittuna lieassa. Tällainen toimintatapa on alueella valitettavan yleistä, jos hoidotta jäänyt mielenterveyspotilas voi olla vaaraksi itselleen tai muille. Alueella myös uskotaan, että mielenterveysongelmaiset voivat parantua luostarien munkkien parantavilla savuilla, sillä tällaiset potilaat ovat jollakin tapaa riivattuja.

Nainen asui kuitenkin tässä perheessä vielä yhden vuosikymmenen verran eikä hänen tilanteestaan saatu tietää mitään uutta, sillä perhe kieltäytyi (omituista kyllä) DNA-testeistä. Oli kuitenkin selvää, että nainen oli kovin häiriintynyt ja kulki edelleen neljällä jalalla. Useita kertoja hän karkasi takaisin viidakkoon, mutta palasi kuitenkin päivien päästä nälissään takaisin. Naisella oli tapana myös riisua hänelle puetut vaatteet pois, mutta toisaalta hän myös leikki iloiten perheen lasten parissa ja nauroikin usein.

Erään karkumatkansa seurauksena nainen katosi 11 päiväksi ja hänet löydettiin lopulta rintaansa asti hautautuneena 10 metriä syvästä vessakuopasta. Kas kummaa; sairaalareissuhan siitä sitten seurasi… Naiselle hankittiin lopulta psykiatrista apua ja hän jopa oppikin puhumaan joitakin sanoja. Hänen mieluisin nukkumapaikkansa oli kuitenkin edelleen pihan suuri kanakoppi.

Vuonna 2013 tämän kasvattiperheen isä kuoli ja kolme vuotta myöhemmin vietnamilainen 70-vuotias mies Pel tunnisti tämän naisen tyttärekseen Facebookin kautta. Tämä mies kertoi, että hänen tyttärensä Tak oli mielenterveyspotilas ja tämä oli kadonnut vuonna 2006 ollessaan 23-vuotias. Täten tämä nainen olisi löydettäessä viettänyt viidakossa vain noin vuoden eikä otaksutut (melkein) 20 vuotta.

Pelillä olikin esittää dokumentteja tytön syntymästä, terveyshistoriasta ja katoamisesta, joten tämän naisen kasvattiperheen äitikin alkoi uskoa tähän tarinaan. Tämän – tuolloin jo 33-vuotiaan- naisen arvet ja muut tuntomerkit sopivat myös täysin siihen oletukseen, että kyseessä olisikin todella tytär Tak. Tämä ei myöskään ollut koskaan oppinut puhumaan, toisin kuin 8-vuotiaana kadonnut Rochom.

Kambodzan maahanmuuttoviranomaiset tutkivat tapausta kaksi viikkoa ja lopulta saatiin tilanteelle päätös: kyseessä oli kuin olikin tämä vietnamilainen Tak-tytär. Hänen annettiin täten lähteä oikean perheensä pariin takaisin Vietnamiin. Siitä lähtien hänet on pidetty pois julkisuudesta, sillä nainen on kuitenkin kärsinyt jo vuosikymmenien ajan tilanteestaan. Tällä hetkellä Tak on 38-vuotias.

Akka todellakin toivoo, että tämä villilapsi päätyi lopulta oikean perheensä pariin. Emme varmaan kuitenkaan koskaan saa tietää, onko naista pidetty lieassa jossakin tai vankeudessa ylipäätään esim. hyväksikäyttötarkoituksessa. Hyi kamala sentään…!

Toivotaan ainakin, että naisen psykiatrinen hoito jatkuu ja hänellä on turvallinen olo perheensä parissa, jottei hänen tarvitse juosta takaisin viidakkoon mistään syystä. Sinänsä ihmeellistä, että tästä naisesta ei ole uutisoitu Suomessa mitään ja Akkakin törmäsi aiheeseen ihan sattuman kautta. Kaikkea sitä oppii, kun klikkaa väärää kohtaa vahingossa; näköjään… Kaikkea hyvää Tak, toivottaa Akka! (Ja ymmärtää samalla, että tämä alunperin etsitty ja löydetyksi luultu Rochom lienee siis edelleen kadoksissa… Aargh!

Otsikon sanat “Juokse villi lapsi-juokse kauemmaksi-siellä kasvat vahvemmaksi-ja vapaammaksi” eivät taida päteä näissä kummassakaan tapauksessa. Akka keskittyy seuraavaksi vain asioihin, joissa lukee “hauskoja kissavideoita-naurutakuu-laugh your ass off!”

21.4.202121.4.2021

MAKAABERIT MATKAKOHTEET

Moni miettii mielessään, voisiko kesälle jo varata rantaloman tai voiko mökille lähteä hyvillä mielin. Akka ei mieti tällaisia, vaan tutkailee asiaa ihan päinvastaisesta näkökulmasta: maailmassa nimittäin riittää merkillisiä turistikohteita, joissa voi käydä pällistelemässä kuolleita ihmisiä. Jep, kuinka ihanan inspiroivaa! Tässä joitakin esimerkkejä ympäri maailmaa:

Pariisin maanalaiset katakombit. Pariisin alla mutkittelee n. 320 km tunneleita, joissa makaa n. 6 miljoonan ihmisen luita. Tähän ratkaisuun päädyttiin v. 1780, kun runsaat sateet alkoivat nostaa ruumiita esiin hautausmailta. Tunneliverkosto syntyi jo 1200-luvulla, kun maan alta louhittiin kalkkikiveä. Turisteja paikassa käy vuosittain n. 300 000 ja opastettu kierros kestää tunnin. Omin päin tunneleihin ei ole asiaa, sillä osa tunneleista on romahdusvaarassa.

Huonon suunnistusvaistonsa ansiosta Akka eksyisi opastetullakin kierroksella keskimäärin noin 3 minuutin kävelemisen jälkeen. Ajan mittaan alettaisiin kertoa tarinaa, jonka mukaan “hullun suomalaisen haamu kiroilee käytävillä ja mäiskii turisteja persuksille.”

St. Michan’s-kirkossa Dublinissa, Irlannissa on muumioituneita ruumiita ja luurankoja. Joitakin kymmeniä ruumiita on säilynyt kuivissa olosuhteissa jopa useiden satojen vuosien ajan. Erikoista täällä on se, että “Ristiretkeilijäksi” nimetyn muumion sormeen saa koskea; tämän uskotaan tuovan hyvää onnea. Kerrotaan jopa, että Draculan kirjoittaja Bram Stoker vieraili tässä kohteessa.

Muumioituneen 800-vuotiaan äijän sormi?! Ai, saanko kunnian koskettaa sitä? Juu… ei kiitos. EI KIITOS, SANOIN JO!!

Tsekkiläisen Brnon kaupungin kirkon katakombit, jotka löydettiin vasta vuonna 2001. Mutatulvien jäljiltä n. 50 000:n ihmisen luut olivat sikin sokin , mutta ne järjestettiin uudelleen kauniiseen järjestykseen. Sanotaan, että luiden väristä näkee kyseisen ihmisen kuolinsyyn: punertavat ovat kuolleet ruttoon ja kellertävät koleraan.

Kenelle tuli mieleen alkaa järjestellä 50 000:n ihmisen mutaisia luita nättiin järjestykseen? Ja keitä hulluja tähän hommaan värvättiin! Ja millä palkalla tällaista duunia tehdään?

Pyhän Fransiskuksen luostarin ja kirkon katakombit Limassa, Perussa. Näissä tunneleissa majailee noin 25 000 ihmisen luita ja niistä on mm. muodostettu geometrisiä kuvioita. Katakombit olivat käytössä vuoteen 1808 asti, kunnes uusi hautausmaa avattiin kaupungin ulkopuolelle. Täällä väitetään olevan salaisia tunneleita ja erään kauan aikaa sitten kuolleen munkin haamun kerrotaan seikkailevan käytävillä.

Ai niistä 25 000:sta ainoastaan yksi munkki kummittelee? Mikä sitä munkkia nyt niin harmittaa?

Sedlecin luukirkko Kutna Horan kaupungissa Tsekissä. 1500 -luvulta peräisin oleva kappeli on koristeltu – sananmukaisesti koristeltu – n. 10 000 ihmisen luilla. Kirkosta löytyy jopa luista koottu kattokruunu. Erikoisuudestaan johtuen kirkkoa on käytetty kuvauspaikkana monissa elokuvissa.

Tämä menee Akan järjen yli. Tähän löytyy vain yksi kysymys: MIKSI? Voi hyvät ihmiset, MIKSI…!!!!

6. Italian Palermon Catacombe Dei Cappuccini; ehkä hurjin vaihtoehto näistä edellä mainituista. Luostarin yhteyteen on sijoitettu 1600-luvulta lähtien n. 8000 muumioitunutta tai palsamoitua ruumista. Alunperin tänne haudattiin vain munkkeja, mutta varsinkin yläluokan väestö alkoi myös hankkia hautapaikkoja luostarista. Ruumiit on järjestelty ryhmittäin eri käytäville: papisto, lapset, eri ammattialat ja jopa neitsyet ovat saaneet omat osastonsa.

Luostarin kuuluisin asukki on nyt jo yli 100-vuotias Rosalia Lombardo, alunperin 2-vuotiaana espanjantautiin kuollut tyttölapsi vuodelta 1920. Rosalian palsamointi on niin hyvin onnistunut, että tyttö näyttää vain nukkuvan. On väitetty, että välillä Rosalian silmät aukenevat, mutta ilmiötä selitetään optisella harhalla.

Akalta pääsisi löysät housuun, jos tällaisen ilmiön näkisi ihan omin silmin. Silloin olisi pakko poistua vaivihkaa takavasemmalle ja ulos päästyään kirkua ja juosta helkkariin niin kovaa kuin pääsee. Optinen harha tai ei; tällainen aktiviteetti kuuluu osastoon “too creepy”.

24.9.201817.11.2018

KIPU JA SÄRKY

Mikään ei ole hirveämpää kuin hammassärky. Tai migreeni. Tai silmäsärky. Tai paise. Tai synnytys. Tai tulehtuneen kudoksen leikkaus. Tai…tai…tai! Joka ikinen kipu tai särky sillä nimenomaisella hetkellä on se pahin, niitä ei voi vertailla. Lisäksi kivun kokemus on erilainen ihmisestä riippuen.

On merkillistä ajatella niitä ihmisiä, joilla ei ole kivuntunnetta. Tällainen ilmiö johtuu geenimuunnoksesta ja aiheuttaa vakavia vammoja, kun henkilö ei osaa varoa tai ei edes huomaa itseen kohdistuneita vaaratilanteita. Tällaista tilaa on vaikea ymmärtää.

Pahinta on kuitenkin aina, kun oma lapsi sairastaa. Tällöin ei ole väliä, oletko itse samalla kipeä; kunhan lapsen olo helpottuu. Tällöin usein katsotaan dvd- tai muita elokuvia, silloin ajatukset ovat muualla kuin siinä kipeässä olossa.

Muutama vinkki näihin tilanteisiin: lapsia naurattavat aina sananmuunnokset ja huonotkin vitsit. Meillä naurua herätti Harry
Potter-elokuvien nimimuunnokset:

Harry Potter ja viisastelijoiden kiivi (viisasten kivi)
Harry Potter ja kalaisa sammio (salaisuuksien kammio)
Harry Potter ja liekehtivät pikkarit (liekehtivä pikari)
Harry Potter ja tuolinvärinen prinssinnakki (puoliverinen prinssi)

Harkinnan alla ovat vielä Paskapään vanki (hyi!), Feenixin ketsuppisilta ja Kuolemattomat Karjahdukset osa 1-2. (Azkabanin vanki, Feeniksin kilta, Kuoleman varjelukset).

Ja voin ylpeästi todeta, että olen Potter-fani eikä aikomuksenani ole loukata ketään tai liittää mitään yhtiötä halventavasti tähän yhteyteen.

Kiivejä, kaloja, pikkareita, ketsuppia eikä nakkeja ole vahingoitettu muunnoksia keksiessä.