TIETO LISÄÄ TUSKAA

Joskus sitä ihminen saa niin pirullisen flunssan (tai minkä-lie-koronavariantin), ettei käsien voima riitä pitelemään edes kirjaa luettavaksi – saati, että aivotoiminta lukemiseen edes riittäisikään. Siinä on turha haikailla sivistävänsä itseään vielä lukemattomilla klassikoilla, kun nivelet ja silmät huutavat hoosiannaa aivojen tolkuttaessa samaan aikaan mantraa: ”syö lisää särkylääkettä – monelta otinkaan sen viimeisimmän napin napaan…”

Tässä jutussa paino onkin siis sanoilla ”pirullinen” ja ”kirja,” joten katsahdetaanpa hermeettistä teosta, jonka pitelemiseen eivät tavallisen pulliaisen voimat riitä edes terveenä: PAHOLAISEN RAAMATTU eli Codex Gigas.

Tämä 1200-luvulta peräisin oleva teos on nykyään esillä Ruotsin kuninkaallisessa kansalliskirjastossa Tukholmassa. Opuksen matka Ruotsiin asti on ollut pitkä, mutta tarkastellaanpa ensin tämän möhkäleen hirvittävää kokoa ja olomuotoa: kirjan korkeus on 92 cm, leveys 50 cm ja paksuus 22 cm. Kirjan kannet ovat rautakoristeista, nahalla päällystettyä puuta ja sen 310 sivua ovat pergamenttia eli yleensä vasikannahasta tehtyä keskiaikaista kirjoitusmateriaalia. Pelkästään kirjan rakenne aiheuttaa siis sen, että koko järkäle painaa 74,8 kg! Well, siinäpä sitä iltalukemista itse kullekin säädylle!

The Codex Gigas – Kungliga biblioteket – Sveriges nationalbibliotek – kb.se

Kirjasta tekee legendaarisen… noh, ihan pelkästään legenda, jonka mukaan kirja olisi kirjoitettu yhden yön aikana ihtensä vihtahousun eli pirun avustuksella. Ennen tätä tarinaa on kuitenkin parempi katsahtaa kirjan syntypaikkaa ja sen matkaa peräti Ruotsin Tukholmaan, jossa se on majaillut vuodesta 1649 asti.

(Kungliga biblioteket).

Useiden lähteiden mukaan kirjan kirjoittajaksi epäillään benediktiiniläisluostarin munkkia Herman the Reclusea, (Akka ei löydä tälle käännöstä, mutta nimi tarkoittaa erakko-Hermania) joka eleli nyk. Tsekin alueella Podlazicen kaupungissa. Tämän jälkeen teos olisi sitten seikkaillut useammankin luostarin kautta – jopa niin, että kirja on peräti pantattu rahavaikeuksien takia, kunnes Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Rudolf II sai sen haltuunsa v. 1594. Teos jäi tällöin Prahaan vuoteen 1648 asti, jolloin ruotsalaiset sotilaat veivät sen mukanaan kolmikymmenvuotisen sodan sotasaaliina. Tällöin teos päätyi Tukholman linnaan, mutta linnapalon seurauksena se siirrettiin nykyiseen, pysyvään olinpaikkaansa nykyiseen Kansalliskirjastoon.

Portrait of Emperor Rudolf II/Hans von Aachen/1590-luku).

Entäpä se legenda? Tarinasta on kaksikin versiota; Akka käyttää tässä epäillystä benediktiiniläismunkista nimeä Herman. Legenda 1 kertoo, että munkki Herman olisi rikkonut munkkivalansa ja hänet olisi täten tuomittu muurattavaksi elävältä seinän sisään (kuollen lopulta nestehukkaan ja nälkään), jolloin Herman olisi pyytänyt luostarin apotilta armoa luvaten, että hän kirjoittaisi yhden yön aikana opuksen, joka kiteyttäisi koko luomakunnan tiedot yhteen teokseen. Apotin suostuttua Herman kirjoitti kirjoittamistaan keskiyöhön asti, mutta huomattuaan urakan toivottomaksi, hän lopulta myi sielunsa paholaiselle saadakseen urakan päätökseen.

Legenda 2 taasen kertoo, että Herman-parka oli tässäkin versiossa syyllistynyt nimeämättömään munkkivalan rikkomiseen, mutta apotti olisi antanut hänelle peräti vuoden aikaa tehdä teos kokonaisuudessaan. Tässäkin versiossa munkkiparka joutui myymään sielunsa, kuten ennalta olikin arvattavissa.

Mitäpä kirja sitten itse asiassa sisältää? Kirja on kirjoitettu latinaksi lukuunottamatta joidenkin kappaleiden alkukirjaimia ja se sisältää useita piirroksia monilla eri väreillä. Pelkästään eri lukujen alkukirjaimet ovat itsessään jo piirroksia, mutta nimen ”Paholaisen raamattu” tämä teos on saanut kuvasta, joka sijaitsee sivulla 290. Tässä on kyseessä sellainen pirulainen, että vähemmästäkin alkaa sukat pyöriä jaloissa! Tällainen kuva muistuttaa tosin hieman Akan passikuvaa; hmm…!

Sivu 290 (WikimediaCommons).

Kirjan kirjoitettu sisältö onkin se mielenkiintoinen osio, sillä kirjassa esiintyy useita eri aiheita: alkuun teoksessa kirjoitetaan tietenkin Raamatun Vanhan testamentin kappaleita vanhalla vulgata-käännöksellä, mutta teksteistä löytyy myös mm. eri aikojen historiikkia, lääketieteellisiä tekstejä, Uusi testamentti vaillinaisena, kalenterisivuja yms. On myös huomattava, että jossakin vaiheessa kirjasta on revitty irti 10 sivua, eikä kukaan tiedä kenen toimesta, koska ja miksi.

Image 1 of Devil’s Bible. | Library of Congress (loc.gov) Jokainen sivu nähtävissä kuvasarjana

Nyt pitää kyllä sanoa, ettei Akka ymmärrä tätä teosta ollenkaan. Tuollainen koristeellinen kirjoittaminen/piirtäminen sen aikaisilla välineillä olisi ollut monien vuosikymmenien tehtävä: onkin arvioitu, että yhdeltä tekijältä tällainen työ olisi kestänyt n. 20 vuotta. Samoin on myös tutkimusten mukaan todistettu, että kirjoittaja on kuitenkin ollut niin yhteneväinen kirjoitustyylinsä suhteen, että kyseessä lienee ainoastaan yksi henkilö. God damn, miten ärsyttävää!

Mysteeri kirjan tekotavasta on järkälemäinen; älkäämme kuitenkaan myykö sielujamme vihtahousulle kevein perustein. Siitä ei nähtävästi seuraa mitään hyvää. Akka tosin uskoo, että tämän kirjan legenda on syntynyt ihan jo sen koon, valtaisan työn ja vaivannäön jälkeisinä tulevina vuosisatoina. Ihan samalla tavalla on selitetty legendana Stonehengen kiviä: perimätiedon mukaan niiden kerrotaan leijuneen paikalleen aivan vaivattomasti ilman hikeä, kyyneleitä ja työmiesten persusten revähtämisiä.

Kaiken massiivisen, henkeäsalpaavan tai työlään homman takaa löytyy aina (nainen? Matti ja Teppo kaapissa?) jokin tarina, joka selittää tällaisen harvinaislaatuisen ihmetapahtuman syntymisen. Tekeväthän muurahaisetkin valtavia tunnelisysteemeitä kekoihinsa, vaikka ovatkin niin… nyt on pakko sanoa: PIRUN pieniä, hah haa!

(Kungliga biblioteket).

On tietenkin mahdollista, että tämä Arvoisa Herra Munkki Erakko on toiminut juurikin niin, kuten legendat kertovat, mutta mistäpä me sen saisimme tietää. Onkin siis uskottavaa ajatella, että joskus tuolloin on ollut olemassa nörttimunkki, jolle on annettu tehtäväksi tehdä tällainen opus ja kas kummaa: sen jälkeen tämä nörtti ei liikahtanut tuolistaan ennen kirjan valmistumista! Believe me, tämä on mahdollista ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä!

Vincent of Beauvais/1400-luvun loppupuolelta (WikimediaCommons).

Eikä tarvita kuin jonkun pelin päivitys keskellä yötä, niin jopas siinä unenrippeetkin karisevat silmistä ihan hujauksessa. Johan tämän teoksen hifistelymäinen ulkoasu senkin kertoo; ei tätä mikään tavallinen munkinpentele ole nauriiden kaivamisen ohella työstänyt!

Syyllinen ei siis tällä kertaa ole hovimestari eikä ihtensä vihtahousu… vaan maailman ensimmäinen NÖRTTI (kylmät väreet kulkevat Akan läpi… ihan vain flunssan jälkimaininkeina)!

Whitby Abbey – Wikipedia Jep, tällaisiin puitteisiin olisi mahtunut useitakin kirjoitushuoneita ja muutamia nörttejä – jopa yksi Akka! Kuva on vain yksi esimerkki luostareiden hulppeista puitteista noina aikoina. Tämä luostari on nimenomaan benediktiiniläisluostari, joten Akan mielestä kuva on hyvin kertova.

HÄRPÄKKEITÄ HISTORIAN HÄMÄRISTÄ

Maailman vanhin edelleen toiminnassa oleva lamppu on nimeltään Centennial Light. Tämä Guinnessin ennätysten kirjaankin päässyt hehkulamppu on palanut Kaliforniassa Livermoren paloasemalla jo vuodesta 1901 lähtien. Lamppu on toki elämänsä aikana ehtinyt olla ennen paloasemaa valaisemassa mm. poliisilaitoksen ja paloaseman autotallia, mutta tässä lopullisessa sijoituspaikassaan sitä voi peräti seurailla 24 h/vrk webbikamerasta. Jep, samalla voisi seurata maalin kuivumista seinällä…! Siinäpä sitä jännitystä kerrakseen, kannattaa ottaa nitrot valmiiksi esille.

Centennial Light/Wikipedia.

Maailman vanhin matto on puolestaan löydetty ylhäisöhaudasta Pazyrykin laaksosta, Siperiasta. Valitettavasti haudanryöstäjät olivat ryövänneet haudasta kaiken arvokkaan jo muinaisina aikoina, mutta tämä toiminta auttoi osaltaan maton säilymisessä. Hauta (ja matto) on ajoitettu 500-400 -luvuille eaa., ja avoimeksi jääneeseen hautaan pääsi kertymään vettä ja jäätä. Tämän jääpeitteen ansiosta mm. maton värit ovat säilyneet hyvinä sen löytymiseen asti. Ryövärit eivät vaivautuneet ottamaan mattoa mukaansa, vaikka se jo aikanaan oli huippulaadukasta käsityötä. Nähtävästi haudan muut arvoesineet olivat jo riittävä ryöstösaalis.

(AncientOrigins)

Maailman vanhin huuhdeltava vessanpönttö löytyi viime vuonna Xi’anin arkeologisilta kaivauksilta Kiinassa. Tämä 2400 vuotta vanha Hotelli Helpotus sijaitsi ilmeisesti muinaisessa palatsissa, ja sitä käyttivät todennäköisimmin korkea-arvoiset virkamiehet. ”Pöntölläkäynnin” jälkeen palvelijat kaatoivat ämpärillä vettä tähän ylelliseen istuimeen, ja vesiputkisto johdatti tuotokset kätevästi palatsin ulkopuolelle.

Todellakin huipputeknologiaa tuohon aikaan! Hygieniaa nähtävästi arvostettiin muinaisessa Kiinassa, toivottavasti ”pönttöjen” lisäksi tarjolla oli myös palvelijoiden suorittama käsipesu… tai ehkä heillä olikin palvelijoiden suorittama per*eenpyyhintä, jolloin virkamiesten ei tarvinnut liata käsiään ollenkaan.

(CNN)

Maailman ensimmäisiä suihkuja (varakkaille ihmisille) alettiin valmistaa 1800-luvun loppupuolella samaan aikaan, kun suurten kaupunkien viemäriverkostoja rakennettiin. Ennennäkemätöntä ylellisyyttä ja luksusta oli täten tarjolla jopa kerrostalohuoneistoihin, kunhan massia vain oli saatavilla. Mm. Sarah Winchesterin mysteerikartanossa Kaliforniassa oli Sarahin itsensä suunnittelema suihkunurkkaus häneen omaan käyttöönsä. Suihkuja alettiinkin arvostaa kylpyammeiden sijaan niiden oletettujen ”terveysvaikutusten” myötä. Tuohon aikaan kaikkea uutta markkinoitiin nimenomaan terveyttä parantavina keksintöinä, sillä ihmiset alkoivat kiinnostua entistä enemmän omasta hyvinvoinnistaan ja elämisensä tasosta.

(History/Smithsonian)

TOSIELÄMÄN MYSTEERITALO – Akalla on asiaa vanhempi juttu tästä erikoisesta 160 huonetta sisältävästä talosta ja sen historiasta

Maailman vanhimmat haarukat on löydetty myöskin Kiinasta Gansun arkeologisilta kaivauksilta. Nämä kaksipiikkiset ruokailuvälineet on valmistettu luusta ja ne ajoittuvat aikakauteen 2400-1900 eaa. Euroopasta haarukoita on löydetty ajanlaskun alun jälkeen mm. Rooman valtakunnan alueelta, Egyptistä ja Kreikasta.

Ennen haarukan käyttöönottoa tapana oli syödä ruokaa joko sormin tai lusikalla, jonka valmistus on toki huomattavasti helpompaa ja nopeampaa. Pohjoisemmassa Euroopassa haarukankäyttö yleistyi vasta 1600-luvulla.

Metallisia kaksipiikkisiä haarukoita myöhemmältä ajalta.

Ehkä maailman vanhin kuvaus pizzanpaistosta on löytynyt tänä kesänä Pompeijista, Italiasta. Tutkijoiden mukaan tämä fresko on katukeittiöstä (latinaksi thermopolium), jollaiset olivat hyvin yleisiä sekä Pompeijissa, että Herkulaneumissa. Pelkästään Pompeijissa näitä street food-keittiöitä on löydetty jo 80 kappaletta.

Does This Pompeii Painting Depict a 2,000-Year-Old Pizza? | Smart News| Smithsonian Magazine

Tämä löytö on sinällään pakko mainita, koska pizza on mitä mainioin keksintö/härpäke ruokakulttuurin saralla: pohja vaatii hyvin yksinkertaiset ainekset ja päälle voi laittaa mitä tahansa (nykyisestä) jääkaapista löytyy. Yksi parhaimmista keksinnöistä ikinä; ainakin hävikkiruoan suhteen! Joidenkin arvostelijoiden mielestä tämä fresko kuvaa kuitenkin ennemminkin focaccia-leipää, mutta Akka haistattaa pitkät tällaiselle ajattelulle. Kyseessä on kuitenkin käytännössä sama ajatus, mutta erilainen tekotapa.

(BBC Travel)

Maailman vanhimpia esimerkkejä silityksen mainiosta tekniikasta löytyy myöskin Kiinasta kuvallisessa muodossa noin tuhannen vuoden takaa. Pohjoisemmassa Euroopassa viikinkinaisten haudoista on löydetty lasisia käyttöesineitä, joita on uskottu käytetyn vaatteiden silittämiseen. Tällaiset ”tasoittimet” olisivat toimineet mm. pellavakankaalle ilman kuumennusta, mikäli vaate olisi kasteltu etukäteen.

(Oldandinteresting)

Tällaisia tasoittajia on myöhemmältä ajalta löydetty Euroopasta sekä puisina, marmorisina, että lasisina versioina jopa kahvan kanssa varustettuina. Vasta keskiajalla metallisepät alkoivat työstää hirvittävän painavia silitysrautahärpäkkeitä, joita mekin nykyään museoissa pääsemme katselemaan. Näiden rautojen käyttö perustui koko härpäkkeen kuumennukseen valurautaisella hellalla, joten piikatytöillä piti todellakin olla patalaput käytössä ja rutkasti ruista ranteessa. Suurimmissa kartanoissa tällaisia härpäkkeitä oli useita, joten silitysraudan ”lakattua toimimasta” uusi, valmiiksi kuumennettu rauta otettiin hellalta valmiiksi käyttöön.

Rautojen hightech-kuumennusteline/-uuni.

Maailman vanhin ”patja” on löydetty Etelä-Afrikasta Sibudu Cave:n kaivauksilta 77 000:n vuoden takaa. Tämän makuupaikan tutkimukset ovat osoittaneet, että luolaa käytettiin jopa vuodelle 39 000 eaa. asti ja makuupaikan kaisla- ja ruokopehmikkeet poltettiin aika ajoin syöpäläisten tuhoamiseksi. Päällimmäisenä kerroksena tässä makuualustalla on myös Cryptocarya woodii-puun/pensaan lehtiä, joilla on hyönteisiä torjuva vaikutus. Tämän petipaikan koko on kaksi neliömetriä, joten muinaisina aikoina koko perhe saattoi nukkua yhdessä tässä mukavan pehmeässä makuupaikassa, kuten tutkijat arvelevatkin tapahtuneen.

Oldest Known Mattress Found; Slept Whole Family (nationalgeographic.com)

Ah; sitä onnen auvoa muinaisessa perheessä: kaikki raapivat toistensa kylkiä ja päänahkoja nukkuessaan ihan normimeiningillä! Onneksi heillä oli kuitenkin DeLuxe-patja käytössään noina kaikkina vuosituhansina! Patja, joka sitten poltettiin aika ajoin ihan syystäkin… Tällainen makuupaikka taisi olla sukupolvelta toiselle periytyvä luksusjuttu, kuten kyseinen luolakin. Jopa kymmeniä tuhansia vuosia ehti vierähtää tämän luolan perimyshistoriassa; tästä on paha pistää paremmaksi nykyajan rakennustekniikoilla.

Sibudu Cave (Wikipedia).

Nykypäivänä syöpäläisvaara vanhoissa kalusteissa ja patjoissa on todellakin ongelma suurimmissa kaupungeissa, joten tällaiset härpäkkeet on suositeltu tuhottaviksi tavalla tai toisella.

Osattiin sitä näköjään ennenkin; Akka ei kuitenkaan kehota ketään polttamaan vanhoja patjojaan historian innoittamana omalla takapihallaan. Siitä voi tulla sanomista ja turhaa työtä pelastustoimelle, kun patjatuli leviää naapurin omenapuuhun ja sitä myöten naapurin kattorakenteisiin (tai vanhaan vajaan sen omenapuun vieressä).