AAPISCUCCO ENNEN WANHAAN

Vanhemman sukupolven tapana on aina ollut kauhistella nuorempaa ikäpolvea. Nuoriso on aina täysin saamatonta, laiskaa ja kaikki on heille tarjottimella eteen kannettu. Onkin hauska katsahtaa, minkälaista oppia on lasten päähän paukutettu aikoina, jolloin kaikki oli mukamas niin kauhean paljon paremmin (olkoon sellainen aikakausi sitten mikä tahansa). Seuraavien hauskojen esimerkkien myötä saa mukavasti käsitystä eri aikakausien aapisista:

Nykypäivän mummot eivät todellakaan enää tee tällaisia asioita lastenlastensa kanssa, vaan riekkuvat mieluummin vaikka Fuengirolassa tai lähibaarin karaokessa. Tuopissa ei myöskään liene maitoa:

Lasten ystäwä: ensimmäinen lukukirja kotona ja koulussa/toim. P. Niukkanen 1898.

Tämän aapisen teksti “moni meni mereen” on lievästi sanottuna outo, ellei se ole enne Titanicin uppoamisesta v. 1912. Kissan ulkonäköäkin pilkataan ihan surutta, jonka johdosta kissa masentuu ja sille määrätään vahva mielialalääkitys:

Lasten lukukirja; oppikirja kouluja ja kotia varten/toim. Alli Nissinen 1899.

Tätä kuvatekstiä on ihan pakko lukea useampaan kertaan: PAAWO ja PEKKA palloa kääntävät, ei siis PEFFA.

Uusi kuwa-aapinen: lasten ensimmäistä opetusta varten/toim. Aleks. Toukola 1903.

Tässä aapisessa opiskellaan hyödyllisiä sanoja, kuten: happo, pyssyt tappaa, paavon piippu, piiskan. On myös erikoista, että Lapissa asuvat ihmiset esitetään tässä lähes alkuasukkaina:

Uusi hauska aapinen/Turun kansakouluja varten järjestänyt J.L. (Jenny Lindgren) 1910.

Tämän mukavan tarinan opetus on: äiti on kaikkitietävä eikä äidin neuvoa saa koskaan kyseenalaistaa:

Uusi aapinen ja lukukirja: siirtyviä alakansakouluja sekä supistettujen kansakoulujen alimpia osastoja varten/Aukusti Salo 1922.

Kaksi hauskaa tarinaa samalla sivulla: LeppäTERTTU ja Ollin mukava riemu uudesta ilmapallosta:

Aapinen/laatinut Matti Rajamaa 1928.

Näin kauniisti sukupuoliset stereotypiat on esitetty pienestä pitäen:

Kotiaapinen/Haavio, Konttila, Oksala 1937.

Poikaa syyllistetään isoisälle nauramisesta, mutta minkä hiivatin takia sitä isoisää ylipäätään “säilytetään” uunin päällä? Ei ole ukolle edes sänkyä annettu:

Aapiskukko: lyhyt laitos koteja varten/Aarni Penttilä, kuv. Asmo Alho 1941.

Tässä taasen aiheutetaan “hirrveitä suorituspaineita,” kuten nykypäivänäkin. Mars yliopistoon, kaikki lukiolaiset:

Aapinen/kuv. Jarl Berglund, kuv. Rauha Kilpi 1948.

Jep, ennen oli tosiaankin kaikki paremmin, hohhoijaa. Kaikissa näissä aapisissa korostuu lisäksi jatkuva uskonnollisen materiaalin tuputus sekä rukousten, että virsien muodossa. Useissa tarinoissa lapset esitetään myös jotenkin vähä-älyisinä, joille pitää jatkuvasti painottaa kuuliaisuutta ja tottelevaisuutta. Ilmeisesti tällainen aivopesu on ollut tarpeellista, jotta hölmöinä pidetyt kakarat ovat pysyneet edes jotenkin kurissa ja Herran nuhteessa. Aika aikaa kutakin… oi aikoja, oi tapoja!

Kaikki kuvat/lähteet: digi.kansalliskirjasto.fi