KUULUISIA SANONTOJA AIKOJEN TAKAA

”Jollei kansalla ole leipää, niin syököön leivoksia,” kerrotaan Marie Antoinetten (1755-1793) tokaisseen kuultuaan kansalaistensa nälänhädästä. Tämä sitaatti ei todellakaan ole kyseisen, Ranskan vallankumouksessa mestatun kuningattaren lausahdus, mikäli tutkijoihin on uskomista. Sanonnan alkuperä juontaa kirjailija-filosofi Jean-Jacques Rousseau’n (1712-1778) teokseen Tunnustuksia, joka kirjoitettiin v. 1765 ja julkaistiin v. 1782. Teoksen kirjoitusajankohtana Marie Antoinette on ollut 9-10 -vuotias tytöntyllerö. (Lisäksi alkuperäisessä lausahduksessa kansaa kehotetaan syömään briossia, ei kakkuja tai leivoksia).

Marie Antoinette with the Rose/Elizabeth Louise Vigee Le Brun 1783.

Kuningattaren suuhun näitä sanoja on aseteltu vasta vuosikymmeniä myöhemmin todennäköisesti siksi, että se korostaisi ylimystön ymmärtämättömyyttä kansalaisten hädästä. Tällainen lausahdus kuvastaa tosiaankin eriarvoisuutta kansan ja ylempiarvoisten välillä; kuninkaallisten kylpiessä maallisessa mammonassa tavallisella väestöllä ei ole ollut riittämiin edes peruselintarviketta. Noh, historiasta tiedämme, mitä seuraavaksi tapahtui: kansa nousi barrikadeille ja kuningatar teloitettiin 16.10.1793. Hänen puolisonsa, kuningas Ludvig XVI (1754-1793) oli teloitettu jo aiemmin samana vuonna tammikuun 21. päivänä.

Journee du 16 octobre 1793/Isidore Stanislas Helman 1794.

Katsahdetaanpa muihin, yhtä kuuluisiin lausahduksiin historian aikajanalta ja toivotaan, että kukaan ei ole yrittänyt tunkea näitä sanallisia helmiä väärän henkilön sanomaksi (tai kirjoittamaksi):

”Mikä ei tapa, se vahvistaa.” Tämä lausahdus on peräisin saksalaisen filosofin Friedrich Nietzschen (1844-1900) suusta ja kynästä v. 1888 teoksessa Epäjumalten hämärä. Tämä lause on juurtunut myös suomalaisten mieliin, sillä läpi tuulen, rännän ja tuiskun me vain paahdamme eteenpäin ”sisulla, perkele” tämä motto mielessämme.

Nietzschen muotokuva ennen v. 1900, taiteilija tuntematon.

”Jos haluat tehdä jotain oikein, tee se itse.” Kokemuksen ja eletyn elämän kautta todeksi todettu lause, jota on sanottu ranskalaisen näytelmäkirjailijan Charles Guillaume Etienne’n (1777-1845) sanomaksi, mutta nähtävästi myös Napoleon Bonaparte (1769-1821) on käyttänyt tätä sanontaa. Näitä legendaarisia mottoja on nähtävästi omittu jo vuosisatoja ennen moderneja tekniikoita; olihan se helppoa julistaa jonkun toisen lausahdus omaksi ilman guuggelia ja muita vastaavia apuvälineitä. Noh, legendat jäävät aina elämään, koska ne vain ovat niin hyviä.

Napoleon Crossing the Alps/Jacques-Louis David 1800.

”Pidä ystävät lähellä, mutta viholliset lähempänä.” Tämä lause on peräisin kiinalaiselta filosofi-kenraalilta Sun Tzulta (n.544-496 eaa.), joka kirjoitti teoksen Sodankäynnin taito. Tätä teosta käytetään edelleenkin innoituksena ja ohjeena sotilaille, sillä perusperiaatteet strategiseen sodankäyntiin eivät ole muuttuneet. Vain teknologia on muuttunut, jos Akka tämän oikein ymmärtää. Saa korjata, sillä Akka ei nyt kahlaa läpi useita kymmeniä (satoja) tähän sotateknologiaan liittyviä sivuja ja filosofista pohdintaa Sun Tzun sotataidosta. Seuraavassa linkissä on perusteellinen selvitys Sun Tzun elämästä ja yksityiskohdista englantia taitaville:

SUN TZU AND THE ART OF WAR | Facts and Details

Sun Tzu.

Joka tapauksessa vanhin, säilynyt teos Sun Tzun (suomalaisittain Sunzi) Sodankäynnin taidosta on peräisin 700-luvulta Japanista. Kaikkina noina vuosisatoina teosta kopioitiin useisiin provinsseihin ja eri maihin, joten tässäkin tapauksessa legendat elävät – jopa useita tuhansia vuosia!

”Mikään ei ole varmaa, paitsi kuolema ja verot” onkin yllättäen peräisin itseltään Benjamin Franklinilta (1705/6-1790), joka oli yhdysvaltalainen monitoimimies: kirjailija, keksijä, tiedemies ja tietenkin yksi monista tuon ajan tärkeistä vaikuttajamiehistä, jotka allekirjoittivat Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen 4.7.1776. Kaikista ansioistaan huolimatta Franklinista ei tullut Yhdysvaltain presidenttiä, mutta ainakin hän oli monilahjakkuus monella saralla: juuri hän lennätti leijaa mm. v. 1752 halutessaan todistaa salaman olevan sähköilmiö. Hän myös keksi ensimmäiset ukkosenjohdattimet ja kaksitehosilmälasit.

Benjamin Franklin’s Kite Experiment: What Do We Know? | HISTORY

Signers of the Declaration of Independence | National Archives

Akka todellakin kuvitteli, että tämä sanonta on peräisin omalta faijalta kuultuaan sen niin usein vuosikymmenien aikana. Ehkäpä faijan sanonta ”kaikkeen tottuu, paitsi jalkapohjassa törröttävään naulaan” lienee kuitenkin ollut hänen omansa. (Akka pitää sen nyt aitona muistona: copyright ”Akan faija.” Heh hee, jatketaan.)

”Roomaa ei rakennettu päivässä.” Tämä sanonta tunnetaan ranskankielisestä kirjasta Li Proverbe au Vilain, joka julkaistiin noin v. 1190. (Nyt joku ranskantaitaja saisi suomentaa tämän; guuggeli kääntää tämän ”lue sananlasku konnalle.”) Englanninkielisen sanonnan lanseerasi kirjailija/runoilija John Heywood noin v. 1538 teoksessaan A Dialogue Conteinyng the Nomber in Effect of all the Prouerbes in the Englishe Tongue. Samalla hän tuli voittaneeksi ”Vuoden hirvittävin kirjannimi”-palkinnon sekä tuli hopeasijalle kilpailussa ”Teos, jonka nimeä ei kukaan voi muistaa oikein.” Hah!

”Älä jätä huomiseksi sitä, minkä voit tehdä jo tänään.” Tämä yliaktiivisuuteen kannustava lause on peräisin Abraham Lincolnilta (1809-1865), josta tuli Yhdysvaltain. 16. presidentti vuosille 1861-1865. Juuri tuolloin käytiin Amerikan sisällissotaa, joka päättyi virallisesti 9.4.1865. Vain muutamia päiviä myöhemmin (14.4.) John Wilkes Booth ampui Lincolnia kesken näytelmän Our American Cousin. Osa näytelmän katsojista jopa luuli ampumisen kuuluvan esitykseen, mutta oikeasti haavoittunut Lincoln kuoli vammoihinsa seuraavana päivänä. Tämän lausahduksen kuuluisin muoto lienee ”älä tee sitä tänään, minkä voit jättää tekemättä huomennakin.”

The Apotheosis/tuntematon taiteilija. Lincoln tapaa taivaassa George Washingtonin… weirdd!

Lincoln Quotes | Abraham Lincoln Presidential Library and Museum Peräti 559 Lincolnin lausahdusta!

”Ainoa asia, jota meidän on pelättävä, on pelko itse.” Tämäkin lause on peräisin presidentiltä: Franklin D. Roosevelt (1882-1945) lausui tämän virkaanastujaispuheessaan tullessaan valituksi presidentiksi v. 1932 (ollen myös maan 32. presidentti). Suuri lama koetteli edelleen kansalaisia, ja Roosevelt onkin varmaan tarkoittanut tämän lauseen herättävän kansalaisten toivoa tulevaisuuteen.

Ihastuttava vintagekuva pikku Franklinista äitinsä Saran kanssa v. 1887.

Presidents | The White House Lisätietoa kaikista presidenteistä asiasta kiinnostuneille

Seuraavan presidentin virkaanastujaispuheessa kuullaan varmaankin jotakin seuraavanlaista:”Mä oon niin cool ja Elon Musk on kans tosi cool. Kiinassa ei ole yhtä paljon sähköä kuin meillä. Eikä yhtä hienoja autoja. Elonin autot on hienoja. Upeita. Fantastisia. Mä pääsen kohta Elonin rakettiin. Me viedään sillä kaikki haitilaiset Springfieldistä Meksikoon.”

Muskin Tesla kiertoradalla v.2018. SpaceX/publidomain.

”Tuhannenkin virstan matka alkaa yhdellä askeleella.” Tämän oivalluksen on tehnyt 500-luvulla eaa. elänyt taolaisuuden perustaja Laotse/Laozi Kiinassa. Laotse tunnetaan etenkin merkittävästä teoksestaan Daodejing, mutta Laotsen todellisesta olemassaolosta voidaan olla montaa mieltä. On arvioitu, että Laotse saattaakin olla pelkästään myyttinen hahmo ja Daodejing on useiden eri ihmisten keräämä kokoelma sanontoja alkaen v. 300 eaa. Tähän ei voi sanoa juuta eikä jaata, mutta lausahdus on joka tapauksessa nerokas.

Laozi Riding an Ox/Zhang Lu v. 1368–1644 välillä.

Tähän loppuun mainittakoon presidentti Sauli Niinistön lausahdus maanpuolustuskurssin avajaisissa v. 2014: ”Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni.” Kuinka oikeassa hän olikaan jo tuolloin, tämä sanonta on nimittäin venäläinen sananlasku.

Niinistö ja Biden Valkoisessa talossa v. 2022 (publicdomain).

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Onneksi ei ole naulaa jalkapohjassa.

JOULUN PYHÄ KOLMINAISUUS

Näin joulun alla –niiden hankien, korkeiden nietosten sulaessa– moni tuskailee köökissä eli ruoanlaittotapahtumakeskuksessa tuntikausia: on laitettava viimeisen päälle kystä kyllä koko suvulle ja laajalle ystäväjoukolle, valmisruokaahan kunnon ”joulustelija” ei tarjolle aseta!

Ja sitten on sen seitsemää sorttia leivottava, vaikka henki menisi – joita juurikaan kukaan ei saavu syömään (joko jossakin taudissa kärvistellen tai kaikkia mahdollisia tauteja peläten).

Pakastin huutaa hoosiannaa, kun ahkera joulunrakentaja sulloo itku silmässä vaivalla vääntämänsä juustokierteet, luumu-unelmat ja savulohipasteijat odottamaan parempaa aikaa, jota ei koskaan tule.

Näin; nyt pahimmat synkistelyt on suoritettu, joten mennäänpä itse asiaan.

Useimpien joulupöytään kuuluu ehdottomasti Pyhä Kolminaisuus eli porkkana-, peruna- ja lanttulaatikko.

”Pernaloora” (kuten Akan faija tätä muinoin nimitti) lienee laatikoista suosituin ja kaikilla lienee oma mielipiteensä myöskin imelletystä perunalaatikosta.

The Potato Eaters/Vincent van Gogh 1885.

Perunan alkuperää harvempi kuitenkaan tietää: varhaisimmat löydökset perunanviljelystä on tehty kivityökaluista Perusta, ja ne ajoittuvat vuosiin 3400-2500 eaa. On kuitenkin arveltu, että perunan historian alkuperä ulottuu jopa 8000-5000 eaa. asti.

Eurooppaan peruna saapui konkistadorien tuomana noin vuosien 1536-1570 välisenä aikana, mutta suurempaa suosiota tämä mukulakasvi ei tuolloin vielä saanut. Tavallinen kansa pelkäsi perunan olevan myrkyllistä ja pakanallinen kasvi, jonka kasvattamisesta (kuten tomaatinkin) saattoi saada syytteen noituudesta.

Vasta 1700-luvulla peruna ymmärrettiin suhteellisen helposti viljeltäväksi satokasviksi, joka varsinkin nälänhätien keskellä pelasti jopa usein ihmishenkiä. Perunan yleisyyttä edisti myös mm. Ranskassa sellainen seikka, että peräti itse kuningatar Marie-Antoinette (1774-1792) alkoi käyttää hiuksissaan koristeina perunankukkia.

Suomeen peruna saapui tiettävästi 1720-luvulla Fagervikin kartanoon saksalaisten työmiesten tuomina. Vähitellen peruna syrjäytti aiemmin yleisimmän juureksen eli nauriin ja nykyisin suomalaiset popsivat perunaa 50-60 kg vuodessa/lärvi, mutta vielä 1950-luvulla kulutus oli jopa 188 kg/lärvi. Pasta ja riisi ovat laskeneet potunjyystämisen suosiota, vaikka perunassa on runsaasti erilaisia vitamiineja ja kivennäisaineita.

Fagervikin kartano – Wikipedia

Porkkananviljelyn alkuperä juontuu 3000-luvulle eaa muinaiseen Persiaan (nyk. Iran ja Afganistan), ja Sveitsistä ja Saksasta on löydetty samoilta ajoilta porkkanansiemeniä. Tuolloin porkkanaa viljeltiin vielä muun värisenä, kuin oranssina: lajikkeista on löytynyt sekä mustaa, valkoista, punaista, että violettia väriä. Muinaisesta Egyptistä porkkanan käyttö lääkkeenä siirtyi Kreikkaan ja Roomaan, mutta vasta 1700-luvulla hollantilaiset kasvattajat toivat suuren yleisön tietoisuuteen oranssin lajikkeen, nimeltään ”Long Orange” (pitkä oranssi).

Amerikkaan lähteneet ensimmäisen siirtokunnan jäsenet viljelivät tiettävästi porkkanaa Jamestownissa v. 1609, joten porkkanan maailmanvalloitus oli väistämätöntä.

Suomessa porkkanaa on sekä viljelty, että syöty ainakin parisataa vuotta ja käytetty myöskin lääkinnällisiin tarkoituksiin, kuten muinaisessa Egyptissä. Porkkanaa syödään noin 8-10 kg vuodessa/lärvi, joten perunankulutukseen on vielä viisinkertainen matka!

Joitakin vuosia sitten esiteltiin vegaaninen kylmäsavulohi, eli porkkanasta valmistettu ”porkkala.” Tämä ruokalaji jakanee mielipiteitä erilleen yhtä paljon, kuin imelletty perunalaatikko.

Porkkanalohi eli porkkala | Sesonki | Reseptit | K-Ruoka

Lanttua onkin peräti epäilty joko suomalaiseksi, ruotsalaiseksi tai siperialaiseksi lajiksi, ja tämä uskomus on peräisin kasvitieteilijä Gaspard Bauhinista. Hänen muistiinpanonsa vuodelta 1620 osoittavat, että lanttua kasvoi tuolloin villinä Ruotsissa.

Gaspard Bauhin (1560-1624).

Onkin siis epäilty, että täällä Pohjolassa olisikin jotenkin onnistuttu risteyttämään nauris, rypsi (nauriin alalaji) sekä Siperiasta peräisin oleva lehtikaali? Vuoden 2019 tutkimukset University of Missourissa osoittavat kuitenkin, että tämä väite on mahdoton: näiden lajien erot ovat syntyneet jo hyvin varhain eikä niiden esiastetta tai yhteistä edeltäjää ole enää löydettävissä, sillä sellainen lienee kuollut sukupuuttoon.

New study revises origins of the humble rutabaga – Biological Sciences (missouri.edu)

Noh, ainakin Suomessa lanttua on viljelty 1500-luvulta asti. Se ei olekaan mikään ihme, sillä tämä vähäkalorinen planttu sisältää mm. yllättävän paljon C-vitamiinia. Tämä lienee lantun suosion syy pohjoisilla leveysasteilla jo niinä aikoina, kun mistään vitamiineista ei tiedetty vielä hölkäsen pöläystäkään… C-vitamiinin riittävä saanti esti nimittäin lukuisia sairauksia, tunnetuin niistä lienee keripukki.

Lanttua syödään kuitenkin enää noin kilon verran vuodessa/lärvi. Akka epäilee tämän määrän johtuvan ylipäätään siitä, että keittojuureksissa on lanttua arkiruoassa. Loput lantunkulutuksen määrästä meneekin sitten jo joulun lanttulaatikon myötä…

Otetaanpa tähän vielä Pyhän kolminaisuuden ulkopuolelta yksi juures lisää, joka kuuluu oleellisena osana suomalaisten joulupöytään:

Punajuuri. Tämän mehukkaan vihanneksen jäänteitä on löydetty sekä Hollannista, Mesopotamiasta että Egyptistä noin 5000 vuoden takaa. Erikoista on kuitenkin se, että tuolloisena aikana tämä juures oli pitkä ja kapea, kuten porkkana, ja lähinnä vain sen lehtiä käytettiinkin sittemmin muinaisessa Kreikassa lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Nykyisenlainen punajuuri kehittyi jalostuksen myötä Euroopassa 1500-1600-luvuilla, ja toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen tämä kasvis olikin purkitettuna suosittu. Kuten edellisetkin esimerkit, tämä juures sisältää paljon useita ravintoaineita.

Punajuuri on voimajuures (puutarha.net)

Viimeisimpänä, mutta ei yhtään vähäisempänä, Akka kertoo seuraavassa tämän punajuurikkaasta tehdyn alamuodon historiasta suomalaisessa joulupöydässä:

ROSOLLI. Nähtävästi tämä ruokalaji on seuraus 1700-luvun Lounais-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan säätyläispiireistä, joista ruokalaji levisi joulupöytään muuallekin Suomeen 1800-luvun puolella. Kannattaa lukaista seuraava linkki tästä ”melkein pyhästä” aiheesta, sillä tämä aihe jakaa mielipiteitä yhtä paljon, kuin perunalaatikon imellytys. Notta että kuuluuko rosolliin silliä vaiko ei:

Adventtikalenteri 3: Rosolli ja sillisalaatti – Kulttuurihistorian seura

Sillisalaattia – Kotimaisten kielten keskus (kotus.fi)

Noh; summa summarum: yritetään taas tänä jouluna välttää sairastuttamasta ketään ja vedetään näitä kotimaisia vihanneksia ihan vaikka itse tehtyinä tai valmiina ostettuina, jos niitä ylipäätään haluaa syödä.

Akalle tämä on kynnyskysymys, joten kiertoilmauksin Akka poistaa itsensä tästä tilanteesta: ”Juu-ei-kirvesvartta-ohoh-mikäs-tuolla-oli.”

Hyvää joulua itse kullekin säädylle; näillä mennään! Pääasia joulussa on mukava fiilis, eikä hössötys, jos sekin voi joillekin yksilöille aiheuttaa ”Hirveetä ressiä. Sitä ei nimittäin ihminen jaksa. Pitkään.” – Akan faija